Korkein hallinto-oikeus Tuomionpurku HAKIJA: Ilari Kotimäki Kala-aitankallio 40 42910 Pihlajavesi puh. 040-872 7414 e-mail: ilari.kotimaki@gmail.com (Ilari Kotimäki hakee purkua yksin, koska KHO on jo antanut purkupäätöksen Minna Leppäaho-Kotimäen suhteen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 16.12.2014 taltio 3969 Dnro 2006/1/14. Lainvoimaisten päätösten purkamista koskeva hakemus / Minna Leppäaho-Kotimäki. KHO hyväksyy hakemuksen siltä osin kuin siinä on kohdistettu velvoitteita Minna Leppäaho-Kotimäkeen.) VAATIMUKSET KHO:SSA Vaadin, että Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 24.11.2011 taltionumero 3417, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 4.11.2009 nro 09/0623/2, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.8.2013 nro 13/0478/2, Keuruun rakennuslautakunnan päätökset 11.6.2008 :t 45 46 sekä Keuruun rakennuslautakunnan päätökset 107.2012 :t 51 52 puretaan päätöksiin olennaisesti vaikuttaneiden menettelyvirheiden vuoksi, ja kun ko. päätökset perustuvat ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on olennaisesti vaikuttanut päätöksiin ja ennen kaikkea kun asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka on olennaisesti vaikuttanut päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Näiden uusien selvitysten kautta osoitetaan, että niin hallinto-oikeudelle kuin KHO:llekin on annettu virheellistä tietoa ja syntyneet päätökset sekä niiden valmistelu on tapahtunut esteellisesti ja myös muuten lain vastaisesti.
KAIKKI KO. PÄÄTÖKSET JA OIKEUSISTUIMILLE ANNETUT LAUSUNNOT SYNTYNEET ESTEELLISESTI Kaikki vaatimuksen kohteena olevat päätökset Keuruun rakennuslautakunnassa ovat syntyneet esteellisen päätännän kautta. Samoin päätöksistä tehtyihin kunnallisvalituksiin rakennuslautakunnan antamat lausunnot on valmistellut ja allekirjoittanut esteellinen Keuruun viranhaltija ja luottamushenkilö. Jo ensimmäisestä ko. asiaan liittyvästä päätöksestä alkaen Ilari Kotimäki ja Minna Leppäaho-Kotimäki ovat väittäneet päätöksien syntyneen esteellisesti, mutta ennen tätä purkuhakemusta kaikki oikeuden ratkaisut ovat kumonneet Kotimäkien väitteet esteellisyydestä niillä perusteilla, mitä Kotimäet ovat esittäneet. Oikeuden ratkaisut ovat olleet oikeat, vaikka valittaessaan Kotimäet olivat vakuuttuneita perusteluistaan, niin esitetyt perustelut eivät ole olleet riittäviä esteellisyyden näytölle. Aiemmin Kotimäkien kompetenssi ei ole ollut riittävä arvioimaan esteellisyyttä ja sen perusteluja, mutta Kotimäet uskovat ymmärtävänsä asiansa paremmin ja näyttävät todelliset esteellisyysperusteet, mitkä olivat olemassa aikaisemmin, mutta niiden todellinen näyttö paljastui vasta vuoden 2015 puolella Ilari Kotimäestä ja Minna Leppäaho-Kotimäestä tehdyn rikosilmoituksen kautta. ESTEELLISYYSVÄITTÄMÄ KOHDISTUU Nyt tässä purkuhakemuksessa esteellisyysväittämä rakennuslautakunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan Kyösti Vehmaskosken, rakennuslautakunnan pitkäaikaisen jäsenen Pirkko Lihjamon, rakennustarkastajien Teemu Pekkasen ja Outi Riihinkankareen suhteen näytetään kestävästi perustellen toteen ja samalla aiemmin esitetyt esteellisyysväittämät toimivat nyt esitettävien esteellisyysväittämien vahvistajina. ESTEELLISYYS EI OLE AINOA PURKUPERUSTE, VAAN PURKUHAKEMUS PERUSTUU USEAMPAAN LAIN VASTAISEEN PÄÄTÖKSEEN Esteellisyys on paljastunut vasta vuoden 2015 puolella, samoin kuin myös purkupäätösten lain vastaisuuskin. Hallintopakkomenettely perustuu lain vastaiseen perusteluun ja itse hallintopakkomenettelyssä on tapahtunut useampi kuulemisvirhe, mitä ei ole aiemmin tiedetty, kun ko. asiakirjoja ei Ilari Kotimäellä ole ollut tai niitä ei ole aikaisemmin toimitettu tai annettu. Purkuperustelut kohdentuvat asioiden valmisteluun ja siinä tapahtuneisiin lain vastaisuuksiin.
