VAPO OY JA KEKKILÄ OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueella

Transkriptio

1 PÄÄSTÖTARKKAILU WWE VAPO OY JA KEKKILÄ OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueella

2

3 Vapo Oy ja Kekkilä Oy Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Jälkihoitovaihe Omavalvontanäytteet Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Täydentävät tarkkailukohteet Reduktion kautta lasketut kuormitukset Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy Kekkilä Oy Yksityiset turvetuottajat Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Vedenlaatu alueittain Omavalvontanäytteiden vedenlaatu Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 42

4 6 TARKKAILUSUOT Hämeen ELY-keskus Forssa Letonsuo (Forssa) Hartola Jaakkolansuo (Hartola) Hattula Väärälammensuo (Hattula) Heinola Laviassuo (Heinola) Hollola Hirvisuo (Hollola) Janakkala Roitonsuo (Janakkala), Kekkilä Oy Röyhynsuo (Janakkala) Riihimäki Sammalistonsuo (Riihimäki), Kekkilä Oy Tammela Koivansuo (Tammela) Okssuo (Tammela) Rinnansuo (Tammela) Ypäjä Letkunsuo (Ypäjä) Varsansuo (Ypäjä) Uudenmaan ELY-keskus Stormossen/Meltolansuo (Raasepori), Kekkilä Oy Stormossen (Inkoo), Kekkilä Oy VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Varsinais-Suomen ELY-keskus Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus Kuormitus vesistöalueittain (Vapo Oy ja Kekkilä Oy) Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Laajoen vesistöalue (31) Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38)

5 Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Suomenlahden rannikkoalue (81) Selkämeren rannikkoalue (83) Kuormitus yksityisten tuottajien soilta Kokonaiskuormitus (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset turvetuottajat) YHTEENVETO Yhteenveto tarkkailun tuloksista vuodelta VIITTEET Liitteet Liite 1 Ominaiskuormitussuot vuonna 2013 läntisen Suomen alueella Virtaamamittarikohteet 2013 Liite 2 Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilla sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2013 Liite 3 Päästötarkkailupisteet vuonna 2013 Liite 4 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat Liite 5 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu Liite 6 Ominaiskuormitukset 2013 Liite 7 Omavalvontanäytteet vuonna 2013 Liite 8 Tarkkailusoiden pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2013 Pöyry Finland Oy Pia Jaakola, FM Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Pia Vesisenaho, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 32, Paristotie Kokkola Pia Jaakola puh Jarmo Sillanpää puh Pia Vesisenaho puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

6 4

7 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2013 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja ympäristökeskusten (nykyisten ELY-keskusten) hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden silloisen Vapo Oy:n Itä-Suomen alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailuun kuuluu myös Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueet. Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Pientuottajien tarkkailutulokset tai niille Vapo Oy:n kohteiden tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan ainoastaan niiden tuottajien osalta, joilla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisessa tarkkailussa olevia kohteita, joilla on vedenlaadun seurannan lisäksi yleensä myös virtaamamittausta. Kuntoonpanotarkkailussa on myös ympärivuotisia kohteita. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joiden osalta vedenlaatua tarkkaillaan harvemmin kuin ympärivuotisilla kohteilla. Tarkkailujakso oli kuudetta kertaa hydrologinen vuosi Vuoden 2013 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. Kuormituslaskennat ja vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevien Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n soiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset sekä kuormitukset ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuina. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä.

8 Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla. Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4: n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien kasvualustana ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen. Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia. 6

9 Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuskenttä on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen kasvillisuuden peittämä alue, jossa kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kentän toiminta perustuu suurelta osin laskeutukseen, jolloin kenttä pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Ravinteita pidättyy jossakin määrin myös kasvillisuuteen. Kenttien kasvillisuus koostuu ruokohelvestä, pajusta tai luonnollisesta sekakasvustosta. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoliseen vesistöön. Kiintoaine Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikolla tarkoitetaan vesienkäsittelyrakennetta, jossa on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän, että matalan veden alueita. 7

10 Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Ominaiskuormitussuo Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskennassa. 8

11 Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso, jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta. Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutuskenttä Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Päästötarkkailu Päästötarkkailussa eli kuormitustarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Reduktio Vesienkäsittelyrakenteen avulla saavutettava aineen poistuma. Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) 9

12 Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Turvetuotantoalue kuntoonpanovaiheen jälkeen, kun turvetuotanto on käynnissä. Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai levossa, jolloin turvetta ei tuoteta Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöön on useita eri vaihtoehtoja. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). Pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Täydentävä tarkkailu Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva, mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympärivuotinen tarkkailu Päästötarkkailussa on mukana jatkuvassa tarkkailussa olevia pisteitä, jotka on valittu ELY-keskuksittain edustavilta soilta tai ne on määrätty ympäristöluvissa. Asemat muodostavat edustavan otoksen tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa olevista 10

13 tuotantoalueista huomioiden myös erilaiset vesienkäsittelymenetelmät. Veden laatua seurataan ympäri vuoden ja virtaamia mitataan jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. YVA Ympäristön vaikutusten arviointi -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 11 Kuva 1 Periaatekuva turvetuotantoalueesta.

14 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen ja Lahti sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2013 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2013 keskilämpötila oli Jokioisilla 5,6 o C ja Lahdessa 5,5 o C, jotka olivat asteen vertailukauden keskilämpötiloja korkeampia. Vuosi 2013 oli 1,2 astetta edellistä vuotta lämpimämpi sekä Lahdessa että Jokioisilla (kuvat 2-3). Lämpötiloiltaan molemmat havaintopaikat olivat lähes identtiset. Hydrologista vuotta 2013 tarkasteltaessa marraskuu 2012 oli tavallista lämpimämpi ja joulukuu 2012 puolestaan selvästi (noin 4 astetta) pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuusta maaliskuuhun. Helmikuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta maaliskuussa puolestaan oli noin 5 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempää. Touko- ja kesäkuussa oli keskimääräistä lämpimämpää ja loppukesästä keskilämpötila oli tavanomaista tasoa. Kesä-, heinä- ja elokuun keskilämpötilat olivat samaa tasoa keskenään. Syksy 2013 oli vertailujaksoa lämpimämpi ja myös hieman lämpimämpi kuin vuonna Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona

15 13 Kuva 3 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona Vuonna 2013 terminen kasvukausi alkoi Hämeessä eli noin viikkoa aikaisemmin kuin vuosina keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin viikon tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2013). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Vuonna 2013 Jokioisissa saatiin sateita vertailujakson keskiarvoa (627 mm) selvästi vähemmän (562 mm). Lahdessa satoi hieman enemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 654 mm (vertailuarvo 636 mm). Hydrologisena vuonna 2013 satoi Jokioisissa elokuussa ja lokakuussa vuosien keskiarvoa selvästi enemmän. Myös loppuvuonna sateita tuli tavanomaista enemmän sekä Jokioisissa että Lahdessa (kuvat 4-5). Syyskuussa Jokioisissa satoi hyvin vähän, mutta Lahdessa lähes normaalisti. Elokuu oli vuoden sateisin kuukausi sekä Lahdessa että Jokioisissa. Turvetuotantokaudella toukokuu, heinäkuu ja syyskuu olivat tavanomaista hieman vähäsateisempia.

16 14 Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona Kuva 5 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona Lumitilanne Jokioisissa ja Lahdessa lunta oli talvella selvästi keskimääräistä enemmän. Lahdessa lunta oli enimmillään helmikuussa 56 cm ja Jokioisissa 43 cm (kuva 6). Vielä huhtikuussakin oli lunta alueella poikkeuksellisen paljon, toisin lumet sulivat nopeasti ja toukokuussa maat olivat jo paljaat. Terminen talvi alkoi ja loppui Talvi alkoi ja päättyi noin viikon tavanomaista myöhemmin. Kestoltaan talvi oli 133 vrk, mikä on alueelle keskimääräistä tasoa.

17 15 Kuva 6 Lumen syvyys Jokioisten ja Lahden mitta-asemilla talvella ja vertailuajanjaksolla

18 16 4 TARKKAILUN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun hoitaa turvetuottaja. Konsultti käyttää käyttötarkkailuyhteenvetojen tietoja apuna kuormituslaskennassa ja raportoinnissa. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla tulkitaan mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2013 näytteenoton, analysoinnin, virtaamamittauksen ja tulosten toimittamisen on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan tarkkailua, ympärivuotista tarkkailua tai täydentävää tarkkailua. Kaikkia soita ja tarkkailupisteitä ei tarkkailla joka vuosi. Normaalien päästötarkkailunäytteiden lisäksi turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla omavalvontanäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vaikutustarkkailuista on tehty erilliset vuosiraportit eikä niiden tuloksia käsitellä tässä päästötarkkailuraportissa. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2013 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja tulosten toimittamisesta on vastannut osittain Nab Labs Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Vuosiyhteenvedot ovat laatineet Pöyry Finland Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ELY-keskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa.

19 Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ELY-keskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti (Nab Labs Oy). Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit. Useimmilla kohteilla käytössä oleva mittari on mallia Eijkelkamp e+water L. Muutamilla kohteilla on vielä käytössä Telog (WLS-2109e tai WLS-31). Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä. Laitteen kalibrointi tarkistetaan jokaisella lukukerralla. Pinnankorkeuden keskiarvo 30 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin. Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu joko jatkuvatoimisella virtaamamittarilla (konsultti) tai tarkkailun tilaaja on mitannut hetkelliset virtaamat päivittäin kuntoonpanotöiden aikana. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ELY-keskuksen kanssa Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Osalla kohteista on ollut käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittakaivoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2013 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

20 Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Joillakin kohteilla näytteitä on haettu tiheämmin. Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ELYkeskuksen määräämän ajan Omavalvontanäytteet Turvetuottaja on ottanut hydrologisen vuoden ajalta 2013 mahdollisuuksien mukaan ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta/valumasta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tarkkailuohjelman mukaan tavoitteena on saada kultakin tarkkailuasemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt omavalvontanäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2013 otettujen omavalvontanäytteiden tulokset on esitetty kappaleessa ja liitteessä Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima (taulukko 1). Ympäristölupavaatimusten johdosta tai tilaajan pyynnöstä on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä sekä syksyllä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Tuotantovaiheen täydentävien tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Kaikista omavalvontanäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima.

21 19 Taulukko 1 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammomiumtyppi (NH 4 -N) Fosfaattifosfori (suod.) PO 4 -P Rauta Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Yleensä suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa happamilla sulfaattimailla hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotantoalueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrää. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 4.4 Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu

22 taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). COD Mn osalta turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa ei ole annettu taustapitoisuudelle ohjearvoa, joten nettopäästöjen arviointiin on käytetty Turvetuotannon ominaiskuormitusselvityksen (Pöyry 2013) luonnontilaisten soiden keskimääräistä COD Mn -pitoisuutta 32 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) 20 K d = C * MQ / 1000 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d) Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. 2) K bj = K bd / F * Δt Missä K bj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) K bd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitukset (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu ja virtaamamittarin datasta voidaan erottaa jakso, jolla kuormitusta ei ole muodostunut. Muilta osin jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan. Turvetuotantoalueen brutto ja netto kokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 2013 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut alle 5v). 3) K tot = A tot * K om Missä K tot = Kokonaiskuormitus (kg/a) K om = Ominaiskuormitus (kg/ha a) A tot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha)

23 Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valuma-alueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta viimeisen viiden vuoden aikana poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu näytteitä yleensä 4 kertaa vuodessa tai esimerkiksi kerran kuukaudessa. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin. Vuonna 2013 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen (karttaliite 1, taulukko 2). Lisäksi alueiden H ja I sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot olivat tuotantovaiheen tarkkailukohteita.

24 22 Taulukko 2 Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. Alue Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella Alue A (n=2) tuotantovaihe Häme Alue B (n=4) tuotantovaihe Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue C (n=1) tuotantovaihe Häme Alue D (n=4) tuotantovaihe Keski-Suomi Alue E (n=7) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue F (n=6) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa Alue G (n=2) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue H1 (n=2) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue H2 (n=1) valmisteluvaihe Keski-Suomi Alue I1 (n=1) tuotantovaihe Keski-Suomi Alue I2 (n=3) valmisteluvaihe Etelä-Pohjanmaa Alue J (n=8) tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue K (n=1) tuotantovaihe Keski-Suomi Yhteensä 42 kpl Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä näytejaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ) jokaiselle näytekerralle. Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 10 mg/l ja ominaiskuormitussoiden B1 keskimääräinen kiintoainepitoisuus samalla jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu ympärivuotisesti pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle kaikille virtaamajaksoille, joilta läheisiltä ominaiskuormitussoilta on tuloksia. Läheisten ominaiskuormitussoiden jaksojen keskipitoisuudet kerrottiin tarkkailupisteen kertoimilla. Kertoimina on käytetty näytevälille edellisen näytteen kerrointa tai tapauskohtaisesti vuoden keskimääräistä kerrointa, jos näytteiden väli on pitkä. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 4.4.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Laskennassa käytettävissä olleiden näytteiden määrä vaikuttaa oleellisesti laskentakertoimiin ja tulosten luotettavuuteen Reduktion kautta lasketut kuormitukset Tätä menetelmää käytettiin kohteille, jotka eivät olleet vuonna 2013 tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista laskettiin tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytettiin vuosien ajalta otettujen tarkkailupisteen ylä- ja alapuolisten näytteiden keskipitoisuuksista laskettua puhdistustehoa.

25 Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla laskettiin kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 4.4.1). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Puhdistusteho vaihtelee mm. yläpuolisen pisteen pitoisuuksista riippuen. Jos yläpuolisen pisteen veden pitoisuudet ovat korkeat, ovat puhdistustehot yleensä paremmat kuin jos yläpuoliset pitoisuudet olisivat jo valmiiksi alhaisia. Laskennassa käytettyjen lähimpien ominaiskuormitussoiden yläpuolinen vedenlaatu ei ole ollut välttämättä samaa tasoa kuin tarkkailupisteen yläpuolinen vedenlaatu, joten tarkkailupisteen osalta käytetty keskimääräinen puhdistusteho voi olla yli- tai aliarvio Raportointi Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha/d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. Vuosiraportoinnissa käytetyt kuormitusjaksot poikkeavat väliraportoinneissa käytetyistä jaksoista, sillä jaksoja on tarkennettu ja virtaamien osalta tarkistettu. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko hydrologisen vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle, Kekkilä Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensisijassa sähköisessä muodossa sähköpostitse. Vuonna 2013 sekä päästö- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kunkin ELY-keskuksen alueelta. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien turvetuottajien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta tuotantoalueittain, ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain (3. jakovaihe). Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti.

26 Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Hydrologisena vuonna 2013 vuodenajat vaihtuivat koko tarkkailualueella lähes samaan aikaan. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueella kesä alkoi muutaman päivän myöhemmin kuin Varsinais-Suomessa, Hämeessä tai Pirkanmaalla. Muuten termiset vuodenajat olivat lähes yhtä pitkät koko tarkkailualueella. Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueella vuodenaikoina on käytetty seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras - huhtikuu Kevät huhti - toukokuu Kesä touko - syyskuu Syksy syys - joulukuu (2012) (2013) Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamissa ja tarkempi kevään alun määrittäminen tarkkailusoille on tehty tarkkailukohteiden virtaamien perusteella. 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2013 Vuonna 2013 Vapon läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana yhteensä 531 tarkkailupistettä. Niistä 162 oli tuotantovaiheen ympärivuotista päästötarkkailuasemaa (liite 3), joista 76 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua suoritettiin 285 pisteellä, niistä 134 oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolisia. Erillislaajaa tarkkailua oli 14 tarkkailupisteellä, joista 6 oli yläpuolisia tarkkailupisteitä. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 67 pisteeltä, joista 32 oli yläpuolisia pisteitä. Osa kuntoonpanovaiheen tarkkailun nimellä olleista kohteista on jo siirtynyt tuotantoon vuonna

27 25 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2013 yhteensä 279 tuotantoaluetta, joista Vapo Oy:n hallinnassa oli 232 kpl, Kekkilä Oy:n 16 kpl ja yksityisten tuottajien 31 kpl. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset tuottajat) yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha, josta ha on poistunut viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta ja ha yli viisi vuotta sitten (taulukko 3). Taulukko 3 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Kekkilä Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä Yksityiset alle 5 v yli 5 v Häme , Pirkanmaa , Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa 79 4,0 83 Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vapo Oy Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 299 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä ha. Alle viisi vuotta sitten poistuneita alueita oli ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita ha. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteispinta-alat vesistöalueittain on esitetty taulukossa 4. Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 4). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 87 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 204 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun Vapon tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 65 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 589 ha) edusti 20,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava

28 osuus oli 15,9 %. Karvianjoen vesistöalueella (28 kpl) oli 12,5 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 12 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 27 %. Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Vapo Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue 22 5,0 0, Paimionjoen vesistöalue 57 8, Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue 78 4, Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue , Lapväärtinjoen vesistöalue 372 7, Teuvanjoen vesistöalue 129 2,9 1, Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue , Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 511 1,9 513 Yhteensä Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevat tuotantoalueet sijoittuvat viiden eri ELY-keskuksen alueelle. Näiden alueiden tuotantoalasta 53,0 % sijaitsee Etelä-Pohjanmaan, 19,2 % Varsinais-Suomen, 16,1 % Keski-Suomen, 9,3 % Pirkanmaan ja 2,5 % Hämeen ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Taulukko 5 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELY-keskuksittain vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha ELY-keskus Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme , Pirkanmaa , Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 51 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 32 %:lla tuotantoalasta vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2013 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 9,8 %:lla tuotantoalasta (kuva 7). Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla kohteilla. 26

29 27 0,4 % 1,5 % 4,2 % 9,8 % Pintavalutus (ymp.vuot.) Pintavalutus (Kesä) 51 % Kosteikko (ymp.vuot.) Kosteikko (Kesä.) 32 % Kemikalointi Muu Perustaso 1,1 % Sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat pinta-alat. Kuva 7. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vesienkäsittelymenetelmät vuonna Kekkilä Oy Kekkilä Oy:n 16 turvetuotantoaluetta tai niiden osaa purkavat kuivatusvedet 16 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Levossa oli 114 ha ja valmistelussa 21 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 369 ha, joista alle viisi vuotta poistuneita alueita oli 45 ha ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 324 ha. Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden yhteispinta-alat vesistöalueittain on esitetty taulukossa 6. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevista Kekkilä Oy:n tuotantoalueista suurin osa sijaitsee Kokemäenjoen ja Eurajoen vesistöalueilla. Tuotannossa olevasta alasta 54,6 % sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella ja 32,8 % Eurajoen vesistöalueella (taulukko 6). Taulukko 6 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Kekkilä Oy Tuotannossa Pinta-ala, ha Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 31 Laajoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue , Lapuanjoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalu 79 4,0 83 Yhteensä Kekkilä Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana tuotantoalueet sijoittuvat viiden eri ELY-keskuksen alueelle. Suurin osa Kekkilä Oy:n tuotannossa olevasta pintaalasta sijaitsee Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueella (taulukko 7).

30 28 Taulukko 7 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELY-keskuksittain vuonna Kekkilä Oy ELY-keskus Tuotannossa Levossa Pinta-ala, ha Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Kekkilä Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 66 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 18 %:lla tuotantoalasta vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, kasvillisuusallas tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2013 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä 7,4 %:lla tuotantoalasta (kuva 8). Kuva 8. Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vesienkäsittelymenetelmät vuonna Yksityiset turvetuottajat Läntisen Suomen päästötarkkailussa on mukana myös yksityisiä turvetuottajia (taulukko 8). Kaikki tarkkailussa mukana olevat yksityiset turvetuotantoalueet sijaitsevat Keski- Suomen ELY-keskuksen alueella. Tarkkailussa mukana olevien yksityisten tuottajien tuotannossa oleva pinta-ala on yhteensä 856 ha ja valmistelussa oli 53 ha.

31 29 Taulukko 8 Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien yksityisten turvetuottajien tuotantoalueiden pinta-alat (ha) vuonna Keski-Suomen ELY-keskus Pinta-ala, ha Tuottaja Suot Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä Kpl alle 5 v Autosen Urakointi Oy J&V Saukko Oy Karstulan Morass Oy Linnari Oy Martinsuon turve Oy Mikko Survo Paavo Alsti Patamaharjun Turve Ay Peat Bog Oy PTK-Turve Oy Reino Syrjälä Ristisuon Turve Oy Turvepudas Oy Yhteensä Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2013 mukana viiden ELY-keskuksen alueella lähes 100 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 42 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2013 (taulukko 9). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai jos virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä on noin 20 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2013 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 24 suolla oli käytössä pintavalutus, 13 suolla kasvillisuuskenttä tai -kosteikko, kahdella suolla ruokohelpikosteikko, kahdella kemikalointi ja yhdellä kohteella ns. Yli-Kujalan menetelmä. Neljän tarkkailupisteen osalta tuotantoalue oli kuntoonpanovaiheessa, loppujen 38 tarkkailupisteen osalta alueet olivat tuotantokunnossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 9 ja niiden sijainti liitteessä 1. Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen (liite 1). Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2), mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin. Kaikki vuoden 2013 päästötarkkailuasemat on esitetty liitteessä 3. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi päästötarkkailunäyte hydrologisena vuonna 2013.

32 Taulukko 9 Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2013 Tarkkailupiste Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=2) Okssuo pvk ap Tammela Häme Pintavalutus 23 75,3 Rinnansuo kem ap Tammela Häme kemikalointi 29 51,0 Alue B (n=4) Isosuo pvk ap Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko ,6 Lammisuo pvk1 ap Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus ,1 Joutsuo pvk ap Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus ,2 Raumjärvensuo pvk ap Laitila Varsinais-Suomi Pintavalutus 29 56,0 Alue C (n=1) Jaakkolansuo pvk ap Hartola Häme Pintavalutus 27 85,8 Alue D (n=4) Höystösensuo kost ap Joutsa Keski-Suomi Ruokohelpikosteikko 24 18,0 Mesiänsuo pvk ap Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus 31 61,6 Jokipolvensuo kost ap Joutsa Keski-Suomi Ruokohelpikosteikko 25 30,1 Havusuo keskiosa mp Joutsa Keski-Suomi Kosteikko 22 70,9 Alue E (n=7) Helminkäiskeidas lo1 ap Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,0 Leppisuot2 pvk ap Siikainen Varsinais-Suomi Pintavalutus 27 91,2 Kurkikeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko ,9 Jämiänkeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus 25 92,3 Rukoneva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 34 89,5 Ristineva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus ,9 Mustakeidas-Saarikeidas 1 kost ap Jämijärvi Varsinais-Suomi Kosteikko ,4 Alue F (n=6) Sompaneva ap Parkano Pirkanmaa Yli-Kujalan menetelmä 24 80,0 Hormaneva pohjoinen pvk ap Karvia/Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,3 Aitonevan koealue, massansiirto kem l Kihniö Pirkanmaa kemikalointi 19 19,9 Iso-Korvaneva lo2 ap Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,3 Palloneva lo1 ap Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Kasvillisuuskenttä ,5 Riihineva lo3 ap Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 47,0 Alue G (n=2) Lammasneva kost1 ap Teuva Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,6 Takaneva kosteikko 3 ap Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 23 89,5 Alue H1 (n=2) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kasvillisuuskenttä/Kosteikko 25 98,7 Kalmuneva kosteikko ap Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 47 85,0 Alue H2 (n=1) Hirvisuo pvk ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 20 51,0 Alue I1 (n=1) Pirttiahonsuo pvk ap Karstula Keski-Suomi Pintavalutus 29 44,7 Alue I2 (n=3) Pannuneva pvk ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 28 92,4 Heiniahonneva pvk11 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 15 41,8 Lypsinneva kosteikko1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,5 Alue J (n=8) Laurinneva pvk3 ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,6 Pyymaanneva pvk3 ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,3 Porrasneva lo1 ap Evijärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Kairinneva, pvk3 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,3 Kairinneva, kost.1 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,9 Kairinneva, kost.2 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,7 Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 28 65,6 Kairinneva, pvk2 Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 27 71,2 Alue K (n=1) Vehkaneva pvk2 ap Kinnula Keski-Suomi Pintavalutus ,9 Yhteensä 42 kpl Alue A 2 kpl Alue B 4 kpl Alue C 1 kpl Alue D 4 kpl Alue E 7 kpl Alue F 6 kpl Alue G 2 kpl Alue H1 2 kpl Alue H2 1 kpl Alue I1 1 kpl Alue I2 3 kpl Alue J 8 kpl Alue K 1 kpl

33 Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna 2013 Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (alueet A ja C) keskimääräiset valumat on esitetty kuvassa 9 ja sijainti liitteessä 1. Alueen A ominaiskuormitussuot ovat Okssuo ja Rinnansuo. Okssuolla ympärivuotista tarkkailua suoritetaan pintavalutuskentän alapuolisella pisteellä ja Rinnansuolla kemikaloinnin alapuolisella tarkkailupisteellä. Alueella C on yksi ominaiskuormitussuo (Jaakkolansuo). Alueen A ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma 9,3 l/s km 2 oli kaikkien ominaiskuormitussoiden keskivalumaa 11,5 l/s/km 2 pienempi. Alueen C (Jaakkolansuo) koko vuoden keskimääräinen valuma oli 11,0 l/s/km 2. Valumat olivat suurimmat keväällä ja syksyllä. Alueen A ominaiskuormitussoiden kevään keskimääräinen valuma oli 46,4 l/s/km 2 ja syksyllä 15,0 l/s/km 2. Pienimmillään valumat olivat kesällä (4,0 l/s/km 2 ) ja talvella (5,3 l/s/km 2 ). Hämeen ELY-keskuksen koillisosassa sijaitsevan Jaakkolansuon kevään keskimääräinen valuma oli 41,2 l/s/km 2, kesän 6,6 l/s/km 2, syksyn 22,1 l/s/km 2 ja talven 4,0 l/s/km 2. Kevättulva alkoi Hämeen ELY-keskuksen alueella huhtikuun alkupuolella (13.4.). Kevään aikaiset virtaamat lähtivät laskuun toukokuun alkupuolella. Kesällä 2013 alueella ei ollut voimakkaita rankkasateita, jotka olisivat nostattaneet valumia äkillisesti. Elokuun puolivälissä alueella saatiin sateita, jolloin myös tarkkailupisteillä mitattiin alkukesää huomattavasti korkeampia valumia. Syksyn sateet alkoivat lokakuun alkupuolella, jolloin valumat lähtivät nousuun. Liitteessä 4 on esitetty kaikkien ominaiskuormitussoiden keskivalumat kuukausittain sekä vuodenajoittain esitettynä. Kuva 9. Ominaiskuormitussoiden (n=42) keskimääräiset valumat sekä Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat hydrologisena vuonna 2013.

