Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2007

Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2007

C M Y CM MY CY CMY K

Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Toimisto: Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki Internet: www.migreeni.org Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki 040 848 1032, matleena.helojoki@migreeni.org Projektikoordinaattori Anitta Tähti-Niemi, 040 5090740, anitta.tahti-niemi@migreeni.org. Järjestöassistentti Tellervo Vallasvuo 050 544 5232, migreeni@migreeni.org Puhelinneuvonta Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin 050 400 8787 keskiviikkoisin 8 12 tai 16 20 Tarkista päivystysaika vastaajasta. Voit kysyä myös sähköpostilla neuvonta@migreeni.org. Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia) sairastaville 050 533 1014. Ellei puhelin vastaa, voit jättää soittopyynnön tekstiviestinä, niin sinuun otetaan yhteyttä. Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla hortontuki@migreeni.org. Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville Mirva Vähäsalo, p. 040 705 4694, arkisin klo 10 14 Myös sähköpostilla: hm-tuki@migreeni.org. Hallitus Sirpa Asko-Seljavaara, puheenjohtaja Jukka Arajärvi, Espoo Hanna Harno, Espoo Birgitta Huurre, Turku Päivi Hölttä, Helsinki Hilkka Kettinen, Turku Riitta Nikulainen, Imatra Rita Pöllänen, Vantaa Anneli Kiljunen, Lappeenranta (varajäsen) Marja-Leena Kinnunen, Oulu (varajäsen) Jäsenmaksu Vuoden 2007 jäsenmaksu on 19 e. Päätoimittaja: Matleena Helojoki Taitto: Leena Kanerva Paino: Mynäprint Oy ISSN: 1458-4832 Kansikuva: Joel Nakamura, Merckin kokoelmat. Päänsärky 2/2007:n postitusta tukee Suomen MSD Oy. Päänsärky 3 Yhteystiedot 4 Puheenjohtajan palsta 5 Uutisia meiltä ja muualta 6 Migreenin estohoito 8 Migreenin hoitoketju 11 Migreenin hoito muuttuu iän myötä 13 European Headache Alliance EHA 14 Tukea masentuneen toipumiselle ja työssä jatkamiselle 18 Harry Potter ja päänsäryn kirous 19 Miksi päänsäryistä pitää puhua? 21 WHA World Headache Alliance 22 Kysy asiantuntijalta 24 Poimintoja tiedemaailmasta Migreenin esiintyvyys Yhdysvalloissa ja estolääkityksen tarve Yhteys sydämen eteisväliseinän aukolla ja migreenillä? Familiaalisen hemiplegisen migreenin geneettinen kirjo Tanskassa Päänsäryt ja nuorten mielenterveysongelmat Uusia lääkkeitä migreeniin ja päänsärkyyn? 26 Projektin kuulumisia 27 Katjan selviytymistarina 28 Tapahtumakalenteri Sisältö 3 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Migreenin arvoitus tulee ratkaista Lääkärin käsikirja (dos. Markus Färkkilä) määrittelee migreenin aivorungon tumakkeista alkavana, periytyvänä, kohtauksellisena sairautena. Kuitenkaan migreenin perimmäistä syytä ei ole vielä ratkaistu, eikä kohtauksen esto tai hoito ole täysin selvillä. Uskon kuitenkin, että lääketieteellinen tutkimus edistyy, ja migreenin arvoitus ratkeaa. Tämän vuoksi olen hyvin ylpeä siitä, että saan toimia Suomen Migreeniyhdistys ry:n puheenjohtajana, kun tämän salaperäisen taudin ennaltaehkäisyä ja hoitoa kehitetään. Hiljattain julkaistun katsauksen mukaan, jossa analysoitiin päänsärkysairauksien esiintyvyys vuoteen 2006 julkaistujen tutkimusten perusteella, yleisimmät päänsärkysairaudet, kuten migreeni ja jännityspäänsärky, ovat kymmenen yleisimmän toimintakyvyttömyyttä aiheuttavan sairauden listalla Maailman Terveysjärjestön luokituksessa. Mikäli huomioidaan tulokset naisten osalta, on hyvin todennäköistä, että päänsäryt ovat viiden kärjessä. Menetämme Suomessa kymmeniä tuhansia työpäiviä vuodessa migreenikohtausten vuoksi. Suomen Migreeniyhdistys ry on tehnyt Raha-automaattiyhdistykselle apuraha-anomuksen kehittämisprojektiin, jossa työterveyshuollossa paneudutaan päänsäryn ennaltaehkäisyyn. Työterveyshuolto vastaakin Suomessa suurimmasta osasta kroonista päänsärkyä sairastavista potilaista. On tärkeää, että päänsärkyä sairastavien henkilöiden työolosuhteet, pienin konstein, luodaan mahdollisimman optimaalisiksi, niin että päänsärkykohtausten ennaltaehkäisy toteutuu. Vilkkuva valo tai haju voi provosoida kohtauksen. Esim. Helsingin terveyslautakunnassa on käsitelty kaupunginvaltuustoaloitetta, jossa bussien ikkunoihin ei suositella liimattavaksi mainoksia, jotka aiheuttavat vilisevän kuvan ohikiitävässä maisemassa. Mainoksen seurauksena voi olla migreenikohtaus. Hallitusohjelmassamme mainitaan ennaltaehkäisevä terveydenhuollon politiikkaohjelma, joka on nyt tekeillä. Politiikkaohjelmaa johtaa entinen kansanedustaja ja ministeri Maija Perho Turusta. Ohjelma julkistetaan sitä mukaa, kun jonkin sairauden ennaltaehkäisyyn on luotu kriteereitä. Otan ohjelmassa esille potilasjärjestöjen tärkeän merkityksen sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa sekä valistuksessa. Suomen Migreeniyhdistys ry:llä on erinomaiset lähtökohdat kerätä migreeniä sairastavat kansalaiset yhteen niin, että peruskouluista vanhainkoteihin saakka tietoisuus migreenistä lisääntyy. Toivonkin, että kaikki tätä salaperäistä ja kiusallista sairautta potevat kansalaiset pääsevät yhdistyksemme palvelujen piiriin. Terveydenhuoltoalan toimijoiden yhteistyö tiivistyy, lääkealan yritykset voivat olla mukana toiminnassamme ja saamme puolestapuhujia. Lopulta neurotieteellinen tutkimus ratkaisee migreenin arvoituksen. Kuva: Eduskunta Sirpa Asko-Seljavaara Kansanedustaja Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Helsingin kaupunginvaltuutettu Helsingin terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 4

Uutisia meiltä ja muualta Euroopan Migreenipäivä 12.9. European Headache Alliance (EHA) organisoi tänä vuonna toisen kerran Migreenipäivän keskiviikkona 12.9. Tämän vuoden teemana on Naiset, hormonit ja päänsärky. Syyskuu on perinteisesti maailman päänsärkykuukausi, jolloin monet potilasjärjestöt järjestävät ohjelmaa ja tiedotusta migreenistä sekä muista päänsärkysairauksista. EHA käynnisti 2006 Euroopan Migreenipäivän, päivä on joka vuosi 12.9. EHA:n hallitus järjestää tällöin lehdistötilaisuuden Euroopan Parlamentissa ja toivoo näin voivansa vaikuttaa päätöksentekijöihin. Naisten hormonitoiminta on yksi syy siihen, että migreeniä esiintyy naisilla enemmän kuin miehillä. Raskaus, imetys ja vaihdevuodet vaikuttavat usein migreenin esiintymiseen ja kohtausten vaikeuteen. Monen naisen vaivana on kuitenkin kuukautismigreeni, joka määritellään aurattomaksi migreeniksi, jonka alkamisajankohta vaihtelee +/- kaksi vuorokautta ensimmäisestä vuotopäivästä. Kuukautisten yhteydessä esiintyvät