AKT:n ja EU:n YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS Sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunta 18.2.2005 MIETINTÖLUONNOS yleisessä peruskoulutuksessa ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa AKT-maissa saavutetusta edistyksestä vuosituhattavoitteiden yhteydessä Yhteisesittelijät: María Elena Valenciano Martínez-Orozco Donald Ramotar (Guyana) B-osa: perustelut PR\557092.doc APP/3752/B
PERUSTELUT Mikään kehitysyhteistyöstrategia ei ole parempi kuin naiset keskeisinä osallistujina mukaan ottava strategia. Se vaikuttaa heti edullisesti ravitsemukseen, terveyteen, säästämiseen ja sijoittamiseen perheen, yhdyskunnan ja viime kädessä koko maan tasolla. Toisin sanoen tyttöjen kouluttaminen on toimivaa yhteiskunnallista kehittämispolitiikkaa. Johdanto: vuosituhattavoitteet Kofi Annan YK:n pääsihteeri Maailman johtajat hyväksyivät syyskuussa 2000 vuosituhatjulistuksen, jossa laadittiin kansainvälisen yhteisön pyrkimykset uutta vuosisataa varten. Siinä maailman johtajat ottivat yhdessä vastuulleen ihmisarvon, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kunnioittamisen ja puolustamisen maailmanlaajuisesti. He tunnustivat tarpeen kohdella erityisellä tavalla heikoimpia osapuolia ja erityisesti maailman lapsia, joille tulevaisuus kuuluu. Seuraavaksi kansainvälinen yhteisö laati vuosituhatjulistuksen perusperiaatteiksi kahdeksan konkreettista tavoitetta, joilla on määrälliset ja ajalliset indikaattorit, eli vuosituhattavoitteet. Vajaassa neljässä vuodessa nämä vuosituhatjulistuksesta juontavat kahdeksan tavoitetta ovat muuttaneet maailmanlaajuista kehitysyhteistyötä. Maailman laaja yksimielisyys selkeistä, mitattavista ja ajallisesti tarkoista kehitysyhteistyötavoitteista on saanut aikaan aiemmin näkemättömän koordinoidun toiminnan, eikä pelkästään Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmässä, mukaan lukien Bretton Woods instituutioissa, vaan myös yleisesti ottaen avunantajien parissa ja, mikä tärkeintä, itse kehitysmaissa. TAULUKKO 1: Vuosituhattavoitteet 1. Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen 2. Peruskoulutuksen ulottaminen kaikille 3. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen 4. Lapsikuolleisuuden vähentäminen 5. Äitiyskuolleisuuden vähentäminen 6. Hiv/aids:in, malarian, tuberkuloosin ja muiden tautien leviämisen hidastaminen 7. Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen 8. Globaali kumppanuus APP/3752/B 2/11 PR\557092.doc
Mietinnön tavoite: vuosituhattavoitteet 2 ja 3 Mietinnölle asetettu tavoite on vuosituhattavoitteiden 2 (peruskoulutuksen ulottaminen kaikille) ja 3 (sukupuolten tasa-arvon parantaminen) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa (AKT). Tavoitteille 2 ja 3 asetetut päämäärät ja indikaattorit selvitetään alla olevassa taulukossa 2. TAULUKKO 2 Tavoite 2: Yleisen alemman perusasteen koulutuksen ulottaminen kaikille Päämäärä 3 Valvoa, että vuoteen 2015 mennessä kaikki maailman tytöt ja pojat voivat saattaa päätökseen koko alemman perusasteen koulutuksen. Indikaattorit 6. Alemman perusasteen koulutukseen kirjoittautumisen nettomäärä (UNESCO) 7. Ensimmäisen luokan aloittavien oppilaiden prosenttiosuus ja viidennelle luokalle yltävien oppilaiden prosenttiosuus (UNESCO) 8. 