Puutiaisten (Ixdes spp.) levinneisyys Sumessa vunna 2014 Maija Laaksnen Pr gradu -tutkielma Turun ylipist Bilgian laits 4.5.2015 Linja: eklgian linja Erikistumisala: bidiversiteetti Laajuus: 40 p Tarkastajat: 1: 2: Hyväksytty: Arvlause: Turun ylipistn laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys n tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä.
TURUN YLIOPISTO Bilgian laits Matemaattis-lunnntieteellinen tiedekunta LAAKSONEN, MAIJA: Puutiaisten (Ixdes spp.) levinneisyys Sumessa vunna 2014 Pr gradu -tutkielma, 56 s., 2 liitettä Bidiversiteetti- ja ympäristötiede Tukkuu 2015 Tutkimuksen päätarkituksena li selvittää puutiaisten (Ixdes spp.) levinneisyyttä Sumessa vunna 2014. Tarkituksena li samalla selvittää puutiaisten mahdllista runsastumista ja esiintyvyyttä ennakivia tekijöitä sekä puutiaislevitteisten tautien (brrelisin ja puutiaisaivkuumeen) esiintyvyyttä. Menetelmänä käytettiin valtakunnallista kyselytutkimusta, jssa ihmiset kertivat internetissä lleelle kyselytutkimuslmakkeelle puutiaishavainnistaan vunna 2014. Kyselylmakkeeseen li mahdllista vastata tuk marraskuun välisenä aikana. Vastauksista analysitua puutiaistilannetta verrattiin viimeiseen kattavaan puutiaisten levinneisyyttä kskevaan tutkimukseen Sumessa vusilta 1956 1958. Vertailun avulla saatiin tieta puutiaisten levinneisyysalueen muutksista. Tulkset sittivat, että puutiaiset vat levinneet yhä phjisemmaksi Sumessa viimeisen viidenkymmenen vuden aikana. Havaintjen ja ihmisten kertmien kkemusten perusteella vitiin lettaa, että puutiaiskanta n myös paikin runsastunut Sumessa. Pulet puutiaishavainnista li tehty eläimestä, jista suurin sa li kirasta. Eniten havaintja kertyi niityiltä ja heinikilta, ja suurin sa näistä li eläimestä tehtyjä havaintja. Ihmisistä tehtyjä havaintja tehtiin eniten puistilta tai pihilta. Eniten puutiaishavaintja tehtiin tuk kesäkuussa, jnka jälkeen havaintmäärät vähenivät. Puutiaishavaintjen määrät eri säätilissa ja kellnaikina livat tdennäköisesti yhteydessä ihmisten aktiivisuuteen, sillä havaintja kertyi eniten päiväsaikaan aurinkisella ja pulipilvisellä säällä. Brrelisin diagnsin li ilmittanut saaneensa 110 havainnitsijaa ja puutiaisaivkuumeen diagnsin 1 havainnitsija. Eniten diagnsiin jhtaneita havaintja tehtiin niinä kuukausina ja niissä ympäristöissä, jissa puutiaishavaintjakin tehtiin eniten. Syyksi puutiaisen yleistymiseen n epäilty ilmastnmuutsta ja sen vaikutuksia suraan puutiaisiin tai välillisesti isäntäeläimiin. Ilmastn yhä lämmetessä ja kasvukauden pidentyessä, puutiaiset tdennäköisesti jatkavat levittäytymistä phjisemmaksi ja puutiaisten vusittainen aktiivinen aika pidentyy. Tämän myötä vidaan myös lettaa, että puutiaisten levittämät taudit yleistyvät ja leviävät yhä laajemmalle Sumessa. ASIASANAT: Ixdidae, Ixdes ricinus, Ixdes persulcatus, levinneisyys, runsaus
SISÄLLYS 1. JOHDANTO... 1 1.1. Tutkimuslajit... 2 1.1.1. Ixdidae-heim (Ixdidae)... 2 1.1.2. Tavallinen puutiainen (Ixdes ricinus)... 3 1.1.3. Siperian puutiainen (Ixdes persulcatus)... 5 1.2. Puutiaiset tautien levittäjinä ihmisille... 6 1.2.1. Lymen brrelisi... 6 1.2.2. Puutiaisaivkuume (puutiaisenkefaliitti, TBE)... 7 1.2.3. Muita puutiaisten levittämiä tauteja... 8 1.3. Aikaisempia tutkimuksia puutiaisten levinneisyydestä ja runsastumisesta... 9 1.4. Tutkimuskysymykset ja hypteesit... 11 2. MATERIAALIT JA MENETELMÄT... 11 2.1. Kyselytutkimus... 11 2.1.1. Puutiaisten levinneisyyden selvittäminen... 13 2.1.2. Puutiaisten runsastumisen selvittäminen... 14 2.1.3. Puutiaisten elinympäristöjen, isäntäeläinten sekä ajallisen vaihtelun selvittäminen... 14 2.1.4. Brrelisi- ja aivkuumetartuntjen selvittäminen... 15 2.2. Puutiaisnäytteet... 15 2.3. Aineistn käsittely... 15 2.3.1. Tilastlliset analyysit... 16 3. TULOKSET... 16 3.1. Puutiaisten levinneisyys... 16 3.2. Kuinka usein ja paljn puutiaisia havaittiin... 18 3.3. Puutiaisten esiintyvyyden vaihtelu... 19 3.3.1. Isäntäeläimet ja paikallinen esiintyvyys... 20 3.3.2. Ajallinen esiintyvyys... 23 3.4. Tartuntatautien esiintyvyys... 24 3.4.1. Brrelisin esiintyvyys kyselyaineistssa... 26 3.4.2. Aivkuumeen esiintyvyys kyselyaineistssa... 28 3.5. Muita humiita... 28 3.6. Lajimääritykset... 29 3.6.1. Ixdes ricinus- ja Ixdes persulcatus -lajien naaraiden eravaisuudet.. 29
4. POHDINTA... 30 4.1. Materiaalien ja menetelmien tarkastelu... 31 4.1.1. Kyselytutkimuksen tarkastelu... 31 4.2. Tulsten tarkastelu... 33 4.2.1. Puutiaisten levinneisyyden tarkastelu... 33 4.2.2. Puutiaisten runsauden tarkastelu... 35 4.2.3. Puutiaisten isäntäeläinten ja paikallisen esiintymisen tarkastelu... 37 4.2.4. Puutiaisten ajallisen esiintymisen tarkastelu... 38 4.2.5. Tautien esiintyvyyden tarkastelu... 39 4.2.6. Lajimääritysten tarkastelu... 41 4.3. Tulsten yhteenvet... 41 KIITOKSET... 42 KIRJALLISUUS... 43
1 1. JOHDANTO Hajanaisten ja epäsystemaattisella tavalla kerättyjen havaintjen perusteella puutiaisia tavataan Sumessa lähes kk maassa eteläisimpään Lappiin asti, erityisen runsaasti saaristmerillä ja Lunais-Sumen saaristssa. Viimeaikaisten havaintjen ja tieteellisten tutkimusten perusteella puutiaiset vat levittäytymässä yhä phjisemmaksi ja runsastuneet vimakkaasti Phjismaissa ja muualla Eurpassa (Jaensn ym. 2012; Medlck ym. 2013). Sumessa puutiaisten tarkkaa levinneisyysaluetta ei le kuitenkaan kartitettu vielä tällä vusituhannella. Puutiaisten runsastumiseen Sumessakin viittaa kuitenkin ihmisten kkemukset, Terveyden ja hyvinvinnin laitksen (THL) tartuntatautirekisterissä ilmitettujen puutiaislevitteisten tautien runsastuminen ja tiedtusvälineiden selvästi lisääntynyt mielenkiint puutiaisiin ja niiden levittämiin sairauksiin. Puutiaiset vat Ixdes-suvun lispunkkeja, jtka käyttävät ravintnaan isäntäeläimensä verta (Hillyard 1996). Sumessa isäntäeläimeksi kelpaavat pienet nisäkkäät kuten jyrsijät, ismmat nisäkkäät kuten kira- ja hirvieläimet, linnut sekä ihminen. Kiinnittyessään isäntäeläimeensä puutiaiset saattavat levittää hengenvaarallisia tauteja isäntänsä verenkiertn (Hillyard 1996). Sumessa näistä taudeista yleisimpiä vat bakteeriperäinen brrelisi ja virusperäinen puutiaisaivkuume. Puutiaisten elinkaareen kuuluu klme kehitysvaihetta: tukka-, nymfi- ja aikuisvaihe, jissa jkaisessa puutiainen tarvitsee yhden veriaterian (Hillyard 1996). Puutiaiset vivat kantaa taudinaiheuttajia jkaisessa kehitysvaiheessa, mutta yleisimmin tartuttajana vat pienikkiset, vaikeasti havaittavat nymfit (Marjelund ym. 2004). Sumesta n ilmitettu seitsemän eri puutiaislajia, jista ihmisen kannalta merkittävimmät vat tavallinen puutiainen (Ixdes ricinus Linnaeus, 1758) ja viimeisen kymmenen vuden aikana Sumessa uutena lajina tavattu Siperian puutiainen eli taigapunkki (Ixdes persulcatus Schulze, 1930). Siperian puutiainen näyttäisi levan tautien kantajana vaarallisempi kuin tavallinen puutiainen, sillä sen levittämän aivkuumetaudin ireet vat vakavammat (Lindquist & Vapalahti 2008). Siperian puutiainen n levinnyt Sumeen Venäjältä, ja sen n tdettu selviytyvän tavallista puutiaista paremmin karuissa lsuhteissa (Lindgren & Jaensn 2006). Siperian puutiaisppulaati ei le vielä kuitenkaan ehtinyt runsastumaan Sumessa tavallisen puutiaisen tavin, jskin tutkimukset tilanteen selvittämiseksi vat vasta käynnistyneet.
