Nuorisotyön kriisivalmius kunnissa

Nuorisotyön kriisivalmius kunnissa Vuosien 2010 ja 2014 kuntakyselyiden tulokset Arsi Veikkolainen 15.9.2014 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Allianssi-talo Asemapäällikönkatu 1, 00520 Helsinki www.alli.fi

Sisällysluettelo: 1. Johdanto... 2 2. Kyselyn toteutus... 2 Taulukko 1a ja b. Kyselyyn vastanneet kokoluokittain eri vuosina... 3 Kaavio 1: Kunnan nuorisotyöntekijöiden määrä kokoluokittain... 4 3. Kriisien kohtaaminen... 4 Kaavio 2. Tehostettua nuorisotyötä vaatineita kriisitilanteita kohdanneet kunnat... 4 Kaavio 3. Tehostettua nuorisotyötä vaatineita kriisitilanteita kohdanneet kunnat kokoluokittain.. 5 Kaavio 4. Nuorisotoimen ulkopuolisen avun pyytäminen kriisitilanteen sattuessa... 6 4. Valmiussuunnittelu ja yhteistyö... 6 Kaavio 5. Nuorisotyötä koskettavat valmiussuunnitelmat... 7 Kaavio 6. Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittäminen suhteessa valmiussuunnitelman olemassaoloon... 8 5. Kriisivalmius... 9 Kaavio 7. Organisaation valmius kohdata kriisitilanteita... 9 Kaavio 8. Yksittäisen nuorisotyöntekijän (keskimäärin) valmius kohdata kriisitilanteita... 9 Kaavio 9. Valmiussuunnitelman olemassaolon vaikutus organisaation valmiuteen kohdata kriisitilanteita... 10 6. Tukirakenteet ja kehittämistarpeet... 11 7. Yhteenveto ja johtopäätökset... 11 Liite 1: Webropol -kyselylomake ja saate... 13 1

1. Johdanto Pidät kädessäsi selvitystä nuorisotyön kriisivalmiudesta. Se on päivitys vuoden 2010 selvityksestä, jolloin nuorisotyön kriisivalmiusverkostoa perustettiin Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien jälkimainingeissa. Nuorisotyön kriisivalmiusverkosto on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Allianssin koordinoima valtakunnallinen nuorisotyön ammattilaisten ryhmä, jonka tarkoitus on tukea nuorisotyötä laajasti koskettavissa kriisitilanteissa. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry käynnisti toukokuussa reilun vuoden kestävän Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishankkeen, joka tavoittelee paikallisen nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämistä ja laajemmin tehostetun nuorisotyön roolin selkiyttämistä kriisien hoitamisessa. Myös tämä hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama. Vuoden 2010 Nuorisotyön kriisivalmius -kuntakyselyn toteutti Allianssin harjoittelija, yhteisöpedagogi-opiskelija Essi Helin. Tämän jatkoselvityksen toteutti Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishankkeen projektipäällikkö Arsi Veikkolainen. Molemmat kyselyt toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Selvitykset tuovat esiin, mikä on kuntien nuorisotoimen varautuminen tilanteisiin, joissa vaaditaan tehostettua nuorisotyötä. Onko olemassa nuorisotoimea koskettavia valmiussuunnitelmia yllättäviin tilanteisiin, ja minkälaista yhteistyötä on tehty valmiussuunnittelun yhteydessä? Selvityksissä kartoitettiin myös koulutustarvetta sekä työntekijän että alan koulutuksen näkökulmasta. Nuorisotyön kriisivalmius 2014 -kyselyllä haettiin vertailutietoa siitä, miten kyselyssä selvitettävät asiat ovat kehittyneet neljässä vuodessa. Tällä kertaa haluttiin myös kerätä hieman tarkempaa tietoa tehostettua nuorisotyötä vaatineista tilanteista ja yhteistyöstä niiden aikana. Koska nyt tehdyn selvityksen taustalla on Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishanke, kysyttiin kunnilta myös tarpeita valmiussuunnittelun ja osaamisen kehittämiseen. 2. Kyselyn toteutus Vuoden 2014 kysely kunnille toteutettiin jälleen Kuntaliiton kanssa yhteistyössä. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä, joka lähetettiin kaikkien Suomen kuntien nuorisotoimesta vastaaville toimihenkilöille Ahvenanmaan kuntia lukuun ottamatta. Kaikkiaan kysely toimitettiin 304 kunnalle. Kysely lähetettiin kesäkuun alussa, ja vastausaikaa oli lopulta juhannukseen saakka. Kahden karhukierroksen jälkeen saatiin 170 vastausta, joten vastausprosentiksi muodostui 56 %. Mukana oli muutama kahta tai useampaa kuntaa koskevan yhteistyörakenteen puolesta tehty vastaus, joita ole pilkottu erikseen. 2

