KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU SOSIAALI- JA TERVEYSALA PEREHTYMÄLLÄ OSAAJAKSI Perehdytyskansio karsastuksen ja amblyopian tutkimisesta Opinnäytetyö Riitta-Liisa Alm Hoitotyön koulutusohjelma KEMI 2009
TIIVISTELMÄ KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysala Hoitotyön koulutusohjelma sairaanhoitaja (AMK) ALM, RIITTA-LIISA PEREHTYMÄLLÄ OSAAJAKSI Perehdytyskansio karsastuksen ja amblyopian tutkimisesta Opinnäytetyö: 43 sivua ja 2 liitettä Ohjaajat: lehtori Anne Luoma, lehtori Anja Mikkola, opettaja Sirpa Orajärvi 14.5.2009 Asiasanat: perehdyttäminen, karsastushoitaja, karsastus, amblyopia Opinnäytetyöni tavoitteena on laatia karsastuspoliklinikalle karsastustutkimuksia kuvaava perehdytyskansio, jonka avulla voidaan parantaa uuden työntekijän ja sairaanhoidon opiskelijoiden perehdytystä karsastuksen ja amblyopian tutkimisessa. Perehdytyskansio on apuväline, joka toimii perehdytysvaiheessa uuden työntekijän ja opiskelijoiden ajantasaisena tietolähteenä sekä muistin tukena. Karsastuspoliklinikalla ei ollut entuudestaan karsastustutkimusten ohjekansiota, vaikka kansion tarve oli tiedostettu. Perehdytyskansio laadittiin hankkeistettuna opinnäytetyönä silmäpoliklinikan tilauksen mukaisesti. Projektiraportissa käsitellään keskeisiä uuden työntekijän ja opiskelijan perehdyttämisen vaiheita ja perehdytysmateriaalin osuutta perehdytyksessä. Projektiraportin tekstiosuudessa kuvataan karsastuspoliklinikkatyötä, karsastustutkimuksia, lasta silmäpotilaana sekä lapsen näön tutkimista. Karsastus ja amblyopia eli toiminnallinen heikkonäköisyys, sekä karsastuspotilaiden tutkimukset ja hoito esitetään tekstiosuudessa lääketieteellisestä ja hoitotyön näkökulmasta. Perehdytyskansiossa kuvataan yksityiskohtaisesti ne karsastustutkimukset, jotka karsastushoitaja suorittaa kaikille karsastuspotilaille karsastuskaavakkeen rakenteen ja sisällön mukaisesti. Tätä kokonaisuutta kutsutaan karsastusstatukseksi. Perehdytyskansio on yksityiskohtainen ohjekirja täydellisen karsastusstatuksen tekemiseen.
ABSTRACT KEMI-TORNIO UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Social Services and Health Care Degree Programme in Nursing Bachelor of Nursing RIITTA-LIISA ALM COMPETENCY THROUGH ORIENTATION ORIENTATION MANUAL FOR THE ASSESSMENT OF STRABISMUS AND AMBLYOPIA Bachelor s Thesis: 43 pages and 2 appendices Advisors: Senior Lecturer Anne Luoma, Senior Lecturer Anja Mikkola, Lecturer Sirpa Orajärvi 14.5.2009 Key words: Orientation, strabismus nurse, strabismus, amblyopia The goal of my thesis is to create an orientation manual for the assessment of strabismus for the strabismus outpatient clinic, to enable better orientation for new employees and nursing students in the assessment of strabismus and amblyopia. The goal is to have the orientation manual as a source of current information and an aid to memory for new employees and nursing students in the orientation phase. Although the need for an orientation manual had been identified at the clinic, this type of manual did not exist previously. The orientation manual was compiled as a bachelor s thesis after a project agreement between the author and the subscriber. The project report deals with the essential phases in the orientation process of new employees and students, and the significance of the orientation manual in the process. The text of the project report describes work at a strabismus outpatient clinic, the child as an eye patient, assessing strabismus as well as child vision assessment. Strabismus and amblyopia, also known as lazy eye, as well as assessment of strabismus patients and interventions for strabismus, are presented from a medical and nursing perspective in the text. The orientation manual describes in detail the strabismus assessments which the strabismus nurse performs on all the patients according to the contents and structure of the strabismus assessment form. This as a whole is called strabismus status. The orientation manual is a detailed guide for performing a complete assessment of strabismus status.
SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 5 2 PEREHDYTTÄMINEN SILMÄTAUTIEN POLIKLINIKALLA 7 2.1 Perehdyttämisen tavoitteet silmätautien poliklinikalla 8 2.2 Perehdyttämisen organisointi 9 2.3 Perehdytysmateriaali 12 2.4 Karsastushoitajan toimenkuva 13 2.5 Karsastushoitajan suorittamat tutkimukset 14 3 LAPSI KARSASTUSPOLIKLINIKAN POTILAANA 15 3.1 Lapsen näöntarkkuuden tutkiminen 16 3.2 Karsastus 18 3.2.1 Karsastustyypit 19 3.2.2 Karsastuksen tutkimus ja hoito 21 3.3 Amblyopia eli toiminnallinen heikkonäköisyys 21 3.3.1 Amblyopian esiintyminen 22 3.3.2 Amblyopian ehkäisy ja hoito 23 4 PROJEKTIN KUVAUS 25 4.1 Projektin lähtökohdat ja taustatekijät 25 4.2 Projektin tarkoitus ja tavoite 26 4.3 Projektin tuloksen määrittely 28 4.4 Projektin rajaus ja liittymät 29 4.5 Projektin organisaatio ja ohjaus 30 4.6 Projektityön prosessi 31 4.7 Projektin tuloksen arviointi 33 5 POHDINTA 35 LÄHTEET 40 LIITTEET 43
5 1 JOHDANTO Tämä projektityö on sairaanhoitajan (AMK) opintoihin sisältyvä toiminnallinen opinnäytetyö. Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on omaan ammattialaan liittyvän käytännön ohjeistus ja opastus, joten se voi olla esim. ammatilliseen käyttöön suunnattu perehdyttämisopas. Toiminnallinen opinnäyte on rakenteeltaan kaksiosainen: ensimmäinen osa käsittää tekstiosuuden eli raportin ja toinen osa produktin eli tuotoksen. Tekstiosuudessa käsitellään työn perustana olevaa viitekehystä ja kuvataan projektin etenemistä. Tekstiosuudesta selviää mitä, miksi, miten ja millainen työprosessi on ollut ja millaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin on päädytty. Lisäksi tekstiosuudesta ilmenee myös oman oppimisen ja koko prosessin arviointi. Produkti on tekstiltään erilainen kuin raporttiosa, koska tuotoksen tekstissä puhutellaan produktin kohde- eli käyttäjäryhmää. ( Vilkka & Airaksinen 2003, 9, 65.) Projektiryhmän muodostivat tekijän lisäksi Länsi-Pohjan keskussairaalan silmätautien poliklinikalta työtä ohjaava erikoissairaanhoitaja ja silmätauteihin erikoistuva lääkäri sekä ohjaavat opettajat Kemi-Tornio ammattikorkeakoulun terveysalan yksiköstä. Silmätautien poliklinikalta ehdotettiin päättötyöni aiheeksi karsastushoitajan perehdytyskansion laatimista hankkeistettuna opinnäytetyönä. Perehdytyskansiota ei yksikössä aiemmin ollut, vaikka kansion ja perehdytysmateriaalin tarve oli tiedostettu. Projektityön tavoitteena oli laatia karsastuspoliklinikalle perehdytyskansio uuden karsastushoitajan ja opiskelijan perehdytystä ja ohjaamista varten. Projektityön lopputuloksena tuotettu perehdytyskansio on apuväline, jonka avulla parannetaan ja selkiytetään uuden sairaanhoitajan ja sairaanhoitajaopiskelijan perehdytystä karsastuksen ja amblyopian tutkimuksiin ja hoitoihin. Projektiraportin tarkoituksena on poliklinikan esityksen mukaisesti olla tietolähteenä uusille työntekijöille ja opiskelijoille karsastuspoliklinikalla työskentelystä, karsastuksesta ja amblyopiasta eli toiminnallisesta heikkonäköisyydestä. Projektiraportissa kuvataan silmäpoliklinikkaa toimintaympäristönä sekä perehdytystä yleisesti. Perehdytyskansion sisältöä ohjaa yksikön esityksen mukaisesti karsastuspoliklinikalla käytössä oleva karsastuskaavake. Kansiossa on kuvattu kaikki karsastuskaavakkeessa mainitut tutkimukset yksityiskohtaisesti karsastuskaavakkeen mukaisessa järjestyksessä.
