Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM201500313 LYMO Osara Matti(YM) 22.10.2015 Asia Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta tehdyn sopimuksen (AEWA) muuttaminen Kokous U/E/UTPtunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Valmistautuminen Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusta tehdyn sopimuksen (AEWAsopimus) kuudenteen osapuolikokoukseen (MOP 6) 9.14.11.2015, Bonn, Saksa. Ehdotuksesta keskustellaan neuvoston kansainvälisten ympäristöasioiden työryhmässä EU:n valmistautuessa osapuolikokoukseen. Suomen kanta Ehdotukset allin ja tukkakoskelon luokitusten muuttamiseksi Eräs AEWAsopimuksen osapuolista on tehnyt ehdotuksen allin ja tukkakoskelon luokituksen muuttamiseksi siten, että mainitut lajit muuttuisivat metsästettävistä lajeista lajeiksi, joiden metsästys olisi kiellettävä. Alli ja tukkakoskelo ovat lintudirektiivin (2009/147/EC) liitteen II B lajeja, joita voi Suomessa metsästää. Osapuolikokouksessa mahdollisesti tehtävä päätös allin ja tukkakoskelon luokituksen muuttamisesta edellä kuvatulla tavalla edellyttäisi lintudirektiivin liitteen II muutosta, mikä ei olisi mahdollista nopealla aikataululla. Komissio on tästä syystä ehdottanut, että jos osapuolikokous tekee päätöksen luokituksen muuttamisesta, tulee EU:n tehdä päätöstä koskeva varauma, jolla estetään päätöksen voimaantuleminen EU:ssa. Alli Suomi ei kannata ehdotettua muutosta allin luokitukseen, koska se ei ole nyt ajankohtainen. Osapuolikokouksessa on tarkoitus hyväksyä allin kansainvälinen hoitosuunnitelma, jonka nopealla toimeenpanolla voidaan Suomen näkemyksen mukaan saada välittömästi aikaan näkyviä tuloksia. Esimerkiksi pilssiöljypäästöjen ratkaiseva vähentyminen ja sivusaaliskuolleisuuden hallinta vaikuttavat heti Itämeren alueella talvehtivien allien kuolleisuuden vähentymiseen. Suomen metsästyslainsäädäntö antaa mahdollisuuden toteuttaa adaptiivista metsästyksen säätelyä. Adaptiivisella metsästyksen säätelyllä tarkoitetaan metsästyksen sovittamista metsästettävän lajin
2(7) kannan vaihteluihin. Osapuolikokouksen hyväksyttävänä oleva kansainvälinen hoitosuunnitelma pitää Suomen näkemyksen mukaan sisällään tarvittavan adaptiivisen metsästyssäätelyn kehittämisen. Suomi katsoo, että allin luokituksen muutos voidaan tarvittaessa ottaa esiin seuraavassa osapuolikokouksessa (AEWA MOP7), jota ennen kansainvälisen hoitosuunnitelman toimeenpanon vaikutuksia voidaan jo arvioida. Tällöin voidaan tilanteesta riippuen harkita allin siirtämistä metsästettävistä lajeista lajeihin, joiden metsästys olisi kiellettävä tai pitää allin luokitus ennallaan. Mikäli Suomen ehdotusta ei hyväksytä, Suomi voi sitoutua allin metsästyksen määräaikaiseen kieltämiseen (moratorio), mikäli se lisäksi katsotaan kansainvälisen hoitosuunnitelman toimeenpanon yhteydessä tarpeelliseksi toimenpiteeksi. Tukkakoskelo Suomi voi tukea ehdotusta tukkakoskelon luokituksen muuttamiseksi sillä ehdolla, että luokitukseen liitetään poikkeus, että kyseisen populaation kohdalla sallitaan adaptiivinen kestävä metsästys kansainvälisen hoitosuunnitelman puitteissa. Metsästyksen salliva poikkeus merkittäisiin luokitukseen asteriskilla. Varauma Suomi kannattaa komission ehdotusta varauman tekemisestä koskemaan mahdollisia osapuolikokouksen päätöksiä allin ja tukkakoskelon luokituksen muuttamisesta. Varauman tulisi Suomen kannan mukaan olla voimassa, kunnes myös tukkakoskelon kansainvälinen hoitosuunnitelma on laadittu tai hyväksytty