TEE 3/2006 Terve lapsi terve aikuinen Terveysneuvonta kannattaa Ruokatottumukset yllättävän pysyviä Tupakka iso riesa tupakoijalle... ja vaarallista lapsille
Tässä numerossa 3 Apurahakäytäntöjen muutoksista Pääkirjoitus Antti Ahlström 4 Neuvonta varhaislapsuudessa auttaa sepelvaltimotaudin ehkäisyssä Sepelvaltimotaudin kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa, kun valtimoiden seinämiin alkaa muodostua rasvajuosteita. STRIP- projekti selvittää yksilöllisen ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnan vaikuttavuutta lasten ja nuorten terveyteen. Kuva: Tapio Niitynperä 7 Mitä lapsena syöt, syöt myös aikuisena Tutkija Vera Mikkilä on selvittänyt suomalaisten ruokatottumuksia ja niiden yhteyksiä riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin LASERI-projektissa. 9 Tupakka on iso riesa tupakoijalle Kansanterveyslaitoksella on käynnissä laaja tutkimushanke, jossa kartoitetaan muun muassa tupakoijien elämänlaatua ja heidän kokemuksiaan tupakoinnista. 11 Ympäristön tupakointi vaarallista lapsille Tutkija Katariina Kallio selvittää STRIP-projektissa, miten lasten altistuminen tupakansavulle vaikuttaa heidän terveyteensä perheissä, joissa tupakoidaan Terve elämä 3/2006 Terve elämä on Juho Vainion Säätiön julkaisema verkkolehti, jossa kerrotaan etupäässä Säätiön tukemista tutkimuksista ja ajankohtaisista terveyden edistämiseen liittyvistä tapahtumista. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Päätoimittaja Tapio Niitynperä Kalevankatu 17 A 00100 Helsinki Puh: (09) 694 1220 GSM: 040-718 8888 Fax: (09) 694 3462 tapio.niitynpera@juhovainionsaatio.fi Toimitus Marketta Ollikainen LavengriPress Neljäs linja 17-19 A 26 00530 HELSINKI puh: (09) 726 1972 marketta.ollikainen@kolumbus.fi Taitto Hannu Karjalainen HANEMEDIA hannu.karjalainen@kolumbus.fi ISSN 1796-1688 Helsinki 2006 13 Ajankohtaista Vuoden 2007 apurahat hakuun! Säätiön hallitus maastontiedustelussa Säätiön kesäseminaari 14 Tiedon siruja Nuorten epäterveet elintavat altistavat sydäntaudeille aikuisena Valolla ja liikunnalla eroon talvimasennuksesta Kuntoutus ja neuvonta auttavat selkäkipuihin 15 Ullan palsta Sipuleista terveyttä ja elinvoimaa Jo vuosituhansia sipulit ovat kiinnostaneet ihmisiä kaikkialla maapallolla. Niitä on syöty ruokana ja mausteena ja niillä on parannettu lukemattomia vaivoja. Karhunlaukkaa ja muita monivuotisia sipuleita Ullan sipulisalaatit (Kannen kuva: Marketta Ollikainen) Kuva: Ulla Lehtonen 2
Apurahakäytäntöjen muutoksista Perustaessaan nimeään kantavan säätiön vuonna 1960 talousneuvos Juho Vainio piti keskeisenä ajatuksena kansanterveyden ja terveiden elämäntapojen vaalimista ja näihin kysymyksiin liittyvien tutkimushankkeiden tukemista. Tavoite on edelleen mitä ajankohtaisin. Vuosien mittaan säätiö on voinut jakaa yhä suurempia apurahoja yhä useammalle hakijalle. Viimeisimmässä jaossa 71 tutkijalle ja tutkijaryhmälle myönnettiin yhteensä 620 200 euroa. Säätiön hallitus on vastikään asettanut tavoitteeksi yhden miljoonan euron kokonaissumman vuoteen 2009 mennessä. Suomalaisten säätiöiden ja rahastojen apurahakäytäntö on tällä hetkellä vilkkaan keskustelun kohteena. Keskeinen kysymys on apurahan saajien sosiaaliturva. Millä tavalla se tulisi hoitaa? Mitä uudistus tulee maksamaan? Juho Vainion Säätiö on mukana Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnassa, joka 89 yhteisönsä yhteisrintamana seuraa valmisteilla olevan sosiaaliturvalain edistymistä. Yleisesti pidetään hyvänä ajatuksena apurahan saajien sosiaaliturvan rakentamista, mutta ei siten, että se kalleudellaan johtaisi apurahojen ja sitä kautta tutkimusmahdollisuuksien huomattavaan vähenemiseen. Ajankohtaiseksi ja kaikkia säätiöitä ja rahastoja koskevaksi keskustelunaiheeksi on myös noussut niin sanotun yleiskustannuslisän (overhead) periminen tutkijoiden apurahoista. Yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat ryhtyneet noudattamaan tämäntyyppisen maksun perinnässä hyvin erilaisia käytäntöjä. Kirjavasta järjestelmästä seuraa hankaluuksia sekä apurahahakemusten tekemisessä että niiden arvioinnissa. Edellä mainittu neuvottelukunta on ottanut selvittääkseen asiaa yhteisten pelisääntöjen muodostamiseksi. Juho Vainion Säätiö julistaa seuraavat, vuoden 2007 apurahat haettaviksi lokakuun 2006 loppuun mennessä. Säätiön hallitus on vastikään tehnyt päätöksen apurahastrategiansa kehittämisestä vastaamaan tarkemmin tutkijakunnalta saatua palautetta. Säätiön perusperiaatteiden noudattamisesta ei luonnollisesti tingitä, eikä mistään aikaisemmista käytännöistä luovuta. Tulevissa apurahapäätöksissä pyritään kuitenkin aikaisempaa korostetummin tukemaan nuoria väitöskirjaansa laativia tai post doc -vaiheessa olevia tutkijoita. Myöntöpäätöksiin pyritään myös saamaan tutkijan elämäntilanteen huomioon ottavaa joustoa. Perinteisten lyhytaikaisten apurahojen rinnalle ollaan suunnittelemassa järjestelmää, joka mahdollistaisi jatkuvat kolmivuotiset apurahat tutkimustyön edistymisen ja siihen liittyvän seurannan mukaan. Kaikinpuolisen yhteydenpidon kehittämiseksi on alustavasti otettu suunnittelun kohteeksi Juho Vainion Säätiön Kansanterveyssymposiumi, joka järjestettäisiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Erityisenä kohderyhmänä olisivat tuolloin säätiön omat apurahansaajat. Talousneuvos Juho Vainio (27.9.1880-20.1.1964) Kuva: Tapio Niitynperä Antti Ahlström Professori Antti Ahlström Juho Vainion Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja Kuva: Antero Aaltonen 3
Neuvonta varhaislapsuudessa auttaa sepelvaltimotaudin ehkäisyssä Kuva: Tapio Niitynperä Sepelvaltimotaudin kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa, kun valtimoiden seinämiin alkaa muodostua rasvajuosteita. STRIP- projekti selvittää yksilöllisen ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnan vaikuttavuutta lasten ja nuorten terveyteen. Projektin tavoitteena on vähentää sepelvaltimotaudin riskitekijöiden määrää jo varhaislapsuudesta alkaen. Yksilöllisellä ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnalla on saatu aikaan merkittävä muutos lasten ravinnon rasvan laadussa. Interventioryhmän lasten kolesteroliarvot ovat myös merkittävästi matalammat kuin kontrolliryhmän lapsilla. Interventio on samalla vähentänyt ylipainoisuuden esiintymistä tytöillä, mutta se ei ole haitannut lasten kasvua ja kehitystä. Tutkimukseen osallistuvat vapaaehtoiset perheet rekrytoitiin Turun lastenneuvoloista vuosina 1990 1992 ja jaettiin satunnaistaen interventio- (n=540) ja kontrolliryhmiin (n=522) lapsen ollessa puolen vuoden ikäinen. Interventioryhmän perheet saavat edelleen yksilöllistä ravitsemus- ja elämäntapaohjausta. Kontrolliryhmälle annetaan ohjausta, joka vastaa yleisen terveydenhuollon tarjoamaa terveyskasvatusta. Lapsen toiseen ikävuoteen asti interventioryhmän perheet kävivät tutkimuskäynneillä Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa muutaman kuukauden välein ja kontrolliryhmän perheet puolivuosittain. Lasten koulutaipaleen alettua interventioperheet on tavattu kahdesti ja kontrolliperheet kerran vuodessa. Tutkimuskäynneillä perheet tapaavat lääkärin ja ravitsemusneuvojan, ja lapsesta sekä perheenjäsenistä otetaan verinäytteet säännöllisin väliajoin. Ennen kutakin käyntiä lapsi täyttää ruokapäiväkirjan, jonka avulla seurataan ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia sekä suunnitellaan interventioryhmän ravitsemusohjausta. Lääkärin vastaanotolla selvitetään muun muassa lapsen kehitys, sairastetut in- 4