2 Syyksi puutiaisen yleistymiseen n epäilty ilmastnmuutsta ja sen vaikutuksia suraan puutiaisiin tai välillisesti isäntäeläimiin. Kasvukauden piteneminen, ilmastn lämpeneminen ja sateiden runsastuminen vivat lla tärkeitä syitä puutiaisten runsastumisessa (Lindgren ym. 2000; Jaensn ym. 2012). Osa puutiaisten isäntäeläimistä n vieraslajeja Sumessa, kuten Venäjältä alun perin levinnyt ja Sumessa yleistynyt supikira. Samin esimerkiksi kauriiden, peurjen, hirvien ja lemmikkikirien runsastuminen saattaa lla yhtenä tekijänä puutiaisten npeassa leviämisessä. Puutiaisten runsastumisen myötä kasvaa riski sairastua niiden levittämiin hengenvaarallisiin tauteihin, ja siksikin n tärkeää saada ajantasaista tieta puutiaisten levinneisyydestä sekä bilgiasta. 1.1. Tutkimuslajit Tutkimus perustuu kansalaishavaintihin, jten havainnissa esiintyviä puutiaislajeja ei vida määrittää. Oletan havaintjen pitävän sisällään lähinnä Sumen yleisintä puutiaislajia, tavallista puutiaista (Ixdes ricinus). Havainnt vivat kuitenkin pitää sisällään esimerkiksi myös hyvin samannäköistä, mutta vielä harvinaisempaa, Siperian puutiaista (Ixdes persulcatus). 1.1.1. Ixdidae-heim (Ixdidae) Ixdidae-heimn puutiaisiin kuuluvat ns. kvat puutiaiset. Ne eravat tisesta puutiaisten pääheimsta, pehmeistä puutiaisista (Argasidae), kska Ixdidae-heimn puutiaisilla n levymäinen kilpi selkäpulella sekä ulknevat suusat (Hillyard 1996). Arvellaan, että nin 80 % maailman puutiaisista lisi kvia puutiaisia (Jngejan & Uilenberg 2004). Puutiaisilla n ensimmäisen raajaparin nilkassa (tarsus) tuntelin nimeltään Hallerin elin, jnka avulla puutiaiset aistivat hajuja, ksteutta, lämpötilaa sekä hiilidiksidia, ja pystyvät siten löytämään isäntäeläimen (Waladde & Rice 1982). Puutiaiset vat verilisia, ja tarvitsevat isäntäeläimensä verta elinkiertnsa kaikissa eri vaiheissa. Isimman san elämästään puutiaiset elävät kuitenkin ilman isäntäeläintään yrittäen selviytyä elinympäristön haasteista. Suurin uhka puutiaisille n kuivuminen (Knulle & Rudlph 1982). Puutiaisten kyky sujautua kuivumiselta vaihtelee puutiaislajin, elinvaiheen, sukupulen, iän ja kunnn mukaan (Needham & Teel 1991).
3 Sumessa n ilmitettu kymmenen eri Ixdidae-heimn puutiaislajia: Hyalmma marginatum, H. rufipes ja Rhipicephalus sanguineus, eli ruskea kirapunkki, sekä seitsemän Ixdes-sukuun kuuluvaa lajia: Ixdes ricinus, I. persulcatus, I. lividus, I. arbricla, I. trianguliceps, I. uriae ja I. frntalis (Saikku ym. 1971; Schulze ym. 1983; Laakknen ym. 2009). Ixdes-suku n suurin Ixdidae-heimn suvuista (Jngejan & Uilenberg 2004). Useimmat Sumessa esiintyvistä puutiaislajeista vat hyvin isäntäspesifisiä, eivätkä siksi le kvin merkittäviä ihmisen hyvinvinnin kannalta. Esimerkiksi I. trianguliceps n erikistunut käyttämään isäntäeläimenään pieniä nisäkkäitä, kuten myyriä (Viitala ym. 1986; Randlph 1995), ja I. lividus n erikistunut käyttämään isäntäeläimenään etenkin törmäpääskyjä (Olsén ym. 1995). Sen sijaan I. ricinus sekä I. persulcatus vat tyypillisesti hyvin laajja isäntäeläinkirjltaan ja käyttävät isäntäeläimenään myös ihmistä. Eurpassa ja Aasiassa ihmisen kannalta merkittävimmät Ixdidae-heimn puutiaislajit vat I. ricinus ja I. persulcatus, kun taas Phjis-Amerikassa näiden lähisukulainen I. scapularis n kaikkein yleisin ja merkittävin puutiaislaji (Lindström & Jaensn 2003). Kirjallisuuden mukaan I. ricinus n llut aina Sumessa laajalle levinnyt ja yleistynyt puutiaislaji (Öhman 1961; Junttila ym. 1999), mutta I. persulcatus n nyt myös yleistymässä. 1.1.2. Tavallinen puutiainen (Ixdes ricinus) Tavallisen puutiaisen levinneisyysalue kattaa Eurpan ja Lähi-Idän (Jääskeläinen ym. 2006). Eurpassa puutiainen n merkittävä tautien kantaja timien vektrina lukuisille taudinaiheuttajille, kuten Brrelia burgdrferi s.l. -bakteereille ja TBE-viruksille. (Medlck ym. 2013). Puutiaisen elinkiert alkaa, kun munasta kuriutuu tukka. Tukka alkaa kuriuduttuaan etsimään aktiivisesti isäntäeläintä, ja ensimmäiseksi isäntäeläimeksi tukka valitsee usein pienen nisäkkään, kuten metsähiiren tai myyrän. Ensimmäisen veriaterian jälkeen tukka pudttautuu maahan ja kehittyy siellä nymfiksi. Nymfi etsii myöhemmin uuden isäntäeläimen, jka vi lla kltaan pienestä nisäkkäästä ja linnusta vaikka hirvieläimeen. Jälleen syötyään, nymfi pudttautuu maahan ja varttuu aikuiseksi. Aikuiset naaraat tarvitsevat vielä klmannenkin veriaterian lisääntyäkseen. Klmannen veriaterian puutiaiset saavat useimmiten ismmasta nisäkkäästä, kuten jänis-, kira- tai hirvieläimestä. Aikuisia kiraitakin saattaa löytyä näistä isäntäeläimistä, jissa ne lisääntyvät naaraiden kanssa ja syövät ajittain. Parittelu vi kuitenkin tapahtua
4 muuallakin kuin isäntäeläimessä. Aikuisen naaraan imettyä itsensä täyteen verta se pudttautuu maahan ja munii nin 2000 munaa. Puutiaisen elinkiert vi vaihdella yhdestä kuuteen vutta riippuen lsuhteista ja isäntäeläinten määrästä (Hillyard 1996; Tällekint & Jaensn 1997; Mejln 2000; Jngejan & Uilenberg 2004). Isäntäeläimeen päästyään puutiaiset vivat vaeltaa ja etsiä spivaa kiinnittymiskhtaa useita tunteja ennen tarttumista. Tukat rukailevat yleensä kahdesta kuuteen päivään, nymfit klmesta kahdeksaan päivään ja aikuiset naaraat kuudesta päivästä jpa kahteen viikkn (Hillyard 1996). Verta imettyään naaraat saattavatkin kasvaa kkaan 80 120 kertaisiksi (Hillyard 1996). Tavallisesti puutiaiset syövät veriaterian keväällä tai kesällä, jnka jälkeen nuremman kehitysvaiheen puutiaiset kasvavat ja aikuiset naaraat munivat. Myöhemmin syksyllä veriaterian syöneet puutiaiset siirtyvät seuraavaan kehitysvaiheeseen vasta seuraavana vunna talvikuukausien leptilan vuksi (Mejln 2000). Puutiaisten kulleisuus aiheutuu pääsin nälkiintymisestä ja ympäristön lsuhteista, kuten kuivuudesta, eikä saaliiksi jutumisesta, vaikka mnet linnut, jyrsijät ja jtkin niveljalkaisetkin syövät puutiaisia (Hillyard 1996). Puutiaisten aktiivisen kauden alimpana lämpötilana pidetään nin +5 C, ja Sumessa puutiaisten