Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008 Esa Lammi Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 1/2009
Kannen kuva: Espoonlahden Tjurholmen
Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 1/2009 ESPOON LINTUVESIEN PESIMÄLINNUSTON SEURANTA JA VIITASAMMAKKOSELVITYS 2008 Esa Lammi Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Espoon ympäristölautakunta Espoo 2009
KUVAILULEHTI Julkaisija Espoon ympäristölautakunta Julkaisun päivämäärä 19.1.2009 Tekijä(t) Esa Lammi, Pekka Routasuo Julkaisun Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008 nimi Tiivistelmä Tutkimus on osa vuonna 1984 aloitettua Espoon lintuvesien seurantahanketta. Tutkimuksessa selvitetään kuuden lintuveden pesimälinnusto parimäärineen, arvioidaan linnuston ja kohteiden suojeluarvon muutoksia ja annetaan suosituksia kohteiden hoitamiseksi. Tutkitut lintuvedet ovat Espoonlahti, Kaitalahti, Finnoonlahti, Iso-Huopalahti, Espoon Pitkäjärven eteläpää sekä Matalajärvi. Kohteiden linnusto on tutkittu aiemmin vuosina 1984,1990 ja 2000. Lintuvesiltä löydettiin laskennoissa yli 5500 pesivää lintuparia. Runsaimmat lajit olivat naurulokki, ruokokerttunen, sinisorsa ja pajusirkku. Lajistoon kuului neljä uhanalaista lajia, liejukana, naurulokki, rastaskerttunen ja pikkutikka. Muita harvinaisia lajeja olivat mm. harmaasorsa, laulujoutsen ja kurki. Vuoden 1984 jälkeen Espoossa selkeimmin runsastuneita lintuvesilajeja ovat mustakurkku-uikku, kyhmyjoutsen sekä uhanalaiset lajit naurulokki ja pikkutikka. Naurulokkeja pesi pelkästään Finnoonlahdella, jonka yhdyskunta (3700 paria) on Etelä-Suomen suurin. Pikkutikkoja tavattiin kaikkiaan 16 paria. Pikkutikkojen määrä on kasvanut seurantavuosien aikana. Taantuneisiin lajeihin kuuluvat avointen rantaniittyjen kahlaajat ja varpuslinnut. Näistä isokuovi ja punajalkaviklo ovat hävinneet tutkittujen lintuvesien pesimälinnustosta. Niittylintujen väheneminen johtuu matalakasvisten rantaniittyjen umpeutumisesta. Vuoden 1984 jälkeen Finnoonlahden ja Matalajärven linnusto on runsastunut ja monipuolistunut ja Espoonlahden sekä Kaitalahden pesimälinnuston suojeluarvo on säilynyt ennallaan. Iso-Huopalahden ja Pitkäjärven linnustoarvo vähentynyt, mutta vuosi 2008 osoitti elpymisen merkkejä. Tärkeimpiä syitä linnustollisen arvon heikkenemiseen ovat asutuksen lisääntyminen lintuvesien tuntumassa sekä rantojen ja vesialueiden lisääntyneen virkistyskäytön aiheuttama häirintä. Kaikilta kuudelta kohteelta selvitettiin myös viitasammakon esiintymistä. Tulokset osoittavat, että viitasammakko kuuluu ainakin viiden lintuveden eläimistöön. Huomattavia viitasammakkomääriä on todettu Kaitalahdella, Pitkäjärven eteläpäässä ja Matalajärvellä. Avainsanat Sarja Linnut, kosteikot, lintuvedet, pesimälinnusto, viitasammakko Espoon ympäristölautakunnan julkaisu ISBN 1/2009 978-951-857-551-4 Sivuja 76 Painopaikka Espoon kaupungin painatuskeskus, Espoo ISSN 1456-2316
PRESENTATIONSBLAD Utgivare Esbo miljönämnd Utgivningsdatum 19.1.2009 Författare Esa Lammi, Pekka Routasuo Publikationens namn Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008 (Uppföljning av häckande fågelarter i fågelvattnen i Esbo och en utredning om åkergrodor år 2008) Sammandrag Undersökningen ingår i det uppföljningsprojekt om fågelvattnen i Esbo som påbörjades år 1984. I undersökningen utreds antalet häckande par på sex fågelvatten, förändringarna i skyddsvärdet för fågelarterna och objekten och rekommendationerna för skötseln av objekten. De undersökta fågelvattnen är Esboviken, Kaitviken, Finnoviken, Stora Hoplaxviken, den södra ändan av Esbo Långträsk och Grundträsk. Här undersöktes fågelarterna tidigare åren 1984, 1990 och 2000. Drygt 5500 häckande fågelpar påträffades. Rikligast förekommer skrattmås, sävsångare, gräsand och sävsparv. Fyra hotade arter påträffades. De är rörhöna, skrattmås, trastsångare och mindre hackspett. Andra sällsynta arter är bl.a. snatterand, sångsvan och trana. De fågelarter som klart blivit vanligare efter år 1984 i Esbo är svarthakedopping, knölsvan och de hotade arterna skrattmås och mindre hackspett. Skrattmåsen häckar enbart i Finnoviken. Beståndet (3700 par) är det största i södra Finland. Sammanlagt påträffades 16 par mindre hackspettar. Mindre hackspetten har ökat i antal under uppföljningsåren. Vadarna på de öppna strandängarna och tättingarna har minskat i antal. Av dessa har storspoven och rödbenan helt försvunnit från de undersökta fågelvattnen. Ängsfåglarna minskar på grund av att strandängarna med låga växter växer igen. Efter år 1984 har fågelbeståndet blivit rikligare och mångsidigare i Finnoviken och Grundträsk. I Esboviken och Kaitvik var skyddsvärdet för de häckande fågelarterna oförändrat. Skyddsvärdet hade minskat för fågelarterna i Stora Hoplaxviken och Långträsk, men år 2008 visade tecken på ett uppsving. De viktigaste orsakerna till att skyddsvärdet för fåglarna försämras är att bosättningen ökat i närheten av fågelvattnen och att det ökade rekreationsbruket av stränderna och vattenområdena stör fåglarna. På alla sex platser utreddes också förekomsten av åkergroda. Resultaten visar att åkergrodan hör till faunan åtminstone i fem fågelvatten. Betydande bestånd av åkergroda har påträffats i Kaitvik, södra ändan av Långträsk och Grundträsk. Ämnesord Fåglar, våtmark, fågelvatten, häckande fågelarter, åkergroda Serie Esbo miljönämnds publikation 1/2009 ISBN 978-951-857-551-4 Sidor 76 Tryckeri Esbo stads tryckericentral, Esbo ISSN 1456-2316
Esipuhe Ympäristökeskus seuraa Espoon lintuvesien pesimälinnustoa nyt neljättä kertaa vuodesta 1984 lähtien. Lintuvedet kuuluvat Espoon arvokkaimpiin luontokohteisiin ja niillä pitkällä aikavälillä tehtävä linnustoseuranta antaa merkittävää tietoa kosteikkoluontomme tilasta ja muutoksista. Pesimälinnuston seuranta tehtiin kesällä 2008 kuudella lintuvesikohteella, joista kolme on valtakunnallisesti arvokkaita lintuvesiä ja kaksi lisäksi Natura 2000 -verkostoon kuuluvia kohteita. Espoossa on myös kansainvälisesti arvokkaaksi luokiteltu lintuvesikohde, Laajalahti, jonka linnustoa seurataan erikseen Metsähallituksen toimesta. Vuoden 2008 linnustoselvityksen yhteydessä selvitettiin myös viitasammakoiden esiintyminen samoilla kosteikkokohteilla. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Ympäristölautakunta haluaa kiittää arvokkaasta työstä selvityksen tekijöitä, sekä vapaaehtoisesti havaintoja selvityksen käyttöön luovuttaneita Rauno Yrjölää ja Antero Lindholmia. Lautakunta toivoo, että selvityksestä on hyötyä kosteikkoluonnon suojelussa ja sen lähiympäristöä koskevassa päätöksenteossa, ja että selvitys osaltaan lisää lintuvesien arvostusta ja kiinnostusta niiden linnustoa kohtaan. Tiina Pursula Ympäristölautakunnan puheenjohtaja Tuula Hämäläinen-Tyynilä Ympäristönsuojelupäällikkö