migreenikohtaukset ovat usein vaikeampia kuin muulloin iskevät kohtaukset, ja usein myös hankalampia hoitaa. Suomen Migreeniyhdistys on kampanjoinut aiheesta jo viime talvena ja keväällä. Lisää tietoa saa toukokuussa julkaistusta esitteestä Naisten migreeni. Sitä voi tilata Migreeniyhdistyksen toimistosta tai www.migreeni.org, julkaisut. Soita yhdistykseen ilmaiseksi! Www.inoa.fi ja www.020202.fi -sivujen kautta voit soittaa ilmaiseksi Migreeniyhdistykseen. Kirjoita hakusanaksi migreeni tai Migreeniyhdistys, valitse linkki Soita ilmaiseksi ja toimi ruudun ohjeiden mukaan. Jäsenasioita varten yhdistyksen toimisto on auki klo 10 14. Migreeniyhdistyksen osoitteet on kaapattu! Joku on kaapannut Migreeniyhdistyksen sähköpostiosoitteet ja lähettää niistä kaupallisia viestejä. Jos saat englanniksi otsikoitua sähköpostia osoitteesta, jonka loppu on @migreeni.org, älä avaa viestiä. Migreeniyhdistyksen postit tulevat otsikolla Terveiset Migreeniyhdistyksestä. Jos olet kysynyt jotakin, vastaus tulee oman viestisi otsikolla. Muistathan päivittää osoitetietosi Jos haluat, voit täydentää samalla rekisteriimme tietoja, joita olemme alkaneet kerätä vuoden 2001 alusta: Syntymävuosi? Mistä olet kiinnostunut saamaan tietoja: migreenistä? tensiosärystä? basilaarimigreenistä? Sarjoittaisesta päänsärystä? (Hortonin neuralgia) Familiaalisesta hemiplegisestä migreenistä? Kolmoishermosärystä Muusta kasvohermosärystä HUOM! Voit tehdä osoitteen muutoksen nyt myös netissä. Postitse: Suomen Migreeniyhdistys ry, Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki tai sähköpostilla: migreeni@migreeni.org Jos vain sähköpostiosoitteesi vaihtuu, pidä meidät siitäkin ajan tasalla. Kirjoita migreeni@migreeni.org. 5 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Hanna Harno, neurologian erikoislääkäri, LT, HYKS Artikkelin teksti on ilmestynyt erillisenä esitteenä, johon voi tutustua www.migreeni.org > julkaisut. Migreenin estohoito Tiheästi toistuvat migreenikohtaukset aiheuttavat herkistymistä kivulle ja migreeni saattaa kroonistua. Kipu tulee katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tai estää ennakoivasti. Migreeni on invalidisoiva sairaus Maailman Terveysjärjestö WHO luokitteli v. 2001 vaikean migreenin 19. sijalle toimintakykyä rajoittavien sairauksien joukossa. Yksittäisen migreenikohtauksen estäminen Vältä laukaisevia tekijöitä Monet migreeniä sairastavat tunnistavat yhden tai useampia tekijöitä, jotka laukaisevat kohtauksen. Laukaisevat tekijät, joita sanotaan triggereiksi, voivat vaihdella elämän aikana. Tavallisimpia ovat stressi tai stressin laukeaminen, kuukautisten alkaminen tai nälkä (verensokerin lasku). Muita tavallisia triggereitä ovat kirkkaat tai vilkkuvat valot, hajuärsykkeet, raskas liikunta ja mausteet. Migreenikohtaus voi toisinaan alkaa, vaikka välttäisikin laukaisevia tekijöitä. Kohtauksen hoitoon tarvitaan usein lääkkeitä. Migreenin hallinnassa auttavat myös hyvä fyysinen kunto ja tasapainoinen mieli. Ota lääke tarpeeksi ajoissa Yksittäisessä migreenikohtauksessa tehokkainta mahdollista kohtauslääkettä kannattaa ottaa tarpeeksi suuri annos heti, kun päänsäryn tunnistaa migreeniksi. Kohtauksen voi saada katkeamaan jo alkuvaiheessa, jolloin kipuherkistymistä ei todennäköisimmin tapahdu. Allodynia on tila, jossa migreenipäänsäryn jatkuessa päänahka herkistyy ja esim. hiusten kampaaminen tuntuu kivuliaalta. On tapahtunut keskushermoston herkistymistä eli sentraalinen sensitisaatio. Tällöin otetun kohtauslääkkeen teho on jo heikompi kuin aikaisin otetun ja migreenikohtauksen uusiutumisen riski kasvaa. Otatko lääkettä liian usein? Liian usein otettu kohtauslääke aiheuttaa särkylääkepäänsärkyä tai triptaaniriippuvuutta ja myötävaikuttaa migreenin kroonistumiseen. Kansainväliset suositukset (International Headache Society, IHS) määrittelevät riskikäytön rajat: migreenin täsmälääke eli triptaani enintään 10 päivänä kuukaudessa ja tulehduskipulääkettä enintään 15 päivänä kuukaudessa. Mitä tarkoittaa migreenin kroonistuminen? Migreenikohtausten tiheys saattaa kasvaa jopa päivittäiseksi päänsärkyongelmaksi. Jos migreenipäiviä on yli 15 kuukaudessa yli kolmen kuukauden ajan, puhutaan kroonisesta migreenistä. Päänsäryn voimakkuus yleensä lievenee särkypäivien tihentyessä, samalla kuitenkin särkylääkkeiden ja triptaanien käyttö lisääntyy. Tihentyvän migreenin estohoito Estohoito on migreenin ennaltaehkäisyä lääkkeellisesti tai ei-lääkkeellisin keinoin, kuten esim. akupunktiohoidolla. Estolääke otetaan ennaltaehkäisevästi, päivittäin, kuuriluonteisena. Olennaista on kuitenkin estolääkkeen riit- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 6

Sopiva estolääke ei ihan ensimmäisellä yrittämällä osunut kohdalle, mutta oli se hieno juttu, kun se sitten löytyi! tävän pitkäaikainen käyttö, jotta migreenikierre ei alkaisi uudestaan. Hoitavan lääkärin kanssa sovitaan käyttöaika yleensä 2 3kk jaksoissa. Toisinaan estolääkettä tarvitaan vuosien ajan. Estolääkkeen vaikutusta migreenien harventumiseen seurataan päänsärkypäiväkirjalla, johon merkitään päänsäryt ja otetut kohtauslääkkeet. Päänsärkypäiväkirjan voi tulostaa esim. www.migreeni.org > julkaisut. Milloin tarvitset estohoitoa? Migreenin estohoitoa yleensä harkitaan, jos migreeni on viikoittaista tai jos migreeni häiritsee normaalia elämää tai työntekoa tai jos migreenikohtaukset ovat voimakkaita tai pelottavia. Mikä on estohoidon tavoite? Harvemmin estolääke lopettaa migreenikohtaukset kokonaan. Hyvä hoitovaste on 50 % vähenemä kohtaustiheydessä tai kivun voimakkuudessa. Estohoidossa käytettäviä lääkkeitä Estolääkkeiden tarkkaa vaikutustapaa migreenin estossa ei useimmiten tiedetä. Migreenin estolääkkeet on alun perin kehitetty muita sairauksia varten, mutta niillä on huomattu olevan myös migreeniä estävää vaikutusta. Estohoito on aina yksilöllinen, koska lääkkeiden teho ja sivuvaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Lääkkeen annostus on yksilöllinen. Esimerkkejä migreenin estohoidossa käytettävistä lääkkeistä Masennuskipulääkeryhmä: amitriptyliini * nortriptyliini * venlafaksiini Verenpaine- ja sydänlääkeryhmä: beettasalpaajat: atenololi * bisoprololi * metoprololi * propranololi * timololi * Sartaanit: kandesartaani Kalsiumsalpaajat flunaritsiini * verapamiili Epilepsialääkeryhmä: valproaatti * topiramaatti ** gabapentiini * Vitamiinit ja hivenaineet: riboflaviini (erityislupavalmiste) magnesium ** Virallinen käyttöaihe mm. migreenin estohoito. * Näyttö perustuu lumekontrolloituihin tutkimuksiin. Näyttö muista puutteellinen tai perustuu kliiniseen kokemukseen. 