Timo Ala-Vähälä Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTO
ISBN 952-206-009-7 (painettu) ISBN 952-206-010-0 (pdf) ISSN 1457-3121 Julkaisija: Korkeakoulujen arviointineuvosto Kansi: Juha Ilonen Layout: Pikseri Julkaisupalvelut Tammer-Paino Oy Tampere 2005
Esipuhe Korkeakoulujen arviointineuvosto julkaisi vuonna 2003 Timo Ala-Vähälän raportin Hollannin ammattikorkeakoulujen laadunvarmistuksesta. Hollannin peili -julkaisun tarkoituksena oli toimia yhtenä tausta- ja vertailuaineistona ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun arvioinnissa. Sillä haluttiin myös tarjota peiliksi yksi näkökulma korkeakoulujen laadunvarmistuksesta käytävään keskusteluun. Timo Ala-Vähälä alkoi tuolloin samanlaisessa tarkoituksessa koota aineistoa myös ranskalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistuksesta ja peiliin alkoi syntyä uusia heijastuksia. Ranskalainen korkeakoulujärjestelmä on monimuotoinen, eikä sen kuvaaminen kokonaisuutena ole helppo tehtävä. Kirjoittaja on tehnyt tietoisia rajauksia saadakseen näkyviin keskeisimmät laadunvarmistuksen toimintatavat. Valittu tarkastelutapa ei ehkä tuo kauttaaltaan näkyväksi monitahoisen järjestelmän ja sen toimintatapojen koko yksityiskohtaista vivahteikkuutta, mutta se tuo suomalaisen lukijakunnan ulottuville tiivistetysti korkeakoulupoliittisesti tärkeän eurooppalaisen maan laadunvarmistuskulttuurin olennaisia ominaispiirteitä kohottaen ymmärrystämme koulutuksen laadunvarmistuksesta käytävästä ajankohtaisesta keskustelusta. Kehittymässä olevien eurooppalaisten laadunvarmistuksen standardien taustaksi on myös arvokasta ymmärtää, millaisia vaihtoehtoisia kansallisia reittejä prosessin taustalta voidaan löytää. Ossi Tuomi pääsihteeri
Sisällys Johdanto Korkea-asteen piiriin kuuluva koulutus. Korkea-aste koulutusasteiden hierarkiassa. Korkea-asteen rajauksen ja luokittelun ongelmat. Korkea-asteen koulutuksen näkyvä sektori. Korkea-asteen koulutuksen näkymätön sektori Korkea-asteen koulutuksen kentät. Opetusministeriön kenttä. Muut ministeriöt. Kauppakamarien ylläpitämät ja yksityiset koulutusyksiköt Korkea-asteen tutkintojärjestelmä(t). Yliopistolliset ja erityiskorkeakoulujen tutkinnot. Sairaanhoidon ja sosiaalialan tutkinnot Ulkoisen laadunvarmistuksen toimijat ja prosessit. Laadunvarmistuksen kenttä instituutoiden näkökulmasta tarkasteltuna. Laadunvarmistuksen kenttä prosesseista käsin tarkasteltuna. Riippumaton evaluointi, habilitaatio ja akkreditointi..... Ulkoinen laadunvarmistus yliopistoissa ja muissa ylimmän tieteellisen, ammatillisen ja taiteellisen koulutuksen yksiköissä Tulossopimuksiin liittyvä evaluointi ja tarkistus Valtiontutkintojen habilitaatio Ulkoinen ja riippumaton evaluointi CNE Tekniikan ja kaupallisen koulutuksen tutkintojen laadunvarmistus Diplomi-insinöörintutkintojen habilitaatio/akkreditointi Kaupan ja hallinnon tutkintojen reconnaissance- ja visé-menettelyt Homologation- ja certification-menettelyt Millainen laadunvalvonta jäi näkymättömiin? Lopuksi Kirjallisuus Liite
Johdanto Tämä raportti tarkastelee Ranskassa sovellettavia korkea-asteen koulutuksen ulkoisia laadunvarmistuksen järjestelmiä. Työn ensisijaisena kohteena ovat tutkintojen myöntämiseen liittyvä habilitaatio-prosessi ja vastaavat käytännöt; korkeakoulujen riippumaton evaluointi sekä opetusministeriön 1 ja yliopistojen väliseen tulossopimusprosessiin liittyvä evaluointi ja tarkistus. Lisäksi tarkastellaan ammatillisten tutkintojen luokitteluun ja rekisteröintiin liittyviä homologation- ja certification-käytäntöjä. Raportti painottuu valtiollisten laadunvarmistuksen menetelmien esittelyyn, ja sen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi erilaiset akkreditoinnin käytännöt, joilla ei ole virallista asemaa valtion ohjaamassa korkea-asteen koulutusjärjestelmässä. Tarkastelun kohteena on koulutukseen liittyvä laadunvarmistus koulutusohjelmien ja osittain myös koulutusyksikköjen tasolla. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät korkeakoululaitoksen yleisarviointi, tutkimukseen ja tutkijankoulutukseen kohdistuva arviointi ja yksittäisten opintojaksojen sekä opintosuoritusten arviointi: työssä ei siis tarkastella koko korkeakoululaitosta käsitteleviä meta-evaluointeja, ei myöskään opettajiin eikä opiskelijoihin kohdistettavaa arviointia. Raportti on paljolti poikkileikkaus vuoden 2004 tilanteesta. Eri instituutioiden ja toimintatapojen historiaan viitataan vain lyhyesti, eikä työssä pohdita sitä, miten niiden menneet vaiheet ovat vaikuttaneet laadunvarmistuksen järjestelmän muotoutumiseen. Tätä kirjoitettaessa meneillään oleva Bolognan prosessi vaikuttaa keskeisesti sekä tutkintojärjestelmiin että koulutuksen laadunvarmistukseen. Sen vuoksi tässä esiteltävä järjestelmä voi muuttua olennaisilta osiltaan jo muutaman vuoden kuluessa. Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan kaikkea ylioppilastutkinnon jälkeen tulevaa koulutusta. Sen piiriin kuuluvat yliopistot, erityiskorkeakoulut, lukioiden tarjoama ylioppilastutkintoa seuraava ammatillinen ja yleissivistävä koulutus sekä sosiaalialan ja terveydenhuollon koulutus myös siltä osin kuin se järjestetään yliopistojen ja korkeakoulujen ulkopuolella, omissa yksiköissään. Raportti keskittyy paljolti korkea-asteen näkyvimpään osaan: yliopistoihin ja erityiskorkeakouluihin, mutta työn tavoitteena on muistuttaa lukijaa siitä, että korkea-asteen koulutuksen järjestelmä on laajempi, ja tämän näkyvimmän 1 Ministeriön virallinen nimi on Ministère de l éducation nationale, de l enseignement supérieur et de la recherche, eli kansallisesta koulutuksesta, ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta vastaava ministeriö. Tässä työssä nimi on lyhennetty muotoon Opetusministeriö.
