-3- JOHDANTO Saarijärven kunnassa sijaitseva valtaus PIKKULA 1 (kuva 2), kaiv.rek. n:o 3271/1, KTM n:o453/460/81, tehty 7.l0.-8l,peruttiin 10.12.1984 Valtausalueelta etsittiin lohkareviuhkan lohkareiden tyyppistä sinkki-lyijymalmia, kiisujuonia ja pirotetta propyliittiutuneesta kvartsimaasälpäporfyyristä. Kairauksilla saatiin useita lävistyksiä sinkkiä ja lyijyä sisältävistä, kapeista, korkeintaan muutaman metrin leveistä jaksoista, joiden pitoisuudet jäivät heikohkoiksi yhtä puolen metrin leikkausta lukuunottamatta (Zn 4,9%, Pb 5,9%). Aihe ilmeisesti katsottiiin heikoksi, koska valtauksestakin luovuttiin. TUTKIMUSTEN TAUSTA Tutkimusaiheita, lohkareviuhkoja, Muittarissa on useita, joista pohjoisinta viuhkaa koskevat valtaukseen johtaneet tutkimukset. Aiheena oli ns. Lehtolan-Kolkanlahden tieristeyksen lohkareisto (kuva 3).Lohkareitten kivilaji on metasomaattisesti muuttunutta (greiseniutuminen, propyliittiutuminen) intermediääristä kvartsimaasälpäporfyyriä. Päämineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi, muskoviitti,vihertävä biotiitti, paikoin granaatti ja satunnaisesti fluoriitti. Malmimineraaleina ovat pääasiassa sinkkivälke, lyijyhohde, kuparikiisu ja arseenikiisu. Viuhkan pohjoisreunassa lohkareissa kuparikiisu vähenee ja lyijyhohdemäärä kasvaa. SUORITETUT TUTKIMUKSET Geokemialliset tutkimukset, geofysikaaliset mittaukset, syväkairaus. Keväällä 1980 aloitettiin tunnustelunomaisia geokemiallisia ja geofysikaalisia tutkimuksia pääasiassa Vartejärven alueella, johon toukokuussa 1980 tehtiin valtausvaraus, 3x3 km, n:o 1.34/80 kuva 4. GEOFYSIKAALISET MITTAUKSET Mittaukset olivat magneettisia ja sähkömagneettisia korkeajaksoprofiilimittauksia yht. 3.2 km. Mittaustulosten mukaan ympäristöään magneettisempi, intermediäärinen vulkaniittijakso on kaarenomaisesti itä-länsisuuntaisena Vartejärvessä kuten kuvassa 4 ilmenee. Heikkoja sähköhäiriöitä saatiin magneettisen jakson etelä- ja pohjoisreunaan.
-9-1981 jatkettiin 1uode-kaakkosuuntaisia profiilimittauksia magneettisen jakson lounaispäähän ja koillis-lounaissuuntaisia profiilimittauksia jakson itäpuolelle. Profiilit on kuvassa 4. Mittaukset käsittävät Proton MP-2 magneettiset, slingram (14.0KC) sähkömagneettiset ja DC-monitasoprofiilimittaukset. GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET Keväällä 1980 otti kahden miehen cobrausryhmä moreeninäytteitä Vartejärven pohjasta ja järven E-rannalta N-S suuntaisilta linjoilta. Kaikkiaan otettiin 163 pistettä ja 237 näytettä, ks.näytteenottokartta kuva 5 ja liite 1 80:1lä alkavat numerot. Kuparin, lyijyn ja sinkin anomalioita saatiin magneettisen jakson pohjois- ja eteläreunasta Vartejärven rannan tuntumasta ja maantien varresta Lehtolan ja Kolkanlahden tiehaarasta 100-200 m Lehtolaan päin (liitteet II, III, IV). Geokemian tulokset näyttivät siinä määrin tukevan geofysikaalista tulosta, että suunniteltiin muutaman reiän tunnustelukairaus magneettisen jakson kontakteihin (R 310, 311 ja 312). Keväällä 26.3-14.5-81 jatkettiin cobrausta mm. Vartejärvellä ja varausalueen eteläosassa. Näytepisteitä 131/170 kpl, ks. 8l:11ä alkavat pisteet liitteessä I. Vartejärven rannan tuntumaan noin 50 m R 3l0:stä länteen saatiin noin 0,5 ha alueelta pohjanäytteistä 12-13 m syvyydestä anomaalisia sinkin, lyijyn, kuparin ja tinan pitoisuuksia (liitteet II-IV). Tina-anomalia, keskimäärin 200 ppm Sn, oli 10x15 m käsittävällä alalla. Cobrausta jatkettiin talvella 1982 helmikuun loppuun rajoitetuissa kohteissa (82:lla alkavat pisteet liitteessä I), näytepisteitä 75, näytteitä 91 kpl. Kuparin, lyijyn, sinkin ja tinan anomalioita tuli mm. Vartejärveen kaakko-luodesuunntaiselle linjalle, joka tehtiin jäänkulkusuuntaa vastaan koemontusta nr 88819, (kuva 6), jossa kvartsimaasälpäporfyyrikallion päällä oli lyijy-sinkkipitoisia lohkareita. Anomalioita oli 50 m ja 150 m:n päässä montusta. SYVÄKAIRAUS VARAUSALUEELLA Tunnuste1ukairaus suoritettiin 16.3.-19.5. -81 välisenä aikana, jolloin kairattiin mm. mainitut kolme reikää R 310, 311 ja 312.
-10- Reikien sijainti ja kairautulokset ilmenevät kuvasta.5 ja liitteistä V, VI, VII. Kairauksilla lävistettiin kapeahkoja, propyliittiutuneita vyöhykkeitä (kloriitti, muskoviitti, sinertävä kvartsi, granaatti, epidootti) kvartsimaasälpäporfyyrissä. Näihin hiertyneisiin vyöhykkeisiin liittyy sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta. Analyysissä sinkkimäärä jäi noin 0,6 % ja tinapitoisuus 300 ppm paitsi R 312:ssa, jossa sinkkiä oli vähemmän, mutta tinaa parhaimmillaan 0,12 %. Kairausta 410 m. MAAPERÄTUTKIMUKSET GTK:n malminetsintää palveleva maaperätutkimusryhmä teki monttututkimuksen mm. Harjulan ympäristöön kesällä 1981.Tutkimus käsitti täällä 4 kaivantoa. Raportin mukaan Muittarissa pohjamoreeni on hyvin paikallista ja malmilohkareiden kulkeutumismatkat ovat lyhyitä. Moreeniaines on suuri- ja runsaskivistä, mikä vaikeuttaa mm. cobrausta geokemiallisessa tutkimuksessa. Alueelta on löydetty vain viimeisen jäätiköitymisen paikalleen kuljettamaa moreenia. Jäätikön virtaus on tapahtunut suuntauslaskutulosten ja uurrehavaintojen perusteella suunnasta 290-300. Harjulasta löydettyjen lyijy-sinkkipitoisten lohkareiden (monttu 88819) kulkeutumismatkaksi arvioitiin vain 10-100 m ks. kuva 6. Karttaan on merkitty sektori, jossa lyijy-sinkkilohkareiden lähtöalue todennäköisesti sijaitsee. ISKUKAIRAUS Moreenin kivisyyden johdosta kaivattiin järeämpää tutkimuskalustoa. Malmikriittiselle alueelle tehtiin valtaus Pikkula 1, 19, 1 ha 7.10.-81. Valtausalue ulotettiin Rajalan autiotalon itäpuolelle, koska Rajalan ja Pikkulan välimaastosta löytyi kalliosta sinkkivälke-lyijyhohdejuonia, joiden suunnassa oli mm. lyijyanomalioita. Suomen Malmi Oy suoritti iskuporauksen 25.11.1981-9.2.1982, 172 reikää/1362 m, josta osa tuli valtauksen ulkopuolelle. Näytteenottolinjat suunnattiin oletettujen malmikriittisten jaksojen yli tiheällä pistevälillä, 5 m. Näytteenottolinjat ja pisteet on numeroitu liitteessä VIII. Anomaliat on merkitty metalleittain samoille karttapohjille.