7 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Markus Färkkilä. LKT neurologian dosentti Migreenin hoitoketju Viime vuosien aikana on laadittu useita lakeja ja päätöksiä potilaiden hoitoon pääsystä. Lisäksi Suomessa on tullut käyttöön laki hoitotakuusta, jonka mukaan mm. tarpeellinen kiireetön hoito on aloitettava viimeistään 6 kk:n kuluessa siitä kun potilas on lähetetty erikoissairaanhoitoon. Seuraavassa on otteita erityisesti migreenipotilaan neurologiseen hoitoon pääsystä. Kaikki ohjeet koskevat julkisen terveydenhuollon antamaa hoitoa; ysityissektorin hoitoon hakeutuva potilas voi tietysti itse päättää hoitopaikkansa. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettaman työryhmän selvityksessä on määritelty sairaudet ja periaatteet, joiden perusteella potilas pääsee erikoissairaanhoitoon, ja nämä määräykset ja ohjeet ovat valtakunnalliset. Hoidon aiheet on jaettu oireiden selvittelyyn (A1) ja jo todettu- jen neurologisten sairauksien hoitoon (A2). Päänsärky on yksi näistä oirelähtöisistä tutkimisen syistä. STM:n ohjetekstin mukaan neurologiseen tutkimukseen ja hoitoon pääsee seuraavin perustein: A.1. Oirelähtöiset indikaatiot Neurologiseen erikoissairaanhoitoon lähetettävät kiireettömän hoidon lähetteet ovat pääosin oirelähtöisiä ja niissä voidaan ilmaista perusteltu epäily neurologisesta sairaudesta ilman diagnostisia tutkimuksia. Seuraavat oireet kattavat yli 80 % neurologiseen poliklinikkaan saapuvista ajanvarauslähetteistä ja ne on valittu oirelähtöisten indikaatioiden perustaksi. Lähetteestä erikoissairaanhoitoon tulee ilmetä oireen tai oireiden laatu, alku ja myöhempi kulku, neurologisessa statuksessa todetut löydökset, suoritettujen tutkimusten löydökset, annettu hoito sekä arvio oireen vaikutuksesta potilaan työkykyyn sekä muuhun toimintakykyyn. Toimintakyvyn arvioinnissa sitä tarkastellaan päivittäisten toimien osalta mukaan lukien kodinhoitotoimet, asiointi kodin ulkopuolella, harrastustoiminta ja sosiaalinen kanssakäyminen. Oireet: 1. Neurologinen kipu 2. Tunnon häiriö 3. Päänsärky 4. Aivoperäinen kohtausoire 5. Liikehäiriö 6. Lihasheikkous tai halvaus 7. Muistihäiriö tai muu kognitiivinen häiriö* 8. Keskushermostoperäinen huimaus ja tasapainohäiriö * Yli työikäisten muistihäiriön Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 8

Päänsärkypotilaalle tehdään aina ensin diagnostiset selvittelyt omalla terveysasemalla tai muualla avohoidossa. tutkimus ja hoito voidaan järjestää myös geriatrian erikoisalan toimesta tai perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon järjestämien toimivien hoitoketjujen puitteissa A.2. Sairauskohtaiset indikaatiot hoitoon pääsyssä Neurologisen erikoissairaanhoidon hoitoindikaatiot täyttyvät myös siinä tapauksessa, että lähetteestä ilmenee luotettavasti diagnosoitu neurologinen sairaus, joka kuuluu erikoissairaanhoidossa hoidettaviin sairauksiin (kts. kohta B). Sairaus katsotaan luotettavasti diagnosoiduksi kun diagnoosi perustuu kliinisessä tutkimuksessa osoitettuihin sairaudelle tyypillisiin löydöksiin tarvittaessa täydennettynä kuvantamistutkimusten löydöksillä, kliinisen neurofysiologian tutkimusten löydöksillä tai laboratoriotutkimusten löydöksillä. B. Pitkäaikaiset neurologiset sairaudet, jotka tulee hoitaa erikoissairaanhoidossa Hoidon toteuttamiseksi tarvittavat käynnit määritetään tapauskohtaisesti samoin kuin erikoissairaanhoidossa tapahtuvan hoidon kesto. STM:n ohjeteksti sanoo päänsäryn hoidosta näin: Vaikea tai komplisoitunut migreeni, sarjottainen päänsärky ja trigeminusneuralgia lähetetään erikoissairanhoitoon, mikäli tavanomaisella hoidolla ei saada vastetta. Tämä tarkoittaa sitä, että päänsärkypotilas kuuluu ensisijaisesti oman terveyskeskuslääkärin, työterveyslääkärin tai muun avohoidon lääkärin hoitoon. Mikäli potilas haluaa, hän voi tietenkin itse valita yksityisen erikoislääkärin, jonka hoitoon varaa ajan. Päänsäryn, kolmoishermosäryn (= trigeminusneuralgian) ja migreenin diagnostiikka kuuluu yleislääkärille, ja vasta kun tavanomaisella tutkimuksella ja hoidolla ei saada apua potilaan särkyongelmaan, niiden tutkimus ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon. Taulukko 1 Migreenin hoitoketju Migreeni diagnosoidaan ja hoidetaan avohoidossa: Terveyskeskuksessa Työterveyshuollossa Yksityislääkärillä Helsingin kaupungin terveysvirasto on näiden lisäksi antanut omat ohjeensa siitä, missä mitäkin helsinkiläisten sairautta tutkitaan ja hoidetaan. Seuraavassa on esimerkiksi potilasohjaus neurologian erikoisalan kohdalta. Nämä ohjeet vaihtelevat eri sairaanhoitopiireissä ja eri kaupungeissa. Helsingin kaupungin potilasohjaus neurologian osalta sanoo, että seuraavat neurologiset asiat hoidetaan Koskelan sairaalassa kaupungin terveyskeskuksen omalla neurologian poliklinikalla: terveyskeskussairaalojen potilaiden neurologiset konsultaatiot muistihäiriöpotilaat (ei ikärajaa) neurologinen kuntoutus 65-vuotta täyttäneet neurologiset potilaat Hoitopaikka on: Koskelan sairaalan neurologian poliklinikka, 9 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Käpyläntie 11, N-talo. Muistihäiriöpotilaita voidaan lisäksi ohjata Herttoniemen, Laakson ja Malmin konsultaatiopoliklinikoille. Helsinkiläiset alle 65-vuotiaat neurologiset potilaat tutkitaan ja hoidetaan Meilahden sairaalassa (HYKS), neurologian klinikka, Haartmaninkatu 4. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja alueen terveyskeskusten yhteisen työryhmän laatimana on syntynyt myös ohje päänsärkypotilaan hoitoon ohjaamisesta. Tämä ohje sanoo seuraavaa: Päänsärkypotilaalle tehdään aina ensin diagnostiset selvittelyt omalla terveysasemalla tai muualla avohoidossa. Tällöin lääkäri haastattelee potilasta, tutkii hänet ja selvittää mistä päänsärky johtuu, ja lääkäri harkitsee, tarvitaanko lisätutkimuksia, esim. verikokeita tai rtg-kuvauksia. Jatkohoitoon lähettämisen kiireellisyys tulee lääkärin aina harkita ja perustella. Terveyskeskuksessa tutkitaan jo etukäteen päänsäryn syytä oireita analysoimalla ja mm. verikokein. Mikäli potilas täytyy lähettää neurologian poliklinikalle, lähetteeseen liitettävinä laboratoriotutkimuksina toimitetaan tulokset seuraavista kokeista: LA, CRP, PVK, B- gluk, P-krea, P-Na, P-K, TSH, virtsakoe, EKG. Laboratoriotutkimuksia ei määritetä, mikäli kyseessä on kiireellistä siirtoa vaativa potilas ja tutkimuksen ottaminen hidastaisi hoitojen aloittamista