Perheen voimavaraistaminen neuvolatyön avulla 1.4.2006-30.6.2008

FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KY. Perheen voimavaraistaminen neuvolatyön avulla 1.4.2006-30.6.2008 ESLH-2006-03839/So-62 Loppuraportti 11.9.2008 Arto Honkala Taina Kultanen Satu Kujala Laila Mäki-Kerttula Anna Palin Raija Vähätalo

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 1. NEUVOLA PERHEEN TUKENA... 2 1.1 Neuvolapalvelut... 2 1.2 Neuvolapalvelut Forssan seudulla... 3 2. PERHETYÖ ENNALTAEHKÄISEVÄNÄ TYÖMUOTONA... 4 2.1 Terveydenhuollon perhetyö... 4 2.2 Sosiaalitoimen perhetyö... 4 2.3 Päiväkodin, seurakunnan ja muiden sektoreiden perhetyö... 5 3. KEHITTÄMISHANKE PERHEEN VOIMAVARAISTAMINEN NEUVOLATYÖN AVULLA... 6 3.1 Hankkeen lähtökohtia... 6 3.2 Hankkeen tavoitteet... 6 3.3 Hankeorganisaatio... 6 3.4 Hankerahoitus... 7 3.5 Neuvolan terveydenhoitajasta projektityöntekijäksi... 8 3.6 Hankkeen arvioidut lopputulokset... 8 4. HANKKEEN TOTEUTUS... 9 4.1 Perhetuen työtavan sisällön kehittäminen... 9 4.1 Tiedottaminen uudesta työtavasta... 9 4.2 Perhetuen lomakkeet... 9 4.3 Työtavan sisäistämisen osatekijöitä... 10 5. NEUVOLAN PERHETUEN ASIAKKUUS... 12 5.1 Perhetukeen ohjautuminen... 12 5.2 Asiakastapaaminen... 12 5.3 Asiakaskäyntien analysointi... 12 6. VERKOSTOITUMINEN... 14 7. NEUVOLAN HYVÄ PERHETUKI... 16 7.1 Perheen kokonaisuuden huomioiminen... 16 7.2 Perhetuki parityönä... 16 7.4 Työnohjaus... 17 8. HANKKEEN TULOKSET... 18 9. HANKKEEN ARVIOINTI... 19 9.1 Hankkeen arviointi verrattuna tavoitteisiin... 19 9.2 Terveydenhoitajien ajatuksia perhetuesta... 21 9.3 Vanhempien arviot neuvolan perhetukityöstä... 23 9.4 Hankkeen prosessin arviointi... 23 10. JOHTOPÄÄTÖKSET... 26 LÄHTEET... 28 Liite 1... 30 Liite 2... 31

JOHDANTO Tämän päivän Suomessa valtaosa lapsista voi hyvin, mutta terveyden edistämisessä on edelleen haasteita. Eri tutkimusten mukaan neuvolaikäisten lasten perheistä 10 30 % arvioidaan olevan erityisen tuen tarpeessa. Tutkimukset osoittavat myös, että jo lapsuudessa alkava huonoosaisuus on voimakas riski syrjäytymiselle. Vanhemmuus on entistä haastavampaa. Työelämän vaativuus on lisääntynyt. Nykyperheellä sosiaaliset verkostot saattavat olla vähissä. Muuttoliike on kasvanut ja perheet hajoavat yhä useammin. Uusioperheet vaativat perheenjäseniltä paljon sopeutumista ja joustavuutta. Mielenterveysongelmia on paljon niin vanhemmilla kuin lapsilla. Päihteitä, varsinkin huumeita, käyttävien vanhempien määrä on viime vuosina kasvanut. Alle 18 vuotiaista lapsista ja nuorista 17 % kertoo nähneensä tai kokeneensa väkivaltaa kotonaan. Ylipaino ja sen tuomat lieveilmiöt ovat myös monen perheen ongelma. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille, 2004, 17-18). Tänä päivänä tarvitaan myös neuvolassa perheiden arjen toimintaa tukemaan ja helpottamaan uusia toimintamalleja ja työmenetelmiä. Neuvolan toiminta on 2000-luvulla painottunut perheen varhaisen vuorovaikutuksen, vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen sekä lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Suomessa ja ulkomailla tehtyjen tutkimusten mukaan varhaista puuttumista, moniammatillista perhetyötä ja kotikäyntejä tulee lisätä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille, 2004, 17 18). Näillä toimilla voidaan ennalta ehkäistä ongelmien laajenemista tai kasaantumista. Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän (FSTKY) alueella on kehitetty vireästi neuvolatoimintaa. Tämän hankkeen tarkoituksena oli puuttua neuvolaikäisten lasten perheiden ongelmiin varhaisessa vaiheessa sekä tukea perhettä enemmän kuin tavallisilla neuvolakäynneillä voidaan toteuttaa. Tavoitteena oli edistää vanhempien ja lapsen terveyttä sekä koko perheen hyvinvointia yhtenä kokonaisuutena sekä tukea perheen voimavaroja ja vanhemmuuden taitoja huomioiden perheen omat selviytymiskeinot ja perhekulttuuri. Uutta työtapaa, perhetyötä, on toteutettu pääsääntöisesti kotikäynteinä, jolloin on tavoitettu helposti kaikki perheen jäsenet. Kahden vuoden aikana neuvolan perhetyöstä on pyritty kehittämään toimiva työmuoto FSTKY:n alueen neuvoloihin. Hankkeen tavoitteena on ollut myös parantaa moniammatillista yhteistyötä eri ammattihenkilöiden kesken.

