KH xx.xx.2019 xx Kemin kaupunginteatterin toimintamalliselvitys Työryhmä: Sarianne Paasonen, Anu-Liisa Kosonen, Jukka Feodoroff, Jukka Vilen
SISÄLLYSLUETTELO 1. Toimeksianto ja työryhmä 2. Nykytila-analyysi 2.1 Teatterin toimintatulot ja -menot vuonna 2016 2.2 Teatterin toimintavuosi 2017 3. Kemin kaupunginteatteri osana kunnan organisaatiota 4. Eri toimintamallien tarkastelu Kemin kaupunginteatterissa 4.1. Liikelaitos 4.2. Yhdistys 4.3. Säätiö 4.4. Osakeyhtiö 5. Yksityistäminen kaupunkien kulttuurilaitoksissa 5.1. Hallintomallin talousvaikutukset 5.2. Valtionosuuskysymys 5.3. Tilakysymys 6. Seudullinen yhteistyö 7. Pohdintaa 8. Toimenpide-ehdotukset
1. Toimeksianto ja työryhmä Kemin kaupunginhallitus päätti 3.12.2018 433, että Kemin teatterin väistötilavalmisteluja jatketaan vuoden 2019 aikana ja ratkaisuja arvioidaan osana v. 2020 talousarviovalmistelua. Samalla pohditaan teatterin tulevaa toimintakonseptia ja organisoitumismuotoja (kaupungin toiminta, yhdistys, yhtiö). Konserni- ja suunnittelujaosto velvoitti 12.12.2018 kaupunginjohtajan perustamaan asiaan selvitystyöryhmän. Kaupunginjohtaja Tero Nissinen päätti 19.12.2018 29 viranhaltijapäätöksellä perustaa työryhmän selvittämään teatterin toimintamallin eri vaihtoehtoja, Työryhmään nimettiin teatterinjohtaja Sarianne Paasonen, elinkeinopäällikkö Jukka Feodoroff koulutoimenjohtaja Anuliisa Kosonen ja puheenjohtajaksi nimettiin kansliajohtaja Jukka Vilen. 2. Nykytila-analyysi Työryhmässä kartoitettiin teatteritoiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta Kemissä. Todettiin, että teatteritoiminnalle on tilausta myös tulevaisuudessa, toisaalta teatterin toiminta Kemin kokoisessa kaupungissa on taloudellisesti hyvin haastavaa. Pohdittaessa teatterin tulevaisuutta ja sille parhaiten soveltuvaa toimintamallia on syytä huomioida myös teatteritoiminnan erityispiirteet. On syytä tiedostaa, että toimintamalli selvityksen rinnalla käynnissä on myös selvitys teatterin tilaratkaisusta ja laajempi selvitys Kemin kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden tuottamisesta, vaikuttavuudesta ja palvelutarpeista. Näitä selvityksiä tulisikin tarkastella rinnakkain, jotta voidaan muodostaa kokonaiskuva kestävällä tavalla ilman osaoptimointia. Toimintamalliselvityksessä on hyödynnetty pohjamateriaalina laajasti viime vuosina Suomessa tehtyjä teatteritoiminnan eri hallintomuotoihin keskittyneitä selvityksiä mm. Oulun teatterin ja Kajaanin teatterin hallintomalleista ja sovellettu niiden antia kemiläiseen viitekehykseen. 2.1 Teatterin toimintatulot ja -menot vuonna 2016 Teatterin tulorakenne muodostui vuonna 2016 omista tuloista (pääsyliput) 248 273 euroa ja kaupungin osuudesta 1 139 979 euroa sekä ulkopuolisista tuloista ja avustuksista 95 214 euroa. Kemin kaupunginteatterin laskennallinen valtionosuus vuonna 2016 oli 1 530 359 euroa, josta valtionosuusprosentin ollessa 37 % kokonaisrahoitukseksi muodostui 566 233 euroa. Kemin opetus- ja kulttuuritoimen kokonaisrahoitus eli kaupungin kassaan tuleva euromäärä kunnan omarahoitusosuuden (291,83 /as) vähentämisen jälkeen kyseisenä vuonna oli 438 974 euroa. Yksiselitteisesti ei ole kuvattavissa, mikä osuus tästä olisi teatterin. Laskentakaavasta voi kuitenkin päätellä teatterin osuuden olevan kokonaissummasta noin 100 000 euron luokkaa.
