Vaateryhmä projektiraportti Yhteinen ympäristö kurssi Zero waste trikoomallisto Outi Autere, Riikka Buri, Ilona Hackenberg, Ruut Joensuu, Hanne Jurmu, Reeta Katto, Elina Laitinen, Juuli Miettilä, Sini Peisanen ja Tiia Sirén
JOHDANTO Halusimme liittää ympäristökurssin teemat omaan opiskeluumme ja etsimme mahdollisia aiheita netistä ja kirjoista. Aluksi pohdimme vaatteiden valmistusta kierrätetyistä materiaaleista mutta päätimme vaihtaa aihetta, sillä halusimme tutkia jotakin vähemmän pinnalla ollutta ilmiötä. Zero waste ajattelutapa sovellettuna vaatteen valmistukseen tuntui sopivalta aiheelta. Ekologisen vaatteen valmistaminen riippuu monesta tekijästä, kuten tuotteen kestävyys, maatuvuus, tuotteen valmistuksessa syntyvä jäte, materiaalin valmistuksessa käytetyt kemikaalit jne. Ympäristöprojektin puitteissa halusimme keskittyä itsellemme konkreettisimpaan osa-alueeseen jätteen tuottamisen kannalta, joten päätimme tutkia leikkuun mahdollisuuksia ja valmistaa vaatteita tuottaen mahdollisimman vähän leikkuujätettä. Taloudellisesta leikkuuasetelmasta huolimatta jopa 15-20% vaatteen valmistamiseen tarvittavasta kankaasta menee jätteeksi. Jätteen määrä johtuu usein suunnittelun ja valmistuksen eriytyneisyydestä. Leikkuun yhteydessä muodostuvan jätteen huomioiminen tulisi aloittaa jo suunnitteluvaiheessa. Kuva 1 Timo Rissasen näkemys zerowaste hupparista
TOTEUTUS Toteutimme näyttelyyn viiden tuotteen sarjan suomalaisesta neuloksesta valmistettuja vaatteita. Valmistuksessa jakauduimme pienempiin ryhmiin ja jokaisessa ryhmässä oli ainakin yksi ompelutaitoinen. Jokaisen ryhmän tehtävänä oli valmistaa haluamallaan tekniikalla tuote, josta syntyisi mahdollisimman vähän leikkuujätettä. Halusimme luoda yhtenäisen ja yksinkertaisen malliston, jonka tuotteita olisi helppo yhdistellä. Pohdimme useita värivaihtoehtoja, mutta kankaan saatavuuden takia ja harmonisen ilmeen saavuttamiseksi päädyimme mustaan ja valkoiseen neulokseen. Käytännössä kokonaan uudenlaisten kaavoitusratkaisujen kehittely tuntui mahdottomalta näin lyhyessä ajassa, joten päätimme hylätä kaikki klassiset kaavoituksen periaatteet ja toteuttaa vaatteet käyttämällä erilaisia graafisia muotoja. Kaikki tuotteet valmistettiin nukelle muotoilemalla. Emme valmistaneet tuotteista protoja, emmekä luonnostelleet koska niistä olisi muodostunut lisää turhaa jätettä.
Asymmetrinen T-paita Tässä vaatteessa käytettiin vain erilaisia kolmioita joita yhdistelemällä syntyi tuotteeseen kiinnostava kolmiulotteinen muoto.
Leikkuujätteestä ja hulpioista valmistettu verkkopaita Tuote on valmistettu käsin ilman sähköä ja lankoja kuluttavia laitteita. Muista tuotteista jääneet jätteet on hyötykäytetty tähän paitaan.
Asymmetrinen kolmioista valmistettu tunika ja hulpioista valmistettu asuste Tässä tuotteessa yhdistyvät ekologisen leikkuutavan käyttö ja leikkuujätteen minimointi ja hyödyntäminen.
140 x 140 tunika Tämä tuote on valmistettu yhdestä 140 cm x 140 cm kokoisesta trikookappaleesta leikkaamalla neliö kahdeksi kolmioksi. Taittelemalla ja ompelemalla siitä valmistettiin monikäyttöinen, viehättävä tunika. Valmistuksesta ei tullut lainkaan jätettä.
LOPPUUN Projektin edetessä huomasimme, miten hankalaa on lähteä kehittämään kokonaan uudenlaisia kaavaratkaisuja suhteellisen lyhyessä ajassa varsinkin kun kokeiluja olisi pitänyt tehdä todella useita. Vaatetusalalla vastuullinen suunnittelu ja ekologisuus ovat muodostumassa pysyväksi ilmiöksi. Kilpailu on kovaa ja kuluttajat ovat entistä tietoisempia vaatetusalan epäkohdista. Niinpä tulee ekologinen lähestymistapa olemaan aina osa suunnitteluprosessiamme, vaikka emme kokeneet kokeilemaamme suunnittelu- ja valmistustapaa mielekkääksi tämän kurssin aikana. Projektille olisi pitänyt antaa reilusti aikaa, niin että aika olisi varattu lukujärjestyksistämme, eikä vapaa-ajasta, mitä meillä ei edes ole. Lopulta huomasimme työmme muuttuneen ympäristöteosta ympäristörikokseksi. Aikaa vievää oli myös tutustua uuteen aiheeseen itsenäisesti. Valitsimme kunnianhimoisen aiheen, joka kääntyi meitä itseämme vastaan. Koko projektin ajan oli ryhmämme yhteistyö sujuvaa ja suurilta erimielisyyksiltä vältyttiin. Ryhmädynamiikka ja tehtävien jako sujui luonnollisesti ja vaivatta. Ainoana ongelmana oli aikataulujen sovittaminen yhteen ryhmän suuresta koosta johtuen. Kurssin aikana opimme, että suunnitteluun on varattava reilusti aikaa ja että näennäisesti ekologinen teko ei aina sitä todellisuudessa ole.
LÄHTEET http://zerofabricwastefashion.blogspot.com/ http://issuu.com/foyacollective/docs/precarious_cut_workbook Sustainable Fashion: Why Now? : A Conversation Exploring Issues, Practices and Possibilities by: Janet Hethorn and Connie Ulasewicz