VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2012 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

KUORMITUSTARKKAILU 2012 16WWE1867 14.6.2013 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2012 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto 2012 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 6 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 12 3.1 Lämpötila... 12 3.2 Sadanta... 13 3.3 Lumitilanne... 14 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2012... 24 5.1 Yleistä... 24 5.2 Soiden vesienkäsittelymenetelmät vuonna 2012... 27 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2012... 28 5.3.1 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna 2012... 28 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu... 30 5.4.1 Keskimääräinen vedenlaatu... 30 5.4.2 Vedenlaatu eri vuodenaikoina... 32 5.4.3 Rankkasadenäytteiden vedenlaatu... 35 5.4.4 Vedenlaatu alueittain... 36 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 37 5.5.1 Ominaiskuormitus vuositasolla... 37 5.5.2 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 40 6.2 Alajärvi... 42 6.2.1 Paskoneva (Alajärvi)... 42 6.3 Alavus... 44 6.3.1 Aitaneva (Alavus)... 44 6.3.2 Haapaneva (Alavus)... 46 6.3.3 Löyänneva (Alavus)... 48 6.3.4 Matoneva 3 (Alavus)... 50 6.3.5 Mylly-Sikaneva (Alavus)... 52 6.3.6 Paaluneva (Alavus)... 55 6.3.7 Rahka-Romuneva (Alavus)... 56 6.3.8 Riihineva (Alavus)... 58 6.3.9 Sillinneva (Alavus)... 62 6.3.10 Tervaneva (Alavus / Seinäjoki)... 65 6.3.11 Vehkaneva (Alavus)... 67 6.3.12 Vierunneva (Alavus / Seinäjoki)... 68 6.3.13 Vuorenneva (Alavus / Seinäjoki)... 70 6.3.14 Västinneva (Alavus)... 72 6.4 Evijärvi... 73 6.4.1 Iso-Saapasneva (Evijärvi / Lappajärvi)... 73 6.4.2 Porrasneva (Evijärvi / Kauhava)... 78 6.4.3 Pyymaanneva (Evijärvi / Lappajärvi)... 83 6.4.4 Saapasneva (Evijärvi)... 88 6.5 Halsua... 90

6.5.1 Kairineva (Halsua)... 90 6.6 Isojoki... 107 6.6.1 Helmikäiskeidas (Isojoki)... 107 6.6.2 Tempakankeidas (Isojoki)... 112 6.7 Jalasjärvi... 114 6.7.1 Iso-Korvaneva (Jalasjärvi)... 114 6.7.2 Korvajärvenneva (Jalasjärvi)... 119 6.7.3 Kontioneva (Jalasjärvi / Kauhajoki)... 121 6.7.4 Kyrön-Koirainneva (Jalasjärvi)... 125 6.7.5 Liikaneva (Jalasjärvi)... 127 6.7.6 Linnus-Lainesneva (Jalasjärvi)... 128 6.7.7 Löyhinkineva (Jalasjärvi)... 130 6.7.8 Madesneva (Jalasjärvi)... 132 6.7.9 Näätäneva (Jalasjärvi)... 134 6.7.10 Palloneva (Jalasjärvi / Kauhajoki / Kurikka)... 136 6.7.11 Susineva (Jalasjärvi)... 142 6.7.12 Vasikkaneva (Jalasjärvi)... 143 6.7.13 Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi)... 146 6.7.14 Valkianeva (Jalasjärvi/Seinäjoki)... 148 6.8 Kauhajoki... 153 6.8.1 Hormaneva (Kauhajoki / Karvia)... 153 6.8.2 Kampinkeidas (Kauhajoki)... 158 6.8.3 Koihnanneva (Kauhajoki)... 160 6.8.4 Lupikistonneva (Kauhajoki)... 162 6.8.5 Mustaisneva (Kauhajoki)... 164 6.8.6 Säkkineva (Kauhajoki)... 168 6.8.7 Viitalanneva (Kauhajoki)... 170 6.9 Kuortane... 172 6.9.1 Hanhineva (Kuortane)... 172 6.9.2 Kiimaneva (Kuortane)... 174 6.9.3 Kurikkaneva (Kuortane)... 177 6.9.4 Saarijärvenneva (Kuortane)... 178 6.9.5 Sarvineva (Kuortane)... 181 6.9.6 Tausneva (Kuortane)... 184 6.9.7 Teerineva (Kuortane)... 186 6.10 Kurikka... 186 6.10.1 Isoneva (Kurikka / Kauhajoki / Teuva)... 187 6.10.2 Takaneva (Kurikka)... 191 6.11 Lappajärvi... 196 6.11.1 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua)... 196 6.12 Lapua... 199 6.12.1 Huhdanneva... 199 6.13 Närpiö... 200 6.13.1 Rackarmossen (Närpiö)... 200 6.13.2 Östramossen (Närpiö)... 202 6.14 Perho... 204 6.14.1 Sarvineva (Perho)... 204 6.15 Seinäjoki... 205 6.15.1 Amerikkaneva (Seinäjoki)... 205 6.15.2 Haukineva (Seinäjoki / Jalasjärvi)... 207 6.15.3 Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki)... 216 2

