KANS 3019 KANSAINVÄLINEN TALOUS SEMINAARITYÖ HENNA ARVOLA CARITA EKLUND JOUNI LEHTINEN

KANS 3019 KANSAINVÄLINEN TALOUS SEMINAARITYÖ HENNA ARVOLA CARITA EKLUND JOUNI LEHTINEN VAASA 2012

SISÄLLYSLUETTELO 1. Ensimmäisen sukupolven valuuttakriisimallit... 3 2. Toisen sukupolven valuuttakriisimallit... 5 3. Kolmannen sukupolven (ja muut) mallit valuutta- ja finanssikriiseissä... 6 4. Talouden fundamentit... 6 5. Ulkoisten tekijöiden merkitys kriisissä... 9 6. Rahoitusjärjestelmän merkitys kriisissä... 10 7. Kriisin välittömät syyt... 11 8. Analyysiä kriisistä... 12 9. IMF:n pelastuspaketti... 13 10. IMF:n ohjelman arviointi... 14 11. Kansantalouksien toimintakyky kriisin aikana ja jälkeen... 15 12. Aikaiset varoitussysteemit... 15 13. Johtopäätökset... 16

1. Ensimmäisen sukupolven valuuttakriisimallit Krugman (1979): - kiinteä valuuttakurssi - Budjettivajeen rahoitus bondien myynnillä kotimainen luoton laajennus rahantarjonta kasvaa laskien korkotasoa pääoma virta ulospäin: painetta valuutan heikkenemiselle keskuspankki joutuu puolustamaan valuuttaa ulkomaanvaluutta reserveillään joskus reservit saavuttavat kriittisen tason spekulatiivisia hyökkäyksiä valuuttaa kohtaan ilmenee pakottaen lopulta devalvaatioon. Monetaarisen ja finanssipolitiikan välinen rakenteellinen ristiriita. Mallin oletukset: a) täydellinen kilpailu: kotimainen ja ulkomainen sijoitus täydellisiä substituutteja b) Täydellinen pääoman liikkuvuus c) Purchausing Power Parity, ostovoimapariteetti pätee d) Vaakasuora rahan kysyntäkäyrä e) Valuuttakurssin muutos ajassa vakio Kiinteä valuuttakurssi: =ln +ln +o Spekulatiivisen hyökkäyksen ajoitus: = 1 jossa 1= = ja = eli muutos rahan kysynnässä

Kuvio 1. Spekulatiivisen hyökkäyksen vaikutukset ensimmäisen sukupolven valuuttakriisimalleissa. Kuvion 1 vasen puoli kuvaa, kuinka M1 (rahan tarjonta) romahtaa pisteessä T, jolloin reservit (R1, alin viiva) eivät enää riitä. Ylösnouseva käyrä on kysyntäkäyrä, D1. Oikean puolimmaisessa valuuttakurssi on ensin ylihintainen: kiinteä valuuttakurssi on uskottava. Varjokurssin lähestyessä kiinteän kurssin arvoa, alkavat lopulta spekulatiiviset hyökkäykset valuuttaa kohtaan: sitä vaihdetaan pois, koska valtion reservien riittävyyttä epäillään vahvasti. Nuolilla on kuvattu valuutan käypä arvo. Huomataan devalvaatio varjokurssin ylittäessä kiinteän kurssin. Kritiikkiä: 1) Spekulatiivisen hyökkäyksen voi torjua nostamalla korkoa 2) Tosi elämässä poliitikot viisaampia: miksi painaa rahaa kiinteillä kursseilla, kun lopputulos tiedetään? 3) 1992-1993 Aasian kansantaloudet olivat ylijäämäisiä 4) Viimeaikaisissa kriiseissä ei ole ollut merkittävää ulkomaan valuuttavarantojen hupenemista; Aasian kansantalouksilla vahva pääoman sisään virtaus.