ja sen toimeenpano on aloitettu. Suomi valmistelee vastaavan varauman asettamista muutoksen johdosta, kunnes kansainvälinen hoitosuunnitelma on laadittu tai hyväksytty ja toimeenpano aloitettu. Kuovin, metsähanhen ja allin kansainväliset hoitosuunnitelmat (Single Species Action Plan) Osapuolikokouksessa on tarkoitus tehdä päätökset kuovin, metsähanhen ja allin kansainvälisistä hoitosuunnitelmista (Single Species Action Plan). Suomi kannattaa mainittujen hoitosuunnitelmien hyväksymistä. Pääasiallinen sisältö Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusta tehdyn sopimuksen kuudes osapuolikokous järjestetään 9.14.11.2015. Ehdotukset allin ja tukkakoskelon luokitusten muuttamiseksi Yksi sopimuksen osapuoli on tehnyt ehdotuksen, jolla sopimuksen liitettä 3 muutettaisiin allin Clangula hyemalis ja tukkakoskelon Mergus serrator osalta seuraavasti: Allin luokitusta muutettaisiin metsästettävistä lajeista (sopimuksen liitteen 3 taulukon 1 kolumnin B kategoria 2c) lajeihin, joiden metsästys olisi kiellettävä (sopimuksen liiteen 3 taulukon 1 kolumnin A kategoria 1b). Muutoksen taustalla on se, että laji on määritelty IUCN:n punaisella listalla maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi. Tukkakoskelon luokitusta muutettaisiin metsästettävistä lajeista (sopimuksen liitteen 3 taulukon 1 kolumnin C kategoria 1) lajeihin, joiden metsästys olisi kiellettävä (sopimuksen liitteen 3 taulukon 1 kolumnin A kategoria 3c), koska lajin uusi kannanarvio on edellistä pienempi ja pesimäkantaarvio viittaa merkittävään pitkäaikaiseen taantumiseen.
3(7) Jos ehdotetut muutokset hyväksytään, sillä on vaikutusta lajien metsästykseen. Molempia lajeja ehdotetaan siirrettäviksi kolumniin A. Kolumnissa A listattuja lajeja ei lähtökohtaisesti voi metsästää. Poikkeuksena voidaan kyseisen kolumnin kategorioissa 2 ja 3 alaluokkineen olevien lajien metsästys sallia kansainvälisen hoitosuunnitelman osana toteutettavan adaptiivisen metsästyssäätelyn puitteissa. Tämä ilmaistaan luokittelussa asteriksilla *. Alli on ehdotettu siirrettäväksi kategoriaan 1 ja tukkakoskelo kategoriaan 3. Alli ja tukkakoskelo ovat lintudirektiivin (2009/147/EC) liitteen II B lajeja, joita voi Suomessa metsästää. Osapuolikokouksessa mahdollisesti tehtävä päätös allin ja tukkakoskelon luokituksen muuttamisesta edellä kuvatulla tavalla edellyttäisi lintudirektiivin liitteen II muutosta, mikä ei olisi mahdollista nopealla aikataululla. Komissio on tästä syystä ehdottanut, että jos osapuolikokous tekee päätöksen luokituksen muuttamisesta, tulee EU:n tehdä päätöstä koskeva varauma, jolla estetään päätöksen voimaantuleminen EU:ssa. Allikannan tila ja metsästys 1990 luvulta alkaen kanta on taantunut voimakkaasti Itämerellä, missä suurin osa maailman alleista talvehtii. Taantuma on 59 % kolmen sukupolven aikana. Itämeren laskennoissa muutos on ollut 90 luvun 4,6 miljoonasta linnusta 20072009 laskentojen 1,4 miljoonaan lintuun, ja taantuma on jatkunut. Alli on uusimmassa IUCN luokituksessa määritelty maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi. Metsästyssaalis oli 90luvun huippuvuosina 90 000120 000 yksilöä, jolloin Suomen suurin saalismäärä oli 35 500 yksilöä. Kevätmetsästyksen loppumisen ja kannan taantuman seurauksena saalismäärät ovat romahtaneet. Nykyinen kokonaismetsästyssaalis on noin 15 000 yksilöä, josta suurin osa Suomessa. Suomen allisaaliit ovat kasvaneet viime vuosina kun leutojen talvien vuoksi linnut ovat talvehtineet Suomen