PERHE HOITOTYÖSSÄ JA KUNTOUTUKSESSA 2002 2005 TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISHANKKEEN RAPORTTI

PERHE HOITOTYÖSSÄ JA KUNTOUTUKSESSA 2002 2005 TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISHANKKEEN RAPORTTI Asta Heikkilä, Merja Finne ja Eija Paavilainen (toim.) ETELÄ-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 2005 Julkaisusarja C: Monisteet

LUKIJALLE Näyttöön perustuva toiminta on keskeinen tavoite niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin kehitettäessä terveydenhuoltoa vastaamaan entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin ihmisten, perheiden ja väestön tarpeisiin. Näyttöön perustuvan toiminnan kehittämistä edellytetään Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2004 2007. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -tutkimus- ja kehittämishanke on vastannut Etelä-Pohjanmaan alueella näyttöön perustuvan toiminnan ja sen kehittämisen vaatimiin haasteisiin. Yhteistyökumppaneina tässä tutkimus- ja kehittämishankkeessa ovat olleet Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen seudun terveysyhtymä, Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Etelä-Pohjanmaan hoitotyön kehittämisseura ry. sekä Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos. Hankkeessa on pyritty yhteistyössä tutkijoiden, kouluttajien, johtajien ja hoitamisen käytännön työntekijöiden kanssa toteuttamaan näyttöön perustuvaa toimintaa, tuottamaan tutkimustietoa sen pohjaksi sekä kehittämään toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tässä julkaisussa esitellään Etelä-Pohjanmaan alueella toteutettua Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -hanketta (2002 2005) ja siihen sisältyviä osahankkeita. Esiteltävät osahankkeet antavat monipuolisen kuvan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella käynnissä olevasta perhekeskeisen hoidon tutkimuksesta ja tutkimustietoon perustuvasta kehittämistyöstä. Muutamat osahankkeet ovat alkuvaiheessa, osa on hyvin käynnissä ja osa hankkeista on jo raportointivaiheessa. Hankkeet ovat hyvin erityyppisiä. Niihin sisältyy kehittämistyötä terveydenhuollon työyksiköissä, terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetöitä, pro gradu -tutkielmia tai väitöskirjoja tai ne ovat jo väitelleiden tutkimushankkeita. Yhteistä kaikille on se, että ne etenevät toimintatutkimuksen idealla. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -hankkeen toteutukseen on sen eri vaiheissa ja eri tavoin osallistunut suuri joukko eri henkilöitä ja organisaatioita. Esitämme heille kaikille lämpimät kiitokset hyvästä yhteistyöstä! Seinäjoella 8. marraskuuta 2005 Asta Heikkilä Merja Finne Eija Paavilainen TtM, hoitotyön yliopettaja TtT, fysioterapian yliopettaja TtT, professori Seinäjoen ammattikorkeakoulu Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tampereen yliopisto Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Hoitotieteen laitos

SISÄLLYS 1 PERHE HOITOTYÖSSÄ JA KUNTOUTUKSESSA -HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT ----4 2 PERHEKESKEISEN HOIDON KEHITTÄMINEN ETELÄ-POHJANMAALLA ------------7 3 OSAHANKKEET ESITTELYSSÄ--------------------------------------------------------------------- 11 Osahanke 1: Perhehoitotyön toteutuminen lasten hoitotyössä --------------------------------------------------------11 Osahanke 2: Perhehoitotyön toteutuminen päiväkirurgisessa hoitotyössä ------------------------------------------12 Osahanke 3: The Discharge of Frail Older People from Acute Hospitals-------------------------------------------14 Osahanke 4: Sydänpotilaiden perheiden tukeminen --------------------------------------------------------------------15 Osahanke 5: Interstielli kystiitti (ic) potilaiden hoitotyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla ja Suomessa -----17 Osahanke 6: The Discharge of Frail Older People from Acute Hospitals: Finland vs. Japan-------------------19 Osahanke 7: Telematics in health care for supporting healthy and independent living of elderly people (Hebuite I) -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------21 Osahanke 8: ITSE-HANKE ETELÄ-POHJANMAALLA: Vanhusten ja vammaisten itsenäisen suoriutumisen edistäminen uuden teknologian avulla ---------------------------------------------------------------------------------------25 Osahanke 9: ILOLLA KOTONA -SATEENVARJOHANKE: Vanhusten kotihoidon työkulttuurin kehittämisprojekti Etelä-Pohjanmaalla --------------------------------------------------------------------------------------29 Osahanke 10: Terveyskasvatus Ähtärinjärven kansanterveystyön ky:n alueen peruskouluissa-------------------31 Osahanke 11: Uusien toimintamallien kehittäminen lasten- ja nuorisopsykiatrisessa hoitotyössä---------------32 Osahanke 12: Pikkulapsiperheiden vuorovaikutuksen tukeminen ----------------------------------------------------35 Osahanke 13: Äitien ja isien saama tuki raskauden, synnytyksen ja vauvan neljän ensimmäisen kuukauden aikana ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------37 Osahanke 14: Solunsalpaajahoitoa saavan munasarjasyöpää sairastavan potilaan hoitotyön kehittäminen --39 Osahanke 15: Potilaan ja saattajan saama ohjaus päivystyspoliklinikalla------------------------------------------43 Osahanke 16: Hyvän hoidon kehittäminen palvelulinjan eri vaiheissa lastentautien toimintayksikössä --------44 Osahanke 17: Perhehoitotyön kehittäminen perusterveydenhuollon muistiyksikössä------------------------------46 Osahanke 18: SON KAIKKI KOTIA PÄIN - Ikäkeskuksen kehittämishanke ----------------------------------------47 Osahanke 19: New Model of Elderly Care utilizing Telematics (Hebuite II)----------------------------------------48 Osahanke 20: Omahoitajatyön ja perhehoitotyön kehittäminen akuuttipsykiatrian vastuualueella--------------50 Osahanke 21: Perhehoitotyön toteutumisen vaikutusten arviointipilotti päiväkirurgisessa yksikössä -----------52 Osahanke 22: Psoriasista sairastava potilas ja hänen perheensä ----------------------------------------------------54 Osahanke 23: Potilaan ja perheen tiedonsaanti ja ohjaus poliklinikalla --------------------------------------------55 Osahanke 24: Lapsiperheiden moniammatillinen terveyttä edistävä tukeminen - uuden toimintamallin kehittäminen, kokeilu ja arviointi ---------------------------------------------------------------------------------------------56 Osahanke 25: Syöpäpotilaan perhehoitotyön kehittäminen -----------------------------------------------------------57 Osahanke 26: Ratkaisukeskeisen toimintamallin systemaattinen toteuttaminen perhehoitotyössä osastolla T558 Osahanke 27: Hyvä alku elämälle -päihteitä käyttävän odottavan äidin hoitoketju Seinäjoella -----------------60 Osahanke 28: Perheiden tukeminen elämänkulun eri vaiheissa ------------------------------------------------------61 4 HANKKEESEEN LIITTYVÄT VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSET----------------------------- 64 Perheenlisäys isien kokemana fenomenologinen tutkimus-----------------------------------------------------------64 Perhesynnytys keisarinleikkauksella - empiiriseen aineistoon perustuvan teorian kehittäminen-----------------65 Perheen voimavaroja vahvistava ohjaus empiiriseen aineistoon perustuvan substantiivisen teorian rakentaminen aikuisen perheenjäsenen päiväkirurgisen hoidon yhteydessä--------------------------------------------66 Akuutista sydäninfarktista selviytyminen - potilaan ja hänen perheensä selviytymistä kuvaavan substantiivisen teorian kehittäminen------------------------------------------------------------------------------------------------------------67 Miten yhteinen tavoite toteutuu moniammatillisena verkostotyönä? -------------------------------------------------71

