Teuvanjoen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Teuvan ja Karijoen alueella

Teuvanjoen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Teuvan ja Karijoen alueella Maj-Britt Axell Länsi-Suomen ympäristökeskus 2003

2 Sisällys 1. Johdanto 2. Teuvanjoen valuma-alue 3. Teuvanjoen veden laatu 4. Suojavyöhykkeiden suunnittelu 5. Karttaesitys 6. Alueen kuvaus 6.1. Pääuoma 6.2. Pohjavesialueilla esiintyvät pellot 7. Tukea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon Kirjallisuus Karttaliitteet

3 1. Johdanto Teuvanjoen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma liittyy erillisenä selvityksenä Teuvan kunnan, Karijoen kunnan ja Etelä-Pohjanmaan liiton käynnistämään hankkeeseen, jonka tavoitteena on laatia suunnitelmat ja selvitykset, joiden avulla voidaan parantaa Teuvan ja Karijoen kuntien alueella virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä, maisemaa, veden laatua, kala- ja rapukantaa sekä ennallistaa, säilyttää ja hoitaa kulttuurimaisemaa ja jokiluontoa. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa on mukana Teuvan ja Karijoen kuntiin kuuluva Teuvanjoen pääuoma Tuhrusta Kristiinankaupungin rajalle saakka. Teuvanjoki on peltojen ympäröimä Teuvan keskustasta alaspäin, mutta myös keskustaajaman pohjoispuolella peltoja ulottuu osittain jokiuomaan saakka. Myös sivuhaarat ovat pääosin peltojen ympäröimiä. Jokitörmät ovat usein jyrkät. Teuvanjoen kuormitus koostuu lähinnä jokivarren maa- ja metsätalousalueista tulevasta hajakuormituksesta. Pistekuormittajat ovat jätevesipuhdistamo ja kompostointilaitos. Peltoalueen suojavyöhyke edellyttää vähintään 15 metriä leveää kaistaletta vesistön tai valtaojan varrella. Kaistaleella kasvaa monivuotisia kasveja. Myös tärkeällä pohjavesialueella voidaan perustaa suojavyöhyke. Suojavyöhykkeiden tarkoituksena on vähentää maa-aineksen, ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden kulkeutumista pelloilta vesitöihin ja pohjavesiin. Suojavyöhykkeet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, luovat maanviljelysalueille ekologisia käytäviä, edistävät riistaja kalataloutta sekä rantojen virkistyskäyttöä. Tarkoituksena on myös köyhdyttää suojavyöhykkeen maaperää ravinteista, parantaa maan rakennetta ja vähentää vesistöjen rehevöitymistä, umpeenkasvua ja liettymistä. Suojavyöhyke voi parhaimmillaan elävöittää maisemaa; toisaalta sen muodostamisella ei saa sulkea avointa viljelymaisemaa (Maa- ja metsätalousministeriö 2003). Suojavyöhykesuunnitelma tulee olemaan pohjana yksittäisten maanviljelijöiden hakemuksille, jotka koskevat ympäristötuen erityistukea suojavyöhykkeiden perustamiselle ja hoidolle. Suunnitelma ei kuitenkaan velvoita maanviljelijöitä anomaan ympäristötuen erityistukea. Etusijalla rahoituspäätöksiä tehtäessä ovat yleissuunnitelmissa esitetyt kohteet. 2. Teuvanjoen valuma-alue Teuvanjoen valuma-alueen pinta-ala on 542 km 2 (kuvio 1). Maankäyttömuodoilla on hyvin suuri merkitys vesistön vedenlaadulle varsinkin Teuvanjoen kaltaisessa vesistössä, jossa jokitörmät ovat jyrkät ja pistekuormitusta on vain vähän. Huomattava osa, 20 % valuma-alueen maankäytöstä, on peltoa (kuvio 2). Suurin osa valuma-alueesta, yli 60 %, on kuitenkin metsämaata. Avosoita on vain 1 % koko alueella (SLAM3). Teuvan kunnan alueella Teuvanjoen valuma-alueesta peltoja on 23 % (8 538 ha) ja Karijoen kunnan alueella vastaavasti 38 % (2 062 ha) (Kalliolinna 1994). Teuvanjoen merkittävimpinä kuormituslähteinä pidetään jokivarren maa- ja metsätalousalueita.

4

5 1 % 18 % 0 % 0 % 61 % Maankäyttö Teuvanjoen valuma-alueella (542 km 2 ) 20 % Vesi Pelto Metsä (kangasmaa) Avoin suo (turvemaa) Muut suot (turvemaa) Rakennettu alue Kuvio 2. Maankäyttö Teuvanjoen valuma-alueella (SLAM3) Joen pituus on noin 60 km ja koko valuma-alueen korkeusero on noin 85 m (Vesihallitus 1978). Karijoen ja Kristiinankaupungin välisellä rajalla joki on 22,5 m merenpinnan yläpuolella. Teuvanjoen keskikaltevuus on 1,45 o / oo. Teuvanjoen varella ei ole tulva-alueita eikä Teuvanjoella ole tehty tulva-alueiden kartoitusta (Vesihallitus 1978). Koko vesistöalueesta 63 % kuuluu litorinaalueeseen eli alueeseen, joka on noussut merestä viimeisten 5000 vuoden aikana (Vesihallitus 1978). Litorinamaat ovat yleensä alle 80 metrin korkeustasossa olevia alueita. Teuvanjoen virtaamille on ominaista suuri vaihtelevuus. Joen virtaama on seurattu Puskamarkissa vuodesta 1985. Joen suurimmat virtaamat HQ 92 m 3 /s ja 90 m 3 /s mitattiin huhtikuussa 1986 ja huhtikuussa 2001. Alin virtaama NQ 0.04 m 3 /s mitattiin maaliskuussa 1987. Keskivirtaama MQ koko havaintojaksolta 1985-2002 on ollut 5.5 m 3 /s (Suomen ympäristökeskuksen tietokanta HERTTA). Järvet puuttuvat valuma-alueelta miltei kokonaan. Teuvan kunnassa on Peninjärvi (Suksenjärvi), joka on aikoinaan kuivattu ja sen nykyinen pinta-ala on 47 ha (Storberg 1990). Peninjärven vedet laskevat Peninluoman kautta pääuomaan. Samaan osavaluma-alueeseen kuuluvalle Komsijärvelle oli 1990-luvun alussa vireillä hanke, jonka tarkoitus oli tehdä kuivatetusta järvestä tekojärvi (Storberg 1990). Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Teuvanjoen valuma-alueella on Teuvan ja Karijoen kunnissa kolme pohjavesialuetta, joiden alueilla on peltoja (kuvio 3). 3. Teuvanjoen veden laatu Pelloilta huuhtoutuu pintavalunnan mukana ojiin ja vesistöihin sekä maa-ainesta että ravinteita. Ravinteista etenkin fosfori sitoutuu hienojakoiseen maa-ainekseen ja kulkeutuu sen mukana vesistöihin. Fosforia huuhtoutuu veteen myös liuenneena. Vesistöön päässyt liukoinen fosfori on

6

7 välittömästi vesikasvien ja planktonin käytettävissä. Myös maa-ainekseen sitoutunut fosfori on haitallista, vaikka se ehtisikin laskeutua vesistön pohjaan. Olosuhteiden muuttuessa pohjalietteessä olevat ravinteet voivat siirtyä takaisin ravintoketjuun ja osaltaan kiihdyttää rehevöitymistä. Valunnan mukana kulkeutuva maa-aines aiheuttaa haittaa liettämällä ojia, puroja ja vesistöjä (Maa- ja metsätalousministeriö 2003). Teuvanjoen pääuoman vesi ei ole erityisen hapanta. Viimeisten 25 vuoden aikana pääuomalta Teuvan ja Karijoen puolella ei ole mitattu 5,5 alittavia ph-arvoja. Puskurikyky on niinikään pysynyt vähintään tyydyttävänä pääuomassa. Alimmillaan mitattu alkaliniteetti on ollut 0,060 mmol/l Koskelan jokisillalta. Raportissa Ympäristön tila Länsi-Suomessa on verrattu Pohjanmaan eri jokivesistöjen vedenlaatua (Rautio ja Ilvessalo 1998). Raportin mukaan Teuvanjoen väriarvot ovat 150 400 mg Pt/l, kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelevat 100 ja 200 µg/l:n välillä ja kokonaistyppipitoisuudet 1 000 ja 3 000 µg/l:n välillä. Teuvanjoen typpipitoisuudet ovat samaa tasoa kuin viereisessä Närpiönjoessa, kun taas fosforipitoisuudet ovat Närpiönjokeen verrattuna huomattavasti isommat. Tämä johtuu Närpiönjoen veden happamuudesta, jonka seurauksena fosfori saostuu joen pohjalle. Lapväärtin-Isojokeen verrattuna Teuvanjoen ravinnepitoisuudet ovat huomattavasti suuremmat. Teuvanjoen vesi on myös tummempaa kuin Lapväärtin-Isojoen vesi. 1990-luvun alussa tehdyn selvityksen mukaan Teuvan kunnan alueelta Teuvanjokeen tuleva fosforikuormitus oli noin 19 500 kg ja typpikuormitus noin 289 000 kg vuodessa. Karijoen kunnan alueelta fosforikuormitus oli noin 3 300 kg ja typpikuormitus 54 000 kg vuodessa (Kalliolinna 1994). Puolet kuormituksesta oli peräisin peltoviljelystä (kuviot 4 ja 5). Peltoviljelyksen kuormitusvaikutusta korostaa se, että pellot ovat keskittyneet tiiviisti jokivarteen. Perushuuhtoutuman osuus oli fosforille 25 % ja typelle 33 % (Kalliolinna 1994). Perushuuhtoutuma on kuormitusta, johon ei voi puuttua. Siihen kuuluu ns. luonnonhuuhtoutuma ja kuormitus sellaisista maa-alueilta, joihin on vaikea vaikuttaa kuten esimerkiksi lopettaneet karjatilat ja turkistarhat, vanhat metsätaloustoimenpiteet sekä tiealueet. Vuonna 2001 johdettiin jätevedenpuhdistamolta vesistöön fosforia keskimäärin 1,1 kg/d ja typpeä 20,0 kg/d (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002a), mikä vastaa 400 kg fosforikuormitusta ja 7 300 kg typpikuormitusta vuodessa. Joen toinen pistekuormittaja on Vapo Oy Biotechin kompostointilaitos, jonka fosforikuormitus oli 0,09 kg/d ja typpikuormitus 19,8 kg/d (Etelä- Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002b). Vuoden 2001 kuormitus oli tällöin 33 kg fosforia ja 7 200 kg typpeä. Pistekuormituksen osuus Teuvanjoen kuormituksesta on siis melko pieni. Joen kuljettamat ainevirtaamat vaihtelevat suuresti eri vuosina ja vuodenaikoina ja riippuvat hydrologisista tekijöistä. Huuhtoutumat voivat olla rankkasateiden yhteydessä erittäin suuria ja kuormitushuippu voi olla hyvin lyhytaikainen. Kuormituslähteiden perusteella laskettua kuormitusta on verrattu vedenlaatutietojen ja vesimäärien perusteella laskettuihin ainevirtaamiin (Kallionlinna 1994). Fosforiarvot olivat melko lähellä toisiaan, mutta typellä kuormituslähteistä laskettuna kuormitus oli lähes kaksinkertainen. Eri kuormituslähteistä peräisin olevat huuhtoutumat edustavat keskimääräisiä kokonaishuuhtoutumia. Muihin Pohjanmaan jokiin verrattuna Teuvanjoki on erittäin voimakkaasti kuormitettu. Teuvanjoen sivuhaarojen vesi on kuitenkin laadultaan hieman parempaa kuin pääuomassa (Kalliolinna 1994).

8 Kompostointilaitos 0 % Jätevedenpuhdistamo 2 % Perushuuhtoutuma 25 % Kokonaisfosfori Peltoviljely 45 % Haja-asutus 7 % Metsätalous 9 % Lasinalaisviljely 1 % Karjatalous 12 % Turkistarhaus 0 % Kuvio 4. Teuvanjokeen kohdistuva kokonaisfosforikuormitus Teuvan ja Karijoen alueelta (Kalliolinna 1994 sekä Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002b (kompostointilaitos)). Perushuuhtoutuma 33 % Kokonaistyppi Kompostointilaitos 2 % Jätevedenpuhdistamo 2 % Peltoviljely 51 % Haja-asutus 2 % Metsätalous 4 % Lasinalaisviljely 1 % Turkistarhaus 0 % Karjatalous 5 % Kuvio 5. Teuvanjokeen kohdistuva kokonaistyppikuormitus Teuvan ja Karijoen alueelta (Kalliolinna 1994 sekä Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002b (kompostointilaitos)).

