Suomen Eläkeläisten VASTINE 1(8) Suvi-Anne Siimes Nuoret radikaalit Muut 17.4.2013 TELAN tilaisuudessa ryhmätöihin osallistuneet HS Nytt 17.-23.5.2013 Puran pommin toimittajat Laura Koljonen SUKUPOLVIEN VÄLINEN OIKEUDENMUKAISUUS Aina silloin tällöin ilmestyy kuin tyhjästä käsitteitä, jotka olisivat saaneet jäädä syntymättä. Tällaisia ovat olleet mm. eläkepommi, huoltosuhde ja nyt sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Impulssin kirjoittaa tästä asiasta antoi TELAn 17.4.2013 järjestämä tilaisuus Vapaaottelu moniääninen keskustelutilaisuus työeläkejärjestelmästä. Kiitos siitä tilaisuudesta, se oli mielenkiintoinen. Tilaisuuden nuoret kaipasivat faktatietoa työeläkejärjestelmästä. Tiedon levitys onkin liian paljon nojannut työeläkevaikuttajiin ja vallankäyttäjiin. Olemme sedulaisina (SEDU ry = Suomen Eläkeläisten Edunvalvontayhdistys = Oikeuksienvalvontayhdistys) systemaattisesti seuranneet vuodesta 2000 lähtien tilannetta huolestuneina, ja koonneet faktista tietoa työeläkkeistä ja niihin liittyvistä asioista. Ohessa vuonna 2010 toimittamamme ns. TIETOPLUNTTA, jossa on pitkälti kaikki olennainen työeläkkeistä, joskin emme ole sitä enää ko. muodossa päivittäneet. Moniste on kuitenkin edelleen validi, joskin joidenkin numerotietojen osalta se vaatisi päivitystä. Uudempi aineisto ja kannanottomme löytyvät www -sivuiltamme (www.sedury.fi). Olemme tietojen analysointia tehdessämme törmänneet isoon joukkoon työeläkejärjestelmän epäkohtia, jotka yhtä lailla koskettavat tulevia eläkeläisiä kuin nykyisiäkin, jos muutosta ei saada aikaan. Vallankäyttäjäthän esittävät asiat omaksi edukseen ja päättäjät puolestaan katsovat asioita sumupilven läpi, eivät jaksa/ehdi perehtyä tosiasioihin. Liity joukkoomme, taistelkaamme yhdessä ja yrittäkäämme yhdessä saada äänemme kuuluville oikeudenmukaisen työeläkejärjestelmän puolesta kaikki sukupolvet kattavalla foorumilla! Jos saamme korjauksen aikaan, siitä hyötyvät enemmän tulevaisuuden eläkeläiset eli Te nuoret. Se, mitä 17.4. tilaisuudessa korostitte eli sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei ole oikea lähtökohta, mutta kuten S-A. Siimes korosti eläkejärjestelmä on kaiken ikäisten asia. Työeläkejärjestelmän elinkelpoisuudesta pitää huolehtia! Siinä on nykymuodossaan paljon puutteita ja epäkohtia ja uskomme, että olette asiasta saamaa mieltä. Kannattaakin tutustua tähän vastineeseemme ja muuhun aineistoomme! Yhdistyksemme edustajat käyttivät ko. tilaisuudessa useampiakin puheenvuoroja todeten mm., että on täysin väärin asettaa eri sukupolvia vastakkain. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ja on eettisestikin väärin verrata sukupolvien tekemisiä tai tekemättä jättämiään toisiinsa. Yhteiskunta kehittyy, elintaso nousee ja asiat kehittyvät niiden mukana. Jos vertaamaan lähdetään, niin sitten pitäisi huomioida kaikki ne asiat, mitä vanhemmat sukupolvet ovat työllään maksaneet ja tällöin ristiriita on valmis. Hyvä kuitenkin on muistaa, että vanhimmat elossa olevat sukupolvet taistelivat meille itsenäisyyden, ja loivat työllään perustan hyvinvointiyhteiskunnalle. Seuraava sukupolvi on vuorostaan työllään ja veroillaan maksanut lähes ilmaisen terveyshuollon, ilmaisen koulutuksen, lasten päivähoitoratkaisut, kustantanut opintotuet ja -avustukset jne., mutta ei itse ole päässyt näistä mistään nauttimaan. Kaikki tämä on kuitenkin tapahtunut ihan positiivisessa hengessä ja hyvässä yhteistyössä.