fektiot ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden esiintyminen lähisuvussa. Jokaiseen tutkimuskäyntiin kuuluu muunmuassa lapsen sydämen ja keuhkojen kuuntelu, vatsan tunnustelu, imusolmukkeiden, suun, nielun ja korvien tutkiminen ja verenpaineen mittaus. Pituus ja paino mitataan tarkasti, ja suhteellinen pituus ja paino määritetään suomalaisten kasvukäyrien mukaisesti. Yhdentoista vuoden iästä alkaen lapsille on tehty kahden vuoden välein valtimotaudin varhaisia verisuonimuutoksia ja keskivartalon rasvan jakautumista herkällä ultraäänimenetelmällä kuvantava tutkimus. STRIP -projektissa on pyritty tukemaan omatoimista terveyden ylläpitämistä ja luomaan edellytyksiä terveyttä edistävälle ruokavaliolle. Ravitsemusneuvonnassa on otettu huomioon kokonaisuutena perhe ja ympäristö, jossa lapsi elää. Ensi vaiheessa vanhemmille annettiin ravitsemusneuvontaa, joka tähtäsi lasten ravinnon rasvakoostumuksen muuttamiseen ideaalisena pidettyyn suuntaan. Tavoitteena oli tyydyttyneiden, kertatyydyttymättömien ja monityydyttymättömien rasvojen suhde 1:1:1. Lapsen täytettyä kolme vuotta rasvan saannissa on tähdätty siihen, että rasvan osuus energian kokonaismäärästä on 30 prosenttia ja ruoan päivittäinen kolesterolimäärä on alle 200 mg. Kontrolliryhmään kuuluvat lapset perheineen saavat tutkimuskäynnin yhteydessä julkisen terveydenhuollon tarjoaman terveyskasvatuksen eli lapsen ikätasoa vastaavat yleiset, nykyisin käytössä olevat ravitsemusohjeet, mutta lapsen rasvan käyttöön tai laatuun ei tarkemmin puututa. Suositusten mukaisesti sekä interventio- että kontrolliperheiden lapset saivat yhden vuoden ikään asti joko äidinmaitoa tai äidinmaidonkorviketta, ja kiinteiden lisäruokien anto aloitettiin neljän kuuden kuukauden iässä. Juho Vainion Säätiö onnittelee ja toivottaa edelleen jatkuvaa menestystä Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskukselle 50 -vuotispäivän (20.9.2006) johdosta. Tutkittu juttu Tutkimuksessa pysyvyys on kansainvälisesti erinomainen: poisjääneiden ja jatkaneiden piirteiden tarkka analyysi on osoittanut, että interventio- ja kontrolliryhmistä poisjääneet ja niissä jatkavat eivät eroa toisistaan minkään tutkitun ominaisuuden osalta. Poisjäännin syyt olivat interventio- ja kontrolliryhmissä ja molemmilla sukupuolilla lähes identtisiä. Tutkimuksessa jatkavat lapset edustavat siten hyvin alkuperäistä tutkimusjoukkoa. Selvityksen perusteella poisjäännit eivät estä ryhmien keskinäistä vertailua eivätkä vääristä tutkimuksen tuloksia. Ultraäänitutkimusten alettua vuonna 2000 poisjäännit ovat käyneet harvinaisiksi. Valtimoiden konkreettinen seuranta ilmeisesti parantaa tutkimuksessa pysymistä. Interventiolasten tyydyttyneen rasvan saanti on ollut merkitsevästi vähäisempää ja seerumin kolesteroliarvot ovat olleet koko tutkimuksen ajan merkitsevästi (5 6 %) pienemmät kuin vertailuryhmällä. Tutkimusryhmien välillä ei ole ollut eroja vitamiinien ja kivennäisaineiden saannissa. Vähäinen tai runsas rasvan saanti ei myöskään ole heijastunut vitamiinien tai kivennäisaineiden saantiin. Interventiolla on ollut suotuisa vaikutus myös interventiolasten vanhempien ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin, vaikka varsinainen neuvonta onkin kohdistettu lasten ravinnon rasvakoostumuksen muutokseen. Ravinnon rasvan laadun muuttaminen valtimotaudin ehkäisyn kannalta edullisemmaksi ja rasvan määrän kohtuullinen vähentäminen eivät tutkimustulosten mukaan haittaa lasten kasvua tai kehitystä: molemmissa ryhmissä sekä tytöt että pojat kasvavat suomalaisten kasvunormien mukaisesti. Ryhmien välinen ero rasvan laadussa heijastui seerumin kolesterolipitoisuuksiin siten, että neuvontaryhmän lapsilla pitoisuus suureni hieman ensimmäisen ikävuoden jälkeen, kun kontrollilapsilla se suureni selvästi jo aiemmin. Runsaan vuoden iästä viiteen vuoteen neuvontaryhmän lasten seerumin kolesterolipitoisuus oli merkitsevästi pienempi kaikissa mittauspisteissä kuin kontrollilapsilla. Neuvonta vaikutti myös interventiovanhempien seerumin kolesterolipitoisuuksiin suotuisasti. Viimeisimmät rasva-arvojen seurantatiedot on raportoitu seitsemän vuoden ikäisiltä lapsilta: intervention edullinen vaikutus haitalliseen LDL-kolesteroliin oli 5
edelleen nähtävissä, mutta tilastollisesti merkitsevänä vain pojilla. Interventioryhmän pojilla verenkierrossa olevien LDL-hiukkasten koon jakauma oli myös edullisempi kuin kontrolliryhmän pojilla, sillä heillä oli vähemmän haitallista pientä tiheää LDL:ää. Ultraäänitutkimusten mukaan interventio vaikuttaa edullisesti myös valtimon sisäkerroksen toimintaan. Tuoreiden tutkimustulosten perusteella ylipainoisten lasten osuus on ollut kahden ikävuoden jälkeen kontrolliryhmässä suurempi kuin interventioryhmässä. Kymmenen vuoden iässä 10 prosenttia interventiotytöistä ja 19 prosenttia kontrollitytöistä oli ylipainoisia. Vastaavassa iässä ylipainoisia poikia oli interventioryhmässä 11 prosenttia ja kontrolliryhmässä 12 prosenttia. Voidaan siis olettaa, että STRIP-projektissa toteutettavalla interventiolla on mahdollista vähentää ylipainoisuuden esiintymistä erityisesti tytöillä, vaikka ravitsemusohjauksen pääpaino on ollut ravinnon rasvojen laadussa eikä ravinnon sisältämän energian tai rasvan määrässä. STRIP -projektin tähänastiset tulokset siis osoittavat, että lapsiin kohdistetulla, varhaislapsuudessa vanhempien kautta annetulla ja myöhemmin suoraan lapseen kohdistetulla ravitsemusneuvonnalla voidaan vaikuttaa pienten lasten ja myös heidän vanhempiensa ravinnon rasvakoostumukseen siten, että se vastaa paremmin nykyisiä ravitsemussuosituksia. Vanhempien kautta annetulla ravitsemusneuvonnalla voidaan vaikuttaa selkeästi myös esikouluikäisen lapsen omaan ruoanvalintaan. Elämäntavat, ruokatottumukset niiden osana, alkavat kehittyä jo lapsuudessa, joten koko perheeseen kohdistettu ohjaus on välttämätöntä pyrittäessä tulevaisuudessa vähentämään sairastuvuutta ja kuolleisuutta sepelvaltimotautiin. Professori Olli Simell johtaa