6 Kansio toimii sekä uuden työntekijän ja opiskelijan perehdytysmateriaalina, että muistin tukena karsastustutkimuksia opetellessa. Karsastushoitajana toimiva sairaanhoitaja tekee jokaiselle uudelle potilaalle karsastusstatuksen karsastuskaavakkeen mukaisessa järjestyksessä ja niillä tutkimusmenetelmillä, jotka perehdytyskansiossa on esitelty. Perehdytyskansiossa on karsastustutkimusten kuvausten lisäksi tutkimuksiin liittyvät yleiset tulkintaohjeet, sekä lähteitä itseopiskelua ja tiedonhankintaa varten. Perehdytyskansion liitteeksi on laadittu karsastustutkimusten perehdytyksen henkilökohtainen seurantakaavake. Projektiraportti sisältää perehdytyskansioon eli produktiin liittyvän teoriaosuuden. Länsi-Pohjan keskussairaalan (LPKS) silmätautien klinikka muodostuu silmätautien poliklinikasta ja toimenpideyksiköstä. Karsastuspoliklinikka on osa silmätautien poliklinikkaa. Silmätautien klinikka on ylilääkärijohtoinen lähetepoliklinikka, joka tuottaa silmätautien erikoissairaanhoidon palveluja alueensa 66000 tuhannelle asukkaalle ja työterveydenhuollon asiakkaalle. Karsastuspoliklinikan potilaat ovat suureksi osaksi lapsia ja nuoria, joilla on joko karsastusta tai amblyopiaa eli toiminallista heikkonäköisyyttä. Usealla potilaalla on nämä molemmat näkemisen kehittymistä tai näkemistä haittaavat poikkeamat. Karsastus on lapsena hoidettava monitahoinen näkemisen kehitystä hidastava sairaus, josta puhuttaessa tarkoitetaan silmien yhteistoiminnan häiriötä. Karsastus ilmenee ulkoisesti havaittavana silmien poikkeavana asentovirheenä, joista yleisimmät ilmenemismuodot ovat sisäänkarsastus tai uloskarsastus. Amblyopia eli toiminnallinen heikkonäköisyys tarkoittaa lapsen näönkehityksen aikana tapahtunutta näkemisen kehittymisen poikkeamaa, jonka seurauksena lapsen toisen silmän näkö ei kehity ja taantuu. Amblyopia voi olla myös itsenäinen näkemiseen liittyvä häiriö, jonka aiheuttaja voi olla silmässä itsessään oleva tai silmän ulkoisissa rakenteissa oleva näkemisen este. Hyvin usein amblyopiaa esiintyy karsastavilla lapsilla ja sen vuoksi tässä työssä karsastus ja amblyopia käsitellään samassa luvussa, samoin kuin näiden sairauksien tutkimus ja hoito. Silmäpoliklinikalla uuden työntekijän perehdyttämisen tavoitteena on, että uusi työntekijä kykenee itsenäiseen työntekoon mahdollisimman nopeasti. Perehdytyksessä korostetaan oma-aloitteisen työskentelyn ja itsenäisen oppimisen merkitystä. Perehdytyksen edetessä perehtyjät suorittavat itsenäisesti erilaisia tutkimuksia silmäpoliklinikan poti-
7 laille. Perehdytyssuunnitelmassa ja perehdytyksen toteutuksessa edetään helpoista ja yksikertaisista tutkimuksista vaikeampiin. Karsastushoitajan suorittamat tutkimukset ovat haastavia ja hitaimmin omaksuttavia. Sen vuoksi niihin perehdytetään vasta sen jälkeen, kun perehtyjä hallitsee muut nopeammin omaksuttavat silmätutkimukset. Tämän opinnäytetyön tekstiosuus kuvaa perehdyttämistä, karsastuspoliklinikkaa, karsastuksen ja amblyopian tutkimusta ja hoitoa, karsastushoitajan toimintaa sekä perehdytyskansion toteuttamisvaiheita. Produkti eli tuotos on tässä työssä perehdytyskansio, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti karsastustutkimukset. Perehdytyskansio liitetään projektiraportin liitteeksi. 2 PEREHDYTTÄMINEN SILMÄTAUTIEN POLIKLINIKALLA Perehdyttäminen voidaan kuvata moniosaisena prosessina kaikista niistä tapahtumista ja toimenpiteistä, joilla tuetaan ja autetaan uutta työntekijää tai työhön palaajaa tutustumaan työtovereihin, yhteistyöverkostoihin ja työyhteisön toimintatapoihin uuden työn alussa. Työhön ohjauksella, työhön opastuksella, organisaatioon ja organisaatioympäristöön perehdyttämisellä tuetaan perehtyjää oppimaan ja harjaantumaan uusiin työtehtäviin. Perehdytyksen aikana perehtyjä saa monipuolisesti tietoa yrityksen visioista, arvoista ja strategiasta sekä taitoa uuden työn tekemiseen. Hyvin hoidettu perehdyttäminen luo uudelle työntekijälle vahvan osaamispohjan työn tekemiselle ja yhteistyölle muiden työtekijöiden kanssa. Perehdyttämisessä pyritään luomaan perehdytettävälle myönteinen kuva työtä ja työyhteisöä kohtaan, sekä sitouttamaan perehdytettävä työyhteisöönsä, jolloin perehdytys voi