Opetus Palapeli2-projektissa

Opetus Palapeli2-projektissa Heidi Piipponen ja Miia Mikkonen Palapeli2-projekti (2008 2014) oli maahanmuuttajien kotoutumis- ja koulutusprojekti, joka kehitti ja tarjosi keskisuomalaisille maahanmuuttajille alkuvaiheen yhtenäistä palvelukokonaisuutta: alkukartoitusta, suomen kielen koulutusta, ohjausta, neuvontaa ja perustietoa Suomesta. Projektin toimialueena oli Keski- Suomi ja se oli sijoitettu Jyväskylään. Se toimi Keski-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) alaisuudessa, sitä hallinnoi Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) ja osa projektin rahoituksesta tuli Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Palapeli2-projektissa opetettiin suomen kielen alkeita ja muita oppiaineita maahanmuuttajille, joiden suomen kielen taito oli alle Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) taitotason A1 ja joilla oli latinalaisten aakkosten luku- ja kirjoitustaito. Palapelissä järjestettiin opetusta myös primaarilukutaidottomille sekä sekundaari- ja semilukutaitoisille maahanmuuttajille. Palapelin jälkeen maahanmuuttajat siirtyivät varsinaiseen työvoimapoliittiseen kotoutumiskoulutukseen. Pitkään kestäneessä projektissa opetuksen sisältö ja menetelmät ovat muuttuneet ja niitä on tietoisesti kehitetty. Muutoksiin ovat vaikuttaneet niin kohderyhmän kielitaitotaso, kotoutumisen tarpeet kuin oppimiskäsitysten muuttuminen. Tässä artikkelissa esitellään Palapeli2-projektin opetuksen eri oppiaineet sellaisina, kuin ne järjestettiin projektin loppuvaiheessa (2010 2014) sekä tutustutaan niiden tavoitteisiin, sisältöihin ja menetelmiin. Opetuksen perustan muodostivat suomen kielen alkeiskurssi eli niin sanottu 0-tason kurssi, tietotekniikan perustaitojen opetus ja Jyväskylään tutustuminen (Jyväskylä-info). Lisäksi järjestettiin sanaston opiskelua tukevaa sana-ekstraa ja äänne-kirjainvastaavuutta ja lukusujuvuutta vahvistavaa lukupiiriä niille opiskelijoille ja ryhmille, jotka tarvitsivat ja hyötyivät tällaisesta kohdennetusta opiskelusta. Sanaekstra ja lukupiiri esitellään artikkelissa suomen kielen opetuksen yhteydessä. Palapelissä järjestettiin myös tarveperustaisia räätälöityjä erikoiskursseja ryhmille, joiden arveltiin hyötyvän tiettyyn aiheeseen keskittyvästä opetuksesta. Näitä erikoiskursseja olivat ruokakurssi, naisten ryhmä, nuorten ryhmä, terveyskurssi ja matematiikka. Räätälöityjä kursseja ovat ohjanneet projektin henkilökunta, projektissa työharjoittelussa olleet nuoriso- ja sosiaalialan opiskelijat, aineenopettajaopiskelijat sekä eri yhteistyötahot. Suomen kielen omankielisiä tukiopetustunteja tarjottiin tarvittaessa muun muassa persian- ja thainkielisille, kun saman kielen puhujia oli yhtä aikaa opiskelijoina. Omakielisestä tukiopetuksesta hyötyivät erityisesti hitaan ryhmän opiskelijat, joilla ei ollut aiempaa kokemusta vieraan kielen opiskelusta. Palapelin opiskelijoilla oli myös Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelujen järjestämää ohjattua liikuntaa kerran viikossa. Liikunta oli yleensä järjestetty erikseen naisille ja miehille. Ryhmät Alkukartoituksen suosituksen perusteella asiakkaat jaettiin etenemistavoiltaan erilaisiin ryhmiin. Etenemistapoja oli neljä: nopea, perus ja hidas ryhmä sekä heikosti kirjoittaville ja lukeville suunnattu ryhmä, jonka jälkeen opiskelijat hakivat pääasiassa luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen. Nopeasti

etenevässä ryhmässä opiskelivat asiakkaat, joilla oli aikaisempaa kokemusta kielenopiskelusta. Nopean ryhmän opiskelijat olivat usein analyyttisia, ja heillä oli hyvät opiskeluvalmiudet myös itsenäiseen opiskeluun. Perusryhmässä opiskeli maahanmuuttajia, joilla oli esimerkiksi ammatillista koulutusta, mutta joiden opiskeluvalmiuksissa saattoi olla kehitettävää. Hitaaseen ryhmään sijoitettiin asiakkaat, joilla oli heikko koulutustausta eikä välttämättä kokemusta toisen kielen opiskelusta. Hitaan ryhmän opiskelijat tarvitsivat monipuolista opiskeluvalmiuksien harjaannuttamista. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmään sijoitettiin primaarilukutaidottomat 1 ja sekundaarilukutaitoiset 2 maahanmuuttajat, joita suositeltiin alkukartoituksen perusteella luku- ja kirjoitustaidon kurssille (joko perus- tai jatkokurssille). Tässä ryhmässä saattoi opiskella myös semilukutaitoisia 3, ellei heitä ollut sijoitettu hitaaseen ryhmään. Opiskelu painottui puheharjoituksiiin ja toiminnallisuuteen ja kirjallisten tehtävien osuus jäi vähäiseksi. Opetussuunnitelma poikkesi muista ryhmistä. Jakson aikana Palapelissä opiskeli 3 5 ryhmää hakijamäärän ja opetusresurssien mukaisesti. Ryhmässä opiskeli enintään 15 opiskelijaa. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmä oli pienempi, enintään 8 opiskelijaa. Kaikkia etenemistavoiltaan erilaisia ryhmiä ei jokaisessa jaksossa välttämättä ollut, sillä ryhmiä perustettiin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi jaksossa saattoi olla yksi nopea ryhmä, kaksi perusryhmää ja yksi hidas ryhmä, kun taas seuraavassa jaksossa saattoi olla kahden nopean ja yhden perusryhmän lisäksi yksi heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmä. Kesto Palapelin opetusjakso alkoi heti alkukartoituksen jälkeen: alkukartoituksen ja kurssin väliin jäi vain yksi viikko odotusaikaa. Malli tarjosi siis mahdollisuuden aloittaa nopeasti suomen kielen opiskelu, mikä auttoi kotoutumista nopeasti alkuun. Jakson pituus oli noin 2,5 kuukautta, johon sisältyi 150 tuntia suomen kielen opetusta. Suomen kieltä opiskeltiin suomi toisena kielenä -opettajan johdolla 14 oppituntia viikossa. Heikosti kirjoittavien ja lukevien viikkotuntimäärä saattoi olla vähäisempi, 8 14 oppituntia, joten jaksoon sisältyneen suomen kielen opetuksen määrä vaihteli 90 150 tuntiin. Opetus järjestettiin 1,5 tunnin jaksoissa yhdistämällä kaksi 45 minuutin oppituntia. Suomen kielen oppituntien määrään vaikutti muiden jakson oppiaineiden määrä sekä ryhmän opiskelijoiden tarpeet. Ei ollenkaan tai heikosti koulutetuille länsimainen opiskelukulttuuri voi tuntua raskaalta, joten heikosti lukevien ja kirjoittavien ryhmän lukujärjestystä ei haluttu täyttää liikaa, jotta vältettiin uupuminen ja turhautuminen heti opintojen alussa. Jyväskylä-info-kurssi oli kerran viikossa, 1,5 tuntia kerrallaan. Tapaamiskertoja kurssin aikana oli 10, joten kokonaistuntimääräksi muodostui 15 tuntia. Tietotekniikkaa opetettiin jakson aikana 15 30 tuntia eli 2 4 oppituntia viikossa riippuen ryhmän tarpeesta. Tavallisesti nopeassa ryhmässä opiskelleet tietotekniikkaa tunteneet maahanmuuttajat eivät hyötyneet tietotekniikan opetuksesta niin paljon kuin vähemmän 1 Primaarilukutaidoton ei osaa lukea millään kielellä, ja hänellä on hyvin vähän tai ei lainkaan kokemusta opiskelusta ja koulunkäynnistä. 2 Sekundaarilukutaitoinen osaa lukea muulla kuin latinalaisella kirjaimistolla. Lukutaito äidinkielellä tai muulla kielellä voi vaihdella mekaanisen ja funktionaalisen välillä, ja koulutausta voi myös vaihdella. 3 Semilukutaitoisella on jonkin verran kirjallista taitoa latinalaisella kirjaimistolla. Hän on voinut käydä koulua muutaman vuoden tai oppinut lukutaitoa muulla tavoin joko kotimaassaan tai Suomessa. Lukutaito ei tällöin kuitenkaan ole riittävä tietoyhteiskunnan vaatimusten näkökulmasta, ja semilukutaitoisen opiskelutaidot voivat olla heikkoja koulunkäynnin puutteen vuoksi. Lukutaitomääritelmät ks. Aikuisten maahamuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012, Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2012:2.