2 1. NEUVOLA PERHEEN TUKENA 1.1 Neuvolapalvelut Neuvolalla on yhteiskunnassa vakiintunut ja keskeinen asema, hyvä kattavuus ja matala kynnys (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Tämän vuoksi neuvolalla on hyvät mahdollisuudet tehostaa sairauksien ehkäisyä, edistää terveyttä sekä tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa. Perhekeskeisyyttä pidetään tällä hetkellä neuvolassa hyvän hoidon kriteerinä. Perhekeskeisyyden lähtökohtana voi olla lapsi tai lapset, lapsi ja toinen vanhemmista tai koko perhe. Tutkimuksissa on havaittu, että eri perheet odottavat terveydenhoitajilta erilaisia toimintatapoja. Enemmistö toivoo koko perheen huomioon ottamista. Vain harvan perheen mielestä pelkästään lapseen kohdistuva toiminta riittää. Kristiina Viljanen viittaa artikkelissaan erilaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan terveydenhoitajat pystyvät määrittelemään lasten ja perheiden tarpeet melko hyvin. Ohjaus ja neuvonta toimii parhaiten, jos vanhemmat ovat halukkaita yhteistyöhön. Kuitenkin edelleen neuvolakäynnillä painottuvat fyysinen kehitys ja perushoito, kun taas perhettä tai kasvatukseen liittyviä asioita käsitellään liian vähän. Vanhemmat toivoisivat enemmän keskustelua arkisista asioista ja perheen huomioimisesta. Isät toivoisivat enemmän tukea isyyteensä.(viljanen 1999, 290.) Marjaana Pelkosen (1994) tutkimuksessa vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä neuvolassa saamaansa itsetunnon vahvistamiseen. Yli kolme neljäsosaa vanhemmista tunsi saavansa riittävästi myönteistä palautetta lapsen hoitamisesta ja vanhemmuudesta. Ongelmatilanteissa perheet ottavat helposti yhteyttä neuvolaan. Huomioitavaa näissä tutkimuksissa on, että ne on tehty 1990- luvun alkupuolella ja sen jälkeen neuvolatyö on muuttunut yhä perhekeskeisemmäksi. Neuvolatoiminnassa on keskeistä perheen ohjaaminen tunnistamaan omat voimavaransa ja vahvuutensa sekä perheen tukeminen vahvuuksien käyttöönotossa. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen lastenneuvolatyössä kehittämis- ja tutkimusprojekti on toiminut Suomessa vuodesta 1997 alkaen. Siitä lähtien on koulutettu terveydenhoitajia tukemaan 0 2- vuotiaitten lasten ja heidän vanhempiensa vuorovaikutusta. Lapsen ja vanhemman välillä oleva riittävän hyvä vuorovaikutus on tärkeä lapsen tunne-elämän, sosiaalisen ja tiedollisen kehityksen edellytys. Tärkeää on myös vahvistaa äidin ja isän tunnetta siitä, että juuri he ovat vauvalle tärkeitä (Niemelä ym. 2003, 475.) Neuvolatyössä kohdataan perheitä, joiden tilanne ja lasten käyttäytyminen antavat aihetta huoleen. Aina huolenaihe ei ole niin vakava, jotta yhteydenotto lastensuojeluviranomaisiin, mielenterveyden tai päihdehuollon ammattilaisiin olisi aiheellista, mutta tilanne vaatii syvempää perehtymistä mitä normaalilla neuvolakäynnillä voidaan tehdä. Tällöin kaivataan perhetilanteen tarkempaa selvitystä. Tämä on huomioitu myös lastenneuvola-

3 oppaassa, jossa suositellaan lisäämään neuvoloihin perhetyön osaamista. Neuvolan perhetyö tarjoaa matalan kynnyksen tukea perheen kotiin (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille 2004, 35). 1.2 Neuvolapalvelut Forssan seudulla Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymään (FSTKY) kuuluu viisi peruskuntaa, Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä. FSTKY on järjestänyt neuvolatoiminnan lähipalveluperiaatteella jokaisen kunnan terveysasemalla. Neuvolassa toimivat terveydenhoitajat tapaavat lähes kaikki pienten lasten perheet yhteensä noin 15 20 kertaa ennen kouluikää. Kaikissa neuvoloissa on sovitut yhteiset arviointi- ja työmenetelmät. (FSTKY:n Terveydenedistämisen suunnitelma 2007) Forssan seudun neuvolatoimintaa on kehitetty systemaattisesti. Lastenneuvolan kehittämistyöryhmä toteutti vuonna 2005 mm. palvelututkimuksen lastenneuvolan asiakasperheille. Sen avulla kehittämistyöryhmä pyrki saamaan neuvolassa asioivien perheiden mielipiteitä palvelujensa kehittämiseksi. Palvelututkimuksessa saatiin selville, että asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä neuvolapalveluihin. Kotikäynnit koettiin tärkeiksi ja niitä toivottiin olevan useampia. Käyttäjät tekivät myös toimintaa kehittäviä ehdotuksia esim. vertaistukiryhmät ja huolen puheeksi ottaminen. Forssan seudulla on viisi neuvolaa, joissa kahdeksan terveydenhoitajan työpanos kohdistuu lastenneuvolaan ja kuuden ja puolen terveydenhoitajan työpanos äitiysneuvolaan. Terveydenedistämissuunnitelman mukaisesti lapsella on 16 terveystarkastusta alle kouluiän. Terveystarkastuksista neljä sisältää myös lääkärin tarkastuksen. Neuvolalääkärikäynneillä terveydenhoitaja ja lääkäri tekevät parityötä. Elokuusta 2006 lähtien FSTKY:n neuvolat ovat vähitellen siirtyneet erillisistä äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmästä yhdistettyyn neuvolatoimintaan. Työtavan muutoksesta johtuen sama terveydenhoitaja hoitaa perhettä äidin raskauden alusta lapsen kouluikään asti. Forssan seudun neuvoloissa on järjestetty mm. eri-ikäisten lasten vanhemmille tarkoitettuja kasvatuksellisia ja vanhemmuutta tukevia ryhmätilaisuuksia. Neuvolatoiminnassa on käytössä myös erilaisia arviointivälineitä, kuten lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä LENE, äidille kohdistettu mielialakysely EPDS, parisuhdeväkivaltaa koskeva kysely sekä vanhemmille suunnattu alkoholin käyttöä selvittävä Audit kysely. Terveydenhoitajat ovat suorittaneet kaksivuotisen, yhdeksän opintopisteen laajuisen Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä koulutuksen.

