LAPSYKE Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen seudullinen kehittäminen Lapissa -hanke 2007 2009 Loppuraportti Marja-Sisko Tallavaara Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2010
SISÄLLYS 1 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 3 2 TOIMINTA JA TULOKSET... 4 2.1 Ip-videoneuvottelun käytön laajentaminen psykososiaalisissa palveluissa... 4 2.1.1 Lastenpsykiatrian konsultaatio lapsen psyykkisten oireiden ja hoidon tarpeen arvioinnissa... 4 2.1.2 Mielenterveystyön asiantuntemuksen välittäminen peruspalvelujen työntekijöille... 5 2.1.3 Videoneuvottelun hyödyntäminen asiakastyössä... 6 2.1.4 Virtuaalityökokoukset ja ryhmätyönohjaus... 8 2.2 Videoneuvottelun käyttökokemusten hyödyntäminen palvelujärjestelmän kehittämisessä... 9 2.3 Nuorten varhaisen psykososiaalisen tuen toimintamallin kehittäminen yläkouluilla... 10 2.3.1 Mielenterveystyöntekijä yläkouluille... 10 2.3.2 Arviointia kokeilusta... 15 2.3.3 Selvitys nuorten psykososiaalisista palveluista Rovaniemellä... 16 2.4 Ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen... 19 2.4.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmien levittäminen... 19 2.4.2 Lisää depressiokouluohjaajia... 20 2.4.3 Nuorten stressinhallintakurssit masennuksen ehkäisyyn... 21 2.4.4 Lasten ja nuorten mielenterveyden edistämistä Friends -ohjelmalla... 22 2.4.5 Perustaitoja ryhmien ohjaamiseen... 24 2.4.6 Narratiivinen työtapa osaksi perheneuvolatyötä... 25 2.4.7 Perhetyöntekijöiden osaamisen tukeminen... 25 2.4.8 Ehkäisevän päihdetyön viikko kouluilla... 26 2.4.9 Nuorten aikalisä ammattiopistoon kokeilu Itä-Lapissa... 27 3 HANKKEEN RAHOITUS JA ORGANISAATIO... 31 4 YHTEISTYÖ... 32 5 TIEDOTUS... 33 6 ARVIOINTI... 34 LÄHTEET... 38 LIITTEET... 39 2
1 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET Lapsyke-hankkeessa keskeisenä päämääränä on ollut lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten erityispalveluiden saatavuuden turvaaminen Lapin haasteellisissa olosuhteissa, kun välimatkat ovat pitkät ja erikoistason ammattilaisia niukasti. Hanke on jatkoa Lapin sairaanhoitopiirin alueella vuosina 2005 2007 toteutetulle lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittämishankkeelle, jossa keskeisinä tavoitteina olivat ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen, perustason työntekijöiden osaamisen vahvistaminen ja palvelujärjestelmän kehittäminen. Hankkeessa onnistuttiin vahvistamaan työntekijöiden osaamista monipuolisella koulutusohjelmalla, otettiin käyttöön uusia ennaltaehkäiseviä työmenetelmiä ja kokeiltiin IPvideoneuvottelua konsultaatiossa. Kahden vuoden aika on kuitenkin lyhyt uusien toimintatapojen juurruttamiseen ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Tämän vuoksi hankkeelle haettiin jatkorahoitusta ja sitä myönnettiinkin, tosin haettua vähemmän. Näin kuitenkin mahdollistui edellisessä hankkeessa aloitettujen tavoitteiden ja toimintojen syventäminen ja osin laajentaminen. TAVOITTEET 1. IP-videoneuvottelun käyttöä laajennetaan ja kehitetään monitahoisesti psykososiaalisten palveluiden tuottamisessa yhteistyössä sairaanhoitopiirin, kuntien, järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien kanssa ja näin tuetaan erityispalveluiden saatavuutta koko sairaanhoitopiirin alueella. 2. Palvelujärjestelmän kehittämisessä ja kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa hyödynnetään ip-videoneuvottelun käyttökokemuksia ja soveltamismahdollisuuksia. 3. Kehitetään yhteistyössä nuorten ja heidän perheidensä, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulun oppilashuollon ja kolmannen sektorin kanssa moniammatillista nuorten varhaisen tuen toimintamallia, jossa huomioidaan nuoren eri toimintaympäristöt ja niissä samanaikaisesti vaikuttaminen 4. Vahvistetaan ennaltaehkäisevää työtä o Järjestetään koulutusta varhaiseen tunnistamiseen ja tukemiseen o Levitetään vaikuttaviksi todettuja menetelmiä ja tuetaan menetelmien juurtumista o Pilotoidaan TimeOut!Aikalisä -toimintamallia toisen asteen oppilaitoksessa 3
2 TOIMINTA JA TULOKSET 2.1 Ip-videoneuvottelun käytön laajentaminen psykososiaalisissa palveluissa Kansalaisten tasavertaisuus palvelujen saamisessa, pätevien työntekijöiden rekrytointiongelmat ja kuntien tulopohjan heikentyminen pakottavat uusien toimintamallien ja teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon. Videoneuvottelujärjestelmä mahdollistaa reaaliaikaisen ääni- ja kuvayhteyden kahden tai useamman yhteyspisteen välillä. Sen avulla on mahdollista välittää palveluja niin työntekijälle kuin asiakkaallekin etäisyyksistä riippumatta ja säästää näin matkoihin kuluvaa aikaa ja rahaa. Etäpalvelun tekninen onnistuminen edellyttää kuitenkin riittävän nopeita tietoliikenneyhteyksiä ja laitteistolta riittävää kapasiteettiä käsitellä välitettävää ääntä ja kuvaa. Hankkeen edellisessä vaiheessa 2006 2007 saatiin jo hieman kokemusta internetpohjaisen videoneuvottelun käytöstä psykiatrian konsultaatiossa ja videoterapiassa. Koska uuden teknologian käyttöönotto on hidas prosessi, jatkettiin LAPSYKE-hankkeessa videoneuvottelun käytön edelleen kehittämistä ja laajentamista monitasoisesti: alueellisesti erikoissairaanhoidon/muiden (järjestöjen, yksityisten) erityistason ammattilaisten ja peruspalvelujen välillä konsultaatiossa, hoitoneuvotteluissa, työnohjauksessa yhteistoiminta-alueen sisällä erityistyöntekijöiden, kuten mielenterveystoimiston ja perustason työntekijöiden välillä konsultaatiossa ja työnohjauksessa sekä hoitoneuvotteluissa seudullisesti ja alueellisesti saman ammattiryhmän työntekijöiden kesken vertaiskonsultaatiossa ja työkokouksissa asiakastyössä: seudullisen tai alueellisen palvelun/konsultaation välittämisessä asiakkaalle tai asiakkaalle ja paikalliselle työntekijälle 2.1.1 Lastenpsykiatrian konsultaatio lapsen psyykkisten oireiden ja hoidon tarpeen arvioinnissa Yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian poliklinikan ylilääkärin kanssa aloitettiin videokonsultaatiot Tunturi-Lapin kuntien psykologeille lasten ja nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Psykologien omaa arviota tukemaan haluttiin lisäksi antaa luotettavia ja tutkittuja välineitä. Siksi konsultaatioon yhdistettiin yhteinen arviointikäytäntö laajasti kliinisessä työssä käytetyillä Achenbachin lomakkeilla. Lomakkeiden käyttöön ja analysointiin järjestettiin psykologeille muutaman tunnin perehdytys lastenpsykiatrian poliklinikalla. Käytettäviin lomakkeisiin kuuluu vanhempien lomake CBCL (Child Behavior Checklist) 1,5 5-vuotiaasta ja 6 18-vuotiaasta lapsesta, päivähoidon työntekijän lomake C-TRF 1,5 5-vuotiaasta lapsesta, nuoren (11 18-v.) oma lomake YSR (Youth Self Report) sekä opettajan lomake kouluikäisestä 6 18-vuotiaasta. Lomakkeet ovat varsin työläitä laajuutensa vuoksi. Toisaalta ne myös antavat kattavan kuvan lapsen tai nuoren mahdollisista oireista ajattelun, tunne-elämän ja käyttäytymisen alueilla. Psykologit kokivat, että täytetyt lomakkeet olivat hyvä pohja keskustelulle vanhempien kanssa. Asioita oli helppo ottaa puheeksi, kun käytettävissä oli vanhemman oma lastaan koskeva arvio tai vastaus ja lisäksi päivähoidon tai koulun arvio. Alkuvaiheessa täytetyt lomakkeet lähetettiin lastenpsykiatrian poliklinikalle analysoitavaksi. Tähän kului kuitenkin aikaa ja psykologit hankkivatkin myöhemmin itselleen ohjelman, jolla saivat ajettua pisteytetyistä lomakkeista 4