aktiivinen kausi kestää tällöin keväästä syksyyn (Lindgren & Gustafsn 2001). Aktiivisuuteen vaikuttavat erityisesti elinympäristön lsuhteet ja isäntäeläinten määrä. Puutiaisen vusittaisen aktiivisuuden n havaittu usein levan krkea tukkesäkuussa ja laskevan keskikesäksi, jnka jälkeen aktiivisuus taas nusee hetkeksi elsyyskuussa (Kvalevskii & Krenberg 1995). Talvella, etenkin Sumessa, puutiaiset eivät le lainkaan aktiivisia. Phjisessa kylmyys n yksi puutiaisten yleisimmistä kulinsyistä, ja lumipeitteen puuttuminen saattaa altistaa maassa talvehtivat puutiaiset pakkaselle (Medlck ym. 2013). Vusittaiset ert lumipeitteen paksuudessa visivat siis mahdllisesti ennustaa seuraavan vuden puutiaismääriä. Tavallisesti puutiaiset viihtyvät lähellä maan pintaa, kasvillisuudessa, jka pitää hyvin ksteutta, sillä puutiaiset vat hyvin herkkiä kuivumiselle. Puutiaisten susimissa elinympäristöissä nkin usein paksu aluskasvillisuus ja maanns, jka sujaa puutiaisia kylmyydeltä, kuumuudelta ja kuivuudelta (Knulle & Rudlph 1982). Metsämaiden n tdettu levan puutiaisten tärkeitä elinympäristöjä mm. niissä elävien isäntäeläinten suuren kirjn vuksi sekä viileämpien lämpötiljen ja krkeamman ksteuden vuksi (Gray 1998; Memeteau ym. 1998; Walker ym. 2001; Lindström & Jaensn 2003).
5 Espanjassa tehdyn tutkimuksen mukaan I. ricinus susisi etenkin mnia eklkerita sisältäviä vanhja sekametsiä (Estrada-Pena 2001). Sumen saaristssa tehdyssä tutkimuksessa puutiaiset näyttivät taas susivan erityisesti havumetsiä (Srmunen 2013). Lisäksi metsän rakenteen ja pirstutumisen n havaittu vaikuttavan puutiaisten määriin (Estrada-Peña ym. 2010). Elinympäristön pirstutuminen saattaa vaikuttaa isäntäeläinjakaumaan ja täten myös puutiaisten määrän lisäksi puutiaisten ikäjakaumaan (Allan ym. 2003; Brwnstein ym. 2005). Ympäristölista jhtuen myös puutiaisten runsauden alueelliset ja paikalliset ert vivat lla suuria. Puutiaiset eivät liiku aktiivisesti kvin pitkiä matkja, ja ne liikkuvat enemmän pystysuunnassa tarttuakseen hikulkevaan isäntäeläimeen ja tisaalta sujautuakseen kuumuudelta ja kuivuudelta (Herrmann & Gern 2011). Puutiaiset saattavat kuitenkin lla kiinni isäntäeläimessään useita päiviä tai jpa viikkja (Hillyard 1996), ja tämä mahdllistaa puutiaisen levittäytymisen uusille alueille isäntäeläimensä kuljettamana. Pienillä nisäkkäillä elinalueet vat yleensä pienempiä, mutta ismmat nisäkkäät, kuten hirvieläimet, saattavat vaeltaa pitkiäkin matkja. Ismpien isäntäeläinten n myös tdettu levan tärkeitä ylläpitämään puutiaisppulaatiita (Medlck ym. 2008), vaikka tisaalta puutiaisia vi esiintyä paljn myös alueilla, jissa ei le juurikaan isja isäntäeläimiä, kuten kaupungeissa (Junttila ym. 1999). Sumessa erityisesti valkhäntäkauriin ja hirven n tdettu levan tärkeitä puutiaisen isäntäeläimiä (Medlck ym. 2013). Hirvieläinten n myös tdettu lisääntyneen Sumessa vimakkaasti (Tmpp & Jensuu 2003). Samin lintujen n havaittu kuljettavan puutiaisia kauas puutiaisten alkuperäisistä elinympäristöistä, ja samalla linnut timivat myös puutiaisten kantamien tautien levittäjinä (Olsen ym. 1995; Gylfe ym. 2000). 1.1.3. Siperian puutiainen (Ixdes persulcatus) Siperian puutiainen, tiselta nimeltään taigapunkki, n tavallisen puutiaisen lähisukulainen, ja ne vat hyvin samanlaisia eklgialtaan ja ulknäöltään. Tavallista puutiaista ja Siperian puutiaista nkin hyvin vaikea, ellei jpa mahdtnta, erttaa ilman mikrskppia. Esitän myöhemmin pr gradu -tutkielmassani (kappale 3.6.1.) Siperian puutiaisen ja tavallisen puutiaisen tuntmerkit. Siperian puutiaisen levinneisyysalue ulttuu Kiinasta ja Japanista itäiseen Eurppaan. Tavallisen puutiaisen ja Siperian puutiaisen levinneisyysalueet menevät päällekkäin
6 itäisessä Eurpassa ja Sumessa, mutta Siperian puutiaisesta ei le vielä tehty havaintja muualta Phjismaista eikä Keski-Eurpasta (Jääskeläinen ym. 2006). J 1950-luvulla Siperian puutiaista tavattiin Venäjällä lähellä Sumen rajaa, mutta tullin tehdyssä tutkimuksessa sitä ei vielä löydetty Sumesta (Öhman 1961). Viimeisen kymmenen vuden aikana Siperian puutiainen n levinnyt Venäjältä Sumeen, mutta vielä havainnt vat lleet melk yksittäisiä. Virssa Siperian puutiainen n j yleistynyt maan itä- ja eteläsissa (Geller ym. 2013). Siperian puutiaisen n havaittu kestävän tavallista puutiaista paremmin kylmiä ja karuja lja sekä sietävän paremmin sekä ksteus- että lämpötilavaihteluja (Lindgren & Jaensn 2006). Lisäksi Siperian puutiainen n tautien kantajana vaarallisempi kuin tavallinen puutiainen, sillä Siperian puutiaisen levittämä aivkuumetauti n TBE-viruksen alatyypin ns. siperialaisen mudn aiheuttama, jnka ireet vat tavallisen puutiaisen kantamaa TBE-viruksen alatyypin ns. eurppalaista muta vakavammat (Lindquist & Vapalahti 2008). 1.2. Puutiaiset tautien levittäjinä ihmisille Ixdes-suvun puutiaisten tiedetään lisivan hyvin mnilla selkärankaisilla. Niiden tiedetään myös levan tärkeitä taudinaiheuttajien levittäjiä ja välittäjiä sekä eläimillä että ihmisillä (Laakknen ym. 2009). Sumessa ihmiset vivat sairastua puutiaisten välityksellä lähinnä kahteen tautiin, Lymen brrelisiin (LB, Lyme brrelisis) sekä puutiaisaivkuumeeseen (TBE, tick brne encephalitis). Näiden lisäksi puutiaiset vivat levittää mm. jänisrutta, eli tularemiaa, sekä ehrlichisia. Tartuntariskiin vaikuttavat esimerkiksi puutiaisen kiinnittymisen kest ja niiden kantamien tautien infektitumisaste. 1.2.1. Lymen brrelisi Brrelia burgdrferi -nimisen spirkeettabakteerin aiheuttama brrelisi n tällä hetkellä tärkein vektrivälitteinen tauti phjisen pallnpuliskn tellisuusmaissa (Junttila ym. 1999). Eurpassa yleisimmät infektin aiheuttajat vat B. bugdrferi sensu lat -bakteerin alalajit B. afzelii ja B. garinii tai B. burgdrferi sensu strict. (Junttila ym. 1999). Yhdysvallissa taudinaiheuttaja n aikaisemmin llut lähinnä B. burgdrferi s.s., mutta nyt B. bugdrferi s.l. alalajit vat levinneet sielläkin j laajalle (Junttila ym. 1999; Rudenk ym. 2009; Rudenk ym. 2011).