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 7 2. Tutkitut lintuvedet ja tutkimusmenetelmät... 8 2.1. Tutkimusalueet... 8 2.2. Lintulaskennat...8 2.3. Kohteiden suojeluarvo... 11 3. Espoonlahti... 13 3.1. Linnustolaskennat... 16 3.2. Pesimälinnut... 18 3.3. Pesimälinnuston muutokset... 21 3.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 22 3.5. Toimenpidesuosituksia... 22 4. Kaitalahti... 24 4.1. Linnustolaskennat... 26 4.2. Pesimälinnut... 28 4.3. Pesimälinnuston muutokset... 29 4.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 31 4.5. Toimenpidesuosituksia... 31 5. Finnoonlahti... 32 5.1. Linnustolaskennat... 34 5.2. Pesimälinnut... 35 5.3. Pesimälinnuston muutokset... 38 5.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 40 5.5. Toimenpidesuosituksia... 40 6. Iso-Huopalahti... 42 6.1. Linnustolaskennat... 44 6.2. Pesimälinnut... 44 6.3. Pesimälinnuston muutokset... 48 6.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 49 6.5. Toimenpidesuosituksia... 49 7. Espoon Pitkäjärvi... 50 7.1. Linnustolaskennat... 52 7.2. Pesimälinnut... 52 7.3. Pesimälinnuston muutokset... 54 7.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 56 7.5. Toimenpidesuosituksia... 56 8. Matalajärvi... 57 8.1. Linnustolaskennat... 59 8.2. Pesimälinnut... 61 8.3. Pesimälinnuston muutokset... 62 8.4. Linnustollisesti merkittävimmät alueet... 65 8.5. Toimenpidesuosituksia... 65 9. Tiivistelmä Espoon lintuvesien pesimälinnuston muutoksista 1984 2000... 66 10. Viitasammakkoselvitys... 69 10.1 Johdanto...69 10.2. Menetelmät... 69 10.3. Tulokset... 70 10.4. Johtopäätökset... 74 11. Lähdeviitteet... 76
1. Johdanto Lintuvesiksi eli kosteikoiksi kutsutaan matalia runsaskasvisia järviä ja merenlahtia, joilla on omaleimainen, karummista vesistä puuttuva monipuolinen ja runsas linnusto. Lintuvedet ovat monestakin syystä tärkeitä ympäristöjä. Suomen lintulajeista peräti 15 % pesii pelkästään lintuvesillä. Kosteikkolintujen joukossa on useita uhanalaisia lajeja ja monia eteläisiä tulokkaita. Pesivän vesilinnuston tiheys on lintuvesillä keskimäärin kymmenkertainen karuihin vesiimme verrattuna. Pienelläkin lintuvedellä voi elää enemmän lintuja kuin suurella karulla vesialueella. Lintuvesien rannoille tyypilliset kosteat ja rehevät rantalehdot tarjoavat elinympäristön usealle vaateliaalle lintulajille. Lintuvesillä esiintyy myös monia harvinaisia kasvilajeja ja eteläisiä hyönteislajeja, joita ei tavata muunlaisesta ympäristöstä. Lintuvesiä voidaan hyvällä syyllä pitää eteläisinä keitaina karussa, pohjoisessa luonnossamme. Pesimälinnuston koostumus ja runsaus kuvastavat koko lintuveden tilaa ja lintuveden luonnonsuojelullista arvoa. Linnusto on sitä runsaampi ja monipuolisempi, mitä monimuotoisempi lintuvesi on luonnonoloiltaan. Luonnonolojen huonontuminen esimerkiksi liiallisen rehevöitymisen tai umpeenkasvun seurauksena näkyy nopeasti pesimälinnuston heikentymisenä. Lintuvesien luonnontilan muutoksia voidaan seurata melko luotettavasti linnuston avulla, sillä kosteikkolintujen elintavat tunnetaan hyvin ja kosteikkolinnut muodostavat elintavoiltaan ja ympäristövaatimuksiltaan monipuolisen eliöryhmän. Kosteikkolintujen laskemiseen on olemassa myös luotettavat ja helposti toistettavat menetelmät. Espoon kaupungin alueella on seitsemän lintuvedeksi luokiteltua vesialuetta: Iso-Huopalahti, Laajalahti, Finnoonlahti, Kaitalahti, Espoonlahden pohjoisosa, Matalajärvi ja Espoon Pitkäjärvi. Lintuvesien pesimälinnusto selvitettiin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiantona ensi kerran vuonna 1984. Linnustolaskennat toistettiin vertailukelpoisella tavalla vuonna 1990. Kolmas selvityskierros tehtiin vuonna 2000. Tuolloin mukana ei ollut enää Laajalahtea, jonka hoito- ja seuranta oli siirtynyt Metsähallituksen vastuulle. Neljäs seurantavuosi oli 2008, jolloin kuuden kosteikon pesimälinnusto laskettiin mahdollisimman samalla tavoin kuin vuonna 2000. Kun Espoon lintuvesien seuranta aloitettiin vuonna 1984, päämääränä ei ollut pelkästään kohteiden linnustollisen arvon selvittäminen, vaan myös kohteiden luonnontilan muutosten seuraaminen. Lintulaskentatietoja voidaankin käyttää hyväksi arvioitaessa lintuvesien hoitotarvetta ja suunniteltaessa hoitotoimia. Tiedot ovat käyttökelpoisia myös muun muassa maankäytön suunnittelussa ja virkistyskäytön ohjaamisessa. Tässä julkaisussa esitellään kuuden Espoossa sijaitsevan lintuveden pesimälinnusto vuonna 2008 ja tarkastellaan linnustossa vuoden 1984 jälkeen tapahtuneita muutoksia. Keväällä 2008 Espoon lintuvesillä tehtiin myös viitasammakkoselvitys, jonka tulokset ovat mukana julkaisussa. 7
2. Tutkitut lintuvedet ja tutkimusmenetelmät 2.1. Tutkimusalueet Espoon lintuvesien pesimälinnusto selvitettiin samoilta alueilta ja mahdollisimman samankaltaisin menetelmin kuin vuosina 1984, 1990 ja 2000. Tutkimuskohteina olivat Espoonlahden Länsiväylän pohjoispuolinen osa, Kaitalahti, Finnoonlahti, Iso-Huopalahti, Pitkäjärven eteläpuolisko ja Matalajärvi (kartta 1). Espoonlahden selvitysalueeseen kuului myös Kirkkonummen puoli ja Iso- Huopalahteen Helsingin puoli. Tutkimusalueiden rajaukset ja kohteiden osa-aluejako olivat samat kuin vuosina 1990 ja 2000. Rajaukset noudattavat rantaviivaa ja tulvaniittyjen reunoja, mutta osassa kohteita mukana on myös linnustollisesti arvokkaita rantalehtoja ja -pensaikkoja. Tarkat rajaukset ja käytetty osa-aluejako selviävät kohteiden linnustokuvausten kartoista. 2.2. Lintulaskennat Lintulaskennoissa käytettiin samoja kosteikkolinnuston laskennassa käyttökelpoiseksi tiedettyjä menetelmiä kuin aiempinakin vuosina. Menetelmät vaihtelevat tutkittavien lajien mukaan. Espoon lintuvesien vesi- ja lokkilinnusto on laskettu ns. kiertolaskentamenetelmällä ja ruovikoiden, rantaniittyjen sekä rantametsien linnusto kartoitusmenetelmällä (menetelmiä ovat kuvanneet Koskimies & Väisänen 1988 ja Koskimies 1994). Kaikki kosteikon linnut pyritään laskemaan silloin, kun ne ovat asettuneet pesimäpaikoilleen, mutta läpimuuttavat yksilöt eivät enää ole paikalla vääristämässä laskentatuloksia. Sopivin laskenta-ajankohta vaihtelee lajista ja vuodesta toiseen. Koko lajiston selvittämiseksi jokaisen kohteen linnusto laskettiin kevään ja alkukesän aikana neljä tai viisi kertaa. Espoonlahden, Kaitalahden ja Finnoonlahden linnut laski biologi Esa Lammi, Iso- Huopalahden, Pitkäjärven eteläpään ja Matalajärven linnut biologi Pekka Routasuo. Kaikilla alueilla tehtiin myös viitasammakkoselvitys, jonka yhteydessä saatiin lisätietoja linnustosta. Lintu- ja luontoharrastajilta saatiin joitakin täydentäviä tietoja kohteiden pesimälinnustosta. 