oireprofiilit. Oireprofiileja voitiin tarkastella yhdessä vanhempien kanssa lastenpsykiatrian erikoislääkärin asiantuntemuksen ollessa käytettävissä samanaikaisesti videoneuvottelun avulla. Videoneuvotteluohjelmisto asennettiin psykologien omille koneille, jotta käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. Psykologit ilmoittivat konsultaatiotarpeestaan lastenpsykiatrian ylilääkärille ja hän pyrki järjestämään konsultaatioajan mahdollisimman pian, Konsultaatioistunnot kestivät noin 1,5 tuntia. Yleensä vanhempi tai vanhemmat olivat mukana istunnossa psykologin työhuoneessa. Toisinaan paikalla oli myös päivähoidon tai koulun työntekijä. Tällöin oli vaikeuksia mahduttaa kameran kenttään koko joukkoa ja psykologi saattoi silloin itse jättäytyä sivuun kuvasta. Vanhemmat suhtautuivat myönteisesti videokonsultaatioon. Psykologien mielestä videoneuvotteluun osallistumiseen oli matalampi kynnys kuin lastenpsykiatrian poliklinikalle Rovaniemelle tutkimuksiin lähtöön. Toisaalta, jos neuvottelussa päädyttiin esittämään tutkimusjaksoa osastolla, oli tässä tilaisuus motivoida perhettä ja pohjustaa yhteistyösuhdetta. Kun on videoneuvottelun kautta voinut tutustua poliklinikan ja osaston ylilääkäriin ei lähtöä ehkä enää arkaillakaan. 2.1.2 Mielenterveystyön asiantuntemuksen välittäminen peruspalvelujen työntekijöille Hankkeeseen palkattiin mielenterveystyön ammattilainen antamaan konsultaatiota ja työnohjausta mielenterveyskysymyksissä peruspalvelujen työntekijöille. Näin haluttiin vahvistaa mielenterveyden ongelmien tunnistamista ja varhaista tukemista peruspalveluissa. Työntekijää rekrytoitaessa etuna pidettiin terapiakoulutusta ja kokemusta mielenterveystyössä. Työntekijäksi valittiin pitkään Kemijärven perhe- ja mielenterveysklinikalla työskennellyt psykiatrinen sairaanhoitaja Maritta Iivari-Puikko, jolla on kriisi- ja traumaterapiakoulutus. Tarkoitus oli, että hän toimii paitsi konsulttina, myös kokeilee videoneuvottelua asiakastyössä. Erityistyöntekijäkonsultin työ painottui Itä-Lappiin, jossa hänellä oli valmiina aiemmassa työssään rakentunut yhteistyöverkosto. Sallassa hän oli perhetyöntekijän työparina perheinterventioissa ja tuki kouluterveydenhoitajaa ja muuta oppilashuoltoa koululaisten mielenterveyttä koskevissa pulmissa. Itä-Lapin ammattiopisto oli hankkeen yhteistyökumppanina nuorten keskeyttämisten ehkäisemisessä. Tähän liittyen erityistyöntekijän työpanoksesta suuri osa suunnattiin tukemaan oppilaitoksen opiskelijahuollon tukitiimiä, opinto-ohjaajaa, asuntolanhoitajaa sekä terveydenhoitajaa ja opiskelijoita. Puhelinkonsultaatioita oli lähes päivittäin ja viikoittain lähitapaamisia. Lisäksi erityistyöntekijä antoi konsultaatiota kuntien lastensuojelun perhetyöntekijöille ja ohjasi perhetyöntekijöiden vertaiskonsultaatiopäiviä. Hänen tehtäviinsä kuului myös työnohjausta nuorten stressinhallintakurssin ohjaajakoulutuksessa mukana olleille sekä yläkouluilla työskentelevälle projektityöntekijälle, luento Friends-ohjelman koulutuksessa sekä koulutusilta yhdessä projektityöntekijän kanssa seurakunnan vapaaehtoisille nuorisotilan ohjaajille. Konsultaatioista valtaosa toteutui lähityönä tai puhelimitse, vähäisempi osuus videoneuvotteluna. Tekniset valmiudet videoneuvotteluun olivat perhetyöntekijöillä ja joillakin sosiaalityöntekijöillä, ei kuitenkaan kaikilla konsultaatiota tarvitsevilla peruspalvelujen työntekijöillä. Jos videoneuvotteluohjelma ei ole omalla koneella vaan neuvotteluhuoneen koneella, johon pitää erikseen varata aika, tyydytään helpommin toteutettavaan puhelinkonsultaatioon. Sallassa jouduttiin odottamaan kuukausia että oppilashuoltoon saatiin tietokone, jossa oli riittävä kapasiteetti videoneuvotteluohjelmalle. Sama ongelma oli Itä-Lapin ammattiopistossa. Terveydenhoitajan koneella ohjelma toimi, mutta asuntolan tietokoneessa taas tuli vastaan koneen ikä ja sen myötä riittämätön kapasiteetti. 5
Konsulttina toimiva erityistyöntekijä ei itsekään ollut aiemmin käyttänyt videoneuvotteluohjelmaa, joten ohjelmaan perehtyminen vei oman aikansa. Vaikka perehdytystä ja ohjelman käytön harjoittelua olikin, ei ehkä kuitenkaan riittävästi. Käytössä oli helppotajuisesti koottu Vinkkejä videoneuvotteluun, mutta tarkempia kirjallisia ohjeita olisi tarvinnut ongelmatilanteissa. Lisäksi henkilökohtaista teknistä tukea olisi pitänyt olla helposti saatavilla, kun teknisiä ongelmia konsultaatiotilanteissa ilmeni. Tämä ei käytännössä aina ollut mahdollista, vaikka atk-tukihenkilö usein olikin avustamassa yhteysongelmissa. Videoneuvottelujärjestelmän käytössä oli moninaisia ongelmia. Verkon ongelmat aiheuttivat yhteyden toistuvan katkeamisen. Kun yhteys saatiin, haittasi ajoittain kuvan pysähtyminen tai nykiminen, äänen häviäminen, katkeileminen tai säriseminen. Joskus oli turvauduttava puhelinyhteyteen äänen saamiseksi mukaan videoneuvotteluun. Tekniset ongelmat vaativat osapuolilta sinnikkyyttä, joustavuutta ja huumorintajua. Onnistuneet kokemukset antoivat puolestaan luottamusta ja vahvistivat uskoa videoneuvotteluun toimivana välineenä etäpalveluissa. Hankkeen erityistyöntekijän työstä koottiin arviointi yhteistyötahoilta, vastaajia oli 12. Työntekijät kokivat saaneensa häneltä omaan työhönsä tukea ja hän on ollut helposti tavoitettavissa. Paljon tai erittäin paljon työhönsä tarvitsemaansa erityisosaamista oli saanut puolet vastaajista. Yli puolet vastaajista oli kokenut saaneensa apua myös videovälitteisestä konsultaatiosta. On ollut konsultointiapuna hyvin, asiantuntevaa ja ammattitaitoista ohjausta Yli puolet vastaajista koki tarvitsevansa työtilanteissa asiantuntijuus- tai konsultaatiopalveluja. Yksi vastaajista olisi odottanut enemmän yhteistyötä paikallisen mielenterveysyksikön kanssa asiakastilanteissa. Enemmistö katsoi videoneuvottelun soveltuvan hyvin asiantuntijuuden välittämiseen, vain pari oli eri mieltä. Videoneuvottelu soveltuu hyvin asiakastyöhön -väittämään suhtautui epäröiden (toisaalta samaa, toisaalta eri mieltä) puolet vastaajista, mutta kuitenkaan eri mieltä ei ollut kuin yksi vastaaja. Toisaalta selkeä enemmistö oli sitä mieltä, että asiakkaille tulisi olla tarjolla etäterapiapalveluja. 2.1.3 Videoneuvottelun hyödyntäminen asiakastyössä Videoneuvottelujärjestelmää on hyödynnetty etäterapiassa mm. Skotlannissa ja Australiassa, jossa maaseudulta vaikeiden kulkuyhteyksien takaa ihmisten on ollut vaikea päästä tapaamaan viikoittain terapeuttiaan. Videoneuvottelun käytöstä terapiatarkoituksissa ja sen kliinisestä vaikuttavuudesta on kuitenkin vähän tutkimuksia. Nelson kumppaneineen (2003) vertaili videoneuvottelun avulla annetun ja perinteisen hoidon vaikuttavuutta masentuneiden nuorten hoidossa. 28 nuorta, joilla oli todettu masennusoireilua, jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset saivat etähoitoa ja toiset perinteistä. Masennusoireet vähenivät enemmän etähoitoryhmässä kuin perinteisessä, henkilökohtaisiin tapaamisiin pohjautuvassa hoitoryhmässä. Otoksen pienuus ja etähoidon uutuusviehätys saattoivat vaikuttaa alussa saatuihin eroihin. (Pesämaa et al. 2004) Simpson ja työryhmä (2001) havaitsivat, että yhdeksän kymmenestä asiakkaasta, jolle tarjottiin videoneuvotteluterapiaa, oli tyytyväinen palveluun; jotkut pitivät sitä parempana kuin kasvokontaktia. On helpompaa keskustella jonkun kanssa kuvaruudulla kuin että joku olisi valtaamassa tilaani. Jotkut asiakkaat tunsivat, että heidän oli helpompi ilmaista vaikeita tunteita videoneuvottelussa ja välimatka sai heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi. Bakke työryhmineen (2001) sai samansuuntaisia tuloksia hoidettuaan bulimiaa sairastavia kahta naista videoneuvottelulla kognitiivis-behavioristista terapiaa käyttäen. Asiakkaat arvostivat myös sitä, ettei heidän tarvinnut matkustaa istuntoihin. (Simpson 2008.) 6