Suomen Eläkeläisten VASTINE 2(8) Nykyisillä nuorilla sukupolvilla on edessään omat haasteensa, joiden kanssa on pärjättävä. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole, sillä ei voida: pakottaa sotimaan evätä useimmilta koulunkäynti ja opiskelu pakottaa kaikki tekemään lauantai työtä tai käymään koulua pakottaa opiskelevat nuoret alivuokralaisasuntoihin laittaa lapset päiväkodeista kotihoitoon lopettaa opintorahat ja avustukset pakottaa ottamaan opintolainaa ja joka kymmeneltä evätä sekin poistaa kodeista pölyimurit ja antaa tilalle luutturätti jne. Lisäksi samankin sukupolven kesken on suuriakin eroja. Toiset ovat yhteiskunnan antaman oppivelvollisuuskoulutuksen jälkeen lähteneet suoraan työelämään ja veroja maksamaan, toiset taas ovat saaneet enemmän yhteiskunnan tukea opiskeluun ja opiskelleet pitkään ennen työelämää. Tärkeintä on estää nuorten syrjäytyminen ja turvata heille työnsaanti. Liian varhainen eläköityminen on katastrofi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta! Lisäksi nykyeläkeläiset ovat eläkkeensä maksaneet, kuten maksaa jokainen työntekijä nykyäänkin, vaikka vallankäyttäjät pyrkivät selittämään, että nykypolvet ne maksavat, tarkoituksellisesti! Rahat laareissa ovat vähän kuin vesi saaveissa, vaikea erottaa kenen rahoista on kyse! Eläkevaroja on 150 mrd euroa, ja tämän määrän karttuminen on alkanut vuoden 1995 40 mrd :sta. Tämä on suunnaton varallisuus, jonka on laskettu kasvavan 300 mrd euroon 30 vuodessa. Puhuttaessa eläkemaksuista on muistettava, että aiemmat laskelmat on tehty silloisen tietämyksen valossa ja silloisten päättäjien toimesta. Eläkeläiset eivät niitä ole tehneet. Eli rahaa on, ja sitä voidaan vielä lisää kartuttaa turhia kustannuksia karsimalla ja järkiperäistämällä työeläkejärjestelmää, vallankäyttöä ja toimintaa. Keskeistä työeläkejärjestelmästä Työeläkelaki (TEL ja LEL) astui voimaan heinäkuussa 1962. Pääministeri V.J. Sukselaisen esityksestä Eduskunta vahvisti ensimmäisen työntekijäin työeläkelain 1.7.1961. TEL -maksut ovat 30 vuoden aikana vuodesta 1962 nousseet 5,0 %:sta vuoden 1992 14,4 %:iin, jonka työnantajat maksoivat. Vuoden 1993 maksu nousi 18,5 %:iin, josta työntekijän osuus oli ensimmäistä kertaa 3,0 % -yksikköä. Vuoden 2013 työeläkemaksuksi STM on vahvistanut 22,8%, josta työntekijän osuus alle 53 -vuotiailta on 5,15% ja yli 53 -vuotiailta 6,5%. Mitä eläkeläisen eläkemaksuun tulee (17.4. tilaisuudessa tuli esille, ettei maksaisi) eläkeläinen maksaa työeläkemaksua kolmatta kertaa eläkkeellä ollessaan. Ensin hän maksoi työssä ollessaan TyEL- maksua kuten nykyiset työntekijätkin, sitten hänen eläkepalkkaansa on vuodesta 1996 alkaen alennettu TyEL- maksun verran eli yli 53v. 7,1 %. Tämä rokotus seuraa häntä kuukaudesta kuukauteen. Kolmannen kerran eläkeläistä rokotetaan eläkkeellä ollessaan TyEL- maksun verran korkeampana verona normaaliin palkkatuloon nähden. STT:n toimittaja Nina Törnudd referoi artikkelissaan ( AL 13.02.07) Sixten Korkmannin kirjaa : Verotus uusiksi. Kirjassaan Korkman esittää, että eläkkeiden maksussa tulisi siirtyä etuusperusteisesta maksuperusteiseen suuntaan. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien eläkkeiden tulisi olla etukäteen maksettuja. Suunta on periaatteessa oikea. Mutta vanhoihin eläkkeisiin ei kuitenkaan saa aina uudelleen ja uudelleen kajota, niin kuin on tehty viimeiset 15 vuotta. Niitä on koko ajan leikattu taannehtivin päätöksin. Lisäksi on huomioitava, että osa eläkkeen kartuttajista ei koskaan pääse nauttimaan eläkkeestään. Muutoksia suunniteltaessa on muistettava, että maksettuja eläkerahoja ei palauteta jälkipolville, vaan ne koituvat eläkeyhtiöiden ja toivottavasti myös toisten eläkeläisten hyödyksi. Täydelliseen maksuperusteisuuteen pyrittäessä eläkevarojen hallinta ja käyttö tulisi saada tarkkaan, myös eläkeläisten kontrolliin.
Suomen Eläkeläisten VASTINE 3(8) Lakisääteinen työeläke on palkkatyöllä ansaittu ja työntekijän omaisuutta ja se kuuluu perustuslain piiriin. Tästä on voimassa oikeuskanslerin päätös: Oikeuskanslerin päätöksen 535/1/01/8.7.2004 mukaan: Työ- ja virkaeläkelainsäädännön perusteisiin kuuluva, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan jo ansaitun eläkkeen koskemattomuus on perustuslain 15 :ssä kaikille perusoikeutena turvatun omaisuuden suojan piirissä. Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Näin ollen työeläketurvan pitäisi olla koskematon ja taattu. Työeläkehän on henkilösidonnaista, tietystä työsuhteesta peräisin olevaa jatkopalkkaa, jota pitäisi kohdella samoin kuin muutakin palkkatuloa. Äskettäin oli A-studiossa keskustelu eläkekysymyksistä ja tällöin SAK:n eläkeasioiden päällikkö Kaija Kallinen korosti, että lakisääteinen työeläke on osa palkkaa, myös TA:n osuus syntyy työn tuloksista. Sinänsä on varsin olennaista analysoida työeläkejärjestelmää kriittisesti ja pitää huolta siitä, että tulevat sukupolvet saavat lupauksille katetta. On myös huomioitava, että työeläkevaramme (150 mrd ) varmistavat sen, että maamme on pysynyt kansainvälisessä vertailussa AAA luokassa. Sixten Korkmanin mukaan parempi olisi ollut, että työeläkevaroja ei olisi tulkittu julkisiksi varoiksi. Laskelmat eläkejärjestelmän kestämättömyydestä elinajan noustessa Valtiovarainministeriön toimesta tehdään erilaisia tulevaisuutta ennakoivia laskelmia, joita sitten käytetään ainoana ohjausnuorana. Kuitenkin 50 vuoden päähän, puhumattakaan 65 vuodesta, ohjaavia ennustuksia on turha ja jopa virheellistä tehdä, tässä ajassa ehtii pari kolme uutta sukupolvea jo syntyäkin. VM:n ulkopuolisten asiantuntijoiden mukaan on pulmallista, että Suomessa tehdään hyvin pitkän aikavälin arvioita esim. kestävyysvajeesta puhuttaessa. Tyypillisesti esitetään yksi skenaario, joka sitten muodostuu kulkusuunnaksi. Pitäisi olla useampia vaihtoehtoja. Aina on kysymys tulonjaosta kansalaisten kesken. Yksi malli tulkitsee vain kilpailukyvyn (markkinavoimien) näkökulmasta. Näissä usein liioitellaan tilanteen vakavuutta ja syntyy systemaattinen virhe. Jo lyhyellä aikavälillä ennusteet ovat hyvin epävarmoja. Pitkän aikavälin ennusteissa on liian paljon epävarmuustekijöitä, esim. väestöennusteet ovat vaikeita. HYVIN PITKÄLLE VIEDYISSÄ ENNUSTEISSA ON KYSYMYS POLITIIKAN TEKEMISESTÄ. Maailma voi mennä ihan eri lailla! Eli pitkän aikavälin ennusteita ei kannata tehdä ja varsinkaan pitää niitä ohjenuorana. Monet väestöennusteet ovat vääriä. Tositilanne tällä hetkellä on se, että väestö nuorentuu 25 000 hengen vuosivauhdilla. Faktat: Suomen väkiluku 5 357 671 vuoden 2010 lopussa; on laskettu, että nykykehityksellä Suomen väkiluku ylittää 6 milj. vuonna 2042 Lapsia syntyy n. 60 000/v Ihmisiä kuolee 50 000/v; v. 2009 työikäisiä eli 15 64 -vuotiaita kuoli 10 000/v Netto maahanmuutto 15 000/v Yhteensä lisäystä 25 000 henkilöä/v Eri vuosien ikäpyramideissa (väestö) on 65-69 -vuoden kohdalla notkahdus; syyt luonnollinen poistuma ja noin 30 000 muuttaa pois Suomesta eläkkeelle jäätyään, eikä siten ole ikäihmisenä Suomen taloutta rasittamassa. Tässä kohdin voitaisiin arvioida heidän vaikutustaan eläkejärjestelmään ja toisaalta verokarttumaan. Esimerkiksi STM:n asettaman indeksityöryhmän raportissa 2013 esitetyt laskelmat perustuvat vuoteen 2080 asti ulottuviin ennusteisiin, joiden käyttö tarkan faktisen tarkastelun pohjana on lähinnä harhaanjohtavaa tai tarkoitushakuista. Kai Konturin mukaan (HS 29.11.2012) laskelmissa käytetty Tilastokeskuksen ennuste on monin kohdin mahdoton (keskim. elinikä nousisi 10 vuotta ja kukaan ei kuolisi ennen 80 ikävuottaan). Pohjatiedon oikeellisuus eri laskelmissa on olennaista, varsinkin kun koko eläkejärjestelmä nojaa näihin. Laskelmilla on
