SIL 2020 STRATEGIA Turvallisuus ja Ympäristö v.1.0 13.10.2015 SIL2020 Strategia- ja Sääntömuutostyöryhmä
Table of Contents: 1 Yleistä... 3 1.1 Strategiaprosessi... 3 2 Tavoiteasettelu... 4 2.1 Strateginen tavoite... 4 2.2 Harrasteilmailun turvallisuus... 5 2.3 Ympäristö... 6 3 Toteutus... 7 3.1 Tavoiteasettelu ja toimenpiteet... 7 3.1.1 Turvallisuus... 7 3.1.2 Ympäristö... 8 3.2 Toiminnan organisointi... 9 3.2.1 Johtaminen... 9 3.2.2 Toteutus... 9 3.3 Tarvittavat suunnitelmat osa-alueittain... 10 3.3.1 Strategia... 10 3.3.2 Turvallisuus- ja Ympäristöasioiden toteutus- ja kehittämissuunnitelma... 10 3.3.3 Lajitoimikuntien ja jäsenkerhojen toimintasuunnitelmat... 11 3.3.4 Muu dokumentaatio... 11 3.3.5 Toiminnan rahoitus ja resursointi... 11 4 Toteutusaikataulu... 12 5 Liitteet... 13 5.1 Turvallisuusohjelma, luonnos... 13 2
1 Yleistä 1.1 Strategiaprosessi Suomen Ilmailuliiton strategia SIL2020 määrittelee Ilmailuliiton toiminnalle strategiset painopistealueet, näille tavoitteet sekä linjaa strategian, jolla tavoitteisiin päästään. Strategiaprosessi noudattaa vuosisykliä, jonka keskeiset kiintopisteet on esitetty vuosikellossa (Kuva 1.1). Strategian päivittäminen käynnistyy syyskokouksen jälkeen, jolloin analysoidaan voimassa olevan strategian toteutuminen, tehdään analyysin perusteella strategiasuunnittelu, laaditaan toimintamalli ja työn tuloksena päivittynyt strategia tuodaan vuosikokoukseen hyväksyttäväksi. Tämän jälkeen käynnistetään strategian toteutus, joka jatkuu keskeytyksettä aina siihen saakka, kun uusi päivitetty strategia astuu voimaan ja sen toteutus käynnistetään. Turvallisuus- ja ympäristötoiminnan osalta noudatetaan SIL:n strategiavuosikelloa. Kuva 1.1: Strategian vuosikello 3
2 Tavoiteasettelu 2.1 Strateginen tavoite Harrasteilmailun turvallisuustilanne heikkeni vuosina 2012-2014. Vuonna 2012 alkoi onnettomuuksien suma, jossa erityisesti kellukevarusteisia UL-koneita joutui kuolemaan johtaviin onnettomuuksiin useita kertoja, mikä noin kaksinkertaisti harraste- ja yleisilmailussa menehtyneiden ilmailijoiden määrän vuositasolla. Vuonna 2014 sattui harrasteilmailun historian tuhoisin lento-onnettomuus, jossa menehtyi 8 henkilöä laskuvarjotoimintaan käytetyn koneen hajottua lennolla ja koneen syöksyttyä maahan. Jäsentensä ja muiden ilmailijoiden turvallisuus on Suomen Ilmailuliitolle tärkeä strateginen kysymys. Kyse ei ole pelkästään inhimillisen kärsimyksen ja taloudellisten menetysten välttämisestä, vaan koko ilmailuharrastuksen jatkuvuudesta. Mikäli lajin turvallisuus katsotaan heikoksi, siihen suhtaudutaan kriittisemmin ja toiminnan edellytyksiä kiristetään helposti ja uusien ilmailijoiden rekrytointi vaikeutuu. Lisäksi onnettomuudet aiheuttavat vakuutusyhtiöille merkittäviä kuluja, mikä nostaa vakuutusmaksuja tai pahimmillaan, kuten vesiultrien kohdalla kävi, kaskovakuutuksia ei koneisiin saa enää ollenkaan länsimaisilta yhtiöiltä! Ympäristöystävällisyys ja kestävän kehityksen periaatteet ovat ilmailuharrastuksen jatkuvuuden kannalta keskeisiä seikkoja. Esimerkiksi lentomelun takia on rajoitettu toimintaa usealla lentopaikalla, mikä voi pahimmillaan estää ilmailun harrastamisen. Luonnollisesti puhdas ympäristö on meille kaikille tärkeä asia ja Suomen Ilmailuliiton tulee laatia ympäristöstrategia, jonka puitteissa toimiessa ilmailuharrastus voi jatkua yhteiskunnan ympäristönormien kiristyessä. Suomen Ilmailuliiton strateginen päätavoite turvallisuus- ja ympäristöasioissa on se, että ilmailu koetaan turvalliseksi ja ympäristöystävälliseksi harrastukseksi. Edelleen strategiassa tavoitetta tarkennetaan seuraavasti; Ilmailua ei rajoiteta tarpeettomasti turvallisuuteen tai ympäristöön vedoten, harrasteilmailun turvallisuus kehittyy myönteisesti ja että harrasteilmailussa huomioidaan ympäristö. Kuva 2.1: Vesikone erämaajärvellä. Vastuullinen ja kestävä ympäristöstrategia mahdollistaa tämän myös jatkossa 4
2.2 Harrasteilmailun turvallisuus Harrasteilmailun turvallisuus on Suomen Ilmailuliitolle tärkeä ja haastava strateginen kysymys. Harrastusilmailu kokonaisuutena on riskien ymmärtämisen ja niiden hallinnan kannalta laaja ja monimuotoinen alue. Siinä missä kaupallinen ilmakuljetus toimii isojen organisaatioiden puitteissa, on harrastaja usein yksin ongelmineen. Riskit harrastusilmailussa ovat selkeästi korkeammat kuin kaupallisessa ilmakuljetuksessa, ja keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävä riskitaso, on käyty. Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) ns. riskihierarkian mukaisesti viranomaistoiminnalla pyritään ensisijaisesti suojaamaan kaupallisen ilmakuljetuksen matkustajia, mikä tarkoittaa, että vastuu harrasteilmailun turvallisuusverkon rakentamisesta siirtyy tulevaisuudessa lähemmäksi itse harrastajayhteisöä. Tavoitteena Suomen Ilmailuliitolla on turvallisuuden osalta päästä tilanteeseen, jossa vakavien onnettomuuksien määrä puolittuu vuoteen 2020 mennessä, kun vertailutasona pidetään vuosien 2010 2015 aikaväliä. Lisäksi toisena tavoitteena on, että harrasteilmailussa ei tapahdu yhtään vakavaa tai kuolemaan johtavaa onnettomuutta. Parhaillaan on käynnissä EASAn johdolla yleisilmailun (laajasti käsitettynä) säädös- ja toimintarakenteiden muutostyö. Suuntaus on keventää sääntelyä ja siirtää harrasteilmailun viranomaistehtäviä ja laajempaa vastuuta harrasteyhteisölle. Tämä on jo ollut pitkään käytäntönä useimmissa EASA-maissa kansallisesti valvottujen ilmaalusluokkien (ns. liite II) osalta, ja EASAn tavoitteena on samantyyppinen kehitys myös EASA:n valvomien ilmaalusluokkien osalta. Esimerkkimaita, missä kansallisesti valvottujen harrasteilmailulajien valvonta toteutuu harrastajien omien järjestöjen kautta, ovat mm. Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Italia, Tsekin tasavalta, Norja, Tanska ja Ruotsi. Myös EASA:n valvomien ilma-alusluokkien osalta konkreettisia hankkeita tähän suuntaan on jo esim. Norjassa ja Itävallassa. Osa harrasteilmailun säädöksistä tulee suoraan velvoittavina EU:sta, mutta osa harrasteilmailusta on tällä hetkellä ja jää jatkossakin kansallisen sääntelyn piiriin. Edellä mainitut eurooppalaisen kehitystyön periaatteet on otettava huomioon myös SIL:n turvallisuusstrategiassa. Jämin onnettomuuden seurauksena Liikenteen Turvallisuusvirasto sai toimeksiannon Liikenne- ja kuntaministeriltä 24.4.2014 toteuttaa harrasteilmailun riskikartoitus, jossa esille nousi mm. seuraavia seikkoja: Keskustelu hyväksyttävästä riskitasosta Viranomaisten ja harrasteilmailun toimijoiden roolit ja vastuut Lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteet harrasteilmailun turvallisuuden parantamiseksi http://www.trafi.fi/filebank/a/1414569120/74fdd845586660f022f2dd ca551c6004/15678-trafin_julkaisuja_15-2014_- _Harrasteilmailun_riskikartoitus.pdf Riskikartoituksen pohjalta Trafi käynnisti vuoden 2015 alussa Harrasteilmailun turvallisuuden kehittämisprojektin, johon myös SIL kutsuttiin mukaan. SIL osallistuu osaltaan myös tähän työhön. Turvallisuuskeskustelussa on kuitenkin otettava huomioon, että vaikka suhteutettuna harrasteilmailun suoritekertoihin tai lentotunteihin tapahtuneiden onnettomuuksien määrä on suurempi kuin monessa muussa harrastuksessa tai toiminnassa, ilmailussa on menehtynyt vuositasolla vain 3-4 henkilöä. Toisin sanoen, vaikka harrasteil- 5
mailu loppuisi kokonaan tai sen turvallisuuden parantamiseen käytettäisiin kymmeniä miljoonia euroja vuosittain, ei sillä yhteiskunnan kannalta saavuteta merkittävää lisäarvoa. Vertailun vuoksi; tieliikenteessä kuolee satoja ihmisiä vuosittain. Vuonna 2013 tilastoitiin alkoholiperäisiä kuolemia 1900kpl! Juhannuksena hukkuu vuosittain jopa 10 ihmistä yhden vuorokauden aikana. Keskittämällä yhteiskunnan voimavaroja vaikkapa esimerkkeinä mainittuihin riskeihin saavutetaan parempi kokonaishyöty, mutta ilmailun turvallisuutta voidaan varmasti vielä parantaa järkevin keinoin. Muiden kuin kuolemaan johtavien vakavien onnettomuuksien määrä on luonnollisesti paljon suurempi ja lieviä onnettomuuksia tai vaaratilanteita sattuu viikoittain. Näihin pystytään myös paremmin vaikuttamaan koulutuksella ja valistuksella. Tästä syystä Suomen Ilmailuliiton turvallisuusstrategian tulee keskittyä myös lievempien ja vakavien ei kuolemaan johtavien onnettomuuksien sekä vaaratilanteiden vähentämiseen, mikä pidemmällä tähtäimellä näkyy positiivisesti myös kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa, ja toivottavasti sitä kautta jossain vaiheessa päästään tavoiteasettelun mukaiseen tilanteeseen. 2.3 Ympäristö Tavoitteena ympäristöasioiden osalta on, että ympäristö huomioidaan kaikessa harrasteilmailussa. Lisäksi tavoitteena on tilanne, jossa voimme ylpeänä todeta, että lentopaikkojen ympäristökysymykset ovat hallinnassa. Ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen periaatteiden merkitys kasvaa koko ajan yhteiskunnassamme. Näiden asioiden hoito on myös Suomen Ilmailuliitolle strateginen kysymys. Voimassaolevan, vuonna 2013 hyväksytyn SIL:n ympäristöpolitiikan mukaan Suomen Ilmailuliitto pyrkii jatkuvasti parantamaan ympäristöasioiden hoitoa harrasteilmailun parissa sekä estämään harrasteilmailusta aiheutuvien ympäristövahinkojen syntymistä. Tämän täyttääksemme aiomme mm.: noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä kaikissa toiminnoissamme pyrkiä jätteiden mahdollisimman ympäristöystävälliseen ja taloudelliseen talteenottoon sitoutua jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen minimoida toiminnastamme aiheutuvat meluhaitat sekä päästöt ilmaan, vesistöihin ja maaperään huomioida ympäristöpolitiikkamme investoinneissa, hankinnoissa ja ostoissa - ympäristönäkökulmaan kiinnitetään huomiota sopimuskumppaneitamme valittaessa pyrkiä säästämään energiaa ja raaka-aineita suorittaa jatkuvaa kehitystyötä jakaa tietoa ympäristöpolitiikan huomioivasta toiminnastamme säännöllisesti julkaista raportein tietoa toimintamme tuloksista. Ympäristöpolitiikan toteuttamiseksi SIL on laatinut Harrasteilmailun Ympäristöohjelman sekä siihen liittyvän Suomen Ilmailuliiton toimenpiteet 2014-2016. Nämä kolme asiakirjaa löytyvät myös SIL:n verkkosivuilta, http://ilmailu.fi/ilmailuliitto/ymparistoasiat. Ympäristöohjelmassa todetaan että Merkittävimmät harrasteilmailun välittömät ympäristövaikutukset ovat operaatioista aiheutuvat äänipäästöt ja pakokaasut sekä toiminnasta aiheutuvat erityyppiset jätteet. 6