lisätä uuden työntekijän mielenkiintoa ja vastuuntuntoa uutta työtä kohtaan. ( Frisk 2003, 41; Kangas & Hämäläinen 2007, 4; Tossavainen 2006, 10 13; Valvisto 2005, 49. ) Karsastuspoliklinikka toimii osana Länsi-Pohjan keskussairaalan silmätautien poliklinikkaa. Karsastuspoliklinikkatyö on osa silmäpoliklinikkatyötä, jolloin sairaanhoitajalla ja lääkäreillä on päivän aikana sekä karsastuspotilaita että muitakin silmäsairauksia sairastavia potilaita. Tällä hetkellä karsastuspoliklinikalla toimii kaksi karsastushoitajaa ja kahdesta neljään silmälääkäriä. Karsastuspoliklinikalla pyritään järjestämään potilaan vastaanotot yksilövastuisen hoitotyön periaatteen mukaisesti niin, että potilas tapaa
8 mahdollisimman usein saman lääkärin ja saman karsastushoitajan hoitojaksonsa aikana. Karsastuspoliklinikan potilaat ovat suurimmaksi osaksi lapsia ja nuoria, joilla on joko karsastusta tai amblyopiaa eli toiminnallista heikkonäköisyyttä. Usealla potilaalla on molemmat näkemisen kehittymistä haittaavat poikkeamat. Karsastuspoliklinikalla käy noin 650 potilasta vuodessa. (Alm & Rytkönen 2008, 4; Ryhänen 2009.) 2.1 Perehdyttämisen tavoitteet silmätautien poliklinikalla Perehdyttämisen tavoitteet voidaan Summan (2006,15) mukaan jakaa välittömiin ja välillisiin tavoitteisiin. Välittömät tavoitteet kuvaavat perehtyjän toimintaa, hänen osaamistaan ja perehdytyksen lopputulosta. Välilliset tavoitteet ovat organisaation perehdytysprosessille asettamia ja kuvaavat niitä toivottuja vaikutuksia ja hyötyjä, joita perehdyttämisellä saavutetaan. Perehdyttämisen tärkein tavoite on auttaa uutta työntekijää mahdollisimman pian työyhteisön itsenäisesti toimivaksi, vastuulliseksi ja tuottavaksi jäseneksi. Perehdytyksen tavoitteena on yksilön oppiminen, työn hallinta, työyhteisöön sosiaalistuminen ja sitä kautta mahdollistuva työskentely yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Perehdytyksellä varmistetaan, että työntekijän työpanos vie yritystä lähemmäksi yrityksen strategian ja arvojen mukaista tavoitetta. Samalla luodaan pohjaa uuden työntekijän pitkäaikaiselle sitoutumiselle organisaatioon, jolloin työhön sitoutuminen ja työviihtyvyys lisääntyvät ja henkilöstön vaihtuvuus vähenee. Työpaikan myönteisellä ilmapiirillä ja positiivisella asenteella pyritään vähentämään myös uuden työntekijän poissaoloja. Perehdytyksen avulla perehtyjä saa kokonaiskuvan organisaatiosta, työympäristöstä, työn tavoitteista ja toiminnasta. ( Kangas & Hämäläinen 2007, 5; Kjelin & Kuusisto 2003, 46; Miettinen & Kaunonen & Tarkka 2006, 66 67; Tossavainen 2006,13; Valvisto 2005, 47.) Tämän päivän tietoyhteiskunnassa, jossa työskennellään sekä tietokoneiden että muiden teknisten laitteiden avulla, työhön perehdytyksen ja työn opastuksen merkitys ja hyödyt korostuvat. Perehdytyksen tavoitteena on työturvallisuuden paraneminen ja työtapaturmien väheneminen. Sairaaloissa käytetään enenevässä määrin apuna tietotekniikkaa, jolloin tietotekninen osaaminen ja hyvä tietoturvallisuuteen ja vaitiolovelvollisuuteen
9 perehdyttäminen ovat avainasemassa. ( Kangas & Hämäläinen 2007, 5; Työturvallisuuslaki 2002/738) Silmäpoliklinikalla uuden työntekijän perehdyttämisen tavoitteena on, että uusi työntekijä kykenee itsenäiseen työntekoon mahdollisimman nopeasti. Perehdytyksessä korostetaan oma-aloitteisen työskentelyn ja itsenäisen oppimisen merkitystä. Ensimmäisen perehdytysviikon jälkeen perehtyjä aloittaa itsenäisesti potilaiden näöntarkkuuden tutkimisen. Perehdytyksen edetessä perehtyjät suorittavat itsenäisesti enenevästi erilaisia tutkimuksia silmäpoliklinikan potilaille. Perehdytyssuunnitelmassa ja perehdytyksen toteutuksessa edetään helpoista ja yksikertaisista tutkimuksista vaikeampiin. Karsastushoitajan suorittamat tutkimukset ovat haastavia ja hitaimmin omaksuttavia. Sen vuoksi niihin perehdytetään vasta sen jälkeen, kun muut silmätutkimukset ovat perehtyjällä hallinnassa. ( Rytkönen 2006.) 