Suomen Eläkeläisten VASTINE 4(8) siis vaikutusta sekä eläkemaksuihin että rahastojen riittävyyteen, joten niiden täytyisi olla faktisesti oikein. Myös HS Nytt n Eläkepommi jutussa käytetty arvio eläkeläisten määrän kehityksestä näyttäisi olevan peräisin samasta lähteestä ja nopeasti laskemalla perustuvan siihen, ettei kukaan kuole ennen 80 ikävuottaan! - Yhdistyksellämme on tarkoitus tarkistaa / tarkistuttaa laskelma. Todellisten tilastotietojen perusteella mitään suurta muutosta ei eläkeläisten määrässä voi tapahtua, kuten Tietoplunttamme sivulla 40 olemme esittäneet, eli mitään eläkepommia ei ole tulossa. Se on pelottelua ja tätä pelottelua on jatkunut jo pitkään! Kaikkiaan eliniän nousussa on ns. biologinen katto. Jo nyt on havaittavissa esim. sodanjälkeisten sukupolvien (40- ja 50 -luvuilla syntyneet) luonnollinen kato! Työeläkejärjestelmän kehittäminen Maailmanlaajuisen laman seurauksena työeläkejärjestelmää ollaan jälleen uudistamassa lähtökohtana eläkeiän nosto, joka viime keskusteluissa on saanut muodon työurien pidentäminen. Työeläkejärjestelmää analysoitaessa ja kehitettäessä pitäisi puuttua sen todellisiin epäkohtiin kuten: Järjestelmän luotettavuus ja selkeys Jokaisen olisi tiedettävä eläkkeelle (mikä muoto tahansa) siirtymistä suunnitellessaan, mikä on eläkkeen lähtötaso sen hetkisestä palkasta laskettuna, ts. onko eläke 50, 55 vai 60 % palkasta ja miten se tulee kehittymään myös työkyvyttömyyseläkejakson päätyttyä ja muissa erikoistapauksissa. Työeläkelain soveltaminen ei vastaa perustuslakia, joten työeläkejärjestelmä pitäisi saada perustuslain mukaiseksi ja pitää se vakaana. Työeläkkeitä on erilaisin toimenpitein (mm. indeksimuutokset, verotus) jo vuodesta 1976 alkaen heikennetty hallituksen ja kolmikannan myötävaikutuksella. Työeläkevarojen hallinnointi on oma kokonaisuutensa ja vaatisi kokonaan oman lukunsa. Eläketason säilyminen Keskeisin työeläkkeen saajan kannalta on työeläketason säilyminen riippumatta siitä onko lähtötaso 60% tai 50% palkasta tai jotain muuta, mutta tämä asia ohitetaan eri tarkasteluissa systemaattisesti. Myös työmarkkinajärjestöt ovat sen unohtaneet. Suurin yksittäinen tekijä on eläkkeiden tarkistukseen käytettävä työeläkeindeksi. Nykyisin käytössä oleva eläkeindeksi etäännyttää eläkkeet aina vaan enemmän ja enemmän laskennan perusteella olleesta palkasta ja sen vastaavista korotuksista. Tämä sotii perustuslain 15 :ää vastaan. Ainoastaan säilyttämällä työeläkkeiden taso sitomalla ne sataprosenttisesti ansiotason kehitykseen, kuten työeläkejärjestelmän alkuaikoina tehtiin, eläkeläinen pystyy mitoittamaan oman elämänsä ja toisaalta työntekijä voi luottaa, että vanhuudenturva on olemassa. Myöskään eläkkeiden verotus ei saa poiketa työntekijän verotuksesta. Monet työssä olijat eivät osaa ajatella, miten valtava merkitys nykyisellä taitetulla indeksillä on heidän työvuosien jälkeiselle eläkkeelleen ja toimeentulolleen. Tämän asian huomaa vasta sitten kun on itse eläkkeellä. Konkreettisena malliesimerkkinä voisimme mainita tilanteen, että lastentarhanopettaja jää eläkkeelle ja saa työeläkettä 60 % senhetkisestä palkasta. Miten hän pärjää, jos elää vielä 30 vuotta? Taitettu indeksi on tehokas työkalu: Viimeisinä vuosinaan hän saa vain puolet siitä eläkkeestä, mitä hänen juuri eläkkeelle jäänyt lastentarhaopettajatyttärensä saa eli työeläke on puolittunut. Onko tämä oikein? Mitä todennäköisimmin Äiti-lastentarhanopettaja on ajautunut sosiaalitoimen toimeentulotukiluukun asiakkaaksi! Rahat eivät riitä enää esim. lääkkeisiin. Sitä kehnompi on tilanne, mitä alhaisemmalta eläketasolta jäät eläkkeelle. 4,5 %:n superkarttuma voi jonkin
