Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden sekä tuulipuiston hyljeselvitys 2009 Harmaahylkeitä lähellä Martinriisiä Suomen Luontotieto Oy 37/2009 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Itämeren norpan ja harmaahylkeen... ekologiaa... 4 4. Havainnoinnin tulokset ja johtopäätökset... 6 5. Yhteenveto... 6 6. Lähteet ja kirjallisuus... 7 2
1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä hyljeselvityksen suunnitteilla olevan Oulunsalon- Hailuodon kiinteän yhteyden alueelta sekä tuulivoimalapuiston lähialueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin lisäselvityksiin, joita Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus suositteli kesäkuussa 2009. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. Työn tarkoituksena oli erityisesti selvittää alueen merkitys itämerennorpan mahdollisena lisääntymisalueena sekä antaa mahdollisiin seurantatutkimuksiin vertailuaineistoa. Systemaattista hyljeseurantaa suurissa maankäyttöhankkeissa ei Suomessa ole juurikaan aiemmin tehty, siitä huolimatta, että itämerennorppa on Perämerta lukuun ottamatta taantuva ja paikoin uhanalainen nisäkäslaji. 2. Aineisto ja menetelmät Alueen hylkeitä seurattiin kaukoputki- ja kiikarihavainnoinnilla sekä maalta että veneestä 4.4 14.11.2009 välisenä aikana. Kaikki hyljehavainnot kirjattiin ylös. Havaintolomakkeelle kirjattiin ylös havaintopaikka, aika, sekä havainnon laatu. Hylkeitä seurattiin systemaattisesti jääaikana lintujen muuttoseurannan yhteydessä. Jäiden lähdön jälkeen suunnittelualueen luodot ja kivikot tarkastettiin systemaattisesti kaukoputkella lepäilevien hylkeiden selvittämiseksi. Vedessä nähdyt hylkeet kirjattiin ylös, vain mikäli niiden lajimääritys oli varma. Lajilleen määrittämättömiä hylkeitä näkyi erityisesti kesäkuun alussa, jolloin harmaahylkeet olivat saapumassa alueelle ja samanaikaisesti itämerennorpat olivat poistumassa tai jo poistuneet ulkomerelle. Hyljehavainnoinnin maastotyöt toteutettiin osana muita alueen luontoselvityksiä, mutta havainnointi oli kuitenkin systemaattista. Jääaikaan havainnointitarkkuus oli todennäköisesti riittävää, mutta erityisesti keski-kesän aikana heinä-elokuussa hylkeet liikkuvat pääasiassa öiseen aikaan, jolloin havainnointia oli vain muutamina öinä. Hyljehavainnointiin osallistui Rami Lindroos, Jyrki Oja, Satu Oja sekä Jari-Pekka Tuokko Suomen Luontotieto Oy:stä. Hyljeraportin kirjoitti Jyrki Oja. Hyljehavainnoista haastateltiin lisäksi Riutunkarin kalasatamaa käyttäviä kalastajia sekä Hailuodon asukkaita, joilta saatiin merkittävää taustatietoa erityisesti itämerennorppien keväisestä liikkumisesta. 3
