YK10 FILOSOFIAN LUENNOT, osa 2. 4. METAFYSIIKKA o Metafysiikka (kr. meta ta fysika) o Ensimmäinen filosofia, "oppi olevasta olevana" (Aristoteles) o Tutkii olevaisen olemusta, todellisuuden yleisimpiä periaatteita, rakennetta ja luonnetta. Entiteetit/oliot Mitä on olemassa? o yksilö (Sokrates) o ominaisuus (keltainen) o suhde (etäisyys, avioliitto) o tapahtuma (Sokrateen kuolema) o asiantila (Helsinki on Suomen pääkaupunki) o joukko/luokka (filosofit) Fysikaaliset entiteetit (ajassa ja paikassa olevat)/ abstraktit entiteetit Yksilöoliot (partikulaarit oliot)/yleiskäsitteet (universaalit) Metafysiikka ja empiirinen tiede o Metafysiikka tutkii todellisuuden ongelmia, joista ei voi saada tietoa tieteen ja empiirisen kokemuksen avulla. o Metafyysisen tiedon mahdollisuutta on epäilty: a) Kantin mukaan se ei ole tieteenä mahdollinen, b) 1900- luvulla loogiset empiristit pitivät metafyysisiä väitteitä mielettöminä, koska niitä ei voi osoittaa eli verifioida aistihavainnon avulla todeksi tai epätodeksi. Metafysiikan osa-alueet o Uuden ajan alussa perusjaotteluna oli a) yleinen metafysiikka (metaphysica generalis, lat) eli oppi olevasta, b) erityinen metafysiikka (metafysica specialis), joka tarkastelee luontoa, sielua ja Jumalaa. 1. Ontologia o "Oppi olevasta" on yleistä metafysiikkaa.
o Mitä oleva on ja miten se on? o Minkälainen todellisuus on pohjimmiltaan? 2. Kosmologia. o Minkälainen on maailmankaikkeuden rakenne ja alkuperä? o Miten maailmankaikkeus on syntynyt? 3. Teologia o Aristoteles sanoo teologiaksi sitä metafysiikan osaa, joka tarkastelee aistein havaittavista substansseista erillistä substanssia (Metafysiikka XII). Sitä hän kutsuu ensimmäiseksi liikuttajaksi. Mitä oleminen on? o Ontologia voidaan ymmärtää teoriaksi siitä, mitä "on". Ontologian kohde on oleminen. o Heidegger: "Mutta oleminen - mitä on oleminen? Se on se itse. [Tulevan ajattelun on opittava sanomaan ja kokemaan tämä. Oleminen ei ole Jumala eikä maailman perusta.] Oleminen on kauempana kuin kaikki oleva ja samalla kuitenkin lähempänä ihmistä kuin mikään olevainen, oli tuo olevainen sitten kallio, eläin, taideteos, kone, oli se enkeli tai Jumala. Oleminen on kaikkein läheisin. Mutta tämä läheisyys on ihmiselle kaikkein kaukaisinta." (Kirje humanismista) o "Olemisen" käsitteen merkityksiä: 1) Predikatiivinen oleminen (Martti Haavio on runoilija.) 2) Eksistentiaalinen oleminen (Martti Haaviota ei enää ole.) 3) Identiteettiä tarkoittava oleminen (P. Mustapää on Martti Haavio.) 4) Omistaminen (suomen kieli., Martti Haaviolla on vene.) o Perinteisesti olemisen ydinmerkitys on liitetty substanssin käsitteeseen. Aristoteles: "'Mitä oleva on', on kysymys, jota on aina pohdittu ja pidetty ongelmallisena menneisyydestä nykypäiviin asti, ja se on itse asiassa kysymys 'mitä substanssi on'" (Metafysiikka, 1028b).