osan pohjalta tehdyt yleistykset eivät välttämättä päde koko koulutuksen kenttään. Työn keskeisiä lähteitä ovat koulutusta ja sen arviointia koskevat lait, asetukset, ministeriöiden päätökset ja kirjeet, joissa eri säädösten toteutusta ohjeistetaan, sekä laadunvarmistusta toteuttavien organisaatioiden julkaisemat ohjeistot. Tavoitteena ei kuitenkaan ole koulutuksen ja sen laadunvarmistuksen säädöspohjan systemaattinen analysointi. Tämä työ ei siis anna kattavaa kuvaa siitä, miten laadunvarmistusta laeilla ja muilla säädöksillä ohjataan. Keskeisiä kysymyksiä ovat: 1. Miten määritellä ranskalaisen korkea-asteen koulutuksen alue, kun järjestelmä on hyvin monimuotoinen? 2. Mitkä organisaatiot osallistuvat korkeakoulutuksen ulkoiseen laadunvarmistukseen? 3. Millaisia laadunvarmistuksen toimintatapoja ranskalaisessa korkea-asteen koulutusjärjestelmässä sovelletaan? 4. Millaisten laadunvarmistuksen prosessien kohteena erityyppiset korkeaasteen oppilaitokset ovat? Raportissa lähdetään liikkeelle järjestelmän perusteista, eli käydään lävitse keskeiset korkea-asteen koulutusta tarjoavat instituutiot ja tutkintojen rakenne. Korkeakoulutus ei Ranskassa kuulu yksistään opetusministeriön toimialaan, vaan sen järjestämiseen osallistuvat myös muut ministeriöt, ja alalla toimii myös kauppakamarien kansallinen liitto (Les chambres de commerce et d industrie), joka on asemaltaan yksityisen ja julkisen sektorin välimaastossa. Näiden lisäksi on olemassa puhtaasti yksityisiä korkea-asteen koulutusyksikköjä. Tästä syystä yksi luku on omistettu korkea-asteen erilaisten kenttien määrittämiseen: siinä tarkastellaan, miten korkea-asteen koulutusta koordinoidaan, millaiset toimijat koordinointiin osallistuvat, ja minkä tyyppisiä koulutusyksikköjä kullekin kentälle sijoittuu. Näiden johdantolukujen jälkeen siirrytään varsinaiseen laadunvarmistuksen toimintojen esittelyyn: ensin käydään tutkimusten ja erilaisten raporttien avulla lävitse keskeiset laadunvarmistuksen organisaatiot ja prosessit. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten ulkoinen laadunvarmistus toteutuu yliopistoissa, korkeakouluissa ja muissa korkea-asteen yksiköissä. Korostettakoon, että ranskalaisen koulutusjärjestelmän moninaisuudesta johtuen tämä esitys ei voi olla kattava; siihen on kuitenkin pyritty kokoamaan keskeiset koulutuksen tarjoajat ja merkittävimmät laadunvarmistuksen toimintatavat. 2 2 Raportti kattaa samat laadunvarmistuksen teemat kuin CHEVAILLIER 2004. Lisäksi tässä tarkastellaan lyhyesti sairaanhoidon ja sosiaalialan koulutuksen laadunvarmistusta, jonka CHE- VAILLIER jättää käsittelemättä.
Korkea-asteen piiriin kuuluva koulutus Korkea-asteen kenttä on Ranskassa hyvin hajanainen, ja sen vuoksi tämän kentän määrittäminen ja rajaus vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisia laadunvarmistuksen muotoja tulee käsittelyn piiriin. Siksi on syytä tarkastella, millaisia koulutuksen ja tutkimuksen yksikköjä korkea-asteen koulutuksen piiriin kuuluu. Seuraava esitys ei kata tyhjentävästi kaikkia tutkintotyyppejä, koulutusmuotoja eikä koulutusyksiköitä, vaan sen tavoitteena on esitellä ranskalaista korkea-asteen järjestelmää tämän työn vaatimassa laajuudessa.. Korkea-aste koulutusasteiden hierarkiassa Ranskan koulutusjärjestelmä voidaan useimpien muiden maiden lailla jakaa ensimmäisen asteen, toisen asteen ja korkea-asteen koulutukseen. Ikävuosille 11 15 sijoittuva koulutus määritellään toisen asteen ala-asteeksi, ei ensimmäisen asteen yläasteeksi, kuten Suomen järjestelmässä suurin piirtein sama ikäryhmä sijoitetaan. Taulukko. Koulutustasot ja keskeiset koulutusinstituutiot Koulutusaste Koulutustyypit Kesto Korkea-asteen koulutus Yliopistot, korkeakoulut, muut kolmannen asteen oppilaitokset Toisen asteen koulutus Ylempi toinen aste: lukio (lycée, yleissivistävä, teknillinen 3 vuotta tai ammatillinen) Alempi toinen aste: collège 4 vuotta Ensimmäisen asteen koulutus Ala-aste (École élémentaire), aloitetaan 6-vuotiaana 5 vuotta Lähde: Eurydice Ranskalaiseen järjestelmään liittyy myös toisinpäin tehty luokitus: siinä koulutus jaetaan viiteen tasoon, joista ensimmäinen taso on korkein ja viides matalin. Korkea-asteen koulutus kattaa tasot kolmannesta ensimmäiseen. Tässä työssä luokittelua on käytetty hyväksi jäljitettäessä erityyppisiä korkea-asteen koulutusohjelmia: tarkastelun piiriin on rajattu ne ohjelmat, joiden tasoksi on määritelty vähintään luokka III. Seuraavaan taulukkoon on koottu ammattipätevyyksiin ja tutkintojen luokitteluun kantaa ottavan Commission Nationale de la Certification Professionnelle -organisaation 3 esittämä kuvaus eri koulutusasteista. 3 Commission Nationale de la Certification Professionnelle -organisaatiota esitellään tarkemmin luvussa 8. Yllä esitetty luokittelu löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.cncp.gouv.fr/contenus/supp/supp_rncp_niveaux.htm.