3. Itämeren norpan ja harmaahylkeen ekologiaa Itämerennorppa (Phoca hispida botnica) Itämerennorppa on jääkauden aikaisten merivaiheiden synnyttämä reliktihylje, oma alalajinsa (Phoca hispida botnica), ja aiemmin se oli Itämeren runsain hyljelaji. Kantalajia elää sirkumpolaarisesti koko pohjoisen Jäämeren alueella. Itämerellä lajia esiintyy runsaimmin lahtien perukoissa, Pohjanlahdella ja Suomenlahdella. Saaristomerellä ja samoin kuin Riianlahdella laji on voimakkaasti taantunut ja nämä kannat ovat sukupuuttouhan alla. Norppa on hyvin arktinen hylje. Sen erinomaista sopeutumista jääolosuhteisiin osoittaa kyky tulla toimeen umpeen jäätyvillä merialueilla ankarinakin talvina. Norppa on hylkeistä pienin ja sekä uros että naaras painavat enimmillään syksyllä kumpikin noin 85-95 kiloa. Laji tulee lisääntymiskykyiseksi vasta viisivuotiaana. Parittelu tapahtuu vedessä muutamia viikkoja poikasen syntymän jälkeen. Uusi poikanen syntyy seuraavan vuoden maaliskuussa ahtojään ja lumen alle kaivettuun luolaan. Pesästä johtaa veteen avanto, jonka kautta emo hakee ravintoa. Uros liikkuu pesän lähettyvillä, mutta käyttää omia hengitysreikiään. Lajia pidetään yksiavioisena. Norpan kuutti painaa syntymähetkellä noin 3-6 kiloa ja jo kahden kuukauden ikäisenä noin 20 30 kiloa. Norpat eivät muodosta suuria laumoja, mutta muutaman yksilön voi nähdä yhdessä, etenkin kevätjäällä. Satelliittiseurannoilla on saatu selville, että norpat, toisin kuin harmaahylkeet, ovat uskollisia tietyille merialueille. Eri alueilla on siis ilmeisesti erilliset norppakannat, jotka ovat siten sopeutuneet juuri tietylle alueelle. Toisin kuin harmaahylkeet norpat eivät siirry satoja kilometrejä paikasta toiseen. Perämeren tällä hetkellä elinvoimainen norppakanta ei siis pelasta esim. Saaristomeren sukupuuton partaalla elävää itämerennorppapopulaatiota. Riistantutkimuslaitos on arvioinut Perämeren norppakannaksi yli 6000 yksilöä eli valtaosa Itämerennorpista elää täällä. Nykyään Perämeren norppakannan vuotuinen kasvunopeus on noin 4,5 %, minkä on arvioitu olevan noin puolet terveen kannan kasvunopeudesta (RKTL). Norpan lisääntymistehoa on voitu seurata vain Perämerellä. Elinikäisen steriliteetin aiheuttava kohdunkuroumasairaus on vähentynyt 1970-luvun lopulta lähtien, jolloin jopa 60 % sukukypsistä naaraista oli lisääntymiskyvyttömiä. RKTL:n tutkimustarkoituksiin pyydystämistä Itämerennnorppa poikii jäätelien alle. Kuva Haukiputaalta 4
sukukypsistä norppanaaraista vielä noin 30 % kärsi kuroumasta vuosina 1991 2004. Laskeva suuntaus näkyy edelleen vuosien 1995 2005 aineistossa, jossa kohdunkuroumaa sairasti hieman yli 20 % naaraista (Helle yms. 2005, Symposium on Biology and Management of Seals in the Baltic Area, Helsinki). Tällä hetkellä Perämeren alueen norppapopulaatio on elinvoimainen ja riistantutkimuslaitoksen arvioin mukaan alueen norppakanta kasvaa nopeasti. Lajin suojelun kannalta Perämeren alue on ensisijaisessa asemassa, sillä käytännössä lajin kanta kasvaa vain täällä. Mikäli maapallon ilmaston lämpeneminen toteutuu varovaistenkin ennusteiden mukaan, katoaa itämerennorppa kokonaan Itämeren etelä ja keskiosista nopeasti. Harmaahylje (Halichoerus grypus) Halli eli harmaahylje on suurin Itämeren hylkeistä. Urokset voivat olla 2,3 metriä pitkiä ja painaa jopa lähemmäs 300 kg. Naaraat ovat pari metrisiä ja painavat vajaat 200 kg. Turkin väri ja kuviointi vaihtelevat sukupuolten ja ikäluokkien välillä. Hallit tulevat sukukypsiksi 3 6-vuotiaina, naaraat