2.2 Perehdyttämisen organisointi Perehdytysvastuu on organisoitu työyksikössä kolmelle toimijalle eli esimiehelle, esimiehen nimeämälle perehdyttäjälle ja perehtyjälle. Esimiehen rooliin kuuluu ensisijaisesti vastuu perehdytyksen järjestämisestä, perehdytyksen tavoitteista ja tavoitteellisuudesta sekä perehdytyksen sisältöalueista. Esimies luo perehdytyskäytännöt, perehdytyssäännöt ja kantaa päävastuun perehdytyksen onnistumisesta. ( Miettinen ym. 2006,67 68.) Sekä Miettinen ym. (2006, 67 68), että Rainio (2005, 12) nimeävät toiseksi toimijaksi esimiehen nimeämän perehdyttäjän ja hänen ohellaan kaikki työyksikön työtekijät, joiden tehtävänä on toteuttaa itse perehdytystapahtuma. Näin kuormitus jakaantuu työyhteisössä tasaisesti, tulokas tutustuu nopeammin työtovereihinsa ja saa monipuolisemman kuvan sekä työstä että työyhteisöstä. Hyvä perehdyttäjä on sellainen kokenut työntekijä, joka muistaa itse vielä miltä tuntuu olla uusi työntekijä. Lisäksi hyvä perehdyttäjä osaa koordinoida perehdytystoimintaa ja tarvittaessa ohjata uuden työntekijän tarvittavien asiantuntijoiden luo. ( Kjelin & Kuusisto 2003, 195 196; Miettinen ym. 2006, 65)
10 Oppijakeskeisessä oppimisessa ja perehdytyksessä perehdyttäjä ei ole niinkään perinteinen ohjaaja, vaan olosuhteiden järjestäjä. Olosuhteet tulee järjestää siten, että perehtyjä voi vapautua ulkoisesta ohjauksesta ja kehittyä aloitteelliseksi oppimisessaan. Perehdyttäjän tehtävä on auttaa itseohjautuvuuden pelon voittamisessa ja itseluottamuksen kehittymiseen oppimisessa. Perehdyttäjä nähdään ennen kaikkea auttajana. ( Ruohotie 1995,13; Tynjälä 1999,61.) Kolmantena toimijana on itse perehtyjä. Perehtyjä ei voi olla vain passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan hänet tulisi nähdä aktiivisena oppijana ja informaation käsittelijänä, joka toimii itseohjautuvasti. Perehtyjän rooliin kuuluu omalta osaltaan vastata perehtymisen onnistumisesta ja tiedonhankinnasta. Perehdytyksen lähtökohdaksi on otettava perehdytettävän aikaisemmat tiedot, käsitykset, työkokemus, koulutus, aikaisemmat toimintatavat ja mallit. Lisäksi on huomioitava perehtyjän kaikenlainen muu osaaminen, jonka pohjalta hän tulkitsee ja jäsentää uutta tietoa, sekä rakentaa uusia merkityksiä, toimintamalleja ja toimintatapoja. Perehdyttäminen ja työnopastus tulee suunnitella ennakkoon, joten perehdytyksen sisältö vaihtelee työtehtävän ja tilanteen mukaan. Hyvin hoidettuna perehdyttäminen vie aikaa, mutta se kannattaa aina. ( Kangas & Hämäläinen 2007, 4-5; Miettinen ym. 2006, 67 68; Summa 2006, 43 44; Tynjälä 1999, 61.) Mannisen (1999, 87) mukaan perehdyttämiskäytäntöön tulisi panostaa entistä enemmän. Perehdyttäjiä ja esimiehiä tulisi valmentaa koulutuksella, jonka tavoitteena olisi käytännön vinkkien lisäksi perehdytysasenteisiin vaikuttaminen ja perehdytyksen tärkeyden korostaminen. Perehdytykseen tulisi paneutua ja varata aikaa. Kiireettömän ilmapiirin luominen perehdytystilanteessa on tärkeää, vaikka se monissa yhteyksissä voi olla vaikeaa. Perehdytettävä asia ja työt pitäisi jakaa sopiviksi kokonaisuuksiksi, jottei tulokas koe itseään hyödyttömäksi. Silmätautien poliklinikalla on laadittu Länsi-Pohjan keskussairaalan henkilöstöstrategian ohjeiden mukaisesti silmätautien poliklinikan uuden työntekijän henkilökohtainen perehdytyssuunnitelma, jossa silmätautien poliklinikan työhön perehdytys on esitelty ja organisoitu. Osastonhoitaja vastaanottaa uuden työntekijän ja kertoo oman perehdytysosuutensa pienissä erissä työsuhteen alkupäivinä. Osastonhoitaja perehdyttää uuden työntekijän työaikaan ja työsopimukseen liittyviin asioihin ja lisäksi hän kertoo silmätautien klinikasta, silmäpoliklinikasta, organisaation toiminnasta yleisesti sekä sisäisistä
11 että ulkoisista koulutusmahdollisuuksista. (Hestra 2005.) Organisaation henkilöstöhallinto ylläpitää ja päivittää yleiseen perehdytyssuunnitelmaan sisältyvät lait, viralliset ohjeet ja määräykset. Näitä yleiseen perehdytyssuunnitelmaan sisältyviä asioita käsitellään esim. Länsi-Pohjan keskussairaalan tulokaskursseilla, joita järjestetään yhdestä kolmeen kertaa vuodessa. (Vesterinen 2009.) Osastonhoitajan nimeämän perehdyttäjän tehtäviin kuuluu kertoa esimerkiksi tiedonvälityksestä, potilashoidosta, yhteistyöstä potilashoidossa, henkilöstöpalveluista, opiskelijanohjauksesta ja -opetuksesta. Nimetty lähiperehdyttäjä jatkaa perehdytystä kertomalla poliklinikan potilasryhmistä ja kuvailemalla