Tavoitteena osallistava ja saavutettava yhteiskunta Kehitysvammaliiton hallitusohjelmatavoitteet 1. Vammaislakien yhteensovittamista jatketaan Kehitys- ja puhevammaisten ihmisten näkökulmasta erityislakien yhteensovittamisen jatkaminen seuraavalla hallituskaudella on yksi merkittävimmistä asioista. Nykyiset erityislait eivät riittävästi turvaa kaikista vaikeimmin kehitysvammaisten oikeutta saada esimerkiksi henkilökohtaista apua. Ihmisen henkilökohtainen kyky ilmaista tarvitsemansa tuen sisältö ja järjestämistapa ei saa olla edellytys henkilökohtaisen avun saamiselle. Jatketaan vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamista tulevaksi vammaislaiksi. Henkilökohtainen apu ulotetaan myös kaikista vaikeimmin kehitysvammaisille ja autismin kirjon ihmisille. 2. Kehitys- ja puhevammaisten ihmisten palvelut turvataan sote-uudistuksessa Tulevassa sote-uudistuksessa tulee varmistaa peruspalvelujen yhdenvertainen saatavuus eri puolilla Suomea ja muodostaa jokaiselle sote-alueelle riittävä vammaisalan osaamisen rakenne. Määritellään sote-alueille tasavertaisen palvelun turvaavat toimintatavat ja valtakunnalliset vastuualueet, joissa otetaan huomioon vammaisten ihmisten erityistarpeet. Turvataan peruspalvelut kaikille, myös kehitys- ja puhevammaisille ihmisille. Kehitetään ennaltaehkäiseviä palveluja ja turvataan kotiin saatavat palvelut. Määritellään perus- ja erityispalvelujen yhteistyön toimintatavat, jolla turvataan saumaton konsultaatioyhteys eri tasojen välille. Perustetaan sote-alueille vammaisten ihmisten elämää tukevat osaamisverkostot ja resurssikeskukset vammaisalan osaamisen turvaamiseksi. Sote-alueiden toiminnan suunnitteluun otetaan mukaan vammaisneuvostot ja muut vammaisalan asiantuntijat. Suomessa on arviolta 65 000 ihmistä, jotka eivät pysty kommunikoimaan puheella tai joiden puhe on hyvin epäselvää. Myös puheen ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia. Puhevamma voi olla synnynnäinen tai seurausta aivoverenkierron häiriöstä, onnettomuudesta tai sairaudesta. Kommunikointi ja itsensä ilmaiseminen on kuitenkin mahdollista muilla keinoilla, kuten eleillä, ilmeillä, tukiviittomilla ja yhä useammin teknisten kommunikoinnin apuvälineiden avulla. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen on turvattava myös vaikeimmin puhevammaisten kohdalla. Osallisuus ja itsemäärääminen edellyttävät myös saavutettavassa muodossa olevaa tietoa. Kehitysvammaliitto Viljatie 4 A, 00700 Helsinki p. (09) 348 090 kvl@kvl.fi www.kehitysvammaliitto.fi 1
Lähi-ihmiset, kuten omaiset ja ammattilaiset ovat merkittävässä asemassa mahdollistamassa vaikeasti puhevammaisten ihmisten kommunikoinnin ja itsemääräämisen toteutumista. Kommunikoinnin mahdollistaminen edellyttää yksilöllisiä, tarvelähtöisiä ja kokonaisvaltaisia palveluratkaisuja ja ajantasaista tietoa. Nyt kommunikoinnin palveluita toteuttavat erikoissairaanhoito, joka vastaa lääkinnällisenä kuntoutuksena kommunikoinnin apuvälineistä, sosiaalihuolto, joka vastaa kommunikaatio-opetuksesta määrärahasidonnaisena sopeutumisvalmennuksena sekä Kela, joka toteuttaa puheterapiaa ja järjestää tulkkauspalveluja. Pääsy palveluihin on turvattava puhevammaiselle ihmiselle asuinpaikasta, iästä ja diagnoosista riippumatta. Tarvitaan palveluja, joissa kuntoutuksen ammattilaisten kanssa arvioidaan ja etsitään toimivat yksilölliset kommunikointikeinot. Myös keskivaikeat ja vaikeat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ovat osa kommunikointia ja viestintää ja ne rajoittavat merkittävästi