Toisaalta asiaa voi lähestyä myös siitä näkökulmasta, ettei Kemin kaupunginteatteria olisi olemassa. Näin ollen vuoden 2016 osalta Kemin kaupunki olisi ollut opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuden osalta ns. nettomaksaja: valtionosuuden laskennallinen määrä olisi ollut 566 233 euroa pienempi eli omarahoitusosuuden vähentämisen jälkeen valtionosuus olisi ollut negatiivinen 127.259 euroa. Tämä summa olisi vähennetty yleisestä valtionosuudesta. Kaupungin käyttötalouden kannalta nettovaikutus olisi ollut v. 2016 tilinpäätöksen mukaan 1 706 212 euroa (menot 2.023.261 ja tulot 317.049 ). Kemin kaupunginteatterin tulorakenne v.2016, vertailukohteena muutama Suomen teatteri Yllä olevassa taulukossa on havainnollistettu teattereiden toimintamenoja erityyppisissä teattereissa. Kajaanin teatteri toimii alueteatterina, Imatran teatterilla on myös kesäteatteritoimintaa, KOM-teatteri toimii pääkaupunkiseudulla ja Teatteri Eurooppa Neljä on kiertueteatteri, joten teatterit eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Teatterin kulut jakaantuivat seuraavin menoluokkiin: henkilöstömenot, toimintamenot, kiinteistö-menot ja muut menot. Teatterin investointeihin on viime vuosina käytetty keskimäärin 50 000 euroa. Kemin kaupunginteatterin kulurakenne v.2016, vertailukohteena Kokkolan, Kajaanin, Imatran, KOM-teatterin ja Teatteri Eurooppa Neljän talousluvut
2.2 Teatterin toimintavuosi 2017 Teatterilla työskenteli vuoden 2017 aikana yhteensä 36 henkilöä (28 vakituista kokoaikaista): näyttelijöiden osuus oli 14 henkeä (9 vakituista), taiteellinen henkilöstö 3 henkilöä, teatterin hallintopalveluiden henkilöstö 5 henkeä ja teknisen henkilökunnan osuus 14 henkeä. Teatterin katsojamäärä vuonna 2017 oli 20405 katsojaa, kun mukaan lasketaan vierailuesitykset sekä Kultakausi-Strålande tider Suomen ja Ruotsin kiertueet. Kemin teatterin suurella näyttämöllä teatterinäytöksiä oli sekä pienellä näyttämöllä, lämpiössä että koulu- ja laitosvierailuilla yhteensä 70. Keskiarvo 105 katsojaa/esitys. Matalahko täyttöaste nostaa esiin kysymyksen teatterin näytäntömäärän ja teatterisalin (nyt 324 hlöä) koon oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta suhteesta, mikä on syytä ottaa huomioon uutta teatteritilaa rakennettaessa. On syytä myös pohtia, voitaisiinko vähäisemmällä näytäntömäärällä nostaa teatterin täyttöastetta ja samalla vapauttaa teatterintiloja muiden toimijoiden käyttöön? Kemin teatterilla on ollut vuoden 2018 syksyyn saakka käytössä oma ammattiteatterin käyttöön suunniteltu ja rakennettu teatteritalo osana Kemin kulttuurikeskusta. Teatteritila suljettiin syksyllä 2018 pois käytöstä siellä ilmenneiden sisäilmaongelmien vuoksi. Teatterille etsitään parhaillaan väistötiloja ja teatterin toiveissa on saada modernit ammattiteatteritoiminnan vaatimat toimitilat lähitulevaisuudessa. Kulttuurikeskuksen teatteritilojen peruskorjauksen kustannusarvioksi on esitetty 8-10 miljoona euron hintahaarukkaa. Raportissa tarkastellaan ensin eri hallintomuotojen vaikutusta toimintamalliin ja sen jälkeen pohditaan Kemin kaupunginteatterille sopivaa toimintamallia tarkoitukseen soveltuvalla hallintomallilla johdettuna. Käsitteellä hallintomalli viitataan teatteriin osana kaupunkiorganisaatiota ja tapaa johtaa sitä sekä käsitteellä toimintamalli teatterin tapaan tuottaa palveluita sen toimintakonseptiin. 3. Kemin kaupunginteatteri osana kunnan organisaatiota Täyskunnallisuus oli vallalla oleva lähtökohta 1970- luvulta lähtien. Useimmissa kaupungeissa oli päädytty alun perin yhdistyspohjaisten taidelaitosten kunnallistamiseen. Tässä ns.täyskunnallisessa mallissa nähdään hyvinä piirteinä taidelaitoksen likviditeettiongelmien puuttuminen, työntekijöiden selkeä asema kunnan palveluksessa, kiinteä yhteys päärahoittajaan sekä mahdollisuus hyödyntää kunnan muusta organisaatiosta saatava tukea ja osaamista. Heikkouksina täyskunnallisessa mallissa on koettu kunnallisen päätöksenteon byrokraattisuus ja hitaus, henkilöstöpolitiikan itsenäisyyden puute, talousohjauksen kömpelyys ja pidemmän tähtäimen suunnittelun mahdottomuus (oman taseen puuttuminen), kuntien säästötoimet