Allen ja työryhmä (1996) havaitsivat, että videoterapia-asiakkaat usein saavat voimakkaamman hallinnan tunteen kuin kasvotusten tehtävässä terapiassa. Syynä on se, että asiakkaat voivat siirtyä pois kameran näkemäalueelta ja pystyvät sulkemaan laitteen niin halutessaan. (Simpson 2008.) Positiivisen terapeuttisen vuorovaikutussuhteen kehittyminen on edellytys oivallusten syntymiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi. On epäilty voiko terapeuttisen positiivisen vuorovaikutussuhteen kehittyminen olla mahdollista videoneuvottelun kautta. Heikkotasoista videoneuvottelua käytettäessä kommunikaatio voi kärsiä ääniviiveiden, huulisynkronian puutteen ja huonon kuvanlaadun takia. Ääniviiveet voivat häiritä puheen normaalia rytmiä ja heikko kuvanlaatu heikentää nonverbaalin viestinnän välittymistä. Suora katsekontakti ei myöskään ole mahdollinen, koska kamera on usein asetettu kuvaruudun yläpuolelle. Kuitenkin useissa tutkimuksissa on havaittu, että terapeutit ja asiakkaat sopeutuvat näihin haittoihin ja antavat hyvät pisteet terapeuttiselle vuorovaikutussuhteelle videoterapiassa. Sitä paitsi tekniikan edelleen kehittyessä kommunikaation tarkkuus ja selkeys vain paranevat. (Simpson 2008.) Videoneuvottelu erityistyöntekijän asiakastyössä Hankkeessa erityistyöntekijänä toiminut psykiatrinen sairaanhoitaja käytti videoneuvottelua myös asiakastyössä. Yksittäisiä videotapaamisia oli muutaman nuoren kanssa.videoterapiasta voidaan puhua kahden asiakkaan kohdalla. Kummankin kanssa erityistyöntekijällä oli ollut myös lähitapaamisia. Yhteensä videoterapiakertoja oli 17. Näistä teknisesti täysin toimivia yhteyksiä oli 3, osassa oli vähäisiä ongelmia, kuten kuvan nykimistä, äänen kaikumista ja yhteyden katkeamisia, kuvan pysähtymistä tai äänen häviämistä oli 8 kerralla. Kuvan pysähtyminen saatiin yleensä korjattua kun otettiin uusi yhteys. Yhteyttä ei saatu lainkaan yhden sovitun tapaamisen aikana, jolloin turvauduttiin puhelimeen. Tekniset ongelmat kasautuvat toisen asiakkaan kohdalle, mikä tulee ilmi terapeutin itsensä kuvaamana seuraavassa: Videoterapiayhteys toimi vaihtelevasti; kuva saattoi pysähtyä kesken keskustelun, ääni saattoi hävitä kummastakin päästä, kuvan nykiminen ja ääniviiveet häiritsivät puheen normaalia rytmiä. Yhteys saattoi katketa kesken istunnon. Käytin ATK-ammattilaista apuna kun yhteys katkesi yllättäen pitkäksikin aikaa ja uudet yritykset eivät tuottaneet tulosta. Opiskelija antoi luvan ATK-henkilön läsnäoloon. Nykyisellä teknologialla terapeuttinen keskustelu vaatii joustavaa suhtautumista, luottamusta terapeuttiin sekä positiivista tilannetajua kummaltakin osapuolelta. Asiakkaan (toisen) kanssa olimme olleet lähikontaktissa edellisessä hoitosuhteessa, joten videovälitteisen etäterapian aloittaminen perustui luottamukseen, joka oli luotu kasvokkain tapahtuneissa tapaamisissa. Sovimme puhelinkeskustelussa videoyhteyden aloittamisesta. Kuvayhteys oli selkeä; valaistus oli tarpeeksi kirkas ja kasvojen ilmeet olivat näkyvissä, äänen kuuluvuus oli hyvä yhdellä tapaamisella puhelin toimi äänenä sillä molemmista etäpisteistä puuttui ääni, kuvayhteys toimi moitteettomasti Yhteys toimi teknisesti suhteellisen hyvin, joten se mahdollisti sujuvan, terapeuttisen työskentelyn ilman katkoksia. Sovimme seuraavan videoyhteyden ajankohdan edellisellä kerralla, joten säännölliset yhteydet ja yksi lähitapaaminen pitivät yllä jatkuvuutta, mikä on yksi tärkeä kriteeri etäterapialle. Videoneuvottelukokeilu Ensi- ja turvakodin asiakastyössä Lapin ensi- ja turvakodille annettiin käyttöön videoneuvotteluohjelma ja oheislaitteet puoleksi vuodeksi, jotta voitaisiin kokeilla videoneuvottelun käyttöä järjestön tuottamissa erityispalveluissa. 7
Ensi- ja turvakoti palvelee koko maakuntaa ja videoneuvottelu helpottaisi niin viranomaisneuvotteluja kuin asiakaspalaverien pitämistä Rovaniemen ulkopuolelle. Ajankohta kokeilulle ei ollut paras mahdollinen, koska atk-tukihenkilö ensi- ja turvakodilla vaihtui pian kokeilun alettua, joten työntekijöiden kouluttaminen käyttöön ja tekninen tuki jäi vähäiseksi. Miestyö -hankkeen työntekijät käyttivät videoneuvottelua muutaman kerran Utsjoelle ja Sodankylään sekä viranomaisneuvottelussa että verkostopalaverissa, jossa asiakas mukana ja yhden kerran myös asiakastapaamisessa. Kaikissa videoneuvotteluissa oli teknisiä ongelmia, yhteys katkeili, mikä ei ollut omiaan kannustamaan käyttöön. Vaikka onnistuneita kokemuksia ei tänä lyhyenä kokeiluaikana saatukaan, ovat Lapin ensi- ja turvakodin työntekijät halunneet jatkaa videoneuvottelun käyttöä ja etäpalvelujen kehittämistä ja ovat hankkineet laitteet ja ohjelmiston itselleen. Kun teknologia kehittyy ja videoneuvotteluyhteys on ladattavissa suoraan internetistä, videoneuvottelumahdollisuuksia on yhä enemmän niiden ihmisten saatavilla, jotka asuvat syrjäseuduilla. Näin myös terapiapalvelujen ja muiden erityispalvelujen saatavuus parantuu edellyttäen että ammattilaiset kehittävät taitojaan tällä alueella ja ottavat ennakkoluulottomasti uuden teknologian käyttöönsä. Samalla on sovittava videoneuvottelun kautta toteutettavan hoidon ja palvelujen laatuvaatimukset. 2.1.4 Virtuaalityökokoukset ja ryhmätyönohjaus Pienissä kunnissa saman ammattialan ihmisiä on usein vain yksi ja näin työyhteisössä ei ole kumppania, jonka kanssa pohtia yhteisiä ammatillisia kysymyksiä. Videoneuvottelu on oivallinen väline ammattilaisten verkostoitumiseen ja työkokousten pitämiseen. Hankkeessa kannustettiin tähän tarjoamalla siltayhteys monipisteneuvotteluihin. Kahdenvälinen videoneuvotteluyhteys ei tarvitse siltaa ja on siten ilmainen. Monipisteneuvotteluissa kukin osallistuja soittaa samaan siltanumeroon, jonka kautta yhteys eri pisteiden välille muodostuu. Hanke on tukenut Tunturi-Lapin psykologien kuukausittaisia videovälitteisiä tiimipalavereita, joissa Kolarin ja Kittilän kuntien sekä Muonion Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymän psykologi ovat jakaneet osaamistaan ja reflektoineet keskenään työssään esiin nousseita pulmatilanteita. Työntekijät ovat kokeneet videoneuvottelun soveltuvan erinomaisesti tiimipalaverien toteuttamiseen, vaikka yhteisten aikojen löytäminen on välillä ollut vaikeaa. Kun näkee kumppanit tietokonenäytöllään, tuntuvat he olevan selvästi enemmän läsnä kuin puhelinneuvottelussa. Ainoastaan tekniset ongelmat ovat aiheuttaneet jonkin verran harmia. Monipistevideoneuvottelua käytettiin myös perhetyöntekijöiden työnohjauksessa. Hankkeen erityistyöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja antoi työnohjauksellista konsultaatiota samanaikaisesti useamman kunnan perhetyöntekijöille. Samalla avautui mahdollisuus myös vertaiskonsultaatioon ja vapaamuotoiseen vuorovaikutukseen saman alan ammattilaisten kesken. Videoneuvottelusta saatiin kokemusta myös perheneuvoloiden työntekijöiden verkostoitumissa ja menetelmätyönohjauksessa. Rovaniemen, Kemijärven ja Sodankylän perheneuvoloiden työntekijöille järjestettiin yhteinen koulutus narratiivisen työtavan soveltamisesta perheneuvolan asiakastyöhön. Lähikoulutus- ja menetelmäohjauspäivien lisäksi koulutukseen liitettiin lopuksi case- ohjausta videoneuvottelua käyttäen Kemijärven ja Sodankylän osallistujille. Teknisesti yhteys välillä katkesi, mutta siitä huolimatta sisällöllisesti ohjaus toimi hyvin. Osallistujien mukaan kussakin pisteessä voi olla 1 2 osallistujaa, jotta kaikkien osallisuus ja vuorovaikutteisuus toimii. Kasvokuva monitorilla ei myöskään mene liian pieneksi, mikä etäännyttäisi osallistujia toisistaan. Eli kaiken kaikkiaan hyvä ja antoisa kokemus (osallistujan arvio). 8
