OULUN DIAKONISSALAITOKSEN KOTISAIRAALAN ASEPTINEN OPAS Tuula Tiihonen Päivi Vartiainen Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Tiihonen, Tuula & Vartiainen, Päivi. Oulun Diakonissalaitoksen Kotisairaalan aseptinen opas - projekti. Oulu 2004, 30 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK), diakonissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia aseptinen opas Oulun Diakonissalaitoksen Kotisairaalan sairaanhoitajille apuvälineeksi kotona tehtäviin hoitotoimenpiteisiin. Oppaan tarkoituksena on antaa selkeät ohjeet aseptisesta toiminnasta Kotisairaalan sairaanhoitajille. Aseptisen oppaan sisältö sekä ulkoasu on suunniteltu yhteistyössä Diakonissalaitoksen Kotisairaalan henkilökunnan kanssa. Sisältö koostuu käsihygieniasta, verinäytteenotosta, verisuonikanyloinnista, keskuslaskimo- ja epiduraalikatetrin hoidosta, verivarotoimista sekä jätteiden oikeasta hävittämisestä. Ulkoasultaan aseptinen opas on A5-kokoinen kirjanen, jossa on laminoidut kannet ja hoitotoimenpiteitä havainnollistavat mustavalkoiset kuvat. Aseptista opasta käytetään perehdytettäessä uusia työntekijöitä ja opiskelijoita. Aseptinen opas on tallennettu A-levykkeelle, jota Kotisairaalan henkilöstön on helppo käsitellä, päivittää ja täydentää. Asiasanat: aseptiikka; hygienia; mikrobi; verinäytteenotto; kanylointi; projekti
ABSTRACT Tiihonen, Tuula & Vartiainen, Päivi. An aseptic guidebook for the Hospital at home of Oulu Deaconess Institute. A project work. Oulu 2004, 30 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Oulu Unit, Church community work oriented degree programme in diaconal social welfare, health care and education, Nurse, Deaconess. The purpose of this thesis was to design an aseptic guidebook for the nurses of Oulu Deaconess Institute. Nurses can use this instruction manual when they treat a patient at home. The purpose of this guidebook is to give clear instructions for aseptic working to nurses of Hospital at home. The contents and appearance of the aseptic guidebook was designed in co-operation with the staff of Hospital at home. The guidebook consists of hand hygiene, how to take blood samples, cannulation of blood vessels, central venous catheter and epidural catheter treatment, blood precautions and the correct disposal of refuse. The guidebook is the size of A5. The cover of the guidebook is laminated and the methods of treatment are illustrated by black and white pictures. The aseptic guidebook can be used in the initiation of staff and students. The guidebook has been saved on a diskette. Thus it will be easier to handle, update and complement by the staff of Hospital at home. Keywords: Asepsis; hygiene; microbe; taking of blood samples; catheterisation; project
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 1. JOHDANTO...5 2. ASEPTINEN TOIMINTA JA INFEKTIOIDEN EHKÄISY KOTISAIRAALASSA.6 2.1. Käsihygienian merkitys kotihoidossa...7 2.2. Oikea aseptinen verinäytteenotto kotihoidossa...8 2.3. Verisuonikanyylien aseptinen käsittely ja hoito kotihoidossa...8 2.4. Epiduraalikatetrin aseptinen hoito kotihoidossa...10 2.5. Verivarotoimet ja jätteen käsittely kotihoidossa...10 3. KOTISAIRAALAN ASEPTISEN OPPAAN -PROJEKTIN SUUNNITTELU...11 3.1. Projektiorganisaatio...12 3.2. Projektin päätehtävät...12 4. KOTISAIRAALAN ASEPTISEN OPPAAN -PROJEKTIN TOTEUTUS...13 4.2. Aseptisen oppaan sisältöteemat...14 4.3. Kuvien suunnittelu ja piirtäminen...15 4.4. Aseptisen oppaan graafisen ulkoasun laadinta...15 4.5. Projektin päättäminen...17 5. KOTISAIRAALAN ASEPTISEN OPPAAN - PROJEKTIN ARVIOINTI...17 5.1. Projektityöskentelyn arviointi...17 5.3. Aseptisen oppaan arviointi...17 5.4. Projektibudjetin arviointi...18 6. POHDINTA...19 LÄHTEET...21 JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET...24