Suomen Eläkeläisten VASTINE 5(8) verran eläkkeiden keskimääräistä lähtötasoa nostaa. Monen on vaikea nähdä todellisuutta, koska euromääräiset arvot indeksien myötä nousevat, mutta todellisuudessa nykyhetkeen siirrettynä eläkekehitys tarkoittaa sitä, että eläke on puolittunut, kun olet n. 90 -vuotias. Superkarttuma, tasapuolisuus ja eläkeikä Eläkkeen tason tulee perustua tehtyihin työvuosiin (joitakin työn raskaudesta johtuvia ammatillisia eroja lukuun ottamatta), oli sitten oikeus täyteen eläkkeeseen mahdollista 40 tai 42 vuoden jälkeen tai yhdistelmä: esim. 40 vuotta työtä ja 63 vuoden ikä. Pelkästään ikä ei saisi lisätä eläkkeen määrää. Raja on esim. Ranskassa 41 työvuotta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa tuotu ylisuuri karttuma 4,5 % 63 ikävuoden jälkeen on täysin perusteeton. Ei voi olla oikein, että yli-ikä mahdollistaa eläkkeen karttumisen viidessä vuodessa jopa 90 %:iin eläkkeen perustana olevasta palkasta. Tähänhän kaikki eivät kuitenkaan pysty tai jaksa! Eikä esimerkiksi nykyisillä eläkeläispolvilla ole ollut siihen mitään mahdollisuuksia, takaisin töihinhän ei ole voinut palata 4,5 %:n lisäkarttuman toivossa. Lisäprosentit ovat oikeutettuja työelämässä tiettyjen työvuosien jälkeen, mutta jo 2-2,5 % olisi ollut paljon! Lisäksi miten on mahdollista, että myöhäistyövuodet ovat arvokkaampia kuin vetreämmät työvuodet? Herää kysymys: Onko oikein, että 40 vuotta työelämässä 28-68 -vuotiaana ollut saa eläkettä jopa 40 % -yksikköä enemmän kuin 40 vuotta työelämässä 23-63 -vuotiaana työskennellyt, kun kysymyksessä on sama työ ja sama palkka? Lisätyövuodet voisivat olla arvokkaampia, MUTTA EI IKÄ! Ikähän suosii helppoja/kevyitä töitä ja myöhäistä työelämään hakeutumista. Kuinka moni ihan aidosti jaksaa tehdä täyspainoisesti työtä 68 - vuotiaaksi? Vanhetessaan ihminen hidastuu ja siitä kärsi koko työyhteisö. Tästä on uutisoitu eri yhteyksissä varsin paljon. Monet myös dementoituvat varsin nuorina. 65-67 vuotta pitäisi olla maksimikatto. Tämä koskee myös erilaisia palkallisia luottamustoimia. Jo nyt on todettu, että yli 63 -vuotiaiden poissaolot sairastumisten takia ovat suuret. Mitä tämä maksaa työantajille ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille? Onko tässä sittenkin kysymyksessä rahan valta, eläkemiljardeista kiinni pitäminen? Tasa-arvoa ei liene sekään, että samasta työstä saadulla eläkkeellä on aivan erilaiset elämisen-mahdollisuudet. Jos lisäkarttuman antama 80 90 %:n eläketaso putoaakin 1 % - yksikköä vuodessa, se on nykyisten eläkkeiden lähtötasolla vasta 20 eläkevuoden jälkeen, joten indeksien korjaaminen ei kiinnosta. Tilannetta nurjistaa vielä se, että nuoria on paljon työttöminä, kun samanaikaisesti ikääntyneet yrittävät selvitä työpäivien rutiineista. Kokonaisuuden kannalta olisi järkevämpää antaa työmahdollisuus nuoremmille. Tässä on selkeä ristiriita työllisyyskysymystenkin kesken. Lisäpanokset pitäisi suunnata opinahjoista valmistuvien ja työttömien nuorien työllistämiseen eikä yli-ikäisten töissä pitämiseen. Nuorten syrjäytymisen estäminen tulisi olla prioriteetti nro 1. EU:n työllisyysastetavoitekin on 75 %. Päättäjien pitäisi kehittää erilaisia työllistämisputkia ja painottaa työelämään kouluttautumista. Yksi erittäin hyväksi todettu toimintamalli on ottaa eläköityvän rinnalle oppiin nuori ihminen. Näin vankka kokemus yhdistettynä nuoruuden intoon ja ajantasaiseen tietoon voisivat tuottaa jotain uutta työnantajalle. Tällaista valtiovalta voisi oikeasti tukea. Järkevintä on jatkaa työvuosia alkupäästä. Ei ole mitään järkeä kustantaa verovaroilla jopa yli10 vuoden opiskelut. Useimpien pitäisi olla valmiita työhön viimeistään 25-27 -vuotiaina. Eläkeikäkysymystä käsiteltäessä, on hyvä tiedostaa vielä sekin tosiasia, että työnantajat herkästi irtisanovat/pakottavat eläkkeelle ikääntyneitä ihmisiä. Säädettäköön lailla, senhän pitäisi kansanedustajiltamme sujua, että yli 55 -vuotiaita ei saa irtisanoa ellei koko yritys lopeta toimintaansa. Tällöin saataisiin jotain mahdollisuuksia jatkaa työuraa loppupäästä.