erikoissairaanhoidossa. Potilas tulee lähettää neurokirurgiseen päivystystutkimukseen, jos epäilynä on aivoverenvuoto tai jos päänsärky on yhteydessä tuoreeseen pään vammaan ja jos potilaalla on lisäksi muita oireita/löydöksiä (tajunnantason lasku, halvausoireita, ym.). Muita päivystykseen lähettämisen syitä on taulukossa 3. Päänsärkypotilas lähetetään poliklinikkatutkimuksiin ajanva rausta varten, mikäli kyseessä ei ole edellä mainittu päivystystilanne, mutta päänsärky on päivien ja viikkojen kuluessa jatkuvasti paheneva, tai se liittyy erityisesti yskimiseen tai ponnistamiseen, tai siihen liittyy aiempi (>1 2 viikkoa) aivoperäinen paikallisoire, joka ei sovi migreeniauraksi. Migreeni- ja tensio särkypotilaista lähetetään jatkotutkimuksiin vain usein oireilevat potilaat edellytyksellä että tavanomaisimmat hoidot on jo kokeiltu (taulukko 2). Lisätiedot: www.terveysportti.fi Tämä ohje on valmisteltu HUS piirin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon edustajien yhteistyönä. Taulukko 2 Taulukko 3 Milloin neurologille? Migreenipotilas lähetetään neurologille, jos: Auraoire on epätyypillinen tai halvausmainen Migreeni aiheuttaa paljon sairauspoissaoloja Toistuvat annetut hoidot eivät tehoa migreeniin Tarvitaan neurologisia lisätutkimuksia muun sairauden poissulkemiseksi Milloin päänsäryn vuoksi lähetetään sairaalan päivystykseen: Kun epäillään aivokalvontulehdusta Kun epäillään muuta aivotulehdusta Kun aivopaineen epäillään olevan koholla Kun potilaalle tulee uudentyyppinen raju päänsärky, johon liittyy esim. Kuumetta, heikotusta, tajunnan sumentumista jne. Kun päänsärkyyn liittyy uusia paikalisoireita aivoista tai kliinisiä löydöksiä (puhehäiriö, toispuolihalvaus, kaksoiskuvat ym.) Kun verenohennuslääkettä (marevan) käyttävällä potilaalla alkaa uudentyyppinen päänsärky Kun todetaan aivoverenvuoto tai sitä epäillään Kun pään rajumpaan vammaan liittyy päänsärkyä Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 10

Tarja Suomalainen Neurologian erikoislääkäri Lääkärikeskus Mehiläinen, Lahti Migreenin hoito muuttuu iän myötä Migreeni alkaa usein helpottaa iän myötä. Naisilla vaihdevuodet toimivat käännekohtana, mutta myös miehillä sairaus alkaa lievittyä 50 60- vuotiaana. 40 prosenttia migreeniä sairastavista pääsee kokonaan kohtauksistaan eroon. Lisäksi monilla päänsärkyjen voimakkuus helpottuu tai kohtaukset jatkuvat muotoaan muuttaneena. Kuitenkin 70 vuotta täyttäneistä joka kymmenes nainen ja joka 20. mies kärsii yhä erilaisista päänsäryistä ja migreenikin voi edelleen olla aktiivinen. Migreenin alkaminen vasta iäkkäämpänä antaa aina aiheen lisätutkimuksiin. Migreenin yhteys muihin sairauksiin Ikä tuo tullessaan monia sairauksia. Yli 70-vuotiaista yli puolella on erilaisia tukirankakipuja ja nivelrikkoa, lähes puolella on verenpainetauti, lisäksi sydänsairaudet, aivoverenkiertohäiriöt, mielialamuutokset ja dementia lisääntyvät iän myötä. Onko iäkkäällä migreenipotilaalla suurempi riski sairastua muihin sairauksiin? Tupakoivilla, e-pillereitä käyttävillä nuorilla naisilla on todettu lisääntynyt riski sairastua vakaviin verenkiertohäiriöihin, mikäli he sairastavat aurallista migreeniä. Iäkkäämmillä migreeniä sairastavilla henkilöillä tätä riskiä ei ole todettu vaikka verisuonisairaudet lisäntyvätkin iän myötä. Verisuonisairaus (sepelvaltimotauti, aivoverenkiertohäiriöt tai verenpainetauti) vaikuttaa ikääntyneillä kuitenkin migreenilääkityksen valintaan ja lääkkeiden yhteisvaikutuksiin. Migreenipotilaat kärsivät usein masennuksesta ja toisaalta myös masennuspotilailla on useammin migreeniä kuin ei-masentuneilla. Tämä pätee myös iäkkäämmillä. Tuore ruotsalainen tutkimus osoitti, että 60 74-vuotiailla oli suuri riski sairastua vakavaan masennukseen, jos migreeni oli edelleen aktiivinen. Vaikka migreeni usein lieveneekin, migreeni koetaan edelleen yhtä haittaavana. Masentuneilla migreenin hoitotulos on usein huonompi matalamman kipukynnyksen ja kivun yksilöllisen sietokyvyn takia. Depressiolääkkeet auttavat usein hyvin myös migreeniin ja voivat estää särkylääkepäänsäryn kehittymisen. Liittyykö migreeniin riski sairastua muistihäiriöihin tai dementiaan? Migreenipotilaat kokevat päänsärkykohtauksen aikana usein tarkkaavaisuusongelmia ja muistikatkoksia. Runsas lääkkeiden käyttö ja masennus korostavat oireita. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet aivojen valkean aineen muutoksia migreenipotilailla. Valkean aineen muutoksia pidetään muistihäiriöiden riskite- 11 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Migreenipotilaat kokevat päänsärkykohtauksen aikana usein tarkkaavaisuusongelmia ja muistikatkoksia. kijöinä, mutta tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa ikääntyvilläkään yhteyttä migreenin, valkean aineen muutosten tai muistinheikkenemisen välillä. Jotkin migreenin estolääkkeet saattavat kyllä pahentaa muistivaikeuksia niihin alttiilla henkilöillä. Huimaus on ikääntyneillä yleistä ja sen taustalla voi olla monia eri syitä, kuten verenkiertohäiriöt, korvaperäiset syyt, näköhäiriöt, tukirankavaivat tai lääkkeet. Huimaus on myös yksi tyypillinen migreenin oire. Iäkkäämmillä lisääntyvä huimaus ei kuitenkaan liity migreeniin. Migreenin hoito Ikääntyvien monilääkityksestä kannetaan tänä päivänä suurta huolta. Kuopion yliopistossa äskettäin valmistuneen tutkimuksen perusteella yli 60 % yli 75-vuotiaasta henkilöstä käyttää vähintään kuutta lääkettä samanaikaisesti ja joka kolmannella on käytössä yli kymmenen lääkettä. Lääkemäärän kasvaessa lisääntyvät lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutukset. Iän myötä plasman albumiinimäärä vähenee ja tämä nostaa lääkkeiden veripitoisuudet korkeammiksi. Maksan verenkierron heikentyessä lääkkeitä hajottavien entsyymien toiminta laiskistuu ja lääkkeen poistuminen verenkierrosta hidastuu. Munuaisten kyky poistaa lääkeaineita kehosta heikkenee iäkkäillä jopa puoleen nuorempiin verrattuna. Vähäinen nesteiden käyttö, ravitsemushäiriöt tai alkoholin käyttö muuttavat lääkkeen pitoisuuksia verenkierrossa. On myös todettu, että ikääntyvä keho on herkempi lääkkeen vaikutukselle ja iäkkäälle riittävät usein suosituksia pienemmät annokset. Tulehduskipulääkkeet, esim. aspiriini, ibuprofeeni ja naprokseeni, aiheuttavat ikääntyneillä herkästi suolistovuotoja, jotka saattavat olla kivuttomia, mutta aiheuttaa anemian ja heikentää yleisvointia. Parasetamolia pidetään turvallisena iäkkäiden kipulääkkeenä ja kofeiinia sisältävä valmiste ei näyttäisi