a. Vastanneiden lukumäärät Kunnan asukasmäärä v. 2010 v. 2014 v. 2010 ja 2014 vastanneet Kyselyn saaneet v. 2014 alle 5 000 63 55 28 124 5 000-9 999 41 48 24 78 10 000-29 999 41 46 24 66 30 000 59 999 12 9 8 19 60 000 99 999 2 4 1 8 yli 100 000 4 8 4 9 Yhteensä 163 170 89 304 b. Vastanneiden jakaumat % Kunnan asukasmäärä v. 2010 v. 2014 v. 2010 ja 2014 vastanneet Kyselyn saaneet v. 2014 alle 5 000 39 % 32 % 31 % 41 % 5 000-9 999 25 % 28 % 27 % 26 % 10 000-29 999 25 % 27 % 27 % 22 % 30 000 59 999 7 % 5 % 9 % 6 % 60 000 99 999 1 % 2 % 1 % 3 % yli 100 000 2 % 5 % 4 % 3 % Yhteensä 10 10 10 10 Taulukko 1a ja b. Kyselyyn vastanneet kokoluokittain eri vuosina Jakaumaltaan vastanneiden joukko oli sekä kokoluokkien että maantieteellisen kattavuuden suhteen varsin tasainen kaikkiin kuntiin verrattuna. Kyselyyn vastanneet kunnat edustivat asukasmäärältään kuitenkin 68 % Suomen asukkaista, sillä suurimpien yli 100 000 asukkaan kuntien vastausprosentti oli liki 90 %. Vertailtaessa erikokoisia kuntia ryhminä, oli alhaisin vastausprosentti lukumääräisesti suurimmassa pienimpien alle 5 000 asukkaan kuntien ryhmässä (44 %) ja seuraavaksi lukumääräisesti vähäisten keskisuurten 30 000-59 999 (47 %) ja 60 000-99 999 (50 %) asukkaan kuntien ryhmissä. Vastanneiden 170 kunnan joukosta löytyi 89 sellaista kuntaa (29 % kaikista), jotka vastasivat sekä vuoden 2010 että vuoden 2014 kyselyyn. Jakautumaltaan erikokoisiin kuntiin tämä joukko vastasi melkoisen tarkasti vuoden 2014 vastanneita. Molempiin kyselyihin vastanneiden kuntien joukossa oli tosin vain yksi 60 000 99 999 asukkaan kunta, joten tämän ryhmän osalta ei voida tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Molempina vuosina kyselyyn vastanneiden otoksella oli hieman kaikkia vastanneita parempi yleinen kriisivalmius, mutta ero ei ole merkittävä. 3

7 Kunnan nuorisotyöntekijöiden määrä (henkilötyövuosina) 6 5 4 3 2010 2014 2 Alle 1 1-5 6-10 11-20 21-30 31-50 51-100 yli 100 Kaavio 1: Kunnan nuorisotyöntekijöiden määrä kokoluokittain (kaikki vastanneet) Verrattaessa taustatietoja suurin muutos oli nuorisotoimien työntekijöiden lukumäärän kasvu. Erityisesti tämä näkyi alle yhden nuorisotyöntekijän kuntien määrän puolittumisena niin molempina vuosina vastanneiden keskuudessa kuin koko aineiston osalta. Useassa tapauksessa määrän kasvu johtui etsivän nuorisotyön työntekijöiden palkkaamisesta. Merkillepantavaa oli myös, että nuorisotyöntekijöiden määrä vaihteli melkoisesti samaan kokoluokkaan kuuluvien kuntien välillä. Niissä kunnissa, joissa työntekijöitä oli suhteellisesti paljon, olivat myös valmiusasiat yleisesti paremmalla tolalla. 3. Kriisien kohtaaminen Tehostettua nuorisotyötä vaativat tilanteet kohtaavat yhä suurempaa osaa kuntia. 9 8 7 6 5 4 3 2 Tehostettuun nuorisotyöhön turvautuneiden kuntien osuus 2010 2014 Kaavio 2. Tehostettua nuorisotyötä vaatineita kriisitilanteita kohdanneet kunnat (vuosina 2010 ja 2014 vastanneet 89 kpl) 4

Tehostettuun nuorisotyöhön turvautuneiden kuntien osuus kokoluokittain 8 7 6 5 4 3 2010 2014 2 alle 5000 5000-9 999 10 000-29 999 30 000 59 999 yli 60 000 Kaavio 3. Tehostettua nuorisotyötä vaatineita kriisitilanteita kohdanneet kunnat kokoluokittain (vuosina 2010 ja 2014 vastanneet 89 kpl) Tämän vuoden kyselyn perustella useampi kuin joka neljäs kunta (26,5 %) oli kriisitilanteen vuoksi katsonut tarpeelliseksi lähteä toteuttamaan tehostettua nuorisotyötä. Vuonna 2010 näitä kuntia oli joka viides. Molempiin kyselyihin vastanneiden kuntien joukossa määrä on vielä suurempi (30,3 %). Kyselyn mukaan pienimpien, alle 5 000 asukkaan kuntien osalta todennäköisyys on selvästi pienempi (alle 15 %), mutta 5 000-30 000 asukkaan kunnista joka kolmas ja sitä suuremmista yli puolet kohtaa tällaisia tilanteita. Kun vuonna 2010 kunnilta kysyttiin Onko kunnassanne kohdattu viimeisen vuoden aikana sellaisia kriisitilannetta, joka edellytti tehostettua nuorisotyötä?, vuonna 2014 kysyttiin myös tällaisten tilanteiden määrää. Tehostettua nuorisotyötä vaatineita tilanteita oli useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa vain muutamassa kunnassa (5 % kaikista). Näistä kunnista kuitenkin vain osa oli suuria kuntia, joten useita nuoria koskettavia kriisejä voi sattua pienissäkin kunnissa. Avovastausten perusteella yleisimpiä kriisitilanteita olivat nuorten itsemurhat tai niiden yritykset (44 % kriisin kohdanneista kunnista nimesi tämän), liikenne- ja muut onnettomuudet (22 %) sekä väkivalta tai sen uhka (18 %). Kriisin kohdatessa yleisimmät toimenpiteet olivat keskustelutilaisuuksien järjestäminen nuorille sekä erilaiset paremman tavoitettavuuden ratkaisut, kuten pidennetyt aukiolot ja jalkautumiset. Muutama maininta löytyi myös sosiaalisen median hyödyntämisestä. Nuoria kohdanneiden kriisitilanteiden hoidossa kahdessa kolmesta tapauksesta oli tehty monialaista yhteistyötä kunnan sisällä. Noin joka neljännessä tapauksessa oli apua saatu seurakunnalta. 5

6 Tiedättekö, mistä voitte sitä pyytää ulkopuolista apua tai työvoimaa nuorisotyöhön kriisitilanteessa? 5 4 3 2 Meillä on sovitut käytännöt Kaavio 4. Nuorisotoimen ulkopuolisen avun pyytäminen kriisitilanteen sattuessa (kaikki vastanneet 2014) Tietous siitä, mistä nuorisotoimi kysyy ulkopuolista apua tai lisätyövoimaa mahdollisen kriisin sattuessa, oli pysynyt samalla tasolla vuoteen 2010 verrattuna: kolme neljästä kunnasta ilmoitti tietävänsä. Vuonna 2014 kysyttiin myös, onko olemassa sovitut käytännöt ulkopuolisen avun pyytämiseksi, ja vajaalla neljäsosalla kunnista näin oli. Neljäsosa kunnista ei tiennyt tai ei osannut sanoa, mistä voisi pyytää apua tai lisätyövoimaa. Kyselyssä vastaaja sai mainita mahdollisia avunpyynnön kohteita. Kaikkiaan 115 vastaajaa mainitsi yhden tai useamman tahon. Oman kunnan jonkin toisen toimialan toimijat olivat luonnollisesti yleisin mahdollisen avunpyynnön kohde vuoden 2010 vastausten tapaan. Avunpyynnön kohteita maininneista joka kolmas ottaisi yhteyttä kunnan kriisiryhmään tai kriisikeskukseen, samoin sosiaali- ja terveystoimeen. Vuoteen 2010 verrattuna kriisiryhmien mainitseminen oli selvästi yleistynyt. Kunnan ulkopuolisista tahoista seurakunnat olivat joka kolmannelle mahdollisesti apuun kysyttävä taho ja monissa kunnissa onkin laadittu tästä sopimus. Järjestöjen avun mainitsi joka neljäs jonkin tahon maininnut, mutta vuoteen 2010 verrattuna on järjestöjen osuus hieman pienentynyt. Tästä SPR edusti kahta kolmasosaa. Vuoden 2014 kyselyn perusteella naapurikuntien pyytäminen apuun oli listalla joka kuudennessa kunnassa. Allianssin koordinoiman valmiusverkoston mainitsi 6 % avunpyynnön kohteita maininneista. 4. Valmiussuunnittelu ja yhteistyö Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishankkeen tavoitteena on lisätä paikallisen nuorisotyön kriisivalmiutta. Keskeisenä keinona näemme valmiussuunnittelun ja siinä tehtävän yhteistyön. Nuorisotyötä sivuavia valmius-, varautumis- ja pelastussuunnitelmia löytyy lähes jokaisesta kunnasta, osin pakollisina ja osin vapaaehtoisina. Käytännössä ne eivät kuitenkaan sisällä tehostetun nuorisotyön tekemistä nuoria koskettavien kriisien yhteydessä tai niiden jälkihoidossa. Kunnilta siis kysyttiin, onko nuorisotoimella olemassa valmiussuunnitelmaa, jossa on otettu huomioon nuoriin kohdistuvien kriisien jälkihoitoon liittyvät toimenpiteet. Vertailu vuoden 2010 6