Toimenpiteet 2014-2016-asiakirjaan on kirjattu seuraavat priorisoidut toimenpiteet: 1. Jäsenyhdistysten ympäristötietouden lisääminen 2. Jäsenyhdistysten tukeminen viranomaismenettelyissä 3. Sidosryhmien ympäristötietouden lisääminen 4. Ympäristötiedon raportointi 5. Ympäristöohjelman toimeenpano ja kehittäminen 3 Toteutus 3.1 Tavoiteasettelu ja toimenpiteet 3.1.1 Turvallisuus Harrasteilmailun turvallisuusprojektissa on asetettu tavoitteeksi luoda yhteistyössä Suomen harrasteilmailulle turvallisuustyön toimintamalli ja menetelmät; Vahvistaa mallia, jossa harrasteilmailuyhteisö vastaa itse turvallisuuden kehittämisestä Luoda Trafille malli tukemaan harrasteilmailun turvallisuustyötä EASAn GA-roadmap & viranomaistoiminnan priorisointi Riskikartoituksen toimenpide-ehdotukset käytäntöön Viranomaisten ja ilmailuyhteisön yhdessä tekemistä Uusien käytäntöjen rohkea kokeileminen Tähdätään siihen, että tuloksia voidaan käyttää projektin jälkeisessä turvallisuustyössä pysyviä muutoksia Näistä tavoitteista on johdettu SIL:n turvallisuustyön strategiset toimenpiteet: Koulutusjärjestelmää kehittämällä varmistetaan, että jokainen uusi aloittava harrasteilmailjia saa riittävät tiedot hänen harrastamansa lajin turvallisuudesta, toiminnan keskeisistä riskeistä ja miten niihin on varauduttava. Jäsenistön jatkuvan turvallisuusosaamisen ylläpitämiseksi SIL osallistuu aktiivisesti lentoturvallisuusseminaarien, kertauskoulutustilaisuuksien ja vastaavien tapahtumien järjestämiseen ja luo tällä sekä viestinnällään puitteet sille, että turvallisuustaso säilyy hyvänä. Turvallisuuspoikkeamien ilmoitus- ja analyysijärjestelmää pyritään kehittämään yhdessä viranomaisen kanssa siten että se kannustaa aktiiviseen ja avoimeen raportointikulttuuriin. Ripeä analyysipalaute on tässä eräs keskeinen kehittämiskohde. Analyysitoiminnalla kiinnitetään huomio mahdollisiin uusin esille nouseviin lentoturvallisuusuhkiin, tiedotetaan niistä ja laaditaan suositukset niiden hallitsemiseksi yhteistyössä lentoturvallisuusviranomaisten ja Onnettomuustutkinnan kanssa. Edistetään turvallisuusyhteistyötä eri harrasteilmailulajien sekä myös muiden ilmailulajien välillä eri toimintojen toisilleen aiheuttamien turvallisuusriskien tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi. 7
3.1.2 Ympäristö Ympäristön toimintaohjelmassa jatketaan olemassa olevan ympäristöpolitiikan ja ohjelman toteutusta (kts kohta 2.1.3). Toteutustyöstä vastaa SIL:n toimisto. Strategia 2020 / Ympäristöasiat Ilmailuliitto jatkaa kaudelle 2014-2016 valittujen toimenpiteiden toteuttamista (kts. edellä) Vuonna 2016 suoritetaan liiton ympäristöpolitiikan (strategian) päivitys, joka huomioi ympäristöalan viimeaikaisen kehityksen ja jonka pohjalta laaditaan ajantasaistettu toimenpideluettelo kaudelle 2017-2020. Toimenpiteet 2014-2016-asiakirjaan on kirjattu