34 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vuonna 2013 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (42 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 10. Edellisiin vuosiin verrattuna pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa. Vuoteen 2012 verrattuna kiintoaineja ammoniumtyppi-, sekä fosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia. Kokonaistyppipitoisuus sekä COD Mn -arvo olivat edellisvuotta alhaisempia. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuu ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,7. Happamin keskimääräinen ph oli Aitonevan koealueen massansiirron kemikaloinnin alapuolisella tarkkailupisteellä (3,3). Myös Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (ph 4,1). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Kalmunevan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä (ph 6,5). Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 45 mg O 2 /l, suurin Iso-Saapasnevalla (85 mg O 2 /l) ja pienin Höystösensuolla (17 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 8,4 mg/l ja korkein Jaakkolansuolla (30 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli edellisvuoden tapaan Rukonevalta purkautuvassa vedessä (1,6 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Iso-Saapasnevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (137 μg/l) ja vähiten Rukonevalta lähtevässä vedessä (15 μg/l) kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 23 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 852 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Rukonevalla (keskimäärin 717 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä μg/l ja ammoniumtyppeä 557 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Aitonevan koealueen massansiirto kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (16 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisimmat keskipitoisuudet raudan osalta olivat Raumjärvensuolla (0,7 mg/l) sekä Rukonevalla 0,8 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,4 mg/l (taulukko 10).

35 33 Taulukko 10 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2013 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 23 5,4 5, ,3 75 Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 4,1 8, ,4 20 Jaakkolansuo pvk ap C Pintavalutus 27 4, ,3 2,1 31 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko 24 6,2 4, ,2 1,7 17 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 31 6,1 3, ,7 2,2 37 Jokipolvensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko 25 6,2 3, ,4 3,9 31 Havusuo keskiosa mp D Kosteikko 22 6, ,8 36 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 47 6, ,2 1,6 22 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 20 5,0 3, ,9 55 Pirttiahonsuo pvk ap I1 Pintavalutus 29 5, ,9 58 Vehkaneva pvk2 ap K Pintavalutus 24 5, ,1 54 Varsinais-Suomen ELY-keskus Lammisuo pvk1 ap B Pintavalutus 24 6, ,8 41 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus 24 5,9 5, ,2 58 Raumjärvensuo pvk ap B Pintavalutus 29 6, < 5 0,7 38 Leppisuot2 pvk ap E Pintavalutus 27 6,5 7, ,1 27 Kurkikeidas pvk ap E Kosteikko 24 5,9 7, ,6 35 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus 25 4,5 2, ,4 1,2 58 Mustakeidas-Saarikeidas 1 k E Kosteikko 26 6, ,4 35 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas lo1 ap E Pintavalutus 26 6,4 3, ,3 24 Hormaneva pohjoinen pvk ap F Pintavalutus 24 5, ,7 51 Iso-Korvaneva lo2 ap F Kosteikko 12 5,4 9, ,3 46 Palloneva lo1 ap F Kasvillisuuskenttä 24 6,1 7, ,8 37 Riihineva lo3 ap F Pintavalutus 25 4,7 3, ,5 82 Lammasneva kost1 ap G Kosteikko 24 5, ,1 53 Takaneva kosteikko 3 ap G Kosteikko 23 5,6 7, ,6 49 Mäkikylänsuo kosteikoiden a H1 Kasvillisuuskenttä/Kosteikko 25 6,5 3, ,7 33 Pannuneva pvk ap I2 Pintavalutus 28 5,2 3, Heiniahonneva pvk11 ap I2 Pintavalutus 15 4,9 3, Lypsinneva kosteikko1 ap I2 Kosteikko 28 6,1 4, Laurinneva pvk3 ap J Pintavalutus 24 6,4 7, ,3 25 Pyymaanneva pvk3 ap J Pintavalutus 25 5,3 8, ,7 89 Porrasneva lo1 ap J Pintavalutus 24 6,0 8, ,8 67 Kairinneva, pvk3 ap J Pintavalutus 24 6,4 2, ,5 41 Kairinneva, kost.1 ap J Kosteikko 24 6, ,7 39 Kairinneva, kost.2 ap J Kosteikko 25 6,4 8, ,1 41 Iso-Saapasneva J Pintavalutus 28 5,3 5, Kairinneva, pvk2 J Pintavalutus 27 6,3 3, Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo pvk ap B Kosteikko 25 6, ,2 49 Rukoneva pvk ap E Pintavalutus 34 4,8 1, ,5 0,8 30 Ristineva pvk ap E Pintavalutus 25 5,5 4, ,4 1,0 42 Sompaneva ap F Yli-Kujalan menetelmä 24 6,0 8, ,9 50 Aitonevan koealue, massans F kemikalointi 19 3, ,5 15,7 23 ka 2013 (n=42): ,7 8, ,4 45 ka 2012 (n=38): 944 5,6 6, ,4 52 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=21): 501 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6,0 10, ,7 47 ka 2008 (n=25) 572 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 12 3,3 1, ,1 < 5 0,67 17 Maksimi: 47 6, Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 612 5,6 7, ,3 51 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 24 6,0 8, ,9 50 Ruokohelpikosteikko (n=2) 49 6,2 3, ,3 2,8 24 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=13) 329 6,1 9, ,1 40 Kemikalointi (n=2) 48 3,7 11, Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 971 5,7 8, ,3 44 Valmistelu (n=4) 91 5,3 3, ,2 52

36 Vedenlaatu eri vuodenaikoina Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2013 on esitetty taulukossa 11 ja kuvassa 10. Tarkkailuasemien keskimääräinen vedenlaatu eri vuodenaikoina on esitetty taulukoissa Liitteessä 5 on esitetty suokohtaiset keskiarvot eri vuodenaikoina. Vuodenaikaisjako on esitetty kappaleessa Vuodenaikaisjako saattaa vaihdella tarkkailupisteittäin. Eteenkin kevään pituus on määritetty virtaamien mukaan. Keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan keväällä. Typpipitoisuus oli suurin syksyllä ja talvella. Keväällä lumien sulamisesta aiheutuvat suuret vesimäärät laimentavat vettä, mistä johtuen kevään keskimääräinen COD Mn -arvo sekä ravinnepitoisuudet ovat alhaisia. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeimmillaan. Talvella typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Taulukko 11 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna Vedenlaatu Vuoden- Näytteitä ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta COD Mn aika kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 266 5,8 7, ,0 41 kevät 111 5,6 16, ,7 1,3 24 kesä 457 5,8 8, ,7 52 syksy 228 5,7 6, ,5 44 ka. v ,7 8, ,4 45 Mediaani v ,0 7, ,7 41

37 35 mg/l Kiintoainepitoisuus vuodenajoittain µg/l Typpipitoisuus vuodenajoittain talvi kevät kesä kiintoaine syksy ka. v talvi kevät kesä muu typpi NH4-N syksy ka. v µg/l Fosforipitoisuus vuodenajoittain mg O2/l CODMn-arvo vuodenajoittain talvi kevät kesä syksy ka. v talvi kevät kesä syksy ka. v Muu fosfori PO4-P CODMn Kuva 10. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna Typen osalta kuvassa on kokonaistyppipitoisuus ja ammoniumtypen (NH 4 -N) osuus siitä. Fosforin osalta kuvassa on kokonaisfosforipitoisuus ja fosfaattifostorin (PO 4 -P) osuus siitä. Taulukko 12 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu talvella Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu talvi yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2013 (n=42): 266 5,8 7, ,0 41 ka 2012 (n=37): 117 5,7 4, ,2 47 ka 2011 (n=25): 5,9 5, ,0 51 ka 2010 (n=23): 6,0 7, ,0 51 ka 2009 (n=25): 5,9 6, ,2 42 ka 2008 (n=25) 5,9 5, ,9 38 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 1 3,2 1, ,0 < 5 0,43 14 Maksimi: 12 6, Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 158 5,7 5, ,8 44 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6 6,1 7, ,2 38 Ruokohelpikosteikko (n=2) 12 6,2 3, ,3 30 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=13) 74 6, ,0 39 Kemikalointi (n=2) 16 4,7 9, Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 243 5,8 7, ,6 40 Valmistelu (n=4) 23 5,3 4,

38 Taulukko 13 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu keväällä Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu kevät yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2013 (n=42): 111 5,6 16, ,7 1,3 24 ka 2012 (n=38): 196 5,6 6, ,9 33 ka 2011 (n=25): 5,6 10, ,4 27 ka 2010 (n=24): 5,9 7, ,8 32 ka 2009 (n=25): 5,9 12, ,1 31 ka 2008 (n=25) 5,8 8, ,2 34 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 1 3,1 1, ,5 < 5 0,20 8 Maksimi: 8 6, ,5 50 Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 60 5,5 19, ,4 0,9 26 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 3 5,5 14, < 5 1,2 32 Ruokohelpikosteikko (n=2) 5 6,0 2, < 5 1,0 19 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=13) 38 5,8 13, ,0 1,3 20 Kemikalointi (n=2) 5 4,5 19, ,8 3,5 16 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 104 5,6 17, ,6 1,3 23 Valmistelu (n=4) 7 5,3 8, Taulukko 14 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu kesällä Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu kesä yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2013 (n=42): 457 5,8 8, ,7 52 ka 2012 (n=38): 348 5,6 7, ,7 62 ka 2011 (n=25): 5,9 5, ,8 56 ka 2010 (n=22): 6,1 8, ,4 61 ka 2009 (n=25): 6,2 9, ,7 56 ka 2008 (n=25) 6,1 11, ,2 61 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 3 3,2 1, ,1 5,0 0,58 13 Maksimi: 25 6, Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 263 5,7 7, ,4 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 10 6,5 8, ,7 61 Ruokohelpikosteikko (n=2) 20 6,3 5, ,1 1,7 25 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=13) 146 6,2 9, ,9 44 Kemikalointi (n=2) 18 3,5 12, , Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 416 5,8 8, ,5 51 Valmistelu (n=4) 41 5,3 3,

39 Taulukko 15 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu syksyllä (syksy 2012 ja 2013). 37 Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu syksy (2012 ja 2013) yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2013 (n=42): 228 5,7 6, ,5 44 ka 2012 (n=38): 272 5,4 5, ,6 53 ka 2011 (n=25): 5,7 4, ,3 56 ka 2010 (n=21): 6,0 5, ,3 47 ka 2009 (n=25): 5,9 17, ,0 54 ka 2008 (n=25) 5,9 11, ,0 55 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4 3,9 1, ,8 < 5 0,78 15 Maksimi: 9 6, ,5 88 Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 131 5,6 6, ,7 48 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5 5,8 7, ,7 55 Ruokohelpikosteikko (n=2) 12 6,3 2, ,90 18 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= ,1 7, ,4 40 Kemikalointi (n=2) 9 4,3 10, ,1 30 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 208 5,8 6, ,3 43 Valmistelu (n=4) 20 5,3 3, Vedenlaatu alueittain Vuonna 2013 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen A - K (liite 1). Lisäksi Alueiden I ja H sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot edustivat tuotannossa olevia kohteita. Alueiden välistä vertailua vaikeuttaa tarkkailusoiden määrän vaihtelu (1-8 kpl/alue). Alueella J oli tarkkailusoita eniten (8 kpl). Kaikkiaan neljä aluetta sisälsi vain yhden suon. Mitä vähemmän kohteita on, sitä enemmän yksittäisten soiden tulokset vaikuttavat keskiarvoon (taulukko 16). Taulukko 16 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuonna 2013 alueittain (A K) ja tuotantovaiheen mukaan (1=tuotannossa, 2=kuntoonpanossa). Alue Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Alue A (n=2) 52 4,8 7, ,9 47 Alue B (n=4) 102 6,2 11, ,7 46 Alue C (n=1) 27 4,6 30, ,3 2,1 31 Alue D (n=4) 102 6,1 6, ,5 3,1 30 Alue E (n=7) 187 5,7 5, ,9 36 Alue F (n=6) 128 5,2 10, ,0 48 Alue G (n=2) 47 5,5 10, ,3 51 Alue H1 (n=2) 72 6,5 7, ,7 27 Alue H2 (n=1) 20 5,0 3, ,87 55 Alue I1 (n=1) 29 5,5 12, ,9 58 Alue I2 (n=3) 71 5,4 3, Alue J (n=8) 201 6,1 7, ,3 53 Alue K (n=1) 24 5,5 15, , Omavalvontanäytteiden vedenlaatu Tarkkailun puitteissa pyritään ottamaan tarkkailusuolta tuottajan ottamia omavalvontanäytteitä tuotantokauden aikana. Vuonna 2013 erillisiä omavalvontanäytteitä otettiin yhteensä 276 kappaletta, joista 40 otettiin vesienkäsittelymenetelmien yläpuolisilta tarkkailupisteiltä ja 236 vesienkäsittelymenetelmien alapuolisilta tarkkailupisteiltä. Suurin osa

40 omavalvontanäytteistä on ns. ylivirtaamatilanteiden tai rankkasateen aikaisia näytteitä, mutta osa näytteistä oli myös muita poikkeaviin tilanteisiin liittyviä näytteitä. Omavalvontanäytteet on huomioitu kunkin tarkkailupisteen vedenlaadun tarkastelun yhteydessä. Liitteestä 7 löytyy kaikkien yksittäiset omavalvontanäytteiden vedenlaatutulokset. Omavalvontanäytteitä on otettu sekä ympärivuotisessa tarkkailussa, kuntoonpanovaiheen tarkkailussa että täydentävässä tai erillistarkkailussa olevilta kohteilta. Muutamien omavalvontanäytteiden näytteenottopaikka oli epäselvä, mistä johtuen niitä ei voitu ottaa mukaan kuormituslaskentaan. Osa omavalvontanäytteistä oli otettu tarkkailupisteiltä, jotka eivät olleet päästötarkkailussa vuonna 2013, jolloin niiden tuloksia ei voitu käyttää kohteen päästölaskennassa. Taulukossa 17 on esitetty vesienkäsittelymenetelmien ylä- ja alapuolisilta pisteiltä otettujen näytteiden pitoisuudet. Vesienkäsittelymenetelmien alapuolisilta tarkkailupisteiltä otettujen omavalvontanäytteiden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli ominaiskuormitussoiden keskimääräistä kiintoainepitoisuutta suurempi hydrologisena vuonna Omavalvontanäytteiden kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 1,0 110 mg/l. Fosforija typpipitoisuudet olivat omavalvontanäytteissä samaa tasoa kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Omavalvontanäytteiden rautapitoisuus ja COD Mn - arvo olivat ominaiskuormitussoiden keskiarvoja korkeammat (taulukko 17). Taulukko 17 Vesienkäsittelymenetelmien ylä- ja alapuolisilta tarkkailupisteiltä otettujen omavalvontanäytteiden vedenlaatu vuonna Näytteitä ph Kiintoaine Kiint. hehk.häviö Kok. N NH4-N Kok. P PO4-P liuk. Rauta CODMn kpl mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Vesieskäsittelymenetelmien yläpuolisten tarkkailupisteiden pitoisuudet Keskiarvo 44 5, ,2 90 Min 44 4,3 2,3 7, < 5 0,75 14 Mediaani 44 5, ,0 4,4 93 Max 44 7, Vesieskäsittelymenetelmien alapuolisten tarkkailupisteiden pitoisuudet Keskiarvo 230 5, ,2 53 Min 230 2,7 1,0 6,0 130 < 5 3,0 < 5 0,30 0,52 Mediaani 230 5,7 8, ,2 2,6 49 Max 230 7, Om.kuorm.suot ,7 8, ,4 45 Suurin osa omavalvontanäytteistä on otettu kesä-, heinä- ja elokuussa. Eniten omavalvontanäytteitä haettiin elokuussa, jolloin otettiin 73 kpl vesienkäsittelymenetelmän alapuolista omavalvontanäytettä (taulukko 18). Hämeen ELY-keskuksen alueen tuotantoalueilta haettiin 21 vesienkäsittelymenetelmän alapuolista omavalvontanäytettä hydrologisen tarkkailuvuoden 2013 aikana (taulukko 19). 38

41 39 Taulukko 18 Vesienkäsittelymenetelmien alapuolisten omavalvontanäytteiden vedenlaatu kuukausittain vuonna Kuukausi Näytteitä ph Kiintoaine Kiint. hehk.häviö Kok. N NH4-N Kok. P PO4-P liuk. Rauta CODMn kpl mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Marraskuu 3 4, ,1 42 Joulukuu 0 Tammikuu 1 2, Helmikuu 3 3, Maaliskuu 1 3, Huhtikuu 10 5, ,7 20 Toukokuu 4 4, Kesäkuu 58 5, ,2 55 Heinäkuu 63 5, ,4 61 Elokuu 73 5, ,3 56 Syyskuu 10 4, ,9 39 Lokakuu 4 6,2 7, ,0 2,4 16 Taulukko 19 Vesienkäsittelymenetelmien alapuolisten omavalvontanäytteiden vedenlaatu ELYkeskuksittain vuonna Kuukausi Näytteitä ph Kiintoaine Kiint. hehk.häviö Kok. N NH4-N Kok. P PO4-P liuk. Rauta CODMn kpl mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Keski-Suomi 40 6,1 11 2, ,8 2,3 36 Etelä-Pohjanmaa 76 4,9 18 6, ,8 55 Varsinais-Suomi 29 5,6 15 3, ,2 59 Pirkanmaa 61 5,6 11 3, ,8 57 Uusimaa 3 4,8 5, ,9 100 Häme 21 5,4 18 6, , Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Vuonna 2013 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuoden 2013 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuonna 2013 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin (taulukko 20). Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset on esitetty taulukossa 20 (g/ha/d) ja kuvassa 11 (kg/ha/a). Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2013 niiden 42 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Vuosina 2012 ja 2013 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli pisteen välillä.

42 Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 117 g/ha/d, kokonaistypen 14 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,48 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 346 g O 2 /ha/d. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli hieman edellisvuotta korkeampi. Muiden parametrien osalta keskimääräiset kuormitukset olivat pienentyneet edellisvuosiin nähden (kuva 11). Taulukko 20 Pysyvien tarkkailuasemien ominaiskuormitusluvut g/ha d vuosina Vuosina kiintoaineen nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus on ollut 2 mg/l, vuonna mg/l. Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2013 (n=42) , ,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) , * 17 0, ka 2011 (n=25) , * 11 0,26 ka 2010 (n=19) ,57 43 * 14 0,35 ka 2009 (n=25) ,79 69 * 14 0,53 ka 2008 (n=24) ,85 81 * 17 0,43 ka 2007 (n=23) ,75 68 * 18 0,54 Ka 2006 (n=24) ,95 93 * 20 0,61 Ka 2005 (n=24) , * 19 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 40 Kuva 11. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina

43 Taulukko 21 Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha/a ja g O 2 /ha/a) vuonna Vapo LS tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha/d ja g O2 /ha/d) vuonna 2013 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn kpl ha g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus ,3 0, ,1 0, Rinnansuo kem ap A kemikalointi , ,2 0, Jaakkolansuo pvk ap C Pintavalutus , ,37-53 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko , ,7-0, Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus , ,09 22 Jokipolvensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko , ,0 0,05-52 Havusuo keskiosa mp D Kosteikko , ,10-27 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko , ,4 0, Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus , ,9 0, Pirttiahonsuo pvk ap I1 Pintavalutus , ,40 87 Vehkaneva pvk2 ap K Pintavalutus , , Varsinais-Suomen ELY-keskus Lammisuo pvk1 ap B Pintavalutus , ,62 81 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus , ,5 0,17 85 Raumjärvensuo pvk ap B Pintavalutus , , Leppisuot2 pvk ap E Pintavalutus , ,9 0,78-95 Kurkikeidas pvk ap E Kosteikko , ,0 0,19-58 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus ,5 0, ,6-0, Mustakeidas-Saarikeidas 1 kost ap E Kosteikko , ,57-95 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas lo1 ap E Pintavalutus , ,5 0, Hormaneva pohjoinen pvk ap F Pintavalutus , ,29 46 Iso-Korvaneva lo2 ap F Kosteikko ,7 0, ,8 0,10-44 Palloneva lo1 ap F Kasvillisuuskenttä ,2 0, ,6 0,28-61 Riihineva lo3 ap F Pintavalutus , ,1 0, Lammasneva kost1 ap G Kosteikko , ,1 0,31 32 Takaneva kosteikko 3 ap G Kosteikko ,5 0, ,4 0,14 2 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kasvillisuuskenttä/Kosteikko , ,0 0,13-30 Pannuneva pvk ap I2 Pintavalutus , ,8 0, Heiniahonneva pvk11 ap I2 Pintavalutus ,1 0, ,4 0,20 45 Lypsinneva kosteikko1 ap I2 Kosteikko , ,3 0,11 27 Laurinneva pvk3 ap J Pintavalutus , ,6 0,15-39 Pyymaanneva pvk3 ap J Pintavalutus , , Porrasneva lo1 ap J Pintavalutus , , Kairinneva, pvk3 ap J Pintavalutus ,4 0, ,5-0,03-15 Kairinneva, kost.1 ap J Kosteikko , ,2 0,22-15 Kairinneva, kost.2 ap J Kosteikko , ,4 0,25 57 Iso-Saapasneva J Pintavalutus , , Kairinneva, pvk2 J Pintavalutus , ,8 0,10 15 Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo pvk ap B Kosteikko , ,1 0,41 78 Rukoneva pvk ap E Pintavalutus ,6 0, ,6-0,05-93 Ristineva pvk ap E Pintavalutus ,7 0, ,8 0,01 36 Sompaneva ap F Yli-Kujalan menetelmä , ,37 41 Aitonevan koealue, massansiirto kem l F kemikalointi ,0 0, ,2 0,09-21 ka 2013 (n=42): , ,4 0,28 30 ka 2012 (n=38): , * 17 0, ka 2011 (n=25): , * 11 0,26 ka 2010 (n=21): ,57 43 * 14 0,35 ka 2009 (n=25): ,79 69 * 14 0,53 ka 2008 (n=25) ,85 81 * 17 0,43 ka 2007 (n=23) ,75 68 * 18 0,54 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l Minimi: 18 4,5 0, ,4-0, Maksimi: , ,9 354 Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) , ,34 80 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) , ,37 41 Ruokohelpikosteikko (n=2) , ,3 0, Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= , ,1 0,23-23 Kemikalointi (n=2) , ,2 0,16-61 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) , ,28 20 Valmistelu (n=4) , ,9 0, Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Jaakkolansuolta (757 g/ha/d). Myös Raumjärvensuon (470 g/ha/d), Musta-Saarikeitaan (309 g/ha/d), sekä Kalmunevan (294 g/ha/d) kiintoaineen bruttokuormitukset olivat korkeita (taulukko 21). Jaakkolansuon ja Raumjärvensuon korkeat kiintoainekuormitukset selittyvät keväällä mitatuista erittäin korkeista kiintoainepitoisuuksista (440 mg/l ja 220 mg/l). Lisäksi Jaakkolansuolla mitattiin korkeita kiintoainepitoisuuksia elokuussa (45 mg/l) ja lokakuussa (150 mg/l). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Jämiänkeitaalla (18 g/ha/d), Oksuolla (23 g/ha/d), Kairinevan pintavalutuskentällä 3 (25 g/ha/d), Mäkikylänsuolla (25 g/ha/d), Riihinevalla (26 g/ha/d) sekä Rukonevalla (27 g/ha/d). Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (44 g/ha/d) sekä Mesiänsuolla (32 g/ha/d). Pienimmät brutto-ominaiskuormitukset olivat Takanevalla (4,5 g/ha/d). Suurimmat brutto-ominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat Raumjärvensuolta (1,3 g/ha/d), Hirvisuolta (1,1 g/ha/d), Leppisuolta (1,1 g/ha/d). Raumjärvensuolta mitattiin

44 keväällä korkeita fosforipitoisuuksia (280 µg/l). Pienimmät fosforin bruttoominaiskuormitukset tulivat Rukonevalta ja Jämiänkeitaalta (0,15 g/ha/d). Rukonevan kokovuoden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin alhainen 15 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Raumjärvensuolla (649 g O 2 /ha/d), Iso-Saapasnevalla (631 g O 2 /ha/d) sekä Hirvisuolla (626 g O 2 /ha/d). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Takanevalta (133 g O 2 /ha/d). Raumjärvensuon korkeat kuormitus selittyvät kevättulvan aikaan mitatuista korkeista pitoisuuksista. Raumjärvensuon koko tarkkailuvuoden keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 (vaihteluväli 20 72) mg/l O 2. Korkein pitoisuus mitattiin kevään huippuvirtaamien aikaan, mistä johtuen kuormitukset olivat korkeita. Samaan aikaan (17.4.) myös kiintoainepitoisuus oli 220 mg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus 280 µg/l, mistä johtuen kuormitukset olivat korkeita Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Turvetuotannon päästötarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty liitteessä 6. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2013 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 22, liite 6). Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli selvästi suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kesällä 2013 ei ollut paljon rankkasateita, jotka olisivat nostaneet kesän aikaisia kuormituksia. Lokakuun alussa 2013 alkaneet sateet nostattivat puolestaan syksyn kuormituksia. Pienimmillään kuormitukset olivat talvella, jolloin myös virtaamat olivat pienet. Taulukko 22 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d kg/ha/a g O2/ha/d Talvi (n=42) 20 6,2 0, ,4 0,15 8,2 Kevät (n=42) , , Kesä (n=42) 44 7,7 0, ,9 0, Syksy (n=42) , , Vuosi (n=42) , ,4 0,28 30 Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat yleensä suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 69,4 l/s km 2, kesällä 6,3 l/s km 2, syksyllä 17,0 l/s km 2 ja talvella 4,1 l/s km 2.