Suomen Eläkeläisten VASTINE 6(8) Tuntuu siltä, että näitä kysymyksiä ei ole loppuun asti ja riittävän kokonaisvaltaisesti mietitty eläkejärjestelmää uudistettaessa. Superkarttumalla on saatu aikaan vain eriarvoisuutta! Elinaikakertoimen poistaminen Ruotsista mallia otettu elinaikakerroin on tarpeeton ja keinotekoinen, yhtä turha kuin väestöennusteisiin tukeutuminen. Se luo vain epävarmuutta tulevaisuuden eläkkeensaajissa. Lisäksi Ruotsissahan on erilainen indeksikäytäntö, joten malli ei sovellu suoraan meille. Jos suunniteltu eläkeiän nosto toteutuu, myös se tekee elinaikakertoimesta tarpeettoman, ja jos muutosta eläkkeiden kohtelussa ei tapahdu, käytetty TyEL indeksi hoitaa loput. Todellinen tulevaisuus voi poiketa ylös tai alaspäin jonkin verran, mutta arvioidun keskimääräisen eliniän tarkistus esim. 5 vuoden välein toisi lisävarmuutta ikäarvioihin. Lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa siten, että eläköitymisiän hienosäätö tehtäisiin 5 vuotta ennen ns. virallista eläköitymisikää, oli se sitten 63, 65 tai 68 v, sen hetkisen keskimääräisen eliniän perusteella. Noin viisi vuotta ennen eläköitymistä ihmisiä alkavat eläkeasiat kiinnostaa ja tältä pohjalta iteroiden suurta virhettä ei pääsisi tapahtumaan eikä tarvitsisi käyttää epämääräisiä tulevaisuusennusteita. Eläkkeen muodostuminen ja lisäeläkkeet Eläkkeiden tulisi karttua ja muodostua samojen periaatteiden mukaan, oli sitten kysymyksessä tavallinen työntekijä, johtavassa asemassa oleva tai kansanedustaja. Ylisuuret, joskin kokonaismäärään nähden ani harvat eläkkeet, vääristävät kuvaa eläkeläisten tulo- tai elintasosta, ja niitä käytetään esimerkkeinä esim. TV:ssä. Ylisuuret esim. yli 5000 euron eläkkeet tulisi leikata. Näihin oikeuttavat eivät niitä edes tarvitse. Luottamustoimista myönnettävät ylimääräiset eläkkeet tulisi kieltää. Ne vääristävät päätöksentekoa (esim. Paperiliiton Ahonen). Lisäksi, mikäli yleensä on tarve lisäeläkkeitä maksaa, ne tulisi eriyttää pakollisesta työeläkejärjestelmästä. Ne kuormittavat työeläkejärjestelmää kohtuuttomasti. Perhe-eläkkeiden palauttaminen Viime uudistuksessa alennettiin ja osin poistettiin perhe-eläkeoikeus / leskeneläkeoikeus ns. yhteensovitussäännön mukaisesti. Totuus on se, että tämä raja on varsin matalalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurista eläkemaksuista huolimatta saattaa käydä niin, että koko työelämän aikana koottu eläke menee kokonaisuudessaan eläkevakuutusyhtiöiden tai valtion hyödyksi eli yhteensovitussääntö on laadittu vakuutusyhtiöiden perspektiivistä. Kohtuullista olisi, että ainakin osa säästetystä työeläkkeestä koituisi ao. ihmisen lesken ja muiden omaisten hyödyksi kuolemantapaustilanteissa. Tämä koskee yhtä hyvin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä. Entä säästäminen? Miksei ole säästetty? Kaikkien palkat eivät riitä säästämiseen ja toisaalta, jotta säästöt säilyttäisivät arvonsa, rahanarvon pitäisi pysyä vakaana. Suomen taloudelle, erityisesti sodan jälkeiselle ajalle, on kuitenkin ollut ominaista jatkuva inflaatio. Esimerkiksi vuodesta 1965 vuoteen 1990, palkat nousivat keskimäärin 10,8%; hintojen nousu tuona samana aikana oli keskimäärin 8,2 %. Tänä 25 -vuotisjaksona rahan arvosta oli jäljellä vain yksi seitsemäsosa (1/7). Kaikki tämä osoittaa, että säästäminen vanhuuden varalle ei onnistu. Paljon mainostetut vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat taas puhtaasti vakuutuslaitosten bisnestä. Vuosittaiset kulut ovat säästäjälle liian korkeat eli peräti 6%. Enemmän vapausasteita? 17.4. esitettiin myös, että tarvittaisiin enemmän valinnanvapautta eläketurvan järjestämiseen. Eli vaihtoehto pakolliselle työeläkejärjestelmälle olisi eläkemalli, jossa jokainen saisi itselleen nyt eläkevakuutusyhtiöille maksettavan työeläkemaksun n. 20 %:n palkkaosuuden (1/5 palkasta) suoraan lisänä palkassaan ja olisi sitten itse velvollinen huolehtimaan eläkevuosiensa rahoituksesta parhaaksi katsomallaan tavalla. Mitä tapahtuisi?