9 4. Suojavyöhykkeiden suunnittelu Suojavyöhykkeiden suunnittelussa on otettu huomioon maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön tekemät suositukset (Salmela 1999). Maastotyön ajankohtana oli kesä 2002. Jokea videokuvattiin ilmasta Riipinluoman yhtymäkodalle saakka kesällä 2001. Video ja maastotyö täydensivät peruskarttojen osaksi vanhentunutta tilannetta. Teuvanjoen peltojen kaltevuus vaihtelee esimerkiksi Koskiloukon alueen tasaisesta maastosta Karijoen pohjoisosan peltojen jyrkkään kaltevuuteen. Ajan kuluessa maata on sortunut ja Teuvanjoen uoman muoto on muuttunut. Sortumien takia on saattanut muodostua rantoja, jotka ovat selvästi alemmalla tasolla kuin niihin rajoittuvat pellot. Toisaalta sortuneitakin alueita on otettu viljelykäyttöön. Jos nyt esitettävä suunnitelma toteutettaisiin, pystyttäisiin merkittävästi vähentämään maataloudesta lähtöisin olevaa kuormitusta vesistössä. Suojavyöhykkeitä on ehdotettu kaikkialle, missä ei ole suojaavaa puustovyöhykettä joenvarrella. Luontaisina suojavyöhykkeinä toimivia suojapenkereita ja teitä ei ole rakennettu Teuvanjoen varteen. Erityisen tulva-alttiille alueille olisi mahdollista perustaa laajenevia suojavyöhykkeitä, jossa viljelemätön kaistale olisi huomattavasti leveämpi kuin 15 metriä. Koska merkittäviä tulva-alueita ei esiinny Teuvanjoen varrella, laajenevia suojavyöhykkeitä ei ole suunnitelmassa ehdotettu muualle kuin pohjavesialueille. Teuvanjoen suojavyöhykesuunnittelusta tiedotettiin 14.11.2002 Teuvalla ja Myrkyssä yleisölle suunnatuissa tilaisuuksissa. Suunnitelmakartat on ollut nähtävillä Teuvan kunnanviraston maataloustoimistossa ja Karijoen kunnanvirastossa 7.4.-30.4.2003. Tiedonanto suunnitelman esillepanosta on julkaistu Tejuka-lehdessä ja Suupohjan Sanomissa. Karttoja oli käynyt katsomassa yli 20 henkilöä. 5. Karttaesitys Teuvanjokea esitellään Kristiinankaupungin kunnanrajalta Tuhruun saakka kartoissa, joiden mittakaava on 1:20 000 (karttaliitteet 1-8). Karttaesityksessä ovat viimeisenä ne pohjavesialueet, joissa esiintyy peltoja (karttaliitteet 9-11). Teuvanjoen suojavyöhykkeiden tarpeellisuus on määritetty seuraavasti: Suojavyöhyke on hyvin tarpeellinen (vähintään 15 metriä leveä): Pellon kaltevuus on selkeä ja korkeusero lähellä vesistöä on yleensä enemmän kuin 5 metriä. Maata on voinut sortua kohti vesistöä. Pellon ja vesistön välissä ei ole puustovyöhykettä. Erillinen arvio suojavyöhykejaosta on tehty alueille, joissa esiintyy pienemmässä määrin puustoa pellon ja vesistön välissä. Suojavyöhyke on tarpeellinen (vähintään 15 metriä leveä): Pelto viettää kohti vesistöä. Maata on voinut sortua kohti vesistöä. Pellon ja vesistön välissä ei ole puustovyöhykettä. Erillinen arvio suojavyöhykejaosta on tehty alueille, joissa esiintyy pienemmässä määrin puustoa pellon ja vesistön välissä.

10 Laajeneva suojavyöhyke on tarpeellinen (voi olla huomattavasti 15 metriä leveämpi): Koska Teuvanjoen varrella ei ole erityisen tulva-alttiita alueita, laajenevat suojavyöhykkeet koskevat vain pohjavesialueilla sijaitsevia peltoja. Kyseisille alueille on laadittu erilliset kartat (liitteet 9-11). Tällöin koko pelto kuuluu laajenevaan suojavyöhykkeeseen. Suunnitelmassa on käyty läpi noin 72 km (2 x 36 km) Teuvanjoen rantoja Tuhrusta Kristiinankaupungin rajalle. Näistä rannoista oli viljeltyjä 45 km ja suojavyöhyketarve näillä alueilla on seuraava: suojavyöhyke käytössä 5 % muu erityistukimuoto käytössä 2 % suojavyöhyke erittäin tarpeellinen 17 % suojavyöhyke tarpeellinen 48 % luontainen suojavyöhyke tai muuten 28 % suojavyöhykkeen tarve vähäinen Lisäksi suojavyöhykkeeksi ehdotettu pohjavesialueella yhteensä noin 100 peltohehtaaria. Mahdollisesti alueella on myös muita kuin tässä suunnitelmassa mainittuja peltoja, jotka tarvitsevat suojavyöhykettä. Pellon on oltava sellaisessa tilassa, että nykyaikaisilla koneilla pystytään viljelemään. Sivu-uomat eivät sisälly suunnitelmaan, mutta sinnekin on mahdollista perustaa suojavyöhykkeitä. Sellaiset pellot, jotka rajoittuvat sekä jokeen että sivu-uomaan, voisivat myös mahdollisesti täyttää suojavyöhykkeen ehdot, vaikka niitä ei ole suunnitelmassa ehdotettu. Karttoihin on merkitty ne kolme pohjavesialuetta, joissa on peltoja. Olemassa olevat suojavyöhykkeet, joille on myönnetty ympäristötuen erityistukea, käyvät myös ilmi kartoista. Muutamaan Teuvanjoen varren peltoon saadaan erityistukea perinnebiotoopin hoitoa tai luonnon monimuotoisuuden edistämistä varten. Myös nämä alueet on merkitty karttoihin. Peltojen paikantamiseksi tilojen rajat käyvät kartoista ilmi. 6. Alueen kuvaus 6.1. Pääuoma Karijoen kunnan alue (karttaliitteet 1-2) Joki virtaa Karijoen kunnan alueella eteläsuuntaan. Joki mutkittelee loivasti Niemenloukosta Kristiinankaupungin rajaan saakka. Pellot ovat tällä jokiosuudella kaltevia, joskaan ei jyrkkiä. Lehtipuut kasvavat joen varrella paikoittain tiheissä kasvustoissa, ja voivat kapeissa muodostumissa ulottua jopa 200 m joesta peltoon päin. Näin ollen puut muodostavat luontaisen suojavyöhykkeen. Paikoittain on pellon reunalla yksittäisiä puita tai pensaita. On myös peltoja, jossa ei ole ravinnekuormituksen kannalta suojaavaa kasvustoa. Alueella on sen takia peltoja, joille suositellaan suojavyöhykettä. Suojavyöhyke olisi hyvin tarpeellinen muutamilla pelloilla Myrkyn sillan eteläpuolella, missä suojaava puusto puuttuu ja pellot ovat kaltevia. Tälle jokiosuudelle on myönnetty erityistukea yhdelle viljelijälle suojavyöhykkeen perustamista ja hoitamista varten. Teuvan rajasta Niemenloukkoon jokiuoma kulkee aika suoraan ilman mutkittelevia osuuksia. Puut ja pensaat on yleensä raivattu ja pellot rajoittuvat suoraan jokeen. Sen takia suojavyöhyke olisi suositeltava koko kyseisellä jokiosuudella. Paikoissa, missä peltojen kaltevuus on selkeä ja suojaava kasvillisuus puuttuu, suojavyöhyke olisi paikoittain hyvin tarpeellinen.