rannikolla. Alli pesii Suomessa harvalukuisena YläLapin tunturijärvillä. Pääosa kannasta pesii Venäjän tundralla. Allikannan metsästysverotus on ollut 12 % kannan koosta. Kyseessä on edelleen Itämeren runsaslukuisin vesilintu. Allin tilannetta on hyvä verrata taigametsähanhen muuttuneeseen luokitukseen. Taigametsähanhen kansainvälisen hoitosuunnitelman puitteissa on mahdollista jatkaa metsästystä, koska populaation on kolumnin A luokassa 3c*, jonka asteriksi lisättiin Suomen esityksestä viidennessä osapuolikokouksessa. Taigametsähanhi on taantunut vastaavassa ajassa 90luvun 100 000 linnuista vuoden 2009 63 000 lintuun, ja taantuma on edelleen jatkunut. Taigametsähanhen metsästysverotus on ollut 1020 % kannan koosta, ja kyseessä on Itämeren piirin harvalukuisin metsästettävä hanhilaji. Koska laji ei ole luokiteltu vaarantuneeksi IUCN:n toimesta, sen metsästys on mahdollista sopimuksen poikkeuksena. Jos osapuolikokous ei tee päätöstä allin luokituksen muuttamisesta, voidaan allin metsästystä voidaan jatkaa. Metsästystä on kuitenkin syytä rajoittaa merkittävästi kannan elvyttämiseksi. Tukkakoskelon tila ja metsästys Tukkakoskelon kanta on pesimäkantaarvioiden mukaan taantunut merkittävästi. Lintuatlaksen mukaan tukkakoskelon pesimäkanta Suomessa on taantunut 90luvun lopun 3040 000 parista 2006 2009 arvion 2535 000 pariin. Taantuman syytä ei tiedetä. Tukkakoskelon keskimääräinen saalis vuosina 20032013 oli 1 500 lintua, 23 % Suomen pesimäkannasta. Tukkakoskelo on saaliina satunnainen, eikä metsästyksellä voida katsoa olevan vaikutusta kannan tilaan. Jos ehdotetut muutokset hyväksytään, tukkakoskelon metsästystä voidaan jatkaa. Kuovin, metsähanhen ja allin kansainväliset hoitosuunnitelmat (Single Species Action Plan)
4(7) Osapuolikokoukseen on toimitettu hyväksyttäväksi kolme Suomessa esiintyvän lajin kansainvälistä hoitosuunnitelmaa: kuovi, alli ja taigametsähanhi. Näistä alli ja taigametsähanhi ovat Suomessa riistalajeja. Molemmissa hoitosuunnitelmissa on kirjaukset hoitosuunnitelman puitteissa toteutettavasta adaptiivisesta metsästyssäätelystä. Kuovi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji. Suomen johdolla valmistelu taigametsähanhen kansainvälinen hoitosuunnitelma on ensimmäinen taantuvalle riistavesilinnulle laadittu suunnitelma, missä keskeisessä roolissa on muuttoreitin tason kestävä metsästys. Uraa uurtava hoitosuunnitelma luo pohjaa Euroopassa toteuttavalle vesilintujen muuttoreitin tason metsästyssäätelylle, mikä on edellytys metsästyksen kokonaiskestävyydelle ja riistavesilintujen metsästyksen turvaamiselle. Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta tehty sopimus (AEWA) Sopimus Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta (SopS 9/2000, AEWAsopimus) on tehty Haagissa 15.8.1996 muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemiseksi tehdyn nk. Bonnin yleissopimuksen (SopS 62/1988) tarkoittamaksi alueelliseksi sopimukseksi. Se on tullut Suomessa voimaan 1.1.2000. Sopimuksella on tällä hetkellä 75 osapuolta, joista 40 Euraasian (EU mukaan lukien) ja 35 Afrikan alueelta. AEWA sopimuksen piiriin kuuluu tällä hetkellä 255 lintulajia, jotka ovat ekologisesti riippuvaisia kosteikoista ainakin osan vuodesta. Tällaisia lintuja ovat kuikat, uikut, pelikaanit, merimetsot, haikarat, rantakanat, flamingot, sorsat, hanhet ja joutsenet, kurjet, kahlaajat sekä lokit ja tiirat. Maantieteellisesti sopimus kattaa 117 valtiota Euroopassa, osissa Aasiaa, Keski Itää ja Afrikkaa