tietokoneiden kanssa tekemisissä olleet maahanmuuttajat, joten ensin mainituilla tietotekniikan opetusta oli yleensä vain kerran viikossa. Sanaekstra-kurssia, lukupiiriä, naisten ryhmää, matematiikkaa, terveyskurssia sekä muita räätälöityjä kursseja järjestettiin kerran viikossa normaalisti 1,5 tuntia kerrallaan. Ruokakurssille oli varattu aikaa 4 oppituntia eli 3 tuntia viikossa. Kurssi saattoi kestää koko jakson ajan tai sitä voitiin järjestää muutaman kerran ryhmän tarpeen mukaan. Näitä kursseja ei välttämättä ollut jokaisessa jaksossa vaan niitä järjestettiin jos ne huomattiin joillekin ryhmille tarpeellisiksi. Esimerkiksi naisten ryhmää järjestettiin, jos jaksolla opiskeli paljon naisia, joiden oli hyvä saada tietoa naisen terveyteen, hyvinvointiin ja oikeuksiin liittyvistä asioista. Palapelissä opiskelevan tavallisessa lukujärjestyksessä oli suomen kielen opetusta 14 oppituntia, Jyväskyläinfoa 2 oppituntia ja tietotekniikkaa 4 oppituntia viikossa. Lisäksi lukujärjestyksessä saattoi olla Sanaekstraa 2 oppituntia, lukupiiriä 2 oppituntia, Suomi-infoa 6 oppituntia ja tulkattuja kotoutumis- ja koulutusinfoja 2 oppituntia sekä mahdollisesti jotain erikoiskurssia 2 oppituntia viikon aikana. Perjantaisin opiskelijoille järjestettiin liikuntaa yhdessä Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelujen kanssa. Yhteensä opiskelijan tuntimäärä viikon aikana oli noin 20 30 oppituntia. Palapelissä opiskeltiin tavallisesti 1 2 jaksoa, mutta joissakin tapauksissa opiskelija oli Palapelissä kolme jaksoa saavuttaakseen kotoutumiskoulutuksessa tarvittavan kielitaitotason. Koulutuksen kesto riippui opiskelijan kielitaidon ja opiskeluvalmiuksien kehittymisestä, eli saavuttiko opiskelija kurssin tavoitteen, sekä työvoimapoliittisten koulutusten määrästä. Jos opiskelijalle ei ollut tarjolla sopivaa kielikoulutusta, opiskelijalle pyrittiin tarjoamaan paikka Palapelissä. Toista opintojaksoa tarjottiin erityisesti niille, joilla oli heikot opiskeluvalmiudet ja jotka tarvitsivat opiskelutaitojen harjaannuttamista. Suomen kielen opetus Suomen kielen opetuksen tavoitteet Kurssin tavoitteita olivat tietyn kielitaitotason saavuttaminen sekä viestintätaitojen ja opiskelutaitojen kehittäminen. Kielitaito. Palapelin jakson aikana pyrittiin saavuttamaan Eurooppalaisen viitekehyksen taitotaso A1.1 A1.2. Jos opiskelijalla oli entuudestaan hyvät opiskeluvalmiudet, hänen oli mahdollista saavuttaa taitotaso A1.2 A1.3. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmässä Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoja ei varsinaisesti tavoiteltu, vaan opiskelijan tavoitteena oli sanaston kartuttaminen, puhe- ja kuullun ymmärtämisen taitojen kehittäminen sekä opiskelutaitojen kartuttaminen. Viestintätaidot. Kurssin aikana opiskelija oppi käyttämään suomen kieltä arkipäiväisissä viestintätilanteissa. Hän harjaantui käyttämään strategioita, joiden avulla hän oppi käsittelemään tekstejä ja kielenkäyttötilanteita niin, että viestin välittyminen ja tilanteen ratkaiseminen onnistuivat. Kurssin jälkeen opiskelija osasi antaa kaikkein tavanomaisimmat perustiedot itsestään, esimerkiksi henkilötietolomakkeeseen. Tämä oli tärkeä taito, sillä maahanmuuttaja kohtaa heti maahan tullessaan monia tilanteita, joissa hänen tulee osata antaa perustiedot itsestään. Esittelyfraaseja harjoiteltiin paljon,

jotta opiskelija pystyi vastaamaan itseään koskeviin hyvin yksinkertaisiin kysymyksiin vakioilmaisulla tai yhdellä sanalla. Kurssin aikana tutustuttiin kaikkein tavanomaisimpaan omaan elämään ja arkipäivään liittyvään sanastoon, kuten ruoka-, koti-, sää- ja vaatesanastoihin. Sanastoja harjoiteltiin arkipäiväisten fraasien käytön yhteydessä tavallisimmissa asiointitilanteissa, kuten hinnan kysyminen kaupassa sekä opiskeluun ja luokkahuoneeseen liittyvät keskustelutilanteet. Fraasien ja tilanteiden harjoittelun jälkeen opiskelija tuli auttavasti toimeen kaikkein tavallisimmissa ja rutiininomaisimmissa vuorovaikutustilanteissa vakioilmauksia käyttäen tai sanatasolla. Kurssin jälkeen opiskelija ymmärsi sanoja, tekstin osasia ja hyvin yksinkertaisia ohjeita omaan arkielämään liittyvästä, hitaasta ja selkeästä puheesta tai kirjoituksesta, kuten mainoksista, ilmoituksista ja opasteista. Hän osasi poimia yksittäisiä tietoja lyhyistä, arkielämään liittyvistä autenttisista teksteistä ja muodosti hyvin yksinkertaisia, lyhyitä lauseita tutuista sanoista kirjoittaen ja puhuen. Opiskelija oppi ilmaisemaan ymmärtämisen sekä pyytämään apua ja toistoa silloin, kun sitä tarvitsi. Kurssin aikana harjoiteltiin ääneen lukemista suomen kielen tunneilla, jonka lisäksi äänne-kirjain vastaavuuden ja ääneen lukemisen harjoituksia tehtiin lukupiiri-tunneilla, joihin valikoitiin osallistujat alkukartoituksen ääneen lukemisen testin perusteella. Mikäli alkukartoituksessa havaittiin äännekirjainvastaavuuden horjumista tai muita lukemisen sujuvuuden haasteita, lukupiiri sijoitetettiin opiskelijan lukujärjestykseen. Kurssin tavoitteena oli, että opiskelija hallitsi pääosin kirjain-äännevastaavuuden ja ääntää tutut sanat ja vakioilmaukset ymmärrettävästi. Pitkät ja kompleksiset äänneyhtymät ja sanat saattoivat vielä tuottaa vaikeuksia ja ääneen lukeminen saattoi olla hidasta. Opiskelutaidot. Tärkeänä osana Palapelin suomen kielen kurssin sekä muiden Palapelin oppiaineiden sisällössä oli opiskelutaitojen kehittäminen. Palapeli oli monelle opiskelijalle ensimmäinen kosketus länsimaalaiseen tai suomalaiseen opiskelukulttuuriin eivätkä aiemmin