STRIP- projektia Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa. FT Hanna Lagström STRIP-projekti FM Marika Päivärinta STRIP-projekti Kuvat Turun yliopisto ja kirjoittajien yksityisarkistot. Miten eteenpäin? STRIP -tutkimusta on tarkoitus jatkaa siihen saakka, kunnes nuorimmatkin tutkimuslapset ovat parikymppisiä. Projektin tutkijoita kiinnostaa erityisesti, miten kouluikäiseen lapseen kohdistetulla ravitsemusneuvonnalla voidaan vaikuttaa lasten ravitsemustiedon tasoon ja ruokatottumuksiin, sekä miten lasten murrosikä vaikuttaa: miten se muuttaa lasten ruokatottumuksia ja miten paljon muihin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, muunmuassa tupakoinnin aloitukseen voidaan vaikuttaa yksilöllisellä ja toistetulla ohjauksella. STRIP-projekti onkin maailmassa pitkäkestoisena prospektiivisena interventiotutkimuksena täysin ainutlaatuinen. Se on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota, ja tuloksista on valmistunut monta väitöskirjaa ja monitieteistä tutkimusta. Hyötyä terveydenhuoltoon Aikaisemmin Suomessa tai missään muussakaan maassa ei ole tehty vastaavaa kontrolloitua pitkäkestoista sepelvaltimotaudin riskitekijöihin kohdistuvaa interventiotutkimusta, jossa riskitekijöihin olisi puututtu jo varhaislapsuudesta alkaen. Suomi on tällaisen projektin suhteen erityisasemassa suuren sepelvaltimotautisairastuvuuden ja -kuolleisuuden sekä myös lapsilla todetun muita maita korkeamman kolesterolitason vuoksi. Projekti antaa merkittävää terveyspoliittista tietoutta ja lisää tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöiden muovautumisesta varhaislapsuudessa sekä mahdollisuuksista vaikuttaa niihin jo varhaislapsuudesta lähtien. Projekti tulee jatkossakin tuottamaan maailmanlaajuisesti arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää päätettäessä linjoista, joilla sepelvaltimotaudin ehkäisy päästään aloittamaan väestö- ja yksilötasolla jo varhaislapsuuden aikana. Projektin tuloksia voidaan erityisesti meillä Suomessa käyttää kehitettäessä uutta lastenneuvolatoimintaan soveltuvaa terveyskasvatuksen mallia, jonka pohjalta voidaan lasten varttuessa entisestään parantaa koulu- ja nuoruusiän tarpeita vastaavaa ravitsemus- ja elämäntapaohjausta tavoitteena koko elämänkaaren mittainen terveys. Hanna Lagström, Marika Päivärinta, Olli Simell Turun yliopisto 6
Mitä lapsena syöt, syöt myös aikuisena Lapsena omaksutut ruokatottumukset näkyvät aikuisiän ruokapöydässä. Sitä, mitä olet lapsena oppinut syömään, syöt myös aikuisena. LASERI-projektissa tutkitaan, miten terveellisiä suomalaisten ruokatottumukset ovat ja mitä yhteyttä niillä on sydän- ja verisuonitautien esiintymiseen. Ravitsemustutkijat ovat aika ajoin olleet huolissaan suomalaisten ruokatottumuksista. On pelätty, että erilaiset pitsat ja hampurilaiset kulkeutuvat suomalaistenkin ruokapöytiin ja korvaavat kunnon kotiruoan. Tosiasiassa huoli on aiheeton, sillä tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan keskiverto suomalainen syö sitä samaa ruokaa, mitä hän on tottunut syömään jo lapsena. Suomalaisten ruokatottumukset ovat yllättävänkin pysyviä, eivätkä ne ole juuri muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana, tutkija, ETM Vera Mikkilä Helsingin yliopiston ravitsemustieteen osastolta toteaa. Mikkilä on tutkinut suomalaisten ruokatottumuksia ja niiden yhteyksiä riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin LASERI-projektissa, jossa on jo vuodesta 1980 lähtien seurattu sepelvaltimotaudin riskitekijöiden muovautumista lapsuudesta aikuisuuteen. Viimeisin LASERI-seuranta toteutettiin vuonna 2001. Ravitsemus on ollut mukana tutkimuksessa alusta lähtien. Silloin kun tutkittavat olivat vielä lapsia, tutkittiin lähinnä ruoankäyttöä ja ravinnon saantia, mutta nyt kun he ovat jo nuoria aikuisia, voidaan tutkia esimerkiksi ravinnon yhteyksiä heillä mahdollisesti jo esiintyviin suonimuutoksiin, aiheesta väitöskirjaa valmisteleva Mikkilä selvittää. Kartoittaessaan väitöstyönsä ensi vaiheessa tutkittavien kokonaisruokavaliota Mikkilä havaitsi, että riippumatta koulutustasosta tai sosioekonomisesta asemasta ihmiset koostavat päivittäisen ruokavalionsa hyvin samoista aineksista kuin mitä lapsuudenkodissakin oli tehty. Jos oli tottunut syömään lapsena kasviksia, söi niitä aikuisenakin. Erilaiset eksoottiset ruoat, hampurilaiset, pitsat tai muu pikaruoka eivät tutkimuksessa nousseet mitenkään esiin. Sen sijaan aineistosta erottui kylläkin kaksi selvästi toisistaan poikkeavaa ruokavaliotyyliä: perinteinen tyyli, johon kuuluu peruna, liha, kahvi, ruisleipä, maito ja hyvin vähän kasviksia sekä ruokavaliotyyli, jonka tutkijat nimesivät terveystietoiseksi ruokavalioksi, ja johon sisältyy runsaasti kasviksia, kalaa, teetä, pehmeitä rasvoja, juustoja ja vähän esimerkiksi kahvia ja lihaa. Mikkilän mukaan samat ruokavaliotyylit oli löydettävissä jo vuoden 1980 seuranta-aineistossa, eivätkä ne olleet vuosien varrella juuri muuttuneet. Vaikka ravintoaineiden saanti on muuttunut paljonkin sitten vuoden 1980 kovien rasvojen ja suolansaanti vähentynyt sekä kasvisten ja hedelmien käyttö lisääntynyt ja sitä kautta esimerkiksi vitamiinien saanti kasvanut ruokavaliotasolla ihmiset ovat pystyneet syömään niin kuin ennenkin, hän toteaa. Kasvikset suojaavat sydäntaudeilta. Kuva: Marketta Ollikainen 7
Terveellistä vai epäterveellistä kotiruokaa? Entä miten terveellistä suomalainen kotiruoka sitten on? Mikkilä vertasi ravintoaineiden saantia eri ruokavaliotyyleissä voimassa oleviin ravintosuosituksiin ja havaitsi, että kumpikaan niistä ei kaikilta osiltaan yltänyt suosituksiin. Hän arvelee tämän johtuvan osittain siitä, että nyky-yhteiskunnassa normaalin työssäkäyvän on vaikea koota päivittäisen ruokavalionsa niin, että kaikki suositusten osa-alueet tulevat katetuiksi. Esimerkiksi ruisleipä on hyvä kuitulähde, mutta jos sitä ei leivo itse kotona, kaupasta ei välttämättä löydy riittävän vähäsuolaista leipää, jossa ei taas suolasuositus ylittyisi, hän toteaa. Mikkilän mielestä suomalaisessa ruokakulttuurissa ei voi puhua yksiselitteisesti terveellisistä tai epäterveellisistä ruokavalioista. Vaikka esimerkiksi terveystietoiset pyrkivätkin tekemään terveellisiä ruokavalintoja, he myös usein herkuttelevat syövät rasvaisia, paljon suolaa sisältäviä juustoja ja nauttivat viiniä useammin kuin perinteistä ruokavaliota harrastavat. Ei voi selkeästi sanoa, että nämä syövät terveellisesti, nämä epäterveellisesti, vaan on erilaisia tapoja koostaa päivittäinen ruokavalio, hän huomauttaa. Tutkimuksessa selvitettiin myös eri ruokavaliotyylien yhteyttä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuten kohonneeseen kokonaiskolesteroliin ja LDL-kolesteroliin sekä kohonneeseen verenpaineeseen, tulehdusmarkkereihin ja insuliiniin. Alustavat