sekä Kanadan. Sopimuksen osapuolet kokoontuvat käsittelemään sopimuksen toimeenpanoon liittyviä asioita joka kolmas vuosi. Sopimuksen sihteeristö sijaitsee Bonnissa. Osapuolikokouksessa käsiteltävät tieteelliset asiat valmistelee sopimuksen tekninen komitea. Sopimuksen politiikkaan, hallintoon ja talouteen liittyvät asiat käsittelee sopimuksen pysyvä komitea. Sopimus tekee mahdolliseksi sopimuspuolien koordinoidut ja yhteiset toimet kulloinkin kyseessä olevan vesilinnun muuttoreitillä. Sopimuksen piiriin kuuluvat 255 lintulajia on esitetty sopimuksen liitetaulukossa, jossa kunkin lajin sopimuksen kannalta tärkeät populaatiot on ryhmitelty niiden vaatimien suojelutoimien ja koon mukaan kolmeen ryhmään. Sopimuksen tekninen komitea seuraa säännöllisesti sopimusalueen muuttavien vesilintupopulaatioiden tilaa, jonka perusteella em. liitetaulukko tarvittaessa päivitetään. Suojelutoimet on tarkemmin määritelty sopimuksen liitteenä olevassa toimintasuunnitelmassa (Action plan). Läntisellä palearktisella alueella vesilinnut muuttavat etelään laajalta alueelta, joka kattaa Kanadan arktisen alueen ja Grönlannin lännessä ja KeskiSiperian idässä. Nämä linnut muuttavat etelään syksyllä läpi Euroopan, Välimeren alueen ja Keski Idän viettääkseen pesimäkauden ulkopuolisen ajan lopulta Afrikassa. Muuttomatkallaan nämä vesilinnut tarvitsevat sopivien levähdyspaikkojen verkoston pesimäalueiden ja talvehtimisalueiden välille. Oli siis olemassa perusteltu tarve toimia koordinoidusti kansainvälisellä tasolla muuttavien vesilintujen ja niiden kosteikkoelinympäristöjen suojelemiseksi. Useat vesilinnut muuttavat vuosikiertonsa aikana pitkiä matkoja ja 4(4) seuraavat tällöin vuodesta toiseen samoja muuttoreittejä (flyway systems), jotka yhdistävät pohjoisen pallonpuoliskon pesimäalueet etelän talvehtimisalueisiin EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely
Käsittely Euroopan parlamentissa 5(7) Kansallinen valmistelu Ministeriöiden välinen koordinointi YM/MMM Eduskuntakäsittely Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Suomessa metsästystä säädellään metsästyslailla (615/1993) ja metsästysasetuksella (666/1993). Metsästyslain 5 :n mukaan alli ja tukkakoskelo ovat riistaeläimiä. Metsästyslain 37 :ssä säädetään riistaeläinlajien rauhoittamisesta ja aina rauhoitetuista riistaeläinlajeista. Metsästysasetuksen 24 :n 1 momentin 12 kohdassa on säädetty alli ja tukkakoskelon yleinen rauhoitusaika 1.1. 20.8. kello 12 saakka. Ahvenanmaan itsehallintolain perusteella Ahvenanmaan metsästystä säädellään Ahvenanmaan metsästyslailla (Jaktlag för landskapet Åland, 1985:31) ja metsästyksestä annetulla asetuksella (Landskapsförordning om jakt, 2006:70). Ahvenanmaan metsästyslaissa alli ja tukkakoskelo samoin kuin pilkkasiipi, jota ehdotettu liitteen muutos myös koskee, kuuluvat metsästettäviin lintulajeihin. Allia ja tukkakoskeloa voidaan metsästää 1.9.31.12, pilkkasiivelle metsästysaikaa ei ole säädetty. Ahvenanmaan maakuntahallitusta on informoitu sähköpostiviestillä 2. ja 16. 10. 2015. Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot YM: ylitarkastaja Matti Osara, p. +358 2952 50216 (laatija) MMM: neuvotteleva virkamies Sami Niemi, p. +358 295 16 2391 Ålands lanskapsregering: vikarierande byråchef /Naturvårdsintendet Inkeri Ahonen, p. +358 18 25453 Suomen riistakeskus:erikoissuunnittelija Mikko Alhainen, p. +358 9 2727 8130
6(7) EUTORItunnus Liitteet Viite
7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi