MATKAKERTOMUS. SECOND IFOAM ORGANIC ANIMAL HUSBANDRY CONFERENCE: Tackling the Future Challenges of Organic Animal Husbandry

MATKAKERTOMUS SECOND IFOAM ORGANIC ANIMAL HUSBANDRY CONFERENCE: Tackling the Future Challenges of Organic Animal Husbandry IFOAMIN LUOMUKOTIELÄINKONFERENSSI 12. 14.9.2012 Suomen Siipikarjaliitto ry Teksti ja kuvat: Ulla Holma 30.10.2012

Sisällysluettelo 1. IFOAMin luomukotieläinkonferenssi 12. 14.9.2012 2 1.1. Käydään käsiksi luomukotieläintuotannon haasteisiin 2 1.2. Luomutuotannon eettiset kysymykset 2 1.3. Ruokinta on yksi vaikeimmista kysymyksistä 3 1.4. Tulevaisuuden tutkimuskohteet 3 2. Avausluennoissa käsiteltiin globaaleja haasteista 4 2.1. Eläimestä elintarvikkeeksi 5 2.2. Tehokkuutta luonnonvarojen käyttöön 5 2.3. Viljelykelvottomat maat uudelleen käyttöön eläinten avulla 6 2.4. Karjanpidon ympäristövaikutukset 7 3. Loiset ja ulkoilu luomusiipikarjan tutkimuskohteina 8 3.1. Millainen kanojen ulkotarhan tulisi olla? 8 3.2. Nuorikoiden ulkoilu? 8 3.3. Luomukanojen terveys ja hyvinvointi Hollannissa 10 3.4. Dual-purpose kana: munia ja lihaa 11 3.5. Menetelmiä kokkidioosin torjuntaan? 12 3.6. Luomumunien ja tavanomaisten munien vertailua 12 4. Torstain tutustumiskohteet: ammattiasiaa ja elämyksiä 14 4.1. Bauckhof Klein-Süstedt, Uelzen 14 4.1.1. 100 %:n luomurehut 16 4.1.2. Tautisuojaus 17 4.1.3. Luomusiipikarjan hoitokäytäntöjä 17 4.1.4. Luomukalkkunat 20 4.1.5. Luomubroilerit 22 4.1.6. Luomukanat 24 4.1.7. Teurastamo 28 4.2. Trenthorstin luomututkimusasema 29 5. Perjantaiaamupäivän anti 33 5.1. Community supported agriculture ja luomuviljely 33 5.2. Luomueläinten lääkintä ja hoidot 33 6. Päivien yhteenveto 34 7. Yleistä seminaarijärjestelyistä 35 1

1. IFOAMin luomukotieläinkonferenssi 12. 14.9.2012 Järjestyksessään toinen IFOAMin luomukotieläinkonferenssi pidettiin Hampurissa, Saksassa 12. 14.9.2012. Ensimmäinen oli järjestetty Yhdysvalloissa kuusi vuotta aikaisemmin. Konferenssipaikkana oli tällä kertaa Hampurin yliopiston Biozentrum Klein Flottbek (kuva 1). Osanottajia oli mukana yli 40 maasta yhteensä noin 180 henkilöä. Konferenssi koostui luennoista, workshopeista ja posteriesityksistä. Torstai oli ekskursiopäivä, jolloin viisi Hampurin ulkopuolelle suunnistavaa bussia lähti liikkeelle aamuvarhain. Kaikille yhteinen tutustumiskohde oman kohteen jälkeen oli Thünen-Instituutin Trenthorstin luomututkimusasema Schleswig-Holzsteinissa, jossa pidettiin osa luennoistakin. Konferenssin tavoitteena oli keskustella luomukotieläintuotannon tulevaisuuden haasteista ja ehdottaa, kuinka kestäviä, kannattavia ja eläinystävällisesti tuotettuja luomukotieläintuotteita voitaisiin tuottaa tulevaisuudessa. Tähän tarvittaisiin monitieteistä asioiden tarkastelua, johon osallistuisivat tutkijat, tuottajat sekä kuluttajat yhdessä. Konferenssissa osanottajia kannustettiin yhteistyöhön ja yhdeksi toimintamuodoksi perustettiin IFOAM Animal Husbandry Alliance (IAHA). Konferenssin tuloksista on tarkoitus laatia konferenssijulkaisun lisäksi myös tieteellinen julkaisu. Konferenssin järjestivät IFOAM, ISO- FAR, Senat Bunderforschung ja Thünen-Instituutti. Konferenssin pääsponsorina toimi kiinalainen luomumaitoyritys. Kuva 1. Konferenssipaikka erottui selvästi. 1.1 Käydään käsiksi luomukotieläintuotannon haasteisiin 2 Konferenssin nimen - Tackling the Future Challenges of Organic Animal Husbandry - mukaisesti konferenssissa käytiin käsiksi luomukotieläintuotannon haasteisiin. Luomutuotannon tavoitteena on ympäristöystävällinen elintarviketuotanto, jossa eläinten hyvinvoinnin tason tulisi olla korkea. Tavoitteeseen pääsyssä on kuitenkin monia haasteita. Eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmakohtia ovat mm. sellaisen tasapainoisen 100 % luomurehun koostaminen, joka takaisi eläin-

ten riittävän kasvun ja korkealaatuiset tuotteet, eläinystävällinen kuljetus ja teurastus, paikallisten tuotantopanosten kestävä käyttö ja kannattavuus sekä luonnonvarojen tehokas käyttö. Tämän lisäksi luomumaatalouden pitäisi yrittää löytää vastaukset ihmiskunnan päähaasteisiin, joita ovat elintarvikevarmuus ja turvallisuus ihmisten väkiluvun kasvaessa, ilmastonmuutos, lisääntyvät paineet ei-uusiutuvien raaka-aineiden käytössä (energia ja raakafosfaatti), biodiversiteetin väheneminen maataloudessa ja luonnossa sekä maaseutualueiden kehittäminen. 1.2 Luomusiipikarjatuotannon eettiset kysymykset Luomumaatalous ei aina pysty täyttämään tavoitteitaan. Eläinten hyvinvointi on olennainen osa luomutuotantoa ja yksi tärkeimmistä syistä, miksi kuluttajat ostavat luomutuotteita. Vuonna 1980 IFOAM asetti tavoitteekseen sen, että tuotantoeläimille tulisi tarjota niiden hyvinvoinnille ja eettiselle pohjalle perustuvat elinolot, mikä on otettu huomioon Euroopan yhteisissä luomuohjeissa (834/2007/EC), Siipikarjasektorillakin tavoitteista on poikettu: Luomutiloilla pidetään häkki- ja intensiiviseen tuotantoon jalostettuja hybridejä, joilla on usein käyttäytymis- ja terveysongelmia. Munijahybridien kukkopoikaset tapetaan untuvikkoina sen sijaan, että ne kasvatettaisiin lihaksi. Tilalla kasvatettuja tai dual-purpose -rotuja ei käytetä, koska ne eivät täytä tuottajan haluamia kasvu- tai munantuotantovaatimuksia. Siipikarjaparvet ovat edelleen suuria ja tilalla voi olla useita tuhansia lintuja. 1.3 Ruokinta on yksi vaikeimmista kysymyksistä BSE-kriisin seurauksena kaikkiruokaiset (omnivorit) eläimet, kuten siat ja siipikarja, on muutettu kasvinsyöjiksi, ja kuitenkin niiden odotetaan ylläpitävän nopeaa päiväkasvua. Kasviperäisessä rehussa ei ole riittävästi välttämättömiä aminohappoja niiden tarpeisiin eikä synteettisiä aminohappoja saa käyttää toisin kuin tavanomaisessa tuotannossa. 1.4 Tulevaisuuden tutkimuskohteet Luomukotieläintuotannon tutkimuskohteita tulevaisuudessa voisivat olla: Luomukotieläintuotannon negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäminen (CO 2, päästöt, pöly, hajut, nitraatit) Maatilan ja paikallisten (luonnon)varojen käytön tehostaminen Eläinten terveyden ja pitkäikäisyyden parantaminen Tuotteiden laadun ja eläimen tuotoksen parantaminen Kilpailukyvyn takaaminen ja varmistaminen maailmanmarkkinoilla 3