11 Karijoen raja Rehunloukko (karttaliitteet 2-4 Joki laskee Rehunloukosta Karijoen rajalle saakka isoissa kaarissa lounaaseen. Pellot eivät vietä niin selvästi kuin Karijoen puolella. Puut kasvavat täällä paikoittain tiheänä vyöhykkeenä estäen peltojen ravinteiden huuhtoutumista, mutta on myös peltoja, joilla ei ole suojaavaa pensaikkoa tai puustoa. Sortumia on paljon, joki on kaivautunut syvälle ja jokitörmät ovat korkeampia kuin 5 m joen molemmilla puolilla Rehunloukosta Luusinloukkoon. Myös vinovalokuvaa esittävästä kuviosta 3 erottuu syvällä kulkeva uoma Rääsynluoman ja pääuoman yhtymäkohdan eteläpuolella. Pellot eivät yleensä ulotu vesistöön saakka. Sen sijaan Luusinloukosta etelään pellot viljellään jokiuomaan saakka, joten suojavyöhykkeitä on ehdotettu miltei koko jokiosuudelle. Suojavyöhyke olisi tarpeellinen jos suojaava kasvillisuus puuttuu ja hyvin tarpeellinen, mikäli pellot joen lähellä ovat lisäksi hyvin kaltevia. Rääsynluoman purkukohdalla on joen tuntumassa Perälän Kukkaron luonnonsuojelualue. Alue on jyrkästi rantoihin viettävää rinnettä ja paikoin alavaa maata selvästi peltojen alapuolella. Muitakin alavia alueita peltojen ja joen välillä löytyy tällä jokiosuudella. Saarisen sillan yläpuolella on alava alue, johon vierekkäisiin peltoihin on saatu erityistukea suojavyöhykkeen ja perinnebiotoopin hoitoa varten. Rehunloukko Kantatie 67:n silta (karttaliitteet 4-6) Joki virtaa tällä jokiosuudella mutkitellen lounais-länsisuuntaan. Rehunloukosta Komsin sillan saakka suurin osa pelloista rajoittuu suoraan jokeen ilman suojaavaa puustovyöhykettä. Peltojen kaltevuus ei ole kovin suuri, mutta Komsin sillan lähellä pellot viettävät joen pohjoispuolella jyrkästi jokeen. Sen takia suojavyöhyke on katsottu hyvin tarpeelliseksi. Muutamalle peltolohkolle on jo perustettu suojavyöhykkeitä. Komsin sillalta Teuvan keskustaan saakka joki on voimakkaasti kiemurteleva ja joki on kaivanut syvän ja jyrkkäluiskaisen uoman. Komsin sillan yläpuolella on peltoja joen pohjoispuolella jätevesipuhdistamoon saakka eikä suojaavaa kasvustoa ole pellonreunassa. Sen takia suojavyöhyke olisi tarpeellinen. Teuvan keskustassa rantapeltoja on vähän ja jokirannassa on enimmäkseen lehtipuu- ja pensasalueita. Hautausmaan ja joen väliselle pellolle saadaan erityistukea luonnon monimuotoisuuden edistämistä varten. Kantatien viereen on perustettu suojavyöhyke. Viatek-Yhtiö Oy:n (1997) laatimassa hankeselvityksessä on ehdotettu jokivarteen Teuvan keskustaajaman kohdalle mm. pohjapatoja, jokipuistoja, istutuksia, kasvillisuuden raivauksia ja kevytliikennereittejä. Kantatie 67:n silta pääuoman ja Riipinluoman yhtymäkohta (karttaliitteet 6-7) Kantatien pohjoispuolella joki on kaivanut syvän uoman ja pellot ovat aika jyrkkiä. Jokiuoman välittömässä läheisyydessä korkeuserot ylittävät 10 metriä Riipinluoman yhtymäkohdan eteläpuolella. Sortuma-alue on noin 2 km pitkä pääuoman molemmilla puolilla. Suojavyöhyke on pääosin katsottu olevan hyvin tarpeellinen tällä jokiosuudella. Paikoittain on pellon alapuolella selvästi alavampi alue, joka ei ole viljelyksessä, tai luiska on hyvin leveä. Vanhat sortuma-alueet