opitut käytänteet tai opiskelutavat välttämättä vastanneet niitä taitoja, joita opiskelijalla tulisi olla menestyäkseen suomalaisessa opiskelukulttuurissa. Opiskelijoina oli myös sellaisia maahanmuuttajia, joilla aiempaa kokemusta koulunkäynnistä ei ollut lainkaan tai se oli hyvin vähäistä. Heidän kohdallaan opiskelutaitojen harjaannuttaminen oli erityisen tärkeää, jotta opiskelu käynnistyi hyvin. Palapeli sai kiitosta seuraavien kielikoulutusten eli kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opettajilta erityisesti siitä, että Palapelissä opiskelleilla oli hallussaan kurssin käymiseen ja siellä työskentelyyn tarvittavat pelisäännöt ja opiskelutaidot, jolloin opiskelu saattoi jatkua seuraavassa koulutuksessa tehokkaasti. Palapelin kurssin aikana opiskelija tutustui käytännössä suomalaisen ryhmäopiskelun rutiineihin, kuten aikataulujen noudattamiseen ja poissaolosta ilmoittamiseen. Opettaja tarttui myöhästelyihin ja luvattomiin poissaoloihin heti ja niiden syitä selvitettiin yhdessä opiskelijan oman ohjaajan kanssa. Opettajan ja ohjaajan yhteistyö ja nopea reagointi osoittautuivat tehokkaiksi tavoiksi vähentää ja lopettaa myöhästymisiä, poissaoloja ja muita opiskeluun liittyviä haasteita. Tuntitaitojen tavoitteena oli, että opiskelija pystyi kuuntelemaan ja seuraamaan opettajan ohjeita tai tehtävänantoa ja toimimaan useimmiten sen mukaan itsenäisesti. Sanakirjan käyttöä harjoiteltiin niin, että opiskelija osasi kääntämisen perusperiaatteen ja pystyi hyödyntämään sanakirjaa arkielämässä ja tehdessään tehtäviä kotona. Opiskelijoille annettiin kielitaitoa vastaavia kotitehtäviä, joiden tekemiseen harjaannutettiin harjoittelemalla kotitehtävien tehtävätyyppejä tunnilla. Kurssin jälkeen opiskelijalla oli käsitys kotitehtävien tekemisestä ja niiden merkityksestä opiskelussa.

Tehtäväharjoitusten ansiosta opiskelija tunsi kurssin jälkeen tavallisimpia työskentelymenetelmiä ja tavallisimpia suullisia ja kirjallisia tehtävätyyppejä ja työskentelymenetelmiä (kysymys vastaus, aukkotehtävä, monivalinta, kuvasta tai tehtävänannosta puhuminen ja kirjoittaminen, lauseenmuodostus sanoista, teksti kysymykset, itsenäinen tehtävä, parityö, haastattelu, dialogi, ryhmätyö, pelit). Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmässä tutustuttiin tehtävätyyppeihin muita ryhmiä suppeammin. Harjoiteltavia tehtävätyyppejä olivat toistaminen, dialogi, opetuksen seuraaminen taululta ja piirtoheittimeltä sekä kotitehtävät. Opiskelija osasi jossain määrin korjata omaa tuotostaan opettajan antaman palautteen perusteella. Itsenäisten opiskelutaitojen lisäksi kurssilla harjoiteltiin pari- ja ryhmätyötaitoja, esimerkiksi opiskelurauhan ja vuoron antamista toisille. Suomen kielen kurssin lopussa pidettiin lopputesti, jossa oli kirjallinen testi (tekstinymmärtäminen, kirjoittaminen ja kielioppi), sanelu, ääneen lukeminen ja puhetesti. Testitilannetta ja testin tekemistä harjoiteltiin kurssin aikana pienillä välitesteillä. Kurssin jälkeen opiskelijalla oli alustava käsitys testitilanteiden kulusta ja testien tekemiseen liittyvistä asioista, kuten ajankäytöstä. Kurssin jälkeen opiskelija sieti edes jossain määrin epävarmuutta, joka syntyi, kun ei ymmärrä, tiedä tai osaa. Epävarmuuden hyväksymiseen kannustaminen oli tärkeää, että opiskelija uskaltautui käyttämään kieltä, joka ei ollut täydellistä, ja sietämään virheitä. Kielen käyttäminen ja virheiden tekeminen oli oppimisen perusta. Kurssin aikana opiskelija ymmärsi edes jossain määrin, että oli vastuussa omasta oppimisestaan. Ryhmässä ja itsenäisesti toimiminen sekä erilaiset tunti- ja kotitehtävät johdattivat opiskelijan ajattelemaan, että hänen piti olla aktiivinen ja osallistuva oppiakseen kieltä. Kurssin aikana opiskelija tutustui myös itsearviointiin (osaan vähän/osaan melko hyvin/osaan hyvin), jonka tarkoituksena oli, että opiskelija alkoi havainnoida itseään kielen oppijana. Suomen kielen opetuksen sisältö ja menetelmät Suomen kielen opetus suunniteltiin ryhmän etenemistavan mukaan kiinnittämällä huomiota opetussisältöihin ja -menetelmiin. Nopean ryhmän kanssa aiheita ehdittiin käsitellä monipuolisemmin ja analyyttisemmin, kun taas hitaan ryhmän kohdalla käsiteltäviä asioita valikoitiin ryhmän tarpeen mukaan ja niiden käsittely oli suppeampaa. Kurssi rakentui aiheista, jotka liittyivät ihmisen arkiympäristöön ja jokapäiväisten asioiden hoitamiseen. Tavoitteena oli harjoitella käytännönläheisiä ja oppijalle mielekkäitä ja tarpeellisia kielenkäyttötilanteita, joita maahanmuuttaja tarvitsee heti maahan tullessaan ja aloittaessaan elämän Suomessa. Kurssin aikana kehitettiin kaikkia kielitaidon osa-alueita (puhuminen, kuullun ymmärtäminen, kirjoittaminen, luetun ymmärtäminen), mutta pääpaino oli suullisessa kielitaidossa, sillä se nähtiin ensisijaisena kielenkäytön osa-alueena. Opiskelu aloitettiin itsestä kertomisen fraasien harjoittelulla. Opiskelija oppi esittelemään itsensä ja kertomaan esimerkiksi nimensä, kotimaansa ja asuinpaikkansa. Hän oppi kertomaan perheestään ja vastaamaan henkilötietoja koskeviin kysymyksiin suullisesti ja kirjallisesti. Peruskysymyksiä ja niihin vastaamista harjoiteltiin omassa ryhmässä sekä tekemällä vierailuja muihin Palapelissä opiskeleviin ryhmiin. Pian kurssin alussa opiskeltiin viikonpäivät, kuukaudet ja kello, jotta lukujärjestyksen lukeminen ja aikatauluista sopiminen helpottuivat. Suomen kielen tunti aloitettiin käymällä läpi viikonpäivä, päivämäärä ja sää, joten nämä asiat kertaantuivat päivittäin luontevasti.