2 Avausluennoissa käsiteltiin globaaleja haasteita Tilaisuuden avausluennon piti IFOAMin toiminnanjohtaja Markus Arbenz. Hän esitteli maailman elintarviketuotantoa ja totesi, että vähintään puolella maailman 6,6 miljardista ihmisestä elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä toimii huonosti: 1,02 miljardia ihmistä näkee nälkää, 1 miljardi kärsii ravintoaineiden puutoksista ja toisaalta 1,3 miljardia ihmistä on ylipainoisia tai liikalihavia. Luomumaatalous tarjoaa vaihtoehdon ruoantuotannon varmistamiseen, ilmastonmuutoksen lieventämiseen tai adaptaatioon, monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävien luonnonvarojen (vesi, maaperä) käyttöön. Hän luetteli myös luomukotieläintuotannon tulevaisuuden haasteita: millainen luomukotieläintuotannon roolin tulisi olla kestävyyden näkökulmasta, kuinka luomukotieläintuotannon eri osa-alueita kehitettäisiin maailmanlaajuisesti, mitkä olisivat luomukotieläintuotannon pääpainotukset ja etenkin, millaisia uusia toimintatapoja tai innovaatioita tarvittaisiin. Luomussa on tapahtunut muun kotieläintuotannon tapaan ilmiö, ns. ecointensification, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Eurooppaan tuodaan rehujen raakaaineita enenevissä määrin kehitysmaista, esim. Etelä-Amerikasta. Thünen-instituutin johtaja ja konferenssia isännöivä Gerold Rahmann toivotti osanottajat tervetulleiksi (kuva 2) ja esitteli konferenssin sponsorit: pääsponsori oli kiinalainen luomumaitoyritys Yili Satine Organic Milk. Muita sponsoreita olivat: IFOAM, Bio Fach, Organic Valley Family of Farms, Ökoland, Louis Bolk Institute, Rapunzel, Hanegal Rent Økologisk ja Aurora Organic Dairy. Konferenssin osanottajia oli noin 180 henkilöä ja heistä suunnilleen puolet tuli Euroopasta. Osallistujia oli noin 40 eri maasta. Kuva 2. Konferenssia isännöi Prof. Dr. agr. habil. Gerold Rahmann (vti) 4

2.1 Eläimestä elintarvikkeeksi Pääluennoitsijoista aloitti ensimmäisenä Bernin yliopiston Fritz Schneider (Head of Agriculture at the Bern University of Applied Sciences). Hän luennoi luomukotieläintuotannon roolista maailmanlaajuisessa kotieläintuotteiden kysynnässä, mitkä tekijät ohjaavat muutosta, mitkä ovat sen seuraukset ja mitkä olisivat mahdolliset tutkimuskohteet. Rikkaissa maissa eläintuotteiden kulutus on vakiintunut, mutta kehitysmaissa eläintuotteiden osuus ihmisten ravitsemuksessa kasvaa. Tämä on seurausta tulojen lisääntymisestä, kaupungistumisesta, väestönkasvusta ja sen rakenteesta sekä eläintuotannon siirtymisestä teollisilta alueilta kehitysalueille. Ravinnon hävikkejä tapahtuu elintarvikeketjun eri vaiheissa ennen kuin ruoka on kuluttajan käytettävissä: rehunkorjuussa, eläinten ruokinnassa, muuntamisessa eläintuotteiksi sekä tuotteiden jakelussa. Schneider esitteli luomukotieläintuotannon yleismaailmallisia näkymiä tulevaisuudessa. Näitä olivat: vakaalla pohjalla oleva eläinten terveys, eläinten hyvinvointi, tuotantopanosten tehokas käyttö (optimituotanto vs. maksimituotanto esim. maidontuotannossa), kotieläinten geeniperimän monimuotoisuuden säilyttäminen ja kehittäminen (esim. alkuperäisrodut pienimuotoisessa siipikarjanpidossa). Suora tuottaja-kuluttaja kontakti olisi suotavaa, muttei realistista suurissa kaupungeissa. Luomuelintarvikkeiden tulisi olla kuluttajille saatavilla pääelintarvikeketjussa. Ruoan hukkaan heittämistä tulisi vähentää ja tässä hypoteesina oli, että luomuruoankuluttajat olisivat ehkä tietoisempia kuluttajia ja 5 voisivat toimia anti-food-waste kampanjoiden moninkertaistajina. Mahdollisia tutkimuskysymyksiä olisivat: luomukotieläintuotanto ja teollismainen tuotanto (ristiriita vai mahdollisuus), kestävyyden arviointi, eläinten ja ihmisten terveyskysymykset (esim. kuinka pienentää antibioottiresistenssiä) sekä luomukotieläintuotannon maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma osana kestävää kotieläintuotantoa. 2.2 Tehokkuutta luonnonvarojen käyttöön Pierre Gerber (Senior Policy Officer, Livestock & Environment, FAO) luennoi lisääntyneen eläintuotannon seurauksista luonnonvarojen käytölle. Hän mm. vertaili eri eläinten biologisia prosesseja: ravintoaineiden käyttöä ja typen, fosforin ja metaanin eritystä. Tarkastelun alla olevia aiheita ovat tällä hetkellä toteutunut ja ennustettu kysynnän kasvu, kotieläintuotantoon perustuvat ruokaketjut ja niiden aiheuttamat emissiot, rajalliset ja vähenevät luonnonvarat ja ilmastonmuutos, suuret vaihtelut maatilojen johtamisessa ja ruokaketjujen hävikeissä. Tehokkuutta voitaisiin lisätä mm. parantamalla rehukasvien satoa, rehuhyötysuhdetta, peltojen viljelyä, eläinten terveyttä ja loisten torjuntaa sekä eläinten tuotanto/ylläpito suhdetta. Kolmasosa syötävästä ruoasta häviää ruokaketjun eri vaiheissa. Eläintuotteista hävikki on pienempää kuin kasveista ja vauraissa maissa hävikkiä tapahtuu enimmäkseen ruokaketjun loppupäässä. Hävikkejä voitaisiin pienentää kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon yhdistämisellä, välttämällä maantieteellistä keskittymistä sekä parantamalla lannan käyttöä. Muita keinoja olisivat energian tehokkaampi käyttö, sadonkorjuun jälkeisten kuljetus, varastointi-, valmis-