lisäävän sivuvaikutusten riskiä. Jos on maksan ja munuaisten vajaatoimintaa tulee parasetamoliakin käyttää suosituksia pienempiä annoksia. Tiuhaan tarvittavan tulehduskipulääkkeen kanssa suositellaan käytettäväksi vatsansuojalääkkeitä. Uudemmat COX- 2 tyyppiset tulehduskipulääkkeet ovat vatsan ja suoliston kannalta suotuisampia, mutta niitä tulee käyttää harkiten verenkiertohäiriöriskin takia. Migreenipahoinvointiin käytettävä metoklopramidi voi iäkkäillä aiheuttaa tasapainovaikeuksia, vapinaa ja muistin heikkenemistä eikä sitä suositella käyttöön lainkaan. Opioideista migreenin hoitoon käytetään eniten tramadolia, joka iäkkäillä voi herkästi aiheuttaa väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja ummetusta. Lääkitys kannattaa aloittaa pienellä annoksella. Migreenin täsmälääkkeitä, triptaaneja ei suositella yli 65-vuotiaiden käyttöön, koska ne supistavat verisuonia ja voivat pahentaa verisuonisairauksia. Poikeuksena on tilanne, jossa henkilö kärsii hankalasta migreenistä, triptaanit ovat siihen saakka toimineet hyvin eikä käyttäjä sairasta verisuonisairauksia tai verenpainetauti on hyvässä hoitotasapainossa. Migreenin estolääkettä valittaessa otetaan huomioon muut sairaudet ja aiempi lääkitys. Perinteisistä estolääkkeistä betasalpaajat ovat käyttökelpoisia ja usein niiden käytölle voi iäkkäillä olla muitakin perusteita, kuten sydämen tykyttely, vajaatoiminta tai verenpainetauti. Alunperin epilepsialääkkeeksi kehitetty topiramaatti on tehokas estolääke ja epilepsiatutkimuksissa lääke oli hyvin siedetty vanhuksillakin. Väsymys, painon lasku ja munuaiskivet ovat tavallisimpia haittavaikutuksia, mutta varovaisella annossäätelyllä nämä ovat usein ehkäistävissä. Trisyklisiä masennuslääkkeitä (esim. Triptyl, Klotriptyl, Noritren) käytetään menestyksellisesti erilaisten kroonisten kipujen ja unihäiriöiden hoidossa. Vanhukset ovat herkempiä näiden lääkkeiden antikolinergisille sivuvaikutuksille, kuten väsymykselle, huimaukselle, ummetukselle ja keskushermostovaikutuksille. Trisyklisiä ei saa käyttää, mikäli henkilö kärsii rytmihäiriöistä, ahdaskulmaglaukoomasta tai taipumuksesta virtsaumpeen. Näillä lääkkeillä on myös paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, minkä vuoksi hoitoannokset pidetään mielellään pieninä. Neuropaattisen kivun hoi- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 12

toon käytettävällä gabapentiinilla (Gabapenin, Neurontin) tai pregabaliinilla (Lyrica) teho iäkkäiden migreenin hoidossa on usein vaatimaton, paitsi jos kyseessä on kroonistunut päivittäinen päänsärky. AT II inhibiittoreita eli sartaaneja ei ole tutkittu ikääntyneillä migreenin hoidossa. Joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksiin kuuluu päänsärky, mikä tulisi ottaa huomioon, jos päänsärky alkaa tai pahenee lääkevaihdoksen tai aloituksen yhteydessä. Näitä lääkkeitä ovat esim nitrovalmisteet, estrogeenikorvaushoidot ja verisuonia laajentavat lääkkeet kuten nifedipiini. Lopuksi Ikääntyvien migreenipotilaiden lääkitys vaatii aikaa sekä aiem pien sairauksien ja jo käytössä olevan lääkityksen huomioimista. Varoituksista ja rajoituksista huolimatta ikääntyvien migreenisärkyjä voidaan hoitaa tehokkaasti ja parantaa elämänlaatua. Ikääntyvien migreenin hoitoon ei aina tarvita lääkkeitä, vaan joskus sosiaaliset virikkeet, riittävä yöuni, ulkoilu, fysikaaliset hoidot ja alkoholin käytön vähentäminen voivat antaa parhaan hoitotuloksen. European Headache Alliance EHA EHA, Euroopan päänsärkyliitto, perustettiin vuonna 2006 lisäämään tietoisuutta päänsärkysairauksista ja koordinoimaan eurooppalaisten potilasyhdistysten toimintaa. Ensimmäisenä toimintavuonna 2006 EHA järjesti julkistamistilaisuuden European Headache Congress:issa Espanjan Valenciassa sekä Euroopan Parlamentissa Brysselissä. Tilaisuus Euroopan Parlamentissa oli EHA:n organisoimana Euroopan Migreenipäivänä. Samalla julkistettiin EHA:n yhdessä päänsärkyasiantuntijoiden kanssa laatima Migreenipotilaiden julistus, jolla pyritään vaikuttamaan Euroopassa siihen, että migreeni ymmärrettäisiin sairautena ja että kaikilla olisi mahdollisuus asianmukaiseen hoitoon ja tukeen ja sen myötä mahdollisimman normaaliin elämään. Vuoden 2007 lopulla EHA järjestää yleiskokouksen. Pyrkimyksenä on saada toimintaan mukaan mahdollisimman monta päänsärky-yhdistystä Euroopasta ja tukea orastavia yhdistyksiä maissa, joissa niitä ei vielä ole. Perustajajäseninä olivat: Alankomaat Peter Vriezen, varapuheenjohta Espanja Elena Ruiz de la Torre Irlanti Audrey Craven, puheenjohtaja Iso-Britannia Ann Turner, rahastonhoitaja Italia Cristina Tassorelli Norja Astri Walseth Ruotsi Eva Ermenz Serbia Srdjan Stretenovic Suomi Hilkka Kettinen Sveitsi Colette Andrée, sihteeri 13 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Teija Honkonen Ylilääkäri, dosentti Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto Tukea masentuneen toipumiselle ja työssä jatkamiselle Masennustilat ovat yleisiä työikäisen väestön keskuudessa. Masennuksen varhainen tunnistaminen ja oikein ajoitettu hoito edesauttavat toipumista ja työssä selviytymistä. Työntekijän psyykkistä vointia ja työkykyä tukee työ, jonka vaatimukset ovat osaamiseen ja muihin voimavaratekijöihin nähden kohtuulliset ja johon työntekijä pääsee itse vaikuttamaan. Työn sisällön lisäksi työpaikan toimivat ihmissuhteet, hyvä ilmapiiri sekä lähiesimieheltä ja työtovereilta saatu tuki kannattelevat työntekijää silloinkin, kun hänellä on terveysongelmia. Masennustilat ovat syiltään monitekijäisiä, helposti uusiutuvia ja usein kroonisiksi jääviä mielenterveyden häiriöitä, jotka aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Suomessa vakavan masennustilan sairastaa vuosittain noin 6 % työikäisestä väestöstä; monet kärsivät lisäksi lievemmistä masennusoireyhtymistä tai masentuneisuudesta. Seuraavassa rajaudutaan käsittelemään masennustiloja lähinnä työelämän ja työssä jaksamisen näkökulmasta. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 14