6.15.4 Peuranneva (Seinäjoki)... 218 6.15.5 Pirjatanneva (Seinäjoki)... 219 6.15.6 Sammatinneva (Seinäjoki)... 222 6.16 Soini... 227 6.16.1 Heiniahonneva (Soini)... 227 6.16.2 Heposuot (Soini / Karstula)... 232 6.16.3 Kalliosuo (Soini)... 232 6.16.4 Juuvinsuo (Soini / Karstula)... 232 6.16.5 Koirasuo (Soini)... 236 6.16.6 Kuninkaansuo (Soini)... 243 6.16.7 Kurkisuo (Soini)... 247 6.16.8 Leväsuo (Soini)... 247 6.16.9 Lypsinneva (Soini)... 249 6.16.10 Matosuo (Soini /Ähtäri)... 254 6.16.11 Mölynsuot (Soini / Karstula / Saarijärvi)... 258 6.16.12 Naarasneva (Soini)... 260 6.16.13 Pannuneva (Soini)... 266 6.16.14 Puntari-Konttisuot (Soini)... 270 6.16.15 Teerisuo lohkot 1 ja 2 (Soini)... 271 6.16.16 Ulpassuo (Soini)... 273 6.17 Teuva... 275 6.17.1 Lammasneva (Teuva)... 275 6.17.2 Profeettaneva (Teuva)... 283 6.18 Toholampi... 285 6.18.1 Tynnyrikallionneva (Toholampi)... 285 6.19 Töysä... 287 6.19.1 Matoneva 1 (Töysä)... 287 6.19.2 Matoneva 2 (Töysä)... 288 6.20 Veteli... 290 6.20.1 Jauhoneva (Veteli)... 290 6.20.2 Kapustaneva (Veteli)... 300 6.20.3 Laukkulamminneva (Veteli)... 305 6.20.4 Laurinneva (Veteli)... 305 6.20.5 Pollarinneva (Veteli)... 309 6.20.6 Ristineva (Veteli)... 312 6.21 Vimpeli... 314 6.21.1 Korpisalonneva (Vimpeli)... 314 6.21.2 Pälvineva (Vimpeli)... 327 6.21.3 Ruissaarenneva (Vimpeli)... 329 6.22 Ähtäri... 331 6.22.1 Loukkusuo (Ähtäri)... 331 6.22.2 Majasuo (Ähtäri)... 334 6.22.3 Mustasuo (Ähtäri)... 336 6.22.4 Mäkikylänsuo (Ähtäri)... 337 6.22.5 Riihi-Peuraneva (Ähtäri / Keuruu)... 343 6.22.6 Riitasuo (Ähtäri)... 344 6.22.7 Sarasuo (Ähtäri)... 344 6.22.8 Soidinsuo (Ähtäri)... 349 6.22.9 Tupasuo (Ähtäri)... 353 3