tus- ja jälleenmyyntihävikkien vähentäminen sekä lihaluurehujauhon rehukäyttöön liittyvien riskien uudelleenarvioiminen. 2.3 Viljelykelvottomat maat uudelleen käyttöön eläinten avulla Kolmas pääluennoitsijoista oli Allan Savory (Director of Savory Institute, USA) (kuva 3). Hän esitteli teollisen maataloustuotannon negatiivisia ympäristövaikutuksia ja esimerkkejä (Zimbabwe, USA) siitä, kuinka viljelyskelvoton maa saataisiin uudelleen pidättämään vettä. Hän korosti eläinten merkitystä ja ravinnekiertoa maanviljelyksessä. Hän esitti, että maatalous on tuhonnut enemmän maata ja biodiversiteettiä kuin sodat. Maan jättäminen kesannolle olisi tuhoisin viljelykeino tieteen näkökulmasta. Eläimetön maa muuttuu erämaaksi eikä pidätä sadevettä. Ilmaan haihtuva vesi saattaa aiheuttaa myöhemmin muualla suuria tulvia. Hän kertoi kokonaisvaltaisesta maanhallinnasta (Holistic Management), jossa otetaan huomioon luonto kokonaisvaltaisesti (yhden asian muuttaminen vaikuttaa toisiin) ja ympäristöjen erilaisuus. Huolellisesti suunniteltu laidunnus saattaa parantaa maan kuntoa ja kasvien toipumisen kannalta eläinten laitumella oloajalla on merkitystä. Laiduntavilla eläimillä on myönteisiä vaikutuksia ekosysteemiin, biodiversiteettiin ja typen hyväksikäyttöön. Kuva 3. Avaussession puheenjohtaja Markus Arbenz (IFOAM) (toinen oikealta). Pääluennoitsijat 12.9.2012: Fritz Schneider (University of Bern) (ensimmäinen vasemmalta), Allan Savory (Savory Institute) (toinen vasemmalta) ja Pierre Gerber (FAO) (ensimmäinen oikealta). 6

2.4 Karjanpidon ympäristövaikutukset Lounaan jälkeen oli tarjolla neljä rinnakkaista workshopia, jotka käsittelivät nautakarjaa ja ympäristöä, luomukotieläintuotteiden markkinoiden kehittymistä, luomueläinten laiduntamista kosteilla alueilla ja laiduntamista kuivilla alueilla. Osallistuin näistä ensimmäiseen, Cattle and climate -workshopiin, jonka puheenjohtajana toimi Allen Matthews (School for Sustainability and the Environment, Chatham University, USA). Cattle and climate workshopissa esiteltiin erilaisia sekä jo valmiita että kehitteillä olevia malleja, joilla ilmastovaikutusta (ns. kasvihuonekaasupäästöjä) voitaisiin arvioida. Näissä pyrittiin ottamaan selville esim. yksittäisen tilan, tuotantomenetelmän, lehmän koko elinkaaren tai rodun vaikutus. Nykyisiä malleja kritisoitiin mm. siitä, että niissä ei huomioitu esim. maidon ravintoainekoostumusta eikä omega-3 ja CLAtasoja tai omega 6:3 -osuuksia, luomutuotannon viljelymenetelmiä (kompostointi, ei synteettisiä pestisidejä) sekä eläinten kuluttamaa energiaa liikkumiseen. Workshopissa painotettiin, että tarvittaisiin käytännön maatiloilla tehtyä tutkimusta, jossa tuottajalle voitaisiin maksaa tutkimuksessa olosta. Tutkija kokoaisi tiedon ja jakaisi sen muille. Vaikka kotieläintuotannon metaanipäästöjen arvellaan olevan suurin tekijä maailmanlaajuisissa kasvihuonekaasujen (GHG) päästöissä, IFOAMin presidentti Andre Leu esitti, että tarvittaisiin sellaista tieteellistä tutkimusta, jossa selvitettäisiin myös metaanin hajoaminen maaperässä ja maaperän osallistuminen hiilen eristämiseen. Kahvitauon jälkeen konferenssi jatkui rinnakkaisilla workshopeilla, joiden aiheet olivat: Luomueläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen, siipikarjatuotanto (ennakkotiedoista poiketen munantuotanto ja lihasiipikarja yhdistettiin) sekä antibiootit. Osallistuin siipikarja-workshopiin. Kuva 4. Ute Knierim avasi luomusiipikarja-workshopin. 7