7 Puutiaiset vat brrelisin tärkeimpiä välittäjäeläimiä. Tyypillisesti puutiainen saa Brrelia-bakteerin sitä kantavan jyrsijän tai muun eläimen verestä. Pikkeuksena n kuitenkin Brrelia miyamti -bakteerilaji, jka vi siirtyä puutiaisnaaraasta suraan sen muniin, jllin tukat kantavat tautia j syntyessään (Davis & Bent 2011). Ihmiselle brrelisitartunnan riski kasvaa yleensä merkittävästi vasta, kun puutiainen n llut kiinnittyneenä yli vurkauden (Kahl ym. 1998). Tästä syystä myös brrelisin tartuttajana vat useimmiten pienikkiset nymfit, kska ihminen ei välttämättä humaa niitä ajissa. Sumessa Terveyden ja hyvinvinnin laitksen keräämään tartuntatautirekisteriin ilmitettiin 1678 brreliainfektitapausta vunna 2014. Puutiaisten brreliakantajuus vi vaihdella läheisilläkin alueilla vimakkaasti. Keskimääräinen kantajuus Sumessa n 10 20 %, mutta vi paikitellen nusta jpa yli 50 %:iin (THL 2015a). Brrelisia esiintyy Sumessa lähes kk maassa, siellä missä puutiaisiakin, ja tartuntja n tdettu eniten Etelä-Sumessa ja Ahvenanmaalla. Sumessa raprtitujen brreliainfektiiden määrä kasvaa tasaisesti (Smit ym. 2015). Virssa Siperian puutiaisella n myös havaittu suurempia B. burgdrferi -kantajuuksia kuin tavallisella puutiaisella (Geller ym. 2013). Yli pulella tartunnan saaneista puutiaisen kiinnittymiskhdan ympärille kehittyy punittava, tavallisesti ympyrän mutinen ja laajeneva ihttuma (erythema migrans), jka ilmenee puutiaisen tarttumisesta nin 2 30 vurkaudessa (Lindgren & Jaensn 2006). Ensiireena vi myös lla lymfsytma, jka n hyvänlaatuinen pehmeä kasvannainen. Taudin varhaisvaiheeseen vi liittyä myös vain flunssankaltaisia yleisireita, mutta tauti vi lla myös täysin ireetnkin (THL 2015a). Hitamattmana brrelisi vi jhtaa päivien tai viikkjen kuluessa tartunnasta neurbrrelisiin, jnka saa nin 20 % tartunnan saaneista (Lindgren & Jaensn 2006). Neurbrrelisiin vi liittyä hyvin mnenlaisia ireita mm. ihssa, hermstssa, nivelissä ja sydämessä. 1.2.2. Puutiaisaivkuume (puutiaisenkefaliitti, TBE) Puutiaisaivkuume n puutiaisten välityksellä tarttuva TBE-viruksen aiheuttama virustauti, ja Sumessa sitä esiintyy eniten Ahvenanmaalla ja Turun saaristssa. Puutiaisaivkuume tunnetaan Sumessa myös nimellä Kumlingen tauti, sillä ensimmäiset tartuntatapaukset havaittiin Ahvenanmaalla Kumlingen saarella 1940-luvulla (Marjelund ym. 2004).
8 Puutiaisaivkuume vi aiheuttaa tartunnan saaneelle akuutin meningenkefaliitin, eli samanaikaisen sekä aivjen että aivkalvjen tulehduksen. Klmassalle ptilaista, jille kehittyy meningenkefaliitti, jää myös pitkäkestisia jälkiireita, jtka vivat alentaa humattavasti elämänlaatua (Lindquist & Vapalahti 2008). Sumessa Terveyden ja hyvinvinnin laitksen keräämään tartuntatautirekisteriin ilmitettiin 48 aivkuumetartuntatapausta vunna 2014. Keskimäärin 2000-luvulla Sumessa n tdettu vusittain nin 40 aivkuumetartunnan saanutta. Oireita ilmenee kuitenkin vain 10 30 %:lla tartunnan saaneista, ja sairastuneista 20 30 % saa vielä varsinaisen aivkuumeen, jnka ireisiin saattaa liittyä mm. kuumetta, särkyä, valn arkuutta ja muita neurlgisia ireita (THL 2015b). TBE-viruksen Siperian tyypin aiheuttamaan tautiin liittyy useammin pitkäaikaisia herm- ja lihasvaivja, ja sen aiheuttaman aivkuumeen kulleisuus n jpa 2 8 %, kun taas Eurppalaisen tyypin kulleisuus n tavallisesti alle 2 % (Gritsun ym. 2003; Charrel ym. 2004; Ppnnikva 2006; Lindquist & Vapalati 2008). Sumessa hyvin diagnsitu puutiaisaivkuumeen aiheuttama kulemantapaus sattui vunna 2011, jllin kyseessä li juuri Siperian puutiaisen levittämän Siperian tyypin TBE-viruksen aiheuttama tauti (Tikkakski ym. 2011). TBE-virusta vastaan n saatavilla kuitenkin rkte, jka antaa sujan mlempia virustyyppejä vastaan. Tartuntjen määrä n lisääntynyt Sumessa, ja salle sairastuneista n jäänyt vaikeita jälkiireita (Marjelund ym. 2004). Sumessa puutiaisaivkuumeen esiintyminen n kuitenkin hajanaista ja keskittyy tietyille alueille, tisin kuin brrelisi, ja viruksen infektimien puutiaisten määrä n myös selvästi alhaisempi kuin brreliakantajuus (Marjelund ym. 2004). Tämän n arveltu jhtuvan siitä, että viruksen lisääntymissykli n haavittuva ja riippuvainen ilmast-lsuhteista (Randlf & Rgers 2000). Tisin kuin brrelisi, puutiaisaivkuume vi kuitenkin tarttua j lyhyenkin puutiaisen kiinnittymisajan jälkeen. TBE-kantajuus puutiaisissa usktaan levan Sumessa alle 1 % ja Eurpassa 0,5 5 %, mutta Venäjällä n paikin jpa 40 %:n kantajuuksia (Oksi 2015). 1.2.3. Muita puutiaisten levittämiä tauteja Harvinaisempia puutiaisten ihmiseen levittämiä tauteja vat mm. tularemia, eli jänisrutt, ihmisen ehrlichisit (HME) ja (HGE) sekä riketsiat.