-11- Tulos ei ollut rohkaiseva,koska kalliomurskenäytteiden anomaliat olivat samaa luokkaa kuin pohjamoreenin paitsi Rajalan lähellä pisteissä 124-127, joissa lyijyn ja sinkin pitoisuudet olivat parissa näytteessä kumpikin 1 %- luokkaa, hopeaa oli keskimäärin 10 ppm. Pisteessä 111 oli tinaa 0, 35 %. MALMIKAIRAUSTEN II VAIHE Joulukuussa 1982 aloitettiin edellämainittujen kohteiden jatkokairaukset. R 314 (kuva 5 ja liite IX) lävisti Pikkulan linjan lyijy-sinkkianomalian. Reiässä oli yksittäisiä sinkkivälke-lyijyhohdejuonia. Yhtenäisempi juoniverkosto n. 3 m leveästi oli välillä 44.00-47.00, keskimäärin sinkkiä 1 %, lyijyä 0,5 %, hopeaa muutamia kymmeniä ppm ja tinaa sitäkin vähemmän. Tätä heikommin mineralisoitunut väli oli 58.50-61.50, jossa keskimäärin oli sinkkiä 0,35 %, lyijyä 0,2 %. Reikä 315 (kuva 5 ja liite X) kairattiin kalliosta saadun tina-anomalian, Sn 0,35 %, johdosta. Reikä lävisti kolme malmikriittistä vyöhykettä. Sinkki- ja lyijypitoisuudet jäivät tässäkin mataliksi esim. 10.70-15.30 oli sinkkiä 0,5 % ja lyijyä 0,2 %, tinaa 100-200 ppm, 35.00-42.00 sinkkiä 0,44 %, lyijyä alle 0,1 % ja tinaa 0,03 %. Kivi on samanlaista kuin 1,16 % tinaa sisältävässä kansannäyte- lohkareessa K/7129. Tammikuussa 1983 oli tarkoitus jäältäkäsin kairata 50 m länteen R 310:stä sijaitsevaan geokemialliseen mm. tinaa sisältävään anomaliaan. Heikkojen jäiden johdosta reikä jouduttiin sijoittamaan kauas maalle huvilatontin ulkopuolelle. Pohja-anomalialle ei saatu selitystä. R 317 (kuva 5,liite XI) oli myös sijoitettava kauas rannalle, selvityskohteena oli noin 70 m rannasta järvialueella sijaitseva lyijysinkkianomalia. Reiässä oli kolme kapeahkoa kiisupitoista vyöhykettä, neljäs kauimmaisin, välillä 140.40-143.50 oli merkittävin. Kohteessa oli harmaanvihertävä, myloniittiutunut kvartsiporfyyri, jossa lyijyhohderikkikiisu- sinkkivälke- ja kuparikiisujuonia ja täpliä, kompaktimmat osueet lienee jauhautuneet soijaan. Arseenikiisua oli rakopinnoilla. Analyysit antoivat 3.10 m keskimäärin sinkkiä 1,6 %, lyijyä 1,9 %. Paras analyysi oli 0.5 m sinkkiä 4,9 %, lyijyä 5,9 %, tinaa 0,02 %. Reikä oli lopusta erittäin risaista, kairaus täytyi teknisestä syystä lopettaa heti kiisuosueen jälkeen.
-12- R 318 kairattiin R 315:ssa saatujen tina-anomalioiden ja kallion pinnassa murskenäytteessä olleen 0,35 % tinapitoisuuden johdosta samaan jaksoon 50 m sivulle.reiässä oli useita kapeita hiertovyöhykkeitä, joissa paikoin granaattia, rikkikiisua ja jokunen sinkkivälkeläiskä. Vain tina analysoitiin, mutta pitoisuudet jäivät yleensä alle 100 ppm. Kairaukset lopetettiin. Reikiä 5 kpl, 554.30 m. MALMIKAIRAUKSIEN 111 VAIHE Vuoteen ei Muittarissa tehty mitään, kunnes 1984 kevättalvella helmimaaliskuun vaihteessa päästiin jäältäkäsin kairaamaan Vartejärven geokemiallisia anomalioita. R 319 (kuva 5 ja liite XI) kairattiin järven jäältä R 317 eteen, jonka lopussa tavatun mineralisaation kaltainen vyöhyke lävistettiin R 319:ssa noin 30 m R 317:n leikkausta ylempänä. Ilmeisesti tämä mineralisaatio ulottuu kallion pintaan järven pohjaan aiheuttaen sinne noin puolen prosentin sinkki- ja lyijyanomalian. Mineralisaatio välillä 