TIIVIISTI PERUSTELU HALLINTOPAKKOMENETTELYN LAIN VASTAISUUS Kuka on hallintopakkoasiassa asianosaisena ketä kehotetaan ja velvoitetaan? Uhalla tehostettu velvoite voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus oikaista puute (UhkasakkoL 7 ). Rakennustarkastaja Markku Viinikan kehotuskirjeessä 28.4.2008 on kiinteistö yksilöity: Kiinteistön yksilöinti: 249-407-4-85, Kala-aitankallio 40 Omistaja/haltija: Kotimäki Hannu Maunu Ilari Kun Keuruun rakennusvalvonta oli kysynyt myös kesäkuun 2008 alussa Ilari Kotimäeltä, kuka omistaa Kala-aitankallio tilan., niin tähän rakennusvalvonta sai yksiselitteisen vastauksen: Ilari Kotimäki. Tästä huolimatta Markku Viinikka esitteli rakennuslautakunnan kokoukselle 11.6.2008 Kotimäkiä, sekä Ilari Kotimäkeä että Minna Leppäaho-Kotimäkeä, koskevat asuinrakennuksen laajennuksen, kesäkeittiön ja taukotilan purku. Toisaalta Keuruun rakennuslautakunta on tiennyt, että Kalaaitankalliolla sijaitsevan kesäkeittiön, (kesäkatoksen) omistaja on Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. Keuruun kaupunki LAUSUNTO OTE Rakennuslautakunta 25.08.2010 Hämeenlinnan hallinto-oikeus Drno 01904/10/4111 LAUSUNTO TEHDYN VALITUKSEN JOHDOSTA Hämeenlinnan hallinto-oikeus on pyytänyt Keuruun kaupungin rakennuslautakunnan lausuntoa Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen tekemän valituksen johdosta, joka koskee Keuruun rakennuslautakunnan päätöksiä 30.6.2010/ 54 ja 1.7.2010/ 63. Pyydettynä lausuntona Keuruun rakennuslautakunta toteaa seuraavaa: Vaikkakin Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. on kesäkeittiön omistaja vuokrasopimuksella, rakennus sijaitsee silti RA-alueella ja lasketaan sen kerrosalaan. Keuruun kaupunki/rakennuslautakunta Kyösti Vehmaskoski Outi Riihikankare puheenjohtaja pöytäkirjanpitäjä Keuruun kaupunki on tiennyt, että kesäkatos on Korpikirjasto ry:n omistama, mutta siitäkin huolimatta rakennuslautakunta koettaa kertoa muuta. Tuon 25.8.2010 lausunnon ovat allekirjoittaneet puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski ja rakennustarkastaja Outi Riihikankare. Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että rakennuslautakunta on tiennyt koko ajan, että Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. omistaa kesäkeittiö-rakennelman
HALLINTOPAKKOPÄÄTÖKSET KOHDISTUNEET VIRHEELLISESTI Edellä kerrotun perusteella velvoitteen asettamispäätöksistä on luettavissa, ettei itse päätöksissä Keuruun kaupungin rakennuslautakunta kohdista velvoitteita kehenkään oikeudelliseen henkilöön, oikeussubjektiin, vaan päätökset kohdistuvat itse kiinteistöön ja rakennuksiin, siis asuinrakennuksen laajennukseen, kesäkeittiöön ja taukotupaan. mitkä eivät ole oikeuskelpoisia. Oikeusobjekteja ovat luonnolliset henkilöt, siis ihmiset sekä oikeushenkilöt, joita ovat erilaiset yritykset, yhteisöt ja julkisoikeudelliset tahot. Esim. Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. on oikeushenkilö. Rakennus tai kiinteistö ei ole oikeuskelpoinen. Tämä selittää sen, miksi rakennustarkastaja Markku Viinikka toteaa edellä todetusti ensin 28.4.2008 allekirjoittamassaan kehotuksessaan Rakennustarkastaja Markku Viinikan kehotuskirjeessä 28.4.2008 on kiinteistö yksilöity: Kiinteistön yksilöinti: 249-407-4-85, Kala-aitankallio 40 Omistaja/haltija: Kotimäki Hannu Maunu Ilari ja myös sen, että edellä kuvatusti rakennuslautakunnan puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski ja rakennustarkastaja Outi Riihikankare lausuvat Vaikkakin Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. on kesäkeittiön omistaja vuokrasopimuksella, rakennus sijaitsee silti RA-alueella ja lasketaan sen kerrosalaan. ja sen, että rakennustarkastaja Markku Viinikka unohtaa runsaassa kuukaudessa rakennuslautakunnan 11.6.2008 valmistelussaan ja esittelyssään tosi asian, että Ilari Kotimäki omistaa Kala-aitankallio -kiinteistön yksin. Rakennustarkastaja Markku Viinikan rakennuslautakunnan kokouksen 11.6.2008 :t 45-47 (velvoitteiden ja uhkasakon asettamiset) perustuvat väärään lain soveltamiseen. Koska rakennuslautakunta on hyväksynyt esitetyt päätösesitykset, niin syntyneet päätökset on purettava lain vastaisina. Velvoitteen asettamispäätös Asianosaisen oikeusturvan kannalta on erityisen tärkeää että velvoittamispäätös muotoillaan täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Selkeä, perusteltu päätös saattaa ehkäistä turhia valituksia; päätöksen epäselvyys voi olla perusteena päätöksen kumoamiselle valituksen johdosta.
