Yksilö ja yhteisö Luennot opintojakso Yhteisöt ja yhteisötyö 2 2013-2014 Pirkko Salo
Yksilö - yhteisö - yhteiskunta Sosiaalipedagoginen yhteisökäsitys Yksilön suhde yhteiskuntaan - kehittyy yhteisöissä, erilaisten yhteisöjen jäsenenä (perhe, päiväkoti, koulu, harrastusryhmät..) - toteutuu suurelta osin yhteisöjen kautta - yhteisöt olennaisia kasvuympäristöjä (välttämättä ei tukevia)
Sosiaalipedagogiikan keskeinen tavoite on yhteisöllisten kasvuympäristöjen luominen vahvistamalla yhteisöllisiä suhteita - jäsenten välisiä henkilökohtaisia suhteita - yhteisön jäsenten suhteita yhteisöön itsessään
Jacob Levy Moreno 1889-1974 Psykodraaman kehittäjä Kehitti ajattelunsa teatterin, filosofian ja teologian pohjalta
Morenon rooliteoria Ihminen syntyy omaksi itsekseen ja toteutuu ihmisenä vuorovaikutussuhteidensa kautta. Rooli on yksilön omaksuma toimintamuoto tietyllä hetkellä, tietyssä tilanteessa, johon liittyy muita ihmisiä tai objekteja.
Ihmisen persoona on eri tavoin ryhmittyneiden roolien järjestelmä. Käyttäytymistä hallitsevien roolien avulla persoonaa voidaan kuvata, mutta roolissa toimiminen edellyttää minää, persoonaa.
Roolit ovat egon konkreettinen ja toiminnallinen puoli. Ihminen toimii aina rooliensa läpi ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, missä roolissa hän milloinkin on. Montako roolia teillä on ollut esim. tänä aamuna?
Roolit ovat hyvin erilaisia, mutta silti meidän aitoja ilmentymiä. Niihin liittyy erilaisia tunnetiloja, käyttäytymistapoja ja maailmaa selittäviä uskomuksia. Roolit syntyvät vuorovaikutuksessa toisiinsa ja edellyttävät vastarooleja.
Toimivalla ihmisellä on käytössään riittävän monipuolinen ja joustava roolirepertoaari ja ymmärrys vastarooleista. Mitä tapahtuisi, jos käytössäsi olisi vain yksi rooli?
Morenon roolit 1) Psykosomaattiset roolit liittyvät ruumiin toimintoihin (ravitseminen, liikkuminen, seksuaalisuus). 2) Sosiaaliset roolit ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai tehtävissä tarvittavia rooleja (äiti, isä, opettaja, oppilas jne.). Sosiaalisten roolien aktivoitumiseen ei välttämättä tarvita vuorovaikutussuhdetta vaan tilanne virittää tehtävän mukaiseen rooliin. Voidaan vaihtaa jos niin sovitaan.
3) Psykologiset roolit ovat sävyltään persoonallisia. Persoonallinen olemistapa lisänä sosiaaliseen rooliin. 4) Henkiset roolit. Kehittyvät viimeiseksi, vasta aikuisena jos silloinkaan. Esim. taiteilija, joka ei hamua kuuluisuutta, poliitikko, joka haluaa vain hoitaa yhteisiä asioita. Yksilön on periaatteessa mahdollista omaksua ja kehittää mitä tahansa rooleja.
ROOLIT VOIVAT OLLA 1) syntymättömiä tai alkiorooleja, jolloin ne puuttuvat persoonallisuudesta kokonaan tai osittain (voidaan mielikuvituksen avulla tavoittaa) 2) alikehittyneitä (ihminen ei suoriudu tehtävästä sujuvasti) 3) normaalisti kehittyneitä eli toimivia (toiminta on luontevaa, innostunutta, spontaania, ei vielä rutinoitua)
4) ylikehittyneitä (toiminta sujuu hyvin, joskus kaavamaista, rutinoitua, voivat alkaa tuntua itsestä hankalilta) 5) vääristyneitä vihamieliseen toimintaan (tuhoavat yllykkeet, kateus, ahneus, viha ym.) (Moreno 1961)
ROOLIVARASTO Yksilöllä on ikään kuin roolivarasto, josta roolit aktivoituvat ja joka täydentyy tarpeen mukaan, osa rooleista myös ruostuu käytön puutteessa. Ryhmässä yksilö voi tulla tietoiseksi roolistaan, identiteetistään ja niihin vaikuttavista vastarooleista. Yksilö voi myös muuttaa rooliaan, valita toisin, tehdä uuden aloitteen tietoisesti tai spontaanisti.
