EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 27.3.2001 KOM(2001)162 lopullinen OSA II KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE BIOLOGISTA MONIMUOTOISUUTTA KOSKEVA TOIMINTASUUNNITELMA LUONNONVAROJEN SUOJELEMISEKSI
Biologista monimuotoisuutta koskeva toimintasuunnitelma luonnonvarojen suojelemiseksi SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 4 2. Yhteisön tärkeänä pitämän luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston luonnollisten elinympäristöjen ja lajien säilyttäminen suotuisalla suojelun tasolla ja ennallistaminen tälle tasolle... 5 2.1. Luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano... 6 2.2. Nimettyjen alueiden verkostojen, erityisesti EU:n Natura 2000 -verkoston, perustamisen jatkaminen sekä näiden verkostojen säilyttämisen ja kestävän käytön riittävä taloudellinen ja tekninen tukeminen... 7 2.3. Tiettyjen uhanalaisten lajien ja joidenkin metsästettävien lajien hoitosuunnitelmien kehittäminen... 10 3. Vesien, maaperän, metsien ja kosteikkojen hoidosta aiheutuneiden biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen johtavien nykyisten suuntausten muuttaminen... 11 3.1. Vesipolitiikan kehysdirektiivin käyttäminen biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön välineenä ja sellaisten analyysien kehittäminen jokaista valumaaluetta varten, joissa veden määrää ja laatua verrataan kysyntään, mukaan lukien maatalouden keinokastelu, energian tuottaminen, teollinen käyttö, käyttö juomavedeksi ja ekologinen käyttö... 12 3.2. Maapeitteen, mukaan lukien ranta- ja vesijättökasvillisuuden, ekologisen tehtävän edistäminen eroosion vastustamisessa ja biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ekosysteemejä ja elinympäristöjä ylläpitävän veden kiertokulun säilyttämisessä... 14 3.3. Yhteisössä olevien kosteikkojen suojeleminen ja huonokuntoisten kosteikkoalueiden ekologisen luonteen ennallistaminen... 16 4. Nykyisen biologisen monimuotoisuuden katoamiseen johtavan suuntauksen kääntäminen koko alueella... 18 4.1. Biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen tärkeimpiin aluepolitiikkoihin... 18 4.1.1. Maatalous... 18 4.1.2. Kalatalous ja vesiviljely... 19 4.1.3. Rakennerahastot... 20 4.1.4. Kaupunkiympäristö... 21 4.2. Biologisen monimuotoisuuden tukeminen laaja-alaisten ympäristöpolitiikkojen avulla... 23 4.2.1. Ennalta varautumisen periaate... 23 4.2.2. Vahinkovastuumekanismit... 23 2
4.2.3. Ympäristövaikutusten arviointi... 24 4.2.4. Strateginen ympäristövaikutusten arviointi... 25 4.2.5. Kansalaisten osallistumisen tukeminen ympäristön arviointimenettelyihin... 26 4.2.6. Tiedon saanti, kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa (Århusin yleissopimus)... 26 4.2.7. Ympäristömerkit... 27 4.2.8. Muut taloudelliset välineet, mukaan luettuna ympäristöasioiden audioitinti... 28 4.2.9. Kemialliset aineet... 30 4.3. Biologisen monimuotoisuuden tukeminen geneettisiin voimavaroihin kohdistuvien politiikkojen avulla... 31 4.3.1. Lajeja uhkaavat vieraat lajit... 31 4.3.2. Bioteknologian käyttäminen... 32 4.3.3. Ex situ -suojelu... 33 4.3.3.1. Eläintarhat... 33 4.3.3.2. Kasvitieteelliset puutarhat... 34 5. Biologisen monimuotoisuuden maailmanlaajuiseen säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet... 35 5.1. EY:n CITES-asetuksen täytäntöönpano ja sopeuttaminen CITES-sopimuspuolten konferenssin tuleviin päätöksiin... 35 5.2. Erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla tehtyjen ilmastonmuutosta, otsonikerroksen heikkenemistä ja aavikoitumista koskevien aloitteiden entistä paremman koordinoinnin edistäminen erityisesti raportointiin liittyvien päällekkäisten pyrkimysten välttämiseksi... 38 5.2.1. Ilmaston muutos... 38 5.2.2. Otsonikerroksen heikkeneminen... 39 5.2.3. Aavikoituminen... 39 5.3. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten välisten keskinäisten vaikutusten havaitseminen synergiamahdollisuuksien optimoimiseksi... 40 5.3.1. Raportointi... 40 5.3.2. Bioturvallisuuspöytäkirja... 41 5.3.3. Kansainvälinen metsiä koskeva hanke... 41 5.3.4. Alueelliset yleissopimukset... 42 5.3.5. Muut kansainväliset hankkeet... 43 3
1. JOHDANTO 1. Euroopan yhteisö on muutaman viime vuoden aikana kehittänyt ympäristöpolitiikkaansa useiden aloitteiden avulla, joiden tavoitteena on parantaa olosuhteita Euroopan unionissa. Biologista monimuotoisuutta koskeva toimintasuunnitelma luonnonvarojen suojelemiseksi keskittyy luonnonvaraisiin kasvi- ja eläinlajeihin sekä niihin liittyviin ekosysteemeihin ja elinympäristöihin. Toimintasuunnitelma perustuu yhteisön nykyiseen ja suunniteltuun lainsäädäntöön ja aloitteisiin ja täydentää niitä. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on varmistaa, että kaikkia tällaisten välineiden tarjoamia mahdollisuuksia käytetään vuoden 1998 biologista monimuotoisuutta koskevan Euroopan yhteisön strategian tavoitteiden saavuttamiseksi muuttamalla nämä tavoitteet erityisiksi toimiksi. 2. Vuoden 1979 lintudirektiivi ja vuoden 1992 luontotyyppidirektiivi ovat kaksi keskeistä välinettä luonnonvaraisten lajien ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi Euroopan yhteisössä. Yhdessä nämä direktiivit mahdollistavat suojelualueiden ja sellaisten alueiden, joilla ryhdytään erityisiin suojelutoimenpiteisiin, luomisen, samoin kuin tiettyjen uhanalaisten lajien suojelemisen ja tiettyjen kasvien ja eläinten eräiden hyväksikäytön muotojen kieltämisen. Luontotyyppidirektiivi muodostaa puitteet Euroopan ekologisen verkoston, Natura 2000:n, perustamiselle. Verkosto sisältää erilaisia tärkeitä ja uhanalaisia elinympäristöjä, joiden joukossa on jo lintudirektiivissä nimettyjä alueita. Toimilla, jotka suunnataan näiden kahden direktiivin toteutumiseen sekä riittävän taloudellisen ja teknisen tuen antamiseen nimettyjen alueiden suojelemiseksi ja kestäväksi käytöksi, on tärkeä tehtävä yhteisön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. 3. Koska biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen vaatii toimia nimettyjen alueiden lisäksi koko alueella, toimintasuunnitelmassa painotetaan myös maankäyttöön liittyviä ympäristöaloitteita, laaja-alaisia ympäristövälineitä ja biologisen monimuotoisuuden sisällyttämistä muihin politiikan sektoreihin. 4. Maankäyttöön liittyvä ympäristölainsäädäntö ja aloitteet, kuten yhteisön vesipolitiikan kehysdirektiivi tai rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva strategia, edistävät ja tukevat ekosysteemin erityispiirteiden suojelua sekä suojelualuilla että niiden ulkopuolella. Lisäksi tiedonannolla Kaupunkien kestävä kehittäminen: toimintakehys 1 pyritään edistämään biologista monimuotoisuutta kaupunkialueilla. Integroiduilla kaupunkialueiden hoitoon ja suunnitteluun liittyvillä ratkaisumalleilla, joihin sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojeleminen, tulisi myös olla merkittävä asema biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteiden saavuttamisessa. 5. Myös monet laaja-alaiset aloitteet edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä. Näitä ovat ympäristön arviointimenettelyjen, erityisesti ympäristövaikutusten arvioinnin ja strategisen ympäristöarvioinnin samoin kuin vapaaehtoisten välineiden, kuten ympäristömerkkien ja ympäristöasioiden auditoinnin, jatkokehittäminen. Ehdotuksen ympäristövahinkovastuujärjestelmästä, joka kattaisi biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot, odotetaan olevan tärkeä lisäedistysaskel. Geneettisesti 1 KOM(1998) 605. 4