1 PERHE HOITOTYÖSSÄ JA KUNTOUTUKSESSA -HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT Paavilainen Eija, TtT, professori, hoitotieteen laitos, Tampereen yliopisto/etelä-pohjanmaan sairaanhoitopiiri (eija.paavilainen@uta.fi) & Heikkilä Asta, TtM, yliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö (asta.heikkila@seamk.fi) Perhekeskeisyydellä on hoitotyössä perinteisesti tarkoitettu perheen pitämistä asiakkaan, yksilön taustatekijänä ja ympäristönä. Perhekeskeisyys on mainittu hoitotyön periaatteena, ja sen merkitys on usein jäänyt hoitotyön käytännössä melko pintapuoliseksi. Vain harvoin asiakkaana olevan yksilön perheenjäseniä on konkreettisesti huomioitu hoidossa tai pidetty heitä myös asiakkaina. Perhekeskeisyys on käytännössä tarkoittanut sitä, että perheenjäseniltä on kysytty tietoja potilaasta tai sitä että perheenjäsenten on oletettu tukevan potilasta esimerkiksi sairauden tai kriisin kohdatessa. Se että myös potilaan perheenjäsenet odottavat hoitajilta tietoa ja tukea, on jäänyt hoitotyössä lähes huomiotta. Perhekeskeisyyden periaatteen konkretisoiminen perheiden todelliseksi kohtaamiseksi ja hoitamiseksi on perhehoitotyön yhtenä tavoitteena. Hoitotyössä on aina mietittävä, miten merkityksellistä perheen huomioiminen on, tilannekohtaisesti. Perhehoitotyön tavoitteena on lisätä sekä yksilöiden että perheiden hyvinvointia. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -tutkimus- ja kehittämishankkeen juuret ulottuvat vuoteen 1994, jolloin käynnistyi perhehoitotyön kehittämisprojekti yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuolto-organisaatioiden yhteistyönä. Projektia koordinoi Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskus. Perhehoitotyön projektin tavoitteena oli tutkimus- ja kehittämistyön keinoin edistää perheiden hoitamista terveydenhuollossa sekä etsiä ja kehittää keinoja perheiden hoitamisen kehittämiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Projekti aloitettiin professori Marita Paunonen-Ilmosen (Tampereen yliopisto), rehtori Vuokko Karjalan (Satakunnan amk) ja rehtori Kaija Manninen-Kontaksen (Seinäjoen amk) keskustelujen ja ideoinnin tuloksena, jossa he totesivat kolmikantayhteistyön olevan tehokas keino tehdä kehittämisja tutkimusyhteistyötä. Ideana oli se, että alusta asti mukana olisivat siis työelämä, yliopisto ja ammattikorkeakoulut. (Manninen 1996.) Seinäjoen, Satakunnan ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan yksiköt sekä kyseisten paikkakuntien perusterveydenhuollon organisaatiot (Seinäjoki, Pori ja Tampere) ovat olleet alusta asti mukana perhehoitotyön kehittämistyössä. Hankkeen edistyessä mukaan ovat tulleet erikoissairaanhoidon organisaatiot (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri/tampereen yliopistollinen sairaala, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri/seinäjoen keskussairaala ja Satakunnan sairaanhoitopiiri/satakunnan keskussairaala). Projektin ensimmäisestä vaiheesta 4

on julkaistu kaksi raporttia (Paavilainen ym. 1999, 2002). Ensimmäisessä raportoitiin hankkeessa tehdyistä tutkimuksista ja opinnäytetöistä vuosilta 1994 1999, ja toisessa vuosilta 1999 2001. Esitellyissä tutkimuksissa on saatu tietoa perheiden kokemuksista heidän asiakkuudestaan terveydenhuollon palveluiden piirissä. Jatkuva perhehoitotyön laadun kehittäminen sekä monitieteinen ja moniammatillinen hoidon kehittäminen ovat jatkuvia, perhehoitotyön tulevaisuuden päämääriä. Perhehoitotyön kehittäminen jatkui sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa em. kolmella alueella uutena projektina teemalla Perheiden voimavarojen tunnistaminen ja käyttöönotto vuosina 2002 2005. Etelä-Pohjanmaan osuutta tässä projektissa kuvataan tässä raportissa. Kukin edellä mainittu paikkakunta on toteuttanut kehittämistyötä omalla alueellaan, omana työryhmänään ja alueen tarpeiden mukaan. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -hanke on siis osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen koordinoimaa Perhehoitotyön projektia. Hankkeen johtoryhmän puheenjohtajana on professori Päivi Åstedt-Kurki. Tampereen yliopiston hoitotieteen professorit tekevät, johtavat ja ohjaavat tutkimustyötä Pirkanmaan (Päivi Åstedt-Kurki) ja Etelä- Pohjanmaan (Eija Paavilainen) sairaanhoitopiireissä. Perhehoitotyön projekti etenee yhteisten lähtökohtien pohjalta eri osa-alueilla ja eri yksiköissä tarpeenmukaisesti ja omassa aikataulussaan. Etelä-Pohjanmaalla perhehoitotyön kehittämistyön vastuuhenkilöinä olivat alkuvaiheessa (1994 1997) yliopettaja Päivikki Koponen Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksiköstä ja johtava ylihoitaja Markku Mattila ja Marja-Liisa Rasmus Seinäjoen seudun terveyskeskuksesta. Perhehoitotyön kehittämisprojekti Etelä-Pohjanmaalla jakautui neljään itsenäisesti toimivaan osaprojektiin (lastenneuvolatyön, kouluterveydenhuollon, vanhusten ja pitkäaikaissairaiden potilaiden hoidon kehittäminen). (ks. Koponen 1996.) Vuonna 1998 perhehoitoyön kehittäminen laajeni erikoissairaanhoitoon ja hanke sai nimeksi Perhekeskeisyyden kehittäminen hoitotyössä (1998 2001). Projekti jakautui kolmeen osaprojektiin, jotka koskivat 1) syöpää sairastavan potilaan ja hänen perheensä selviytymisen tukemista hoitotyössä, 2) perhekeskeisyyden toteutumista lasten hoitotyössä ja 3) perhekeskeisyyden toteutumista päiväkirurgisten potilaiden hoitotyössä. Ensimmäisestä osahankkeesta vastasi yliopettaja Merja Kuuppelomäki ja kahdesta muusta yliopettaja Anneli Sarajärvi Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksiköstä. (Ks. Kuuppelomäki 2001; Sarajärvi, Majasaari & Holkko 2001; Sarajärvi ym. 2001; Sarajärvi & Majasaari 2003.) Kehittämishankkeisiin on sisältynyt muun muassa tutkimustoimintaa, koulutusta, uusien toimintatapojen rakentamista sekä opinnäytetöitä. Vuosina 2002 2005 perhehoitotyön kehittäminen alueella jatkui sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa uutena projektina, joka sai nimeksi Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa. Hankkeen nykytilasta ja tulevaisuudesta kerrotaan tämän julkaisun edetessä lisää. 5

Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -tutkimus- ja kehittämishankkeeseen on saatu rahoitusta Opetusministeriöstä (esimerkiksi koordinaattorin työpanokseen) sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tutkimus- ja kehittämisrahastosta (esimerkiksi koulutusosuuksiin). EVO-rahoitusta on saatu tutkimus- ja kehittämishankkeen tutkimusosuuksiin sekä sivutoimisen hoitotieteen professorin palkkaamiseen vuoden 2002 alusta lähtien. Lisäksi kukin yhteistyöorganisaatio on ollut rahoittamassa hanketta omavastuurahoitusosuudella. LÄHTEET Koponen, P. (toim.) 1996. Perhehoitotyön kehittämisprojekti Seinäjoella. Julkaisusarja A: tutkimukset 1/96. Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö, terveydenhuolto-oppilaitos. Kuuppelomäki, M. 2001. Perhehoitotyön jatkoprojekti Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksikössä. Teoksessa E. Paavilainen, M. Kuuppelomäki, I. Murtonen, K. Sirola, L. Tuominen-Saarela & P. Nieminen (toim.) Perhehoitotyön kehittäminen Tampereen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuollon organisaatioiden yhteistyönä. Projektin raportti. Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskuksen julkaisuja 3. Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos, 12 25. Manninen, K. 1996. Saatesanat. Teoksessa Koponen, P. (toim.) Perhehoitotyön kehittämisprojekti Seinäjoella. Julkaisusarja A: tutkimukset 1/96. Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö, terveydenhuolto-oppilaitos, 3 5. Paavilainen E, Kuuppelomäki M, Murtonen I, Sirola K, Tuominen-Saarela L. & Nieminen P. (toim.) 1999. Perhehoitotyön kehittäminen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuollon organisaatioiden yhteistyönä Seinäjoella, Porissa ja Tampereella. Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos. Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskuksen julkaisuja 1. Paavilainen E, Kuuppelomäki M, Murtonen I, Sirola K, Tuominen-Saarela L. & Nieminen P. (toim.) 2001. Perhehoitotyön kehittäminen Tampereen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuollon organisaatioiden yhteistyönä. Projektin raportti. Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos. Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskuksen julkaisuja 3. Sarajärvi, A., Majasaari, H. & Holkko, M. 2001. Perhehoitotyön toteutuminen päiväkirurgisessa hoitotyössä. Potilaiden ja henkilökunnan käsityksiä perhehoitotyön nykytilanteesta Seinäjoen keskussairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Julkaisusarja B: Raportit. Sarajärvi A, Risku A, Rahko R. & Kinanen J. 2001. Perhehoitotyön toteutuminen lasten hoitotyössä Perheiden ja hoitohenkilökunnan käsityksiä perhehoitotyön nykytilanteesta Seinäjoen sairaalan lastentautien tulosyksikössä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja A: Tutkimukset. Sarajärvi A. & Majasaari H. 2003. Yhteistoiminnallisuudella kohti perhelähtöistä hoitotyötä. Seinäjoen keskussairaalan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksikön perhehoitotyön kehittämisprojekti vuosina 1999-2001. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja B: Raportit. Åstedt-Kurki P, Paavilainen E, Aalto P, Ijäs S. & Luojus K. 2004. Hoitotieteellinen tutkimus- ja koulutusyhteistyö sairaanhoitopiirien ja yliopiston välillä: Esimerkkejä Pirkanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Pro Terveys/2004, 4-7. 6

2 PERHEKESKEISEN HOIDON KEHITTÄMINEN ETELÄ-POHJANMAALLA Paavilainen Eija, TtT, professori, hoitotieteen laitos, Tampereen yliopisto/etelä-pohjanmaan sairaanhoitopiiri (eija.paavilainen@uta.fi) Ideana perhekeskeisessä hoidossa on se, että potilaiden nähdään kuuluvan perheeseensä myös sairaalassa ollessaan tai muuten terveydenhuollon palveluita käyttäessään. Perhe otetaan tilanteen ja tarpeen mukaisesti hoidossa huomioon. Potilaan perheenjäsenet nähdään yhteistyökumppaneina, joilta saadaan tietoa potilaasta ja joiden kanssa keskustellaan esimerkiksi potilaan jatkohoidosta ja kotiuttamiseen liittyvistä asioista. Potilaan perheenjäsenet nähdään myös tietoa ja tukea tarvitsevina ihmisinä, joilla on oma tärkeä roolinsa potilaan toipumisessa. Potilaan kotitilanteen tiedetään vaikuttavan sairastumiseen ja siitä toipumiseen. Jotta hoito voisi olla parasta mahdollista tietylle potilaalle, tulee hoitavien henkilöiden tietää jotakin potilaan elinympäristöstä, eli siitä mistä hän tulee ja mihin menee sairaalasta lähdettyään. Perhekeskeinen hoitotyö, perhehoitotyö, tarkoittaa siten hyvää hoitamista, jossa potilaana olevan tai terveydenhuollossa asioivan elämäntilanne ja lähiympäristö otetaan hoidossa tarpeenmukaisesti huomioon. Se tarkoittaa perhekeskeisyyden periaatteen konkreettista ja asiakaslähtöistä soveltamista käytännön hoitotilanteissa. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen, Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Etelä-Pohjanmaan alueen terveydenhuollon organisaatioiden välillä on ollut kiinteää yhteistyötä jo 1990-luvun alkupuolelta. Yhteistyön tavoitteena on ollut kehittää hoitotyön laatua tutkimuksen ja opetuksen keinoin. Hoitotyön laadun kehittäminen on tarkoittanut potilaiden ja heidän perheidensä mahdollisimman hyvää hoitamista siten, että heidän hyvinvointinsa ja terveytensä lisääntyisi. Yhteistyön tuloksista on kirjoitettu kolme raporttia (Koponen 1996; Paavilainen ym. 1999; Paavilainen ym. 2000), joissa kuvataan nykyisen tutkimus- ja kehittämishankkeen lähtökohtia. Vuoden 2002 alusta monivuotinen yhteistyö virallistettiin siten, että Tampereen yliopiston toiseen hoitotieteen professuuriin liitettiin tutkimustyö Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Tämänkaltaista yhteistyötä yliopiston ja keskussairaalapiirin välillä ei ole muualla Suomessa. Tässä Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -hankkeessa yhdistyvät perhehoitotyön tutkimus, kehittämistyö ja koulutus Etelä-Pohjanmaan alueella. Mukana ovat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen seudun terveysyhtymä, Hoitotyön kehittämisseura ja Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos. Tutkimus- ja kehittämishankkeeseen kuuluu 28 osahanketta, joissa tutkitaan ja kehitetään lapsiperheiden, aikuisperheiden ja vanhusperheiden hoitamista. Näitä osahankkeita tutkimustehtävineen, tutkimusryhmineen, nykyvaiheineen ja 7