9 Puutiaisista ehkä alle 0,1 % n infektitunut tularemian aiheuttajaan (Francisella tularensis). Tularemian tyypistä riippuen ireita saattavat lla tavallisen ihn haavauman lisäksi mm. imuslmukkeiden suureneminen, kuume, säryt ja väsymys (Hdges & Penn 2005). Tularemian tavallinen itämisaika n 3 5 päivää (Tärnvik & Berglund 2003). Taudin vimakkuus vaihtelee suuresti, ja vi jhtaa kulemaankin. Ehrlichisin aiheuttaa Rickettsiaceae-heimn kuuluva bakteeri. Sekä HME:n (Human mncytic ehrlichia) että HGE:n (Human granulcytic ehrlichia) taudinkuvaan vi kuulua mm. kuumetta, päänsärkyä, hunvintisuutta, leukpeniaa ja/tai trmbsytpeniaa, ja ireet ilmenevät nin 7 10 päivän kuluessa tarttumisesta (Bakken & Dumler 2000; Walker ym. 2008). Kulleisuus hitamattmaan tautiin vaihtelee nin 1 3 %:n välillä (Bakken & Dumler 2000; Walker ym. 2008). Ehrlichia-bakteereita n tdettu ihmisiltä Phjis-Amerikan lisäksi ainakin Slveniassa, Rutsissa, Nrjassa ja Alankmaissa. Sumesta bakteeria yritettiin etsiä 2000-luvun alussa mm. Turun lähialueiden puutiaisista (Mäkinen ym. 2003), mutta tullin sitä ei löydetty. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että 3 % Virsta tutkituista puutiaisista kantivat kyseistä bakteeria. Vunna 2004 Kkklassa 17 %:lla tutkituista puutiaisista löydettiin kuitenkin j Ehrlichia muris -bakteeria (Alekseev ym. 2007). Ilmastn yhä lämmetessä ja puutiaisten yleistyessä tdennäköistä n, että tautia esiintyy pian Sumessakin. Rutsissa puutiaisen levittämää bakteeria, Rickettsia helvetica, n tdettu esiintyvän nin 20 %:lla puutiaisista (Mejln 2000), mutta sitä ei le vielä tavattu Sumessa. Yleisimpiin ireisiin kuuluvat kuume, päänsärky ja lihassärky, mutta vakavampiakin ireita saattaa ilmetä (Nilssn ym. 2010). 1.3. Aikaisempia tutkimuksia puutiaisten levinneisyydestä ja runsastumisesta Aikaisempien tutkimusten mukaan puutiaiset vat levinneet phjisemmaksi sekä runsastuneet mnin paikin Eurpassa (Tälleklint & Jaensn 1998; Daniel ym. 2003). Eurpassa phjisimpia yksittäisiä havaintja puutiaisesta n tehty jpa 68 leveyspiirillä Nrjassa (Hvidsten ym. 2014). Muutsten n myös havaittu levan yhteydessä ilmastn lämpenemiseen, ja puutiaisten runsaus tiettynä vunna n havaittu levan yhteydessä päivien määrään, jtka vat lämpötililtaan sutuisia puutiaisten aktiivisuudelle (Lindgren ym. 2000; Estrada-Pena 2001; Lindgren & Gustafsn 2001;
10 Daniel ym. 2003). Lämpötiljen nususta jhtuva isäntäeläinten määrän kasvu, leudmmat talvet, kevät- ja syyskausien piteneminen sekä puutiaisten elinkiertvaiheiden npeutuminen vat epäiltyjä syitä puutiaisten levinneisyyden ja runsauden muutksiin (Gray ym. 2009; Jaensn & Lindgren 2011; Medlck ym. 2013). Rutsissa tehdyn tutkimuksen perusteella puutiaisten määrä n kasvanut ja niiden levinneisyysalue n siirtynyt phjisemmaksi 1980-luvulta vuteen 2008 (Jaensn ym. 2012), ja tilanteen vidaan lettaa levan samansuuntainen Sumessakin. On arveltu, että ilmastn lämmetessä puutiaiset jatkavat levittäytymistään yhä phjisemmaksi. Sumessa n tehty verrattain vähän puutiaisia kskevia tutkimuksia. Suppeampien tutkimusten sekä yleisöltä saatujen havaintjen perusteella puutiaisten n havaittu runsastuneen vimakkaasti, ja niiden n havaittu levittäytyneen aiempaa Phjisemmaksi. Seilin saarella kesinä 2012 2014 tehtyjen tutkimusten perusteella (Srmunen 2013; Srmunen ym. valmisteilla) puutiaisten määrä li runsaan kymmenen vuden aikana mninkertaistunut kaikissa tutkituissa elinympäristöissä. Tutkimuksessa etsittiin myös Siperian puutiaista, mutta aina havaittu puutiaislaji li I. ricinus. Sumen saaristn pahimmilla alueilla puutiaisten määrä n kymmenessä vudessa jpa kaksikymmenkertaistunut. Viimeisin kattava puutiaisten levinneisyyttä kskeva tutkimus Sumessa tehtiin vusina 1956 1958, perustuen sin myös kansalaishavaintihin (Öhman 1961). Tutkimuksessaan Öhman keräsi puutiaisnäytteitä Ahvenanmaalta sekä Itä-Sumesta mnelta eri paikkakunnalta. Öhman laati myös kartan puutiaisten levinneisyydestä Sumessa. Levinneisyyskartta perustui hänen keräämänsä aineistn lisäksi kyselytutkimukseen, jnka hän li lähettänyt eläinlääkäreille ja Lunnn Tutkija -lehden tilaajille. Öhman sai vastauskirjeitä nin 500, sekä lisäksi Rutsin eläintieteelliseltä instituutilta nin 200 vastausta ja jitain vastauksia myös rutsinkielisen Hufvudstadsbladet-lehden kautta. 1950-luvulla puutiaisten phjisin levinneisyysraja ulttui suunnilleen Kkklan krkeudelle, ja muutamia havaintja li Phjis-Phjanmaalla. Tullin puutiaista tavattiin kuitenkin j runsaasti Järvi-Sumessa, sekä erityisesti Etelä-Sumessa ja Saaristmerellä. Etsinnöistä hulimatta Öhman ei löytänyt Sumesta tullin vielä Siperian puutiaista. Öhman rhkeni myös ehdttaa, että nämä kaksi puutiaislajia lisivatkin vain saman lajin kaksi erilaista maantieteellistä muta.
11 Siperian puutiaisen esiintymisalueet Sumessa vat lleet hyvin yksittäisiä, mutta tisaalta systemaattinen kartituskin n llut vajanaista. Siperian puutiaista n löydetty nyt ainakin kuudelta paikkakunnalta: Phjis-Karjalan Ilmantsista, Kainuun Kuhmsta, Lapin Simsta, Phjanmaalta Kkklan ranniklta, Närpiöstä sekä keväällä 2014 Lempäälästä, jka n tällä hetkellä lunaisin ja eteläisin havaint. Etsinnöistä hulimatta Siperian puutiaista ei le vielä löytynyt Varsinais-Sumesta. 1.4. Tutkimuskysymykset ja hypteesit Tutkimukseni päätavitteena n kansalaiskyselyn vastauksia analysimalla selvittää puutiaisten levinneisyyttä ja yleistymistä Sumessa. Tisena tavitteena n selvittää puutiaisten susimia elinympäristöjä ja esiintyvyyttä ennakivia tekijöitä. Tavitteena n myös havainnida brrelisin ja aivkuumeen esiintyvyyttä puutiaishavaintalueilla THL:n tilastja apuna käyttäen ja tarkastella tautien yhteyksiä elinympäristöihin ja muihin tekijöihin. Yhtenä sana n lisäksi tehdä lajimääritykset (I. ricinus ja I. persulcatus) yleisöltä saaduille puutiaisyksilöille, ja laatia määritystyötä helpttavaa aineista jatktutkimuksia varten. Hypteesini aiempien tutkimusten ja havaintjen perusteella n, että puutiaiset vat runsastuneet Sumessa verrattuna aikaisempiin vusikymmeniin. Ilmastnmuutksen myötä letan myös, että puutiaiset vat levittäytyneet hieman aiempaa phjisemmaksi. Puutiaisten n perinteisesti uskttu susivan lähinnä heinikita, mutta mm. Seilissä tehdyn tutkimuksen perusteella puutiaiset saattaisivatkin susia ksteita metsiä (Srmunen 2013). Jka tapauksessa letan, että puutiaishavaintja n eniten rannikkseuduilla ja Järvi-Sumessa, niin kuin li tilanne 1950-luvullakin. 2. MATERIAALIT JA MENETELMÄT 2.1. Kyselytutkimus Tutkimus perustui Turun ylipistn bilgian laitksen puutiaisprjektin laatimaan vunna 2014 kerättyyn valtakunnalliseen kansalaiskyselyyn, jssa ihmiset kertivat internetissä lleelle kyselytutkimuslmakkeelle puutiaishavainnistaan (Liite 1.). Tällöin ei eritelty tai määritelty puutiaislajia, jllin vidaan lettaa, että havaintja saatti kertyä
12 myös Siperian puutiaisista. Kyselylmake avattiin tukkuussa 2014 ja suljettiin marraskuussa 2014, kun lisää havaintja ei enää tullut. Havaintja kertyi yhteensä melkein 4400. Kyselylmaketta ja mahdllisuutta ilmittaa puutiaishavainnista mainstettiin mm. uutisissa, internetissä ja sanmalehdissä. Kyselyn alussa pyydettiin merkitsemään puutiaishavainnn päivämäärä ja havaintpaikka (kunta ja mahdllinen tarkempi paikka). Havaintpaikasta pyydettiin ilmittamaan myös ETRS-TM35FIN -krdinaatit internetistä löytyvän retkikartta.fi - sivustn avulla. Mnivalintakysymyksiin vastattiin ennaklta tehdyn lukittelun perusteella seuraavasti: Kysymys 5: Havaitsemiesi puutiaisten lukumäärä 1 = 1, 2 = 2, klmesta kymmeneen = 3 ja useampi kuin kymmenen = 4. Kysymys 6: Havaitsemasi puutiainen li /puutiaiset livat ihmisen ihssa kiinni=1, ihmisen ihlla tai hiuksissa kävelemässä = 2, vaatteissa kävelemässä = 3, lemmikki-, ktitai riistaeläimessä kiinni tai kävelemässä = 4 ja näköhavaint lunnssa = 5. Tähän khtaan li mahdllista valita useampi vaihteht. Kysymys 7: Js vastasit edellisessä khdassa lemmikki-, kti- tai riistaeläin, tämä eläin li kira = 1, kissa = 2 ja jkin muu =3. Jkin muu eläin pyydettiin vielä ilmittamaan sille varatussa khdassa. Oletettiin kuitenkin, että suurin sa eläimistä löydetyistä puutiaisista n sumen yleisimmistä lemmikkieläimistä, eli kissista ja kirista. Kysymys 8: Mistä elinympäristöstä arvelet puutiaisen tulleen ihmiseen tai eläimeen tai missä elinympäristössä teit näköhavaintsi? Vaihtehdt livat havumetsä = 1, lehtimetsä = 2, niitty tai heinikk = 3, puist tai piha = 4, ranta = 5, jkin muu = 6 ja en saa sana = 7. Jkin muu elinympäristö pyydettiin vielä kuvaamaan sille varatussa khdassa. Kysymys 9: Mihin vurkauden aikaan arvelet puutiaisen tulleen ihmiseen tai eläimeen tai mihin aikaan teit näköhavaintsi? Vaihtehdt livat 06:00-10:00 (aamu) = 1, 10:00 14:00 (keskipäivä) = 2, 14:00 18:00 (iltapäivä) = 3, 18:00 22:00 (ilta) = 4, 22:00 06:00 (yö) = 5 ja ei saa sana = 6.
13 Kysymys 10: Millainen sää li havainthetkellä? Vaihtehdt livat sateinen = 1, ksteahk = 2, pulipilvinen = 3, aurinkinen = 4, helle = 5 ja ei saa sana = 6. Tähän khtaan li myös mahdllista valita useampi vaihteht. Kysymys 11: Mikä li arviitu lämpötila havainthetkellä? Lämpötila pyydettiin ilmittamaan kknaislukuna, esim. 23. Kysymys 12: Aiheuttik puutiainen ihmiselle tai eläimelle lääkärin diagnsiman brrelisin = 1, TBE puutiaisaivkuumeen = 2, ei kumpaakaan = 3 tai ei saa sana = 4. Kysymys 13: Oletk havainnut puutiaisia aiemmin ilmittamallasi paikalla? Vaihtehdt livat nyt ensimmäisen kerran = 1, satunnaisesti = 2, säännöllisesti = 3 ja (lähes) jka kerta kun alueella kulkee = 4. Viimeiseen vaihtehtn pyydettiin myös ilmittamaan vusiluku, mistä lähtien n havainnut puutiaisia alueella. Khtaan 14. li mahdllista kerta vapaamutisesti muista havainnista puutiaisiin liittyen. Lpussa pyydettiin vielä ilmittamaan vapaaehtisesti yhteystiedt. Yhteystietja li tarkitus hyödyntää mahdllisesti tilanteissa, jissa havainnssa li epäselvyyttä tai havaint li tehty esimerkiksi yllättävän phjisessa. Kyselyn lisäksi mnet ihmiset lähettivät ma-alitteisesti puutiaisnäytteitä sekä lisää tietja puutiaishavainnistaan sähköpstilla ja kirjeitse. Kirjallisia havaintja kertyi yhteensä 189. 2.1.1. Puutiaisten levinneisyyden selvittäminen Puutiaishavaintjen krdinaatit liitettiin karttaan, jnka avulla selvisi puutiaisten letettu levinneisyys Sumessa. Kartta laadittiin MapInf Prfessin -hjelmalla. Se n myös yleisölle esillä sivulla www.puutiaiset.fi. Vertasin sen jälkeen puutiaisten levinneisyyttä vusina 1956 1958 tehtyyn tutkimukseen (Öhman 1961). Vertailun perusteella saatiin tieta puutiaisten levinneisyysalueen muutksista.
14 Tarkemman kuvan ja prsentuaalisen levinneisyyden muutksen selvittämiseksi analysin mlempia karttja ImageJ-kuvankäsittelyhjelmalla. Vertasin kuvien havaintpisteiden rajaamia yhteenlaskettuja pinta-alja tisiinsa, ja näin saatiin selville kuinka mnta prsenttia puutiaisten levinneisyys n kasvanut reilussa viidessäkymmenessä vudessa. 2.1.2. Puutiaisten runsastumisen selvittäminen Puutiaisten mahdllisen runsastumisen selvittämiseen käytin hyödyksi kyselylmakkeessa kysyttyjä tietja havaintkerran puutiaisten lukumäärästä, sekä tieta havaintalueiden aiemmista puutiaishavainnista. Lisäksi hyödynsin mnien vastaajien avimissa vastauksissa esille tumia pitkäaikaisiakin puutiaiskannan seurantjaan ja havaintjaan. Laskin myös keskimääräiset krdinaatit erikseen kaikille havainnille ja nyt ensimmäisen kerran -havainnille, jnka jälkeen tarkastelin niiden jakautumista kartalla selvittääkseni eraak näiden havaintjen krdinaatit tisistaan. Js haluaisin tehdä alueiden välisiä vertailuja puutiaismäärissä, niin havaintmäärät pitäisi ensin suhteuttaa alueen väkilukuun ja havainnt pitäisi ryhmitellä esimerkiksi maakuntiin. Tarkituksenani ei kuitenkaan llut vertailla alueiden välisiä erja puutiaismäärissä, jten jätin havaintjen alueellisen ryhmittelyn tekemättä. 2.1.3. Puutiaisten elinympäristöjen, isäntäeläinten sekä ajallisen vaihtelun selvittäminen Tein kyselyaineiststa analyysejä, jiden avulla selvitin puutiaisten ajallista ja paikallista esiintymistä ihmisten havaintihin perustuen. Kyselyaineiststa li tarkitus saada selville mm. mistä puutiaishavaintja tehtiin useimmiten (ihmisessä, eläimessä vai lunnssa), missä isäntäeläimessä (js kyseessä li eläimestä tehty havaint), missä elinympäristössä, missä lämpötilassa, minkälaisessa säässä ja lämpötilassa, missä kuussa ja mihin kellnaikaan. Tulkset eivät kerr suraan puutiaisten susimista elinympäristöistä tai isäntäeläimistä, sillä aineist perustuu pelkästään kansalaisten tekemiin havaintihin. Tulkset pikemminkin paljastavat millin ja missä elinympäristöissä ihminen puutiaisiin tavallisimmin törmää.