1. JOHDANTO Säästöpaineiden kohdistuessa erikoissairaanhoitoon, sairauksien tutkimiseen, nopeaan hoidon kehittymiseen ja laajenemiseen, usein iäkkäisiin potilaisiin, ovat synnyttäneet ajatuksen sairaalassa annettavan hoidon järjestämisestä potilaan kotona. Kotisairaala idea lähti pyrkimyksestä hoitaa kuolevia syöpää sairastavia potilaita kotona mahdollisimman pitkään. (Pekkarinen 1998, 2395.) Kotisairaalatoiminta eli sairaalajohtoinen kotisairaanhoito käynnistettiin vuonna 1995 Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa Tammisaaressa (Wikström, Weibull & Klockars 1998, 2449). Sairaanhoidosta vastaa Kotisairaalan lääkäri sekä sairaanhoitajat. Kotisairaalaan tullaan potilaiksi, esimerkiksi sairaalaosaston tai yhteispäivystyksen kautta sekä yksityisenä potilaana. Kotisairaalaan siirtyminen on vapaaehtoista ja perustuu potilaan omaan toiveeseen. (Kotisairaala-esite.) Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä Kotisairaalan sairaanhoitajille aseptinen opas, jossa on helposti ja selkeästi luettavissa ohjeet käsihygieniasta, verinäytteenotosta, keskuslaskimo- ja epiduraalikatetrin hoidosta, verivarotoimista sekä jätteiden hävittämisestä. Aseptinen opas on yksi Kotisairaalassa käytettävän laatukäsikirjan osa, jonka ohjeilla pyritään vaikuttamaan ja kehittämään sairaanhoitajien työtapoja kotona hoidettavien potilaiden kanssa. Sairaanhoidossa esiintyy useita tekijöitä, jotka altistavat infektioille, esimerkiksi potilaan vastustuskyvyn heikkeneminen perussairauden myötä, aseptisen toiminnan laiminlyönti, bakteerit ja virukset. Aseptinen toiminta on ajankohtainen aihe myös kotona tehtävissä hoitotoimenpiteissä, koska esimerkiksi MRSA:ta eli Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureusta on tavattu kotona. Sairaanhoitaja voi hyvällä aseptisella toiminnalla estää, poistaa tai tuhota mikro-organismeja elävästä kudoksesta tai steriilin materiaalin pinnalta. Toimimalla aseptisesti vähennetään potilaiden kärsimystä sekä voidaan vaikuttaa hoitokustannuksiin.
6 2. ASEPTINEN TOIMINTA JA INFEKTIOIDEN EHKÄISY KOTISAIRAALASSA Kotisairaalassa hoidetaan infektiopotilaita, leikkauksen jälkihoitopotilaita, neurologisia potilaita, esimerkiksi halvaantuneita, syöpää sairastavia potilaita, saattohoitopotilaita, keuhko- ja diabetes potilaita (Kotisairaala-esite). Nykyaikaisessa kotisairaanhoidossa esiintyy useita tekijöitä, jotka altistavat potilaat infektio-ongelmille (Eskola & Takala 1998, 35). Infektiolla tarkoitetaan biologisen tekijän eli bakteerin, viruksen, sienen, hiivan, homeen tai tietyn loisen eli mikrobin tunkeutumista elimistöön, ja jos siitä seuraa sairaus, on kyseessä infektiotauti (Holmström 1998, 468). Hoidoissa käytetään monimutkaisia hoitovälineitä, esimerkiksi verisuonikanyyleja, keskuslaskimokatetreja, epiduraalikatetreja, nesteensiirtolaitteita sekä syöttöletkuja, jotka voivat aiheuttaa infektion leviämisen potilaaseen. Hoitovälineiden oikea hoitaminen ja käsittely vaatii henkilökunnalta tietoa ja taitoa, jotta pystyttäisiin ehkäisemään infektioita. (Holttinen 2000, 60.) Samoja hoitovälineitä käytetään myös Kotisairaalan potilailla. Heikentyneen vastustuskyvyn vuoksi Kotisairaalan potilaiden infektioriski kasvaa, joten toimimalla aseptisesti ennalta ehkäistään ja estetään infektioiden saamista ja leviämistä. Kotona tehtäviä toimenpiteitä ei tarvitse tehdä steriilisti vaan puhtaasti aseptisella tavalla. Aseptinen toiminta tekee kotona hoidettavien potilaiden hoidon yhtä turvalliseksi ja luotettavaksi kuin sairaalassa. Infektioiden ehkäisy vähentää potilaan kärsimyksiä ja hoitokustannuksia sekä mahdollistaa potilaan hoitamisen kotona, johon myös Wikström ym. tutkimuksessaan viittaavat. (Wikström ym. 1998, 2451-2452.) Kotona potilas on usein tekemisissä vain lähimpien omaisten kanssa, ja suoraa yhteyttä toisiin potilaisiin ei ole. Infektioiden leviämisen mahdollisuus kuitenkin on olemassa, koska Kotisairaalan sairaanhoitajat käyvät useiden potilaiden luona päivän ja illan aikana. Tärkein infektioiden ehkäisy on henkilökunnan käsien desinfiointi ennen potilaan kriittisten alueiden koskettamista ja kontaminaation jälkeen. (Ojajärvi, Elomaa & Kujala 1999, 181). Kontaminaatio tarkoittaa tilapäisen mikrobin läsnäoloa iholla tai limakalvoilla ilman elimistön reaktiota (Eskola & Takala 1998, 36 37).