2.2.1. Vesi- ja lokkilinnusto Jokaisella kohteella tehtiin kaksi vesilinnuston kiertolaskentaa paitsi Finnoonlahdella jossa laskentakertoja oli kolme. Alkukevät oli melko aikainen, joten vesilintulaskennat aloitettiin noin viikkoa aiemmin kuin edellisessä tutkimuksessa. Ensimmäinen laskentakerta oli 17. 20.4. ja toinen laskenta 5. 10.5. Laskennat aloitettiin vesilintujen aamuliikehdinnän päätyttyä klo 6 7 ja niitä jatkettiin tarvittaessa iltapäivään asti. Laskennat tehtiin kiertämällä koko kosteikkoalue rantoja tai rantaluhtien reunoja pitkin ja laskemalla kaikki havaitut vesilinnut. Venettä ei käytetty, sillä koko vesialue oli kaikilla kohteilla nähtävissä rannoilta käsin. Myöhään pesivien lajien parimääriä tarkennettiin toukokuun jälkipuoliskolla tehdyllä maalinnuston kartoituslaskennan aineistoilla. Myös tuolloin kaikki ranta-alueet kierrettiin. Parimäärätulkinnat noudattavat vesilinnuston kiertolaskennan ohjeita (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994). Pesivien uikkujen, kyhmyjoutsen ja nokikanan määrät tulkittiin laskettujen pesien ja pesimäpaikoilla havaittujen parien perusteella. Puolisukeltajasorsien sekä telkän ja isokoskelon määrät perustuvat havaittuihin pareihin, yksinäisiin koiraisiin ja pieniin, 2 4 koiraan ryhmiin (kukin koiras on tulkittu yhdeksi pariksi). Sotkien parimäärät perustuvat suuren koirasylijäämän takia havaittuihin naaraisiin. Ensimmäisen laskennan tuloksia käytettiin sinisorsan ja muiden varhain pesintänsä aloittavien vesilintujen parimäärien selvittämiseen ja toisen laskennan tuloksia myöhään pesivien lajien parimäärien selvittämiseen. Myöhään pesivien lajien tuloksia täy- 8
dennettiin toukokuun jälkipuolella tehdyn maalinnuston kartoituslaskennan yhteydessä kertyneillä havainnoilla. Kartta 1. Espoon lintuvesiseurannassa mukana olevat kohteet: 1 = Espoonlahti, 2 = Kaitalahti, 3 = Finnoonlahti, 4 = Iso-Huopalahti, 5 = Pitkäjärven eteläpää, 6 = Matalajärvi. Vesilintulaskennan aikana inventoitiin myös lokkilintujen pesimäpaikat. Lokkilintujen parimääräksi on merkitty hautovien lintujen määrä. 2.2.2. Maalinnusto Ruovikoiden, tulvivien luhtien ja rantaniittyjen pesimälinnusto (lähinnä varpuslintuja ja kahlaajia) inventoitiin kartoitusmenetelmällä. Myös tutkimusalueisiin mukaan rajattujen rantametsien ja -pensaikkojen linnusto selvitettiin kartoituslaskennalla. Jokaisella kohteella tehtiin kaksi kartoituslaskentaa, ensimmäinen toukokuun loppupuolella ja toinen kesäkuun alkupuolella. Lisäksi rannoilta tavatut kosteikkolinnut merkittiin kartoille vesilintulaskentojen yhteydessä, mutta tuolloin vain matalakasvuiset luhdat ja rantaniityt kierrettiin. Maalinnustolaskentojen yhteydessä merkittiin muistiin myös vesilinnut. 9
Kartoituslaskennat aloitettiin kaikilla kohteilla auringonnousun aikaan tai hieman aiemmin ja niitä jatkettiin enimmillään klo 9 10:een. Laskennat pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvässä säässä tyyninä ja poutaisina aamuina. Laskenta-alueet kuljettiin jalkaisin läpi mahdollisimman tarkoin niin, että yksikään paikka ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi kulkureitistä. Tiheässä ruovikossa käytettiin tiheämpää kulkuväliä. Linnut merkittiin 1:2 000-mittakaavaiselle karttapohjalle linnustonseurannan ohjeiden mukaisesti. Myös pesimättömiltä vaikuttaneet tai muuttomatkalla viivähtäneet yksilöt merkittiin muistiin. Finnoonlahden altaalla käytettiin karttapohjan asemesta värillistä ilmavalokuvapohjaa, josta erottuivat altaan avovesialueet ja kasvillisuuslaikut. Reviirien tulkinnassa noudatettiin linnustonseurannan ohjeita. Reviiriksi tulkittiin samalla paikalla vähintään kahdesti pesintään viittaavissa oloissa (laulava koiras, pari) havaitut linnut. Yhden käyntikerran havainnot tulkittiin reviiriksi vain, jos paikalta löytyi pesä tai paikalla nähtiin varoitteleva pari. Tällä varmistettiin se, että muuttomatkalla pysähtyneitä laulavia koiraita ei tullut mukaan parimääriin. Myöhään saapuvien lintulajien pelkästään viimeisessä laskennassa havaitut laulupaikat tulkittiin kuitenkin reviireiksi. Lintuhavainnot merkittiin kartalle eräin poikkeuksin vain rajatulta laskenta-alueelta. Poikkeuksena olivat monipuolista lehtimetsäympäristöä ilmentävät lintulajit pikkutikka, satakieli, kultarinta ja mustapääkerttu joiden kaikki rannoilla sijainneet, laskenta-alueelle kuuluneet laulupaikat merkittiin muistiin. Myös kaikki uhanalaisista lintulajeista tehdyt havainnot kirjattiin muistiin riippumatta siitä missä linnut oleskelivat. 2.2.3. Kevään sääolojen vaikutus laskentoihin Maaliskuun 2008 lopulla alkoi koko huhtikuun kestänyt lämmin sääjakso, joka nopeutti kevään edistymistä ja jäidenlähtöä. Espoon merenlahdet vapautuivat jääpeitteestään huhtikuun puoliväliin mennessä ja järvet heti 20. päivän jälkeen. Matalajärvellä jäät lähtivät poikkeuksellisen aikaisin. Jääpeite oli koko talven ohut ja järven eteläpäässä ollut hapetin sai aikaan sen, järvellä oli laaja sula jo maaliskuun loppupuolella. Huhtikuun alussa enin osa järvestä oli sulana. Matalajärvelle kertyikin suuria määriä lepäileviä vesilintuja, etenkin telkkiä ja tukkasotkia. Lintujen muutto eteni lämpimien säiden takia etuajassa. Nopeasti edenneen kevään takia ensimmäistä ja toista vesilintulaskentaa jouduttiin hieman aikaistamaan suositelluista laskenta-ajoista. Toukokuussa sää oli vaihtelevampi, kevään eteneminen tasaantui, ja myöhäisimmät muuttolinnut saapuivat totutun aikataulun mukaisesti. Merivedenpinta oli toukokuun puoliväliin asti niin alhaalla, että lähes kaikki talven yli pystyssä säilyneet merenlahtien ruovikot voitiin inventoida kävellen. 2.2.4. Laskentatulosten luotettavuus ja vertailukelpoisuus Laskennat painottuivat aikaisempien selvitysten tavoin vesi- ja lokkilinnustoon sekä kahlaajalajistoon. Näiden linturyhmien parimäärät on laskettu eri seurantavuosina samalla tavoin. Eri vuosien laskentatulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Parimääriä voidaan myös vertailla muiden lintuvesien laskentatietoihin. Ruovikoiden, rantapensaikkojen ja rantametsien varpuslintulajistoa ei selvitetty yhtä tarkoin kuin vesi- ja lokkilinnustoa. Luotettava varpuslintujen kartoittaminen edellyttäisi jokaisella alueella 5 8 laskentakertaa (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994). Vuoden 2008 laskennoissa tyydyttiin kahteen kartoituslaskentaan ja vesilintulaskentojen yhteydessä tehtyihin karttamerkintöihin. Vesilintulaskentojen aikana rantametsiä ja kuivapohjaisia ruovikoita ei inventoitu järjestelmällisesti. Varpuslintujen laskentaan käytettiin enemmän aikaa kuin vuonna 1984, jolloin varpuslinnut laskettiin muiden laskentojen yhteydessä. Vuonna 1990 kullakin kohteella tehtiin yksi tai kaksi varpuslintulaskentaa. Vuonna 2000 laskennat tehtiin samalla tavoin kuin 2008. 10