7 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2012... 355 7.1 Yleistä... 355 7.2 Kuormitus ELY-keskuksittain... 356 7.2.1 Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus)... 356 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus)... 356 7.2.3 Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus)... 357 7.2.4 Keski-Suomen ELY-keskus... 357 7.2.5 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus... 358 7.2.6 Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus)... 359 7.3 Kuormitus vesistöalueittain... 364 7.3.1 Kymijoen vesistöalue (14)... 364 7.3.2 Porvoonjoen vesistöalue (18)... 364 7.3.3 Paimionjoen vesistöalue (27)... 365 7.3.4 Aurajoen vesistöalue (28)... 365 7.3.5 Laajoen vesistöalue (31)... 366 7.3.6 Lapinjoen vesistöalue (33)... 366 7.3.7 Eurajoen vesistöalue (34)... 366 7.3.8 Kokemäenjoen vesistöalue (35)... 367 7.3.9 Karvianjoen vesistöalue (36)... 367 7.3.10 Lapväärtinjoen vesistöalue (37)... 368 7.3.11 Teuvanjoen vesistöalue (38)... 368 7.3.12 Närpiönjoen vesistöalue (39)... 369 7.3.13 Kyrönjoen vesistöalue (42)... 369 7.3.14 Lapuanjoen vesistöalue (44)... 370 7.3.15 Purmonjoen vesistöalue (46)... 370 7.3.16 Ähtävänjoen vesistöalue (47)... 371 7.3.17 Kruunupyynjoen vesistöalue (48)... 371 7.3.18 Perhonjoen vesistöalue (49)... 372 7.3.19 Suomenlahden rannikkoalue (81)... 372 7.3.20 Suomenselän rannikkoalue (83)... 373 7.4 Kuormitus yksityisten tuottajien soilla... 373 7.4.1 Kokonaiskuormitus... 374 8 YHTEENVETO... 377 8.1.1 Yhteenveto tarkkailun tuloksista vuodelta 2012... 377 9 VIITTEET... 380 Liitteet Liite 1 Ominaiskuormitussuot vuonna 2012 Läntisen Suomen alueella Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2012 Liite 3 Rankkasadenäytteet vuonna 2012 Liite 4 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat Liite 5 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu Liite 6 Ominaiskuormitukset 2012 Liite 7 Päästötarkkailupisteet vuonna 2012 Liite 8 Tarkkailusoiden pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2012 4

Pöyry Finland Oy 5 Pia Jaakola, FM Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 32, Paristotie 15 67101 Kokkola Pia Jaakola puh. 010 33 49174 Jarmo Sillanpää puh. 010 33 28370 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

6 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2012 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja ympäristökeskusten (nykyisten ELY-keskusten) hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013 (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli viidettä kertaa hydrologinen vuosi 1.11.2011-31.10.2012. Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2012 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2012 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa.

Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4: n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia 7

Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 40 50 % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi 8

Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle 9

Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 10

Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. 11 Kuva 1 Periaatekuva turvetuotantoalueesta.

3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 12 3.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2012 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta 2012. Vuoden 2012 keskilämpötila (3,7 o C) oli Kauhavalla samaa tasoa kuin vertailukauden 1981-2010 keski-lämpötila (3,6 o C). Vuosi 2012 oli 1,6 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui viileämmästä kesästä ja syksystä (kuva 2). Marraskuu 2011 oli 5,0 astetta ja joulukuu 6,4 astetta vertailujaksoa lämpimämpiä. Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun 2012. Maaliskuu oli 2,8 astetta tavanomaista lämpimämpi. Sen jälkeen sää viileni ja oli kesäkuulle saakka kylmempää kuin vertailujaksolla 1981-2010. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keskilämpötila oli 16,9 astetta, mikä on lähellä vertailujakson keskiarvoa (16,2 o C). Syyskuun keskilämpötila oli 1,0 astetta keskiarvoa lämpimämpi. Vuonna 2012 terminen kasvukausi oli normaalin pituinen. Länsi-Suomessa terminen kasvukausi alkoi 23.4. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Terminen kasvukausi päättyi 19.10. eli noin viikon tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2013). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2011-2012 ja vertailuajanjaksona 1981-2010.