Hallintopakkoasiaa koskevan päätöksen tulee sisältää seuraavat asiat: kiinteistön yksilöinti omistaja/haltija milloin valvontakäynti on suoritettu, mitä havaittu mitä säännöstä/määräystä ei ole noudatettu, lainkohta milloin kuultu ja vastaus kuulemisessa mahdollisesti esitettyihin vaatimuksiin mitä toimenpiteitä asianosaisen on suoritettava, yksilöidysti perustelut määräpäivä mihin mennessä puute on korjattava velvoitteen tehosteena oleva uhka harkinta siitä, onko syytä tehdä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten (MRL 186 ) velvoitetun ilmoitusvelvollisuus kiinteistön omistajanvaihdostapauksessa (tai vuokraoikeuden tms.) päätöksen tehnyt taho valitusosoitus Yhdessäkään Ilari Kotimäelle ja Minna Leppäaho-Kotimäelle kohdistetussa, asuinrakennuksen laajennuksen, kesäkatoksen ja taukotilan purkamiset, joiden vauhdittamiseksi lautakunta asetti juoksevan uhkasakon perusmaksu suuruudeltaan asuinrakennuksen laajennuksen osalta 5000 ja lisäerät 100 /viikko, kesäkeittiön osalta perusmaksu 1000 ja lisäerät 200 /viikko ja taukotuvan osalta perusmaksu 1000 ja lisäerät 200 /viikko, rakennuslautakunnan velvoitteen asettamispäätöksessä ei sanallakaan mainita nimeltä Ilari Kotimäkeä eikä Minna Leppäaho- Kotimäkeä. Muutenkaan velvoitteen asettamispäätökset eivät sisällä lain edellyttämiä perustietoja. Kaikki kolme velvoittamispäätöstä eivät ole yksiselitteiset. Kiinteistön yksilöinnin voidaan katsoa löytyvän päätöksestä, mutta sen sijaan omistaja/haltija tieto puuttuu kokonaan. Päätöksissä todetaan, että rakennusviranomainen totesi 8.4.2008 Kala-aitankallio tilalla pidetyn katselmuksen yhteydessä, että tilalle oli rakennettu ilman rakennuslupaa myös kesäkeittiö rakennus sekä 2-kerroksinen rakennus. Kovin epämääräinen on kuvaus. Kun rakennustarkastajat olivat kesän 2007 jälkeen viidesti käyneet Kala-aitankallio tilalla ja vasta 8.4.2008 toteavat velvoitteen asettamispäätöksen valmistelussa siellä olevan kesäkatoksen ja taukotuvan, niin mikseivät he aikaisemmin raportoineet asiasta ja miksei rakennuslautakunta millään lailla todennut 8.4.2008 pitämässään katselmuksessa ja katselmuksen pöytäkirjassa toteamisiaan. Todellakin, rakennuslautakunta ei suostunut antamaan katselmuksesta lainkaan pöytäkirjaa!!! Valvontakäyntiä ei ole niinikään mitenkään muutenkaan raportoitu. Perustelun ja lainkohdan määrittäminenkin on ollut epämääräistä ja on sisältänyt lain vastaisen perustelun, minkä vuoksi velvoitteet on asetettu Rakentajien tasapuolisen kohtelun vuoksi aloitetulle rakennukselle ei ole mahdollista myöntää poikkeamislupaa jälkikäteen. Koska velvoitteen asettamispäätös on kauttaaltaan epämääräinen ja epälooginen, niin tässä purkuhakemuksessa vaadittavat Ilari Kotimäelle asetetut velvoitepäätökset (rakennuslautakunta 11.6.2008 45 ja 46 kesäkatoksen ja taukotilan suhteen on purettava lain vastaisina pelkästään velvoitepäätöksien epämääräisyyden vuoksi. Tämä on jäljempänä seikkaperäisesti perusteltu.
KHO on jo antanut purkupäätöksen Minna Leppäaho-Kotimäen suhteen. Korkeimman hallintooikeuden päätös 16.12.2014 taltio 3969 Dnro 2006/1/14. Lainvoimaisten päätösten purkamista koskeva hakemus / Minna Leppäaho-Kotimäki. KHO hyväksyy hakemuksen siltä osin kuin siinä on kohdistettu velvoitteita Minna Leppäaho-Kotimäkeen. (Kysymys oli tässäkin virheellisestä hallintopakkomenettelystä. Muutenkaan hallintopakkomenettely ei ole kesäkatoksen ja taukotilan kohdalla tapahtunut lain edellyttämällä tavalla. Rakennuslautakunnan 11.6.2008 45 ja 46 sisältävät perustelun, minkä mukaan Rakentajien tasapuolisen kohtelun vuoksi aloitetulle rakennukselle ei ole mahdollista myöntää poikkeamislupaa jälkikäteen. ja tälle perustelulle ei löydy lain mukaista vahvistusta. RIKOSILMOITUS PUOLEEN JA TOISEEN SYNNYTTÄÄ ESTEELLISYYDEN Kun rakennuslautakunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski, rakennustarkastaja Outi Riihikankare, rakennustarkastaja Teemu Pekkanen ja mm. rakennuslautakunnan pitkäaikainen jäsen Pirkko Lihjamo tekivät Ilari Kotimäestä ja Minna Leppäaho-Kotimeästä rikosilmoituksen, (liite N:o 1). missä rikosajaksi on mainittu 7.6.2011-11.10.2012 ja tekopaikaksi Keuruu, niin Kyösti Vehmaskoski, Outi Riihikankare, Teemu Pekkanen ja Pirkko Lihjamo ovat olleet esteellisiä käsittelemään, valmistelemaan ja päättämään, Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen asioita millään lailla. Toisin on kuitenkin tapahtunut. Käsitettä "julkinen vihamies" esteellisyyden perusteena on tarkasteltu teoksessa Niemivuo, Keravuori-Rusanen, Kuusikko: Hallintolaki seuraavasti: "Julkisella vihamiessuhteella on perinteisesti ymmärretty oikeudenkäynnin kaltaisen tai lähes vastaavan vihamiessuhteen olemassaoloa. Vihamiessuhde ei kuitenkaan aiheudu automaattisesti siitä, että henkilö tekee virkamiehestä rikosilmoituksen tai kantelee hänestä. Sen sijaan virkamiehen tekemä rikosilmoitus asiakkaasta aiheuttaa esteellisyyden." Puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski on toiminut myös rakennuslautakunnan kokouksien Kotimäkien poikkeamislupahakemusten käsittelyjen 30.6.2010 :n 54 ja 1.7.2010 :n 63 esittelijänä. Kyösti Vehmaskoski, Outi Riihikankare, Teemu Pekkanen ja Pirkko Lihjamo ovat olleet esteellisiä, kuten edellä todettiin, käsittelemään Ilari Kotimäkeen ja Minna Leppäaho- Kotimäkeen liittyviä asioita 7.6.2011 lähtien.