2. 2 Videoneuvottelun käyttökokemusten hyödyntäminen palvelujärjestelmän kehittämisessä Etäpalvelujen kehittämiselle on selkeä tarve julkisessa hallinnossa. Valtion paikallis- ja aluehallinto on supistanut ja edelleen supistaa palveluverkkoaan. Valtiovarainministeriön asettamana selvitysmiehenä Timo Kietäväinen nosti esityksessään uudesta julkisesta palvelumallista vahvasti esiin kuvapuhelimen asiakaspalvelun välineenä. Hänen esittämässään mallissa kuntiin perustetaan yhteispalvelutoimistoja, joissa olisi Kelan, verohallinnon, poliisin, maistraatin, työ- ja elinkeinotoimistojen palvelujen ohessa myös kunnan vakiopalveluja. Niinä aikoina kun toimistossa ei ole jonkun viranomaisen virkamiestä, annetaan palvelut etäpalveluna uusinta tekniikkaa hyödyntävää kuvapuhelinjärjestelmää käyttäen. (Valtiovarainministeriö 2008.) Videoneuvottelutekniikan avulla voidaan turvata osittain palvelujen saatavuutta niin harvaan asutuilla alueilla kuin niissä palveluissa koko maassa, joissa on pulaa asiantuntijoista. Kuntien yhdistyessä tarvitaan uusia toimintamalleja palvelujen tuottamiseen uudelle laajemmalle alueelle. IP-videoneuvottelun hyödyntäminen uusien palvelukonseptien käyttöönotossa ja seudullisen tai alueellisen yhteistyön tehostamisessa on mahdollista ja kannatettavaa myös tässä hankkeessa saatujen kokemusten perusteella. Lastenpsykiatrian säännöllinen konsultaatio perustasolle Tunturi-Lapissa onnistui hyvin ja sairaanhoitopiiri on laajentamassa palvelua vähitellen muihinkin kuntiin. Tämä edesauttaa nopeaa avun tarpeen tunnistamista ja varhaista häiriöihin puuttumista. Vaikka se alussa voi lisätä lastenpsykiatrian tutkimus- ja osastojaksojen käyttöä, kun piilossa olleita tarpeita nousee esiin, pidemmällä aikavälillä varhainen puuttuminen ja tukeminen voi ehkäistä ongelmien vaikeutumisen ja siten tuoda säästöjä. Joissakin tilanteissa videonkonsultaatio ja siihen liitetty lapsen psyykkisen tilan arviointi riittää eikä perheen tarvitse matkustaa Rovaniemelle tutkimuksiin, vaan voidaan aloittaa erilaiset tukitoimet kotona tai muussa lapsen kehitysympäristössä, seurata niiden vaikuttavuutta ja tarvittaessa uusia arviointi ja konsultaatio tietyn ajan kuluttua. Toteutuakseen koko sairaanhoitopiirin alueella konsultaatio vaatii riittävää lastenpsykiatriresurssia, koska aikaa konsultaatioihin on varattava keskimäärin 1,5 tuntia/kerta. Yhden erikoislääkärin työaika ei riitä sekä konsultaatioon että poliklinikka- ja osastotyöhön. Kunnilla on yhteistyösopimuksia erityispalvelujen järjestämisessä seudullisesti. Itä-Lapissa Kemijärvi myy mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä kasvatus- ja perheneuvonnan palveluja seudun muille kunnille, Rovaniemen perheneuvola myy palvelua Ranualle. Näiden palvelujen tuottamisessa voitaisiin nykyistä enemmän hyödyntää videoneuvottelujärjestelmää sekä konsultaatiossa että asiakastyössä. Näin saadaan työaika tehokkaammin käyttöön ja säästetään matkakuluissa. Videoneuvottelun avulla voidaan säännöllisesti etukäteen sovittuina aikoina toteuttaa hoidon tarpeen arviointeja ja konsultointeja. Asiakastyössä voidaan järjestää lähitapaamisia täydentäviä etäistuntoja, joihin asiakas voi osallistua jopa kotoaan, jos hänellä on ajanmukainen tietokone ja riittävä laajakaistayhteys. Rovaniemen perheneuvolalla on käytössään ohjelmalisenssi, joka voidaan antaa asiakkaalle määräajaksi käyttöön. Myöhemmin etäasiakastyö tulee vieläkin mutkattomammaksi, kun salattu yhteys voidaan ladata suoraan internetistä tarvitsematta asentaa ohjelmaa koneelle. Laajakaistayhteyksien kehittyessä ja videoneuvottelujärjestelmän käytön yleistyessä ammattilaisten keskuudessa on mahdollista, että kunnat tarjoavat asukkailleen palvelusetelejä terapian tai muun erityispalvelun hankkimiseen etäpalveluna, ellei kyseistä palvelua ole omassa kunnassa saatavissa. 9
Jotta etäpalvelut vakiintuisivat osaksi julkisen hallinnon palvelukenttää, teknisen toimintavarmuuden on oltava sellainen että sekä asiakas että viranomainen voivat luottaa palvelun laatuun ja toimivuuteen. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA on antanut vuoden 2009 alussa julkaistun suosituksen videoneuvottelun käytöstä julkisessa hallinnossa (JHS 168). Suosituksessa on otettu kantaa mm. videoneuvottelua koskevaan lainsäädäntöön, kuvan ja äänen laatuvaatimuksiin, tietoliikenneyhteyksiin ja standardeihin. Suosituksen tavoitteena on parantaa erityisesti videoneuvottelutekniikalla toteutettavien etäpalveluiden laatua ja edistää niiden vakiintumista yhdeksi julkisen hallinnon palvelukanavaksi. 2.3 Nuorten varhaisen psykososiaalisen tuen toimintamallin kehittäminen yläkouluilla Nuoruusiän kasvuolosuhteiden ja mielenterveyden vaikutus ulottuu aikuisiän mielenterveyteen ja sosiaaliseen asemaan. Useimmat aikuisiällä toimintakykyä uhkaavat mielenterveyden ongelmat saavat alkunsa nuoruusiässä. Nuorten yleisimmät mielenterveyden häiriöt ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. Samanaikaisesiintyvyys on nuorilla yleistä; valtaosa jostain mielenterveyden häiriöstä kärsivistä nuorista kärsii vähintään kahdesta samanaikaisesta häiriöstä. (Pylkkänen 2006.) Nuoren oireilu, kuten ahdistuneisuus, ärtyneisyys, vetäytyminen, rajoittavat nuoren vuorovaikutusta ikätovereiden, vanhempien ja opettajien kanssa. Tämä vaarantaa sosiaalisten taitojen oppimista ja iänmukainen kehitys hidastuu tai estyy. Huono selviytyminen vaikuttaa nuoren käsitykseen itsestään ja voi vaikuttaa haitallisesti hänen tulevaisuutta koskeviin valintoihinsa. Siksi keskeistä nuoren auttamisessa on varhainen ja nopea puuttuminen. Usein jo selkeyttävä keskustelu ja ongelmien jäsentäminen aikuisen kanssa auttaa. Avainasemassa tässä varhaisessa puuttumisessa ja tukemisessa on koulujen oppilashuollon henkilöstö. 2.3.1 Mielenterveystyöntekijä yläkouluille Hankkeen yhtenä tavoitteena oli kehittää Rovaniemen kaupungissa yhteistyössä nuorten ja heidän perheidensä, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulun oppilashuollon ja kolmannen sektorin kanssa moniammatillista nuorten varhaisen tuen toimintamallia, jossa huomioidaan nuoren eri toimintaympäristöt ja niissä samanaikaisesti vaikuttaminen. Alun perin tarkoitus oli palkata hankkeeseen työpari, jolloin toimiminen olisi ollut laaja-alaisempaa. Toimintamäärärahojen supistuessa palkattiin vain yksi projektityöntekijä lukuvuoden ajaksi. Syyslukukauden projektin työntekijänä toimi sosiaalityöntekijä Laura Tiitinen ja kevätlukukauden psykiatrinen sairaanhoitaja Ristiina Sirkka. Ensisijaiseksi tavoitteeksi tarkentui mielenterveysosaamisen vieminen yläkouluille ja siten varhaisen puuttumisen ja tukemisen vahvistaminen ja mielenterveysongelmien ehkäisy: 1. Nuorten tukeminen mielenterveyden pulmissa 2. Tiedon jakaminen mielenterveydestä, sitä ylläpitävistä ja horjuttavista asioista, häiriöistä ja hoidosta 3. Uusien työmuotojen kokeilu ja kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa 4. Tiedon kokoaminen palvelujärjestelmän kehittämiseksi sekä nuorten mielenterveysyksikön Nupin asiakastilaston kokoaminen Projektityöntekijä työskenteli pääasiassa kahdella kaupungin yläkoululla, Napapiirin ja Korkalovaaran yläkouluilla, jonkin verran myös Ounasvaaran yläkoululla. Koulut valittiin 10
yhteistyössä kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja Nupin eli nuorten mielenterveysyksikön kanssa. Luokkatyöskentely ja vanhempainillat Syyskaudella toiminta alkoi mielenterveyttä edistävällä ja ehkäisevällä toiminnalla, joka koostui tiedon antamisesta nuorten mielenterveydestä oppilaille oppitunneilla ja vanhemmille vanhempainilloissa sekä nuorten ryhmien ohjaamisesta. Kohdekoulu Aihe Kohderyhmät Napapiirin ylä-aste Murrosikä, mielenterveys ja mielen hoitaminen 7.-luokat terveystiedon tunnilla: 7 luokkaa, n 20 oppilaan ryhmiä 9.-luokat terveystiedon tunnilla: 7 luokkaa, n 20 oppilaan ryhmiä 8.-luokkalaisten valinnainen mie ite kurssi, 1h Napapiirin ylä-aste Mielen hoitaminen, ongelmien ratkaisutekniikat Napapiirin ylä-aste Murrosikäisen mielenterveys, terveen nuoren merkit, milloin 7.-luokkien vanhempainilta tulee hakea apua, imppaaminen Korkalovaaran ylä-aste Nuorten mielenterveys ja Koko koulun vanhempainilta, ongelmien ennaltaehkäisy n. 200 vanhempaa Korkalovaaran koululla Ounaskosken ylä-aste Murrosikä, mielenterveys ja Pienryhmä, 1 luokka mielen hoitaminen Ounaskosken ylä-aste Elämän ongelmien ratkaisu ja 9.-luokat, 3 luokkaa tulevaisuuden 8.-luokat, 3 luokkaa suunnitteleminen Ounaskosken ylä-aste Murrosikäisen mielenterveys, 9.-luokkalaisten mikä kuuluu nuoruuteen, vanhempainilta milloin tulee hakea apua ja miten vanhemmat auttavat nuorta mielenterveyden hoidossa Lapin ammattiopisto Itsenäistymisvaihe, 1.-luokat, 8 luokkaa, 10 20 mielenterveys ja mielen oppilaan ryhmiä, hoitaminen myös ammattilukiolaisia Sinetän ylä-aste Murrosikä, mielenterveys ja 8. ja 9.-luokat, yhteensä 6 mielen hoitaminen luokkaa Korkalovaaran ylä-aste Luokan yhteishengen 9.C-luokka, kolme eri kohottaminen ja pienryhmää, 1 h/ryhmä koulukiusaamisen Palauteraportti opettajille ja vähentäminen, harjoitus luokalle, miten oppilaat tunnekorttien avulla kokivat työskentelyn Sinetän ylä-aste Luokkahenkiharjoitus 8.-luokka, 3 luokkaa, lentokenttäharjoitus, miten otan vastaan toisen, toisten huomiointi 11