muunnettuja organismeja ja kemiallisia aineita koskevan lainsäädännön välineet edistävät myös merkittävästi strategian tavoitteiden saavuttamista. 6. Tässä tiedonannossa esitetyt toimintasuunnitelmat ovat välineitä, joiden avulla biologista monimuotoisuutta koskevat kysymykset voidaan sisällyttää poliittiseen päätöksentekoon ja poliittisiin toimiin useilla politiikan sektoreilla. Maataloutta ja kalataloutta koskevat toimet, jotka liittyvät biologista monimuotoisuutta koskevaan yhteisön strategiaan, esitetään erillisissä toimintasuunnitelmissa. Muihin toimintasuunnitelmiin viitataan tarpeen mukaan. Tässä toimintasuunnitelmassa ei käsitellä erikseen toimenpiteitä, joihin on ryhdytty aluepolitiikkaa ja aluesuunnittelua, energiaa ja liikennettä sekä matkailua koskevissa yhteisön politiikoissa luonnonvarojen säilyttämiseksi ja kestäväksi käytöksi. Sen sijaan ne dokumentoidaan neuvostolle ja parlamentille annettavassa biologista monimuotoisuutta koskevan yhteisön strategian täytäntöönpanoon liittyvässä ensimmäisessä kertomuksessa. 7. Metsien ekosysteemit, jotka kattavat noin yhden kolmasosan Euroopan maapintaalasta, ovat keskeinen luonnonvara, joka sisältää tärkeän osan Euroopan biologisesta monimuotoisuudesta. Hyvin suojeltuina ja kestävällä tavalla hoidettuina metsät edistävät merkittävästi biologista monimuotoisuutta. Metsiä käsitellään biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa erillisessä luvussa. EU:n metsästrategia on tällä hetkellä tärkein väline siinä asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi monet tämän toimintasuunnitelman osat, kuten Natura 2000:n luominen tai vapaaehtoisten välineiden, kuten metsäsertifioinnin kehittäminen, edistävät biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista metsien osalta. 8. Lopuksi toimintasuunnitelmassa keskitytään toimenpiteisiin, jotka edistävät entistä parempaa koordinointia erilaisten aloitteiden välillä kansainvälisillä foorumeilla optimaalisen synergian ja yhtenäisyyden saavuttamiseksi. 9. Toimintasuunnitelman jaksoissa 2 5 asetetaan yleiset ympäristöä koskevat laatutavoitteet ja kerrataan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvät tavoitteet sekä esitetään kunkin tavoitteen saavuttamisessa tarvittavat erityistoimet. 2. YHTEISÖN TÄRKEÄNÄ PITÄMÄN LUONNONVARAISEN ELÄIMISTÖN JA KASVISTON LUONNOLLISTEN ELINYMPÄRISTÖJEN JA LAJIEN SÄILYTTÄMINEN SUOTUISALLA SUOJELUN TASOLLA JA ENNALLISTAMINEN TÄLLE TASOLLE 10. Tämän ympäristöä koskevan laatutavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia, joilla voidaan vaikuttaa seuraaviin biologista monimuotoisuutta koskevan yhteisön strategian tavoitteisiin. Tavoitteena on panna luontotyyppidirektiivi ja lintudirektiivi täysimääräisesti täytäntöön tukea nimettyjen alueiden verkoston luomista, erityisesti EU:n Natura 2000 -verkoston luomista, ja antaa tarvittavaa rahallista ja teknistä tukea näiden alueiden suojeluun ja kestävään käyttöön kehittää hoitosuunnitelmia valittuja uhanalaisia lajeja sekä joitakin metsästettäviä lajeja varten. 5
2.1.Luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano 11. Lintudirektiivi (79/409/ETY) koskee luonnonvaraisten lintulajien suojelua. Direktiivissä turvataan näiden lajien suojelu, hoito ja sääntely sekä määritetään niiden hyväksikäytön, esimerkiksi metsästyksen, säännöt. 12. Elinympäristön suojelu on tämän direktiivin keskeinen osa. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin lintujen elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Direktiivin I liitteessä on luettelo uhanalaisista ja vaarantuneista lajeista, jotka tarvitsevat erityisiä suojelutoimia. Määrällisesti ja alueellisesti sopivimmat alueet on nimettävä erityissuojelualueiksi näitä lajeja ja säännöllisesti muuttavia lajeja varten. Jäsenvaltioiden on tästä syystä kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun. Lajit, joita voidaan metsästää, on lueteltu II liitteessä. Osa lajeista, joilla voidaan käydä kauppaa, on lueteltu III liitteessä. IV liitteessä on lueteltu pyynti- ja tappomenetelmät sekä kuljetusvälineet, joiden käyttö on kiellettyä metsästyksen aikana. Jäsenvaltioiden tulee kiinnittää erityistä huomiota tutkimuskohteisiin, jotka on lueteltu V liitteessä. 13. Luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) tavoitteena on luonnonvaraisten ja puolittain luonnonvaraisten luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön (luonnonvaraisia lintuja lukuun ottamatta) ja kasviston biologisen monimuotoisuuden turvaaminen. Parhaillaan ollaan perustamassa erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäistä ekologista verkostoa, Natura 2000:ta. Verkostoon kuuluvat myös lintudirektiivissä nimetyt erityiset suojelualueet (katso edellä). 14. Verkosto koostuu alueista, joilla on direktiivin I liitteessä lueteltuja luontotyyppejä ja II liitteessä lueteltuja kasvi- ja eläinlajeja. Verkostoon sisällytettävien alueiden tieteelliset valintaperusteet ovat III liitteessä. IV liite sisältää luettelon yhteisön tärkeinä pitämistä eläin- ja kasvilajeista, jotka tarvitsevat tiukkaa suojelua myös Natura 2000 -verkoston ulkopuolella. Lintudirektiivin tavoin luontotyyppidirektiivissä säännellään lajien hyväksikäyttöä: V liite sisältää luettelon yhteisön tärkeinä pitämistä lajeista, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttäminen saattaa johtaa hallinnollisiin seuraamuksiin. VI liitteessä on lueteltu metsästyksessä kielletyt pyynti- ja tappomenetelmät sekä kuljetusvälineet. 15. Huolimatta täytäntöönpanovaatimuksista vuoteen 2001 mennessä useat jäsenvaltiot eivät ole vielä toteuttaneet näitä direktiivejä. Ne eivät ole nimenneet lintudirektiivissä mainittuja määrällisesti ja alueellisesti sopivimpia alueita, vaikka lain mukaan määräaika oli vuonna 1981, ja/tai ne eivät ole ehdottaneet täydellisiä kansallisia luetteloita luontotyyppidirektiivin mukaisista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista. Myöskään metsästyskäytännöt eivät noudata lintudirektiiviä joissakin jäsenvaltioissa. 16. Varmistaakseen direktiivien asianmukaisen soveltamisen komissio arvioi saadut valitukset ja tarkistaa sekä tekniseltä että lainsäädännölliseltä kannalta jäsenvaltioiden käyttämät menetelmät, joiden avulla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön. Komissio jättää rikkomusten käsittelyn tarpeen mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle. Komissio aikoo jatkaa yhteydenpitoa kansalaisjärjestöihin, jotka voivat olla tärkeä tietolähde tällä alueella. Komissio tarkastaa direktiiveissä säädetyt jäsenvaltioiden pakolliset kertomukset varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat lakia asianmukaisesti. 6