henkilön toimintaa. Lukiapuvälineet tulee lukea lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluviksi. Turvataan sote-uudistuksen yhteydessä puhevammaisten ihmisten kommunikoinnin mahdollisuudet riittävillä peruspalvelutasoisilla kommunikaatiopalveluilla sekä varmistamalla vaativaa erityisosaamista edellyttävät kommunikaatiopalvelut sote-alueilla ja valtakunnallisesti. Kansallinen vammaispoliittinen ohjelmatyö on tärkeä väline vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden yhteisvastuulliseen, poikkihallinnolliseen edistämiseen. Jatketaan kansallista vammaispoliittista ohjelmatyötä (VAMPO) nykyisen ohjelmakauden (2010 2015) jälkeen. Varmistetaan, että tulevan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimielimeen nimetään asiantuntija, joka seuraa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, itsemääräämisoikeuden, yhteiskunnallisen osallisuuden ja itsenäisen suoriutumisen toteutumista. 3. Asumista ja työelämäosallisuutta kehitetään Lähivuosien keskeisiä haasteita on kohtuuhintaisten, esteettömien asuntojen saatavuuden turvaaminen ja lähipalvelujen kehittäminen. Laitosasumisen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä on varmistettava turvaamalla kotiin saatavien palvelujen riittävyys ja laatu. Varataan rahoitusta vuosille 2015 2020 laitosasumisen lakkauttamisen loppuun saattamiselle sekä esteettömien asuntojen rakentamiselle ja kotiin saatavien palvelujen kehittämiselle. Varataan seuraavaan Kaste-ohjelmaan (2016 ) rakennemuutosta tukevien erityispalvelujen ja peruspalvelujen kehittämiseen rahoitusta. Liitetään kehittämiseen valtakunnallinen seurantatutkimus. Yhdenvertaisuus, oikeus määrätä omista asioistaan, itsenäisyys ja osallisuus yhteiskunnassa ovat vammaispolitiikan peruspilareita. Nykyinen hankintalain mukainen kilpailutusmenettely ei huomioi palvelujen käyttäjien tai heidän läheistensä mielipiteitä Vammaispalveluja kilpailuttavat kunnat suosivat halpaa hintaa, ja yksityiset palveluntuottajat tinkivät laadusta saadakseen hinnat alas. Ihmisarvoinen ja omaehtoinen elämä 2
edellyttää, että vammaista palvelun käyttäjää kuullaan, ja hänen mielipiteillään, toiveillaan ja tarpeillaan on vaikutusta silloin, kun hän valitsee säännöllisesti tarvitsemaansa tukea ja palveluja. Uuden EU-direktiivin pyrkimys on vahvistaa vammaisen henkilön asemaa. Vammaisten henkilöiden jokapäiväisessä elämässä ja asumisessa tarvitsemaa apua ei voi tuotteistaa, mikä kuitenkin on kilpailutuksen perusedellytys. Vammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeet, elämäntilanteet ja olosuhteet poikkeavat suuresti toisistaan. Palveluiden tulee pystyä joustamaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, sillä kyse ei ole yhteen elämänvaiheeseen liittyvästä väliaikaisesta palveluratkaisusta. Vammaisuus on usein koko elämän mittainen kumppani. Hankintalain menettelyvaatimukset eivät sovellu yksilöllisiin palveluihin. Pakettiratkaisut, massatuotanto ja raskas palvelurakenne johtavat sekä yli- että alihintaisiin tarjouksiin ja sopimattoman palvelun paikkaamiseen lisäpalveluilla. Tätä ei voida pitää kansantaloudellisestikaan perusteltuna. Vammaisilla ihmisillä on oikeus palvelun jatkuvuuteen ja asumisratkaisujen pysyvyyteen. Kunnan palvelustrategian on mahdollistettava erilaisia palvelujen järjestämistapoja. Suunnitteluun on otettava mukaan itse palveluita tarvitsevat vammaiset ihmiset sekä heidän läheisensä. Joustavia ja toimivia järjestämistapoja ovat esimerkiksi henkilökohtainen budjetointi tai palveluseteli tai julkisen