vastuksiin vaatii hieman tulkintaa, koska tuolloin valittavana oli yksi tai useampia vastausvaihtoehtoja. Tämän vuoden kyselyn mukaan vajaassa kolmasosassa (29 %) kunnista oli nuorisotyötä koskettava valmiussuunnitelma. Näistä neljäsosa oli yksinomaan nuorisotyölle laadittuja suunnitelmia, ja muissa nuorisotyö n osuus sisältyi laajempaan suunnitelmaan. Nuorisotyön oma suunnitelma oli siis vain 7 % vastanneista kunnista. 7 Nuorisotoimella on jälkihoidon huomioonottava valmiussuunnitelma 6 5 4 3 2 2010 2014 oma Kunnassa yleinen (2010) / Osa laajempaa (2014) ole Kaavio 5. Nuorisotyötä koskettavat valmiussuunnitelmat (vuosina 2010 ja 2014 vastanneet 89 kpl) Vuoteen 2010 verrattuna valmiussuunnitelmien määrä oli selvästi vähentynyt sekä koko aineistossa että molempina vuosina vastanneiden keskuudessa. Erityisen suurta pudotusta oli tapahtunut Kunnassa on tehty yleinen valmiussuunnitelma -kysymyksessä, johon vastasi enää kolmasosa. Vastaavasti kyselyn kohtaan nuorisotyötä koskettavaa valmiussuunnitelmaa vastanneiden osuus oli kasvanut saman verran. Tämä voidaan tulkita niin, että vuonna 2014 ei koko kuntaa koskevan laajemman valmiussuunnitelman enää koettu koskettavan tehostetun nuorisotyön tekemistä ja siihen liittyvää valmiuden suunnittelua. Tosin vuoden 2010 kyselyn vastaavassa kysymyksessä ei yhteyttä nuorisotyöhön esitetty yhtä selkeästi. Tätä tulkintaa tukevat myös avoimissa vastauksissa saadut viittaukset pelastussuunnitelmiin tai turvallisuusohjeisiin. Valmissuunnittelussa kyse ei ole pelkästään sanoista (turvallisuussuunnitelma, akuuttia hätätilannetta koskeva pelastautumissuunnitelma vai valmiussuunnitelma), vaan toiminnan luonteesta. Onko kyseessä pelastustoimen toiminta (vain) kriisin ytimessä olevien kanssa vai nuorten hyvinvoinnista laajemmin huolta kantava toiminta, jossa kohdejoukkona ovat myös kriisin ytimen ulkopuolella olevat, mutta silti kriisin koskettamat nuoret? Tässä jälkimmäisessä tilanteessa yhteys lasten- nuorten hyvinvointisuunnitelmaan on vahva. Kysymys nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämisestä viimeisen kolmen vuoden aikana poikkesi hieman vuosien 2010 ja 2014 kyselyissä. Vuonna 2010 kysyttiin, onko kriisivalmiuteen liittyviä kysymyksiä pohdittu, mutta vuonna 2014 kysyttiin suoremmin: Onko kriisivalmiutta kehitetty? 7

Verrattuna vuoteen 2010 oli kehittämisen määrä vähentynyt selkeästi. Osa selittyy kysymyksen tarkentumisella, mutta osin kyse on myös Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien läheisyydestä vuonna 2010 ja niiden herättämien kysymysten pohtimisesta. Avovastausten perusteella nuorisotyön kriisivalmiuden kehittäminen oli tyypillisimmin keskustelua, pohdintaa tai suullista sopimista. Näin ilmoitti reilu kolmannes kriisivalmiuttaan kehittäneistä kunnista. Vajaan kolmasosan kohdalla se oli valmiussuunnitelman päivittämistä ja joka kuudennen kunnan kohdalla kouluttautumista. Joka kymmenennen kehittämistyötä tehneen kohdalla kyseessä oli valmiussuunnitelman päivittämisen sijaan turvallisuussuunnitelman kehittäminen tai päivittäminen. 8 7 6 5 4 3 2 Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittäminen viimeisen 3v aikana On valmiussuunnitelma (50 kpl) ole (120 kpl) Kaavio 6. Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittäminen suhteessa valmiussuunnitelman olemassaoloon (kaikki vastanneet 2014) Valmiussuunnitelmien päivittäminen oli hieman rauhoittunut vuodesta 2010, jolloin 83 % suunnitelmista oli päivitetty tai luotu vuoden sisällä. Kuitenkin lähes jokainen kunta, jolla oli valmiussuunnitelma, oli myös päivittänyt sitä viimeisen kolmen vuoden aikana. Kyselyn vastauksista paljastui, että valmiussuunnitelman olemassaololla on selvä vaikutus siihen, että myös valmiutta kehitetään jatkuvasti. Useampi kuin kaksi kolmasosaa kunnista, joilla oli nuorisotyötä koskettava valmiussuunnitelma vuonna 2014, oli myös kehittänyt valmiuttaan. Sen sijaan vain viidennes kunnista, jolla ei ollut nuorisotyötä koskettavaa valmiussuunnitelmaa, oli kehittänyt valmiuttaan. Yhteistyö yli kunnan toimialojen ja kuntaorganisaation ulkopuolisten kanssa oli lisääntynyt merkittävästi silloin, kun valmiussuunnittelua tehdään. Kaksi kolmesta kuntien nuorisotoimesta oli tehnyt yhteistyötä kuntaorganisaation eri toimialojen kanssa valmiussuunnittelua tehdessään ja samoin lähes puolet ulkopuolisten tahojen kanssa. Nuorisotoimissa kunnan sisäinen yhteistyö valmiuden tai valmiussuunnitelman kehittämisessä toteutui yleisimmin koulu- ja sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa yhdessä tai erikseen. Nuorisotyötä koskettava valmiussuunnittelu tapahtui laajemmassa monialaisessa tai -ammatillisessa ryhmässä joka kuudennessa suunnittelua tekevässä kunnassa. 8