tulokset antavat viitteitä siitä, että perinteistä ruokavaliota noudattavilla riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin olisi suurempi kuin terveystietoisilla. Heillä etenkin miehillä oli tutkimuksessa havaittavissa myös jo selviä suonimuutoksia. Sen sijaan terveystietoisella ruokavaliotyylillä ei tällaista yhteyttä havaittu. Yhtenä selittävänä tekijänä Mikkilä pitää kasvisten puuttumista perinteisestä ruokavaliosta, mutta toisaalta myös terveystietoinen sisälsi monia riskitekijöitä, kuten eläinrasvoja ja alkoholia, vaikka kasviksia suosittiinkin. Kun katsoimme tarkemmin terveystietoisen ruokavalion sisältöä, havaitsimme, että siihen liittyi ravintoaineiden osalta enemmän erilaisia variaatioita kuin mitä perinteisessä ruokavaliossa oli. Kokonaisuus ratkaisee Ravitsemustutkimuksessa on perinteisesti kiinnitetty huomiota ruoka- tai ravintoaineisiin ja niiden terveysvaikutuksiin. Mikkilän mielestä toki nekin ovat tärkeitä, mutta pitäisi tutkia myös ruokavaliokokonaisuuksia, koska viime kädessä kokonaisuus on se, mikä ratkaisee. Suomalaisessa ruokaperinteessä ei sinänsä ole hänen mielestään mitään vikaa, kunhan huolehditaan siitä, että ruoka-aineiden valinnassa kartetaan niitä kaikkein epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Valintoihin pystytään myös vaikuttamaan, kun tiedetään, miten pysyviä itse asiassa suomalaisten ruokatottumukset ovat. Esimerkiksi lastenneuvoloissa annetulla ravitsemusneuvonnalla saadaan pienin panostuksin paljon ja pitkäkestoista hyvää aikaan. Tuossa vaiheessa pienten lasten vanhemmat yleensä ovat vastaanottavaisia tiedolle, jolle he voivat vaikuttaa lastensa elämään vuosikymmeneksi eteenpäin, Mikkilä toteaa. Tutkimus eri ruokavaliotyylien yhteyksistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin valmistunee lähiaikoina ja tulokset tullaan julkistamaan alan kansainvälisissä tiedelehdissä. Mikkilä kertoo, että jatkossa on tarkoitus myös selvittää ravinnon ja geenien yhteisvaikutuksia. On olemassa vahvoja viitteitä siitä, että ravinto vaikuttaa erilaisella geneettisellä taustalla ihmisten kehossa eri tavoin, hän sanoo. Juho Vainion Säätiö on tukenut Mikkilän väitöstutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen ETM Vera Mikkilä Kuva: Mikkilän yksityisarkisto 8
Tupakka on iso riesa tupakoijalle Tupakointi ei uhkaa vakavasti vain tupakoijan terveyttä, se hankaloittaa monella tavoin myös hänen arkisia askareitaan. Kansanterveyslaitoksella on käynnissä laaja tutkimushanke, jossa kartoitetaan muun muassa tupakoijien elämänlaatua ja heidän kokemuksiaan tupakoinnista. Suomessa tupakoi yhä lähes joka kolmas aikuinen mies ja joka viides aikuinen nainen. Heistä yli puolet haluaisi lopettaa tupakoinnin ja moni on yrittänyt, osa huonolla menestyksellä. Tupakoinnin fyysisistä riippuvuuksista ja biologisista vaikutuksista on olemassa runsaasti tutkittua tietoa, mutta tupakoijien omista kokemuksista ja tupakointiin liittyvistä ajatuksista tiedetään yllättävän vähän. Kun marraskuussa 2002 valmistuneita Käypä hoito -suosituksia tupakan vieroituksesta laadittiin, suositustyöryhmä löysi vain harvoja tutkimuksia, joissa aihetta olisi edes jotenkin sivuttu. Tupakoijat ovat olleet tutkimuksessa ikään kuin sivuroolissa. Heidän kokemuksiaan esimerkiksi tupakasta vierottamiseen on katsottu lähinnä motivaation näkökulmasta, mutta ei paljon muusta, tutkija, LT Kristiina Patja kertoo. Patja johtaa Kansanterveyslaitoksella tutkimushanketta, jossa kartoitetaan tupakointikäyttäytymistä, tupakointiin ja tupakoinnin lopettamiseen liittyviä prosesseja sekä viime vuosina tapahtuneita muutoksia tupakoinnin lopettamisessa eri väestöryhmissä ja yksilön näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää esimerkiksi erilaisissa tupakan vieroitusryhmissä ja tupakkariippuvuuden hoidossa. Väestötasolla tupakointi on muuttunut yhä enemmän marginaali-ilmiöksi. Tupakointitavat ovat muuttuneet, samoin on muuttunut tupakoitsijoiden joukko. Ne henkilöt, jotka nyt tupakoivat, ovat hyvin erilaisia kuin henkilöt, jotka tupakoivat 70-luvulla, jolloin tupakointi oli vielä yleistä, hän toteaa. Patjan mukaan tutkimuksella yritetään nyt hakea uutta näkökulmaa tupakointiin ja tupakasta vierottamiseen ottamalla huomioon myös tupakoivien omat kokemukset omasta tupakoinnistaan. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa tupakoivien terveyttä ja terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä heidän kokemaansa subjektiivista elämänlaatua. Aineistona tutkimuksessa käytetään jo olemassa olevia tutkimusaineistoja kuten FINRISKI- ja TERVEYS 2000 -tutkimusten aineistoja sekä tupakoivien ja tupakoinnin lopettaneiden haastatteluja. Me ei-tupakoitsijat emme aina edes tule ajatelleeksikaan, mistä kaikesta tupakoitsija joutuu lopettaessaan luopumaan. Jos on tottunut rytmittämään työtehtävänsä tupakkataukojen mukaan, tai aina tupakoinut oluella käydessään tai ruokailun jälkeen, miten sitten toimia, jos ei enää tupakoi. Tupakoinnin lopettaminen ei ole vain sitä, että jättää tupakan pois. Siinä on rakennettava kokonaan uusi arki, Patja muistuttaa. 9
Hankaloittaa arjen rutiineja Tutkija Hannele Heikkinen selvitti TERVEYS 2000 -aineistosta tupakoijien terveyteen liittyvää elämänlaatua professori Harri Sintosen kehittämän 15D-elämänlaatumittarin avulla. Mittari tuottaa tulokseksi terveyteen liittyvän elämänlaadun eri ulottuvuuksia kuvaavan profiilin sekä yhden indeksiluvun. Subjektiivista elämänlaatua puolestaan mitattiin pyytämällä vastaajia arvioimaan, kuinka hyväksi he kokevat nykyisen elämänlaatunsa viimeksi kuluneen kuukauden aikana ja ympäröimään janan (0 10) numeroista se, joka parhaiten kuvastaa heidän elämänlaatuaan, Heikkinen selvittää. Alustavat tulokset, joita on jo esitelty kansainvälisissä tupakkakonferensseissa, osoittivat, että subjektiivinen elämänlaatu oli päivittäin tupakoivilla selvästi heikompi kuin tupakoimattomilla. Yllättävää tuloksissa oli, että kaikki tupakoinnin vaikutukset eivät näy terveyden kautta. Tupakoivat arvioivat elämänlaatunsa tupakoimattomia matalammaksi myös aivan tavallisissa arkipäivän toimissa, kuten työssä, opiskelussa ja vapaaajanvietossa, tupakoinnista Kansanterveyslaitoksella väitöskirjaa valmisteleva Heikkinen kertoo. Hän arvelee, että ehkä osittain tuloksia selittää kiristynyt tupakkalainsäädäntö, joka on vaikeuttanut tupakointia esimerkiksi työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Tupakoijat saattavat myös kokea tupakkakielteisen ilmapiirin painostavana ja alkavat asettaa itsekin itselleen erilaisia rajoituksia. Tupakointihan liittyy monella tapaa tupakoijan päivittäiseen elämään, se ikään kuin lokeroituu sinne, mutta nyt näyttäisi siltä, että se myös heikentää tai hankaloittaa heidän päivittäisiä