Maatalousyrittäjien eläkevakuutus

Transkriptio

1 Maatalousyrittäjien eläkevakuutus Eläkkeen tulisi olla vakuutusajasta sidonnainen eläkkeelle jäännistä seuraavan tulonmenetyksen korvaus. Koska vakuutusmaksuihin vaikuttavat ansiotulot voivat vaihdella huomattavasti, ei eläkettä määritellä viimeisen määräpäivää edeltävän tulon (korvausperuste) vaan useampien vuosien tulon keskiarvon perusteella. Eläke lasketaan kertomalla tämä kokonaiskorvausperuste tietyllä prosenttiosuudella (nostosumma). Korvaus määritellään niiden 228 maksukuukauden perusteella, joiden kokonaistyötulo oli suurin (2007; vuoteen 2028 mennessä tämä laskuaika nostetaan asteittain 40 vuoteen). Maksukuukaudet, jotka on kerätty joko määräpäivän vuonna tai ennen 1. tammikuuta 1972 BSVG:n piirissä, jäävät kuitenkin korvausperusteen määrityksen ulkopuolelle. Nostosumma Nykyisin kokonaiskorvausperusteelle lasketaan jokaista kahtatoista vakuutuskuukautta kohden 1,84 nostopistettä riippumatta näiden kuukausien ajallisesta sijainnista. Nostot laskevat vuoteen 2009 mennessä 1,78 prosenttiin. Mikäli tämän jaotuksen jälkeen jäljelle jää vielä alle kaksitoista vakuutuskuukautta, tulee näille kuukausille laskea vastaava nostoprosentti. Nostosumma ei voi kuitenkaan ylittää 80 prosenttia korkeimmasta eläkkeen laskennassa huomioitavasta korvausperusteesta. Mikäli vakuutettu jää eläkkeelle ennen eläkeikää (60./65. ikävuosi) lasketaan eläkettä jokaista aikaistettua 12 kuukautta kohden 4,2 prosentilla (vähennys). Vähennys ei kuitenkaan voi ylittää 15 prosenttia eläkkeestä. Mikäli vakuutettu jää eläkkeelle vasta eläkeiän jälkeen, nostetaan eläkettä 4,2 prosentilla jokaista eläkeiän ylittävää 12

2 työkuukautta kohden. Näissä tapauksissa enimmäismäärä on 91,76 prosenttia korkeimmasta huomioitavasta korvausperusteesta. Erityisedellytykset: ei ole tässä eläkkeessä SVB:n eläkevakuutus kattaa seuraavat vakuutustapahtumat: Ikä Vanhuuseläke Vakuutustapahtuman alkaminen: Miehet: vakuutettu täyttää 65 vuotta Naiset: vakuutettu täyttää 60 vuotta ( alkaen eläkeikää nostetaan asteittain 65 vuoteen mennessä) Yleisedellytys: 180 vakuutuskuukautta viimeisten 360 kalenterikuukauden aikana (puiteaika) ennen määräpäivää tai 180 maksukuukautta lakisääteisessä tai vapaaehtoisessa vakuutuksessa tai 300 vakuutuskuukautta ennen määräpäivää vain 1. tammikuuta 1956 jälkeen kertyneet korvauskuu kaudet huomioidaan. Varhennettu vanhuuseläke, pitkän vakuutusajan jälkeen Vuoden 2003 eläkeuudistuksessa poistettiin varhennettu vanhuuseläke alkaen, ja samalla päätettiin siirtymäkausisäännöksistä. Näin ollen tiettyjen edellytysten täyttyessä (erityisen paljon vakuutuskuukausia) on mahdollista saada tämä eläke myös jälkeen. Varhennetun vanhuuseläkkeen eläkeikä (naiset: 56,5 vuotta, miehet: 61,5 vuotta) nostetaan asteittain vastaamaan eläkeikää (60./65. ikävuosi) vuoteen 2014 mennessä.