(esimerkiksi rekrytointitilanteissa), teatterin toiminnan muuttuminen ns. virkatyöksi, sekä valtionosuuksien kulku kunnan kassan kautta. 4. Eri toimintamallien tarkastelu Kemin kaupunginteatterissa Keskeinen näkökulma oli tarkastella teatterin nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita etsien niille sopivin toimintamalli. Koska nykyinen kunnallinen toimintamalli ja sen haasteet ovat työryhmälle tuttuja, haluttiin selvittää erityisesti yksityisoikeudellisen toimintamallin edut ja haitat. Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti eri organisaatiomalleja. Tarkastelussa ovat kunnallinen liikelaitos sekä yksityiset organisaatiomuodot: yhdistys, säätiö ja osakeyhtiö. Tässä ei pyritä eikä annetun aikarajan puitteissa ole mahdollistakaan esitellä kattavasti eri organisaatiomalleja. Henkilöstö- ja verotusvaikutukset ovat kaikilla yksityistämisen muodoilla käytännössä samat. Kaikissa yksityisissä toimintamuodoissa on talouden hoidon onnistumisen kannalta olennaista oman riittävän suuren taseen luominen toiminnan käynnistyessä. 4.1. Liikelaitos Kunnallinen liikelaitosmalli on mainittu yhtenä vaihtoehtona Kemin teatterin hallinnointimalliksi. Liikelaitos on kunnan organisaation osa, jolla on oma tase. Se ei toimi itsenäisenä oikeushenkilönä. Kunnallinen liikelaitos on eräänlainen kunnallisen ja yksityisen teatterin välimuoto. Valtionosuudet menevät liikelaitosmallissa kunnalle. Liikelaitoksen henkilöstö vertautuu suoraan kunnan henkilöstöön. Liikelaitoksella on oma johtokunta. Liikelaitos ei voi mennä konkurssiin. Konkurssiuhan puute ja lopullisen vastuun pysyminen kunnalla eivät rohkaise tai mahdollista joustavampaa toimintaa, talousvastuullisuuden lisääntymistä, eivätkä ne ratkaise valtionosuuskysymystä. Näin ollen liikelaitostaminen tuskin on Kemin kaupunginteatterille nykytilanteeseen verrattuna juurikaan toimivampi ratkaisu. Liikelaitosmuotoisia teattereita ei liene Suomessa tällä hetkellä ole. 4.2. Yhdistys Yhdistysmuoto kannatusyhdistyksenä on käytössä joissakin kaupunginteattereissa. Yhdistysmuoto antaa monia yksityistämisen etuja mm. toiminnan joustavuutta, talousvastuullisuuden lisääntymistä, oman taseen sekä oman hallituksen, mutta ei ehkä ole kovin soveltuva laajempaan ja riskialttiimpaan toimintaan. Yhdistysmuoto voisi helpottaa ulkoisen rahoituksen esim. erilaisten apurahojen saantia, tosin niiden merkityksen teatterin taloudenhoidossa ei voitane olettaa olevan kovin merkittäviä. Yhdistysmuotoisena teatterina toimii muun muassa Rovaniemen teatteri.
4.3. Säätiö Säätiömuoto antaa useimmat yksityistämisen edut (toiminnan joustavuus, talousvastuullisuuden lisääntyminen, valtionosuudet suoraan laitokselle, oma tase, oma hallitus), mutta ei ole kovin joustava muuttuvassa toimintaympäristössä. Säätiön perustamiskirjassa säätiölle asetettu pääoma ja sen tarkoitus määritellään varsin tarkasti ja tämän tarkoituksen muuttaminen, esimerkiksi muuttuvan toimintaympäristön mukaan, on kankeaa. Säätiöllä ei ole omistajapohjaa, jolloin omistajaohjaus tapahtuu yksinomaan hallitustyöskentelyn kautta. Lisäksi säätiössä hallituksen valta ja vastuu on korostuneempi kuin esimerkiksi osakeyhtiömuodossa. Tämä tekee johtajuuden kysymykset haasteellisemmiksi säätiössä. Säätiömuoto on näin ollen mahdollinen, mutta kankeahko organisaatiomuoto. Säätiömuotoisena toimii joitakin teattereita, muun muassa Helsingin kaupunginteatteri ja Suomen Kansallisooppera. 