rutiinejaan, Heikkinen pohtii. Kuvaa tupakoijien arjesta pyritään nyt täydentämään tupakoijien ja tupakoinnin lopettaneiden haastatteluilla kahden tutkijan voimin. Heikkinen itse on heistä toinen. Elämänlaatu ei näissä haastatteluissa ole enää keskeinen asia, vaikka se tuleekin niissä esille. Lähinnä koetamme saada tietoa tupakkariippuvuuden kehittymiseen vaikuttavista elämäntilanteista ja tupakointiin liittyvistä moninaisista merkityksistä ja kokemuksista, hän selvittää. LT Kristiina Patja Kuva: Marketta Ollikainen Uutta näkökulmaa riippuvuuksiin Patja kertoo, että ensi vuoden alussa toteutettavaan FINRISKI 2007 tutkimukseen on tulossa väestötutkimus, jossa tutkimushankeen jo tähän mennessä saatuja tuloksia ja herättämiä uusia ajatuksia on tarkoitus syventää. Yritämme kehittää tupakkariippuvuuden mittareita, jotka paitsi auttavat tutkijoita, tarjoaisivat myös terveydenhuollolle apuvälineitä erilaisten riippuvuuksien tunnistamisessa ja hoidossa. Patja myöntää, että tutkimustieto ei aina välttämättä välity heti käytäntöön. Esimerkiksi nikotiiniriippuvuustesti kehitettiin jo 1980-luvun alussa, mutta laajempaan käyttöön se tuli vasta Käypä hoito -suositusten myötä 2002. Kansanterveyslaitos pyrkii tietysti omalta osaltaan lyhentämään tätä aikaa tutkimuksesta käytäntöön, koska me olemme mukana tuottamassa tietoa muun muassa terveydenhuollon ammattilaisille sekä tupakkavierotuspuhelimelle ja tupakkavierotusportaalille. Kansanterveyslaitoksen tupakkatutkimusta toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston kansanterveystieteen ja sosiologian laitosten kanssa. Juho Vainion Säätiö on tukenut tutkimushanketta apurahoin. Marketta Ollikainen Tutkija Hannele Heikkinen Kuva: Heikkisen yksityisarkisto 10
Ympäristön tupakointi vaarallista lapsille Jatkuva altistuminen tupakansavulle voi lisätä lasten riskiä sairastua myöhemmällä iällä sydän- ja verisuonitauteihin. Turun yliopiston Sydänkeskuksen STRIP-projektissa tutkitaan lasten passiivista tupakointia ja sen yhteyksiä muun muassa verisuonten mahdollisiin rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin sekä veren rasva-arvoihin. Vanhempien tupakointi voi olla vakava uhka myös perheen pienimpien terveydelle, koska se saattaa vahingoittaa heidän sydäntään ja verenkiertoelimistöään. Tutkija, LL Katariina Kallio selvitti Turun yliopiston Sydänkeskuksen STRIP-projektissa, miten nikotiinin aineenvaihduntatuote kotiniini oli kerääntynyt lasten elimistöön perheissä, joissa tupakoitiin. Seerumin kotiniinipitoisuutta pidetään luotettavimpana passiivisen tupakoinnin merkkiaineena. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat tupakoivat, lasten kotiniiniarvot olivat merkitsevästi suuremmat kuin tupakoimattomien vanhempien perheissä. Ehkä hieman yllättäen näytti siltä, että kotiniiniarvot ovat suuremmat niillä lapsilla, joiden isä tupakoi verrattuna lapsiin, joiden äiti tupakoi, aiheesta väitöskirjaa valmisteleva Kallio kertoo. Viime vuosikymmenen alussa käynnistynyt STRIP-projekti (Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojekti lapsille) on kansainvälisestikin ottaen ainutkertainen tutkimus- ja neuvontahanke, jolla pyritään vähentämään sepelvaltimotaudin riskitekijöiden määrää jo varhaislapsuudesta lähtien. Aluksi hanke keskittyi etupäässä ravitsemusneuvontaan, mutta lasten kasvaessa ja uusien tutkijoiden myötä projektiin on liitetty monia muitakin tutkimusaiheita. Aktiivinen tupakkaneuvonta aloitettiin projektissa 1990-luvun lopulla tutkittavien lasten ollessa tuolloin noin 8 10-vuotiaita. (STRIP-projektista ks. professori Olli Simellin työryhmän artikkeli sivuilla 4 6). Tupakka oli huomioitu tärkeänä riskitekijänä projektin alusta lähtien. Esimerkiksi vanhempien tupakointia kartoitettiin tutkimuskäyntien yhteydessä ja tupakoinnista ja sen haitoista puhuttiin vanhempien kanssa, erityisesti jos suvussa esiintyy varhaista sepelvaltimotautia, vaikka varsinainen tupakkaneuvonta aloitettiinkin lähinnä resurssien vuoksi vasta myöhemmin, Kallio selvittää. Väitöskirjatyönsä ensimmäisessä vaiheessa Kallio tutki vanhempien tupakointia lasten kahdeksan ensimmäisen elinvuoden aikana. Projektin ensimmäisinä vuosina interventio- ja kontrolliryhmän vanhempien tupakoinnissa ei ollut merkittävää eroa, mikä ehkä johtui siitä, että vanhempien tupakointi molemmissa ryhmissä oli vähäisempää kuin Suomessa keskimäärin, eikä aktiivista tupakkaneuvontaa ollut vielä aloitettu. Seerumin kotiniinipitoisuus määritettiin kahdeksanvuotiailta lapsilta. Lähes puolella heistä kotiniini oli mitattavissa, mutta suurella osalla pitoisuudet olivat hyvin pieniä, Kallio kertoo. Muutoksia verenkiertoelimissä STRIP-projektissa haluttiin myös selvittää, oliko tupakka-altistuminen mahdollisesti jo aiheuttanut lapsille havaittavia muutoksia heidän verenkiertoelimistössään. Ultraäänilaitteen avulla mitattiin 11-vuotiaiden lasten olkavaltimon endoteelitoimintaa eli valtimon laajenemiskykyä ja sen yhteyttä lasten passiiviseen tupakkaaltistukseen. Alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että lapsilla, jotka olivat selvästi altistuneet tupakansavulle 8 11-vuotiaana, olkavaltimon laajenemiskyky oli 11- vuotiaana huonompi kuin lapsilla, jotka eivät olleet altistuneet. Vastaavia havain- 11
toja on tehty aikuisilla, mutta näin nuorilla lapsilla asiaa ei ole aiemmin tutkittu. Tulokset ovat mielenkiintoisia ja sikäli yllättäviä, että ero ryhmien välillä löytyi, vaikka tupakka-altistus oli melko maltillista myös eniten altistuneilla STRIPlapsilla, Kallio kertoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että tupakansavun vaikutukset suonen seinämän toimintaan saattavat riippua myös muista riskitekijöistä. Siksi ultraäänitutkimuksesta ja lasten passiivisesta tupakoinnista tarvitaan vielä lisäselvityksiä. Vaikutuksia veren rasva-arvoihin Passiivinen tupakointi voi vaikuttaa paitsi verenkiertoelinten toimintaan myös veren rasva-arvoihin. Kallio on tutkinut väitöskirjansa kolmannessa osatyössään samanikäisten lasten tupakka-altistuksen yhteyttä seerumin lipidiarvoihin, joista aineisto on kuitenkin vielä analysointivaiheessa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on aiemmin havaittu, että passiivisesti tupakansavulle altistuneilla lapsilla on matalammat HDL-kolesteroliarvot ja korkeammat LDL-kolesteroliarvot kuin altistumattomilla lapsilla, Kallio kertoo. Haitallisen LDL-kolesterolin korkeaa tasoa pidetään yhtenä keskeisimmistä sepelvaltimotaudin riskitekijöistä. Kallion tavoitteena on vielä myöhemmin selvittää, miten STRIP-interventioryhmän lapsille suunnattu yksilöllinen neuvonta vaikuttaa lasten tietoihin ja asenteisiin eli pystytäänkö interventiolla estämään lasten tupakoinnin aloittaminen ja siten ehkäisemään mahdolliset terveyshaitat myöhemmällä