seuraavat priorisoidut toimenpiteet: 1. Jäsenyhdistysten ympäristötietouden lisääminen 2. Jäsenyhdistysten tukeminen viranomaismenettelyissä 3. Sidosryhmien ympäristötietouden lisääminen 4. Ympäristötiedon raportointi 5. Ympäristöohjelman toimeenpano ja kehittäminen Konkreettiset toimenpiteet vuodelle 2016: Ilmailuliitto jatkaa kaudelle 2014-2016 valittujen toimenpiteiden toteuttamista (kts. edellä) Vuonna 2016 suoritetaan liiton ympäristöpolitiikan (strategian) päivitys, joka huomioi ympäristöalan viimeaikaisen kehityksen ja jonka pohjalta laaditaan ajantasaistettu toimenpideluettelo kaudelle 2017-2020. 8
3.2 Toiminnan organisointi 3.2.1 Johtaminen Turvallisuus- ja ympäristötyötä johtaa Suomen Ilmailuliiton hallitus sekä sen alaisuudessa toimiva Turvallisuus- ja ympäristötyöryhmä. Turvallisuus- ja ympäristötyöryhmän vetäjä nimitetään Ilmailuliiton hallituksen jäsenistä. Turvallisuus- ja ympäristötyöryhmä raportoi Ilmailuliiton hallitukselle. Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö SIL:n Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö toimii liittotasolla liiton toimistolla työsuhteessa. Häneltä vaaditaan laaja kokemus lentoturvallisuusasioista yleensä sekä kiinnostusta liiton kaikkia harrastuslajeja kohtaan. Luottamukselliset suhteet Trafiin ovat eduksi. Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö vastaa siitä, että Ilmailuliitolla on lajikohtaiset turvallisuustoiminnan ohjelmat, valvoo että niistä syntyy eheä ja kattava kokonaisuus ja vastaa niiden toteuttamisesta. Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö raportoi Turvallisuus- ja ympäristötyöryhmälle. Ellei Turvallisuus- ja ympäristöpäällikköä nimitetä erikseen, hänen tehtävistään vastaa Ilmailuliiton lajipäällikkö. Turvallisuusasiantuntija Turvallisuusasiantuntija on oman ilmailuharrastelajinsa turvallisuusasioiden auktoriteetti. Hän suorittaa lajin turvallisuusohjelman tehtäviä liiton turvallisuus- ja ympäristö päällikön ohjeistuksen mukaisesti yhdessä sovitulla tavalla. Hän laatii myös oman lajinsa turvallisuus- ja ympäristötoiminnan ohjelman ja vastaa sen suorittamisesta. Lajitoimikunnat nimittävät keskuudestaan turvallisuus- ja ympäristöasiantuntijan / lajikohtaisia turvallisuusasiantuntijoita. Turvallisuus- ja ympäristöasiantuntijat raportoivat Ilmailuliiton Turvallisuus- ja ympäristöpäällikölle. 3.2.2 Toteutus Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö laatii toiminnan toteuttamiseen vaadittavan pidemmän tähtäimen suunnitelman, jota täydennetään lajitoimikuntien toimintasuunnitelmilla. Tähän pyritään saamaan mukaan myös jäsenkerhot mahdollisimman vahvasti mukaan niin, että koko harrasteilmailuyhteisö toteuttaa valittua strategiaa. Vastuu turvallisuus- ja ympäristöstrategian jalkauttamisesta on lajitoimikunnilla, joiden puheenjohtajat raportoivat lajipäällikölle. Lajitoimikunnat koordinoivat toimintaa jäsenkerhojen suuntaan. Avainasemassa toteutuksessa ovat lajitoimikunnat, jotka vastaavat toiminnan organisoinnista yhdessä lajipäällikön kanssa o Resurssit budjetoinnin kautta lajitoimikunnille o SIL toimisto tuottaa jäsenkerhoille tarvittavan materiaalin strategian toteuttamisen tueksi. o Käytännön toteutus kerhojen vastuulla 9