7 Pittet ym. ovat tutkineet käsihygienian noudattamista sveitsiläisessä opetussairaalassa vuosina 1994-1997. Tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat noudattavat käsihygieniaa eniten verrattuna muihin työntekijöihin sairaalassa, mutta noudattamisprosentti oli vain 68,8. Käsihygienian noudattaminen vähentää sairaalaperäisiä infektioita sekä MRSA:n leviämistä. (Pittet, Hugonnet, Harbarth, Mourouga, Sauvan, Touveveneau & Perneger, 1309-1310.) MRSA leviää usein hoitohenkilökunnan välityksellä (Vuopio-Varkila & Kotilainen 2003). Suomessa todetaan uusien MRSA tapausten lisääntyminen vuosittain. Vuonna 2002 todettiin yli 500 uutta tapausta. (Pelkola, Tapanainen, Siikamäki & Kyrönseppä 1998, 35.) Kotisairaalassa hoidetaan lähes yhtä huonokuntoisia potilaita kuin sairaalan vuodeosastoilla, joten esimerkiksi MRSA:n tai infektioiden leviämisen mahdollisuus on olemassa. 2.1. Käsihygienian merkitys kotihoidossa Käsihygienia tarkoittaa käsiin kohdistuvaa toimenpidettä, jolla pyritään vähentämään infektioiden sekä niitä aiheuttavien mikrobien siirtymistä käsien kautta (Ojajärvi ym.1999, 166). Käsihygienia on aseptisen toiminnan perusta ja se on avainasemassa aseptisen toiminnan onnistumisessa myös kotona. Käsihygienia vähentää ja estää infektioiden syntymistä. Kinnari ja Kujala tutkivat käsihygieniaa Kymenlaakson keskussairaalan leikkausosastolla, päiväkirurgisella poliklinikalla, synnytysvuodeosastolla ja synnytyssalissa. Tutkimuksessa tuli ilmi, että osa hoitotyöntekijöistä ei voinut uskoa, että käsihygienian laiminlyöminen voi olla riski potilaalle, eivätkä he uskoneet mikrobien tarttuvan omien käsiensä kautta. (Kinnari & Kujala 2001.) Kotona hoidettavilla potilailla vastustuskyky on heikentynyt sairauden myötä ja infektioriski kasvanut. Mikrobit elävät käsissä useamman tunnin ajan ja hoitohenkilökunta voi siirtää ne käsien välityksellä potilaasta toiseen. Esimerkiksi MRSA tarttuu kosketustartuntana eritteiden välityksellä. MRSA tartunta johtaa terveellä henkilöllä hetkelliseen kolonisaatioon, jolloin bakteeria löytyy 3 5 tunnin ajan tartunnan saaneen käsistä tai nenästä. (Meurman 2003, 59.) Kolonisaatiolla tarkoitetaan aiheuttajamikrobin lisääntymistä isäntäelimistössä, joka ei aiheuta infektiota kantajalle. Kantaja on välillinen infektion aiheuttaja. (Vueno & Grönroos 1999, 43.)
8 Hyvä käsihygienia ei riitä, jos hoitohenkilökunta käyttää sormuksia, kelloja ja koruja työvuoron aikana. Yksi mahdollinen mikrobien levittäminen hoitotilanteissa on sormusten ja korujen käyttö (Ojajärvi ym. 1999, 181). Harjoittelujen aikana useissa harjoittelupaikoissa osa työntekijöistä käytti sormuksia, kelloja ja koruja. Silvennoinen tutki terveydenhuollon käsihygieniaa, johon osallistui 14 lääkäriä, 12 hammaslääkäriä, 47 sairaanhoitajaa sekä 168 muita potilastyöhön osallistuvaa henkilöä. Noin 240 tutkimukseen osallistunutta hoitotyöntekijää käytti kelloja ja sormuksia työaikana aina tai usein 32% ja rannekoruja aina tai usein 5%. (Silvennoinen 2002, 31.) 2.2. Oikea aseptinen verinäytteenotto kotihoidossa Verinäytteenotto on lyhyt ja nopea toimenpide. Näytteenoton jälkeen voi esiintyviä laskimotulehduksia, jotka aiheutuvat iholla olevista bakteereista tai vaatetuksesta irtaantuvista kuiduista (Makkonen & Tuokko 1998, 67). Kotona hoidettavan potilaan iholla voi olla enemmän partikkeleita, jotka voivat joutua verinäytteenoton yhteydessä laskimoon. Partikkeleilla tarkoitetaan erilaisia vaatteista irtoavia kuituja. Laskimotulehdusriskiä voidaan estää ihon puhdistuksella. Puhdistus tapahtuu joko aloittamalla kiertoliikkeellä näytteenottokohdan keskeltä ja etenemällä siitä koko ajan kauemmas tai pyyhkäisemällä kerran yhdellä ihonpuhdistuslapulla. (Makkonen & Tuokko 1998, 67.) Aseptisella toiminnalla myös vähennetään tai estetään erilaisia veritartuntoja sekä potilaasta hoitajaan että hoitajasta potilaaseen. Kotona hoidettava potilas voi sairastaa esimerkiksi hepatiittia. 2.3. Verisuonikanyylien aseptinen käsittely ja hoito kotihoidossa Ääreisosien eli perifeeristen suonien verisuonikanyloinnissa saadaan suora yhteys verenkiertoon pitemmäksi aikaan. Verisuoniin asetettu kanyyli alentaa terveenkin ihmisen puolustuskykyä rikkoessaan ihon, joka suojaa elimistöä ympäristön mikrobeja vastaan. Katetri-infektion syntytapaan vaikuttavat verisuonikanyylin paikallaan oloaika sekä sijainti. Infektio syntyy kantakappaleen kontaminoitumisesta, mikäli kanyyli on ollut suonessa yli 30 vuorokautta. Pistoaukosta leviävä infektio on tavallisempi alle 10 vuorokautta kestäneen katetrisaation yhteydessä. (Kotilainen & Routamaa 1999, 422-423, Syrjänen 2001, 275.) Kotona hoidettavilla potilailla käytetään verisuonikanyyleja.