45 43 6 TARKKAILUSUOT 6.1 Hämeen ELY-keskus Tässä kappaleessa on Hämeen ELY-keskuksen osalta esitetty erikseen kunkin tarkkailusuon vedenlaatu, virtaamat ja valumat sekä kuormitustulokset. Suot on järjestetty sijaintikunnan mukaiseen aakkosjärjestykseen. Tarkkailusoiden tulokset näytekerroittain löytyvät Vapo Oy:n turvetuotannon tuloshallinnasta internetistä ( Kekkilä Oy:n hallinnassa olevien kohteiden tuotantoalueen otsikossa on mainittu erikseen Kekkilä Oy. Muut tarkkailusuot ovat Vapo Oy:n tuotantoalueita. Suokohtainen tarkastelu antaa mahdollisuuden käsitellä suon erityispiirteitä ja sallii erilaiset kuormitusten esitystavat sekä mahdollisen vesienkäsittelyn tehon tarkastelun, mikäli ympäristölupa niin edellyttää. Tämä on usein tarpeen täydentävien päästöasemien kohdalla, joiden tarkkailuohjelmat poikkeavat suuresti toisistaan mm. kuormitustarkkailupisteiden luonteen ja näytteenottotiheyden osalta. Kaikkien päästötarkkailuasemien tuloksia on verrattu joko tuotannossa tai valmistelussa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräiseen vedenlaatuun ja ominaiskuormituslukuihin. Täydentävien tarkkailupisteiden tuloksia vertailtaessa tulee kuitenkin huomioida näytteiden vähäinen määrä sekä näytteenottoajankohdat. Tätäkin enemmän kuormitustuloksiin vaikuttaa virtaama, joka voi muuttaa keskikuormitusta suuresti, mikäli näytteenotto ajoittuu poikkeuksellisen virtaaman ajalle. Useimmilla täydentävillä tarkkailuasemilla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaaman mittausta, vaan kuormitus lasketaan käyttämällä läheisen suon tai alueen ominaiskuormitussoiden keskivalumaa. Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien tuotantoalueiden kuormitukset on esitetty taulukoissa 84 sekä Pintavalutuskenttien puhdistustehoa tarkasteltaessa käytetään vuosina tehdyissä tutkimuksissa pintavalutuskentillä keskimäärin saavutettuja poistumia: kiintoaine 50 %, kokonaistyppi yli 40 % ja kokonaisfosfori yli 40 % (Ihme 1994). Muutamien tuotantoalueiden ympäristöluvissa on suokohtaisia puhdistustehovaatimuksia. Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailussa on Hämeen ELY- keskuksen alueelta mukana 9 ympärivuotista tarkkailuasemaa, 10 täydentävää tarkkailupistettä, 5 erillistarkkailupistettä ja 3 kuntoonpanovaiheessa olevaa tarkkailupistettä. Uudenmaan ELY-keskuksen alueelta kuormitustarkkailussa oli kahden suon osalta täydentäviä tarkkailupisteitä 6 kpl. Tarkkailun taso ja tarkkailupisteet ovat osalla kohteista voineet vaihtua kesken hydrologisen vuoden 2013 esimerkiksi kun on otettu käyttöön uusia vesienkäsittelyrakenteita. Esimerkiksi kuntoonpanovaiheen tarkkailukohteet siirtyivät vuoden 2013 aikana tuotantovaiheen ympärivuotiseksi tarkkailuksi.

46 Forssa Forssan alueella täydentävää kuormitustarkkailua suoritetaan Letonsuon tarkkailupisteellä (liite 3) Letonsuo (Forssa) Alueen ojitus on aloitettu vuonna 1995 ja tuotanto vuonna Vuonna 2013 Letonsuolla oli tuotannossa 28 ha ja tuotannosta alle 5 vuoden sisällä poistuneita aloja 4,0 ha. Letonsuolle on myönnetty ympäristölupa (ESAVI/204/04.08/2011). Uuden luvan mukaan vesienkäsittelymenetelmäksi tulee ympärivuotinen kemikalointi. Muutoshakemuksen mukaisesti uusien vesienkäsittelyrakenteiden toteuttamiseen on saatu lisäaikaa saakka. Letonsuo sijaitsee Kokemäenjoen Loimijoen valuma-alueen Koijoen yläosan alueella (35.964). Tuotantoalueen vedet johdetaan purkuojaa pitkin Letonojan kautta Koijokeen. Tuotantoalueen kuivatusvedet käsiteltiin vuonna 2013 laskeutusaltaiden ja virtaaman säädön avulla. Kemikalointi on tarkoitus ottaa käyttöön ennen tuotantokautta Letonsuolla suoritetaan täydentävää kuormitustarkkailua. Mittapadon valuma-alue on 38,0 ha. Vuonna 2013 tuotantoa oli Letonsuolla ajalla yhteensä 23 tuotantopäivää. Vedenlaatu Letonsuon alapuoliselta tarkkailupisteeltä saatiin vain kaksi näytettä hydrologisena vuonna 2013 (taulukko 23), joista toinen näyte oli tuottajan ottama omavalvontanäyte. Muilla näytteenottokerroilla vesi ei virrannut mittapadolta, joten vesinäytettä ei otettu. Letonsuon vedenlaatu oli selvästi heikompaa kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Vedessä oli runsaasti kiintoainetta etenkin helmikuussa. Kiintoaine oli pääasiassa epäorgaanista savea/hiesua, mikä vaikeuttaa myös uusien rakenteiden valmistamista. Rakenteiden korjaus tehdään uusien vesiensuojelurakenteiden yhteydessä. Taulukko 23 Letonsuon tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km , ,0 89, Ei virtaamaa, ei näytettä * 6,0 9, , Vesi ei virtaa, ei näytettä. Padottaa Vesi ei virtaa, ei näytettä. Padottaa Ei virtaamaa, ei näytettä. * omavalvontanäyte Ka 2013 n=2 kpl 5, ,0 60 Med 13 5, Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Virtaama ja kuormitus Letonsuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat. Letonsuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Letonsuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3).

47 Näytteiden vähäinen määrä heikentää niiden perusteella arvioitujen kuormitusten luotettavuutta. Letonsuon brutto-ominaiskuormitus oli kiintoaineen osalta noin kaksi kertaa ja fosforin osalta 1,3 kertaa suurempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Typen osalta brutto-ominaiskuormitus oli noin 1,3 kertaa suurempi ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta noin 1,5 kertaa suurempi verrattuna tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoihin (taulukko 24). Letonsuon vuosikuormitus on laskettu täydentävän tarkkailupisteen ominaiskuormitusluvuilla (taulukko 90). Taulukko 24 Letonsuon tarkkailuaseman kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). 45 Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,6 0,64 7,3 5, Fosfori 1,0 0,85 0,48 0,28 0,03 0,37 0, g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Hartola Hartolan alueella on suoritettu ympärivuotista tarkkailua Jaakkolansuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla tarkkailupisteillä (liite 3) Jaakkolansuo (Hartola) Jaakkolansuon turvetuotantoalueella on ollut turvetuotantoa vuodesta 1993 lähtien. Jaakkolansuolla oli vuonna 2013 levossa 58,3 ha ja tuotannosta alle 5 vuoden aikana poistuneita alueita 16,5 ha. Jaakkolansuon nykyisestä ympäristöluvasta (Dnro ESAVI/365/04.08/2010) on annettu päätös Jaakkolansuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueella (14.812). Jaakkolansuon kuivatusvedet johdetaan Jääsjärven Hakokallionlahteen. Pintavalutuskenttä on otettu käyttöön toukokuussa 2012, minkä jälkeen kaikki kuivatusvedet on johdettu ympärivuotisesti sen kautta. Jaakkolansuolla on ympärivuotista tarkkailua pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla tarkkailupisteillä. Alapuolisen tarkkailupisteen mittapadon valuma-alue on 85,8 ha. Vuonna 2013 Jaakkolansuolla ei ollut tuotantoa vaan alue oli levossa ja mataloituvalla alueella tehtiin peruskunnostustöitä tuotannon jatkamiseksi. Vedenlaatu Jaakkolansuon pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 25. Yläpuoliselta pisteeltä mitattiin todella korkeita kiintoainepitoisuuksia. Kiintoaines oli tällöin lähinnä epäorgaanista (lähinnä savea) pohjamaahan ulottuvista kaivuutöistä johtuen. Käyttötarkkailupäiväkirjan mukaan Jaakkolansuolla on tehty perusparannustöitä mikä selittää edellisvuotta korkeampia kiintoainepitoisuuksia. Vuonna 2013 otettujen näytteiden perusteella Jaakkolansuon pintavalutuskentältä lähtevän veden pitoisuudet olivat kaikilta osin korkeampia kuin edellisenä vuonna (taulukko 26). Kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain myös alapuolisen tarkkailupisteen vedessä korkeita, vaikka pitoisuudet olivatkin huomattavasti alhaisempia kuin

48 pintavalutuskentän yläpuolella. Mahdollisista perusparannustöistä johtuen kiintoainepitoisuuksissa oli suurta vaihtelua näytekerroittain. Jaakkolansuon pintavalutuskentältä purkautuva vesi oli soille tyypillisen hapanta (ph keskiarvo 4,6). Typpipitoisuus oli keskimäärin korkeampi ja fosforipitoisuus pienempi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Rautapitoisuus ja COD Mn -arvo olivat alhaisempia kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Taulukko 25 Jaakkolansuon pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Sulfaatti S-joht. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 mg/l ms/m , ,0 3, , Ei näytettä, kaivinkone sotkenut altaan veden ,3 35 6, , , Näytettä ei saatu otettua, penkat liian jyrkät, kaivuutyöt käynnissä ,6 31 7, , , < 5 6, ,0 68 5, < 5 2, , < 5 4, ,5 35 8, ,0 4, , ,0 4, , ,0 3, , < 5 3, ,8 58 6, , , , < 5 5, ,9 59 6, < 5 4, , < 5 5, ,6 42 6, ,0 4, Ei virtaamaa, ei näytettä. Allas kuiva , < 5 2, , ,0 7, , < 5 6,9 25 Ka 2013 n=19 kpl 5, , ,4 5, Med ,5 59 8, ,0 4, Ka , ,7 4,0 35 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 2 kpl 5,8 33 6, ,3 18 Kevät 3 kpl 5, ,0 4,4 30 Kesä 10 kpl 5, ,4 4,6 22 Syksy 3 kpl 6, ,0 6,

49 Taulukko 26 Jaakkolansuon pintavalutuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus Virtamaa Jakso ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta COD Mn Sulfaatti S-joht. jakson jakson aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori virtaama valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 mg/l ms/m l/s l/s km 2 Päivää ,2 2, , ,3 16,1 18, ,3 1, < 5 0, ,4 5,3 6,2 10 * ,2 < < 5 0, ,5 2,5 2,9 16 * ,2 < < 5 0, ,4 6, ,8 < , ,2 3,0 3, ,6 30 4, ,2 17 3,8 4, ,1 8, , ,1 2,1 2, ,4 23 7, ,6 14 2,9 3,4 9 * , < 5 8, ,9 53,5 10 * , < 5 1, ,2 39, ,7 8, < 5 1, ,2 15,4 5 * ,3 5, ,3 32 5,7 6, ,8 4, < 5 2,3 42 1,1 1, , < 5 6,6 62 1,9 2, ,6 3, < 5 1,7 36 2,6 3, ,9 < < 5 0, ,8 0, ,8 6, < 5 2,2 48 3,6 4, ,9 3, < 5 1,5 46 0,9 1,1 7 * ,6 1, < 5 1, ,8 28,9 6 * * 4,5 5, < 5 0, ,2 49,2 8 * * 4,4 45 7, < 5 2, ,4 22,6 2 * ,4 2, < 5 1,8 50 1,4 1,7 19 * ,1 7, < 5 1,7 32 1,6 1,8 11 * , < 5 0, ,1 33,9 4 * * 4,1 1, , ,6 15,9 14 * ,9 28 2, < 5 1, ,1 19, , , < 5 4, ,2 42,2 9 *omavalvontanäyte Virtaamajaksoa muokattu * Ka 2013 n=27 kpl 4,6 30 8, ,3 2, ,4 11,0 367 Med ,3 5,6 7, ,0 1, Ka ,8 2, ,3 0,5 36 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 6 kpl 4,6 11 5, ,0 2,2 19 3,5 4,0 133 Kevät 3 kpl 5, ,0 3, ,3 41,2 24 Kesä 12 kpl 4,7 8,7 7, ,0 2,0 41 5,5 6,4 137 Syksy 6 kpl 4,4 32 5, ,6 1, ,0 22, Jaakkolansuolla meni vettä ylivuotorummun kautta ja siitä otettiin omavalvontanäyte (taulukko 27). Osa vedestä meni suoraan laskuojaan käymättä pintavalutuskentällä, joten ylimääräisen näytteen pitoisuuksia on käytetty arvioidun ohivirtaamaan kuormituslaskennassa. Taulukko 27 Jaakkolansuon ylivuotorummusta otettu omavalvontanäyte. vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O * 4,4 45 7, < 5 2,2 33 Virtaama ja valuma Jaakkolansuon pintavalutuskentän mittapadolla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Jaakkolansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli 9,4 l/s (v ,1 l/s) ja valuma 11,0 l/s km 2 (v ,0 l/s km 2 ). Virtaamajaksot saatiin lähes koko tarkkailuvuoden ajalta. Vuodenajoittain suurimmat valumat olivat keväällä, elokuussa sekä syys-lokakuussa 2013 (kuva 12). Kesä-heinäkuussa ja syyskuun alussa valumat olivat hyvin alhaisia. Jaakkolansuo on alueen C ominaiskuormitussuo (n=1). Jaakkolansuolla oli ohivirtaamatilanne ja sen ajalta valumana on käytetty Mesiänsuon valumia, koska Jaakkolansuon valumat eivät olleet luotettavia ja ohivirtaavan veden määrä oli vaikea arvioida.

50 48 Kuva 12 Jaakkolansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman valumat ja otettujen näytteiden ajankohdat vuonna Kuormitus Jaakkolansuon kuormitukset on laskettu pintavalutuskentän alapuolisen pisteen pitoisuuksien ja Jaakkolansuolta mitattujen virtaamien perusteella (laskentatapa ks. kappale 4.4.1). Jaakkolansuon kuormitukset on esitetty taulukossa 28 ja jaksokohtaisesti kuvassa 13. Brutto-ominaiskuormituksista kiintoaineen kuormitus oli tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden keskiarvoa huomattavasti korkeampi. Myös typen ja fosforin osalta kuormitus oli hieman korkeampi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta kuormitus oli pienempi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin ja netto-ominaiskuormitus jäi negatiiviseksi eli pienemmäksi kuin laskennallinen luonnontilaisen suon taustahuuhtouma. Jaakkolansuon osalta suurimmat kuormitusjaksot ajoittuivat kevääseen, elokuulle ja syksyyn kun valumat olivat suuria. Talvella Jaakkolansuolla suoritettiin kaivuutöitä, mistä johtuen kevään aikaiset kuormitukset olivat korkeita. Eteenkin kiintoaineen osalta kevään suurten virtaamien aikaan mitattu yksittäinen korkea pitoisuus nosti kokonaiskuormitusta. Tällöin kuormituksesta oli orgaanista kiintoainesta vain 5 %.

51 49 Kuva 13. Jaakkolansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

52 50 Taulukko 28 Jaakkolansuon tarkkailuaseman (pvk ap) kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus Keskivaluma: brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto q= 11,0 l/s km2 g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,3 6,4 4, Fosfori 0,56 0,37 0,48 0,28 0,04 0,20 0, g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn Puhdistusteho Jaakkolansuon pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna 2013 on esitetty taulukossa 29. Keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 78 %, kokonaistypen osalta 18 % ja kokonaisfosforin osalta 59 %. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon osalta vaihtelu oli suurta eri näytteenottokertojen välillä. Keskimäärin puhdistumista ei tapahtunut, koska alapuoliset pitoisuudet olivat yleensä suurempia kuin pintavalutuskentän yläpuolella. Näytteiden perusteella kiintoaineen ja kokonaisfosforin puhdistustehot olivat keskimääräistä paremmat. Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Ammoniumtypen puhdistusteho oli keskimäärin 30 %, fosfaattifosforin 16 % ja raudan 53 %. Taulukko 29 Jaakkolansuon pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O2 % , Ei yp-näytettä , Ei yp-näytettä Ei yp-näytettä Ei yp-näytettä Ei yp-näytettä , , , , , , , , Ei yp-näytettä , Ei yp-näytettä Ei yp-näytettä Keskiarvo: Mediaani: 59 5, Minimi: 11 1, Maksimi: , Talvi Kevät Kesä 62 8, Syksy

53 6.4 Hattula Hattulan alueella suoritetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua Väärälammensuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisella pisteellä sekä täydentävää kuormitustarkkailua Väärälammensuon kasvillisuusaltaan alapuoliselta pisteeltä (liite 3) Väärälammensuo (Hattula) Väärälammensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto Väärälammensuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 94,0 ha ja tuotannosta alle 5 vuoden sisällä poistuneita aloja 4,8 ha. Väärälammensuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/2006/4, dnro LSY-2004-Y-418, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 07/0328/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian antamallaan päätöksellä (Dnro 3667/1/07). Tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella Renkajoen yläosan valumaalueella (35.885). Väärälammensuon kuivatusvedet johdetaan Pikku-Lamminojan ja Veittijärven kautta Renkajokeen. Kuivatusvedet käsitellään tuotannossa olevien alojen osalta 62,0 ha alalta ympärivuotisella pintavalutuskentällä ja 32,0 ha alalta kosteikolla. Väärälammensuon pysyvän päästötarkkailun asemalta näyte otetaan pintavalutuskentän alapuoliselta mittapadolta. Mittapadon valuma-alue on 85,2 ha Täydentävää tarkkailua oli vuonna 2013 kosteikon alapuolisella tarkkailupisteellä, jonka valuma-ala on 76,8 ha. Vuonna 2013 Väärälammensuolla oli tuotantoa ajalla yhteensä 67 tuotantopäivää. Vedenlaatu Väärälammensuo, pintavalutuskenttä Väärälammensuon pintavalutuskentän yläpuolisella pisteellä tarkkailu aloitettiin (taulukko 30). Vuonna 2013 Väärälammen pintavalutuskentän alapuolelta otettujen näytteiden keskimääräiset pitoisuudet olivat pienemmät kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Rautapitoisuus oli samaa tasoa kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kokonaisfosforin keskimääräinen pitoisuus 17 µg/l oli luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden vertailuarvoa (20 µg/l) alhaisempi. Myös COD Mn -arvo 32 mg/l/o 2 oli samaa tasoa kuin luonnontilaisilla soilla. Typpipitoisuus oli alhaisempi kuin Väärälammensuolla edellisinä vuosina keskimäärin, mutta muuten pitoisuudet olivat samaa tasoa (taulukko 31). Taulukko 30 Väärälammensuon pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,7 8, , < 5 3,5 57 Ka 2013 n=2 kpl 6, ,0 3,5 40 Med , ,0 3,5 40 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44

54 Taulukko 31 Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. Huom aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km ,9 2, < 5 2, ,0 17,6 padottaa ,9 4, ,0 164,3 padottaa ,2 1, ,9 10,4 padottaa ,4 1, < 5 2, ,0 14,1 padottaa ,0 4, ,0 258,2 padottaa Ei virtaamaa, ei näytettä Ei virtaamaa, ei näytettä Ei virtaamaa, ei näytettä ,1 < ,0 7, ,1 padottaa ,0 1, < 5 0, ,7 padottaa ,7 2, ,0 padottaa ,8 2, < 5 2,3 27 9,3 10, ,2 2, ,5 5, ,3 9, ,8 0, ,5 5, < 5 4,3 37 4,5 5, * 6, ,8 49 ei mitattu ,5 8, ,4 5, , ,5 0,6 ohivirtaus ,5 7, < 5 8,6 46 2,5 2,9 ohivirtaus ,5 8, ,4 0,4 ohivirtaus ,3 7, ,8 0, ,3 5, < 5 3,8 25 3,9 4, ,5 2, ,0 4, ,5 5, ,0 15 1,8 2, ,5 2, < 5 1, , * 7,0 3, < 5 2,6 19 ei mitattu *omavalvontanäyte Ka 2013 n=23 kpl 6,2 4, ,4 3, ,5 45,1 Med ,3 4, ,0 2,5 27 Ka 2012 Ka ,3 5, ,2 5,2 32 6,4 3, ,1 4,4 27 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 3 kpl 6,2 2, ,0 2,0 22 Kevät 3 kpl 5,9 1, ,0 0,48 15 Kesä 11 kpl 6,3 7, ,8 5,2 42 Syksy 6 kpl 6,2 3, ,0 2,1 25 Väärälammensuo, kasvillisuusallas Väärälammensuolla suoritetaan myös täydentävää päästötarkkailua kasvillisuusaltaan alapuoliselta mittapadolta. Mittapadon valuma-alue on 76,8 ha, josta tuotannossa on 32,0 ha. Kolmen mittauskerran perusteella täydentävän aseman kiintoainepitoisuus oli hieman pienempi kuin tuotannossa olevilla ominaiskuormitussoilla keskimäärin vuonna 2013 (taulukko 32). Kokonaistyppipitoisuus oli keskiarvoa suurempi, kokonaisfosforipitoisuus ja COD Mn -arvo olivat huomattavasti keskiarvoa pienemmät ja samaa tasoa kuin luonnontilaisilta soilta on mitattu. Edellisvuosiin nähden kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuus olivat samaa tasoa, kokonaistyppipitoisuus kasvoi ja COD Mn oli edellisvuosia alhaisempi. Taulukko 32 Väärälammensuon kasvillisuusaltaan alapuolinen vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kok. Kok. CODMn Hetkell. Hetkell. Huom aine typpi fosfori Q valuma 25 C mg/l µg/l µg/l mg/l O 2 l/s l/s km ,5 5, ,1 6,6 padotus ,5 5, ,9 7,7 padotus Ei näytettä ,7 4, ,3 1,7 Ka 2013 n=3 kpl 6,6 5, ,1 5,4 Med 13 6,5 5, ,1 6,6 Ka ,3 6, Ka ,4 7, Om.kuormitussuot ,7 8,

55 Virtaamat, valumat ja kuormitus 53 Väärälammensuo, pintavalutuskenttä Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuolisella tarkkailupisteellä ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkellinen virtaama. Näytteenottajien merkintöjen mukaan pintavalutuskentän alapuolisella mittapadolla on ollut alkuvuodesta toukokuulle saakka padotusta (taulukko 33), joten hetkelliset virtaamatiedot eivät kuvaa todellista virrannutta vesimäärää. Heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin näytteenottokerroilla vettä virtasi osittain mittapadon ohi, joten myöskään silloin hetkelliset virtaamatiedot eivät kuvaa koko vesimäärää. Hetkellisen virtaaman mittaustuloksia ei käytetä kuormituslaskennassa. Pintavalutuskentän tarkkailupisteen kuormitukset on laskettu käyttämällä laskennassa Väärälammensuon tarkkailupisteeltä mitattuja pitoisuuksia ja ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.2). Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuoliset ominaiskuormitusluvut (g/ha d) olivat pienemmät kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin 2013 (taulukko 32, kuva 14). Tämä johtui keskimääräistä alhaisemmista pitoisuuksista. Kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta Väärälammensuon nettokuormitukset olivat negatiivisia eli pienempiä kuin laskennallinen luonnontilaisen suon taustakuormitus (taulukko 33). Näytekohtaiset pitoisuudet ja jaksojen kuormitukset on esitetty kuvassa 15. Taulukko 33 Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuoliset kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine ,6 9,5 6, Typpi 12 7, ,2 4,3 2, Fosfori 0,12-0,04 0,48 0,28 0,012 0,043-0,015 2,9-1,0 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn g/ha d Kiintoaine Väärälammensuo pvk ap keskiarvo om.kuorm.suot 2013 Talvi Kevät Kesä Syksy g/ha d Kokonaistyppi Väärälammensuo pvk ap keskiarvo ominaiskuormitussuot 2013 Talvi Kevät Kesä Syksy g/ha d Kokonaisfosfori Väärälammensuo pvk ap keskiarvo ominaiskuormitussuot ,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Talvi Kevät Kesä Syksy g/ha d COD Mn Väärälammensuo pvk ap keskiarvo ominaiskuormitussuot 2013 Talvi Kevät Kesä Syksy Kuva 14. Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen ominaiskuormitukset vuodenajoittain hydrologisena vuonna 2013 ja vertailuna tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvot 2013.

56 54 Kuva 15. Väärälammensuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

57 Väärälammensuo, kasvillisuusallas Täydentävältä tarkkailupisteeltä kasvillisuusaltaan alapuolelta mitataan hetkelliset virtaamat. Kahdella ensimmäisellä näytteenottokerralla on ollut padotusta (taulukko 32). Väärälammensuon täydentävän tarkkailupisteen kuormitukset on laskettu vertaamalla tarkkailupisteeltä mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Väärälammensuon kasvillisuusaltaan ominaiskuormitukset olivat pienempiä kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin vuonna 2013 (taulukko 34). Fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta nettokuormitus oli negatiivinen eli pienempi kuin laskennallinen taustakuormitus. Taulukko 34 Väärälammensuon kasvillisuusaltaan alapuoliset kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,6 0,51 5,8 4, Fosfori 0,15-0,01 0,48 0,28 0,005 0,05-0,004 1,7-0,13 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn , Väärälammensuon vuosikuormitus Vuosikuormitus on laskettu Väärälammensuon pinta-aloille sen omien tarkkailupisteiden ominaiskuormitusluvuilla vesienkäsittelymenetelmien mukaan. Kokonaisvuosikuormitus muodostuu tarkkailupisteiden yhteenlasketusta kuormituksesta. Väärälammensuon vuosikuormitus on esitetty taulukossa 90 ja liitteessä Heinola Heinolan alueelta läntisen Suomen kuormitustarkkailussa on mukana Laviassuon täydentävä tarkkailupiste (liite 3) Laviassuo (Heinola) Laviassuolla tuotanto aloitettiin jo v Vuonna 2013 oli tuotannossa 50,1 ha ja levossa 3,1 ha. Laviassuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 115/05/1, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 06/0259/3). Laviassuon tuotantoalue sijaitsee Kymijoen vesistön Ruotsalaisen alueen Myllyojan (14.142) valuma-alueella. Laviassuon turvetuotantoalueen vedet johdetaan laskuojan kautta Lemmonjokeen, joka saa alkunsa valuma-alueen järvistä Laviassuon koillispuolelta. Lemmonjoki yhtyy Myllyojaan, joka laskee Ruotsalaisen Nyynäistenlahden pohjukkaan noin viisi kilometriä Laviassuon pohjoispuolella. Vesienkäsittely on perustasoa virtaamansäädöllä. Laviassuon laskeutusaltaiden alapuolella oli täydentävää tarkkailua vuonna Mittapadon valuma-alue on 55,7 ha. Vuonna 2013 Laviassuolla oli tuotantoa ajalla yhteensä 26 tuotantopäivää.