palvelun tehtävää toteuttava SGEI-menettely. Irrotetaan vammaisten ihmisten jokapäiväiset, välttämättömät palvelut hankintalain mukaisen avoimen kilpailutuksen piiristä. Vammaislainsäädännössä toteutetaan lainsäädäntömuutokset, joita henkilökohtaisen budjetoinnin vakiinnuttaminen yhdeksi palvelujen järjestämistavoista edellyttää. Sisällytetään henkilökohtainen budjetointi uudistettavaan sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulakiin yhdeksi palvelujen järjestämistavoista, muutetaan tuloverolakia siten, että henkilökohtainen budjetti saa verovapauden sekä luodaan säädösperusta tuetun päätöksenteon toimintamallille. Turvataan vammaisten ihmisten mahdollisuudet osallistumiseen esteettömällä ja saavutettavalla tiedonvälityksellä ja esteettömän joukkoliikenteen kehittämisellä. Kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisen kannalta ratkaiseva tekijä on työhönvalmentajan tarjoaman yksilöllisen tuen saatavuus. Tällä hetkellä sosiaalihuollon palveluna toteutettavaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta on kehitysvammaisille henkilöille saatavissa maantieteellisesti erittäin epätasaisesti: on täysin kuntakohtaista, onko työhönvalmennusta saatavilla vai ei. TE-hallinnon työhönvalmennus on nykymuodossaan ajallisesti varsin rajattu palvelu, mikä ei mahdollista kehitysvammaisille henkilöille välttämätöntä, tarvittaessa käytettävissä olevaa tukea esimerkiksi työpaikan uusiin ja vaihtuviin tilanteisiin sopeutumisessa ja jo hankittujen taitojen siirtämisessä uusiin työtehtäviin ja -ympäristöihin. Myöskään Kelan työhönvalmennus ei nykymuodossaan vastaa kehitysvammaisten ihmisten tarpeisiin. Asiaa on tarkasteltu STM:ssä nk. TEOS-lainsäädännön valmistelun yhteydessä (Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukeva työryhmä, 2012 2014). Panostukset kehitysvammaisten ihmisten toisen asteen ammatilliseen koulutukseen menevät hukkaan, mikäli heidän työllistymisensä tueksi ei ole saatavissa kehitysvammaisten ihmisten tuen tarpeisiin vastaavaa työhönvalmennuspalvelua. 3
Säädetään sosiaalihuollon palveluna toteutettavasta tuetun työllistymisen työhönvalmennuksesta työllistymisen ja työssä pysymisen edistämiseksi. Varmistetaan sosiaalihuollon palveluna toteutettavan tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen saatavuus maanlaajuisesti ja kattavasti. Osa kehitysvammaisille järjestettävästä työtoiminnasta toteutetaan yksityisen ja julkisen sektorin tavallisilla työpaikoilla nk. avotyötoimintana (arviolta 3 000 3 500 henkilöä). Avotyötoiminnassa oleva henkilö ei ole työsuhteessa eikä saa palkkaa, eikä henkilö ole työpaikan muille työntekijöille kuuluvan työterveyshuollon tai vuosilomaoikeuden piirissä. Avotyötoimintasijoitukset ovat pääsääntöisesti pysyviä, eikä niihin lähtökohtaisesti sisälly tavoitetta työsuhteiseen palkkatyöhön etenemisestä. Kuitenkin suuri osa avotyötoiminnassa olevista henkilöistä on tilanteissa, joissa kyse ei tosiasiassa ole kuntoutuksellisesta työtoiminnasta, vaan aitojen työtehtävien tekemisestä aidoissa työympäristöissä avotyötoiminnassa olevat henkilöt lasketaan työpaikoilla työntekijävahvuuteen. Monissa tapauksissa tosiasiassa täyttyvätkin työsuhteen tunnusmerkit, mutta avotyötoiminnassa olevat henkilöt kuitenkin jäävät täysin vaille työsuhteessa olevan työntekijän oikeuksia. Avotyötoimintaa on tarkasteltu STM:ssä nk. TEOS-lainsäädännön valmistelun yhteydessä etsien sääntelyä sosiaalihuollon palveluna tavallisilla työpaikoilla toteutettavaan työskentelyyn. Säädetään sosiaalihuollon