Työelämän vaatimukset ja muutokset heijastuvat työntekijöiden hyvinvointiin. Masennus on monikasvoinen oireyhtymä Vaikka masennustilat ovat viime vuosina olleet paljon esillä, niiden tunnistaminen on edelleen vaikeaa jopa terveysalan ammattilaisille. Tunnistamista voi vaikeuttaa myös se, että valtaosa masennuspotilaista kärsii ns. monihäiriöisyydestä eli samanaikaisesti jostain muusta mielenterveyden häiriöstä tai pitkäaikaisesta ruumiillisesta sairaudesta, jolloin masennustilan oireet (Taulukko 1) voivat yhdistyä hyvinkin monikasvoisiksi oireyhtymiksi. Myös päänsäryn ja masennuksen välillä tiedetään olevan vahva yhteys. Tutkimuksissa on todettu, että jatkuvasta päänsärystä ja etenkin migreenistä kärsivät henkilöt ovat muita alttiimpia sairastumaan masennukseen. Toisaalta masennuspotilailla on lisääntynyt riski saada migreeni. Haitallinen työkuormitus masennuksen taustatekijänä Työelämän muutos on viime vuosikymmenten aikana ollut nopeaa. Monilla toimialoilla työtehtävät ovat monipuolistuneet, niiden fyysinen kuormittavuus on vähentynyt, ja henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ovat parantuneet. Samanaikaisesti tapahtunut työn vaativuuden kasvu, työtahdin kiristyminen, epävarmuus, kilpailu ja määräaikaiset työsuhteet ovat kuitenkin lisänneet työn psyykkistä kuormittavuutta. Työelämän vaatimukset ja muutokset heijastuvat työntekijöiden hyvinvointiin. Pitkä altistuminen kuormittaville psykososiaalisille työoloille lisää psyykkisen ja fyysisen terveyden heikentymisen todennäköisyyttä. Tällaisia psykososiaalisia kuormitustekijöitä ovat muun muassa jatkuva kiire, suuret vaatimukset, vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön, huono ilmapiiri, työhön liittyvä epävarmuus ja epäoikeudenmukaiseksi koettu johtaminen. Psykososiaalisen työkuormituksen ja masennustilojen yhteyttä käsitelleet seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että kielteiset kokemukset työn sisällöstä ja organisoinnista sekä ongelmat työyhteisön toimivuudessa ja johtamisessa voivat lisätä psyykkistä oireilua ja mahdollisesti myös masennustilojen todennäköisyyttä. Työstressi, työuupumus ja masennus Työstressi, työuupumus ja masennus ovat käsitteitä, jotka herkästi arkikielessä menevät sekaisin. Tilapäinen työstressi on varsin tavanomaista eikä se ole vaaraksi terveydelle. Mikäli työstressi muodostuu hyvin pitkäaikaiseksi, se saattaa johtaa työuupumukseen, ellei tilannetta pystytä yhteistoiminnassa muuttamaan tai voimavaroja lisäämään. Työuupumus ilmenee kokonaisvaltaisena väsymyksenä, joka kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä voimavaroja. Väsymyksen lisäksi uupuneen työntekijän asenteet omaan työhön muuttuvat, samoin käsitykset omasta osaamisesta ja aikaansaamisesta. Työuupunut kokee työn menettäneen merkityksensä ja mielekkyytensä, ja myös hänen ammatillisen pystyvyyden tunteensa vähenee. Suomalaisessa väestötutkimuksessa on selvitetty ensimmäistä kertaa työuupumuksen yhteyttä diagnosoituun masennustilaan. Masennustila oli sitä yleisempi, mitä vakavammasta työuupumuksesta oli kysymys; noin puolet vakavasti työuupuneista työntekijöistä kärsi samanaikaisesta masennustilasta. Tuoreessa hammaslääkäreitä koskevassa suomalaisessa seurantatutkimuksessa on todettu työstressin johtavan masennukseen työuupumuksen kautta. Masennustilat ja työssä suoriutuminen Masennustilat ovat merkittävä sairauspoissaolojen ja ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen peruste Suomessa ja myös kansainvälisesti. Masennuksen vaikutus ilmenee myös työssäkäyvien työn tuottavuuden vähenemisenä. Väestötutkimusten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että masennuksen määrässä ei ole kahden viime vuosikymmenen aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaikka masennustilat eivät ole lisääntyneet, masennuksen oireiden merkitys nykypäivän työelämässä on muuttunut. Tämä voi ainakin osin selittyä työn vaatimusten muuttumisella. Masennustila heikentää keskittymiskykyä ja 15 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Pelkkä sairausloma ilman muita hoitotoimenpiteitä ei ole masennuksen asianmukaista hoitoa. tarkkaavaisuutta, samoin muistia sekä kykyä omaksua uusia asioita ja tehdä päätöksiä. Se voi myös hidastaa psykomotorisia suorituksia ja heikentää omien suoritusten positiivisia arviointeja. Masennustilaan liittyy myös halu vetäytyä vuorovaikutussuhteista. Yhä useamman työ sisältää nykyisin jatkuvaa informaatiotulvaa, uuden tiedon prosessointivaatimuksia sekä monimuotoisia vuorovaikutus- ja ryhmätyötilanteita, jolloin masennustilan aiheuttamat kognitiiviset vaikeudet haittaavat työstä selviytymistä aivan eri tavalla kuin perinteisemmissä työtehtävissä. Työssä selviytymisvaikeudet ja varhainen tuki Masennustilat tulisi tunnistaa ja hoito aloittaa riittävän varhain, huomattavasti ennen työkyvyttömyyden uhkaamista. Edellytykset hyötyä hoidosta ovat yleensä sitä paremmat, mitä aiemmin hoito aloitetaan. Masennuksen ja myös muiden työkykyä uhkaavien Taulukko 1 sai rauksien hoidon oikea-aikaista käynnistämistä voivat edesauttaa työpaikoille työssä selviytymisvaikeuksien tunnistamista ja varhaista tukea varten sovitut yhteiset toimintamallit. Työssä selviytymisen ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi jatkuvasti ylipitkinä työpäivinä, sovittujen aikataulujen laiminlyönteinä tai heikentyneenä kykynä toimia työyhteisössä tai asiakassuhteissa. Nämä ongelmat eivät läheskään aina johdu kuitenkaan työntekijän terveydentilasta, vaan taustalla voi ilmetä esimerkiksi osaamiseen, työoloihin tai työyhteisöön liittyviä ongelmia, joihin tulisi yhteistyössä puuttua. Jos taustalla on terveysongelmia, työterveyshuolto on luonteva paikka arvioida työntekijän työkykyä ja hoidon tarvetta. Esimies, työyhteisö ja työterveyshuolto masennuspotilaan tukena Masennuksesta toipuminen edellyttää aktiivista ja monipuolista Masennustilan oireita masentunut mieliala suurimman osan päivää kiinnostuksen tai mielihyvän kokemisen menetys väsymys tai vähentyneet voimavarat itseluottamuksen tai itsearvostuksen väheneminen päättämättömyys tai keskittymiskyvyttömyys itsemurha-ajatukset tai muut kuolemanajatukset unettomuus tai liikaunisuus ruokahalun ja painon muutos psykomotorinen hidastuneisuus tai kiihtyneisyys hoitoa, jotta sairauden pitkittymiseltä vältyttäisiin. Perusterveydenhuollossa tavallisia hoitomuotoja ovat vuorovaikutuksellinen tuki, esimerkiksi jäsentävät keskustelukäynnit, ja säännöllinen seuranta. Mikäli masennustila uhkaa työja toimintakykyä, yleensä tarvitaan myös lääkehoitoa. Hoidon tuloksellisuutta tukevat myös joustavat erikoissairaanhoidon konsultaatiomahdollisuudet, esimerkiksi psykoterapian tarpeen arvioimiseksi. Pelkkä sairausloma ilman muita hoitotoimenpiteitä ei ole masennuksen asianmukaista hoitoa. Työterveyshuolto tuntee työntekijän työolot ja työterveyshuollolla on yleensä myös toimiva kontakti työntekijän esimiehiin. Tämä helpottaa sairausloman tarpeen arvioin tia, koska työkykyyn vaikuttavat masennuksen vaikeusasteen lisäksi myös työn vaatimukset ja työpaikan mahdollisuudet sopeuttaa työtä masennuksesta ja mahdollisista muista samanaikaisista sairauksista kärsivän työntekijän voimavaroihin sopivaksi. Asianmukaisen hoidon lisäksi työssä jaksamista voivat edesauttaa muun muas sa työjärjestelyt, ergonomian parantaminen ja mahdolliset uudet apuvälineet, työaikamuutokset, koulutus tai jopa työympäristön muutos. Myös lähiesimieheltä ja työtovereilta saatu tuki voi osaltaan helpottaa masennuspotilaan työssä jatkamista. Monihäiriöisyys hoidon haasteena Monihäiriöisyys liittyy vakavan masennustilan huonoon ennustee- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 16