9 Kotisairaalan sairaanhoitajat laittavat tarvittaessa kanyylin potilaalle perifeeriseen suoneen. Kanyylit voivat olla potilaalla useista päivistä viikkoihin, jolloin potilaan infektioriski kasvaa. Keskuslaskimokatetri asetetaan yleensä vena subclaviaan eli solislaskimoon tai vena jugularikseen eli kaulalaskimoon (Korte, Rajamäki, Lukkari & Kallio 2000, 238). Se laitetaan yli kolme päivää kestävään hoitoon (Nurminen 2001, 399, Hynynen 1999, 272). Katetrit ovat yksi-, kaksi- tai kolmitiehyisiä. Keskuslaskimokanylointia tarvitaan esimerkiksi pitkään tapahtuvassa neste- ja lääkehoidossa sekä parenteraalisessa eli ruoansulatuskanavan ulkopuolisessa ravitsemuksessa. Voimakkaat liuokset, esimerkiksi rasvaliuokset ja tietyt lääkeaineet, annetaan keskuslaskimoon, koska ne ärsyttävät perifeeristä eli ääreislaskimoa. (Hynynen 1999, 272-273.) Liuokset ja lääkkeet voidaan antaa niitä sekoittamatta toisiinsa (Korte ym. 2000, 238). Osalla Kotisairaalan potilaista käytetään keskuslaskimokatetreja. Infektioiden määrää lisäävät myös katetrin pitkä käyttöaika ja käsittely. Oikealla aseptisella kanyylien ja katetrien käsittelyllä ja hoidolla voidaan ehkäistä infektioita kotona ja sairaalassa. Infektioiden ehkäisyllä vähennetään potilaiden kuolleisuutta, mikrobilääkkeiden käyttöä sekä niiden aiheuttamia mikrobiresistenssejä ja alennetaan hoitokustannuksia. (Holttinen 2000, 60, Rantala 2001, 21.) Nuutisen tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta levittää tautia aiheuttavia mikrobeja hoitoympäristöön, jossa ne voivat säilyä pitkiä aikoja ja siirtyä edelleen käsien kautta potilaan injektioportteihin tai toiseen potilaaseen. Potilaiden injektioportteja käsitellään ohjeiden vastaisesti likaisin käsin. (Nuutinen 2000, 12.) Kanyyli-infektiot ovat yleisimpiä vierasesineinfektioita. Sairaalasyntyisistä sepsiksistä eli tilanteista, joissa potilaalla todetaan infektion aiheuttama järjestelmällinen tulehdus, 80 % on kanyyliperäisiä. Infektiot voidaan estää noudattamalla oikeita työskentelytapoja ja huolellista aseptiikkaa. Ehkäisevällä toiminnalla säästetään potilaan kärsimyksiä sekä rahallisia kustannuksia. (Kotilainen & Routamaa 1999, 422, 427, Blomster, Mäkelä, Ritmala-Castren, Säämänen & Varjus 2001, 86-88.) Kanyylisepsispotilaan hoito edellyttää aina sairaalahoitoa. Sairaalahoito mahdollistaa lisäsairauksien saamisen potilaan alentuneen vastustuskyvyn vuoksi. Ehkäisemällä erilaisten infektioiden syntyä potilaan hoitoa voidaan jatkaa kotona.