4.4. Osakeyhtiö Osakeyhtiömuotoa tarkasteltaessa tässä yhteydessä on kyse voittoa tavoittelemattomasta yleishyödyllisen statuksen omaavasta julkisten toimijoitten 100 % omistamasta osakeyhtiöstä. Voittoa tavoitteleva ja jakava osakeyhtiö ei ole mahdollinen kulttuurilaitoksen toiminnassa muun muassa opetusministeriön valtionosuuksia koskevien määräysten vuoksi. Osakeyhtiömuoto on myös kulttuurilaitokselle erittäin soveltuva sen selkeän sääntelyn vuoksi ja kaupunkikonsernissa on jo nykyisellään monia osakeyhtiöitä, joiden toimintaa kaupunki on tukenut pitkäjänteisesti. Se on lisäksi päätöksentekorakenteeltaan joustavin organisaatiomuodoista. Osakeyhtiölaki antaa vastuun ja valtuuksien jaon osakeyhtiön toiminnassa. Toimitusjohtaja osakeyhtiön operatiivisena johtajana on selkeästi vastuussa päätöksenteosta ja päätösten seurauksista, joten osakeyhtiömalli tukee vastuullista ja kehittämismyönteistä johtajuutta hyvin. Valtionosuudet maksetaan suoraan osakeyhtiölle edellyttäen, että osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on suljettu pois osinkojen maksaminen omistajatahoille. Omistajaohjaus osakeyhtiön kohdalla tapahtuu hallituksen ja yhtiökokouksen kautta. Kaupunki ja mahdolliset muut omistajatahot nimeävät hallituksen. Osakeyhtiömalli toisi mukanaan toiminnan joustavuutta, talousvastuullisuuden lisääntymistä, selkeyttäisi valtionosuuskysymysten ratkaisua ja kaupungin rahoitusta sekä omistajaohjausta. Se korostaisi johtajuuden merkitystä ja vastuuta, mutta sinällään uutta rahaa teatteritoiminnan rahoittamiseen se ei toisi. Viime vuosikymmeninä yksityiset organisaatiomuodot ovat vallanneet alaa erityisesti teatterikentällä. Yksityisyyden vahvuuksina on koettu nopean ja joustavan toiminnan ja päätöksenteon mahdollisuus, pitkäjännitteisemmän taloussuunnittelun mahdollisuus oman taseen avulla, oma hallitus, omistajapohjan laajentamisen mahdollisuus (esim. alueellisuus), useamman
vuoden raamisopimusten teko kunnan kanssa sekä viime aikoina erityisesti valtionosuuksien tuloutuminen organisaation omaan kassaan. Alla on listattuna ne keskeisimmät asiat, jotka muuttuisivat Kemin kaupunginteatterin siirtyessä osakeyhtiömalliin: Teatterin rahoitus kaupungilta tulisi avustuksena eikä esimerkiksi vakansseina Teatterilla olisi mahdollisuus kilpailuttaa itsenäisesti tarvitsemansa palvelut ja löytää tätä kautta tehokkaimman tavan toimintansa organisoimiseen Osakeyhtiömuoto loisi perustan teatterin taloudenpidon vastuullisuudelle Osakeyhtiömuoto lisäisi teatterin halukkuutta kehittää omaa tulonhankintaa Osakeyhtiömuoto tarjoaisi ratkaisun myös Kemissä käytävään keskusteluun valtionosuuksien tuloutumisesta Omistaessaan 100 % osakeyhtiön osakkeista kaupunki päättäisi hallituksen kokoonpanon ja yhtiön strategiset linjaukset yhtiökokouksessa Heikkouksina yksityisissä organisaatiomuodoissa on koettu taloudellisten riskien kantaminen omassa organisaatiossa, kaupungin sitoutumisen epävarmuus pitkällä tähtäimellä, omistajaohjauksen välillisyys sekä henkilöstön pelot työsuhteidensa turvallisuudesta kunnallisiin virkoihin verrattuna. 5. Yksityistäminen kaupunkien kulttuurilaitoksissa Kaupunkien kulttuurilaitoksia on useissa kaupungeissa yksityistetty siten, että ne eivät ole suoraan osana kaupungin organisaatiota. Tällöin kysymys on laitosten muuttamisesta organisaatioina yksityisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Teatterikentällä tämä on tilanne useimmissa kaupunginteattereissa, joissa käytössä on toiminnan pohjana yhdistyksiä, säätiöitä ja voittoa tavoittelemattomia osakeyhtiöitä. Kaupungin kulttuurilaitosten tapauksessa täytyy kuitenkin lähtökohtaisesti korostaa sitä, että yksityistämisessä on aina kysymys hallintorakenteen uudistamisesta ja joustavamman organisaatiomuodon hakemisesta. Yksityistämisellä ei yhdestäkään kaupunginteatterista ole pyritty muodostamaan voittoa tavoittelevaa yhtiötä. Myöskään kaupunkien pitkäjänteisen sitoutumisen merkitystä taidelaitostensa rahoitukseen ei yksityistämisellä sinänsä voi muuttaa. 5.1. Hallintomallien talousvaikutukset Talousvaikutuksien kattava arviointi tarvitsee tuekseen hyvin yksityiskohtaisen tarkastelun, johon tämän työryhmän aikataulun puitteissa ei ollut mahdollista mennä. Kuitenkin yleisesti voidaan