julkaisuineen kuvataan tässä, käsillä olevassa julkaisussa. Yhteistyötä on kuvattu ja esitelty myös muissa artikkeleissa (Paavilainen & Finne 2003; Paavilainen 2003; Åstedt-Kurki ym. 2004) ja koulutustilaisuuksissa (ks. lähteet) sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Koordinaattorina hankkeessa työskentelee yliopettaja, TtT Merja Finne (syksyn 2005 hänen tilallaan toimii yliopettaja, TtM Asta Heikkilä), ja suuri joukko muita henkilöitä edellä mainituista organisaatioista osallistuu eri osahankkeisiin. Tutkimus- ja kehittämishankkeella on 2-3 kertaa vuodessa kokoontuva ohjausryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella, ohjata ja arvioida hanketta ja sen toteutumista. Sen puheenjohtajana toimii hallintoylihoitaja, terveydenhuoltoneuvos Saara Ijäs Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä. Lisäksi hankkeella on työryhmä, joka kokoontuu noin joka toinen kuukausi ja jonka tehtävänä on hankkeen suunnittelu ja toteutus. Sen puheenjohtajana toimii professori Eija Paavilainen. Työ- ja ohjausryhmät muodostuvat alueella toimivien yhteistyökumppaneiden edustajista (ks. Liite 1). Tässä julkaisussa esitellään lyhyesti tiivistelminä Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -hankkeen osahankkeet. Ne antavat monipuolisen kuvan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella käynnissä olevasta perhekeskeisen hoidon tutkimuksesta ja tutkimustietoon perustuvasta kehittämistyöstä. Jotkut osahankkeet ovat vasta alkamassa, osa on hyvin käynnissä ja osa hankkeista on loppusuoralla eli raportointivaiheessa. Hankkeet ovat erityyppisiä. Niihin sisältyy kehittämistyötä, terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetöitä, pro gradu -tutkielmia tai väitöskirjoja tai ne ovat jo väitelleiden tutkimushankkeita. Yhteistä kaikille on se, että ne etenevät toimintatutkimuksen idealla. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden tuottaman tiedon avulla pyritään kehittämään asiakkaiden, potilaiden ja näiden perheiden hoitamisen laatua ja sitä, että eri yksiköissä henkilökunta on itse tutkijoiden kanssa yhdessä kehittämässä perhekeskeistä hoitoa. Tutkimuksen ja kehittämistyön lisäksi hankkeessa on toteutettu myös koulutusta; useita perhehoitotyön koulutustilaisuuksia on järjestetty henkilökunnalle. Niihin on osallistunut satoja hoitajia ja muita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat saaneet perustietoa perheiden hyvästä hoitamisesta ja sen perusteista. On myös pohdittu perhehoitotyön suhdetta yksilövastuiseen hoitotyöhön, ja todettu niiden täydentävän erinomaisesti toisiaan. Keväällä 2005 järjestettiin henkilökunnalle koulutusta myös perhehoitotyön vaikuttavuuden arvioinnin perusteista, tavoitteista ja keinoista. Tavoitteena on se, että perhehoitotyön kehittymistä ja sen vaikutuksia yksilöiden, perheiden ja alueen väestön terveyteen ja hyvinvointiin pystyttäisiin mittaamaan ja arvioimaan. Perhehoitotyön perusteita ja mittaamista käsittelevien koulutustilaisuuksien jälkeen olisi tärkeää, että jokaisessa hoitoyksikös- 8

sä pohdittaisiin yhdessä sitä, miten näitä perheiden hoitamisen perusteita voidaan soveltaa oman osaston tai yksikön toiminnassa, ja miten perhekeskeisen hoidon vaikuttavuutta voitaisiin osoittaa. Tällä tavalla voitaisiin päästä yhä lähemmäs perhekeskeisen hoidon konkreettista kehittämistä, jossa otettaisiin entistä paremmin huomioon yksilöiden ja perheiden yksilölliset tarpeet. Yhteistyö, jota on tehty perhehoitotyön kysymyksissä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella, on ollut sekä innostavaa, mielenkiintoista että tehokasta. Tuntuu siltä, että hoitamisen kehittäminen entistä perhekeskeisempään suuntaan on mahdollista, järkevää ja käytännössä toimivaa. Tämä kuitenkin edellyttää jatkuvaa innostusta oman työn sisällölliseen kehittämiseen, joka tapahtuu tutkimustietoa hyödyntämällä ja soveltamalla. Tämä tarkoittaa sitä, että oman työn tulisi perustua tutkittuun tietoon eli näyttöön, joka hoitotyössä tarkoittaa nimenomaan hoitotieteellisen tutkimustiedon käyttöä ja soveltamista. Siitä hoitotyöntekijät saavat sitä evidenssiä, jota nykyään peräänkuulutetaan hyvän hoitamisen pohjaksi. Hyvä hoitaminen ja hyvä hoitotyön koulutus perustuvat aina tutkittuun tietoon siitä, mikä edistää asiakkaiden ja potilaiden terveyttä. Yhä enemmän pitäisi myös tutkia hoidon vaikuttavuutta. Myös muiden tieteenalojen tuottamaa tietoa tietysti tarvitaan hyvän hoitamisen mahdollistamiseksi, ja hyvän moniammatillisen yhteistyön edellytykseksi. Nykyinen tutkimus- ja kehittämishanke Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa on tullut siihen vaiheeseen, että on haluttu kerätä nyt käsillä olevaan julkaisuun koko hankkeen nykyvaihe. Siten voidaan arvioida, mitä kaikkea on saatu aikaan. On tullut myös aika suunnitella, mitä seuraa tämän nyt päättyvän tutkimus- ja kehittämishankkeen jälkeen. Monet osahankkeet ovat vielä kesken. On myös todettu, että yhteistyötä halutaan edelleen jatkaa. Yhteistyö jatkuukin uutena hankkeena, jonka nimi on Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa II toiminnan arviointi (2006 2008). Vuoden 2005 aikana on jo aloitettu Hoitotyön meetingien järjestäminen, joissa kerätään ja esitellään uutta hoitotieteellistä tutkimusta. Lisäksi hankkeessa on suunniteltu tutkimustiedon hankintaa ja käyttöä koskevaa koulutusta. Vuoden 2006 alusta hankkeessa aletaan keskittyä yhä enemmän sekä koko hankkeen että osahankkeiden näkökulmasta niiden sisällölliseen, koulutukselliseen ja vaikutusten arviointiin. Näistä aikomuksista ovat osoituksena esimerkiksi uudet tutkimukset, joissa kehitetään arviointimallia päiväkirurgiseen perhehoitotyöhön (osahanke 21) ja joissa pyritään mittaamaan perhehoitotyön toteutumista (osahanke 28). Näissä tuotettua tietoa voidaan jatkossa soveltaa muidenkin osatutkimusten arviointiin. Näin päästään jatkuvasti lähemmäs sitä mikä, on ollut alusta lähtien tavoitteena: näyttöön perustuvan perhekeskeisen hoidon kehittäminen ja potilaiden ja heidän perheidensä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. 9

LÄHTEET Paavilainen E, Kuuppelomäki M, Murtonen I, Sirola K, Tuominen-Saarela L. & Nieminen P. 1999. Perhehoitotyön kehittäminen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuollon organisaatioiden yhteistyönä Seinäjoella, Porissa ja Tampereella. Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos. Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskuksen julkaisuja 1. Paavilainen E, Kuuppelomäki M, Murtonen I, Sirola K, Tuominen-Saarela L. & Nieminen P. 2001. Perhehoitotyön kehittäminen Tampereen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja terveydenhuollon organisaatioiden yhteistyönä. Projektin raportti. Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos. Perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskuksen julkaisuja 3. Paavilainen E. 2003. Sydän ja perhe: Sydänsairautta sairastavat ja heidän perheensä tarvitsevat tukea. Sydänjoulu 2003, Etelä-Pohjanmaan Sydänpiiri, 4-6. Paavilainen E. & Finne M. 2003. Perhehoitotyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Epsari, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti 2/2003, 13-14. Åstedt-Kurki P, Paavilainen E, Aalto P, Ijäs S. & Luojus K. 2004. Hoitotieteellinen tutkimus- ja koulutusyhteistyö sairaanhoitopiirien ja yliopiston välillä: Esimerkkejä Pirkanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Pro Terveys/2004, 4-7. Esitykset, lehtiartikkelit ja seminaarit hankkeessa: Paavilainen E., Finne M., Koskinen H., Ijäs S., Ylihärsilä O., 2004. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa perhehoitotyön kehittäminen Etelä- Pohjamaalla. Posteri-esitys, Sairaanhoitajapäivät Hesinki. Paavilainen E., Ijäs S., Ylihärsilä O., Finne M., Koskinen H. 2004. Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa perhehoitotyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla. Posteri-esitys VIII kansallinen hoitotieteellinen konferenssi Hoitotieteellinen tutkimus näkyväksi kuinka vastata ihmisen ja yhteiskunnan haasteisiin Tampere. PERHE AUTTAA PARANTUMAAN Ilkka-lehti 17.4.2003 PERHEKESKEISYYS TÄRKEÄ OSA HOITOTYÖTÄ Ilkka-lehti/Tiedetiistai 20.5.2003 TÄHTI ETELÄ-POHJANMAALLE. Perhe näkyväksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Koulutuksen ja johtamisen näkökulma. Seinäjoki 28.4.2004 ja 3.6.2004 PERHEIDEN TUKEMINEN Perheiden hoitamisen kehittämispäivä 2004 Valtakunnallinen seminaari, Seinäjoki 11.11.2004. TÄHTI ETELÄ-POHJANMAALLE -SEMINAARIT 2005. Seminaarit paikallisille sosiaali- ja terveysalan organisaatioille. Seinäjoki 12.1 ja 13.1 ja 19.1 ja 20.1.2005 TÄHTI ETELÄ-POHJANMAALLE SEMINAARI 2. Seminaarit paikallisille sosiaali- ja terveysalan organisaatioille. Seinäjoki 5.10 ja 26.10.2005 Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa 2002 2005. Projektin päätös- ja juhlaseminaari. Seinäjoen keskussairaala 21.11.2005. 10