Ryhmätoiminta Kouluilla oltiin huolissaan syrjään vetäytyvistä pojista, joilla ei kavereita tuntunut olevan eikä oikein harrastuksiakaan. Motivaatiota koulunkäyntiinkään ei oikein ollut. Samoin hiljaisille, yksinäisille tytöille toivottiin toiminnallista ryhmää. Projektityöntekijä ryhtyi toimeen ja sai työparikseen poikien ryhmään seurakunnan erityisnuorisotyöntekijän ja tyttöjen ryhmään kaupungin nuorisotyöntekijän. Ryhmien koolle saaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Vaikka kuraattori, terveydenhoitaja ja opo rohkaisivat nuoria lähtemään mukaan ja esitteitä oli ilmoitustauluilla, kuihtui tyttöjen ryhmä, koska tähän Bold Girls -ryhmään tuli vain yksi tyttö parilla kokoontumiskerralla. Potentiaalisia ehdokkaita oli useita. Poikien ryhmä Dudes sentään sai ryhmän verran osallistujia, aluksi 3, myöhemmin mukaan tuli vielä 3 poikaa. Ryhmää markkinoitiin Korkalovaaran koululla ja osallistujat olivat sieltä. Kokoontumistilana oli seurakunnan nuorten yökahvila, josta lähdettiin ohjelman mukaisiin toimintapaikkoihin. Ryhmä kokoontui syyslukukauden aikana 7 kertaa ja kevätlukukauden aikana 6 kertaa. Ryhmän tavoite oli sosiaalisten taitojen vahvistaminen, yhdessäolo, erilaisten harrastusten kokeileminen ja sitä kautta omien vahvuuksien löytäminen ja onnistumisten kokemusten saaminen. Jokaisella kokoontumiskerralla oli erilaista toimintaa: sählyä, sulkapalloa, uintia, kiipeilyä, keilaamista, biljardia, lautapelejä, bändikämpällä soittamista. Toiminnan lomassa voitiin keskustella poikia askarruttavista asioista. Viimeisellä kerralla käytiin yhdessä syömässä. Myös vanhemmat kutsuttiin yhteiseen tapaamiseen, jossa kerrottiin, mitä kaikkea ryhmässä on tehty ja millaisia vahvuuksia pojista on löytynyt. Pohdittiin myös, miten pojat voivat jatkaa mieluisaksi koettua harrastusta. Pojat olivat toiminnasta innostuneita ja siihen sitoutuneita. Heidän antamansa palaute oli yksinomaan positiivista. Ryhmä oli tavoitteensa saavuttanut. Pojat saivat kokemuksen turvallisesta ryhmästä, jossa saa olla oma itsensä: Tässä ryhmässä löysin oman huumorintajuni, joka oli ollut vähän kateissa. Sai erilaisia ystäviä. Vapaa yhdessäolo muiden ikäisten kanssa oli kivaa! Ryhmässä sai mahdollisuuden kokeilla uusia asioita ja harrastuksia: liikkuminen ja uusien harrastusten kokeilu oli parasta. Opittiin kannustamaan toisiaan ja löydettiin vahvuuksia itsestä ja muista: opin kiipeilemään muissakin kuin puissa En ylittänyt itseäni, mutta rohkenin yrittää! Hankkeessa järjestettiin syksyllä 2008 nuorten masennuksen ehkäisemiseksi strsessinhallintakurssien ohjaajakoulutus, johon myös projektityöntekijä osallistui. Hän kokosi yhdessä kuraattorin kanssa Maestro nuorten strsessinhallintaryhmän Napapiirin yläkoulun 8.luokan oppilaista, jotka olivat mielialakyselyssä (R-BDI) saaneet yli 4 pistettä. Maestro ryhmä noudattaa strukturoitua toimintamallia, joka koostuu 8 tapaamisesta viikon välein. Kullakin tapaamisella on oma ohjelma. Tukena nuorilla on työkirja ja ohjaajalla oma opas. Palautteen mukaan nuoret pitivät kurssia hyödyllisenä. Eniten hyötyivät ne, joilla alussa mielialankyselyssä pisteet olivat korkeimmat. Ainakin kurssin päättyessä pidetyssä uusintakyselyssä heidän pistemääränsä laski selvästi. Nuppu -tunnetaitoryhmä toteutettiin kevätlukukauden aikana yhteistyössä Lapin nuorten päihdeja huumeklinikka Rompun kanssa. Työparina toimi päihdetyöntekijä Katja Paasivirta-Mulenga, ja ryhmä kokoontui Rovalan setlementin tiloissa. Ryhmään kutsuttiin nuoria tyttöjä, joiden päihdekokeiluista aikuisilla oli huolta tai joilla oli masentuneisuus- tai ahdistuneisuusoireilua. 12
Ryhmän tavoitteena oli tarjota nuorille mahdollisuus tulla kuulluksi ja ottaa mieltä askarruttavia pulmia puheeksi, tukea nuorta yhteistyössä vanhempien kanssa, tarjota ryhmässä vertaistukea ja antaa tietoa päihteiden vaikutuksesta hyvinvointiin ja mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä sekä vahvistaa selviytymiskeinoja. Ryhmään osallistui 4 tyttöä ja tapaamiskertoja oli 7. Jokaisen tytön vanhempia tavattiin keskimäärin 4 kertaa perheen kotona tai Rompussa. Tapaamisten välillä tytöillä ja vanhemmilla on ollut mahdollisuus ottaa tarvittaessa yhteyttä ryhmän ohjaajiin perheen asioissa. Jokainen ryhmäläinen on tavattu myös yksilötapaamisessa ja vanhemmat ovat olleet yhteydessä nuoren asioissa puhelimitse. Työskentelyn aikana kartoitettiin nuoren lastensuojelullisen tuen ja psykiatrisen hoidon tarvetta sekä lapsen tarpeet kehitykselliseen tukeen. Nuorille on annettu tietoa normaaleista reaktioista elämän erilaisissa kriisitilanteissa. Teemoina tapaamisissa oli oma mieliala, omat vahvuudet ja selviytymiskeinot, selviytyminen omien tunteiden kanssa, oma keho ja tunteet, lapsen oikeudet, väkivalta ja koulukiusaaminen, päihteet, oman perheen tunneilmapiiri, miten pidän huolta jaksamisestani/miten rentoudun. Keskustelun ohessa oli erilaisia toiminnallisia tuokioita, turvapaikkaharjoituksia ja satuja pelkojen voittamisesta ja itsensä hyväksymisestä, oheismateriaalina Ensi- ja turvakotien liiton Satuviitta -julkaisu. Viimeisellä tapaamiskerralla teemana oli itsestä huolen pitäminen ja hemmottelu; kasvohoitoja, intialaista päähierontaa ja tyttöjen toivomaa ruokaa. Vanhempien tapaamisten tavoitteena on ollut tukea vanhemmuutta, kartoittaa nuoren ja koko perheen tilannetta ja mahdollista avun tarvetta. Tapaamisissa on sovellettu Lapset puheeksi -menetelmää ja tavattu vanhempia perheen kotona. Kotikäynneillä keskusteltiin vanhemmuudesta ja nuoren senhetkisestä voinnista vanhempien arvioimana, samalla kartoitettiin vanhempien huolenaiheita, mietittiin yhdessä ratkaisuvaihtoehtoja ja motivoitiin jatkoavun piiriin. Kotikäynneillä huomioitiin myös perheen muut lapset ja esimerkiksi yksi ryhmäläisen sisko ohjattiin ja saateltiin avun piiriin. Ryhmäprosessin päätteeksi vanhemmat ovat tavanneet toisensa akupunktiohoitoryhmänä Rompussa. Vanhempien tapaamisten myötä ohjaajat saivat ymmärrystä perheen tilanteesta ja nuoren elämään vaikuttavista asioista. Tieto perheen tilanteesta määritti osaltaan ryhmätapaamisten sisältöjä ja eri teemojen painotusta. Pystyttiin käsittelemään juuri niitä teemoja, jotka nuoren elämässä oli sillä hetkellä ajankohtaisia. Ryhmäkokoontumisten lopuksi kerätyn palautteen mukaan tytöt kokivat ymmärtävänsä paremmin omia reaktioitaan ja tunteitaan, kokivat saaneensa vertaistukea sekä uusia selviytymiskeinoja: tiedän ainakin, että en ole ainoa ihminen tässä maailmassa jolla on ollut vaikeaa sain myös uusia ystäviä jotka aion tavata jatkossa vapaa-ajalla kun sai kuulla, että muillakin menee huonosti ja kun sai kuulla miten he selviytyivät. Nuoret kertoivat myös uskaltavansa nyt paremmin puhua huolistaan aikuisille. Kolme ryhmän tytöistä koki vanhempien tapaamiset positiivisina. nekin saa tietää vähän asioista yms. tuntuu että äiti ymmärtää minua enemmän mukavaa että se (äiti) saa puhua huolistaan Yksi ryhmäläinen koki omalta kannaltaan tapaamiset haitallisina: ne (vanhemmat) on paljon tiukempii ny.. Nuorten ohjattujen ryhmien avulla voidaan lisätä nuorten omia selviytymiskeinoja, vahvistaa nuorten sosiaalisia taitoja ja mahdollistaa kokemus kuulumisesta ryhmään. Erityisesti nuorille, joilla ei ole kavereita, jotka ovat vetäytyviä ja arkoja, ohjattu ryhmä tarjoaa turvallisen paikan harjoitella vuorovaikutusta, ylittää omia rajojaan ja saada onnistumisen kokemuksia. Kuten 13