Taulukko. Tutkintotasot I V sisällöllisine kuvauksineen Taso Määritelmä V IV III II I Ammatillisten opintojen taso. Tutkintoja: (brevet d études professionnelles, BEB), todistus ammatillisesta pätevyydestä (certificat d aptitude professionnelle, CAP) tai todistus ensimmäisen asteen ammatillisista aikuisopinnoista (certificat de formation professionnelle des adultes, CFPA). Ylempien ammatillisten opintojen taso. Tutkintoja brevet professionnel (BP), brevet technicien (BT), ammatillinen ylioppilastutkinto (baccalauréat professionnel), teknillinen ylioppilastutkinto (baccalauréat technologique). Ylioppilastutkintoa seuraavan koulutuksen taso. Normaalisti 2-vuotiset opinnot. Ammatillisia tutkintoja: todistus opinnoista yliopistollisessa tekniikan koulutuksen yksikössä (Institut Universitaire de Technologie, IUT), brevet de technicien supérieur, BTS). Licence-tutkintoa tai maîtrise-tutkintoa vastaava taso. Licence-tutkinto: 1. sykli + vuoden opinnot. Maîtrise -tutkinto: 1. sykli + 2 vuoden opinnot. Maîtrise-tutkintoa seuraavat opinnot. Luokittelun voi suhteuttaa myös ylioppilastutkintoon ja sitä seuraavaan yliopisto-opintojen syklijärjestelmään, johon jo edellisessä taulukossa viitattiin. Yliopisto-opintojen ensimmäisen syklin kokonaiskesto on kaksi vuotta, toisen syklin kesto on myös kaksi vuotta ja kolmannen syklin yksi vuosi. Ranskalaisissa tutkintojen kuvauksissa koulutuksen kesto ilmaistaan usein sykleihin sisältyvien vuosien summana ylioppilastutkinnosta lukien. Siten ensimmäisen sykli on kestoltaan bac + 2 vuotta, toinen sykli tutkinnon laajuudesta riippuen joko bac + 3 vuotta tai bac + 4 vuotta ja kolmannen syklin tutkinnot bac + 5 vuotta. Ranskalainen tutkintojärjestelmä on parhaillaan uudistuksen kohteena, ja sen tuloksena yliopistollisten perustutkintojen syklijärjestelmä muuttuu vähitellen kolmiportaisesta kaksiportaiseksi 4. Uudistuksen myötä myös tutkintotasojen viisiportaista hierarkiaa jouduttaneen muuttamaan. Tutkintorakenteen uudistamista käsitellään tarkemmin neljännessä luvussa. Seuraavaan taulukkoon on laitettu esimerkkejä eri tasoille ja sykleihin sijoittuvista tutkinnoista. Korkea-asteen tutkinnot on erotettu muista tutkinnoista harmaalla taustalla. Taulukossa esitetyt tutkinnot edustavat nyt väistymässä olevaa korkeakoulututkintojen järjestelmää. 4 Ehdotettu L/M/D -järjestelmä on kolmiportainen, mutta kolmannen tason muodostavat tohtori-opinnot, jotka ovat siis jatko-opintoja. Siksi on perusteltua sanoa, että uusi tutkintojärjestelmä muuttaisi perustutkinnot kolmiportaisesta kaksiportaiseksi järjestelmäksi.
Taulukko. Koulutustasot I V ja yliopistotutkintojen syklijärjestelmä Kolmas sykli (bac + 5) Taso V Taso IV Taso III Taso II Toinen sykli Licence (DEUG (bac + 3, +1), Maîtrise bac + 4) (licence +1) Ensimmäinen DEUG, sykli (bac + 2) BTS (bac + 2) Ylempi BP, BT, ammatillinen Ylioppilastutkinto ja tutkinto ylioppilastutkinto (Baccalauréat) (baccalauréat) Alempi BEB, CAP ammatillinen tutkinto Lyhenteiden selitykset: BEB Brevet d études professionnelles CAP Certificat d aptitude professionnelle BP Brevet professionnel BT Brevet technicien DEUG Diplôme d Etudes Universitaires Générales DEA Diplôme d Études Approfondies DESS Diplôme d Études Supérieures Spécialisées Taso I Esim. DEA, DESS (Maîtrise +1) On syytä muistaa, että koulutusyksiköt voivat sijoittua edellä esitellylle viisiportaiselle asteikolle monilla eri tavoin: monet lukiot sekä sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitokset antavat sekä toisen asteen että korkea-asteen opetusta. Niiden tarjoama opetus ulottuu siis tasoilta V tai IV tasolle III. Erityiskorkeakoulut puolestaan aloittavat opetuksensa tyypillisesti vasta tasolta II.. Korkea-asteen rajauksen ja luokittelun ongelmat Ranskalaisen korkeakoulujärjestelmän piiriin kuuluvia instituutioita ei voi rajata yksiselitteisesti, sillä raja on hämärä opintojen alussa, lopussa ja myös sivuilla eli suhteessa ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Jako yliopistoihin ja erityiskorkeakouluihin ei myöskään kata kaikkea kolmannen asteen koulutusta. Alkuvaiheen hämärärajaisuus tulee esiin siten, että osasta alkuvaiheen opintoja vastaavat yliopistot, osasta puolestaan grande école -yksikköihin valmentavat luokat, joiden ylläpitäminen kuuluu pääasiallisesti toisen asteen koulutuksesta vastaavien lukioiden tehtäviin. Loppuvaiheen hämärärajaisuus nä-
kyy siten, että opiskelija voi viedä opintonsa loppuun jonkin ministeriön ylläpitämässä yksikössä, joka valmentaa asianomaisen hallinnonalan tehtäviin. Nämä yksiköt voivat tarjota puhtaasti oman alansa viranhoitoon liittyvää koulutusta ja valmennusta, mutta niiden tehtäviin voi kuulua myös yleinen korkeakouluopetus. 5 Tunnetuin näistä valtionhallinnon tehtäviin valmentavista erityiskorkeakouluista lienee korkean tason virkamiehiä kouluttava École nationale d administration (ENA), joka toimii Ministère de la fonction publique et de la réforme de l Etat -ministeriön alaisuudessa, mutta vastaavia erityiskorkeakouluja on myös muilla ministeriöillä. Valtionhallinnon palvelukseen valmentavat erityiskorkeakoulut eivät välttämättä kuulu tässä työssä esiteltävien laadunvarmistuksen järjestelmien piiriin, koska ne eivät aina myönnä valtiollisesti säädeltyjä korkeakoulututkintoja ja saavat resurssinsa omalta ministeriöltään. 6 Sivuttainen hämärärajaisuus ilmenee siten, että perinteisen opiskeluuran lisäksi tietyt tutkinnot voi suorittaa osittain tai kokonaan oppisopimusteitse, täydennyskoulutuksena tai näyttötutkintoina 7. Oppisopimusteitse tapahtuvassa opiskelussa opetusta ei järjestä yliopisto tai korkeakoulu yksin, vaan koulutuksen organisoi yhteistyöverkosto, partneriaatti, johon voi yliopistojen ja korkeakoulujen lisäksi kuulua yrityksiä ja työelämän järjestöjä. 8 Oppisopimuskoulutuksessa tutkinnon suorittaja on työssä, ja koulutuksen sisällöllisenä perustana on hänen työssään saavuttama ammattipätevyys, jota laajennetaan yliopiston tarjoamilla teoreettisemmilla perusvalmiuksilla. Insinööritutkintojen toimikunta kutsuu tätä induktiiviseksi tavaksi edetä kohti korkeampaa ammattipätevyyttä erotuksena perinteiselle deduktiiviselle lähestymistavalle, jossa opiskelija hankkii ensin alan yleiset perusvalmiudet ja sitten harjoittelun ja työkokemuksen myötä kyvyn soveltaa niitä käytännön työssä. Ranskalainen korkea-asteen koulutusjärjestelmä kuvataan usein esittämällä kahtiajako yliopistoihin ja erityiskorkeakouluihin. Yliopistojen, korkeakoulujen ja lukioiden lisäksi on kuitenkin muutakin korkea-asteen koulutusta, jota ei yleisesityksissä yleensä käsitellä tai esitellään vain suppeasti näitä ovat esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalialan ammattilaisten, taiteen, arkkitehtuurin ja liikunnan koulutus. Lisäksi useilla aloilla toimii yksityisiä koulutus- 5 Ks. korkeakoulubudjetin luku 1.2.5 Les écoles de fonctionnaires et d application Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004. 6 Asiaa pohditaan lyhyesti luvussa 9. 7 Näyttötutkintojen järjestelmää esittelevät web-sivustoillaan esimerkiksi Opetusministeriö (http://www.education.gouv.fr/sup/vaep/default.htm) ja ammatillisten tutkintojen sertifioinnista vastaava organisaatio Commission nationale de la certification professionnelle (http:// www.cncp.gouv.fr/index.php?page=24) 8 Tekniikan koulutuksen osalta ks. Références et orientations, 2003.