58 Vedenlaatu Laviassuon laskeutusaltaiden alapuoliselta tarkkailupisteen kiintoaine- ja typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Myös ammoniumtyppipitoisuus oli korkea. Laviassuon keskimääräinen fosforipitoisuus oli samaa tasoa ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) pienempi kuin luonnontilaisen suon osalta käytetyt vertailuluvut (kokonaisfosfori 20 µg/l ja COD Mn 32 mg/l O 2 ). Laviassuon näytteet 12.6., ja ovat tuottajan ottamia omavalvontanäytteitä (taulukko 35). Taulukko 35 Laviassuon tarkkailuaseman (laskeutusaltaiden alapuoli) vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. NO2,3- Kok. Fosf. Rauta CODMn Kloridi Sulfaatti S-joht. Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 mg/l mg/l ms/m l/s l/s km ,7 5, ,3 2, ,1 ei mitattu , , , , ,7 7, < 5 2,7 7,6 2, , , * 6,3 8, < 5 3,2 17 ei mitattu ,8 8, ,0 3,9 12 2, ,7 2,0 3, ,9 2, ,0 3,1 7,2 1, ,6 8,0 14, * 4, ,9 58 ei mitattu , , ,1 0,10 0, * 6,6 7, ,1 15 ei mitattu , , ,9 5,0 9,0 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=10 kpl 5, ,2 19 2, ,0 25,2 Med 13 6,7 8, ,1 12 1, Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Virtaama ja kuormitus Laviassuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 35). Laviassuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Laviassuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden C vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden C keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Laviassuon brutto-ominaiskuormitus oli typen osalta noin 75 % suurempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kiintoaineen, fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta brutto-ominaiskuormitukset olivat tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoja pienemmät (taulukko 36). Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta netto-ominaiskuormitus jäi negatiiviseksi eli oli pienempi kuin laskennallinen luonnontilaisen suon kuormitus. Laviassuon vuosikuormitus on laskettu täydentävän tarkkailupisteen ominaiskuormitusluvuilla (taulukko 90, liite 8). Taulukko 36 Laviassuon tarkkailuaseman kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,4 9,3 7, Fosfori 0,26 0,071 0,48 0,28 0,014 0,095 0,026 5,0 1,4 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn ,

59 Hollola Hollolan alueelta päästötarkkailussa oli mukana Hirvisuon tarkkailupiste (liite 3) Hirvisuo (Hollola) Hirvisuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1986 ja tuotanto Hirvisuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 21,7 ha, levossa 5,0 ha ja tuotannosta viiden vuoden sisällä poistuneita alueita 0,5 ha. Hirvisuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston vesienjohtamislupa (päätös 52/02/1, myönnetty ) ja Vaasan hallinto-oikeuden vesienjohtamislupa (päätös 03/0021/2, myönnetty ). Hirvisuon lupamääräykset tarkistettiin v (päätös ISY 29/09/1, ). Hirvisuo sijaitsee Porvoonjoen vesistöalueella Hahmajoen valuma-alueella (18.056). Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso ja virtaamansäätö. Kuormitustarkkailunäyte otetaan laskeutusaltaan alapäähän rakennetulta mittapadolta tarkkailupisteestä 1b. Mittapadon valuma-alue on 27,4 ha. Vuonna 2013 tuotantoa oli Hirvisuolla ajalla yhteensä 17 tuotantopäivää. Käyttötarkkailuyhteenvedon mukaan on aloitettu maansiirtotyöt kemikalointiaseman rakentamiseksi. Vedenlaatu Vuonna 2013 Hirvisuolta otettiin yhteensä kuusi näytettä (taulukko 37). Hirvisuon näytteet 12.6., ja ovat tuottajan ottamia omavalvontanäytteitä. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn -arvo oli yli kaksi kertaa suurempi ja kokonaistyppipitoisuus noin 13 % suurempi kuin tuotannossa olevilla ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kokonaisfosfori- ja rautapitoisuus olivat pienempiä ja kiintoainepitoisuus samaa tasoa kuin ominaiskuormitussoiden keskiarvo. Hirvisuolta purkautuva vesi oli erittäin hapanta (ph keskiarvo 4,2). Kiintoaine- ja fosforipitoisuus olivat korkeampia kuin edellisvuosina, mutta typen ja COD Mn keskiarvot olivat edellisvuosien tasoa. Taulukko 37 Hirvisuon tarkkailuaseman 1B vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km ,4 3, ,79 2, Ei virtaamaa, ei näytettä * 4,2 2, ,0 1,4 97 Ei mitattu ,4 3, ,40 1, * 4, ,0 120 Ei mitattu ,1 9, ,52 1, * 4,1 7, ,6 64 Ei mitattu *omavalvontanäyte Ka 2013 n=6 kpl 4,2 7, ,3 94 0,57 2,1 Med 13 4,2 5, Ka 2012 Ka ,3 4, ,9 4, Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44

60 Virtaama ja kuormitus Hirvisuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 37). Hirvisuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Hirvisuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Hirvisuon brutto-ominaiskuormitus oli typen osalta noin 34 % ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta yli kaksi kertaa suurempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli lähes puolet pienempi ja fosforin saman verran kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvo (taulukko 38). Hirvisuon vuosikuormitus on laskettu täydentävän tarkkailupisteen ominaiskuormitusluvuilla (taulukko 90, liite 8). Taulukko 38 Hirvisuon tarkkailuaseman 1B la ap kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,6 0,53 7,1 5, Fosfori 0,48 0,32 0,48 0,28 0,013 0,18 0,12 4,8 3,2 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Hämeen ELY-keskuksen hyväksymässä Hirvisuon päästötarkkailuohjelmassa edellytetään kuormitustietojen ilmoittamista myös yksikössä kg/d. Alla olevassa taulukossa 39 on esitetty keskimääräiset päiväkuormat. Bruttokuormitus oli vuonna 2013 edellisvuotta suurempi kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta ja pienempi kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta. Vuosina keskimääräiset vuorokausikuormitukset on laskettu hetkellisten virtaamien perusteella, mutta vuosina läheisten alueiden keskivirtaamilla, mikä vaikuttaa osaltaan tuloksiin. Taulukko 39 Hirvisuon tarkkailuaseman keskimääräiset vuorokausikuormitukset vuosina Bruttokuormitus Nettokuormitus Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. CODMn Vuosi aine typpi fosf. aine typpi fosf. kg /d kg / d kg / d Kg O2/d kg / d kg / d kg / d Kg O2/d keskiarvo ,8 0,53 0, ,6 0,40 0, keskiarvo ,1 0,65 0, ,33 0,45 0, Keskiarvo 2011: 1,3 0,41 0, ,87 0,29 Keskiarvo 2010: 1,4 0,22 0,015 1,1 0,15 0,012 Keskiarvo 2009: 0,48 0,14 0,005 0,30 0,10 0, Janakkala Janakkalan alueella oli ympärivuotista tarkkailua Röyhynsuolla sekä täydentävää kuormitustarkkailua Roitonsuolla. Kuormitustarkkailupisteet on esitetty liitteessä Roitonsuo (Janakkala), Kekkilä Oy Roitonsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1965 ja tuotanto Roitonsuolla on tuotantokuntoista alaa 76 ha. Vuonna 2013 Roitonsuon tuotantoalue oli kokonaisuudessaan levossa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Roitonsuon turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (päätös nro 90/2012/2, Dnro ESAVI/721/04.08/2010), jonka

61 Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään (Nro 13/0030/1) ja palautti asian aluehallintovirastoon ratkaistavaksi. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt Kekkilä Oy:tä täydentämään hakemusta Hakija on katsonut, ettei selvityksiä ole mahdollista tehdä määräajassa ja on peruuttanut hakemuksen aluehallintovirastoon lähettämällään kirjeellä. Aluehallintovirasto ratkaisi asian päätöksellään (ESAVI/ /2013) Roitonsuolle tullaan hakemaan ympäristölupaa uudelleen selvitysten valmistuttua. Tällä hetkellä Roitonsuolla ei ole lainvoimaista ympäristölupaa. Roitonsuon turvetuotantoalue sijaitsee Luhdanjoen valuma-alueella (nro 35.85). Roitonsuon puhdistetut kuivatusvedet johdetaan alapuoliseen vesistöön reittiä laskuoja - Lapinjoenoja - Lapinjoki - Luhdanjoki - Mommilanjärvi. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaaman säätö. Roitonsuolla oli täydentävää tarkkailua vuonna Mittapadon valuma-alue on 94,3 ha. Vedenlaatu Roitonsuon tarkkailuasemalta otettiin näytteitä viisi kertaa hydrologisena vuonna 2013 (taulukko 40), joista elokuun näyte oli omavalvontanäyte otettiin myös yläpuolinen omavalvontanäyte (liite 7). Roitonsuolta otettujen näytteiden perusteella kiintoaineen pitoisuus oli hieman suurempi tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoon nähden. Ravinnepitoisuudet ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon osalta pitoisuudet olivat pysyvien asemien keskiarvoa pienemmät. Ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Roitonsuolla vuonna Kiintoainepitoisuus oli hieman edellisvuosia korkeampi, mutta COD Mn -arvo puolestaan selvästi edellisvuosia alhaisempi. COD Mn -arvo oli omavalvontanäytettä lukuun ottamatta pienempi kuin luonnontilaisen suon taustapitoisuus. Elokuun omavalvontanäytteen osalta pitoisuudet olivat korkeampia kuin muilla näytteenottokerroilla. Taulukko 40 Roitonsuon tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. Huom aine typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 l/s l/s km ,4 4, ,7 padottaa ,6 5, ,0 9,5 padottaa , ,4 5,7 padottaa * 6, ,4 4,5 56 ei mitattu , ,3 1,4 padottaa *omavalvontanäyte Ka 2013 n=5 kpl 6, ,5 24 6,9 3,7 Med 13 6, Ka ,1 7, Ka ,9 7, Om.kuormitussuot ,7 8, , Virtaama, valuma ja kuormitus Roitonsuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 40). Roitonsuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Roitonsuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Roitonsuon brutto-ominaiskuormitukset (g/ha d) olivat pienemmät kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla vuonna 2013 keskimäärin (taulukko 41). Kemiallisen

62 hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta netto-ominaiskuormitus jäi negatiiviseksi eli pienemmäksi kuin laskennallinen taustahuuhtouma. Roitonsuon vuosikuormitus on laskettu koko tuotantoalueelle Roitonsuon täydentävän tarkkailupisteen kuormituslukujen perusteella (taulukko 90, liite 8). Taulukko 41 Roitonsuon tarkkailuaseman kuormitus vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi 13 9,5 15 9,6 1,0 4,9 3, Fosfori 0,35 0,19 0,48 0,28 0,027 0,13 0,069 9,7 5,3 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Röyhynsuo (Janakkala) Röyhynsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2000 ja tuotanto Röyhynsuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 127,0 ha ja alle viiden vuoden sisällä poistuneita alueita 16,2 ha. Röyhynsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 52/2007/4, dnro LSY 2004-Y-142, myönnetty ). Röyhynsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella, Hiidenjoen suualueella (35.811). Kuivatusvedet johdetaan käsittelyn jälkeen Ilmusjärveen ja siitä ne virtaavat Välijokea pitkin Vettenjakamoon ja Hiidenjokeen, joka laskee Vanajaveteen. Koko tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Röyhynsuolla on ympärivuotista tarkkailua pintavalutuskentän ylä- ja alapuolella. Alapuolisen tarkkailupisteen mittapadon valuma-alue on 160,0 ha. Tuotanto vuonna 2013 aloitettiin 2.5. ja lopetettiin , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 50. Vedenlaatu Hydrologisena vuonna 2013 Röyhynsuon pintavalutuskentän yläpuoliselta pisteeltä otettiin kaikkiaan 23 näytettä (taulukko 42). Helmikuussa yläpuolisen pisteen näytettä ei otettu koska allas oli remontissa. Pintavalutuskentän yläpuoliset kiintoainepitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin edellisvuonna. Myös rautapitoisuus oli hieman edellisvuosia korkeampi, mutta muut pitoisuudet olivat samaa tasoa tai pienempiä. Pintavalutuskentän alapuolisen pisteen osalta vuonna 2013 Röyhynsuolta purkautuvan veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn -arvo olivat tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoja korkeammat. Edellisiin vuosiin verrattuna typpipitoisuus oli pienentynyt ja kiintoainepitoisuus nousi. Korkeimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin korkeiden virtaamien aikaan huhtikuussa sekä lokakuun lopulla (taulukko 43).

63 61 Taulukko 42 Röyhynsuon pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,8 6, , , , , , , Allas remontissa, ei virtaamaa. Ei näytettä ,3 7, , , ,8 74 6, , ,3 57 7, ,0 2, , ,4 74 9, , , , ,0 8, , , ,6 38 9, , , , ,0 35 7, ,1 28 8, , ,1 67 6, ,1 31 4, , ,4 53 Ka 2013 n=23 kpl 6, ,3 55 Med ,5 31 9, ,8 56 Ka 2012 Ka , ,9 53 6, ,3 59 Om.kuorm.suot ,7 5, ,2 50 Talvi 5 kpl 6, ,8 50 Kevät 2 kpl 5,5 66 7, ,0 2,8 15 Kesä 11 kpl 6, ,3 65 Syksy 5 kpl 6, , ,1 56

64 62 Taulukko 43 Röyhynsuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. Huom aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km ,7 2, ,6 50 1,3 0, ,7 5, ,6 24, ,8 2, ,1 1, ,0 2, ,4 54 2,2 1, ,1 2, ,4 2, ,2 4, ,8 48 0,3 0, ,2 2, ,5 0, , ,7 50 2,6 1, , ,8 30, ,9 37 4, , ,0 42,5 padottaa , ,5 9, ,8 4, ,5 48 3,4 2, ,9 5, ,8 0, , ,5 0, ,9 4, ,3 68 0,5 0,3 padottaa * 5,9 8, ,9 72 ei mitattu ,7 6, ,40 0,3 padottaa ,7 3, ,8 1,2 padottaa , ,3 66 0,06 0, ,9 9, ,08 0, ,9 3, ,14 0, ,0 5, ,6 71 0,40 0, ,0 3, ,45 0, ,1 4, ,75 0, ,5 35 4, , ,5 12,2 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=25 kpl 5,9 9,1 7, ,4 57 8,9 3,4 Med ,9 5,2 4, ,6 54 Ka ,8 4, ,0 56 Ka ,8 5, ,5 67 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 6 kpl 6,1 3, ,0 50 Kevät 2 kpl 6,0 26 4, ,3 16 Kesä 12 kpl 5,8 8, ,5 68 Syksy 5 kpl 5,9 10 4, ,5 54 Virtaama, valuma ja kuormitus Edellisten vuosien tapaan Röyhynsuon pintavalutuskentän alapuoliselta mittapadolta mitattiin hetkellisiä virtaamia näytteenottojen yhteydessä (taulukko 43). Näytteenottajien merkintöjen mukaan mittapadolla oli useaan otteeseen padotusta. Röyhynsuon kuormitukset on laskettu omilla pitoisuuksilla ja läheisten ominaiskuormitussoiden A valumilla (ks. laskentatavan kuvaus 4.4.2). Röyhynsuon tarkkailuaseman kuormitukset vuonna 2013 on esitetty kuvassa 16 ja taulukossa 44. Röyhynsuon pintavalutuskentän alapuoliset brutto-ominaiskuormitukset vuonna 2013 olivat suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 44). Kiintoaineen osalta kuormitus oli 12 %, typen 40 %, fosforin 72 % ja COD Mn osalta 53 % ominaiskuormitussoiden keskiarvoa korkeampi. Kuormitus oli suurin keväällä, elokuussa ja syksyllä, kun valumat olivat suuria (kuva 16). Röyhynsuon vuosikuormitus on laskettu oman tarkkailupisteen ominaiskuormitusluvuilla.

65 63 Kuva 16. Röyhynsuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

66 64 Taulukko 44 Röyhynsuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman kuormitus vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine Typpi ,9 7,5 5, Fosfori 0,82 0,60 0,48 0,28 0,12 0,30 0, g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn Puhdistusteho Röyhynsuon pintavalutuskenttä poisti pitoisuusvertailun mukaan vuonna 2013 tehokkaasti kiintoainetta (puhdistusteho 86 %), fosforia (54 %) ja typpeä (50 %). Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvon (lähinnä humus) osalta ei tapahtunut puhdistumista pintavalutuskentällä. Pitoisuusvertailun tulokset on koottu taulukkoon 45. Typen puhdistusteho on parantunut ja kiintoaineen ja fosforin osalta pysynyt ennallaan edellisvuosiin nähden. Ammoniumtypen puhdistusteho oli 73 %, fosfaattifosforin 57 % ja raudan 26 %. Taulukko 45 Röyhynsuon pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % ,3 2, , , , , Ei yp-näytettä ,6 2, , , ,3 4, , Ei yp-näytettä , , , , , , Keskiarvo: 69 9, Mediaani: 31 5, Minimi: 6,3 2, Maksimi: , , , Talvi 33 3,9 88, Kevät Kesä 61 8, Syksy

67 6.8 Riihimäki Riihimäen alueella oli täydentävää kuormitustarkkailua Sammalistonsuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla tarkkailupisteillä. Kuormitustarkkailupisteet on esitetty liitteessä Sammalistonsuo (Riihimäki), Kekkilä Oy Sammalistonsuo sijaitsee Riihimäen kaupungissa noin 3 km taajama-alueen pohjoispuolella. Sammalistonsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1970 ja tuotanto Sammalistonsuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 110 ha ja alle viiden vuoden sisällä tuotannosta poistuneita aloja oli 16 ha. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto (päätös nro 44/2004/4, dnro LSY Y-355) on myöntänyt ympäristöluvan Sammalistonsuon turvetuotantoalueelle. Ympäristöluvan lupamääräyksien tarkistuksesta on Etelä-Suomen aluehallintovirasto antanut päätöksen (ESAVI/30/04.08/2011). Päätös ei ole lainvoimainen. Sammalistonsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella (35) Vanajan reitin valumaalueeseen (35.8) kuuluvalla Punkanjoen valuma-alueella (35.829). Sammalistonsuon kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta reittiä Punkanjoki - Puujoki - Kernaalanjärvi. Vuonna 2013 kuivatusvedet koko tuotantoalan osalta on käsitelty ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Sammalistonsuolle on rakenteilla tarkistushakemuksen mukaisesti uusi vesienkäsittelykosteikko, koska pintavalutuskenttä on todettu toimimattomaksi. Sammalistonsuolla suoritetaan täydentävää tarkkailua pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla tarkkailupisteillä. Pintavalutuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 198,0 ha. Vuonna 2013 Sammalistonsuolla oli tuotantoa ajalla yhteensä 45 tuotantopäivää. Vedenlaatu Taulukoissa 46 ja 47 on esitetty Sammalistonsuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuoliset vedenlaadut vuonna Otettujen näytteiden perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli noin kolme kertaa suurempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvo. Kokonaistyppipitoisuus oli 69 % ja kokonaisfosforin pitoisuus 34 % keskiarvoa korkeampi. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo (lähinnä humus) oli samaa tasoa kuin luonnontilaisten soiden vertailuarvo (32 mg/l O2) otettu näyte on ylivirtaamatilanteessa otettu omavalvontanäyte, jonka osalta pitoisuudet on laskettu mukaan keskiarvoihin. Kiintoainepitoisuus ja COD Mn -arvo olivat näytteessä suurempia kuin Sammalistonsuon muilla näytteenottokerroilla (taulukko 47). Ravinteita omavalvontanäytteessä oli vähemmän kuin Sammalistonsuolla keskimäärin.

68 66 Taulukko 46 Sammalistonsuon pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , , * 7,4 30 8, ,7 1, ,8 4, * omavalvontanäyte Ka 2013 n=5 kpl 7, Med 13 7, Ka , Ka ,7 16, Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Taulukko 47 Sammalistonsuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km ,0 9, ,0 2, ,0 32 7, ,0 5, , ,0 7, * 7, ,5 40 ei mitattu , ,0 1,5 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=5 kpl 7, ,5 33 8,0 4,0 Med 13 7, ,0 3,5 Ka 2012 Ka , , Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Virtaama, valuma ja kuormitus Sammalistonsuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 47). Käyttötarkkailupäiväkirjan mukaan Sammalistonsuon vesiä oli virrannut mittapadon ohi. Sammalistonsuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Sammalistonsuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Sammalistonsuon brutto-ominaiskuormitukset (g/ha d) olivat COD Mn -arvoa lukuun ottamatta huomattavasti suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 47). Kuormitus oli typen osalta 89 %, fosforin osalta 47 % ja kiintoaineen osalta 76 % korkeampi kuin ominaiskuormitussoiden keskiarvo. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta netto-ominaiskuormitus jäi negatiiviseksi eli pienemmäksi kuin laskennallinen taustahuuhtouma. Sammalistonsuon vuosikuormitus on laskettu koko tuotantoalueelle Sammalistonsuon tarkkailupisteen kuormituslukujen perusteella (taulukko 90, liite 8).

69 67 Taulukko 48 Sammalistonsuon pintavalutuskentän alapuolinen kuormitus vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine Typpi ,6 3,5 10 8, Fosfori 0,71 0,55 0,48 0,28 0,089 0,26 0, g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Puhdistusteho Sammalistonsuon pintavalutuskentän puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 49. Keskimääräinen puhdistusteho oli kokonaistypen osalta 4 %. Kiintoaineen, kokonaisfosforin ja kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn -arvon osalta keskimääräiset puhdistustehot jäivät alhaisiksi. Elo- ja syyskuun näytteiden huonot puhdistustehot laskivat keskiarvoa. Puhdistustehot olivat huonommat kuin Ihmeen (1994) mukaan pintavalutuskentillä keskimäärin (kiintoaine > 50 %, kok.typpi ja kok.fosfori > 40 %). Sammalistonsuolle on rakenteilla tarkistushakemuksen mukaisesti uusi vesienkäsittelykosteikko, koska pintavalutuskenttä on todettu toimimattomaksi. Taulukko 49 Sammalistonsuon pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % , , Keskiarvo: Mediaani: Minimi: 4, Maksimi: , Tammela Hydrologisena vuonna 2013 Tammelan kunnan alueelta läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli mukana kolme tuotantoaluetta. Ympärivuotista kuormitustarkkailua oli Okssuolla ja Rinnansuolla ja täydentävää tarkkailua Koivansuolla. Kuormitustarkkailupisteet on esitetty liitteessä Koivansuo (Tammela) Koivansuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 85/2003/4 ja sen muutos 45/2009/4 (LSY-2009-Y-43). Koivansuolla on siirrytty kuntoonpanovaiheesta tuotantoon vuonna Vuonna 2013 tuotannossa oli 30,0 ha ja levossa 8,0 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Koivansuo sijaitsee Paimionjoen vesistöalueella (27),

70 Pajulanjoen valuma-alueella (27.043). Kuivatusvedet johdetaan reittiä: Kytöniitunoja- Myllyjoki-Pienjoki-Pajulanjoki-Virkaanjoki-Hirsijärvi. Koivansuolla oli vuonna 2013 täydentävää tarkkailua pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla pisteillä. Alapuolisen mittapadon valuma-alue on 46,3 ha. Vuonna 2013 tuotanto käynnistettiin 2.5. ja lopetettiin , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 23. Vedenlaatu Taulukoissa 50 ja 51 on esitetty Koivansuon pintavalutuskentän vedenlaadut vuonna Otettujen näytteiden perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat muiden mitattujen parametrien paitsi kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta pienemmät verrattuna tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskiarvoon. Koivansuon pintavalutuskentältä purkautuva vesi oli soille tyypillisen hapanta (ph keskiarvo 4,8) otettu näyte on ylivirtaamatilanteeseen ajoittuva omavalvontanäyte. Tuolloin vedessä pitoisuudet olivat koholla verrattuna Koivansuon keskimääräisiin pitoisuuksiin. Otettujen viiden näytteen perusteella Koivansuolta lähtevän veden keskimääräiset kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat pienemmät kuin edellisvuosina. COD Mn -arvo oli edellisvuosia suurempi ja vesi oli edellisvuosia happamampaa. Taulukko 50 Koivansuon pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,6 2, , , , ,2 3, Ka 2013 n=4 kpl 5, Med 13 5, Ka , ,3 64 Ka ,9 7, ,0 60 Om.kuormitussuot ,7 8, , Taulukko 51 Koivansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 l/s l/s km ,0 1, ,0 4, ,7 < ,7 5, * 4,7 2, ,0 43 5,5 1,8 83 ei mitattu Ei virtaamaa, ei näytettä ,6 1, ,08 0,2 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=4 kpl 4,8 1, ,8 54 1,6 3,5 Med 13 4,7 1, Ka ,4 2, ,3 47 Ka ,5 3, ,1 49 Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44

71 Virtaama, valuma ja kuormitus Koivansuolla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 51). Koivansuon kuormitukset on laskettu vertaamalla Koivansuolta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Koivansuon brutto-ominaiskuormitukset (g/ha d) olivat COD Mn -arvoa lukuun ottamatta pienempiä kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 52). Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta brutto-ominaiskuormitus oli 19 % suurempi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Koivansuon vuosikuormitus on laskettu koko tuotantoalueelle Koivansuon täydentävän tarkkailupisteen kuormituslukujen perusteella (taulukko 90, liite 8). Taulukko 52 Koivansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman kuormitus v Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine 11 3, ,43 4,1 1, Typpi 9,5 5,5 15 9,6 0,36 3,5 2, Fosfori 0,21 0,046 0,48 0,28 0,008 0,075 0,017 2,9 0,64 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Puhdistusteho Koivansuon pintavalutuskentän puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 53. Otettujen näytteiden keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 85 %, kokonaistypen osalta 33 % ja kokonaisfosforin osalta 71 %. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvon osalta puhdistumista ei tapahtunut. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin puhdistustehot olivat selvästi paremmat kuin Ihmeen (1994) mukaan pintavalutuskentillä keskimäärin (kiintoaine > 50 %, kok.typpi ja kok.fosfori > 40 %). Taulukko 53 Koivansuon pintavalutuskentän puhdistustehot v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % ,7 1, , , Ei yp-näytettä Ei ap-näytettä ,7 1, Keskiarvo: 7,8 1, Mediaani: 3,7 1, Minimi: 2,7 1, , Maksimi: 17 1,

72 6.9.2 Okssuo (Tammela) Okssuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1999 ja tuotanto Okssuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 115,0 ha, levossa 5,0 ha ja valmistelussa 4,0 ha. Okssuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 133/2007/4 myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 08/0654/3). Lisäksi Okssuolla on ympäristölupa vesienkäsittelyn tehostamiseen (päätös 137/2009/4, myönnetty ). Okssuon tarkkailuasemat sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueella (35.937). Okssuon kuivatusvedet purkautuvat Oksjokeen ja edelleen Pehkijärveen. Okssuon kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskenttä sekä kosteikko, joille vedet jaetaan tasaisesti pumppaamolta puolet kosteikolle ja puolet pintavalutuskentälle. Okssuolla oli ympärivuotisessa tarkkailussa pintavalutuskentän alapuolinen ja kosteikon alapuolinen piste. Lisäksi veden laatua tarkkailtiin ympärivuotisesti yläpuoliselta näytepisteeltä. Vedet johdetaan pumppaamolta puolet pintavalutuskentän ja puolet kosteikon kautta. Pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman valuma-alue on 75,6 ha. Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailuaseman valuma-alue on 75,3 ha. Vuonna 2013 tuotantoa oli Okssuolla ajalla yhteensä 22 tuotantopäivää. 70 Vedenlaatu Okssuo, pintavalutuskenttä Okssuon pintavalutuskentän ja kosteikon yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 54. Taulukossa 55 ja kuvassa 18 on esitetty pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet. Otettujen näytteiden perusteella keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Muiden mitattujen parametrien osalta pitoisuudet olivat ominaiskuormitussoiden keskiarvoa korkeammat. Kokonaisfosforin pitoisuus oli 75 % suurempi kuin pysyvillä tarkkailukohteilla keskimäärin. Fosfaattifosforia vedessä oli yli kaksinkertainen määrä verrattuna ominaiskuormitussoiden keskiarvoon. Rautapitoisuus oli 31 % ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo 70 % suurempi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Okssuon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu oli samaa tasoa kuin vuosina

73 71 Taulukko 54 Okssuon pintavalutuskentän ja kosteikon yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,3 1, ,4 < ,4 1, , ,8 < ,2 1, ,3 2, , ,5 2, ,5 1, , ,6 1, ,5 1, ,0 1, ,3 < ,4 2, ,3 2, , ,4 2, ,5 3, ,3 7, , ,4 6, ,2 7, , ,6 2, ,6 4, ,6 3, , ,2 3, ,0 2, ,4 71 Ka 2012 n=24 kpl 5,4 3, ,2 70 Med 12 5,4 2, ,5 71 Ka ,4 4, ,3 80 Ka ,4 8, ,6 83 Om.kuorm.suot ,5 6, ,3 52 Talvi 3 kpl 5,3 2, ,1 103 Kevät 5 kpl 5,5 1, ,5 38 Kesä 9 kpl 5,4 6, ,0 77 Syksy 7 kpl 5,2 2, ,3 69

74 Taulukko 55 Okssuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus Virtamaa Jakso ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Sameus Kiintoaine DOC jakson jakson aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori (0,4 µm) virtaama valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 FTU mg/l mg/l l/s l/s km 2 Päivää ,9 14, ,1 2, , ,1 16, ,0 1, ,8 9,0 10 * ,3 2, ,7 3,5 17 * ,5 2, ,9 60 4,6 6, ,5 2, ,2 2, ,6 2, ,3 71 1,4 1, ,6 4, ,9 1, ,6 8, , ,7 2, , ,1 46, ,5 1, ,0 0, ,4 24,4 9 * ,5 3, ,6 9,7 30 5,1 6,8 12 * ,6 3, ,8 59 3,4 9,1 34 1,5 1, ,6 2, , ,4 0, ,5 8, , ,7 0, ,4 3, ,4 55 3, ,4 0,5 13 * * 5, ,01 0,02 1 * , ,01 0,01 9 * Ei näytettä! 0,02 0,02 19 * Ei näytettä! 1,8 2, , , ,9 6, ,3 6, , ,5 0, ,3 4, ,5 94 7, ,5 0, ,4 5, , ,4 0, ,5 4, , ,2 2, ,8 5, ,2 62 4,6 9, ,0 21,3 8 * omavalvontanäyte Virtaamajaksoa muokattu * Ka 2013 n=23 kpl 5,4 5, ,3 75 5, ,8 5,0 365 Med ,5 4, ,9 66 4, Ka 2012 Ka ,4 3, ,2 70 5,4 4, ,3 80 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 6 kpl 5,5 3, ,5 73 2,2 2,9 136 Kevät 2 kpl 5,6 7, ,0 1, ,4 31,1 15 Kesä 10 kpl 5,5 8, ,4 86 1,5 1,9 145 Syksy 5 kpl 5,3 3, ,1 70 6,4 8,5 69 Okssuo, kosteikko Okssuon kosteikolta purkautuvan veden laatu on esitetty taulukossa 56 ja kuvassa 21. Kosteikolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli hieman alhaisempi verrattuna tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoon vuonna Kokonaistyppeä oli noin 17 % ja kokonaisfosforia noin 16 % enemmän kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Ammoniumtypen keskimääräinen pitoisuus oli noin 50 % ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo noin 74 % suurempi pysyvien asemien keskiarvoon verrattuna. Okssuon kosteikon alapuolisessa vedessä ph oli alhaisempi kuin Okssuon pintavalutuskentältä tulevassa vedessä ja ajoittain ph oli alle pitoisuudet olivat koholla, mikä johtui siitä että kohteella oli tehty kunnostustöitä ja asennettu kosteikon alapuolinen mittakaivo. Edellisvuoden keskipitoisuuksiin verrattuna typpipitoisuus oli vuonna 2013 pienempi, fosfori- ja kiintoainepitoisuus olivat edellisvuoden tasoa ja COD Mn -arvo oli hieman korkeampi.