10 2.4. Epiduraalikatetrin aseptinen hoito kotihoidossa Epiduraalikatetri laitetaan epiduraalitilaan, joka sijaitsee selkärangankanavassa kovakalvon lehtien välissä, jossa on laskimoita ja rasvakudosta (Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björqvist 1999, 529). Epiduraalipuudutusta käytetään kestoepiduraalipuudutuksena katetrin avulla sekä leikkauksen jälkeisen että kroonisen kivun hoidossa kaulan, rintarangan, vatsan ja alaraajojen alueella (Pitkänen & Haasio 1999, 377). Kotona hoidetaan esimerkiksi syöpää sairastavia potilaita, joilla menee kipulääkitys epiduraalitilaan. Epiduraalikatetria käytetään pitkäaikaisessa hoidossa. Oikealla katetrin aseptisella hoidolla estetään epiduraalikatetri-infektioiden syntyä ja potilas voidaan hoitaa mahdollisimman pitkään omassa kodissa. 2.5. Verivarotoimet ja jätteen käsittely kotihoidossa Verivarotoimenpiteet kuuluvat kaikkeen toimintaan missä ollaan veren kanssa tekemisissä. Verivarotoimella voidaan estää veren kautta tapahtuvaa tartuntaa potilaasta hoitajaan, mutta myös hoitajasta potilaaseen. Harjoittelujen aikana huomio kiinnittyi useasti tapahtuneeseen neulojen kuljettamiseen ilman neulankeräysastiaa. Neula laitettiin neulankeräysastiaan vasta hoitotyöntekijöiden työtiloissa. Terveydenhuoltohenkilöstön työperäisistä veritapaturmista raportoidaan noin 75 % neulanpistoturmiksi (Anttila, Kalima & Ristola 2000, 2217). Hoitohenkilökunnan tartuntavaara liittyy tauteihin, joissa virusten esiintyminen veressä on pitkäkestoista ja niiden veripitoisuus suhteessa tartuttavaan annokseen on suuri. Tällaisia viruksia, joilla on merkitystä hoitotyöntekijöiden tartuntariskeinä, ovat hepatiitti B, hepatiitti C ja HIV. Suojakäsineiden käyttö ei estä neulanpistoa, mutta vähentää ihon sisään joutuvan verimäärän alle puoleen paljaaseen ihoon verrattuna. (Meurman 2003, 61, 64.) Kotona hoidettavilla potilailla voi olla tartuntavaarallisia viruksia, jotka voivat tarttua neulanpistotapaturman yhteydessä hoitotyöntekijään. Työperäisiä verialtistuksia voidaan estää laittamalla käytetyt neulat ja muut terävät esineet suoraan neulankeräysastiaan (Anttila ym. 2000, 2224).
11 Jätteiden käsittely kotona on yhtä tärkeää kuin sairaalassa, koska jätteet voivat sisältää veritartuntavaarallisia eritteitä. Jätteitä ei jätetä kotiin, koska eritteet ovat hyvä elatusalusta mikrobeille. Jätteet viedään mustassa jätesäkissä joko suoraan jäteastiaan tai pistävät ja viiltävät ja veritartuntavaaralliset jätteet niille sovittuun tilaan, josta ne kuljetetaan jätteiden käsittelyalueelle ohjattuun paikkaan. (Oulun Diakonissalaitoksen jäteohje- kansio 2002.) 3. KOTISAIRAALAN ASEPTISEN OPPAAN -PROJEKTIN SUUNNITTELU Aluksi selvitettiin, mikä projekti ja työskentely on, jonka jälkeen perehdyttiin aseptiikkaa käsittelevään kirjallisuuteen sekä eri projektitöihin. Projekti voi olla hanke tai suunnitelma, joka pitää suunnitella, organisoida, toteuttaa, valvoa, seurata ja arvioida tarkasti. (Itkonen 2000, 302, Vilkka & Airaksinen 2003, 48.) Projektin suunnittelu aloitettiin helmikuussa 2003 yhdessä Kotisairaala-verkostot projektipäällikön kanssa. Projektisuunnitelman kirjoittaminen alkoi huhtikuussa 2003. Se vastaa toiminnallisten töiden toimintasuunnitelmaa. Suunnitelmassa selvitetään projektin tarkoitus, tavoite, rajaukset, tehtäväjako, aikataulu ja kustannusarvio. (Vilkka & Airaksinen 2003, 49.) Tietoa aseptiikasta haettiin eri tutkimuksista, Oulun yliopistollisen sairaalan hygieniahoitajalta sekä kirjallisuudesta. Avoin Diakonia-ammattikorkeakoulu järjesti syksyllä 2003 aiheeseen sopivan luennon Infektiot uhka hyvinvoinnille -aseptinen toiminta asiakas- ja hoitotyössä. Kirjallisuuteen perehtyminen on tärkeää, jotta löydetään viimeisimpiä tutkimuksia ja toisaalta on tärkeää pyrkiä arvioimaan tehtyjä tutkimustuloksia (Lind 2001, 17). Toukokuussa 2003 opinnäytetyöseminaarissa esitettiin projektisuunnitelma, jossa saatiin muutosehdotuksia ja suunnitelma hyväksyttiin kesäkuussa 2003. Kustannusarvio aseptisen oppaan painamiseen saatiin soittamalla eri painoliikkeisiin. Koko projektin taustatukena toimi suunnitelman tekeminen.