hankkeen työntekijätkin joutuivat toteamaan, ei ryhmien kokoaminen ole helppoa. Se, miten ryhmää markkinoidaan, on mietittävä tarkkaan, jotta ryhmä ei jo käynnistyessään saisi negatiivista leimaa. Matalan kynnyksen tuki Luokka- ja ryhmätyöskentelyn rinnalla projektityöntekijä tapasi kouluilla nuoria, joita terveydenhoitaja tai kuraattori ohjasi hänelle silloin, kun koki, ettei oma asiantuntemus riitä vastaamaan nuoren tarpeisiin tai itsellä ei ole mahdollista nopealla aikataululla järjestää aikaa. Tukikeskustelut olivat kuitenkin osa koulujen oppilashuollon palvelua ja yhteistyötä tehtiin tiiviisti oppilashuollon henkilöstön kanssa Työskentelyn tavoitteena on ollut: 1) Tarjota oppilaille mahdollisuus päästä helposti keskustelemaan luottamuksellisesti asioistaan, tukea nuoren selviytymistä hänen kokemissaan ongelmissa sekä antaa tietoa nuoruusikään kuuluvista normaaleista reaktioista. Vanhemmilla on ollut aina tieto käynneistä. 2) Kartoittaa nuoren tilannetta ja tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, onko kysymys normaalista murrosiän kasvuun liittyvästä tarvitseeko nuori psykiatrista tutkimusta ja hoitoa (seulana esim. BDI -13 mielialakysely) vai tarvitseeko nuori ja hänen perheensä lastensuojelullista tukea (yhteistyö koulukuraattorin kanssa) sekä tarvittaessa ohjata saattaen jatkohoitoon (perheneuvola, nuppi, romppu) Syyslukukauden alussa Napapiirin koululla terveydenhoitaja teetti kaikille 203:lle, 8.-luokan oppilaille mielialatestit ja ohjasi yli 4 pistettä saaneet keskustelemaan projektityöntekijän kanssa. Keskusteluihin ohjautui testien perusteella 20 oppilasta ja yksi oppilas muuta kautta. Oppilaiden kanssa tapaamiskerrat vaihtelivat 1 6 kertaa, ongelmien tasosta riippuen. Yksi oppilaista ohjattiin koululääkärin avulla nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Projektityöntekijä oli yhteydessä seitsemän oppilaan kotiin ja tapasi kahden oppilaan perhettä heidän kodeissaan. Kevätlukukauden aikana asiakkuudet jakautuivat kouluittain seuraavasti: Koulu asiakkuudet Napapiirin yläkoulu 17 Korkalovaaran yläkoulu 10 Ounasvaaran yläkoulu 3 Ounaskosken yläkoulu 1 Muurolan yläkoulu 1 Sinetän yläkoulu 1 YHTEENSÄ 33 Asiakkuuksia on ollut yhteensä 33, joista 20 nuorta on tavattu. Työskentelyä ainoastaan vanhempien kanssa on ollut 4 asiakkuudessa. 5 oppilaan kohdalla terveydenhoitaja tai kuraattorin kanssa sovittiin oppilaan tapaamisesta, mutta tapaamiset eivät toteutuneet. 4 asiakkuuteen liittyi ainoastaan terveydenhoitajan tai kuraattorin konsultaatio. Asiakkuudet sisältävät myös tyttöjen ryhmään liittyneet vanhempien ja tyttöjen tapaamiset sekä kotikäynnit 14
Asiakastapaamiset lkm Oppilaiden tapaamiset 55 Vanhempien tapaamiset 10 Puhelinkontakti vanhempien kanssa 54 Kotikäynnit 10 Yhteistyöpalaverit / perheneuvola 3 Oppilasta ja/tai vanhempaa on tavattu yhdessä kuraattorin kanssa 13 kertaa. Yksittäisissä tapaamisissa työparina on ollut myös terveydenhoitaja, nuorisotyöntekijä tai nuorten mielenterveysyksikön työntekijä. Tavatut oppilaat ovat olleet pääasiassa 7. tai 8.-luokkalaisia. Ensisijaisena avun hakemisena syynä mainittiin useimmin koulunkäyntivaikeudet, keskittymisvaikeudet tai koulupoissaolot. Myös mielialan lasku ja masentuneisuus oli melko monen nuoren ilmaisemana syynä. Kiusatuksi joutumisen mainitsi 4 nuorta ja yksinäisyyden, ulkopuolisuuden kokemukset 3 nuorta. Muita esiin tulleita syitä olivat väsymys, ahdistuneisuus, syömishäiriö, itsetuhoisuus ja ongelmat kotona/ vanhempien kanssa. Vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä, kun heillä oli huoli nuoren kaveripiiristä tai päihteiden käytöstä. Projektityön päättyessä nuori ohjattiin jatkoavun piiriin koulukuraattorille tai perheneuvolaan, yksi nuori nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja yksi nuori päihde- ja huumeklinikka Romppuun. Lastensuojelun tukea tarvitsi 5 nuorta. Projektityöntekijät ottivat asiakkaita vastaan jonkin verran myös nuorten mielenterveysyksikössä, Nupissa. Syyslukukaudella asiakkaita oli 15 asiakasta ja kevätlukukauden aikana 11. Asiakkaat olivat pääasiassa 9.-luokkalaisia, mutta myös toisen asteen opiskelijoita. Asiakkaat ohjautuivat vanhemmilta, terveydenhoitajilta, koulukuraattoreilta sekä muilta Nupin työntekijöiltä. Jatkohoitoon osa ohjautui nuorisopsykiatrin poliklinikalle, yksityiseen terapiaan tai perheneuvolaan, joku jatkoi Nupin vakituisella työntekijällä. 2.3.2 Arviointia kokeilusta Hankkeessa kokeiltiin nuorten varhaisen psykososiaalisen tuen tehostamiseksi mielenterveystyöntekijän työskentelyä yläkouluilla. Nuoren olisi saatava apua mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Nuori ei itse aina tunnista tai myönnä tarvitsevansa apua, siksi tarvitaan ammattilaisia, jotka tunnistavat avun tarpeen ja pystyvät tarttumaan tilanteeseen siellä missä nuori on eli esimerkiksi koululla. Mahollisimman aikaisessa vaiheessa ettikää nuoret, joilla menee huonosti. Näin kiteytti projektityöntekijän haastattelema nuori aikuinen, joka yhdeksäsluokkalaisena oli tullut psykososiaalisen avun piiriin. Hän ei itse jaksanut hakea apua ajoissa. Koulu ei kiinnostanut eikä oikein mistään jaksanut kiinnostua: Olis ollu kiva, jos oisin saanu apua jo 7. tai 8.-luokalla. Minun tilanne vois nyt olla erilainen.. Projektityöntekijän työpanokseen olivat kaikki yhteistyökumppanit tyytyväisiä. Työstä kokonaisuudessaan katsottiin olleen paljon tai erittäin paljon hyötyä. Erittäin hyödyllisiksi arvioitiin nuorten pienryhmien ohjaaminen ja työskentely vanhempien kanssa. Vanhemmilta suoraan tullut palaute vahvisti sen, että myös vanhemmat tarvitsevat ammattilaisen aikaa nuorta koskevan huolensa jakamiseen ja jäsentämiseen. Paitsi että nuorilla ja vanhemmilla oli mahdollisuus saada tukea, myös muilla kouluissa toimivilla ammattilaisilla oli mahdollisuus konsultoida mielenterveyden ammattilaista. Työparityöskentely mahdollistui ja erilaisia ryhmiä päästiin konkreettisesti toteuttamaan. Tärkeää on ollut myös tiedon antaminen sekä vanhemmille 15
että nuorille siitä, mikä kuuluu normaaliin nuoruusiän kehitykseen ja mitkä taas voivat olla hälyttäviä merkkejä, jolloin apua tulee hakea. Väitteestä Kouluissa tarvitaan mielenterveystyön ammattilaista lähes kaikki vastaajat olivat täysin samaa mieltä. Lukuvuoden työaika on liian lyhyt uusien työmuotojen juurruttamiseen. Kuraattorit ovat kuitenkin innostuneita uusista työmenetelmistä ja ovat valmiita kehittämään jatkossakin omaa työtään ja he toivovat saavansa työparikseen haastaviin tilanteisiin mielenterveyden ammattilaisen, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin. Myös nuorisotyöntekijöiden työpanoksen käyttöä kouluaikana kouluilla pitäisi kokeilla ja kehittää. 2.3.3 Selvitys nuorten psykososiaalisista palveluista Rovaniemellä Rovaniemeläisnuorten mielipiteitä mielenterveyttä tukevista asioista ja palveluista on kartoittanut Tiina Katila ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään Palveluiden pitäisi tavoittaa nuoret eikä nuorten palveluita Nuorten mielenterveyspalveluiden tunnistaminen ja saatavuus Rovaniemellä. Selvityksen mukaan nuoret (N=33) tiesivät hyvin kouluterveydenhoitajan ja kuraattorin palvelut, mutta erityispalvelujen osalta oli vaihtelua vastauksissa. Kouluterveydenhoitaja oli myös useimmin mainittu ammattiauttaja erilaisissa mielialaan liittyvissä pulmissa. Sama vastaus saatiin edellisessä hankkeessa nuorisoneuvostojen ja -valtuutettujen jäsenille tehdyssä kyselyssä. Ulkopuolista apua mielenterveyden ongelmiin oli tarvinnut lähes viidesosa kyselyyn vastanneista yläkoulujen 9.