75 Taulukko 56 Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna vko pvm Pitoisuus Virtamaa Jakso ph Kiinto- Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta COD Mn Kiintoaine DOC jakson jakson aine typpi typpi fosfori fosfori (0,4 µm) virtaama valuma 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 mg/l mg/l l/s l/s km 2 Päivää hetk.q ,9 3, , ,7 44,6 hetk.q ,9 2, ,8 30,1 hetk.q , ,3 8,3 hetk.q ,6 6, ,1 77 4,9 6,5 hetk.q , ,1 4,2 hetk.q ,9 6, ,9 52 4,1 5,4 hetk.q Ei virtaamaa. Ei näytettä. Kenttä remontissa. hetk.q , , ,3 15,0 hetk.q , ,9 37,0 hetk.q ,8 4, < 5 0, ,2 30,6 hetk.q ,0 6, ,1 6,8 12 * ,5 3, < 5 0, ,6 31 1,5 1, ,9 1, ,4 0, ,2 2, ,7 0, ,2 < < 5 1,1 92 < ,4 0,5 13 * * 5,0 2, , ,01 0,02 1 * ,0 2, ,01 0,01 9 * ,8 6, ,02 0,02 19 * ,8 3, < 5 1, ,3 94 1,9 2, ,1 1, ,9 6, ,1 3, ,5 0, ,0 1, < 5 1, ,5 0, ,1 2, ,4 0, ,2 2, ,2 2, ,7 2, < 5 1, ,1 21,3 8 * omavalvontanäyte Virtaamajaksoa muokattu * Ka 2013 n=24 kpl 5,2 4, ,6 90 4,0 61 Med ,2 3, ,0 1,8 82 4,6 58 Ka ,5 4, ,1 78 Ka ,1 3, ,1 84 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 5 kpl 5, ,7 66 Kevät 2 kpl 5,9 7, ,0 0,44 29 Kesä 12 kpl 5,1 2, ,4 109 Syksy 5 kpl 5,2 2, ,0 1,9 95 Virtaama, valuma ja kuormitus Okssuon pintavalutuskentän alapuolinen kuormitus Okssuon pintavalutuskentän alapuoliselta mittapadolla on mitattu virtaamia jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Okssuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli 3,8 l/s (v ,0 l/s) ja valuma 5,0 l/s km 2 (v ,7 l/s km 2 ). Virtaamamittaus toimi hyvin ja virtaamajaksot saatiin koko tarkkailuvuoden ajalta. Vuodenajoittain suurimmat valumat olivat marraskuussa 2012, keväällä, elokuussa sekä lokakuussa 2013 (kuva 17). Helmi-maaliskuussa, kesäheinäkuussa ja syyskuussa valumat olivat hyvin alhaisia. Okssuon valumat olivat pienempiä kuin samalla alueella A sijaitsevan Rinnansuon keskimääräiset valumat (liite 4). Okssuo ja Rinnansuo ovat alueen A ominaiskuormitussoita (n=2).

76 74 Kuva 17 Okssuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman valumat, ominaiskuormitussoiden alue A valumat ja Okssuolta otettujen näytteiden ajankohdat vuonna Kuormituslaskennassa Okssuon pintavalutuskentän osalta on käytetty pintavalutuskentän alapuolelta mitattuja pitoisuuksia ja omia virtaamia. Okssuon pintavalutuskentän alapuoliset brutto-ominaiskuormitukset vuonna 2013 olivat huomattavasti pienempiä kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 57). Kuormitus oli suurinta keväällä ja syksyllä, kun valumat olivat suuria (kuva 18).

77 75 Kuva 18. Okssuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

78 Typen, fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat pienemmät kuin aikaisempina vuosina (kuva 19). Kiintoaineen bruttoominaiskuormitus oli hieman viime vuosia korkeampi. Okssuon ominaiskuormitukset ovat laskeneet tarkkailun aloittamisesta lähtien vaikka vuosien välistä pientä vaihtelua onkin ollut. Taulukko 57 Okssuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tarkkailupisteen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus Keskivaluma: brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto q= 5,0 l/s km2 g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine ,4 8,5 6, Typpi 7,3 5, ,45 2,7 1, Fosfori 0,32 0,23 0,48 0,28 0,02 0,12 0,08 7,1 5,2 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn Kuva 19 Okssuon bruttokuormitusten (g/ha d ja g O 2 /ha d) vuosien välinen vaihtelu Okssuon kosteikon alapuolinen kuormitus Okssuon kosteikon alapuoliselle mittapadolle on asennettu jatkuvatoiminen virtaamamittari ja sitä ennen kohteelta on mitattu näytteenoton yhteydessä hetkellinen virtaama. Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli 5,2 l/s ja valuma 6,9 l/s km 2. Valumahuiput ovat selvästi korkeampia kuin Okssuon pintavalutuskentän alapuolelta on mitattu.

79 Kuormituslaskennassa Okssuon kosteikon osalta on käytetty kosteikon alapuolelta mitattuja pitoisuuksia ja omia virtaamia sekä ennen omaa virtaamamittausta olevien jaksojen osalta Okssuon pintavalutuskentän alapuolelta mitattuja valumia. 77 Kuva 20 Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailuaseman valumat, ominaiskuormitussoiden alue A valumat ja Okssuolta otettujen näytteiden ajankohdat vuonna Okssuon kosteikon alapuoliset ominaiskuormitukset vuonna 2013 olivat COD Mn - kuormitusta lukuun ottamatta huomattavasti pienempiä kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 58). Kuormitukset olivat hieman korkeampia kuin Okssuon pintavalutuskentän osalta. Kuormituksen määrä laskentajaksoittain käy ilmi kuvasta 21. Taulukko 58 Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailupisteen kuormitusluvut vuonna Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden arvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tarkkailupisteen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonais ominaiskuormitus om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine ,5 9,0 7, Typpi 9,0 6, ,56 3,3 2, Fosfori 0,30 0,21 0,48 0,28 0,018 0,11 0,076 6,7 4,7 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn

80 78 Kuva 21. Okssuon kosteikon alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

81 Okssuon vuosikuormitus Okssuon vuosikuormitus on laskettu pintavalutuskentän alapuolisen ja kosteikon alapuolisen tarkkailupisteen kuormitusluvuilla. Koska Okssuon kuivatusvedet jaetaan puolet kosteikolle ja puolet pintavalutuskentälle, kokonaiskuormitus muodostuu tarkkailupisteiden yhteenlasketusta kuormituksesta. Okssuon kokonaiskuormitus yhteensä on esitetty taulukossa 90 ja vesistöalueittain liitteessä 8. Puhdistusteho Okssuon pintavalutuskenttä Okssuon pintavalutuskentän puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 59. Otettujen näytteiden keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 65 %, kokonaistypen osalta 32 %, kokonaisfosforin osalta 13 % ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvon osalta 4 %. Ammoniumtypen osalta puhdistusteho oli 52 % ja raudan osalta 1 %. Fosfaattifosforin osalta keskimääräinen puhdistusteho jäi negatiiviseksi. Taulukko 59 Okssuon pintavalutuskentän puhdistustehot v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % ,8 2, ,6 1, , ,1 2, ,1 2, ,1 2, Ei yp-näytettä , ,5 1, , , , , , Ei yp-näytettä Ei ap-näytettä Ei ap-näytettä , , , ,0 4, ,0 5, Keskiarvo: 15 5, Mediaani: 12 3, Minimi: 2,6 1, Maksimi: ,0 3, ,5 2, Talvi 9,5 3, Kevät 12 7, Kesä 24 8, Syksy 6,5 3,

82 Okssuon kosteikko 80 Okssuon kosteikon puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 60. Otettujen näytteiden keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 68 %, kokonaistypen osalta 24 % ja kokonaisfosforin osalta 40 %. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvon osalta ei tapahtunut puhdistumista. Ammoniumtypen osalta puhdistusteho oli 37 %, fosfaattifosforin osalta 41 % ja raudan osalta 32 %. Puhdistusteho oli fosforin osalta parempi, mutta typen osalta heikompi verrattuna Okssuon pintavalutuskentän puhdistustehoihin. Taulukko 60 Okssuon kosteikon puhdistustehot v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O2 % ,8 3, ,6 2, ,1 6, , ,1 6, Ei näytettä! ,5 4, , , , , , Ei yp-näytettä! , , , , , , , ,0 2, ,0 2, Keskiarvo: 16 5, Mediaani: 12 3, Minimi: 2,6 1, Maksimi: ,0 4, ,5 2, Talvi 9, , Kevät 12 7, Kesä 24 2, Syksy 6,5 2,

83 Rinnansuo (Tammela) Rinnansuo sijaitsee Tammelan kunnassa noin 18 km kuntakeskuksesta kaakkoon. Vuonna 2013 Rinnansuolla oli tuotantokunnossa 30 ha ja levossa 15 ha. Rinnansuon tuotantoalueita viimeisteltiin vuonna 2013 ja tuotantoa aloitettiin vähäisessä määrin. Rinnansuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (Nro 84/2009/4, Dnro LSY-2008-Y-369). Tuotantoalue sijaitsee Loimijoen vesistöalueella (35) Turpoonjoen valuma-alueeseen (35.98) kuuluvalla Kauhaojan valuma-alueella (35.985). Rinnansuon kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä ja sulan maan aikaan vedet käsitellään lisäksi rakeisen kemikaalin avulla. Kemikalointi on ns. kevytkemikalointi (rakeinen kemikaali syötetään veteen ns. sukka-annostelulla). Syksyllä 2012 kemikalointi lopetettiin Talven jälkeen kemikalointi otettiin uudelleen käyttöön Vuonna 2013 kemikalointi lopetettiin Ympärivuotista tarkkailua suoritetaan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla pisteillä sekä kemikalointiasemalla. Pintavalutuskentän alapuolisen mittapadon ja kemikalointiaseman valuma-alue on 51,0 ha. Vedenlaatu Taulukoissa 61 ja 62 on esitetty Rinnansuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuoliset vedenlaadut vuonna Taulukossa 63 on esitetty kemikalointiaseman alapuolinen vedenlaatu. Rinnansuon tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle, jonka jälkeen vedet käsitellään kemikaloinnilla sulanmaan aikaan. Kemikaloinnin alapuolisen pisteen vesinäytteet edustavat Rinnansuolta purkautuvan veden laatua, jonka perusteella lasketaan Rinnansuon vuosikuormitus. Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisen tarkkailupisteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin tuotannossa olevilla ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Korkeimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin marraskuussa 2012 sekä touko- ja kesäkuussa Rinnansuolta purkautuvan veden keskimääräinen rautapitoisuus oli 64 % suurempi keskiarvoon verrattuna. Muiden mitattujen parametrien osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden keskiarvoa pienemmät. Kokonaistypen 34 %, ammoniumtypen 24 %, kokonaisfosforin 48 %, fosfaattifosforin 35 % ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 54 % pienempi kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kemikaloinnin vaikutus näkyy varsinkin alhaisina fosforipitoisuuksina ja COD Mn -arvoina.

84 Taulukko 61 Rinnansuon pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Nitraatti- Kok. Fosf. Rauta COD Mn TOC Sameus DOC aine hehk. typpi typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 mg/l FTU mg/l ,0 6, , , , , ,3 7, , , , , < , < , , < , < ,3 7, < ,2 7, < , , ,0 9, , , , , , < 5 12, , < , , < 5 8, , < , , < Ei näytettä! , < , < 5 33 < , < , < , < , < 5 23 < , < 5 26 < ,7 7, < 5 5, Ka 2013 n=28 kpl 6, Med , , Ka 2012 Ka , , Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 10 kpl 5, Kevät 3 kpl 6, , Kesä 10 kpl 6, Syksy 5 kpl 6, ,

85 Taulukko 62 Rinnansuon pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Nitraatti- Kok. Fosf. Rauta COD Mn TOC Sameus DOC aine hehk. typpi typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 mg/l FTU mg/l ,2 7, , ,4 5, , , , ,3 4, , Ei näytettä! Ei näytettä! ,3 9, < , Ei näytettä! , , , , Ei näytettä! Ei näytettä! ,7 4, , ,8 8, ,7 4, , , ,5 6, , ,6 8, , , < , , , , < , , < , , < , , < , ,5 9, < , ,4 8, < , , < , , < , < ,2 4, , Ka 2013 n=23 kpl 6, , Med , , Ka ,2 8, , Ka ,7 5, ,2 91 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 5 kpl 6, , Kevät 3 kpl 6,1 4, ,3 2, ,1 15 Kesä 10 kpl 6, , Syksy 5 kpl 6, ,

86 Taulukko 63 Rinnansuon kemikalointiaseman alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus Virtamaa Jakso ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Nitraatti- Kok. Fosf. Rauta CODMn TOC Sameus DOC jakson jakson aine hehk. typpi typpi typpi fosfori fosfori virtaama valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 mg/l FTU mg/l l/s l/s km 2 Päivää ,7 32, , , ,6 34, ,4 6, , ,9 21,3 8 * ,3 5, , ,8 13,3 20 * ,4 4, , ,4 0, ,4 4, , ,2 0, ,5 5, , ,8 17 0,1 0, ,4 8, , ,2 14, ,1 4, , ,1 10, ,3 7, , ,8 9, ,2 4, , ,7 7,3 13 * ,2 5, , ,6 7,1 8 * ,2 6, , ,9 7, ,8 8, , , ,3 104, ,7 3, , , ,6 79, ,6 6, , ,8 13,4 13 * , < 5 10,8 7,7 7,3 9 5,1 4,3 8,3 15 * , , ,4 8,5 9 * , < 5 5, ,5 8,1 4,5 8,9 13 * , < 5 4, ,7 5, ,7 8, < 5 11 < 5 6, ,4 36 2,2 4,4 0, * 3,7 8, < 5 7,6 12 2,1 4,0 15, ,6 6, < 5 11 < 5 7,0 7,9 7,2 3,5 5,5 1,8 3, ,4 5, < 5 34 < 5 6,7 6,7 6,3 5,7 5,7 2,9 5, ,6 7, < , ,4 8,7 3,6 7, ,6 4, < 5 4 < 5 7,9 7,3 7,6 3,6 6,4 1,9 3, ,2 3, < 5 1,5 7,1 7,2 2,0 5,8 0,2 0, , < 5 3, ,5 7,7 0,1 0, , < 5 6, ,3 11 6,8 13, , < 5 3, ,8 7,2 21,8 42,8 8 * omavalvontanäyte Virtaamajaksoa muokattu * Ka 2013 n=29 kpl 4,1 8, , ,9 13,5 365 Med ,7 6, , Ka ,6 17, , Ka 2011 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Talvi 10 kpl 6,3 5, , ,8 7,4 135 Kevät 3 kpl 5,9 6, , , ,5 59,8 29 Kesä 11 kpl 3,7 9, , ,1 12 3,0 5,9 134 Syksy 5 kpl 4,7 14, , ,7 21,0 67 Virtaama ja valuma Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä mitattiin virtaamia jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Keskimääräinen virtaama oli 6,9 l/s ja valuma 13,5 l/s km 2. Vuodenajoittain suurimmat valumat olivat kevättulvan aikaan huhtikuussa sekä lokakuussa 2013 ja marraskuussa 2012 (kuva 22). Rinnansuo on Okssuon tavoin toinen alueen A ominaiskuormitussoista. Rinnansuon koko vuoden keskimääräinen valuma on 2,6 kertaa suurempi verrattuna Okssuon valumaan. l/s km Rinnansuon valuma käytetty Raumjärvensuon valumadataa. Okssuo Rinnansuo kem ap Näytteenottohetket valumadata korvattu pvm Kuva 22 Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisen tarkkailuaseman valumat, ominaiskuormitussoiden alue A valumat ja Rinnansuolta otettujen näytteiden ajankohdat vuonna 2013.

87 Kuormitus Rinnansuon kuormitukset on esitetty taulukossa 64 ja kuvassa 24. Kuormitukset on laskettu Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuuksien ja virtaamien perusteella (ks. laskentatapa luvusta 4.4.1). Rinnansuolta lähtevän veden brutto-ominaiskuormitukset (g/ha d) olivat kiintoaineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen osalta samaa tasoa tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden keskiarvoon verrattuna (taulukko 64). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli puolestaan 20 % pienempi verrattuna keskiarvoon. COD Mn -arvon osalta laskennallinen netto-ominaiskuormitus oli negatiivinen eli jäi pienemmäksi kuin luonnon taustahuuhtouma. Rinnansuon tuotantoalueen vuosikuormitus (kg/a) on laskettu koko tuotantoalueelle kemikaloinnin alapuolisen pisteen kuormituslukujen (kg/ha a) perusteella (taulukko 90, liite 8). Taulukko 64 Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisen tarkkailupisteen kuormitus Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden vuosikeskiarvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonais ominaiskuormitus om.kuorm.suot kuormitus kuormitus Keskivaluma: brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto q= 13,5 l/s km2 g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi 14 8,2 15 9,6 0,63 5,1 3, Fosfori 0,46 0,22 0,48 0,28 0,020 0,17 0,08 7,5 3,7 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/a Kg O2 CODMn Vuoteen 2012 verrattuna Rinnansuon brutto-ominaiskuormitukset olivat pienentyneet kaikkien laskettujen parametrien osalta (kuva 23). Vuonna 2013 virtaamat olivat edellisvuotta pienemmät, mistä johtuen myös kuormitukset olivat alhaisemmat. Vuonna 2012 Rinnansuon tuotantoalue oli valmistelussa, mistä johtuen kuormitukset olivat myös korkeammat. 85 g/ha d Kiintoaine 121 g/ha d Typpi 14 g/ha d 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 2,1 Fosfori 0,46 g O2/ha d CODMn , Kuva 23. Rinnansuon tuotantoalueen brutto-ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina

88 86 SS (g/ha d) Kiintoaine mg/l * kuormitus 2013 pitoisuus 2013 Kemikalointi käytössä Kok-N (g/ha d) Kokonaistyppi µg/l * kuormitus 2013 pitoisuus 2013 Kemikalointi käytössä Kok-P (g/ha d) Kokonaisfosfori µg/l 3,6 3,3 3,0 2,7 2,4 2,1 1,8 1,5 1,2 0,9 0,6 0,3 0, * kuormitus 2013 pitoisuus 2013 Kemikalointi käytössä COD Mn (g O 2 /ha d) COD Mn mg/l O * kuormitus 2013 pitoisuus 2013 Kemikalointi käytössä Kuva 24. Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuudet näytekerroittain ja kuormitukset jaksoittain hydrologisena vuonna 2013.

89 Puhdistusteho 87 Rinnansuolle on asetettu puhdistustehon osalta vaateet, että pintavalutuskentän kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta puhdistustehon tulisi olla 50 %. Koska pintavalutuskentän puhdistusteho ei ole aikaisemmin täyttänyt lupaehtoja, on Rinnansuolla otettu käyttöön ns. kevytkemikalointi, rakeisen kemikaalin syöttö sukkaannostelijalla. Rinnansuon vedet johdetaan ympärivuotisesti pintavalutuskentälle ja lisäksi sulanmaan aikaan pintavalutuskentältä purkautuvat vedet käsitellään kemikaloinnin avulla. Pintavalutuskentän puhdistusteho Rinnansuon pintavalutuskentän keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 48 %. Kiintoaineen puhdistusteho oli hieman edellisvuosia heikompi. Kokonaistypen osalta puhdistusteho oli 7 %, ammoniumtypen osalta 42 % ja raudan osalta 45 %. Muiden parametrien osalta keskimääräiset pitoisuudet kohosivat pintavalutuskentän aikana (taulukko 65). Kiintoaineen osalta puhdistusteho (48 %) oli lähellä puhdistusvaatimusta (50 %). Kokonaisfosforin puhdistusteholle asetettu 50 % puhdistustehovaade ei toteutunut vuonna 2013, vaan fosforipitoisuus kohosi pintavalutuskentän aikana. Taulukko 65 Rinnansuon pintavalutuskentän puhdistustehot v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O2 % ,1 7, , ,3 4, Ei ap näytettä Ei ap näytettä , Ei ap näytettä Ei ap näytettä Ei ap näytettä , , , , , , , Keskiarvo: Mediaani: 19 11, Minimi: 6,1 4, Maksimi: , , Talvi 20 10, Kevät 20 4, Kesä Syksy

90 Kemikaloinnin puhdistusteho Vuonna 2012 kemikalointi lopetettiin Kemikaaliin lisääminen aloitettiin talven jälkeen uudelleen Kemikaloinnin puhdistustehon vertailussa on tarkasteltu näytteenottokertoja, jolloin kemikalointi on ollut käytössä (taulukko 66). Kemikaloinnin puhdistustehon laskennassa yläpuolisena vedenlaatuna on käytetty pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen pitoisuuksia, näin saadaan selville kemikaloinnin vaikutus rinnansuolta purkautuvaan vedenlaatuun. Kemikaloinnin vaikutus näkyy selvimmin ravinnepitoisuuksissa sekä COD Mn -arvossa. Kiintoaineen keskimääräinen puhdistusteho oli 25 %, kokonaistypen 49 %, kokonaisfosforin 73 % ja COD Mn -arvon 70 %. Kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta kemikaloinnin jälkeen purkautuvan veden pitoisuudet olivat samaa tasoa tai pienemmät taustapitoisuuksiin verrattuna (typpi 500 µg/l, fosfori 20 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn -arvo oli huomattavasti taustapitoisuutta (32 mg/l O 2 ) pienempi (taulukko 66). Otettujen näytteiden perusteella voidaan todeta, että kemikaloinnin avulla saadaan puhdistettua Rinnansuon vedestä fosforia huomattavasti paremmin kuin pelkällä pintavalutuksella. Kemikalointi puhdisti myös typpeä paremmin kuin pelkkä pintavalutus. Myös kemiallista hapenkulutusta kuvaavat COD Mn -arvot pienenivät kemikaloinnin ansiosta. Syksyllä otettujen näytteiden osalta kiintoainetta on ollut kemikaloinnista lähtevässä vedessä selvästi enemmän kuin ennen kemikalointia. Tämä voi johtua mm. siitä että vesien kylmetessä kemikaali ei mahdollisesti liukene täysin veteen, ja flokin muodostuminen on huonompaa. 88 Taulukko 66 Rinnansuon kemikaloinnin puhdistustehot v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O2 % , Kemikalointi lopetettu Kemikaalin lisäys aloitettu , , * omavalvontanäyte, ei yp-näytettä! , , ,0 7, ,5 4, , , Keskiarvo:

91 Rinnansuon pintavalutuskentän ja kemikaloinnin puhdistusteho 89 Rinnansuon pintavalutuskentän ja kemikaloinnin yhdistetyn puhdistustehon vertailussa saadaan selville molempien vesienkäsittelymenetelmien yhteisvaikutus vedenlaatuun. Puhdistusteho on laskettu vertaamalla pintavalutuskentän yläpuolista vedenlaatua alimmaisen tarkkailupisteen vedenlaatuun (kem ap). Rinnansuon pintavalutuskentän ja kemikaloinnin yhdistetty keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 61 %, kokonaistypen osalta 34 %, kokonaisfosforin osalta 33 % ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta 36 % (taulukko 67). Taulukko 67 Rinnansuon pintavalutuskentän ja kemikaloinnin (ajalla sekä ) puhdistusteho v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O2 % , , , ,3 4, , , , , , , ,3 5, ,1 6, , , , , * omavalvontanäyte, ei yp-näytettä! , , , , , , Keskiarvo: 22 8, Mediaani: 19 6, Minimi: 6,1 3, ,7-33 Maksimi: , Talvi 20 5, Kevät 20 6, Kesä 26 9, Syksy

92 6.10 Ypäjä Ypäjän alueella oli kuormitustarkkailua Letkunsuon ja Varsansuon tarkkailupisteillä. Kuormitustarkkailupisteet on esitetty liitteessä Letkunsuo (Ypäjä) Letkunsuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 17,0 ha ha. Osa turvetuotantoalueen pintaaloista on jo poistunut tuotannosta. Letkunsuon turvetuotantoalueella on Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös Nro 224/2012/, Dnro ESAVI/204/04.08/2011). Vesienkäsittelyn tehostamisaikatauluun haettuun muutokseen Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki päätöksen muutosesityksen hyväksyen (ESAVI/112/04.08/2013). Letkunsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen valuma-alueella, Ypäjoen valuma-alueella (35.924). Turvetuotantoalueen kuivatusvedet on käsitelty laskeutusaltaiden ja virtaamansäädön avulla kunnes kesäkuussa 2013 otettiin käyttöön rakeinen kemikalointi. Kuivatusvedet johdetaan Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Loimijokeen reittiä Letkunoja - Haaranoja - Ypäjoki. Letkunsuolla on ollut täydentävää kuormitustarkkailua ja kemikaloinnin aloittamisen jälkeen alkaen on aloitettu tiheämpi tarkkailu. Tuotanto vuonna 2013 aloitettiin ja lopetettiin , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 24. Käyttötarkkailuyhteenvedon mukaan Letkunsuolla tehtiin paljon kaivuutöitä (mm. altaan ja ojien kaivuuta) maalis- ja marraskuun välisellä ajalla vuonna Vedenlaatu Taulukossa 68 on esitetty Letkunsuon laskeutusaltaiden 1 ja 2 vedenlaatu vuonna Kesäkuussa Letkunsuolla otettiin käyttöön rakeinen kemikalointi. Kemikalointiaseman alapuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 69. Otettujen näytteiden perusteella Letkunsuolta purkautuvan veden laatu on parantunut kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen. Ravinnepitoisuudet ja COD Mn -arvo ovat olleet selvästi alhaisempia kuin ennen kemikaloinnin käyttöönottoa. Kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin samaa tasoa. Kiintoainetta lukuun ottamatta Letkunsuon vedenlaatu on ollut kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen parempi kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin. Kiintoainepitoisuuksiin ovat vaikuttaneet Letkunsuolla tehdyt kaivuutyöt, mutta myös käytettävä rakeinen kemikaali voi nostaa kiintoainepitoisuutta otettu näyte on omavalvontanäyte. Tuolloin Letkunsuolla oli käyttötarkkailuyhteenvedon mukaan tehty altaan ja ojien kaivuutöitä.

93 Taulukko 68 Letkunsuon laskeutusaltaiden 1 ja 2 vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 l/s l/s km ,0 3, ,9 3, ,2 8, ,7 1, * 6, < ,9 2, Ei näytettä * omavalvontanäyte Ka 2013 n=3 kpl 6,1 9, ,9 42 4,3 2 Med 13 6,1 8, ,3 2 Ka 2012 Ka , , Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Taulukko 69 Letkunsuon kemikalointiaseman alapuolinen vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta COD Mn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O 2 l/s l/s km Ei virtaamaa, ei näytettä Ei virtaamaa, ei näytettä , ,0 1,3 10 0,06 0, Ei virtaamaa, ei näytettä Ei virtaamaa, ei näytettä ,0 8,5 430 < 5 22 < 5 1,1 8,0 0,23 0, , ,5 19 0,33 0, ,8 2, < 5 4,3 3,6 3,40 8,5 Ka 2013 n=4 kpl 4,3 11 #DIV/0! ,5 2,3 10 1,0 2,5 Med ,7 11 #NUM! ,0 1,9 9,0 Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Virtaama, valuma ja kuormitus Letkunsuon tarkkailupisteiltä mitataan hetkellisiä virtaamia näytteenoton yhteydessä (taulukot 68 ja 69). Heinä- ja syyskuussa ei ollut useammalla näytteenottokerralla virtaamaa. Helmi-, huhti- ja elokuun näytteenottokerroilla mittapadolla havaittiin padotusta. Letkunsuon alkuvuoden kuormitukset (taulukko 70) on laskettu vertaamalla Letkunsuolta laskeutusaltaalta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen on käytetty kuormituslaskennassa (taulukko 71) kemikalointiaseman alapuolisten näytteiden pitoisuuksia ja alueen A soiden keskivalumia. Letkunsuon brutto-ominaiskuormitukset olivat alkuvuoden osalta tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoa pienempiä (taulukko 70). Kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen ominaiskuormitusluvut olivat vielä pienemmät kiintoainetta lukuun ottamatta (taulukko 71). COD Mn -arvon osalta laskennallinen nettoominaiskuormitus oli negatiivinen eli jäi pienemmäksi kuin laskennallinen taustahuuhtouma. Letkunsuon vuosikuormitus on laskettu laskemalla tarkkailupisteiden jaksokuormitukset (kg/jakso) yhteen. Vuosikuormitus on esitetty taulukossa 90 ja liitteessä 8.

94 92 Taulukko 70 Letkunsuon alkuvuoden kuormitus tarkkailupisteen la 1 ja 2 ap vedenlaatua käyttäen laskettuna. Jakson pituus: Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Jaksokuormitus Kokonaisominaiskuormitus 258 d om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha jakso kg / jakso Kiintoaine , Typpi 6,7 3,5 15 9,6 0,11 2,5 1, Fosfori 0,25 0,12 0,48 0,28 0,004 0,09 0,04 1,5 0,74 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2/jakso kg O2/ha/jakso CODMn ,2 70 3, Taulukko 71 Letkunsuon loppuvuoden kuormitus tarkkailupisteen kemikalointi ap vedenlaatua käyttäen laskettuna. Jakson pituus: Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonais- 107 d ominaiskuormitus om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha jakso kg / jakso Kiintoaine ,85 5,4 4, Typpi 4,8 2,2 15 9,6 0,08 0,5 0,24 8,7 4,1 Fosfori 0,12 0,02 0,48 0,28 0,002 0,01 0,002 0,23 0,04 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/jakso Kg O2 CODMn ,76 4, Varsansuo (Ypäjä) Varsansuon pienehkön turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin puiden kaadolla 1996, mutta varsinaisia ojituksia ei tehty kuin vuonna 1997, joka oli myös ensimmäinen tuotantovuosi. Varsansuolla oli vuonna 2013 tuotannossa 26,0 ha. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto on myöntänyt Varsansuolle ympäristöluvan (päätös nro 268/2012/2, dnro ESAVI/205/04.08/2011). Vapo Oy haki vesienkäsittelyn tehostamisaikatauluun muutosta ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki päätöksen muutosesityksen hyväksyen (ESAVI/113/04.08/2013). Varsansuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen valuma-alueella Loimijoen yläosan alueella Pehkijärven alueella (35.923). Kuivatusvedet johdetaan Varsanojaa pitkin Loimijokeen. Tuotannossa olevan alan kuivatusvedet on käsitelty laskeutusaltaiden ja virtaamansäädön avulla, kunnes kesäkuussa 2013 on otettu käyttöön rakeinen kemikalointi. Varsansuolla on ollut täydentävää tarkkailua laskeutusaltaan 1 alapuolella. Kemikaloinnin aloittamisen jälkeen aloitettiin tiheämpi omaehtoinen erillistarkkailu kemikalointiaseman alapuolisella tarkkailupisteellä. Tuotanto vuonna 2013 aloitettiin ja lopetettiin , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 31. Vedenlaatu Taulukossa 72 on esitetty Varsansuon laskeutusaltaan 1 alapuolinen vedenlaatu vuonna Kemikalointiaseman alapuolinen vedenlaatu on taulukossa 73. Otettujen näytteiden perusteella Varsansuon veden kiintoaine-, typpi- ja fosforipitoisuudet olivat alkuvuodesta tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoa korkeammat. Kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuus ovat edelleen olleet korkeita vaikka fosforipitoisuus onkin hieman laskenut. Typpipitoisuudet ovat laskeneet kemikaloinnin alettua enemmän, mutta pitoisuus on vaihdellut paljon eri mittauskertojen välillä. COD Mn -arvo ja rautapitoisuus ovat myös vaihdelleet näytekerroittain. Kemikaloinnin säätö ei vielä toiminut koko aikaa optimaalisesti. Lokakuun lopussa otettu näyte ajoittui ylivirtaamatilanteeseen, jolloin vedenlaatu oli

95 heikompi kuin edeltävillä näytekerroilla. Kesäkuun näyte on tuottajan ottama omavalvontanäyte. Maaliskuulta kesäkuun lopulle Varsansuolla tehtiin ajoittain käyttötarkkailupäiväkirjan mukaan kaivuutöitä sisältäen kemikalointiasemaa varten rakennetun pumppausaltaan ja selkeytysaltaan kaivuutyöt. Tämä vaikutti veden laatuun heikentävästi. Lisäksi selkeytysaltaan laatu vaikutti myöhemminkin kemikaloinnin lopputulokseen. Taulukko 72 Varsansuon laskeutusaltaan 1 alapuolinen vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Kok. CODMn Hetkell. Hetkell. aine hehk. typpi fosfori Q valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l mg/l O2 l/s l/s km ,6 40, ,96 3, ,5 41, ,32 1,2 Ka 2013 n=2 kpl 6,5 40, ,64 2,4 Med 13 6,6 40, Om.kuormitussuot ,7 8, Taulukko 73 Varsansuon kemikalointiaseman alapuolinen vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus Virtama Jakso ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn jakson jakson aine hehk. typpi typpi fosfori fosfori virtaama valuma 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km 2 Päivää * 7, ei mitattu , ,7 19 0,35 1,3 hetk.q , ,9 17 0,20 0,8 hetk.q , ,9 7,2 hetk.q , ,45 1,7 hetk.q , < ,52 2, , < ,3 19 0,50 1, , ,1 19 2,0 7, , ,6 59,2 8 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=9 kpl 6, ,4 30 2,7 10,2 Med , , Om.kuorm.suot ,7 8, ,3 44 Virtaama, valuma ja kuormitus Varsansuon tarkkailupisteiltä mitataan hetkellisiä virtaamia näytteenoton yhteydessä (taulukot 72 ja 73). Helmi- ja huhtikuun näytteenottokerroilla mittapadolla oli padotusta. Varsansuon kemikalointiasemalle asennettiin jatkuvatoiminen virtaamamittari Varsansuon valumat olivat lokakuussa suuremmat kuin lähimpien ympärivuotisten virtaamamittarikohteiden A keskivalumat.

96 94 Kuva 25 Varsansuon kemikalointiaseman alapuolisen tarkkailuaseman valumat, ominaiskuormitussoiden alue A valumat ja Varsansuolta otettujen näytteiden ajankohdat vuonna Varsansuon alkuvuoden kuormitukset (taulukko 74) on laskettu vertaamalla Varsansuon laskeutusaltaalta mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Varsansuolle asennettiin jatkuvatoiminen virtaamamittari , mikä jälkeen kuormituslaskennassa on käytetty sillä saatuja virtaamatietoja. Kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen on kuormituslaskennassa käytetty kemikalointiaseman alapuolisten näytteiden pitoisuuksia (taulukko 73) ja alueen A soiden keskivalumia. Varsansuon brutto-ominaiskuormitukset olivat alkuvuoden osalta tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvoa suuremmat lukuun ottamatta COD Mn -kuormitusta (taulukko 74). Kemikaloinnin käyttöönoton jälkeen ominaiskuormitusluvut olivat alkuvuotta pienemmät kiintoainetta lukuun ottamatta (taulukko 75). Varsansuon vuosikuormitus on laskettu laskemalla tarkkailupisteiden jaksokuormitukset (kg/jakso) yhteen. Vuosikuormitus on esitetty taulukossa 90 ja liitteessä 8. Taulukko 74 Varsansuon alkuvuoden kuormitus tarkkailupisteen la1 vedenlaatua käyttäen laskettuna. Jakson pituus: Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Jaksokuormitus Kokonaisominaiskuormitus 229 d om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha jakso kg / jakso Kiintoaine , Typpi ,44 6,2 5, Fosfori 1,0 0,90 0,48 0,28 0,03 0,38 0,33 9,8 8,6 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2/jakso kg O2/ha/jakso CODMn 230 8, ,0 84 3, Taulukko 75 Varsansuon loppuvuoden kuormitus tarkkailupisteen kemikalointi ap vedenlaatua käyttäen laskettuna. Jakson pituus: Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Jaksokuormitus Kokonaisg 136 d ominaiskuormitus om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha jakso kg / jakso Kiintoaine , Typpi 13 9, ,33 1,7 1, Fosfori 0,87 0,75 0,48 0,28 0,023 0,12 0,10 3,1 2,6 O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d kg O2/ha/jakso Kg O2 /jakso CODMn 203 8, ,3 28 1,

97 Uudenmaan ELY-keskus Läntisen Suomen turvetuotannon tarkkailuohjelmaan liitettiin vuonna 2010 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat suot: Stormossen Inkoossa ja Meltolansuo Raaseporissa. Molemmilla oli täydentävää päästötarkkailua vuonna Stormossen/Meltolansuo (Raasepori), Kekkilä Oy Meltolansuolla (Stormossen) oli vuonna 2013 tuotannossa 36,0 ha. Meltolansuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (66/2009/4, Dnro LSY-2008-Y). Meltolansuo sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen valuma-alueeseen kuuluvalla Bruksträsketin vesistöalueella (81.070). Vesienkäsittelymenetelmänä on koko tuotannossa olevan alan osalta ympärivuotinen pintavalutus. Täydentävässä tarkkailussa oli vuonna 2013 pintavalutuskentän ylä- ja alapuolinen piste. Pintavalutuskentän alapuolisen pisteen mittapadon valuma-alue on 47,5 ha. Vuonna 2013 Meltolansuolla oli tuotantoa ajalla yhteensä 37 tuotantopäivää. Käyttötarkkailupäiväkirjan mukaan pumpun toimintahäiriöstä johtuen Meltolansuolla oli ohijuoksutus Vedenlaatu Taulukoissa 76 ja 77 on esitetty Meltolansuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen tarkkailupisteen veden laatu hydrologisena vuonna Otettujen kahden näytteen perusteella alapuolisen tarkkailupisteen veden pitoisuudet olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvot näyte on ylivirtaamatilanteessa otettu omavalvontanäyte, jossa pitoisuudet ovat olleet todennäköisesti korkeammat kuin normaalisti. Näytteiden vähäisen määrän perusteella vedenlaadusta ei voi tehdä kovin suuria johtopäätöksiä. Taulukko 76 Meltolansuon pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O Ei näytettä ,3 5, Om.kuormitussuot ,7 8, Taulukko 77 Meltolansuon alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. aine typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km Ei näytettä Ei virtaamaa * 5,2 6, ,78 69 Ei mitattu ,5 3, ,14 0,29 * omavalvontanäyte Ka 2013 n=2 kpl 5,3 4, ,8 64 Med 13 5,4 4, Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44

98 Virtaama, valuma ja kuormitus Meltolansuon tarkkailupisteellä ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 78). Meltolansuon kuormitukset on laskettu vertaamalla tarkkailupisteeltä mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Koska omia kuormitusnäytteitä oli vain 2 kpl, kuormituslaskennassa käytetyt kertoimet eivät ole kovin luotettavia. Meltolansuon lasketut brutto-ominaiskuormitukset olivat kiintoainetta lukuun ottamatta hieman suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 78). Kiintoainekuormitus oli noin kolmasosan ominaiskuormitussoiden keskiarvosta. Meltolansuon kokonaisvuosikuormitus on laskettu omien tarkkailutulosten perusteella (taulukko 92, liite 8). Taulukko 78 Meltolansuon kuormitus Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden vuosikeskiarvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonaisominaiskuormitus 2013 om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,6 0,62 6,3 4, Fosfori 0,58 0,42 0,48 0,28 0,021 0,21 0,15 7,6 5,5 g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Puhdistusteho Meltolansuon pintavalutuskentän puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 79. Puhdistusteho voitiin laskea vain yhden näytteen osalta. Puhdistustehot olivat näytteiden perusteella kiintoaine 26 %, kokonaistyppi 38 % ja kokonaisfosfori 4 %. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta alapuolisen pisteen pitoisuus oli suurempi kuin pintavalutuskentän yläpuolella, joten puhdistumista ei tapahtunut. Taulukko 79 Meltolansuon pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % Ei näytteitä ,0 3, Keskiarvo: 5 3, Stormossen (Inkoo), Kekkilä Oy Stormossen turvetuotantoalue sijaitsee Inkoossa. Vuonna 2013 Stormossen tuotannossa oleva ala oli 43,4 ha. Stormossen turvetuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös Nro 72/2012/2, Dnro ESAVI/722/04.08/2010). Stormossen sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalueella (81.067). Stormossen vedet johdetaan laskuojalla Suomenlahteen (Djupviken/ Norrfjärden). Vesienkäsittelymenetelmänä on aikaisemmin ollut perustaso ja tuotannon aikainen kemikalointi valmistui pintavalutuskenttä, jonka kautta vedet nyt johdetaan. Kemikalointi on ollut ns. kevytkemikalointi, rakeisen kemikaalin syöttö sukkaannostelijalla. Kemikalointi oli vuonna 2013 käytössä ajalla

99 Tarkkailussa ovat olleet kemikaloinnin ylä- ja alapuolinen piste ja pintavalutuskentän valmistuttua pintavalutuskentän ylä- ja alapuolinen piste. Pintavalutuskentän alapuolisen pisteen mittapadon valuma-alue on 53,0 ha ja ennen pintavalutuskenttää kemikalointiaseman alapuolisen pisteen valuma-ala oli 50 ha. Vuonna 2013 Stormossenin osalta oli tuotantoa ajalla yhteensä 33 tuotantopäivää. Vedenlaatu Taulukossa 80 ja 81 on esitetty Stormossenin kemikaloinnin/pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen tarkkailupisteen veden laatu hydrologisena vuonna Alapuolisen tarkkailupisteen vesienkäsittelymenetelmänä on ollut näytteen osalta perustaso (kemikalointi ei käytössä talvella) ja sen jälkeen pintavalutuskenttä. Kemikaloinnin käyttöaikana 2013 ei haettu näytteitä. Otettujen näytteiden perusteella alapuolisen tarkkailupisteen veden pitoisuudet olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskiarvot. Stormossenin alapuolisen tarkkailupisteen typpi- ja fosforipitoisuus ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo (lähinnä humus) olivat huomattavasti korkeampia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin vuonna Kiintoainetta vedessä oli vähemmän kuin ominaiskuormitussoilla. Kiintoainetta lukuun ottamatta pitoisuudet olivat korkeampia kuin Stormossenin keskimääräiset pitoisuudet edellisenä vuonna. Vesi oli erittäin hapanta (ph keskimäärin 4,3). Taulukko 80 Stormossen pintavalutuskentän yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn aine typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,7 1, ,5 2, Ka 2013 n=2 kpl 6,6 2, Med 13 6,6 2, Ka ,7 8, ,5 0,9 63 Om.kuormitussuot ,7 8, , Taulukko 81 Stormossen alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu v vko pvm Pitoisuus ph Kiinto- Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn Hetkell. Hetkell. Huom aine typpi typpi fosfori fosfori Q valuma 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O2 l/s l/s km , ,6 64 4,0 7,5 perustaso ,9 3, ,1 2,1 pvk -> * 4,5 5, ,0 110 ei mitattu ,5 2, ,6 3, * 4,7 5, , ei mitattu *omavalvontanäyte Ka 2013 n=5 kpl 4,3 6, , ,2 4,2 Med 13 4,5 5, Ka , Om.kuormitussuot ,7 8, ,3 44 Virtaama, valuma ja kuormitus Stormossenin tarkkailupisteellä ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaamamittausta. Näytteenoton yhteydessä on mitattu hetkelliset virtaamat (taulukko 81). Stormossenin kuormitukset on laskettu vertaamalla tarkkailupisteeltä mitattuja pitoisuuksia ominaiskuormitussoiden A vedenlaatuun ja käyttämällä ominaiskuormitussoiden A

100 keskivalumia (laskentatapa ks. kappale 4.4.3). Kuormitus saakka on laskettu näytteen perusteella saaduilla kertoimilla. Sen jälkeen kun pintavalutuskenttä otettiin käyttöön, on kuormituslaskennassa käytetty pintavalutuskentän alapuolisen vedenlaadun perusteella laskettuja kertoimia. Stormossenin tarkkailujakson perusteella lasketut brutto-ominaiskuormitukset olivat kiintoainetta lukuun ottamatta suurempia kuin tuotantovaiheen ominaiskuormitussoilla keskimäärin (taulukko 82). Typpikuormitus oli noin 1,9- ja fosforikuormitus 2,2-kertaa suurempi. Kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn (lähinnä humus) osalta kuormitus oli ominaiskuormitussoiden keskiarvoa 2,1 kertaa suurempi. Stormossenin kokonaisvuosikuormitus on laskettu omien tarkkailutulosten perusteella (taulukko 92, liite 8). Taulukko 82 Stormossen kuormitus Vertailuarvoina tuotannossa olevien ominaiskuormitussoiden vuosikeskiarvot (g / ha d). Vuosikuormitus Tuotantoalueen Vapo LS 2013 Keski- Vuosikuormitus Kokonais ominaiskuormitus om.kuorm.suot kuormitus kuormitus brutto netto brutto netto brutto brutto netto brutto netto g/ha d g/ha d kg/d kg/ha a kg / vuosi Kiintoaine , Typpi ,2 10 8, Fosfori 1,0 0,87 0,48 0,28 0,045 0,38 0, g O2/ha/d g O2/ha/d kg O2/d Kg O2 kg O2/ha/a CODMn Puhdistusteho Stormossen pintavalutuskentän puhdistustehot tarkkaillulla jaksolla on esitetty taulukossa 83. Kahden näytteen perusteella vesi ei puhdistunut pintavalutuskentällä vaan pitoisuudet olivat alapuolisella tarkkailupisteellä korkeampia. Vertailuna edellisvuoteen 2012 (tuotannon aikainen kevytkemikalointi) puhdistustehot siis huononivat. Kiintoaineen osalta heikot puhdistustehot selittyvät yläpuolisen pisteen alhaisista pitoisuuksista. Taulukko 83 Stormossen pintavalutuskentän puhdistustehot vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l % µg/l % µg/l % mg/l O 2 % ,8 3, ,4 2, Keskiarvo: 2,1 2, Mediaani: 2,1 2, Minimi: 1,8 2, Maksimi: 2,4 3, ,

101 99 7 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELYkeskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy kappaleesta 4.4 Päästöjen laskenta. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 lähtien COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n ja muiden läntisen Suomen alueen tarkkailussa mukana olevien turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain. 7.2 Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Hämeen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2013 lopulla 11 Vapo Oy:n ja 2 Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 649 ha. Levossa oli 170 ha ja valmistelussa 4 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Röyhynsuo Janakkalassa (tuotannossa 127 ha). Pinta-alan osalta pienin turvetuotantoalue olivat Letkunsuo Ypäjällä (17 ha).

102 Hämeen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina on esitetty taulukossa 84. Pinta-ala yhteensä käsittää myös kaiken tuotannosta poistuneen pinta-alan. Taulukko 84 Hämeen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Hämeen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 100 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kaikkien Hämeen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset on koottu taulukoihin 90 (Vapo) ja 91 (Kekkilä) Pirkanmaan ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2013 lopulla 34 Vapo Oy:n ja 6 Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 188 ha ja valmistelussa 5 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Isosuo Punkalaitumella (tuotannossa 311,9 ha). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Hautakankaanneva Kihniössä (tuotannosta poistuneita aloja 5,0 ha). Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella toimineiden turvetuotantoalueiden kuormitukset vuosina on esitetty taulukossa 85. Pinta-ala yhteensä sisältää myös kaiken tuotannosta poistuneen pinta-alan. Taulukko 85 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Pirkanmaan Tuotannossa Pinta-ala ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 Vuosi 2013 Vuosikuormitus, brutto ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Vuosikuormitus, netto Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset on esitetty taulukoissa 93 (Vapo) ja 94 (Kekkilä). 530

103 7.2.3 Varsinais-Suomen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2013 lopulla 30 Vapo Oy:n ja 5 Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 74 ha ja valmistelussa 139 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Satamakeidas Honkajoella (tuotantokunnossa 667 ha). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Keinusuo Loimaalla (tuotannossa 5 ha). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella toimineiden turvetuotantoalueiden vuosina kuormitus on esitetty taulukossa 86. Pinta-ala yhteensä sisältää myös kaiken tuotannosta poistuneen pinta-alan. Taulukko 86 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Varsinais-Suomen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 101 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset on esitetty taulukoissa 95 (Vapo) ja 96 (Kekkilä) Keski-Suomen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2013 lopulla 52 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 343 ha ja valmistelussa 527 ha. Vapo Oy:n suurin yksittäinen tuotantoalue oli Savonnevan alue Kyyjärven, Alajärven ja Soinin kunnissa (tuotantokunnossa 576,1 ha). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Oriräme Pihtiputaalla (1,3 ha). Vapon Läntisen Suomen tarkkailun yhteydessä raportoivien yksityisten tuottajien tuotantoalueita oli Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 31 kpl. Alueista suurin oli Peat Bog Oy:n Leppineva Kyyjärvellä (110 ha tuotannossa). Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien Vapo Oy:n ja yksityisten turvetuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Alueiden pintaala kokonaisuudessaan ml. poistunut pinta-ala oli ha. Tuotantoalueilta purkautuva kuormitus vuonna 2013 on esitetty taulukossa 87.

