Asianajotoimisto Heikkilä & Co:n asiakas- ja sidosryhmälehti 1/2015 Tässä numerossa: Nasta yhteistyö, Scason Oy Alisuoriutuminen työsopimuksen päättämisperusteena Oikeudenkäynnissä ensimmäistä kertaa Asunto-osakeyhtiön ennallistamisvastuu Omistuksenpidätysehdosta irtaimen tavaran kaupassa Eräs yrityskauppa ja siitä seurannut riita. Mitä voimme oppia?
Pääkirjoitus Sadetta pukkaa, vaikka kevään pitäisi olla hienoimmillaan. Aika pieni murhe kuitenkin. Taas kerran uutta hallitusta muodostetaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Täytyy toivoa, että kolme viisasta miestä löytävät hyvät lääkkeet kansakuntamme tukalaan tilanteeseen. Yrittäjävinkkelistä katsoen tuntuu siltä, että tilanneanalyysi ja tarpeelliset toimet ovat aika itsestään selviä. Nykytavalla ei systeemiä ylläpidetä. Meidän pitää kansana ja yksittäisinä ihmisinä olla valmiita tekemään enemmän töitä tai ainakin fiksummin. Vaihtoehtona on tyytyä vähempään. Se ei taida kuitenkaan olla kovin realistinen vaihtoehto pienenevät ikäluokat ja tikittävä eläkepommi huomioiden. Olen viime aikoina tavannut lukuisia eri-ikäisiä ja eri vaiheissaan olevia yrittäjiä. Nuorimmat ovat vähän päälle kaksikymppisiä start up -yrittäjiä nettikauppabisneksessä. Vanhimmat ovat 70-80 -vuotiaita pitkän linjan konkareita, jotka edelleen jakavat ympärilleen vuosikymmenten aikana hankittua osaamistaan. Iän myötä olen itsekin alkanut yhä enemmän arvostamaan näitä harmaita panttereita. Minulla ei (aikanaan) aloittaessani sellaista ollut lähelläni, enkä valitettavasti ymmärtänyt mistään etsiä. Menin siis sitä yrityksen ja erehdyksen perinteistä, opettavaa ja välillä vähän tuskallistakin reittiä. Olen parhaillaan mukana hankkeessa, jossa pyritään lisäämään mm. korkeakoulumaailman ja yrityselämän välistä yhteistyötä vihreän talouden saralla. Se lähti puolivahingossa liikkeelle eräässä tilaisuudessa, kun puhujan sanat osuivat paikalla olleeseen yrittäjään. Mukaan on saatu jo monenlaisia toimijoita, joilla kaikilla on sama tavoite; edesauttaa uusien yrityksen syntymistä ja kasvamista. Tätä kautta saadaan työpaikkoja, verotuloja ja sitä jaettavaa yhteistä hyvää. Jokainen voi omalta pieneltä osaltaan vaikuttaa asioihin. Kaveria, naapuria, yhteistyökumppania tai jopa kilpailijaa voi usein auttaa jollakin pienellä asialla, joka voi johtaa osaltaan johonkin isompaankin. Joskus se hyvä tulee takaisinkin mitä kummallisimpia reittejä, vaikka sen varaan ei pidä laskeakaan. Esimerkiksi me teemme läheistä yhteistyötä yhden lakitoimiston kanssa. Ulkopuolinen voisi pitää sitä kummallisena, olemmehan me ainakin periaatteessa toistemme kilpailijoita. Heillä on kuitenkin omat painopistealueensa, meillä omamme. Sparraamme usein puhelimitse toisiamme oikeudellisissa kysymyksissä, kommentoimme dokumentteja (ilman asiakkaiden nimiä) ja vaihdamme kokemuksia. Kyseessä on mitä suurimmassa määrin win-win tilanne. Tämä tietysti edellyttää luottamusta ja avointa, modernia ajatustapaa. Jos kaikki me suomalaiset opimme hyödyntämään tätäkin kautta kaikkea sitä osaamista ja niitä ideoita, joita meillä on, puheenjohtaja Sipilän kaipaama 5 % tuottavuusloikka on täysin mahdollinen, eikä edes mikään yläraja. Asioita ei vaan pitäisi ajatella nollasummapelinä. Kannustan siis meitä kaikkia perinteiset toimiala-, sukupolvi- ym. rajat ylittävään yhteistyöhön. Voitettavaa on paljon, hävittävää tosi vähän. Aurinkoisia lomapäiviä toivotellen, Timo Heikkilä päätoimittaja, yrittäjä P.S. Mekin otamme mielellämme vastaan vinkkejä oman toimintamme kehittämiseksi yhä asiakasystävällisempään suuntaan. Asiakas on kuitenkin usein se, joka huomaa ensimmäisenä kaikenlaiset pullonkaulat. 2
Tässä lehdessä 4 Alisuoriutuminen työsopimuksen päättämisperusteena 14 Anna Ansamaa on Asianajotoimisto Heikkilä & Co:n tuorein asianajaja 6 Oikeudenkäynnissä ensimmäistä kertaa 16 Eräs yrityskauppa ja siitä seurannut riita. Mitä voimme oppia? 8 Nasta yhteistyö 18 Ajankohtaisia oikeustapauksia 10 Asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuu ja osakkeenomistajan hallinnassa olevien tilojen ennallistamisvelvollisuus 12 Omistuksenpidätysehdosta irtaimen tavaran kaupassa ASIANAJOTOIMISTO Heikkilä & Co:n sidosryhmälehti H-Hetki Päätoimittaja: Timo Heikkilä Julkaisija: Asianajotoimisto Heikkilä & Co Oy Ulkoasu: Mainostoimisto IPAmark Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mia.holst@heikkilaco.fi Kotisivut: www.heikkilaco.fi Turun toimisto: Linnankatu 11 b, 20100 Turku Puh. 010 289 9400, Fax 02 233 4300 Helsingin toimisto: Bulevardi 7, 00120 Helsinki Puh. 010 289 9400 3
Alisuoriutuminen työ päättämisperusteena Alisuoriutuminen on melko uusi termi työoikeudessa. Missään ei tarkasti määritellä mitä alisuoriutumisella tarkoitetaan. Alisuoriutuminen saattaa ilmetä monella eri tavalla. Mm. työnantajan asettamista tavoitteista jääminen, työnteon hitaus tai työtuloksen heikkous voivat ilmentää työntekijän alisuoriutumista. 4 Työsopimuslaki ei tunne alisuoriutumisen käsitettä. Kyse on yleensä työvelvoitteen mahdollisesta rikkomisesta tai laiminlyönnistä tai työntekijästä itsestään johtuvien työntekoedellytysten puuttumisesta tai niiden muuttumisesta, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Lain mukaan irtisanomisperusteen tulee aina olla asiallinen ja painava. Alisuoriutuminen työsopimuksen päättämisperusteena oikeuskäytännössä Kysymys työntekijän alisuoriutumisesta työsuhteen päättämisperusteena on ollut monesti oikeuden ratkaistavana. Viimeisin korkeimman oikeuden ratkaisu asiasta on KKO 2014:98. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko työnantajalla oikeus irtisanoa kodinkonemyyjänä työskennelleen työntekijän työsopimus sillä perusteella, että tämän myyntikateprosentti oli kahden varoituksen jälkeenkin ollut liian alhainen. Työnantajan mielestä kateprosentin jatkuva heikko taso oli yksinään niin painava peruste työsuhteen päättämiselle, että irtisanotun työntekijän muut hyvät ominaisuudet (työntekijä oli mm. saavuttanut euromääräiset myyntitavoitteensa sekä suoriutunut asiakaspalvelutyöstä hyvin) eivät voineet muuttaa tilannetta. Varoitukset saatuaan työntekijä oli parantanut myyntikateprosenttiaan, vaikka hänen tuloksensa oli edelleen jäänyt heikommaksi kuin muilla. Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että työnantaja voi antaa määräyksiä siitä, miten työtä on tehtävä ja mihin työtehtäviin työntekijän on erityisesti keskityttävä. Työnantaja voi myös asettaa työntekijälle työn tuloksellisuutta koskevia tavoitteita ja mitata työtekijän suoriutumista työssään erilaisilla määrällisillä tai taloudellista tulosta kuvaavilla mittareilla. Työnantaja ei kuitenkaan voi liittää asettamiinsa tulostavoitteisiin tai valitsemiinsa mittareihin uhkaa työsuhteen irtisanomisesta. Työsuhteen irtisanomisperusteita koskevat lainsäännökset ovat pakottavaa oikeutta työntekijän eduksi, eikä työnantaja voi määräyksillään tai tavoitteita asettamalla laskea irtisanomiskynnystä Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenee, että vaaditun työtuloksen saavuttamatta jääminen voi olla irtisanomisperuste lähtökohtaisesti vain, jos se on johtunut työntekijän viaksi katsottavasta syystä. Tulostavoitteen tulee lisäksi olla kohtuullinen suhteutettuna kyseisen työntekijän asemaan ja hänen mahdollisuuksiinsa vaikuttaa tulokseen. Mikäli työntekijä ei saavuta asetettuja tavoitteita tai suoriutuu työstään tulosmittareiden valossa muita heikommin, työnantajan tulee edelleen selvittää, mistä alisuoriutuminen johtuu, ja antaa selvät ohjeet siitä, miten työntekijä voi saavuttaa tulostavoitteet. Korkein oikeus totesi perusteluissaan myös, että laskennalliset tulostavoitteet saattavat osoittaa vakavia puutteita työntekijän työnsuorituksessa silloin, kun työpanos pääasiallisesti kohdentuu määrällisesti laskettavaan tulokseen. Sen sijaan työnjohdon ja henkilöstöhallinnon tarpeita varten suunnitellut taloudelliset ja laskennalliset mittarit eivät ole omiaan osoittamaan, onko työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä tapahtunut Korkein oikeus katsoi myös, ettei yksi laskennallinen mittari anna luotettavaa ja riittävän kattavaa käsitystä työntekijän suorituksesta kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa korkein oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, ettei työntekijällä ollut mahdollisuutta vaikuttaa myytävien tuotteiden katteisiin, koska työntekijän oli myytävä myös huonokatteisia tuotteita. Korkein oikeus katsoi, ettei työnantajalla ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanomiselle, kun matala kateprosentti ei yksinään osoittanut myyjän työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä.
sopimuksen Anna Ansamaan toimenkuvaan kuuluvat erityisesti konkurssi- ja työoikeusasiat. ANNA ANSAMAA Työtuomioistuin päätyi työnantajan kannalta päinvastaiseen lopputulokseen ratkaisussa TT 2001 43. Kyseisessä tapauksessa ostoreskontranhoitajana työskennelleen työntekijän aikaansaannos oli huomautuksista ja varoituksista huolimatta jäänyt olennaisesti alle työntekijältä kohtuudella edellytettävän tason. Työpaikalle oli hankittu uusi atk-ohjelma, ja työnantaja oli järjestänyt tähän liittyen kaikille työntekijöille koulutusta uusien tehtävien oppimiseksi. Kyseinen työntekijä oli osallistunut koulutukseen ja hän oli myös saanut erityistä lisäopetusta. Tästä huolimatta hänen työskentelynsä oli ollut hidasta ja ryhmän yhteistyöhön sopeutumatonta. Työnantajan aloitteesta oli pyritty selvittämään puutteellisen työkyvyn mahdolliset terveydelliset syyt sekä löytämään hänelle paremmin soveltuvia tehtäviä. Työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla oli olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ollut riittävät perusteet pyrkiä siirtämään työntekijä toiseen tehtävään ja työntekijän kieltäydyttyä tarjotusta tehtävästä, irtisanoa hänen työsopimuksensa. Irtisanomistilanteessa kokonaisharkinta ratkaisee Yhteenvetona voidaan todeta, että alisuoriutumiseen liittyvän irtisanomisperusteen yhteydessä työnantaja tulee pystyä näyttämään mm. että työntekijälle asetetut tavoitteet eivät ole epärealistisia tai kohtuuttomia. Työnantajan on myös näytettävä, että työntekijä on suoriutunut työtehtävistään muihin vastaavaa työtä tekeviin verrattuna heikommin, ja että tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen on ollut työntekijästä johtuvat syy. Työsopimuslain mukaan työntekijää ei pääsääntöisesti saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Tärkeää on huomata, että irtisanomiskynnys ei ylity pelkästään esim. heikon työtuloksen vuoksi. Vaaditun tuloksen saavuttamatta jääminen voi korkeimman oikeuden vahvistaman kannan mukaan olla irtisanomisperuste vain, jos se on johtunut työntekijän viaksi tai laiminlyönniksi katsottavasta syystä. Työnantajan velvollisuutena on aina ensin yrittää selvittää mistä työntekijän alisuoriutuminen johtuu, ja pyrkiä ratkaisemaan tilanne opastamalla työntekijää tai sijoittamalla työntekijä hänelle paremmin soveltuviin tehtäviin. Viime kädessä irtisanomiskynnyksen ylittymisen arvioiminen perustuu aina kokonaisharkintaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun työnantaja harkitsee työntekijän irtisanomista, on hyvä käydä perusteet, niiden riittävyys ja asiaan liittyvät menettelylliset kysymykset asiantuntijan kanssa läpi. Näin voidaan välttää mahdollinen kallis ja aikaa vievä oikeusprosessi. Aina asian riitautumista ei voida estää, mutta myös tällöin asiantuntija-apuun turvautuminen jo ennen irtisanomispäätöstä auttaa rajoittamaan ja hallitsemaan asiaan liittyviä taloudellisia riskejä. 5