Käytetyn menetelmän vuoksi useimmista varpuslinnuista on saatu kaikkina kolmena laskentavuonna todellista alhaisempia parimääriä. Varpuslinnusta saatuja tietoja voidaan pitää vain suuntaa-antavina, eikä niitä tule sellaisenaan vertailla muiden kohteiden tietoihin. Varpuslintuaineistojen luotettavuutta heikentää myös se, että varpuslintukannat voivat vaihdella kymmeniä prosentteja vuodesta toiseen. Tämän takia yksittäisten vuosien vertailu toisiinsa on epävarmaa silloinkin, kun käytössä on erittäin hyvät laskenta-aineistot. Puutteistaan huolimatta varpuslintutiedot antavat arvokkaan lisän Espoon lintuvesien lintutietoihin ja esimerkiksi hoitotoimien ja maankäytön suunnitteluun. Lintulaskentatietoja vertailtaessa on syytä muistaa, että lintukannat vaihtelevat luonnollisista syistä vuodesta toiseen muun muassa edellisvuoden pesimätulos, talvehtimisen onnistuminen ja muutonaikainen sää vaikuttavat lintujen määriin. Suuretkaan muutokset eivät tämän takia välttämättä kuvasta pesimäympäristön muutoksia. Espoon lintuvesien lintutiedot ovat käyttökelpoisimpia ympäristön tilan ilmentäjiä silloin, kun vertaillaan usean samanlaisessa ympäristössä pesivän lintulajin kannanmuutoksia. Myös yksittäisen lajin johdonmukainen kannankehitys seurantajakson aikana esimerkiksi parimäärän jatkuva väheneminen voi johtua pesimäympäristön muuttumisesta. 2.3. Tulosten esittely 2.3.1. Linnuston ryhmittely Kunkin lintuveden pesimälinnusto esitellään jäljempänä osa-alueittain taulukoituna. Taulukossa on eritelty kosteikkolinnusto ja muu linnusto. Kosteikkolinnuiksi on luettu vesilinnut, lokkilinnut, rantakanat, kahlaajat, ruovikoiden varpuslinnut sekä kosteikon rantapensaikoista ja rantaniityiltä tavattavat varpuslinnut. Ryhmässä muut lajit on mukana lähinnä rantametsien lintuja sekä sellaisia avomaiden lintuja, joiden pesimäpaikat sijaitsevat lintuvesilläkin useimmiten vesi- ja rantaalueen ulkopuolella, esimerkiksi pellolla. 2.3.2. Kohteiden suojeluarvo Kosteikkojen linnustollista arvoa on tarkasteltu perinteisesti ns. linnuston suojelupistearvon perusteella (Maa- ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981). Suojelupistearvo mittaa pesivän linnuston monipuolisuutta ja runsautta. Pistearvoon vaikuttaa eniten harvinaisten lintulajien esiintyminen ja pesivien parien määrä. Lintuvesien suojelupistearvo kehitettiin vuonna 1981 valmistunutta valtakunnallista lintuvesiensuojeluohjelmaa varten. Lintuvesien linnusto on muuttunut nopeasti viime vuosikymmeninä, eikä lähes kolme vuosikymmentä sitten luotu pisteytysmenetelmä kuvasta kunnolla kosteikkolinnuston nykyistä arvoa. Menetelmä ei ota esimerkiksi uusia tulokaslajeja tai uhanalaisia lajeja parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Menetelmä ei myöskään anna välineitä kosteikkojen reunaosien ja rantametsien linnustollisen arvon määrittämiseen, sillä niiden lintulajistoa ei pisteytetä. Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty uusi kosteikkolinnuston suojeluarvon mittausmenetelmä (Asanti ym. 2003) poistaa näitä puutteita. Uudessa pisteytysmenetelmässä jokaiselle lintulajille on määritelty oma pistearvonsa, johon vaikuttavat lajin uhanalaisuus, lisääntymiskyky ja kannan koko Suomessa. Yleisten lintulajien pistearvo on pieni ja harvinaisten, suojelun kannalta merkittävien lajien pistearvo suuri. Jokainen laskentakohteen lintulaji saa yksinkertaisen laskukaavan avulla oman pistearvonsa sen mukaan, miten monta paria kyseistä lajia pesii kohteella. Koko linnuston suojelupistearvo on lajittaisten pistearvojen summa. Suojeluarvopisteytys on apukeino yksittäisen kohteen linnustollisen arvon seuraamiseen. Menetelmä ei sovi kovin hyvin eri kosteikkojen vertailuun, sillä pistearvoon vaikuttavat alueen pinta-ala 11
ja se, miten laajalti rantametsiä tai muuta kosteikon reuna-aluetta on mukana. Myös eräät suojelullisesti arvokkaat yhdyskuntalinnut, erityisesti naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat vaikuttavat suuresti pistearvoon. Tässä selvityksessä lintuvesien linnustollisen arvon muuttumista tarkastellaan uuden pisteytysmenetelmän avulla. Myös aikaisempien laskentavuosien pesimälinnusto on pisteytetty uuden menetelmän mukaisesti. Linnuston suojeluarvoa tarkastellaan lisäksi uhanalaisten lajien ja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajiluettelon perusteella. Uhanalaiset lajit esitellään Uhanalaisten lajien seurantatoimikunnan vuonna 2000 tekemän arvion (Rassi ym. 2001) mukaisesti. Uhanalaiset lajit jaetaan siinä kolmeen uhanalaisuusluokkaan: äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet. Lisäksi uhanalaistoimikunnan mietinnössä luetellaan silmälläpidettävät lajit, jotka eivät ole uhanalaisia, mutta voivat pesimäkannan pienuuden tai kehityssuunnan takia muuttua sellaisiksi. EU:n lintudirektiivissä otetaan huomioon lajin uhanalaisuus ja kannan mahdollinen taantuminen EU:n alueella. Lintudirektiivissä on mukana lajeja, joiden kanta on Suomessa elinvoimainen (joskin monesti taantuva), mutta jotka ovat joissakin muissa EU:n jäsenvaltioissa uhanalaisia. 12
3. Espoonlahti Espoon ja Kirkkonummen rajalla sijaitsevan Espoonlahden pohjoisosa on rehevä lintuvesialue, jonka rantoja kattaa vaihtelevanlevyinen järviruovikko. Ruovikot puuttuvat vain kallioisista niemenkärjistä. Paikoin myös kapeaosmankäämi muodostaa laajoja avovettä reunustavia kasvustoja. Espoonlahden perukka ja Saunalahden itäranta ovat Naturaaluetta, josta osa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Pesimälinnustossa ovat parhaiten edustettuina vesilinnut ja ruovikoiden varpuslinnut. Vesilintujen määrä on seurantavuosien aikana laskenut, mutta varpuslintujen määrä on pysynyt ennallaan. Lahden rantametsissä pesi kesällä 2008 ainakin viisi paria uhanalaisia pikkutikkoja. Espoonlahti on myös merkittävä muuttolintujen kerääntymisalue. Etenkin isokoskelot kalastelevat keväisin satapäisinä parvina perukan vesialueella. Viime vuosina myös harmaahaikarat ovat alkaneet viihtyä alueella. Espoonlahden linnustollisesti arvokkaimmat osat sijaitsevat lahden perukassa Espoonjoen ja Mankinjoen suualueilla, joissa on laajoja ruovikoita ja rantaluhtia. Mankinjoen suulla sijaitseva Fiskarsinmäen jalopuulehto on alueen paras lintujen- ja luonnontarkkailupaikka. Lehdon kasvillisuus on näyttävimmillään kevätkukinnan aikaan. Fiskarsinmäen rannalla on lintutorni, josta avautuu hyvä näköala Espoonlahden perukkaan. 200 150 100 50 30 25 20 15 10 5 0 0 VESILINNUT PAREJA 1976 1984 1990 2000 2008 KOSTEIKKOLINNUT LAJEJA 1984 1990 2000 2008 Uhanalaiset lajit: pikkutikka, rastaskerttunen, tiltaltti. Silmälläpidettävät lajit: pensastasku, kottarainen. Muita huomionarvoisia lajeja: harmaahaikara, lapasorsa, sääksi, kultarinta, pyrstötiainen. 13