Kuva 3.1: Turvallisuus- ja ympäristö - organisointi SIL2020 strategian mukaan 3.3 Tarvittavat suunnitelmat osa-alueittain 3.3.1 Strategia Suomen Ilmailuliiton hallitus ja/tai hallituksen nimeämä työryhmä vastaa siitä, että Ilmailuliiton strategia on ajan tasalla ja vastaa toimintaympäristön ja tavoiteasettelun vaatimuksia. Strategia päivitetään vuosikellon mukaisesti (Kuva 1.1) 3.3.2 Turvallisuus- ja Ympäristöasioiden toteutus- ja kehittämissuunnitelma Ilmailuliiton Turvallisuus- ja Ympäristöpäällikkö vastaa siitä, että Ilmailuliitolla on yksityiskohtainen turvallisuus- ja ympäristöasioiden kehittämissuunnitelma, joka tuotetaan osana vuosikellon mukaista suunnitteluprosessia. Suunnitelmassa kuvataan nykyinen tilanne sekä arvioidaan lähitulevaisuutta 3-5 vuoden päähän. Suunnitelma nimeää tärkeimmät vahvuudet ja heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet (SWOT-analyysi). Tilannekuvan perusteella laaditaan kehittämissuunnitelma, joka kuvaa tarvittavat toimenpiteet ja aikatauluttaa ne. Suunnitelma määrittelee keskeiset toimenpiteet ja toimintamallin, sekä kuvaa toiminnan organisoinnin sekä esit- 10
tää kustannusarvion suunnitelman toteuttamisesta. Näin rahoitustarve saadaan mukaan seuraavan jakson budjettiin. 3.3.3 Lajitoimikuntien ja jäsenkerhojen toimintasuunnitelmat Lajitoimikunnat laativat toimintasuunnitelmansa niin, että niissä huomioidaan Suomen Ilmailuliiton voimassa oleva ja hyväksytty strategia. Lajitoimikunnilla on päävastuu strategian jalkauttamisesta erityisesti jäsenistön ja kerhojen suuntaan. Lajitoimikunnat vastaavat siitä, että kerhoja tuetaan ja kannustetaan siinä, että niiden toimintasuunnitelmat tukevat SIL2020 strategian toteuttamista, turvallisuuden ja ympäristöasioiden kehittämisen osalta. 3.3.4 Muu dokumentaatio Ilmailuliiton Turvallisuus- ja Ympäristöpäällikkö vastaa siitä, että Ilmailuliitolla on yksityiskohtainen Turvallisuus- ja Ympäristöohjelma (tai erilliset ohjelmat), joka tuotetaan osana vuosikellon mukaista suunnitteluprosessia. 3.3.5 Toiminnan rahoitus ja resursointi Turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö työskentelee Ilmailuliiton toimistossa palkattuna työntekijänä. Ellei hänen tehtäväänsä nimetä / palkata henkilöä, tehtävistä vastaa Ilmailuliiton lajipäällikkö. Hänen palkkakustannuksistaan vastaa liiton toimisto budejetin mukaisesti. Kerhotoiminnan ja jäsenistön tukemisen suunnitteluun ja johtamiseen liittyvistä muista kuluista vastaa liiton toimisto erityisesti tähän tarkoitukseen budjetoiduista varoista. Lajitoimikunnat toimivat pääosin vapaaehtoisvoimin. Toiminnasta aiheutuvat suorat kulut, esim. matkakulut, katetaan lajitoimikunnan budjetista. Mikäli lajitoimikunta järjestää lajikohtaista toimintaa, toteutetaan se lajitoimikunnan budjetin puitteissa toimintasuunnitelman mukaan. Jäsenkerhojen toiminnan tukemiseen varataan resursseja Ilmailuliiton budjettiin. Varoja kanavoidaan jäsenkerhoille Turvallisuus- ja ympäristöpäällikön sekä turvallisuus- ja ympäristöasiantuntijoiden johtamana lajitoimikuntien esitysten ja aloitteiden perusteella. Ilmailuliiton toiminnanjohtaja vastaa budjetin käytöstä ja raportoi taloudesta Ilmailuliiton hallitukselle. Perusperiaattena kerhotoiminnan osalta on, että kerhot vastaavat omista kustannuksistaan. Suomen Ilmailuliitto pyrkii kuitenkin tukemaan kerhojen toimintaa mm. toimittamalla kerhoille materiaalia ja järjestämällä koulutusta. Tämä tuki kerhopalvelut tuotetaan SIL:n budjetin puitteissa. Kerhotoimintaa tukeva ja jäsenistölle tuotettavat, Turvallisuus- ja ympäristöasioiden toteutus- / kehittämissuunnitelmaan kirjatut jäsenpalvelut tuotetaan jäsenistölle SIL:n budjetin puitteissa. 11