palveluna toteutettavasta työnteosta siten, että ei-työsuhteinen, palkaton työ tavallisilla työpaikoilla (vrt. nykyinen avotyötoiminta) on tavoitteellista, palkkatyöhön tähtäävää ja kestoltaan määräaikaista. STM:n nk. TEOS-lainsäädäntö yhdistää lain kuntouttavasta työtoiminnasta, sosiaalihuoltolain vammaisten työllistymistä ja työtoimintaa koskevat pykälät sekä kehitysvammaisten erityishuoltolain työtoiminta- ja työhönvalmennuspykälät. Valmisteilla oleva Laki heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden sosiaalisesta kuntoutuksesta (työnimi) on kehitysvammaisten ihmisten työ- ja päivätoimintaa ja työllistymisen tukemista koskeva merkittävin uudistus sitten erityishuoltolain säätämisen (1977). Lain toimeenpano tulee merkittävällä tavalla muuttamaan kehitysvammaisten ihmisten työ- ja päivätoiminnan säädösperustaa, toteutusta ja toimintakäytäntöjä, ja sillä ennakoidaan olevan isoja käytännön vaikutuksia palveluihin, joilla edistetään kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä ja osallisuutta. Varmistetaan, että nk. TEOS-laki etenee valmistelusta toteutukseen. Käynnistetään valtakunnallinen ohjelma (vrt. kehitysvammaisten asumisohjelma Kehas) tukemaan, seuraamaan ja arvioimaan sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön (nk. TEOS-lainsäädäntö) toimeenpanoa. Ohjelma sisältää mm. tiedotusta, neuvontaa, pilottikokeiluja ja seurantatutkimusta. Suurin osa palkkatyötä tekevistä kehitysvammaisista henkilöistä työskentelee osa-aikaisesti siten, että he säilyttävät Kelan työkyvyttömyyseläkkeensä ja ansaitsevat sen lisäksi palkkatuloa enintään ansaintarajan (vuonna 2014: 743,38 euroa) verran. Henkilöt eivät siis jätä eläkettään lepäämään, vaan tasapainoilevat eläke- ja palkkatulon yhteensovittamisen kanssa. Tästä seuraa, että mikäli henkilö saa palkankorotuksen, hänen työaikaansa täytyy vastaavassa suhteessa vähentää, jotta eläkkeen ansaintaraja ei ylity. Henkilö ei myöskään voi ottaa vastaan enempää työtunteja, jotta ansaintaraja ei ylity. Tämä ei ole työntekijän eikä työnantajan kannalta mielekäs tilanne. Ongelma on seurausta siitä, että vähimmäistyökyvyttömyyseläke jää kokonaisuudessaan lepäämään, kun palkkatulo ylittää ansaintarajan. Laskelmien (Hietala 2013, Vates-säätiö) mukaan vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeellä olevan ei 4
kannata ottaa vastaan työtä, jonka korvaus ylittäisi ansaintarajan, koska henkilön nettotulot kasvavat vasta palkkatasolla, joka on lähes 1 000 euroa. Tällöinkin henkilön nettotulot kuitenkin alittavat kuitenkin selvästi tulon, jonka hän saisi ansaitsemalla ansaintarajan verran. Henkilön, joka on jo työsuhteessa ja saa palkkaa juuri ansaintarajan verran, ei itse asiassa kannata taloudellisesti lisätä työpanostaan ennen kuin ansaitsee reilut 1700 euroa. Tämän harppauksen ottaminen on useimmille kehitysvammaisille työntekijöille käytännössä liian vaativa. Kuitenkin jo muutaman sadan euron lisätulo eläkkeen ansaintarajan yli olisi erittäin pienituloisille kehitysvammaisille henkilöille erittäin merkityksellistä. Työnteon kannattavuuden lisäämiseksi puretaan työkyvyttömyyseläkkeen kannustinloukku, joka koskee palkkatulon ja Kelan työkyvyttömyyseläkkeen yhteensovittamista. Sosiaaliturvajärjestelmämme on analysoitava kokonaisuutena ja uudistettava siten, että palkka- ja yrittäjätulojen sekä sosiaaliturvan yhteensovittaminen on jokaisen kohdalla mahdollisimman joustavaa, toimeentulon turvaavaa ja kannustavaa. Varmistetaan, että puhe- ja kehitysvammaiset sekä autismin kirjon nuoret pääsevät nuorisotakuun toimenpiteiden piiriin. 