ROOLIRISTIRIIDAT Rooliristiriidat mielletään tavallisesti sosiaalisten roolien odotus- ja käyttäytymiskonflikteiksi, jotka ilmene vuorovaikutustilanteissa, mutta rooliristiriita voi olla myös yksilön sisäinen.
1) Sisäinen rooliristiriita: toimii roolissa, jossa ei haluaisi olla. 2) Sisäinen roolien välinen ristiriita: saman henkilön kahden tai useamman roolin välistä vastakkaisuutta (minkä roolin valitsisi).
3) Henkilön valitseman ja toisten odottaman roolin välinen rooliristiriita: ristiriita henkilön itsensä määrittelemän roolin ja toisten henkilöiden häneen kohdistamien rooliodotusten välillä 4) Henkilöiden välinen rooliristiriita: ero erilaisissa rooleissa toimivien henkilöiden välillä
ROOLIRISTIRIITOJEN EHKÄISYSTÄ Rooliristiriitoja voidaan ehkäistä roolitietoisuuden avulla, roolit puhutaan selväksi, jolloin niistä vallitsee riittävä yksimielisyys. Jos paha roolikonflikti, ulkopuolinen työnohjaus on tarpeen roolien tarkistamista ja selkiyttämistä varten (roolimatriisi, roolihierarkian teko, roolien suhteuttaminen viralliseen valtarakenteeseen ja perustehtävään).
Työelämän roolit Hellstenin mukaan Hellstenin mukaan lapsuuden roolit toistuvat työelämässä Valesankari Taakankantaja Syntipukki Näkymätön lapsi Naurattaja
Valesankari Työelämän menestyjä tai sen etsijä Pakko menestyä, muuten ei ole mitään Vaistoaa pienimmätkin menestymisen mahdollisuudet ja toteuttaa ne Tapaa johtotehtävistä Laiminlyö itsensä, puolisoaan, perhettään ja ystäviään Ihmisarvo mitataan suoritusten ja menestysten pohjalta
Taakankantaja / Sankari Lapsena astutaan isän tai äidin rooliin Vaistoaa herkästi perheen tarpeet. Taakankantajalapsi on kroonisesti kiltti, koska hänellä ei ole varaa ilmaista vihaa. Vihan ilmaiseminen edellyttää, että lapsi on turvassa.
Työelämässä taakankantaja ajattelee aina muita ennen itseään. Kyse ei ole toisten ajattelemisesta vaan oman olemassaolonsa oikeutukseen pyrkimisestä. Tuo roolinsa mukanaan töihin, kotiin, ystävyyssuhteisiin. Antaessaan muille hakee itseään ja omaa arvoaan.
On vakuuttunut muiden heikkoudesta ja omasta vahvuudesta. Sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, opettaja ehkä poliisi. Rooli, jossa saa olla vahva ja tarpeellinen
Ongelmalapsi /Syntipukki Lapsena perheen syyllinen Selitys sille, miksi asiat ovat huonosti. Se, jolla on ongelmia. Työelämässä ei samaistu työyhteisön arvoihin. Ei liity työyhteisönsä ihmisiin. Helposti päihderiippuvainen Ei kykene yhteistyöhön
Näkymätön lapsi Unohdettu lapsi Ei ole vaivaksi kenellekään Jos perheessä on jo valesankari, taakankantaja ja syntipukki on helppo joutua näkymättömäksi lapseksi. Tilaa ei ole. Häntä tarvitaan lapsena joka ei ole vaivaksi ja jolla ei ole omia tarpeita.
Työelämässä näkymätön lapsi kaipaa sisimmässään yhteyttä toisiin ja huomioiduksi tulemista, mutta pelkää samalla kuollakseen huomiota Hiljainen ja ujo Vetäytyvä Pysyttelee laidoilla Ulkoinen olemus ei herätä huomiota
Naurattaja/Lemmikki Lapsena kätkee perheen ongelmat klovnin roolin taakse Häntä tarvitaan hauskuttajana ja jännityksen laukaisijana Pelleilystä tulee hänen identiteettinsä Hylännyt oman surunsa, oman loukkaantuneisuutensa ja hylätyksi tulemisen tunteensa.
Työelämässä (myös muualla) turvautumalla rooliin välttää kipeiden asioiden kohtaamisen. Krooninen leikinlaskija Jää muille etäiseksi Liittyy ihmisiin ainoalla osaamallaan tavalla hauskuuttamalla. Usein pidetty, sulavaliikkeinen ja nopea.
Aina liikkeessä, koska pysähtyessään pelkää kohtaavansa sisäisen pahan olon. Pinnallinen, epäkypsä Voi löytää aloilta jotka eivät vaadi kovin suurta oppineisuutta.