3 OSAHANKKEET ESITTELYSSÄ Seuraavassa esitellään kaikki Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -tutkimus- ja kehittämishankkeeseen (2002 2005) sisältyvät osahankkeet (yhteensä 28). Muutamat osahankkeet on toteutettu jo vuosien 1999 2001 aikana. Kyseiset hankkeet haluttiin kuitenkin sisällyttää myös tähän julkaisuun, sillä ne ovat olleet keskeisiä hankkeen toteuttamisessa ja niiden tuottamat julkaisut haluttiin liittää tähän hankkeeseen. Osahankkeiden vastuuhenkilöt ovat kirjoittaneet lyhyen kuvauksen hankkeesta sekä esittelevät hankkeen työryhmän ja hankkeeseen sisältyvät julkaisut. Kunkin tiivistelmän kirjoittaja/t on merkitty vahvennetulla tekstillä. Osahanke 1: Perhehoitotyön toteutuminen lasten hoitotyössä Marja-Liisa Haapamäki, ylihoitaja, Seinäjoen keskussairaala, lastentautien tulosyksikkö (marjaliisa.haapamaki@epshp.fi), Helena Koskinen, va.varajohtaja, Anneli Sarajärvi, yliopettaja, Hilkka Majasaari, lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö. Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli kehittää perhehoitotyötä Seinäjoen keskussairaalan lastentautien tulosyksikössä perheen tarpeita vastaavaksi. Tavoitteena oli aikaan saada sellaisia työelämän ja koulutuksen yhteistyömalleja, joiden avulla voidaan tukea perheitä heidän terveytensä edistämisessä. Perhehoitotyön kehittämisprojekti toteutettiin yhteistyössä Seinäjoen keskussairaalan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa 1999 2001 välisenä aikana. Seinäjoen keskussairaalan kehittämisen painopistealueina on potilaan oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon, jolloin keskeisenä periaatteena on perhelähtöisyys. Seinäjoen ammattikorkeakoulun toimintafilosofiassa painottuu työelämäyhteydet ja alueellinen tutkimus- ja kehittämistoiminta. Näiden pohjalta lähdettiin yhteistyössä kehittämään perhehoitotyötä työelämän edustajien ja kouluttajien kanssa. Kehittämisprojekti toteutettiin kehittävän työntutkimuksen periaatteita noudattaen, jonka tarkoituksena on muuttaa työyhteisön toimintaa, jotta työ voitaisiin tehdä laadukkaammin. Projektin alussa suoritettiin kartoitus perhehoitotyön nykytilasta Seinäjoen keskussairaalan lastentautien tulosyksikössä kevään 1999 aikana. Projektin aikana järjestettiin hoitohenkilökunnalle koulutustilaisuuksia. Projektin etenemistä ja tutkimustuloksia on esitetty kansallisissa ja kansainvälisessä konferenssissa. Lisäksi projektista on tuotettu kaksi tutkimusraporttia ja artikkeli. Opiskelijat ovat osallistuneet projektiin tekemällä opinnäytetöitä ja kehittämistehtäviä. Tässä projektissa hoito- 11

työntekijät ja koulutuksen edustajat ovat löytäneet yhteisen päämäärän hoitotyön kehittämiseen. Tämän kehittämisprojektin tulosten pohjalta on laadittu uudet tavoitteet perhehoitotyön jatkokehittämiselle. Tieteellinen artikkeli: Sarajärvi A, Haapamäki M-L. & Paavilainen E. Emotional and informational support for families during their child s illness. International Nursing Review (painossa). Raportit: Anneli Sarajärvi, Aija Risku, Raija Rahko & Jaana Kinanen 2001. PERHEHOITOTYÖN TOTEUTUMINEN LASTEN HOITOTYÖSSÄ - Perheiden ja hoitohenkilökunnan käsityksiä perhehoitotyön nykytilanteesta Seinäjoen sairaalan lastentautien tulosyksikössä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja A: Tutkimukset. Anneli Sarajärvi & Hilkka Majasaari 2003. YHTEISTOIMINNALLISUUDELLA KOHTI PERHELÄHTÖISTÄ HOITOTYÖTÄ. Seinäjoen keskussairaalan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksikön perhehoitotyön kehittämisprojekti vuosina 1999-2001. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja B: Raportit. Abstrakti: Anneli Sarajärvi, Marja-Liisa Haapamäki & Eija Paavilainen 2002. Staff Support to Families on Children s Ward. Suullinen esitys kansainvälisessä konferenssissa WENR Conference, 2002, 2-4, September, Geneva, Sveitsi. Osahanke 2: Perhehoitotyön toteutuminen päiväkirurgisessa hoitotyössä Sinikka Autere, ylihoitaja, Seinäjoen keskussairaala (sinikka.autere@epshp.fi), Hilkka Majasaari, lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö Tausta: Tämä hanke oli osa Seinäjoen keskussairaalan perhehoitotyön kehittämisprojektia vuosina 1999 2001. Projektin tarkoituksena oli kehittää hoitotyötä perheen tarpeita vastaavaksi päiväkirurgisessa hoitotyössä. Tavoitteena oli saada aikaan sellaisia koulutuksen ja työelämän yhteistyömalleja, joiden avulla voidaan tukea perheitä heidän terveytensä ja itsehoitoisuutensa edistämiseen sekä omien voimavarojen käyttöön päiväkirurgisessa yksikössä. Tavoite sateenvarjohankkeessa: Tiedottaa perhehoitotyön projektin toteutumisesta kansainvälisissä ja muissa julkaisuissa. 12