Ulkopuolinen yhteistyö tapahtui selvästi yleisimmin seurakunnan kanssa, sillä joka toinen valmiussuunnittelussa ulkopuolisen kanssa yhteistyötä tekevä kertoi toimivansa niin. Myös järjestöjen ja poliisin kanssa tehtiin usein yhteistyötä. 5. Kriisivalmius Neljässä vuodessa oli tapahtunut selkeää parantumista kuntien kyvyssä kohdata kriisitilanteita. 7 Nuorisotoimen valmius organisaationa kohdata kriisitilanteita 6 5 4 3 2 2010 2014 Hyvä Kohtalainen Välttävä valmiutta Kaavio 7. Organisaation valmius kohdata kriisitilanteita (vuosina 2010 ja 2014 vastanneet 89 kpl) 7 Yksittäisen nuorisotyöntekijän valmius kohdata kriisitilanteita 6 5 4 3 2 2010 2014 Hyvä Kohtalainen Välttävä valmiutta Kaavio 8. Yksittäisen nuorisotyöntekijän (keskimäärin) valmius kohdata kriisitilanteita (vuosina 2010 ja 2014 vastanneet 89 kpl) Parannus koski sekä nuorisotoimea organisaationa että yksittäistä nuorisotyöntekijää. Nyt liki 2/3 kunnista ilmoitti nuorisotoimen valmiuden olevan kohtalainen tai parempi, kun vuonna 2010 tällaisten kuntien osuus oli selvästi alle 50 %. Yksittäisen nuorisotyöntekijän kohdalla valmius kohdata kriisitilanteita oli nyt kohtalainen tai parempi 75 % vastaajista, kun osuus vuonna 2010 oli reilu 60 %. Valmiuden parantuminen näkyi myös koulutustarpeen lievänä 9

vähentymisenä, vaikka edelleen 77 % kunnista ilmoitti tarvitsevansa nuorisotyöntekijöille lisää kriisitilanteisiin liittyvää koulutusta. Vaikka valmius oli yleisesti parantunut, ilmoitti vieläkin kolmasosa kunnista kriisivalmiutensa organisaationa olevan vain välttävä tai huono. Neljäsosa kunnista kertoi nuorisotyöntekijöiden valmiuden olevan keskimäärin välttävä tai huono. Hyvän tai kohtalaiseen valmiuden taustalla oli vastaajien mielestä oma osaaminen ja toimiva yhteistyö. Lisäksi mainittiin valmiussuunnitelman olemassaolo sekä varautuminen yleensä. Syyksi heikompaan valmiuteen nimettiin useimmin suunnitelman puute ja toiseksi henkilöresurssien vähäisyys. Henkilökunnan vaihtuvuus mainittiin myös joitain kertoja. Avovastausten perusteella osalle kuntien nuorisotoimista pienuus ja resurssien rajallisuus näyttäytyivät erilaisen yhteistyön helppoutena ja luonnollisuutena, mutta myös välttämättömyytenä ja siksi suunnitelmallisuutta vaativana. 7 Valmiussuunnitelma ja organisaation valmius kohdata kriisitilanteita 6 5 4 3 On valmiussuunnitelma (50 kpl) ole (120 kpl) 2 Hyvä Kohtalainen Välttävä valmiutta Kaavio 9. Valmiussuunnitelman olemassaolon vaikutus organisaation valmiuteen kohdata kriisitilanteita (kaikki vastanneet 2014) Niissä kunnissa, joissa oli nuorisotyötä koskettava valmiussuunnitelma, koettiin valmius kohdata kriisejä muita paremmaksi. Organisaationa neljäsosa kokee valmiuden olevan hyvä ja 58 % kohtalainen. Yksittäisen nuorisotyöntekijän osalta näissä kunnissa liki 90 %:lla on hyvä tai kohtalainen valmius kohdata kriisitilanteita. Valmiussuunnittelulla on siis hyvin selkeä yhteys kunnan nuorisotyön kriisivalmiuteen. Keskeisimmät koulutustarpeet liittyvät kriisissä olevan nuoren kohtaamiseen, jonka nosti esiin joka neljäs kunta. Seuraavina listalla olivat kriisitilanteessa toimiminen sekä sen organisoinnin suunnittelu. Jälkihoito ja tutustuminen käytännön esimerkkeihin keräsivät nekin maininnan lähes joka kymmenenneltä vastaajalta. Käytännön harjoittelua esimerkiksi roolipelin tai harjoituksen muodossa toivoi myös useampi vastaaja. Lisäksi muutama maininta koski omaa jaksamista käsittelevää koulutusta. 10