2. Toisen sukupolven valuuttakriisimallit Ensimmäisen sukupolven valuuttakriisimallien puutteista johtuen 90-luvulla kehitettiin toisen sukupolven valuuttakriisimalleja. Toisen sukupolven malleissa on kaksi merkittävää eroa ensimmäisen sukupolven malleihin. Ensinnäkin julkisen vallan ajatellaan olevan paljon viisaampi kuin ensimmäisen sukupolven malleissa. Toisen sukupolven mallien mukaan julkinen valta arvioi jatkuvasti kiinteässä valuuttakurssissa pysymisen hyötyjä ja haittoja ja toimii sitten parhaaksi katsomallaan tavalla. Toiseksi, spekulatiivisen hyökkäyksen ajoituksen ja reservien ja kotimaisen luottoekspansion välillä ei ole selkeää yhteyttä kuten ensimmäisen sukupolven malleissa. Toisen sukupolven valuuttakriisimalleissa on usein seuraavat kolme pääkomponenttia: 1. Julkinen valta arvioi jatkuvasti kiinteän valuuttakurssin hyötyjä ja haittoja. Viranomaisten odotetaan antavan jonkin verran painoarvoa valuuttakurssin vakaudelle ja jonkin verran jollekin reaalimuuttujalle, esimerkiksi tuotannon vakaudelle tai työttömyydelle. 2. Malleissa määritellään eri reaalimuuttujia, joihin odotettu devalvaatio vaikuttaa. Näitä muuttujia ovat esimerkiksi tuotannon taso, työttömyys ja julkisen velan reaalitaso. Devalvaatio-odotukset todennäköisesti laskevat tuotannon tasoa, nostavat työttömyyttä ja nostavat julkisen velan kustannuksia. 3. Devalvaatioon liittyy aina kiinteä kustannus, joka voi olla poliittisen tai taloudellisen uskottavuuden menetys tai heikentyminen. Toisen sukupolven malleissa suuri merkitys on myös devalvaatio-odotuksilla. Jos devalvaatioodotukset ovat suuret, niin kustannukset devalvoimatta jättämisestä muodostuvat myös suuriksi. Näin ollen devalvaatiosta voi tulla devalvaatio-odotusten edessä kaikkein järkevin vaihtoehto. Toisen sukupolven malleissa devalvaatio-odotukset voivat siis saada aikaan itse devalvaation. Julkinen valta arvioi koko ajan kiinteässä valuuttakurssissa pysymisen hyötyjä ja haittoja ja haittojen muodostuessa suuremmiksi, esimerkiksi suurten devalvaatio-odotusten myötä, devalvaatio tullaan toteuttamaan. Toisen sukupolven malleille on tyypillistä, että devalvaatio-odotukset voivat muuttua yhtäkkisesti jonkin shokin seurauksena. Devalvaatio-odotukset voivat muuttua ilman että talouden fundamenteissa on tapahtunut mitään muutoksia. Malleja on myös kritisoitu tästä ominaisuudesta.

3. Kolmannen sukupolven (ja muut) mallit valuutta- ja finanssikriiseissä Kolmannen sukupolven mallit on kehitetty selittämään juuri Aasian talouskriisiä. Mallien kehittämisessä on tyypillisesti huomioitu, etteivät Aasian taloudet kärsineet valtion tulojen vähenemisestä, kuten ensimmäisessä mallissa oletettiin, eikä merkittävää rahatalouden kasvua tapahtunut kriisin jälkeen, kuten toisen polven malleissa oletettiin. Kolmannen polven mallien oletukset vaihtelevat suuresti, mutta niille on yleistä, että finanssikriisien oletetaan johtuvan moraalisesta kadosta. Moraalikadolla tarkoitetaan riskinottoa, jossa sijoittajat sijoittavat riskialtteihin kohteisiin luottaen, että valtio pelastaa tappioiden syntyessä. Useita erilaisia muita malleja on myös kehitetty selittämään finanssikriisejä. Blanchard ja Watson pitävät mahdollisena ns. rationaalista finanssikuplaa, jossa agentit ostavat yliarvostettuja kohteita luottaen niiden arvon vielä nousevan. Radlett ja Sachs puolestaan korostavat yllättävää paniikkia markkinoilla, jolloin tavallisesti maksukykyiset lainaajat kokevat likvidisyysongelmia. Sach pitää kriisin aiheuttajana luotonantajien ja lainaajien välistä yhteistyön puutetta. Rigobon puolestaan pitää keskeisimpänä syynä ongelmiin liiallista optimismia markkinoiden kehityksessä. Fratzherin mukaan kriisin leviämisen aiheuttaa sijoittajien käyttäytyminen, joka leviää myöhemmin laajemmalle vaikutusalueelle. Fratzherin mukaan näin kävi juuri Aasiassa, jossa taloudet ja pankit olivat integroituneet vahvasti toisiinsa. Laumakäyttäytymisestä on olemassa muita todisteita ja teorioita valuutta ja finanssimarkkinoilla. 4. Talouden fundamentit Aasian kriisiä pidettiin yllätyksenä, sillä vielä 1997 IMF ennusti yli 5 % kasvua Aasiassa seuraavalle vuodelle. Myös investoijat pysyivät luottavaisina ja jatkoivat sijoituksia aina kriisin alkamiseen asti, vaikka investoinnit Thaimaahan ja Koreaan vähenivät jo vuoden 1996 alussa. Myös pörssissä kaikki näytti hyvältä markkinoiden ollessa korkeimmillaan 1997, jolloin myös luottoluokittajat pitävät luokitukset lähes muuttumattomina ja eivät olleet varautuneet taantumaan.