4 Toteutusaikataulu Strategian jalkauttaminen vaatii oman aikansa. Harrastejärjestömme toimii pääosin vapaaehtoisesti ja rajallisin resurssein, joten kaikkea ei välttämättä pystytä toteuttamaan välittömästi. Turvallisuus- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin harrastuksemme jatkuvuuden kannalta eräs keskeisimpiä osa-alueita, ja se on yhdessä edunvalvonnan ohella katsottu tärkeäksi, että toimintaa johtaa Ilmailuliiton hallitus ja sen alainen työryhmä, ja toimintaa viedään eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja tarvittavin resurssein. Keskeistä on toteuttaa yksityiskohtaiset suunnitelmat toiminnan kehittämisestä, tarjottavasta palvelusta ja sen organisoinnista. Tavoitteena on, että strategia toimii ja tuottaa näkyvää tulosta jo loppuvuodesta 2016 ja sen toteuttaminen on viety loppuun v. 2017 vuosikokoukseen mennessä. Kuva 4.1 esittää aikataulun strategian jalkauttamiseen. Kuva 4.1: Turvallisuus- ja ympäristö - aikataulutus ja toteutus SIL2020 strategian mukaan 12
5 Liitteet 5.1 Turvallisuusohjelma, luonnos Alla oleva luonnos on laadittu olettaen että SIL:n toimistolla on turvallisuustyöhön riittävät resurssit, jonka roolinimet voivat olla SIL:n turvallisuuspäällikkö tai -asiantuntija. Asiantuntija voi olla myös lajitoimikunnassa. Kaikilla lajitoimikunnilla tulisikin olla oma turvallisuusasiantuntija, joka ylläpitää alla olevan mallin mukaista ao. lajin turvallisuustoiminnan ohjelmaa. Alla olevasta toteutuskehyksestä on siten muokattava joka lajia varten lajikohtainen versio, joka ottaa huomioon kunkin lajin erityispiirteet esim. lajia koskevan viranomaissääntelyn määrän mukaisesti. HUOM: Esimerkiksi laskuvarjotoimikunnan piirissä on tiettävästi jo toimiva turvallisuusorganisaatio; sen toimintaa ei ole suinkaan tarkoitus mennä sotkemaan, jos se toimii jo lajin harrastajien mielestä hyvin. Ohjelman avulla toteutetaan kohdassa 3 mainitut strategiat. Lajit luovat ja ylläpitävät oman lajikohtaisen tarkennetun turvallisuustoiminnan ohjelman tämän mallin pohjalta. Lentoturvallisuustyö on jo perinteisesti sisäänrakennettuna kaikessa ilmailussa, sekä koulutuksessa että itse toiminnassa. SIL:n turvallisuustyön tarkoituksena on siksi edesauttaa, että a) kaikki uudet harrasteilmailijat oppivat tämän ajattelutavan b) varttuneempien harrasteilmailijoiden turvallisuusosaamisen säilyy ja kehittyy jatkuvasti kokemuksen karttuessa ja vastaamaan uusia esille nousevia turvallisuusuhkia c) opitaan kokemuksista : poikkeamien analyysi ja suositukset korjaavista toimista. Toteutus (= turvallisuustyö) on suurimmaksi osaksi lajikohtaista, eli esim. purjelennon ja laskuvarjohyppäämisen turvallisuustekijät ovat erilaiset. On kuitenkin otettava huomioon myös eri lajien yhteistoiminnasta johtuvat turvallisuusuhkat ja kuinka niitä hallitaan. Tähän kuuluu myös yhteistoiminta raskaan lentoliikenteen kanssa ja siitä johtuvat turvallisuusuhkat. Osalla lajeista turvallisuustyö on liki kokonaan harrastajayhteisön omalla vastuulla (esim. laskuvarjohyppääminen, lennokit) ja osalla se on viranomaisvetoista tai perustuu työnjakoon viranomaisen kanssa (esim. moottorilento, purjelento). Tätä on huomioitava SIL:n turvallisuusstrategiassa, jotta siitä tulee kattava. 13