E spoonlahti on kymmenen kilometrin pituinen, Espoon ja Kirkkonummen rajalla sijaitseva merenlahti. Linnustonseurannassa tutkittuun alueeseen kuuluu Länsiväylän luoteispuolelle jäävä Espoonlahden rehevä pohjoisosa, joka on noin neljä kilometriä pitkä ja keskimäärin kilometrin levyinen. Alueen pohjoisranta kuuluu Espooseen, länsi- ja eteläranta ovat Kirkkonummen puolta. Espoonlahden pohjukkaan laskee kolme pientä jokea, jotka tuovat lahdelle ravinteita ja makeaa vettä. Vesi muuttuu jokisuista merelle päin makeasta vedestä heikosti suolaiseen murtoveteen. Espoonlahti on rehevöitynyt ja vesi on jokien tuoman kiintoaineksen samentamaa. Rannat vaihtelevat kallioisista niemenkärjistä metsärantoihin ja alaviin pensaikko- ja peltorantoihin. Rantoja kattaa niemenkärkiä lukuun ottamatta vaihtelevan levyinen järviruovikko. Myös kapeaosmankäämi muodostaa laajoja avovettä reunustavia kasvustoja. Laajimmat ruovikot, osmankäämiköt ja niittyalueet sijaitsevat lahden pohjoisperukassa. Espoonlahden rannoilla on runsaasti asutusta. Suunnilleen puolet rantaviivasta on asuinkäytössä. Lahdella on myös kolme yhteiskäytössä olevaa venevalkamaa ja useita pieniä venelaitureita. Rantojen läheinen rakentaminen on viime vuosina keskittynyt Saunalahdelle ja Sundsbergin alueelle. Linnustolle arvokkaimmat ranta-alueet ovat säilyneet pääosin rakentamattomina. Espoonlahden linnustonseuranta-alueen pinta-ala on 4,2 km 2. Alue on jaettu kymmeneen osaalueeseen (kartta 2), joista alueet I IV sijaitsevat Espoon ja alueet V X Kirkkonummen puolella. Mukana on vesi- ja kosteikkoalueen lisäksi joitakin peltojen ja rannan välisiä lehtimetsäkuvioita (osa-alueet IV ja V) sekä laajahko, metsittyvä niitty osa-alueiden IX ja X rajalla. Osa-alueeseen I kuuluu Länsiväylältä Kallvikuddenin kärkeen ulottuva vesialue. Ranta-alueen eteläpäässä on kapealti ruovikkoa, pohjoisempana on laajempi Saunalahden ruovikkoalue. Saunalahden ranta on pääosin kävelykelpoista ruokoluhtaa, joka muuttuu rannan puolella pensaikkoiseksi luhdaksi. Pohjoisempana on asuinrakennuksia, joiden kohdalta rantaa on täytetty ja ruopattu. Ruovikkoa on säilynyt pieninä kuvioina pihamaiden välissä. Kallvikuddenin rannassa on venelaituri ja uimaranta. Alue on muuttunut huomattavasti vuoden 2000 jälkeen. Lahden itärannalle on rakennettu 2000- luvun puolella Saunalahden asuinalue. Rannan lähellä sijaitsevien rakennusten paikalla oli aiemmin palstaviljelmä ja pensoittuvaa niittyä. Ruovikkoalueen reunaan entisen niityn laiteille on rakennettu uusi rantaraitti, jonka varrelta on raivattu nuorta lehtipuustoa ja pensaikkoa. Pohjoisrannalla on tehty joitakin uusia ruoppauksia ja täyttöjä. Osa-alue II ulottuu Kallvikuddenin kallioniemeltä Tjurholmenin saaren. Suurin osa alueen rannoista on ruovikkoisia ja loivapiirteisiä, mutta tiheät ruovikot puuttuvat kokonaan. Itärannalla on useita rakennuksia ja rantaa on paikoin ruopattu. Joitakin ruoppauksia on tehty viime vuosinakin. Ranta on metsäistä. Pohjoisrannalla on pitkä maalaituri ja Tjurholmenin saareen johtava tie. Osa-alue III ulottuu Tjurholmenista Pölanin niemeen Espoonjoen suulle. Kasvillisuus on selvästi rehevämpää kuin osa-alueilla I ja II. Rantaa kattaa parhaimmillaan lähes sadan metrin levyinen ruovikko, joka on pääosaksi maatunutta ruokoluhtaa. Pölanin niemen eteläpuolella ruovikko levenee avoveden suuntaan ja muuttuu aukkoiseksi. Ranta on metsäistä ja paikoin kallioista. Pölanin eteläpuolella ruovikkoa reunustaa vanha niitty. Osa-alueen luonnonolot eivät ole mainittavasti muuttuneet viime vuosina. Osa-alueeseen IV kuluu Pölanin ja Fiskarsinmäen lehdon välinen pohjukka, jonka pohjoisosa on laidunalueena. Vielä 1990-luvun puolella laitumen tilalla oli tiheää ruovikkoa ja matakasvuista saraluhtaa. Aivan rannan tuntumassa oli viljelypalstoja. Alkuperäistä ruovikkoa on jäljellä itäreunassa Espoonjoen varrella ja Fiskarsinmäen edustalla Mankinjoen suulla. Aidattua laidunaluetta reunustaa avoveden puolella leveä kasvusto kapeaosmankäämiä. Fiskarsinmäen eteläkärjessä on lintutorni. Mankinjoen itäpuolinen jokipenger on kalastajien suosiossa. Pengertä pitkin pääsee 14
kulkemaan lähes avoveden reunaan asti. Osa-alueen luonnonolot ovat säilyneet samankaltaisina vuoden 2000 jälkeen. Osa-alueeseen V kuuluu Luomanlahti ja sitä reunustavat pensoittuvat niityt ja matalakasvuiset saraluhdat. Rantaa kattaa leveä ruovikko, jonka ulkopuolella on paikoin kapeaosmankäämikköä. Suurin osa ruovikosta on maatunut kävelykelpoiseksi ruokoluhdaksi. Osa-alueeseen on rajattu mukaan Luomanlahden etelärannan kosteaa rantakoivikkoa ja Luomanlahden pohjoisrannalle laskevan puronotkelman puustoa. Alueen pohjoispäästä Mankinjoen ja pellon välistä on mukana pieni alue nuorta sekametsää. Luomanlahden rantaniityille on noussut vuoden 2000 jälkeen jonkin verran uusia pensaita ja ranta-alueiden puusto on järeytynyt. Muita muutoksia alueella ei ole tapahtunut. Osa-alue VI kattaa Espoonlahden länsirannan Luomanlahdelta Sundetin jokivarteen. Ranta on suurimmaksi osaksi rakennettua. Rannalla on loma-asuntoja, asuinrakennuksia ja kurssikeskus. Rakennettujen alueiden välissä on joitakin varttunutta lehtipuustoa ja sekametsää kasvavia alueita. Rantaa reunustaa muutaman kymmenen metrin levyinen ruovikko, jonka rantarakennusten uimarannat ja venelaiturin katkaisevat epäsäännöllisin välein. Osa-alue VII ulottuu Sundetin jokisuulta Båthusuddenin niemeen. Sundet on 10 20 metrin levyinen uoma, jonka molemmilla rannoilla on ruovikkoa ja ruoho- ja heinäniittyä. Sundetin jokivarsi on muuttunut suuresti vuoden 2000 jälkeen. Joen itäpuolelle on rakennettu Sundsbergin asuin- Kartta 2. Espoonlahti osa-alueineen. 15