todeta, että Suomessa kunnalliset teatterit ovat tilastoissa kustannustehottomimpien joukossa. Yksityisoikeudellinen toimintamalli on tuonut usealle teatterille laajempaa taloudellista vastuunottoa ja halua omaan tulon hankintaan. Alla on listattu keskeisimmät talousvaikutukset yksityisoikeudellisessa mallissa Kemissä: Kaupungin avustus täytyy määritellä suhteessa uuteen toimintamalliin, jossa valtionosuudet tuloutuvat suoraan teatterille Kemin kaupunginteatteri pysyy mukana mahdollisissa valtionosuuksien korotuksissa ja henkilötyövuosien lisäämisissä Osakeyhtiömuotoiselle teatterille tulisi rakentaa riittävän vahva tase Osakeyhtiömalli antaa nykyistä paremmat edellytykset tulonhankinnan lisäämiseen ja nykyistä vahvemmalle talousohjaukselle Tulevaisuudessa omistajapohjaa voidaan haluttaessa laajentaa. Tämä vaihtoehto nousee esille, pohdittaessa entistä laajempaa toimintasädettä ja oikeudenmukaisempaa kustannustenjakoa 5.2. Valtionosuuskysymys Kemissäkin käytävään keskusteluun valtionosuuksien kohtalosta tarjoaisi osakeyhtiömalli ratkaisun. Opetusministeriö voi kohdentaa valtionosuudet suoraan osakeyhtiölle edellyttäen, että sen yhtiöjärjestyksessä on poissuljettu osinkojen jakaminen omistajille. Mikäli teatteri siirtyy kaupungin organisaatiosta osakeyhtiömuotoiseksi, on henkilötyövuosimäärä aiemmissa vastaavissa tapauksissa katsottu siirtyvän uuden ylläpitäjän käytettäväksi. Täytyy todeta, että henkilötyövuosiin pohjautuva valtionosuusmalli ei ole erityisen kustannustehokkuuteen kannustava ja sen jatkuvuutta ei pitkälle tulevaisuuteen ei voida taata. 5.3. Tilakysymys Kemin kaupunginteatterin toimitilat kulttuurikeskuksessa jouduttiin syksyllä 2018 sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi. Vaikka työryhmän toimeksiantoon ei suoranaisesti kuulu tilakysymyksen pohdinta, on syytä tässä yhteydessä todeta, että tilakysymys liittyy teatterin toimintakonseptiin ja siihen minkälaista teatteria tiloissa voidaan esittää ja toisinpäin minkälaiset tilat tuleva toimintakonsepti vaatii. Tila-asiaa tuleekin pohtia rinnan toimintakonseptin kanssa ja merkittävänä osana teatterin taloutta ja kaupungin taloudellista panosta teatterin toimintaan. Juuri tällä hetkellä teatterin väistötilojen vaatiessa merkittäviä taloudellisia panostuksia ja sitoutumista niin muutostöihin kuin ulkoisiin vuokrakuluihinkin olisi syytä pohtia huolellisesti
luovutaanko nykyisistä kulttuurikeskuksen tiloista kokonaan, peruskorjataanko niitä ja voiko teatteri toimia nykyisissä kieltämättä epäkäytännöllisissä väistötiloissa vielä jonkin aikaa? Teatterinjohtajan näkemyksen mukaan teatteri ei voi toimia nykyisissä väliaikaisiksi tarkoitetuissa väistötiloissa enää kauaa. On syytä myös pohtia, voidaanko teatterin tarvitsemat ns pysyvät toimitilat rakennuttaa kestävällä ja taloudellisella tavalla uudisrakennuksena keskusta-alueelle esim osana uutta kaupunkikeskustaa pikaisella aikataululla esim ulkopuolisen rakentajan ja rahoittajan toimesta? Samalla on syytä myös pohtia, voidaanko tila rakentaa laajemminkin kuin vain teatterin toimintoja palvelevaksi? 6. Seudullinen yhteistyö Yksi mahdollisuus teatteritoiminnan hallinto- ja toimintamallin kehittämisessä voisi olla seudullisen yhteistyön tiivistäminen. Kemin ja Rovaniemen kaupunginhallitusten yhteistyöneuvotteluissa nousi esiin mahdollisuus tiivistää Kemin ja Rovaniemen teatterien yhteistyötä. Yhteistyön avulla voitaisiin todennäköisesti saavuttaa jonkin verran lisää tehokkuutta ja kustannussäästöjä. On syytä huomata, että teatterin kotipaikan ja hallinnon siirtyminen Rovaniemelle siirtäisi myös teatterin valtionosuudet tuloutettavaksi uudelle ylläpitäjäkaupungille eli Rovaniemelle. Pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sopimuspohjaista