15 24-vuotiaiden henkilöiden luku- ja kirjoitustaito (UNESCO) Tavoite 3. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Päämäärä 4 Sukupuolten eriarvoisuuden poistaminen alemman perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa mieluiten vuoteen 2005 mennessä ja kaikilla koulutuksen asteilla ennen vuoden 2015 päättymistä. Indikaattorit 9. Tyttöjen ja poikien määrän suhde alemman perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa (UNESCO) 10. Naisten ja miesten luku- ja kirjoitustaidottomuuden suhde 15 24-vuotiaina (UNESCO) 11. Naisten osuus työntekijänä muualla kuin maatalousalalla (ILO) 12. Naisten osuus kansallisessa parlamentissa (parlamenttienvälinen liitto) Käsiteltävien aiheiden laajuuden vuoksi olemme päättäneet keskittyä yhteen keskusteemaan eli tyttöjen koulutukseen. Koska, kuten tulemme näkemään, yleisen koulutuksen saavuttamisen esteenä olevien syiden ymmärtämiseksi on tärkeää analysoida tyttöjen kärsimää epätasa-arvoa heidän oikeudessaan päästä opetusjärjestelmän pariin. Sukupuolisyrjintä on perussyrjintää, eli sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä kohtaa kaikki muut syrjinnän lajit. Tyttöjen eriarvoisuuden juuret ovat heidän kuulumisessaan naissukupuoleen, ja tähän lisätään monissa tapauksissa köyhyys, sairastuminen aidsiin, PR\557092.doc 3/11 APP/3752/B
vammaisuus jne. Tytöt ovat puolet lapsista ja elävät alistettuina ja riippuvuudessa vain siksi, että ovat syntyneet tytöiksi. Aiemmin mainittuihin syrjinnän syihin olisi lisättävä lisäksi naisten suvunjatkamis- ja/tai sosiaalisesta tehtävästä aiheutuvat tehtävät, koska he kärsivät opintoihin liittyvästä syrjinnästä raskauksien tai ennenaikaisten avioliittojen vuoksi. Tytöillä on paljon enemmän esteitä sille, miksi he menevät kouluun, jäävät sinne ja saattavat sen päätökseen kuin pojilla. Tyttöjen kohtaamat esteet ovat lukuisia: köyhyys, kulttuuritekijät, uskomukset, saatavilla olevien ja soveliaiden koulujen puute, syrjintä sekä sosiaalinen ja perheen asema. Suurimassa osassa kehitysmaita ei päästä sukupuolten tasa-arvoon alemman perusasteen ja keskiasteen opetuksessa, joka vahvistettiin alunperin vuodeksi 2005. Tyttöjen koulutuksen esteiden tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään, miksi valtava osa maista ei saavuta ajoissa vuosituhattavoitteitaan eikä sen vuoksi laadi strategioita, joiden avulla on mahdollista poistaa nämä esteet ja raivata maata muiden vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi. Tyttöjen koulutus: kiireellinen ja tarpeellinen kehitystavoite Ei ole sattumaa, että alkuperäinen ajankohta sukupuolten epätasa-arvon poistamiseksi alemman perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa on 2005, kymmenen vuotta ennen kuin vuosituhattavoitteissa asetetut muut tavoitteet. Maailman johtajat sopivat alunperin tästä ajankohdasta monista syistä ennen kaikkea siksi, koska nykyisin ollaan ehdottoman varmoja, että mikä tahansa kestävän kehityksen strategia liittyy ehdottomasti tyttöjen opetuksen ensisijaiseen edistämiseen. Tyttöjen ja naisten opetus auttaa meitä muiden vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Eri kertomuksissa 1 on ehdottomasti osoitettu, että tyttöjen ja naisten