Oikeudenkäynnissä ensimmäistä kertaa? Asianajajien arkeen kuuluu asiakkaiden avustaminen oikeudenkäynneissä. Asianajajalle kotipaikan käräjäoikeuden turvamiehet tai kahvilan työntekijät tulevat nopeasti tutuiksi, koska asianajaja käy niin useasti tuomioistuimessa esiintymässä. Asianajajan asiakkaille oikeudenkäynti on taas yleensä ainutkertainen kokemus. Työssämme olemme havainneet, että asiakkaiden käsitykset ja kokemukset oikeudenkäynneistä vaihtelevat paljon. Käsitys oikeudenkäynnistä on mielikuviin perustuvaa Amerikkalaiset tv-sarjat muokkaavat hyvin voimakkaasti tavallisen suomalaisen käsitystä oikeudenkäynneistä. Vastalauseet, tunteisiin vetoavat puheenvuorot, juryt tai tuomareiden käyttämät peruukit luovat kuvan siitä, mitä oikeudenkäynti on. Toisaalta suomalaisessa julkisessa keskustelussa keskitytään käsittelemään pääasiassa suurta yleisöä kiinnostavia rikostapauksia yritysten välillä käytävien riita-asioiden kustannuksella. Suomessa oikeudenkäyntien luonne on kuitenkin yleensä huomattavasti asiapitoisempi ja neutraalimpi kuin yleisesti luullaan. Nykyiset riita-asioiden oikeudenkäynnit ovat monesti keskustelevia ja vapaamuotoisia. Suomalaisessa oikeudenkäynnissä riitelevät huomattavasti enemmän asiat kuin ihmiset. Yleensä riita-asioiden oikeudenkäynnissä paikalla on yksi tai kolme tuomaria ja tämän lisäksi sihteeri. Oikeudenkäynneistä vain murto-osa päätyy millään tavalla julkisuuteen ja yleisöäkin oikeudenkäynnissä on vain poikkeustapauksissa. Läsnä ovat yleensä asianosaiset, heidän avustajansa ja tuomioistuimen henkilökuntaa. Keskustelu käräjäsalissa pyritään pitämään mahdollisimman asiallisena ja esimerkiksi osapuolten kielenkäytön tulee olla tilaisuuteen sopivaa. Yleensä asianosaisten tunnereaktiot jäävätkin oikeussalin ulkopuolelle. Poikkeuksiakin toki löytyy ja sen vuoksi oikeudenkäyntiin osallistuvat joutuvat esimerkiksi turvatarkastukseen oikeustaloon astuessaan. Oikeudenkäyntiin valmistautuminen Oikeudenkäynti on riidanratkaisussa viimeinen vaihtoehto hakea osapuolten välillä epäselvään oikeustilaan ratkaisua. Siinä vaiheessa, kun asiaa aletaan käsittelemään suullisessa oikeudenkäynnissä, on osapuolten välillä takana jo pitkä prosessi kirjelmöintiä ja mahdollisia sovintoneuvotteluita. Asiakkaalle tekee oikeudenkäynnistä stressaavan se, että oikeudenkäynti on tilanteena usein uusi. Asiakas ei tiedä sitä, mitä tuomioistuimessa on odotettavissa. Asiakasta jännittää oikeudenkäyntiä koskeva tilanne, hänen omat puheenvuoronsa ja tietysti asian lopputulos. Asianajajalla on tärkeä rooli asiakkaansa valmistelemisessa oikeudenkäyntiä varten. Asiakkaan on hyvä tietää oma roolinsa ja se, miten oikeudenkäyntiin on syytä valmistautua asianmukaisesta pukeutumisesta lähtien. Omalta asianajajalta on syytä kysyä kaikki kysymykset, jotka oikeudenkäyntiä koskien askarruttavat. Asianajajan ja asiakkaan on syytä tavata ennen oikeudenkäyntiä ja valmistautua huolellisesti asiakkaan 6
puheenvuoroihin oikeudenkäynnissä. Asiakkaan ja asianajajan välillä vallitseva luottamus on erityisen tärkeää tuomioistuinkäsittelyssä ja siihen valmistautumisessa. Todistelutarkoituksessa kuultava asianosainen joutuu todistamaan oikeudessa. Asianosaisen todistaminen tarkoittaa sitä, että oma asiamies, vastapuolen asiamies ja joissain tilanteissa tuomari esittävät asianosaiselle kysymyksiä. Oman asiamiehen esittäessä kysymyksiä asiakkaalleen, on vastuu kuulustelusta vahvasti asiamiehellä, jonka tulee pyrkiä saamaan asiakkaansa tuomaan esiin asian ratkaisun kannalta tärkeät seikat esiin. Sen sijaan vastapuolen asiamiehen tavoitteena on saada asianosainen kertomaan asiakkaan kannalta epäedullisia seikkoja tapahtumista. Kysymykset saattavat olla tämän johdosta kiusallisia tai jopa painostavia. Vastapuolen kuulustelusta selviää parhaiten keskittymällä puhumaan totta. Suomalainen oikeudenkäynti voi olla myös miellyttävä kokemus Suomalaiset tuomarit ovat osaavia, puolueettomia ja asiallisia. Hyvän asianajajan valinnut asiakas voi luottaa siihen, että hänen asiassaan päästään niin hyvään lopputulokseen kuin demokraattisessa oikeusvaltiossa on mahdollista päästä. Hyvä asianajaja ja tuomari puhuvat oikeudellisesti samaa kieltä. Tämä on omiaan edesauttamaan järkevään lopputulokseen pääsemistä. Kommunikaatio vastapuolen kanssa voi olla parhaimmillaan miellyttävää ja asiakeskeistä. Asiakkaan näkökulmasta luotettava, rauhallinen ja asiansa osaava asianajaja vähentää oikeudenkäyntiin liittyvää stressiä ja mielipahaa huomattavan paljon. Hyvän asianajajan valinnut asiakas nukkuu oikeudenkäyntiä edeltävän yön rauhassa. ARI HORSTI Ari Horstin toimenkuvaan kuuluvat erityisesti riidanratkaisu ja insolvenssi. 7
8 Nasta yhteistyö
