k ä y t t ä j ä l l e k ä t e v ä t e k n o l o g i a Marika Nordlund Turvapuhelin on vähän käytetty apuväline Ikäihmisten turvapuhelinkyselyn tuloksia
2 Sisältö 1. Johdanto: Tavoitteet ja toteutus... 3 2. Tulokset ja niiden tarkastelua... 3 2.1 Vastaajat... 3 2.2 Vastaajien käytössä olevat laitteet... 4 2.3 Vastaajien kommentteja turvapuhelimesta, -rannekkeesta ja -palvelusta... 5 3. Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä... 6 3.1 Turvapuhelin käytössä melko harvalla... 6 3.2 Eroon turvapuhelimien leimaavuudesta... 6 Liite 1: Kyselylomake... 8
3 1. Johdanto: Tavoitteet ja toteutus Turvapuhelinkyselyn tavoitteena oli kerätä tietoa ikäihmisten turvapuhelimen ja matkapuhelimen käytöstä sekä turvapuhelimia koskevista tarpeista. Kysely toteutettiin kevään ja alkusyksyn välisenä aikana vuonna 2011. Vastauksia kyselyyn kerättiin KÄKÄTE-projektin sähköisellä lomakkeella verkkosivuilla (www.ikateknologia.fi). Kyselylomakkeita oli mahdollisuus myös tilata postitse Vanhustyön keskusliitosta ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitosta. Tilaisuutta hyödynsivät mm. monet eläkeläisjärjestöt, jotka tilasivat paperilomakkeita ja jakoivat niitä jäsenilleen, joilla ei ollut tietokonetta. Kyselylomakkeita oli saatavilla suomen- ja ruotsinkielellä, lomakkeet olivat selkokielisiä. Osa vastauksista kerättiin Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnan kotikäyntien yhteydessä. Korjausneuvoja haastatteli asiakasta/asiakkaita ja täytti lomakkeen keskustelun aikana. Korjausneuvonnan asiakkaille suunnattu kysely ei ollut täysin identtinen muiden kyselyjen kanssa, vaan se sisälsi enemmän kysymyksiä. Tässä raportissa on käsitelty vain kaikille kyselytyypeille yhteisten osien tulokset. 2. Tulokset ja niiden tarkastelua Turvapuhelinkyselyyn vastasi yhteensä 337 vastaajaa. Eniten vastauksia (137 kpl eli 41 %) saatiin suomenkielisen nettikyselyn kautta. Toiseksi eniten vastauksia oli korjausneuvonnan asiakkaiden ryhmässä (78 kpl eli 23 %). Vastauksien jakauma vastaustavan mukaan on esitetty taulukossa 1. 2.1 Vastaajat Taulukko 1: Vastauksien jakauma vastaustavan mukaan Vastaustapa kpl % Nettikysely, suomenkielinen 137 41 Nettikysely, ruotsinkielinen 27 8 Paperikysely, suomenkielinen 69 20 Paperikysely, ruotsinkielinen 26 8 Korjausneuvonnan asiakkaiden kysely 78 23 YHTEENSÄ 337 100 Vastaajien joukossa oli jonkin verran enemmän naisia kuin miehiä. Korjausneuvonnan kautta kyselyyn vastanneista suuri osa (40 %) oli pariskuntia ja he vastasivat yhteisellä lomakkeella. Sen vuoksi tarkkaa sukupuolijakaumaa ei aineiston perusteella pysty esittämään. Vastaajien ikäjakauma vaihteli jonkin verran vastaustavan mukaan (netti-, paperi- ja korjausneuvonnan asiakkaiden kyselyt). Tämä ilmenee taulukosta 2.