iällä. Tiedetään, että nuoret aloittavat tupakoinnin yleensä 11 17 ikävuoden välillä. Sydän- ja verisuonisairauksien taustalla on lukuisia tekijöitä, mutta tupakointi ja passiivinen tupakointi ovat erityisesti niitä, jotka ovat ehkäistävissä, Kallio muistuttaa. Hän uskoo, että STRIP-projektiin liittyvä yksilöllinen tupakkaneuvonta tuo uutta tietoa mahdollisuuksista vaikuttaa yhteen merkittävään terveysriskiin. Projektin tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kehitettäessä terveyskasvatusmalleja niin lastenneuvoloihin kuin kouluihinkin, Kallio toteaa. Juho Vainion Säätiö on tukenut Kallion väitöstutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen Neuvonta vähentää nuorten tupakointia Juuri ilmestyneen Kansanterveyslaitoksen Tupakkakertomus 2006:n mukaan tupakoinnin ehkäisyohjelmilla on pystytty vähentämään nuorten tupakointia merkittävästi. Työtä silti riittää, sillä joka kolmas 16 18-vuotiaista nuorista tupakoi päivittäin. Tupakkakertomuksen mukaan hyviä tuloksia on saatu erityisesti ohjelmilla, joilla on kannustettu nuoria osallistumaan. Ehkäisyohjelmissa nuoret opettelevat haluttua käyttäytymistä mallien ja jäljittelyn avulla tavoitteena lisätä nuorten tietoisuutta tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta ja vahvistaa heidän kykyään vastustaa sitä. Myös ohjelmat, joilla ympäröivä yhteisö on kouluohjelman lisäksi sitoutettu mukaan ja jotka on kohdennettu jollekin tietylle ryhmälle tai ryhmille, ovat olleet menestyksellisiä. Kansanterveyslaitoksen Tupakkakertomus 2006 kokoaa suomalaisen tupakkalainsäädännön keskeisen sisällön, tupakkaan liittyvän ajankohtaisen tutkimustiedon sekä esittelee tupakoinnin vähentämiseen tähtääviä toimia ja toimijoita. LL Katariina Kallio Kuva: Kallion yksityisarkisto 12
Juho Vainion Säätiö Ajankohtaista Tapio Niitynperä Vuoden 2007 apurahat hakuun Säätiön apurahojen hakuaika on taas käsillä. Kerran vuodessa 1.10. 31.10. haettavista apurahoista ilmoitetaan Helsingin Sanomissa syyskuun lopulla. Tänä vuonna apurahoja jaettiin 632 000 euroa ja ensi vuodelle on tarkoitukseen varattu 800 000 euroa. Tarkempia tietoja säätiön internet-sivujen kohdassa apurahat. Myönnetyt apurahat julkistetaan joulukuussa ja jaetaan tammikuussa 2007. Säätiön hallitus maastontiedustelussa Säätiön perustaja Juho Vainio hankki omistukseensa aikanaan Nupurin kartanon, jossa hän myös asui ja harrasti luomuviljelyä jo 1920-luvulla. Eri vaiheiden jälkeen Juho Vainion omistukseen jäi neljä alueen koskiosuuksiin liittyvää maapalstaa, jotka ovat edelleen säätiön omistuksessa. Säätiön hallitus tutustui kesällä Espoon Nupurilan alueilla oleviin tontteihin ja niiden mahdolliseen tulevaisuuteen uudella Histan kaava-alueella. Vas. prof. Jussi Huttunen, prof Antti Ahlström, isänn. Olavi Tulonen, varat. Petteri Kuhanen ja varatoimjoht. Timo Viherkenttä Säätiön kesäseminaari Hallitus ahkeroi kesällä kesäseminaarissa, jossa sekä laadittiin että tarkistettiin säätiön aiemmat kiinteistö-, apuraha- ja sijoitusstrategiat näköpiirissä oleva tulevaisuus huomioon ottaen. Terve Elämä -lehdellä 9 000 lukijaa! Uusimuotoisen lehden sivuilla käy kuukausittain noin 3 000 lukijaa. Kun lehti ilmestyy kolmen kuukauden välein, yhden lehden lukijamääräksi tulee noin 9 000 kävijää. 13
Tiedon siruja Nuorten epäterveet elintavat altistavat sydäntaudeille aikuisena Altistuminen nuorella iällä sepelvaltimotaudin riskitekijöille saattaa aiheuttaa verisuoniin muutoksia, jotka johtavat ateroskleroosin kehittymiseen myöhemmällä iällä. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että ultraäänen avulla aikuisilta mitattu kaulasuonten ateroskleroosi on yhteydessä teini-iässä mitattujen riskitekijöiden, kuten lihavuuden, tupakoinnin, koholla olevan verenpaineen ja suuren kolesterolipitoisuuden kanssa. Suomalaisten lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittavassa LASERI-tutkimuksessa selvitettiin lapsuuden ja nuoruuden aikaisten verenpainetasojen yhteyttä aikuisena mitattuun verisuonten sisäkalvon solujen laajenemiskykyyn. Tutkimus osoitti, että verisuonten sisäkalvojen solujen toimintakyvyn heikkeneminen altistaa rakenteellisten ateroskleroosimuutosten kehittymiselle. LASERI-tutkimuksen havainnot korostavat, että valtimotaudit saavat alkunsa lapsuudessa, ja että sydäntautien ehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten riskitekijöihin ja elintapoihin, tutkijat huomattavat. Kuntoutus ja neuvonta auttavat selkäkipuihin Akuutin selkäkivun hoito ja varhaiset neuvonta- ja kuntoutustoimet ehkäisevät tehokkaasti pitkittyneitä selkävaivoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti alaselän niin sanotun neutraaliasennon hyvä hallinta ja selkärangan tukeminen vartalon lihaksilla tuottaa hyviä tuloksia. UKK-instituutti toteutti yhteistyössä VR-Yhtymä OY:n kanssa vuoden kestäneen satunnaistetun seurantatutkimuksen, jossa tutkittiin alaselän neutraaliasennon hyvään hallintaan tähtäävän liikuntaharjoittelun vaikutuksia selkäkipuun, lihaskuntoon, toiminnan haittoihin ja itse arvioituun työkykyyn. Tutkimukseen osallistui 106 rautatieammateissa toimivaa 35 59-vuotiasta miestä, jotka olivat kokeneet selkäkipuja viimeisen kolmen kuukauden aikana, mutta joilla ei ollut vakavia toiminnan haittoja. Tulokset osoittivat, että selkäkivun voimakkuus väheni vuoden harjoittelun jälkeen 39 prosenttia enemmän kuin vertailuryhmässä. Liikuntaharjoittelu lisäsi myös selvästi uskoa oman työkyvyn säilymiseen seuraavan viiden vuoden aikana. Kuva: Marketta Ollikainen Valolla ja liikunnalla eroon talvimasennuksesta Säännöllinen liikunta tehostettuna kirkasvalohoidolla pitää mielen korkealla ja ehkäisee tehokkaasti talvimasennusta. Tätä mieltä on psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki tuoreessa väitöstutkimuksessaan, jossa hän on tutkinut liikunnan ja valon vaikutusta mielialaan. Tutkimuksessa oli mukana 244 vapaaehtoista, jotka harrastivat liikuntaa sekä normaalivalaistuksessa että kirkasvalossa. Tutkimus toteutettiin keskellä talvea ja se kesti kahdeksan viikkoa. Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että sekä liikunta että kirkasvalo paransivat tutkittavien mielialaa ja vähensivät masennusoireita. Kirkasvalo oli liikuntaa tehokkaampi niin sanottujen epätyypillisten masennusoireiden hoidossa. Epätyypillisiä masennusoireita kuten ruokahalun ja unen tarpeen kasvua ja painonnousua on erityisesti talvimasennuksesta kärsivillä. Sami Leppämäen väitöskirja The effect of exercise and light on mood tarkastettiin Helsingin yliopistossa 1. syyskuuta. 14