seen kuten uusiutumisriskiin, osittaiseen toipumiseen ja toimintakyvyn laskuun. Runsas ajankohtainen monihäiriöisyys, samoin kuin masennustilan vaikeusaste, ennustavat pitkää toipumisaikaa. Yli puolella erikoissairaanhoidossa olevista potilaista on suomalaistutkimuksen mukaan vakavan masennustilan lisäksi ahdistuneisuushäiriö, vajaalla puolella persoonallisuushäiriö ja neljänneksellä alkoholiriippuvuus tai alkoholin väärinkäyttö. Kroonisesta somaattisesta sairaudesta kärsii noin puolet masennuspotilaista. Masennustilaan liittyvää monihäiriöisyyttä on runsaasti myös perusterveydenhuollon potilailla. Mikäli työntekijä kärsii masennustilan lisäksi jostain muusta mielenterveyden häiriöstä tai kroonisesta somaattisesta sairaudesta, esimerkiksi jatkuvasta päänsärystä, ennuste hoitotulosten, elämänlaadun ja työssä selviytymisen suhteen luonnollisesti heikkenee, ellei molempia sairauksia oteta huomioon hoitotoimenpiteitä ja myös tarvittavia työhön liittyviä tukitoimia suunniteltaessa. Työhön paluun tuki osaksi työhyvinvointijohtamista Yhteisesti sovitun toimintamallin työhön paluun tukemiseksi tulisi olla osa yrityksen ja työpaikan työhyvinvointijohtamista. Onnistunut pitkältä sairauslomalta työhön paluu edellyttää hyvissä ajoin käynnistyvää suunnittelua yhteistyössä työterveyshuollon, esimiehen ja työntekijän kanssa. Sairausloman aikana esimiehen ja työterveyshuollon olisi hyvä pitää kannustavalla tavalla yhteyttä työntekijään. Työhyvinvointia tukevaan työhön paluuseen kuuluu esimiehen kanssa käytävä paluukeskustelu ja sairauslomalta palaavan työntekijän perehdyttäminen työpaikalla tapahtuneisiin muutoksiin. Joskus koko työyhteisö tarvitsee valmennusta pitkältä sairauslomalta palaavan työntekijän työhön paluun onnistumisen turvaamiseksi. Masennuksesta toipuvan toimintakyky palautuu usein masennusoireiden häviämistä hitaammin; toipilasaika tulisikin tarvittaessa huomioida työnkuvassa. Jos masennuksesta toipuva työntekijä ei kykene entisiin tehtäviinsä, voidaan työterveyshuollon asiantuntemusta apuna käyttäen sopia esimiehen kanssa mahdollisista työhön paluuta tukevista tilapäisistä tai pysyvistä työjärjestelyistä. Pitkältä sairauslomalta paluuta voidaan helpottaa tietyin edellytyksin myös esimerkiksi osasairauspäivärahan tai työeläkekuntoutuksena toteutettavan työkokeilun turvin.

Lifting The Burden -kampanjan 27.6.2007 julkaistusta lehdistötiedotteesta vapaasti suomentanut Virpi Vallasvuo. Harry Potter ja päänsäryn kirous Uusi tutkimus diagnosoi Harryn päänsäryt todennäköiseksi migreeniksi Kesäkuussa 2007 julkaistu tutkimus Harry Potter ja päänsäryn kirous luokittelee Harryn päänsäryt jästien ICHD- II luokituksessa diagnoosin todennäköinen migreeni alle. Tutkimusartikkeli ilmestyi Headachelehdessä, joka on American Headache Societyn päänsärkytutkimuksia raportoiva julkaisu. Tutkimuksen ovat kirjoittaneet maailman johtaviin päänsärkyasiantuntijoihin kuuluvat Tri Fred Sheftell ja Tri Timothy Steiner, yhdessä migreeniä sairastavan teini-ikäisen Hallie Thomasin kanssa. Tutkimus valottaa kuinka Harryn kärsimykset ovat samanlaisia kuin lapsilla ja aikuisilla kaikkialla maailmassa. He analysoivat J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjoissa esiintyvät kuvaukset Harryn päänsäryistä. Mikä sitten viittaa siihen, että Harryllä on migreeni? Migreenipäänsäryt alkavat usein teini-iässä, tosin ne voivat alkaa jo lapsena, jopa vauvana. Harryllä pahat päänsäryt alkoivat 11-vuotiaana, kohta sen jälkeen, kun hän sai tietää olevansa velho. Migreenisärky on yleensä (vaikka ei välttämättä) toispuolista. Harryn päänsärky keskittyy ilmeisesti hänen otsassaan olevan salamanmuotoisen arven tienoille. Pahoinvointi ja/tai oksentaminen ovat yleisiä migreeniin liittyviä oireita erityisesti lapsilla. Harryn päänsärkyjen lisääntyessä, myös nämä oireet esiintyivät useam min. Migreeni on invalidisoivaa. Kohtausten aikana Harry oli täysin toimintakyvytön ja putosi kivusta polvilleen. Ainoa migreenin kriteeri, jota Harryn päänsärkykohtaukset eivät täytä on niiden kesto. Harryn kohtauksen ovat ohi minuuteissa, kun taas jästilapsilla ja -teineillä ne kestävät vähintään yhdestä kolmeen tuntiin. Tämän vuoksi tutkimuksessa on päädytty diagnoosiin todennäköinen migreeni. Tri Steiner sanoo: Harry on kärsinyt sietämättömän tuskallisista päänsäryistä, jotka ovat tehneet hänet täysin toimintakyvyttömäksi. Lordi Voldemort on aina aivan kulman takana, joten näiden päänsärkyjen lamauttava vaikutus aiheut taa todellista vaaraa Harrylle. Silti, huolimatta kohtausten ilmeisestä vakavuudesta, Harryn sairaus on taikaministeri Cornelius Toffeen mielestä vain psykologista. Epäilemättä tästä syystä Harry on kärsinyt päänsäryistään hiljaisuudessa. Kaikkialla ihmiset, jotka kärsivät lamauttavista päänsäryistä, tunnistavat tämän ennakkoluulon, koska he törmäävät siihen usein itsekin. Surullista kyllä, Harryn tilanne ilmentää maailmanlaajuista ongelmaa. Päänsäryt ovat todellisia ja usein koko iän kestäviä sairauksia, jotka lamauttavat ihmisiä ja vievät heiltä toimintakyvyn. Silti miljoonat kärsivät hiljaisuudessa, koska päänsärkysairauksia ei tunnisteta, ei hoideta riittävästi tai vielä pahempaa hoidetaan väärin. Tehokkaita hoitoja on olemassa, mutta ne eivät usein tavoita ihmisiä, jotka niitä tarvitsisivat. Tällaiseen välinpitämättömyyteen ei Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 18