Saul Goodman, Scason Oy:n toimitusjohtaja Roope Kemppainen vastaa kysyttyäni häneltä kumpi on kovempi fiktiivinen lakimies; Breaking Badin Saul Goodman vai kaikkien ikäihmisten rakastama Benjamin Matlock. Samalla mies kuitenkin painottaa, että yhteistyö Scason Oy:n ja Heikkilä & Co:n välillä on täysin erilaista kuin näillä kahdella sankarilla on omien asiakkaidensa kanssa. Scason Oy on pitkän linjan rengasnastojen valmistaja sekä renkaiden maahantuoja. Yritys työllistää tällä hetkellä 34 henkeä, joista kolme työskentelee toimiston puolella, kuusi myynnissä, kolme varastossa ja loput nastatuotannon puolella. Suurin osa työsuhteista on todella pitkiä. Toimitusjohtaja Kemppainen toteaakin ylpeänä, että monet työntekijät ovat olleet yrityksen palveluksessa reilut kaksikymmentä vuotta. Renkaat ja nastat viedään meiltä pääasiassa Pohjoismaihin ja Venäjälle, Kemppainen sanoo ja selventää Scasonin toimintaa. Varsinkin Venäjän suuntaan Heikkilä & Co:sta on ollut iso apu. Heillä on hyvä käsitys Venäjällä tehtävästä kaupasta ja käytettävissä yhteistyökumppaneita, jotka voivat avustaa Venäjän lainsäädäntöön liittyen. Pitkäaikaista yhteistyötä Roope Kemppainen kertoo aloittaneensa nykyisessä työtehtävässään jo vuonna 1992. Heikkilä & Co oli jo silloin mukana meidän toiminnassamme, hän kertoo. Hän korostaa pitkän yhteistyön merkitystä. Sitä samaa, joka leimaa kaikkea Scasonin toimintaa aina asiakassuhteista pitkiin työsuhteisiin. Pitkäaikainen yhteistyö antaa mahdollisuuden molempien osapuolten työrauhaan, Kemppainen sanoo. Ei tarvitse aina olla tarkistamassa, että meneekö hommat nyt oikein. Huolellista toimintaa Scasonin kaupankäynti on isojen volyymien business-to-business- kauppaa. Siksi ostajien taustat on aina tarkastettava huolella ja kaikki yrityksen sopimukset laaditaan lakifirman avulla. Kemppainen kiitteleekin yhteistyötä ja toteaa, että yleensä sopimuspaperi tuodaan sellaisena hänen pöydälleen, ettei hänen tarvitse kuin sanoa OK. On todella hyvä, että pystyy luottamaan asianajotoimistoon, Kemppainen sanoo. Jää sitten aikaa keskittyä muuhun tekemiseen. Tehokasta perintää Heikkilä & Co avustaa Scason Oy:tä myös velkojen perinnässä. Kemppainen korostaa kaiken alkavan aina kauppakumppanien taustojen tarkistamisesta. Toki siinä auttaa pitkä kokemus alalta ja asiakastuntemus, Kemppainen sanoo. Rengasalalla on myös pienet piirit ja yleensä kaikki tuntee kaikki. Joskus asiat ja tapahtumat poikkeavat kuitenkin suuresta suunnitelmasta ja joudutaan turvautumaan perintään. Siinä he ovat todella ripeitä ja tehokkaita Kemppainen sanoo. Yhdessä eteenpäin... Kysyessäni Kemppaiselta Scason Oy:n tulevaisuudennäkymiä, hän kääntää katseensa itään. Venäjän muuttuva lainsäädäntö avaa mahdollisuuksia siihen suuntaan, Kemppainen kertoo. Edes EU:n pakotteet eivät ole hillinneet Scasonin myyntiä Venäjälle. Ne näkyvät korkeintaan siinä, että tehdään aiempaa lyhyempiä diilejä, Kemppainen selittää tilannetta. Tulevaisuudessa Kemppainen olettaakin myynnin keskittyvän yhä enemmän Venäjälle. Hän toivoo tasaista kasvua ja uskoo Heikkilä & Co:n olevan tärkeä yhteistyökumppani tulevaisuudessakin....yhä pienenevässä maailmassa Maailma pienenee globalisaation myötä jatkuvasti. Tilanne muuttuu ja elää myös rengasalalla. Toimitusjohtaja Kemppainen tiedostaa tämän. Hän korostaa Scasonin olevan yritys, joka ostaa raaka-aineensa ympäri maailmaa aina Kaukoitää myöten ja myy lopputuotteensa Venäjälle ja Pohjoismaihin. Tällaisessä tilanteessa on Kemppaisen mukaan äärimmäisen tärkeää, että yrityksellä on mukanaan kumppani, joka tuntee sopimusjuridiikan kansainväliset ja kansalliset koukerot. Kirjoittanut: Jyri Huhtala 9
ja osakkeenomistajan tilojen ennallista Asunto-osakeyhtiön Yhtiön kunnossapitovastuu Asunto-osakeyhtiölain mukaan yhtiön vastuulle kuuluvat korjaustarpeet, jotka ilmenevät huoneistoja rajoittavien pintojen ulkopuolella. Yhtiö vastaa siten esimerkiksi piha-alueista, rakennuksen rakenteista, eristeistä sekä lämmitys-, sähkö-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muista näiden kaltaisista perusjärjestelmistä. Yhtiöllä on lisäksi velvollisuus korjata osakkeenomistajan hallinnassa olevien tilojen sisäosat, jotka vahingoittuvat yhtiön vastuulla olevan rakennuksen osan vaurioitumisen vuoksi tai, jos sisäosat vaurioituvat yhtiön vastuulle kuuluvaa rakennuksen osaa korjattaessa tai huollettaessa. Esimerkiksi silloin, kun vesiputkien korjaamisen vuoksi joudutaan purkamaan seinärakennetta, yhtiö vastaa lähtökohtaisesti tilojen sisäosien saattamisesta purkua edeltäneeseen tilaan. Mihin laatutasoon yhtiön on ennallistettava tilat? Osakkeenomistaja on saattanut tehdä tai teettää rakenteellisia tai sisustuksellisia lisäyksiä hallinnassaan oleviin tiloihin. Esimerkiksi kylpyhuoneen alkuperäisen muovimaton tilalle on saatettu vaihtaa lattialaatat ja samassa yhteydessä asentaa lattialämmitys. Kun yhtiö sittemmin suorittaa tällaisissa tiloissa vastuulleen kuuluvia korjaustöitä, vaikean kysymyksen muodostaa se, mihin laatutasoon yhtiön on ennallistettava tilat? Lain esitöiden mukaan asunto-osakeyhtiön ennallistamisvelvollisuutta arvioidaan niin sanotun perustason perusteella. Tällä tarkoitetaan korjaushetkellä tavanomaiseksi katsottavaa yhtiöjärjestyksestä ilmenevän käyttötarkoituksen mukaista tasoa, jonka yhtiö on valinnut noudatettavaksi joko nimenomaisesti tai hiljaisesti käytännön myötä. Perustaso on yhtiökohtainen eikä perustason määrittelylle ole asetettu lainsäädännössä tai muodostunut