alue, joka ulottuu lähelle Sundetin uomaa. Jokivarteen on tehty ulkoilutie, jonka ympäristöä on muutettu puistomaiseksi. Jokivarressa on useita veneiden säilytyspaikkoja ja rantoja käytetään kalastukseen. Vuonna 2000 koko itäpuolinen jokivarsi oli peltoon rajoittuvaa niittyä. Länsirannalla oli muutama vene, mutta jokivarsi oli muutoin rauhallinen ja luonnontilainen. Sundetin pohjoispuolinen ranta on karua ja kallioista. Rannalle nousee kesäisin kapeahko järviruovikko, mutta keväällä vesikasvillisuutta on niukasti. Djupvikenin rannalla on tervalepikkoa. Rannan puusto on muualla lähinnä kuusivaltaista sekametsää. Osa-alue VIII käsittää Båthusuddenin niemen etelärannan, jota reunustaa kauas avoveteen työntyjä järviruovikko. Ranta-alueella on kaksi metsäistä kalliota ja niiden välissä sijaitsevat entiset peltolaikut. Pohjoisemman pellon kohdalla rantapuusto on tervalepikkoa. Båthusuddeniin on hyvä kulkuyhteys Sundsbergin asuinalueelta. Rannalla liikutaan aiempaa enemmän, mutta alue on muutoin säilynyt ennallaan. Osa-alueessa IX on mukana vesialue Båthusuddenilta Mornin kallioniemen kärkeen. Ranta-alueen eteläosa on rakennettua, mutta Mornin niemi ja sen edustalla sijaitseva Byltanin saari ovat rakentamattomia. Rantaa reunustaa enimmillään muutaman kymmenen metrin levyinen ruovikko. Mornin rannat ovat kallioisia ja paikoin jyrkkiä. Niemen eteläpuolella on vanha niittyalue, joka on säilynyt puoliavoimena. Niitty reunapuustoinen ja puustosaarekkeineen on mukana selvitysalueessa. Osa-alueen etelärannalla on tehty laajahko laiturialueen ruoppaus. Muita merkittäviä muutoksia luonnonoloissa ei ole tapahtunut vuoden 2000 jälkeen. Myös vanha niittyalue on pysynyt jokseenkin ennallaan, vaikka sitä ei ole hoidettu. Osa-alueeseen X kuuluu Mornin niemestä Länsiväylälle ulottuva alue. Niemen itäpuolella on laaja ruovikkoalue, joka muuttuu rannalle päin siirryttäessä pensaikkoiseksi niityksi. Niemen eteläpuolella sijaitseva vanha niittyalue jatkuu osa-alueen X puolelle. Niitty on entistä pelto- tai laidunmaata, jonka käyttö on loppunut vuosikymmeniä sitten. Paikalla sijainneesta rakennuksesta on jäljellä kivijalka. Niityn itäosa on metsittynyt ja reunat pensoittuneet, mutta huomattava osa niitystä on edelleen avointa. Vanhan niityn ja Länsiväylän välissä on rakennettua metsärantaa ja kapealti ruovikkoa. Rakennetuilla rannoilla on tehty ruoppauksia ja täyttöjä. Espoonlahden perukka (osa-alueet III VIII) kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981) ja Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaan suojeltuna kohteena. Natura-alueessa on mukana myös Fiskarsinmäen jalopuulehto (alueen IV pohjoispuolinen niemi) sekä Saunalahden itäranta, joka on suojeltu uhanalaisen meriuposkuoriaisen elinalueena (Uudenmaan ympäristökeskus 1998). Fiskarsinmäen jalopuulehto lähialueineen (22 ha) on rauhoitettu Espoonlahden luonnonsuojelualueeksi ja Saunalahden itärannasta on rauhoitettu 4,5 hehtaarin laajuinen alue. Espoonlahdelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteitä alueen suojeluarvojen turvaamiseksi (Helminen ym. 2008). 3.1. Linnustolaskennat Espoonlahdella tehtiin seitsemän lintulaskentaa. Jokaisen osa-alueen linnusto laskettiin neljästi. Ensimmäinen vesilintulaskenta tehtiin 20.4., jolloin koko alue kierrettiin ympäri ja linnut laskettiin kiikarilla ja kaukoputkella sopivista tähystyspaikoista siten, että kaikki vesilinnuille sopivat vesi- ja ranta-alueet tulivat mukaan. Toinen vesilintulaskenta tehtiin 7. 8.5., jolloin kaikki rakentamattomat ranta-alueet kierrettiin läpi. Ensimmäisenä laskentapäivänä tutkittiin osa-alueet I V ja toisena päivänä muut alueet. Ensimmäinen maalinnuston kartoituslaskenta tehtiin 26. ja 27.5. Toinen kartoituskerta oli 12. ja 16.6. Kartoituslaskennat aloitettiin kaikkina aamuina auringonnousun aikaan laajimmista ruovikko- ja niittyalueista. Aamuyöllä ennen laskentoja pensaikkoisilta rantaalueilta kuulosteltiin yöllä laulavia lintuja. Kartoituslaskentaa ei tehty karuilla, kallioisilla rannoilla eikä yksityiskäytössä olevilla rakennetuilla rannoilla. 16
Taulukko 1. Espoonlahden pesimälinnuston parimäärät v. 2008 osa-alueittain (I X). Suluissa on mainittu pesimättömiksi tulkittujen parien (kyhmyjoutsen, rastaskerttunen) ja varsinaisen tutkimusalueen lähellä, mutta ulkopuolella havaittujen parien määrä (muut lajit). Yhteissummissa on mukana vain varsinaiselta laskenta-alueelta tavatut linnut. Yhteensä I II III IV V VI VII VIII IX X Kosteikkolajit Silkkiuikku 25 3 1 1 7 7 - - 6 - - Kyhmyjoutsen 7 - - 1 1 1 1 (1) - 1-1 Haapana 3 1 - - 1 1 - - - - - Tavi 3 1 - - 1 - - - 1 - - Sinisorsa 44 6 2 4 3 7 6 3 5 5 3 Lapasorsa 1 - - - 1 - - - - - - Tukkasotka 1 1 - - - - - - - - - Telkkä 18 3 1 2 3 4 1-1 1 2 Isokoskelo 1-1 - - - - - - - - Nokikana 10 3 1 1 3 1 - - - - 1 Luhtakana 1 - - - - 1 - - - - - Töyhtöhyyppä 1 - - - 1 - - - - - - Taivaanvuohi 7 - - - 2 4 - - - - 1 Metsäviklo 1 - - - - - - - - 1 - Rantasipi 12 1 2 1-1 3 2-1 1 Kalalokki 2 1-1 - - - - - - - Niittykirvinen 5 - - - 3 2 - - - - - Västäräkki 11 2 1 1 1 1 2 - - 2 1 Keltavästäräkki 3 - - - 2 1 - - - - - Pensastasku 1 - - - - 1 - - - - - Pensassirkkalintu 1 - - - - 1 - - - - - Ruokokerttunen 134 11 8 12 29 36 13 3 2 4 16 Viitakerttunen 2 - - - - 1 - - - - 1 Luhtakerttunen 5 (3) - (2) - 1 2 1 (1) - - - 1 Rytikerttunen 26 2 1 5 6 7 3-1 - 1 Rastaskerttunen (1) - - (1) - - - - - - - Pensaskerttu 15 (2) (2) 1 2 4 3-2 - 2 1 Punavarpunen 14 (2) (2) 1 1 4 7 - - - - 1 Pajusirkku 50 4 1 7 12 14 3-1 1 7 Muut lajit Fasaani 1 - - - 1 - - - - - - Sepelkyyhky 1 - - - - - - - - 1 - Pikkutikka 3 (2) - - - 1 (1) - (1) 1 - - 1 Käpytikka 1 - - - - - - - - 1 - Kiuru 1 - - - 1 - - - - - - Metsäkirvinen 1 - - - 1 - - - - - - Satakieli 5 (5) - (1) - 2 (1) 1 (3) - 1-1 Kivitasku (1) (1) - - - - - - - - - Mustarastas 2 - - - - 2 - - - - - Räkättirastas 4 - - - - 4 - - - 2 - Punakylkirastas 3 - - - - 3 - - - - - Kultarinta 3 (5) - - - 2 (1) (1) (2) - - - 1 (1) Lehtokerttu 9 - - - 1 3 - - 1 2 2 Mustapääkerttu 3 (3) - - - - 1 (1) (1) (1) - 1 1 Sirittäjä 1 - - - - - - - - - 1 Pajulintu 8 - - - 4 1 - - - 2 1 Tiltaltti 1 - - - - 1 - - - - - Kirjosieppo 1 - - - - 1 - - - - - Sinitiainen 1 - - - - 1 - - - - - Talitiainen 4 - - - 1 1 - - - 1 1 Peippo 12 - - - 5 5 - - - 1 1 Keltasirkku 2 - - - - 2 - - - - - Pareja yhteensä Kaikki lajit 472 39 21 40 104 129 32 11 20 28 48 Vesilinnut 113 18 6 9 20 21 9 3 14 6 7 Kosteikkolinnut 405 39 21 40 85 103 34 10 18 17 38 Lajeja yhteensä Kaikki lajit 50 13 12 14 29 34 9 5 10 16 23 Vesilinnut 8 4 3 3 6 4 3 1 3 2 3 Kosteikkolinnut 29 11 12 14 19 21 9 4 8 8 14 17