17. Komissio ja jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä näiden kahden direktiivin toteutumista valvovien niin sanottujen luontotyyppi- ja ornis-komiteoiden neuvoa-antavissa komiteoissa ja tieteellisissä työryhmissä. Komissio tiedottaa asiasta suurelle yleisölle julkaisujen ja Internet-sivustojensa kautta. 2 TOIMI: Valvotaan, että jäsenvaltiot toimeenpanevat direktiivit, ja tarvittaessa käynnistetään oikeudelliset toimet sen varmistamiseksi, että direktiivit liitetään asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Saatetaan molemmat direktiivit täysimääräisesti osaksi kaikkien 15 jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä vuoteen 2002 mennessä. 18. Laadukas, oikea-aikainen raportointi molempien direktiivien täytäntöönpanosta on välttämätöntä, jotta luottamus niiden mahdollisuuteen turvata Euroopan luonto säilyy. Tarkoituksena on laatia kattava seuranta- ja raportointijärjestelmä, joka antaa jäsenvaltioille selkeät suuntaviivat ja on yhteensopiva Euroopan yhteisön tietojenvaihtokeskuksen kanssa. TOIMI: Luodaan direktiivien mukaiset raportointivaatimukset kattavan ja selkeän raportointijärjestelmän toteuttamiseksi Euroopan yhteisössä. Kehitetään ohjeet, jotka koskevat luontotyyppien ja lajien seurantaa erityisesti Natura 2000 -alueilla. Hyväksytään raportoinnin vakiomuoto Euroopan yhteisössä vuoteen 2001 mennessä. 19. Arvioidessaan ehdokasmaiden ympäristöpolitiikkoja yhteisön laajentuessa komissio on saanut hyvän yleiskuvan Euroopassa tärkeinä pidetyistä suojeltavista luonnonarvoista. Laajentumista ajatellen molempien luontodirektiivien liitteitä on muokattava niin, että niihin sisällytetään ehdokasmaiden uudet luontotyypit ja lajit. Hakijamaiden on sitouduttava suojelemaan näitä luonnonarvoja liittymistä edeltävänä ajanjaksona. TOIMI: Ulotetaan lintu- ja luontotyyppidirektiivien lähestymistapa hakijamaihin biologista monimuotoisuutta edistävien keskeisten suojeltavien eurooppalaisten arvojen riittäväksi turvaamiseksi. Valmistellaan sopimus molempien direktiivien liitteiden mukauttamisesta vuoteen 2002 mennessä. 2.2.Nimettyjen alueiden verkostojen, erityisesti EU:n Natura 2000 -verkoston, perustamisen jatkaminen sekä näiden verkostojen säilyttämisen ja kestävän käytön riittävä taloudellinen ja tekninen tukeminen 20. Luontotyyppidirektiivin mukainen Natura 2000 -verkosto on yhteisön keskeinen väline, jolla vaikutetaan suoraan paikallisiin maankäyttötoimiin jäsenvaltioissa. Arvion mukaan Natura 2000 kattaa yli 12 prosenttia yhteisön alueesta. Kansallisia 2 http://europa.eu.int/comm/environment/nature/home.htm 7
vaihteluja esiintyy kunkin jäsenvaltion luonnonmaantieteellisellä alueella olevien lajien ja luontotyyppien biologisen monimuotoisuuden sekä mukaan otettujen puskurivyöhykkeiden määrän mukaan. 21. Luonnonmaantieteellisiä seminaareja järjestetään jäsenvaltioiden ehdottamien kansallisten luetteloiden arviointia varten. Seminaareihin osallistuu komission ja kyseisen jäsenvaltion edustajia, puolueettomia asiantuntijoita ja luonnonsuojelun alalla toimivien kansalaisjärjestöjen edustajia Euroopan ympäristökeskuksen Euroopan ympäristönsuojelua käsittelevän teemakeskuksen tieteellisellä johdolla. TOIMI: Laaditaan yhteisön luettelo Natura 2000 -verkostoon kuuluvista alueista jokaisen kuuden luonnonmaantieteellisen alueen osalta. Hyväksytään yhteisön luettelot alueista, mukaan lukien tarvittaessa merialueet, kaikilta luonnonmaantieteellisiltä alueilta vuoden 2002 loppuun mennessä. 22. Metsät ovat keskeinen uusiutuva luonnonvara. Ne kattavat 35 prosenttia EU:n maaalasta. Luontotyyppidirektiivin I liitteessä on lueteltu kuuteen metsätyyppiin ryhmiteltyinä 59 metsäluontotyyppiä, jotka ovat harvinaisia tai jäännösluonteisia ja/tai joissa elää yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja. Luontotyyppidirektiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee ehdottaa näille luontotyypeille Natura 2000 -alueita jokaisen kuuden luonnonmaantieteellisen alueen osalta. TOIMI: Varmistetaan, että Natura 2000 sisältää yhtenäisen metsäalueiden verkoston. Kaikki luontotyyppidirektiivin I liitteessä mainitut metsätyypit arvioidaan riittävästi edustetuiksi vuoteen 2002 mennessä. 23. Osa Natura 2000 -alueista voi olla hyödyntämättömiä luonnonsuojelualueita, mutta useimmat alueet sijaitsevat paikoissa, joissa on aina ollut ihmisen harjoittamaa luontotyyppien luomista tai säilyttämistä edistävää toimintaa. Tästä syystä Natura 2000 -alueiden nimeämisellä ei ole tarkoitus estää taloudellista toimintaa kyseisellä maa-alueella ja sen ympärillä. Tarkoituksena on päinvastoin kannustaa sellaista taloudellista toimintaa, joka on kestävää ja yhdenmukaista niiden luontotyyppien ja lajien suojeluvaatimusten kanssa, joita varten alueet on nimetty. Tähän päästään parhaiten hoitosuunnitelman puitteissa. Sen onnistuminen riippuu usein maanomistajien ja maankäyttäjien täysipainoisesta osallistumisesta ja tuesta. 24. Vuoden 2000 alussa, jolloin jaettiin huomattava määrä yhteisön rakennerahastojen avustusmäärärahoja EU:n hitaammin kehittyville alueille, komissio lähetti jäsenvaltioille kirjeen, jossa käsiteltiin rahoituksen ja yhteisön ympäristölainsäädännön välisiä yhteyksiä. Kirjeessä todettiin, että Rakenteellisten tukitoimien asianmukaista suunnittelua ja myöhemmin ohjelmien moitteetonta toteuttamista varten edellytetään, että jäsenvaltiot ovat täyttäneet yhteisön politiikkoihin ja toimiin liittyvät velvoitteensa, jotka koskevat ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista ja erityisesti Natura 2000 -verkkoa. Ellei tilanne ole vielä tällainen, komissio katsoo, että jäsenvaltioiden on esitettävä Natura 2000 -alueita koskeva luettelonsa ja asiaa koskevat tieteelliset tiedot mahdollisimman pian. 8