Taantumaa tulemista voidaan pitää yllätyksenä myös tarkastelemalla makrotalouden fundamentteja. Talouskasvu oli ennen taantumaa erittäin korkeaa 6 9 % vuosittain, ainoastaan Filippiineillä kasvu oli matalaa 1990 luvun alussa. Voimakasta kasvua pidetään yleisesti hyvänä asiana, ellei sitä ole rahoitettu liiallisella lainanotolla. Todennäköisintä on kuitenkin, että hyvät kasvulukemat loivat liiallista optimismia tulevaisuuden näkymistä. 13 11 9 7 5 3 1-1 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004-3 -5-7 -9-11 -13 Kuvio 2. Talouskasvu Aasiassa 1990 2004. Hong Kong Indonesia Malesia Korea Filippiinit Singapore Taiwan Thaimaa Inflaatio voi näytellä merkittävää roolia talouskriisissä varsinkin kiinteillä valuuttakursseilla. Aasian kriisissä inflaatiolla ei kuitenkaan vaikuta olleen suurta merkitystä, sillä myös talouskasvu oli voimakasta. Indonesiassa inflaation on ajoittain ollut voimakasta johtuen hintasäännöstelystä.

60 50 40 30 20 10 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004-10 Kuvio 3. Inflaatio Aasiassa 1990 2004. Hong Kong Indonesia Malesia Korea Filippiinit Singapore Taiwan Thaimaa Tarkasteltaessa valtion yli- ja alijäämää tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea talouteen, jossa alijäämä on suurempi kuin 5 % BKT:stä. Kuten kuvasta on havaittavissa, oli 1990-luvun alussa Thaimaassa, Malesiassa, Filippiineillä ja Koreassa merkittävä alijäämä, jota voi jo pitää ennusmerkkinä tulevasta. Singaporella se sijaan ylijäämä on ollut erittäin suuri koko 1990 luvun. 30 25 20 15 10 5 0-5 -10 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Hong Kong Indonesia Malesia Korea Filippiinit Singapore Taiwan Thaimaa Kuvio 4. Talouden yli- ja alijäämä Aasiassa 1990 2004, % BKT:stä.

Kuten jo aiemmin todettiin, Aasian taloudet eivät kärsineet valtion tulojen vähenemisestä. Sen sijaan kotimaiset investoinnit olivat ennen kriisiä suuremmat kuin säästäminen Singapore pois lukien. Kriisin jälkeen myös ulkomaiset investoinnit Aasiaan ovat vähentyneet merkittävästi. 30 25 20 15 10 5 0-5 Hong Kong Indonesia Malesia Korea Filippiinit Singapore Taiwan Thaimaa -10 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuvio 5. Kotimaiset investoinnit kotimaiset säästöt Aasiassa 1990 2004, % BKT:stä. 5. Ulkoisten tekijöiden merkitys kriisissä Aasian talouskriisiin vaikuttivat myös monet ulkoiset tekijät, jotka tekivät Aasian talouksista haavoittuvaisia markkinoiden muutoksille. Näitä tekijöitä olivat esimerkiksi seuraavat: 1. Japanin taloustilanne oli lähes koko 90-luvun ajan heikko asunto- ja pörssikuplan puhjettua 80- luvun lopussa. Korot Japanissa olivat hyvin alhaiset, mikä aiheutti sen, että pääomaa liikkui runsaasti Japanista Kaakkois-Aasian maihin. Pääoman helppo saatavuus mahdollisti liiallisen luotottamisen ja liialliset investoinnit. 2. Kiinan renminbi devalvoitiin 50 prosentilla vuonna 1994. Tämän väitetään tuhonneen muiden Aasian maiden hintakilpailukyvyn.

3. Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen oli houkutellut suuria ulkomaisia pankkeja investoimaan Kaakkois-Aasiaan. Nämä pankit uskoivat, että alueen valtiot tai viimekädessä IMF takaisivat niiden myöntämien lainojen takaisinmaksun, mikä saattoi johtaa liian löysään luotottamiseen. 4. Japanissa otettiin keväällä 1997 käyttöön kulutusvero, joka johti jyrkkään kotimaisen kulutuksen vähenemiseen ja hidasti Japanin talouden alkavaa elpymistä. Tämä taas vaikutti negatiivisesti muiden Aasian maiden Japaniin suuntautuviin vienteihin. 5. Vuoden 1995 puolivälistä lähtien Yhdysvaltojen dollari vahvistui voimakkaasti suhteessa Japanin jeniin ja eurooppalaisiin valuuttoihin. Tämän myötä valuuttansa dollariin sitoneiden Aasian maiden kilpailukyky huononi. 6. Rahoitusjärjestelmän merkitys kriisissä Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen altistaa usein kriiseille. Kaakkois-Aasian rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja pankkien yksityistäminen ei ole poikkeus. Kaakkois- Aasiassa erikoisuutena oli se, että julkinen valta painosti sekä pankkeja luotottamaan yrityksiä että yrityksiä tekemään suuria investointeja, jotta talouskasvu olisi vahvaa. Valtio-omisteiset pankit luotottivat yrityksiä ilman kunnollista riskianalyysiä. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisen myötä alueelle virtasi ulkomaista pääomaa, mikä mahdollisti aiempaa suuremman luotottamisen. Tämä taas edesauttoi asunto- ja osakekuplan syntymistä. Kuviossa 6 on kuvattu kahdeksan Aasian maan luottoekspansio. Luottojen määrän kasvu oli suurinta Filippiineillä, Thaimaassa ja Malesiassa, ja nämä maat myös kärsivät kriisistä eniten. Arvopaperimarkkinat eivät ennen kriisiä olleet vielä kovinkaan kehittyneet, joten rahoitusjärjestelmä oli hyvin pankkikeskeinen. Aasian maiden pankkijärjestelmissä oli kuitenkin monia heikkouksia. Esimerkiksi valvonnan ja sääntelyn taso oli heikko ja pankkien vakavaraisuussuhteet olivat alhaisia. Pankit joutuivat myös toimimaan poliittisen painostuksen alaisina.

% BKT:stä 200 180 160 140 120 100 80 Pankkilainaus yksityissektorille 60 40 20 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Kuvio 6. Pankkilainaus yksityissektorille, % BKT:stä. Hong Kong Indonesia Korea Malesia Filippiinit Singapore Taiwan Thaimaa 7. Kriisin välittömät syyt Ei ole täysin selvää, mikä lopulta oli se asia, joka käynnisti kriisin. Kriisi kuitenkin käynnistyi ensin Thaimaassa. Thaimaan bahtia kohtaan oli ollut paineita heinäkuusta 1996 saakka kun Bangkok Bank of Commerce kaatui. Myös Thaimaan pörssi oli alkanut laskea jyrkästi samana vuonna. Huolet Thaimaan tilasta kasvoivat helmikuussa 1997 kun kiinteistöihin sijoittanut rahoitusyhtiö Samprasong Land ei pystynytkään maksamaan velvoitteitaan ulkomaisille sijoittajille. Kesällä 1997 suuri rahoitusyhtiö Finance One ilmoitti, ettei se voi suorittaa koti- eikä ulkomaisia velvoitteitaan. Ilmoitus kiihdytti pääomien pakoa Thaimaasta ja lopulta pakotti viranomaiset devalvoimaan bahtin heinäkuun alussa. Bahtin devalvoiminen teki ulkomaiset sijoittajat epävarmoiksi koko alueen suhteen. Alueen poliittinen epävakaus oli myös myötävaikuttamassa kriisin syntyyn. Valuutta toisensa jälkeen joutui spekulativiisten hyökkäysten kohteeksi. Filippiinien peso päästettiin kellumaan 11. heinäkuuta ja Malesian ringgit muutama päivä tämän jälkeen. Indonesian rupia laskettiin kellumaan elokuun puolivälissä. Indonesian tapaus on siitä mielenkiintoinen, että maan taloustilanne ei ollut yhtä heikko kuin muissa alueen maissa, eikä pankkisektorin ulkomaisen velan määrä ollut suuri. Rupia