koulutus hyödyttää välittömästi ravitsemusta, terveyttä, säästöjä ja investointeja perheessä sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Koulutus antaa naisille tietoja ja itsevarmuutta, joita tarvitaan tietoisten päätösten tekemiseen omasta tulevaisuudestaan, taloudestaan ja perheen hyvinvoinnista. Kehitysmaissa, joissa ei ole sosiaaliturvajärjestelmää, naiset ovat vastuussa sosiaalisesta hyvinvoinnista. Koulutusta saaneilla naisilla on pienemmät ja terveemmät perheet, ja he auttavat tuottavuuden ja köyhyyden vähentämisen tukemisessa. Heidän pojillaan ja tytöillään on paljon enemmän mahdollisuuksia olla sairastumatta, elää yli 5-vuotiaiksi ja saada asianmukaista koulutusta. Koulutuksen lisääminen ja parantaminen ennen kaikkea maaseutuväestön keskuudessa voi olla yksi tehokkaimmista keinoista nälän ja aliravitsemuksen vähentämisessä. FAO:n äskettäisessä raportissa 2 paljastetaan, että neljän vuoden perusasteen koulutuksen saaneet maanviljelyn parissa työskentelevät naiset ja miehet ovat keskimäärin 8,7 prosenttia tuottavampia kuin henkilöt, jotka eivät ole käyneet koulua. Naisten luku- ja kirjoitustaidon kasvu maaseutualueilla liitetään aliravitsemuksen määrän vähentymiseen. 1 UNESCO 2004 ja 2005, FAO 2004, UNDP Human Development Report 2003 2 FAO:n raportti " The state of food insecurity in the world 2003" APP/3752/B 4/11 PR\557092.doc
Koulutus on myös perustekijä HI-viruksen/aidsin torjunnassa. Riippuvuus ja tietämättömyys ovat tämän epidemian valtaisan leviämisen pääsyyt, ennen kaikkea riskialttiimmissa ryhmissä, kuten tyttöjen ja nuorten naisten joukossa. Kouluopetus antaa heille keinoja suojautua tiedostamalla heidät siitä, että he ovat vaarassa, siitä missä vaarassa he ovat ja kuinka he voivat rajoittaa epidemian leviämistä. Meidän on otettava huomioon, että maailmassa yli 121 miljoonaa lasta ei ole koskaan käynyt koulua, että näistä 65 miljoonaa on tyttöjä ja että tyttöjen kouluun kirjoittautumisaste on edelleenkin paljon alhaisempi kuin poikien. Pelkästään tyttöjen mukaanotto tasapainottaa opetusta tasa-arvoinen opetus pojille ja tytöille parantaa itse opetusjärjestelmää. Meidän ei pidä ajatella vain tytöille aiheutuvia etuja vaan heidän muille antamia etuja. Kuten olemme nähneet, tavoitteet 2 ja 3, varsinkin tyttöjen ottaminen mukaan koulutuksen piiriin, ovat muita seikkoja kiireellisempiä ja olennaisempia, jotta loput vuosituhattavoitteista toteutettaisiin. Sukupuolisyrjinnän poistamisen tavoitetta alemman perusasteen koulutuksessa vuoteen 2005 mennessä ei tavoiteta suurimmassa osaa maista. Meidän on kuitenkin taisteltava edelleen, jotta yleinen alemman perusasteen koulutus olisi todellisuutta maailmassa vuonna 2015. Jos emme saavuta sitä, se tuomitsee uuden lasten ennen kaikkea tyttöjen sukupolven ja heidän tulevat perheensä oppimattomuuteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sairauteen, tilanteeseen, jossa he eivät pysty katkaisemaan köyhyyden noidankehää. Koulutusta ja erityisesti tyttöjen koulutusta yhdessä terveyden ja ympäristön kanssa ei voida pitää ylellisyytenä kehitysmaassa, jossa ei ole mahdollista saavuttaa tiettyä elintasoa. Investoinnit koulutukseen, etenkin tyttöjen, ovat pysyvästi luettelon viimeinen prioriteetti, ja ne