yksikköjä, joita ei ole asetuksella tai vastaavalla päätöksellä kirjattu virallisen koulutusjärjestelmän piiriin. Vaikka erityiskorkeakoulut on yleensä perustettu erilaisia ammatillisia tarpeita palvelemaan, ei voi olettaa, että yliopistojen ja erityiskorkeakoulujen välillä vallitsisi työnjako, jossa edelliset keskittyvät tieteelliseen koulutukseen ja jälkimmäiset korkean tason ammatilliseen koulutukseen. Pikemminkin voi sanoa, että molemmat toimivat sekä tieteellisen että ammatillisen koulutuksen alueella. Yliopistoissa on tarjolla sekä tieteellisesti että ammatillisesti painottuneita koulutuslinjoja. Lisäksi niiden yhteyteen on 1960-luvulta lähtien perustettu eri statuksilla toimivia tekniikan ja muun ammatillisen koulutuksen yksikköjä. 9 Osa erityiskorkeakouluista kouluttaa puolestaan yliopistojen opettajia, ja erityiskorkeakoulujen rooli tutkijankoulutuksessa on merkittävä. 10 Korkeakoulujärjestelmä on siis hämärärajainen, eikä jako yliopistoihin ja erityiskorkeakouluihin anna siitä kattavaa kuvaa. Sen vuoksi tässä työssä järjestelmän esittely lähtee liikkeelle yleisemmältä tasolta: jaosta koulutuksen näkyvään ja näkymättömään sektoriin. Karkeasti jakaen edellisen piiriin kuuluvat yliopistot ja erityiskorkeakoulut, jälkimmäiseen ryhmään suuri osa muusta koulutuksesta. Jaottelu näkyvään ja näkymättömään sektoriin on enemmän retorinen kuin aito luokittelu, sillä korkea-asteen koulutusta ei voi luokitella yksiselitteisesti näihin kahteen ryhmään: ei ole lakia tai asetusta tai muuta kriteeriä, jolla näiden sektorien raja vedettäisiin. Jaottelu on kuitenkin hyödyllinen sellaiselle lukijalle, jota tutkii ranskalaista järjestelmää kirjallisten lähteiden avulla. Se auttaa ymmärtämään korkea-asteen järjestelmän moninaisuutta sitä että jokainen yleiskatsaus tarkastelee korkea-asteen koulutusta omasta näkökulmastaan: ottaa jotain tarkempaan tarkasteluun ja jättää jotain sen ulkopuolelle. Sama pätee koulutuspoliittisiin uudistuksiin ja laadunvarmistuksen kenttään: ne kattavat näkyvän osan osittain tai kokonaan, ja määrittelevät yleensä suhteensa vain tähän näkyvään kenttään. Näkyvän sektorin ulkopuolella on kuitenkin joukko yksiköitä, joista ei voi tarkistamatta tietää, mikä on niiden asema, kun tutkintoja uudistetaan tai koulutuksen laatua varmistetaan. Korostettakoon vielä, että jonkun koulutusyksikön näkymättömyys johtuu aina tutkijan valitsemasta näkökulmasta ja hänen käyttämistään lähteistä. Sosiaalialan ja sairaanhoidon koulutuksella on oma vahva julkisuutensa, joka 9 Tämä ammatillispainotteisen koulutuksen osuuden kasvu on Ranskassa koettu jossain määrin ongelmaksi. Asiaa käsitellään esimerkiksi Opetusministeriön tilaamassa raportissa: Rapport à l attention de Monsieur le ministre de la Jeunesse, de l éducation nationale et de la recherche sur l attrait et la qualité des études scientifiques universitaires. Porchet 2003. 10 Livre blanc Grandes Ecoles et enseignement supérieur -asiakirjan mukaan grandes écoles -yksikköjen osuus tutkijankoulutuksesta on noin 20%.
tulee esiin esimerkiksi, kun tutustutaan asianomaisen ministeriön ja aluehallinnon toimintaan. Myös yksityisen ja puolijulkisen 11 sektorin keskeinen toimija Kauppakamarien kansallinen liitto (Les Chambres de Commerce et d Industrie) tiedottaa hyvin toiminnastaan koulutuksen alalla. Tämän tyyppiset koulutukset on kuitenkin etsittävä erikseen: niistä kerrotaan hyvin vähän alan yleisesityksissä tai esimerkiksi opetusministeriön web-sivuilla.. Korkea-asteen koulutuksen näkyvä sektori Ranskalaisessa korkea-asteen koulutuksen järjestelmässä vahvasti näkyviä yksiköitä ovat etenkin yliopistot ja erityiskorkeakoulut. Yliopistot ovat laajoja alueellisia yhteenliittymiä, joiden piiriin kuuluu myös itsenäisiä tekniikan ja muiden ammatillisten alojen koulutuksen yksikköjä. 12 Korkeakoulut puolestaan ovat usein kooltaan pienempiä, ja ne on yleensä rakennettu tarjoamaan jonkin ammattialan, kuten tekniikan tai talouden koulutusta. Näitä kahta ryhmää kutsutaan myös korkeakoulutuksen avoimeksi ja suljetuksi sektoriksi. Yliopistot ovat avoimia ainakin alempien opintojen osalta jokaiselle ylioppilastutkinnon suorittaneelle, kun taas grande école -korkeakouluihin pääsee yleensä vain tiukan pääsykokeen kautta. Tähän ryhmään voidaan lukea myös lukiot (lycée), jotka tarjoavat myös ylioppilastutkinnon jälkeen tulevaa koulutusta. Ylioppilastutkintoa seuraava koulutus on osin ammatillista, osin yleissivistävää erityiskorkeakoulujen pääsykokeisiin valmentavaa opetusta. Yliopistot, erityiskorkeakoulut ja lukioiden korkea-asteen koulutusta tarjoavat luokat esitellään useimmissa korkeakoulujärjestelmän yleisesityksissä. Vaikka nämä koulutusyksiköt ovat erityyppisiä, ne ovat vahvasti vuorovaikutuksessa keskenään: opiskelijat voivat yleensä siirtyä koulutusinstituutiosta toiseen siten, että aiemmat opinnot muodostavat perustan opinnoille uudessa yksikössä. Yliopistot Ranskalaisen yliopistolaitoksen historia voidaan aloittaa esimerkiksi keskiajalta, jolloin Pariisin yliopisto oli eräs Euroopan keskeisimmistä yliopistoista. Merkittävä käänne oli myös Napoleonin vuonna 1808 toimeenpanema uudistus, jossa Ranskan suuren vallankumouksen aikaan lakkautetut yliopistot 11 Kauppakamarien kansallisen liiton asema yksityisen ja julkisen sektorin välimaastossa selvitetään luvussa 3.3. 12 Ks. esim. Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.1.15.5: L aménagement du territoire.