PÄÄTÖS VOIDAAN PURKAA Hallintolainkäyttölain 63 :n mukaan Päätös voidaan purkaa: 1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; 2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai 3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Purkua ei saa hakea, jos päätöksestä voidaan samalla perusteella tehdä perustevalitus tai kantelu. 64 :n mukaan päätöksen purkua haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemisen yhteydessä voidaan siihen liittyvä päätös purkaa ilman hakemusta tai esitystä. Purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Samassa ajassa on suoritettava purku ilman hakemusta tai esitystä. Erityisen painavista syistä voidaan päätös purkaa määräajan jälkeenkin. PÄÄTÖKSENTEON PERUSTA KUNNISSA Laki kunnallisesta viranhaltijasta 11.4.2003/304 4 luku Viranhaltijan velvollisuudet 17 Yleiset velvollisuudet Viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Viranhaltija ei saa vaatia, ottaa vastaan tai hyväksyä sellaista taloudellista tai muuta etua, josta säädetään rikoslain (39/1889) 40 luvussa. Asian valmistelu Hallintoasian valmistelussa selvitetään päätöksentekoa varten tarvittavat tosiasiat. Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Asianosaiselle on varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta ja antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee lähtökohtaisesti varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Kunnan on myös tiedotettava asukkailleen vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Valmistelu muissa toimielimissä Muissa toimielimissä asiat valmistellaan toimielimen ratkaistavaksi esittelijän johdolla. Esittelijä vastaa valmistelun asianmukaisesta suorittamisesta ja on valmistelun perusteella velvollinen tekemään asiassa toimielimelle päätösehdotuksen.
Kunnan hallintosäännössä on määrätty, että toimielin voi päättää ottaa käsiteltäväkseen sellaisenkin asian, jota ei ole mainittu kokouskutsussa. Valmistelusta ei ole yleensä määräyksiä. Käytännössä kunnanhallitus, lautakunnat ja muut toimielimet voivat ottaa käsiteltäväkseen niin sanottuja ylimääräisiä asioita esittelijän tai toimielimen jäsenen tekemästä ehdotuksesta. Jolleivät toimielimen jäsenet ole käsiteltäväksi ottamisesta yksimielisiä, siitä äänestetään ja enemmistöpäätöksellä ratkaistaan se, otetaanko asia käsiteltäväksi vai ei. Päätöksentekomenettelyn säädöspohja Julkisen hallinnon päätöksenteon perusteet on kirjattu Suomen perustuslakiin. Päätöksentekomenettelyyn eli hallintomenettelyyn vaikuttavia perustuslain säännöksiä ovat lähinnä 2 :n oikeusvaltioperiaate 21 :n mukaiset hyvän hallinnon takeet 12 :n julkisuusperiaate 14 :n vaali- ja osallistumisoikeudet 17 :n oikeus omaan kieleen, sekä 118 :n vastuu virkatoimista. Oikeusvaltioperiaate lähtee siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Julkisella vallalla perustuslaissa tarkoitetaan lähinnä valtiota ja kuntia. Hallinnon lainalaisuus todetaan myös 2 :ssä siten, että kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Viimeksi mainittuun voidaan katsoa kuuluvaksi esimerkiksi sen, että päätöksen tekee toimivaltainen viranomainen. Lisäksi sen merkitsee, että voimassa olevia menettelysäännöksiä ja -määräyksiä noudatetaan. Jos päätöksen tekee väärä viranomainen tai menettelymuotoja ei noudateta, sanktiona voi olla päätöksen pätemättömyys ja ääritilanteissa jopa oikeudellinen vastuu. Perustuslain takaamiin perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus hyvään hallintoon. Perustuslain 21 :n mukaan hyvän hallinnon takeisiin kuuluvat: oikeus saada asia käsitellyksi asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa viranomaisessa käsittelyn julkisuus oikeus tulla kuulluksi päätöksen perusteleminen oikeus