Opetuksessa kiinnitettiin huomiota lähiympäristön sanastoon, jonka kautta opiskelija oppi kertomaan omasta päivärytmistään ja arkipäivän toiminnoista kurssilla, kotona ja vapaa-ajalla. Kurssilla käytiin läpi myös opiskelussa tarvittavia vakioilmauksia, kuten Anteeksi, voinko mennä vessaan? ja Lainaisitko kynää?, ja niitä ohjattiin käyttämään kurssin aikana. Tervehdyksiä, kuulumisten kysymistä ja kertomista, kiittämistä ja anteeksi pyytämistä harjoiteltiin yksinkertaisilla vakioilmauksilla, jotka liitettiin oikeisiin reagointitilanteisiin. Kotitehtävillä opiskelijaa kannustettiin käyttämään opittuja vakioilmauksia myös luokan ulkopuolella. Suomen kielen kurssilla opiskeltiin lähiympäristön paikat sekä harjoiteltiin tien kysymistä ja neuvomista erilaisten tehtävien avulla. Opiskelija tutustui kylttien ja opasteiden lukemiseen ja bussilla matkustamisessa tarvittaviin vakioilmauksiin. Opintoja tuki Palapelissä järjestettävä Jyväskylä-info, jossa tutustuttiin erilaisiin kohteisiin Jyväskylässä, esimerkiksi museoihin ja kirjastoon. Jyväskylä-info integroitiin suomen kielen opetukseen niin, että opiskelija pääsi käyttämään suomen kielen tunneilla opiskelemiaan vakioilmauksia todellisissa tilanteissa ja paikoissa liikkuessaan ryhmän kanssa kaupungilla ja erilaisissa kohteissa. Vierailuja tehtiin myös suomen kielen tunneilla. Asiointiin ja ostosten tekoon liittyvien fraasien ja sanaston opiskelun yhteydessä vierailtiin esimerkiksi ruokakaupassa, kirpputorilla ja torilla. Ruoka- ja vaatesanastoa kerrytettiin kauppakäyntien yhteydessä ja samalla opiskelija saattoi harjoitella asiointifraasien käyttämistä myyjien kanssa. Vierailujen aikana ja suomen kielen tunneilla tutkittiin myös opasteita, mainoksia ja hintoja. Kurssiin sisältyi myös kahvilatilanteen ja kioskilla asioimisen harjoittelua. Autenttisissa ympäristöissä vierailun rinnalla tehtiin puheharjoituksia, joissa kahvila- tai kauppatilanne luotiin sopivan rekvisiitan avulla luokkaan ja puhumista harjoiteltiin vaihtelemalla asiakkaan ja myyjän rooleissa. Roolileikit vaativat opiskelijoilta heittäytymistä ja leikkimieltä, mutta kokemuksemme mukaan suurin osa opiskelijoista piti harjoituksista ja koki ne rohkaisevina ja hyödyllisinä. Kurssilla käsiteltiin myös kehonosia, sairauksia ja voinnista kertomista. Poissaolosta kertomista harjoiteltiin tunnilla puhuen sekä kirjoittamalla tekstiviestejä. Aihe integroitiin tietotekniikan opetukseen siten, että tietotekniikan tunnilla opiskelijat harjoittelivat poissaoloviestin lähettämistä omasta sähköpostista Palapelin toimiston sähköpostiin. Kurssin loppupuolella opiskeltiin muutamia adjektiiveja, joiden avulla harjoiteltiin lähiympäristön konkreettista ja yksinkertaista kuvailemista. Adjektiiveilla laajennettiin myös itsestä kertomista. Palapelin opetuksen pääpaino oli suomen kielen puhumisen oppimisessa, joten kieliopin opiskelun määrä vaihteli ryhmien välillä paljon. Nopeasti etenevän ryhmän opetuksessa voitiin käyttää kielioppitermejä ja opiskella aiheisiin liittyviä kielioppisääntöjä, esimerkiksi ruoka-aiheen yhteydessä partitiivia, mutta hitaasti etenevässä ryhmässä sanojen käyttö ja kieliopin kylvetys fraasien muodossa riittivät alkeiskurssilla. Kurssin tavoitteena oli, että opiskelijat hahmottivat suomen kielen perusrakenteita eli heillä oli käsitys taivuttamisen ja lauseenmuodostuksen perusteista, paikallissijoista (tavallisimmat paikat ja yleisimmät päätteet), myönteisestä ja kielteisestä verbintaivutuksesta ja tavallisimmista verbirektioista. He olivat tutustuneet myös partitiiviin, omistusrakenteeseen ja genetiiviin tavallisimmissa vakioilmauksissa sekä peruslauseen ja kysymyslauseen muodostamiseen. Kurssin aikana käsiteltiin myös yleis- ja puhekielen yleisimpiä eroja persoonapronomineissa ja olla-verbissä. Suomen kielen äännerakennetta ja lukusujuvuutta harjoiteltiin oppijan omista lähtökohdista edeten joko omassa ryhmässä tai eriytettynä lukupiiri-ryhmässä. Lukupiiri oli tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille, jotka tarvitsivat harjaannusta kirjain-äännevastaavuudessa ja lukusujuvuudessa. Lukupiirissä opiskeltiin pienessä ryhmässä, joten opettajalla oli mahdollisuus tarkkailla harjoitusten tekemistä

paremmin ja antaa henkilökohtaista ohjausta jokaiselle osallistujalle. Lukupiirissä vahvistettiin äännekirjainvastaavuutta erilaisin harjoittein, tehtiin saneluja ja harjoiteltiin sujuvaa ääneen lukemista. Ryhmään oli tärkeää luoda myönteinen ilmapiiri, jossa opiskelija saattoi luottavaisin mielin tehdä virheitä ilman, että ryhmän muut opiskelijat olisivat kiinnittäneet siihen negatiivista huomiota. Lukupiiri järjestettiin 1,5 tunnin mittaisena oppituntina kerran viikossa ja sen opettajana toimi suomi toisena kielenä -opettaja. Sanaston opiskelua tuettiin Sanaekstra-tunneilla, jotka integroitiin suomen kielen opetuksen kanssa niin, että suomen kielen tunnilla käsittelyssä olleen aiheen sanastoa kerrattiin ja mahdollisesti laajennettiin Sanaekstrassa. Tuntia saattoi hyödyntää myös niin, että suomen kielen tunnilla seuraavaksi tulevan aiheen sanastoa opiskeltiin jo Sanaekstrassa. Sanaekstra-tunteja järjestettiin yleensä hitaille ja perusryhmille kerran viikossa 1,5 tunnin mittaisena oppituntina. Sanaekstran ohjaajana oli projektityöntekijä ja/tai Palapelissä työharjoitteluaan tekevä opiskelija, joka suunnittelivat ja toteuttivat oppitunnit suomi toisena kielenä -opettajan tuella. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmässä käsiteltiin samoja aiheita kuin muissa ryhmissä, mutta suppeammin ja enemmän toistoa ja kertausta käyttäen. Ryhmässä opiskeltiin suomen kielen alkeissanastoa toiminnallisesti ja puhepainotteisesti, ja harjoiteltiin oppijalle mielekkäitä ja arkielämässä tarpeellisia suullisia kielenkäyttötilanteita. Kurssin aikana tutustuttiin lukemiseen ja kirjoittamiseen esimerkiksi oman nimen ja tuttujen sanojen sanahahmojen tunnistamisen ja mekaanisen kopioinnin muodossa. Heikosti kirjoittavien ja lukevien suomen kielen kurssilla harjoiteltiin kertomaan oma nimi, kotimaa ja perhetiedot. Kurssilla käsiteltiin tavallisinta ruoka- ja vaatesanastoa sekä kaupassa asioimisen fraaseja. Opiskelijat oppivat kertomaan arkipäivästään tavallisimpien mä-muodossa olevien verbien avulla ja tutustuivat paikkasanoihin. Kuten muissakin ryhmissä, sääsanastoa, kellonaikoja ja tavallisimpia ajanilmauksia käytettiin päivittäin tunnin alussa. Sanastosta opiskeltiin myös tavallisimpia adjektiiveja, esimerkiksi värejä, ja kehonosien nimiä käytiin läpi sairauksien ja poissaolosta ilmoittamisen harjoitusten yhteydessä. Kurssin aikana tehtiin sanaston ja fraasien oppimista tukevia vierailuja eri kohteisiin, esimerkiksi ruokakauppaan, vaatekauppaan, kirpputorille, torille, Viherlandiaan (joka on suuri jyväskyläläinen puutarha-alan kauppa), luontomuseoon ja Monikulttuurikeskus Glorian toimintapäiville. Erilaisia harjoituksia tehtiin myös muiden Palapelissä opiskelevien suomen kielen ryhmien kanssa. Projektissa panostettiin toiminnallisiin ja autenttisiin opetusmenetelmiin. Vuosina 2010 2014 kehitettiin projektin oma A1-tason alkeisoppimateriaali Palapelin alku, joka tähtäsi arkipäivän asiointitilanteissa tarvittavan puhekielen ja vakioilmauksien, ns. selviytymiskielen, oppimiseen. Oppimateriaali koostui eri arkipäivän asiointitilanteissa käytettävistä dialogeista (esimerkiksi ruokakaupassa, bussipysäkillä ja bussissa) ja A1-tason kielenkäyttötarpeista (esimerkiksi esittely ja itsestä kertominen, kellonajat). Oppimateriaali on vapaasti käytettävissä ilmaiseksi ja se löytyy verkkojulkaisuna (http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ely-keskisuomi-projektit-ja-hankkeet#.vbli6knmov8). Tätä ennen opetuksessa käytettiin projektin suomen opettajan Ilona Scarciellon tekemää Suomea leikiten -oppikirjaa tehtäväkirjoineen. Suomea leikiten -kirjan menetelmät lähenevät suggestopediaa, ja se laadittiin projektia edeltäneen Palapeli-projektin (2001 2008) aikana. Suomen kielen taidon arviointi

Asiakkaan kielitaito arvioitiin Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasojen mukaan. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmässä opiskelleiden kielitaito arvioitiin lisäksi Aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelman perusteiden arviointitaulukon (2012) avulla. Suomen kielen opettaja ja asiakkaan ohjaaja tekivät suosituksen seuraavasta koulutuksesta, joka lähetettiin TEtoimistoon ennen seuraavia koulutusvalintoja. Suosituksessa huomioitiin opiskelijan kielitaito, opiskeluvalmiudet, elämäntilanne ja tavoitteet. Asiakkaan tiedot koottiin tiedonsiirtolomakkeelle, joka kehitettiin Palapeli2-projektissa tarvelähtöisesti. Tiedonsiirtolomakkeelle kirjattavat tiedot saatiin TEtoimiston URA-asiakasrekisteristä, ohjaajan ja asiakkaan tulkatusta tai yhteisellä kielellä käydystä ohjauskeskustelusta sekä suomen opettajan tekemistä havainnoista ja arvioista alkukartoituksen ja suomen kielen alkeiskurssin aikana. Tiedonsiirtolomakkeelle kirjattiin asiakkaan henkilötiedot (nimi, kotimaa, äidinkieli, muu kielitaito, Suomeen muuttoajankohta) sekä koulutus-, ammatti- ja työkokemushistoria. Jos asiakkaalla oli toive tavoiteammatista Suomessa, se kirjattiin myös. Lomakkeelle ilmoittetiin opiskelijan suorittamat suomen kielen kurssit ja niiden ajankohdat ja kestot. Nämä tiedot olivat oleellisia, sillä seuraavalla kouluttajalla ei ollut pääsyä TE-toimiston asiakasrekisteriin eikä mahdollisuutta keskustella kaikkien opiskelijoiden kanssa yhteisellä kielellä tulkkiresurssien puuttumisen takia. Tiedonsiirtolomakkeelle merkittiin arviointi asiakkaan suomen kielen taidosta, joka koostui puhumisen, kirjoittamisen, luetun ymmärtämisen ja ääneen lukemisen osioista. Arviointi tehtiin Eurooppalaisen viitekehyksen mukaan, lukuun ottamatta ääneen lukemista, joka arvioitiin asteikolla hyvin kohtalaisesti heikosti ja tarkennettiin tarvittaessa lisätiedoilla esimerkiksi äänne-kirjainvastaavuudesta ja lukusujuvuudesta. Suomen kielen arviointi tehtiin suomen kielen kurssin ja lopputestin perusteella. Lopputestiin kuului suomen kielen kirjallinen testi, jossa osa-alueina olivat sanasto ja rakenne, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen, sekä sanelu, ääneen lukemisen testi ja puhumisen testi. Kielitaitoarvion teki suomen kielen opettaja. Kurssin aikana opettaja havainnoi myös opiskelijan opiskeluvalmiuksia ja teknisiä opiskelutaitoja, joista kirjoitettiin arvio tiedonsiirtolomakkeelle. Opiskeluvalmiuksilla ja teknisillä opiskelutaidoilla oli suuri merkitys, kun opiskelijan etenemistapaa (nopea, perus, hidas) suositeltiin kotoutumiskoulutukseen. Alkukartoituksen perusteella tiedonsiirtolomakkeelle kirjattiin omalla kielellä kirjoittamisen taito ja matemaattiset taidot. Kerättyjen tietojen ja arvioiden pohjalta asiakkaalle tehtiin suositus, josta kävi ilmi asiakkaan kielitaidon lähtötaso Eurooppalaisen viitekehyksen mukaan sekä etenemistapa kotoutumiskoulutuksessa. Asiakas antoi allekirjoituksellaan luvan tiedon siirtämiseen TE-toimistolle ja seuraavalle kouluttajalle. Tiedonsiirtolomaketta tehtiin kolme kappaletta: yksi asiakkaalle itselleen, yksi seuraavalle kouluttajalle sekä TE-toimistolle ja alkukartoittajalle yhteinen kappale, jota säilytettiin Palapeli2-projektissa. Lisäksi opiskelija sai kurssista suoritustodistuksen, johon kirjattiin koulutuksen kesto ja sisällöt. Asiakkaan suositus (lähtötaso ja etenemistapa) tallennettiin TE-toimiston asiakasrekisteriin Palapeli2-projektin suoritusmerkinnän lisätietoihin. Jyväskylä-info Jyväskylä-infon tavoitteet

