Metlan tutkimus 3436, vetäjänä prof. Kari Mielikäinen: Suomen metsien kasvutrendit Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta lähes 70 %. Osa lisäyksestä aiheutuu metsien käsittelystä ja sen aiheuttamista metsien rakenteen muutoksista. Soiden ojitus, nuorten metsien osuuden lisääntyminen ja metsien tihentyminen on arvioitu tärkeimmiksi kasvun lisäyksen syiksi. Metsien rakennemuutosten ohella kasvun ilmastollinen vaihtelu, ilmasta metsiin satavat laskeumat (typpi, rikki, raskasmetallit) ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ovat tekijöitä, joiden osuutta jo tapahtuneisiin kasvumuutoksiin ja muutoksen pysyvyyteen ei riittävästi tunneta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja eritellä kasvun lisäyksen syyt ja seuraukset. Tieto on välttämätöntä ennustettaessa Suomen metsien tulevaa tuotoskykyä ja siihen perustuvia kestäviä hakkuumahdollisuuksia. Ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa tehdään laajaa yhteistyötä Euroopan, Aasian ja USA:n tutkijoiden kanssa. Katso myös http://www.metla.fi/hanke/3436/index.htm Kasvutrenditutkimukseen liittyvän Pulmankijärven osatutkimuksen suunnittelua ja kaavailua viikon 39 reissusta. Elävien puiden mittaukset Kari Mikkolan laatimissa kartoista (kuva 5), jotka perustuvat Metsähallituksen kuviotietoihin, nähdään, että Pulmankijärvellä kasvaa runsaanpuoleisestikin eläviä männiköitä. Kuvat kertovat Pulmankijärven männiköiden valtapituudesta ja peittävyydestä. Tarkoituksena on kairata alueelta kasvutrenditutkimukseen 10+40+40+10 puuta eli 10 alle 50 -vuotiasta, 40 50-150 -vuotiasta, 40 150-250 -vuotiasta ja 10 yli 250 -vuotiasta puuta. Subfossilisen mäntyaineiston keruu Pulmankijärven rannoilla lienee kasvanut mäntyä noin 6000 vuoden ajan. Vanhempaa materiaalia ei löytyne, koska tämän matalalla (14 m mpy) sijaitsevan järven veden pinta laski nykyiselle tasolleen vasta tuolloin. Vanhempi materiaali on etsittävä korkeammalla. Pulmankijärven lähistöllä, muutaman kilometrin säteellä, on useita yli 200 metrin korkeudella olevia pikku järviä. Ne olivat 10 000 vuotta sitten saaria, joilla on saattanut kasvaa mäntyjäkin. Niistä jotkut ovat saattaneet joutua paikallisiin lampiin. Näin ollen Pulmankijärven tienoo tarjoaa edellytykset jopa ennätyspitkän (>8000 v) lustosarjan kokoamiseen.
Tutkimuksen organisointi Jatkosuunnitelmana on, että tekisimme yhteistyössä Pulmankijärven männyistä kiinnostavan paperin, tietenkin edellyttäen, että jos saadaan hyvä aineisto. Pitää miettiä kysymyksenasettelu ja käytettävät metodit. Työryhmään tulisivat ainakin Kari Mielikäinen, Kari Mikkola, Samuli Helama, Marc Macias, Tauno Luosujärvi ja minä. Gtk:sta voisi olla mukana Raimo Sutinen. Ehkä voimme ottaa mukaan vielä joitakin muitakin, jos katsomme tuovan lisäkontribuutiota tutkimukseen. Ja juttujahan tulee tällaisesta projektista helposti useampiakin. Suunnitelmana on tehdä kolmen päivän keikka Pulmankijärvelle tämän kuun viimeisellä viikolla. Lähtö Rovaniemeltä ma- tai tiistai-iltana (24.9. tai 25.9.), jolloin ajo Saariselälle (250 km), jossa yöpyminen. Aamulla ajo Pulmankijärvelle (250 km). Loppupäivä ja seuraava päivä ovat työskentelyä. Tarvitaan 2 yöpymistä Utsjoella, jolloin paluu Rovaniemelle olisi to-pe 27.9 tai 28.9. Paluumatkalla käydään kairaamassa Voitto Viinasen ehdottama kasvutrendimetsikkö Partakosta parikymmentä km koilliseen. Kairaus jälleen kaavalla 10+40+40+10 puuta. Ohessa kairauskohteet.