hakea muutosta riippumattomalta tuomioistuimelta. Perustuslaki lähtee siitä, että nämä takeet turvataan lailla. Kunnallishallinnossa takeita turvaavat lähinnä hallinto-oikeudelliset yleissäännökset, kuten hallintolaki ja julkisuuslaki. Mutta myös kuntalaissa on säännöksiä mm. asioiden käsittelyn julkisuudesta. Samoin kuntalaissa säädetään muutoksenhaun perusteista. Hallinto perustuu perustuslain 12 :n mukaan julkisuusperiaatteelle. Lähtökohtana on, että viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on myös oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Julkisuusperiaate on täsmennetty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa eli julkisuuslaissa (621/1999). Asiakirjojen julkisuudesta voidaan tehdä poikkeuksia vain lailla ja välttämättömien syiden vuoksi. Julkisuuslakiin on otettu melko kattavat säännökset myös asiakirjan salassapidon perusteista. Perustuslain 14 :ssä säädetään vaali- ja osallistumisoikeuksista. Julkisen vallan eli lähinnä valtion ja kuntien on edistettävä yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 17 :ssä säädetään oikeudesta omaan kieleen. Oikeus käyttää viranomaisessa omaa kieltään, suomea tai ruotsia, turvataan lailla. Suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä. Ennen kaikkea kaksikielisissä kunnissa päätöksentekoon ja asioiden käsittelyyn vaikuttavat kielilain (423/2003) säännökset. Perustuslaissa on säännös myös virkavastuusta (118 ). Viranhaltijat ja luottamushenkilöt toimivat virkavastuulla ja vastaavat toimiensa lainmukaisuudesta. Jokaisella, joka on kärsinyt oikeuden
loukkauksen tai vahinkoa viranhaltijan tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä. KHO PURKI 16.12.2014 ANTAMALLAAN PÄÄTÖKSELLÄ ILARI KOTIMÄEN VAIMOON MINNA LEPPÄAHO-KOTIMÄKEEN KOHDISTUNEET HALLINTOPAKKOTOIMENPITEET Tämä Ilari Kotimäen tuomionpurkuhakemus ei kohdista perusteluaan Minna Leppäaho-Kotimäen purkuhakemukseen ja sen perusteluihin tai sivuaahan se kuitenkin! Tämän alla olevan KHO:n päätöksen kautta on kuitenkin helpompaa tarkastella toimintaympäristöä, mihin tämä Ilari Kotimäen tuomionpurkuhakemus liittyy: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 16.12.2014 taltio 3969 Dnro 2006/1/14. Lainvoimaisten päätösten purkamista koskeva hakemus / Minna Leppäaho-Kotimäki. KHO hyväksyy hakemuksen siltä osin kuin siinä on kohdistettu velvoitteita Minna Leppäaho-Kotimäkeen. KHO PÄÄTÖS Antopäivä 16.12.2014, Taltionumero 3969, Diaarinumero 2006/1/14 Asia Lainvoimaisten päätösten purkamista koskeva hakemus Hakija Minna Leppäaho-Kotimäki Päätökset, joita hakemus koskee 1. Keuruun rakennuslautakunta 11.6.2008 :t 45 46 2. Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.11.2009 nro 09/0623/2 3. Korkein hallinto-oikeus 24.11.2011 taltionumero 3417 4. Keuruun rakennuslautakunta 10.7.2012 :t 51 52 5. Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.8.2013 nro 13/0478/2 6. Korkein hallinto-oikeus 13.3.2014 taltionumero 766 7. Keuruun rakennuslautakunnan päätös 2.4.2014 25 Asian aikaisemmat vaiheet Keuruun rakennuslautakunta on päätöksellään 11.6.2008 45 velvoittanut Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen purkamaan Keuruun kaupungin Pihlajaveden kylän Kala-aitankallion tilalla RN:o 4:85 pääosin sijaitsevan taukotilarakennuksen ylemmän kerroksen 30.9.2008 mennessä juoksevan uhkasakon uhalla (perusmaksu 1 000 euroa ja lisäerät 200 euroa/viikko, enintään 15 viikkoa). Keuruun rakennuslautakunta on päätöksellään 11.6.2008 46 velvoittanut Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen purkamaan edellä mainitulla tilalla sijaitsevan kesäkeittiön 30.9.2008 mennessä juoksevan uhkasakon uhalla (perusmaksu 1 000 euroa ja lisäerät 200 euroa/viikko, enintään 15 viikkoa).