3.2 Sadanta 13 Vuonna 2012 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson 1981 2010 keskiarvoa (515 mm) enemmän (695 mm). Joulukuussa 2011 satoi 27 mm keskimääräistä enemmän. Vuonna 2012 keskiarvoon verrattuna vähäsateisempia kuukausia olivat ainoastaan tammi-, maalis- ja marraskuu. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia enemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli lokakuu (119 mm). Myös heinäkuussa satoi runsaasti (107 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana kesäkuu oli vähäsateisin kuukausi. Edellisvuoden tapaan vuosi 2012 oli erittäin runsassateinen (kuva 3). Kesällä 2012 saatiin rankkoja sadekuuroja ja sateet saattoivat olla paikallisia. Sateiden paikallisuus vaikuttaa suuresti myös turvesoiden valumien vertailuun. Sateiden paikallisuudesta saa hyvän kuvan vertailemalla Kauhavan ja Ähtärin säähavaintoasemien sademääriä. Tarkkailuasemat sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan, linnuntietä välimatka on 80 km. Heinäkuussa Ähtärin tarkkailuasemalla satoi 156 mm. mikä on 49 mm enemmän kuin Kauhavalla (kuva 4). Myös elokuussa Ähtärissä satoi selvästi enemmän kuin Kauhavalla. Lokakuu oli molemmilla paikkakunnilla poikkeuksellisen sateinen. Lokakuun alun sateet aiheuttivat tulvia Pohjanmaalla (Ilmatieteenlaitos 2013). Vedenpinta nousi monessa joessa ajankohdan uuteen ennätyskorkeuteen. Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2011-2012 ja vertailuajanjaksona 1981-2010.

14 Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla ja Ähtärissä vuonna 2012. 3.3 Lumitilanne Länsi-Suomessa lunta oli talvella 2011-2012 keskimääräisen verran, mutta luminen talvi jäi normaalia lyhyemmäksi. Kauhavalle lunta satoi poikkeuksellisen myöhään, vasta tammikuussa. Lumen syvyys oli Kauhavalla tammikuussa 16 cm, helmikuussa 26 cm ja maaliskuussa 31 cm (kuva 5). Lumen syvyys tammi-maaliskuussa oli Kauhavalla suunnilleen vuosien 1981-2010 keskitasoa. Huhtikuussa lunta oli enää 5 cm. Vertailun vuoksi Ähtärissä lunta satoi jo joulukuussa ja huhtikuussakin lumen syvyys oli vielä 30 cm. Terminen talvi alkoi Kauhavalla 3.12.2011 noin kuukauden tavanomaista myöhemmin ja loppui 10.3.2012 noin kolme viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Kuva 5 Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella 2011-2012 ja vertailujaksolla 1981-2010.

4 TARKKAILUN TOTEUTUS 15 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2012 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ELY-keskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ELY-keskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia. 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös

tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit. Useimmilla kohteilla käytössä oleva mittari on mallia Eijkelkamp e+water L. Muutamilla kohteilla on vielä käytössä Telog (WLS-2109e tai WLS-31). Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä. Laitteen kalibrointi tarkistetaan jokaisella lukukerralla. Pinnankorkeuden keskiarvo 30 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin. Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ELY-keskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina. 16 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3. 1 krt / kk kevättulva (yleensä 1.4. - 1.5.) 1 krt / viikko 1.5. - 31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.2 Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. 4.2.3 Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman 2008-2013 mukaisesti ELYkeskuksen määräämän ajan. 4.2.4 Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman 2008-2013 ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3. 1 krt / kk kevättulva (yleensä 1.4. - 1.5.) 1 krt / viikko 1.5. - 31.12. 1 krt / 2 vko 17 4.2.5 Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2012 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2012 oli tavanomaista enemmän kovia sateita. Myös rankkasadenäytteitä otettiin edellisvuosia huomattavasti enemmän. Yhteensä Läntisen Suomen tarkkailuun kuuluvilta turvetuotantoalueilta otettiin 161 kpl rankkasadenäytteitä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen tarkkailusoilta rankkasadenäytteitä otettiin kesän 2012 aikana 28 kpl (liite 3). 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotanto alueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen

määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrä. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. Laaja analyysivalikoima Kiintoaine Suppea analyysivalikoima Kiintoaine 18 COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammomiumtyppi (NH 4 -N) Fosfaattifosfori (suod.) PO 4 -P Rauta COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph 4.4 Päästöjen laskenta 4.4.1 Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l ja COD Mn 35 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) K d = C * MQ / 1000 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d) Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista.

