1. Saimaannorppa Eläminen Pesiminen ja uhanalaisuus Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs Elää makeissa vesissä ja sitä esiintyy ainoastaan Suomessa Saimaan vesistöissä Viettää jopa 80% elämästään vedessä Syö pieniä parvikaloja kuten särki ja ahven Sukukypsä 45vuotiaana yksi kuutti/vuosi Pesä yleensä rantakinoksissa Välittömän sukupuuton uhassa äärimmäisen uhanalainen 320 yksilöä jäljellä Uhanalaisuus johtuu pitkään jatkuneesta metsästyksestä pidettiin pitkään tuhoeläimenä ja metsästettiin myös traaniöljyn takia Suojelu ja tulevaisuus Varhaisimpia suojelutoimia jo 1920l Joensuun yliopisto sekä WWF on aktiivisesti suojellut sitä 70luvulta lähtien Asenteiden muutos Juha Vainio Vanhoja poikia viiksekkäitä Tulevaisuus uhattuna pyritään 400 yksilöön= vuosi 2025
2. Naali Naali elää yksinään tai pareittain, hämärässä saalistamalla tunturisopuleita ja myyriä Esiintyy pohjoisilla napa alueilla Kanadassa, Alaskassa, Venäjällä, Grönlannin reunaosilla, Islannissa, Skandinaviassa ja Suomessa. Suomessa uhanalainen liiallisen metsästyksen takia, muualla maailmassa naali ei ole uhanalainen. Vuonna 2010 Suomessa oli 612 aikuista yksilöä. Naalit on rauhoitettuja eläimiä, ja suomessa niitä esiintyy lähinnä turkistarhoilla. Suomessa naali joutuu kilpailemaan ravinnosta mm. kettujen kanssa, eikä suomessa ole havaittu naalin pesintää yli vuosikymmeneen, joten naalin tulevaisuus näyttää huonolta Suomessa.
3. Vesikko Vesikkoa näkyy ympäri Eurooppaa Espanjassa, Ranskassa, Romaniassa, Venäjällä sekä Virossa. Euroopassa vesikon kannat ovat hyvin pieniä, vaihdellen alueittain 2001000 yksilöä, mutta Venäjän kannaksi arvioidaan muutama tuhat. Suomessa Vesikko on luokiteltu hävinneeksi. Syyksi arvellaan Suomen suuri minkkikanta, joka vie elintilan vesikolta. ICUN luokitteli vesikon jo 2011 äärimmäisen uhanalaiseksi. Vesikot elävät makean veden äärellä, jokien purojen ja järvien läheisyydessä tiheän kasvuston suojassa. Vesikot syövät pieniä nisäkkäitä, sammakoita, lintuja, rapuja, äyriäisiä, kaloja ja hyönteisiä. Vesikko kärsii vesistöjen rehevöitymisestä, sekä rapuruton leviäminen on vaikeuttanut vesikon selviytymistä. Lisäksi vesikkoa metsästetään turkkinsa vuoksi. Kuten mainittu, minkit ovat vallanneet vesikon elintilat eikä vesikkoa saada palautettua istutusten avulla. Virossa vesikkoja suojellaan laittamalla ne saarenmaalle ja Hiidenmaalle, missä ei ole minkkejä. Koko euroopassa on enää Noin 5000 vesikkoa.
4. Tunturihaukka Tunturihaukka esiintyy arktisilla rannikoilla (esim. Pohjoisamerikka, Aasia). Pesii jyrkillä kallioseinillä. Pesien läheisyydessä tuntureita ja soita, joista löytää ravintoa. Saalistaa riekkoja ja kiirunoita, satunnaisesti myös jyrsijöitä. Lajin harvinaisuus uskotaan johtuvan vainosta ja munienkeruusta. Suomessa 3050 paria, maailmassa 700017000 paria. Suomessa Tunturihaukka elelee ainoastaan pohjoisimmassa TunturiLapissa. Tulevaisuus Suomessa näyttää jatkuvan samanlaisena eli heikolta. Islannin kansalliseläin.