yhteistyötä myös muiden teatterialan toimijoiden kanssa olisi varmaankin tarpeen pohtia uutta toimintamallia mietittäessä. Muiden Meri-Lapin seudun kuntien halukkuutta ja mahdollisuutta osallistua Kemin kaupunginteatterin vahvasti seudullisia teatteripalveluja tuottavan toimijan kustannustenjakoon on tiedusteltu osana vastaavia selvityksiä jo aiemminkin. Pohjautuen aikaisempiin selvityksiin, oletetaan ettei naapurikunnilla ole kovinkaan suurta mielenkiintoa nykyistä oikeudenmukaisempaan kustannustenjakoon. Naapurikuntien talouden näkökulmasta itsekkäästi katsottuna he saavat teatteripalvelut sekä niiden positiiviset vaikutukset nykyisellä toiminta- ja rahoitusmallilla kaikkein edullisimmalla mahdollisella tavalla tuotettuna. Toisaalta Kemin näkökulmasta (maksutulot, käytetyt oheispalvelut) teatteri tarvitsee asiakkaita myös lähialueelta. Naapurikuntien mahdollisuutta osallistua hallintomalli- ja kustannustenjakoselvitykseen tiedusteltiin osana raporttia. Simon kunta käsitteli asiaa ja kunnanhallitus päätti kunnanjohtaja Marttilan esityksestä suhtautua myönteisesti yhteistyöhön niukka taloudellinen liikkumavara huomioiden. Tornion kaupungin sivistystoimenjohtaja Halmkrona esitti, että osallistumista pohditaan vuoden 2020 talousarviota tehdessä, mutta lautakunta oli sitä mieltä, että asiaa ei ole syytä edes pohtia. Keminmaan kunnassa päätettiin vs sivistystoimenjohtaja Matinlassin esityksestä olla osallistumatta selvitykseen tai kustannuksiin. Tervolan kunnasta tiedusteluun ei vastattu lainkaan.
7. Pohdintaa toimintamallista Viime vuosina on nähty erityisesti teatterikentällä liikettä kunnallisista yksityisiin organisaatioihin, mutta myös toiseen suuntaan. Hallintomalli sinänsä ei takaa teatterin menestystä, vaan taidelaitosten on löydettävä omistajiensa kanssa selkeä yhteinen näkemys millä tavalla ja minkä muotoisena ja millä taloudellisilla resursseilla niitä kaupungissa halutaan pitkällä tähtäimellä kehittää. Hallintomallin on noustava näistä perustehtävän määrittämistä lähtökohdista käsin. Näin ollen ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä mallia, jonka mukaan teattereiden tai orkestereiden hallintomalleja tulisi Suomen kaupungeissa kehittää. Teatterin Tiedotuskeskus Tinfo:n johtaja Hanna Helavuori totesi YLE:n haastattelussa marraskuussa Rovaniemen teatterin osalta, että Teatterin muoto ei ole kauhean olennainen asia eikä ongelman ydin. On toimivia osakeyhtiöitä, yhdistyksiä ja säätiöitä sekä kunnallisia teattereita. Oikeastaan kaikissa muissa paitsi kunnallisissa teattereissa voidaan järjestää asioita joustavasti. Yksityisten yritysten saaminen mukaan merkittävällä tavalla teatteritoiminnan rahoittamiseen on hyvin haasteellista, lähes mahdotonta, myös Kemin kaupunginteatterin nykyisellä toimintamallilla ja kustannus- rakenteella. Teatterilla on kunnallisen ammattiteatterin organisaatio, oma suuri toimitila ja kassan kautta saatavilla myyntituloilla (pääsylipputulot v.2016, 248 273 euroa) kyetään kattamaan vain noin 15 prosenttia teatteritoiminnan käyttömenoista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nykyisillä katsojamäärillä pitäisi yhden teatterilipun hinnan olla lähes 100 euroa, jotta sillä voitaisiin kattaa tuotannon kustannukset. Kemin teatterin jalkautuminen esim. paikallisiin ravintoloihin tai kulttuuritiloihin naapurikuntiin lisäisi teatterin vaikuttavuutta naapurikunnissa, mutta ympäristökuntien taloudellisen tuen puuttuessa, ei toisi kustannussäästöjä kemiläisille veronmaksajille, todennäköisesti päinvastoin. Voitaisiinko eläkeläisiä, opiskelijoita ja työssäkäyviä kuntalaisia osallistaa nykyistä enemmän teatterin tekoon ja lisätä teatterin vaikuttavuutta ja sen psykososiaalisia positiivisia vaikutuksia? Voisiko Kemin teatteri toimia myös kesäteatterina tuottavana teatterina esimerkiksi yhteistyössä paikallisten harrastajien kanssa? Voisiko toisaalta