Ympäristöministeriö PL 30 00023 Valtioneuvosto Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, puh. (09) 228 081, faksi (09) 228 08 200 Helsingissä, 19.3.2004 Asia: Lausunto ehdotuksista laeiksi Liesjärven, Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen laajentamisesta Viite: Lausuntopyynnöt Dnro YM 1/500/2004, YM 2/500/2004 ja YM 3/500/2004 (6.2.2004) Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstänne ja toteaa asiasta seuraavaa: Yleistä Esitetyt laajennukset ovat hyviä ja kannatettavia. Esitykset edistävät luonnonsuojelulain 5 :n tavoitetta lajien ja luontotyyppien suotuisasta suojelutasosta. Ne edistävät myös EU:n ja Suomen tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä (esimerkiksi Göteborgin EU-huippukokous, EU:n kuudes ympäristöohjelma, Euroopan ympäristöministerikokous Environment for Europe Kiovassa 2003 jne.). Esityksillä toteutetaan myös Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen (WSSD) päätöksiä, kuten kohtaa 42 g ( promote and support initiatives for hot spot areas and other areas essential for biodiversity and promote the development of national and regional ecological networks and corridors ). Laajennusalueet täyttävät luonnonsuojelulain 10 :n yleiset edellytykset luonnonsuojelualueiden perustamiseksi. Liesjärven tapauksessa laajennukset ovat välttämättömiä luonnonsuojelulain kansallispuiston minimikoon saavuttamiseksi. Alueet tukevat osaltaan myös luonnonsuojelulain lajien suojelua koskevan luvun tavoitteita. Alueilla esiintyy esimerkiksi luonnonsuojelulain 49 :ssä mainittuja lajeja, kuten liito-oravia. Valtaosa esitetyistä laajennuksista on jo aikaisemmin tehtyjen Natura 2000 päätösten teknistä toimeenpanoa. Ne edistävät myös tämän EU:n suojelualueverkoston yhtenäisyyttä muun muassa luontodirektiivin artikloissa 3.3 ja 10 mainitulla tavalla. Osalla laajennusalueista on jo tehty ennallistamistoimiakin. Naturan luontodirektiivikohteet pitää toteuttaa kuudessa vuodessa komission päätöksestä ja kansallispuisto edistää hoito- ja käyttösuunnitelmien tekemistä. Laajennukset edistävät erityisesti Etelä-Suomen metsien suojelualueverkon kehittämistä. Se on luonnonsuojelumme kiireellisin tehtävä (esimerkiksi Suomen
2/6 lajien uhanalaisuus 2000, ESSU-mietintö, SAVA-hankkeen raportit, valtioneuvoston METSO-päätös, CBD:n Kuala Lumpurissa hyväksytyt toimintaohjelmat jne.). Näiden tavoitteiden edistämiseksi Luonnonsuojeluliitto esittää vielä joitakin pieniä laajennuksia. Lausuntoon liittyvät kartat on luovutettu ympäristöministeriölle jo 5.3.2004. A. Liesjärvi Yleisesti Liesjärven laajennukset ovat välttämättömiä, jotta luonnonsuojelulain kansallispuistolle asettama vähimmäiskoko saataisiin täyteen. Liesjärven rajausta on valitettavasti edelleenkin pidettävä poikkeuksellisen epäonnistuneena. Tämä on erikoista verrattuna esimerkiksi hallituksen ehdottaman Pallas-Ylläksen kansallispuiston laadukkaaseen rajaukseen. Etelässä kansallispuistolle olisi ehkä jopa pohjoisia kansallispuistoja tärkeämpää saada ekologisesti järkeviä rajauksia. Tässä vaiheessa otamme kantaa vain valtionmaita koskeviin rajausongelmiin. Puiston perustamisen jälkeen tulee rajauksia laajentaa yksityismailla, jolloin osa puutteista saadaan korjattua. Liitekartassa 1 on vihreällä puuvärillä merkitty luonnontilaisuudeltaan parhaat metsät sekä puiston sisällä että ulkopuolella. Mitä tummemman vihreä väri, sitä luonnontilaisempi tai lajistollisesti arvokkaampi metsä. Kartasta voi välittömästi nähdä tällaisten