12 saattavat laskuojien varrella ulottua pitkälle peltoihin kuten esimerkiksi Korkianevan länsipuolella. Paikoin on rannassa pensaita tai yksittäisiä puita, mutta esiintyy myös leveämpiä lehtipuuvyöhykkeet, joissa on mukana yksittäisiä havupuita. Jokiosuudella on jo perustettukin suojavyöhykkeitä. Pääuoman ja Riipinluoman yhtymäkohta Tuhru (karttaliitteet 7-8) Jokiuoma kulkee Riipinluoman yhtymäkohdan pohjoispuolella melko syvällä ja jokirinteet ovat jyrkät. Heikinojan pohjoispuolella maasto on tasaisempi. Jokivarsi on täällä yhä enemmän puiden ympäröimänä. Kuusi- ja sekametsä vallitsee. Riipinluoman yhtymäkohdan pohjoispuolella on vain muutama pelto, joka ulottuu jokeen saakka. Kauppilassa korkeuserot ovat huomattavat, jopa 10 metriä. Siellä suojavyöhykkeet olisivat hyvin tarpeellisia. Kauppilasta pohjoiseen on vain yksi pelto, joka sijaitsee aivan joen varrella, ja jossa suojavyöhyke on siis tarpeellinen. Kuntoradan eteläpuolelle on perustettu perinnebiotooppi. 6.2. Pohjavesialueilla esiintyvät pellot (karttaliitteet 9-11) Maatalouden seurauksena suuret nitraattipitoisuudet ja hygieeniset ongelmat saattavat heikentää pohjavesien laatua ja rajoittavat niiden käyttömahdollisuuksia. Peltoviljely voi aiheuttaa ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista pohjavesiin. Näitä haittoja voidaan ehkäistä perustamalla suojavyöhykkeitä tärkeille pohjavesialueille (Maa- ja metsätalousministeriö 2003). Suojavyöhykettä suositellaan kaikille pohjavesialueen pelloille. Isomäen pohjavesialue sijaitsee joen itäpuolella Karijoen ja Kristiinankaupungin välisellä rajalla. Peltoja on metsänreunalla noin 0,2 km 2. Teuvan eteläosassa on Karijoen rajan tuntumassa Kankaanmäki B:n pohjavesialue. Pohjavesialueen raja kulkee joessa. Alueeseen kuuluu vedenjakajan toisella puolella Kankaanmäki A, joka kuuluu Närpiönjoen valuma-alueeseen. Kankaanmäki B:n pohjavesialueeseen kuuluu peltoja noin 0,2 km 2. Eniten peltoja on Pappilankankaan pohjavesialueella, joka sijaitsee Teuvan keskustan lounaispuolella. Metsänreunoilla on Pappilankankaalla peltoja noin 0,6 km 2. 7. Tukea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon Maa- ja metsätalousministeriö on (2003) tehnyt esitteen, jossa kerrotaan suojavyöhykkeiden perustamis- ja hoitoehdoista. Esitteitä on saatavilla mm. kunnan maataloussihteeriltä, TEkeskuksesta ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta. Tämä luku käsittelee esitteen keskeisiä osia. Suojavyöhyke perustetaan viljelyksessä olevalle pellolle, jonka vähimmäiskoko on 15 aaria. Mikäli hakemukseen on sisältynyt useampia kuin yksi pelto, on voitu puoltaa myös pelto, missä pinta-ala on alittanut 15 aaria. Suojavyöhykkeen tulee olla keskimäärin vähintään 15 metriä leveä. Tarvittava vyöhykkeen leveys määritellään maaston ja kesätulvarajojen perusteella. Suojavyöhykkeen voi perustaa joen, valtaojan tai puron varrelle sekä järven tai meren äärellä ja pohjavesialueella olevalle pellolle. Suojavyöhykesopimukseen voi kuulua myös sopimus pellon ja vesistön välisen luonnontilassa olevan alueen hoidosta. Alue, sen pinta-ala ja hoitotoimenpiteet on määriteltävä tarkasti hakemusasiakirjoissa. Alueen koon tulee olla järkevässä suhteessa varsinaiseen