Substanssin käsite o ousia (kr.), essentia (lat.) o perimmäinen oleva: se, joka viime kädessä on o se, mikä ei edellytä mitään muuta ollakseen olemassa (Descartes) o Aristoteles: substanssit ovat muista olioista riippumatta olemassaolevia oliota o Substanssin ja aksidenssin erottelu > aksidenssi ei ole itsenäisesti olemassa vaan on aina riippuvainen jostakin substanssista. o Substantiaaliset ominaisuudet tekevät oliosta juuri sen joka se on > substanssin käsite liittyy aristoteelisessa perinteessä läheisesti lajiolemuksen käsitteeseen. o Ihmiset jakavat saman essentian / muodon (eidos kr., forma lat.) o Substantiaaliset ominaisuudet kuuluvat kaikille lajin jäsenille (ihmisyys, rationaalisuus) Pohdintatehtävä: Theuseuksen laivan kaikki osat vaihdetaan merimatkan aikana. Onko se sama laiva, kun se palaa satamaan? Onko todellisuus yksilöitä vai yleisiä ominaisuuksia? o Yksilöolio (partikulaari): esimerkiksi Sokrates, (tuo) pöytä, kirahvi o Yleiskäsite (universaali): ihminen, pallomainen o Kummat näistä ovat perustavampia? Kiista universaaleista o Filosofian historian keskeisimpiä vedenjakajia. o Kaksi valtavirtaa: realismi ja nominalismi. o Platoninen realismi eli ideaoppi. Yleiset ominaisuudet ovat olemassa riippumatta yksilöolioista. Yksilöoliot ovat osallisia (partisipoivat) yleisiin ominaisuuksiin. o ideat muuttumaton ideamaailma o yksilöoliot muuttuva aistimaailma o Aristoteelinen eli maltillinen realismi: yleiset ominaisuudet ovat reaalisia, mutta eivät ole olemassa riippumatta yksilöistä. o universaalit ovat läsnä yksilöolioissa niiden muotona
o Nominalismi: yleisiä ominaisuuksia ei ole olemassa. On olemassa vain termejä, joita voi soveltaa eri yksilöihin. o Ockhamin partaveitsi: olioita ei tule olettaa enempää kuin on tarpeellista. Mitä todellisuus (oleva) pohjimmiltaan on? 1. Materialismi 2. Idealismi 3. Dualismi 4. Popperin "kolmen maailman" teoria 1. Materialismi o Materialismin mukaan todellisuus on perimmältään ainetta (erotuksena hengelle). o Todellisuus on koostuu eri tavoin järjestäytyneestä aineesta. o Nykyään materialismin sijaan puhutaan usein fysikalismista: fysiikka on keskeinen maailmaa koskevan tiedon lähde ja se ratkaisee mitä aine on. o Se mitä pidetään henkisenä (tunteet, ajatukset, inhimillinen tieto) selitetään viittaamalla aineeseen: henkiset ilmiöt selitetään ihmisten fyysisten ominaisuuksien tai kykyjen avulla. o Materialismista on useita eri muunnelmia: a) Eliminoiva materialismi. Mieli on on epätodellinen. Nykyään keskustellaan neurofilosofiasta, jonka mukaan mentaaliset ja fysikalistiset kuvaukset viittaavat yhteen ja samaan fysikaaliseen ilmiöön. Sisäisiin tiloihin viittaava puhetapa on vain "kansanpsykologiaa", joka tulee vähitellen katoamaan (Paul Churchland ja Daniel C. Dennett). b) Reduktiivinen materialismi. Mieli on todellinen, mutta se voidaan palauttaa aineeseen. c) Emergentti materialismi (Karl Popper) 2. Idealismi o Idealismi on käsitys, että substanssi on henkinen tai ideaalinen. A) Platon: todellisuuden perusta on vain rationaalisen filosofisen ajattelun avulla tiedostettava pysyvien ja muuttumattomien ideoiden maailma. o Rationalistisen perinteen idealismia o Platonin sielu-oppi ks. alla
B) George Berkeley (1685-1753) : Aine on vain havainnon tuottamien ideoiden kokoelma. o Empiristisen perinteen idealismia: esse est percipi o Aine on vain havainnon tuottamien ideoiden kokoelma. 3. Dualismi o Dualismin mukaan on olemassa kaksi eri substanssia: aine ja ajattelu. Kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta. o Descartes : Substansseilla on toisistaan poikkeavat ominaisuudet: aine on ulotteista, ajattelu on eiulotteista. o Ruumis ja sielu leikkautuvat erilleen. 4. Popperin kolmen maailman teoria a) Maailma 1 o Käsittää fysikaaliset oliot ja on perustava, materiaalinen maailma. b) Maailma 2 o Käsittää tajunnan, ajattelun ja käsitteet. Se on riippuvainen maailma 1:stä. o Maailma 2 on kuitenkin itsenäisesti olemassa, sillä siellä esiintyvillä ilmiöillä voi olla kausaalisia vaikutuksia todellisuuteen. c) Maailma 3 o Käsittää ihmismielen tuotteet, ihmisen kulttuurievoluution tuotteet, kulttuuriesineet, arvot ja jumalakäsityksen. o Maailma 3 edellyttää maailman 1:n, mutta vaikuttaa kuitenkin myös itsenäisesti. Onko ihmismielestä riippumaton maailma olemassa? 1) Metafyysinen realismi: maailma on valmiiksi jäsentynyt. 2) Antirealismi: mieli / kieli luo maailman. 3) Sisäinen realismi: mielestä / kielestä riippumaton maailma on olemassa, mutta se millaisena se ilmenee meille riippuu käsitteistämme (Hilary Putnam).