4 2. PERHETYÖ ENNALTAEHKÄISEVÄNÄ TYÖMUOTONA Keskeisenä toiminta-ajatuksena perhetyössä on varhaisen tuen tarjoaminen; perheen tukeminen jo ennen ongelmien kasaantumista ja perhetilanteen kriisiytymistä. Vauvaperheiden on tärkeä saada tarvittaessa tukea, jotta mahdollisimman hyvä vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus sekä kiintymyssuhde pääsisi kehittymään. Tämä takaa myöhemminkin lapselle turvallisen ja tasapainoisen kasvun sekä kehityksen. On todettu, että perheen saama tuki lisää perheen riippumattomuutta yhteiskunnan palvelujärjestelmästä (Korhonen 2004, 1-2 ). Myös leikki-ikäisten lasten perheissä tarvitaan tukea lasten kasvatusongelmissa sekä vanhempien jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyvissä pulmissa. Keskeisiä työmenetelmiä perhetyössä ovat keskustelu, ratkaisujen yhdessä etsiminen perheen kanssa, mallin antaminen arjen tilanteisiin, vanhempien jaksamisen sekä parisuhteen huomioiminen ja tukeminen. Yleisesti ottaen perhetyö mielletään perheiden kanssa tehtäväksi työksi, tapahtuu se sitten kotona tai muualla. Perhetyölle ei ole yhtä tarkkaa määritelmää tai vakiintunutta työtapaa. Se on osana sosiaalityön, terveydenhuollon, päivähoidon, seurakunnan ja järjestöjen toimintaa. Siihen liittyy runsaasti eri toimintamuotoja ja käsitteitä esim. kotipalvelu, perhekerho, tehostettu perhetyö, perheneuvonta, perhehoito jne. Perhetyötä on jaoteltu myös toteutuspaikan mukaan eli avohuoltoon, välimaastoon ja laitoshuoltoon (Heino ym.2000, 190). Ideologiana toiminnassa on perhekeskeisyys (Uusimäki M.2005, 7). Tunnusomaista on vuorovaikutus ja kaikkien perheen jäsenten huomioonottaminen, mutta kaikissa muodoissa lapsen etu on keskeisin (Uusimäki 2005,30). Viime vuosina on nähty kokonaisvaltaisuuden tarpeellisuus ja hyöty perheiden hoidossa. 2.1 Terveydenhuollon perhetyö Terveydenhuollon perhetyö on perheen tarpeista lähtevää, perheen asiantuntijuutta ja voimavaroja vahvistavaa tukea. Työntekijä ei anna välttämättä valmiita vastauksia tai neuvoja perheen ongelmiin, vaan pyrkii auttamaan asiakasta itse löytämään niitä. Tukea pyritään antamaan niin pian kuin perhe tuntee sen tarpeelliseksi. Perhetyö halutaan myös lopettaa oikeaan aikaan. Näin ehkäistään se, ettei perhe tule riippuvaiseksi siitä. Perhetyön periaatteena on, että saavutetaan perheen kanssa asetetut tavoitteet. Kotiin suunnattu perhetyö antaa laajan kokonaiskuvan perheen tilanteesta. Kaikkien perheenjäsenten kohtaaminen on kotona helpommin järjestettävissä kuin neuvolassa. Kotikäynneillä tarkemman perhetilanteen selvittelyn tekee lastenneuvolan terveydenhoitaja yhdessä neuvolan perhetyöntekijän kanssa. 2.2 Sosiaalitoimen perhetyö Sosiaalitoimen perhetyö tarkoittaa yleensä lastensuojeluperustein tehtävää ja sosiaalityöntekijän koordinoimaa työtä perheissä, joko perheiden kotona tai muualla. Perhetyö voi kohdistua ennaltaehkäisevästä vaiheesta huostaanoton uhkatilanteisiin ja jälkihoitoon. (Heino ym. 2000,10.)

5 Sosiaalitoimen perhetyössä pyritään ennaltaehkäisyyn mahdollisuuksien mukaan, mutta resurssien puuttuessa se painottuu paljolti korjaavaan ja kontrolloivaan perhetyöhön. Valtaosa lastensuojelun perhetyöstä kohdistuu erilaisiin kriisitilanteisiin, ja sitä tehdään vakavan huolen vyöhykkeellä. Lastensuojelun perhetyössä on nähtävissä vapaaehtoisuuden ja pakon kaksijakoisuus. Perhetyötä tarjotaan usein myös viimeisenä mahdollisuutena välttää huostaanotto, jolloin on selvää, että perhe käyttää viimeisenkin tilaisuuden. (Heino ym. 2000, 192) Sosiaalitoimen perhetyön lähtökohtana on lastensuojeluilmoituksen tekeminen ja sosiaalityöntekijän yhteydenotto perheeseen. 2.3 Päiväkodin, seurakunnan ja muiden sektoreiden perhetyö Päivähoidon perhetyö on monessa kunnassa vasta kehitteillä. Mutta esimerkiksi Lempäälän kunnan päivähoidossa perhetyö tähtää perheiden voimavarojen ja arkipäivän pulmatilanteiden hallinnan vahvistumiseen. Päivähoidon perhetyöntekijä on vanhempien tukena lasten kasvatukseen, vanhemmuuteen, perhe-elämään tai parisuhteeseen liittyvissä huolissa. Seurakunnan perhetyötä on kaikki avioliiton ja parisuhteen sekä vanhemmuuden ja isovanhemmuuden tukemiseksi järjestettävät tapahtumat, kerhot, keskusteluapu, vertaistukiryhmät sekä taloudellinen tuki. Kolmas sektori on yksityisen ja julkisen sektorin sekä perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen osa-alue. Tunnetuin perhettä tukeva toimija on Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), joka on mm. rahoittanut laajaa perhetyön kehittämiseen liittyvää hanketta. Perhetyön työmuotoina MLL:llä ovat: - lastenhoitoavun järjestäminen - lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvien asioiden läpikäynti - erilaisten perheenjäsenille sopivien toimintavaihtoehtojen etsiminen - perheen arjen hallinnan tukeminen - perheenjäsenten rohkaisu ja kannustaminen.