4 Taulukko 2: Vastaajien ikäjakauma vastaustavan mukaan Nettikyselyt Paperikyselyt Korjausneuvonnan asiakkaiden kysely Alle 65 vuotta 15 % 9 % 1 % 65 69 vuotta 33 % 19 % 0 % 70 74 vuotta 32 % 22 % 4 % 75 79 vuotta 14 % 32 % 8 % 80 84 vuotta 3 % 13 % 18 % 85 89 vuotta 2 % 4 % 51 % 90 vuotta tai yli < 1 % 1 % 18 % YHTEENSÄ 100 % 100 % 100 % Kuten taulukosta nähdään, vastaajien ikäjakaumat ovat erilaisia riippuen vastausten keräämisen tavasta: Nettikyselyyn vastanneista 81 % oli alle 75-vuotiaita ja vain 5 % 80-vuotiaita tai vanhempia. Paperikyselyyn vastasivat pääasiassa eläkeläisjärjestöjen jäsenet, joilla ei ole käytössään tietokonetta. He olivat keskimäärin vähän vanhempia kuin nettikyselyn vastaajat. Noin puolet heistä oli alle 75-vuotiaita, kolmannes kuului ikäryhmään 75 79 vuotta ja vajaa viidennes oli 80- vuotiaita tai vanhempia. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnan asiakkaiden kyselyyn vastanneista valtaosa eli 87 % oli 80-vuotiaita tai vanhempia. Ruotsinkielisten ja suomenkielisten vastaajien ikäjakaumissa ei ollut merkittävää eroa. Nettikyselyyn vastanneet olivat nuorimpia, paperikyselyyn vastanneet hieman iäkkäämpiä, mutta kuitenkin keskimäärin nuorempia kuin korjausneuvonnan asiakkaat (joita ei ole jaoteltu erikseen suomen- ja ruotsikielisiin). Ruotsinkielisiä vastaajia oli lukumäärällisesti paljon suomenkielisiä vähemmän. Muutoinkin eri vastaajaryhmät olivat hyvin erikokoisia, joten vertailua on tehtävä kriittisesti. Suomen- ja ruotsinkielisten vastausten sisällöissä ei ollut merkittäviä eroja. Enemmän eroavaisuuksia sen sijaan oli eri vastaustavoilla, mikä heijastelee vastaajaryhmien erilailla painottunutta ikäjakaumaa. 2.2 Vastaajien käytössä olevat laitteet Turvapuhelin Nettikyselyyn vastanneista vain 4 %:lla oli turvapuhelin. Paperikyselyyn vastanneista vain yhdellä henkilöllä (eli 0,3 %:lla vastanneista), mutta korjausneuvonnan asiakkaista 23 %:lla oli turvapuhelin. Turvapuhelimen käyttö Kysymys turvapuhelimen käytöstä oli vastaajille hankala, sillä se oli ymmärretty eri tavoin. Jotkut olivat ymmärtäneet sillä tarkoitettavan sitä, käyttääkö turvapuhelinta ylipäätään eli pitääkö esim. turvaranneketta ranteessaan vai onko se piirongin laatikossa. Toiset taas olivat ymmärtäneet käyttämisen tarkoittavan samaa kuin avun hälyttämisen. Kuitenkin vastauksista ilmenee, että ne, joilla oli turvapuhelin, käyttävät sitä yleisesti ottaen (eli hälyttävät sillä apua) melko harvoin. Enemmistö turvapuhelimen omistajista oli kuitenkin joskus hälyttänyt sillä apua. Kaikki, jotka olivat hälyttäneet apua, olivat kokeneet saamansa turvapalvelun riittäväksi. Turvapuhelimen ominaisuudet Ylivoimaisesti eniten toivottiin, että turvapuhelinta voisi käyttää myös kodin ulkopuolella. Lisäksi toivottiin akun parempaa kestävyyttä, selkeämpää näyttöä, kaiuttimen parempaa kuuluvuutta ja suurempia