keskimäärin aiemmin kuin urokset. Tavallisesti harmaahylje synnyttää helmi-maaliskuulla ahtautuneen jään ja avoveden välillä olevaan jäälauttojen vyöhykkeeseen. Jään puuttuessa halli voi synnyttää myös maalle, kuten Saaristomerellä on jo tapahtunut useina vuosina peräkkäin. Jäällä naaraat synnyttävät pääasiallisesti yksittäin, mutta luodoilla laumoissa. Vastasyntynyt kuutti on metrin pituinen ja painaa 10 12 kiloa. Imetys kestää keskimäärin 17 päivää ja poikanen voi kasvaa jopa 2 kiloa päivässä. Naaras tulee uudestaan kiimaan imetyksen loppupuolella. Halleille on tyypillistä liikkuvuus ja pitkät vuodenaikaiset vaellukset. Hallin on havaittu kulkevan jopa yli 100 kilometrin matkan 24 tunnissa. Päivittäin hallit liikkuvat valtaosin kuitenkin alle 10 kilometrin säteellä. Perämeren alueen harmaahyljekanta on elinvoimainen, mutta lajin kanta alueella on huomattavasti pienempi kuin lounais-saaristossa. Talveksi ilmeisesti suurin osa Perämeren harmaahylkeistä vetäytyy etelämmäs Merenkurkun saaristoon. Perämeren harmaahyljekanta on tällä hetkellä noin 1000 yksilöä kun kokonaismäärä Suomen vesialueella on yli 10000 yksilöä. Perämerellä Ruotsin ja Suomen harmaahyljekanta on yhtenäinen ja hallit liikkuvat kummankin maan vesialueilla. Riutunkarin kalastajien mukaan Oulunsalon-Hailuodon- Haukiputaan välisellä merialueella harmaahylkeitä on näkynyt aina, mutta vasta parina viime vuotena määrät ovat selvästi lisääntyneet. Kesällä 2009 paikalla havaittiin säännöllisesti 10 34 yksilöä. 5
4. Havainnoinnin tulokset ja johtopäätökset Alueella havaittujen itämerennorppien ja harmaahylkeiden havaintopaikat on esitetty liitekartoissa 1 ja 2. Kesäkuun alusta lähtien harmaahylkeitä nähtiin lähes jokaisella havaintokerralla ja yksilömäärät suurenivat syksyä kohden. Heinäkuussa ja elokuun alussa havaintoja hylkeistä tehtiin vain satunnaisesti osin ilmeisesti sen takia että hylkeet liikkuvat näihin aikoihin öisin ja hylkeiden saaliskalat ovat pääosin siirtyneet ulommas merialueelle. Harmaahylkeiden huippumäärä laskettiin 24.9 jolloin Polkankarilla havaittiin 34 harmaahylkeen lauma. Paikallisten asukkaiden mukaan samalla alueella on nähty suurempiakin laumoja. Toukokuun alussa Riutunkarilta ja Hailuodosta havaittiin enimmillään 7 aikuista itämerennorppaa (18.4-26.5). Varmuudella havaittuja naaraita, joilla oli kuutti vierellään, havaittiin yhteensä kolme. Norppien jäällä oloaika piteni huomattavasti sen jälkeen kun jäällä liikkujien määrä väheni. Tosin esim. Isokylänlahden suulla havaittu norppa ei juuri välittänyt pilkkijöistä tai muista jäällä liikkujista. Ilmeisesti sama yksilö havaittiin jäätien varrella useaan kertaan. Muutaman kerran norppia havaittiin myös lauttaväylällä. Suurin osa havainnoista tehtiin heti auringonnousun jälkeen ja toisaalta myös iltapäivällä, jolloin norpat lämmittelivät hengitysaukkojensa ulkopuolella. Suunnittelualue on itämerennorpan saalistus sekä lisääntymisaluetta. Alueella on niukasti lisääntymisympäristöksi sopivia karikoita, mutta lienee mahdollista, että laji kykenee poikimaan