104 102 Taulukko 87 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Keski-Suomen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 (sis. yksit. tuottajat) ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueiden bruttoja nettokuormitukset on esitetty taulukoissa 97 (Vapo) ja 98 (yksityiset tuottajat) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2013 lopulla 53 Vapo Oy:n ja 1 Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 437 ha ja valmistelussa 977 ha. Vapo Oy:n suurimmat yksittäiset tuotantoalueet olivat Korpisalonneva Vimpelissä (tuotantokunnossa 883,5 ha) ja Haukinevan alue Seinäjoella (tuotantokunnossa 825,6 ha). Pienimmät tuotantoalueet olivat Susineva Jalasjärvellä (5 ha) ja Riitasuo Ähtärissä (9,6 ha). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n tuotantosoiden yhteenlaskettu tuotantoala oli ha. Niiltä yhteensä purkautuneet yhteenlasketut kuormitukset vuosina on esitetty taulukossa 88. Pinta-ala yhteensä sisältää myös kaiken tuotannosta poistuneen pinta-alan. Taulukko 88 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Etelä-Pohjanmaan Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 (sis. yksit. tuottajat) ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Etelä-Pohjanmaan alueella toimineiden Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset on koottu taulukoihin (Vapo) ja 101 (Kekkilä)

105 7.2.6 Uudenmaan ELY-keskus Läntisen Suomen tarkkailuun kuuluu kaksi Kekkilä Oy:n turvesuota. Stormossenin ja Meltolansuon yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala vuonna 2013 oli 79,4 ha. Uudenmaan ELY-keskuksen tuotantoalueilta purkautuneet yhteenlasketut kuormitukset vuosina on esitetty taulukossa 89. Pinta-ala yhteensä sisältää myös kaiken tuotannosta poistuneen pinta-alan. Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Uudenmaan ELY-keskuksen alueella toimineiden turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset on koottu taulukkoon 92 (Kekkilä). Taulukko 89 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Uudenmaan Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Taulukko 90 Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Hämeen ELY-keskus Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Letonsuo Forssa 28,0 0,0 0,0 4,0 0, , Jaakkolansuo Hartola 0,0 58,3 0,0 16,5 3, Väärälammensuo Hattula 94,0 0,0 0,0 4,8 23, , , Laviassuo Heinola 50,1 3,1 0,0 0,0 49, , , Hirvisuo Hollola 21,7 5,0 0,0 0,5 0, , , Röyhynsuo Janakkala 127,0 0,0 0,0 16,2 0, Koivansuo Tammela 30,0 8,0 0,0 0,0 0, , , Okssuo Tammela 115,0 5,0 4,0 0,0 0, , Rinnansuo Tammela 30,0 15,0 0,0 0,0 0, , , Letkunsuo Ypäjä 17,0 0,0 0,0 0,0 27, , , Varsansuo Ypäjä 26,0 0,0 0,0 0,0 0, Yhteensä 2013: , Taulukko 91 Hämeen ELY-keskuksen alueen Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Hämeen ELY-keskus Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Roitonsuo (Kekkilä) Janakkala 0,0 76,0 0,0 0,0 17, , , Sammalistonsuo (Kekkilä) Riihimäki 110,0 0,0 0,0 16,0 30, Yhteensä 2013: Taulukko 92 Uudenmaan ELY-keskuksen alueen Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Stormossen (Kekkilä) Inkoo 43,4 0,0 0,0 0,0 0, Stormossen (Meltolansuo, Kekkilä) Raasepori 36,0 0,0 0,0 0,0 4, , , Yhteensä 2013: 79,4 0,0 0,0 0,0 4,

106 Taulukko 93 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Suo Kunta Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 40,2 0,0 0,0 6,0 0, , Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 110,5 9,9 0,0 8,3 59, , Aitoneva Kihniö 54,0 0,0 0,0 0,0 307, , , Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 5,0 13,6 0,0 0,0 0, , , Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 13,9 0,0 0,0 0,0 0, , , Hirvineva Kihniö 59,1 0,0 0,0 0,0 1, Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö /Parkano 81,0 0,0 0,0 0,0 44, , Kirjasneva Kihniö 42,0 0,0 0,0 0,0 17, , Sydänmaanneva/Pirttineva Kihniö 0,0 29,4 0,0 2,4 12, , ,4 222 Sydänmaanneva Kihniö /Parkano 98,3 24,0 0,0 30,8 224, , Talasneva Kihniö / Ylöjärvi 80,0 0,0 0,0 0,0 44, ,7 65 Halikkoneva Kihniö 10,0 0,0 0,0 0,0 0, , ,0 74 Hautakankaanneva Kihniö 0,0 0,0 0,0 5,0 0, , ,51 37 Keisarinneva Kihniö 28,2 0,0 0,0 0,0 5, , ,9 209 Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 24,0 0,0 0,0 3,0 0, , ,8 200 Latikkaneva Parkano 0,0 0,0 0,0 10,0 117, , ,0 74 Ristineva Parkano 109,0 0,0 0,0 10,0 0, , , Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano 0,0 84,0 0,0 0,0 211, , Nivusneva Parkano 93,0 0,0 0,0 22,0 12, , Pohjoisneva Parkano 41,7 0,0 0,0 0,0 0, , , Sompaneva Parkano 153,2 0,0 0,0 3,9 57, Sompaneva/Hanhineva Parkano 102,3 0,0 0,0 0,0 4, , , Sompaneva/Veteläsuo Parkano 34,7 0,0 0,0 0,0 39, , , Sydänmaan/Nokilammenneva Parkano 0,0 27,5 0,0 6,5 5, , , Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 75,4 0,0 5,0 49,5 377, Isosuo Punkalaidun 311,9 0,0 0,0 40,5 5, Hietasalonneva Virrat / Seinäjoki 70,4 0,0 0,0 65,6 141, Tuuranneva Virrat 77,0 0,0 0,0 42,7 80, , , Kokkoneva Virrat 99,8 0,0 0,0 27,6 14, Korteneva Virrat 0,0 0,0 0,0 30,0 34, , ,8-563 Nimetönneva Virrat / Ylöjärvi 20,0 0,0 0,0 0,0 0, , ,2 595 Pihtineva Virrat 79,0 0,0 0,0 0,0 1, , Sammakkolamminneva Virrat / Ylöjärvi 37,5 0,0 0,0 0,0 1, , , Sarvanneva Virrat 77,8 0,0 0,0 13,9 11, Yhteensä 2013: Taulukko 94 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Niinineva (Kekkilä) Parkano 32,6 0,0 0,0 0,0 132, Rukoneva (Kekkilä) Parkano 69,0 0,0 0,0 0,0 0, , , Sammalneva (Kekkilä) Parkano 74,9 0,0 0,0 0,0 0, Sarkinneva (+Lampineva) (Kekkilä) Parkano 62,0 0,0 0,0 3,0 120, Holstinsuo (Kekkilä) Punkalaidun 34,4 0,0 0,0 0,0 0, , , Lylysuo (Kekkilä) Punkalaidun 77,0 0,0 0,0 0,0 0, , , Yhteensä 2013: Taulukko 95 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Joutsuo Eura 78,2 0,0 0,0 4,0 0, , , Huidankeidas Honkajoki 148,3 0,0 0,0 1,7 1, Kotkankeidas Honkajoki 129,8 0,0 0,0 14,2 0, , Marjakeidas Honkajoki 98,5 0,0 0,0 0,0 0, , Satamakeidas Honkajoki 647,0 20,0 0,0 61,0 374, Hakasuo Huittinen 0,0 0,0 53,0 0,0 0, , ,6 0, Nanhiansuo Huittinen 123,1 0,0 0,0 0,0 0, Vittassuo Huittinen 55,6 0,0 0,0 0,0 0, , Saarikeidas Jämijärvi 125,6 0,0 0,0 10,0 15, Hirvikeidas Kankaanpää 75,0 15,6 0,0 0,0 0, , , Jämiänkeidas Kankaanpää 440,0 0,0 0,0 19,0 143, Kurkikeidas Kankaanpää / Honkaj 236,7 0,0 0,0 47,0 188, Viheräperä Kankaanpää 69,0 0,0 0,0 18,0 79, Alkkia Karvia / Parkano 330,3 0,0 0,0 4,7 335, Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 115,0 0,0 0,0 0,0 75, , Loukaskeidas Karvia 54,0 0,0 0,0 32,3 61, Mustakeidas Karvia 246,8 0,0 0,0 28,4 69, Suomikeidas Karvia 84,1 0,0 0,0 0,0 4, Lammisuo Köyliö 166,3 0,0 59,9 6,0 2, Matkussuo Köyliö / Huittinen 62,1 0,0 0,0 17,0 262, Keinusuo Loimaa 5,0 0,0 0,0 4,0 79, , ,92 67 Harmantinsuo Loimaa 64,7 0,0 0,0 0,0 0, Heitonneva Merikarvia 66,4 0,0 0,0 0,0 0, , , Iso-Rydistönkeidas Merikarvia 202,6 0,0 0,0 0,0 0, , , Kirinneva Merikarvia 125,6 0,0 0,0 0,0 1, , Kotoneva Merikarvia 182,6 0,0 0,0 0,0 0, , Haaroistensuo Oripää 77,5 0,0 0,0 0,0 0, Kotokeidas / Leppisuot 1 Siikainen 90,0 0,0 0,0 14,7 0, , , Leppisuot 2 (Torvi - Iivarinkeidas) Siikainen 84,0 0,0 5,0 0,0 0, Juvanrahka (Rahkasuo) Tarvasjoki 27,0 0,0 0,0 0,0 0, , ,8 200 Yhteensä 2013:

107 105 Taulukko 96 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Lammi-Kahala-Välisuo (Kekkilä) Eurajoki / Eura 390,0 38,0 0,0 0,0 0, Raumjärvensuo (Pietarrahka, Kekkilä) Laitila 30,0 0,0 16,0 0,0 0, Linturahka (Kekkilä) Loimaa 236,0 0,0 5,0 25,5 25, Kurkelansuo (Kekkilä) Nakkila 33,5 0,0 0,0 0,0 0, Yhteensä 2013: Taulukko 97 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Suo Kunta Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kivisensuo Hankasalmi 79,3 8, , Läyniönsuo Hankasalmi 71,2 8,3 58, , Tervasuo Hankasalmi 39,0 1,2 3, , Haapasuo Joutsa 148,0 14,9 128, , Havusuo Joutsa 109,1 18,4 94, , Höystösensuo Joutsa 10,6 16,6 5,0 236, , , Jokipolvensuo Joutsa 17,9 7,3 13, , , Kailasuo Joutsa 25,0 31,5 23,5 17, , Mesiänsuo Joutsa 54, , , Palosuo Jyväskylä 87,0 20,7 36, Pihlassuo (sis. Pajusuon) Joutsa 127,2 10,0 3,3 11, , Pohjansuo Jämsä 47,2 1,7 6, , ,0 362 Rääsysuo Joutsa 70,0 15,0 2, Kaijansuo Karstula 433,1 10,4 21,4 88, Martinsuo Karstula 88,0 1,7 22, , ,7-864 Pirttiahonsuo Karstula 31, , , Sammakkoneva Karstula 52,6 22,0 7, , , Suoniemensuo 1 Karstula 73,7 3,6 32, ,9 572 Suurensuonneva Karstula 25,4 2,0 20,0 4,7 10, , ,3 385 Tynnörsuo Karstula 66,7 2,1 0, ,0 509 Heposuo Keuruu 46, Kalmuneva Keuruu 55,4 5,8 35, , Lehtosuo Keuruu 85,8 2,0 15, ,0 649 Permisuo Keuruu / Mänttä-Vilp 61,2 0, , ,3 427 Vehkaneva Kinnula 222, Isoneva Kivijärvi 31,5 9,2 36, , , Veteläneva Kivijärvi 42, Voimäensuo Kivijärvi 58, Peuralinnanneva (Isoneva) Kyyjärvi 145, , , Savonneva Alajärvi/Soini/Kyyjärv 515,3 60,8 88,3 560, , Hirvisuo Multia 43, Pirtti-Peurusuo Multia 113,5 4,0 37, Lapsukansuo Multia 131, Hyttisuo (ex-fortum) Petäjävesi 33, , ,5 251 Kurkisuo Petäjävesi 75, Ukonmurronsuo Keuruu / Petäjävesi 67, Umpilamminsuo Petäjävesi 34, , ,51 25 Valkeissuo Petäjävesi 47,0 2,4 5, , ,5 115 Oriräme Pihtipudas 1,2 0,1 2, , ,37 27 Purontausneva Pihtipudas 62, Pyytneva Pihtipudas 27,0 40,7 58, , ,4-9 Talkkunasuo Pihtipudas 68, , Ahvenlamminsuo Saarijärvi 24,1 146,1 63, , Mahasuo Saarijärvi 156,0 4,1 72, Pajumäensuo Saarijärvi 115,0 0,7 2, Raatteikonsuo Saarijärvi 58,0 2,9 17, Rajasuo Saarijärvi 49,0 10,3 9, , Saarekeneva Saarijärvi 88,4 37, Heinäsuo Viitasaari 10,2 16,4 28,3 67, ,6 406 Ihkajansuo Viitasaari 25,5 16,5 55,0 31, Kolkunsuo Viitasaari 3,4 8,1 33,5 21, , ,0 259 Hietamansuo Äänekoski 27,0 2,9 2, , ,1 221 Yhteensä 2013:

108 Taulukko 98 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen yksityisten turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Suo Kunta Yksityiset turvetuottajat Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Tuotan- Valmis- poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Aukeasuo Joutsa Ristisuon Turve Oy , , Karametsä (Suurisuo) Karstula Autosen Urakointi Oy 20,0 5, , ,6 185 Suoniemensuo Karstula Karstulan Morass Oy 19,2 5, , ,6 185 Löytösuo Karstula Martinsuon turve Oy 10, , ,0 74 Takaneva Karstula Martinsuon turve Oy 8, , ,8 59 Vihisuo Karstula Patamaharjun Turve Ay 8, , ,8 59 Pärepuulamminneva I Karstula Peat Bog Oy 4, , ,4 30 Pärepuulamminneva II Karstula Peat Bog Oy 20,0 11, , ,2 229 Jyskyneva Karstula Peat Bog Oy 29, , ,7 538 Haapasuo Karstula Autosen Urakointi Oy / PTK-Turve Oy 20, , ,0 148 Laukerinsuo Karstula Reino Syrjälä 23,0 1, , ,5 178 Penkkisuo Keuruu Peat Bog Oy 55,0 25, ,2 593 Petäikköneva Kinnula Turvepudas Oy 30, , ,1 222 Hyötykankaanneva Kyyjärvi J&V Saukko Oy 8,0 7, , ,5 111 Piuharjunneva Kyyjärvi J&V Saukko Oy 64, ,5 473 Pyöreäsuo Kyyjärvi J&V Saukko Oy 7,0 18, , ,6 185 Leppineva Kyyjärvi Peat Bog Oy 110,0 38, , Haukisuo Multia Autosen Urakointi Oy/Martinsuon Turve Oy 81, , Kurjussuo Multia Linnari Oy 38, , ,9 281 Pihtisuo Multia Martinsuon turve Oy / Autosen Urakointi Oy 15,0 3, , ,8 133 Pökkösuo Multia Martinsuon turve Oy 27, , Kummunsuo Multia Peat Bog Oy 50,0 3, , ,4 392 Rekisuo Multia Peat Bog Oy 53, , , Saarisuo Multia Ristisuon Turve Oy 36, , ,7 266 Valkeissuo Petäjävesi Mikko Survo 33,6 8, , ,7 912 Rajapuronsuo Saarijärvi Paavo Alsti 25, , , Vasikkasuo Saarijärvi PTK-Turve Oy 5, , ,5 37 Löytösuo Saarijärvi PTK-Turve Oy 30,0 2, , , Mökkisuo Saarijärvi PTK-Turve Oy 8,0 2, , ,0 74 Rasinsuo Saarijärvi PTK-Turve Oy 8,0 2, , ,0 74 Kahasuo Saarijärvi Ristisuon Turve Oy / Juha Korkeamäki 37, , , Yhteensä 2013: 856,3 132,

109 Taulukko 99 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v / Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Paskoneva Alajärvi 53,2 0,0 0,0 0,0 0, , Aitaneva Alavus 71,1 0,0 0,0 10,5 6, , Haapaneva Alavus 61,0 0,0 0,0 9,0 37, Löyänneva Alavus 34,6 0,0 0,0 30,2 224, , Matoneva 3 Alavus 49,8 0,0 0,0 4,4 14, , , Mylly-Sikaneva Alavus 71,0 3,8 0,0 19,9 71, ,3-789 Paaluneva Alavus 0,0 0,0 0,0 16,4 48, , ,0-750 Rahka-Romuneva Alavus 163,6 0,0 0,0 40,2 38, Riihineva Alavus 41,0 0,0 0,0 0,0 28, , , Sillinneva Alavus 82,3 0,0 0,0 3,9 0, , , Talasneva Alavus 10,6 0,0 0,0 3,7 132, , ,5 106 Vehkaneva Alavus 0,0 20,0 0,0 11,4 40, , Västinneva Alavus 28,3 0,0 0,0 0,0 0, , ,9 209 Vierunneva Alavus / Seinäjoki 21,0 0,0 0,0 0,0 3, , , Vuorenneva Alavus 108,6 18,6 0,0 49,0 233, , Tervaneva Alavus/ Seinäjoki 136,5 0,0 0,0 22,1 11, , Porrasneva Evijärvi / Kauhava 138,2 1,8 88,7 0,0 0, Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi 50,8 3,3 0,0 0,0 0, Pyymaanneva Evijärvi / Lappajärvi 158,1 10,5 0,0 0,0 3, Saapasneva Evijärvi 23,4 9,3 0,0 6,0 22, , Kairineva Halsua 373,0 151,0 2,4 136,0 162, Helmikäiskeidas/Kotokeidas 1 Isojoki 89,5 0,0 0,0 27,5 17, Tempakankeidas/Kotokeidas 1 Isojoki 90,8 7,2 0,0 42,1 1, Kotokeidas Isojoki 0,0 0,0 49,4 0,0 0, , , Iso-Korvaneva Jalasjärvi 235,1 0,0 0,0 128,7 225, Korvajärvenneva Jalasjärvi 9,1 0,0 0,0 62,9 58, , Kyrön-Koirainneva Jalasjärvi 94,1 0,0 0,0 5,3 0, Liikaneva Jalasjärvi 17,0 0,0 0,0 15,3 8, , ,3 239 Linnus-Lainesneva Jalasjärvi 219,0 0,0 0,0 16,8 18, , Löyhinkineva Jalasjärvi 151,0 0,0 0,0 50,9 137, Madesneva Jalasjärvi 191,6 0,0 0,0 33,6 0, Näätäneva Jalasjärvi 97,8 0,0 0,0 42,0 38, Susineva Jalasjärvi 5,0 0,0 0,0 11,0 35, , , Pesäneva Jalasjärvi 0,0 0,0 38,5 0,0 0, , ,0 496 Pynttärinneva Jalasjärvi 0,0 0,0 127,9 0,0 0, , , Vasikkaneva Jalasjärvi 60,9 0,0 0,0 0,0 228, Vähä-Hautaneva Jalasjärvi 58,8 0,0 0,0 1,2 6, Kontioneva Jalasjärvi / Kauhajoki 56,5 0,0 0,0 31,9 149, , , Valkianeva Jalasjärvi / Seinäjoki 279,1 0,0 0,0 3,7 6, Heposuot Soini /Karstula 114,6 0,0 0,0 10,1 9, Juuvinsuo Soini /Karstula 69,0 0,0 0,0 1,4 16, , , Hormaneva Karvia/Kauhajoki 466,2 0,0 0,0 10,8 63, Kampinkeidas Kauhajoki 32,7 0,0 0,0 1,3 10, , ,4-669 Koihnanneva Kauhajoki 41,6 0,0 0,0 23,7 177, , ,42 2, Lupikistonneva Kauhajoki 41,0 0,0 0,0 57,0 11, , Mustaisneva Kauhajoki 463,5 0,0 0,0 26,0 2, Säkkineva Kauhajoki 25,9 0,0 0,0 37,1 0, , , Viitalanneva Kauhajoki 88,6 0,0 0,0 0,0 0, ,5-422 Palloneva Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka 270,3 0,0 0,0 95,0 208, Riihi Peuraneva Keuruu, Virrat, Ähtäri 111,8 1,7 0,0 2,5 6, Hanhineva Kuortane 71,3 0,0 0,0 22,6 2, , Kiimaneva Kuortane 48,5 0,0 0,0 7,3 1, , ,3-764 Kurikkaneva Kuortane 15,6 0,0 0,0 19,5 19, , ,7-988 Saarijärvenneva Kuortane 53,8 0,0 0,0 0,8 1, , ,8 788 Sarvineva Kuortane 57,9 0,0 0,0 50,0 44, , Tausneva Kuortane 43,9 0,0 0,0 13,5 7, , ,1 990 Teerineva Kuortane 29,1 0,0 0,0 13,2 12, , ,3 313 Takaneva Kurikka 191,2 0,0 10,0 34,4 0, , Isoneva Kurikka/Kauhajoki/Teuva 149,0 0,0 0,0 33,4 0, Lamminneva Lappajärvi 208,2 0,0 0,0 67,1 40, Rackarmossen Närpiö 46,6 0,0 0,0 1,5 0, , ,9-464 Östramossen Närpiö 52,1 0,0 0,0 0,0 0, Amerikanneva Seinäjoki 44,0 0,0 0,0 71,1 107, , Haukineva Seinäjoki / Jalasjärvi 811,1 14,5 223,0 87,3 179, Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 121,3 0,0 0,0 11,0 2, , Peurainneva Seinäjoki 320,9 0,0 0,0 34,3 52, , Pirjatanneva Seinäjoki 75,0 0,0 0,0 0,0 62, , Sammatinneva Seinäjoki 140,9 0,0 0,0 1,6 0, , , Heiniahonneva Soini 0,0 0,0 32,0 0,0 0, , ,4 530 Kalliosuo Soini 0,0 0,0 80,4 0,0 0, , Kuninkaansuo Soini 91,1 0,0 0,0 8,0 30, ,5 298 Kurkisuo Soini 0,0 0,0 65,1 0,0 0, Leväsuo Soini 47,9 0,0 0,0 0,0 0, , , Matosuo Soini / Ähtäri 164,3 0,0 0,0 15,8 56, Mölynsuot Soini / Karstula / Saarijärvi 125,1 0,0 0,0 4,7 10, , ,7 622 Naarasneva Soini 169,5 0,0 0,0 53,5 46, , Pannuneva Soini 0,0 0,0 74,4 0,0 0, , , Puntari-Konttisuot Soini 123,4 4,0 0,0 20,3 10, Teerisuo Soini 65,1 0,0 0,0 3,6 0, , , Ulpassuo Soini 73,4 35,6 0,0 5,3 35, Koirasuo Soini 197,8 0,0 44,0 0,0 0, Lypsinneva Soini 0,0 0,0 32,0 0,0 0, , ,2 317

110 Taulukko 100 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v /2. Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Suo Kunta Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Lammasneva Teuva 352,3 0,0 0,0 40,7 1, Profeetanneva Teuva 129,0 0,0 0,0 2,9 1, ,8 84 Tynnyrikallionneva Toholampi 45,9 16,1 0,0 0,0 0, , , Matoneva 1 Alavus 71,3 0,0 0,0 28,5 2, ,5-850 Matoneva 2 Alavus 33,6 0,0 0,0 4,5 3, , , Jauhoneva Veteli 162,3 10,8 79,1 0,0 0, Kapustaneva Veteli 66,1 3,0 0,0 0,0 11, , Laukkulamminneva Veteli 63,3 7,6 0,0 0,0 0, , Laurinneva Veteli 156,7 3,0 0,0 0,0 11, , Pollarinneva Veteli 143,8 3,8 0,0 0,0 8, , Ristineva Veteli 88,1 7,6 0,0 0,0 13, , Sarvineva Perho 49,7 0,0 0,0 0,0 0, , , Korpisalonneva Vimpeli 786,9 96,6 0,0 44,2 119, Pälvineva Vimpeli 41,0 0,0 0,0 0,0 0, , , Ruissaarenneva Vimpeli 172,6 2,0 30,2 0,0 0, , Loukkusuo Ähtäri 188,4 0,0 0,0 10,0 202, Majasuo Ähtäri 36,9 0,0 0,0 4,2 43, , , Mustasuo Ähtäri 30,5 0,0 0,0 26,8 152, , Mäkikylänsuo Ähtäri 111,7 0,0 0,0 7,7 13, , Riitasuo Ähtäri 9,6 0,0 0,0 0,6 116, , Sarasuo Ähtäri 70,4 2,9 0,0 0,0 0, , , Soidinsuo Ähtäri 73,5 2,3 0,0 0,3 0, ,4 918 Tupasuo Ähtäri 146,1 0,0 0,0 11,8 92, Yhteensä 2013: Taulukko 101 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden brutto- ja nettokuormitukset v Suo Kunta Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Tuotan- Valmis- Tuotann. poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v yli 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Huhdanneva (Kekkilä) Lapua 58,4 0,0 0,0 0,0 0, , , Yhteensä 2013:

111 7.3 Kuormitus vesistöalueittain (Vapo Oy ja Kekkilä Oy) Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n Läntisen Suomen alueen vesistöalueittain kootut, tuotantoalueittain lasketut kuormitukset on koottu liitteeseen 8. Alla on esitetty yhteenvedot kuormituksista vesistöalueittain. Taulukoiden Pinta-ala yhteensä -sarake käsittää kaikki ilmoitetut pinta-alat eli myös yli 5 vuotta sitten poistuneen pinta-alan, jota ei huomioida kuormituslaskelmassa. Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalueen tarkkailu siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan turvetarkkailuun. Vuodesta 2012 lähtien on laskettu nettokuormitus myös kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ). COD Mn kuormitus ilmoitetaan yksikössä kg O 2 (katso kappaleet 4.3 ja 4.4) Kymijoen vesistöalue (14) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kymijoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa 64 Vapo Oy:n suota tai osa-alueita, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Kaijansuo (tuotantokunnossa 391,8 ha) Valkunan valumaalueella (14.673). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Oriräme (tuotantokunnossa 1,3 ha) Kortteisen kanavan valuma-alueella (14.492). Kymijoen vesistöalueella oli valmistelussa 437,9 ha ja levossa 408,6 ha. Taulukossa 102 on esitetty Kymijoen vesistöalueelta Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosilta Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 102 Kymijoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kymijoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 109 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kymijoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden brutto-kuormitukset olivat edellisvuotta pienemmät, typen osalta 34 %, fosforin osalta 17 % ja COD Mn osalta 40 %. Kiintoaineen osalta bruttokuormitus oli samaa tasoa kuin edellisvuonna. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kymijoen vesistöalueella sijaitsevien yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8.