12 Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa tarkastettiin suunnitelma sekä rajattiin ohjeet aseptiseen oppaaseen. Tehtyjen muutosten jälkeen Kotisairaalan palvelupäällikkö allekirjoitti opinnäyteyhteistyösopimuksen. Aseptisen oppaan työstäminen aloitettiin kokouksen jälkeen. 3.1. Projektiorganisaatio Projektia varten perustetaan projektiorganisaatio. Projektiin kuuluvilla henkilöillä on projektin tarvitsema asiantuntijuus. Organisaation rakenteeseen vaikuttaa osapuolten lukumäärä, projektin laajuus ja kesto. Pienten projektien organisaatio voi muodostua opiskelijoista ja heidän ohjaajistaan. Projektin tavoitteena on saada tilaajalle laadukas ja käyttökelpoinen tuote. (Manninen, Maunu & Läksy 1998, 25.) Projektityöskentely vaatii useiden asiantuntijoiden ja tahojen välistä yhteydenpitoa sekä jokaisen jäsenen vastuullisuutta, joustavuutta, yhteistyökykyä ja vuorovaikutustaitoja. Projektin etenemisvaiheet on projektin asettaminen, suunnittelu, toteutus ja päättäminen. Projektiorganisaatiota voidaan täydentää erilaisilla tuki- ja asiantuntijaryhmillä projektin tehtävän edellyttämän osaamisen varmistamiseksi. (Virkki & Somermeri 1997, 4.) Tukiryhmän jäsenet ovat ulkopuolisia asiantuntijoita, joilta saadaan ohjausta ja neuvoja ratkaisuille. (Manninen ym., 25.) 3.2. Projektin päätehtävät Projektin ensimmäisenä tehtävänä oli projektin asettaminen. Yhteistyössä Kotisairaalan henkilökunnan sekä Kotisairaala-verkostot projektipäällikön kanssa sovittiin aseptisen oppaan tekemisestä Kotisairaalan sairaanhoitajien käyttöön. Toisena päätehtävänä oli projektisuunnitelman laatiminen. Kolmantena päätehtävänä oli aseptisen oppaan suunnittelu. Tuotteen suunnittelu aloitettiin, kun oli päätetty tuotteesta. Neljäntenä päätehtävänä oli projektityön viimeistely, johon kuuluivat loppuraportin kirjoittamien ja projektin päättäminen.
13 4. KOTISAIRAALAN ASEPTISEN OPPAAN -PROJEKTIN TOTEUTUS Aiheen valinnan jälkeen aloitettiin tuotteen eli aseptisen oppaan suunnittelu. Tuote voi olla esine tai palvelu, joka tyydyttää asiakkaan tai asiakasryhmän tarpeita. (Manninen ym. 1998, 29.) Tuotteen tulee olla selkeästi rajattavissa, hinnoiteltavissa ja sisällöltään täsmällinen. Tässä vaiheessa huomioitavia seikkoja olivat oppaan sisältö, asiantuntijatieto sekä asiakasprofiili, eli kenelle aseptinen opas tehdään ja mitä tietoa sillä halutaan saada. Ottamalla huomioon nämä eri seikat suunniteltavan tuotteen kannalta taataan sille hyvä laatu. Laadulla tarkoitetaan tuotteen ominaisuuksista muodostuvaa kokonaisuutta, johon perustuu tuotteen kyky täyttää siihen kohdistuvat odotukset. Laadukas, kilpailukykyinen ja elinkaareltaan pitkäikäinen tuote syntyy tuotekehitysprosessin kautta. (Jämsä & Manninen 2000, 13, 8, 128.) Tuotteen suunnittelu ja kehittäminen jäsentyivät tuotekehityksen perusvaiheiden kautta. Päätös aseptisesta oppaasta oli tehty jo projektin alkuvaiheessa, ja pääpaino oli sen valmistamisessa. Aseptisen oppaan kirjoittaminen aloitettiin lokakuussa 2003. Sisältöteemat muodostuivat yhteistyössä Kotisairaalan henkilöstön kanssa. Sisällön valintaan vaikuttivat Kotisairaalan henkilöstön omat toiveet ja tarpeet sekä aiheen ajankohtaisuus. Asiasisällön selvittäminen edellytti tutustumista myös tutkimustietoon aiheista. Tutkimuksissa nousi toistuvasti esille käsihygienian ja aseptiikan merkitys hoitotoimenpiteissä, joka vahvisti aseptisen oppaan sisällön tärkeyden ja ajankohtaisuuden. Materiaali ja kuvat haettiin eri kirjastoista, internetistä, haastattelemalla Diakonissalaitoksen ja Oulun yliopistollisen sairaalan hygieniahoitajaa ja Diakoniaammattikorkeakoulun ohjaavia opettajia. Tekstin synnyttämisessä pyrittiin prosessiin, missä teksti hahmottui, jäsentyi ja jalostui (Ikävalko 1995, 77 78). Päämääränä oli tuottaa tekstiä, jota on helppo ymmärtää ensilukemisella, ja ettei lukijan tarvitsisi arvailla tekstin ydinajatusta. Tämä mahdollistui tekemällä yhteistyötä ohjausryhmän kanssa. Aseptisen oppaan tekeminen jaettiin osa-alueisiin, jotka yhdistettiin, piirrokset liitettiin ja kirjoitusasu yhtenäistettiin. Kotisairaalaan lääkäri, hygieniahoitaja ja laatuvastaava