3 Työkyvyttömyys Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyys: Vakuutettu katsotaan työkyvyttömäksi, mikäli hän fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi ei pysty harjoittamaan säännöllistä itsenäistä tai ei-itsenäistä ammattia (ei ammattisuojaa). Yli 57-vuotiaat maatalousyrittäjät nauttivat vahvistettua ammattisuojaa. Tämä tarkoittaa, että maatalousyrittäjä katsotaan työkyvyttömäksi, mikäli hän fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi ei pysty harjoittamaan sitä maataloudellista ammattia, jota hän on harjoittanut ainakin 120 kalenterikuukautta viimeisten 180 kalenterikuukauden aikana ennen määräpäivää. Määräpäivä alle 50-vuotiaana: 60 vakuutuskuukautta viimeisten 120 kalenterikuukauden aikana Määräpäivä yli 50-vuotiaana: Vaaditaan yksi vakuutuskuukausi lisää jokaista elinkuukautta kohden, korkeintaan kuitenkin 180 vakuutuskuukautta. Puiteaika nousee kahdella kalenterikuukaudella jokaista elinkuukautta kohti. Erityisedellytykset: Vanhuuseläkkeet tai varhennetun vanhuuseläkkeen edellytykset eivät saa vielä täyttyä. Vakuutustapahtuman alkaminen Työkyvyttömyys, jonka arvioidaan kestävän vähintään kuusi kuukautta Yleisedellytys: 180 maksukuukautta lakisääteisessä tai vapaaehtoisessa vakuutuksessa tai 300 vakuutuskuukautta (korvauskuukaudet vasta 1. tammikuuta 1956 jälkeen)

4 Kuolema Leskeneläke Leskeneläke on 0-60 prosenttia siitä eläkkeestä, johon vainaja oli tai olisi ollut oikeutettu. Prosenttiosuuden korkeus riippuu kuolleen aviopuolison ja lesken bruttotuloista (mukaan lukien erikoismaksut) viimeisten kahden vuoden aikana ennen puolison kuolemaa. Leskeneläke kun yrityksen toimintaa jatketaan Mikäli leski jatkaa vakuutetun puolison yrityksen toimintaa tämän kuoleman jälkeen vähintään kolmen vuoden ajan (tämä ei koske yhteistä yritystoimintaa tai puolisoa, joka työskenteli yrityksessä päätoimisesti puolison kuolemaan saakka), lasketaan kuolleelle puolisolle avioliiton aikana SVB:n eläkevakuutukseen kertynyt vakuutusaika lesken omaan eläkkeeseen. Kuolleen aviopuolison vakuutusaikaa ei kuitenkaan voida laskea lesken eläkkeeseen, mikäli tämä nostaa leskeneläkettä. Puolison vakuutusaikaa ei myöskään lasketa ollenkaan tai vain osaksi lesken omaan eläkkeeseen, mikäli leskelle on avioliiton aikana kertynyt omaa vakuutusaikaa (paitsi: lasten kasvatukseen käytetyistä ajanjaksoista kertynyt vakuutusaika). Lapseneläke Lapseneläke on yhden vanhemman menettäneelle lapselle 40 prosenttia 60-prosenttisesta leskeneläkkeestä ja molemmat vanhemmat menettäneelle lapselle 60 prosenttia 60-prosenttisesta leskeneläkkeestä. Lapseneläkettä maksetaan, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Yli 18-vuotiaille lapseneläkettä voidaan myöntää vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Eläkemaksujen lisäksi SVB:n eläkevakuutuksesta suoritetaan seuraavia korvauksia ja etuuksia: Lapsikorotus Jokaista alle 18-vuotiasta lasta kohden (tietyin edellytyksin myös tätä vanhempia lapsia kohden) lisätään vanhemman omaan vakuutukseen lapsikorotus. Lapsikorotuksen voi saada vain toinen vanhemmista.

