EKO -ekotehokkuus,ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A 5 6 8 10 12 14 16 Alkusanat ECOREG-hankehaastattelu Karjaanjoki-hankehaastattelu Demo-MNA-hankehaastattelu ECOTRA-hankehaastattelu ENVIFACILITATE-hankehaastattelu EQUINE-hankehaastattelu 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 EKO -ekotehokkuus,ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta Suomen 4H-liitto Care4Nature Teknillinen korkeakoulu Ekotehokkaan massatapahtuman käsikirja (ECOMASS) Agropolis Oy Toiminta- ja markkinointimalli ekologisesti ja eettisesti kestävälle hevosurheilulle (EQUINE-LIFE) Salon Kaupunki Vihreä laakso - esalonki: Salon seudun ympäristöhallinnan toimintamalli Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutusk. Oppilaitosten ympäristöarvioinnin järjestelmän rakentaminen Teknillinen korkeakoulu, Koulutusk. Dipoli Työväline pienille ja keskisuurille kuljetusyrityksille ympäristöasioiden hoidon parantamiseen Agropolis Oy Maaseutulähtöisen ympäristökasvatuksen toimintamalli - ympäristön, ruokaketjun ja kestävän kehityksen vuorovaikutussuhteen havainnollistaminen Suomen Ympäristökeskus Alueellinen ekotehokkuus - tapaustarkasteluna Kymenlaakso Maa- ja elitarviketalouden tutkimusk. Maaseututuotteiden ekosuunnittelu ja markkinointi Keski-Suomen Viatek Oy Onnettomuustilanteiden riskienhallinta pohjavesialueilla vaarallisten aineiden ja öljyjen kuljetuksessa maa- ja rautateillä Suomen ympäristökeskus Yhdennetty ympäristöarvioinnin mallinnus. CORINAIR-tietokannan Suomen ympäristökeskus Arviointi- ja seuranta menetelmien kehittäminen eräillä seuranta-alueilla Euroopassa 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 JÄTTEET Terramare Oy YTV Raision kaupunki Tieliikelaitos Suomen Ympäristökeskus Suomen rakennusjätteen lajittelu- ja kierrätyskeskus Oy Kemira Chemicals Sundin kunta Tampereen yliopistollinen keskussair. Keski-Suomen Viatek Helsingin yliopistollinen keskussairaala Menetelmäkehitys tributyylitinalla saastuneiden sedimenttien ruoppaukseen WastePrevKit Teollisen jätteen ja jäteveden uudelleenkäytön rehevöitymisen ehkäisemiseksi uudella (RIPESCA) Ympäristömyötäiset menetelmät alempiluokkaisen tiestön kunnostamiseen Materiaalitehokkuuden neuvontaprojekti Rakennusjätteen lajittelu- ja kierrätyskeskus Fosfokipsin ja lentotuhkan hyötykäyttö maanrakentamisessa Kustannustehokas järjestelmä orgaanisen jätteen ja jäteveden käsittelemiseksi Sairaalamuovijätteen hyötykäyttömahdollisuudet Kaatopaikkojen hallittu sulkeminen ja jälkihoito Länsi-Uudellamaalla Terveydenhuollon jätelasinkierrätys

68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 MAANKÄYTTÖ Turun yliopisto Lapin yliopisto Geologian tutkimuskeskus Suomen Ympäristökeskus Utajärven kunta Varsinais-Suomen liitto Uudenmaan ympäristökeskus Lohja-Rudus Oy Tampereen kaupunki Maatalouden tutkimuskeskus Uudenmaan ympäristökeskus, Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto Ympäristöä kuvaavan paikkatiedon sisällöllinen ja mittakaavaan, tarkkuuteen sekä käyttöön perustuva integrointi: avustavien mekanismien merkitys (ENVIFACILITATE) Matkailualueet maisemalaboratorioina - työvälineitä kestävän matkailun edistämiseen (LANDSCAPE LAB) Tampereen alueen arseeniriskin arviointi ja hallinta (TAMAS) Luontaisen puhdistumisen (MLP) havainnollistaminen kunnostusmenetelmänä - DEMO-MNA Rokuan ekologinen matkailuympäristö Varsinais-Suomen rannikkoalueen käyttö- ja hoitostrategia Kestävä maatalous Vantaanjoella Saastuneen maa-aineksen alueellinen käsittelykeskus Silta - yhteissuunnittelulla kestävää kehitystä Kestävän maatalouden indikaattorit, ohjaus ja esittely Suomenlahden rannikkoalueiden kaavoitus 92 94 96 98 100 TEOLLISUUS Insinööritoimisto AX-LVI Oy Paroc Group Oy Ab Länsivoima Forest-SAX Matti Pappinen Oy (Polvijärvi) BAT:n kehittäminen mekaanisen massanvalmistuksen VOC-päästöjen torjuntaan Jätteen injektointi kivivillan sulatusuuniin Sähköjohdinlinjan vianilmaisun kehittäminen Kostean teollisuus- ja yhdyskuntajätteen muuttaminen lämmöksi 102 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 VESIVARAT Pohjois-pohjanmaan ympäristökeskus Lohjan kaupunki Etelä-Savon ympäristökeskus Maatalouden tutkimuskeskus Vaasan kaupunki Länsi-Suomen Ympäristökeskus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Suomen ympäristökeskus Lounais-Suomen ympäristökeskus Keski-Pohjanmaan liitto Oy Labkotec Ab Helsingin yliopisto Perämeren ympäristötiedon hallintajärjestelmä Karjaanjoen vesistö - yhdennetty hallinta ja toimijaverkosto. Ranta-alueen merkitys optimaalisen seurantaohjelman osana... Maaseudulta vesistöön kulkeutuvan hajakuormituksen vähentäminen Kokemäenjoen vesistön valuma-alueella Vital Vaasa - kokeiluhanke ja toimintaohjelma veden kierron elvyttämiseksi Rehevöityneen järven ja sen valuma-alueen kunnostuksessa käytettävä uusi hallintajärjestelmä Kustannustehokas päätöksenteon työkalu boreaalisten jokivaluma-alueiden hoitoon Viljelyalueiden valumavesien hallinta Pyhäjärven suojeluprojekti-uusien työmenetelmien kehittäminen Happamien sulfaattimaiden aiheuttaman happamuuden torjuntamenetelmä Uusi menetelmä vesien saatumisen mittamiseen ja seuraamiseen Vesistön ja valuma-alueen kunnostus ja hoito 3