6. Tukirakenteet ja kehittämistarpeet Kyselyssä selvitettiin myös nuorisotoimien näkemyksiä kriisivalmiuden ja sen kehittämisen tukirakenteista. Näkemykset kriisilanteissa toimimisen huomioimisesta nuorisotyön toisen asteen tai korkea-asteen koulutuksessa olivat muuttuneet hieman positiivisemmiksi. Noin 7 % vastaajista oli sitä mieltä, että asia huomioidaan riittävästi, kun vuonna 2010 vain muutama yksittäinen vastaaja oli tätä mieltä. Toisaalta 2/3 vastaajista ei osannut ottaa kantaa asiaan. Allianssin koordinoima Nuorisotyön valmiusverkosto oli tuttu vain kolmannekselle vastaajista Edelleenkään noin puolet niistä kunnista, joissa oli nuorisotyötä koskeva valmiussuunnitelma, ei tiennyt valmiusverkostosta. Tarvetta nuorisotyön kriisivalmiuden valtakunnalliseen koordinointiin kyllä koettiin, sillä 60 % vastaajista näki tällaista tarvittavan. Suunnilleen yhtä moni koki myös alueelliset verkostot tarpeelliseksi. Käynnissä olevan kriisivalmiuden kehittämishankkeen tulevia toimenpiteitä ajatellen kysyttiin myös vastaajien toiveita ohjemateriaalista ja koulutuksesta. Eniten mainintoja sai selkeiden ja ymmärrettävien ohjeiden luominen erilaisissa kriisitilanteissa toimimista varten. Ohjeiden toivottiin olevan eräänlainen yleinen runko, jota voidaan täydentää ja muokata paikallisesti. Osin tähän liittyen toivottiin myös ohjeita nuorisotyön kriisivalmiussuunnitelman laatimiseen sekä (verkostomaisen) yhteistyön tekemiseen. Seuraavaksi eniten toivottiin käyttökelpoista tietoa nuoria koskettavista ilmiöistä kriisien takana, kuten väkivallasta, itsemurhista ja ahdistelusta. Ohjeita kaivattiin myös kriisin koskettaman nuoren kohtaamiseen. Ohjeiden lisäksi toivottiin erilaisia käytännön harjoituksia esimerkiksi roolipelin muodossa. Hieman yllättävää oli, että ohjeistus netin tai sosiaalisen median käyttöön kriisien yhteydessä mainittiin vain kerran. Samoin laajennetun nuorisotyön lisärahoitukseen tai työntekijöiden omaan jaksamiseen liittyvää ohjeistusta toivottiin vain muutamassa vastauksessa. 7. Yhteenveto ja johtopäätökset Vuoteen 2010 verrattuna nuorisotyönkriisivalmiudessa ja sen suunnittelussa oli tapahtunut pientä kehitystä. Samalla oli myös tapahtunut eriytymistä niin valmiuden kuin suhtautumisenkin kannalta. Kyselyllä saatu aineisto oli kattava, sillä vuoden 2014 kyselyyn vastasi 170 kuntaa, siis yli puolet Suomen kunnista (joita Ahvenanmaan kunnat pois lukien on 304). Molempiin eli vuosien 2010 ja 2014 kyselyihin vastanneita kuntien nuorisotoimia löytyi 89 kappaletta (29 % kyselyn saaneista). Nuoria koskettavien ja tehostettua nuorisotyötä edellyttävien kriisien määrä oli kasvanut vuodesta 2010. Kriisit olivat kohdanneet kaikenkokoisia kuntia, sillä joukossa oli myös pieniä kuntia. Luonteeltaan kriisit olivat pääosin olleet pienehköjä, mutta paikallisesti koskettavia. Tyypillisesti itse kriisitilanteessa ei ollut paljoa osallisia, vaan koskettavuus oli ollut enemmän välillistä. 11

