Reflektiivinen ammattikäytäntö
Arjen työn vaatimukset Työyhteisöt ja yksittäiset työntekijät vastaavat arjen työssään työelämän asettamiin vaatimuksiin. Tästä nousee tarkasteltavaksi: yhteisöjen ja yksilöiden ammattitaito ja asiantuntijuus» lähde: Karila 2001
Keskeiset osaamisalueet Toimintaympäristön ja perustehtävien tulkintaan liittyvä osaaminen Varhaiskasvatukseen liittyvä osaaminen Yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen Jatkuvaan kehittämiseen liittyvä osaaminen Lähde: Karila 2001
Reflektion määritelmä Reflektio on toiminnan, sen perusteiden, arvojen ja työtapojen tunnistamista ja arviointia Ryhmän ja yksittäisen kasvattajan reflektio edellyttää avoimuutta, rohkeutta tunnistaa ja nimetä omia arvoja, toimintatapoja ja käsityksiä. Lähde: Heinämäki 2006
Reflektio Reflektio on omien tekojen ja ratkaisujen pohtimista Palataan kokemukseen ja arvioidaan uudelleen
Reflektio Ihminen on rakennettu niin, että hän reflektoi ( halusi tai ei) Ihminen pohtii ja selittää jälkikäteen ja tekoaikana toimintaansa
Reflektio Reflektio ei ole hyvää tai huonoa Toiminnan pohtiminen auttaa ymmärtämään itseään ja muita paremmin Toiminnan pohtiminen auttaa löytämään toiminnalle ratkaisuja ja päämääriä
Reflektiivinen oppiminen Mezitow on määritellyt aikuisen reflektiivisen oppimisen kriittisen reflektion prosessi reaaliaikaisen reflektion käsite reflektiivinen interventio» Lähde: Karila 2001, Mezirow 1991
Reflektio ja oppiminen Oppiminen edellyttää ihmettelyn taitoa ja ihmettely on reflektion ydin
Reflektiivisyys - ajallinen prosessi Suuntautuva reflektio Samanaikainen reflektio Reflektio toiminnan jälkeen Lähteet: mm. Grushka et.al. 2005, T. Russell 2005, D.A. Schön 1987
Tietoinen reflektio 1 Tavoitteena on saada näkyviin ns. hiljainen tieto Hiljaista tietoa käytetään päivittäin sitä tietämättä
Tietoinen reflektio 2 Reflektioon liittyy myös tunteiden läpikäyminen Myös kielteiset tunteet sisältävät arvokasta hiljaista tietoa (ammatillinen kehittyminen)
Tietoinen reflektio 3 Tavoitteena että ihminen alkaa tunnistaa itselleen ominaisia toiminnan ja ajattelun muotoja ja kykenee vahvistamaan, heikentämään ja muuntamaan niitä tarpeen mukaan
Reflektion määritelmä Reflektio on tietoista, kriittistä syventymistä oman toiminnan tarkasteluun Itsetutkiskelun avulla ihminen voi tulla tietoiseksi omista tavoistaan havaita, ajatella, tuntea, kommunikoida ja toimia
Reflektiosta Reflektio edellyttää: epäilevää hämmästelevää päätöksenteon pitkittävää asennetta uusia näkökulmia metsästävää tutkivaa mieltä
Maailma muuttuu se tuo varhaiskasvatukseen haasteita muuttuva työ ja muuttuvat osaamisodotukset. Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat perheisiin ja työelämään, mikä saattaa näkyä lasten ja perheiden pulmien lisääntymisenä.
Karila otti esiin tässä valikoivan tarkkaavaisuuden : omat uskomukset ja ajattelutavat heijastuvat siihen, mitä tarkkaillaan. Työ haastaa meitä kaikkia itsetutkisteluun, työn reflektioon ja erityisesti itsensä tuntemiseen.
Modernissa maailmassa Yksilön minuudesta on tullut elinikäinen reflektiivinen projekti, jonka kuluessa ihmisten on tutkittava itseään ja yhä uudelleen rakennettava itseään tietoisilla valinnoilla. Lähde: Jauhiainen.R. & Eskola.M. 1994. Ryhmäilmiö. s.16
Lähteitä Happo, I. 2006. Varhaiskasvattajan asiantuntijuus. Asiantuntijaksi kehittyminen Lapin läänissä. Akateeminen väitöskirja. lapsin yliopisto 2006. Acta Universitatis Lapponiensis 98. Heinämäki, L. 2006. Varhaista tuke lapselle - työvälineenä kehittämisvalikko. Stakes. Oppaita 62.
Lähteitä Karila, K. 1997. Lastentarhanopettajan kehittyvä asiantuntijuus - Lapsirakkaasta opiskelijasta kasvatuksen asiantuntijaksi. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Oy Edita Ab. Karila, K. & Nummenmaa, A. R. 2006. Matkalla moniammatillisuuteen - Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Lähteitä Karila, K. 2001. Moniammatillisuus ja päiväkotitoiminnan suunnittelun perusteita. Teoksessa A.Helenius, K. Karila, H. Munter, P. Mäntynen & H. Siren-Tiusanen. Pienet päivähoidossa. Alle komivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki. WSOY.
Lähteitä Kirjonen, J. & Remes, P. & Eteläpelto, A. 1997. (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Sarja, A. 1995. Dialogioppiminen opetuksen ohjaustilanteissa. Kasvatus 26 (4), 31-321. Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2005. Dialoginen verkostotyö. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Lähteitä Mezirow, J. 1991. Transformative dimensions of adult learning. San Francisco, CA: Jossey-Bass. 4-11, 94. Mezirow, J. et. al. 1995. Uudistuva oppiminen: kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Suom. Leevi Lehto. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Lahti: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Lähteitä Bartell,C. A. 2004. Cultivatien High-Quality Teaching Through Induction and Metorin. California: Corwin Press. A Sage Publication Company. Collin, A. & Young, R. A. 2000. The Future of Career. Cambridge University Press. Grushka, K. & McLeod, J. H. & Reynolds, R. 2005. Reflecting upon reflection: theory and practice in one Australian University teacher education program. Reflective Practice 6 (2), 239-246.
Lähteitä Russell, T. 2005. Can reflective practice be taught? Reflective Practice 6 (2), 1999-204.