Ullan palsta Varkautelainen luomukotipuutarhuri, keruutuoteneuvoja, tietokirjailija ja toimittaja Ulla Lehtonen kirjoitti ensimmäiset kasvisravintoa ja puutarhanhoitoa käsittelevät juttunsa Terve elämä -lehteen jo vuonna 1975. Siitä pitäen hän on avustanut lehteä säännöllisesti, ja vuosien varrella hänen palstastaan on tullut yksi lehden luetuimmista. On hienoa, että Ulla on yhä mukana tekemässä Terve elämä -lehteä ja jakamassa viisaita neuvojaan lukijoillemme. Hän on myös luvannut vastata lukijoiden hänelle lähettämiin kysymyksiin myöhemmin lehdessämme. Voit lähettää kysymykset Ullalle joko soittamalla numeroon (017) 5563 260 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ulla.lehtonen@pp1.inet.fi. Ulla Lehtonen on tehnyt useita luonnonmukaiseen viljelyyn ja kasvisravintoon liittyviä radio- ja TV-ohjelmia. Hän on jo parikymmentä vuotta antanut ja antaa edelleen ilmaista luonnonmukaiseen kotipuutarhaviljelyyn, kompostikäymälöihin, kasviksiin ja luonnon- sekä puutarhan yrtteihin liittyvää neuvontaa. Ulla Lehtonen on kirjoittanut 11 tietokirjaa. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu yhdeksässä muussa tietoteoksessa. Sipuleista terveyttä ja elinvoimaa Maukkaita sipuliruokia Ullan vihreä salaatti 4 sillifilettä 6-8 dl vihersilppua: 1/3 persiljaa, 1/3 tilliä ja 1/3 sipulien naatteja 2 dl hyvää kermaa 2 rkl omena-hunajaviinietikkaa tai tavallista etikkaa 2 rkl öljyä 4 tl sokeria Sillifileet huuhdotaan ja leikataan viipaleiksi. Silli ja yrtit kerrostetaan tarjoilukulhoon, yrttikerros viimeiseksi. Kerma, etikka, öljy ja sokeri sekoitetaan huolella ja kaadetaan tasaisesti yrttien päälle. Jätetään maustumaan muutamaksi tunniksi ja tarjotaan kuorineen keitettyjen perunoiden kanssa. Älä säikähdä yrttien runsautta! Ne ovat ruokaa ja tasaavat suolan haittoja lasten ja aikuisten aterialla. Yli 4000 vuotta sitten egyptiläiset papit paransivat keripukkia eli vaikeaa C-vitamiinin puutosta rasvaan sekoitetulla sipulimurskalla. Egyptiläisten hautakammioiden seinämaalauksissa on jo kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua kuvattu tavallisen ruokasipulin viljelyä, kastelua ja uhraamista vainajille. Roomassa purjosipuli tuli kuuluisaksi ensimmäisellä vuosisadalla, sillä se oli keisari Neron lempisipuli. Nero, joka mielellään lauloi ja näytteli, hoiti ääntään syömällä määräpäivinä pelkästään purjoa öljyn kera. Venäjällä sipulit ovat ikivanhaa kansanlääkettä tulehduksiin ja tavalliseen sekä hinkuyskään. Kansankosmetiikassa niitä on käytetty päänahkan ja hiusten hoitoon. Viime vuosikymmenien tutkimustiedot ovat lisänneet sipulien käyttöä ja arvostusta ruokana ja lääkkeenä. Sipulit sisältävät bakteereja tappavia aineita. Sipulilla on kolesterolia alentava vaikutus, ja myös paistettuna ja ruoaksi valmistettuna vaikutus on sama. Sipuli alentaa verenpainetta. Se estää verihiutaleiden saostumista ja näin myös verisuonien tukkeutumista. Kaikissa sipuleissa on runsaasti flavonoideja, erityisesti kversetiiniä; punasipulissa sitä on10 30 prosenttia enemmän kuin keltasipulissa. Vihreitten kasvien ja kasvinosien ja myös sipulien vihreitten osien syönti on kaikille tärkeää. Kasvien vihreät lehdet ovat hyviä raudan ja magnesiumin lähteenä, ja näitten kivennäisten puute aiheuttaa väsymystä. Kun vihreää syödään raakaravintona, niin samalla saadaan myös C-vitamiinia, joka puolestaan parantaa raudan imeytymistä. Magnesium on hyväksi sydämelle ja sitä kutsutaankin sydänkivennäiseksi. Vihreät kasvinosat ovat tärkeitä E-vitamiinin ja foolihapon lähteinä. E-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää sydämelle ja verisuonille ja fooolihapon arvellaan voivan suojata meitä monelta sairaudelta, jopa masennukselta. Vihreissä kasveissa on myös aineita, jotka kasvattavat ja pitävät luustoa kunnossa eli kalkkia, magnesiumia ja K-vitamiinia. Niissä on myös kuituja ja karotenoideja. Beetakaroteenista muodostuu A-vitamiinia, ja näölle hyvää luteini-karoteenia on lähes yksinomaan vihreissä lehtivihanneksissa. Islantilainen Edda-runous kuvastaa sipulin suurta arvostusta. Muinaisskandinaavit kutsuivat suvun etevintä miestä suvun sipuliksi, ja tapa tunnetaan Islannissa vielä nykyisinkin. Norjassa seurueen iloisin velikulta on seuran sipuli. 15
Karhunlaukkaa ja muita monivuotisia sipuleita Monivuotiset sipulit ovat kotipuutarhan aarteita. Satoa riittää toukokuulta syysmyöhään ilman suurempaa vaivannäköä, sillä hoidoksi riittää kevätlannoitus, kevyt maan rapsuttelu ja kastelu silloin tällöin. Monivuotiset sipulit mahtuvat pieneen tilaan ja ovat kauniita myös kukkamailla. Niistä syödään yleensä vain vihreät pillit tai lehdet, jotka ovatkin täynnä elinvoimaa antavia aineita. Ilmasipuli kevään lahja Ilmasipuli on kotoisin Egyptistä. Koristeellisena ja runsassatoisena se sopii jokaiseen pihaan. Maassa näkymättömissä on noin 5 cm:n kokoisia sipuleita. Niistä kasvaa pillimäisiä lehtiä, naatteja. Jotkut näistä ovat kukkavanoja, hyvin pulleita ja kovia. Ne kasvattavat päihinsä rykelmän pikkusipuleita. Niihin kasvaa vuorostaan pillimäisiä lehtiä ja uusia kukkavanoja, joiden päähän taas kasvaa rykelmä pikkusipuleita. Lämpimänä ja pitkänä kesänä pikkusipuleita saattaa kasvaa kolmessa kerroksessa. Ilmasipulissa kaikki on syötävää. Ilmassa kasvavat pikkusipulit, oikeammin itusilmut, ovat kovia, vihreitä ja maultaan voimakkaita. Vihreät naatit ovat ruohosipulinmakuista syötävää. Maanalaiset sipulit ovat mehukkaampia ja suurempia kuin ilmassa kasvavat. Ilmasipulin pillimäisiä lehtiä käytetään kuten ruohosipulia. Ne sopivat erityisesti voileiville, salaatteihin, keittoihin, paisteihin ja kasvisten mausteeksi. Kukkavarsien päähän kasvaneita, kovia sipuleita voidaan kypsentää ruoaksi ja lisätä etikkasäilykkeisiin. Ne sopivat erinomaisesti vihanneshapatteisiin. Niitä voi pakastaa kokonaisina ryöppäämättä, ja silloin ne ovat herkkua kalakeitossa. Ilmasipulia lisätään helpoimmin kukkavanojen päähän kehittyvistä sipuleista loppukesällä. Karhunlaukka vanha hyötykasvi Karhunlaukka on monivuotinen mauste-, rohto-, vihannes- ja koristekasvi. Kaunis, kielonlehtinen ja valkokukkainen yrtti on luonnonvarainen, rauhoitettu ja kasvaa Suomessa harvinaisena vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Vihreät, pitkänsoikeat, noin 25 cm pitkät lehdet maistuvat valkosipulille. Myös kukkia voi syödä. Yrtissä on A-, B1-, B2- ja C-vitamiineja. Maistatin karhunlaukan lehtiä ja kukkia yli sadalle lapselle Ulla-mummon yrttiklinikallani Vekara-Varkaus -viikolla kesäkuussa. Vain kaksi poikaa töpeksi yrtin pois suustaan. Karhunlaukka on hieno uusi yrtti kotipuutarhoihimme, kunhan vain sen taimia saadaan yleisemmin myyntiin. Karhunlaukkaa kasvaa runsaasti varjoisissa pähkinäpuulehdoissa Ruotsissa, Virossa ja Pietarin lähettyvillä ja myös muualla Venäjällä. Karhunlaukka kukkii touko-kesäkuulla valkoisin, sarjamaisin kukin. Kun kukat lakastuvat, siemenet kehittyvät nopeasti kukkalatvoihin. Ne varisevat maahan elokuussa, kun vielä on lämmintä. Ne