Nuorisotoimien toteuttamat toimenpiteet olivat luonteeltaan olleet pääosin nuorisotyölle ominaisia, kuten keskustelutilaisuuksia, läsnäoloa tai kohtaamisia. Nuorisotoimen ulkopuolisen avun lähteenä kriisipisteet (kriisiryhmät, kriisikeskukset) olivat lisänneet osuuttaan vuoteen 2010 verrattuna ja olivat nyt sosiaali- ja terveystoimen kanssa tasoissa. Seurakunnat olivat säilyttäneet keskeisen asemansa kunnan ulkopuolisen avun lähteenä. Järjestöjen osuus oli hieman pienentynyt. Vuoteen 2010 verrattuna olivat nuorisotyötä koskettaviksi koetut kunnan laajemmat valmiussuunnitelmat vähentyneet eikä nuorisotyön omien valmiussuunnitelmienkaan määrä ollut kasvanut. Laajempien suunnitelmien kohdalla määrän väheneminen johtunee siitä, ettei niillä nähty olevan yhteyttä laajennetun nuorisotyön tekemiseen. Tätä ulottuvuutta korostettiin vuoden 2014 kyselyssä. Valmiuden kehittäminen oli selvästi vähentynyt vuodesta 2010, jolloin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset olivat vielä tuoreessa muistissa. Kuitenkin ne kunnat, joissa oli nuorisotyötä koskettava valmiussuunnitelma, olivat lähes poikkeuksetta myös kehittäneet valmiuttaan. Tämän mukaan kunnat olisivat eriytymässä nuorisotyön kriisivalmiuden suhteen. Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittäminen tapahtui entistä enemmän yhteistyössä niin kunnan muiden toimialojen kuin ulkopuolisten tahojen, erityisesti seurakuntien kanssa. Sekä organisaatioiden että yksittäisten työntekijöiden valmius kohdata kriisitilanteita oli parantunut vuoteen 2010 verrattuna. Selkeästi parempi valmius oli niissä kunnissa, joissa oli nuorisotyötä koskettava valmiussuunnitelma. Joka neljännessä kunnassa valmius oli edelleen välttävä tai huono. Yli 75 % kuntien nuorisotoimista kaipasi edelleen lisäkoulutusta kriisitilanteisiin, vaikka koulutustarve oli vähentynyt vuoteen 2010 verrattuna. Keskeisimpinä koulutustarpeina mainittiin kriisin kohdanneen nuoren kohtaaminen ja kriisitilanteessa toimiminen. Myös valmiussuunnitteluun toivottiin koulutusta. Allianssin koordinoima nuorisotyön valtakunnallinen valmiusverkosto tunnettiin varsin huonosti. Valtakunnalliset ja alueelliset verkostot kuntien nuorisotoimien tukena kriisitilanteissa ja valmiuden kehittämisessä koettiin kuitenkin tarpeellisiksi. Kriisivalmiuden kehittämishankkeen toivottiin tuottavan selkeää ohjeistusta ja malleja erilaisissa kriisitilanteissa toimimiseen sekä antavan eväitä valmiuden kehittämiseen. Toiveita esitettiin myös käytännönläheisestä koulutuksesta. Kysely antoi hyvää pohjan ja arvokasta tietoa käynnissä olevalle Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishankkeelle. Hankkeen tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet näyttävät tulevan tarpeeseen. 12

Liite 1: Webropol -kyselylomake ja saate Nuorisotyön kriisivalmius 2014 kysely kuntien nuorisotoimille Kyselyn tavoitteena on selvittää paikallisen nuorisotyön valmiutta toimia kriisitilanteessa ja miten valmius on kehittynyt edellisen kyselyn 2010 jälkeen sekä kerätä ajatuksia valmiuden kehittämiseen. Kyselyn voi keskeyttää lomakkeella olevista keskeytä-painikkeista, jolloin vastaukset tallentuvat ja kyselyä voi jatkaa sähköpostiin lähetetystä linkistä myöhemmin uudelleen. Jos lomakkeen sulkee muilla tavoin, annetut vastaukset eivät tallennu lomakkeelle. Selvityksen kannalta keskeisiä käsitteitä: Tehostettu nuorisotyö: Kriisi: Kriisitilanteessa ja sen jälkeen nuorisotyön keinoin tapahtuvaa nuoria tukevaa toimintaa. Esim. kriisin läpikäyntiä nuorten kanssa, pidennetyt aukioloajat, kriisitilanteeseen liittyvää monialaista yhteistyötä Yllättävä äkillinen isompi tai pienempi häiriötilanne, joka koskettaa kunnan asukkaita suoraan tai välillisesti ja vaatii erityistoimia. Esim. nuorten yllättävät kuolemantapaukset, itsemurhat, onnettomuudet, uhkaavat tilanteet Nuorisotoimen/nuorisotyön valmiussuunnitelma: Kriisille eri tavoin altistuneiden nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen tehdyt nuorisotyön suunnitelmat erilaisissa kriisitilanteissa toimimiseen ja niiden jälkihoitoon. Jälkihoito: Akuutin kriisivaiheen jälkeen tapahtuva toiminta, jossa tuetaan kriisille altistuneiden ihmisten toipumista. Lisätietoa kyselystä antavat: Projektipäällikkö Arsi Veikkolainen, arsi.veikkolainen@alli.fi, 050 315 2164 Johtaja, palvelut ja kehittäminen Markus Söderlund, markus.soderlund@alli.fi, 040 762 6809. Kiitos jo etukäteen! Arsi Veikkolainen projektipäällikkö Nuorisotyön kriisivalmiuden kehittämishanke Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry Liite 1 13