-luokkalaisista. Valtaosa heistä oli apua saanut, vain muutama koki saamansa avun riittämättömäksi ja yksi ei mielestään ollut saanut apua lainkaan, vaikka oli sitä hakenut. Yksi taas ei ollut apua hakenut, vaikka olisi sitä mielestään tarvinnut. Avun tarpeessa olevien nuorten tavoittamiseksi kyselyyn vastanneet ehdottivat, että palveluista kerrottaisiin enemmän koululla, keskustelupalstoilla, tapahtumissa ja että apua olisi helposti saatavilla. Joku ehdotti nettiapua, koska kasvokkain ei kehtaa kaikesta puhua. Ammattiavun rinnalle auttajina mieliala- ja päihdeongelmissa nuoret nostivat kaverit ja vanhemmat (Katila 2009). Lappilaisnuorten hyvinvoinnista on valmistumassa laaja selvitys Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa. Tämä tutkija Riikka Sutisen selvitys perustuu 562 yhdeksäsluokkalaiselta kerättyyn kyselyaineistoon sekä yksilö- ja ryhmähaastatteluihin. Julkaisu tuloksista ilmestyy kuluvan vuoden lopulla. Projektityöntekijä ja projektipäällikkö haastattelivat nuorten palvelujen työntekijöitä ja palveluista vastaavia henkilöitä kevään 2009 aikana. Kysymykset käsittelivät nuorten auttamisen erityispiirteitä, nuorten mielenterveyspalvelujen toimivuutta, varhaisen puuttumisen toteutumista, työtapojen kehittämistarpeita, yhteistyön esteitä ja kehittämistä sekä resurssien kohdentamista. Haastateltavana oli kaikkiaan 17 palvelujen tuotantopuolen työntekijää, koulutoimesta 3, terveystoimesta 5, sosiaalitoimesta 4, kolmannen sektorin työntekijöitä 3 sekä 1 tilaajapuolen edustaja. Lisäksi projektityöntekijä haastatteli yhtä nuorta aikuista, joka oli käyttänyt mielenterveyspalveluita sekä yhtä yläkouluikäisen vanhempaa Mitä erityistä huomioitava nuorten palveluissa/ nuorten auttamisessa? Lähes kaikki haastatellut korostivat nuoren nopean avunsaannin turvaamista. Ellei nuori saa apua silloin kun sitä hakee, hän jättää asian helposti sikseen. Nuoret ovat arkoja hakemaan apua, kynnys itsenäisesti varata aika asiantuntijalle on korkea. Siksi kaikki nuoret säännöllisin väliajoin tapaavan kouluterveydenhoitajan rooli on keskeinen nuoren hoidon tai avun tarpeen arvioinnissa. Toinen esiin nostettu nuorten auttamisessa huomioitava asia on luottamuksellisen suhteen saaminen ja ylläpitäminen. Luottamus ei synny hetkessä eikä nuori ole heti valmis kertomaan aroista asioistaan. Nuoren on koettava olonsa turvalliseksi kertoakseen huolistaan. Tämän vahvisti 16
myös haastateltu nuori, joka toivoi, ettei työntekijä suin päin ala ratkaisemaan ongelmia vaan hänellä on aikaa jutella ja oppia tuntemaan nuori. Nuoret ovat herkkiä sen suhteen miten aikuinen heitä puhuttelee, minkälaista kieltä käyttää. Vähättely tai mielistely voi ehkäistä luottamuksen syntymisen. Nuorelle on myös avoimesti kerrottava, mikäli nuoren esiin tuoma arkaluonteinen asia, velvoittaa työntekijää tekemään lastensuojeluilmoituksen tai perusteltava nuorelle, miksi kertominen vanhemmille on joissakin tilanteissa välttämätöntä. Selän takana toimiminen vie luottamuksen ja yhteistyö nuoren kanssa kariutuu. Nuorta voi olla vaikea saada sitoutumaan terapiaan tai hoitoon pitkäaikaisesti ja sitouttaminen vaatii aikuisen aktiivisuutta ja motivointia sekä yhteistyötä kodin kanssa. Nuoret kehittyvät hyvin eri tahtiin. Biologisen iän perusteella ei vielä voi arvioida nuoren psyykkisen tai sosiaalisen kehityksen tasoa. On tärkeää tuntea nuoruusiän kehitysvaiheet ja -tehtävät. On myös vältettävä leimaamista ja antamasta liian helposti nuorelle käsitystä, että hänellä on mielenterveyden häiriö. Mikä toimii nuorten palveluissa/mistä puutetta? Kuraattoripalvelut ja Nuppi, nuorten mielenterveysyksikkö, nostettiin useissa vastauksissa toimiviksi palveluiksi. Tosin resurssit todettiin erityisesti Nupissa riittämättömiksi. Myös Nupin asiakkaaksi pääsyn 15 vuoden ikärajaa kritisoitiin. Kouluterveydenhoitajien työtä arvostettiin, mutta työntekijöiden määrää pidettiin alimitoitettuna. Kouluterveydenhoitajille toivottiin myös lisää psykososiaalista koulutusta, jotta he pystyisivät itsenäisesti arvioimaan nuoren hoidon tarvetta ja auttamaan lievemmissä mielenterveyden ongelmissa. Kouluterveydenhoitajat kokevat, etteivät saa ohjattua nuorta eteenpäin silloin kun eivät itse mielestään pysty tilanteessa auttamaan. Erityispalveluihin, mm. perheneuvolaan on pitkät jonot. Kriisitilanteissa hoitoa pystytään järjestämään, mutta olisi tarkoituksenmukaista auttaa ennen tilanteen kriisiytymistä. Koululääkärien ja koulupsykologien puute koetaan ongelmana. Myös tukihenkilöitä nuorille rinnalla kulkemaan tarvittaisiin paljon enemmän kuin on nyt saatavilla. Nuorisopsykiatrian osastojakson jälkeinen kuntoutus ei toimi tai sitä ei ole. Nuoren vanhempi nosti haastattelussa esiin kotikäyntien merkityksen nuoren tavoittamisessa. Joillekin nuorille voi olla vaikeaa mennä koululla työtekijän vastaanotolle tai erikseen mielenterveysyksikköön puhumaan asioistaan, sen sijaan kotona, tutussa ympäristössä nuori saattaisi helpommin suostua keskustelemaan. Pystytäänkö puuttumaan varhain nuorten mielenterveyden ongelmiin? Koulutusta varhaiseen puuttumiseen on järjestetty Rovaniemellä useiden vuosien ajan ja valtaosa sosiaali- ja sivistyspuolen työntekijöistä on koulutukseen osallistunut. Ongelmat kyllä havaitaan melko hyvin, mutta vaikeuksia voi silti edelleen olla tilanteeseen puuttumisessa. Nuori ei välttämättä itse tunnista avun tarvetta eikä sitoudu hoitoon. Vanhempien kanssa ei päästä yhteistyöhön, jos vanhemmat eivät koe huolta nuoren suhteen. Puuttuminen nuoren tilanteeseen voi olla vaikeaa myös silloin, jos kyse on kotitilanteesta ja sen heijastumisesta nuoren oireiluun, mutta nuori kieltää ottamasta yhteyttä vanhempiin tai vanhemmat kieltävät ongelmien olemassaolon, esim. päihteiden käytön tai perheväkivallan. Silloin emmitään, onko huoli niin aiheellinen, että voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Jotkut haastatellut olivat sitä mieltä, että liian usein vielä vain seurataan tilannetta: jospa se siitä ajan myötä, jospa ikä kypsyttää Erityisen ongelmallista tämä on oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden kohdalla. He tarvitsisivat tukea jo alakoulussa, mutta kun ei ole koulupsykologeja testaamaan osaamisalueita, ei päästä asiassa eteenpäin, vaikka opettajat tunnistavat oppilaan vaikeudet. Yläkoulun puolella on sitten paljon 17
vaikeampi enää korjata tilannetta nuoren kohdalla, jos kuntoutusta ei ole aloitettu riittävän varhaisessa vaiheessa. Koulukiusaaminen aiheuttaa monelle nuorelle surua ja masentuneisuutta sekä koulusta poissaoloja. Koulukiusatun pojan vanhempi toivoi koulussa puututtavan tehokkaammin ja nopeammin kiusaamiseen silloin kun kiusaaminen on havaittu. Kiusaamiseen puuttumisesta pitäisi olla sovitut käytännöt, joista myös tiedotetaan sekä oppilaita että vanhempia. Varhaisen avoimen yhteistyön koulutus on tuottanut pikku hiljaa tulosta ja myös koulujen oppilashuollossa on otettu käyttöön ulkopuolisten verkostokonsulttien vetämät verkostokokoukset, joissa vanhemmat ja myös nuori ovat mukana. Näissä palavereissa jokainen tuo esiin oman mahdollisen huolensa ja vastaavasti oman panoksensa ongelman ratkaisemiseksi. Kenelläkään ei yksin ole tarvittavaa asiantuntemusta, vaan tarvitaan eri tahojen osallistumista ongelman ratkaisuun. Jokainen voi tehdä omalta osaltaan jotakin, huolta ei voi vain siirtää muiden ratkaistavaksi. Miten työmuotoja pitäisi kehittää? Erilaisia ehkäisevän psykososiaalisen työn muotoja ehdotettiin käyttöön otettavaksi. Kouluissa pitäisi oppitunneilla käsitellä mielenterveyteen liittyviä asioita, harjoitella tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista rakentavasti, opetella ongelmanratkaisutapoja. Normalisointi on usein paikallaan, nuoruuteen kuuluu monenlaisia muutoksia, jotka askarruttavat nuoren mieltä. Nuori on epävarma ja mielen vaihtelut voivat herättää kysymyksen jonkin vialla olemisesta. Näitä asioita voi käsitellä terveystiedon tuntien lisäksi oppilaan ohjauksen tai vaikkapa äidinkielen tunneilla draaman keinoin. Erilaiset kohdennetut ja toiminnalliset ryhmät soveltuvat nuorille. Etenkään pojat eivät helpolla antaudu keskustelemaan vaikeista asioista, mutta toiminnan kautta voidaan luottamusta vahvistaa ja vähitellen toiminnan ohessa ottaa asioita puheeksi. Turvallisessa pienryhmässä nuori saa vertaistukea muilta ja voi jakaa ongelmanratkaisukeinoja toisten kanssa. Ryhmien pitäminen koulupäivän aikana on vaikeaa, koska nuori joutuu olemaan tunneilta pois. Koulupäivän jälkeen ryhmän koolle saaminen voi taas olla vaikeaa, jos nuoret asuvat keskustan ulkopuolella. Yhteistyömuotoja vanhempien kanssa tulisi myös kehittää. Erityisesti kuraattorit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä vanhempien kanssa ja tavata perhettä kotioloissa. Tämän toiveen esitti myös haastateltu vanhempi. Kynnyksen madaltamista mielenterveysasioista puhumiseen voisi auttaa erityistyöntekijöiden, mielenterveystyöntekijän tai sosiaalityöntekijän jalkautuminen nuorisotiloille säännöllisesti esimerkiksi kerran kuukaudessa. Yhteistyötä ja yhdessä työskentelyä eri toimijoiden kesken pitäisi lisätä. Haastateltavat myöntävät että liian helposti uraudutaan totuttuihin työtapoihin. Yhdessä tekeminen vaatii kaikilta osapuolilta sitoutumista, halua ja alussa, ennen kuin rutiineja on syntynyt, myös aikaa. Erityisesti yhteistyötä toivotaan koulupuolella perheneuvolalta ja lastensuojelulta. On koettu hankalana, kun ei lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen saada minkäänlaista palautetta asian etenemisestä. Asiakastilanteissa työntekijöitä on vaikea saada tavoitettua ja sovittua yhteistä palaveriaikaa nopealla aikataululla. Siksi olisi etukäteen sovittava säännölliset tapaamiset, joihin voidaan liittää asiakaskohtainen neuvottelu tarpeen mukaan. 18
