Turvetuottajien vesiensuojelukoulutus, Tiivistelmä turvetuotannon valvonnasta Yleistä valvonnasta: Valvonnan sisällöistä: Turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa Lupaviranomainen on aluehallintovirasto (AVI), esim. Keski-Suomen luvat käsittelee Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto Valvontaviranomaiset: ELY valvoo AVI:n antamia ympäristölupia, kunnan ympäristölupaviranomainen on paikallinen valvoja Kalatalousvalvonta ELY:ssa Pelastuslain mukainen valvontavastuu pelastusviranomaisilla Laillisuusvalvonta: luvan tarve, lupamääräykset, vuosiyhteenvetotiedot, tarkkailuraportit, tarkastuskäynnit, epäkohtiin puuttuminen Yleisen edun valvonta: lupaa koskevan lausunnon antaminen AVI:lle, vastineet, muutoksenhaut; suunnitelmien, selvitysten ja tarkkailuohjelmien hyväksyminen ELY-keskuksella tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus Toiminnan tarkastus tehtävä riittävän usein : YM:n valvontaohjeen mukaan vähintään neljän vuoden välein Määräaikaistarkastuksista ja niiden sisällöstä: Muut tarkastukset: Valvontakeinoista: Varmistetaan, että luvan edellytykset kunnossa ja että toiminta lupamääräysten mukaista Ympäristölupa ja sen määräykset, päästö- ja vaikutustarkkailu, käyttöpäiväkirja Vesiensuojelurakenteet: kunto ja toimivuus Pistokokeita eristys-, kokooja- ja laskuojien toimivuudesta Jätehuolto ja polttonesteiden varastointi Tarkastuspöytäkirja: tarkastetut kohteet, puutteet ja viat, korjausaikataulu tallennus VAHTIjärjestelmään Kuntoonpanovaiheessa vesiensuojelurakenteet Poikkeustilanteissa eli tilanteissa, joissa päästöistä aiheutuu ympäristön pilaantumisvaaraa Tehdään tuottajan tai asianosaisten pyytäessä ja jos tarkastus nähdään tarpeelliseksi Tarkastuspöytäkirja VAHTI-järjestelmään Hallinnolliset keinot: selvityspyynnöt, kehotukset, hallintopakkomenettely, ympäristöluvan muuttaminen tai peruuttaminen Rikosoikeudelliset keinot: ELY-keskuksen ilmoitus poliisille esitutkintaa varten, ympäristörikosprosessissa ELY:llä asianomistajan puhevalta Turvetuotannon valvonnasta Keski-Suomessa: Painopisteenä vuodesta 2010 lähtien: valvontaresursseja lisätty, erityisesti pientuottajien kanssa käyty läpi uudet luvat ja niiden määräykset Määräaikaistarkastuksissa huomautettavaa ollut erityisesti laskeutusaltaista, puutteita myös pintavalutuskentissä, pumpun toiminnassa, sarkaojien lietetaskujen liettymisessä
Vesistötarkkailu: Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (http://www.ym.fi/fi- FI/Ajankohtaista/Julkaisut/OH_22013_Turvetuotannon_ymparistonsuojel%2816816%29) Turvetuotannon vesistötarkkailuun voi sisältyä sekä veden fysikaalis-kemiallista että biologista tarkkailua ja muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Tarkkailussa tulee ottaa huomioon päästötulokset. Biologiset tarkkailut on hyvä tehdä vesienhoidon rytmiin sopivasti eli 3 6 vuoden välein ja menetelmien on syytä olla yhteensopivia ympäristöhallinnon ohjeistamien menetelmien kanssa. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan. Toteutetaan pääsääntöisesti kolmen vuoden välein. Tarkkailusuunnitelman laatiminen on turvetuottajan vastuulla. Sitä laadittaessa on otettava huomioon alapuolinen vesistö ja sen tila, vesistön käyttö ja luonnonsuojelulliset arvot. Suunnitelmaa laadittaessa turvetuottajan kannattaa etukäteen neuvotella valvontaviranomaisten kanssa suunnitelman sisällöstä. ELY-keskusten ympäristö- ja kalatalousviranomaiset tekevät yhteistyötä hyväksyessään vesistö- ja kalataloustarkkailusuunnitelmat. Tarkkailun pääpiirteet (tarkkailusuunnitelma) voidaan hyväksyä ympäristölupapäätöksessä. Tarkkailusuunnitelmassa esitetyt pääpiirteet voivat kattaa tarkkailualueen ja tarkkailumenetelmät. Vesistötarkkailun tulisi painottua ensimmäiseen alapuoliseen vesistöksi määriteltävään veteen (puro, lampi), sillä kauempana tilaan vaikuttavat jo muutkin valumaalueen toiminnot. Tarkkailuohjelman tulee sisältää yksityiskohtaiset tiedot tarkkailun toteutuksesta, analyysit, tarkat näytteenottopaikat ja biologisen tarkkailun menetelmät. Hyväksymisestä ei tarvitse tehdä päätöstä, koska tarkkailun pääpiirteet on hyväksytty luvassa. Turvetuotantoalueen vesistötarkkailu liitetään osaksi vesistöaluekohtaista yhteistarkkailua aina, kun se on mahdollista. Yhteistarkkailusuunnitelman hyväksyy ELY-keskus. Vesistötarkkailun toteuttaminen riippuu aina paikallisista olosuhteista (järvi/joki, muu samalle alueelle tuleva kuormitus, maaperä yms.). Vesistötarkkailu tulee aina suunnitella huolella, jotta näytteenottoajankohdat ja -paikat sijoittuvat tarkoituksenmukaisesti.