3 Loiset ja ulkoilu luomusiipikarjan tutkimuskohteina Organic egg and meat production -workshopin puheenjohtajana toimivat Ute Knierim (Kasselin yliopisto, Saksa) (kuva 4) ja Veronica Maurer (FiBL, Sveitsi) (kuva 5). 3.1 Millainen kanojen ulkotarhan tulisi olla? Veronica Maurer (kuva 5) esitteli koostetta eri ulkotarhatutkimuksista, jotka on tehty Sveitsissä (FiBL). Isojen parvien ulkotarhojen hoito on haasteellista. Tarhaa käytetään vähän ja epätasaisesti, jolloin osa tarhan pinnasta kuluu paljaaksi, ravinteet kertyvät pienelle alueelle ja jossa sisäloisten munat säilyvät hyvin. Siirrettävät kanalat ratkaisisivat ongelman, mutta niitä käytetään harvoin suurilla parvilla. Tarhakierto parantaa tarhan laatua, mutta kaistojen ei tulisi olla liian kapeita. Tarhan pohjan tulisi olla kanojen muokattavissa (esim. puulastut/hake) ja vaihdettavissa (kanalan seinän vierusta) ja tarhassa tulisi olla suojaa. Hän näytti kuvia, joissa tarhaan oli rakennettu pyöreäkattoisia käytäviä kasvinviljelyyn valmistetuista muovitunneleista. Tunnelit oli nostettu niin korkealle maan pinnasta, että kanat pystyivät kulkemaan reunan ali. Katettujen hiekkakylpypaikkojen tarjoaminen tarhan eri osissa ei ollut lisännyt ulkoilevien kanojen määrää, mutta kanat käyttivät tarhaa tasaisemmin ja liikkuivat kauemmas. Kiinteiden kanalarakennusten yhteyteen tulisi myös rakentaa allweather-run tyyppisiä, katollisia verantoja. 8 Loiset tulisi tutkia ulostenäytteistä noin kahden kuukauden kuluttua kanojen muninnan alkamisesta ja tutkia ulosteita noin 4 viikon välein. Jos lauma voi hyvin, niin ei hoitoa aloitettaisi. Kasviperäistä käyttökelpoista loislääkettä ei vielä ole olemassa, vaan loishäätöön käytetään Flubenolia. Keskusteluissa tuotiin esille valkosipuli. Valkosipuliakaan ei voida käyttää niin suurina annoksina kuin sitä tarvittaisiin, sillä se aiheuttaa maku- ja hajuhaittoja kananmuniin. Sveitsissä Ascaridian munat säilyttävät tartuntakykynsä jopa vuosia tarhan maaperässä. 3.2 Nuorikoiden ulkoilu? Christiane Keppler (University of Kassel, Saksa) (kuva 6), esitteli tutkimusta, jossa kartoitettiin ulkoilun vaikutusta nuorikoiden terveyteen ja jonka perusteella voitaisiin laatia suosituksia luomunuorikoiden ulkoiluun Saksassa. Free range -kasvattamoja oli tutkimuksessa mukana 58 (Sveitsi 20, Tanska 19, Itävalta 19) Kasvatuseriä oli yhteensä 226. Näitä verrattiin 17 saksalaisen kasvatuskanalan luomunuorikoihin, jotka eivät päässeet ulos. Kasvattamojen välillä oli suurta vaihtelua. Kuolleisuus vaihteli Free range kasvattamoissa keskimäärin 2,5 %:sta - 3,1 %:iin. Luomutuotannossa kuolleisuus oli Saksassa 3,4 %. Kuolleisuudesta oli 80 % tapahtunut ennen poikasten laskemista ulos. Sveitsissä ja Tanskassa poikaset laskettiin verannalle keskimäärin kuudennesta ikäviikosta lähtien ja kasvipeitteisiin ulkotarhaan kahdeksannella tai yhdeksännellä elinviikolla. Itävallassa poikaset pääsivät verannalle 9-viikkoisina ja ulkotarhaan 14-viikkoisina. Pedoista oli ollut haittaa usealla tilalla.

Antibiootti- tai loiskäsittelyjä oli vähän (0.02-0.05 %/kasvatuskausi). Poikasten painon keskiarvo oli sama, mutta Free range tuotannossa parvissa oli enemmän vaihtelua, jolloin ruokintaan ja ruokintajärjestelyihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Parven tasaisuus: Itävalta 79 %, Tanska 84 %, Saksa 82 %. Poikasia rokotettiin eniten Saksassa: 6 9 eri rokotetta, 11 21 rokotusta kasvatusaikana sekä rokotukset juuri ennen siirtoa. Sveitsissä rokotuksia oli vähiten: 3 5 eri rokotetta ja 6 9 rokotuskertaa. Vaikka ulkoilusta ei aiheutunut terveysongelmia, täytyisi ruokintaan kiinnittää enemmän huomiota, sillä alhainen paino saattaa heijastua munintakaudella huonompana tuotoksena, höyhenten nokkimisena ja kannibalismina. Kuva 5. Veronica Maurer havainnollisti, kuinka kanat saataisiin houkuteltua käyttämään tarhaa tasaisemmin. Kuva 6. Christiane Keppler on selvittänyt ulkoilun vaikutuksia nuorikoiden kasvatuksessa. 9

3.3 Luomukanojen terveys ja hyvinvointi Hollannissa Monique Bestman (Louis Bolk Institute, The Netherlands) (kuva 7) kertoi luomukanojen terveydestä ja hyvinvoinnista Hollannissa. Tutkimukseen osallistui 49 parvea 43 luomutilalta (v. 2008 ja 2009). Tuottajia haastateltiin ja 50 kanaa otettiin lähempään tarkasteluun niiden ollessa 50 60 viikon ikäisiä. Keskimäärin luomukanoja oli 9300 kanaa/tila. Jos tilan päätuotantosuuntana oli siipikarjatalous, oli keskimääräinen kanamäärä 14.700 kanaa. Yleisimmät rodut olivat Silver Nick (51 %), Hy-Line Silver (20 %), Hy-Line Brown (10 %) ja Lohmann Brown Lite (8 %). Kerroslattiakanaloita (aviary) oli 45 % ja lattiakanaloita 55 % Terveysongelmina tuottajat mainitsivat: E. coli (37 % parvista), kanapunkit (33 %), Infectious Bronchitis (31 %), kasautuminen (31 %), ihotulehdukset (22 %), kanojen burnout uupumus (22 %), loismadot (18 %) ja krooninen suolen tulehdus (12%). Loishäätöjä ei ollut tehty 25 % parvista, 65 % parvista oli loislääkitty 1 4 kertaa ja 10 % 5 6 kertaa 50 60 viikon ikään mennessä. Niillä parvilla, joista ei loislääkitty, oli lievä loistartunta ja niillä, joita oli lääkitty 5 6 kertaa, oli vakava loistartunta. Hollannissa suositellaankin, että loishäätöä ei tehdä ennaltaehkäisevästi, vaan seurataan tilannetta ulostenäytteiden testausten avulla. Loislääkintää tarvitaan silloin, kun ulosteissa on loisten munia ja kanoilla on terveysongelmia. Kanojen lähempi tarkastelu Tausonin Hen scoring menetelmällä osoitti, että kanoista 68 %:n höyhenissä ei ollut vaurioita tai vaurioita oli vähän, 24 %:lla oli kohtalaisia vaurioita ja 8 %:lla kanoista oli vakavia höyhenvaurioita. Höyhenten nokkimisen aiheuttamat vauriot olivat pienentyneet aikaisemman kartoituksen jälkeen (v. 2003), mikä saattaa johtua parannuksista (pehku, karkearehu, orret, korotetut tasot) luomunuorikoiden kasvatusympäristössä. Ihovaurioita (haavoja ihon paljailla alueilla, kannibalismia) oli 13 %:lla, rintalastan epämuodostumia oli 21 %:lla ja jalkavaurioita oli 9 %:lla kanoista. Kuva 7. Monique Bestman tutkii luomukanojen terveyttä ja hyvinvointia tilatasolla. 10