3.2. Pesimälinnut Espoonlahden pesimälinnustoon kuului vuonna 2008 50 lajia, joiden yhteinen parimäärä oli 472 (taulukko 1). Kosteikkolintuja oli 29 lajia ja 405 paria. Varsinaisen laskenta-alueen ulkopuolelta kirjattiin lisäksi muistiin runsaat 20 huomionarvoisten lintulajien reviiriä (suluissa mainitut parit taulukossa 1). Osa näistä oli pensaikoista tavattuja kosteikkoympäristön lajeja, mutta suurin osa oli rantalehtojen lintuja. 3.2.1. Vesilinnut Vesilintuja pesimäkannaksi laskettiin 113 paria (24 % koko linnustosta). Vesilinnuista oli uikkuja 25 paria, sorsia 72 paria ja nokikanoja 10 paria. Lisäksi lahdella oleskeli seitsemän kyhmyjoutsenparia, joista kuusi pesi. Runsaimmat vesilinnut olivat sinisorsa ja silkkiuikku, joita oli puolet kaikista vesilinnuista (taulukko 1). Myös telkkää voi luonnehtia yleiseksi. Lintuvesien vaateliaat sorsat sitä vastoin olivat niukkoja: lapasorsia ja tukkasotkia tavattiin ainoastaan yksi pari. Heinätavi ja punasotka puuttuivat pesimälinnustosta kokonaan. Vuonna 2000 lapasorsa oli kohtalaisen runsas (10 paria), mutta sotkista tavattiin tuolloinkin vain yksi tukkasotkapari. Espoonlahdelle kevätmuuttoaikaan suurina parvina oleskelevat isokoskelot jatkavat muuttoaan pohjoisemmaksi. Toukokuun alussa koskeloita havaittiin vielä muutamia satoja, mutta pesimään jäi vain yksi pari. Vesilinnut hakeutuivat reheväkasvuisimmille ja rauhallisille vesialueille. Selvimmät keskittyvät olivat Saunalahdella (osa-alue I), Espoonlahden pohjoisperukassa (alueet IV V) ja Båthusuddenin ruovikkoalueella (VIII). Asutuilla rannoilla pesi lähinnä sinisorsia ja telkkiä. 3.2.2. Kahlaajat, lokkilinnut ja rantakanat Kahlaajalinnuille sopivia pesimäpaikkoja avonaisia niittyrantoja ja peltorantoja on Espoonlahdella niukasti. Pesiviä kahlaajia todettiin ainoastaan neljä lajia, yhteensä 21 paria (4 % koko linnustosta). Runsain laji oli rantasipi, joita pesi 12 paria tasaisesti eri puolilla lahtea lähinnä kallioisilla rannoilla ja rakennetuilla rannoilla (taulukko 1). Taivaanvuohia tavattiin seitsemän paria Fiskarsin laidunniityltä ja Luomanlahdelta. Töyhtöhyyppiä pesi yksi pari Fiskarsin laidunniityllä. Lokkilinnuista Espoonlahdella pesi vain kalalokki, ja niitäkin ainoastaan kaksi paria. Pesimättömiä lokkeja oli sitä vastoin runsaasti. Suurin osa lokeista oli liikehdinnästä päätellen Ämmässuon kaatopaikalla ruokailemassa käyviä yksilöitä, jotka käyttävät Espoonlahtea lepäilypaikkanaan. Toukokuun lopulla Fiskarsinmäen lähistöllä ruokaili samaan aikaan vähintään 250 naurulokkia. Naurulokit saalistelivat ruovikoiden yllä parveilleita surviaissääksiä. Linnut olivat todennäköisesti saapuneet Finnoonlahdelta, jossa on lähin naurulokkien pesimäpaikka. Rantakanoista havaittiin vesilintuihin luettavan nokikanan lisäksi luhtakana. Ainoa luhtakanareviiri sijaitsi Luomanlahden ruovikossa lahden perukkaan laskevan pelto-ojan suulla. 3.2.3. Rantojen varpuslinnut Kolmesta järviruokokasvustojen varpuslintulajista ruokokerttunen oli selvästi runsain, kuten lähes kaikilla muillakin kosteikoilla. Ruokokerttusia laskettiin 134 paria, joten peräti 28 % Espoonlahden pesimälinnuista oli ruokokerttusia. Tiheimmät ruokokerttuskannat pesivät Espoonlahden perukan ruovikoissa osa-alueilla IV ja V. Toiseksi runsain ruovikkolintu oli pajusirkku (50 paria), joita tavattiin ruovikoiden lisäksi yleisesti myös ojanvarsien ja rantaniittyjen aukkoisista pensaikoista. Pajusirkku oli Espoonlahden toiseksi runsain lintulaji, ja sen osuus kaikista lintupareista oli kuudennes. Rytikerttusia havaittiin 26 paria. Laji keskittyi samoille alueille kuin ruokokerttunen, mutta hakeutui vankimpiin, avovettä reunustaviin ruovikoihin. Ruovikoissa pesivistä varpuslinnuista tavattiin myös rastaskerttunen, joka lauloi yhdessä laskennassa Espoonjoen suulla. 18
Rantapensaikoista tavattiin kuusi vähälukuista, kosteikkolintuihin lukeutuvaa lajia, joita ei havaittu muissa ympäristöissä. Lajit olivat pensastasku, pensassirkkalintu, viitakerttunen, luhtakerttunen, pensaskerttu ja punavarpunen, joiden yhteisparimäärä oli 38. Pensaikkolinnuista pensaskerttu ja punavarpunen olivat yleisiä. Pensaikkolinnut keskittyivät Luomanlahden Espoonjoen alueelle. Muualla on niukasti sopivaa pesimäympäristöä. Avomaiden varpuslinnuista tavattiin kiuru, niittykirvinen, keltavästäräkki ja kivitasku. Niiden pieni pesimäkanta keskittyi Fiskarsin laidunniitylle, jossa pesi kuusi paria kaikista yhdeksästä tavatusta parista. Myös västäräkki voitaisiin lukea avomaiden linnuksi, mutta Espoonlahden västäräkit (11 paria) pesivät lähinnä rakennetuilla rannoilla ja pihamailla. Ainoa kivitaskupari löytyi Saunalahdelta, mutta se pesi laskenta-alueen ulkopuolella. 3.2.4. Rantametsien linnut Laskenta-alueeseen kuuluu muutamin paikoin pieni rantametsäsaareke tai kapea kaistale pellon ja rannan välistä puustoa. Rantametsät ovat kosteapohjaisia koivikoita ja lepikoita ja puusto on enimmäkseen nuorta. Metsiköissä on paikoin myös varttunutta puustoa, lähinnä vanhoja tervaleppiä ja lahovikaisia koivuja. Rantametsistä tavattiin kaikkiaan 19 metsälintulajia, joista peippo, lehtokerttu ja pajulintu olivat runsaimpia. Muutamien vähälukuisten lajien reviirejä merkittiin muistiin myös varsinaisen laskenta-alueen ulkopuolelta. Uhanalaisen pikkutikan runsaus oli ilahduttavaa: laskenta-alueella oli kaksi reviiriä (osa-alueilla VIII ja X) ja lähimetsissä kolme muuta reviiriä (Fiskarsinmäen lehdossa kaksi paria ja Luomanlahden eteläpuolella yksi pari). Pesintä varmistui osa-alueella VIII ja Luomanlahden eteläpuolella osa-alueella VI. Muista vaateliaista rantalehtojen linnuista havaittiin satakieli (10 reviiriä), kultarinta (8 reviiriä) ja mustapääkerttu (6 reviiriä). Luomanlahden pohjoispään pienessä metsälaikussa oli vaarantunut tiltaltin reviiri. 3.2.5. Muut lajit Harmaahaikarat ovat löytäneet Espoonlahdelta hyvän ruokailupaikan. Kalastelevia harmaahaikaroita tavattiin eri puolilta aluetta. Haikaroita oli enimmillään ainakin 20 ja niistä suurin osa oli vanhoja, pesimäasuisia yksilöitä. Pesintään viittaavia havaintoja ei kuitenkaan tehty. Lentävien haikaroiden perusteella pesimäpaikka sijaitsi selvitysalueen eteläpuolella haikarat kävivät ruokailemassa Espoonlahden matalilla, suojaisilla rannoilla. Kaikissa lintulaskennoissa tavattiin myös kalasääski, sillä yksi pari oleskeli alueella ainakin alkukesään asti. Lintujen nähtiin soidintelevan, mutta muuta pesintään viittaavaa ei todettu. Kyseessä lienee kihlapari, joka ei vielä pesinyt. Ruskosuohaukka ja nuolihaukka näyttäytyivät muutaman kerran, mutta kumpikaan lajeista ei pesinyt alueella. Luomanlahdella oleskeli kesäkuun puolella kurkipariskunta. Kurkihavaintoja ei tehty aiemmin keväällä. Yksittäisiä havaintoja tehtiin myös kanadanhanhesta (huhtikuussa yksi pari Saunalahden Mornin niemen tienoilla) ja ruisrääkästä (26.5. ääntelevä koiras Fiskarsin laitumella ja Luomanlahdella). Toukokuun alussa Luomanlahdella lauloi eteläisiin tulokkaisiin kuuluva ruokosirkkalintu. Koirasta ei havaittu kuitenkaan lintulaskennoissa. Fiskarsinmäellä ja lähitienoolla tavattiin säännöllisesti uuttukyyhkyjä, jotka pesivät Fiskarsinmäen vanhojen puiden koloissa. Myös Pölanin niemellä oli uuttukyyhkyn reviiri. Fiskarsinmäen lehdon tuntumassa tavattiin myös pyrstötiainen ja nokkavarpunen, joille molemmille lehto tarjoaa hyvän pesimäpaikan. 19