6 3. KEHITTÄMISHANKE PERHEEN VOIMAVARAISTAMINEN NEUVOLATYÖN AVULLA 3.1 Hankkeen lähtökohtia 3.2 Hankkeen tavoitteet 3.3 Hankeorganisaatio Forssan seudulla on tehty vuonna 2004 hyvinvointi- ja turvallisuusstrategia, jonka painopistealueiksi nousivat lasten ja perheiden hyvinvointi. Hankkeen lähtökohtana oli maastouttaa strategian antamia suuntaviivoja neuvolatyön arkeen lisäämällä neuvolatyön vaikuttavuutta sekä auttaa perheitä, joilla on enemmän tuen tarvetta kuin neuvolakäynneillä voidaan antaa. Keskeisenä toiminta-ajatuksena neuvolan perhetyössä on varhaisen tuen tarjoaminen; perheen tukeminen jo ennen ongelmien kasaantumista ja perhetilanteen kriisiytymistä. Hanke ajoittuu aikavälille 1.4.2006 30.6.2008. Sen tavoitteet ovat seuraavat: - turvallisen lapsuuden turvaaminen ehjässä, hyvin toimivassa perheessä mahdollisimman monelle lapselle - neuvolatoiminnan vaikuttavuuden lisääminen - matalan kynnyksen kattavan palvelutoiminnan kehittäminen ja erityispalvelutarpeiden vähentäminen tulevaisuudessa - uusimuotoisen ennalta ehkäisevän neuvolalähtöisen työmenetelmän käyttöönotto toteutettavaksi perheen kotona - kehittää neuvolasta matalan kynnyksen auttamistaho, jolla on tiedolliset, taidolliset ja taloudelliset resurssit auttaa perhettä ennen kuin ongelmia kasautuu tai ne suurenevat - yhteistyö ja työnjako muiden lapsiperhettä auttavien tai hoitavien tahojen kanssa - lisätä neuvolatoimintaa toteuttavan henkilöstön ammatillista osaamista - väestön tarpeita vastaavien peruspalveluiden saatavuuden ja niiden sisällön kehittäminen ja erityispalveluiden tarpeen arviointimenetelmien kehittäminen (selkeät lähete- ja ohjauskäytännöt) Hanketta hallinnoi Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, joka vastaa Forssan kaupungin sekä Humppilan, Jokioisten, Tammelan ja Ypäjän kuntien terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä. Vastuuhenkilö Markku Puro, yhtymäjohtaja, FSTKY Ohjausryhmä Markku Puro, yhtymäjohtaja, puheenjohtaja Jarmo Ruohonen, perusterveydenhuollon johtava lääkäri Kari Österberg, erikoissairaanhoidon johtava lääkäri Eeva Mikkola, johtava ylihoitaja Tapio Talikainen, talousjohtaja Jukka Mattsson, ylilääkäri, sairaanhoidollisten palveluiden vastuualueen johtaja

7 3.4 Hankerahoitus Markku Turunen, ylilääkäri, mielenterveystyön vastuualueen johtaja Anja Myllylä, hallintosihteeri Riitta Suhonen, laatu- ja kehittämispäällikkö 31.12.2007 asti Raija Vähätalo, terveyskasvatuksen yhdyshenkilö; vs. laatu- ja kehittämispäällikkö 1.1.2008 alkaen Henkilökunnan edustaja (vaihtuu vuosittain) Projektiryhmä Arto Honkala, avohoidon ylilääkäri, puheenjohtaja Marja-Liisa Monto, ylihoitaja 31.10.2007 asti Anna Palin, ylihoitaja 14.1.2008 alkaen Arja Heittola, terveydenedistämisen osastonhoitaja 13.5.2007 asti Laila Mäki-Kerttula, vs terveydenedistämisen osastonhoitaja 1.5 31.12.2006, 14.5.2007 31.3.2008, terveydenedistämisen osastonhoitaja 1.4.2008 alkaen Marja Andtback, vs. terveydenedistämisen osastonhoitaja 17.6.2008 alkaen Riitta Suhonen, laatu- ja kehittämispäällikkö 31.12.2007 asti Raija Vähätalo, terveyskasvatuksen yhdyshenkilö; vs. laatu- ja kehittämispäällikkö 1.1.2008 alkaen Taina Kultanen, terveydenhoitaja Satu Kujala, terveydenhoitaja Perhetuen työntekijät Taina Kultanen, terveydenhoitaja Satu Kujala, terveydenhoitaja Ohjausryhmä kokoontui kerran hankkeen alkaessa. Tällöin nimettiin projektiryhmä, jolle annettiin mahdollisuus toimia itsenäisesti. Projektiryhmän tehtävänä oli määrittää tavoitteet perhetukityölle, selkiyttää menetelmät työn toteuttamiseksi sekä olla tukena projektityöntekijöille. Projektiryhmän puheenjohtajan tehtävä oli esitellä ohjausryhmälle saavutetut tuotokset sekä hakea tarvittavat päätökset. Hän esitteli hanketta FSTKY:n johtoryhmälle 19.12.2007, jolloin toimintamalli oli jo vakiintumassa. Projektityöntekijät Taina Kultanen ja Satu Kujala esittelivät hanketta helmikuussa 2008 yhtymähallituksen kokouksen yhteydessä. Projektiryhmä kokoontui hankkeen aikana 15 kertaa (a 1½ h). Henkilöstömenot oli hankkeen suurin kustannuserä, kolme henkilötyövuotta. Tämän työpanoksen avulla pyrittiin rakentamaan toimiva perhetyön malli työnjakoineen, ottamaan käyttöön erilaisia arviointityökaluja, kehittämään toiminnan sisältöjä ja juurruttamaan hyväksi todetut toimintamallit käytäntöön. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa henkilöstön ammatillisen osaamisen lisäämiseen tähtääviä koulutuskokonaisuuksia. Neuvolassa projektityöntekijöiden sijaisuuksia teki kaksi terveydenhoitajaa. Toinen terveydenhoitajista teki neuvolatyötä kokopäiväisesti ja toinen puolipäiväisesti. Hankkeen kokonaiskuluiksi arvioitiin 162 652 euroa, josta kuntayhtymän omarahoitusosuus oli 40 663 euroa. Hankkeen lopulliset kokonaiskulut