3.4 Dual-purpose kana: munia ja lihaa Werner Vogt-Kaute (Naturland Fachberatung, Saksa) (kuva 8) esitteli sekä munan- että lihantuotantoon soveltuvan sinijalkaisen kanan: Les Bleues. Valinnan taustalla on eettinen ongelma: munijarodun kukkopoikaset tuhotaan päivän vanhoina untuvikkoina, koska kasvatuksessa niiden rehuhyötysuhde olisi huono, paino alhainen ja rintalihakset pienet. Dual-purpose -rodun kehittämisessä on käytetty ranskalaisia hitaasti kasvavia linjoja. Tällä hetkellä Les Bleus - kanoja on kuudella tilalla Berliinin ympäristössä (200 1000 kanaa/tila). Kukkopoikaset on kasvatettu lihaksi, mutta kaikki kanauntuvikot on vielä tarvittu munantuotantoon ja kannan lisäämiseen. Les Bleus linnut voidaan teurastaa 90 kasvatuspäivän jälkeen. Kokeessa linnut olivat 97 päivän ikään mennessä syöneet rehua 7 kg, niiden paino oli 2,34 kg (rehuhyötysuhde: 3 kg rehua/elopainokg). Jos linnut teurastetaan vasta 16 viikon iässä, niiden rehuhyötysuhde huononee (4kg rehua/elopainokg) ja lihassyyt muuttuvat pidemmiksi, mikä alentaa lihanlaatua. Myös rasvan osuus nousee. Kukkopoikaset ovat käyttäneet hyvin ulkotarhaa. Kanojen munatuotos vuodessa on 240 250 munaa (munijahybridillä 280 290 munaa/vuosi). Rehunkulutus on ollut kanaa kohti 170 g/päivä (kanan paino 1900 3000 g). Suuri haaste on nuorikoiden lihominen ennen muninnan alkua. Tätä pyritään välttämään tarjoamalla kanoille sellaista rehua, jonka energiapitoisuus on alhaisempi ja kuitupitoisuus korkeampi. Toinen haaste on lintujen taipumus höyhenten nokkimiseen. Ulkotarhaa kanat käyttävät aktiivisesti. Kuva 8. Werner Vogt-Kaute esitteli Les Bleues kanan, josta saadaan sekä munia että lihaa. 11

3.5 Menetelmiä kokkidioosin torjuntaan? Brasiliasta kotoisin oleva Gustavo Almeida (Aarhus University, Tanska) (kuva 9) tekee kokkidioosia käsittelevää väitöskirjaansa Tanskassa. Hän on testannut Artemisia annua kasvin (Kesämaruna) kuivattujen lehtien tehoa Free range -broilereiden suolistoloisten hoidossa. Broilerit olivat kahta hidaskasvuista linjaa: White Bresse L40 ja Kosmos 8 Red K8R. Poikasia, joita oli kokeessa yhteensä 12 parvea á 35 poikasta, kasvatettiin ensin sisällä 29 vuorokautta, tartutettiin kokkideilla (Eimeria spp.) ja laskettiin sen jälkeen ruohovalkoapila laitumelle, jossa siipikarjaa ei oltu pidetty kahteen vuoteen. Koe kesti broilereiden 74 päivän ikään saakka. Artemisia annua vähensi lintujen erittämien ookystien määrää. Kanapuoliset broilerit olivat aktiivisempia ja levittivät ookystejä kukkobroilereita enemmän. Free range broilereista 75 %:lla löydettiin obduktiossa myös juveniilejä Ascaridia galli toukkia (keskimäärin 3/lintu). tavanomaisiin kananmuniin. Kanahybridi oli Isa Brown. Luomukanat (98.000 kanaa) olivat aviäärissa ja tavanomaiset kanat kolmikerroshäkkikanalassa (22.000 kanaa). Rehun kemiallinen koostumus (raakavalkuainen 14,6 %, energia 2800 kcal ME/rehukg, Ca 3,95 %, käyttökelpoinen P 0,37 %) oli samanlainen, mutta rehukomponentit erilaiset. Molempien rehuihin oli lisätty mm. synteettisiä aminohappoja. Munia valittiin määritykseen satunnaisotannalla 120 munaa/tuotantomenetelmä, yhteensä 240 kappaletta. Luomumunissa oli enemmän tuhkaa ja vähemmän rasvaa. Munien 7 päivän säilytys vähensi raakavalkuaisen pitoisuutta, muttei vaikuttanut raakarasvan ja tuhkan pitoisuuksiin. Luomumunissa oli alhaisempi keltuaisen paino ja prosenttiosuus, mutta suurempi valkuaisen osuus (%), parempi keltuaisen väri, Haugh-luku ja keltuaisindeksi. Luomumunissa oli myös vähemmän joitain aminohappoja, mutta enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja. A. gallin munat ovat kovakuorisia ja kestäviä laidunolosuhteissa useiden vuosien ajan. Tämän perusteella pysyvien laidunten käyttöä tulisi välttää luomutuotannossa. 3.6 Luomumunien ja tavanomaisten munien vertailua Apulaisprofessori Sadar Yaseen Taha (University of Salahaddin, Irak) (kuva 10) esitteli USA:ssa tekemäänsä tutkimusta, jossa verrattiin luomumunia 12

Kuva 9. Gustavo Almeida etsii keinoja kokkidioosin torjuntaan. Kuva 10. Apulaisprofessori Sadar Yaseen Taha vertaili tutkimuksessaan kananmunien koostumusta. 13

4 Torstain tutustumiskohteet: ammattiasiaa ja elämyksiä Torstai, 13.9.2012, oli ekskursiopäivä. Siipikarjaretkelle lähdettiin muita ryhmiä aikaisemmin, sillä ensimmäinen kohde sijaitsi noin 100 kilometrin päässä Hampurista. Bussi oli kaksikerroksinen ja siinä oli runsaasti tilaa. Juttelin retken aikana mm. apulaisprofessori Sadar Yaseen Tahan ja tutkija Monique Bestmanin kanssa. Apulaisprofessori Taha kertoi, että hänen maassaan Irakissa luomusiipikarjatuotanto kiinnostaa ja sitä aloitellaan. Tavanomaisissa häkkikanaloissa on viisi kerrosta. Maassa on myös pikkukanaloita, joissa on 20 50 kanaa ja tällaisten kanaloiden munat ovat erittäin haluttuja. Niiden myyntihinta on kolminkertainen muihin muniin nähden. Tutkija Monique Bestman totesii, että poikaskauden olosuhteet vaikuttavat höyhenten nokkimisen runsauteen myös myöhemmin munintakanaloissa. Nyt kun Hollannissa luomupoikasten kasvatustiheyttä on alennettu (24 poikasta/m 2 ), niille on tarjolla pehkua, karkearehua ja orret, niin höyhenten nokkiminen on vähentynyt myös munintavaiheessa. 4.1 Bauckhof Klein-Süstedt, Uelzen Tutustumiskohteemme Bauckhof on yksi Saksan vanhimmista Demeter- ja luomumaatiloista, jota esitteli meille tilan johtaja Carsten Bauck. Tulkkina toimi professori Ute Knierim. Bauckhof on perustettu vuonna 1932. Sitä on viljelty Demeter-ohjeiden mukaisesti 80 vuotta ja viimeiset 4 vuotta myös Bioland-ohjeiden mukaan. Tilalla on myös nettisivut (www.bauckhof.de) ja eläinten touhuja siipikarjarakennuksissa voi seurata web-kameroiden avulla. Tilan koko on yli 460 hehtaaria ja sen neljässä eri maatilayksikössä asuu 220-230 ihmistä. Työntekijöistä jokainen vuorollaan työskentelee eri työtehtävissä. Tila tekee yhteistyötä eri tutkimuslaitosten mm. yliopiston kanssa. Yksi maatilayksiköistä, Klein Süstedt, on erikoistunut luomusiipikarjatuotantoon. Saimme ensin yleisesittelyn pihamaalla ja jatkoimme sen jälkeen traktorin vetämän peräkärryn lavalla laitumille itse siipikarjan pariin. (kuvat 11-15) Kuva 11. Tiluskartta Kuva 12. Bauckhof Klein-Süstedt on erikoistunut luomusiipikarjaan. 14