rahoitetaan talousarvion jäämillä. On yhteisellä vastuullamme, että tyttöjen koulutus on prioriteetti ja että se asetetaan kehitysyhteistyöstrategioitamme koskevien keskustelujen keskipisteeksi. Myös muut politiikat ovat tärkeitä, mutta tyttöjen koulutusta ei voida lykätä aina viimeiseksi prioriteettilistallamme. Tyttöjen kouluttaminen on ehdoton edellytys kestävän kehityksen saavuttamiseksi, eikä päinvastoin. Tyttöjen kouluttaminen on kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka antaa tuloksia. Jos sitä ei tehdä, kustannukset ovat valtavat. Poikien ja tyttöjen kouluttaminen on ennen kaikkea inhimillinen perusoikeus Koulutus on jokaisen tytön ja pojan perusoikeus. Selittelyjä ei tarvita. Koulutus ei ole ainoastaan kehitysyhteistyötavoite, joka oikeuttaa sijoitukset hyötynsä vuoksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Aina kun pojalta tai tytöltä kielletään hänen oikeutensa koulutukseen, kyseessä on rikkomus vastoin hänen oikeuttaan koulutukseen, mitä on mahdotonta hyväksyä. PR\557092.doc 5/11 APP/3752/B
Tämä tyttö tai poika näkee, että ovet sulkeutuvat hänen henkilökohtaisen kehityksensä edessä ja että häneltä kielletään oikeus ihmisarvoiseen työpaikkaan. He muodostavat uuden tuomitun sukupolven, jälleen työssä tai seksuaalisesti hyväksikäytetyn, ja heidän mahdollisuutensa kuolla ennenaikaisesti aidsin kaltaisten sairauksien uhrina lisääntyy. Saavutettu edistys Elokuussa 2004 julkaistussa YK:n pääsihteerin Kofi Annanin raportissa vuosituhatjulistuksen soveltamisesta vahvistetaan, että edistymistä on tapahtunut vaikkakin epätasaisesti eri alueiden välillä sekä tavoitteessa 2 että tavoitteessa 3, mitä ei voida sanoa kaikista vuosituhattavoitteista. Tiedot osoittavat, että kehitysmaat sijoittuvat kolmeen ryhmään sen mukaan, miten ne ovat edistyneet tavoitteiden 2 ja 3 saavuttamisessa. Latinalainen Amerikka ja Karibia ovat ensimmäisen ryhmän johdossa, koska siellä saavutetaan vuodeksi 2015 asetetut päämäärät, joissakin maissa jopa tätä vuotta varten asetetut päämäärät. Toisessa ryhmässä, jossa on pääasiassa Aasia, on saavutettu tiettyä edistystä, mutta siinä ei saavuteta tämän vuoden päämääriä ja vuoden 2015 päämäärät tavoitetaan vuoteen 2050 mennessä, ellei kehityksessä mennä eteenpäin. Viimeisenä ja eniten jäljessä on Saharan eteläpuolinen Afrikka, jossa on tuskin saavutettu edes vähäpätöistä edistystä joissakin indikaattoreissa 1. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on suuressa määrin riippuvainen kaikkien halusta. Jos toimia ei vauhditeta, sukupuolten epätasa-arvo ei katoa ennen kuin 2035 tai 2050 ja yleistä alempaa peruskoulutusta ei saavuteta ennen kuin 2100 tai 2150 2. Sijoitukset tähän ovat kehitysmaiden hallitusten ja kansainvälisten avunantajien käsissä. Kyse on poliittisesta tahdosta. Tarve kansallisten politiikkojen muutokseen Monissa raporteissa esitetyt myönteiset esimerkit osoittavat, että poliittisen tahdon avulla voidaan edistyä valtavasti yleisen alemman peruskoulutuksen alalla. Beninin, Eritrean, Malawin, Ruandan, Senegalin ja Togon kaltaiset maat ovat osoittaneet huomattavaa kasvua kouluun kirjoittautumisessa ajalla 1990 2000. Eritreassa, Malawissa ja Sudanissa on saatu hyvin positiivisia tuloksia sukupuolten