Päästötarkkailu: 1. Yleistä Päästötarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Päästötarkkailun hoitaa yleensä ulkopuolinen ja luotettava konsultti, joka käyttää akkreditoitua laboratoriota ja sertifioituja näytteenottajia. Päästötarkkailu toteutetaan niin, että sen avulla voidaan luotettavasti todentaa ympäristöluvan määräysten täyttyminen. Vesienkäsittelyrakenteiden toimivuus todennetaan tehon tarkkailulla, jolloin näyte otetaan samalla kertaa rakenteen yläja alapuolelta. 2. Päästötarkkailussa yleisimmin mitattavat suureet Virtaamamittauksen toteuttamiseen on useita tapoja. Ympäristöluvassa määritellään kullekin alueelle käytettävä mittaustapa. Yleisin käytössä oleva menetelmä on 90 asteen kolmiomittapato jatkuvatoimiseen mittaukseen. 2.1 Kiintoaine on veden mukana kulkeutuva liukenematon kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. 2.2 Kokonaistyppi 2.3 Kokonaisfosfori 2.4 Kemiallinen hapenkulutus CODMn Kemiallinen hapenkulutus kuvaa vedessä olevien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden mm. humuksen määrää. Veden humuspitoisuutta mitataan yleensä värin ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) avulla. Kun halutaan tarkempi tieto veden humuspitoisuudesta, määritetään vesinäytteestä liukoisen orgaanisen hiilen määrä. 3. Vesiensuojelurakenteiden puhdistusteho ja reduktio Reduktio on vesienkäsittelyrakenteen avulla saavutettava aineen poistuma. Rakenteen tulee toteuttaa ympäristöluvassa vaadittava teho joka määritetään mittauksilla rakenteen ylä- ja alapuolelta. Kentän vaadittavat puhdistustehot määritellään ympäristöluvassa.