Kuva 13. Bauckhof Klein- Süstedt Kuva 14. Luomumaatilaa esitteli johtaja Carsten Bauck. Tulkkina professori Ute Knierim. Kuva 15. Siipikarjakierroksella. 15

4.1.1 100 %:n luomurehut Siipikarja ruokitaan kokonaan maataloustuotannosta saatavilla luomurehuilla, vaikka tällä hetkellä luomusäännöt sallisivatkin vielä 5 % tavanomaista valkuaisrehua. Myöskään kalajauhoa ei käytetä. Siipikarjan rehukomponenteista 50 % saadaan lähialueelta ja 75 % joko Saksasta tai sen naapurimaista, kuten Itävallasta. Loput hankitaan sertifioidusta luomutuotannosta muualta. Rehuseos koostuu 9 17 eri rehukomponentista ja se sekoitetaan tilan omassa myllyssä (kuva 16). Rehun valmistuksessa kiinnitetään huomiota lämpötilaan, sillä liian korkean lämpötilan huomattiin alentavan valkuaisen määrää. Koska rehun metioniinitaso jää luomurehuilla 30 % alhaisemmaksi kuin yleensä, linnut syövät rehua noin 15 % enemmän. Rasvaa rehussa tulisi olla Carsten Bauckin mukaan enintään 4 %, jottei kuolleisuus lähtisi nousuun rasvamaksataudin takia. Aiemmin rehuun lisättiin öljyä pölyn sitomiseksi, mutta nyt pöly pystytään erottelemaan (ja kierrättämään takaisin rehuun), joten öljyn lisäämisestä on luovuttu. Bauck korosti, että kokonaisuus on tärkeää ja jokainen yksityiskohta vaikuttaa siihen, miten 100 % luomurehu toimii. Hän kritisoi liha-luurehujauhon käyttökieltoa ja haluaisi, että lihaluurehujauhon käyttö sallittaisiin jatkossa, sillä kaikki luomutilat eivät pysty tarjoamaan linnuilleen yhtä optimaalisia tuotantoolosuhteita kuin mitä Klein Süstedtissa on. Kuva 16. Rehuseos koostuu 9-17 eri rehukomponentista ja se sekoitetaan tilan omassa myllyssä. 16

4.1.2 Tautisuojaus Meille oli varattu suojatossut, jotka laitettiin jalkoihin peräkärristä laskeuduttua laidun aukeamalla ennen lintujen luo menemistä. Esittelyjärjestys: kalkkunanpoikaset, broilerit, kanat ja täysikasvuiset kalkkunat. Eläimiin ei koskettu eikä niiden kasvatustiloihin menty kävelemään vaan katsottiin sisään joko oviaukosta tai ns. tautisulun kohdalta. 4.1.3 Luomusiipikarjan hoitokäytäntöjä Suuri osa linnuista oli ulkona laitumella, jonne ne kulkivat verantarakennuksen kautta. Verantarakennus oli suuri katettu halli, joka oli varsinaisen kasvatushallin vieressä. Kasvatushalleja lämmitettiin tarvittaessa kaasulla. Lämmityskustannus on talvella noin 28 senttiä/lintu. Sadevesikourujen jatkoiksi oli laitettu muoviputket, jotka veivät sadeveden kauemmaksi hallista. Vesijohdot ja sähköjohdot oli haudattu maan sisään. Ulkotarhoissa oli myös suojakatoksia, sillä vierailumme aikana ei enää ollut lintuja suojaavaa viljakasvustoa. Laitumia ja tarhoja ympäröivät verkot olivat alle metrin korkuisia. Pedot (ketut) vievät osan linnuista. Siipikarja ulkoilee vuoden ympäri. Kasvatuksessa käytetään siirrettäviä, jalasten päälle rakennettuja halleja. Ne vedetään traktorilla puhtaalle laitumelle säännöllisesti. Uusi laidunalue houkuttelee linnut ulos ja kauemmaksi hallista. Kesällä halleja siirretään viljapellossa. Broilereiden hallit siirretään uudelle alueelle neljä kertaa ja kalkkunoiden kolme kertaa kasvatuskauden kauden. Broilereiden halleja siirretään myös talvella. Lumeen lintuja ei talvella lasketa, mutta niiden on kuitenkin päästävä verannalle. Munivien kanojen laidunaluetta vaihdetaan neljä kertaa. Talvella ne pääsevät verannalle.(kuvat 17 22.) Kuva 17. Luomulaidunta. 17

Kuva 18. Kasvatushalleja lämmitetään tarvittaessa kaasulla. Kuva 19. Kesällä linnut laiduntavat viljakasvustossa, joka suojaa niitä. Syksyllä vilja on puitu ja tarvitaan keinotekoisia suojuksia 18

Kuva 20. Verannan (vasemmalla) ja kasvatushallin nurkkaus. Kuva 21. Sadevedet johdetaan räystäältä kauemmas. Kuva 22. Halleja siirretään traktorilla. 19

4.1.4 Luomukalkkunat Kalkkunat ovat hidaskasvuista Kelly Bronze -rotua. Ensimmäisessä kalkkunahallissa oli 7-8 viikon ikäisiä poikasia, jotka olivat ulkoilleet vasta 4 päivää. Kesäisin poikaset lasketaan ulos yleensä 4-viikkoisina ja talvella 8- viikkoisina. Uloslaskua edeltää pääsy katettuun tilaan verannalle. Kasvatusaika on noin 6 kuukautta. Kalkkunakanat teurastetaan 18 20 viikon ja kalkkunakukot 26 27 viikon ikäisinä. Kukot ja kanat kasvatetaan samassa parvessa. Kalkkunoille ulkotarhaa on varattu 10 m 2 /lintu. Kalkkunanlihantuotanto on koettu haasteelliseksi ja kalkkunoiden pidosta saatetaan luopua.(kuvat 23 26.) Kuva 23. Kesäisin poikaset lasketaan ulos n. 4- ja talvella 8- viikkoisina Kuva 24. Kuvassa 7 8 viikon ikäisiä Kelly Bronze - poikasia, jotka ovat ulkoilleet 4 päivää. 20

Kuva 25. Ulkotarha 10 m 2 /kalkkuna. Kuva 26. Hidaskasvuinen Kelly Bronze -rotu. Kasvatusaika on noin 6 kk. Kalkkunakanat teurastetaan 18-20 vk:n ja kukot 26-27 viikon ikäisinä 21