jouduttiin kuitenkin spekulatiivisten hyökkäysten takia laskemaan kellumaan. Rupian heikkeneminen ja korkea korkotaso ajoivat Indonesian vakavaan kriisiin. Hong Kongin dollari ja Korean won joutuivat spekulatiivisten hyökkäysten kohteiksi hieman myöhemmin syksyllä 1997. 8. Analyysiä kriisistä - tuottamattomat lainat eli non-performing loans (NPL) tekivät spekulatiivisen hyökkäyksen onnistumisesta todennäköisempää: jos keskuspankki puolustaa valuuttakurssia nostamalla korkotasoa, NPL osuus pankkien lainoista kasvaa ja sijoittajat huolestuvat lisää. Devalvaatio väistämätöntä. - Eniten heikkenivät valuutat, joiden mailla CA oli alijäämäisin. Vain Hongkongin dollari onnistui puolustautumaan spekulatiivisilta hyökkäyksiltä koko kriisin ajan. Singapore ja Taiwan olivat ainoat ylijäämä maat ja niiden valuutat heikkenivät suhteellisesti vähän (25% - muiden yli 40%) Taulukko 1. Tuottamattomien lainojen osuus kaikista lainoista vuonna 1996. Hongkong Singapore Taiwan Korea Malesia Indonesia Thaimaa Filippiinit NPL% Kaikista lainoista 3% 4% 4% 8% 10% 13% 13% 14% Aasian kriisissä tartuntavaikutus (contagion effect) vallitsi monessa eri kriisin osassa. Yhden maan devalvaatio aiheutti spekulatiiviset hyökkäykset muihin valuuttoihin, koska devalvaation tehnyt maa sai etua muihin alueen valtioihin nähden viennissään. Tämän lisäksi devalvaation tehneessä maassa korkotasoa oli nostettava, jottei pääomaa lähtisi liikaa ulkomaille parempien tuottojen takia. Tämä pakotti muut maat nostamaan korkotasoaan, minkä takia tuotannon kustannukset kasvoivat ja devalvaatio näytti entistä houkuttelevammalta.

Epätäydellisen informaation takia ulkomaiset sijoittajat eivät pystyneet erottamaan huonoa vähemmän huonosta maasta ja päätyivät vetämään kaikista sijoituksensa pois. Sijoittajat eivät olleet vain eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia vaan myös japanilaisia ja korealaisia pankkeja sekä Hongkongin pankkeja, jotka joutuivat kotiuttamaan myöntämiä lainojaan muun muassa omaan valuuttaansa kohdistuneiden spekulatiivisten hyökkäyksien takia. Myös poliittisia virheitä tapahtui. Esimerkiksi Thaimaassa ja Koreassa käytettiin paljon rahaa valuuttakurssin puolustamiseen sen kelluttamisen sijasta. Indonesiassa taas ilmeni crony capitalism: IMF:n ja valtion varat kohdennettiin pelastamaan silloisen presidentin sukulaisten liiketoiminta intressit. 9. IMF:n pelastuspaketti Ehdot paketin saamiseksi olivat tiukat. Esimerkiksi Thaimaassa jouduttiin nostamaan valtaan uusi hallitus paketin hyväksymiseksi. IMF:n tavoitteet olivat myös kunnianhimoiset: 1) Maksujen laiminlyönnin ehkäisy osassa maita 2) Vaihtosuhteiden vapaan pudotuksen ehkäisy 3) Inflaation kiihtymisen ehkäisy 4) Terveen finanssipolitiikan säilyttäminen 5) Palauttaa sijoittajien luottamus alueeseen 6) Rakenteellinen uudistuminen rahoitussektorille ja pankkijärjestelmään 7) Yrityssektorin uudistaminen ja paikoin crony capitalism :in lopettaminen 8) Ulkomaanvalutta varannon uudelleen rakentaminen 9) Vähentää tuotannon heikkenemistä Näihin tuloksiin IMF aikoi päästä neljällä päätoimenpiteellä. Pankkien sulkeminen: IMF keskittyi sulkemaan pankit, joilla oli eniten NPL taseessaan. Auki jääviltä pankeilta odotettiin yli 8% omavaraisuusastetta. Thai pankkien IMF oletti