Suomen Eläkeläisten VASTINE 7(8) Yksi pärjäisi hyvin ja kasvattaisi varallisuuttaan, toinen ryyppäisi ja kolmas selviäisi jotenkuten. Sopisi vain joillekin, joten kannatta tarkkaan harkita! Työeläkevakuutusyhtiöiden toiminta Työeläkemaksuja hallinnoivat pääasiassa eläkevakuutusyhtiöt. Viimeaikoina on julkisuudessa toistuvasti kiinnitetty huomiota näiden työeläkeyhtiöiden johtajien muita korkeampaan palkitsemiseen, luottamustoimista maksettuihin korkeisiin eläkkeisiin ja muihin varojen käytön epäselvyyksiin. Kun yhtiöt toimilupansa mukaan hoitavat lakisääteistä työeläkevakuuttamista ja eläkkeiden maksuun tarkoitettua varallisuutta, on havaittujen epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemiseen syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota jo perustuslain 6 :n tarkoittaman kansalaisten tasavertaisuuskohtelun johdosta. Työeläkevarojen hoitoon tarvitaan lisää avoimuutta, läpinäkyvyyttä. Hallituspaikkojen haltioiden suurilla palkkioeläkkeillä tukitaan niidenkin suut, joilla olisi mahdollisuus vaikuttaa. Hallinnon kustannukset Eläketurvakeskus oli asettanut ulkopuoliset asiantuntijat arvioimaan työeläkejärjestelmän toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Vuoden alussa luovuttamansa selvityksen mukaan ulkopuoliset asiantuntijat pitivät järjestelmää muutoin onnistuneena, mutta hallinnon kustannukset ovat prof. Keit Ambachtsheerin mukaan huomiota herättävän korkeat verrattuna vertailuvaltioiden kustannuksiin. Hallinnon kustannukset ylittävät noin 48 eurolla keskimääräiset kulut vakuutettua kohti. Näin ollen noin 3,6 miljoonan vakuutetun ylimääräisiksi kustannuksiksi tulee yli 170 milj. euroa, joka on siis pois vakuutetuilta. Asiakaspalautukset Työeläkevakuuttajien / Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on vuoden 2012 lokakuun puolivälissä antamassaan lehtihaastattelussa (Nykypäivä 19.10.2012) todennut, että työeläkevarat on tarkoitettu yksinomaan työeläkkeiden maksuun, niitä ei pidä käyttää muuhun. Tästä huolimatta varoja käytetään lisääntyvässä määrin vakuutusyhtiöiden keskinäiseen kilpailuun asiakkaista, maksamalla asiakashyvityksiä, jotka osaltaan heikentävät mahdollisuutta tarkistaa eläkkeiden maksuun käytettävää osuutta. Esimerkiksi vakuutusyhtiö Varman strategian päätavoitteena on tuottaa asiakkailleen paras taloudellinen hyöty viitaten valtion tuella saatuun erinomaiseen vakavaraisuuteen, (eläkeläisten rahoja) maksamalla parhaat asiakashyvitykset ja alentamalla siten asiakasyritysten vakuutusmaksuja. Eläkkeensaajat on unohdettu! Vakuutusmaksuthan ovat lailla määrätty kaikille työnantajille samansuuruisiksi. Kun työeläkevakuuttajia on kaikkiaan neljätoista, on ilmeistä, että keskinäinen kilpailu asiakkaista tulee kovenemaan ja kulut asiakkaiden saamiseksi lisääntymään. Näin varoja käytetään entistä enemmän muuhun kuin eläkkeiden maksuun. Asiakashyvitysten määrä on noin 200 milj. euroa vuodessa eli noin yksi prosentti vuosittain maksettavista työeläkevakuutusmaksuista. Tällä rahalla voitaisiin tehdä jo yhden vuoden indeksikorjaus työeläkkeisiin. Työeläkevaroja hamutaan moneen paikkaan. Vallankäyttäjät pitävät niitä ominaan, vallankäytön valtikkana. Ne ovat jo valtion velkojen vakuutena ja lisäkohteita ideoidaan. Näin ollen valtiolla ja päättäjillä on voimakas intressi vaalia eläkerahastojen tasoa ja tuottoa omista näkökulmistaan. Se unohdetaan, että työeläkevarat kuuluvat työntekijöille ja eläkeläisille, joiden työpanoksesta 150 mrd on kertynyt. Valitettavaa, mutta totta ilman työeläkevaroja Suomi ei täyttäisi EU -vaatimuksia budjettialijäämälle.