Toteutus: Artikkelin ja esityksen laatiminen kansainvälisiin konferensseihin ja julkaisuihin projektista. Projektin aikana käynnistynyt opinnäyteyhteistyö päiväkirurgisen yksikön kanssa jatkui sateenvarjohankkeen aikana. Projektin päättyminen käynnisti perhehoitotyön toteutumisen arviointipilotin päiväkirurgisessa yksikössä (osahanke 21). Tieteellinen artikkeli: Majasaari, H., Sarajärvi, A., Koskinen, H., Autere,S. & Paavilainen, E. 2005. Patients Perceptions of Emotional Support and Information Provided to Family Members. AORN Journal, 81(5), 1030-1039. Abstrakti: Sarajärvi, A., Majasaari, H., Autere, S. & Paavilainen, E. 2002. Information Provided to the Families of Day Surgical Patients as Assessed by the Patients. WENR Conference 2002. 2-4 September, Geneva. Poster-esitys. Raportit: Sarajärvi, A. & Majasaari, H. 2003. Yhteistoiminnallisuudella kohti perhelähtöistä hoitotyötä. Seinäjoen keskussairaalan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun terveysalan yksikön perhehoitotyön kehittäminen vuosina 1999-2001. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Julkaisusarja B: Raportit. Sarajärvi, A., Majasaari, H. & Holkko, M. 2001. Perhehoitotyön toteutuminen päiväkirurgisessa hoitotyössä. Potilaiden ja henkilökunnan käsityksiä perhehoitotyön nykytilanteesta Seinäjoen keskussairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Julkaisusarja B: Raportit. Opinnäytetyöt: Leppäaho, S. 2003. Aikuisten potilaiden kokemuksia perhehoitotyöstä korva-, nenä- ja kurkkutautien vuodeosastolla. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Rajala, T. 2003. Suonikohjuleikkaukseen tulevan potilaan ja hänen perheensä ohjaus päiväkirurgisessa yksikössä. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Koulutus: Majasaari, H. 2003. Näkyvä ja näkymätön perhe perhehoitotyön haasteet perioperatiivisessa hoitotyössä. Luento Suomen anestesiasairaanhoitajien syysopintopäivillä 30-31.10.2003 Helsinki. Majasaari, H. 2003. Perhehoitotyön toteutuminen päiväkirurgisessa hoitotyössä projektin toteutuminen 1999-2001 Seinäjoen keskussairaalan päiväkirurgisessa yksikössä. Luento perhehoitotyön projektien yhteistyötilaisuudessa Porin keskussairaalassa 20.11.2003 13

Osahanke 3: The Discharge of Frail Older People from Acute Hospitals Tutkimuksen johtaja: Prof. George Castledine, University of Central England, Birmingham, Iso- Britannia. Vastuuhenkilöt Suomessa: Helli Kitinoja, kv-päällikkö (helli.kitinoja@seamk.fi), Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Riitta Kiili, lehtori (riitta.kiili@seamk.fi), Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Yhteistyökorkeakoulut Kreikasta, Portugalista, Puolasta, Ruotsista ja Tsekin tasavallasta. Projektin tausta: Tutkimus kuului osana seitsemän Euroopan maan yhteiseen tutkimushankkeeseen. Suomen lisäksi hankkeessa olivat mukana Iso-Britannia, Kreikka, Portugali, Puola, Ruotsi ja Tsekin tasavalta. Kaikki mukana olevat korkeakoulut kuuluvat eurooppalaiseen COHEHREyhteistyöverkostoon (Consortium of Higher Education in Health Care and Rehabilitation). Suomesta tutkimushankkeessa oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun lisäksi mukana myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Seinäjoen Terveysyhtymä. Tutkimus oli ensimmäinen COHEHRE-verkoston piirissä toteutettu tutkimushanke. Seinäjoen ja Etelä-Pohjanmaan alueella tutkimus toimi luonnollisena jatkona valtakunnalliselle hoitotyön kehittämishankkeelle, jossa oli vuosina 1996 1998 selvitetty organisaatioiden ja asiantuntijoiden välistä tiedonkulkua ja hoidon jatkuvuutta. Tavoitteet: Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa ja levittää tietoa vanhuspotilaan kotiutumisprosessiin liittyvistä parhaista toimintatavoista tiedonkulun ja hoidon jatkuvuuden parantamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa terveysalan koulutuksen kehittämiseksi Euroopan maissa. Projektin toteutus: Tutkimus toteutettiin vuosina 1998 2000. Kohderyhmäksi valittiin yli 75- vuotiaat vanhukset, jotka olivat olleet leikkauksessa ja kotiutuneet omaan kotiinsa sairaalassa olon jälkeen. Suomessa kohderyhmä rajattiin reisiluun kaulan murtuman saaneisiin vanhuksiin. Jokaisessa seitsemässä maassa haastateltiin yhteensä kymmentä vanhusta ja haastattelut suoritettiin heidän kotonaan. Apuna haastattelussa käytettiin Ida Roberts`n kyselylomaketta, joka käännettiin kunkin maan omalle kielelle. Etelä-Pohjanmaalla haastattelut suorittivat kaksi sairaanhoitajaa työparina, toinen heistä työskenteli Seinäjoen sairaalassa, toinen Seinäjoen terveyskeskuksessa. Yhteen haastatteluun kului aikaa keskimäärin kolme tuntia. Kerätty aineisto käsiteltiin kvantitatiivisesti sekä sisällönanalyysimenetelmää hyväksi käyttäen. Ennen haastatteluja laadittiin kuvaukset jokaisen maan terveydenhuoltojärjestelmästä, valtakunnallisista ja alueellisista kotiutumiskäytännöistä ja kotiutumiseen liittyvistä ohjeistoista sekä sairaaloista, joiden potilaina haastateltavat olivat olleet. Tulokset: Tutkimuksen tuloksena syntyivät kuvaukset leikkauksessa olleen vanhuksen kotiutumisprosessista seitsemässä Euroopan maassa. Lisäksi saatiin tietoa sairaalassa olleen vanhuksen selviy- 14

tymisestä kotona kotiutumisen jälkeen. Myös organisaatioiden välinen tiedonkulku lisääntyi tutkimuksen myötä. Tieteellinen artikkeli: Helli Kitinoja, Riitta Kiili, Merja Finne, Anneli Sarajärvi, Irma Arola, Marja-Leena Yli-Hukkala, Marja- Liisa Haapamäki. Discharge of the Older People with Fractured Femur from Acute Hospital and Health Centre. International Research Project on Elderly Care: The Report from Finland. Artikkeli tarjottu julkaistavaksi kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä International Journal of Nursing Practice Raportit: Georg Castledine & Maj Aldskogius 2001. THE DISCHARGE OF FRAIL OLDER PEOPLE FROM ACUTE HOSPITALS A report of a Comparative Multi-professional Pilot Study Involving Seven European Countries and Supported by COHEHRE. Seitsemän Euroopan maan yhteinen raportti. Helli Kitinoja, Riitta Kiili, Irma Arola, Merja Finne, Marja-Liisa Haapamäki, Anita Heiska, Ari Ojanen, Anneli Sarajärvi, Marja-Leena Yli-Hukkala & Oili Ylihärsilä 2001. DISCHARGE OF THE OLDER PEOPLE WITH FRACTURED FEMUR FROM ACUTE HOSPITAL AND HEALTH CENTRE - International Research Project on Elderly Care: The National Report from Finland. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja A: Tutkimukset. Abstrakti: Merja Finne, Riitta Kiili & Helli Kitinoja 2002. DISCHARGE OF THE OLDER PEOPLE WITH FRACTURED FEMUR FROM ACUTE HOSPITAL AND HEALTH CENTRE - International Research Project on Elderly Care: The Report from Finland. Posteri: Kansallinen foorumi: aktiivinen ja elämään suuntautuva vanheneminen. Jyväskylä 11 12.2.2002. Opinnäytetyö: Katja Rankila 2001. SITTE MENI LONKKA HAJALLE. Lonkkamurtumapotilaiden kokemuksia murtumasta ja siitä kuntoutumisesta. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Osahanke 4: Sydänpotilaiden perheiden tukeminen Paavilainen Eija, TtT, professori, Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (Seinäjoen osahankkeen johtaja), (eija.paavilainen@uta.fi), Åstedt-Kurki Päivi, THT, professori, Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri/tutkimusyksikkö (koko tutkimushankkeen johtaja), Tarkka Marja-Terttu, THT, dosentti, Lehti Kristiina, HTM, amanuenssi, Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tutkimusryhmään kuuluvat myös Panula Liisa, ylihoitaja, Hyllinen Ritva, osastonhoitaja, Rekiaro Matti, ylilääkäri sekä sydänyksikön henkilökunta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sydänpotilaiden perheiden kokemaa terveyttä ja toimivuutta sekä tarkastella näiden yhteyttä perheiden sairaalassa saamaan sosiaaliseen tukeen. Tavoitteena on kehittää toimintamalleja, joilla tukea voidaan lisätä ja kohdentaa ja näin parantaa perheiden koke- 15