perustettiin uudelleen tarjoamaan lähinnä opettajankoulutusta. Termi yliopisto on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä kyse ei ollut itsehallinnollista yliopistoista, vaan keskitetysti ohjattujen tiedekuntien järjestelmästä, jossa tietyn alueen tiedekuntia kutsuttiin yliopistoksi. 1800-luvun yliopistot eivät myöskään harjoittaneet tutkimusta, vaan se oli keskitetty grand établissement-yksiköille 13, jotka ovat edelleenkin olemassa ja luetaan erityiskorkeakoulujen piiriin. Nykymuotoisten yliopistojen voidaan katsoa syntyneen vuoden 1968 uudistusten myötä, jolloin yliopistoille taattiin lailla autonominen asema. Vuoden 1968 periaatteet sisältyvät myös vuoden 1984 korkeakoululakiin ja tällä hetkellä ne on kirjattu koulutuksen puitelakiin (Code de l éducation). 14 Opetusministeriön julkaisemassa korkeakoulubudjetissa ja korkea-astetta esittelevässä tilastojulkaisussa, Les Universités Repères et références statistiques 2004, valtiollisten yliopistojen määräksi ilmoitetaan 82. Lisäksi korkeakoulutilaston mukaan Ranskassa on 15 yksityistä yliopistoa. Yliopistojen piiriin luetaan myös kolme tekniikan alan yliopistoa. 15 Yliopistojen piiriin kuuluu neljänlaisia yksikköjä: Opetuksen ja tutkimuksen perusyksiköiden (Unités de formation et de recherche, UFR) lisäksi yliopistoissa on teknillisen koulutuksen yliopistoyksikköjä (Instituts universitaires de technologie, IUT), opettajankoulutuksen yksikköjä (Instituts universitaires de formation des maîtres, IUFM) ja ammatillisen koulutuksen yksikköjä (Instituts universitaires professionnalisés, IUP). Kun opetuksen ja tutkimuksen yksiköillä on lähinnä tieteellinen ja pedagoginen autonomia, niin etenkin opettajankoulutuksen ja tekniikan yksiköillä on laaja hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Joissain yhteyksissä ne esitelläänkin itsenäisinä koulutusyksikköinä. Erityiskorkeakoulut (grandes écoles) Toisen keskeisen korkea-asteen koulutusväylän muodostavat erityiskorkeakoulut, joista käytetään yleisnimeä grandes écoles. Ensimmäiset erityiskorkeakoulut perustettiin 1700-luvun lopulla, tuolta ajalta ovat esimerkiksi École polytechnique ja École normale supérieure. Erityiskorkeakouluista osa on valtiollisia, osa yksityisiä mutta valtion tukemia. Merkittävä osa erityiskorkeakouluista tarjoaa tekniikan tai kaupan ja hallinnon koulutusta, mutta niiden joukkoon kuuluu 13 Näitä yksikköjä ovat esimerkiksi Collège de France ja École pratique des hautes études. 14 KAISER 2001. LEGRAND 2003. GEOFFREY 2003, ks. etenkin ss. 29-30. 15 Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.2.1. Les Universités Repères et références statistiques 2004, 46-47. Yliopistojen määrästä esitetään eri lähteissä hieman erilaisia lukuja. Esimerkiksi Eyrydice ilmoittaa määräksi 86 ja niiden lisäksi kolme polyteknillistä instituuttia, samoin KAISER (2001, 11).
myös yksiköitä, jotka kouluttavat taiteiden, humanistisen alan, yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden tutkijoita ja opettajia. 16 Tutkimuksen kannalta ongelmallista on se, että tähän ryhmään kuuluvien yksikköjen määrä on vaikea rajata. Jotkut erityiskorkeakoulut toimivat itsenäisinä yksikköinä osana laajempaa verkostoa, ja silloin ei voi sanoa yksiselitteisesti, onko kyseessä itsenäinen yksikkö vai suuremman yksikön filiaali. Ei ole myöskään kriteerejä sille, millaiset yksiköt kuuluvat grande école -korkeakoulujen piiriin, ja mitkä rajataan sen ulkopuolelle. Siksi tästä koulutusmuodosta löytyy hyvin erilaisia kuvauksia. 17 Grande école-korkeakoulujen kansallisessa liitossa (Conférence des grandes écoles) on jäsenenä 172 ranskalaista korkeakoulua. 18 Kuten edellä todettiin, läheskään kaikki näistä yksiköistä eivät ole täysin itsenäisiä, vaan ne saattavat toimia jonkin yliopiston muodostaman katto-organisaation alla. Liiton web-sivuilla grande école -korkeakoulut määritellään siten, että ne ovat itsenäisiä, yliopistoista riippumattomia koulutuksen ja tutkimuksen yksikköjä. Koulutusyksiköt ovat yleensä pieniä; opiskelijamäärät vaihtelevat 300:sta 4000:een. Koulutukseen pääsyä edeltää yleensä kaksivuotinen valmentava koulutus sekä pääsykoe. Koulutus kestää valmentava koulutus mukaan lukien viidestä kuuteen vuotta. 19 Lukiot (lycées) Lukiot tarjoavat oppilastutkintoon ja ammatilliseen ylioppilastutkintoon johtavaa koulutusta, mutta lisäksi monilla lukioilla on ylioppilastutkinnon päälle tulevia ammatillisia ja yliopistollisesti suuntautuneita koulutusohjelmia. Yli- 16 Ne grande école -korkeakoulut, jotka kuuluvat grande école -korkeakoulujen kansalliseen liiton (Conférence des Grandes Écoles), esitellään koulutusaloittain liiton web-sivuilla osoitteessa http:// www.cge.asso.fr/cadre_ecole.html. 17 Tämän asian tuo esiin esimerkiksi tutkintojärjestelmän uudistamista pohtinut Attalin työryhmä. Décrire ce système supposerait d abord de pouvoir le nommer. Or s il existe une définition légale des universités dans la loi de 1968 et dans celle de 1984 il n en existe pas, en revanche, pour les grandes écoles. Au point qu on distingue au hasard des vocabulaires, des très grandes écoles, des grandes écoles et des écoles. Les commentaires qui les concernent visent parfois seulement les trois écoles qui forment les plus hauts fonctionnaires de la République (Ecole Polytechnique, Ecole Nationale d Administration, Ecole Normale Supérieure), parfois les 170 écoles publiques et 68 écoles privées habilitées à délivrer le titre d ingénieur, et parfois les 160 écoles membres de la conférence des grandes écoles. A cela s ajoute l hétérogénéité de leur structure administrative: certains relèvent du Ministère de l Education Nationale, de la Recherche et de la Technologie, d autres pas, et parmi celles qui en dépendent, certaines sont intégrées à des universités et d autres ne le sont pas Attali & al. 1999. 18 http://www.cge.asso.fr/cadre_ecole.html (Tarkistettu 21.10.2004). Livre blanc Grandes Ecoles et enseignement supérieur dokumentti ilmoittaa grande école -yksikköjen määräksi 187. 19 Ks. grande école -korkeakoulujen kansallisen liiton web-sivut osoitteessa www.cge.asso.fr.
opistollisesti suuntautuneita koulutusohjelmia tarjoavat erityiskorkeakouluihin valmentavat luokat (Classes préparatoires aux Grandes Écoles, CPGE), joita vuoden 2004 korkeakoulubudjetin mukaan oli yhteensä 499. Ammatillisen koulutuksen osastot (Sections de techniciens supérieurs, STS) tarjoavat yleensä 2-vuotisia ammatillisia koulutusohjelmia, jotka tuottavat korkea-asteen koulutusta vastaavan ammattipätevyyden. 20 Näiden koulutusyksikköjen määrä oli vuoden 2004 korkeakoulubudjetin mukaan yhteensä 2 338. Lukuihin on laskettu mukaan sekä yksityiset ja julkisen sektorin yksiköt. 21. Korkea-asteen koulutuksen näkymätön sektori Korkea-asteen koulutuksen näkymättömälle sektorille on vaikea laatia kattavaa kuvausta siksi, että kyse on joukosta pieniä ja toisistaan poikkeavia koulutusyksikköjä, joita ei yleensä käsitellä koulutuksen yleisesittelyiden yhteydessä tai niihin viitataan vain sivuhuomautuksin. 22 Seuraava esitys ei siis ole kattava, vaan siinä esitellään esimerkin vuoksi eräitä tälle sektorille tyypillisiä koulutusaloja. Todettakoon myös, että monilla aloilla osa koulutuksesta toteutetaan näkyvän sektorin osa puolestaan näkymättömän sektorin piirissä. Terveydenhuollon ja sosiaalialan koulutuksen osalta tämä jaottelu noudattelee ainakin osittain työhön liittyvää hierarkiaa: lääkärien ja ylemmän johdon tehtäviin koulutetaan yliopistoissa ja grande école -korkeakouluissa, alemmantasoisiin tehtäviin puolestaan näkymättömän sektorin piiriin kuuluvissa koulutusyksiköissä. Näkymättömille tai heikomman näkyvyyden omaaville koulutusyksiköille on usein tyypillistä, että niiden piirissä ei tehdä tutkimusta eivätkä ne tarjoa tieteellistä jatkokoulutusta. Niiden toiminnalla ei siis ole samanlaista tiedeperustaa kuin yliopistoilla ja useilla erityiskorkeakouluilla. 20 CHEVAILLIERIN näkemyksen mukaan nämä luokat antavat sen tyyppistä ammatillista koulutusta, jota ei muissa maissa luettaisi korkea-asteen koulutuksen piiriin. CHEVAILLIER 2004, 161. 21 Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, Annexe 1: Liste des établissements et formations d enseignement supérieur inclus dans le BCES. 22 Sosiaalialan ja terveydenhuollon koulutuksen näkymättömyys näkyy esimerkiksi Eurydicen maaraportissa, CHEPSin raportissa (KAISER 2001) ja opetus-, tiede- ja nuorisoasioista vastaavan ministeriön julkaisussa Les Établissements d Enseignement Supérieur, Structure et Fonctionnement, Guide Pratique (Édition 15 mai 2002). Näiden alojen koulutus sivuutetaan vain lyhyellä maininnalla tai niistä ei puhuta lainkaan. Terveydenhuollon ja sosiaalialan koulutusta ei myöskään käsitellä julkaisussa Le système éducatif en France, jonka tavoitteeksi määritellään antaa selkeä ja täsmällinen kuva ranskalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sen keskeisistä toimijoista (p. 3).
Näkymättömän sektorin piiriin voi lukea myös taiteen ja arkkitehtuurin itsenäiset koulutusyksiköt, sillä niiden tarjoamasta koulutuksesta ja niihin kohdistuvista laadunvarmistuksen menetelmistä ei voi vetää johtopäätöksiä sen pohjalta, mitä yliopistoista ja erityiskorkeakouluista tiedetään. Vuonna 2002 Ranskassa toimi yhteensä 174 koulutusyksikköä, jotka antoivat korkea-asteen tutkintoon johtavaa sosiaalialan koulutusta. 23 Koulutuksen piiriin kuului erityyppisiä sosiaalityön ja perheneuvonnan tutkintoja. Osa koulutuksesta toteutettiin yhteistyössä liikunnasta ja nuorisoasioista vastaavan ministeriön tai opetusministeriön kanssa. Edellä lueteltujen tutkintojen jälkeen opiskelija voi jatkaa opintojaan näkyvän sektorin puolella yliopistollisissa koulutusohjelmissa. Ylintä sosiaalialan ammatillista koulutusta antaa grande école -korkeakoulu, Centre National d Etudes Supérieures de Sécurité Sociale (CNESSS). Terveydenhuollon ammatteihin johtava koulutus on jakaantunut useiden eri hallinnonalojen alaisuuteen. Osa alan koulutuksesta kuuluu näkyvän sektorin, osa näkymättömän sektorin piiriin. Näkyvään sektorin piiriin kuuluu esimerkiksi lääkärien ja farmaseuttien koulutus. Lisäksi yliopistoissa on erilaisia alan ammatillisia koulutuksia, joissa voi suorittaa esimerkiksi terveysalan teknikon tai jonkin erityisalan kuntouttajaksi tai terapeutiksi pätevöittävän tutkinnon. Näkymättömän sektorin piiriin kuuluvista aloista suurin on sairaanhoitajien koulutus. Lukuvuonna 2002 2003 Ranskassa toimi yhteensä 573 alan koulutusta tarjoavaa koulutusyksikköä. Lisäksi yliopistot tarjoavat useita eritasoisia ja erityyppisiä terveydenhuollon koulutusohjelmia: osa kuuluu lyhyiden ammatillisten opintojen piiriin, osa on jatkokoulutusta sairaanhoitajantutkinnon suorittaneille. Terveydenhuollon grande école -korkeakoulu on Ecole nationale de la santé publique. 24 Sairaanhoidon koulutus on kiinnostava erityisala, koska sen volyymi suuri ja sen piirin kuuluu paljon koulutusyksikköjä, mutta se jää näkymättömiin, kun korkea-asteen koulutusta tarkastellaan opetusministeriön näkökulmasta. Alan koulutus on myös uudistushankkeen kohteena: asiasta on julkaistu raportti, jossa ehdotetaan koko terveydenhuollon sektorille yhteistä ensimmäistä koulutusvuotta, jonka jälkeen opiskelijat erikoistuisivat omille sektoreilleen. 25 Sairaanhoidon opetuksesta vastaavien yksikköjen kansallinen liitto, Comité d Entente des Formations infirmières et Cadres (CEFIEC), on puolestaan jul- 23 Näistä yksityisiä oli 128. Budget coordonné de l en supérieur Année 2004. 2.1.2.1 Les formations sociales. Repères et références 2004 ilmoittaa lukumääräksi 143. 24 Tarkempi esittely ks. Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.1.2.1. 25 Debouzie 2003: Commission pédagogique nationale de la première année des études de santé. Rapport 20 juillet 2003.