Mitä mieli/tietoisuus/sielu on? Historiallisia näkemyksiä 1. Platon: 1) Ero sielun ja ruumiin välillä, 2) sielun pre-eksistenssi oppi, ruumis on sielun vankila, 3) sielun kolme osaa: a) järkisielu, b) intosielu ja c) aistisielu. 2. Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen: sielu ei ole ruumiista erillinen substanssi, vaan ruumiin muoto (substantiaalinen forma). Sielussa on kolme osaa, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden: (1) kasvisielu, (2) aistiva eläinsielu, ja (3) järkisielu. 3. Descartes: mieli on substanssi, joka ajattelee ja on ei-ulotteinen. Ruumis on ulotteinen ja kykenemätön ajattelemaan. Mieli on välittömästi tietoinen omasta olemassaolostaan eikä voi epäillä sitä. 4. Humen "kimpputeoria": sielua metafyysisenä substanssina ei ole. Sielu ei ole muuta kuin kimppu erilaisia havaintoja, jotka seuraavat toisiaan, virtaavat ja liikkuvat. 5. Kantin transsendentaalinen psykologia: empiirinen minä eli subjekti on elämänkulkuumme liittyvä aineisto, kaikki, mitä meille on tapahtunut. Empiirinen minä on tarkastelun kohteena ja sen tarkastelija on transsendentaalinen minä. Transsendentaalisella minällä ei ole sisältöä eli identiteettiä, vaan se on tietoisuuden transsendentaalinen ehto, jonka avulla voimme tarkastella tietoisuuttamme.
5. EPISTEMOLOGIA ELI TIETOTEORIA o Epistemologia on filosofian alue, joka tutkii inhimillisen tiedon luonnetta ja alkuperää. o Epistemologia tulee kreikan kielen sanoista episteme (eli tieto) ja logos (eli oppi tai selitys). (1) Tuttuustieto (2) Osaamistieto Tiedon lajeja o tietää, kuka (tai mikä) o "knowledge by acquiantance" o tietää, miten (3) Propositionaalinen tieto o tietää, että o propositiolla tarkoitetaan väitelauseen merkityssisältöä (tai ajatussisältöä) o eri lauseille voi olla sama merkityssisältö ("Taivas on sininen", "The sky is blue"), eli ne ilmaisevat saman proposition. o Propositionaalisia asenteita: o Tiedän, että p o Uskon, että p o Havaitsen, että p o Epäilen, että p o Toivon, että p o Tahdon, että p Klassinen tiedon käsite o Klassinen tiedon käsite on määritelty Platonin Theaitetos-dialogissa: tieto on perusteltu tosi uskomus ("tieto on oikea käsitys yhdessä selityksen kanssa"), eli x tietää että p jos ja vain jos (1) x uskoo (on vakuuttunut) että p, (2) x:llä on päteviä perusteita väittää, että p (3) lause p on tosi. o Tätä analyysia vastaan on esitetty erilaisia vastaesimerkkejä (Edmund Gettier aloitti keskustelun).