arvometsien vähyyden ja hajanaisuuden ehdotetun kansallispuiston alueella. Täten puiston luontoarvojen turvaamisessa erityinen paino tulee antaa valtionmailla sijaitsevilla luonnontilansa puolesta laadukkaille metsille ja elävän puuston (esimerkiksi runsaan lehtipuuston) puolesta arvokkaille nuorille sukkessiovaiheille. Liitekartassa 1 on merkitty keltaisella tussilla kansallispuistossa olevien soiden ennallistuksen kannalta välttämättömät suoalueet, jotka ulottuvat puiston ulkopuolelle. Keltaisella värillä on merkitty myös laajennusalueella sijaitsevat luonnontilaltaan edustavat erilliset suoalueet ja monimuotoisuuden kannalta kaikkein tärkeimmät ennallistuskelpoiset puustoiset suot. Soiden rajaukset ovat puistojen reuna-alueilla ekohydrologian kannalta huonosti laadittuja. Näistä valuma-alueiden huonoista rajauksista Metsähallitus on saanut palautetta myös kansainväliseltä arviointityöryhmältä. Tämä asia on aika pistää nyt kuntoon. Ilman rajausten tarkistusta edes puistoon kuuluvien soiden asianmukainen ennallistaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Näitä suoalueiden rajaustapauksia kuvataan tarkemmin kohdekohtaisissa kuvauksissa jäljempänä. Laajennusesityksemme sisältävät osin metsäkoulun harjoitusalueita. Niissä tehtävät jatkotoimet puistoon liittämisen jälkeen tulisi kuitenkin olla vain ennallistavia toimenpiteitä. Varsinaisen metsätalouden harjoitteluun ehdotamme sijalle Liesjärven itäpuolella sijaitsevaa paremmin sopivaa valtionmaata. Myös puolustusvoimien käytössä oleva alue saattaisi sopia tähän tarkoitukseen.
3/6 Kuvaukset tärkeimmistä laajennusalueista 1. Vihkolamminkangas Ehdotetun kansallispuiston Parrulanssinnummen ja ehdotetun kansallispuiston ydinalueen välissä oleva valtionmaa on ehdottomasti tärkein suojelunarvoinen kokonaisuus. Sen lajistollisesti arvokkaat vanhat metsät ovat tällä hetkellä tosin kapeina riekaleina, mutta liittämällä tämä alue kokonaisuudessaan puistoon voivat niihin liittyvät nuoret metsät kehittyä rauhassa toimiakseen lajien elinympäristönä jo muutaman kymmenen vuoden päästä. Myös puiston rajaus tulee näin yhtenäisemmäksi valtionmaiden osalta. Ehdotetun puiston sisään jäävät Erinomaisensuo ja Rautasenkorpi saadaan samalla kokonaisuudessaan puiston sisään, jotta niiden kohtalaisen hyvin säilyneiden soiden ennallistaminen on ylipäätään mahdollista. Vihkolamminkankaan alueella on myös edustavia ennallistamiskelpoisia korpia. 2. Pikku Katavalammen ympäristö Tällä puiston osalla ongelmana on mielivaltainen rajaus valumavesialueen osalta. Liittämällä ympäröivä valtionmaa kokonaisuudessaan puistoon voidaan välttämättömät soiden ennallistamistoimet tehdä, koska Katavalammensuon valumaalue saadaan näin kokonaisuudessaan puistoon. Erityisenä arvona laajennuksessa on myös nuorten runsaasti lehtipuuta sisältävien sukkessiovaiheiden esiintyminen: Peukalolamminkankaalla, Katavalammin saarilla ja Katavalamminsuon eteläpuolella aivan rajauksen eteläosassa. 3. Tartlamminsuo Tämän soidensuojelun perusohjelmakohteen rajaus on edelleenkin valtionmaiden osalta epätyydyttävä. Varsinkin kansallispuistoon liitettynä sen pitäisi sisältää koko suon valuma-alue. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea Karhunpolun ympäristöä ja Keltanummenmaata ympäröivien soiden mukaan ottamista. Rajauksen sisään jäävien kankaiden mukaan ottaminen tekisi suojelualueesta hieman yhtenäisemmän nykyisen mustekalarajauksen sijaan. Kaikkein järkevintä olisi tietysti liittää koko Tartlamminsuo suoraan nykyiseen Natura-alueeseen valtionmaiden kautta. Tämä vaihtoehto on merkitty karttaan katkoviivoilla. Olennaista on, että ilman laajennustamme kohdetta on vaikea ennallistaa. Armeijan alue voidaan asettaa rajoitusosaksi Repoveden tavoin. Koska armeija joutuu koko ajan supistamaan toiminta-alueitaan, alueen siirtyminen tulevaisuudessa suojelualueeksi kannattaa varmistaa jo nyt. 4. Tervalamminsuo Tämänkin soidensuojelun perusohjelmakohteen rajaus on yhä valtionmaiden osalta epätyydyttävä. Etenkin suon luoteispuoli on nykyisellään ennallistamisen kannalta täysin epäonnistuneesti rajattu. Mielekkäin rajaus olisi kohdetta ympäröiviä teitä pitkin, jolloin myös kansallispuistoehdotuksessa ollut muutaman hehtaarin
4/6 aarniometsäpalsta saataisiin yhtenäisesti puistoon. Rajauksen pohjoisosassa on poikkeuksellisen luonnontilaisena säilynyt Kakarilammensuo, joka on jo valtion omistama (paria niittypalstaa lukuun ottamatta). Suota ympäröi kaksi mäkeä, joista varsinkin maisemallisesti komea Kakarilamminmäki omaa myös pienialaisesti vanhan metsän arvoja. Tämän suon ja mäkien liittäminen puistoon monipuolistaisi Tervalamminsuon kansallispuiston osa-aluetta. Tervalamminsuon eteläpuolella Karkkilan puolella on kolmionmuotoinen valtionmaa, joka on tällä hetkellä ympäristöarvometsänä. Alueen upein luonnonnähtävyys on Löyttyjärvensuo. Erillisenä pienenä mutta tärkeänä lisäyksenä puistoon olisi Onkimaanjärven pohjoispuolisten valtion omistamien ranta-alueiden liittäminen puistoon. Näin puistoon saataisiin poikkeuksellisen paljon etelähämäläistä rakentamatonta rantaluontoa. Alueeseen sisältyy myös pieni aarniometsä. 5. Vesistöt Alueen vesistöt on syytä jakaa ja liittää kansallispuistoon. Nyt esimerkiksi vesilintujen metsästys on mahdollista keskellä Liesjärven ydinaluetta vesistöistä. Se ei ole suojelutavoitteiden mukaista. B. Helvetinjärvi Ympäristöministeriön nyt esittämät laajennukset ovat lähes pelkästään Naturan käytännön toteuttamista. Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että kansallispuiston kehittämistä jatketaan myös tulevaisuudessa tämän päätöksen jälkeen. Helvetinjärven laajentaminen on ollut esillä muun muassa Naturan ensimmäisellä lausuntokierroksella (1997) sekä Länsi-Suomen luonnonvarasuunnittelun suojelupainotteisessa vaihtoehdossa sen ensimmäisellä suunnittelukierroksella. Lisäysesityksiä 1) Esitämme kansallispuistoon liitettäväksi 8.5.2002 valtioneuvoston päätöksellä Natura 2000 -verkostoon sisällytettyä Ilvesmäen - Läämännevan metsäaluetta (FI0341010). Tämä kaksiosainen, 45 hehtaarin laajuinen metsäalue sijaitsee puiston läheisyydessä sen luoteispuolella. Pääosa alueesta on kuusivaltaista luonnonmetsää, jossa esiintyy runsaasti lahoavaa maapuuta ja pystykeloja. Alueen lajistoa on muun muassa liito-orava. Alueen perustaminen Natura-alueeksi olisi perusteltua tehdä kansallispuiston laajentamisen yhteydessä. 2) Toinen laajennusalue on ns. Kankimäen alue. Sen liittäminen puistoon tulee valmistella yhdessä maanomistajan (Ruoveden kunta) kanssa. Alueesta noin 9 hehtaaria on jo ostettu puistoon liitettäväksi, ja puistoon johtava polku kulkee tilan kautta. Ruoveden ympäristöyhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ovat tehneet kunnalle esityksen alueen liittämiseksi kansallispuistoon 1.10.2002. Alue voitaisiin LSL 22 :n mukaisesti liittää puistoon kunnanvaltuuston päätöksen jälkeen, kunhan kunta ja ympäristöministeriö sopivat ensin rauhoitukseen liittyvistä korvausasioista.