112 7.3.2 Porvoonjoen vesistöalue (18) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Porvoonjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla Vapo Oy:n Hollolan Hirvisuo. Taulukossa 103 on esitetty Porvoonjoen vesistöalueelta Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosilta Taulukko 103 Porvoonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Porvoonjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , , Vuosi , , Vuosi , ,7 Vuosi , ,5 Vuosi , ,1 Vuosi , ,0 Porvoonjoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden brutto-kuormitukset olivat kiintoaineen osalta 28 % ja fosforin osalta 14 % edellisvuotta suuremmat. Typen osalta kuormitus oli 28 % ja COD Mn osalta 44 % edellisvuotta pienempi. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia Paimionjoen vesistöalue (27) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Paimionjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Tarvasjoen Juvanrahka (Rahkasuo) ja Tammelan Koivansuo (taulukko 104). Paimionjoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden brutto-kuormitus oli kiintoaineen osalta 14 %, fosforin osalta 42 %, typen osalta 45 % ja COD Mn osalta 46 % edellisvuotta pienempi. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 104 Paimionjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Paimiojoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , Vuosi , Vuosi ,5 Vuosi ,6 Vuosi , ,2

113 7.3.4 Aurajoen vesistöalue (28) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Aurajoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Harmantinsuo (taulukko 105). Aurajoen vesistöalueen turvetuotannon brutto-kuormitukset olivat kiintoaineen osalta 38 % ja typen osalta 4 % edellisvuotta pienemmät. Fosforin osalta kuormitus oli 2,7 kertaa ja COD Mn osalta 17 % edellisvuotta korkeampi. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 105 Aurajoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Aurajoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , Vuosi , Vuosi ,1 Vuosi ,1 Vuosi Vuosi Laajoen vesistöalue (31) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Lapinjoen vesistöalueella sijaitsee Kekkilä Oy:n Raumjärvensuo, joka siirtyi tuotantoon (30 ha) vuonna Laajoen vesistöalueen kuormitus on esitetty taulukossa 106. Laajoen vesistöalueen bruttokuormitukset olivat kiintoaineen osalta noin 5,5 kertaa suuremmat kuin edellisenä vuonna. Fosforin osalta kuormitus oli 38 %, typen osalta 24 % ja COD Mn osalta 33 % edellisvuotta pienempi. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 106 Laajoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Laajoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , , Vuosi , , Vuosi , , Lapinjoen vesistöalue (33) Lapinjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Eurassa sijaitseva Joutsuo. Lapinjoen vesistöalueen kuormitus on esitetty taulukossa 107. Joutsuon tuotantoalueesta Lapinjoen vesistöalueelle aiheutuva kuormitus oli kiintoaineen osalta 87 %, typen osalta 78 %, fosforin osalta 75 % ja COD Mn osalta 77 % edellisvuosia pienempi. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa

114 käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 107 Lapinjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapinjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 112 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Eurajoen vesistöalue (34) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Eurajoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla Kekkilä Oy:n Lammi-Kahala-Välisuo ja Eurassuo. Eurajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden yhteenlasketut pinta-alat ja kuormitukset on esitetty taulukossa 108. Eurajoen vesistöalueen brutto-kuormitukset olivat kiintoaineen osalta 64 %, typen osalta 40 %, fosforin osalta 22 % ja COD Mn osalta 48 % edellisvuotta pienemmät. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 108 Eurajoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Eurajoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kokemäenjoen vesistöalue (35) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kokemäenjoen vesistöalueelta oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa 87 Vapo Oy:n ja 10 Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta tai niiden osa-aluetta. Yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Valmistelussa oli 356,9 ha ja levossa 342,5 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Jämiänkeitaan Palojoen valuma-alueelle laskeva 440 ha ala. Pienin tuotantoalueen osa oli puolestaan Onkijoen valuma-alueella (35.969) sijaitseva Keinusuo (5,0 ha). Taulukossa 109 on esitetty Kokemäenjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 15 %, typen 39 %, fosforin 26 % ja COD Mn 50 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet

115 ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 109 Kokemäenjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kokemäenjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 113 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Karvianjoen vesistöalue (36) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Karvianjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa 28 Vapo Oy:n turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli 20 ha ja valmistelussa 5,0 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Satamakeitaan Pukaran Pikkujoen valumaalueelle (36.037) vetensä purkava 557,9 ha:n lohko. Pienin tuotantoalueen osa puolestaan oli Säkkijoen valuma-alueella (36.046) sijaitsevan Säkkinevan 2,0 ha:n lohko. Taulukossa 110 on esitetty Karvianjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 14 %, typen 50 %, fosforin 40 % ja COD Mn 50 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 110 Karvianjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Karvianjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Lapväärtinjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa neljä Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta:

116 Mustaisneva (Kauhajoki), Kotokeidas, Tempakankeidas/Kotokeidas 1 ja Helmikäiskeidas/Kotokeidas 1. Niiden yhteenlaskettu tuotanto ala oli 371,5 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Mustaiskeidas (191,2 ha) Karijoen yläosan valuma-alueella (37.043). Taulukossa 111 on esitetty Lapväärtinjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 41 %, typen 59 %, fosforin 34 % ja COD Mn 56 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 111 Lapväärtinjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapväärtin Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Teuvanjoen vesistöalue (38) Teuvanjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Profeetanneva Teuvalla. Profeetannevan tuotannossa oleva ala oli 129 ha. Taulukossa 112 on esitetty Teuvanjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevan Profeetannevan kokonaiskuormitus. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 75 %, typen 80 %, fosforin 75 % ja COD Mn 73 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

117 115 Taulukko 112 Teuvanjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Teuvanjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Närpiönjoen vesistöalue (39) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Närpiönjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa kolme Vapo Oy:n tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 289,9 ha ja valmistelussa oli 10,0 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Kurikan Takaneva (tuotannossa 191,2 ha) Kivi- ja Levalammen tekojärven valuma-alueella (39.005). Taulukossa 113 on esitetty Närpiönjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 65 %, typen 75 %, fosforin 80 % ja COD Mn 85 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 113 Närpiönjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Närpiönjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kyrönjoen vesistöalue (42) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kyrönjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa 44 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Haukineva, jolta purkautuu vettä Haasojan valuma-alueelle (42.079) 481,9 ha:n tuotantoalalta ja Seinäjoen keskiosan alueelle (42.072) 329,2 ha:n alueelta. Pienin tuotantoalue oli puolestaan Madesluoman valuma-alueella (42.082) sijaitseva Susineva (5,0 ha).

118 Taulukossa 114 on esitetty Kyrönjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 17 %, typen 59 %, fosforin 61 % ja COD Mn 65 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 114 Kyrönjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kyrönjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 116 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Lapuanjoen vesistöalue (44) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Lapuanjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa 1 Kekkilä Oy:n ja 29 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Levossa oli 42,4 ha ja valmistelussa 127,9 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Rahka-Romuneva (tuotannossa 163,6 ha) Kuotesjärven-Vehkajoen valuma-alueella (44.096). Taulukossa 115 on esitetty Lapuanjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 41 %, typen 54 %, fosforin 49 % ja COD Mn 56 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8.

119 117 Taulukko 115 Lapuanjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapuanjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Purmonjoen vesistöalue (46) Purmonjoen vesistöalueella oli vuoden 2013 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Porrasneva Evijärvellä. Porrasnevalla oli tuotannossa 138,2 ha, levossa 1,8 ha ja valmistelussa 88,7 ha. Taulukossa 116 on esitetty Purmonjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevan Porrasnevan vuoden 2013 kokonaiskuormitus. Kiintoainetta lukuun ottamatta bruttokuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Kiintoaineen bruttokuormitus oli noin kaksi kertaa suurempi kuin vuonna Kuormitus pieneni typen osalta 52 %, fosforin 20 % ja COD Mn osalta 52 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 116 Purmonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Purmonjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi , Ähtävänjoen vesistöalue (47) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Ähtävänjoen vesistöalueella oli vuoden 2013 lopulla toiminnassa 11 Vapo Oy:n turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 845,1 ha. Levossa oli 44,7 ha ja valmistelussa oli 182,4 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Savonnevan laskuojan 2 alue (tuotannossa 215 ha) Savonjoen yläosan valuma-alueella (47.083). Taulukossa 117 on esitetty Ähtävänjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden.

120 Kiintoaineen bruttokuormitus pieneni 36 %, typen 43 %, fosforin 55 % ja COD Mn 48 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 117 Ähtävänjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Ähtävänjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 118 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kruunupyynjoen vesistöalueella oli vuoden 2013 lopulla toiminnassa kuusi Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai niiden osaaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 845,1 ha. Levossa oli 44,7ha ja valmistelussa oli 182,4 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Korpisalonnevan osa-alue (tuotannossa 446,4 ha, levossa 51,9 ha) Porasenjoen yläosan valuma-alueella (48.006). Taulukossa 118 on esitetty Kruunupyynjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden kiintoainetta lukuun ottamatta. Kiintoaineen bruttokuormitus kasvoi 5 %. Bruttokuormitus pieneni typen osalta 50 %, fosforin 45 % ja COD Mn 57 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 118 Kruunupyynjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kruunupyynjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi

121 Perhonjoen vesistöalue (49) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Perhonjoen vesistöalueella oli vuoden 2013 lopulla 12 Vapo Oy:n turvesuota tai osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 1164,9 ha. Levossa oli 203,7 ha ja valmistelussa oli 90,2 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Kairineva, jonka suurimman osan (230 ha tuotannossa, levossa 118 ha ja valmistelussa 2,4 ha) vedet purkautuvat Venetjoen alaosan alueelle (49.071). Taulukossa 119 on esitetty Perhonjoen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Bruttokuormitus pieneni kiintoaineen osalta 32 %, typen 31 %, fosforin 51 % ja COD Mn 35 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 119 Perhonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Perhonjoen Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 119 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Suomenlahden rannikkoalue (81) Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalueella oli vuoden 2013 lopulla kaksi Kekkilä Oy:n turvetuotantoaluetta, Stormossen ja Meltolansuo, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala ala oli 79,4 ha. Taulukossa 120 on esitetty Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden fosforikuormitusta lukuun ottamatta. Bruttokuormitus pieneni kiintoaineen osalta 25 %, typen 27 % ja COD Mn osalta 33 %. Fosforikuormitus oli edellisvuoden tasoa. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8.

122 120 Taulukko 120 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Suomenlahden Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto rannikkoalueen Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 vesistöalue ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,4 83, Vuosi ,4 83, , Vuosi ,4 83, ,5 Vuosi ,4 83, Vuosi ,4 87, Selkämeren rannikkoalue (83) Selkämeren rannikkoalueen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2013 lopulla toiminnassa kolme Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 511 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Iso-Rydistönkeidas (tuotannossa 202,6 ha) Kasalanjoen valuma-alueella (83.030). Taulukossa 121 on esitetty Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2013 kokonaiskuormitukset. Kuormitukset pienenivät edelliseen vuoteen nähden. Bruttokuormitus pieneni kiintoaineen osalta 10 %, typen 71 %, fosforin 60 % ja COD Mn 66 %. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 8. Taulukko 121 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Selkämeren Tuotannossa Pinta-ala Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto rannikkoalueen Yhteensä Yhteensä kg Kg O2 kg Kg O2 vesistöalue ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kuormitus yksityisten tuottajien soilta Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa on mukana Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden lisäksi yksityisten hallinnoimia turvetuotantoalueita. Tässä tarkkailussa niistä on mukana Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevat 31 tuotantoaluetta (taulukko 122). Muiden alueiden yksityisiä tuottajia ei kuulu mukaan tähän raportointiin. Tarkkailussa mukana olevien yksityisten tuottajien 31 turvetuotantoalueen yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 856,3 ha vuonna Valmistelussa oli 53 ha ja tuotannosta oli poistunut alle 5 vuotta sitten 132,3 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Peat Bog Oy:n Leppineva (tuotannossa 110 ha) Kyyjärvellä. Pienin tuotantoalue oli puolestaan

123 Pärepuulamminneva I Karstulassa (4 ha). Uusina kohteina raportoivien soiden joukkoon tulivat vuonna 2013 Martinsuon Turve Oy:n Pökkösuo (Multia) ja Peat Bog Oy:n Rekisuo (Multia). Yksityisten turvetuotantoalueiden kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2013 on esitetty taulukoissa 98 ja 124. Edelliseen vuoteen verrattuna kiintoaineen osalta bruttokuormitus kasvoi, mutta typen, fosforin ja COD Mn osalta kuormitus pieneni. Taulukko 122 Yksityisten tuottajien pinta-alat ja kuormitukset vuonna Pinta-ala 2013, ha Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Yksityiset turvetuottajat Tuotan- Valmis- poistunut kg Kg O2 kg Kg O2 nossa Levossa telussa alle 5 v Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Yhteensä 2013: 856,3 0,0 53,0 132, Yhteensä 2012: 914,7 76, Kokonaiskuormitus (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset turvetuottajat) Vuonna 2013 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 279 turvetuotantoaluetta. Näistä 232 kpl oli Vapo Oy:n, 16 kpl Kekkilä Oy:n ja 31 kpl yksityisten turvetuottajien tuotantoalueita. Vesistöalueittain tarkasteltaessa Vapo Oy:n tuotantoalueet koostuvat yhteensä 299 osa-alueesta ja Kekkilä Oy:n 16 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen vesistöalueelle Keski- Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 20 eri vesistöalueella. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2013 on esitetty taulukossa 123. Vertailuarvoina ovat vuosien kokonaiskuormitukset. Hydrologinen vuosi 2013 oli vähäsateisempi kuin poikkeuksellisen sateinen edellisvuosi. Pienempien virtaamien myötä kuormitukset jäivät edellisvuotta pienemmiksi. Bruttokuormitukset olivat kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta tarkastelujakson alhaisimmat (taulukko 123). Kiintoaineen bruttokuormitus ei pienentynyt samassa suhteessa. Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Taulukko 123 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vuosina Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto Kekkilä Oy tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , ,6 658 Vuosi , , Vuosi , ,8 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsevat kaikki Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (31

124 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset on esitetty taulukossa 124. Kiintoainekuormitusta lukuun ottamatta bruttokuormitukset olivat edellisvuosia pienemmät, vaikka raportoitavien turvetuotantoalueiden määrä lisääntyi. Taulukko 124 Yksityisten tuottajien Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vuosina Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto yksityiset tuottajat tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 122 Vuosi ,3 0, ,4 0,11 31 Vuosi ,2 0, ,8 0,15 41 Vuosi ,2 0, ,3 0,10 Vuosi ,6 0, ,1 0,16 Vuosi ,5 0, ,8 0,22 Vuosi , ,29 Vuosi , ,32 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita kuuden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 125). Selvästi suurin kuormitus syntyi Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Koko läntisen Suomen tarkkailualueen yhteenlaskettu kuormitus oli kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta koko tarkastelujakson ( ) alhaisin. Kiintoaineen osalta bruttokuormitus oli selvästi edellisvuotta alhaisempi, mutta suurempi kuin vuosina Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta Taulukko 125 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vuosina Vapo Oy, Kekkilä Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto sekä Keski-Suomen ELYn tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 yksityiset turvetuottajat Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Häme 53 5,6 0, ,2 0,11 10 Pirkanmaa , ,8 0,31 23 Varsinais-Suomi , ,1 152 Keski-Suomi , , Etelä-Pohjanmaa , ,3 319 Uusimaa 2,3 0,66 0, ,1 0,54 0, Yhteensä , ,7 689 Yhteensä , , Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen, kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 126). Seuraavaksi suurimmat

125 kuormitukset kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valuma-alueisiin. Näillä kolmella päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen vesistövaikutuksia tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa. Taulukko 126 Vapo Oy energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina Vapo Oy ja Kekkilä Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto kuormitukset yhteensä tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 vesistöalueittain Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen va , , Porvoonjoen va 0,66 0,19 0,005 7,0 0,58 0,15 0,003 4,2 27 Paimionjoen va 1,4 0,28 0,008 8,9 1,17 0,17 0,003 1,9 28 Aurajoen va 1,9 0,69 0, ,6 0,57 0, Laajoen vesistöalue 7,9 0,38 0, ,6 0,24 0,016 2,0 33 Lapinjoen va 1,0 0,35 0,009 8,8 0,77 0,25 0,005 2,5 34 Eurajoen va 2,4 3,7 0, ,1 3,0 0, Kokemäenjoen va , , Karvianjoen va , ,0 0, Lapväärtinjoen va 7,0 1,5 0, ,2 0,64 0,044-9,0 38 Teuvanjoen va 2,1 0,33 0,013 9,5 1,8 0,20 0,008 0, Närpiönjoen va 4,9 0,87 0, ,2 0,56 0,043-2,3 42 Kyrönjoen va , , Lapuanjoen va 60 7,7 0, ,7 0, Purmonjoen va 15 1,7 0, ,3 0, Ähtävänjoen va 29 6,9 0, ,6 0, Kruunupyynjoen va 28 6,0 0, ,5 0, Perhonjoen va 38 8,3 0, ,5 0, Suomenlahden 2,3 0,66 0, ,1 0,54 0, rannikkoalueen va 83 Suomenselän 8,8 1,3 0, ,3 0,51 0,009-4,83 rannikkoalueen va Yhteensä , ,6 658 Yhteensä , , Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 123

126 124 8 YHTEENVETO Vapo Oy:n, Kekkilä Oy:n ja eräiden Keski-Suomen yksityisten turvetuottajien Läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailuja on toteutettu vuodesta 2000 alkaen yhteistarkkailuohjelman mukaisena. Yhteistarkkailuohjelma kokoaa ja yhdenmukaistaa tutkimuskäytäntöä ja antaa selkeämmän kokonaiskuvan alueen turvetuotannon kuormitustilanteesta. Vuodesta 2008 tarkkailusoiden tulokset on koottu ELY-keskuksittain yhteenvetoraportteihin säilyttäen kuitenkin yhteenveto-osat samanlaisina kaikkien raporttien osalta. Vuonna 2008 siirryttiin myös käyttämään tarkkailujaksona hydrologista vuotta ( ). Kuormitusten laskennassa on vuodesta 2009 otettu huomioon tuotannossa, kunnostuksessa ja levossa olevat pinta-alat sekä 0-5 vuotta sitten poistuneet pinta-alat, kukin täysimittaisesti. Aikaisemmin laskettiin levossa olleilta ja 5 10 vuotta sitten poistuneilta aloilta tuleva kuormitus mukaan puolet pienempinä. Vuonna 2012 päästöjen laskentatapaa on muutettu siten että vuosikuormituksen laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja, mikäli se on mahdollista. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (vedenlaatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy kappaleesta 4.4 Päästöjen laskenta. Vuonna 2013 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa on ollut mukana 232 Vapo Oy:n, 16 Kekkilä Oy:n ja 31 yksityisten tuottajien turvetuotantoaluetta. Tarkkailun näytteenoton, analysoinnin, virtaamamittauksen ja väliraportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy Yhteenveto tarkkailun tuloksista vuodelta 2013 Tuotantoalueiden (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset tuottajat) yhteenlaskettu tuotannossa ollut pinta-ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha, josta ha on poistunut viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta ja ha yli viisi vuotta sitten Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 299 eri reittiä pitkin. Näiden alueiden yhteenlaskettu tuotantoala oli ha. Vapo Oy:n osalta tuotannossa olevaa pinta-alaa oli eniten Kokemäenjoen (5 204 ha) ja Kyrönjoen (4 589 ha) vesistöalueilla. Yksittäisiä turvetuotantoalueita tai osa-alueita oli eniten Kokemäenjoen vesistöalueella (87 kpl). Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yleisin vesienkäsittelymenetelmä vuonna 2013 oli ympärivuotinen pintavalutuskenttä, joka oli käytössä 51 % alueista. Toiseksi yleisin vesienkäsittelymenetelmä oli ympärivuotinen kosteikko (tai vastaava menetelmä), 32 % alueista. Kemikalointi oli käytössä 4,2 %:lla alueista, virtaamansäätö ja laskeutusaltaat 9,8 %:lla alueista. Kekkilä Oy:n 16 tuotantoaluetta sijaitsevat viidellä eri päävesistöalueella. Näiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha vuonna Tuotannossa olevasta

127 alasta 54,6 % (729 ha) sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella ja 32,8 % (438 ha) Eurajoen vesistöalueella. Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden yleisin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä, joka oli käytössä 66 %:lla tuotantoalueista. Ympärivuotinen kosteikko tai vastaava menetelmä oli 18 %:lla alueista, kemikalointi 5,3 %:lla ja lasketusaltaat ja virtaamansäätö 7,4 %:lla tuotantoalueista. Tähän raportointiin kuuluvat yksityisten tuottajien 31 tuotantoaluetta sijaitsevat kaikki Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella. Niiden yhteenlaskettu tuotantoala oli vuonna 856 ha. Yksityisten tuottajien 9 tuotantoalueen osalta päästölaskennassa oli käytettävissä omia tarkkailutuloksia. Muiden 22 tuotantoalueen päästöt on arvioitu ominaiskuormitussoiden keskimääräisillä kuormitusluvuilla. Läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2013 mukana viiden ELYkeskuksen alueella yhteensä 42 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin sekä ympärivuotiset vedenlaatutiedot että luotettavat jatkuvatoimiset virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormitussoiden laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6022 ha, mikä on noin 20 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Vuonna 2013 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen (liite 1). Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Tarkkailusoiden määrä vaihteli alueittain. Ympärivuotista tarkkailua oli useammilla kohteilla, mutta ominaiskuormitussoiksi kaikkia kohteita ei voitu ottaa mukaan lähinnä kesken vuotta alkaneen tarkkailun tai virtaamamittauksissa olleiden ongelmien vuoksi. Vuoteen 2012 verrattuna ominaiskuormitussoiden (n=42) keskimääräiset kiintoaine- ja ammoniumtyppi-, sekä fosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia. Kokonaistyppipitoisuus sekä COD Mn -arvo olivat edellisvuotta alhaisempia. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivutyöt ym. vaikuttavat pitoisuuksiin. Kaikkien ominaiskuormitussoiden (n=42 kpl) keskimääräinen valuma hydrologisena vuonna 2013 oli 11,4 l/s/km 2. Valuma on huomattavasti edellisvuoden ominaiskuormitussoiden (n=38 kpl) keskivalumaa 19,0 l/s/km 2 pienempi. Vuosi 2012 olikin poikkeuksellisen sateinen. Kesällä 2013 ei ollut niin paljon rankkoja sateita kuin edelliskesänä ja myös alkusyksy 2013 oli kuiva. Virtaamamittarikohteiden määrää on lisätty viime vuosina huomattavasti, joten virtaamatiedot ovat edellisvuosia kattavammat ja luotettavammat. Ominaiskuormitussoiden (42 kpl) keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli kiintoaineen osalta 43 kg/ha/a, kokonaistypen osalta 5,2 kg/ha/a, kokonaisfosforin osalta 0,18 kg/ha/a ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta 126 kg O 2 /ha/a. Nettoominaiskuormitukset olivat kiintoaineen osalta 39 kg/ha/a, kokonaistypen osalta 3,4 kg/ha/a, kokonaisfosforin osalta 0,10 kg/ha/a ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta 11 kg O 2 /ha/a. Vuoden 2013 ominaiskuormitukset olivat kiintoaineen osalta edellisvuosia korkeammat, mikä johtui keskimäärin edellisvuosia korkeammista pitoisuuksista. Kokonaisfosforin ja kokonaistypen ominaiskuormitukset olivat puolestaan edellisvuotta pienemmät, koska valumat olivat alhaisemmat kuin vuonna Suurin osa kuormituksesta aiheutuu 125

128 valumahuippujen aikaan, joita hydrologisena vuonna 2013 olivat sateinen syksy 2012, kevättulvan aika, sekä lokakuun loppu Lyhyempiä ja paikallisempia valumahuippuja esiintyi rankkasateiden aikaan mm. kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuun puolivälissä. 126 Kiintoaineen kg/ha ominaiskuormitus a 50 Netto Brutto kg/ha a 12,5 10,0 7,5 5,0 2,5 0,0 Kokonaistypen ominaiskuormitus Netto Brutto kg/ha a 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 Kokonaisfosforin ominaiskuormitus Netto Brutto Koko läntisen Suomen tarkkailualueeseen kuuluvien tuotantoalueiden yhteenlaskettu kuormitus oli kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta koko tarkastelujakson ( ) alhaisin. Kiintoaineen osalta bruttokuormitus oli selvästi edellisvuotta alhaisempi, mutta suurempi kuin vuosina Kiintoaineen ja COD Mn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu bruttokuormitus vuonna 2013 oli t kiintoainetta, 141 t typpeä ja 5,2 t fosforia. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus oli t O 2. Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu bruttokuormitus vuonna 2013 oli 44 t kiintoainetta, 10,1 t typpeä ja 0,43 t fosforia. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus oli 309 t O 2. Yksityisten tuottajien läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu bruttokuormitus vuonna 2013 oli 42,5 t kiintoainetta, 5,3 t typpeä ja 0,18 t fosforia. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus oli 132 t O 2. Vuonna 2013 läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevilta tarkkailusoilta otettiin yhteensä 276 erillistä omavalvontanäytettä (161 kpl v. 2012), joista 40 otettiin vesienkäsittelymenetelmien yläpuolisilta tarkkailupisteiltä ja 236 vesienkäsittelymenetelmien alapuolisilta tarkkailupisteiltä. Otetuista näytteistä analysoidut pitoisuudet vaihtelivat paljon eri näytteenottokertojen välillä. Suurin osa omavalvontanäytteistä on otettu kesä-, heinä- ja elokuussa. Eniten omavalvontanäytteitä haettiin elokuussa, jolloin otettiin 75 kpl vesienkäsittelymenetelmän alapuolista omavalvontanäytettä. Alapuolisilta pisteiltä otettujen näytteiden (n=236) keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 14 mg/l (min 1,0 mg/l, mediaani 8,0 mg/l, max 110 mg/l), kokonaistyppipitoisuus oli µg/l (min 130 mg/l, mediaani mg/l, max µg/l), kokonaisfosforipitoisuus oli 61 µg/l (min < 5 mg/l, mediaani 48 mg/l, max 390 µg/l) sekä kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 53 mg O 2 /l (min 0,52 mg O 2 /l, mediaani 49 mg O 2 /l, max 190 mg O 2 /l). Omavalvontanäytteiden keskimääräinen kiintoainepitoisuus ja COD Mn -arvo olivat suuremmat kuin ominaiskuormitussoilla keskimäärin.

129 127 9 VIITTEET Ekholm, M Suomen vesistöalueet. 166 s. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki Ihme, R Pintavalutus turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistuksessa. 140 s. VTT Julkaisuja 798. Ilmatieteenlaitos Ilmastokatsaus Leiviskä, V Turvetuotannon ympäristönsuojelu. Moniste, 67 s. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu. Niskanen, I Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. Jyväskylän yliopisto Ympäristötutkimuskeskus Tiedonantoja 151:1-24. Pöyry Environment Oy Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille s. Pöyry Finland Oy 2013a. Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenvedot Kaustinen. Pöyry Finland Oy 2013b. Vapo Oy, Turvetuotannon ominaiskuormitusselvitys s. Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O Turve ympäristönhoidossa. 94 s. Vapo Oy, Jyväskylä Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä Savolainen, M., Heikkinen, K. & Ihme, R. (toim) Turvetuotannon vesiensuojeluohjeisto. Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus, Ympäristöopas 6:1-84 Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä Turvetuotannon tarkkailuopas. Vasander, H (toim) Suomen suot. 168 s. Suoseura ry, Helsinki Ympäristöministeriö Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013. Helsinki. 81 s.

130 Liite 1.1 Ominaiskuormitussuot vuonna 2013

131 Liite 1.2 Virtaamamittarikohteet vuonna 2013

132

133