5. Valkoselkätikka Miten elää: Elää lehtipuuvaltaisissa metsissä joissa mieluiten on paljon myös kuolleita puita ravinnon hankintaan. Elää myös vesistöjen varsikoivikoissa ja hyödyntää myös pienimmätkin ja kaukaisimmat ruokailupaikat. Kaivertaa melkein aina pesäkolonsa lahonneeseen lehtipuuhun. Levinneisyys: Maailmanlaajuisesti laji ei ole uhanalainen sillä se on levinnyt Norjasta Japaniin saakka, mutta Suomen kanta on uhanalainen ja keskittyy ItäSuomeen ja EteläKarjalaan. Miksi uhanalainen: Niiden elinympäristöä on rajattu metsän hakkuilla ja raivauksilla asutuksen tieltä. Paljon jäljellä: Arvioitu, että on 150200 paria. Miten suojellaan: Suojellaan jättämällä kuolleet puut metsiin tai astuksen reunoille, jottai tikka voisi syödä ja pesiä. Suomen WWF osallistuu Metsätaloushallituksen kanssa kannan valvontaan ja suojelee vanhoja lehtimetsiä. Myös talousmetsiä muutetaan luonnonsuojelualueiksi. Millainen tulevaisuus: 1990 luvulla oli hilkulla ettei hävinnyt kokonaan Suomesta, mutta kanta on kuitenkin hiljalleen vahvistunut ja rajan takaa Venäjältä vaeltaneiden lintujen ajoitus on osunut kohdalleen täydentämään elpymistä. Pahin uhka on silti elinympäristöjen puute tai niiden pirstoutuminen.
6. Kiljuhanhi Elää pääosin soilla ja tunturiylänköjen pikkujärvillä Talvehtii Euroopan kaakkoisosissa,lähiidässä sekä itäaasiassa Ravinto: ruohokasvit, kasvinosat sekä viljaa Pesii toukokesäkuussa Maailmankannaksi arvioidaan n.30000 yksilöä. Pohjoismaiden pesimäkanta n.20 paria Kantaa verottaa liiallinen metsästys talvehtimisalueilla sekä maankäytön muutokset Rauhoitettu Suomessa v.1969. 1980luvulta alkaen tarhaistutuksia Suomessa ja Ruotsissa WWF mm. tutkii pesimä, muuttolevähdys, talvehtimisalueita ja pyrkii edistämään suojelua. Lähivuosina pesimät ovat onnistuneet Norjassa, mikä tuo toivoa kannan palautumisesta.
7. Muurahaissinisiipi Laji on luokiteltu silmälläpidettäviin, mutta Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi ja yksittäisen perhosen korvausarvo on 1 177 euroa. Suojellaan yrittämällä säilyttää sen elinympäristöjä sillä jos koko sen elinympäristö katoaa niin katoaa koko lajikin Esiintymisalue ulottuu KeskiEspanjasta ja Englannista Euroopan ja Anatolian kautta KeskiAasiaan, PohjoisKiinaan ja Amurjoelle Suomessa laji esiintyy Pohjois ja EteläKarjalassa Viihtyy alueilla missä ei ole suuria puita ja alue on suurimmaksi osaksi vapaa kasvillisuudesta nimi tulee toukan tavasta hankkiutua muurahaispesään syömään muurahaisten toukkia ja koteloita Suomen kookkain sinisiipilaji ja yksi Euroopan suurimmista heimonsa edustajista. Elää normaalisti mutta 1020 päivän päästä elintapoihin tulee huomattava muutos laskeutuu maahan ja jää odottamaan muurahaista, joka luulee toukkaa munaksi ja kantaa sen pesäänsä toukka hankkii ravintoa Talvilevon jälkeen toukka elää pesässä vielä 67 viikkoa ennen koteloitumistaan Paahdeympäristöjen kuten hiekkaisten harjujen ja alvarien laji Harvinaistunut suuresti harjualueiden umpeenkasvun seurauksena
8. Järvilohi lohimuoto, joka elää koko ikänsä makeassa vedessä tekemättä lohille muuten tyypillistä merivaellusta järvilohikantoja kehittynyt useissa järvissä PohjoisAmerikassa ja PohjoisEuroopassa, Suomessa pääasiassa Vuoksen vesistöissä lajikanta on romahtanut, sillä kutujokia on valjastettu esimerkiksi voimalaitosten käyttöön, ja nykyään järvilohi on lähes kokonaan istutusten ja viljelyn varassa oleva laji (uhanalaisuusluokka: äärimmäisen uhanalainen). Myös voimakas kalastus järvialueilla on vähentänyt järvilohien määrää ja täten lohien geneettinen perimä on kaventunut (emokalojen vähäisestä määrästä johtuva sisäsiittoisuus) järvilohi on tätä nykyä rauhoitettu ja lajia pyritään suojelemaan kalaviljelyllä ja istutuksilla sekä kunnostamalla vanhoja kutupaikkoja
9. Rupilisko Rupilisko viettää 90% elämästään maalla. Uudet yksilöt elävät lammissa kesän yli ja syksyn tullessa ne siirtyvät maalle, kun muodonvaihdos tapahtuu (mm. kidukset häviävät, keuhkot kehittyvät). Lisääntymislammet ovat pieniä, puhdas ja kirkasvetisiä sekä kalattomia. Rupilisko on lihansyöjä. Esiintyy ItäSuomessa ja Ahvenanmaalla sekä suuressa osassa Eurooppaa. Rupiliskon uhanalaisuuden syyt ovat maa ja vesiympäristöjen tuhoutuminen, ilmastonmuutos ja metsätalous (lisääntymislammet kuivuvat), maatalouden torjuntaaineet ja lannoitteet. Lajin esiintyminen vuonna 2008 oli 68.7% Sitä voidaan suojella säästämällä puustoa lisääntymislampien rannoille, rajoittamalla avohakkuuta, hoitamalla niiden elinympäristöjä ja kaivamalla uusia lisääntymislampia. Kun lajin uhanalaisuuden syyt on tunnistettu ja niihin puututaan, määrä todennäköisesti kasvaa eikä laji ole enää uhanalainen.