5 näppäimiä. Yksittäisissä vastauksissa mainittiin mm. turvapuhelimen käyttöä haittaavan se, että on sydämentahdistin, jolloin kännykkää ei voi käyttää tukiasemana. Lisäksi mainittiin, että turvapuhelimen (hälytyspainikkeen) pitäisi olla kauniimpi ja kuukausittaisen käyttömaksun pitäisi olla edullisempi. Matkapuhelin Matkapuhelin oli netti- ja paperikyselyyn vastanneista lähes kaikilla eli 97 %:lla vastaajista. Korjausneuvonnan asiakkaista hieman harvemmalla eli 76 %:lla oli kännykkä. Lähes yhtä monella (71 %:lla) korjausneuvonnan asiakkaista oli myös lankapuhelin. He eivät siis olleet kokonaan luopuneet lankapuhelimesta, vaikka olivat hankkineet kännykän. Vastauksista ilmenee, että kännykkää kuitenkin käytetään lähes päivittäin. Tästä voi päätellä, että enemmistö käyttää matkapuhelintaan enemmän kuin lankapuhelinta. Matkapuhelimen käyttö Vastaajista, joilla oli matkapuhelin, 86 % käyttää sitä päivittäin. Tässä ei ole merkittävää eroa esimerkiksi korjausneuvonnan asiakkaiden ja muiden vastaajien välillä, vaikka korjausneuvonnan asiakkaat ovat keskimäärin iäkkäämpi kuin muut. Kaikki kännykkää käyttävät soittavat ja vastaanottavat sillä puheluita. Nettikyselyyn vastanneista matkapuhelimen omistajista 92 % lähettää sillä tekstiviestejä ja vielä hieman useampi vastaanottaa tekstiviestejä. Paperikyselyyn vastanneista hieman vajaa 80 % lähettää tekstiviestejä, ruotsinkielisistä tosin harvempi (56 %). Matkapuhelimen omistavista korjausneuvonnan asiakkaista 31 % lähettää ja 36 % vastaanottaa tekstiviestejä. Korjausneuvonnan asiakkaissa oli muita vastaajia enemmän sellaisia, jotka käyttävät kännykkää ainoastaan puhelujen soittamiseen ja vastaanottamiseen. Noin 65 % netti- ja paperikyselyyn vastanneista pitää kännykkää turvanaan liikkuessaan ulkona. Korjausneuvonnan asiakkaista näin tekee vajaa puolet. Kaikista vastaajista 36 % pitää kännykkää lähettyvillään tuomassa turvaa myös kotona. Tässä ei ole merkittäviä eroja eri vastaajaryhmien välillä. Kiinnostava yksityiskohta on, että nettikyselyyn vastanneista jopa 72 % ja paperikyselyyn vastanneista 32 % kertoi käyttävänsä kännykkää herätyskellona. Korjausneuvonnan asiakkaista näin teki vain yksi henkilö. Nettikyselyyn vastanneet käyttävät kännykkää selvästi monipuolisemmin kuin muut vastaajat (mm. ottavat valokuvia, käyttävät internetiä ja sähköpostia). 2.3 Vastaajien kommentteja turvapuhelimesta, -rannekkeesta ja -palvelusta Erityisesti nettikyselyn vastauksista korostuu, ettei vastaajilla ole tarkkaa tietoa turvapuhelimesta ja sen toiminnasta. Myös paperikyselyn vastauksista näkyy sama ilmiö. Kaikkien eri tavoin toteutettujen kyselyjen vastauksissa korostuu, että turvapuhelin on tarpeellinen huonokuntoisille tai yksinäisille vanhuksille, mutta vastaaja itse ei koe laitetta tarvitsevansa. Poikkeuksena ovat korjausneuvonnan asiakkaat, joista melko moni uskoo tarvitsevansa turvapuhelimen lähivuosina. Nettikyselyssä on myös useita mainintoja siitä, kuinka (omaisen, tuttavan) turvapuhelin ei ole toiminut tai siitä ei muutoin ole ollut apua hätätilanteessa. Lisäksi on mainittu, että parissa kunnassa on säästösyistä otettu vanhuksilta turvapuhelimet pois käytöstä. Toisaalta on myös mainintoja siitä, kuinka hyödylliseksi laite on osoittautunut ja apua on saanut nopeasti. Muutamat vastaajat muistuttavat, ettei turvapuhelimesta ole hyötyä, jos hälytyksen vastaanotto ei toimi. Ongelmia voi heidän mukaansa aiheutua hoitohenkilökunnan vähäisestä määrästä tai hälytyksen vastaanotosta yleisessä hälytyskeskuksessa, jossa ei tunneta yksittäisten asiakkaiden tilanteita, eikä välttämättä osata asiakkaan äidinkieltä.