Onko tieto yleensä mahdollista? a) Dogmatismin mukaan vastaus on varaukseton "Kyllä". o Voimme pitää tietoa mahdollisena ilman perustelua. b) Skeptisismi vastaa Ei tai ainakin epäilee tiedon mahdollisuutta o Skeptisismin juuret ovat antiikissa o Taustalla Sokrates o Skeptisismin muotoja: o Akateeminen skeptisismi o Arkesilaos (n. 315-241eKr), Karneades (n. 213-124 ekr) o Mikään tieto ei ole varmaa o Pyrrhonilainen skeptisismi 1) Universaali tai globaali skeptisismi o Jyrkkä muoto: mistään asiasta ei ole varmaa tietoa. o Pyrrhon (n.365-275 ekr), Sextus Empiricus (n.100 luku jkr) o Pyrrhonin mukaan on pidättäydyttävä kaikista uskomuksista. Ihmisen pitää lakata muodostamasta mielipiteitä todellisuudesta, koska emme kykene tietämään asioista varmasti mitään. Näin voimme saavuttaa mielenrauhan. o Maltillinen muoto (fallibilismi): ei ole varmaa tietoa, mutta epätosia uskomuksia voi eliminoida. 2) Lokaali skeptisismi 3) Metodinen skeptisismi o Skeptisismin ongelmia: a) Skeptisismi johtaa loogisiin ristiriitoihin o Tietääkö globaali skeptikko varmasti, ettei meillä ole varmaa tietoa? Jos tietää, eikö hänellä ole varmaa tietoa, jos ei, niin meillä siis voi olla sittenkin varmaa tietoa? b) Filosofinen skeptisismi on ristiriidassa terveen järjen kanssa o Thomas Reidin (1710-1796) terveen järjen filosofia. Suuri osa uskomuksistamme on oikeutettu sellaisenaan, ne voidaan hyväksyä ilman erityistä filosofista perustelua. Edes skeptikot itse eivät ole arkielämässään eläneet oppiensa mukaan.
o G. E. Moore (1873-1958): tiedän, että monet terveen järjen lauseet ovat tosia (esim. maa on ollut olemassa monen vuoden ajan ja tämä on käteni ) > On olemassa suuri joukko lauseita, jotka tiedämme varmuudella tosiksi. c) Skeptisismi on mieletöntä o Ludwig Wittgenstein (1889-1951): terveen järjen lauseilla on omalaatuinen looginen rooli kokemuslauseiden järjestelmässä. Ne eivät kuulu tiedon alaan, vaan ne ohjaavat ajattelua. Epäily on mielekästä vain jossakin kontekstissa. Jotakin on oletetteva. Jos epäilee kaikkea, sanan 'epäillä' käyttö muuttuu merkityksettömäksi. Tiedon alkuperä: klassisia näkemyksiä 1. Rationalismi: tiedon alkuperä on järjessä. 2. Empirismi: tiedon alkuperä on havainnossa. 3. Kantin teoria: tietävä subjekti ja kohde toimivat yhdessä. 1. Rationalismi (ratio, lat. järki harkinta) o Tiedon alkuperä on järjessä. o Länsimaisen filosofian rationalistisen perinteen keskeinen edustaja on Platon (427-347 ekr.) o Taustalla dualistinen metafysiikka: ideoiden maailma ja aistimaaailma o Ideat ovat muuttumattomia, ikuisia ja aineettomia. Niitä ei voi aistein havaita, ne ovat käsittävissä vain järjellä o Uudella ajalla rationalismin ja empirismin kiista nousi filosofian keskukseen. o Rationalismin kannattajia olivat esimerkiksi Descartes (1596-1650), Spinoza (1632-1677) ja Leibniz (1646-1716). o Rationalismin mukaan varma tieto maailmasta on kokemusta edeltävää (a priori). o Descartes o Mitä voimme pitää ehdottoman varmasti totena? Aistitieto ei voi olla tiedon perusta, koska sitä voi epäillä. Mutta vaikka kaikki mitä havaitsen ja ajattelen olisikin petosta, minun tulee olla ajatteleva subjektina olemassa. (Cogito, ergo sum, ajattelen, siis olen.)