maa terveyttä ja toimivuutta. Aineistoa on kerätty mittarilla (FAFHES), joka perustuu terveyden (Åstedt-Kurki), toimivuuden (Paavilainen) sekä sosiaalisen tuen (Tarkka) osa-alueisiin. Aineistoja on jo kerätty sekä Tampereen yliopistosairaalassa, Seinäjoen keskussairaalassa, Helsingin yliopistosairaalassa sekä Satakunnan keskussairaalassa. Aineistonkeruuta ollaan aloittamassa Vaasan keskussairaalassa. Hankkeessa kehitetään ja testataan mittaria sekä kehitetään tukimuotoja. Tutkimus on tällä hetkellä sekä aineistonkeruu-, analysointi- että raportointivaiheessa, ja jatkuu edelleen ainakin vuoteen 2008. Tieteelliset julkaisut: Paavilainen E, Lehti K, Åstedt-Kurki P, Tarkka M-T. Family functioning of families with heart disease patient. European Journal of Cardiovascular Nursing (painossa). Tarkka M-T, Paavilainen E, Lehti K, Åstedt-Kurki P. 2003. In-hospital social support for families of heart patients. Journal of Clinical Nursing 12, 736 743. Åstedt-Kurki P, Lehti K, Tarkka M-T, Paavilainen E. 2004. Determinants of perceived health in families of patients with heart disease. Journal of Advanced Nursing 48, 115 123. Åstedt-Kurki P, Tarkka M-T, Paavilainen E, Lehti K. 2002. Development and testing of a family nursing scale in Finland. Western Journal of Nursing Research 24, 567 579. Konferenssiesitykset: Paavilainen E, Tarkka M-T, Åstedt-Kurki 2001. Cardiac patients family health, functioning and support. Suullinen esitys konferenssissa The European Society of Cardiology XXIII Congress, September 1 5, 2001, Stocholm, Sweden. Paavilainen E, Tarkka M-T, Lehti K, Åstedt-Kurki P. 2002. Perhehoitotyön toteuttamista kuvaavan mittarin kehittäminen. Posteriesitys VII Kansallisessa Hoitotieteen Konferenssissa 4 5.10. 2002, Oulun yliopisto. Paavilainen E, Panula L, Hyllinen R, Tarkka M-T, Lehti K, Åstedt-Kurki P. 2004. Kuinka perhehoitotyö toteutuu? Sydänpotilaiden perheiden tukeminen. Posteriesitys. Sairaanhoitajapäivät, Helsinki 2004. Tarkka M-T, Lehti K, Paavilainen E, Åstedt-Kurki P. 2004. Sydänpotilaiden perheiden saama sosiaalinen tuki. Posteriesitys. VIII Kansallisessa Hoitotieteen konferenssissa, 2004, Tampereen yliopisto. Muut julkaisut: Paavilainen E. 2003. Sydän ja perhe -sydänsairautta sairastavat ja heidän perheenjäsenensä tarvitsevat tukea. Sydänjoulu, Etelä-Pohjanmaan Sydänpiiri. 16

Osahanke 5: Interstielli kystiitti (ic) potilaiden hoitotyön kehittäminen Etelä- Pohjanmaalla ja Suomessa Kaisa Leppilahti, KM, lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö (kaisa.leppilahti@seamk.fi) Interstiellikystiitti (IC) -potilaiden hoitotyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla ja Suomessa projekti oli osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön Perhe hoitotyössä ja kuntoutuksessa -projektia. Projekti käynnistyi käytännön urologista hoitoa toteuttavien lääkäreiden ja hoitotyötä tekevien hoitajien ja hoitotyön kouluttajien keskustelusta ja tarpeesta kehittää urologista hoitotyötä. IC-potilaiden kohdalla kirjallisen ohjaus- ja tukimateriaalin puute oli todellista, samoin haluttiin löytää uusia mahdollisuuksia ja menetelmiä urologisen potilaan ohjaus ja neuvontatyöhön. Projekti toteutettiin vuosina 2002 2005. Projektin toimijoina ovat olleet Seinäjoen keskussairaalan urologian yksikön ylilääkäri, uroterapeutit ja IC-potilaiden hoitotyötä tekevät hoitajat. Yhteistyökumppaneina ovat myös olleet Oulun ja Tampereen yliopistollisten sairaaloiden, urologian poliklinikan IC-vastuuhoitajat. Erittäin tärkeä yhteistyökumppani on myös ollut Porin seudun IC-vertaistukiryhmä, joka on osallistunut opinnäytetöiden aineiston keruu- ja analysointivaiheisiin. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri tuki taloudellisen- ja asiantuntija-avun muodossa tätä koulutuksen ja työelämän välistä tutkimus- ja kehittämishanketta. Projektin tarkoituksena oli poikkitieteellisenä hankkeena kehittää Interstiellikystiitti (IC)-sairautta sairastavien potilaiden itsehoitoa ja vertaistukea. Tarkoituksena oli kehittää IC-potilaiden hoitotyötä sekä hoitoa eri ammattiryhmien asiantuntijuuden ja osaamisen lisääntymisenä yhteistoiminnan ja koulutuksen avulla. Projektin tavoitteena oli tuottaa IC -potilaille ja heidän omaisilleen opaslehtinen, suunnitella ja järjestää ensimmäinen IC-potilaille ja heidän omaisilleen tarkoitettu sopeutumisvalmennusleiri Etelä- Pohjanmaalla ja järjestää alueellinen urologisen hoitotyön koulutuspäivä. Projektin toimintatapa on ollut hyvin työelämä- ja käytännönläheinen. Potilasoppaan, sopeutumisvalmennusleirin ja koulutuspäivän valmistelussa ja toteutuksessa ovat erittäin aktiivisesti toimineet sekä lääkärit, hoitajat, potilaat/asiakkaat, opiskelijat ja opettajat. Projektin tuloksista potilasopas ja sopeutumisvalmennusleiri toteutuivat sairaanhoitaja (3) ja terveydenhoitajaopiskelijoiden (2) opin- 17