Kyseisten valtioiden ohjelma-asiakirjoissa on sitouduttava selvästi ja peruuttamattomasti takaamaan Natura 2000 -alueiden suojelu. 25. LIFE-luonto-tuki on strateginen väline, joka on tarkoitettu Natura 2000 -alueilla toteutettavia esittelyhankkeita varten, joissa testataan esimerkiksi hoitotoimenpiteitä. Vuosina 1992 1999 jäsenvaltioissa käytettiin 350 miljoonaa euroa lähes 500 LIFEluonto-hankkeeseen. 3 Uusi, vuodet 2000 2004 kattava LIFE III -asetus on hyväksytty. Siksi komissio voi myöntää seuraavien viiden vuoden aikana 300 miljoonaa euroa LIFE-hankkeisiin 15 jäsenvaltiolle sekä lisärahoitusta niille hakijamaille, jotka ovat päättäneet liittyä LIFE-ohjelmaan. Komissio suosii myös yhteistyötä hankkeiden kesken ja pyrkii aktiivisesti jakamaan tietoa tuloksista (esimerkiksi vuoden 1999 LIFE-viikko Brysselissä). TOIMI: Rahoitetaan ja edistetään Natura 2000 -verkostoa LIFE-luonto-hankkeiden avulla. Jokaisen jäsenvaltion tulee osoittaa varoja Natura 2000 -alueiden myönteiseen hoitoon. 26. Uudet maaseudun kehittämistä ja alueellista kehittämistä koskevat asetukset parantavat jäsenvaltioiden ja erityisesti Natura 2000 -verkoston biologisen monimuotoisuuden kehittämismahdollisuuksia. Maaseudun kehittämisasetukseen liittyviä toimenpiteitä käsitellään biologista monimuotoisuutta koskevassa maatalousalan toimintasuunnitelmassa. TOIMI: Arvioidaan asiaan liittyviin säännöksiin perustuvien ympäristöarviointijärjestelmien avulla vuosien 2000 2006 rakennerahastoohjelmien ja maaseudun kehittämissuunnitelmien sekä yhteisön muiden rahoitusvälineiden vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen ja seurataan näiden suunnitelmien toteutumista jäsenvaltioissa. Vuoden 2000 hyväksynnän jälkeen tehdään seuranta-arvio vuoteen 2003 mennessä. Arvioinnin tulosten mukaan harkitaan, tarvitaanko säännöksiin perustuvaa nykyisten ympäristöjärjestelmien uudelleentarkastelua. TOIMI: Edistetään biologista monimuotoisuutta tukevien toimien sisällyttämistä maaseudun kehittämisrahastojen sekä rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmaasiakirjoihin ja muihin kolmansille maille tärkeisiin ohjelmiin. Euroopan yhteisön yhteisrahoittamat ohjelmat, joissa sitoudutaan selkeästi biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen erityisesti nykyisillä ja tulevilla Natura 2000 -alueilla. 27. Luontotyyppidirektiivin mukaan jokainen suunnitelma tai hanke, joka todennäköisesti vaikuttaa alueeseen, täytyy arvioida asianmukaisesti suhteessa sen aiheuttamiin vaikutuksiin suojelukohteissa. Tästä syystä komissio on laatinut 6 3 Katso lisätietoja osoitteesta http://europa.eu.int/comm/environment/nature/home.htm 9
artiklan tulkintaohjeen ( Article 6 of the Habitat Directive: Interpretation Guide ) jäsenvaltioiden avuksi. Natura 2000 -verkostoon vaikuttavien, arviointia edellyttävien suunnitelmien määrä kasvaa jäsenvaltioissa. Tulkintaohje on hyödyllinen yhteinen väline, jota voidaan soveltaa kansallisissa arviointimenettelyissä ja käsikirjoissa. TOIMI: Kehitetään suuntaviivoja Natura 2000 -alueiden hoitoa varten sen varmistamiseksi, että alueita koskevaa suojelujärjestelmää sovelletaan johdonmukaisesti. - EY:n direktiivin 6 artiklan tulkintaohje on saatavilla kaikilla EU:n kielillä vuoden 2000 loppuun mennessä. - Erityiset ohjeet 6 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan mukaisten arviointien suorittamisesta on saatavilla vuoden 2001 puoleen väliin mennessä. 28. Euroopan yhteisön jäsenvaltiot valitsevat parhaillaan Natura 2000 -luetteloon sisällytettäviä alueita. Direktiivin yhtenäisen ekologisen verkoston luomista koskevan tavoitteen mukaisesti sekä komissio että jäsenvaltiot tarkastelevat luontotyyppikomitean hyväksymien erityisperusteiden pohjalta Natura 2000 -alueiden välisiä sekä nykyisiä että tulevia ekologisten yhteyksien tarpeita ja myös sitä, kuinka tavoite saavutetaan. TOIMI: Parannetaan Natura 2000 -alueiden yhteyksiä EU-maiden sisällä ja niiden välillä arvioimalla tarpeellisia ekologisia sidoksia ja suhdetta muuhun maankäyttöön. Alueiden väliset yhteydet otetaan pääperusteeksi, kun luonnonmaantieteellisissä seminaareissa arvioidaan ehdotettuja alueita muuttavia tai laajalla alueella esiintyviä lajeja varten. 2.3.Tiettyjen uhanalaisten lajien ja joidenkin metsästettävien lajien hoitosuunnitelmien kehittäminen 29. Luontotyyppi- ja lintudirektiiveissä on lajien suojeluun liittyviä määräyksiä, jotka koskevat metsästyksen ja muiden uhkien valvontaa. Luontotyyppidirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin tiukan suojeluohjelman luomiseksi uhanalaisia lajeja varten niiden esiintymispaikasta riippumatta. Ohjelmassa kielletään tahallinen pyydystäminen ja tappaminen tai lisääntymisalueiden häiritseminen tai tuhoaminen. Joistakin jäsenvaltioista saadut viimeisimmät tiedot osoittavat, että erilaisista suojelutoimista huolimatta uhanalaisten lajien määrä on kasvamassa ja että useat lintu- sekä muut eläin- ja kasvilajit ovat merkittävästi vähenemässä. 30. Komissio tukee sellaisten maailmanlaajuisesti uhanalaisia lintulajeja koskevien toimintasuunnitelmien laatimista, joiden tavoitteena on varmistaa riittävät suojelutoimet ja se, että eri toimijat toteuttavat ne. Saatavilla on tietoa jo hyväksytyistä suunnitelmista. 4 4 http://europa.eu.int/comm/environment/nature/home.htm. 10
31. Erilaisten kansainvälisten sopimusten yhteydessä on valmisteltu erityisiä toimintasuunnitelmia uhanalaisten lajien (muiden kuin lintujen) vahvistamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi Bernin yleissopimuksen suurpetoja koskevat toimintasuunnitelmat ja Barcelonan yleissopimuksen Välimeren alueen merikilpikonnia koskevat toimintasuunnitelmat. TOIMI: Valmistellaan EU:n uhanalaisimpia lintulajeja koskevat puitetoimintasuunnitelmat. Laaditaan kansainvälisten yleissopimusten (Bern, Bonn) mukaisesti toimintasuunnitelmat uhanalaisimpia lajeja varten lintuja lukuun ottamatta. Toimintasuunnitelmat 48 tärkeintä lintulajia varten on hyväksytty, ja ne ovat valmiina jäsenvaltioiden toteutettaviksi vuoteen 2001 mennessä. 32. Hoitosuunnitelmia niitä metsästettäviä lintulajeja varten, jotka eivät ole suotuisalla suojelun tasolla, valmistellaan ornis-komitean avulla. Suunnitelmien tavoitteena on varmistaa lajien elpyminen suotuisalle tasolle. TOIMI: Laaditaan metsästettäviä lintulajeja koskevat hoitosuunnitelmat, jotka jäsenvaltiot toteuttavat. Hyväksytään vuoteen 2003 mennessä hoitosuunnitelmat kaikkia niitä lintudirektiivissä mainittuja 22 metsästettävää lajia varten, joiden suojelu on epäsuotuisalla tasolla. 33. Direktiivit eivät salli eläinten ottamista tai metsästystä tavalla, joka vaarantaa niiden suotuisan suojelun tason. Poikkeukset voidaan sallia sillä edellytyksellä, että menettelyt ovat molempien direktiivien perusteiden mukaisia. Jäsenvaltioiden on lisäksi otettava käyttöön tiukkaa suojelua tarvitsevien eläinlajien satunnaista pyydystämistä ja tappamista koskevat valvontajärjestelmät. TOIMI: Tarkistetaan jäsenvaltioiden poikkeuksia koskevat raportit, mukaan lukien annetut perustelut. Kaikki poikkeukset on osoitettava oikeutetuiksi tieteellisin perustein ja direktiivien vaatimusten mukaisesti. 3. VESIEN, MAAPERÄN, METSIEN JA KOSTEIKKOJEN HOIDOSTA AIHEUTUNEIDEN BIOLOGISEN MONIMUOTOISUUDEN VÄHENEMISEEN JOHTAVIEN NYKYISTEN SUUNTAUSTEN MUUTTAMINEN 34. Tämän ympäristöä koskevan laatutavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia, joilla voidaan vaikuttaa seuraaviin yhteisön biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteisiin. Päämääränä on käyttää vesipolitiikan kehysdirektiiviä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen ja kestävän käytön välineenä ja samalla kehittää jokaista valuma-aluetta varten analyysejä, joissa veden määrää ja laatua verrataan kysyntään, mukaan lukien 11