saavan omavaraisuus asteen 10% vuoden 1997 loppuun ja 12%vuoteen 2001 mennessä. Koreassa lakkautettiin 14 pankkia 30:sta pankkisektorin luottamisen palauttamiseksi. Finanssipolitiikan järjestys: IMF vaati Aasian talouksilta 1% ylijäämää BKT:sta. Perusteena oli, että valtion varoja tarvittaisiin uuden pääomapohjan luomiseen pankkijärjestelmään, ulkomaisen luottamuksen palauttamiseen ja auttamaan maksutaseen vahvistamisessa velkaisissa maissa. Monetaarinen järjestys: kotimaisen velan määrää maissa rajoitettiin, korkotasoa nostettiin (pääoman ulosvuotamisen estämiseksi) ja valuutan elvyttämiseksi. IMF tiedosti korkotason nostamisen vahingoittavan yrityksiä, mutta totesi vakaan valuuttakurssin pitkällä aikavälillä kattavan tämän sekä tiukan monetaarisen politiikan olevan ainoa tie ulos oravanpyörästä. Rakenteellinen muutos yritys ja pankkisektoreilla: IMF katsoi niiden tarvitsevan kovempaa rakennemuutoksen ja liberalisoimisen politiikkaa, joka sisälsi monien pankkien sulkemisen, tariffien laskemisen, valtion avun pienentämisen ja FDI (foreign direct investment) pääsyn mahdollistaminen kansantalouksiin. 10. IMF:n ohjelman arviointi IMF toimia on pidetty asiattoman tylyinä ja oikeastaan kriisiä pahentavina. Poliittisena tekona pankkien sulkeminen saa osakseen eniten kritiikkiä; se lisäsi velan puristamista yksityiselle sektorille ja loi paniikkia osan ulkomaisten sijoittajien keskuudessa sekä sai monet paikalliset nostamaan rahansa turvaan pankeista. Indonesian kaltaisia nostomääriä (2/3 pankeista kärsi talletuspaosta) ei nähty juurikaan Thaimaassa eikä Koreassa. Uudelleen pääomittamista kritisoitiin velkataakan lisäämisestä yrityssektorille. Nobelisti Joseph Stiglitz (2002) väitti taloudellisen tuottavuuden kutistumisen olleen Aasiassa suurempaa tiukan finanssipolitiikan ja korkean korkotason seurauksena. Ennen toimiaan IMF oletti sen olevan tarpeellista ja parhaaksi alueelle pitkällä aikavälillä. Osittain tiukalla finanssipolitiikalla

oletettiin voivan tukea vaihtotaseen palautumista ylijäämäiseksi. Sen avulla arvioitiin valtioiden jatkossa rahoittavan jatkossa vähemmän alhaisen tuoton projekteja. Paketin oli tarkoitus vahvistaa valuuttakurssia, mutta se pikemminkin heikensi, pahentaessaan paikallisten yritysten tilannetta ja lisätessään NPL osuutta pankkien taseesta. Toisaalta, jos valtiot eivät olisi nostaneet korkotasoaan olisi ulkomaista pääomaa voinut virrata vielä enemmän ulos. Seuraukset olisivat voineet olla pahemmat. Ohjelman kovuutta lieventää, että esimerkiksi Indonesian hallitus toteutti ylijäämän 8,5% BKT:sta, IMF:n edellytettyä vain 1%. IMF:n sekaantumisen kriisiin ei uskota aiheuttaneen moraalikadon ongelmaa, koska 1) ulkomaiset sijoittajat menettivät 50-80% pääomastaan eikä yksikään sijoittaja laske sijoituksiaan sen varaan, että IMF tulisi pelastamaan huonon paikan tullen. 2) IMF:n sekaantuminen on merkki huonosta politiikasta ja viimeinen keino tasapainon palauttamiseksi. 11. Kansantalouksien toimintakyky kriisin aikana ja jälkeen Vuoden 1998 aikana BKT romahti, mikä oli erityisen suuri muutos 5-8% kasvuvauhdista. Kuitenkin jo vuosina 1999 ja 2000 tilanne oli neutralisoitunut vaikkei vanhoihin kasvulukuihin enää yletetty. Kaikissa maissa vaihtotase oli parantunut kriisinaikaisesta vuoden 1997 jälkeen. Kuitenkin valtion ylijäämä on 90-luvun puolivälistä korvautunut velalla, joka johtuu osittain kriisin kuluista: työttömyys kasvoi. Kriisin jälkeen kotimainen säästäminen on kasvanut ja investoiminen vähentynyt: tilanne on päinvastainen kriisin alkuun verrattuna. 12. Aikaiset varoitussysteemit Useiden valuutta- ja finanssikriisien myötä poliitikkojen ja markkinaosapuolien kiinnostus erilaisia ennustavia malleja ja varoitusjärjestelmiä kohtaan on kasvanut. Toimiva varoitusjärjestelmä antaisi

aikaa reagoida ja toimia, jolloin lähitulevaisuudessa oleva kriisi olisi estettävissä tai mahdolliset vahingot minimoitavissa. Mallien tarkoituksena on löytää hälyttävä signaali (muuttuja), esimerkiksi taloutta kuvaava tunnuslukuja, joka saavuttaessaan tietyn tason ennakoi tulevasta kriisistä hyvissä ajoin esimerkiksi 1 2 vuotta aikaisemmin. Tärkeintä signaalissa on sen paikkansa pitävyys ja ajallinen ajoittuminen, jolloin taloutta korjaaviin toimenpiteisiin on vielä mahdollisuus. Kirjallisuuden mukaan mallit voidaan jakaa kuuteen eri ryhmään signaaleina käytettyjen muuttujien mukaan. 1. ulkoiset tekijät 2. finanssimarkkinat 3. reaalimarkkinat 4. julkinen talous 5. instituutiot ja rakenteelliset muuttujat 6. politiikka On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki kriisit eivät ole samanlaisia. Eri muuttujat reagoivat eri aikoina eri tavoin ja siksi täydellisen mallin rakentaminen on hyvin epätodennäköistä. 13. Johtopäätökset Aasian kriisi oli syvä ja vaikea. Yksikään tämän tekstin alussa esitellyistä valuuttakriisimalleista ei yksinään pysty selittämään Aasian kriisiä vaan kriisissä oli mukana elementtejä useista malleista. Kriisiä edeltänyt makrotalouden heikentyminen ei loppujen lopuksi ollut niin suurta, että se voisi selittään kriisin syvyyden. Kriisin syvyyttä voidaankin selittää kriisiä edeltäneellä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisella, pääoman sisäänvirtauksella ja luottoekspansiolla, jotka saivat aikaan osake- ja asuntokuplan. Kriisin syvyyteen vaikuttivat myös tartunta-ilmiö ja sijoittajien laumakäyttäytyminen sekä alueen valtioiden ja IMF:n reaktiot kriisiin. Talouskriisien kohdalla tulee usein esille, että maan riippuvuus ulkomaisesta pääomasta lisää maan haavoittuvuutta, sillä ulkomaiset pankit vetävät pääomansa takaisin kotimaisia pankkeja

herkemmin. Onkin esitetty, että kriisien aikana pääomien liikkeille voisi asettaa rajoitteita. Rajoitteita puoltaa se, että korkotaso kriisimaassa pysyisi alhaisempana ja valuutan heikkeneminen pysyisi kurissa. Valuutan arvon säilyminen taas pienentäisi valuuttamääräisiä tappioita ja pitäisi inflaation hallinnassa. Toisaalta pitkällä aikavälillä rajoitteet voisivat aiheuttaa talouteen muun muassa tehottomuutta ja hidastaa talouskasvua. Rajoitteiden käyttöönotto yhdessä maassa voisi myös aiheuttaa pääomien paon joistain muista, taloudeltaan vakaistakin maista sijoittajien pelätessä niidenkin jossain vaiheessa ottavan rajoitteita käyttöön.