10. Jokihelmisimpukka eli raakku Jokihelmisimpukka esiintyy kirkkaissa virtaavissa vesistöissä. Lisääntyy vain lohi ja taimen pitoisissa joissa, koska niiden toukat elävät lohien kiduksissa talven yli. Raakku on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen, koska niiden helmiä kerätään ja vesien laadun huonontumisen takia. Suomessa raakku ei enää lisäänny ja viimeiset elelevät pienissä puroissa, sijainti salattu. Jäljellä enää parisenkymmentä. Keräily on kielletty ja luonnonsuojeluliitto on aloittanut hankkeen vedenlaatujen parantamiseksi.
11. Jääleinikki Jääleinikki vaatii runsaasti vettä ja pystyy elämään kylmissäkin olosuhteissa, sillä suurin osa Jääleinikistä on maan alla juurena Jääleinikki kasvaa hitaasti, mutta voi elää jopa 27 vuotiaaksi Jääleinikkiä suojellaan sen hupenevan elinalueen takia, sillä Jääleinikin elinalueet ovat kylmät vuoristoalueet, jotka sulavat tällä hetkellä ilmastonmuutoksen takia Jääleinikkiä elää tällä hetkellä ainoastaan sulavesipurojen partailla ja lumenviipymillä (esim. Grönlannissa, Lapissa ja Alpeilla) Tällä hetkellä Jääleinikkien määrä on alle 100 yksilöä Laji on suojeltu koko Suomen alueella ja sen suojeleminen on vaikeaa sillä ilmastonmuutos rajaa sen kasvualuetta Luultavasti Jääleinikki tulee häviämään vuoteen 2025 mennessä Suomesta sillä kaikista jäisimmät alueet tulevat sulamaan
12. Tikankontti Suomen suurikokoisin ja näyttävin orkidea. Sen versot jopa yli 40 cm. Kukat ovat jopa 10 cm leveitä ja vain sen huuli on keltainen, muut kehälehdet ovat punaruskeita. Tikankonttia esiintyy lehto ja lettoalueilla pääasissa Peräpohjolassa ja Kuusamon seudulla, mutta kasvaa myös harvinaisena siellä täällä. EteläSuomessa ei enää varsinaisia tikankontti esiintymiä havaita. Vaatii menestyäkseen kalkkia ja kosteahkon maaperän. Kasvi on pääasiallisesti hyönteispölytteinen, mutta pystyy leviämään myös hyvin kasvullisestikkin. Kukkii kesä heinäkuussa. Tikankontti on luokiteltu uhanalaiseksi ja on tämän vuoksi rauhoitettu. Tähän vaikuttaa varsinkin sen elinympäristöjen vähyys, joka johtuu sopivien kasvualustojen liiallisesta muokkauksesta ja raivauksesta. Tikankontin tulevaisuus ei näytä valoisalta, sillä maa ja metsätalous yleistyy ja täten tuhoaa jatkuvasti tikankontille suotuisia elinympäristöjä. Lisäksi kasvin keräily ja umpeenkasvaminen uhkaavat tikankontin elämää. Tikankontin kasvaminen siemenestä kukkivaksi kasviksi kestää jopa 16 vuotta, joka lisää kasvin kasvun aikana kokemien uhkien määrää. Tikankontin suojeluun on EU myöntänyt vuosille 20002005 rielun miljoonan suojelurahaston. Vaikka kasvi on nykyäänkin rauhoitettu, ei sen suojelemiseen ole kohdistettu erityisiä toimenpiteitä.