Harryllä pahat päänsäryt alkoivat 11-vuotiaana, kohta sen jälkeen, kun hän sai tietää olevansa velho. ole mitään hyvää syytä, ja me pyrimmekin määrätietoisesti nostamaan taakan päänsärkyjä sairastavilta ympäri maailman. John F. Rothrock, Headachelehden päätoimittaja, lisää: Tämä tutkimus valottaa loistavalla tavalla päänsärkyihin liittyviä kysymyksiä. Artikkeli ei ole vain hauska ja vangitseva, se perustuu luotettavaan tieteelliseen tutkimukseen. Olemme innoissamme, kun olemme saaneet julkaista näin erikoislaatuisen ja tärkeän tutkimuksen. Tohtorit Sheftell ja Steiner ovat molemmat Potter-kirjojen lukijoita. Tämän tutkimuksen he tekivät vapaa-ajallaan ja kiinnittääkseen huomiota lasten ja nuorten päänsärkyyn, jota esiintyy oletettua enemmän. Myös se ansaitsee varhaisen, oikean diagnoosin ja asianmukaisen hoidon. Lisätietoa Lifting The Burden -kampanjasta sekä Harry Potter -tutkimuksesta osoitteessa www.l-t-b.org Tutkimus Harry Potter and the Curse of Headache löytyy kokonaisuudessaan Sheftell, F., Steiner, T.J. and Thomas, H. (2007) Headache 47:911-916 sekä osoitteesta www.blackwell-synergy.com/doi/ abs/10.1111/j.1526-4610.2007.00665.x WHA M. MacDonald H. Kettinen Miksi päänsäryistä pitää puhua? Lähes 50 prosenttia maailman väestöstä kokee päänsärkyä ja se tekee päänsärystä yhden kymmenestä eniten toimintakyvyttömyyttä aiheuttavasta oireesta todetaan hiljattain ilmestyneessä tutkimuksessa (Cephalalgia -lehden maaliskuun numero). Professori Lars Jacob Stovnerin (Norwegian University of Science and Technolgy, Trondheim) johtama tutkijaryhmä keräsi kaikki vuoteen 2006 mennessä ilmestyneet julkaistut tukimukset päänsäryn esiintyvyydestä ja sen aiheuttamista seurauksista. Katsaus osoittaa, että päänsärkysairauksia esiintyy todellakin kaikkialla maailmassa, ja niillä on merkittävä vaikutus elämänlaatuun sekä taloudellisia vaikutuksia sekä niitä poteville että yhteiskunnalle. Katsauksen mukaan yhdellä yhdeksästä (eli 11 %) maailman aikuisista on migreeni. Tavallinen päänsärky, jota oikeaoppisesti kutsutaan jännitystyyppiseksi päänsäryksi, koskettaa lähes puolta (42 prosenttia) aikuisväestöstä. Vaikka migreenistä on yleensä enemmän haittaa sitä sairastavalle, artikkelin kirjoittajat väittävät, että koska jännitystyyppistä päänsärkyä potee niin suuri joukko ihmisiä, aiheutuu siitä enemmän taakkaa. Tämä havainto on vahvistettu teollisuusmaissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa osoitetaan, että poissaoloja työstä (tai heikentynyttä työkykyä) aiheutuu enemmän jännitystyyppisen päänsäryn kuin migreenin takia. Katsauksesta käy ilmi joitakin mielenkiintoisia eroja päänsärkysairauksien esiintyvyydessä eri maanosissa. Esimerkiksi sekä migreeniä että jännitystyyppistä päänsärkyä esiintyy vähemmän Afrikassa kuin muissa maanosissa. Tosin on huomattava, että Afrikasta ei ole kattavia tutkimuksia. Useimmat ihmiset pystyvät hoitamaan päänsärkynsä melko helposti eikä se ole heille merkittävä haitta. Professori Stovner kuitenkin varoittaa, että tämä johtaa helposti aiheettomaan tyytyväisyyten. Saamme usein kuulla, että 19 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007

Katsauksen mukaan yhdellä yhdeksästä (eli 11 %) maailman aikuisista on migreeni. päänsärky on mitätön vaiva. Niille, jotka kärsivät todella hankalasta päänsärystä tämä voi olla masentavaa. Huolestuttavin havainto tutkimuksessamme oli, että 3 % maailman väestöstä kärsii niin kutsutusta kroonisesta päänsärystä. Tämä tarkoittaa, että heillä on päänsärkyä enemmän kuin 15 päivänä kuukaudessa eli joka toinen päivä usean kuukauden ajan. Tämä yli 100 miljoonan ihmisen jouko todennäköisesti kantaa suurimman päänsärkyihin liittyvän taakan, ja luultavasti myös sen leiman, että heidän tilansa ei ole todellinen sairaus. Tohtori Timothy Steiner Lontoon Imperial Collegesta, yksi artikkelin kirjoittajista ja kansainvälisen Lifting The Burden -kampanjan johtaja lisää: Tämä tutkimus auttaa meitä ymmärtämään päänsärkysairauksista aiheutuvaa taakkaa maailmanlaajuisesti. Se osoittaa selvästi, miksi tarvitsemme kansainvälistä kampanjaa, ja se myös tukee viestejä, joita pyrimme saattamaan hallitusten ja terveydenhuollon päätöksentekijöiden tietoon. Maailmassa on vielä merkittäviä alueita, kuten Kiina, Intia ja Afrikan manner, joissa kampanjamme täytyy tehdä lisää tutkimusta päänsärkysairauksien esiintyvyydestä ja niiden seurauksista kansanterveydellisesti, mutta muualla todisteet ovat aivan selvät. Monissa tapauksissa esimerkiksi migreeni ja jännitystyyppinen päänsärky voidaan hoitaa helposti ja tehokkaasti, mutta ensin niiden hoidon tarve tulee tunnustaa, ja lääkärit sekä muu terveydenhoitohnekilöstö kouluttaa tekemään oikeat diagnoosit ja hoitamaan päänsärkyjä. Ihmisten tulee saada tietää, että hoitoa on saatavana, ja hallitusten tulee ymmärtää tehokkaan hoidon saatavuuden tuomat hyödyt niin kansanterveydellisesti kuin parantuneena työn tuottavuutenakin. Kansainvälisellä kampanjalla, jossa Maailman Terveysjärjestö on vahvasti mukana, on juuri nämä tavoitteet. Keskeiset havainnot Tutkimuksessa analysoitiin 107 tieteellistä alkuperäisjulkaisua: 48 Euroopasta, 20 Aasiasta, 14 Pohjois-Amerikasta, 13 Keski- ja Etelä- Amerikasta, kahdeksan Afrikasta ja neljä Australiasta tai Tyynenmeren alueelta. Taulukkoon on koottu tämänhetkinen (viimeisen vuoden kuluessa) ja elinikäinen päänsäryn esiintyvyys. Nämä luvut osoittavat, että yleisimmät päänsäryt ovat Maailman Terveysjärjestön toimintakyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien listalla kymmenen vaikeimman sairauden joukossa. Mikäli tarkastellaan lukuja vain naisten osalta, katsauksesta voidaan päätellä, että päänsäryt kuuluvat todennäköisesti viiden kärkeen. [Toim. huom. Maailman Terveysraportissa 2001 migreeni yksin oli vastaavasti sijoilla 19 ja 12.] Yksilökohtainen migreeniin liittyvä taakka keskivaikean migreenikohtauksen aikana on kaksinkertainen verrattuna jännitystyyppiseen päänsärkyyn. Jos verrataan kummankin päänsäryn tiheyttä, (jännityspäänsärky voi olla päivittäistä, migreeni esiintyy kohtauksina, ja lasketaan päänsärkypäiviä henkeä kohden väestössä) jännitystyyppinen päänsärky muodosti 58 % koko taakasta, migreeni 42 %. Tämä katsaus kokoaa julkaistun tutkimustiedon, joka selkeästi osoittaa, että päänsäryt ovat vakava terveydellinen ongelma. Päänsäryt vaativat ja ansaitsevat asianmukaisen hoidon kaikkialla. Stovner, L.J., Hagen, K., Jensen, R., Katsarava, Z., Lipton, R.B., Scher, A.I., Steiner, T.J. and Zwart, J.-A. (2007) The Global burden of headache: a documentation of headache prevalence and disability worldwide. Cephalalgia 27: 193-210. 1 vuoden esiintyvyys kaikilla 1 vuoden esiintyvyys aikuisilla Elinikäinen esiintyvyys Kaikki päänsäryt Migreeni Jännitystyyppinen päänsärky Krooninen päänsärky 47 % 10 % 38 % 3 % 46 % 11 % 42 % 3 % 66 % 14 % 46 % 3 % Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2007 20