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A JULKAISIJA: Ympäristöministeriö TOIMITUS: Pekka Harju-Autti, Monika Mickos, Sari Keskinen, Katja Oranen, Maria Innanen ULKOASU: Ahoy Morguefile.com Kuvia sivuilla: 28, 38, 40, 42, 60, 64, 66, 70, 80, 86, 88, 90, 114, 124, 126 ISBN 952-11-2493-8 4

Alkusanat Vesivarat, 12 kpl Eko - ekotehokkuus, ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta, 12 kpl LIFE on Euroopan unionin ympäristöalan rahoitusjärjestelmä, joka on ollut käynnissä jo vuodesta 1992 lähtien. Sen rahastot LIFE Luonto, LIFE Ympäristö ja LIFE Kolmannet maat tukevat luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita yhteisön ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön kehittämiseksi. Suomi on osallistunut LIFE Ympäristö -rahoituksen hakuun yhdeksänä vuotena. Tänä aikana 50 suomalaista ympäristöhanketta on saanut rahoitusta yhteensä 24,3 miljoonaa euroa. Suomi on menestynyt hakuprosesseissa hyvin, sillä hankkeillemme on myönnetty noin 4 prosenttia LIFE Ympäristö -rahoituksen budjetista 1995-2006. Tällä hetkellä päättymässä oleva vaihe LIFE III ulottuu vuoden 2006 loppuun. Rahoitetut hankkeet toki jatkuvat aina vuoteen 2009 asti. Parhaillaan on meneillään 11 hanketta, joiden arvioidut kokonaisinvestoinnit ovat yli 19 miljoonaa euroa. EU:n rahoitusosuus näistä on noin 35 prosenttia. LIFE Ympäristö rahoittaa ns. demonstraatiohankkeita eli kokeilu- ja esittelyhankkeita. Hankkeessa käytettävän menetelmän kehitys on ohittanut tutkimusvaiheen, mutta menetelmää ei ole vielä hyödynnetty laajasti. LIFE Ympäristö -rahoitus edistää Teollisuus, 4 kpl Maankäyttö, 11 kpl suomalaista ympäristöosaamista ja mahdollistaa alan yrityksille ja muille ympäristöalan toimijoille uusia yhteyksiä asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Tässä julkaisussa esitellään kaikki 50 suomalaista ympäristöhanketta, jotka ovat saaneet rahoitusta vuosina 1995-2006. Nämä on jaoteltu viiteen eri teema-alueeseen: eko (ekotehokkuus, ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta), jätteet, maankäyttö, teollisuus ja vesivarat. Hankkeet ovat jakautuneet muuten varsin tasaisesti näihin viiteen eri osa-alueeseen, mutta teollisuuspuolen hankkeita on ollut vähemmän. Toisaalta, monet jätesektorin hankkeista ovat suoraan tekemisissä teollisuuden kanssa. Jätteet, 11 kpl Viime vuosikymmenellä suomalaishankkeille oli tyypillistä painottuminen vesivarojen hallintaan. Kuluvan vuosikymmenen aikana puolestaan pääpaino hankkeissa on ollut teemoissa ekotehokkuus, ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta, jätteet, sekä maankäyttö. Vuonna 2001 EU:n komissio valitsi kolme kaikkien aikojen parasta LIFE Ympäristö hankketta, joista yksi oli suomalainen. Kesällä 2006 komissio puolestaan valitsi vuosien 2005-2006 21 parasta LIFE Ympäristö hankketta. Näistä peräti kolme oli Suomesta. Näistä valittiin vielä viisi Best of the best hanketta, joista yksi oli Suomalainen. Pekka Harju-Autti 5

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A Ecoreg-hankkeen ideana oli siirtää ekotehokkuuden käsite käytäntöön alueellisessa mittakaavassa. Hankkeessa kehitettiin ekotehokkuuden arvioimiseen ympäristö-, talous- ja sosiaalis-kulttuuriset indikaattorit Kymenlaakson alueelle. Lisäksi kehitettiin muillekin alueille soveltuva ekotehokkuuden seurantajärjestelmä. Erityistä Ecoreg-hankkeessa oli sosiaalis-kulttuurisen ulottuvuuden mukaan ottaminen ekotehokkuustarkasteluun, sillä ekotehokkuus määritellään yleensä vain talous- ja ympäristötekijöiden suhteena. 6

Sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien huomioimista projektissa toivottiin myös EU:n puolelta, kertoo yksi Ecoreg-hankkeen tutkijoista, Sirkka Koskela Suomen Ympäristökeskuksesta. Ecoregissä nämä asiat saatiin mukaan luontevasti, sillä SYKE:ssa on jo aikaisemmin ollut kestävän kehityksen tutkimusta, jonka puitteissa on sivuttu myös sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Vaikka Ecoreg olikin hankkeena paikkakuntakohtainen, Koskelan mukaan hankkeessa kehitettyjä menettelyjä ja ekotehokkuuden seurantaan suunniteltua laskentatyökalua on suhteellisen helppo sellaisenaan tai pienin muutoksin soveltaa kaikissa Suomen maakunnissa. Ekotehokkuuden arviointi- ja seurantajärjestelmää hyödyntävä hanke onkin jo käynnistetty Lounais-Suomessa. Muualla Euroopassa mekanismin ympäristöpuoli voi olla hankalasti sovellettavissa erilaisten olosuhteiden ja raportointijärjestelmien vuoksi, muilta osin sitä on suhteellisen helppo hyödyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella, arvelee Koskela. Ecoreg-hankkeen organisaatio käsitti kaksi erilaista työryhmää. Yleisempää ohjausta suoritti ohjausryhmä. Siihen kuului myös rahoittajien edustajia, jotka näin saivat mahdollisuuden vaikuttaa hankkeen onnistumiseen jo sen tekemisen aikana. Projektiryhmän vastuulla oli puolestaan varsinainen hankkeen toteuttaminen. Jako projekti- ja ohjausryhmän välillä on tyypillinen SYKE:n hankkeille ja toimi tässäkin tapauksessa hyvin. Ryhmien välillä ei ollut ristiriitoja, ja varsinkin ohjausryhmän ulkopuolinen ote hankkeen eri vaiheissa koettiin hyödylliseksi, kertoo Koskela. Koskelan mukaan hankkeen linkki yritysmaailmaan olisi kuitenkin voinut olla vahvempi. Vaikkei Ecoreg-hankkeella ollut juuri vaikeuksia saada mukaan partnereita, eivät yritykset Koskelan mukaan usein ole kovin kiinnostuneita pitkäaikaisista tutkimus- tai demonstraatiohankkeista varsinkaan, jos niillä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Kokonaisuutena Ecoreg-hanke sujui etukäteissuunnitelman mukaan. EU:n puolelta toivottiin tarkkaa hankesuunnitelmaa, mikä on toisaalta hyvä asia, varsinkin rahoittajien kannalta. Toisaalta tutkijan luovuuden kannalta tiukka etukäteissuunnittelu tuntuu jonkin verran rajoittavalta, Koskela kertoo. Yhteistyö ja raportointi EU:iin päin on sujunut hyvin. Hankkeeseen liittyvä byrokratia on tosin koettu rankaksi. Koskelan vinkkinä onkin, että aikaa hallinnointiin, kirjanpitoon ja esimerkiksi vakiomääräyksiin tutustumiseen kannattaa varata reilusti. Myös raportointi on yllättävän aikaavievää. Loppuraportin tekemiseen on hyvä varata aikaa ainakin kolme kuukautta ennen hankkeen virallista päättymispäivää. Kaikki raportointi EU:iin päin kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti heti alusta lähtien, vinkkaa Koskela. Lisäksi tiedonlevittämisessä kannattaa olla itse aktiivinen: SYKE järjesti hankkeen tiimoilta kolme seminaaria, joiden kautta hanketta tehtiin tunnetuksi. Tiedonvälityksessä on hyödyllistä kiinnittää huomiota myös laatuun eli esimerkiksi jos järjestää seminaareja, niiden eteen kannattaa nähdä vaivaa, muistuttaa Koskela lopuksi. 7

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A Karjaanjoki Life -hankkeessa tarkoituksena on kokonaisen vesistön kunnon, vesiluonnon ja virkistyskäytön parantaminen. Hankkeessa huomioidaan myös kaavoituksen, peltoviljelyn ja metsäsuunnittelun vaikutukset vesistöön. Lisäksi vesistön seurantaa kehitetään EU:n vesipuitedirektiivin tavoitetilan mukaiseksi. Hankkeessa sovelletaan monia varsin uusia menetelmiä. Matemaattisten mallinnusten avulla voidaan esimerkiksi seurata levä- ja tulvatilannetta tai pohtia, mitä seurauksia vaikkapa jätevesien purkamispaikan valinnalla on vesistölle. Koska nämä mallinnussovellutukset ovat kenen tahansa nähtävillä hankkeen kotisivuilla, on niistä hyötyä sekä paikallisille asukkaille että päättäjille. 8