teatterin toiminta olla kesäteatterin toiminnan mahdollistamiseksi ja resurssien kohdentamiseksi jaksottaista, jolloin voitaisiin avata teatterin tilat ja välineet esim harrastajaryhmien käyttöön tai muille kulttuuritapahtumille? Olisiko tällaisilla toimintavoilla mahdollista synnyttää kuntalaisten elämässä ja arjessa vahvasti mukana oleva teatteri, lisätä tilojen käyttö- ja täyttöastetta ja monipuolistaa kaupungin kulttuurielämää ja luoda vetovoimaa kaupunkiin nykyistä enemmän? Esimerkkejä uudenlaisesta teatteriyhteistyöstä tarjoavat mm. Lahdessa vuosina 2015-2016 toteutettu Avoin näyttämö- hanke sekä tanssiteatteri Minimin ja Riihimäen teatterin uudet yhteistyömallit. Voisiko näistä malleista löytyä omalta osaltaan ideoita kemiläisen mallin kehittämiselle. Lahden avoimen näyttämön toiminnassa korostuivat jalkautuminen ulos teatterista,
monipuolinen yhteistyö ja verkostoituminen. Avoimen näyttämön toiminnan muotoja olivat soveltavan teatterin projektit, soveltavan ja taiteellisen työskentelyn rinnakkaisprosessit, yleisötyö eri muodoissaan sekä taiteelliset tuotannot. Tanssiteatteri Minimi ja Riihimäen Teatteri puolestaan solmivat kolmi- vuotisen yhteistyösopimuksen, jossa teatterit jakavat tuotantovastuuta sekä kiertävät esitysten kanssa Kuopion ja Riihimäen lisäksi myös muissa kaupungeissa. Kyseessä on uudenlainen yhteistyömuoto suomalaisella teatterikentällä. Ammattiteatterit ovat kasvavassa määrin viime vuosina kokeilleet esitysvierailuja ja yhteistuotantoja, mutta kokeilut ovat jääneet onnistumisineen ja haasteineen yksittäisten kokeilujen ja hankkeiden tasolle. On kiinnostavaa nähdä, kuinka kahden teatterin yhteistyön pitkäjänteinen kehittäminen edistää tulevaisuudessa erilaisia yhteistyömuotoja laajemminkin näyttämötaiteen kentässä, toteaa Suomen Teatteri ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi. Kemin teatterikin toteuttaa parhaillaan Kemin 150 vuotta juhlan kunniaksi yllä kerrotun mallin mukaista Ihmekaupunki, tarinoita Kemistä- yhteisöteatteria yhdessä kuntalaisten kanssa. On mielenkiintoista seurata ja arvioida tämän, jo nyt paljon positiivista palautetta saaneen, projektin tuloksia ja vaikutusta osana kemiläistä teatteritoimintaa. On syytä huomata, että alueella on poikkeuksellisen paljon korkeatasoista ja monipuolista opetusta antavia oppilaitoksia mm. ammattiopisto Lappia, Lapin AMK ja vapaan sivistystyön opetusta antava Kivalo-opisto. Tiivis yhteistyö alueen oppilaitosten ja niiden opiskelijoiden sekä paikallisten harrastajateatterien kanssa ja heidän osaamisensa kehittäminen ja osallistaminen voisivat tarjota yhden mahdollisuuden toimintakonseptin kehittämiselle. Voisiko Kemin teatterin toimintamalli pohjautua nykyistä vahvemmin verkostomaiseen malliin yhteistyössä em toimijoiden kanssa? Voisiko teatteri ja kulttuurikeskus laajemminkin toimia osana esimerkiksi ammattiopisto Lappian oppimisympäristönä? Kemi on tunnettu rajoja rikkovista ja jopa hulluista ideoista. Teatteritoiminnan turvaaminen myös Kemin kaltaisessa pienessä ja taloudellisilta resursseiltaan hyvin rajallisessa kaupungissa vaatii luovuutta, kekseliäisyyttä ja laaja-alaista yhteistyötä, ehkä täytyisi pyrkiä kehittämään oma Keminmalli. Kemiläisessä mallissa kehittämisen kulmakivinä voisivat olla taloudellisuus, joustavuus, ketteryys, kaupunkilaisten osallistaminen, verkostomaisuus sekä elin- ja vetovoiman luonti kaupunkiin. Voitaisiinko mennä uudistuksessa niin pitkälle, että uudessa kemiläisessä mallissa teatteri olisi kulttuuri- ja elämystuotannon sydän, joka omien näytäntöjen lisäksi avaisi tilat muullekin kulttuurille, tukisi toiminnallaan muuta kaupungin kulttuuritoimintaa, rikkoisi taidelajien välisiä rajoja ja mahdollistaisi uusi ja erilaisia kulttuurielämyksiä, tekisi valtakunnallisesti uutta ja erilaista kulttuuria kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti laajan yhteistyöverkoston kanssa?