5/6 Käsityksemme mukaan kunnan asenne kohteen liittämiseen kansallispuistoon on periaatteessa myönteinen. 3) Esitämme myös, että hallituksen esitykseen lisätään maanhankintavaltuutus, joka koskee kansallispuiston ympäröimäksi jääviä yksityismaita. Ne tulee voida ostaa valtiolle suojelutarkoituksiin ennallistettavaksi riippumatta niiden tämänhetkisistä luontoarvoista. Tällaiset hankinnat voivat tapahtua täysin maanomistajien vapaaehtoisuuden pohjalta. Kokemuksen mukaan kyseisiä alueita tulee myyntiin silloin tällöin. Aikaisempina vuosina on hukattu monia tilaisuuksia puiston laajentamiseen, kun maata on ollut tarjolla, mutta rahaa ei ole ollut riittävästi tai alueiden luontoarvoja ei sillä hetkellä ole katsottu riittäviksi. 4) Mitä tulee Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen suhteellisen lähekkäiseen sijaintiin, Luonnonsuojeluliitto haluaa korostaa näiden alueiden laajentamistarpeiden lisäksi niiden välille valtionmaista muodostettavan metsäisen käytävän tärkeyttä. Meneillään olevalla Länsi-Suomen luonnonvarasuunnittelun päivityskierroksella on monien luonnonsuojelujärjestöjen yhteisenä esityksenä ehdotettu puistojen yhdistämistä. Se toteutettaisiin muun muassa laajentamalla Helvetinjärven kansallispuistoa noin 3500 hehtaarilla puiston nykyisen rajauksen länsipuolelle sekä perustamalla puistojen väliselle alueelle kaksi ympäristöarvometsää. Liitto korostaa, että näiden kahden puiston ja niiden välialueen suojelun kehittämiselle sekä suojelualueiden laajentamiselle tulee määritellä jatkossa selkeät tavoitteet. Lisäysesityksissämme on merkittävää, että alueen luontotyyppikirjo paranisi etenkin niiden boreaalisten luonnonmetsien ansiosta merkittävästi. C. Seitseminen Luonnonsuojeluliitto esittää, että puiston itäpuolella sen läheisyydessä sijaitsevat Petäjäjärven vanhojen metsien suojelualue sekä Pikku-Suolijärven Natura-alue liitettäisiin puistoon erillisinä osina. Vastaavia ratkaisuja sisältyy ympäristöministeriön esitykseen Liesjärven kansallispuiston laajentamiseksi. Samalla Pikku-Suolijärven alueen rajausta olisi kuitenkin tarpeen tarkistaa. Samoin puiston rajausta tulisi laajentaa Seitsemisen ja Petäjäjärven alueen väliin jäävillä, luonnontilaisilla tai sen kaltaisilla soilla (olemme toimittaneet alueesta ympäristöministeriöön jo aiemmin yhden mahdollisen rajausehdotuksen). Tällaisia alueita on puiston sisällä nykyisin varsin vähän. Täydennysesityksemme parantaisi ympäristöministeriön esitystä erityisesti soiden osalta. Osa niistä vaatii ennallistamista, mutta osa on jo nyt paremmassa kunnossa kuin suurin osa puiston soista. Seitsemisen laajennuksien tärkeyttä korostaa se, että se on yksi käytetyimpiä puistojamme. Tarve kehittää kansallispuistoon käyttöä eri tavalla rajoittavia vyöhykkeitä kasvaa, eikä se onnistu ilman lisäpinta-alaa.
6/6 Helvetinjärven ja Seitsemisen laajentamiseen ja niiden välisen metsäkäytävän luomiseen jatkossa on otettu kantaa myös Helvetinjärven kohdalla. Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Heikki Simola puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja Lisätietoja: - Yleistä: Tapani Veistola, puhelin (09) 228 08 266, veistola@sll.fi - Liesjärvi: Olli-Pekka Turunen, puhelin (09) 228 081, turunen@sll.fi - Helvetinjärvi ja Seitseminen: Harri Hölttä, puhelin 040 722 9224, holtta@cc.joensuu.fi PS. Liitteet on toimitettu ympäristöministeriöön jo aiemmin.