oikeuskäytännössä yleistä standardia. Perustaso voi määräytyä huoneiston alkuperäisen tason, yhtiön peruskorjauksessa omaksuman tason, aiemman vastaavassa tilanteessa tehdyn korjauksen tai nimenomaisen päätöksen mukaisesti. Lähtökohtana on yleensä pidettävä sitä tasoa, jonka yhtiö on peruskorjauksen yhteydessä hyväksynyt tai jonka yhtiö on vastaavia korjauksia rakennuksessa tehdessään ottanut käytännöksi. Yhtiön toteuttamaa korjausta voidaan yleensä pitää lähtökohtaisesti osoituksena siitä, että yhtiö on hyväksynyt tietynlaisen korjaustason niin sanotuksi perustasoksi. Esimerkiksi, jos huoneiston kylpyhuoneen seinät ja lattiat ovat alkujaan olleet muovimattoa ja kylpyhuoneet uusitaan linjasaneerauksen yhteydessä siten, että muovipinnoitteen tilalle vaihdetaan nykyisiä rakentamismääräyksiä vastaava vedeneritys ja laattapinnoitus, perustaso määräytyy korjatun tason mukaiseksi. Yhtiön on tällöin jatkossa korjauksia suorittaessaan noudatettava vastaavaa tasoa kaikissa tulevissa korjauksissa. Mikäli yhtiössä ei ole vielä toteutettu vastaavia korjauksia eivätkä viranomaismääräykset edellytä muuta, perustaso määräytyy lähtökohtaisesti huoneiston alkuperäisen tason mukaisesti. Perustason määrittelyssä on otettava huomioon myös yhtiöjärjestyksen mukainen huoneiston käyttötarkoitus. Mi- 10
kunnossapitovastuu hallinnassa olevien misvelvollisuus käli huoneisto on yhtiöjärjestyksen mukaan asuinhuoneisto, pintojen ennalleen saattamista koskeva yhtiön vastuu vesivahinkotilanteessa muodostuu varsin erilaiseksi kuin huoneiston yhtiöjärjestyksen mukaisen käyttötarkoituksen ollessa varasto. Edellä kerrotun mukaisesti perustasoa määriteltäessä ei huomioida osakkeenomistajan huoneistoon tekemiä tai teettämiä rakenteellisia tai sisustuksellisia lisäyksiä. Näin ollen osakkeenomistajan itse tekemät tai teettämät muutokset jäävät osakkaan itsensä vastattaviksi. Yhtiö ei kuitenkaan voi omalla korjauskäytännöllään muuttaa perustasoa alkuperäistä tasoa heikommaksi. Yhtiön on korjaustöitä suorittaessaan huomioitava hyvä rakennustapa ja velvoittavat viranomaismääräykset. Yhtiö ei voi alittaa hyvän rakennustavan ja määräysten edellyttämää vähimmäistasoa vetoamalla alkuperäiseen tasoon tai noudattamaansa käytäntöön. On kuitenkin hyvä huomata, että uudisrakentamista ja korjausrakentamista koskevat eri viranomaismääräykset. Tämän vuoksi yhtiön ei välttämättä tarvitse noudattaa perustasona sellaisten standardien ja määräysten mukaista tasoa, jotka eivät kyseisessä korjaustilanteessa ole sitä velvoittavia, vaikka tällaisia määräyksiä uudisrakentamisessa noudatettaisiinkin yleisesti. Kustannukset ratkaisevat Asunto-osakeyhtiölain esitöiden mukaan yhtiön ennallistamisvelvollisuuden ratkaisee viime kädessä se, minkälaiset kustannukset korjaamisesta tai ennalleen saattamisesta aiheutuisi, ei rakennustekninen toteutusvaihto. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhtiö vastaa niistä kustannuksista, joita aiheutuisi tilojen ollessa yhtiön noudattaman perustason mukaiset. Mikäli osakkeenomistaja on tehnyt tai teettänyt rakenteellisia tai sisustuksellisia lisäyksiä ja niiden johdosta korjauskustannukset ovat merkittävästi suuremmat kuin perustason mukaisia tiloja korjattaessa, osakkeenomistaja vastaa itse niiden kunnossapidosta ja ennalleen saattamisesta aiheutuvista lisäkustannuksista. Vastaavasti osakkeenomistaja vastaa merkittävistä ylimääräisistä kustannuksista, joita tällaisten rakenteellisten tai sisustuksellisten lisäysten purkamisesta mahdollisesti aiheutuu yhtiölle. On kuitenkin huomattava, että osakkeenomistajalla on pääsääntöisesti oikeus valita, millaisena hän huoneistonsa sisäosat haluaa pitää. Mikäli osakkeenomistaja korvaa mahdollisen kustannusten erotuksen, asunto-osakeyhtiöiden hyvän hallintotavan mukaista on, että yhtiö myötävaikuttaa työn toteuttamiseen osakkeenomistajan haluamalla tavalla. TUOMAS KOIVUNIEMI Tuomas Koivuniemen toimenkuvaan kuuluu yksityis- ja yritysasiakkaiden avustaminen riidanratkaisussa. 11
Omistuksenpidätysehdosta irtaimen tavaran kaupassa Omistuksenpidätyksestä on nimenomaisesti sovittava ostajan ja myyjän välillä, jotta ehto sitoisi ostajaa. Omistuksenpidätysehto myyjän turvana Yritysten välisiin kauppasopimuksiin on toisinaan merkitty lauseke, jonka mukaan: Omistusoikeus kaupan kohteena olevaan omaisuuteen siirtyy ostajalle vasta, kun kauppahinta on kokonaan maksettu. Kyseessä on omistuksenpidätysehto. Seuraavassa perehdytään erityisesti siihen, milloin tällainen ehto voi tulla elinkeinonharjoittajana toimivaa ostajaa sitovaksi ja mitä merkitystä tällaisella ehdolla on myyjän kannalta esimerkiksi ostajan konkurssitilanteessa. Omistuksenpidätysehdon sitovuudesta Vaikka omistuksenpidätys on merkittävä kauppasopimuksen ehto, ei laissa juuri ole sitä koskevia säännöksiä. Omistuksenpidätyksestä on nimenomaisesti sovittava myyjän ja ostajan välillä, jotta ehto sitoo ostajaa. Tämä toteutuu esimerkiksi silloin, kun myyjä ja ostaja ovat solmineet kirjallisen ja molempien osapuolten allekirjoittaman 12 kauppakirjan, jossa on sovittu omistuksenpidätyksestä. Sen sijaan myyjän yksipuoliseen tiedonantoon, kuten laskuun tai tilausvahvistukseen merkityn omistuksenpidätysehdon ei pääsääntöisesti voida katsoa sitovan ostajaa. Pitäisikö ostajan kuitenkin reklamoida myyjän lähettämään laskuun tai muuhun myyjän lähettämään asiakirjaan merkitystä omistuksenpidätysehdosta, mikäli ei halua ehtoa sitovaksi