8 olivat 147 893, 20 euroa ja kuntayhtymän omarahoitusosuus oli 36 973,31 euroa. Henkilöstömenojen osuudessa oli suurin poikkeama suunnitelmaan. Työpanoksen siirto kunnalta jäi merkittävästi pienemmäksi kuin oli suunniteltu. 3.5 Neuvolan terveydenhoitajasta projektityöntekijäksi Terveydenhoitaja soveltuu hyvin perhetukityöntekijäksi, koska tavoitteena on vahvistaa neuvolan toimintaa. Terveydenhoitajien koulutuksessa painottuu ennaltaehkäisy, terveyden edistäminen, perheiden tukeminen ja ohjaamien. Neuvolan terveydenhoitaja tapaa työssään oman alueensa lähes kaikki lapsiperheet ja näin ollen hän pystyy muodostamaan kokonaiskuvan asiakasperheistä. Tämän hankkeen projektityöntekijöinä aloitti kaksi lastenneuvolassa pitkään työskennellyttä terveydenhoitajaa. He olivat suorittaneet lisäksi Moniammatillisen perhetyön opinnot (30op) vuonna 2005. Ohjausryhmä edellytti toisen projektityöntekijän tekemään puolet työajastaan projektityötä ja puolet omaa työtään. Toinen projektityöntekijä oli kokonaan projektin palkkalistoilla. Neuvolatyö muuttui Forssan seudulla v. 2006 siten, että lastenneuvola- ja äitiysneuvolatyö yhdistyivät. Lastenneuvolan työntekijöinä projektityöntekijät halusivat olla äitiysneuvolaan liittyvissä koulutuksissa mukana ja pysyä muutenkin työssä ajan tasalla. Se mahdollistui käyttämällä projektityöntekijöiden työajasta 75 % projektityöhön ja 25 % neuvolatyöhön. Ratkaisu osoittautui hyväksi, koska näin projektityöntekijät pystyivät yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan paremmin uutta työmuotoa ja kuitenkin säilyttämään tuntuman neuvolatyöhön. 3.6 Hankkeen arvioidut lopputulokset Hanketta anottaessa oli pyrkimys kohti Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettamaa tavoitetta: Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet sekä sairaudet vähenevät merkittävästi Terveys 2015-ohjelman mukaisesti. (STM 2001) Arvioituina lopputuloksina oli saada aikaan: - selkeä menetelmä perhetuen asiakkuudessa olevien perheiden tarpeiden tunnistamiseen ja arviointiin sekä tukemiseen - perhetyö osaksi neuvolan palveluja - toimivat yhteistyöverkostot, selkeät työnjaot ja vastuut - lapsiperheiden voimavarojen lisääntyminen arjen pulmatilanteiden ratkaisemiseksi

9 4. HANKKEEN TOTEUTUS Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoituksen turvin alkoi 1.4.2006 Perheen voimavaraistaminen neuvolatyön avulla hanke, jonka työnimi oli Neuvolan perhetuki. Hanke päättyi 30.6.08. 4.1 Perhetuen työtavan sisällön kehittäminen Hanketyö alkoi kartoittamalla muiden toimijoiden suorittamaa perhetyötä. Perhetyötä tehdään usealla eri sektorilla ja eri koulutuksella. Terveydenhoitajien tekemänä perhetyötä esiintyy vain vähän. Neuvolan terveydenhoitajien toimintaan liittyen perhetyö haluttiin nimetä neuvolan perhetueksi, jotta se on helpompi erottaa esim. sosiaalitoimen perhetyöstä. Perhetuen tavoitteiksi muodostui projektiryhmän näkemyksen pohjalta neljä ajankohtaista kehittämistavoitetta: 1. edistää vanhempien ja lasten terveyttä sekä koko perheen hyvinvointia 2. kehittää neuvolaan uusi työmuoto 3. selvittää neuvolan ja sosiaalitoimen perhetyön ero 4. aloittaa ja kehittää neuvolatiimi-toimintaa 4.1 Tiedottaminen uudesta työtavasta Perhetukityötä kuvaamaan kehitettiin esite. Tavoitteena oli saada esitteestä helppolukuinen ja selkeä. Neuvolakäynnillä lapsiasiakas piirsi perheestään kuvan. Piirrosta käytettiin perhetuesta kertovan esitteen etusivulla. Samasta kuvasta teetettiin myös neuvoloihin juliste ja käyntikortteja. Hanketta esiteltiin alkusyksystä 2006 eri yhteistyötyötahoille. Seutukunnan sosiaalijohtajat kutsuttiin yhteiseen perhetukityön esittelytilaisuuteen Projektityöntekijät kävivät esittäytymässä Forssan kaupungin sekä ympäristökuntien sosiaalitoimissa, Forssan perheneuvolassa sekä Forssan sairaalan lastenosaston-, äitiys- ja lastenpoliklinikan henkilökunnalle. Projektityöntekijät esittelivät työmuotoa myös Forssan ja Ypäjän päiväkodeissa. Muiden kuntien päiväkoteihin tiedon perhetuesta välittivät kunkin päiväkodin oma terveydenhoitaja. Ns. kolmannen sektorin toimipaikkoihin postitettiin esite. FSTKY:n terveydenhoitajakokouksessa ja lääkäreiden viikkokokouksissa projektityöntekijät esittelivät perhetukityötä. Forssan Lehdessä (21.9.2006) oli kirjoitus perhetukityöstä sekä ilmaisjakelulehti Viikkouutisissa kerrottiin kahdesti (9.3.2006 ja 12.11.2006) perhetuen toimintamuodoista. 4.2 Perhetuen lomakkeet Perheen tapaamisilla käytettävien lomakkeiden suunnittelu ja toteuttaminen veivät aikaa, koska tähän työmalliin ei löytynyt valmiita lomakkeita. Ensikäynneillä käytettävään Perhetilanteen kuvauslomakkeeseen (Liite1) pyrittiin saamaan asiat, jotka ovat perheen kannalta oleellisimmat. Arviointilomakkeita jouduttiin uusimaan kolmasti niiden paremman ymmärrettävyyden saamiseksi. Viimeisin arviointilomake (Liite 2) osoittautui toimivaksi. Projektityöntekijät selvittivät kuntayhtymässämme käytössä olevia lomakkeita ja niiden hyödyntämistä sekä käyttämistä perheiden tapaami-