Karjaanjoki Life on esimerkillisen laaja-alainen hanke. Siinä on mukana yli 30 partneria ja se toimii kymmenen eri kunnan alueella. Projektissa onkin enemmän partnereita kuin missään muussa Suomen LIFE-hankkeessa. Hankepäällikkö Risto Murto kertoo Karjaanjoki Lifen taustasta: Idea lähti lohjalaisilta yrittäjiltä, joiden mielestä alueen tärkeimpiä ympäristöasioita ovat puhdas pohjavesi ja vesistön virkistyskäytön tukeminen. Kumpikin seikka auttaa sitouttamaan työntekijät työpaikkakuntaansa. Alueella toimii nimittäin paljon suuria yrityksiä, joilla on toimipisteitä myös muualla maassa ja näin työtekijöilläkin on useimmiten varaa valita, millä paikkakunnalla he haluavat asua ja työskennellä. LIFE-hanke lähti käyntiin yrittäjien rahoittaman vesistön käyttöarvon suunnitelman pohjalta. Murto on sitä mieltä, että koko hanke ei olisi toteutunut, jos rahoittajat eivät olisi päässeet mukaan hankkeeseen partnereiksi. Näin heidät on saatu hyvin sitoutettua hankkeeseen. Toisaalta suurimmaksi haasteeksi on Murron mukaan muodostunut juuri siihen osallistuvien kymmenien partnereiden määrä. Suuren hankkeen kaksinkertaiseen kirjanpitoon kuluu paljon aikaa, ja Murron mielestä komissio on turhankin kiinnostunut hallinnollisista seikoista. Ongelmallista on myös ollut se, että kaikista muutoksista pitäisi ilmoittaa komissiolle, mikä näin suuren toimijajoukon kanssa on hankalaa. Murron mielestä komission tulisikin paremmin huomioida hankkeet, joissa on paljon toimijoita. Hakijan on syytä muistaa, että jokainen uusi hankekumppani lisää projektin hallintobyrokratiaa. Murto kertoo hankkeen raportoinnista: Siinä kannattaa muistaa, että ihmisiä ne ovat siellä komissiossakin. Tietynlainen maalaisjärki toimii näissäkin asioissa. Esimerkiksi normaalisti näin suurella partnerimäärällä puoliväliraporttimme vaatimia taulukkoja olisi kertynyt noin 400 kappaletta, mutta me saimme fiksusti dokumentoiden pienennettyä tämän vain noin 150 :een. Jämerä raportoinnissa tulee olla, mutta omaa luovaa ajattelua voi tarpeen vaatiessa myös käyttää. Uusien menetelmien lisäksi hanke hyödyntää talkoovoimaa. Sata vapaaehtoista tarkkailee Lohjanjärven vedenlaatua, ja talkootyönä on tehty myös vesistön kunnostustöitä ja virtavesien kunnostamista. Nimenomaan talkootyö on onnistunut tässä hankkeessa hienosti. Esimerkiksi jokireitin puhdistustalkoihin saatiin mukava määrä työvoimaa, kun otettiin yhteyttä paikalliseen perhokalastusyhteisöön. Murron mielestä talkootyön parempi huomioiminen LIFE:ssa olisi tarpeen. LIFE:ssa talkootyötä ei nimittäin tunneta, mikä kannattaa huomioida jo hankkeen suunnittelussa. Kaikella työpanoksella - myös talkootyöllä - tulee siis olla jo hankesuunnitelmassa selkeästi määritelty hintansa. Henkilöiden käyttämät työajat sekä palkat tulee olla aukottomasti todennettavissa henkilöiden työaikaseurannasta. Projekti on jaettu seitsemään alahankkeeseen, jotka toimivat täysin itsenäisesti ja ovat myös hankkineet rahoituksensa itse. Murto toimii myös yhden alahankkeen vetäjänä. Jälkiviisaana pohdiskellen olisi kuitenkin ollut viisaampaa, että olisimme pitäneet projektin johtamisen erillisenä osionaan, sillä hankkeen laajuuden takia on hallinnoimisessa itsessäänkin paljon tekemistä. Toisaalta järjestely on toki antanut konkreettista tuntumaa hankkeeseen. Murron mielestä tiedonvälitykseen pitäisi suomalaishankkeiden yleensä panostaa enemmän. Tässä hankkeessa tiedotus on sujunut hyvin, sillä paikalliset tuntevat jo Karjaanjoki Life -nimen. Myös loppuseminaari onnistui hyvin. Siinä jokaisella osahankkeella oli omat standit, ja aikataulutuksessa otettiin huomioon yleisön tarpeet: aamupäivä omistettiin lapsille ja nuorille, iltapäivä asiantuntijoille ja loppuilta paikallisille asukkaille. Näin suotiin kaikille mahdollisuus osallistua tulosten julkistamistilaisuuteen. Alkuperäistä hankesuunnitelmaa muutettiin siten, että hankkeen oma iso kansainvälinen seminaari jätettiin pitämättä. Sen sijaan omat hankehenkilöt ovat osallistuneet alkuperäistä aktiivisemmin alojansa koskeviin kansainvälisiin ja kansallisiin konferensseihin. Näin saatiin hankkeen tuottama tieto paremmin kohdennettua oman alan asiantuntijoille. Tämä on parempi malli kuin oma iso kansainvälinen seminaari, johon ulkomaisia osallistujia ei välttämättä kovinkaan runsaasti olisi tullut. 9

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A MNA (monitored natural attenuation) on menetelmä, jossa maaperä tai pohjavesi puhdistuu luontaisten menetelmien avulla. Demo-MNA-projekti pyrkii tuottamaan MNA:sta arvokasta käytännön kokemusta ja tietoa, sillä menetelmän käyttö Suomessa ja Euroopan alueella on vielä suhteellisen harvinaista. Suomessa luontaisia menetelmiä ei ole juuri käytetty, koska lainsäädäntömme velvoittaa aktiiviseen pilaantuneen maan puhdistamiseen. Projektin yhtenä tarkoituksena onkin osoittaa, että myös luontaisin menetelmin saadaan tuloksia aikaan. 10