epätasa-arvon poistamisessa alemassa peruskoulutuksessa. Kuten jo totesimme, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla indikaattorit osoittavat erittäin tyydyttäviä tuloksia. Haluamatta varjostaa näitä hyviä tuloksia, olemme kuitenkin hieman varovaisia, sillä nämä tulokset eivät heijasta koko todellisuutta. On etenkin äärimmäisen vaikeaa mitata yhtäläisiä mahdollisuuksia sukupuolten tasa-arvon alalla. Yhtäläiset mahdollisuudet ovat enemmän kuin pelkkä matemaattinen tasa-arvo. Nykyisillä indikaattoreilla ei mitata eroja poikien ja tyttöjen kohtelussa kouluissa, naisten ja miesten pääsyssä yliopistoihin, työelämään tai poliittiselle uralle eikä palkkaeroja. Maailmanpankki, työryhmät ja eri kansalaisjärjestöt ovat jo kiinnittäneet huomiota tähän kohtaan ja esittäneet konkreettisia ehdotuksia uusien indikaattorien ottamiseksi mukaan 1 YK:n raportti, elokuu 2004 2 UNICEF The State of the World's children 2004 APP/3752/B 6/11 PR\557092.doc
vuosituhattavoitteisiin tai nykyisten parantamiseksi. Olemme tietoisia nykyisten indikaattoreiden puutteista ja tukisimme muutoksia, jotka sallisivat meidän mitata paremmin vuosituhattavoitteissa tapahtunutta edistystä. Maat, jotka ovat edistyneet kohti yleisen alemman perusasteen koulutuksen päämäärää ovat järjestäneet systemaattisia kouluun ilmoittautumiskampanjoita erityisesti tytöille. Kansainväliset järjestöt ovat auttaneet kampanjoissa, UNICEF etunenässä. Tähän on yksi yksinkertainen syy. Kun alemmalle perusasteelle ilmoittautumisen määrä laskee, tytöt jäävät aina ensinnä ulkopuolelle. Käänteisesti siis paras keino saavuttaa kaikille sopiva opetusjärjestelmä on päästä siihen, että tytöt menevät kouluun, jäävät sinne ja käyvät sen loppuun. Koulu, joka antaa tilaa tytöille, sopii myös pojalle. Päinvastainen tapaus ei pidä aina paikkaansa. Koulutus kaikille tytöille ja pojille on myös yhteinen vastuu Koulutus ei ole vain kehitystavoite ja perusoikeus vaan myös sitoumus ja se on kaikkien yhteisellä vastuulla. UNICEF on arvioinut, että lisäkustannus, jota koulutuksen alan vuosituhattavoitteiden (yleinen alemman perusasteen koulutus vuoteen 2015 mennessä) saavuttaminen merkitsisi kansainvälisille avunantajille 5 000 7 000 miljoonaa dollaria vuodessa 1. Se voi vaikuttaa suurelta rahasummalta, mutta se on vähemmän kuin sotilaalliset kustannukset maailmassa kolmena päivänä ja suunnilleen saman verran kuin amerikkalaiset perheet kuluttavat joka vuosi Barbie-nukkeihin ja niiden lisävarusteisiin 2. Euroopan yhteisö käytti vuonna 2003 kehitysyhteistyöapuun tarkoitetuista määrärahoista 516 miljoonaa euroa koulutukseen. Siitä 196 miljoonaa käytettiin peruskoulutukseen, eli kokonaistuesta prosentteina nämä luvut ovat 6,2 prosenttia ja 2,4 prosenttia 3. Nämä prosenttiluvut eivät vastaa tämän alan ansaitsemaan ensisijaista asemaa eivätkä myöskään Euroopan parlamentin toistuvia pyyntöjä, että peruskoulutuksen ja -terveydenhuollon kokonaiskustannus olisi oltava ainakin 20 prosenttia kehitysyhteistyölle suunnatuista varoista 4. EY:n kertomuksessa vuosituhattavoitteista 2000 2004 5 mainitaan selvästi prioriteettien joukossa alemman perusasteen koulutuksen kampanjat ja etenkin tytöille suunnatut kampanjat kaikissa kehitysmaissa. Mutta