10 sissa. Eri yhdistysten lomakkeita, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ja Väestöliitto, muokattiin sopiviksi kuhunkin perhetilanteeseen. Perhetukilomakkeiden sisältö on selitetty toimintamallissa. Lomakkeet ovat hankeraportin liitteenä. 4.3 Työtavan sisäistämisen osatekijöitä Konsultointi Tutkija Teija Hammar Stakesista kutsuttiin 17.4.2006 Forssaan, jotta saataisiin lisätietoa ja ideoita hankkeeseen. Mannerheimin lastensuojelu liiton (MLL) lapsiperhehankkeessa mukana ollut Arja Häggman-Laitila luennoi FSTKY:n kokoustiloissa syyskuussa 2006 aiheenaan Suomalaisen lapsiperheen pulmat - varhainen tukeminen. Hän kertoi MLL:n usean vuoden perhetyön projektista, sen hyödyistä, kannattavuudesta, asiakastyytyväisyydestä ym. Koulutus ja kyselyt Toteuttaakseen perhetyön mahdollisimman hyvin sekä asiakasperheiden että hankkeen osalta, perhetukityöntekijät osallistuivat hankkeen hallintaan ja toimintaan sekä lapsiperheisiin liittyviin koulutuksiin. FSTKY:n sisäisiä koulutuksia olivat: Valmennan motivoitumaan, Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohderyhmänä lapsiperheet, Lapset puheeksi. Muualla järjestetyt koulutukset olivat: Lapsiperheiden hyvinvointipalveluiden kehittäminen kannattaa, Kehittämishankkeiden yhteistyöseminaari, Lapselle lapsuus miten tukea lasta ja perheitä kun vanhempi sairastaa psyykkisesti, Lapsen kiintymyssuhteet, Nuorten traumat ja kriisit, TOSI-projekti Vauva-Päihteet ja Vanhemmuuskoulutussarja sekä Vauvan ja masentuneen äidin vuorovaikutussuhde ja sen hoito. Perhetukityöntekijöillä oli myös mahdollisuus osallistua Perhekeskeisen kouluterveydenhuolto-hankkeen koulutukseen, jota oli seitsemän tuntia viitenä päivänä. Valtakunnallisilla neuvolapäivillä 30. 31.10.2007 oli posteriesitys Forssan neuvolan perhetuesta. Perhetukityöntekijät tutustuivat HAMK:n Perhetyön seminaariin HAMK/Hämeenlinna 13.12.2007 ja Perhevoimala hankkeen päätösseminaariin 28.3.2008. Vantaan kaupungin perhetyön asiantuntijoita tavattiin tammikuussa 2008. Perhetukihankkeen myötä järjestettiin yhdessä kaupungin sosiaalitoimen sekä Forssan seurakunnan kanssa kolme koulutuspäivää sisältävän MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n Siskot-projektin vertaisryhmäohjaajakoulutuksen. Forssan neuvolan tarkoituksena on osallistua kyseiseen vertaistukitoimintaan Perhetuen kehittämiseksi tehtiin neuvoloiden terveydenhoitajille kyselyt perhetuen toimivuudesta, tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Kyselyt tehtiin puolentoista vuoden aikana, puolen vuoden välein, yhteensä neljä kertaa. Saatujen vastausten perusteella parannettiin yhteistyötä terveydenhoitajien kanssa. Kyselyjen tulokset myös vahvistivat näkemystä perhetuen tarpeellisuudesta.

11 Kotikäynnit ja työajan käyttö Työtapaa mietittäessä uskottiin olevan hyötyä koko perheen tapaamisesta heidän kotiympäristössään. Lastenneuvolatyön tuoman kokemuksen perusteella perheessä vallitseva vuorovaikutus ja ilmapiiri näkyy aidommin kotona kuin neuvolatilanteessa. Sen mahdollistamiseksi perhetukityöntekijöiltä vaadittiin valmiutta tehdä klo 16:n jälkeistä työtä. Suunnitteluvaiheessa oletettiin, että terveyden edistäminen ei toteudu tehokkaasti vain yksittäisellä kotikäynnillä, vaan käyntejä tarvitaan vähintään kaksi tai useampia, jotta voidaan seurata perheessä tapahtuvaa muutosta ja tavoitteen saavuttamista. Valmistautuminen kotikäyntiin, perhetilanteesta toiseen siirtyminen sekä selvittely käynnin jälkeen vievät aikaa, joten perheiden tapaamisia voi olla enintään kaksi päivässä. Työnohjaus Perheiden ongelmien kohtaaminen ja uuden työmallin opettelu oli vaativaa. Työnohjaus auttoi perhetukityöntekijöitä selkiyttämään toiminnan kehittämistä sekä jaksamaan itse työssä. Työnohjaajana toimivat kuntayhtymän lääkäri ja psykologi. Kesäkuussa 2006 kokoonnuttiin ensimmäisen kerran pohtimaan mikä on työnohjaajien osuus projektissa. Heidän näkemyksenä oli, että he voivat toimia työnohjaajina perhetukityöntekijöille, mutta heillä ei voi olla hoidollista vastuuta perheestä. Työnohjaustapaamiset sovittiin pidettäväksi puolitoistatuntia joka toinen viikko.