Harmaapäätikan reviirejä paljastui kaksi, toinen Luomasta ja toinen Sundsbergin asuinalueen pohjoispuolelta. Kumpikaan reviireistä ei sijainnut aivan rannassa. Mustalahden Tjurholmenin lähellä pesi palokärki miltei rantapuussa. Nisäkkäistä havaittiin lintulaskentojen aikana mm. kettu, supikoira (pentue Luomanlahdella) ja hirvi (12.6. kolme hirveä uimassa Espoonlahden yli). Metsäkauriista tehtiin runsaasti havaintoja. Taulukko 2. Espoonlahden pesimälinnuston parimäärät viiden eri selvityksen perusteella sekä koko linnuston suojelupistearvot. Vuonna 1976 laskettiin vain vesilinnut. Sulkuihin on merkitty vuonna 2008 pelkästään varsinaisen laskenta-alueen ulkopuolelta rantametsistä ja -pelloilta tavatut parit sekä rastaskerttunen, joka havaittiin vain yhdellä laskentakerralla. Tähdellä merkityistä lajeista on vertailukelpoisuuden vuoksi otettu mukaan kaikki laskenta-alueen ulkopuoliset havainnot. 1976 1984 1990 2000 2008 1976 1984 1990 2000 2008 Kosteikkolajit Muut lajit Silkkiuikku 60 70 20 49 25 Fasaani? - - - 1 Harmaahaikara - - - (1) - Sepelkyyhky? - - 1 1 Kyhmyjoutsen 1 1 3 7 7 Pikkutikka*? - 1 2 5 Haapana 5 10 3 4 3 Käpytikka? - - - 1 Tavi 8 25 5 7 3 Kiuru? 3 2 1 1 Sinisorsa 39 40 43 52 44 Metsäkirvinen? - - 1 1 Lapasorsa 2 13 12 10 1 Satakieli*? 8 18 19 10 Heinätavi 1 5 1 1 - Kivitasku? - 1 - (1) Tukkasotka 2 2 2 1 1 Mustarastas? - - 1 2 Telkkä 13 14 11 15 18 Räkättirastas? - 2 1 4 Isokoskelo - - - 2 1 Laulurastas? - 1 - - Nokikana 26 19 16 14 10 Punakylkirastas? - 1-3 Luhtakana? - - - 1 Kultarinta*? 1-6 8 Töyhtöhyyppä? 3 2 1 1 Hernekerttu? - 1 - - Taivaanvuohi? 7 5 4 7 Kirjokerttu? 1 - - - Isokuovi? 3 4 - - Lehtokerttu? 15 16 3 9 Punajalkaviklo? 3 3 - - Mustapääkerttu*? 3 3 3 6 Liro? - - 1 - Sirittäjä? - - - 1 Metsäviklo? 1 4-1 Pajulintu? 1 1 5 8 Rantasipi? 11 10 14 12 Tiltaltti? - - - 1 Harmaalokki? 1 - - - Idänuunilintu? - 1 - - Naurulokki? - 1 - - Harmaasieppo? - - 1 - Kalalokki? 1-1 2 Kirjosieppo? 2 4-1 Niittykirvinen? 10 6 5 5 Sinitiainen? - 1-1 Västäräkki? 8 13 11 11 Talitiainen? - 2 1 4 Keltavästäräkki? 15 14 5 3 Pikkulepinkäinen? 2 2 - - Pensastasku? 1 5 2 1 Kottarainen? - - 1 - Pensassirkkalintu? - 1-1 Peippo? - 7 5 12 Viitasirkkalintu? - 1 1 - Rautiainen? - - 1 - Ruokokerttunen? 48 86 102 134 Kuhankeittäjä? - - (1) - Viitakerttunen? 1 1-2 Viherpeippo? - - 1 - Luhtakerttunen? 2-1 5 Peltosirkku*? - 1 (2) - Rytikerttunen? 27 22 31 26 Keltasirkku? 1-1 2 Rastaskerttunen? - - - (1) Pensaskerttu? 13 26 15 15 Pareja yhteensä Punavarpunen? 20 20 11 14 Kaikki lajit 444 466 480 486 Pajusirkku? 33 61 60 50 Vesilinnut 157 199 116 162 113 Kosteikkolinnut 407 401 427 405 Kosteikkolajeja 29 29 27 29 Suojelupistearvo 67,5 65,3 63,5 68,3 20
Laji näyttäytyi säännöllisesti Espoonjoen varressa (enimmillään neljä yksilöä), Luomanlahdella (ainakin kaksi yksilöä) ja Mornin niemen eteläpuolen niittyalueella (ainakin kolme yksilöä). Lintuvesillä aiemmin runsasta piisamia ei nähty kertaakaan. 3.2.6. Arvokkaimmat pesimälinnut Espoonlahden pesimälinnuista pikkutikka ja tiltaltti on luokiteltu maassamme vaarantuneeksi. Pikkutikkoja tavattiin lahden rannoilla viisi paria. Fiskarsin lehdossa oleskeli kaksi paria, muut parit tavattiin Kirkkonummen puolelta osa-alueilta VI, VII ja X. Pesintä varmistui alueilla VI ja VII. Pesä sijaitsi molemmilla paikoilla rantapuustossa rehevässä lehtimetsässä. Tiltaltin reviiri sijaitsi pienessä sekametsäsaarekkeessa Mankinjoen länsipuolella. Myös rastaskerttunen on arvioitu maassamme vaarantuneeksi. Pölanin edustalla laulanut rastaskerttunen todettiin vain yhdessä laskennassa. Pensastasku (yksi pari Luomanlahdella) ja kivitasku (yksi pari Saunalahdella laskenta-alueen lähellä) kuuluvat silmälläpidettäviin lajeihin. Myös kottarainen on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Pesintöjä ei todettu laskenta-alueella, mutta alle kymmenen yksilön kottaraisparvia tavattiin ruokailemassa Fiskarsinmäen laitumella, Luomanlahden rantapellolla ja Majvikin kurssikeskuksen nurmikolla. Kesäkuun alkupuolella Espoonjoen suun ruovikossa yöpyi ainakin 300 kottaraista. Lähialueen kottaraiskanta vaikuttaa elinvoimaiselta. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista alueen pesimälinnustoon kuului palokärki (pesä Mustalahdessa lähellä rantaa). Myös kalasääski on direktiivilaji, mutta Espoonlahdella oleskellut sääksipari ei pesinyt. 3.3. Pesimälinnuston muutokset Espoonlahden pesimälinnusto on tutkittu viitenä vuonna: 1976 (aineisto Hirvosen (1984) mukaan) sekä lintuvesiseurannan yhteydessä 1984, 1990, 2000 ja 2008. Vuonna 1976 laskentakohteena olivat pelkästään vesilinnut, muulloin on tutkittu koko lajisto. Vesilintulajisto on ollut kaikkina tutkimusvuosina lähes sama, mutta parimäärät ovat vaihdelleet (taulukko 2). Vuodet 1990 ja 2008 erottuvat muita heikompina vesilintuvuosina. Vuoden 1990 aallonpohja johtui lähinnä silkkiuikun tilapäisestä taantumasta. Vuonna 2008 silkkiuikkuja oli jälleen niukasti, mutta myös nokikanan, tavin ja lapasorsan määrä oli pohjalukemissaan. Vesilintukannat ovat heikentyneet viime vuosina koko Suomessa (Pöysä ym. 2008). Vesilintujen väheneminen Espoonlahdella johtunee vesilintujen yleisestä taantumasta, eikä kuvasta Espoonlahdella tapahtuneita muutoksia. Vuonna 1984 vesilintukannat olivat muita vuosia vahvemmat. Tuolloin silkkiuikku ja tavi olivat selvästi runsaampia kuin muina tutkimusvuosina. Myös elinympäristönsä suhteen vaateliaita heinätaveja oli vuonna 1984 tavanomaista runsaammin. Heinätavin määrät vaihtelevat oikukkaasti vuodesta toiseen. Syyksi on epäilty kevätmuutonaikaisia sääoloja (Väisänen ym. 1998), mutta 2000-luvun puolella heinätavi on vuodesta toiseen ollut harvinainen. Ainoat seurantajakson aikana runsastuneet vesilintulajit ovat kyhmyjoutsen ja telkkä. Kyhmyjoutsen on eteläinen tulokas ja telkkä on viime vuosikymmeninä runsastunut muuallakin (Väisänen ym. 1998). Sukeltajasorsiin kuuluvat sotkat ovat kaikkina laskentavuosina miltei puuttuneet pesimälinnustosta. Punasotkan pesintää ei ole varmistettu kertaakaan. Sotkien vähyyteen lienee syynä veden sameus ja siitä aiheutuva pohjakasvillisuuden niukkuus avovesialueilla. Kahlaajamäärät ovat laskeneet seurantajakson aikana ja lajisto on samalla köyhtynyt. Vain rantojen yleiskahlaaja rantasipi ja ruovikkoisillakin luhdilla menestyvä taivaanvuohi ovat säilyttäneet kantansa. Muut kahlaajalajit ovat vähenneet huolestuttavasti. Isokuovi ja punajalkaviklo ovat hävinneet Espoonlahdelta, ja töyhtöhyyppiäkin pesi enää yksi pari. Punajalkaviklolle sopivaa ympäristöä näyttäisi edelleen olevan Espoonlahdella, mutta lajia ei tavattu kertaakaan. Isokuovin hä- 21