6 Nettikyselyn yksittäisissä vastauksissa todettiin, että turvapuhelin pitäisi ottaa käyttöön mahdollisimman aikaisin. Sen toimivuutta ja käyttäjän käyttötaitoa tulisi testata aika ajoin, ja laitteiden tulisi olla mahdollisimman helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja. 3. Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä Eri kyselyiden (netti-, paperi-, korjausneuvonnan asiakkaat) vastaajaprofiilit ovat hyvin erilaisia. Tämä heijastuu luonnollisesti vastausten sisältöihin. Eri-ikäisillä ihmisillä on erilaisia haasteita arjessaan ja erilaisia turvallisuuteen liittyviä tarpeita. 3.1 Turvapuhelin käytössä melko harvalla Turvapuhelin on melko vähän käytetty laite näissä kohderyhmissä, mikä saattaa selittyä sillä, että moni on melko nuori ikäihminen ja todennäköisesti enemmistö asuu itsenäisesti joko yksin tai yhdessä puolison kanssa. Asumismuotoa ei kuitenkaan vastaajilta kysytty. On myös hyvä huomioida, että puolisoista toinen voi toimia toisen omaishoitajana. Tätäkään asiaa ei kysytty, mutta se tulee monissa korjausneuvonnan asiakkaiden vastauksissa selvästi esiin. Kuitenkin (iäkkäämmissä) korjausneuvonnan asiakkaissa turvapuhelimen käyttäjiä on enemmän. Tämä voi selittyä korkean iän ohella juuri sillä, että joukossa oli omaishoidettavia, joilla on turvapuhelin käytössä. Kännykkää sitä vastoin käyttävät lähes kaikki, tosin käytön monipuolisuudessa on eroja. Karkeasti arvioiden vastaajan ikä ja mahdollisesti iän myötä heikentyvä toimintakyky näyttävät vaikuttavan kännykän käyttötapoihin. Ikä vaikuttaa tämän kyselyn vastauksiin myös siten, että nuoremmat vastaajat ovat usein vastanneet omaisen, työntekijän, tuttavan tai yleisen mielipiteen näkökulmasta. Vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat vastaajat taas ovat vastanneet omasta näkökulmastaan ja oman kokemuksensa perusteella, erityisesti turvapuhelimia koskeviin kysymyksiin. 3.2 Eroon turvapuhelimien leimaavuudesta Turvapuhelimen vähäinen käyttö vastaajien keskuudessa heijastelee ainakin osittain asenteita turvapuhelimia kohtaan. Se, että turvapuhelinta ei ainakaan vielä mielletä itselle tarpeelliseksi, mutta muille huonokuntoisimmille ihmisille kylläkin, osoittaa turvapuhelinten leimaavan käyttäjiään. Harva haluaa myöntää olevansa niin huonokuntoinen, ettei pärjää ilman turvapuhelinta. Toisaalta tällainen ajattelutapa osoittaa turvapuhelinta käyttämättömien ikäihmisten ennakkoluuloja. Korjausneuvonnan asiakkaat, joista monella oli turvapuhelin käytössään, eivät maininneet sen leimaavuutta tai muita käyttöön liittyviä negatiivisia seikkoja. Sitä vastoin he näkivät turvapuhelimen itselleen hyvin tarpeelliseksi. Mitä asialle voisi tehdä, jotta turvapuhelinta ei miellettäisi vain todella huonokuntoisten apuvälineeksi? Turvapuhelinten valmistajien ja myyjien, miksei myös vanhusjärjestöjen, pitäisi tuoda enemmän esiin tilanteita, joissa turvapuhelin on ollut hyödyksi ja pelastanut ihmisen. Viestintä pitäisi kohdistaa ikääntyville, joilla ei ole käytössä turvapuhelinta sekä ikäihmisten läheisille. Kyselyn vastauksissa kerrottiin monista negatiivisista kokemuksista, kuten turvapuhelimen toimimattomuudesta hätätilanteessa. Osa näistä oli kuulopuheita, ei omia tai läheisen kokemuksia. Positiivisiakin kokemuksia kerrottiin jonkin verran, mutta kielteiset asiat jäävät helpommin ihmisten mieliin. Tulokset asettavat toisenlaisiakin haasteita turvapuhelimien myyjille ja turvapalvelujen tarjoajille. Edullisia, helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja laitteita sekä palveluja tulisi saada enemmän ja helpommin saataville
7 kotikäyttöön. Mukana pidettäviä laitteita tulisi kehittää sirommiksi ja kauniimmiksi. Erityisen tärkeänä pidettiin turvapuhelimen toimivuutta myös kodin ulkopuolella. Tämä osoittaa vastaajien aktiivista elämäntapaa, mikä puolestaan voi selittää sen, ettei turvapuhelinta koeta itselle vielä tarpeelliseksi, jos se toimii vain kotona. Turvaa vastaajat kuitenkin tekniikalta toivovat ja moni vastaaja käyttääkin matkapuhelinta turvanaan, etenkin ulkona liikkuessaan. Matkapuhelimen apuun hätätilanteessa luotetaan ehkä liikaakin siihen suhtaudutaan lähes samaan tapaan kuin turvapuhelimeen, vaikka se on ominaisuuksiltaan ja pääasialliselta käyttötarkoitukseltaan hyvin erilainen. Toisin kuin voisi olettaa, korjausneuvonnan asiakkaat pitivät muita harvemmin kännykkää mukanaan ulkona tuomassa turvaa. Tämä saattaa johtua siitä, että korjausneuvonnan asiakkaat liikkuvat vähemmän ulkona, koska ovat iäkkäämpiä ja ehkä sen vuoksi huonokuntoisempia. Toinen mahdollinen selitys on, että he eivät miellä kännykkää turvaksi yhtä suuressa määrin kuin muut, koska tuntevat turvapuhelimen toimintaperiaatteet eivätkä näe laitteita samankaltaisina. KÄKÄTE-projekti on julkaissut syksyllä 2011 Turvapuhelinoppaan, jossa on esitelty erilaisia Suomessa markkinoilla olevia turvapuhelimia. Oppaan voi tulostaa KÄKÄTE-projektin verkkosivuilta www.ikateknologia.fi tai tilata Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitosta (puh. 09 7745 900) tai Vanhustyön keskusliitosta (puh. 09 350 8600).