Projektin tarkoituksena on myös luoda ohjeistukset luontaisten menetelmien käytöstä, joten tulokset hyödyttävät kaikkia, jotka ovat tekemisissä pilaantuneiden maiden puhdistamisessa ympäristöviranomaisista konsultteihin, yrityksiin ja maanomistajiin. Lisäksi pyrimme vaikuttamaan parhaillaan EU:ssa muotoutuvaan, pilaantuneiden maiden puhdistamista koskevaan lainsäädäntöön, kertoo projektipäällikkö, Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) tutkija Kirsten Jörgensen. Demo-MNA:n tutkimuskohteena on vanha, käytöstä poistettu kaatopaikka Hangon kaupungin alueella. Projektina Demo-MNA on pieni, sillä partnereita SYKE:n lisäksi on vain kaksi: Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Hangon kaupunki. Budjettikaan ei ole kovin suuri. Jörgensen kertoo, että pienessä projektissa koordinointi on helppoa. Pieni partnerijoukko on mahdollistanut tiiviin yhteistyön erityisesti SYKE:n ja GTK:n välillä. Projektin aikana olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin. Hanke on myös lisännyt vuorovaikutusta oman talon eri osastojen välillä. Tiivis yhteistyö ja monitieteellisyys antavat projektille lisäarvoa ja synergiaetuja, Jörgensen kertoo. Demo-MNA-projektia valvoo ohjausryhmä, jossa on mukana partnereiden ja ympäristöministeriön lisäksi myös öljyalan ja kuntaliiton edustajia. Ohjausryhmän ohjaus jää kuitenkin käytännössä aika vähäiseksi, sillä etukäteissuunnitelma sitoo projektin toteuttamista paljon. Ryhmä kokoontuukin vain noin kerran vuodessa. Ohjausryhmä toimii kuitenkin samalla myös tiedonvälittäjänä, sillä siihen osallistuvat tahot voivat kätevästi kertoa projektista ja sen kulusta omille sidosryhmilleen, huomauttaa Jörgensen. LIFE-hankkeisiin liittyvä tarkka etukäteissuunnittelu toisaalta helpottaa projektin toteuttamista, toisaalta rajoittaa. Jörgensenin mielestä tiukka suunnittelu kuitenkin sopii demonstraatioprojektiin. Kun on kerran suunnitellut, että mitä tehdään ja millä aikataululla, on toteuttaminen helppoa. Lisäksi raportoinnin deadlinet tavallaan pakottavat tekemään tarvittavat raportit ajallaan, Jörgensen selittää. Jörgensenin kokemuksen mukaan raportteja myös todella luetaan komissiossa. Demo-MNA-projekti on saanut hyvää palautetta, joka myös osoittaa, että raportteihin paneudutaan Brysselin päässä. Tosin LIFE:en liittyvä taloudellinen ja hallinnollinen raportointi on Jörgensenin mielestä hieman liioiteltua. Meidän projektimme budjetista suurin osa on kulunut työkustannuksiin, joiden dokumentoimiseen on omassa talossamme hyvät valmiudet. Talouspuoli vaatii silti projektivetäjältä paljon, Jörgensen huomauttaa. Kaikkiin ohjeistuksiin kannattaa perehtyä kunnolla, ettei mitään yllätyksiä pääse tapahtumaan. Vaikka Jörgensenin mielestä LI- FE onkin kokonaisuutena suhteellisen jäykkä systeemi, on se hänen mielestään myös varteenotettava rahoituskeino. LIFE sopii erityisen hyvin sellaisen tutkimushankkeen tueksi, jossa tiedonvälitys on tärkeä osa projektia. Tavanomainen tutkimushanke ei välttämättä ole sopiva LIFE-hankkeeksi. Tämä hanke on hyötynyt siitä paljon, sillä Suomessa on ollut vaikeaa saada rahoitusta pilaantuneiden maiden puhdistusmenetelmien tutkimiseen. Valtio ei useinkaan uskalla ottaa riskejä ja testata uusia menetelmiä, eivätkä yritykset useinkaan innostu asiasta, jos tiedossa ei ole jotakin kehitysrahaa, selvittää Jörgensen. Olemme tiedottaneet projektista tutkimuskohteessamme eli Hangossa. Näin pyrimme varmistamaan paikallisten asukkaiden myönteisen suhtautumisen projektiin. Lisäksi hanketta kohtaan on osoitettu kansainvälistä kiinnostusta. Sitä on esitelty seminaareissa Ruotsissa ja Saksassa, ja lisäksi projekti esitellään posterin avulla tärkeässä alan kokouksessa, Consoilissa, joka järjestetään kolmen vuoden välein, kertoo Jörgensen. 11

