Pankkikriisit ja niiden ehkäiseminen Matti Estola Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus Luento 3: Suomen pankkikriisi 1990-92 1 1 Tämän luennon tekstit on poimittu lähteistä: Ruuskanen, Osmo: Pankkikriisi ja rahoitusmarkkinoiden sääntely Korhonen, Tapio: Suomen Pankin raha- ja valuuttapolitiikan ohjausjärjestelmä 1990-luvun talous- ja pankkikriisissä ja rahaliittoa valmisteltaessa Suomen Pankki: Rahoitusmarkkinaraportin kuvioliite 1, 2011
Kriisin syyt Kriisi alkoi rahamarkkinoiden vapauttamisesta Suomen Pankin valvonnasta ja erityisesti kansainvälisten pääomaliikkeiden säännöstelyn lopettamisesta. Suomen yritykset ottivat suuret määrät valuuttalainoja, mikä tuotti pankeille suuret korkotulot korkean koron takia. Myös kotitaloudet velkaantuivat merkittävästi. Iso osa lainoista käytettiin Helsingin pörssin osakkeiden ja asuntojen ostamiseen, jolloin osakekurssit ja asuntohinnat nousivat ja syntyi ns. kasinomiljonäärejä. Nurkanvaltaukset ym. spekulatiiviset osakekaupat (Kouri, Lassila jne.) heiluttivat pankkien osakekursseja merkittävästi. Suurentunut lainakanta alkoi tuottaa pankeille luottotappioita, sillä lainoja oli myönnetty olemattomin vakuuksin.
Vaikutukset rahamarkkinoille Suurelta osin velkarahalla aikaan saatu osakemarkkinoiden kupla puhkesi vuonna 1990, mikä aiheutti konkursseja sijoitusyhtiöille. Asuntomarkkinat romahtivat samasta syystä. Asuntoihin sijoittaneet menettivät varojaan ja asuntojen vakuusarvo laski. Valtio velkaantui ottaessaan haltuunsa SKOP:in ja STS:n sekä tukiessaan muita luottotappioita kärsineitä pankkeja. Iso osa julkisista menoista meni lainojen korkojen ja lyhennysten maksamiseen, mikä aiheutti vaikeuksia julkiselle sektorille. Markan 12,3 % devalvaatio 1991 ja kellumaan laskemisen 1992 aiheuttama lisädevalvoituminen tuotti valuuttalainoja ottaneille suuret tappiot, sillä markkamääräisinä lainat olivat tällöin moninkertaistuneet.
Reaaliset vaikutukset Yritysten konkurssit lisääntyivät dramaattisesti tasolle 800 kpl/kk, ja työttömyys nousi 20-25 %.n tasolle laskutavasta riippuen. Työttömyydestä tuli pitkäaikaista siten, että vuonna 1990 se oli 5 % tasolla ja vuonna 2000 se oli yhä 15 % tasolla. Kansantalouden investoinnit romahtivat vuosien 1960-1990 normaalilta tasolta 25 % BKT:sta tasolle 15 % BKT:sta vuosina 1991-2000. Neuvostoliiton/Venäjän vienti romahti tasolta 25 % koko viennistä tasolle 5 % koko viennistä. Valuuttaluottojen maksamisesta tuli 2. maailmansodan sotakorvauksiin verrattava rasite Suomen kansantaloudelle. Suomen ulkomainen nettovelka oli ollut 1980 -luvulle asti n. 20 % BKT:sta, ja laman jälkeen se nousi pysyvästi tasolle n. 50 % BKT:sta.
Suomen 1990-92 pankkikriisiin syyt ja syylliset Suomen Pankin ja rahoitustarkastuksen virheet Suomen Pankki salli rahamarkkinoiden vapauttamisen ilman tarvittavaa valvontaa. Pankkeja koskevia lakeja olivat laatimassa pankkien edustajat. Tilanne vastaisi sitä, että rikolliset otettaisiin mukaan laatimaan rikoslakeja. Valuuttaluottojen mahdollisuus lisäsi Suomen ulkomaista velkaa merkittävästi ja luottotappiot romuttivat pankkien taseet. Pankkien ja muiden yritysten konkurssit synnyttivät työttömyyttä, joka alensi kulutusta ja syvensi lamaa. Pitäytyminen vahvassa markassa aiheutti Suomen Pankille kustannuksia valuuttojen ostamisesta, ja korkean koron ylläpito markan tukemiseksi aiheutti velkaantuneille talousyksiköille lisäkustannuksia. Markan pakkodevalvoiminen taistelun lopuksi teki valuuttaluotoista moninkertaisia markoissa mitattuna, ja velkojen takaisinmaksu pitkitti lamaa. Korkea korkotaso lisäsi velkaantuneiden kustannuksia. Neuvostoliiton ja idänkaupan romahtaminen Idänkauppaan erikoistuneet yritykset joutuivat vaikeuksiin ja monet menivät konkurssiin. Syy tähän oli kyseisten yritysten yksipuolinen viennin rakenne.