12 5. NEUVOLAN PERHETUEN ASIAKKUUS 5.1 Perhetukeen ohjautuminen 5.2 Asiakastapaaminen Perhetukeen ohjauduttiin pääasiassa neuvolan terveydenhoitajien kautta. Perheen oma terveydenhoitaja otti yhteyttä perhetukityöntekijöihin neuvolakäynnin aikana ja sopi ajan perheen tapaamiselle tai välittivät soittopyynnön perheeseen. Perhetukityöntekijät saattoivat tavata perheen myös neuvolakäynnin yhteydessä. Perhetukeen ottivat yhteyttä myös perheneuvolan ja päiväkodin työntekijä, lastenlääkäri sekä erään asiakkaan perheystävä. Kolme perhettä varasi ajan myöhemmin uudelleen, vaikka perheet oli ohjattu ensimmäisellä kerralla muiden ammattihenkilöiden luokse. Perhetuen tavoitteena oli tavata perhe kahden viikon kuluessa yhteydenotosta. Tutustuminen perheisiin sujui luontevasti. Perheille annettiin aikaa kertoa sen hetken tilanteestaan. Keskusteluissa käytettiin perhetuen kuvauslomaketta. Keskusteluissa pyrittiin perheen voimavaraistamiseen sekä tukemaan perhettä omien ratkaisukeinojen löytämiseen. Aina perheen ei ollut helppo löytää ratkaisua tilanteeseen. Yhdessä mietittiin erilaisia vaihtoehtoja tai kerrottiin, miten jossakin tilanteessa olisi hyvä tehdä, sekä pyrittiin tulkitsemaan lapsen viestiä vanhemmille. Tavoitteena oli tavata perhetukikäynnillä koko perhe. Näin pystyttiin havaitsemaan perheen jäsenten välistä vuorovaikutusta sekä perheessä vallitsevaa ilmapiiriä. Kotikäynnillä nähtiin perheen selviytymistä arjesta: syömistilanteet, nukkumisjärjestelyt, siisteys, tavaran paljous tai perustarvikkeiden puute ja rahan käyttö. Perhetuen ensimmäisiltä asiakasperheiltä pyydettiin palautetta kirjallisesti. Perheille annettiin palautekirjekuori. Yhtään lomaketta ei palautunut. Jatkossa pyydettiin palautetta suullisesti viimeisellä käynnillä. Kahden suullisen palautteen jälkeen, tuntui siltä, että kirjallisessa muodossa saatu palaute olisi sittenkin parempi. Kehitettiin uusi, helpommin vastattava lomake. 5.3 Asiakaskäyntien analysointi Perhetuen asiakkuudessa oli 46 neuvolaikäisen lapsen perhettä. Ongelmia esiintyi poikia koskevissa asioissa 39 %:ssa ja tyttöjen 30 %. Yhden perheen vanhempien tapaamiseen liittyi perheväkivaltaa. Yksi tapaus liittyi äidin raskaudenaikaiseen tukemiseen. Yksinhuoltajia oli 28 %. Perheitä oli jokaisesta kuntayhtymän kunnasta (kuvio 1).

13 30 25 25 lukumäärä 20 15 10 5 5 9 5 2 0 Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä Kuvio 1. Perhetuen asiakasperheet kunnittain Seitsemän perhettä tavattiin neuvolassa ja 39 perheen tapaaminen järjestettiin perheen kotona. Eniten perhetuen tapaamiset liittyivät kasvatusongelmiin, lasten uniongelmiin ja äidin masennukseen. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto perhetuen asiakasperheiden pulmista. Taulukko 1. Perhetuen asiakasperheiden ongelmat Ongelma Lukumäärä %-osuus Kasvatusongelmat 15 33 Lasten uniongelmat 11 24 Äidin masennus 11 24 Parisuhdeongelmat 5 11 Perheväkivalta 1 2 Lasten pelot 1 2 Sijaislapsen ongelmat 1 2 Sosiaaliset syyt 1 2 Yhteensä 46 100

14 6. VERKOSTOITUMINEN Hankkeen aikana oli paljon yhteistyötä neuvolan terveydenhoitajien kanssa. He olivat ensisijaisia perhetukeen ohjaavia ja suosittelevia työntekijöitä. Hanketyöhön liittyen perhetukityöntekijät tapasivat neuvolatiimissä kuukausittain kuntien terveydenhoitajat sekä psykologin. Terveydenhoitajille välitettiin tiimeissä tieto miten perheen kanssa on edetty ja miten jatkossa toimitaan. Eri toimijoiden tutuksi tuleminen helpotti yhteydenottoja molemmin puolin. Effica-terveyskertomuksen terveydenhoito-lehdellä näkyi tieto perhetukikäynneistä. Lääkärit osallistuivat neuvolatiimiin harvoin. Yhdessä kunnassa neuvolalääkäri osallistui kaksi kertaa, muissa kunnissa lääkärit eivät osallistuneet ollenkaan. Terveyskeskuspsykologi oli alusta asti mukana neuvolatiimeissä. Tämän työmuodon ansiosta yhteistyö muodostui hänen kanssaan tiiviimmäksi kuin aiemmin. Hänen asiantuntemuksensa oli monessa tilanteessa tarpeen ja mahdollisti eri näkökulmia. Hän tuki perhetukityöntekijöitä tapauksissa, jolloin oli tarpeen siirtää perhe erityisammattihenkilöille. Perhetuen asiakkaita kävi myös erikseen psykologin vastaanotolla. Terveyskeskuspsykologin kanssa tavattiin muutamaa perhettä, joissa psykologin mukana olo koettiin hyvänä. Päivähoidon yhteydenotot perhetukeen tulivat lähinnä puhelimitse. He toivoivat perhetuen selvittävän lapsen kehitystä, äidin jaksamista sekä lasten kasvatusongelmia. Perheneuvolasta ohjautui muutama perhe asiakkaaksi siksi ajaksi, kunnes pääsivät perheneuvolan vastaanotolle. Psykiatrian akuuttiryhmän sairaanhoitajien kanssa tehtiin eniten yhteistyötä. Monet perhetuen asiakkaista tarvitsivat mielenterveyspalvelua. Psykiatrinen hoitaja tavoitettiin helposti puhelimitse. He pystyivät nopeasti ja joustavasti osallistumaan asiakastapaamiseen. Yhteistyö psykiatrian klinikan kanssa madalsi asiakkaiden kynnystä siirtyä perhetuen kautta heidän asiakkuuteensa. Perheen tarvitessa sosiaalista tukea, oltiin yhteydessä kuntien sosiaalityöntekijöihin. Heidän kanssaan pystyttiin perheille järjestämään erilaisia tukitoimia mm. tukiperhe, lapsille hoitopaikka, taloudellista tukea, viriketoimintaa tms. Osa perhetuen perheistä oli sosiaalitoimen asiakkuudessa. Näissä tapauksissa perhetilanteet olivat niin moniongelmaisia, että perhetuen työmuoto ei niihin sopinut ja pyrkimyksenä oli suunnata perhetuki enemmän tilapäisen tuen tarpeessa oleviin perheisiin. Parisuhdeongelmissa sekä perheväkivaltatapauksissa asiakkaille suositeltiin perheasiainneuvottelukeskuksen palvelua. Eräässä perhetilanteessa tehtiin yhteinen kotikäynti perheasiainneuvottelukeskuksen työntekijän kanssa. Näin saatiin perhe saatetuksi heidän asiakkuuteensa, mikä muuten ei onnistunut. Kolmannen sektorin palveluista tiedotettiin vanhemmille ja perheitä ohjattiin vertaisryhmiin. Perhetuki järjesti yhteistyössä seurakunnan- ja sosiaalityöntekijän kanssa eräälle perheelle taloudellista avustusta. Seurakun-

nan Ystävänkammaritoimijoista lupautui yksi henkilö tarvittaessa varamummoksi. 15