Toimintamallia pohdittaessa on syytä muistaa, että kaupunginteatterin valtionosuudet pohjautuvat ammattimaiseen teatteritoimintaan. 8. Toimenpide-ehdotukset Työryhmän tehtävänä oli selvittää teatterin organisoitumismuotoja ja toimintamallia. Edellä on esitetty toteutuneiden lukujen valossa teatterin toimintaa ja taloutta sekä selvitetty eri hallintomallien todennäköistä merkitystä ja vaikutusta teatteritoimintaan. Selvityksen painopiste on eri organisoitumismuotojen (hallintomallin) selvityksessä. Hallintomallin osalta olisi perusteltua selvittää tarkemmin osakeyhtiömallia, joka toisi teatterin johtamiseen ja talouden hallintaan dynaamisuutta. Lisäksi osakeyhtiömuoto mahdollistaisi teatterin omistajakunnan laajentamisen joustavasti. Ehkä olisi syytä selvittää myös selvityksen ohjausryhmänä toimineessa konsernijaostossa käydyn keskustelun mukaisesti ei pelkästään teatteritoiminnan yhtiöittämistä vaan myös laajemmin kaupungin vapaa-aika- ja kulttuuripalveluiden yhtiöittämistä ja ottaa selvitykseen mukaan myös orkesteritoiminta ja tapahtumatuotanto sekä kongressimyynti. Näin saataisiin syntymään synergiaetuja, luotaisiin taseeltaan riittävän vahva, toimintakykyinen ja tehokas elämystuotantoyhtiö luomaan kaupunkiin elinvoimaa, vetovoimaan, hyvinvointia ja kulttuurielämyksiä. Ellei valmiutta osakeyhtiömalliin löydy olisi perusteltua koota vetovoimaa tuottavat palvelut kaupunkiorganisaation sisällä laajemmin ja tiiviimmin yhteen ja mahdollistaa yhteistyön tiivistyminen myös hallinnollisesti ja taloudellisesti, samalla on syytä pohtia tarvitaanko toimintaa koordinoimaan ja johtamaan oma kulttuurijohtaja, joka voisi toimia myös yhteyshenkilönä kolmannen sektorin toimijoihin. Teatterin toimintakonseptin kehittäminen puolestaan tarjoaa lukemattomia vaihtoehtoja ja sen tarkempi selvittäminen vaatii muutamien merkittävien reunaehtojen määrittämistä. Toimintakonseptia ei ole kovin yksityiskohtaisesti ja laajasti pohdittu, koska siitä päättäminen on ennen kaikkea poliittisesti päätettävä ja linjattava asia. Jatkotyöskentelyn kannalta olennainen kysymys on: Minkälaista teatteria Kemissä halutaan tehdä ja millaisilla resursseilla sitä ollaan valmiita tekemään? Kun yllä olevaan kysymykseen on saatu vastaus, on syytä jatkoselvittää hallintomallia ja teatterin toimintakonseptia osana sitä asiaan perehtyneiden ammattilaisten toimesta muutamien valittujen vaihtoehtojen pohjalta. Sen jälkeen on perusteltua verrata selvityksen pohjalta uusien vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja nykytilaan. Mihin toimintamalliin selvitystyön pohjalta päädytäänkään, tulisi teatterin kuten myös koko kulttuuriosaston toiminnan vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta mitata ja arvioida nykyistä tehokkaammin.
Työryhmä näkee erittäin tärkeänä, että teatteritoiminta Kemin kaupungissa jatkuu perusteellisen selvitystyön pohjalta valitun toimintamallin puitteissa ja että teatteritoiminalle, ehkä laajemminkin kemiläisille kulttuuritoimijoille, osoitetaan terveet ja tarkoituksenmukaiset toimitilat kestävällä ja taloudellisella tavalla pikimmiten kaupungin talouden sallimissa puitteissa. Pohdintaa toimintamallista osiossa nostetaan esiin monia kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada vastaus perusteellisen selvityksen ja pohdinnan perusteella. Työryhmän mielestä olisi perusteltua jatkaa hallintomallin ja toimintakonseptin osalta selvitystyötä seuraavien vaihtoehtojen pohjalta: 1. Teatterin, mahdollisesti myös muutamien muiden kulttuurilaitosten, hallintomallin muuttaminen osakeyhtiömalliksi ja sen myötä yhteistyön tiivistäminen niin kaupungin sisällä kuin myös pitemmällä aikajänteellä seudullisesti. 2. Laajaan verkostomaiseen yhteistyöhön mm oppilaitosten ja järjestöjen kanssa pohjautuvan teatterin, mahdollisesti laajemminkin kulttuuritoiminnan, ns. Kemin-mallin selvittäminen ja kehittäminen sekä sen vertaaminen nykyiseen toimintamalliin. Työryhmä on raportissa ja esityksessään yksimielinen.
Lähteet; Oulun kaupunginteatterin ja kaupunginorkesterin hallintomalleihin liittyvä selvitystyö, Tuomas Auvinen 2009 Kajaanin kaupunginteatterin liikelaitoselvitys, Ilkka Laasonen 2007 Kemin Kaupunginteatterin toimintakertomukset vuosilta 2016 & 2017 2016 Teatteritilastot, Tinfo - Teatterin tiedotuskeskus Kemin kaupungin tilinpäätös 2017