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A 12

ECOTRA-hankkeen tarkoituksena oli tuottaa pienille ja keskisuurille kuljetusyrityksille Internet-pohjainen työväline, jonka avulla tavarakuljetusten ympäristökuormituksia voidaan raportoida ja näin edistää logistiikan ympäristöhaittojen pienentämistä. Työvälinettä tarvitaan siksi, että erityisesti pk-kuljetusyritykset eivät useinkaan tunne toimintansa ympäristövaikutuksia eivätkä ole pystyneet järjestelmällisesti vähentämään aiheuttamiaan ympäristöhaittoja, kertoo hankkeen projektipäällikkö Tuula Pohjola Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolta. Partnereinamme tässä hankkeessa olivat Suomen Kuorma-autoliitto, Bitblit OY, portugalilainen ADENE ja unkarilainen Geonardo. ADENE vastaa Suomen Motivaa ja saatiinkin partneriksi juuri Suomen Motivan kautta. Geonardo taas on unkarilainen ympäristöyritys, joka löytyi TKK:n yhteysverkoston kautta, jatkaa Pohjola. Vaikka ECOTRA-hanke kesti vain kaksi vuotta ja siinä oli mukana suhteellisen pieni toimijajoukko, oli projektia paikoin vaikea hallita. Projektin sujumista hidastivat kansainvälisen yhteistyön ongelmat. Kulttuurierot olivat suuria: portugalilaisten ja unkarilaisten työtavat poikkesivat aika paljon suomalaisesta, kertoo Pohjola. Tietotekninen osaaminen ei heillä ollut niin vahvaa kuin Suomessa eikä asioita oikein saatu hoidettua pelkän sähköpostin tai kännyköiden varassa. Projektikokoukset olivat hyvin tärkeitä hankkeemme kannalta, sillä niiden avulla saimme asiat etenemään ja partnerit sitoutumaan hankkeeseemme. Kokouksia olisi voitu järjestää enemmänkin. Sitouttamiseen kului paljon aikaa myös siksi, etteivät partnerit tunteneet toisiaan entuudestaan. Tällaisessa tilanteessa kannattaisikin järjestää yhteinen tapaaminen ennen hankkeen alkua, vihjaa Pohjola. Myös se, että projektijohtajana oli nainen, aiheutti hämmennystä portugalilaisissa. Tällaisessa projektissa olikin tärkeää omaksua heti alusta vahva johtamistyyli, kertoo Pohjola. Mutta olihan toki kansainvälisestä yhteistyöstä paljon etujakin. Saimme esimerkiksi työvälineestämme ja sen koulutusohjelmasta käännökset sekä unkariksi että portugaliksi! Työvälinettä oli alun perin tarkoitus testata 15 yrityksellä, mutta loppujen lopuksi niitä saatiin mukaan seitsemän. Varsinainen testaus suoritettiin Suomessa ja Portugalissa 18 autolla, joista yhdeksään Suomen Kuorma-autoliitto (SKAL) sponsoroi ns. mustat laatikot, jotka keräsivät tarvittavat tiedot automaattisesti. SKAL:n satsaus oli suuri ja kertoi siitä, että hanke koettiin selvästi hyvin tärkeäksi. Meidän hankkeemme sivuaa myös suurempia ja EU:ssakin käsiteltäviä kysymyksiä. Tutkimuksemme mukaan Suomen hiilidioksidipäästöistä 30 prosenttia syntyy logistiikasta. Osuus on suuri ja herättää kysymyksen, pitäisikö logistiikka liittää osaksi päästökauppaa tai pitäisikö EU:n energiatehokkuus-direktiivin koskea myös logistiikkaa. Jotta näitä kysymyksiä voitaisiin pohtia, tarvitaan keskustelun pohjaksi tutkimustuloksia, joita meidän projektimme voi omalta osaltaan tarjota. Siksi meidän hankkeessamme tiedonvälitys oli tärkeässä asemassa, kertoo Pohjola. Hankkeen merkityksestä kertoo myös se, että ECOTRA:n pohjalta tehtyä tilastollista tietokantaa, EMISTRA:a, markkinoidaan yrityksille Liikenne- ja viestintäministeriön kautta ilmaiseksi. Helppokäyttöisen ja ilmaisen työvälineen avulla kuljetusyrityksiä pyritään sitouttamaan oman ympäristökuormituksen seurantaan. EMISTRA:n avulla yritykset voivat myös täyttää EMAS-asetuksen ja ISO14001-standardin vaatimukset. ECOTRA-hankkeen taloudenpito keskitettiin TKK:lle, joka keräsi erilaisia kuitteja huimat kaksitoista mapillista. Huolellinen kirjanpito kannatti, sillä komissio oli talousasioissa hyvin tarkka: seitsemänkin sentin heitto kirjanpidossa tutkittiin ja jopa kokouskahvien tarpeellisuudesta kyseltiin! Hankkeen kustannukset eriteltiin partnereittain, mikä osoittautui myös hyväksi ratkaisuksi. Yhdeltä partnereista jäi nimittäin tekemättä osa sovitusta työstä, mikä oli helppo selvittää komissiolle eritellyn kirjanpidon takia. Kaikki paperityöt kannattaa tehdä aina jokaisen taskin jälkeen valmiiksi asti, niin niitä ei tarvitse enää miettiä sen jälkeen. Tarkka kannattaa olla myös konsortiosopimuksia tehdessä. Meidän projektissamme mukana sopimuksia tekemässä oli juristi. Kun muistaa olla kaikessa huolellinen, välttyy monelta harmilta, muistuttaa Pohjola. 13