8 Liite 1: Kyselylomake Turvapuhelinkysely ikäihmisille 1. Sukupuolesi? nainen mies 2. Ikäsi? alle 65 vuotta 65 69 vuotta 70 74 vuotta 75 79 vuotta 75 79 vuotta 80 84 vuotta 85 89 vuotta 90 vuotta tai yli 3. Mitä seuraavia sinulla laitteita on? turvapuhelin ja hälytyspainike (ranteessa oleva turvaranneke tai kaulassa pidettävä hälytysnappi) matkapuhelin (kännykkä) minulla ei ole mitään näistä laitteista 4. Kuinka usein käytät turvapuhelinta? päivittäin 4 6 kertaa viikossa 1 3 kertaa viikossa 1 4 kertaa kuukaudessa harvemmin kuin kerran kuukaudessa minulla ei ole vielä ollut tarvetta käyttää minulla ei ole turvapuhelinta ei käytä lainkaan, miksi? 5. Oletko käyttänyt turvapuhelinta avun pyytämiseen? kyllä ei 6. Kun/jos olet käyttänyt turvapuhelinta avun pyytämiseen, minkälaista saamasi turvapuhelinpalvelu on ollut? riittävää puutteellista, millä tavalla 7. Mistä olet saanut turvapuhelimesi? kunnan kotihoidolta hankkinut itse omainen hankkinut muualta, mistä
9 8. Minkälaisia ominaisuuksia turvapuhelimessa tulisi kehittää? laite tulisi olla helpompi hankkia laitteessa tulisi olla selkeämpi näyttö laitteessa tulisi olla suuremmat näppäimet kaiuttimessa tulisi olla parempi kuuluvuus laitetta tulisi voida käyttää myös kodin ulkopuolella laitteiden tulisi olla kauniimpia tai sirompia laitteiden tulisi olla paremmin vedenkestäviä laitteiden huollon tulisi olla paremmin saatavilla ja nopeampaa laitteiden akun tulisi kestää pidempään muuta, mitä? 9. Kuinka usein käytät kännykkää? päivittäin 4 6 kertaa viikossa 1 3 kertaa viikossa 1 4 kertaa kuukaudessa harvemmin kuin kerran kuukaudessa minulla ei ole kännykkää minulla on kännykkä, mutta ei käytä sitä lainkaan, miksi? 10. Mitä teet kännykällä? soitan ja vastaanotan puheluja lähetän tekstiviestejä vastaanotan tekstiviestejä muistutan itseäni tärkeistä asioista käytän herätyskellona pidän mukanani tuomassa turvaa ulkona liikkuessani pidän lähettyvilläni tuomassa turvaa ollessani kotona otan valokuvia kuuntelen radiota käytän internetiä käytän sähköpostia muuta, mitä? 11. Mitä muuta haluaisit sanoa turvapuhelimesta, turvarannekkeesta ja turvapalveluista?
Kuva teoksesta Riitta Lehvonen: Kenkäheinistä kännyköihin. Kahden suvun matka paimentolaisuudesta tietokoneaikaan. Kustantaja: Eräporo, Sodankylä. Painettu: Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2009.