5 Tasoituslisä Eläkevakuutuksessa on säädetty, että pientä eläkettä saavat vakuutetut, joilla ei ole lisätuloja, tai nämä ovat pieniä, eikä elatusoikeutta, saavat eläkkeeseensä tasoituslisän (Itävallassa oleskellessaan): Omalle eläkkeelle ja perhe-eläkkeille määritellään vuosittain ohjesumma, jonka tarkoituksena on taata vähimmäistulot. Mikäli eläkkeen, muiden huomioitavien nettotulojen ja elatusoikeuden summa (kokonaistulot) jää tämän ohjesumman alle, on vakuutetulla oikeus saada eläkkeeseensä tämän erotuksen korkuinen tasoituslisä. Maa-/metsätalousyrityksen jatkamisesta saadut tulot lasketaan kiinteänä summana nettotuloiksi. Mikäli maa-/metsätalousyritys on jo siirretty seuraavalle sukupolvelle tai vuokrattu, lisätään tuloihin tasoituslisää määritettäessä kiinteä summa, joka määrittyy siirretyn alan jyväluvun mukaan (lasten suorittama laskennallinen syytinkikorvaus). Tämä summa vähennetään tasoituslisästä.

6 l Hoitotuki Maa-/metsätalouden erikoisuuksia Aviopuolisot jakavat eläkkeen Anomuksesta puolet vakuutetun eläkkeestä voidaan maksaa hänen puolisolleen, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät: Puoliso on johtanut maa-/metsätalousyritystä yhdessä eläkkeeseen oikeutetun kanssa omalla vastuulla ja omaan laskuun tai on työskennellyt yrityksessä päätoimisesti vähintään 120 kalenterikuukautta (työkyvyttömyyseläkkeen kohdalla 60 kalenterikuukautta). Hoitotuen tavoitteena on korvata hoidosta johtuvat lisämenot kiinteän tukisumman avulla, ja näin turvata hoitoa tarvitseville henkilöille heidän tarvitsemansa hoito ja apu, ja samalla parantaa heidän edellytyksiään viettää itsenäistä ja omiin tarpeisiinsa perustuvaa elämää. Oikeus tukeen syntyy (tuen korkeus on portaittainen ja tukitasoja on seitsemän), mikäli hoidon arvioitu tarve on vähintään 6 kuukautta. Mikäli tuen myöntämisen tai korottamisen aikaan sen edellytyksen päättyminen on odotettavissa, voidaan tuki myöntää myös määräajaksi.

7 Eläkkeensaajan puoliso ei harjoita mitään itsenäistä tai ei-itsenäistä ammattia, eikä hän kuulu pakollisen eläkevakuutuksen piiriin, eikä hän saa omaa eläkettä. Jaettavaksi tulee nettoeläke (lapsikorotukset ja mahdolliset tasoituslisät mukaan lukien). Tämä tarkoittaa, että lakisääteiset vähennykset tehdään ennen eläkkeen jakamista (esim. sairausvakuutusmaksu). Hoitotukea ei saa jakaa, koska se kuuluu yksinomaan hoitoa tarvitsevalle henkilölle. perusteella, jotta vältetään yrityksen taloudellista lisärasitusta. Tämän järjestelyn etuna on, että molemmat aviopuolisot saavat oikeuden omaan eläkkeeseen. Tällä on merkitystä varsinkin toisen puolison sairastuessa. Lisäksi tämä parantaa maatalon emännän oikeudellista asemaa. Maatalon emännän eläke 1. tammikuuta 1992 alkaen molemmat aviopuolisot voivat kartuttaa vakuutusaikaa SVB:n eläkevakuutukseen, mikäli he johtavat maa-/metsätalousyritystä yhdessä. Tähän saakka vakuutusaikaa kertyi vain toiselle puolisolle useimmiten miehelle. Vakuutusmaksut määritellään tällöin maa-/metsätalousyrityksen puolen jyväluvun