maatalouden keinokastelu, energian tuottaminen, teollinen käyttö, käyttö juomavedeksi ja ekologinen käyttö. edistää maapeitteen, mukaan lukien ranta- ja vesijättökasvillisuus, ekologista tehtävää eroosion vastustamisessa ja biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ekosysteemejä ja elinympäristöjä ylläpitävän veden kiertokulun säilyttämisessä. suojella yhteisössä olevia kosteikkoja ja ennallistaa huonokuntoisten kosteikkoalueiden ekologinen luonne. 3.1.Vesipolitiikan kehysdirektiivin käyttäminen biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön välineenä ja sellaisten analyysien kehittäminen jokaista valumaaluetta varten, joissa veden määrää ja laatua verrataan kysyntään, mukaan lukien maatalouden keinokastelu, energian tuottaminen, teollinen käyttö, käyttö juomavedeksi ja ekologinen käyttö 35. Vesipolitiikan kehysdirektiivin 5 tavoitteena on estää vesiekosysteemien ja pohjaveden veden laadun ja määrän jatkuva huononeminen. Direktiivissä määritetään yhteinen lähestymistapa, tavoitteet, perusmenettelyt ja yhteiset määritelmät vesiekosysteemien ekologiselle tilalle vesiekologiaan ja kokonaisiin vesistöalueisiin perustuvaa vesipolitiikkaa varten. 36. Direktiivi on esimerkki ekosysteemejä koskevan lähestymistavan toteuttamisesta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 6. konferenssissa tekemän päätöksen mukaisesti. Direktiivissä keskitytään vesistöalueiden läpi luonnollisesti merta kohti virtaavaan veteen ja otetaan huomioon pintaveden ja pohjaveden luonnollinen vuorovaikutus määrällisesti ja laadullisesti siten, että otetaan huomioon koko vesistöalue, mukaan lukien suistoalueet, muut jokisuiden vaihettumisalueet ja rannikkovedet. Direktiivi edellyttää yhdistettyä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sekä pilaantumisen estäminen että pilaantumisen aiheuttajien valvonta ja ympäristöä koskevien laatuvaatimusten asettaminen. Tarkoituksena on laatia mekanismi, jolla pilaavien aineiden purkaminen sekä niiden päästöt ja häviöt vesistöihin voidaan lopettaa kerralla tai vaiheittain. 37. Vesipolitiikan kehysdirektiivillä ei sellaisenaan pyritä tiettyjen lajien, yhteisöjen, biotooppien tai luontotyyppien suojeluun. Direktiivissä ei nimetä mitään erityistä säilytettävää tai suojeltavaa lajia. Biologinen monimuotoisuus on kuitenkin keskeinen indikaattori, jota direktiivissä käytetään määrittämään, mitä erinomainen ja hyvä ekologinen tila tarkoittavat. Tällä tavoitteella pyritään direktiivin voimaantulopäivästä varmistamaan vesien hyvä tila ja estämään vesien tilan, mukaan lukien erinomainen tila, huononeminen. Tämä osoittaa, että direktiivin lähtökohtana on vesibiodiversiteetin suojelun edistäminen. 38. Vesiekosysteemin tilan indikaattoreina käytettyjä toiminnallisia muuttujia ovat muun muassa ravinteiden tila ja kasvu-/tuotantomallit. Rakenteelliset muuttujat ovat kuitenkin hallitsevia indikaattoreita erityisesti niiden organismiryhmien osalta, jotka ilmentävät vesiekosysteemin ravinnerakennetta ja monimuotoisuutta. 5 Neuvoston direktiivi 2000/60/ETY. 12
Ravinnekerroksia on tunnistettu neljä: kasviplankton, makrolevät ja koppisiemeniset, pohjaeläimistö ja kalasto. 39. Erinomainen ekologinen tila (lähes luonnontilainen) määritetään ekologisten komponenttien avulla käyttäen vertailukohtana tiettyä paikkaa tietyssä vesiekosysteemissä. Hyvä ekologinen tila mitataan käyttämällä vertailukohtana tietyssä paikassa olevan tietyn vesiesiintymän (luonnollista) erinomaista ekologista tilaa. Esimerkiksi sellaisten alueiden ekologia, joilla käytettävissä olevan veden määrä vaihtelee suuresti vuodenaikojen mukaan ja sademäärä on pieni, on luonnostaan sopeutunut tällaisiin olosuhteisiin. Tällaisiin ekosysteemeihin kuuluvien organismien elinkaaresta, henkiinjäämisstrategioista ja muista ekologisista toiminnallisista ja rakenteellisista ominaisuuksista heijastuu tämän kuivuuden ja muiden vaihtelujen vaikutus. Erinomaisesta tilasta (ja sen ekologiasta, mukaan lukien biologinen monimuotoisuus, fyysiset ja kemialliset osat) tulee näin perusmittapuu, jonka mukaan hyvä tila määritetään. Lisäksi on otettava huomioon, että kosteikkojen ennallistaminen, tarpeen mukaan, voi olla tärkeä väline veden hyvän laadun varmistamisessa. 40. Vesipolitiikan kehysdirektiivi edistää vesibiodiversiteetin suojelua ja laajemmin veden kiertokulusta veden valuma-alueen tasolla riippuvaisen biologisen monimuotoisuuden suojelua seuraavien tavoitteiden ja menettelyjen kautta: TOIMI: Varmistetaan, että koko vesistöalueen kattavissa vesipiirien hoitosuunnitelmissa otetaan huomioon biologinen monimuotoisuus selvittämällä vesibiodiversiteetin tila muun muassa vesien ekologisen tilan säännöllisen arvioinnin avulla (kuuden vuoden välein). Vesiekosysteemien luokituksesta saadaan yksityiskohtaisia tietoja, joita voidaan käyttää vertailukohtana arvioitaessa vesien ekologisen tilan muutoksia, muun muassa lajikoostumusta ja -runsautta, tila- ja aikavaihteluja, indikaattoreina käytettyjä tiettyjä organismeja ja toimintoja. Selvitetään vesistöalueen hydrologinen ja ekologinen vuorovaikutus kosteikkojen, jokirantojen ja vesiekosysteemin välillä. nimeämällä suojelualueet ja ottamalla ne huomioon. luomalla vesiekosysteemien ketju, jossa ekosysteemin toiminta ja rakenne on ennallistettu tai parannettu ja joka voi toimia vesiekologisena käytävänä. varmistamalla pohjaveden hyvä laatu ja määrä, mikä edistää laajemmin mannerekosysteemien ja niiden biologisen monimuotoisuuden suojelua. edistämällä kestävää veden käyttöä, joka perustuu käytettävissä olevan veden pitkäaikaiseen suojeluun. Vesistöistä ei voi ottaa suuria määriä vettä eikä veden virtauksen suuntaa voi muuttaa tutkimatta siitä vesiekostysteemeille mahdollisesti aiheutuvia seurauksia perinpohjaisesti. laatimalla tukeva perusta vesien biologista monimuotoisuutta ja siihen kohdistuvia paineita koskevien tietojen keruuta ja analysointia varten. Näin luodaan tarvittava tietopohja, jonka perusteella jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kehittää järkeviä, kestäviä politiikkoja ja erityisesti vesipiirin hoitosuunnitelmia vesipolitiikan puitedirektiivin VII liitteen mukaisesti. 13