potilashoitoa. Suunnitelma etenee päivittäin. Sairaalatyön luonteen vuoksi perehdytystä ei ole liian tiukasti aikataulutettu, vaan tutkimuksiin perehdytetään siinä järjestyksessä, kun uudenlaisia tutkimustilanteita esiintyy tai silloin, kun erilaisia tutkimuksia on ohjelmoitu poliklinikan potilaille. Suurista potilasmääristä ja tutkimusten määristä johtuen perehdyttämiselle varattua aikaa ei voida aina hyödyntää, vaan on odotettava rauhallisempaa päivää, jolloin perehtyjä saa opetella tutkimuksien tekoa. ( Rytkönen 2008.) Hannuksen (2004, 258) mukaan perehdytysprosessin toteutukseen kuuluu myös selkeästi ohjeistetut ja aikataulutetut perehdyttämistapaamiset ja itseopiskeluosiot. Henkilöstöstrategian ohjeiden mukaisesti perehdytystä arvioidaan perehdyttäjän ja perehtyjän välisissä palautekeskusteluissa. Palautekeskusteluissa käsitellään perehtyjän oppimisen ja osaamisen edistymistä ja niitä toiveita, joita perehtyjällä on työhön ja perehtymiseen liittyen (Valvisto 2005,114). Silmätautien poliklinikalla uuden työntekijän perehdytykseen on varattu aikaa noin puolesta vuodesta vuoteen. Kerran vuodessa järjestetyissä kehityskeskusteluissa uusi työntekijä saa arvioida kehittymistään ja osaamistaan esimiehen kanssa. Kehityskeskusteluissa arvioidaan, pitääkö perehdyttämistä vielä jatkaa. Jos siihen on tarvetta, niin kartoitetaan, millä osa-alueilla on vielä kehityttämistarpeita tai uusia tavoitetasoja. ( Vesterinen 2009; Hestra 2005.) Jokainen silmätautien poliklinikan sairaanhoitaja on perehdytetty karsastushoitajaksi. Klinikan käytännön mukaisesti kokenut karsastushoitaja perehdyttää uuden sairaanhoitajan karsastushoitajaksi. Perehdytys suunnitellaan etukäteen niin, että alkupäivinä perehdyttäjä näyttää potilaille suoritettavat tutkimukset uudelle työntekijälle. Ensimmäisen viikon jälkeen perehtyjä alkaa harjoitella tutkimusten tekemistä itsenäisesti,
12 jolloin perehdyttäjä seuraa tutkimusten suorittamista ja arvioi perehtyjän kanssa tutkimusten toteuttamista ja tutkimustulosten luotettavuutta. (Rytkönen 2008.) Yksilöllisen perehdytyssuunnitelman mukaisesti kaikki karsastusstatukseen kuuluvat tutkimukset käydään läpi ensimmäisten viikkojen aikana. Perehdyttäjä ja perehtyjä arvioivat välikeskusteluissa perehdytyksen etenemistä ja arviointikeskustelujen jälkeen perehtyjä aloittaa täysin itsenäisesti karsastustutkimusten tekemisen omien valmiuksiensa mukaisesti. Perehdytyssuunnitelmaan sisältyy perehtyjän itseopiskeluosiot, jotka perehtyjän tulisi hallita ennen itsenäisen työskentelyn alkua. Itseopiskeluosiot sisältävät lääketieteellistä tietoa karsastuksesta ja amblyopiasta sekä peittohoidosta. Itseopiskeluasioita ei kuulustella vaan perehtyjä saa kerrata asiat itseohjautuvasti, omassa tahdissaan ja omien tavoitteidensa mukaisesti. ( Rytkönen 2008; Miettinen ym. 2006, 65; Ruohotie 1999, 13; Hannus 2004, 258) 2.3 Perehdytysmateriaali Kjelin & Kuusiston (2003, 206 207) mukaan perehdyttämistä varten suunniteltua materiaalia kannattaa olla mahdollisimman vähän. Materiaalin suunnittelussa kannattaa lähteä käytännölliseltä pohjalta, sillä materiaalin ja välineiden on oltava helppoja tutustua ja käyttää. Materiaalin päivittäminen on myös sovittava ja päätettävä jo suunnitteluvaiheessa. Perehdyttämisessä kannattaa käyttää kaikkea sitä organisaation hahmottamista helpottavaa henkilöstö- ja asiakasmateriaalia, jota on jo olemassa. Oleellisinta on, että tulokas tutustuu perehdytysmateriaaliin ja välineisiin, jotka auttavat häntä hänen omassa työssään. Kangas & Hämäläinen (2007, 7) korostavat, että kaikkiin perehdytykseen liittyviin kirjallisiin tuotoksiin tulee aina merkitä laatimispäivämäärä, etteivät uudet ja vanhat tekstiversiot sekoitu keskenään. Kangas & Hämäläinen (2007, 7) esittävät, että perehdyttämisen oheismateriaalin tekeminen vie aikaa, mutta toisaalta säästää varsinaiseen perehdyttämiseen tarvittavaa aikaa. Esimerkkejä kirjallisesta tai sähköisestä aineistosta ovat: Tervetuloa taloon -opas, työturvallisuusopas ja perehdyttämisen muistilista. Valmiista materiaalista on paljon hyötyä, sillä uusi työntekijä voi tutustua asioihin jo etukäteen lukemalla. Lisäksi kirjallinen aineisto helpottaa asioiden kertausta.