4. Opetuksen laatu turvataan Hallituksen kehysriihessä rinnastetaan koulunkäyntiavustajat erityisluokanopettajaan määriteltäessä erityisopetuksen ryhmäkokoa. Esityksen mukaan opetusryhmässä voi olla enemmän oppilaita kuin nykyinen laki sallii, mikäli ryhmässä on opettajan lisäksi avustaja. Oppilaat, jotka tarvitsevat vahvinta mahdollista oppimisen ja koulunkäynnin tukea, tarvitsevat ehdottomasti pientä opetusryhmää ja erityisopettajan opetusta. Ryhmäkokoa ei voi kasvattaa vaarantamatta oppilaan oppimista. Estetään ryhmäkokojen suureneminen erityisopetuksessa. Kehitysvammaliitto haluaa kiinnittää huomiota hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa esitettyyn oppivelvollisuusiän pidentämiseen ja sen vaikutuksiin kehitys- ja puhevammaisten lasten ja nuorten elämään. Oppivelvollisuuden pidentäminen yhdellä vuodella vaikuttaa merkittävästi kehitysvammaisten ja autismin kirjoon kuuluvien ihmisten oppimiseen ja koulunkäyntiin ja valmistautumiseen jatkokoulutukseen. Voimassa olevan opetussuunnitelman perusteiden mukaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat vaikeasti vammaiset lapset. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva oppilas on aina myös erityistä tukea saava oppilas. Näin ollen hänelle on tehtävä hallintopäätös molemmista sekä pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin ottamisesta että erityisen tuen antamisesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan edun mukaisesti ensisijaisesti muun opetuksen yhteydessä. Kehitysvammaliitto on huolissaan miten hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa esitetty oppivelvollisuusiän pidentäminen toteutetaan vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten osalta. Oppivelvollisuuden pidentyminen on hyvä asia erityisoppilaiden näkökulmasta, mikäli saatu lisäaika käytetään hyödyllisesti. Opetussuunnitelmissa painotusalueena pitäisi olla oppilaan ohjaus ja vahvuuksien löytyminen. Työelämä, opiskelupaikka ja itse opiskelija pitäisi saada jo varhain yhdessä tekemään urasuunnitelmaa. Tämä vaatii vahvaa ammatillista osaamista oppilaan ohjaajalta, TE-keskukselta ja työhönvalmentajilta. 5
Oppivelvollisuuden piteneminen loppupäästä olisi monen oppilaan kannalta hyödyllistä. Moni vammainen lapsi ottaa vasta hieman vanhempana paremmin vastaan opetusta ja lisäopetusvuoden aikana pitäisi keskittyä jatkokoulutuksen suunnitteluun. Pidennetään hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti erityisoppilaiden oppivelvollisuutta vielä yhdellä lisäopetusvuodella. Nykyään vallitsevana suuntauksena on inkluusio: tavoitteena on, että erityistä tukea tarvitseva oppilas saisi opiskella omassa lähikoulussaan, tavallisen opetusryhmän mukana. Perusopetuslain periaatteisiin kuuluvat lähikouluperiaate sekä varhainen ja ennaltaehkäisevä tuki, joka järjestetään kolmiportaisesti. Oppilaalle annettava tuki jaetaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Jokaisella tuen tasolla voidaan käyttää kaikkia eri tukimuotoja lukuun ottamatta erityisen tuen päätökseen perustuvaa erityisopetusta. Jokaiselle erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle turvataan lähikouluperiaate ja yksilöllinen ja riittävä tuki koulun käyntiin. 