Jyväskylä-infossa opiskelija tutustui käytännönläheisesti uuteen kotikaupunkiinsa ja suomalaiseen toimintaympäristöön. Jyväskylän toimintaympäristö ja Jyväskylän tarjoamat palvelut, esim. vapaaajanviettomahdollisuudet, tulivat opiskelijalle tutuksi kurssin aikana. Kurssi antoi taitoja itsenäiseen liikkumiseen ja toimimiseen Jyväskylän keskustassa. Kurssin tuloksena opiskelija saattoi hyödyntää uuden toimintaympäristön mahdollisuuksia, mikä vahvisti opiskelijan osallisuutta ja kotoutumista uuteen kaupunkiin ja kulttuuriin. Opiskelijaa ohjattiin ymmärtämään erilaisia tapoja oppia ja käyttämään ympäristöä hyväksi uuden kielen oppimisessa ja omaksumisessa. Keskeisenä tavoitteena oli opiskelijan oppimis- ja havainnointitaitojen kehittyminen. Opiskelija käytti suomen kielen oppitunnilla oppimiaan sanoja ja fraaseja ohjatusti ja spontaanisti oikeassa ympäristössä, ja häntä rohkaistiin toimimaan uudessa ympäristössä suomen kielellä. Integrointi suomen kielen opetuksen kanssa oli oleellista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Opiskelijaa ohjattiin myös sietämään epävarmuutta ja turhautumista siitä, että suomen kielen opintojen alkuvaiheessa kaikkea ei ymmärrä ja kommunikointi on vielä vaikeaa. Opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista tuettiin yhdessä toimien. Kurssilla painotettiin kaksisuuntaista kotoutumista. Myös vierailukohteille tarjottiin mahdollisuus tutustua maahanmuuttajiin asiakasryhmänä ja selkokielisen asiakaspalvelun vahvistamiseen. Jyväskylä-infon sisältö ja menetelmät Opiskelija tutustui Jyväskylän keskustaan, Jyväskylän erilaisiin kulttuurikohteisiin ja muihin palveluihin sekä Jyväskylän ympäristöön ohjatusti ryhmän ja ohjaajan kanssa. Vakiintuneita tutustumiskohteita olivat Jyväskylän keskusta, Jyväskylän kaupunginkirjasto, Keski-Suomen luontomuseo, näkötorni ja Harju (puisto Jyväskylän keskustassa, jossa luontomuseo ja näkötorni sijaitsevat). Keski-Suomen museossa käytiin tutustumassa Jyväskylän kaupungin historiaan ja Monikulttuurikeskus Gloria esiteltiin maahanmuuttajien kohtaamis- ja toimintapaikkana. Muita mahdollisia tutustumiskohteita olivat esimerkiksi Paviljonki (konsertti- ja messukeskus), Tanssisali Lutakko (konserttisali ja yhtyeiden harjoittelupaikka), satama, Jyväskylän taidemuseo, Suomen käsityön museo, Viherlandia (puutarha-alan kauppa ja matkailukohde), Laajavuori (ulkoilukeskus), Kuokkalan Graniitti (liikuntakeskus), Hippos (liikuntakeskus), uimahalli, uimarannat ja yliopiston alue. Kurssia suunnitellessa ajankohtaisuus pyrittiin ottamaan huomioon esimerkiksi siten, että kesällä tutustuttiin uimarantoihin ja puistoihin ja talvella Jyväsjärven luistinrataan, joissa opiskelija voi viettää vapaa-aikaa ja tutustua suomalaisiin. Kurssin aikana voitiin vierailla myös Jyväskylän alueen tapahtumissa. Jyväskylä-infon opintokokonaisuus integroitiin tiiviisti suomen kielen opetukseen. Ensimmäinen oppitunti, jossa tutustuttiin ryhmään ja opintokokonaisuus esiteltiin, oli Palapelissä, mutta jo seuraava kerta oli jossakin Palapelin ulkopuolella. Opintokokonaisuuden ohjaaja antoi ryhmälle kotitehtäväksi seuraavaa vierailukäyntiä varten sanaston ja pienen esittelyn tutustumiskohteesta. Suomen kielen opettaja kävi tämän kotitehtävän läpi ryhmän kanssa ennen vierailua. Vierailukohteissa saattoi olla pieniä itsenäisiä tehtäviä. Suomen kielen tunneilla opiskeltiin muutenkin Jyväskylään ja kaupunkiympäristössä liikkumiseen liittyvää sanastoa ja vakioilmauksia, jotka siis toistuivat Jyväskylä-infon tunneilla. Vierailukohteisiin kuljettiin pääasiassa kävellen, joten siirtyminen vierailukohteisiin hyödynnettiin esimerkiksi kertaamalla suullisesti suomen kielen tunnilla opiskeltuja asioita, esimerkiksi

kaupunkiympäristöön liittyvää sanastoa tai kuulumisten kertomista. Jyväskylä-infon ohjaaja ja ryhmän suomen kielen opettaja sopivat yhteistyössä, mitä sanastoa ja vakioilmauksia kussakin ryhmässä painotettiin niin opetuksen sisällössä kuin vapaassa keskustelussa. Tietotekniikka Tietotekniikan tavoitteet Tietotekniikan opetus suunniteltiin ryhmän etenemistavan ja opiskelijoiden tietoteknisen osaamisen mukaan. Tavoitteena oli oppia tietotekniikan perusasioita, mutta myös käyttämään tietokonetta suomen kielellä, joten opiskelija tutustui tietotekniikkaan liittyvään suomenkieliseen perussanastoon. Jos opiskelijalla oli jo ennalta hyvät tietotekniikan perustaidot, tietotekniikkatunneilla painottui tietotekniikan perussanaston oppiminen, tietotekniikan käyttö suomen kielellä ja suomenkielisen sisällön tuottaminen. Jos opiskelijalla ei ollut perustaitoja tai perustaidot olivat heikot, kurssi painottui tietokoneen käyttöön tutustumiseen ja perustaitojen oppimiseen. Tietotekniikan sisältö ja menetelmät Tietotekniikan opetus koostui tietotekniikasta, tietokoneen käytöstä, Word-tekstikäsittelyohjelman perusteista, internetistä ja koulutukseen ja työelämään liittyvistä kokonaisuuksista. Sisältö ja sen laajuus kunkin teeman kohdalla valittiin kunkin opiskelijan aiemman osaamisen perusteella. Tietotekniikkaan kuuluivat hiiren ja näppäimistön käytön harjoittelu, tietokoneen työpöytään, ohjelmiin ja valikoihin tutustuminen sekä CD-levyn ja USB-muistitikun käyttö. Tietokoneen käyttöön liittyivät erityisesti resurssienhallinta, kansioiden luominen ja niiden järjestäminen. Opiskelija tutustui Wordtekstinkäsittelyohjelman perusteisiin eli näppäimistön ominaisuuksiin, ohjelman työkaluihin, tekstin oikeinkirjoittamiseen korjaus- ja tarkistusohjelmien avulla sekä tekstin muokkaamiseen ja tallentamiseen. Internetin käyttöä opiskeltiin monipuolisesti. Opiskelija tutustui Internet Explorerin ja muiden selainten käyttöön, sähköpostiin ja arkielämässä käytännöllisiin verkkopalveluihin, kuten Google-hakukoneeseen, Google-kääntäjään ja Google-karttoihin sekä kaupungin tapahtumakalenteriin. Kurssilla etsittiin myös suomenkielisiä ja omankielisiä verkkouutisia ja itselle hyödyllisiä verkkosivuja, kuten TE-toimiston internetsivut, säätiedotussivut ja paikallisliikenteen aikataulut. Kurssilla käytiin läpi myös se, miten internetyhteys tilataan omaan kotiin ja kuinka juna-, laiva- ja lentoliput varataan internetissä. Lisäksi opittiin kopioimaan ja tallentamaan tietoja internetistä tietokoneeseen. Kurssilla opiskelijaa ohjattiin hyödyntämään tietotekniikkaa suomen kielen opiskelussa. Kurssilla harjoiteltiin käyttämään erilaisia internetsivustoja, joiden avulla voi opiskella ja harjoitella suomen kieltä. Opetus integroitiin suomen kielen opetukseen niin, että internetsivujen harjoituksista valittiin niitä aiheita ja kielioppiasioita, joita suomen kielen tunneilla oli käyty läpi. Koulutukseen ja työelämään liittyvässä sisältökokonaisuudessa haettiin suomen kielen koulutuksiin internetissä, tutustuttiin työnhakusivustoihin ja täytettiin lomakkeita. Opiskelijoiden tietotekniset taidot ja valmiudet selvitettiin kurssin alussa tarkkailemalla tietokoneella työskentelyn aloittamista ja kysymällä tietokoneen käytön kokemuksesta, mikäli yhteistä kieltä voitiin käyttää. Kurssin aikana harjoiteltiin näppäimistön käyttöä, tekstin kopioimista ja kieliasun tarkistusta