Yhteistyön esteeksi koetaan tavoitettavuusongelmien ohella tietojen vaihtoa rajoittava salassapito. Kuitenkin jos asiakas on itse mukana palaverissa, hänen luvallaan voidaan salassa pidettäviä asioita ottaa esiin silloin, kun se koetaan välttämättömäksi asioiden eteenpäin viemisessä ja ongelmien ratkaisemisessa. Toisinaan nuori ei halua verkoston koolle kutsumista tai ei halua että hänen käynneistään mielenterveysyksikössä menee tieto koululle, ei välttämättä edes kouluterveydenhoitajalle. Verkostotyön hyötyjä nuoren kannalta joutuu perustelemaan. Koulukunta- ja näkemyserot eri hoitomuodoista voivat myös ehkäistä yhdessä tekemistä. Jotkut kannattavat yksilötyötä ja -terapiaa ja kokevat sen parhaiten auttavan asiakastaan. 2.4 Ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli ehkäisevän työn vahvistaminen. Tavoitetta toteutettiin levittämällä ja juurruttamalla vaikuttaviksi todettuja ennalta ehkäiseviä menetelmiä, tukemalla työntekijöiden osaamista ja kokeilemalla uusia toimintamalleja. 2.4.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmien levittäminen Lasten mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn on amerikkalainen William Beardslee kehittänyt preventiivisen perheintervention. Tätä menetelmää on edelleen kehitetty Suomessa Toimiva lapsi & perhe -hankkeessa lastenpsykiatri Tytti Solantauksen johdolla. Perheintervention rinnalle on luotu muita samoja periaatteita noudattavia menetelmiä, kuten Lapset puheeksi -keskustelu, Lapsi & perhe -neuvonpito ja vertaisryhmät. Työn taustana on mielenterveyden häiriöiden ja niihin usein liittyvän sosiaalisen syrjäytymisen siirtyminen sukupolvelta toiselle. Isän tai äidin psyykkisen häiriön vaikutus lapseen välittyy sen kautta, miten häiriö vaikuttaa vanhemmuuteen. Vakavasti masentuneen vanhemman mielialojen vaihtelu, lisääntynyt ärtyvyys ja toisaalta apaattisuus voivat johtaa epäjohdonmukaisuuteen kasvatuksellisessa ohjaamisessa ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lisäksi perheisiin, joissa on psyykkisesti sairas vanhempi, kasaantuu usein monia muitakin stressitekijöitä, taloudellisia vaikeuksia, vanhempien välisiä ristiriitoja, mahdollisesti avioero ja somaattisia sairauksia. (Solantaus ja Beardslee 1996.) Edellisen hankkeen aikana järjestettiin perheintervention kliinikkokoulutusta 3 ryhmälle ja valmistuneita kliinikkoja oli koulutusten päätyttyä 34. Koska kiinnostusta menetelmäkoulutukseen oli, järjestettiin tämän hankkeen aikana yhdessä Mielenterveys- ja päihdehankkeen ja Lapin sairaanhoitopiirin kanssa yhdelle ryhmälle kliinikkokoulutus ja lisäohjausta niille aiemmissa koulutuksissa olleille, jotka eivät olleet ehtineet tehdä pätevyyden edellyttämiä interventioita. Tämän koulutuksen ja lisäohjauksen jälkeen hankekunnissa on nyt yhteensä 46 perheinterventiokliinikkoa. Kliinikkojen yhteystiedot löytyvät Posken sivuilta asiantuntijat -osiosta. Menetelmien juurtumisen edistämiseksi järjestettiin helmikuussa 2008 seminaari Toimiva lapsi & perhe -menetelmät ammattilaisen arjen apuna. Seminaarissa kuultiin kuntien työntekijöiden kokemuksia perheintervention käytöstä arjen eri tilanteissa; mielenterveys-, päihde- ja lastensuojelutyössä. Lisäksi tutkija, joka oli koonnut kyselyllä koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja perheinterventioihin osallistuneiden vanhempien mielipiteitä, esitteli selvityksen tuloksia. Työntekijät pystyvät vaihtelevasti toteuttamaan työssään perheinterventioita. Perheinterventio on aikaa viepä työmuoto, jos se toteutetaan kehittäjänsä esittämällä tavalla sekä vanhempien että lasten tapaamisin ja perheistunnoin. Joissakin työyhteisöissä, joissa on monta koulutuksen käynyttä (esim. Rovaniemen lastensuojelu) menetelmä on käytössä. Sen sijaan työntekijöillä, joiden on vaikea saada työparia, perheinterventioiden toteutus on jäänyt vähäiseksi. 19
Mielenterveysyksiköiden työhön menetelmä soveltuu hyvin ja sitä myös käytetään. Vaikka aina ei pystytä toteuttamaan koko perheinterventiota, ovat monet työntekijät soveltaneet siitä osia. Ilahduttavaa on ollut, että myös oppilashuollossa voi menetelmää käyttää, mistä esimerkkinä Kittilän koulukuraattorin ja terveydenhoitajan yhdessä tekemät perheinterventiot. Menetelmien juurtumista koskevassa kyselyssä menetelmien hyötyä asiakkaille arvioineet työntekijät olivat valtaosin sitä mieltä, että perheinterventiosta on paljon tai melko paljon hyötyä asiakkaille. Tämän hankkeen aikana järjestettyyn koulutukseen osallistuneista useimmat pitivät koulutusta erittäin hyödyllisenä ja katsoivat että se oli kehittänyt heidän ammatillisia taitojaan paljon. Menetelmässä koettiin hyväksi selkeä rakenne, suunnitelmallisuus, lasten näkökulman esiin nostaminen ja vanhempien asiantuntemuksen arvostaminen ja hyödyntäminen. Koulutuksen päättyessä 10 osallistujaa 11 paikalla olleesta oli toiveikas menetelmän juurtumisen suhteet. He uskoivat että työmalli ja sen ideat elävät käytännössä. Yksi epäröi sen takia, ettei hänellä ole työparia, jonka kanssa toteuttaa interventioita. Osallistujat perheinterventiokliinikkokoulutukseen 2008 2009: Rovaniemen kaupunki, lastensuojelu 4 Rovaniemen kaupunki, mielenterveys- ja päihdeyksikkö 3 Salla, lastensuojelu 1 Muonio, perusterveydenhuolto 2 Ranua, lastensuojelu 1 Lapin sairaanhoitopiiri, psykiatrian tulosalue 3 Itä-Lappi/ Lapsyke-hanke, mielenterveystyö 1 Yhtensä 14 2 keskeytti, 7 sai kliinikkopätevyyden 2.4.2 Lisää depressiokouluohjaajia Depressiokoulu on strukturoitu, psykoedukaatioon pohjautuva, ryhmämuotoinen masennuksen ehkäisy- ja hoitomalli. Depressiokoulu -kurssin tavoitteena on itsehoitokeinoja opettelemalla vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa ja lievittää masennusjaksojen voimakkuutta (Koffert & Kuusi 2006). Ohjattu kurssi rakentuu viikoittaisista noin kahden tunnin kokoontumisista, joiden määrä vaihtelee 8 16 kurssilaisten lähtötilanteen ja ongelmien vaikeusasteen mukaan. Kurssilaisilla on tukenaan Tarja Koffertin ja Katriina Kuusen yhdysvaltalaisen materiaalin pohjalta Suomen oloihin sopivaksi muokkaama työkirja: Depressiokoulu, opi masennuksen ehkäisy- ja hoitotaitoja. Kurssin perusajatus lähtee siitä, että ajattelu, tunteet ja toiminta vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti. Oppimalla, mitkä ajatukset ja toiminnot vaikuttavat tunteisiimme, tulemme tietoisemmiksi mielialojemme vaihtelusta ja voimme muuttaa toimintaamme ja harjoitella vaihtoehtoisia ajatuksia. Vertaisryhmä antaa opiskelulle tukea, ryhmässä voi jakaa erilaisia ongelmanratkaisukeinoja ja innostaa toinen toistaan. Depressiokoulu -menetelmää voidaan käyttää monenlaisissa elämäntilanteissa ennalta ehkäisemään masennusta tai hoitamaan lievää masennusta. Sitä on käytetty mm. opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien, syöpää sairastavien, kipupotilaiden, vammaisten lasten vanhempien, yksinhuoltajien, raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien kanssa tai työyhteisöissä työuupumuksen ehkäisyyn. Depressiokoulu-työkirjaa voi käyttää myös itseopiskeluun. Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittämishanke järjesti yhteistyössä Mielenterveys- ja päihdehankkeen kanssa jo ensimmäisessä hankevaiheessa 20