13 Rahikainen & Frisk (2007, 129 130) korostavat, että perehdytykseen käytettävän materiaalin tulisi olla hyvin suunniteltua ja tarkoituksenmukaista. Materiaalin omakohtaisuus on tärkeä vaikutin työssä oppimiselle ja uuden materiaalin laadinnalle, vaikka vastaavia materiaaleja olisi jo olemassa. Aikaisempaa olemassa olevaa materiaalia kannattaa kuitenkin aina hyödyntää, sillä päällekkäistä työtä ei kannata tehdä. Perehdytysmateriaalille asetetaan seuraavanlaisia arviointikriteereitä: materiaalin sisällössä on kytkös olemassa olevan perehdytyssuunnitelman perusteisiin, materiaalin sisällöt ovat helposti päivitettävissä ja materiaali on tilattavissa tai saatavissa ja materiaalin laatijoiden yhteystiedot ovat löydettävissä. Perehdytysmateriaalia muokataan ja kehitetään arvioimalla materiaalin selkeyttä, johdonmukaisuutta ja havainnollisuutta. Materiaalin kielen ymmärrettävyys on testattava käyttäjillä ja palautetta on käytettävä materiaalin kehittämisessä. Lisäksi palautteen ja testausten tuloksia käsitellään ja hyödynnetään materiaalin edelleen kehittämisessä. ( Rahikainen & Frisk 2007, 131 134.) 2.4 Karsastushoitajan toimenkuva Pajarisen & Narsakan mukaan (2008, 17) karsastuksen tutkimukset ja hoidot ovat monipuolisia ja monimutkaisia hoitokokonaisuuksia, joiden oppiminen ja ymmärtäminen ovat vuosia kestävä prosessi. Karsastustutkimusten osaamiseen ja luotettavaan suorittamiseen tarvitaan paljon omaa aktiivisuutta, itseopiskelua ja innostusta, koska Suomessa ei tällä hetkellä järjestetä karsastushoitajien koulutusta (Alm 2008, 13). Silmäpoliklinikan karsastushoitajat tutkivat työpäivänsä aikana jokainen vuorollaan karsastuspotilaita. Karsastuspotilaiden tutkimuksessa pyritään noudattamaan yksilövastuisen hoitotyön periaatteita, joten potilaat pyritään jakamaan niin, että sama sairaanhoitaja tutkii potilaan joka poliklinikkakäynnillä. Kaikki karsastuspotilaat tutkitaan saman etukäteissuunnitelman mukaisesti, eli kullekin tehdään karsastusstatus. Tutkimuskäynti on kaksivaiheinen tapahtuma, jonka karsastushoitaja aloittaa. Karsastushoitajan tekemän tutkimuksen ja potilaan silmien laajennuksen jälkeen lääkäri tekee oman tehtävänkuvansa mukaiset tutkimukset kullekin potilaalle. Lääkärin tekemät tutkimukset on kuvattu perehdytyskansion liitteessä numero 4. ( Uuden työntekijän perehdyttäminen silmätautien poliklinikkaan 2006.)