15 2.1.4. Brrelisi- ja aivkuumetartuntjen selvittäminen Kyselytutkimuksen vastauksissa brrelisitartuntja li ilmitettu lleen 110 ja aivkuumetartuntja 1. Aivkuumetartunnista en pystynyt tekemään päätelmiä, mutta havainnin brrelisitartuntjen yhteyksiä muihin tekijöihin jatkanalyysien avulla. Tarkituksenani li selvittää mm. nk brrelisitartunnilla ja puutiaisen tarttumaajankhdan tai elinympäristön välillä yhteyttä. Lisäksi tarkastelin brrelisi- ja aivkuumetartuntjen jakautumista käyttäen hyödyksi THL:n julkista tartuntatautirekisteriä (THL 2015c), jssa n esitetty brrelisin ja aivkuumeen tartuntamäärät sairaanhitpiireittäin vudelta 2014. Tein tartuntamääristä taulukt, jissa esitettiin tuhatta asukasta khden suhteutetut tartuntamäärät maakunnittain. Sairaanhitpiirit vastaavat riittävän hyvin Sumen maakuntien rajja, vaikka muutama kunta nkin saksi naapurisairaanhitpiirin alueella. 2.2. Puutiaisnäytteet Innkkaimmat havainnijat lähettivät myös puutiaisnäytteitä, jille tein lajinmääritykset mikrskpin avulla. Puutiaisnäytteitä säilytettiin alkhlissa Eppendrf-putkissa. Sumessa Siperian puutiaisten anatmiasta ei le vielä kunnllista lajimäärityskirjallisuutta, sillä Siperian puutiainen ei le vielä ehtinyt levitä paljn Sumea lännemmäksi. Uutena tietna esitänkin myöhemmin gradussani tavallisen puutiaisen ja Siperian puutiaisen tuntmerkit, jsta vi lla hyötyä lajimäärityksissä esimerkiksi alan tutkijille ja lunnssa liikkujille. 2.3. Aineistn käsittely Kyselyvastausten saavuttua tiedt kttiin Micrsft Excel 2013 -hjelmaan tilastllisia analyysejä varten. Turun ylipistn bilgian laitksen puutiaisprjekti li laatinut j valmiiksi Excel-tiedstjen phjan, ja itselleni jäi työksi sähköpstitse ja kirjeitse saapuneiden vastausten lisääminen samaan phjaan. Kävin sen jälkeen jkaisen havainnn krdinaatin lävitse ja tarkistin sen vastaavan ilmitetun havaintpaikan kanssa. Vastaajat livat melk hyvin sanneet ilmittaa havaintjen krdinaatit, mutta js krdinaatteja ei llut ilmitettu, lisäsin ne vastaajan ilmittaman havaintpaikan
(esim. katusite, kylä, kaupunginsa, taajama tai kunta) perusteella retkikartta.fisivustn avulla. 16 Vastauksia li saapunut yhteensä 4383, mutta jtkut havainnitsijat livat ilmittaneet myös aiempien vusien puutiaishavaintjaan (vanhin havaint li 30 vuden takainen). Hyväksyin varsinaisiin analyyseihin vain vuden 2014 havainnt. 2.3.1. Tilastlliset analyysit Tilastlliset analyysit suritin IMB SPSS Statistics 22 -hjelmistlla. SPSS-hjelmistlla li vielä mahdllista tarkistaa aineist Validate data -timinnn avulla, jnka avulla karsin ja krjasin aineiststa vielä jitain virheellisiä tai vaillinaisia havaintja. Karsimisen jälkeen havaintja jäi jäljelle 4204. Puutiaisten esiintyvyyden tarkasteluun käytin Frequencies-timinta, jnka avulla saadaan selville muuttujien tunnusluvut, tässä tapauksessa vastausten lukkajakaumien frekvenssit ja prsentit. Jistakin tunnusluvuista laadin lpuksi Excelin avulla diagrammit havainnllistamaan tulksia paremmin. Puutiaishavaintjen lämpötilat ja havaintpäivämäärät li esitetty jatkuvina muuttujina, jten selvittääkseni missä lämpötilissa ja minä kuukausina puutiaishavaintja li tehty eniten, muuttujat piti ensin ryhmitellä Visual Binning -timinnn avulla. Lämpötilat lukiteltiin kuuteen ryhmään; alle viiden asteen lämpötilaan, 6 10 asteen lämpötilaan, 11 15 asteen lämpötilaan, 16 20 asteen lämpötilaan, 21 25 asteen lämpötilaan ja 26 30 asteen lämpötilaan. Havaintajat lukiteltiin havaintkuukausiksi maaliskuusta marraskuuhun, eli kuukausiin jllin havaintja kertyi. Tarkasteltaessa khiin neliö -testin avulla brrelisitartuntjen ja havaintaikjen välistä yhteyttä, yhdistin vielä pieniä havaintmääriä saaneet havaintkuukaudet, jtta liian pieniltä frekvensseiltä vältyttäisiin. 3. TULOKSET 3.1. Puutiaisten levinneisyys Kuvassa 1. näkyy kartalle laitettuna kyselytutkimuksessa vunna 2014 ilmitettujen puutiaishavaintjen havaintpisteet sekä Öhmanin vusina 1956 1958 laatima kartta
17 puutiaisten levinneisyydestä, jka perustui sin myös kyselytutkimukseen. Öhmanin kartassa puutiaishavainnt n ilmitettu kunnittain, siten että runsas havaintmäärä n merkitty islla mustalla pisteellä, pieni havaintmäärä pienellä mustalla pisteellä ja alue, jlta puutiaisia ei etsinnöistä hulimatta löydetty, valkisella pisteellä. ImageJ-hjelmistn avulla tehty tarkempi prsentuaalinen vertailu karttjen välillä sitti, että puutiaisten levinneisyysalueen kattavuus n kasvanut Sumessa nin 24,5 % 50-luvun lpulta (49,8 %) vuteen 2014 (74,3 %). Vunna 2014 puutiaisten levinneisyysalue katti siis nin klme neljässaa Sumen pinta-alasta. Kuva 1. Vasemmalla puutiaisten levinneisyys Sumessa vusina 1956 1958 (Öhman 1961) ja ikealla puutiaisten levinneisyys Sumessa vunna 2014 kansalaiskyselyn perusteella. Vusien 1956 1958 ja vuden 2014 karttja vertailemalla nähdään, että puutiaisten levinneisyysalue n selvästi kasvanut. 1950-luvulla puutiaisen phjisin havaintalue
18 ulttui Phjis-Phjanmaalle, mutta havaintja siellä li niukasti. Lapista ei tehty lainkaan havaintja. Runsaampana puutiainen esiintyi vasta Iisalmen eteläpulella Järvi- Sumessa, sekä rannikkseudulla aina Kkklan krkeudelle saakka. Vunna 2014 tehtiin j useita puutiaishavaintja Rvaniemen ja Ylitrnin krkeudella, Killismaalla, sekä hyvin runsaasti Oulussa, Simssa ja muissa Perämeren phjukan kunnissa. Phjisin yksittäinen havaint tehtiin Inarin krkeudella, mutta havaint pistettiin aineiststa sen epävarmuuden vuksi. Havaint li tehty kirasta, ja kyseessä saatti lla etelämpää tuliaisena tullut puutiainen. 3.2. Kuinka usein ja paljn puutiaisia havaittiin Analyyseihin mukaan tetuista (n=4204) havainnista 3988 havaintn li liitetty myös tiet aiemmista puutiaishavainnista kyseisillä havaintalueilla (Taulukk 1.). Yhteensä nin pulet vastaajista li kertnut havainneensa puutiaisia alueella säännöllisesti tai (lähes) jka kerta kun alueella kulkee, nin neljännes li kertnut havainneensa puutiaisia alueella satunnaisesti ja tinen neljännes li kertnut havainneensa puutiaisia nyt ensimmäisen kerran, mikä myös viittaisi esiintymisalueen laajentumiseen. Taulukk 1. Vastaajien aiemmat puutiaishavainnt havaintalueilla Havaint aikaisemmin Lukumäärä Osuus (%) Nyt ensimmäisen kerran 964 24,2 Satunnaisesti 1022 25,6 Säännöllisesti 1305 32,7 (Lähes) jka kerta kun alueella kulkee 697 17,5 Yhteensä 3988 100,0 Vusiluvuista, jllin havainnitsijat livat alkaneet tehdä havaintja (lähes) jka kerta kun alueella kulkee, laskettiin mdi sekä tarkasteltiin yleisesti vusilukujen jakaumaa. Vanhin ilmitettu vusiluku li 1950, ja siitä eteenpäin li jkaiselta vusikymmeneltä alettu tehdä havaintja kyseisillä havaintalueilla. Vunna 2000 tapahtui suuri hyppäys ilmitetuissa vusiluvuissa, ja vuden 2000 jälkeen jka vudelta kertyi kymmeniä havaintja. Useimmin ilmitettu vusiluku (mdi) li 2010 (74kpl).
19 Nyt ensimmäisen kerran -havaintja tehtiin keskimäärin hieman (nin 50km) phjisempana (P = 6885905 ja I = 390390) kuin kaikkia aiempia puutiaishavaintja yhteensä (P = 6835144 ja I = 372870). Taulukssa 2. n esitetty puutiaismäärät, jita yksittäisissä havaintkerrissa esiintyi. Yli pulessa tapauksista puutiaisten lukumäärä havaintkerrilla li yksi. Eläimestä tehtiin hieman useammin yksi tai kaksi havainta kerralla kuin ihmisestä. Klmesta kymmeneen puutiaista ja useampia kuin kymmenen puutiaista taas li havaittu useammin ihmisestä (ihssa kiinni, tai ihlla tai vaatteissa kävelemässä). Taulukk 2. Havaintkertjen puutiaismäärät Havaintkertjen puutiaismäärä Lukumäärä Osuus (%) Yksi 2301 55,8 Kaksi 701 17 Klmesta kymmeneen 819 19,8 Useampi kuin kymmenen 305 7,4 Yhteensä 4126 100,0 3.3. Puutiaisten esiintyvyyden vaihtelu Puutiaishavaint li mahdllista tehdä samaan aikaan useammastakin paikasta, kunhan havainnt livat samalta päivämäärältä ja tdennäköisimmin samalta alueelta. Pulet havainnista li tehty eläimestä (Kuva 2.). Ihmisistä tavatuista hieman yli pulet li j kiinnittyneenä ihn ja lput tavattiin kävelemässä jk ihlla, hiuksissa tai vaatteissa. Näköhavaintja lunnssa tehtiin vähiten.