näytetöinä, joista on myös kirjalliset raportit. Koulutuspäivän toteutuksessa oli mukana Seinäjoen Sairaalan urologian yksikön henkilökuntaa ja ulkopuolisena sponsorina lääketehdas Yamanochi. Projektin tuloksena valmistunut potilasopas on käytössä IC-potilaiden ja heidän ohjaus- ja neuvontatyössä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, ja myös muissa maan sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Joissakin sairaanhoitopiireissä opas on innostanut laatimaan uutta ohjaus- ja tukimateriaalia paikallisten resurssien ja toimintakäytänteiden tueksi. Interstitiaalista rakkotulehdusta sairastavien sopeutumisvalmennusleiri antoi kurssilasille tietoa sairaudesta ja sen hoidosta, vertaistukea, kannustusta elämänlaadun parantamiseksi sekä ohjausta itsehoitoon. Sopeutumisvalmennusleirin palautteesta nousi esille tarve leirin jatkuvuudelle. Alueellinen ja kansallinen koulutuspäivä kokosi yhteen 47 osallistujaa ympäri Suomen eri ammattiryhmistä sekä perus että erikoissairaanhoidon puolelta. Koulutuspalautteet olivat myönteisiä, ja urologisesta hoitotyöstä toivottiin järjestettäväksi lisää täydennyskoulutusta. Tieteellinen julkaisu: Mikael Leppilahti, Teuvo L.J. Tammela, Heini Huhtala, Pentti Kiilholma, Kaisa Leppilahti & Anssi Auvinen 2003. Interstitial Cystitis - Like Urinary Symptoms among Patients with Sjögren s Syndrome: A Population- Based Study in Finland. The American Journal of Medicine. July 2003; 115, 62 65. Raportti: Kaisa Leppilahti 2005.Interstielli kystiitti (IC). Hoitotyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla ja Suomessa - projektin loppuraportti (2005). Opinnäytetyöt: Mari Kiuru & Katja Väliaho 2003. RAKKOLEIRI - Interstitiaalista kystiittiä sairastavien sopeutumisvalmennustoiminnan käynnistäminen. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö Pia Juurakko, Virve Kantola & Tuija Korte 2003.Potilasopas interstitiaalista virtsarakontulehdusta sairastavan potilaan opetuksen ja ohjauksen apuvälineenä. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Koulutustilaisuus: KUN PISSATTAA JA KIRVELEE. Urologisen hoitotyön koulutuspäivä, Seinäjoella 23.10.2003. 18

Osahanke 6: The Discharge of Frail Older People from Acute Hospitals: Finland vs. Japan Vastuuhenkilö Suomessa: Helli Kitinoja, kv-päällikkö (helli.kitinoja@seamk.fi), Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Vastuuhenkilö Japanissa: Prof. Setsu Shimanouchi, Tokyo Medical and Dental University, Japani. Muut yhteistyökumppanit: Yamagata Prefectural University ja Yamagata Saisei Hospital Japanista sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Seinäjoen Terveysyhtymä Suomesta. Projektin tausta: Tutkimus oli jatkoa seitsemän Euroopan maan korkeakoulujen yhteiselle tutkimushankkeelle The Discharge of Frail Older People from Acute Hospitals (osahanke 3). Seinäjoen ammattikorkeakoulun japanilainen yhteistyöyliopisto oli halukas jatkamaan Euroopan maissa jo toteutettua tutkimusta. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata vanhuspotilaan kotiutumisprosessia sairaalasta sekä kotiuttamiseen liittyvää moniammatillista yhteistyötä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, miten kotiutumisprosessia voidaan kehittää ja miten voidaan tukea vanhuksen itsenäistä kotona asumista. Tutkimustehtävänä oli kuvata sairaalasta kotiutuneiden vanhusten kotiympäristö, kotihoidon ohjauksen toteutuminen, vanhuksen selviytyminen päivittäisistä toiminnoista kotiutumisen jälkeen ja apuvälineiden tarve kotiutumisen jälkeen. Projektin toteutus: Tutkimus toteutettiin vuosina 2000 2003. Hankkeen aikana on vertailtu reisiluun kaulan murtuman saaneiden vanhusten kotiutumiskäytänteitä ja vanhusten kokemuksia kotona selviytymisestään sairaalassa olon jälkeen Suomessa ja Japanissa. Molemmissa maissa haastateltiin kotiutumisen jälkeen kymmentä yli 75-vuotiasta reisiluun kaulan murtuman vuoksi leikkauksessa ollutta vanhusta. Haastattelussa käytettiin apuna Ida Roberts`n kyselylomaketta, joka käännettiin suomeksi ja japaniksi. Käännökset tarkistettiin kääntämällä lomake uudelleen englanniksi. Kerätty aineisto käsiteltiin kvantitatiivisesti. Tulokset: Suomessa haastateltavien keski-ikä oli 83 vuotta, Japanissa kuusi kymmenestä vanhuksesta oli yli 85-vuotiaita. Suomessa haastateltavista kuusi asui yksin kotonaan, Japanissa ainoastaan yksi haastateltava asui yksin. Molemmissa maissa 80 prosenttia tutkimukseen osallistuneita oli naispuolisia. Molemmissa maissa vanhusten kotiolosuhteet olivat hyvät, Japanissa asunnoissa oli sisällä rappusia, jotka aiheuttivat hankaluuksia vanhuksille. Leikkauksen jälkeinen aika sairaalassa oli Japanissa hieman pidempi kuin Suomessa. Suomessa kaikki haastateltavat olivat saaneet ohjausta ennen kotiutumistaan sairaalasta ja useat eri asiantunti- 19

jat olivat osallistuneet kotiutumista edeltävään ohjaukseen, kotihoidon ohjaukseen ja kotihoitoon. Japanissa kuusi kymmenestä vastaajasta kertoi, että ei ollut saanut ohjausta ennen kotiutumistaan sairaalasta, myöskään kotona saatavilla olevista palveluista he eivät olleet saaneet ohjausta. Kunnallisten palveluiden tarve kasvoi kotiutumisen jälkeen, erityisesti Japanissa. Kotiutumisen jälkeisessä kotona selviytymisessä ei ollut suuriakaan eroja Suomen ja Japanin välillä. Lääkehoidon kanssa haastateltavilla oli vaikeuksia. Apuvälineiden tarve lisääntyi kotiutumisen jälkeen, Japanissa vielä enemmän kuin Suomessa. Apuvälineiden avulla haastateltavat kuitenkin kykenivät tulemaan itsenäisesti toimeen omassa kodissaan. Japanissa oli Suomea yleisempää käyttää useita erilaisia apuvälineitä yhtä aikaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että potilaiden tarpeiden arviointi on tärkeää. Tämän pohjalta eri organisaatiot voivat sopia asiakkaan kanssa yhteisistä hoidon ja kuntoutuksen tavoitteista sekä kotiutumisprosessin toteutuksesta. Vanhusten itsenäistä asumista kotona voidaan tukea moniammatillisen yhteistyön avulla sekä koordinoimalla erilaisia palveluita. Myös lähiomaisten rooli kotiutumisessa ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä on tärkeä. Artikkeli: Kitinoja H, Mäkeläinen V-P, Kiili R, Paavilainen E, Shimanouchi S, Sasaki A. & Sasara H 2004. Nursing Care Industry in Finland and in Japan. Discharge of the Older People from Acute Hospital in Finland and in Japan a Challenge for Nursing Care Industry. Best Papers Proceeding Book. 17 th International AJBS (The Assosiation of Japanese Business Studies). Conference, Stockholm, Sweden, July 9, 2004. Abstraktit: Kitinoja H & Mäkeläinen V-. 2004. Nursing Care Industry in Finland and in Japan. Discharge of the Older People from Acute Hospital in Finland and in Japan - a Challenge for Nursing Care Industry. Suullinen esitys: 17 th International AJBS Conference, Stockholm, Sweden, July 9, 2004. Helli Kitinoja, Riitta Kiili,Eija Paavilainen, Kaija Manninen, Setsu Shimanouchi, Akiko Sasaki, Makoto Hamazaki, Hiroshi Sasahara, Mitsuko Murakami 2005. Discharge of the older people with hip fracture from acute hospital in Finland and in Japan. Suullinen esitys: The 3 rd International Conference on Community Health Nursing Research ICCHNR 2005, Tokyo, Japan, September 30 October 2, 2005. Helli Kitinoja, Riitta Kiili, Eija Paavilainen, Kaija Manninen, Setsu Shimanouchi, Akiko Sasaki, Makoto Hamazaki, Hiroshi Sasahara & Mitsuko Murakami 2005. Discharge of the older people with hip fracture from acute hospital in Finland and in Japan. Best Papers Proceeding Book. The 3 rd International Conference on Community Health Nursing Research ICCHNR 2005, Tokyo, Japan, September 30 October 2, 2005 20