13 suojavyöhykkeeseen. Suojavyöhykesopimus voidaan tehdä myös 65 vuotta täyttäneiden maanviljelijöiden kanssa. Suojavyöhykkeen perustamiseen ja hoitoon myönnettävä erityistuki voi olla enintään 449,90 euroa/ha. Tuen suuruus määräytyy perustamiseen ja hoitoon liittyvien kustannusten ja tulonmenetysten perusteella. Hakija määrittelee itse suojavyöhykkeen tarkan leveyden sekä miten vyöhykkeen perustaminen ja hoitaminen tapahtuu käytännössä. Määrittely kirjoitetaan tilakohtaiseen suojavyöhykesuunnitelmaan, joka liitetään ympäristötuen erityistuen hakemukseen. Tilakohtaisen suojavyöhykesuunnitelman voi laatia omatoimisesti tai sen voi antaa maaseutukeskuksen neuvojan tai muun suunnittelijan tehtäväksi. Sopimus voidaan tehdä joko 5 tai 10 vuodeksi ja se voi koskea myös vuokramaalle perustettavaa suojavyöhykettä ja sen hoitoa. Hakemus erityistukisopimukseksi toimitetaan TE-keskuksen maaseutuosastolle. Hakuaika päättyy tavallisesti toukokuun lopussa. TE-keskuksen maaseutuosasto käsittelee hakemuksen ja suunnitelman sekä hankkii asiasta alueellisen ympäristökeskuksen lausunnon. Kun hakemus on hyväksytty, TE-keskuksen maaseutuosasto tekee viljelijän kanssa suojavyöhykettä koskevan sopimuksen. Sopimukseen sisältyvät suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskevat ehdot. Suojavyöhyke tulee niittää vähintään kerran vuodessa. Mikäli maa on köyhtynyt 8 10 vuoden kuluessa riittävästi, niittoa voidaan vähentää. Niiton tarkoituksena on ehkäistä pensoittumista ja poistaa kasveihin sitoutuneita ravinteita ja köyhdyttää näin maaperää. Kasvimassa on vietävä pois suojavyöhykkeeltä, jotta sen sisältämät ravinteet eivät kulkeutuisi vesistöön. Niitettyä heinää saa käyttää karjan ruokintaan. Suojavyöhykkeitä saa käyttää laidunnukseen, mikäli laidunnuksesta ei aiheudu haittaa vesiensuojelulle. Yleensä laiduntaminen hidastaa maan köyhtymistä ja sillä saattaa olla vesistövaikutuksiakin. Vesiensuojelun ja muun ympäristönhoidon kannalta on erittäin suositeltavaa, että suojavyöhykkeet muodostetaan yhtenäisinä kokonaisuuksina. Näin suojavyöhykkeiden tuottama hyöty on mahdollisimman suuri. Samalla luodaan pohjaa yhtenäisen, ehyen maiseman syntymiselle. Kun suojavyöhykkeen hoito toteutetaan yhteisvoimin, säästetään myös kustannuksissa (Maa- ja metsätalousministeriö 2003). Kirjallisuus Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002a: Teuvan kunta - Jäteveden puhdistamon yhteistarkkailu vuosi 2001. Osa II: Vesistötarkkailu. Moniste. 6 ss. Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2002b: Vapo Oy Biotech Teuvan lietekompostointikentän vesistötarkkailu vuonna 2001. 5 ss. Kalliolinna M. 1994: Teuvanjoen veden laadun selvitys. Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 68 ss. Maa- ja metsätalousministeriö 2003: Suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito. Maatalouden ympäristötuen erityistuet 2000-2006. 12 ss. Rautio L. & Ilvessalo H. 1998: Ympäristön tila Länsi-Suomessa. Länsi-Suomen ympäristökeskus, Österbottens förbund ja Etelä-Pohjanmaan liitto. 296 ss.

14 Salmela K. 1999: Peltoalueiden vesiensuojelullisten suojavyöhykkeiden yleissuunnitteluopas sekä kolme mallisuunnitelmaa. - Lounais-Suomen ympäristökeskus, Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö. Moniste. SLAM3: Maanmittauslaitoksen maankäyttö- ja puustotulkinta. Storberg K-E. 1990: Avustavan virkamiehen lausunto Komsinjärvihankkeesta. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri 1990. Suomen ympäristökeskuksen tietokanta HERTTA: Vesivarannat. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri 1994: Karijoen pohjavesialueet. Kuntakansio. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri 1994: Teuvan pohjavesialueet. Kuntakansio. Vesihallitus 1978: Pohjanmaan eteläosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma. II osa. Vesihallituksen tiedotus 140. 272 ss. Karttaliitteet 1. Kuntaraja Myrkyn keskusta 2. Myrkyn keskusta Limingankallio 3. Limingankallio Kytölänloukko 4. Kytölänloukko Koskiloukko 5. Koskiloukko Komsi 6. Komsi Kaarihovin lava 7. Kaarihovin lava Jänistönkkä 8. Jänistönkkä Tuhru 9. Isomäki, pohjavesialue 10. Kankaanmäki B, pohjavesialue 11. Pappilankangas, pohjavesialue

15