5. Virkakieltä selkeytetään Selkeä ja ymmärrettävä virkakieli on jokaisen kansalaisen oikeus. Kehitysvammaliitto tukee 30.1.2014 julkaistun virkakielen toimintaohjelman esityksiä. Ohjelma on laadittu Kotimaisten kielten keskuksen johdolla. Virkakielen toimintaohjelman tavoitteena on vahvistaa hallintolain vaatimusta asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän virkakielen käytöstä (9 ). Virkakielen toimintaohjelmassa muistutetaan, että viranomaistyö on pääosin tekstien tuottamista, niiden lukemista ja niistä keskustelua. Ohjelmassa on toimenpide-ehdotuksia neljällä tasolla: 1. ehdotukset valtioneuvostolle 2. suositukset julkishallinnon yhteisiksi toimenpiteiksi 3. suositukset virastojen omiksi toimenpiteiksi 4. suositukset yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja ammattioppilaitoksille. Toimintaohje koskee kaikkia julkisia organisaatioita, sekä valtion että kuntien. Julkishallinnon virkakielityö on tehokkaampaa ja suunnitelmallisempaa, jos sille on nimetty vastuuhenkilö, jolla on valtuudet viedä työtä eteenpäin sekä käsitys kokonaistilanteesta ja näkemys siitä, millaisia yhteisiä toimia ja yhteistä koulutusta tarvitaan. Valtuutetun virka pyritään perustamaan pääosin nykyisiä resursseja järjestelemällä. Valtuutettu olisi maailman ensimmäinen. Virkakielivaltuutettu seuraa hallintolain hyvän kielen vaatimuksen toteutumista, edistää viranomaisten välistä yhteistyötä virkakielen kehittämiseksi, kehittää yhteisiä apuvälineitä, kerää ja tuottaa tietoa virkakielen tilanteesta sekä laatii sen yhteisistä kehittämistoimista suunnitelman ja kertomuksen valtioneuvostolle (vrt. edeltävään toimenpiteeseen 1). Virkakielivaltuutetun apuna toimii virkakieliverkosto, jossa ovat edustettuna viranomaiset sekä 6
kielen asiantuntijat ja muut tarpeelliset asiantuntijat. Valtuutettu toimii tiiviissä yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen ja Selkokeskuksen kanssa. Perustetaan virkakielivaltuutetun virka. Viranomaisten yhteiset puhe-, kirjoittamis-, terminologia- ja nimistökoulutukset sekä säädöskielen ja selkokielen peruskurssit säästävät työtä, kun jokaisen viranomaisen ei tarvitse erikseen suunnitteluttaa ja kilpailuttaa niitä Virastot huolehtivat siitä, että tietoa on saatavana myös selkokielisessä muodossa, kun viranomaistiedotus suuntautuu niille henkilöille, joilla on vaikeuksia yleiskielisen tekstin ymmärtämisessä. Varmistetaan, että selkokielen ohjeet ovat virastossa helposti saatavilla. Virastot antavat intranetissä tai muussa yhteisön käyttämässä kanavassa suuntaviivat siitä, milloin selkokieltä tarvitaan, ja linkin Selkokeskuksen verkkosivulle, jossa ohjeet selkokielen kirjoittamisesta ovat kaikkien saatavilla. Selkokeskus kehittää ohjeita yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen ja yliopistojen kanssa. Selkokielisessä viestinnässä noudatetaan myös ohjeita selkojulkaisujen ulkoasusta, selkopuheesta, verkkosivujen ulkoasusta sekä erilaisiin uuden teknologian sovelluksiin, videoihin ja vastaaviin välineisiin liittyviä ohjeita. Tiedotuksessa tulee käyttää hyväksi myös uutta teknologiaa, esim. liikkuvaa kuvaa ja interaktiivisuutta. Selkokieltä on tarpeen käyttää myös kasvokkain asioitaessa, jos asiakkaalla on selviä vaikeuksia asian ymmärtämisessä. Sopiva viestinnän ja asioinnin kanava on tarpeen harkita tapauskohtaisesti ja asiakasryhmittäin. Silloin voidaan hyödyntää esimerkiksi tietoja selkokielen tarpeesta. Niillä aloilla, joilla asiakkaisiin kuuluu selkokielestä hyötyviä, on tarpeen tarjota myös asiantuntevaa selkokielisen viestinnän opetusta. Velvoitetaan virastot ja eri hallinnonalat huolehtimaan siitä, että tietoa on saatavana myös selkokielisessä muodossa, kun viranomaistiedotus suuntautuu niille henkilöille, joilla on vaikeuksia yleiskielisen tekstin ymmärtämisessä. 7