tarvitsevat itääkseen sekä loppukesän lämpöä että talven kylmyyttä. Siemeniä on vaikea kylmäkäsitellä keinotekoisesti; luonnossa se onnistuu parhaiten. Siemenkylvö tehdään alkusyksystä lähelle maan pintaa. Karhunlaukan siemeniä ja taimia on toistaiseksi ollut vaikea saada. Niitä kannattaa kysellä puutarhamessuilta. Voitonpiiraat voitonlaukasta Voitonlaukka on vielä lähes tuntematon maassamme. Luonnonvaraisena sitä kasvaa Venäjällä, Uralilla, Siperiassa, Aasiassa ja Kauko-Idässä. Venäläisen tiedon mukaan voitonlaukan valkosipulille maistuvia lehtiä ja varsia käytetään raakana, suolattuna ja marinoituna. Tuoreista sipuleista keitetään keittoa ja tehdään tavallisia ja villisalaatteja ja pienten piirakoiden täytteitä. Karhunlaukka Ilmasipuli Ullan ruohosipuoli-savukalasalaatti 1 kookas pala savupallasta tai muuta ruodotonta savukalaa 2 omenaa 4 kovaksi keitettyä kananmunaa 3-4 dl ruohosipulisilppua tai sipulien naatteja ohuina renkaina tai purjosilppua ¾ dl öljyä 1-2 rkl tomaattiketsuppia 1-2 tl sokeria Savupallas pienitään kulhon pohjalle. Omenat kuoritaan, kuutioidaan pieneksi ja nostellaan kalan päälle. Munat kuoritaan, pilkotaan pieneksi ja kaadetaan kulhoon. Ruohosipuli lisätään; sitä on oltava runsaasti, sillä se ei ole tässä salaatissa maustetta vaan ruokaa. Öljy, ketsuppi ja sokeri sekoitetaan ja kastike valutetaan salaatin joukkoon. Tarjotaan hyvin jäähdytettynä. Ulla Lehtonen 16
Talveksi lehtiä ja mukuloita kuivataan. Voitonpiiraat leivotaan hiivataikinaan. Täytteeseen keitetään riisiä, jonka sekaan silputaan runsaasti voitonlaukkaa ja pari kananmunaa kovaksi keitettynä. Seos maustetaan suolalla, pippurilla, voilla ja viimeistellään vesitilkalla sopivan kiinteäksi. Voiton- ja karhunlaukkaan voi tutustua Helsingin ja Turun kasvitieteellisissä puutarhoissa. Voitonlaukan siemeniä ja taimia voi keväällä kysyä Turusta osoitteella Turun yliopisto, Biologian laitos, Kasvitieteellinen puutarha, 20100 Turku, puh. 02-33351. Kiinansipuli Talvisipuli Ruohosipuli Kuvat: Ulla Lehtonen Kiinansipuli maistuu valkosipulilta Kiinansipuli eli kiinanruohosipuli eli kiinalainen ruohosipuli tuli Suomeen kesällä 1981. Kiinasssa sitä on viljelty jo yli 2000 vuotta sen erinomaisen maun ja ihmiskehoa tervehdyttävän vaikutuksen vuoksi. Se kasvaa siellä myös luonnonvaraisena ja tunnetaan nimellä Gow Choy. Kiinansipuli tuoksuu ja maistuu kevyesti valkosipulille ja siinä on samoja rikkipitoisia yhdisteitäkin kuin valkosipulissa. Se on hyvin kaunis yrtti ja ansaitsee paikkansa myös kukkamaalla. Sillä on valkosipulia muistuttavat vihreät, litteät, vajaan sentin levyiset lehdet, jotka kasvavat 30 40 cm korkeiksi. Kukinto on valkea, kaunis ja tuoksuu valkosipulille. Kukat sopivat koristamaan ruokia, ja niitä voi myös pakastaa. Niitä ja lehtiä voi kuivata, mutta maku väljähtyy. Kiinansipulia syödään erityisesti Kiinassa, Japanissa, Pohjois-Intiassa ja myös maissa, joissa kiinalaisia elää. Yrtin lehtiä kannattaa syödä nuukailematta, sillä niitä kasvaa jatkuvasti lisää. Kiinansipuli viihtyy vuosikaudet samalla paikalla, joten kasvupaikka muokataan hyvin ja lannoitetaan kompostilla. Siemenet voidaan kylvää suoraan paikalleen, mutta taimista kasvu onnistuu varmemmin. Kiinansipulia voi viljellä myös ikkunalla ja parvekkeilla. Pillisipuli eli talvisipuli Pillisipuli, talvisipuli, piiplöökki, talvilaukka, piplök, kaalilööki, kaalilaukka, ruoholööki, putkilaukka on ruoka- eli kepasipulille melko läheinen viljelty laji. Jo esihistoriallisista ajoista se on ollut Kiinan ja Japanin yleisin sipulilaji. Se kuuluu myös Euroopan perinteisiin viljelykasveihin, mutta on nyttemmin jo lähes hävinnyt täältä. Suomessa sitä viljeltiin 1800-luvulla Inaria myöten, ja taas nykyisin se on haluttu yrttisipuli. Jo varhain keväällä samanaikaisesti ilma- ja ruohosipulin kanssa pillisipuli työntää mullasta vihreät pillimäiset lehtensä. Aluksi se on samannäköinen kuin ilmasipuli, mutta sitten kukkavanojen päähän kehittyy pallo, joka aukeaa vaaleaksi pyöreäksi kukinnoksi. Pillisipulissa on runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä rautaa, jotka kaikki torjuvat kevätväsymystä. Pillisipuli sopii keittojen, paistien, pataruokien ja piirakoiden ja pitsojen mausteeksi. Muna- ja sieniruoissa sekä perunakeitoissa pillisipuli on maukkaimmillaan. Entä mitä alkukesän kalaruoat olisivatkaan ilman pilli-, ilma- tai ruohosipulia? Ruohosipuli monipuolinen mauste Ruohosipuli kasvaa Suomessa luonnonvaraisena erityisesti etelärannikon kallioilla ja kivisillä merenrantaniityillä. Se kasvaa vihreänä mättäänä, ja kun mättäitä on monta ja näissä kymmeniä sinipunaisia kukkia, niin kauniimpaa näkyä tuskin löytyy. Lehdet ovat pitkiä, kapeita, liereitä ja onttoja ja myös kukkavarsi on pysty ja ontto. Ruohosipuli on arvokas yrtti, sillä myös siinä on runsaasti C-vitamiinia, rautaa sekä kalkkia. Ruohosipulia lisätään ruokiin yleensä juuri ennen tarjoilua, mutta toisinkin voidaan tehdä. Ruohosipuli on vähään tyytyvä yrtti ja kasvaa melkein missä vain, kunhan kasvualusta ei ole liian märkä. Jos puutarhassa ei ole erityistä yrttimaata, sitä viljellään kukkamaassa tai kasvimaan laidalla, missä se saa rauhassa kasvaa. 17
Terve elämä -lehti Terve elämä -lehti on yksi vanhimpia Suomessa yhä ilmestyviä terveellisten elämäntapojen edistämiseen keskittyviä aikakauslehtiä. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1968 professori Toivo Rautavaaran toimiessa päätoimittajana. Säätiö julkaisi ja kustansi itse lehteä vuoteen 1986 saakka, jolloin kustannusvastuu annettiin kaupalliselle kustantajalle Säätiön toimiessa kuitenkin edelleen lehden julkaisijana. Vuoden 1999 lopussa lehden kustantaminen ja julkaisu palautui taas yhteen paikkaan Juho Vainion Säätiölle. Terve elämä -lehti on jatkanut vuodesta 2001 lähtien ilmestymistä internetlehtenä. Lehdessä on kerrottu ensisijaisesti Säätiön tukemista alan tieteellisistä tutkimushankkeista ja muista ajankohtaisista terveeseen elämäntapaan liittyvistä asioista ja tapahtumista. Säätiön perustaja talousneuvos Juho Vainio suhtautui terveisiin elämäntapoihin, kuntoliikuntaan, kasvis- ja luomuviljeltyyn ruokaan ja nautintoaineista pidättäytymiseen niin vakaumuksellisesti, että kustansi jo 1950-luvulla niitä edistäviä julkaisuja. Hänen tahtonsa oli, että kansanterveyteen vaikuttaviin terveisiin elämäntapoihin liittyvää tutkimustietoutta tulisi myös julkaista kansanomaisessa muodossa. TEE 2006 Terve elämä eli TEE-lehti haluaa edistää taustayhteisönsä toiminta-ajatuksia: raittiutta, lihavuuden vastustamista, kuntoliikuntaa, luonnonmukaista ruoan tuotantoa ja valmistusta sekä ympäristön vaalimista. Lehden ilmestymisaikataulu vuonna 2006 1/2006 15. helmikuuta 2/2006 17. toukokuuta 3/2006 20. syyskuuta 4/2006 20. joulukuuta 20