yksinkertaisten harjoitustehtävien avulla. Suomen kielen internet-harjoituksiin kuului opetusvideoita, kuunteluharjoituksia ja muita tehtävistöjä. Myös digitaalisen sanakirjan käyttöä harjoiteltiin. Jos opiskelijoiden tietotekniset taidot ja suomen kielen taito olivat riittäviä, kurssiin kuului omaan kotimaahan tai kulttuuriin liittyvä työ. Opiskelija etsi internetistä tietoa ja kuva-aineistoa, joiden pohjalta hän kirjoitti esityksen omasta kotimaastaan tai kulttuuristaan ja esitteli sen ryhmälle. Tehtävät tarkastettiin ohjaajan johdolla yhteisesti tai kirjallisia tehtäviä voitiin lähettää sähköpostitse omalle suomen kielen opettajalle tarkastettavaksi. Tehtävien tekeminen oli melko itsenäistä ja jokainen eteni tehtävissä omaa tahtiaan. Ohjaaja kiersi luokassa neuvomassa ja tukemassa oppimista tunnin aikana. Opiskelijoita kannustettiin tekemään yhteistyötä niin, että jo tietokoneen käyttöä hallitsevat auttoivat niitä, joiden taidot olivat heikommat, mikä antoi molemmille, mutta etenkin auttajalle mahdollisuuden harjoitella ja kehittää suomen kielen taitoaan. Muut kurssit Naisten ryhmä Naisten ryhmään osallistuivat Palapeli2-projektin naisopiskelijat. Kohderyhmä voitiin valikoida esimerkiksi iän, perheellisyyden tai opiskelijan äidinkielen mukaan. Palapelissä järjestettyjä naisten ryhmiä on ollut kaikille naisille avoin ryhmä, nuorten naisten ryhmä, pienten lasten äitien ja odottavien äitien ryhmä sekä thaikielisten naisten ryhmä. Kohderyhmänä saattoi myös olla esimerkiksi pakolaisena tulleet tai avioliiton kautta Suomeen muuttaneet naiset. Opiskelijoiden suomen kielen taitotaso oli otettava huomioon kurssin sisältöä ja menetelmiä suunniteltaessa. Ryhmä saattoi olla luottamuksellinen pienryhmä tai avoin ryhmä. Jos ryhmässä oli tarkoitus käsitellä luottamuksellisia asioita ja tavoite oli tiedollinen, ryhmä järjestettiin tulkattuna. Jos ryhmä keskittyi kokemuksellisiin asioihin ja sanaston laajentamiseen, ei tulkkeja tarvittu. Ryhmän ohjaajana toimi projektityöntekijä ja tapaamiset toteutettiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa. Naisten ryhmässä opiskelijat saivat tarvitsemaansa tietoa suomalaiseen yhteiskuntaan, hyvinvoinnin edistämiseen sekä naisen ja perheen elämään liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Ryhmässä tuettiin opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden syntymistä ja verkostoitumista. Ohjaaja pyrki luomaan luottamuksellisen, avoimen ja vuorovaikutteisen ilmapiirin opiskelijoiden välille. Opiskelijat saivat toisiltaan vertaistukea vuorovaikutteisen toiminnan kautta. Toiminnan ja keskustelun ansiosta opiskelijoilla oli mahdollisuus jakaa tietoa ja kokemuksia luottamuksellisesti toistensa kanssa. Samalla suomen kielen oppimista tuettiin, kun opiskelijoiden suomen kielen sanasto laajeni omaan arkielämään liittyen. Kurssin sisältöön kuului vierailevien asiantuntijoiden vetämiä tulkattuja infoja, jotka käsittelivät naisena olemista Suomessa. Infoissa puhuttiin naisen seksuaaliterveydestä, naisten oikeuksista ja tasa-arvosta Suomessa sekä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Toiminnallisten tapaamisten teemoja olivat ihmissuhteet, lasten hoito ja kasvatus Suomessa, vapaa-aika ja harrastukset, kauneus ja muoti, leipominen ja ruoanlaitto sekä ravitsemus- ja elämäntapaohjaus, jossa käsiteltiin terveelliseen ruokaan, liikuntaan ja uneen liittyviä asioita.

Opiskelijat tutustuivat ohjaajan johdolla ja selkokielisten materiaalien ja toiminnallisten tuntitehtävien avulla naisen elämään liittyviin tärkeisiin ja ajankohtaisiin asioihin. Opiskelijat oppivat uutta sanastoa toiminnallisesti ja luovia menetelmiä käyttäen esimerkiksi kuvataiteen ja musiikin avulla. Opiskelijoiden kanssa tehtiin erilaisia vierailuja esimerkiksi Jyväskylän kotitalousoppilaitokseen, Monikulttuuriseen perhekahvilaan Monimessiin ja Mäki-Matin perhepuistoon. Terveyskurssi Terveyskurssilla opiskelija tutustui suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään sekä oppi uusia aihealueeseen liittyviä sanoja toiminnallisesti. Terveyskurssia järjestettiin Palapelin jatkoryhmille eli heille, jotka opiskelivat Palapelissä toista 2,5 kuukauden jaksoa. Yleensä opiskelijoilla oli siinä vaiheessa A1.1-tason suullinen kielitaito. Terveyskurssia voitiin soveltaa myös heikosti luku- ja kirjoitustaitoisille. Terveyskurssilla käsiteltiin terveyttä useasta näkökulmasta. Kurssin aihealueita olivat esimerkiksi yleiset sairaudet, lääkärissä käynti ja erilaiset hätätilanteet sekä hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat, joihin liittyvät muun muassa ravitsemus, uni, liikunta ja hygienia. Kurssilla käsiteltiin myös lääkehoitoa, kuten kodin lääkekaapin sisältöä ja resepti- ja itsehoitolääkkeitä. Vuodenaikoihin liittyvät ajankohtaiset asiat otettiin huomioon esimerkiksi puhumalla kesällä auringolta suojautumisesta ja talvella asiamukaisesta pukeutumisesta. Työskentely kurssilla tapahtui kuvien, selkokielisten materiaalien ja selkokielisen ohjauksen avulla. Kurssi oli toiminnallista sisältäen esimerkiksi vierailuja, dialogeja ja erilaisia tuntitehtäviä. Vierailuja järjestettiin muun muassa pelastuslaitokselle ja apteekkiin. Kurssin sisältöä muokattiin ryhmän tarpeiden, kiinnostuksen ja kielitaidon mukaan. Tunnit integroitiin suomen kielen opetuksen kanssa. Ruokakurssi Opiskelijoiden kotoutuminen suomalaiseen arkeen parani arjen taitoja vahvistamalla. Ruokakurssi vahvisti maahanmuuttajien ruoanlaitto- ja leipomistaitoja ja antoi tietoa suomalaisesta ruokakulttuurista, raakaaineista ja keittiövälineistä. Kurssi oli suunnattu Palapeli2-projektin hitaan ryhmän opiskelijoille, joilla oli heikot opiskeluvalmiudet. Kohderyhmän suomen kielen taitotaso oli alle A1-A1.1. Kurssia voitiin soveltaa myös luku- ja kirjoitustaidottomille. Kurssilla opiskelijat oppivat toiminnallisesti arjessa tarvittavaa sanastoa ja tutustuivat suomen kieleen konkreettisen tekemisen kautta. Sanastoa opittiin käyttämällä sitä toiminnallisesti oikeassa ympäristössä. Esimerkiksi ruoanlaittoon liittyvä verbi sekoittaa opittiin yhdistämällä liike ja puhe. Pari- ja pienryhmätyöskentelyn seurauksena opiskelijoiden ryhmässä toimimisen taidot vahvistuivat. Oppimisvalmiudet kehittyivät, kun opiskelijat kuuntelivat ohjeita ja toimivat niiden mukaan. Opiskelijaa ohjattiin ymmärtämään erilaisia tapoja oppia ja käyttämään ympäristöä hyväksi uuden kielen oppimisessa ja omaksumisessa. Kurssin tavoitteena oli, että opiskelijat saavuttivat onnistumisen kokemuksia ja voimaantuivat. Opiskelijat tutustuivat elintarvikkeiden ostamisen, ruoan valmistuksen, leipomisen ja keittiön siistimisen kautta suomalaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan, suomalaisiin elintarvikkeisiin, pakkauksiin ja