4.1.5 Luomubroilerit Broilerihallissa oli 2600 lintua. Linnut olivat ISA 757 hybridiä. Kahdeksan viikon iässä aletaan ottaa yksittäisiä lintuja teuraaksi ja loput teurastetaan 12 viikon ikään mennessä. Elopaino on tällöin noin 2,4 kiloa ja lintumäärä 18 kg/m 2. Rakennuksen mitat olivat noin 8,5 x 21 m 2. Broilerit lasketaan neliviikkoisina ensin verannalle viikoksi ja sitten ulos laitumelle. Ulkotarhaa on varattu 4 m 2 /lintu, josta on ensin käytössä pienempi ala. (Kuva 27-31.) Kuva 27. Broilerit ovat ISA 757 hybridiä. Huom. poikasilla orret. Kuva 28. Nämä poikaset pääsevät jo verannan kautta ulos. 22

Kuva 29.Kasvattamon ja laitumen välissä on veranta. Talvisin luomubroilerit pääsevät verannalle ja uloskin, ellei laitumella ole lunta. Kuva 30. Etualalla luomubroilereiden ulkotarha, jossa suojakatoksia. Taustalla näkyy muita siipikarjahalleja sekä laitumia. 23

Kuva 31. Tästä hallista pääsee suoraan ulos laitumelle. Luomubroilereita aletaan ottaa teuraaksi 8 viikon iässä ja loput teurastetaan viimeistään 12 viikon ikään mennessä. 4.1.6 Luomukanat Nuorikot tuodaan toiselta Demetertilalta, jossa ne on kasvatettu myös 100 % luomurehulla. Nuorikoiden vanhemmat ovat myös peräisin Demetertuotannosta. Vierailumme aikana oli juuri edellisenä yönä tuotu uusi erä nuorikoita, joita kurkistimme varovasti kerroslattiakanalan oven suulta. Kanat olivat Dekalb-hybridiä ja kukot ISA WARREN hybridiä. Kukot olivat kanoja vanhempia ja niitä oli yksi kukko 14 kanaa kohti. Kukkojen on huomattu pitävän lauman rauhallisempana ja ehkäisevän kannibalismia. Tilan kokemuksen mukaan 1800 kanaa on toimiva laumakoko, kun käytetään 100 % luomurehua ja siirrettäviä kanaloita. Muutaman sadan metrin päässä olivat munintajakson loppuvaiheessa olevat kanat, jotka aiottiin teurastaa 2 3 viikon kuluttua. Ne näyttivät erittäin hyväkuntoisilta ja hyvähöyhenisiltä. Tila teurastaa vuosittain 30.000 muninnasta poistettua kanaa. (Kuvat 32 37) 24

Kuva 32. Dekalb-nuorikot ja Isa Warren -kukot oli tuotu kanalaan edellisenä yönä. Kuva 33. Luomukanoja ja kukkoja laitumella. 25

Kuva 34. Tarhan pinta on yleensä kulunein kanalan välittömässä läheisyydessä. Kanat olivat munintajakson loppuvaiheessa. Kuva 35. Kanala sisältä. 26

Kuva 36. Luomukanojen veranta. Kuva 37. Munahuone on kanalan päädyssä. 27

4.1.7 Teurastamo Tilalla on oma teurastamo. Lintujen kuljetusmatka on pieni ja odotusaika lyhyt. Broilerit kerätään aikaisin aamulla ja tuodaan suoraan teuraslinjalle. Kalkkunat kerätään pehkupohjaisiin laatikoihin yöllä. Teurastuslinjan nopeus on broilereilla 400 lintua tunnissa ja kalkkunoilla 50 lintua tunnissa. Linjalla on sähkö-vesi tainnutus. Eläinlääkäri tarkastaa linnut. Meidän tilakäyntimme aikana oli juuri teurastettu broilereita. Tilalla on myös myymälä, jossa tuotteita myydään. (Kuvat 38 40.) Kuva 38. Broilereiden teurastus on ohi ja teurastuslinjan puhdistus meneillään. Kuva 39. Eläinlääkäri tarkastaa linnut. Kuva 40. Bauckhof Klein-Süsteckin myymälä. 28

4.2 Trenthorstin luomututkimusasema Ensimmäisen kohteen, Bauckhof Klein-Süstedt in jälkeen jatkoimme matkaa Trenthorstin tutkimusasemalle. Ryhmämme saapui paikalle muita myöhemmin ja pikaisen lounaan jälkeen jatkoimme suoraan traktorin peräkärrykyydillä rinnakkaisiin workshopeihin, jotka pidettiin eri paikoissa tutkimusaseman joko käytössä olevissa tai entisissä eläinsuojissa. Osallistuin luomusikoja käsittelevään workshopiin, joka pidettiin entisessä (?) navetassa. Parsirakenteet olivat vielä paikoillaan, olkivarasto täynnä ja osanottajat istuivat muistiinpanovälineineen olkipaalien päällä. Alustajia varten paikalle oli tuotu valkokangas, dataprojektori, tietokone ja äänentoistolaitteet. Pölyä oli jonkin verran. Luentosession jälkeen ryhmämme kiersi pikaisesti tutkimussikoja katsomassa. (Kuva 41 45.) Kuva 41. Luomusikoja käsittelevä workshop pidettiin navetassa. Kuva 42. Luomuemakko porsaineen. 29

Kuva 43. Porsaat pääsevät ulkoilemaan. Kuva 44. Mielenkiintoa aidan molemmin puolin. Kuva 45. Luomuemakot laitumella 30

Iltapäivä jatkui kahvin jälkeen yhteisellä tilaisuudella, jossa julkistettiin mm. parhaat posterit. Tilaisuus pidettiin suuressa kasvihuonetyyppisessä hallissa, jossa jälleen istuimme olkipaalien päällä. Koska tutkimusaseman esittelykierros oli jäänyt siipikarjaryhmältä väliin, läksimme traktoriajelulle. Osanottajien kuljettaminen traktorin peräkärryissä oli edellyttänyt lupien hankkimista. Oppaanamme oli tutkimusaseman johtaja Gerold Rahmann, joka esitteli vakuuttavasti tutkimusasemalla tehtyjä ja käynnissä olevia tutkimushankkeita. Kierroksen jälkeen ilta jatkui konferenssi-illallisella tutkimusaseman pihalla, jossa osanottajia viihdytti myös rockyhtye. Järjestelyt olivat vaatineet runsaasti työtä. Hampuriin palasimme busseilla suunnilleen kello 23. (Kuvat 46 48.) Kuva 46. Kahvitauolla. Kuva 47. Tutkimusaseman esittelykierrokselle lähdössä. 31

Kuva 48. Kuttuja. Kuva 49. Koekenttiä ja laitumia. Kuva 50. Juhlaillallisella. Kuva 51. Sää suosi ekskursiopäivää vielä illallakin. 32