47.50-49.00 sisälsi lyijyä 2,1 % ja sinkkiä 0,7 %. Vastaavia malmimineraaleja näkyi jonkinverran välillä 84.70-89.60 ja 97.90-100.60, esim. 97.90-100.10 oli lyijyä 0,8 % ja sinkkiä 0,8 %. R 320 kairattiin ns. Huvilaniemen tina-lyijysinkkianomalian luoteispuolelle. Reiässä oli pääasiassa kvartsimaasälpäporfyyriä, paikoin onteloista, joissa mm. magnetiittia ja keltaista okraa, 18.30-22.35 greisenjuonia, joissa fluorisälpää, flogopiittia ja kuparimineraaleja, R 321 kairattiin kaakko-luodesuuntaisen geokemiallisen linjan rannanpuoleiseen lyijy- ja sinkkianomaliaan. Siinä oli samantapaista paikoin propyliittiutunutta kvartsimaasälpäporfyyriä kuin edellisessäkin. Kokeeksi analysoitiin muutama propyliittiutunut kohta. Sinkin ja lyijyn pitoisuudet olivat vain kaksin- tai kolminkertaiset kuin geokemialliset pohja-anomaliat. R 322 oli tarkoitus kairata magneettisen jakson ja graniitin kontaktiin, johon ns. Lehtolan kuparipitoiset lohkareet viittasivat. Graniittia ei tavoitettu, koska reikä lopetettiin 127.30:ssä. Magneettinen jakso johtui uraliittiporfyriitistä ja uraliittiplagio- klaasiporfyriitistä. joissa oli paikoin propyliittiutuneita, lius- keisia osueita, joissa näkyi jonkinverran sinkkivälkettä ja arseeni- kiisua, fluorisälpää vaaleissa juonissa ja kuparikiisua rikkikiisu- juonissa ts. tyypiltään Lehtolan lohkareiden kaltaisia mineralisaatioita.
-13- Pitoisuudet jäivät vähäisiksi mm. 26.00-32.00. oli sinkkiä 0,4 %, 29.00-30.00 tinaa 0,1 %, 37.00-40.00 sinkiä 0,4 % ja 2,6 ppm hopeaa. Kairatusta vyöhykkeestä ovat ilmeisesti yllämainitut lohkareet lähtöisin vaik'ei leikkauskohdassa ollutkaan kiisuja riittävästi. Kairaukset loppuivat 16.3.1984. Reikiä 4 kpl, 426.20 m. R 3l7:ssä ja R 3l9:ssä lävistetyn mineralisaation jatkuvuutta seurattiin korkeajaksoslingram-mittauksella näiden luoteis- ja pohjois-puolelta. Tuloksena saatiin kaksi häiriöjaksoa, jotka V-kirjaimen muotoisena, kärki mainittujen reikien profiilin S-puolella (kuva 4), toinen kylki DCindikaation ja magneettisen kontaktin suunnassa, toinen haara lähes pohjoissuuntaisena. Tästä haarasta kerittiin ennen jäiden haurastumista ottaa muutama pohjanäyte Terrimaasturin I-vasaralla. Yhdessä pohjanäytteessä oli lyijyn ja sinkin selvä anomalia. Ilmeisesti näytteenottoterä pysähtyi useinmiten runsaaseen lohkareikkoon, anomaliapiste oli 12 m:n syvyydestä. Tutkimukset jäivät tähän, koska valtauksestakin luovuttiin 10.12.1984 AIHEEN ARVIOINTI Kuten edellä on kerrottu, näyttävät Muittarin lyijy-sinkkiaiheet liittyvät verrattain suoraviivaisiin hiertovyöhykkeisiin, joissa on tapahtuntunut ns. propyliittiutumista. Näitä jaksoja saattaa olla useita rinnakkain ja miltei aina ne sisältävät anomaalisia sinkin ja lyijyn pitoisuuksia. Lähempänä graniitteja ovat kiisumineralisaatiot greisentyyppisten juonien yhteydessä tai pirotteena tonaliiteissa. Lohkaretietojen perusteella rikastakin malmia on kallioperässä. Tut- kimuskohteita on edelleenkin monta noin 2 km2 alueella eikä kairauksilla voinut saada selvitystä kuin osaan tutkimuskohteista. "Langan- pää on kiinni", jatkaminen vaatisi ehkä lisää geokemiaa ja geofysiikkaa, sekä ennen kaikkea syväkairausta.