8 Täydennys Eläkejärjestelmien yhdenmukaistaminen Yleisen eläkelain perusperiaate on, että jäädessään eläkkeelle lakisääteisessä eläkeiässä (65 vuotta) 45 vakuu- Jatkuvasti nouseva keskimääräinen elinikä sekä laskeva syntyvyys tekevät eläkejärjestelmien uudistamisen välttämättömäksi. Tilannetta pahentaa se, että todellinen eläkkeen alku ja lakimääräinen eläkeikä ovat kaukana toisistaan. Tähän saakka Itävallassa on aiempien vuosien eläkeuudistuksilla pyritty turvaamaan eläkkeet muuttamalla järjestelmän osia. Varhaiseläkeikää nostamalla ja eläkkeen vähennyksillä, mikäli eläkkeelle jäädään ennen eläkeikää, on luotu kimmokkeita olla jäämättä eläkkeelle ennen eläkeikää. Eläkekulujen nousun tasoittamiseksi on korvausperusteen laskennassa huomioitavaa aikaa pidennetty ja eläkkeiden kehitys on sidottu nettopalkkoihin. Eläkejärjestelmien vuonna 2005 suoritettu yhdenmukaistaminen perustui täysin toiseen lähtökohtaan. Itävallan eläkejärjestelmä on perinteisesti ollut ammattikuntien mukainen. Jokaisella ammattikunnalla on ollut oma, tämän ryhmän tarpeisiin sopiva eläkeoikeus. Vaihtelevat määräykset ovat kuitenkin johtaneet ammattikuntien eriarvoiseen kohteluun, mikä on saanut osakseen yhä enemmän vastustusta. Nykyisen eläkkeiden yhdenmukaistamisen kautta on luotu yhteinen, yhdenmukainen eläkelaki jälkeen syntyneille. Yhdenmukaistettu lainsäädäntö, Allgemeine Pensionsgesetz (APG, yleinen eläkelaki) koskee jälkeen syntyneitä henkilöitä ja se tuli voimaan Yhdenmukainen eläkejärjestelmä kaikille ammattiryhmille

9 tus-/maksuvuoden jälkeen kaikki ammatinharjoittajat saavat eläkkeen, joka on 80 prosenttia koko työelämän keskiarvotulosta. Tätä varten Itävallan sosiaalivakuutuslaitosten keskusliitto avaa jokaiselle vakuutetulle henkilökohtaisen eläketilin. Tälle tilille tulevat kaikki maksetut ja korotetut vakuutusmaksut ja kerätyt korvausoikeudet (kuten lasten kasvatukseen käytetyt ajanjaksot). Eläketilillä olevia oikeutuksia korotetaan vuosittain ja eläkkeelle jäädessä ne vastaavat eläkkeen määrää. Jatkossa kaikki kertyneet ajat näkyvät eläketilillä vakuutusaikoina. Enää ei tehdä eroa lakisääteisen vakuutuksen, vapaaehtoisen vakuutuksen ja/tai korvausaikojen välillä. Kaikkia vakuutusaikoja käsitellään eläkkeen laskennassa maksuaikoina, joilla on työtulo (esim. lasten kasvatukseen käytetyille ajanjaksoille käytetään lakisääteistä kiinteää työtuloa). Eläkeikä on kaikille vakuutetuille 65 vuotta. Lisäksi määritellään aikaikkuna, joka mahdollistaa eläkkeelle jäämisen 62-vuotiaana (kuitenkin vähennysten kanssa). Siirtymisoikeus Siirtyminen nykyisestä eläkelainsäädännöstä yhdenmukaistettuun eläkejärjestelmään tapahtuu rinnakkaislaskennan kautta jälkeen syntyneille henkilöille. Tässä koko työaikaa verrataan fiktiivisesti nykyisen ja yhdenmukaistetun eläkelainsäädännön välillä. Eläke muodostuu näissä järjestelmissä saatujen vakuutusaikojen keskiarvosta.