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A 14

Turun yliopiston maantieteen laitoksella koordinoitava Envifacilitate-hanke lähti liikkeelle käytännön ongelmasta. Päivittäin paikkatiedon kanssa tekemisissä ollessaan professori Risto Kalliola ja tutkija Tuuli Toivonen huomasivat, että vaikka paikkatietoa on olemassa paljon, sitä jaetaan vähän. Ylipäänsä mekanismeja paikkatiedon jakamiseksi on vähän ja ne ovat yleensä kaupallisten toimijoiden käsissä. Olemassa olevien tietojen vaikea saatavuus heikentää pahimmillaan päätöksenteon ja sitä tukevan työn tehokkuutta. Idea paikkatietoa jakavasta palvelusta päätettiin toteuttaa LIFE-hankkeena. Hankkeemme on muihin LIFEhankkeisiin verrattuna aika erilainen: se toimii suurimmaksi osaksi virtuaalimaailmassa, kertoo Kalliola. Täysin vastaavanlaista projektia ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu, lisää Toivonen. Envifacilitate-projektin puitteissa pyritään paikkatiedon integrointiin ja jakeluun kolmella eri tasolla: kansainvälisesti, kansallisesti ja paikallisesti. Hankkeessa ei pyritä tuottamaan uutta tietoa, vaan rakentamaan mekanismeja, joiden kautta käyttäjä pääsisi käsiksi eri aineistontuottajien paikkatietoaineistoihin, joita nyt ei ole verkon kautta saatavilla tai jotka ovat hajallaan. Kehitystyö keskittyy kolmeen eri haaraan: katselupalveluihin, joilla kansainvälisiä ja paikallisia paikkatietoja pääsee selaamaan Internetin välityksellä; arkistopalveluun, joka sallii lyhytikäisten projektien tietojen tallennuksen sekä Paikkatietolainaamoon, jonka kautta välitetään testikäyttöön eri aineistontuottajien aineistoja. Palvelut on tarkoitus kytkeä suomalaiseen ja eurooppalaiseen paikkatietokehitykseen mahdollisimman hyvin. EU:ssa on valmisteilla direktiivi, joka velvoittaa paikkatiedon jakamiseen julkishallinnossa. Toivommekin, että oma projektimme auttaisi tämän direktiivin toteuttamisessa ja sen laajentamisessa muualle yhteiskuntaan. Projektin menestyminen riippuu siitä, miten sen saa integroitua muihin projekteihin ja prosesseihin. Olemme Envifacilitaten aikana mukana vaikuttamassa eräissä EU:n työryhmissä, joissa selvästikin meidän hankkeemme nähdään ajan hermolla olevana konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka monet asiat tulisi muuallakin hoitaa, Kalliola selventää. Yksi Envifacilitaten tavoitteista on kannustaa Viroa ja Latviaa paikkatiedon jakamisen kulttuuriin sekä saada kansallinen järjestäytyminen vauhtiin näissä maissa. Tavoitteeseen pyritään toimimalla hankkeessa yhteistyössä Viron ympäristötietokeskuksen ja Latvian yliopiston kanssa. Käytännössä hankkeen taloudellisen puolen pyörittäminen kolmella eri valuutalla on ollut välillä aika raskasta, myöntää projektipäällikkö Toivonen. Toisaalta taas komissiosta hanketta seuraava ns. monitoring team on latvialainen firma, joka on ollut monessa käytännön kysymyksessä hyvänä apuna. Hallinnolliseen puoleen ei minulta kuitenkaan projektipäällikkönä ole mennyt kuin noin kolmasosa käytetystä työajasta. Loppuaika on kulunut substanssitehtäviin, minkä olen kokenut hyvänä asiana. Olen sitä mieltä, että projektipäällikönkin olisi aina hyvä osallistua myös substanssityöhön, jotta kokonaiskuva projektin etenemisestä säilyy, huomauttaa Toivonen. Envifacilitate on Kalliolalle toinen, Toivoselle ensimmäinen LIFEhanke. Hakemusta tehdessä saimme ympäristöministeriöltä mukavasti apua ja kommentteja. Ympäristöministeriön myöntämä LIFE-valmistelurahoitus oli tässä suhteessa myös suuresti hyödyksi, kertoo Kalliola. Hakemus kannattaa suunnitella perinpohjin, sillä sitä ei juuri voi muutella jälkikäteen, huomauttaa Toivonen. Komissio sallii kymmenen prosentin verran muutosta hakemukseen eri kustannuskategorioiden välillä, mikä ei ole kovin paljon. Tiukka etukäteissuunnittelu voi tuntua hankalalta, jos hanke on yhtä innovatiivinen kuin Envifacilitate. Toisaalta on hyvä muistaa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Komission kanssa työskentelyssä olen huomannut myönteisen asenteen olevan hyödyksi, jatkaa Kalliola. Jos aina komission pyytäessä meiltä jotakin ajattelisi, että mitähän ne ihmettä ne nyt taas meiltä vaatii, niin menisi paljon energiaa hukkaan. Yhteistyön hengessä toimiessa myös huomaa, että kyllä niissä Brysselin päästä tulevissa vaatimuksissa yleensä on myös ihan ymmärrettävä tarve taustalla, Kalliola kertoo. Kannattaa myös asettaa itsensä välillä rahoittajan asemaan, jolloin esimerkiksi budjetointi ei tunnu niin työläältä. Tämä voi olla hankalaa, jos itsellä on esimerkiksi akateeminen tausta, mutta hyödyllistä pitemmän päälle, neuvoo Kalliola lopuksi. 15