2) 19 K bj = K bd / F * Δt Missä K bj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) K bd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitus (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Netto vuosikuormitus (kg/ha a) saadaan vähentämällä bruttokuormituksesta (kg/ha a) nettokuormitus, joka saadaan jakamalla keskimääräisen nettokuormituksen (kg/d) ja jakson pituuden (d) tulo mittapadon valuma-alalla (ha). 3) K na = K ba (K nd * Δt / F) Missä K na = nettokuormitus (kg/ha a) K ba = bruttokuormitus (kg/ha a) K nd = keskimääräinen nettokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan. Turvetuotantoalueen brutto ja netto kokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 2012 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut alle 5v). 4) K tot = A tot * K om Missä K tot = Kokonaiskuormitus (kg/a) K om = Ominaiskuormitus (kg/ha a) A tot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha) Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valuma-alueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta viimeisen viiden vuoden aikana poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella.

4.4.2 Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille. 20 4.4.3 Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu vain muutamia näytteitä tarkkailujakson aikana. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin (taulukko 1). Vuonna 2012 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan neljään eri alueeseen (kuva 6, karttaliite 1). Lisäksi kunkin alueen (A, B, C, D) sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Taulukko 1 Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. Alue Tarkkailu- Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella soiden lkm Alue A1 n=3 tuotantovaiheessa Häme / Varsinais-Suomi Alue A2 n=2 valmisteluvaiheessa Häme / Varsinais-Suomi Alue B1 n=17 tuotantovaiheessa Varsinais-Suomi / Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa Alue B2 n=1 valmisteluvaiheessa Varsinais-Suomi Alue C1 n=3 tuotantovaiheessa Keski-Suomi Alue D1 n=8 tuotantovaiheessa Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue D2 n=4 valmisteluvaiheessa Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Yhteensä n=38

21 Kuva 6. Ominaiskuormitussoiden maantieteellinen jaottelu alueisiin A, B, C ja D vuonna 2012. Fonttivärit: sininen = perustarkkailu, vihreä = kuntoonpanotarkkailu, oranssi = erillislaaja tarkkailu. Tarkempi kartta liitteessä 1. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä näytejaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ) jokaiselle näytekerralle. Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 10 mg/l ja ominaiskuormitussoiden B1 keskimääräinen kiintoainepitoisuus samalla jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu ympärivuotisesti pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle kaikille virtaamajaksoille, joilta läheisiltä ominaiskuormitussoilta on tuloksia. Läheisten ominaiskuormitussoiden jaksojen keskipitoisuudet kerrottiin tarkkailupisteen kertoimilla. Kertoimina on käytetty näytevälille edellisen näytteen kerrointa tai tapauskohtaisesti vuoden keskimääräistä kerrointa, jos näytteiden väli on pitkä. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 4.4.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ).

4.4.4 Reduktion kautta lasketut kuormitukset Tätä menetelmää käytettiin kohteille, jotka eivät olleet vuonna 2012 tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista laskettiin tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytettiin vuosien 2009-2012 ajalta otettujen näytteiden puhdistustehon keskiarvoa. Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla laskettiin kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 4.4.1). 22 4.5 Raportointi 4.5.1 Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa https://data.nablabs.fi/, johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. Vuosiraportoinnissa käytetyt kuormitusjaksot poikkeavat väliraportoinneissa käytetyistä jaksoista, sillä jaksoja on tarkennettu ja virtaamien osalta tarkistettu. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan. 4.5.2 Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö-, vesistö- ja pohjavesitarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa (https://data.nablabs.fi). Vuonna 2012 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ELY-keskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät (1.11. 31.10.) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin

taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Vuonna 2012 kevät alkoi jo maaliskuussa muualla paitsi Keski-Suomessa. Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueilla vuodenaikoina on käytetty seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu - maaliskuu 30.12.2011-52 - 10 71 9.3.2012 Kevät huhti - toukokuu 10.3. - 14.5.2012 10-20 52 Kesä touko - syyskuu 15.5. - 19.9.2012 20-38 142 Syksy syys - joulukuu 1.11. - 29.12.2011 44-52 (2011) 100 20.9. - 31.10.2012 38-44 (2012) Keski-Suomessa kevät alkoi vasta huhtikuun 10. päivän tienoilla. Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamissa ja tarkempi kevään alun määrittäminen tarkkailusoille on tehty tarkkailukohteiden virtaamien perusteella. Keski- Suomen ELY-keskuksen alueella vuodenaikoina on käytetty vuosien 2011 ja 2012 osalta seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu - huhtikuu 30.12.2011-52 - 15 102 9.4.2012 Kevät huhti - toukokuu 10.4. - 14.5.2012 15-20 35 Kesä touko - syyskuu 15.5. - 19.9.2012 20-38 128 Syksy syys - joulukuu 1.11. - 29.12.2011 44-52 (2011) 100 20.9. - 31.10.2012 38-44 (2012) 23 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2012 Vuonna 2012 Vapon Läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana 141 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 7), joista 63 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua suoritettiin 312 pisteellä, niistä 143 oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolisia. Erillislaajan tarkkailun yhdeksän tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat kahden ruokohelpikosteikon ja kahden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 39 pisteeltä, joista 16 oli yläpuolisia pisteitä.

24 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2012 5.1 Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2012 yhteensä 274 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 246 ja yksityisten tuottajien omistamia 29 kpl. Vuodesta 2009 tarkkailussa ovat olleet mukana Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 246 suota vetensä 314 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 061 ha. Levossa oli 1 538 ha ja valmistelussa 1 686 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 2 920 ha ja 9 418 ha yli viisi vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 12 338 ha. Alle viisi vuotta poistuneita alueita oli 2 920 ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 9 418 ha (taulukko 2). Yksityiset turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 3. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 2). Kalajoen vesistöalue on siirtynyt vuonna 2010 pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Läntisen Suomen tarkkailussa mukana olevista Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (32 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (99 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 875 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,5 %. Kymijoen vesistöalueella oli 65 ja Kyrönjoen vesistöalueella 41 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 732 ha) edusti 20,5 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 15,1 %. Karvianjoen vesistöalueella (28 kpl) oli 12,0 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,1 %.

25 Taulukko 2 Vapo Oy Energian läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2012. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 488 557 465 403 1 557 6 470 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0 0 1 0 27 27 Paimionjoen vesistöalue 57 11 0 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 65 0 0 0 0 65 31 Laajoen vesistöalue 0 0 46 0 0 46 33 Lapinjoen vesistöalue 78 0 0 4 0 82 34 Eurajoen vesistöalue 419 26 0 0 0 445 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 875 402 524 532 3 330 10 664 36 Karvianjoen vesistöalue 2 757 60 6 318 1 090 4 231 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 397 0 10 51 18 477 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 0 0 3 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 290 0 12 36 0 338 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 732 20 20 902 1 885 7 558 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 375 75 0 370 878 2 698 46 Purmonjoen vesistöalue 119 2 110 0 0 230 47 Ähtävänjoen vesistöalue 835 61 182 167 442 1 687 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 789 84 79 26 10 987 49 Perhonjoen vesistöalue 1 030 241 233 109 199 1 812 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79 0 0 0 4 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 521 0 0 0 2 523 Yhteensä 2012 23 061 1 538 1 686 2 920 9 418 38 624 Yhteensä 2011 23 044 1 051 2 040 2 653 9 336 38 123 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203 Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 102 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta (11 131 ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella oli tuotannossa 11 131 ha, levossa 867 ha, valmistelussa 806 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 1 728 ha. Taulukko 3 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2012 (taulukossa mukana myös yksityisten tuottajien pinta-alat. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 698 116 55 47 145 1 061 Pirkanmaa 2 618 62 20 343 2 007 5 050 Varsinais-Suomi 4 864 86 250 382 1 564 7 146 Keski-Suomi 4 532 408 554 497 1 880 7 871 Etelä-Pohjanmaa 11 131 867 806 1 728 3 818 18 350 Uusimaa 79 0 0 0 4 83 Yhteensä 2012 23 923 1 538 1 686 2 997 9 418 39 561 Yhteensä 2011 23 993 1 065 2 040 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888