Toteutusalue HARRASTAJIEN PERUSKOULUTUS Koulutusjärjestelmää kehittämällä varmistetaan, että jokainen uusi aloittava harrasteilmailija saa riittävät tiedot hänen harrastamansa lajin turvallisuudesta, toiminnan keskeisistä riskeistä ja miten niihin on varauduttava. Turvallisuuspäällikön / asiantuntijan Työkuvaus - Koulutusmateriaalien ja ohjeiden katselmukset - Lennonopettajien koulutusta ja kertauskoulutusta turvallisuusaiheista Pääyhteistyökumppanit SIL koulutuspäällikkö Koulutusorganisaatiot Koulutusmateriaalien tuottajat Kouluttajatapahtumien järjestäjät HARRASTAJIEN JATKOKOULUTUS Jäsenten turvallisuusosaamisen ylläpitämiseksi SIL osallistuu aktiivisesti lentoturvallisuusseminaarien, kertauskoulutustilaisuuksien ja vastaavien tapahtumien järjestämiseen. Myös muut tiedottamis- ja viestintäkeinot ovat käytössä kaikkien harrastajien tavoittamiseksi (ahvenlampi)! RAPORTOINTI Turvallisuuspoikkeamien ilmoitusja analyysijärjestelmää pyritään kehittämään yhdessä viranomaisen kanssa siten että se kannustaa aktiiviseen ja avoimeen raportointikulttuuriin. ANALYYSITOIMINTA Analyysitoiminnalla kiinnitetään huomio mahdollisiin uusin esille nouseviin lentoturvallisuusuhkiin, tiedotetaan niistä ja laaditaan suosituksia - Em. tapahtumien järjestäminen ja suunnittelu - Turvallisuusaiheiset esitelmät, artikkelit Ilmailu-lehteen, muu tiedottaminen esim. kerhopäivillä - Raporttikaavakkeen kehittäminen harrasteilmailijan tarpeita paremmin tyydyttäväksi - Raporttipalautteen nopeuttaminen - Tilastotiedon kerääminen raporteista Raporttien yhteenvedot vuosittain Yhteenvetojen ja tehtyjen johtopäätösten esittäminen lajitilaisuuksissa ja muissa viestintävälineissä Muiden maiden turvallisuustiedon hankinta ja vertailu Nopean vasteen reagointi tarvittaessa SIL koulutuspäälliikö Trafi, kerhot, tapahtumajärjestäjät Trafi, Finavia Trafi, Otkes SIL Hallitus tarpeen vaatiessa 14
(onnettomuudet) LAJIEN YHTEISTOIMINTA Edistetään turvallisuusyhteistyötä eri harrasteilmailulajien sekä myös muiden ilmailulajien välillä eri toimintojen toisilleen aiheuttamien turvallisuusriskien tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi. 1. Osallistuminen ilmatilatyöryhmän työhön (yhteistoiminta raskaan liikenteen kanssa, ilmatilarikkomukset jne) 2. Yhteistyö vilkkaiden monen lajin lentopaikkojen kanssa. Lentopaikkakohtaisten yhteistoimintaohjeiden katselmukset ja kehittämisaloitteet, vierailut lentopaikkojen yhteistoimintakokouksissa. Ilmatilatyöryhmä Lentopaikkojen pitäjät/kerhot KRIISITIEDOTTAMINEN TURVALLISUUSTOIMINNAN MIT- TAAMINEN Yhteistyössä SIL:n tiedottajan kanssa laatii ja ylläpitää valmiit tiedottamismallit kerhojen käyttöön. Toimii liiton asiantuntevana tiedonantajana medialle päin onnettomuustapauksissa. Kehittää, laatii ja ylläpitää harrasteilmailun turvallisuustilastot ja turvallisuustyön tuloksekkuuden mittarit ja tiedottaa niistä, lajista riippuen Trafin kanssa yhteistyössä. Mittareita esim: - poikkeamat (kpl) - lentosuoritteet (h, kpl) - raportit (kpl) - suositukset (kpl) - henkilövahingot (hlö) Media, Trafi, kerhot Trafi SIL hallitus 15