Pulmankijärvi 1 Pulmankijärvi (saameksi Buolbmátjávri ja norjaksi Polmakvatnet) on järvi Suomen ja Norjan rajalla. Se sijaitsee 10 km Suomen pohjoisimmasta kohdasta etelään Utsjoella, Lapissa. Norjan puolella järvi sijaitsee Tenon kunnassa Ruijassa. Järven kokonaispinta-ala on 12,12 km², josta 9,47 km² on Suomen puolella ja loput (2,65 km²) Norjan puolella. Järven syvin kohta on 35 m. Kasvillisuus ja eläimistö Suomen puolella on Pulmankijärvi ympäristöineen 1623 hehtaarin kokoinen Natura 2000 -kohde. Järven läheisyys mereen vaikuttaa alueen kasvi- ja eläinlajistoon. Suomen alueella kasvaa putkilokasveihin kuuluvaa pensaskanervaa ainoastaan Pulmankijärven alueella. Harvinaisuus on myös kampeloihin kuuluva Platichthys flesus. Vuoriloikko kuuluu järven uhanalaisiin kasvilajeihin [3]. 1 Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/pulmankij%c3%a4rvi )
Alueen kuvaus 2 Kallioperä Pulmankijärven ympärillä on pääasiassa eri tyyppisiä gneissejä. Maaperä on yleisimmin moreenia, jonka päällä on kerros orgaanista ainesta. Pulmankijärvi on syntynyt suureen kallioperän murroslaaksoon ja varsinkin järven pohjoispäässä on jyrkkiä kalliopahtoja. Veden laatu on erittäin hyvä; vesi on kirkasta, happipitoista ja vähäravinteista. Vedenkorkeus vaihtelee jopa 4 m vuodenajasta riippuen (keskiosiltaan syvyys 34 m). Galddasjohka on terassimaisesti kohoava monitasoinen delta, jonka keskelle Galddasjohka on uurtanut syvän uoman. Kasvillisuutta luonnehtii subalpiiniset varpu-jäkälätyypin tunturikoivikkokankaat. Laaksossa kasvaa myös ryhmä haapoja. Pulmankijärven rinnelehdon kasvillisuus on alueen emäksisten amfiboliittikivien ja virtailevien valuvesien johdosta hyvin rehevää suurruoholehtoa ja tuoretta lehtoa, laikuittain lehtoniittyä. Puusto on pääosin koivikkoa, paikoin kookasta harmaalepikkoa. Luonnoltaan Lapin merisintä osaa (12 km Jäämerelle, korkeus 14,6 m mpy), mikä vaikuttaa myös eliölajistoon. Alueen kasvi- ja eläinlajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia, mm. sisävesissä erittäin harvinainen kampela (Platichthys flesus). Pensaskanervan (Myricaria germanica) ainoa Suomessa tunnettu kasvupaikka on Pulmankijärven ympäristö. Kohdassa "Muuta lajistoa" mainittu vuoriloikko on alueellisesti uhanalainen laji. Pohjois-Suomen metsien kasvurendit Tarkoituksena on kairata alueelta kasvutrenditutkimukseen 10+40+40+10 puuta eli 10 alle 50 -vuotiasta, 40 50-150 -vuotiasta, 40 150-250 -vuotiasta ja 10 yli 250 -vuotiasta puuta 2 Lapin ympäristökeskus (www.ymparisto.fi )
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3. Pulmankijärven vedenpinta on vain 14 m merenpinnan yläpuolella. Se pituus on noin 10 km, keskisyvyys on 19 m ja syvin kohta 35 m. Ympäröivässä maastossa on runsaasti pikkulampia, joista löytynee männyn megafossiileja.
Kuva 4. Pulmankijärveen laskevan ojan suistoalueella noin 25 metrin syvyydessä järven pohjassa on sukeltajien ilmoittaman tiedon mukaan runsaasti koivua ja mäntyä.
Kuva 5. Pulmankijärven männiköt latvuspeittävyyden ja valtapituuden mukaan. Lähde: Metsähallituksen kuviotietojärjestelmä/kari Mikkola
Kuva 6.