14 Karsastushoitajalla on oma ajanvarauslista, jonka mukaisesti hän tutkii potilaita. Tehtävänsiirtosopimuksessa osa lääkäreiden suorittamista karsastuspotilaiden kontrollikäynneistä siirrettiin karsastushoitajien tehtäviksi, joten osa potilaista käy karsastushoitajan vastaanotolla näöntarkkuuden kehityksen seurannassa. Silmien yhteistyön ongelmista kärsivät potilaat tulevat suoraan lääkärin lähetteellä karsastushoitajalle harjoitus- eli ortoptiseen sarjahoitoon. Karsastushoitajan toimenkuvaan kuuluu myös lääkärin avustaminen silmätutkimuksissa ja hoidoissa. Lapsipotilaiden tutkiminen vaatii usein koko karsastustiimin yhteistyötä. ( Alm & Rytkönen 2008, 5.) 2.5 Karsastushoitajan suorittamat tutkimukset Karsastushoitaja suorittaa kaikille ensimmäiselle karsastuspoliklinikkakäynnille tuleville potilaille karsastuskaavakkeen mukaiset tutkimukset. Karsastuskaavake on perehdytyskansion liitteenä. Tämä niin sanottu täydellinen karsastusstatus esitellään seuraavassa, siinä järjestyksessä kuin ne karsastuskaavakkeessa ja liitteenä olevassa perehdytyskansiossa luetellaan ja esitellään. Karsastushoitaja: o tutkii potilaan näöntarkkuuden, joko ilman silmälaseja (il.) tai potilaan omilla silmälaseilla (ol.), joilla hän näkee parhaiten o havainnoi potilaan pään asennon ja silmien asennon (Hirschbergin lampputesti) o tekee peittokokeen, joko il. tai ol. (karsastustyypin ja kulman arviointi) o tutkii silmien liikkeet yhdeksään eri katsesuuntaan (kynälampulla tai lelulla) o tutkii Worthin valot, sekä lähelle että kauas (puna-viherlasit) o tutkii silmien konvergenssin (RAF-sauvalla, kynällä tai kuvaspaattelilla) o tutkii silmien karsastuskulman, fuusion (yhteistoiminta) ja syvyysnäön synoptophorissa o tutkii stereonäön (Lang, Titmus, TNO-testi) o tutkii Maddoxin siivellä piilokarsastusta (Rytkönen 2008.) Karsastushoitajan silmätutkimus kestää puolesta tunnista tuntiin. Tutkimuksen lopuksi potilaan silmiin laitetaan mustuaisia laajentavat tipat, jonka jälkeen hän voi jäädä odottamaan lääkärin tutkimusta odotusaulaan 30 60 minuutiksi. ( Rytkönen 2008.)
15 Tutkimukset ja niiden suorittaminen kuvataan yksityiskohtaisesti perehdytyskansiossa, joka on projektiraportin liitteenä. (Liite 2) 3 LAPSI KARSASTUSPOLIKLINIKAN POTILAANA Hyvä näkökyky on keskeinen tekijä kasvavan lapsen kehitykselle. Syntymähetkellä näköjärjestelmän rakenteet ovat melko valmiit, mutta näkökyky kehittyy vähitellen ja tämä kehitys on riippuvaista aivojen ja näköjärjestelmän samanaikaisesta kehittymisestä. Molempien silmien tulisi välittää näköaivokuorelle alusta alkaen yhtäläinen näköhavainto, jotta aivojen näköradat ja keskukset kehittyisivät normaalisti ja lapsi oppisi näkemään parhaalla mahdollisella tavalla. Jos toisen silmän aivoihin välittämä kuva on syystä tai toisesta epätarkka, seurauksena voi olla palautumaton näön alenema, amblyopia eli toiminnallinen heikkonäköisyys. ( Hyvärinen 2001.) Lapsen näköjärjestelmä on muovautuvuutensa vuoksi altis häiriötekijöille. Normaalin näönkehityksen kannalta kriittisin ajanjakso on alle 3 kk:n ikä. Näkemistä haittaavat sairaudet, kuten synnynnäinen kaihi tulisi havaita ja hoitaa noin 2 kk:n ikään mennessä käyttökelpoisen näkökyvyn saavuttamiseksi. Muihin normaalin näönkehityksen häiriöihin voidaan hoitotoimenpiteillä vaikuttaa noin 8 10 vuoden ikään saakka, mutta ei enää sen jälkeen. ( Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 174.) Lapsi tulee yleisemmin poliklinikalle saattajan kanssa. Saattajana voi olla äiti, isä, isovanhemmat tai jopa sisarukset. Joskus vastaanotolle tulee koko perhe. Lapselle ja perheelle tutkimusympäristö voi olla jännittävä ja hermostuttavakin. Tutkimustuoli tai vieraat ihmiset saattavat olla pelottavia. Tutkimustilanteesta pitäisi kuitenkin tehdä lapselle mukava ja turvallinen. Tutkimuksen tavoitteena on mahdollisimman luotettava tutkimustulos. Tutkimuksen alussa voi korostaa sekä lapselle että perheelle, että silmien tutkiminen on lapselle kivuton toimenpide. Lapselle ja vanhemmille tulee kertoa riittävästi tulevista tutkimuksista, jotta epävarmuuden tunne ja pelot vähenevät. Ennen tutkimusten alkua lapselle ja vanhemmille tulee kertoa, miten tutkimukset tehdään, kuka tekee, miten tutkimukset tehdään, ja missä tutkimukset tehdään. Lisäksi on hyvä kertoa mitä lapselta ja perheeltä odotetaan, ja mitä muutoksia lapsen voinnissa on tutkimusten jälkeen. ( Muurinen & Surakka 2001, 98 99.)