saavuttamalla avoimuus tietojen julkaisemisen ja levittämisen avulla sekä vesipiirien hoitosuunnitelmaluonnosten yleisen kuulemisen avulla, mukaan luettuina varsinaiset asianosaiset mutta ei kuitenkaan heihin rajoittuen. Tämän avoimen osallistumismenettelyn pitäisi varmistaa vesipiirien hoitosuunnitelmien laatiminen ja toteutus entistä laadukkaammin. Hoitosuunnitelma tulee voimaan vuoteen 2009 mennessä, ja sen jälkeen se tarkistetaan kuuden vuoden välein. TOIMI: Edistetään koetutkimuksia, jotka koskevat biologisen monimuotoisuuden vaatimusten sisällyttämistä vesipiirien hoitosuunnitelmien täytäntöönpanoon. 3.2.Maapeitteen, mukaan lukien ranta- ja vesijättökasvillisuuden, ekologisen tehtävän edistäminen eroosion vastustamisessa ja biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ekosysteemejä ja elinympäristöjä ylläpitävän veden kiertokulun säilyttämisessä 41. Suurin osa ihmisen toiminnasta vaikuttaa maankäyttöön ja maapeitteeseen. Hankkeet, jotka liittyvät esimerkiksi vesivaroihin ja veden laatuun, ilmaan ja ilmaston muuttumiseen, luonnonsuojeluun, maanviljelykseen, metsätalouteen, kaupungistumiseen, kemikaalien ja jätteiden käsittelyyn ja hävittämiseen, vaikuttavat usein maaperän suojeluun ja myös maankäyttöön ja maapeitteeseen ja lopulta luonnon monimuotoisuuteen. 42. Maapeitteen ekologisen toiminnan parantamiseksi jäsenvaltiot voivat ryhtyä kyseisen alueen erityisluonteeseen soveltuviin monenlaisiin toimiin. Maanviljelyalueiden osalta nämä alueet mainitaan asetuksen N:o 1259/99 3 artiklassa tarkoitetuissa suoran tuen järjestelmiä koskevissa yleisissä yhteisissä säännöissä tai ne ovat yhteensopivia niiden kanssa. (Katso biologista monimuotoisuutta koskeva maatalousalan toimintasuunnitelma.) 43. Eroosion vastustamisessa yksi tärkeimmistä välineistä liittyy metsänhoidon tukitoimiin, jotka on esitetty asetuksen N:o 1257/1999 II osaston VIII luvussa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi biologista arvoa parantavat investoinnit, kuten istutettujen puulajien monipuolistaminen, metsien hakkuisiin ja karsimiseen vaikuttavat kestävät hoitomenettelyt, maaperän ravinnepitoisuuden palauttaminen, palonkatkaisulinjojen säilyttäminen, metsänhoitajien avustaminen kestävää hoitoa koskevissa kysymyksissä. (Katso biologista monimuotoisuutta koskeva maatalousalan toimintasuunnitelma.) 44. Veden kiertokulun suojelun osalta edellisessä vesipolitiikan kehysdirektiiviin liittyvässä jaksossa jo mainittujen toimien lisäksi jäsenvaltioiden on nitraattidirektiivin 6 mukaisesti laadittava kansalliset ohjelmat, jotka edellyttävät vesistöjen suojelua jokiin ja ojiin valuvalta lannoitevirralta. Tässä ainoita käytännöllisiä ja tehokkaita menetelmiä ovat suojakaistojen, rantapenkereiden ja pensasaitojen perustaminen. Nämä ohjelmat voivat sisältää myös vähimmäiskasvipeitteen ylläpitämisen sateisina talvikausina vesistöjen suojaamiseksi nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta ja maaperän suojaamiseksi eroosiolta. 6 Neuvoston direktiivi 91/676 vesien suojelusta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta. 14
45. Torjunta-aineiden valvonnassa komissio aikoo täydentää nykyistä kasvinsuojeluaineita koskevaa lainsäädäntöä (katso biologista monimuotoisuutta koskeva maatalousalan toimintasuunnitelma) esittämällä vuonna 2001 tiedonannon torjunta-aineiden kestävästä käytöstä ja ryhtymällä lisätoimiin torjunta-aineiden järkevän käytön suosimiseksi. 46. Komissio suunnittelee puhdistamolietedirektiivin 7 vahvistamista niin, että se kattaisi puhdistamolietteen lisäksi myös muunlaisen lietteen ja laajenisi kattamaan kaikki toimet, jotka liittyvät jätteen levittämiseen maalle (eivät vain maataloudessa käytetyt). Yhdyskuntajätteen osalta komissio tutkii mahdollisuutta direktiivin laatimiseen biologisesti hajoavan jätteen biologisesta käsittelystä (kompostointi ja anaerobinen hajottaminen). Yhtenä tavoitteena molemmilla alueilla on estää sellaisten huonolaatuisten jätetuotteiden käyttö, jotka voisivat vaikuttaa haitallisesti maaperään pitkällä aikavälillä. 47. Maaperää koskevat perustiedot ovat ratkaisevan tärkeä väline maaperän suojelemisessa. Komissio valmistelee parhaillaan kartoitusta alueista, joiden maaperää uhkaa eroosio, sekä Euroopan maaperien orgaanisesta sisällöstä ja raskasmetallipitoisuuksista. Nämä tiedot ovat pohjana järjestelmälliselle lähestymistavalle maaperän biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, sillä niiden avulla voidaan entistä paremmin havaita maaperään kohdistuvien paineiden merkittävyys. Ympäristöä koskevien yleisindikaattorien laatimisen osana tutkitaan lisäksi mahdollisia indikaattoreja, joiden avulla voitaisiin tutkia kehityssuuntia rakennetuilla alueilla ja niihin liittyvillä alueilla. Tutkimuksen pitäisi selvittää, missä määrin lisääntyvä kaupungistuminen on uhka maaperälle (katso jäljempänä oleva kaupunkiympäristöä käsittelevä kohta). 48. Tietämyksen parantamiseksi komissio sekä jäsenvaltiot, ehdokasmaat ja muut eurooppalaiset valtiot ovat äskettäin perustaneet Euroopan maaperäfoorumin, jonka pitkän aikavälin tavoite on maaperän yleinen suojeleminen. TOIMI: Luodaan maaperän eroosiota, orgaanista ainesta ja raskasmetalleja koskeva tietokanta ja seurataan kaupungistumisen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen. Tietokanta saadaan valmiiksi vuoteen 2003 mennessä. TOIMI: Varmistetaan, että lietteen ja biologisesti hajoavien jätteiden käsittelystä syntyvät aineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi maaperällä, ovat laadultaan sellaisia, etteivät ne vaaranna maaperän laatua ja sen biologista monimuotoisuutta. Asetetaan näille tuotteille laatuvaatimukset vuoteen 2003 mennessä. TOIMI: Parannetaan pitkällä aikavälillä yleistä tietoisuutta eurooppalaisen maaperän suojelemisen tarpeesta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. 7 Direktiivi 86/278/ETY 15