o Descartesin mukaan meillä on luonnostaan tietoa, joka perustuu puhtaaseen ymmärrykseen, jota ei voi todistaa vetoamalla kokemukseen. > Synnynnäiset ideat (Jumalan idea, matemaattinen tieto) o Meillä on tietoa myös ulkomaailmasta o Selvät ja tarkat ideat takaavat että ideoiden kohteet ovat olemassa, koska hyvä Jumala ei halua pettää meitä. 2. Empirismi o Kaikki aito tieto maailmasta on kokemusperäistä. o a posteriori tieto = tietoa jälkeen kokemuksen o John Locke (1632-1704), George Berkeley (1685-1753), David Hume (1711-1756) o Locke: o Ei ole synnynnäisiä ideoita, ihmisen tietoisuus on tyhjä taulu (tabula rasa). Kaikki ideat ja käsitteet ovat ulkoisten olioiden tuottamia, ennen havaintokokemusta tietoisuudessa ei ole mitään. o Yksinkertaiset ideat / kompleksiset ideat o Kokemus kirjoittaa kuviot mielen tyhjään tauluun > mielen ideat edustavat ulkomaailman objekteja (representationalismi). o Erottelu ensisijaisten ja toissijaisten ominaisuuksien välillä. o Berkeley: o Olemassaolo on havaittuna olemista (esse est percipi). Tämä johtaa idealistiseen metafysiikkaan > ei ole olemassaoloa ilman havaitsevaa henkeä (Jumalaa). o Näkemystä voidaan nimittää fenomenalismiksi: on olemassa vain havaitsevan subjektin kokemia aistivaikutelmia (eli fenomeeneja) ja niiden yhdistelmiä. o Hume: o Tiedon perustana ovat impressiot, jotka ovat välittömiä ja ilmeisiä. Impressiot voivat olla ulkoisia aistimuksia (keltaisen mielle, kun katson voikukkaa) tai sisäisiä kokemuksia (pelon tunne). o Kaikki ajatukset eli ideat ovat impressioiden heijastumia. Ne ovat vähemmän eläväisiä kopioita impressioista (muisto pelosta) o Meillä on kahdenlaista tietoa:
1) Ideoiden suhteita koskevaa tietoa, joka saavutetaan puhtaan järjen avulla (matematiikka). Tämä on aina pätevää, 2) Kokemusajattelun antamaa tietoa, joka koskee tosiasioita. Tosiasiat ovat kontingentteja: on mahdollista, että ne olisivat toisin. "Kun me näiden periaatteiden valtaamina käymme kirjastojen läpi, minkälaista hävitystä meidän täytyykään siellä tehdä? Ottaessamme käsiimme jonkun nidoksen esim. jumaluusoppia tai koulumetafysiikkaa, tulee meidän kysyä: Sisältääkö se jotain suureita tai lukua koskevaa loogillista ajattelua? Ei. Sisältääkö se jotain tosiseikkoja ja olemassaoloa koskevaa kokemusajattelua? Ei. Heitettäköön se siis tuleen, sillä se ei voi sisältää muuta kuin viisastelua ja harhaluuloa." Hume, An Enquiry Concerning Human Understanding (1748). 3. Kantin tietoteoria: tiedon lähteenä on havainto ja ymmärrys o Immanuel Kant (1724-1804): kompromissi rationalismin ja empirismin välillä. Tieto muodostuu yhtäältä aistimuksellisesta aineksesta ja toisaalta järkemme sille antamasta muodosta. Kritik der reinen Vernunft (1781). o Kantin filosofian transsendentaalinen kysymys: mikä tekee kokemuksen maailmasta mahdolliseksi? Mikä ihmisessä on sellaista, joka täytyy edellyttää kokemuksia ja havaintoja jäsentäviksi periaatteiksi? (Ei siis kysytä millainen maailma itsessään on.) o Transsendentaalinen = kokemuksen ennakkoehtoihin liittyvä o Transsendentti = ylimaailmallinen, tuonpuoleinen, kokemuksen ylittävä o Kantin mukaan tieto rakentuu tietävän subjektin alkuehdoista: transsendentaalisista ehdoista. Nämä ovat havainnon muodot ja ymmärryksen kategoriat. 1) Havainnon muodot ovat aika ja avaruus: Niitä itsessään ei voida havaita, vaan kaikki havaittava havaitaan niissä. 2) Ymmärryksen kategorioita on useita: o kvantiteetti eli määrä (ykseys, moneus, kaikkeus) o kvaliteetti eli laatu (todellisuus, negaatio, rajallisuus) o relaatio eli suhde (ominaisuudet ja niiden kantaja, syy ja seuraus, yhteisyys) o modaalisuus (mahdollisuus/mahdottomuus, eksistenssi/olemattomuus, välttämättömyys/satunnaisuus) o Kategoriat ovat tapoja ajatella olioita: niiden avulla saadaan järjestys aistitiedon alueelle.