osapuolten välillä? Tällaista velvollisuutta ostajalle ei yleensä voida asettaa. Poikkeuksellisesti reklamaatiovelvollisuus voi syntyä silloin, kun kaupan osapuolet toimivat pitkäaikaisessa tai toistuvassa liikesuhteessa. Mikäli ostaja on epävarma myyjän yksipuoliseen ilmoitukseen merkityn ehdon sitovuudesta, kannattaa hänen reklamoida siitä myyjälle, mikäli ei halua ehtoa sitovaksi osapuolten välillä. Pidättämällä kaupan kohteen omistusoikeuden, myyjä saa suojaa ostajan velkojia vastaan. Tämä toteutuu kuitenkin ainoastaan, mikäli ehdosta on sovittu ennen kuin kaupan kohteena olevan tavaran hallinta on luovutettu. Ratkaisevaa sitovuuden kannalta ei siten ole se, onko omistuksenpidätysehdosta sovittu ennen kaupantekoa vai sen jälkeen. Sitooko vakioehtoihin sisältyvä omistuksenpidätysehto ostajaa? Omistuksenpidätysehto voi sisältyä myös myyjän laatimiin yleisiin sopimusehtoihin eli vakioehtoihin. Tällöin omistuksenpidätysehto voi sitoa ostajaa, mikäli vakioehtojen katsotaan muutoinkin tulleen osaksi osapuolten välistä sopimusta. Jos vakioehdot eivät ole olleet käsillä sopimusta tehtäessä eikä ostajalla olisi muutenkaan ollut mahdollisuutta tutustua niihin, ei vakioehtoihin sisältyvä omistuksenpidätysehto sido ostajaa. Tämä ilmenee mm. korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1993:45. Jos tilausvahvistuksessa on viitattu yleisiin sopimusehtoihin ja kerrottu mistä nämä ehdot ovat saatavilla, on ostajalla useimmiten ollut mahdollisuus selvittää eh-
tojen sisältö. Vakioehtojen sitovuus yksittäisessä riitatilanteessa ratkeaa kuitenkin tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Ostajaa sitoviin vakioehtoihin sisältyvä omistuksenpidätysehto sitoo ostajaa, mikäli ehto ei ole ollut yllättävä. Kenelle kuuluu näyttötaakka? Myyjän ja ostajan välillä saattaa kaupanteon jälkeen syntyä riitaa omistuksenpidätysehdon sitovuudesta. Tuolloin myyjän tulee näyttää toteen, että kauppaa tehtäessä on sovittu omistuksenpidätysehdosta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1994:113 katsottiin, ettei myyjä ollut näyttänyt, että metallityökoneiden kauppaa tehtäessä olisi sovittu omistuksenpidätysehdosta. Korkein oikeus katsoi, ettei tavaran toimituksen jälkeen ostajalle lähetettyyn laskuun merkitty omistuksenpidätystä koskeva lausuma sitonut ostajaa. Samoin korkein oikeus katsoi myöhemmin kaupan kohteesta omistuksenpidätysehdoin tehdyn osamaksusopimuksen ostajaa sitomattomaksi. Omistuksenpidätysehto ja ostajan konkurssi Konkurssilain 5 luvun 6 :n mukaan velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta, ei kuulu konkurssipesään. Ostajaa sitovalla omistuksenpidätysehdolla saattaa siten olla merkittäviä vaikutuksia ostajan ajautuessa konkurssiin. Asiaa voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä: Yhtiö A on myynyt yhtiö B:lle henkilöauton siten, että ostaja on maksanut kaupantekohetkellä autosta ainoastaan käsirahan. Osapuolet ovat sopineet omistuksenpidätysehdosta kaupanteon yhteydessä, jolloin auton hallinta on myös luovutettu yhtiö B:lle. Yhtiö B asetetaan kaupanteon jälkeen loppukauppahinnan jo eräännyttyä konkurssiin. Konkurssipesällä on tuolloin oikeus tulla ostajan sijaan irtainta omaisuutta koskevaan kauppaan. Konkurssipesä päättää käyttää sijaantulo-oikeuttaan ja konkurssipesän on siten kaupan purkamisen uhalla maksettava erääntynyt kauppahintavelka viivästyskorkoineen. Vaihtoehtoisesti konkurssipesä olisi voinut olla käyttämättä sijaantulo-oikeuttaan ja vaatia kaupan purkamista. Tällöin myyjän olisi tullut ottaa kaupan kohteena ollut henkilöauto takaisin ja maksaa käsiraha takaisin konkurssipesälle. CARITA HULMA Carita Hulma on perehtynyt erityisesti prosessi- ja osakeyhtiöoikeuteen. 13
14
Anna Ansamaa on Asianajotoimisto Heikkilä & Co:n tuorein asianajaja Anna Ansamaa on työskennellyt Asianajotoimisto Heikkilä & Co:ssa vuodesta 2009 lähtien. Alusta saakka hänen toimenkuvaansa ovat kuuluneet konkurssiasiat. Vuosien varrella työnkuvani on toki monipuolistunut. Konkurssipesien hoitamisen lisäksi myös erityyppiset riita-asiat ovat tulleet tutuksi. Toimistomme hoitaa liikejuridiikkaa laajasti ja toimeksiantoja tulee mm. sopimus-, vahingonkorvaus- ja työoikeusasioihin liittyen. Ansamaa tulee kaksikielisestä perheestä ja on opiskellut sekä suomeksi että ruotsiksi. Peruskoulun ja lukion kävin ruotsiksi ja suoritin oikeusnotaarin tutkinnon Åbo Akademissa. Oikeustieteen maisterin tutkinnon suoritin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Kaksikielisyys on tietysti aina etu, vaikka työkielenä käytänkin pääosin suomea. Asianajajatutkinto on työläs, mutta opettavainen Asianajajan tittelin Ansamaa sai maaliskuun alussa. Asianajajatutkintoa on viime vuosina uudistettu voimakkaasti. Asianajajaksi pyrkivälle uudistus merkitsee aiempaa enemmän tutkinnon eteen tehtävää työtä. Asianajajatutkinto käsittää nykyään kolme osaa: kirjallisen kokeen, asianajotoiminnan eettisiä ja käytännön kysymyksiä käsittelevän kaksipäiväisen koulutustilaisuuden sekä oikeudenkäyntitaitojen perusteita käsittelevän opintokokonaisuuden. Viimeksi mainittu koostuu etukäteistehtävistä ja kaksipäiväisestä koulutustilaisuudesta. Koin asianajajatutkinnon suorittamisen urani kannalta tärkeäksi. Tutkinto on arvostettu ja sen läpäiseminen osoittaa asianajotoiminnan perusteita koskevien säännösten ja ohjeiden sekä hyvän asianajotavan vaatimusten tuntemista. Tutkinnon eri osat olivat erittäin opettavaisia, varsinkin