16 7. NEUVOLAN HYVÄ PERHETUKI 7.1 Perheen kokonaisuuden huomioiminen 7.2 Perhetuki parityönä Yhteiskunnan ja perherakenteiden muutokset vaikuttavat myös neuvolan toimintaan. Neuvolassa perheen kokonaistilanteen huomioiminen vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Varhaiseen lastenhoitoon liittyvien kysymysten myönteinen ratkaisu voi ehkäistä äitien masennusta, vanhempien uupumista ja parisuhdeongelmien muodostumista. Perhetyöntekijät ovat voineet toimia kynnyksenä varsinaisiin mielenterveyspalveluihin. Kun vanhemmat ovat tottuneet, että ammattilaisilta voidaan saada apua, he ovat voineet myös paremmin hyväksyä muita palveluita.(isokallio 2008) Neuvolan terveydenhoitajan luona tapahtuvat käynnit vähenevät automaattisesti, kun lapsi on täyttänyt vuoden tarvittaessa perhetyöntekijän käynnit on luonteva jatko neuvolakäynneille. Näyttääkin siltä, että mikäli perhetyöntekijän käyntien mahdollisuutta ei olisi, monet perheet jäisivät lähes vaille tukea. Kenties perhe joutuu odottamaan siihen saakka, kun lapset ja myös ongelmat ovat isompia tai kun lapsen kanssa ollaan kenties jo esikoulu- tai alakouluiässä. Neuvolatilanteissa ei aina ole myöskään mahdollisuus tavata isää tai muita perheenjäseniä. Kotikäynnit antavat siihen mahdollisuuden. Perheessä saatavien muutosten aikaansaamiseksi kaikkien perheenjäsenten kuuleminen ja huomioiminen varmistaa parhaan lopputuloksen. (Isokallio 2008) Perhetukitapaamisissa huomio suuntautuu useaan perheenjäseneen. Perheen luokse mentäessä on hyvä, että työntekijöitä on kaksi. Vanhempien kanssa keskustelu ei onnistu, jos lapsi vaatii jatkuvasti huomiota. Toinen työntekijä voi olla lapsen kanssa, jotta keskustelu vanhempien kanssa mahdollistuu. Lapsen käyttäytymisen huomioiminen onnistuu myös paremmin, jos toinen työntekijä voi keskittyä vain lapseen. Työparityöskentelyssä saadaan kaksinkertainen kokemus ja tieto-taito perheen käyttöön. Työntekijöiden toisistaan välittyvä emotionaalinen tuki auttaa jaksamaan työssä paremmin. Parityössä voidaan toteuttaa tarvittaessa työn jakaminen ja reflektointi sekä työskennellessä toinen voi jatkaa siitä mihin toinen jäi. Parasta on, jos työpari on aina sama, jolloin työntekijät tuntevat toistensa työtavat.

17 7.4 Työnohjaus Terveydenhoitajat osallistuivat lokakuusta 2007 lähtien työpariksi perhetukityöntekijälle. Kaikki terveydenhoitajat eivät ehtineet olla mukana perhetukitapaamisissa, mutta ne jotka osallistuivat, olivat valmiita osallistumaan jatkossakin. Perheen oman terveydenhoitajan ollessa työparina, henkilön vaihtuvuus vaatii työparityöskentelyltä pidempiaikaista yhteistyötä yhteisen sävelen löytämiseksi. Oman terveydenhoitajan ollessa mukana ensimmäisellä sekä viimeisellä asiakastapaamisella, se edistää avoimempaan suhtautumiseen sekä tiedonkulkuun kaikkien osapuolten kesken. Yhteisen käyntiajan järjestäminen oman terveydenhoitajan ja perhetukityöntekijän kanssa pitää järjestää riittävän nopeasti. Se voi olla vaikeaa, koska neuvolan terveydenhoitajan asiakasajat ovat varatut pitkälle eteenpäin. Perhetukityöntekijän jaksamisen sekä ammattiroolin säilyttämiseksi tarvitaan säännöllistä ja riittävän usein tapahtuvaa työnohjausta. Neuvolatiimiin osallistuminen on yksi osa työnohjausta. Kuitenkin perhetukityöntekijä sekä työpari kaipaavat yksilö- tai ryhmätyönohjausta ulkopuoliselta henkilöltä. Tärkeää on vaikean tilanteen kohdatessa saada konsultaatioapua vaikka puhelimitse.

18 8. HANKKEEN TULOKSET Hankkeen aikana muodostuneista toimintatavoista koottiin Neuvolan perhetuen toimintamalli -käsikirja, joka on kokonaisuudessaan hankeraportin lopussa (liite 3). Toimintamallissa on kuvattu milloin neuvolan perhetukea tarvitaan, perhetuen menetelmät, apuvälineet, toteutus ja yhteistyötahot. Hankkeen alussa perhetukityöntekijät olivat käynnistämässä neuvolatiimitoimintaa kuntayhtymän eri neuvoloihin yhdessä terveydenhoitajien ja psykologin kanssa. Työyhteisön sopimus on, että neuvolatiimitoiminta jatkuu hankkeen loputtua. Neuvolatiimitoiminta tukee asiakaslähtöisyyttä sekä neuvolan työntekijöiden työssä jaksamista. Hankkeen tuloksista merkittävin oli näyttää toteen, että perhetuella pystytään ja voidaan auttaa perheitä ajoissa ja tukea heitä niin, että he selviävät myöhemminkin perheenä vahvemmin. Avun saamisella ajoissa, pulman ollessa pieni, voidaan välttää erityistyöntekijöiden tarve. Hankkeen aikana vahvistui, että perhetukityö on tärkeä ja voimaannuttava perheille sekä neuvolan terveydenhoitajille. Näiden tulosten perusteella saimme Forssan seudun kuntayhtymään puolipäiväisesti toimivan perhetukityöntekijän 4.8.2008 alkaen.