Y M P Ä R I S T Ö N L I F E S U O M E S S A 16

Hevosurheilun kehittämiseen keskittyvä Equine-hanke on saanut vetäjäkseen kokeneen LIFE-hankkeistajan: elintarviketalouden, ympäristöteknologian ja maaseudun kehitysyhtiö Agropolis Oy: n. Markkinointipäällikkö Juha Pirkkamaa on ollut mukana eri tehtävissä kaikkiaan viidessä eri LIFE Ympäristö -hankkeessa 1990-luvun lopulta lähtien. Järjestyksessä toinen Agropolis Oy:n johtama hanke, Equine, keskittyy hevosurheilun kehittämiseen. Hanke aloitettiin, koska hevosten määrä on lähes kaksinkertaistunut kahden viime vuosikymmenen aikana ja kaikenlainen hevosiin liittyvä toiminta on näin ollen tullut entistä merkittävämmäksi, taustoittaa Pirkkamaa. Equine-hankkeen tarkoituksena on luoda toimintamallit hevosurheilulle, joka on ekologista, turvallista ja eettisesti kestävää, hän jatkaa. Hankkeen sisällä pyritään luomaan ja toteuttamaan ympäristö-, turvallisuus- ja hevosen hyvinvointijärjestelmä. Lisäksi pyritään löytämään ratkaisuja alaan liittyviin ympäristöongelmiin, kehittämään hevostoiminnan eri osapuolten välistä vuorovaikutusta sekä toteuttamaan kansainvälinen vertailututkimus yhteiskunnallisista ohjauskeinoista Suomen, Ruotsin ja Alankomaiden välillä. Equine-hanke toteutetaan yhteistyössä monien erilaisten alan toimijoiden kanssa: mukana on niin vakuutusyhtiö kuin hevosharrastajia. Projektin eteenpäin vieminen erilaisten ihmisten kanssa on antoisaa, mutta myös haastavaa. Ennen LIFE-hankkeen aloittamista kannattaakin ottaa huomioon se, millaisten yhteistyökumppaneiden kanssa on ryhtymässä työhön ja muistaa, että esimerkiksi päätöksentekoprosessit voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan, neuvoo Pirkkamaa. Projektipäällikön tulee osata kommunikoida luonnollisesti kaikkien kanssa. Yhteistyökumppaneita mietittäessä kannattaa Pirkkamaan mielestä olla rohkea. Kaikkia käytettävissä olevia verkostoja kannattaa hyödyntää ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi tutkimus- ja oppilaitosten verkostot ovat arvokkaita yhteistyökumppaneita etsittäessä, vihjaa Pirkkamaa. Jo olemassaolevia verkostoja kannattaa hyödyntää myös tiedonvälityksessä, johon tulee Pirkkamaan mielestä satsata budjettia mietittäessä. Equine-hankkeessa tiedonvälitykseen on varattu yli 10 prosenttia budjetista. Tämä on enemmän kuin suomalaishankkeissa yleensä, joissa usein korostuu substanssiosaaminen tiedonvälityksen kustannuksella. Minusta osuus on kuitenkin oikean kokoinen, jos jotain halutaan oikeasti saada aikaan. Esimerkiksi kunnollisten esitteiden valmistaminen voi maksaa yllättävän paljon, vinkkaa Pirkkamaa. Kokonaisuutena LIFE on Pirkkamaan mielestä parantunut vuosien varrella: esimerkiksi ohjeistus on tullut tarkemmaksi. Toisaalta taas erilaisia säädöksiäkin on syntynyt lisää, mikä puolestaan lisää hankkeeseen osallistujien työtaakkaa. Parantamisen varaa olisi Pirkkamaan mielestä suunnitelmien muuttamisen suhteen. Suunnitelmia tulisi voida tarkistaa joustavammin prosessin edetessä eikä jokaista yksityiskohtaa tarvitsisi päättää heti hankkeen alussa. Nyt esimerkiksi revisio tulee palauttaa kahden, kolmen viikon kuluessa siitä, kun se on saapunut. Tällöin ei jää kovinkaan paljon neuvotteluaikaa yhteistyökumppaneiden kanssa, Pirkkamaa huomauttaa. Neuvotteluaikaa tarvittaisiin varsinkin silloin, kun yhteistyökumppaneina on yrityksiä. Yrityksiä voisi LI- FE-hankkeissa olla mukana enemmänkin, vaikka edut mukanaolosta heille tulevatkin esimerkiksi parantuneena ympäristöosaamisena eivätkä välittömänä taloudellisena hyötynä. Agropolis Oy pyrkii jo toimintatavastaan johtuen hakemaan partnereiksi erilaisia yrityksiä myös pieniä ja keskisuuria sellaisia. Jos rahoituslähteitä on tarpeeksi monta, ei yksittäisen osallistujan osuus ole enää kovin suuri. Tällöin on helpompi saada mukaan myös pienempiä yrityksiä, kertoo Pirkkamaa. Yritysten mukaan saamisesta on hyötyä myös isommissa päämäärissä. Itselläni on tausta maataloudessa, ja siksi yritänkin omalta osaltani pyrkiä vaikuttamaan siihen, että maaseutu pysyisi vireänä edelleen ja sen ympäristö houkuttelevana, päättää Pirkkamaa. 17

E K O e k o t e h o k k u u s, y m p ä r i s t ö j ä r j e s t e l m ä t j a t i e d o n h a l l i n t a 18

E K O Ekotehokkuus, ympäristöjärjestelmät ja tiedonhallinta 19

E K O e k o t e h o k k u u s, y m p ä r i s t ö j ä r j e s t e l m ä t j a t i e d o n h a l l i n t a 20