Suomen Eläkeläisten VASTINE 8(8) Keskeistä on turvata työeläkeomaisuus kuten perustuslaki edellyttää. Nykyiset päättäjät ja ammattiyhdistysliike ovat menettäneet vallan työeläkeyhtiöille ja elinkeinoelämälle. Yhteenveto Tulopoliittisissa ratkaisuissa tarkastellaan ainoastaan 2,3 miljoonan palkansaajan ostovoimaa, mutta 1,4 miljoonan eläkeläisen asiat pidetään ikään kuin pimennossa. Työtekijöiden etuja ajavien päättäjien olisi hyvä muistaa, että eläkeasiat koskettavat jokaista työntekijää ja usein nopeammin kuin itse kuvitteleekaan. Edelleen työelämässä olevien olisi huomattava, että tärkeintä on ELÄKKEIDEN TASON SÄILYTTÄMINEN läpi elämän ja tämä turvataan varmimmin sitomalla eläkkeet ansiotasoindeksiin, vähintäänkin puoliväliindeksiin. Yhteiskuntakin hyötyisi muutoksesta korkeampina verotuloina, jolloin tapahtuisi automaattista rahojen siirtoa eläkeyhtiöiden laarista valtion kassaan ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyödyksi. Indeksin korjaamisella olisi paljon muitakin myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa. Rahallisesti kysymyksessä ei ole iso juttu, 50/50 -indeksikorjaus maksaisi noin 125 milj.euroa/v, mikä on vain noin 0,1 % työeläkevaroista ja vähemmän kuin mitä eläkevakuutusyhtiöt palauttavat asiakaspalautuksina työnantajille vuosittain, joten se lähes häviäisi eläkerahastojen laskentatarkkuuteen. Periaatteessahan rahat kuuluvat nykyisille ja entisille työntekijöille (=eläkeläiset), koska eläkemaksuthan ovat osa heidän palkkaustaan. Ilman heitä ei olisi näitä rahojakaan. Muistettava on vielä, että ko. summa ei olisi pois verovaroista vaan kartuttamistamme eläkevaroista. Suuruusluokan hahmottamiseksi mainittakoon, että yksi ahtaajien lakkovuorokausi maksoi enemmän eli 160 milj.euroa. Eläkkeissä kuitenkin on kysymys lähes 1,5 milj. henkilön toimeentulosta. Lisäksi on muistettava, että puolet maamme 1,4 milj. eläkeläisestä elää EU:n määrittämän köyhyysrajan alapuolella. Tästä pitäisi olla huolissaan ja toisaalta ahneuden lisääntymisestä yhteiskunnassa. Toivottavasti tämä vastine tuo lisäajatuksia myös vasta perustetulle Nuoret Eläkkeensaajat ry:lle ja suuntaa voimat korjaamaan työeläkejärjestelmän todellisia epäkohtia. Helsingissä 28.05.2013 SEDU ry Liisa Sihvo pj. Kaj Karlsson hallituksen jäsen LIITTEET 1) SEDU ry: Oikeudenmukaisempaa eläkerahojen ohjausta Eläkeläisen viesti päättäjille, presidentistä ay johtajiin sekä työelämässä edelleen oleville. TIETOPAKETTI, versio 4, 28.6.2010. 2) Vapaaottelu 17.4.2013. TELAn järjestämä moniääninen keskustelutilaisuus työeläkejärjestelmästä ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Muistiinpanoja/ L. Sihvo 20.4.2013, täyd. 22.5.2013/MP. 3) Työeläkkeet ja työeläkejärjestelmä keskeiset epäoikeudenmukaisuudet