o Meillä ei ole tietoa olioiden sinänsä maailmasta eli metafyysisestä maailmasta. Ilmiöidenmaailma/ Olioiden sinänsä maailma Phaenomena/Noumena Fenomenaalinen maailma/ Noumenaalinen maailma o Totuuden lajit Kantin mukaan: A) Semanttinen jaottelu: analyyttiset ja synteettiset totuudet A1) Analyyttisten lauseiden totuus selviää tarkastelemalla vain lauseen merkityksiä: "Kaikki poikamiehet ovat naimattomia". A2) Synteettisten lauseiden totuudet eivät selviä edellä mainitulla tavalla. Synteettiset väitteet kuvaavat todellisuutta. Siinä määrin kun ne ovat tosia tai epätosia, ne lisäävät tietoamme maailmasta. "Kaikki poikamiehet ovat huolettomia". B) Tietoteoreettinen jaottelu: a priori ja a posteriori totuudet B1) a priori totuus: tiedetään ennen kokemusta "Pallo on pyöreä" B2) a posteriori totuus: tiedetään kokemuksen jälkeen "Pallo on punainen" Kant: tiedon lajit Apriori A posteriori Analyyttinen Pallo on pyöreä ----------- Synteettinen 5+7 = 12 Pallo on punainen Tehtävä: keksikää esimerkkejä Kantin jaotteluun (analyyttinen, synteettinen, a priori, aposteriori) kuuluvista lauseista.
Mitä on totuus? o Totuusteoriat 1. Korrespondenssiteoria o Totuus on vastaavuussuhde väitteen (ja sen kielellisen ilmauksen) ja todellisuuden välillä. o veritas est adaequatio intellectus et rei (Tuomas Akvinolainen) 2. Koherenssiteoria o Totuus on yhteensopivuutta: Väite on tosi jos se on yhteensopiva muiden uskomustemme ja tietomme kanssa. 3. Pragmaattinen totuusteoria o Totuus on hyödyllisyyttä, toimivuutta ja menestyksellisyyttä. 4. Konsensusteoria o Totta on se, mitä yksimielisesti pidetään totena. o Charles Peirce (1839-1913): totuus on se käsitys, josta kaikki tutkijayhteisön jäsenet tulevat lopulta olemaan samaa mieltä. 5. Semanttinen totuusteoria o Alfred Tarski (1902 1983): lause p on tosi jos ja vain jos p ( esim. lause "lumi on valkoista" on tosi jos ja vain jos lumi on valkoista.) 6. Aletheia -totuus o Totuus kätketyn paljastumisena (Heidegger)
Mitä on oikeutus? 1) Foundationalistinen oikeutusteoria o Foundationalismi eli klassinen perusteluteoria nojaa perususkomuksen käsitteeseen: perususkomusten joukko on oikeutuksen lähde. o Vahva versio: perususkomukset ovat erehtymättömiä. o Heikko versio: perususkomuksia eivät ole erehtymättömiä. 2) Oikeutuksen koherenssiteoria o Koheressi on uskomusten loogista ristiriidattomuutta ja yhteensopivuutta. o Uskomus on oikeutettu, jos se on yhteensopiva muiden uskomusten kanssa. o Uskomuksen oikeutus riippuu toisista uskomuksista ja tiedosta. 3) Kontekstualismi o Perususkomukset eivät ole oikeutuksen lähtökohtia samassa mielessä kuin foundationalismissa: ne edellyttävät jonkin kontekstin, jossa uskomukset, käsitteet, kokemukset ovat kietoutuneet yhteen. 4) Reliabilismi o Uskomukset ovat oikeutettuja, jos ne ovat luotettavan kognitiivisen prosessin tuottamia. o Edustaa eksternalistista lähestymistapaa tietoteoriassa: oikeutusta ei määritellä viittaamalla subjektin saavutettavissa oleviin sisäisiin asioihin, vaan kyseessä on jokin subjektin tietoisuuden tai episteemisen näkökulman kannalta "ulkoinen" ominaisuus. (Tälle vastakohtainen lähestymistapa on internalistinen.) o Reliabilismissa tämä ominaisuus on kognitiivisten prosessien luotettavuus: kognitiiviset prosessit ovat luotettavia, jos ne tuottavat (tai jos niillä on taipumus tuottaa) todennäköisesti tosia uskomuksia.