14 sairaanhoitaja sekä opinnäytetyön ohjaavat opettajat ja opponentit varmistivat tietojen oikeellisuuden. 4.2. Aseptisen oppaan sisältöteemat Aseptisen oppaan aiheista ensimmäisenä oli käsihygienia, koska sitä pidetään tänä päivänä yksinkertaisimpana, halvimpana ja tehokkaimpana yksittäisenä toimenpiteenä infektioiden ennaltaehkäisyssä hoitotyössä. Käsihygienia on myös tärkeää mikrobiresisistenssin eli vastustuskyvyn kehittymisen ja leviämisen estossa. (Nuutinen 2000, 5.) Käsihygienian tarkoituksena on osoittaa, että se on perusta aseptiselle työskentelylle. Usealla hoitotyöntekijällä on esimerkiksi käsitys siitä, että omat kädet eivät voi levittää mikrobeja, joka johtaa puutteelliseen käsihygieniaan. Tämän osoittavat myös tutkimukset. Käsihygienialla voidaan estää vakavienkin infektioiden leviäminen esimerkiksi MRSA:n. Osoitettaessa käsihygienian merkitys aseptisessa toiminnassa voidaan mahdollisesti lisätä hoitotyöntekijöiden omaa asennetta aseptiseen työskentelyyn. Toisena aiheena oli verinäytteenotto, koska verinäytteiden ottajilla on erilaisia käsityksiä ihon puhdistamisesta ennen verinäytteenottoa. Oikealla aseptisella ihon puhdistuksella voidaan estää näytteen oton jälkeen esiintyviä laskimotulehduksia. Laskimotulehduksen ilmaantuessa ihon puhdistamatta jättäminen voi vaarantaa potilasturvallisuuden. (Makkonen & Tuokko 1998, 67.) Aseptisella verinäytteenotolla suojellaan myös mahdollisten tarttuvien tautien saaminen, koska ollaan tekemisessä veren kanssa. Neulanpistotapaturmia voidaan ehkäistä kehittämällä turvallisempia työtapoja. Kolmantena aiheena käsiteltiin verisuonikanylointia, koska henkilökunnan puutteellinen käsihygienia ja huolimaton verisuonikanyylien käsittely lisäävät esiintyvien kanyyli-infektioiden määrää (Syrjänen 2001, 277). Verisuonikanylointi on tavallinen toimenpide Kotisairaalan potilaalle. Kotona tehtävä toimenpide vaatii samanlaisen aseptiikan kuin sairaalaolosuhteissa, koska katetri-infektiot ovat mahdollisia myös kotona. Neljäntenä aiheena olivat keskuslaskimo- ja epiduraalikatetrin hoito, koska keskuslaskimokatetrit aiheuttavat arviolta 90 % sairaalasyntyisistä katetriperäisistä sepsiksistä. Katetrisepsis huonontaa potilaan perussairauden ennustetta, pidentää
15 hoitoaikaa noin seitsemän vuorokautta sekä siihen liittyy 10 20 %:n kuolevuus. (Syrjänen 2001, 274.) Epiduraalikatetri-infektioiden vakavimpina seurauksia voivat olla absessi eli märkäpesäke, meningiitti eli aivokalvontulehdus, selluliitti eli sidekudostulehdus tai kuolema (Baer & Jussila 1999, 389). Kotona hoidettavilla potilailla keskuslaskimo- ja epiduraalikatetrien hoito on lisääntynyt, koska suonensisäistä lääkitystä voidaan antaa kotona. Keskuslaskimokatetri on yhteydessä suoraan isoon verenkiertoon ja epiduraalikatetri epiduraalitilaan, jolloin aseptiikan merkitys toimenpiteiden aikana kasvaa vakavan infektioriskin vuoksi. Viidentenä aiheena olivat verivarotoimi ja jätteiden käsittely. Verivarotoimissa on olennaista pisto- ja viiltohaavojen välttäminen sekä suojainhoito veritartunnan ehkäisemiseksi (Kujala & Hassi 1999, 337). Lisääntyneet verutartuntavaaralliset sairaudet, jotka leviävät veren välityksellä, aiheuttavat hoitohenkilökunnalle suuremman vaaran saada veritartunta. Hoitohenkilökunta voi tartunnan saatuaan levittää sen eteenpäin. Tartuntavaara on olemassa myös jätteisiin tulleiden eritteiden välityksellä. Tämän vuoksi jätteiden oikealla käsittelyllä ehkäistään mahdollisten tartuntatautien leviämistä myös kotona. 