oikeudenkäyntiosa, joka huipentui kaksipäiväiseen oikeustapausharjoitukseen. Sen päätteeksi saimme kokeneilta kollegoilta arvokasta palautetta omasta esiintymisestämme. Monipuolisuus on parasta juristin työssä Ansamaa on syntyperäinen turkulainen ja viihtyy hyvin perheineen Turussa. Olen onnekas, että löysin heti valmistumisen jälkeen mieluisan työpaikan Turusta. Vuosikurssiltani suurin osa joutui muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle. Ansamaan 6- ja 3-vuotiaat tyttäret pitävät huolen siitä, ettei vapaa-ajalla ole puutetta tekemisestä. Tykkään myös ulkoilla, käydä salilla ja jumpissa. Toiminnallinen harjoittelu on uusin innostukseni. Liikunnasta saa positiivista fiilistä ja jaksamista työhön ja arkeen. Juristin työssä parasta Ansamaan mielestä on työn monipuolisuus. Isoissa pääkaupunkiseudun toimistoissa juristi voi erikoistua hyvinkin kapeaan juridiikan erityisalaan. Maakunnassa toimivalle toimistolle tämän tyyppinen erikoistuminen ei ole mahdollista, vaan pitää pyrkiä tarjoamaan asiakkaille mahdollisimman laaja-alaisia palveluja. Nuorelle juristille monipuolisuus on etu, mutta myös haaste. On mielenkiintoista päästä tekemään töitä erityyppisten juttujen parissa. Aina riittää uutta opittavaa. 15
Eräs yrityskauppa ja siitä seurannut riita Mitä voimme oppia? Lähtökohdat Osapuolina jutussa oli suomalainen A, joka myi kahden yrityksen osakekannan ruotsalaiselle B:lle. Ostettava yritys oli suomalainen vähittäiskauppaketju C Oy, joka omisti kokonaan virolaisen tytäryhtiönsä D Ou:n. D Ou oli tuotannollinen yhtiö, joka valmisti tavaraa C:lle. Osa kauppahinnasta oli vielä maksamatta C:n ajautuessa konkurssiin. Oikeudenkäynnin aihe B vaati A:lta vahingonkorvausta n. 500.000 euroa, koska väitti C:n joutuneen konkurssiin siitä syystä, että A oli pimittänyt tietoa koskien D:ssä ennen kauppaa tehtyjä suuria urakkapalkankorotuksia. Jutun ratkaisun kannalta oleellista oli se, löytyikö syy-yhteys A:n väitetyn sopimuksenvastaisen toiminnan ja B:n kärsimän vahingon välillä. Oikeudelliset kysymykset asiassa Asiassa nousi esille seuraavat oikeudelliset kysymykset: 1 Oliko B oikeutettu esittämään väitteitä kauppakirjan perusteella, vaikka ei noudattanut sen reklamaatioehtoja mm. ajan ja muodon suhteen? 2 Oliko B:llä tieto D Ou:n ennen osakekauppaa tekemistä urakkapalkankorotuksista ja kustannusrakenteesta ennen kauppakirjan allekirjoittamista? 3 Oliko ko. tiedoilla vaikutusta emoyhtiö C:lle toimitettujen tuotteiden kappalekohtaiseen hintaan ja sitä kautta C:n kannattavuuteen? 16 4 Olisiko em. urakkapalkankorotuksilla ollut vaikutusta kaupan tekemiseen tai ehtoihin siinä tapauksessa, että B:llä olisi ollut tieto niistä? 5 Milloin B oli viimeistään saanut tiedon urakkapalkankorotuksista, ellei katsota saaneen tietoa ennen kauppakirjan allekirjoittamista? 6 Pystyikö B osoittamaan, että hänelle on aiheutunut vahinkoa urakkapalkankorotuksista? 7 Pystyikö B näyttämään vahingon määrän? 8 Mistä C:n kannattavuusongelmat ja lopulta konkurssi johtuivat? Käräjäoikeuden ratkaisu asiassa Käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut antanut tietoa palkankorotuksista ennen osakekauppaa ja että tästä aiheutui B:lle vahinkoa. Käräjäoikeus katsoi tästä syystä myös, että B oli oikeutettu esittämään väitteitä kauppakirjan perusteella, vaikka ei noudattanut sen reklamaatioehtoja. Tällä perusteella käräjäoikeus kohtuullisti kauppahintaa eli B ei joutunut suorittamaan vielä maksamatta olevaa osaa. Hovioikeuden arvio annetun näytön suhteen 1 Hovioikeus totesi, että B ei ollut noudattanut kauppakirjan reklamaatioehtoja koskien mm. reklamointiaikaa, korvausvastuun ylärajaa ja A:n ilmoittamia yhteystietoja. Em. ehdoista johtuen normaalitilanteessa B ei olisi ollut oikeutettu reklamoimaan, vaikka olisikin pystynyt näyttämään vahingon. 2 Hovioikeus katsoi, että A:lla myyjänä oli tiedonantovelvollisuus ostajaa kohtaan kauppakirjan ja lojaalisuusvelvoitteen perusteella. Hovioikeus katsoi myös, ettei A ollut antanut tietoa em. seikoista. Ei löytynyt kirjallista näyttöä ja todistajien lausunnot olivat ristiriitaisia, kuten usein on. Em. syystä B:llä oli tässä tapauksessa oikeus reklamoida, vaikka ei noudattanut kauppakirjan reklamointiehtoja 3 Hovioikeus katsoi, ettei urakkapalkankorotuksilla ollut juuri mitään vaikutusta C:n kannattavuuteen eli C olisi mennyt konkurssiin joka tapauksessa. Urakkapalkkojen nimelliskorotusten tosiasiallinen vaikutus yksittäisen tuotteen kustannustasoon oli melko pieni mm. parantuneen tehokkuuden ansiosta. 4 Hovioikeus katsoi, ettei urakkapalkankorotuksilla ollut juurikaan vaikutusta C:n kannattavuuteen eli korotukset pystyttiin siirtämään C:n hintoihin lähes sellaisenaan. 5 Hovioikeus katsoi, että B sai toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä tiedon urakkapalkankorotuksista pian kaupan jälkeen. 6 Hovioikeus katsoi, että B ei pystynyt osoittamaan aiheutunutta vahinkoa ja sen määrää, koska palkkakulujen osuus D:n liikevaihdosta ei kasvanut ja koska C:n myyntikate ei laskenut. 7 Hovioikeus katsoi, että C:n konkurssi joh-