koulutuksen asettaminen etusijalle ei ole vain kansainvälisten avunantajien vastuulla. Se on myös kehitysmaiden vastuulla: 77:stä AKT-maasta vain 21 on sisällyttänyt koulutuksen rahoitusalaksi yhdeksännessä Euroopan kehitysrahastossa (EKR). Vain 12 maata hyödyntää tällä hetkellä nopean toiminnan aloitetta (Fast Track Initiative), ohjelmaa, jota kansalaisjärjestöt, edunsaajamaat ja kansainväliset avunantajat ovat yksimielisesti kiittäneet sen perustamisesta 1 UNICEF, raportti 2004 2 Global Campaign for Education, huhtikuu 2003 3 Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja ulkoisen avun täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus. 4 Luku 2103, talousarvio 2005 5 SEC(2004)1379 PR\557092.doc 7/11 APP/3752/B
vuonna 2002 lähtien. Vain kaksi AKT-maata on pyytänyt lisävaroja (Burkina Faso ja Nigeria) koulutukseen EKR:n osoittamattomista varoista. Koulutus, etenkin tyttöjen, on nostettava prioriteettiluettelomme kärkeen, jos haluamme saada sen kehittämiseen tarvittavat resurssit. Vuosituhattavoite 8 (globaalin kumppanuuden luominen kehitysyhteistyötä varten) sitoo meitä kaikkia molemmilla pallonpuoliskoilla kaksinkertaistamaan ponnistelumme tällä alalla. 0,7 prosentin päämäärä ei saa enää olla vain kansalaisjärjestöjen vaatimus vaan kaikkien hallitustemme päämäärä. On harkittava vakavasti velan peruuttamista koskevia aloitteita varsinkin, jos ne tehdään vaihtokauppana kansallisten opetusjärjestelmien parantamiseksi, kuten Espanja hallitus 1 äskettäin ehdotti. Johtopäätökset Tyttöjen oikeus koulutukseen on tunnustettu jo vuosikymmeniä ihmisen perusoikeudeksi ja välttämättömäksi kehitykselle. Yksi avaintekijöistä köyhyyden ja riippuvuuden noidankehän rikkomiseksi on antaa koulutusta tytöille ja naisille muun muassa siksi, että he ovat perheidensä ja yhteisöjensä pääasialliset ylläpitäjät. Naisten edistyminen synnyttää automaattisesti sosiaalisen ja taloudellisen edistyksen kasvua kehitysmaissa ja niiden kansalaisten parempaa hyvinvointia. Vuosituhattavoitteiden 2 ja 3 tulokset saavat aikaan positiivisen tai negatiivisen lumivyöryefektin muiden tavoitteiden kohdalla, eikä onnistuminen näiden kahden tavoitteen saavuttamisessa ole lainkaan taattu. Tarvitaan kansallisten hallitusten ja avunantajien sitoumusta vaihtaa tytöt opetusjärjestelmään pääsyn päähenkilöiksi ja antaa mahdollisuudet heidän henkilökohtaista kehittymistään ja kaikkia kykyjään varten. Meidän on kamppailtava monien kansallisten politiikkojen muutosten ja luonnollisesti suurempien resurssien avulla vastaan epäoikeudenmukaista suuntausta, jossa lapsia ja naisia pidetään toisen luokan kansalaisina. Meidän on rikottava epätasa-arvon, alistamisen ja odotusten puutteen kohtalokas kierre, jossa miljoonat tytöt elävät kaikkialla maailmassa. 1 19. 20. marrskuuta 2004 järjestetty kansakuntien iberoamerikkalainen huippukokous. APP/3752/B 8/11 PR\557092.doc