Julkistetaan kansalaisvalistusohjelma vuoteen 2005 mennessä. TOIMI: Esitetään torjunta-aineiden järkevää käyttöä koskeva tiedonanto, jossa käsitellään torjunta-aineiden vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen. Komissio antaa tiedonannon vuoteen 2001 mennessä. 49. Metsillä on monia ekologisia tehtäviä. Maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen N:o 1257/1999 II osaston VIII luku sisältää esimerkiksi toimia tuhoutuneiden metsien ennallistamiseksi, metsien ekologisen vakauden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi, metsien ekologisten arvojen säilyttämiseksi ja edistämiseksi sekä viljelysmaan metsittämiseksi. Erityisten luonnonsuojelun huomioon ottavien metsänhoitotekniikoiden (mukaan lukien avohakkuualueiden koon pienentäminen, paikallisten lajien käyttäminen, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön rajoittaminen, kuolleiden ja lahoavien puiden määrän lisääminen, keskeisten luontotyyppien suojeleminen, tuhoutuneiden metsien tai paikallisten metsäekosysteemien ennallistaminen ja niin edelleen) edistäminen on tehokkaimpia välineitä, joiden avulla turvataan biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö Euroopan metsissä. Maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen metsätalouteen liittyvien toimien toteuttamisessa tulee suosia mainittuja toimia ja välttää mahdollisesti vahingollisia toimia. Uudet metsät eivät myöskään saisi vaikuttaa kielteisesti ekologisesti kiinnostaviin tai merkittäviin alueisiin ja maisemiin. TOIMI: Varmistetaan, että maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen täytäntöönpano edistää biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä, mukaan lukien kestävä metsänhoito. Maaseudun kehittämistä koskevat suunnitelmat, joissa otetaan huomioon metsien biologinen monimuotoisuus. 3.3.Yhteisössä olevien kosteikkojen suojeleminen ja huonokuntoisten kosteikkoalueiden ekologisen luonteen ennallistaminen 50. Komissio puuttuu kosteikkojen biologisen monimuotoisuuden suojeluun toimilla, jotka liittyvät Natura 2000 -verkoston kehittämiseen sekä rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan strategian ja vesipolitiikan kehysdirektiivin kehittämiseen. 51. Tämän toimintasuunnitelman edellisissä jaksoissa on jo käsitelty lintu- ja luontotyyppidirektiiveihin sekä vesipolitiikan kehysdirektiiviin liittyviä toimia, jotka ovat tärkeitä kosteikkojen kannalta. Tässä jaksossa on rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevia lisätoimia, jotka täydentävät edellä mainittuja toimia. 52. Euroopan ympäristökeskuksen arviointiraportissa ympäristöstä Euroopan unionissa vuosisadan vaihteessa vuodelta 1999 todetaan sekä rannikkoalueiden tilassa että niihin kohdistuvissa paineissa ilmenevä epäsuotuisa kehitys. Tämän suuntauksen ei uskota paranevan lähitulevaisuudessa. Kaupungistuminen etenee nopeasti, erityisesti eteläisissä maissa, ja kiistoja resurssien käytöstä esimerkiksi maatalouden ja matkailunkeskenesiintyyrunsaasti. 16
53. Merkittävä osa Euroopan tärkeimmistä kosteikoista sijaitsee rannikkoalueella. Tästä syystä rannikkoalueen kestävä suunnittelu ja hoito on erittäin tärkeää kosteikkojen säilymisen kannalta. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen merien ja rannikoiden biologiseen monimuotoisuuteen liittyvän työohjelman mukaisesti 8 komissio edistää rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä rannikkoalueiden hyvänä maanhoitovälineenä. 54. Komissio hyväksyi äskettäin tiedonannon rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevasta eurooppalaisesta strategiasta 9. Strategia sisältää 38 tointa, jotka on jaettu seuraaviin kuuteen luokkaan: (1) Rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon edistäminen jäsenvaltioissa sekä aluemerien tasolla (2) EU:n politiikkojen yhdenmukaistaminen rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon kanssa (3) Vuoropuhelun edistäminen eurooppalaisten rannikkoalueiden sidosryhmien kanssa (4) Parhaiden käytäntöjen kehittäminen rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa varten (5) Rannikkoalueita koskevan tiedon ja tietämyksen hankkiminen (6) Tiedon levittäminen ja yleisen tietoisuuden lisääminen. 55. EU:n rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva strategia perustuu mahdollisuuksien mukaan nykyisiin välineisiin ja ohjelmiin mukaan luettuina monet ohjelmat, jotka eivät koske yksinomaan rannikkoalueita, kuten rakennerahastojen paras käyttö tai LIFE-ympäristö-ohjelma. Strategiassa osoitetaan, missä näitä toimia täydennetään uusilla toimilla, erityisesti parhaiden käytäntöjen kehittämisen ja vaihdon osalta sekä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon kannustamisen osalta muilla hallinnon tasoilla. Strategia sisältää erityisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamiseksi Euroopassa 10. Strategiassa todetaan myös komission sisäisen yhteistyön jatkuvuuden tärkeys. TOIMI: Varmistetaan, että rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan eurooppalaisen strategian toteuttaminen edistää kosteikkojen suojelua yhteisössä ja ennallistaa huonokuntoisten kosteikkojen ekologisen luonteen. Tavoitteet: - Luodaan rannikkoalueiden elinkeinonharjoittajien verkosto. - Tuotetaan informaatioaineistoa. 8 9 10 Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin päätös IV/5. KOM(2000)547. KOM(2000)545. 17
4. NYKYISEN BIOLOGISEN MONIMUOTOISUUDEN KATOAMISEEN JOHTAVAN SUUNTAUKSEN KÄÄNTÄMINEN KOKO ALUEELLA 56. Tämän ympäristöä koskevan laatutavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia, joilla voidaan vaikuttaa seuraavaan yhteisön biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteiseen: Kehittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa välineitä suojelualueiden ulkopuolella olevien alueiden biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön parantamiseksi. 57. Ensisijaiset tavoitteet ovat a) biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen keskeisiin maankäyttöä koskeviin politiikkoihin (maatalous, kalatalous ja vesiviljely, rakennerahastot ja kaupunkiympäristö), b) biologisen monimuotoisuuden kohdistaminen laaja-alaisiin ympäristöpolitiikkoihin, joita ovat esimerkiksi ennalta varautumisen periaate, vahinkovastuu, ympäristövaikutusten arviointi, strateginen ympäristöarviointi, julkinen osallistuminen, tiedonsaanti, ympäristömerkit, metsäsertifiointi ja muut taloudelliset välineet mukaan lukien ympäristöasioiden auditointi ja c) biologisen monimuotoisuuden tukeminen välineillä, joissa otetaan huomioon geneettiset voimavarat lajeja uhkaavia vieraita lajeja, bioteknologiaa, hormonaalisia haitta-aineita ja ex situ -suojelua koskevilla aloilla. 4.1.Biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen tärkeimpiin aluepolitiikkoihin 4.1.1. Maatalous 58. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus vuonna 1999 Agenda 2000:n yhteydessä parantaa epäilemättä yleisen biologisen monimuotoisuuden kestävää käyttöä ja suojelua Euroopassa suoraan tai välillisesti. 59. Neuvoston vuonna 1999 hyväksymät uudet säännöt ja määräykset, ja erityisesti uusi maaseudun kehittämistä koskeva asetus, vaikuttavat erilaisiin maatalouden ja maaseudun kehittämistä koskeviin kansallisiin suunnitelmiin, joita jäsenvaltiot ovat kehittäneet ja lähettäneet hyväksyttäviksi komissiolle. Ennen hyväksymistä komissio tarkastaa suunnitelmat perinpohjaisesti voidakseen arvioida niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja erityisesti niistä koituvat edut biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle. Näiden toimenpiteiden johdosta jäsenvaltioilla on mahdollisuus, ja joissakin tapauksissa velvollisuus, laajentaa ja panna täytäntöön ympäristöä koskevia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät maatalouden ekosysteemien suojelua ja kestävää käyttöä Euroopassa. 