KYSYMYKSET 1. Asemanne kunnan organisaatiossa: Nuorisotyön johtava viranhaltija / esimies Nuorisotyöntekijä Muu, mikä: 2. Kunta, jossa työskentelette: 3. Kunnan nuorisotyöntekijöiden lukumäärä (henkilötyövuosina). Jos kunnassa on ulkoistettu nuorisotyöntekijöitä, ota myös nämä henkilötyövuodet huomioon. Alle 1 1-5 6-10 11-20 21-30 31-50 51-100 yli 100 4. Kuinka monta sellaista kriisitilannetta kunnassanne kohdattu viimeisen vuoden aikana, joka on edellyttänyt tehostettua nuorisotyötä? yhtään (hyppää kysymykseen 8.) 1-2 3-5 6-10 yli 10 (hyppää kysymykseen 8.) 5. Kuvailkaa tätä tilannetta tai tilanteita? 6. Mitä toimia nuorisotyön osalta toteutettiin em. kriisitilanteessa tai tilanteissa? Kirjoittakaa yhteyshenkilön sähköpostiosoite tarkempien tietojen antamiseen, jos olette halukkaita luovuttamaan em. tilanteen tapausesimerkkien opinnollistamiseen : 7. Onko kyseisten tapausten kohdalla tarvittu nuorisotoimen ulkopuolista apua? (voitte valita useamman vaihtoehdon), monialainen yhteistyö kunnan sisällä, järjestöiltä, seurakunnalta, toisen kunnan toimijoilta, jostain muualta, mistä: Huomioita edelliseen: Liite 1 1

8. Mikäli kuntaanne kohtaisi kriisitilanne, johon koette tarvitsevanne ulkopuolista apua tai työvoimaa nuorisotyöhön, tiedättekö mistä voitte sitä pyytää? Meillä on sovitut käytännöt Jos vastasitte myöntävästi, niin mistä: 9. Onko kuntanne nuorisotyön kriisivalmiutta kehitetty viimeisen kolmen vuoden aikana? Jos vastasitte kyllä, niin kertokaa miten: 10. Onko nuorisotoimella olemassa tällä hetkellä valmiussuunnitelma, jossa on otettu huomioon nuoriin kohdistuvat kriisien jälkihoitoon liittyvät asiat/toimenpiteet eli tehostettu nuorisotyö? oma Osa laajempaa, mikä: ole (hyppää kysymykseen 14.) (hyppää kysymykseen 14.) 11. Milloin nuorisotoimea koskeva valmiussuunnitelma on päivitetty? Viimeisen vuoden sisällä Viimeisen kahden vuoden sisällä Viimeisen kolmen vuoden sisällä Aiemmin 12. Onko kuntanne nuorisotoimi tehnyt valmiussuunnittelua tehdessään yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa? Jos vastasitte kyllä, niin keiden muiden kanssa ja millaista yhteistyötä: 13. Onko kuntanne nuorisotoimi tehnyt valmiussuunnittelua tehdessään yhteistyötä kuntaorganisaation ulkopuolisten tahojen (esimerkiksi järjestöt, seurakunnat) kanssa? Jos vastasitte kyllä, niin keiden muiden kanssa ja millaista yhteistyötä: 14. Minkälainen valmius kuntanne nuorisotoimella organisaationa on mielestänne kohdata kriisitilanteita? Hyvä Kohtalainen Välttävä valmiutta Voitte halutessanne perustella vastaustanne: Liite 1 2

15. Minkälainen valmius kuntanne yksittäisellä nuorisotyöntekijällä (keskimäärin) on mielestänne kohdata kriisitilanteita? Hyvä Kohtalainen Välttävä valmiutta 16. Tarvitsevatko nuorisotyöntekijät mielestänne täydennyskoulutusta toimimiseen kriisitilanteissa? Jos vastasitte kyllä, niin minkälaista koulutusta: 17. Huomioidaanko toiminen kriisitilanteissa mielestänne riittävän hyvin nuorisotyön toisen asteen peruskoulutuksessa? 18. Huomioidaanko toiminen kriisitilanteissa mielestänne riittävän hyvin nuorisotyön korkeaasteen peruskoulutuksessa? Voitte halutessanne perustella vastauksianne kahteen edelliseen kysymykseen: 19. Allianssi koordinoi valtakunnallisen nuorisotyön valmiusverkoston toimintaa. Tiesittekö verkostosta ennen tätä kyselyä? 20. Koetteko, että nuorisotyön kriisivalmiuteen liittyviä asioita tulisi koordinoida valtakunnallisesti? 21. Koetteko, että nuorisotyön kriisivalmiuden koordinointiin ja ylläpitämiseen tarvitaan alueellisia verkostoja (ml. AVI:t)? 22. Paikallisen nuorisotyön käyttöön suunnitellaan tukimateriaalia kriisitilanteita varten. Mistä aiheista toivoisitte saavanne tietoa ja ohjeistusta? 23. Vapaa sana kyselyyn ja aiheeseen liittyen: Kiitos vastauksistanne! Liite 1 3