5 Perjantaiaamupäivän anti 5.1 Community supported agriculture ja luomuviljely Perjantaiaamuna luomukotieläintuotannon tulevaisuuden haasteista alustivat Klaus Strüber (luomutuottaja) ja Andre Leu (IFOAM). Klaus Strüber kertoi yhteisöllisestä maataloudesta (community supported agriculture), jossa 22,5 hehtaarin maatila (1,5 ha vihanneksia, 9 ha nurmea, 12,5 viljaa) ruokkii 85 kuluttajaa. Tilalla on 4 hevosta, 3 lehmää, 10 mehiläispesää, 6 kanaa, 2 kissaa ja koira. Hollergrabenin maatilalla viljellään 40 erilaista vihanneskasvia, jotka toimitetaan tilamyymälään. Tilamyymälän tuotteista ei peritä erillistä maksua ja jokainen yhteisön jäsen voi ottaa myymälästä sen määrän tuotteita, mitä tarvitsee. Yhteisömaksu on henkilöä kohti 65 euroa kuukaudessa. Andre Leu luennoi metaani- ja hiilikierrosta, kasvien käytöstä tuhohyönteisten torjunnassa, luomuviljelyn kestävyydestä ilmastonmuutoksessa, laidunnusjärjestelmistä ja juurimassan vaikutuksesta maaperän biologiseen aktiivisuuteen. 5.2 Luomueläinten lääkintä ja hoidot Kahvitauon jälkeen päivä jatkui rinnakkaisilla workshopeilla. Osallistuin Aspects of treatment workshopiin. Alan Thatcher (Massey University, New Zealand) kertoi, kuinka hyvien laidunjärjestelyjen avulla loistartuntaa pystytään ehkäisemään. Peter Klocke (FiBL, Sveitsi) kertoi lehmien utaretulehdusten hoidosta ja totesi, että täydentävät tai vaihtoehtoiset menetelmät eivät yksin riitä hoidoiksi. Gustavo Almeida esitteli tutkimustaan Artemisia Annua, A. vulgaris ja kassava kasvien käytöstä kananpoikasten kokkidioosin hoidossa. Näistä kassava vähensi ookystien eritystä. Otto Schmid (FiBL, Sveitsi) esitteli tilakäyttöön suunniteltua eri eläinlajeille tarkoitettua hyvinvoinnin arviointimenetelmää. Esillä oli myös mm. perinne- ja vaihtoehtolääkintään liittyviä postereita. (Kuva 52.) Kuva 52. Osanottajat posteriesityksiä seuraamassa. 33

6 Päivien yhteenveto Lounaan jälkeen konferenssin osanottajat kokoontuivat yhteen ja workshopien vetäjät esittelivät kukin oman ryhmänsä yhteenvedon. Siipikarjaryhmän yhteenvedon esitti Veronica Maurer (FiBL, Sveitsi). Konferenssissa todettiin, että luomuviljelijöiden ja tuottajien osallistuminen luomukotieläintuotannon kehittämiseen on tärkeää ja tutkimustulokset täytyisi saada jaettavaksi. Kestävän kehityksen edellytyksiä ovat maan, kasvien, eläinten ja ihmisten harmonia. On tärkeää löytää keinoja hyvälaatuisten eläintuotteiden tuottamiseksi ottamalla samalla huomioon elintarviketurvallisuus, tuotteiden riittävyys ja tuottajien saamat tulot. Kuluttajien näkökulmasta eläinten terveys ja hyvinvointi ovat ratkaisevia tekijöitä ja niitä tulisi parantaa samalla kun pidetään yllä kannattavaa ja kestävää maataloutta. (Kuva 53.) Kuva 53. Two themes expressed throughout the conference were farmer engagement and the dissemination of research results. Yleiskeskustelussa osanottajat hyväksyivät Hampurin luomukotieläintuotannon julistuksen (Hamburg Declaration of Organic Animal Husbandry), joka Suosittelee luomukotieläintuotantoon ja tuotteiden valmistukseen kohdistuvaa sekä ekstensiivistä että intensiivistä tutkimusta. Tutkimus on mahdollista vain jos siihen saadaan rahoitusta. Tiedostaa, että kuluttajien on tärkeää saada tietää elintarviketurvallisuudesta, ympäristönsuojelusta ja eläinten hyvinvointivaatimuksista, jotka ovat luomukotieläintuotannon perusarvoja. Painottaa päämäärää luomukotieläintuotannon parantamisesta ja tulemisesta kilpailukykyisemmäksi tavanomaiseen tuotantoon nähden sekä nostaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia tavanomaisen tuotannon vaatimustason yläpuolelle. Hyvinvointi-indikaattorien tulee olla eläimestä arvioitavia ja mitattavissa, jotta kuluttajat ja sidosryhmät saataisiin vakuuttuneiksi. Kolmas IFOAM luomukotieläinkonferenssi tullaan järjestämään Intiassa vuonna 2015, jota isännöitsisi Dr. Mahesh Chander (Indian Veterinary Research Institute). 34

7 Yleistä seminaarijärjestelyistä Kaikille yhteiset luennot pidettiin suuressa Linne -luentosalissa. Ensimmäisen aamupäivän (12.9.2012) luennot välitettiin myös Internetiin. Samanaikaiset workshopit oli jaettu pienempiin seminaarihuoneisiin ja posterit olivat aulatiloissa. Keskiviikon ekskursiopäivä tarjosi mielenkiintoisten annin lisäksi myös elämyksiä traktoriajeluineen ja tavanomaisesta poikkeavine luennointitiloineen. Konferenssiin osallistui Suomesta: Jukka Rajala (HY/Ruralia-instituutti), Merja Manninen (Evira), Marketta Rinne (MTT) ja Ulla Holma (Suomen Siipikarjaliitto). Seminaarin ideologian mukaisesti kaikki konferenssissa tarjottu ruoka ja juomat olivat luomua. Ruokailu tapahtui konferenssikeskuksen aulassa. Lähes kahdensadan osallistujan ruokaileminen kuten muutkin konferenssijärjestelyt sujuivat hyvin ja aikataulussa. Seminaarimateriaalia löytyy osoitteista: Konferenssijulkaisu http://www.vti.bund.de/fileadmin/dam_uploads/institute/oel/bilder/meldungen/ 2OAHC%20proceedings.pdf Pääluennoitsijoiden paneelikeskustelu ja esityksiä: http://www.ifoam.org/events/ifoam_conferences/animal_husbandry_2012.html Konferenssin yhteenveto (Brian Baker, FiBL): http://www.organic-world.net/news-organicworld.html?&tx_ttnews%5btt_news%5d=852&chash=c9b49efbd531c30a49ad b33d88ba6a5b Luomusiipikarjatila Bauckhof Klein-Süstedt, Uelzen, www.bauckhof.de Trenthorstin luomututkimusasema: http://www.vti.bund.de/en/startseite/institutes/organic-farming.html 35