60. Vuoden 2000 maaliskuussa komissio hyväksyi maaseudun kehittämissuunnitelmien, lintu- ja luontotyyppidirektiivien sekä nitraattidirektiivien välistä suhdetta koskevat suuntaviivat, jotka on lähetetty jäsenvaltioille (katso myös kohta 24). Näissä suuntaviivoissa komissio pyysi niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä täyttäneet velvoitteitaan, esittämään komissiolle täydellisen luettelon niistä alueista, joita ne ehdottavat Natura 2000 -alueiksi, sekä toimenpiteet näiden alueiden suojelemiseksi. Jos näitä pyyntöjä ei täytetä, komissio voi keskeyttää maksut Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta maaseudun kehittämissuunnitelmien osalta. Samaa menettelyä noudatetaan, jos nitraattidirektiiviä ei sovelleta asianmukaisesti kyseisessä direktiivissä pilaantumisalttiiksi vyöhykkeiksi määritettyjen alueiden suojelemisessa. 18
61. Lisäksi joidenkin (esimerkiksi naudanlihaa koskevien) yhteisten markkinajärjestelyjen uudistaminen mahdollistaa biologisen monimuotoisuuden sisällyttämisen yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) entistä laajemmin. 62. Kaikki nämä toimenpiteet on esitetty yksityiskohtaisesti biologista monimuotoisuutta koskevassa maatalousalan toimintasuunnitelmassa tai ne ovat keskeinen osa EU:n metsästrategiaa. 63. Tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpano on ensiarvoisen tärkeää maatalouden ekosysteemien säilyttämisen ja parantamisen kannalta sekä sellaisten luonnonvaraisten lajien ja keskeisten luontotyyppien suojelutason parantamisen kannalta, joihin maatalous ensisijaisesti vaikuttaa. Tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vaikutukset tulisi määrittää ottaen huomioon muiden politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset alueella. TOIMI: Määritetään indikaattorit sellaisten valittujen edustavien lajien suojelun tason pohjalta, joita esiintyy yleisimmin maatalouden ekosysteemeissä, ja varmistetaan, että indikaattoreissa otetaan huomioon erilaiset maantieteelliset rakenteet ja että ne osoittavat kausaalisten prosessien, kuten muuttuvien viljelykäytäntöjen, vaikutuksen 11. Määritetään indikaattorit vuoteen 2003 mennessä. 4.1.2. Kalatalous ja vesiviljely 64. Yhteisen kalastuspolitiikan yleinen viitekehys sisältää elollisten merellisten luonnonvarojen suojelemisen ottaen huomioon meriekosysteemille aiheutuvat vaikutukset. Tähän liittyen on määritetty neljä luonnonympäristöön liittyvää tavoitetta, jotka koskevat kalatalous- ja vesiviljelykäytäntöjä: Edistetään kalakantojen ja kalojen ruokapaikkojen suojelua ja kestävää käyttöä. Edistetään teknisten suojelutoimenpiteiden käyttöönottamista edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vähennetään kalastuksen aiheuttamia vaikutuksia meren ja rannikon ekosysteemeille. Vältetään vesiviljelykäytäntöjä, jotka voivat vaikuttaa elinympäristön suojeluun esimerkiksi kalanviljelylaitosten aiheuttaman pilaantumisen tai geneettisen pilaantumisen kautta. 65. Viimeisin vaihe ympäristön ja kalastuspolitiikan yhdentämisessä on neuvoston Eurooppa-neuvostolle antama kertomus ympäristökysymysten ja kestävän 11 Maatalousalan ympäristöindikaattoreita, jotka liittyvät merkittävimpien luonnonvaraisten lajien (lintujen ja kasvien) sekä ekosysteemien kehittymiseen, käsitellään myös biologista monimuotoisuutta koskevassa maatalousalan toimintasuunnitelmassa. Katso taulukon 2 neljäs sarake (Kohteet/indikaattorit), kohta "Epäsuotuisien alueiden tuki" sekä "Ekologinen infrastruktuuri. Avoimien ympäristöjen säilyttäminen". 19
kehityksen sisällyttämisestä yhteiseen kalastuspolitiikkaan. 12 Kertomus toimii perustana kesäkuussa 2001 annettavalle ympäristön ja kalastuspolitiikan täydellistä yhdentämistä koskevalle strategialle. 66. Yhteistä kalastuspolitiikkaa säätelevä perusväline tarjoaa meren biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa tarvittavat hoitovälineet, joita ovat esimerkiksi pyyntimäärien ja laivastojen kalastuskapasiteetin rajoittaminen. Näitä kalastuspaineita vähentäviä yleisiä hoitovälineitä voidaan täydentää tietyillä teknisillä toimenpiteillä kalakantojen suojelun tehostamiseksi ja kestäväksi käytöksi suojelemalla nuoria kaloja ja vähentämällä ympäristövaikutuksia. 67. Biologista monimuotoisuutta koskevassa kalastusalan toimintasuunnitelmassa tutkitaan käytettävissä olevat hoitovälineet ja ehdotetaan niiden vahvistettua soveltamista kalakantojen suojelun tehostamiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi meriympäristössä. Toimintasuunnitelman täytäntöönpanolla on tärkeä merkitys sellaisten merien ja merkittävien makean veden ekosysteemien sekä keskeisten luontotyyppien suojelun tehostamisessa, joihin kalastus ja vesiviljely vaikuttavat, samoin kuin merien ja merkittävien makeiden vesien lajien suojelun tason parantamisessa. Tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vaikutukset tulisi määrittää ottaen huomioon muiden politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset meri- ja vesiympäristöihin. TOIMI: Indikaattorien määrittäminen valittujen meri- ja vesilajien suojelun tason pohjalta. Määritetään indikaattorit vuoteen 2003 mennessä. 4.1.3. Rakennerahastot 68. Uusi rakennerahastoista vuonna 1999 annettu asetus on vahvistanut kuulemismenettelyä suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa, arvioinnissa ja käyttöönottamisessa tärkeitä sidosryhmiä koskevien kumppanuuksien perustamisen kautta. Tämän asetuksen mukaiset arviointivaatimukset kattavat hyväksyttyjen suunnitelmien ja ohjelmien ennakko-, väli- ja jälkiarvioinnin. TOIMI: Sisällytetään biologinen monimuotoisuus asetukseen perustuvaan ympäristöarviointiin samoin kuin hankkeiden, suunnitelmien ja ohjelmien strategiseen ympäristöarviointiin ja ympäristövaikutusten arviointiin. Lisätään rakennerahastojen rahoitusosuutta biologisen monimuotoisuuden suojelua varten. Biologiselle monimuotoisuudelle ei saa aiheutua nettovahinkoja suunnitelmista ja ohjelmista, joille saadaan tukea yhteisön rahastoista. 69. Komissio hyväksyi lisäksi maaliskuussa vuonna 2000 alueellisten rakennerahastojen sekä luontotyyppi- ja lintudirektiivin välistä suhdetta koskevat suuntaviivat. Jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle mahdollisimman pian omat luettelonsa Natura 2000:een kuuluvista suojeltavista luonnonalueista samoin kuin niitä koskevat tieteelliset tiedot luontotyyppi- ja lintudirektiivin määräysten 12 9207/00PECHE 85 ENV 184. 20