4.3. Kuvien suunnittelu ja piirtäminen Aseptisen oppaan ulkoasuun valittiin kuvia eri kirjoista. Kuvan viesti tavoittaa vastaanottajan paremmin, koska kuvan vastaanottaminen ei vaadi yhtä paljon aktiivisuutta kuin sanallinen viesti. Kuvan ymmärtäminen ei vaadi vastaanottajalta kielitaitoa eikä muitakaan erityisvalmiuksia. Yksi kuva voi sisältää monta merkitystä tai viestiä. (Loiri & Juholin 1998, 52.) Aseptisen oppaan kuvat piirsi graafista suunnittelua opiskeleva opiskelija. Piirtäjä piirsi kuvat tussilla ja lähetti ne sähköpostilla, jonka jälkeen kuvat muokattiin Word- ohjelmalla. Kuvat ovat mustavalkoisia, koska hyvin painetulla mustavalkokuvalla on usein suurempi huomioarvo kuin värikuvalla (Loiri & Juholin 1998, 56). 4.4. Aseptisen oppaan graafisen ulkoasun laadinta Typografiaan eli painoasuun kuuluu kirjainten valinta, ladelman muotoilu ja marginaalin määrittely. Painoasu saattaa sanoman muotoon, joka vaikuttaa tekstin
16 sisältöön ja viestin perille menoon. Se on keino saada lukija kiinnostumaan, perehtymään julkaisuun tai sen osaan. Painoasu on vahva visuaalinen eli näköaistia koskeva elementti, joka voi joskus korvata kuvan. Sillä voidaan parantaa asian painoarvoa, jos kuva ei ole kovin informatiivinen. Kuitenkin kuva ja painoasu tukevat toisiaan, joka tekee lukemisen miellyttäväksi. (Loiri & Juholin 1998, 32 33.) Aseptinen opas tehtiin A5 kokoon Microsoft Word -ohjelmalla. A4 - koko olisi ollut liian suuri sairaanhoitajan laukkuun, minkä toivat esille myös Kotisairaalan sairaanhoitajat. Laminoituihin kansilehtiin päädyttiin, koska ne ovat kestävämmät. Oikean reunan, yläja alareunan marginaaliksi laitettiin yksi ja puoli senttimetriä sekä vasemman reunan marginaaliksi kaksi senttimetriä. Kirjoitettu teksti tasattiin vasemmalle sivulle, koska muuten tekstiin olisi jäänyt tasausvälejä. Oikean sivun teksti annettiin muotoutua vapaasti. Kirjasintyyppinä käytettiin Comic Sans MS:ää, koska teksti oli selvää tulostetussa versiossa, vaikka riviväli oli yksi. Fontti- kokona oli 12, koska pienempi koko oli ollut epäselvää ja isompi vei liikaa sivutilaa. Sivumääräksi arvioitiin 15 kansisivujen lisäksi. Paperin laadun valitsi Diakonissalaitoksen paino. Logo-merkkinä on Kotisairaalan käyttämä sininen risti sekä merkin alle kirjoitettu Oulun Diakonissalaitos. Logo tarkoittaa yrityksen nimeä, liikemerkkiä tai niiden yhdistelmää. Logo on yrityksen nimen vakiintunut tapa, miten yrityksen nimi kirjoitetaan. Liikemerkki on visuaalinen merkki tai symboli, ja sitä käytetään logon yhteydessä tai yksin. Logo ja liikemerkki ovat pysyviä tekijöitä yritykselle. (Ikävalko 1995, 130-131.) Diakonissalaitoksen käyttämän yhtenäisen pohjan etu- ja takakanteen saatiin Diakoniaammattikorkeakoulun atk-tukihenkilöltä. Tarvittavat muutokset tehtiin valmiiseen pohjaan, joka sopi Kotisairaalan imagoon. Kansikuvan värit valittiin Kotisairaalan muiden esitteiden mukaisiksi. Kannen tunnusvärinä käytettiin Kotisairaalan sinistä väriä. Etukannen alaosaan laitettiin tummansininen risti, jonka alle lisättiin kirjoitus Oulun Diakonissalaitos. Tunnusväri on yleensä yrityksen logon tai liikemerkin väri (Ikävalko 1995, 130-131). Aseptisen oppaan sivut haluttiin säilyttää valkoisina, koska mustavalkoiset kuvat erottuvat paremmin ja kokonaisuus on puhdas.