tui kustannusrakenteen muista muutoksista, koska mm. palkkakulut nousivat rajusti. Tapauksen opetukset Lue/laadi kauppakirja huolella. Jos voit valita, anna oman juristisi kirjoittaa se. Tässä tapauksessa B olisi voinut menettää kokonaan oikeutensa reklamoida, koska ei noudattanut muotosäännöksiä. Reklamointiehdot oli myyjän kannalta mietitty huolella eli lähtökohtaisesti antoivat hyvän suojan. Tee aina kaikki oleelliset ilmoitukset, vaatimukset ja reklamaatiot kirjallisesti esim. sähköpostilla, vaadi myös kuittaus ja tallenna kaikki. Tässä tapauksessa A:n todisteellinen kirjallinen ilmoitus B:lle palkankorotuksista olisi vienyt pohjan koko B:n vaatimukselta! Älä pimitä tai vääristele tietoja eli FAIR PLAY. Käytä tarpeen mukaan ja oikeita asiantuntijoita. Juttu ratkesi pitkälle todisteluumme koskien vahingon aiheutumista ja sen määrää. Vastapuolen todistaja oli sinänsä hyvin vakuuttava, mutta hovioikeuskin katsoi hänen todistelevan vääriä asioita. Jos kyseessä on erityisen iso tai vaikea juttu, kannattaa vaatia kolmen tuomarin kokoonpanoa jo käräjäoikeudessa. Myös todistelun määrä saattaa puoltaa laajempaa kokoonpanoa. Käräjäoikeuden tuomari ei mielestämme ymmärtänyt asiaa oikein, mikä ilmeni tuomion perusteluista. Tämä saattoi johtua siitä, ettei yrityskauppamaailma ollut hänelle kovinkaan tuttu. Jos kokoonpanossa on useampi tuomari, todennäköisemmin jollekin heistä aihepiiri ja/tai toimiala on ennestään tuttu. TIMO HEIKKILÄ Kirjoittaja hoitaa monipuolisesti liikejuridiikkaa, kuten sopimusja yritysjärjestelyasioita. Hän on ollut Asianajotoimisto Heikkilä & Co:n osakkaana vuodesta 1993. 17
Oikeustapauksia Korkeimman oikeuden ratkaisuja: KKO:2015:29 Velan vanhentuminen - Vanhentumisen katkaiseminen - Vapaamuotoinen katkaisutoimi Todistustaakka Diaarinumero: S2013/890 Taltionumero: 0623 Antopäivä: 8.4.2015 Velkoja oli lähettänyt 2.2. ja 23.3.2011 tavallisina kirjelähetyksinä perintäkirjeet velalliselle tämän samaan asunto-osoitteeseen. Kumpaakaan kirjettä ei ollut palautettu velkojalle. Velallinen kiisti saaneensa kumpaakaan kirjettä. Kun velallinen ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että jokin seikka oli voinut estää kirjeiden tai ainakin toisen kirjeen saapumisen hänen saatavilleen, velkojan katsottiin katkaisseen velan vanhentumisen ennen kuin vanhentumisaika oli 16.12.2011 kulunut umpeen. VanhL 10 1 mom 3 kohta KKO:2015:4 Ylimääräinen muutoksenhaku - Tuomion purkaminen riita-asiassa Kiinteistön kauppa - Kaupan purkaminen Diaarinumero:H2013/235 Taltionumero: 6 Antopäivä:12.1.2015 Käräjäoikeus oli tuomiollaan ostaja C:n kanteesta purkanut kiinteistön kaupan sekä velvoittanut A:n ja tämän puolison B:n yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinnan C:lle ja suorittamaan hänelle korvauksia. A ja B vaativat tuomion purkamista oikeudenkäynnissä tapahtuneen erehdyksen vuoksi, koska B ei ollut ollut kiinteistön omistaja tai myyjä. Oikeudenkäynnissä, jossa A:lla ja B:llä oli ollut lainopillinen asiamies ja jossa A:ta oli kuultu todistelutarkoituksessa, oli todettu riidattomaksi, että C oli ostanut kiinteistön A:lta ja B:ltä. Korkein oikeus katsoi lausumillaan perusteilla, ettei tuomiota voitu purkaa. OK 31 luku 7 1 mom 3 kohta OK 31 luku 7 1 mom 4 kohta OK 31 luku 7 2 mom OK 31 luku 11 KKO:2015:17 Osakeyhtiö - Samastaminen Diaarinumero: S2013/197 Taltionumero: 449 Antopäivä: 9.3.2015 Suomalainen osakeyhtiö A harjoitti osaa liiketoiminnastaan virolaisen rajavastuuyhtiön B:n kautta ja vältti näin Suomessa perittäviä tekijänoikeuslain 26 a :n 1 momentissa tarkoitettuja hyvitysmaksuja. Yhtiöiden omistus- ja määräysvaltasuhteet huomioon ottaen toiminnan järjestelyn keskeisenä perusteena katsottiin olleen lakisääteisen velvoitteen välttäminen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa mainituilla perusteilla A velvoitettiin yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan hyvitysmaksujen laiminlyönnistä johtuva korvaus. 18
Työtuomioistuimen ratkaisuja: TT:2015-29 Irtisanomissuoja - Taloudellinen ja tuotannollinen syy - Työntekijän vaihtaminen - Työsopimuksen irtisanominen Diaarinumero: R 106/14 Antopäivä: 16.4.2015 Yhtiö oli irtisanonut HR-tehtävissä työskennellen työntekijän taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Työntekijän tehtävää ei ollut irtisanomisen jälkeen lakkautettu, vaan tehtävä oli säilynyt ainakin pääosin sisällöltään muuttumattomana. Tehtävään oli siirretty yhtiössä aikaisemmin toisenlaisessa työssä palkanlaskijana toiminut työntekijä. Työnantajan toimintaedellytyksissä ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, joilla olisi voitu perustella työntekijän korvaamista toisella työntekijällä. Työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyjä perusteita irtisanoa työntekijän työsopimusta, koska työntekijän tekemä työ ei ollut työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla vähentynyt. TT:2015-9 Irtisanomisjärjestys - Työehtosopimuksen rikkominen Diaarinumero: R 52/14 Antopäivä: 6.3.2015 Yhtiö oli irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä työntekijöitä tehtaaltaan. Sen katsottiin rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanoessaan ammatillisesti tasavertaisista työntekijöistä huomattavasti pidempään työsuhteessa olleet kolme työntekijää. Työnantaja ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota myöskään kahden irtisanotun huoltovelvollisuuteen. Irtisanottujen työntekijöiden yhteistyökyvyssä ilmenneiden puutteiden ei katsottu olevan siinä määrin vakavia, että ne olisi voitu ottaa huomioon irtisanomisjärjestystä muodostettaessa. Työnantaja ja työnantajaliitto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa kantajaliitolle. 19
Osoitelähde: Heikkilä & Co asiakasrekisterit ja Suomen Asiakastieto Oy Aurinkoista ja lämmintä kesää!