LIITE I Jomtienin ja Dakarin suosituksissa korostetaan, että on tärkeää laatia erityinen määritelmä peruskoulutukselle siten, ettei siitä tule liian rajoittava tai liian tekninen (vrt. OECD/DAC), vaan laajempi määritelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin alueisiin ja kaikkiin opetusjärjestelmiin. Tämän vuoksi on syytä tiivistää kyseisten kokousten määritelmät peruskoulutuksesta ja OECD/DAC:n määritelmät muilta aloilta ja alaosastoilta. Lisäksi sisällytetään Euroopan yhteisön ja Maailmanpankin 2002 käynnistämän aloitteen (Fast Track Initiative) määritelmä. Peruskoulutus: tämä käsite on määriteltävä uudelleen ottaen huomioon seuraavat termit: tekninen, erityinen, korkeampi aste, kolmas aste ja elinikäinen. Peruskoulutukseksi katsottavaan opetukseen kuuluu muodollinen alemman perusasteen koulutus ja sen lisäksi useita taitoja, tietoja, asenteita, arvoja ja motivaatio, joita tarvitaan, jotta yksilöt oppivat lukemaan ja kirjoittamaan asianmukaisesti ja saavat tarvittavan perustan aloittaakseen koko eliniän kestävän oppimisprosessin. Peruskoulutus voidaan hankkia virallisin ja epävirallisin välinein ja virallisissa ja epävirallisissa laitoksissa. Peruskoulutukseksi määritellyn opetuksen kesto ja luonne vaihtelee maittain: 3 4 vuoden peruskoulutuksen vähimmäisajasta yhdeksän vuoden opetuskauteen tai jopa keskiasteen koulutuksen päättämiseen. Esiasteen koulutus: tähän käsitteeseen kuuluu rakenteellinen toimintakokonaisuus epävirallisessa laitoksessa tai osana lapsille tarkoitettua virallista opetusohjelmaa. Tämä toiminta on yleensä tarkoitettu lapsille kolmesta ikävuodesta alkaen ja siihen kuuluu oppimista, joka on osa kokonaisvaltaista opetusohjelmaa. Alemman perusasteen koulutus: tällä käsitteellä tarkoitetaan opetusohjelmia, joiden tarkoituksena on antaa lapsille vankat perustaidot lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa sekä kyky ymmärtää muita asioita. Tähän asteeseen kuuluu useimmissa maissa kuuden vuoden pituinen virallinen täysipäiväinen koulunkäynti. Keskiasteen koulutus: toisen vaiheen koulunkäynti. Ammatillinen koulutus: ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on valmistaa nuoret ja aikuiset työelämää varten ja varmistaa heille kyvyt hankkia perusvälineet elämää ja toimeentuloa varten. Tähän opetukseen kuuluu: perusasteen ja tekninen ammatillinen keskiasteen koulutus; jatkuva koulutus; työharjoittelu sekä virallinen ammatillinen koulutus. Korkea-asteen opetus ja ammatillinen koulutus: tähän käsitteeseen kuuluu korkeakouluasteen opetusohjelmat ja oppiarvon saavuttaminen, mukaan lukien polytekniset koulut ja laitokset; tähän opetukseen kuuluvat myös opiskelijoille myönnettävät stipendit. Nopean toiminnan aloite (Fast Track Initiative): nopean toiminnan aloite on opetusta koskeva sopimus kehitysmaissa. Se perustuu avunantajien rahoitukseen maille, jotka ovat valmiita pitämään peruskoulutusta ensisijaisena ja kehittämään poliittisia suunnitelmia peruskoulutusjärjestelmiensä laadun ja tehokkuuden parantamiseksi. Täydennykseksi avunantajat jakavat sekä resurssejaan että tietojaan vastavuoroisen koordinaation parantamiseksi, jotta kehityksen tehokkuutta lisättäisiin. Aloitetta hyödyntää tällä hetkellä 12 maata, jotka ovat PR\557092.doc 9/11 APP/3752/B
Burkina Faso, Gambia, Ghana, Guinea, Guyana, Honduras, Mauritania, Mosambik, Nicaragua, Niger, Jemen ja Vietnam. Etiopia on tulee kohta mukaan. Tällä aloitteella pyritään antamaan konkreettista merkitystä Monterreyn konferenssissa luodulle sopimusidealle. APP/3752/B 10/11 PR\557092.doc
LIITE II PR\557092.doc 11/11 APP/3752/B