kaissut esityksen sairaanhoidon koulutuksen siirtämisestä yliopistoihin. 26 Toteutuessaan tämä uudistus siirtäisi alan koulutuksen näkyvälle sektorille, ja niiden laadunvarmistuksen menetelmien piiriin, jotka kohdistuvat yliopistolliseen koulutukseen. Kuten edellä todettiin, näkymättömän sektorin piiriin voidaan tässä yhteydessä lukea myös taiteen ja arkkitehtuurin koulutus. Opetusministeriön julkaiseman tilaston mukaan Ranskassa toimi lukuvuonna 2003 2004 23 arkkitehtikoulua ja 238 korkea-asteen taidekoulua. 27 CHEVAILLIERIN mukaan ne olivat joko valtion, valtion paikallishallinnon yksikköjen (région) tai kaupunkien omistamia ja hallinnollisesti ne kuuluivat kulttuuriasioista vastaavan ministeriön alaisuuteen (Ministère de la culture et de la communication). 28 Kauppakamarien kansallinen liitto (Les chambres de commerce et d industrie) on merkittävä ammatillisen koulutuksen järjestäjä. Sen piiriin kuuluu 540 koulutushierarkian eri tasoille sijoittuvaa koulutusyksikköä, ja näiden joukossa on 30 kaupan ja hallinnon erityiskorkeakoulua sekä 16 tekniikan alan erityiskorkeakoulua. Nämä yksiköt kuuluvat näkyvän sektorin koulutuksen piiriin, sillä niiden piirissä tapahtuva koulutus ja sen laadunvarmistus noudattaa kaupan ja tekniikan grande école -yksikköjen yleisiä periaatteita. Tämän lisäksi Kauppakamarien kansallisella liitolla on joukko koulutusyksikköjä, jotka antavat korkea-asteen opetusta, mutta jotka eivät kuulu erityiskorkeakoulujen piiriin, eli ne voidaan lukea näkymättömään sektoriin kuuluviksi. Näistä korkea-asteen koulutusta antaa 120 kaupan ja hallinnon koulutusyksikköä. Kauppakamarien liitto osallistuu myös oppisopimusteitse tapahtuvan koulutuksen järjestämiseen. Tätä varten sillä on 157 koulutusyksikköä. 29 Ammatillista korkea-asteen koulutusta tarjoavat myös täysin yksityiset taustayhteisöt, eikä niiden tarjoama koulutus läheskään aina kuulu virallisen tutkintojärjestelmän piiriin. Sen vuoksi tämän ryhmän laajuudesta ja koulutuksen volyymista ei ole kattavia tilastoja. 30 26 Pour une filière universitaire de formation en soins, CEFIEC 2004. 27 Les formations sociales. Repères et références 2004, 47. 28 CHEVAILLIER 2004, 160. Ks. myös Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.1.4. 29 Formation professionnelle emploi. Le guide 2002/2003. 30 KAISER 2001, 13.
Korkea-asteen koulutuksen kentät Vaikka ranskalaisissa koulutusjärjestelmän yleisesityksissä usein korostetaan keskushallinnon roolia ja vahvan keskushallinnon pitkää perinnettä, 31 ei ranskalaista korkea-asteen järjestelmää voi sijoittaa yhden, yhtenäisin periaattein toimivan keskushallinnon piiriin. Vaikka opetusministeriön rooli on keskeisen, myös muiden ministeriöiden alaisuudessa toimii erityiskorkeakouluja ja muita korkea-asteen koulutusyksikköjä, ja kukin ministeriö määrittää ainakin osittain itse sen, millaisin periaattein sen piiriin kuuluvaa koulutusta toteutetaan. Sen vuoksi voi sanoa, että Ranskassa on useampia korkea-asteen koulutuksen kenttiä. Termi kenttä on hieman ongelmallinen, sillä sen ranskalainen vastintermi champ on yhteiskuntatieteiden piirissä taajaan käytetty ja vilkkaan keskustelun kohteena oleva käsite, ja sen vuoksi lukija voi liittää termiin merkityksiä, joita tässä yhteydessä ei tarkoiteta. Tässä työssä termi kenttä tarkoittaa sellaista koulutusyksikköjen joukkoa, joka kuuluu jonkin johtavan instituution vaikutusvallan piiriin. Näitä johtavia instituutioita ovat esimerkiksi ministeriöt ja kauppakamarien kansallinen liitto. Tällainen johtava instituutio voi ohjata resurssien jakoa ja jossain tapauksissa myös koulutuksen käytännön toteutusta. Myös keskeiset laadunvarmistuksen instituutiot muodostavat kukin oman kenttänsä: ne kattavat tietyn osan korkea-asteen koulutuksesta, ja niiden piiriin kuuluvat yksiköt joutuvat toiminnassaan ottamaan huomioon laadunvarmistuksen asettamat reuna-ehdot. Korostettakoon, että edellä esitetty jaottelu korkea-asteen koulutukseen näkyvään ja näkymättömään sektoriin ei noudata seuraavassa esiteltyjä kenttien rajoja. Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvan koulutuksen voi valtaosin lukea koulutuksen näkyvän sektorin piirin. Muut ministeriöt hallinnoivat sekä näkyvän sektorin piiriin kuuluvia erityiskorkeakouluja että näkyvän sektorin ulkopuolelle jääviä koulutusyksikköjä. Seuraavaa kuvausta lukiessa on hyvä pitää mielessä kolme seikkaa. Ensinnäkin yksittäinen koulutusala voi sijoittua usealle eri kentälle. Esimerkiksi tekniikan alan koulutusta järjestävät eri ministeriöt, kauppakamarit ja yksityiset tahot. Toiseksi on muistettava, että ministeriö voi olla johtavana instituutiona usealla eri kentällä, eikä näiden kenttien tarvitse olla rajoiltaan identtisiä. Tämä koskee etenkin opetusministeriötä, jolla on keskeinen rooli sekä koulutuksen 31 Ks. esimerkiksi EURYDICE, 2.1.1 Création d une administration centrale.