20 Havaintjen lukumäärä 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Ihssa kiinni Ihlla tai hiuksissa kävelemässä Vaatteissa kävelemässä Eläimessä kiinni tai kävelemässä Näköhavaint lunnssa Kuva 2. Puutiaishavaintjen määrät eri paikista. 3.3.1. Isäntäeläimet ja paikallinen esiintyvyys Puutiaishavaintja li tehty vaihtelevin määrin mnesta eri elinympäristöstä (Taulukk 3.). Yhteensä yli pulet havainnista li tehty avimelta alueelta, eli niityiltä tai heinikilta ja puistilta tai pihilta. Klmanneksi eniten havaintja li ilmitettu esiintyneen jssain muualla, mutta jka li kuitenkin hyvin usein ilmitettu metsäiseksi alueeksi. Rantaympäristöissä ja havumetsissä li tehty suunnilleen saman verran havaintja ja vähiten havaintja kertyi lehtimetsistä. Pieni sa vastaajista ei llut sannut sana, mistä puutiainen li peräisin. Taulukk 3. Puutiaishavaintjen määrät eri elinympäristöissä. Elinympäristö Lukumäärä Osuus (%) Havumetsä 447 11,1 Lehtimetsä 262 6,5 Niitty tai heinikk 1263 31,2 Puist tai piha 879 21,7 Ranta 460 11,4 Jkin muu 577 14,3 Ei saa sana 157 3,9 Yhteensä 4045 100,0
Havaintjen suus (%) 21 Kun vertasin ihmisistä (ihssa kiinni, ihlla tai hiuksissa tai vaatteissa kävelemässä) tehtyjä havaintja (n=2326) eläimistä tehtyihin havaintihin (n=2463), havaitsin elinympäristöjen levan erilaiset näiden kahden ryhmän välillä (Kuva 3.). Riippumattmuustestillä (testisuureena khiin neliö) selvitin, vatk ert myös tilastllisesti merkitseviä. Elinympäristöt ersivat merkittävästi näiden kahden ryhmän välillä ( ²=152,93; df=5; p<0,001), tisin sanen elinympäristö näyttäisi riippuvan isäntäeläimestä. Ihmisistä tehdyt havainnt keskittyivät eniten puistille ja pihille, kun taas eläimistä tehdyt havainnt keskittyivät selkeästi niityille tai heinikille. Ihmisistä tehtyjä havaintja tehtiin enemmän kaikissa muissa elinympäristöissä paitsi niityillä ja heinikilla. Eläimistä tehdyistä havainnista yhteensä 38,3 % li tehty niityiltä tai heinikista. Vastaava suus ihmisistä tehdyistä havainnista li 23,5 %. 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Havumetsä Lehtimetsä Niitty tai heinikk Elinympäristöt Puist tai piha Ranta Jkin muu Ihminen Eläin Kuva 3. Ihmisistä ja eläimistä tehtyjen puutiaishavaintjen suudet eri elinympäristöissä. Taulukssa 4. n esitetty eläimistä (kissasta ja kirasta) tehtyjen havaintjen suhteellinen jakauma eri elinympäristöissä. Mlemmista eläimistä li tehty eniten havaintja avimelta alueelta. Kissasta tehtiin kuitenkin suhteessa enemmän puutiaishavaintja puistilta ja pihilta, kun taas kirista tehtiin suhteessa enemmän erityisesti havumetsistä ja rannilta.
Lukumäärä Taulukk 4. Kissista ja kirista tehtyjen puutiaishavaintjen suhteelliset määrät (%) eri elinympäristöissä. Elinympäristö Kirasta (%) Kissasta (%) Havumetsä 11,5 8,4 Lehtimetsä 6,3 6,2 Niitty tai heinikk 39,8 39,7 Puist tai piha 16,7 24,2 Ranta 11,4 4,1 Jkin muu 14,3 12,3 Ei saa sana 0,0 5,1 Yhteensä 100,0 100,0 22 Tarkasteltaessa puutiaishavaintjen määrän jakautumista eri lämpötilissa (Kuva 4.), havaintjen humataan keskittyvän 20 asteen mlemmin pulin. Vähiten havaintja tehtiin alle viiden asteen lämpötilassa. 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 < 5 6-10 11-15 16-20 21-25 26-30 Lämpötila ( C) Kuva 4. Puutiaishavaintjen määrät eri lämpötilaryhmissä. Selkeästi yleisin eläimestä tehty puutiaishavaint li kirasta, kissjen suuden jäädessä vain neljässaan kirista (Taulukk 5.). Vain alle 2 % li tehty muista eläimistä, kuten klarissa kulleesta hirvestä, kaneista, hiiristä tai ktitaluden piiriin kuuluvista
23 eläimistä. Osa li kuitenkin myös ilmittanut tehneensä havainnn samaa aikaa sekä kissasta että kirasta, ja li merkannut sen muuksi eläimeksi. Muiden eläinten kuin kissjen tai kirien suus kknaismäärästä n tällöin tdellisuudessa vielä pienempi kuin alla levassa taulukssa 5. esitetyt määrät antavat ymmärtää. Taulukk 5. Puutiaishavaintjen määrät eri eläinlajeissa. Eläinlaji Lukumäärä Osuus (%) Kira 2038 79,2 Kissa 490 19,0 Jkin muu 45 1,7 Yhteensä 2573 100,0 Puutiaishavaintja tehtiin eniten aurinkisella säällä ja pulipilvisellä säällä, eli tisin sanen hyvällä ulkilusäällä. Selkeästi vähiten havaintja tehtiin sateisella säällä (Taulukk 6.). Tähän khtaan li myös mahdllista valita useampi vaihteht. Taulukk 6. Puutiaishavaintjen määrät eri säätilissa. Säätila Lukumäärä Osuus (%) Sateinen 158 3,2 Ksteahk 691 14,1 Pulipilvinen 1439 29,3 Aurinkinen 1689 34,4 Helle 669 13,6 Ei saa sana 268 5,4 Yhteensä 4914 100,0 3.3.2. Ajallinen esiintyvyys Yli pulet havainnista (66 %) li tehty tuk-kesäkuussa (Kuva 5.). Lppukesästä havaintmäärät vähenivät. Ennen huhtikuuta tehtiin muutamia kymmeniä havaintja, lkakuussa tehtiin reilu kymmenen havainta ja marraskuussa enää 1 havaint.
Havaintkuukausi 24 Havaintjen lukumäärä 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 Maaliskuu Huhtikuu Tukkuu Kesäkuu Heinäkuu Elkuu Syyskuu Lkakuu Marraskuu Kuva 5. Puutiaishavaintjen määrät eri kuukausina. Eniten puutiaishavaintja tehtiin aikana, jllin ihmiset vat letettavasti aktiivisimmillaan, eli iltapäivällä, ja vähiten havaintja tehtiin pulestaan yöllä (Taulukk 7.). Is sa vastaajista ei myöskään sannut sana havainthetken kellnaikaa. Taulukk 7. Puutiaishavaintjen määrät eri vurkaudenaikina. Vurkaudenaika Lukumäärä suus (%) 06:00-10:00 (aamu) 385 9,5 10:00-14:00 (keskipäivä) 918 22,7 14:00-18:00 (iltapäivä) 1169 28,8 18:00-22:00 (ilta) 832 20,5 22:00-06:00 (yö) 96 2,4 Ei saa sana 653 16,1 Yhteensä 4053 100,0 3.4. Tartuntatautien esiintyvyys Brrelisiin jhtaneita puutiaishavaintja li aineistssa 110, eli 2,8 %. (Taulukk 8.). Aivkuumetartuntja li aineistssa vain yksi.
25 Taulukk 8. Puutiaishavainnsta seuranneet lääkärin diagnsit. Tauti Brrelisi 110 TBE 1 Ei kumpikaan 1992 Ei saa sana 1809 Lukumäärä Yhteensä 3912 Kuvassa 6. n merkitty Sumen kartalle kansalaiskyselyssä ilmitetut brrelisidiagnsit. Kuvasta näkee, että tartunnat keskittyvät etenkin rannikkseuduille ja Järvi- Sumeen, mistä puutiaishavaintjakin tehtiin runsaimmin. Kuva 6. Kansalaiskyselyssä ilmitettujen brrelisi-diagnsiin jhtaneiden havaintjen havaintpisteet. Taulukissa 9. ja 10. n esitetty THL:n tilastjen mukaan kuuden maakunnan kärki brrelisi- ja TBE-tartuntamäärissä asukaslukuun suhteutettuna vunna 2014. Brrelisi- ja TBE-tartuntjen määrät n esitetty maakunnittain ja tuhatta ihmistä khti asukaslukuun suhteutettuna.