myös matalikkojen päälle nousseiden jäävallien väliin. Esimerkiksi Isokylänlahden suulla havaitun kuutin lähistöllä ei kareja ole. Alueella on merkitystä itämerennorpan lisääntymisalueena ja kannan kasvaessa laji tullee sopeutumaan myös ihmistoimintaan. Kuuttihavaintoja tehtiin myös Haukiputaan edustalla ja mm. Haukiputaan Isoniemestä havaittiin parhaimmillaan jäällä 8 norppaa 12.5). Suunnittelualue on harmaahylkeen saalistus- ja levähdysaluetta eikä laji lisäänny täällä. Alueelle on syntynyt harmaahylkeiden kesänviettopaikka Polkankarin ympäristöön. Kalastajien mukaan hyljevahingot ovat tehneet verkkokalastuksen alueella kannattamattomaksi. Liikkuvana lajina tarkkaa alueella viihtyvää yksilömäärää on vaikea selvittää, mutta alueella nähtiin parhaimmillaan 34 yksilöä ja tämän perusteella voi karkeasti arvioida että alueella saattaa liikkua loppukesänä noin 100 harmaahyljettä. Havaintojen perusteella näyttää siltä että harmaahylkeitä ei Luodonselän alueella merkittävästi liiku ja Polkankarin ympäristö on lajin suosimaa aluetta. 5. Yhteenveto Selvityksen merkittävin havainto lienee se, että itämerennorppa lisääntyy myös suunnittelualueella. Varmoja kuuttihavaintoja tehtiin Jussinmatalan takana, Polkankarin pohjoispuolella sekä myös Luodonselällä, jossa emo oli tuonut kuutin jään päälle lepäämään toukokuun alussa. Mahdollisesti sama kuutti nähtiin Hailuodon Isonkylänlahdella toukokuun loppupuolella. Itämerennorpat vetäytyvät alueelta ulkomerelle viimeistään kesäkuun alkupuolella eikä lajia havaittu alueella tämän jälkeen. Harmaahyljehavaintoja alueelta tehtiin kesäkuun puolesta välistä lähtien ja suurimmat kerääntymät nähtiin Oulunsalon/ Hailuodon Polkankarilla syyskuun loppupuolella, jolloin alueella oleskeli yli 30 hallin lauma. Elokuun alusta loppusyksyyn harmaahylje on alueella hyvin yleinen ja laji viihtyy erityisesti Oulunsalon- Hailuodon lauttaväylän pohjoispuolisella merialueella sijaitsevien karien ympäristössä. Alueen vedet ovat matalia ja kalastoltaan runsaita, joten harmaahylkeiden saalistus alueella on helppoa. Verkko- ja rysäkalastus on kalastajien mukaan käytännössä loppunut alueelta juuri suurten hyljevahinkojen vuoksi. Kesäajan ja syksyn saalisvahinkojen aiheuttaja alueella on lähes poikkeuksetta harmaahylje, sillä itämerennorppia alueella ei tähän aikaan merkittävästi esiinny. 6
6. Lähteet ja kirjallisuus Helle ym. 2005, Symposium on Biology and Management of Seals in the Baltic Area, Helsinki. Luentotiivistelmä. Hyljepuhetta- Alueelliset ja kansalliset näkökulmat ja odotukset merihyljekantojen hoidossa Anita Storm, Heli Routti, Madeleine Nyman ja Mervi Kunnasranta Kala- ja riistaraportteja nro 396, 2007. 65 s. + 5 liitettä Keränen, Seppo; Lappalainen, Markku: Hylkeet. Maahenki Oy, 2009. 152 sivua Kunnasranta M. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Esitelmä Monimuotoinen Perämerisymposiumissa 24.4.2009 RKTL:n tiedotteita 2006, 2007, 2008 ja 2009. www. rktl.fi Suomen Eläimet. Osa 1. Nisäkkäät. Weilin+ Göös. 1985 7
7. Liitteet Karttaliite 1. Karttaliite 2. 8