pakkausmerkintöihin sekä suomalaisiin selkokielisiin ja kuvitettuihin ruoanvalmistusohjeisiin. Heitä ohjattiin energiaa säästävään, turvalliseen ja terveelliseen ruoanvalmistukseen sekä hyvään keittiöhygieniaan. Opetuksen yhteydessä he tutustuivat keittiön välineisiin ja jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen. Suomalaista kulttuuria esiteltiin tutustumalla suomalaisiin ruokaperinteisiin ja ajankohtaisiin juhliin. Opiskelijat valmistivat ohjaajan johdolla ja selkokielisten ohjeiden avulla edullista ja terveellistä suomalaista arkiruokaa ja leivonnaisia. Jokaisella tunnilla opiskelijat valmistivat 1 2 ruokalajia. He valmistivat ruoat tai leivonnaiset pienissä ryhmissä tai pareina. Tunti alkoi aina selkokieliseen ruoanvalmistusohjeeseen tutustumisella. Ruoanvalmistusohje käytiin läpi rauhallisesti ja tutustuttiin samalla ruoka-aineisiin, joita reseptissä oli. Ohjaaja oli varannut tarvittavat välineet ja raaka-aineet valmiiksi esittelyä varten. Ohjaaja näytti havainnollisesti, miten mikäkin ruokalaji valmistetaan ja mitä sanastoa sen valmistukseen liittyy. Tämän jälkeen opiskelijat tekivät ruoan, jonka jälkeen katettiin pöytä ja leivonnaiset ja ruoat syötiin yhdessä. Ruokailun aikana harjoiteltiin siihen liittyvää sanastoa, kuten pyytämistä ja kehumista ( Annatko lisää maitoa?, Onpa hyvää! ). Ruokailun jälkeen pestiin astiat ja siistittiin keittiö. Kun ryhmän opiskelijoiden taidot karttuivat, opiskelijoita kannustettiin itsenäiseen reseptin lukemiseen, raaka-aineiden ja välineiden tunnistamiseen ja etsimiseen ja ruoanvalmistukseen. Ruokakurssi integroitiin suomen kielen opetuksen kanssa. Suomen kielen opettaja saattoi käydä ruokaohjeen, ruokasanat ja valmistusvälineet ryhmän kanssa läpi suomen kielen tunnilla ennen ruokakurssin tapaamista. Silloin voitiin tehdä ostoslista tarvittavista elintarvikkeista ja käydä yhdessä ryhmän kanssa ruokaostoksilla, mikä mahdollisti myös hintojen vertailuun tutustumisen ja ostosten tekemiseen liittyvän suomen kielen sanaston harjoittelun. Ruokakurssi voitiin järjestää myös yhteistyössä Marttojen tai maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Heikosti kirjoittavien ja lukevien ryhmässä tai luku- ja kirjoitustaidottomien ryhmässä ruokakurssia saattoi ohjata myös suomen kielen opettaja, joka integroi ruokakurssin sisällön ja toiminnan keittiössä tiiviisti suomen kielen oppitunteihin ja suomen kielen oppimiseen. Yhteiset tapahtumat, juhlat ja retket Opetuksen lisäksi Palapelissä järjestettiin erilaisia kaikille ryhmille yhteisiä juhlia ja tapahtumia. Jakson alussa oli ryhmäystapahtuma, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa eri ryhmissä opiskelevat opiskelijat toisiinsa, jotta sosiaalisia suhteita syntyi myös oman ryhmän ulkopuolelta. Yhdessä toimimalla luotiin ryhmähenkeä, joka sitoutti opiskelijoita Palapelin toimintoihin, antoi motivaatiota opiskeluun ja auttoi uuteen yhteiskuntaan ja yhteisöön kotoutumisessa. Ryhmäytystapahtuman sisältö suunniteltiin vuodenajan ja säätilan mukaan. Esimerkiksi talvella voitiin tehdä retki pulkkamäkeen tai järven jäälle, jossa leikittiin Palapelin henkilökunnan tai työharjoittelua tekevien opiskelijoiden vetämiä leikkejä. Jos sää oli huono, ryhmäytystapahtuma leikkeineen järjestettiin sisätiloissa. Jakson aikana huomioitiin suomalaiseen kulttuuriin liittyvät juhlat, kuten pääsiäinen ja vappu. Juhlien uskonnolliselle merkitykselle ei kuitenkaan annettu pääpainoa vaan keskityttiin muihun kulttuurisiin tapoihin: jouluakin vietettiin tonttujen ja joulutorttujen avulla. Vapun yhteinen sima ja munkki -tarjoilu oli mukava hetki opintojen ohessa ja opiskelijat pääsivät osallistumaan Monikulttuurikeskus Glorian järjestämään itsenäisyyspäiväjuhlaan. Palapeli järjesti opiskelijoilleen myös retkiä, joilla tutustuttiin

suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin. Retkiä tehtiin esimerkiksi uimarannoille sekä luontopoluille ja nuotiopaikoille. Nämä yhteiset retket ja erilaisiin juhliin liittyvät hetket tutustuttivat opiskelijat suomalaiseen kulttuuriin ja jättivät mukavia muistoja opiskelusta Palapelissä, mikä taas auttoi kotoutumisprosessin käynnistymistä ja jatkumista. Jakso päättyi loppujuhlaan, jossa opiskelijat saivat todistuksen opiskelustaan Palapelissä ja oman kappaleensa tiedonsiirtolomakkeesta. Loppujuhlassa oli yhteistä ohjelmaa, esimerkiksi musiikkia, leikkejä ja opiskelijoiden omia esityksiä. Loppujuhla ja samalla koko opintojakso päättyi yhteiseen lounaaseen, johon jokainen opiskelija toi kaikkien maisteltavaksi oman kotimaansa ruokaa. Juhlat, tapahtumat ja retket toimivat siirtymäriitteinä: samalla, kun maahanmuuttaja tutustui uuden kulttuurinsa ja yhteisönsä juhliin ja tapoihin juhlia ja pääsi itse aktiivisesti mukaan niihin, hän pääsi mukaan yhteisöönsä, ja kotoutuminen käynnistyi ja eteni. Osallisuus Palapelin kaltaisessa pienessä yhteisössä, jossa kaikki tunsivat toisensa, auttoi kotoutumisen käynnistymisessä, loi turvallisuutta ja luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan, viranomaisiin ja muihin toimijoihin ja suomalaisiin ihmisiin ylipäänsä. Suomalaisen yhteisön uusi jäsen alkoi luottaa, että hänellä itsellään oli paikka, rooli ja osallisuus uudessa kotimaassaan. Tästä kertoo Palapelissä viisi kuukautta opiskellut nainen kortissaan Palapelin henkilökunnalle: Hei! Palapeli Kiitos kaikille opetajille Palapeliin jotka ovat opettaneet minua. Kun muutin tänne minua jännitti kuinka voin pärjätä täällä. Ja ehkä tulevasuus vähän pelotti mutta nyt kiitos teille uskon itseeni että pärjään täällä hyvin. Tiedän että ihmiset ovat tällä hyväsydämmisiä. Kiitän teitä sydämeni pohjasta ja toivon että kiitokseni pullan muodossa maistuu teille.