resursoinnissa että tutkintoihin liittyvässä laadunvarmistuksessa. Kolmanneksi on huomattava, että yksittäinen koulutusyksikkö voi joutua toimimaan useilla eri keskushallinnon kentillä: sen on ehkä hankittava resurssinsa yhdeltä taholta ja tutkinnolleen liittyvä status toiselta. Tämä koskee etenkin niitä korkeakouluja, jotka tarjoavat tekniikan tai kaupan alan koulutusta ja sijaitsevat opetusministeriön hallinnonalan ulkopuolella. Tässä luvussa esitellään korkea-asteen koulutuksen kenttiä lähinnä resursoinnin ja hallinnollisen ohjauksen näkökulmasta. Laadunvarmistuksen kentät kuvataan myöhemmin asianomaisissa luvuissaan.. Opetusministeriön kenttä Korkeakoulutuksen kannalta keskeisin kenttä on opetusministeriön koordinoima tieteellisten, kulttuurialan ja ammatillisten yksikköjen verkosto: Les établissements publics à caractère scientifique, culturel et professionnel (EPCSCP tai EPSCP). Näiden yksiköiden asema on ensimmäisen kerran määritelty vuoden 1968 korkeakoululaissa. 32 Tällä hetkellä EPCSCP-yksikköjen asema määritellään koulutuksen yleisessä puitelaissa (Code de l éducation). Tämän kentän piiriin kuuluvilla koulutuksen yksiköillä, yliopistolla ja korkeakouluilla on laaja tieteellinen ja hallinnollinen itsehallinto ja tähän ryhmään kuuluvat yksiköt voivat tehdä monivuotisia tulossopimuksia opetuksen ja tutkimuksen toteutuksesta. 33 Seuraavaan taulukkoon on koottu kaikki EPCSCP-yksiköt 34 : Taulukko. Ylimmät tieteellisen, ammatillisen ja kulttuurialan koulutuksen julkiset (EPCSCP) yksiköt Yksikkö Koulutuksen luonne Lukumäärä Yliopistot (université) + kansalliset Monitieteellinen koulutus 82 + 3 polyteknilliset instituutit (institut national polytechnique) Tekniikan alan yliopistot (universités de technologie) Insinöörikoulutus 3 Ecole centrale-korkeakoulut Insinöörikoulutus 4 Institut national des sciences appliquées -korkeakoulut Insinöörikoulutus 5 Ecole normale supérieure -korkeakoulut 3-vuotinen koulutus (bac + 2 tasolta) 4 yliopiston opettajaksi ja/tai tutkijaksi Grand établissement -korkeakoulut Korkeatasoisia tekniikan, 16 ihmistieteiden koulutusyksikköjä Lähteet: LESIEUR 2003, 78. Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.2.1 32 GEOFFREY 2003, 29-30. Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.2.1. 33 LESIEUR 2003, 78. Budget coordonné de l enseignement supérieur Année 2004, 2.2.1. 34 Taulukossa esitettävien yksiköiden lisäksi EPCSCP-yksikköjä ovat ulkomailla sijaitsevat Ranskan valtion ylläpitämät ranskalaiset koulut (école française à l étranger), mutta ne eivät kuulu korkea-asteen koulutuksen piiriin.
Toinen keskeinen organisaatiomuoto on ranskalaiselta nimeltään l établissement public à caractère administratif (EPA tai EPCA). Tämän nimen voi ehkä parhaiten kääntää muotoon: julkishallinnollinen oppilaitos, termi établissement voi tosin tarkoittaa muitakin julkisia laitoksia. Myös näillä yksiköillä on tietynasteinen itsehallinnollinen asema, mutta ei yhtä korostettu kuin edellä esitellyillä EPCSCP-yksiköillä. Julkista hallintoa esittelevän www.vie-publique.fr -sivustolla annetun määritelmän mukaan julkishallinnollisella laitoksella on tietynasteinen taloudellinen ja hallinnollinen autonomia. EPCA-yksikkö toteuttaa sille määrättyä tehtävää valtion valvonnan alla. Käytännössä valvontaa toteuttaa jokin julkisen hallinnon yksikkö, jonka piiriin se on liitetty. 35 Opetusministeriön piiriin kuuluvista EPCA-yksiköistä suurimpia ryhmiä ovat yliopistojen yhteydessä toimivat opettajankoulutuksen yksiköt (31) ja insinöörikoulutuksesta vastaavat yksiköt. Tällä statuksella toimivat myös useat muiden ministeriöiden alaisuudessa toimivat erityiskorkeakoulut. Opetusministeriön koordinoiman koulutuksen hallinto on jaettu alueellisesti 30:een akatemiaan (académie). Jokaista akatemiaa johtaa rehtori, joka edustaa alueellaan opetusministeriötä: hän seuraa ja valvoo alueellaan opetusministeriön antamien päätösten toimeenpanoa sekä raportoi ministeriölle alueellaan toimivien koulutusyksikköjen toiminnasta. 36 Kuten edellä todettiin, opetusministeriön alaisuudessa toimivilla EPCSCP-yksiköillä on tieteellinen ja hallinnollinen itsehallinto. Sen vuoksi aluehallinto vaikuttanee vähemmän niiden toimintaan kuin esimerkiksi lukioihin, jotka myös tarjoavat korkea-asteen opetusta.. Muut ministeriöt Useimmat ministeriöt osallistuvat jollain tavoin korkea-asteen koulutuksen järjestämiseen: niillä on omia erityiskorkeakouluja, ja useiden alaisuudessa toimii myös omaan hallinnonalaan liittyvä koulutusyksikköjen verkko. Hyvän yleiskuvan eri ministeriöiden roolista korkea-asteen koulutuksen kentällä antaa opetusministeriön julkaisema koordinoitu korkeakoulubudjetti (Budget coordonné de l enseignement supérieur). Se kattaa (lähes) kaiken sen korkea-asteen koulutuksen, jota tarjoavat valtiolliset koulutusyksiköt ja yksiköt, joita valtio tukee. Sen piiriin kuuluvat kaikki ne yksiköt, jotka antavat korkea-asteen tutkintoja, eli tutkintoja jotka kuuluvat ranskalaisessa järjestelmässä tasoille III, II ja I. Koulutusyksikköjä ei siis erotella hallinnollisen aseman pe- 35 www.vie-publique.fr/decouverte_instit/instit/instit_4_3_0_q6.htm. 36 LESIEUR 2003, 16.