Omavalvonta ja hyvät toimintatavat: Turvetuotannon ympäristöasioiden omavalvonnalla tarkoitetaan tuottajan tietyin väliajoin järjestämää, järjestelmällistä ja dokumentoitua tuotantoalueen ympäristöasioiden tarkastusta. Omavalvonta palvelee hyviä toimintatapoja ja ympäristökäytäntöjä sekä lupamääräysten noudattamista. Omavalvonta on tehokas toimintatapa varmistaa muun muassa vesienkäsittelyrakenteiden kunto ja toimivuus kaikissa olosuhteissa. Ympäristöasioiden omavalvontatarkastus suositellaan tehtäväksi tuotantokaudella noin kahden viikon välein sekä lisäksi kevättulvan aikana. Myös muulloin voi olla tarpeen tehdä omavalvontaa, esim. rankkasateiden ja ylivirtaamien aikana. Yleensä tarkastukset tekee tuottaja tai urakoitsija. Joillakin suuremmilla tuottajilla omavalvontaa tekee lisäksi ulkopuolinen tarkastaja kerran vuodessa. Tarkastukset kirjataan omavalvontalomakkeelle (http://www.ymparisto.fi/fi- FI/TASOhanke/Julkaisut). Omavalvonta-lomakkeiden tulisi olla viranomaisten käytettävissä ja nähtävillä viranomaistarkastusten yhteydessä. Omavalvontatarkastuksesta tulisi myös olla merkintä käyttöpäiväkirjassa. Tarkastuksista kannattaa ottaa valokuvia ja kirjata todetut asiat selkeästi, tämä helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti asioiden käsittelyä tarkastuksissa. Tuottajalla tulee olla selkeät toimintaohjeet häiriö- ja poikkeustilanteiden varalle. Tuottaja on velvollinen ilmoittamaan toiminnan häiriöistä, joita voivat olla esim. rakenteiden tai pumpun rikkoutuminen tai sortumat, poikkeukselliset pölypäästöt ja oikovirtaukset. Häiriöilmoitukset tulisi tehdä aina ensisijaisesti sähköisesti Itella TYVI asiointi-palvelun kautta. Häiriöilmoitus voidaan kuitenkin tehdä myös sähköpostilla tai puhelimitse. www.tyvi.fi
Määräaikaistarkastukset ja valmistautuminen: (katso Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013, Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje) http://www.ym.fi/fi-fi/ajankohtaista/julkaisut/oh_22013_turvetuotannon_ymparistonsuojel%2816816%29 ELY-keskuksilla on valvontasuunnitelma ja -ohjelma. Valvottavat laitokset on jaoteltu neljään luokkaan, joiden mukaan määräaikaistarkastukset tehdään: Luokka 1. tarkastetaan vähintään kerran vuodessa Luokka 2. tarkastetaan vähintään kerran kahdessa vuodessa Luokka 3. tarkastetaan vähintään kerran kolmessa vuodessa Luokka 4. tarkastetaan otantaperusteisesti osa luokkaan kuuluvista laitoksista kerran lupakaudella. Turvetuotantoalueet kuuluvat pääsääntöisesti luokkaan 3. Määräaikaistarkastus suunnitellaan etukäteen. Tarkastettavasta kohteesta käydään läpi ympäristöluvan määräykset ja tarkastetaan vesiensuojelurakenteet ja muut kohteet. Tarkastuksessa voidaan käydä läpi myös päästötarkkailun tuloksia. Toiminnan harjoittajan on tunnettava tuotantoalueensa lupamääräykset ja tiedettävä rakenteiden ja muiden asioiden tilanne tuotantoalueella. Asiakirjojen läpikäynnin jälkeen tuotantoalueelta tarkastetaan seuraavat asiat: vesien johtamisen luvanmukaisuus osa sarkaojarakenteista (syvennykset, lietteenpidättimet) eri puolilta tuotantoaluetta laskeutusaltaat, virtaamansäätöpadot ja pumppaamot pintavalutuskenttä (veden tasainen jakautuminen, oikovirtausten estäminen) muut vesienkäsittelyrakenteet (kemiallinen vedenpuhdistus, kasvillisuuskenttä yms.) mahdollisten ohituspatojen tila osa eristys-, kokooja- ja laskuojista (ojaluiskien sortumat, mahdolliset tukkeumat ja/ tai ohivirtaukset) tukikohta (yleinen siisteys, jätteiden ja polttonesteiden varastointi, tuulipussi) päästötarkkailun käytännön organisointi. Valmistautuminen tarkastukseen: Kertaamalla tuotantoalueen lupamääräykset ja vesiensuojelurakenteet Varmistamalla että edellisen ja kuluvan vuoden käyttöpäiväkirja on saatavilla Varmistamalla että muut dokumentit ja valokuvat ovat käytettävissä tarkastuksessa Valmistautumalla kertomaan alueella edellisen tarkastuksen jälkeen tapahtuneista muutoksista ja tulevista suunnitelmista. Valmistautumalla selventäviin kysymyksiin
Valmistautuminen nopeuttaa ja selventää tarkastusta ja mahdollistaa vesiensuojeluun liittyvien kysymyksien tarkentamisen. Valvontaviranomainen laatii tarkastuksesta tarkastuskertomus, joka tallennetaan valvonnan tietojärjestelmään. Tarkastuskertomuksessa selostetaan tarkastuksen kulku riittävän yksilöidysti, turvetuottajan esittämät näkökannat ja sovitut toimet ympäristönsuojelun edistämiseksi. Tarkastuskertomus lähetetään aina tiedoksi turvetuottajalle.