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksellään 4.11.2009 nro 09/0623/2 hylännyt Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä, valituksen Keuruun rakennuslautakunnan päätöksistä ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on pidentänyt rakennuslautakunnan päätöksissä 11.6.2008 45 46 määrätyille toimenpiteille asetettua määräaikaa 30.12.2009 saakka. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 24.11.2011 taltionumero 3417 hylännyt Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen ja pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Keuruun rakennuslautakunta on todettuaan, ettei taukotupaa ollut purettu, päätöksellään 10.7.2012 ( 51) tuominnut Ilari Kotimäen ohella Minna Leppäaho-Kotimäen maksamaan rakennuslautakunnan 11.6.2008 ( 45) asettaman juoksevan uhkasakon. Minna Leppäaho-Kotimäki on tuomittu maksamaan uhkasakon peruserä 500 euroa ja lisäerät 100 euroa 15 viikolta eli yhteensä 2 000 euroa. Keuruun rakennuslautakunta on todettuaan, ettei kesäkeittiötä ollut purettu, 10.7.2012 ( 52) tuominnut Ilari Kotimäen ohella Minna Leppäaho-Kotimäen maksamaan rakennuslautakunnan 11.6.2008 ( 46) asettaman juoksevan uhkasakon. Minna Leppäaho-Kotimäki on tuomittu maksamaan uhkasakon peruserä 500 euroa ja lisäerä 100 euroa 15 viikolta eli yhteensä 2 000 euroa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksellään 14.8.2013 numero 13/0478/2 hylännyt Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen valituksen Keuruun rakennuslautakunnan päätöksistä 10.7.2012 ( 51 ja 52). Hallinto-oikeuden loppujohtopäätösten mukaan Keuruun rakennuslautakunnalla on ollut laillinen peruste määrätä taukotilan ja kesäkeittiön purkamisesta siten kuin rakennuslautakunnan päätöksessä tarkemmin on todettu. Kun kehotusta ei ollut noudatettu määräaikaan mennessä, rakennuslautakunta on voinut tuomita asetetut uhkasakot maksettavaksi. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 13.3.2014 taltionumero 766 hylännyt Minna Leppäaho- Kotimäen ja Keuruun rakennuslautakunnan hakemukset, joissa on vaadittu korkeimman hallintooikeuden päätöksen 24.11.2011 taltionumero 3417 ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen 4.11.2009 nro 09/0623/2 purkamista siltä osin kuin päätökset kohdistuivat Minna Leppäaho- Kotimäkeen. Keuruun rakennuslautakunta on päätöksellään 2.4.2014 25 päättänyt, ettei Keuruun rakennuslautakunta jatka Minna Leppäaho-Kotimäen kohdalla uhkasakkoasiaa tuomitsemalla uhkasakkojen lisäeriä, koska uhkasakkolain 7 :n mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Rakennuslautakunta on katsonut, ettei Leppäaho-Kotimäellä ole uhkasakkolain 17 :n mukaisesti oikeudellista ja tosiasiallista mahdollisuutta noudattaa päävelvoitetta.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Leppäaho-Kotimäki on tänne 16.6.2014 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 13.3.2014 taltionumero 766 ja 24.11.2011 taltionumero 3417, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 4.11.2009 nro 09/0623/2 sekä Keuruun rakennuslautakunnan päätökset 11.6.2008 :t 45 46 ja 10.7.2012 t 51 52 puretaan lainvastaisina ja ulosottopäätökset määrätään täytäntöönpanokieltoon. Lisäksi Leppäaho-Kotimäki on vaatinut, että Keuruun rakennuslautakunnan päätös 2.4.2014 25 kumotaan perustelujen osalta. Perusteluina vaatimuksilleen Leppäaho- Kotimäki on esittänyt muun muassa, ettei hän omista Keuruun kunnan Pihlajaveden kylässä sijaitsevaa tilaa Kala-aitankallio RN:o 4:48, jota rakennusten purkamisvelvoitteet ja uhkasakot koskevat, vaan tilan omistaa kokonaisuudessaan ja sillä olevia rakennuksia hallitsee hänen aviopuolisonsa Ilari Kotimäki. Tämän vuoksi Leppäaho-Kotimäkeä ei voida velvoittaa purkamistoimenpiteisiin eikä maksamaan uhkasakkoja. Tämä seikka on ollut rakennuslautakunnan tiedossa sen tehdessä päätöksiä. Rakennuslautakunnan päätöksen 2.4.2014 25 perustelut on kumottava, koska hyvän hallintotavan mukaista ei ole, että uhkasakkopäätösten mukaiset velvoitteet ovat voimassa, mutta niin sanotut lisäosat pidetään voimassa. Keuruun rakennuslautakunta on selityksessään viitannut asiassa annettuihin päätöksiin ja katsonut, että sen päätöksen 2.4.2012 24 perustelut ovat oikeat. Päätöksen perusteluihin ei voi erikseen hakea muutosta. Leppäaho-Kotimäki on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut hakemuksen. Hakemus hyväksytään osittain. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 13.3.2014 taltionumero 766 puretaan kokonaan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 24.11.2011 taltionumero 3417, Hämeenlinnan hallintooikeuden päätös 4.11.2009 nro 09/0623/2, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.8.2013 nro 13/0478/2, Keuruun rakennuslautakunnan päätökset 11.6.2008 :t 45 46 ja Keuruun rakennuslautakunnan päätökset 107.2012 :t 51 52 puretaan siltä osin kuin niissä on kohdistettu velvoitteita Minna Leppäaho-Kotimäkeen. Siltä osin kuin purkuhakemus koskee Keuruun rakennuslautakunnan päätöstä 2.4.2014 25 hakemus hylätään. 2. Lausuminen edellä mainittujen päätösten täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut 1. Sovellettavat oikeusohjeet Hallintolainkäyttölain 63 :n 1 momentin mukaan päätös voidaan purkaa: 1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; 2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai 3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa
yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Uhkasakkolain 7 :n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Oikeudellinen arvio ja lopputulos Asiassa saadun selvityksen perusteella Keuruun kaupungin Pihlajaveden kylässä sijaitsevan tilan Kala-aitankallio RN:o 4:85 ja tilalla olevat rakennukset omistaa Ilari Kotimäki yksin. Tämän vuoksi ja kun Minna Leppäaho-Kotimäellä ei ole myöskään hallintaoikeutta sanottuun kiinteistöön tai sillä oleviin rakennuksiin, Minna Leppäaho-Kotimäki ei ole sellainen asianosainen, jolla olisi oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa Keuruun rakennuslautakunnan rakennusvalvonta-asioissa määräämiä päävelvoitteita. Edellä olevan perusteella purettavaksi haetut Keuruun rakennuslautakunnan 11.6.2008 ja 10.7.2012 tehdyt päätökset perustuvat erehdykseen, joka on olennaisesti vaikuttanut päätökseen. Tämän vuoksi ja koska päätökset loukkaavat Minna Leppäaho-Kotimäen oikeutta, on ne purettava päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Samalla on purettava myös vastaavalla tavalla päätökset, jotka on tehty rakennuslautakunnan päätöksiin kohdistuneen muutoksenhaun johdosta. Leppäaho-Kotimäen hakemuksen tueksi ei Keuruun rakennuslautakunnan päätöksen 2.4.2012 24 osalta ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 :n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on sanotulta osalta hylättävä. 2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein hallinto-oikeus: Ahti Vapaavuori Timo Viherkenttä Tuomas Lehtonen Outi Suviranta hallintoneuvos hallintoneuvos hallintoneuvos hallintoneuvos Janne Aer hallintoneuvos Tuulia Träskelin Asian esittelijä, esittelijäneuvos Edellä olevan KHO:n päätöksen johdosta seuraava perustelu ei vastaa todellisuutta ja on liian hyväsydäminen. Edellä olevan perusteella Minna Leppäaho-Kotimäen purettavaksi hakemat Keuruun rakennuslautakunnan 11.6.2008 ja 10.7.2012 tehdyt päätökset perustuvat erehdykseen, joka on olennaisesti vaikuttanut päätökseen. Tämän vuoksi ja koska päätökset loukkaavat Minna Leppäaho-Kotimäen oikeutta, on ne purettava päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Samalla on purettava myös vastaavalla tavalla päätökset, jotka on tehty rakennuslautakunnan päätöksiin kohdistuneen muutoksenhaun johdosta. Sinänsä sillä mikä oli KHO:n purun perustelulla, ei ole merkitystä, mutta erehdys ei ollut oikea päätelmä, koska menettely oli tahallinen. KHO ei voinut uskoa, että
asettamispäätöksen (11.6.2008 :t 45-46) velvoitteet kohdistuivat kiinteistöön ja rakennuksiin, mitkä eivät ole oikeudellisia henkilöitä, oikeusobjekteja. Tätä ei voinut uskoa Ilari Kotimäkikään, mutta tietää nyt todella, että päätökset kohdistuivat tarkoituksella kyllä oikeaan kiinteistöön, mutta velvoitteita ei voi kohdistaa kiinteistöön ja rakennuksiin, niin kuin rakennuslautakunnan päätöksissä 11.6.2008 :ssä 45 ja 46 tapahtui. Tämä tahallisuus on näytettävissä alla olevin dokumentein ja tällä on puolestaan vaikutus tämän Ilari Kotimäen purkuhakemuksen perustelun ja käsittelyn suhteen. Seuraava ote Keuruun kaupungin rakennusvalvonnan Ilari Kotimäelle ja Minna Leppäaho- Kotimäelle 28.4.2008 lähettämästä kehotuksesta: KEURUUN KAUPUNKI Rakennusvalvonta 28.4.2008 Ilari Kotimäki ja Minna Leppäaho-Kotimäki Kala-aitankallio 40 42910 Pihlajavesi Kiinteistön yksilointi: 249-407-4-85, Kala-aitankallio 40 Omistaja/haltija: Kotimäki Hannu Maunu Ilari Kehotus luvattoman laajennuksen purkamiseksi. Ennen asian saattamista rakennusviranomaisen käsittelyyn varataan Teille tilaisuus antaa asiassa kirjallinen selitys velvoitteen ja uhkasakon asettamista koskien. Mikäli selitystä ei annata, asia voidaan käsitellä ilman sitä. Selitys tulee toimittaa 3.6.2008 mennessä osoitteeseen: Markku Viinikka Multiantie 1, 42700 Keuruu Keuruulla 29.4.2008 Markku Viinikka rakennustarkastaja Minna Leppäaho-Kotimäki väitti omassa tuomionpurkuhakemuksessaan, ettei hän omista Kalaaitankallio kiinteistöä, eikä sen rakennuksia. Leppäaho-Kotimäki oli vakuuttunut, että Keuruun rakennusvalvonta tiesi, että ko. tilat omistaa hänen miehensä Ilari Kotimäki. Leppäaho-Kotimäellä ei ollut käytössään purkuhakemusta laatiessaan yllä olevaa Keuruun rakennusvalvonnan Kotimäille toimittamaa dokumenttia 28.4.2008, missä selkokielisesti todetaan:
Kiinteistön yksilointi: 249-407-4-85, Kala-aitankallio 40 Omistaja/haltija: Kotimäki Hannu Maunu Ilari. Tämä tietoisuus antaa myös perustelun sille, miksi rakennusvalvonta kysyi Ilari Kotimäeltä kesäkuun 2008 alussa, kuka omistaa Kala-aitankallio tilan. Ilari Kotimäki vastasi, että minä. Sama kysymys toistui seuraavan neljän vuoden aikana useamman kerran ja Ilari Kotimäki jo närkästyi kysymyksistä. RAKENNUSTARKASTAJA SALASI LAUTAKUNNALTA HALLINTOPAKKOMENETTELYN VÄLTTÄMÄTTÖMÄT VAADITTAVAT EDELLYTYKSET Kovin on raadollista! Rakennusvalvonta tiesi, että Ilari Kotimäki omistaa ko. Kala-aitankallio tilan, kuten rakennusvalvonnan 28.4.2008 Kotimäille toimittamasta dokumentista selkeästi voi havaita. Kotimäet eivät tunteneet hallintopakkomenettelyä ja sen säädöksiä, mutta rakennusvalvonta tiesi. Hallintopakkomenettely oli käynnistetty koskemaan sekä Ilari Kotimäkeä että Minna Leppäaho- Kotimäkeä, mutta ikävä kyllä oli asetettu väärin. Nyt asiasta oli saatava kuitenkin päätös mahdollisimman pian, jottei mikään vain estäisi viemästä tätä hallintopakkomenettelyä päätökseen eli päätös hallintopakosta oli saatava rakennuslautakunnan kokouksessa 11.6.2008 hinnalla millä hyvänsä! Tämän vuoksi Kotimäkien lakimiehen Ari Kuukan esittämään selvityksen lisäaikapyyntöön ei suostuttu, eikä sitä mitenkään edes perusteltu. Ei löytynyt kestävää syytä hylätä lisäaikapyyntöä. Siksi sitä ei millään perusteltu. Jos rakennuslautakunnan esittelevä rakennustarkastaja olisi tunnustanut lautakunnan 11.6.2008 kokouksessa, ettei Minna Leppäaho-Kotimäki omistakaan Kala-aitankallio kiinteistöä, niin hallintopakkotoimenpiteitä ei olisi voinut käynnistää ja näin päätöksenteko olisi lykkääntynyt ja koko hallintopakkomenettely olisi pitänyt käynnistää uudelleen. Koska rakennustarkastaja Markku Viinikka on hyvin kokenut Keuruun vastaava rakennustarkastaja, joka tuntee varmuudella hallintopakkomenettelyn, niin aloitettu prosessi oli vietävä päätökseen. Kokonaisuudesta oli tullut ainakin koko Keski-Suomessa merkittävin julkinen mediassa kymmenin kissankokoisin otsikoin uutisoitu rakentamisen kiista. Rakennustarkastaja ei voinut perääntyä. Johtava rakennustarkastaja vei hallintopakkomenettelyä läpi suoraan oppikirjakirjamaisesti hallintopakkomenettelyn ohjeistusta noudattaen, mutta ikävä kyllä valikoiden toimenpiteitä. Näyttäisi siltä, että julkinen purattaminen oli päämäärä ja rakennuslautakunnan jäsenet yhtyivät kokeneen rakennustarkastajan valmisteluihin ja perusteluihin. Varmaa on, ettei yhdenkään rakennuslautakunnan jäsenen kompetenssi riittänyt käsittelemään ko. asiaa. Rakennuslautakunta oli 100 %:n asiantuntijaesittelyn varassa.
Rakennustarkastaja Markku Viinikka oli aloittanut prosessin, mihin hänellä ei ollut riittäviä laillisia perusteita. Prosessi oli vietävä läpi, kun perääntymiseen ei ollut mahdollisuutta, koska julkisuus oli mukana. Olipa tapauksesta kaksi eri elokuvantekijääkin aloittamassa kuvaukset. Tuska ja kärsimys tulisivat myymään. Markku Viinikan ammattiylpeys esti tunnustaa, että lähtökohdat prosessin läpi viemiselle olivat väärät. Tämän vuoksi hallintopakkomenettely vietiin velvoitteiden asettamispäätökseen niin vauhdikkaasti kuin vain mahdollista hallintopakolta edellytettäviä toimenpiteitä pois jättäen. Todellakin, rakennuslautakunnan kokouksen 11.6.2008 ja myös :45-47 esitteli johtava rakennustarkastaja Markku Viinikka, eikä rakennustarkastaja Teemu Pekkanen, joka tosin kuitenkin joutui toimittamaan ko. asiasta tutkintapyynnön poliisille ja joka joutui poliisin kuultavaksi asian suhteen. Kotimäille annettiin mahdollisuus lausua ja antaa selitys asuinrakennuksen laajennuksesta. Rakennusvalvonnan 28.4.2008 Kotimäille lähettämä kirje Kehotus luvattoman laajennuksen purkamisesta on otsikoitu juuri noin eli puhutaan vain luvattoman laajennuksen purkamisesta. Ja kun kehotus on yksilöity koskemaan vain laajennuksen purkamista, niin näin se sitten on. Tämä Ilari Kotimäen nyt käsiteltävä purkukäsittely ei koske ko. purkutuomion saanutta asuinrakennuksen laajentamista, koska Keuruun kaupungin rakennuslautakunnan oli käytännössä pakko myöntää ensin 22.6.2011 ko. rakennukselle poikkeamislupa ja 27.9.2011 rakennuslupa tehtyään tätä ennen tahallisesti Kotimäkien asuinrakennuksen laajennuksen poikkeamislupahakemuksista neljä perättäistä lain vastaista hylkäävää päätöstä; 18.3.2009 16, 30.6.2010 54, 1.7.2010 63 ja 13.4.2011 25. (Keski-Suomen ELY-keskus) Myöhemmin tässä purkuhakemuksessa yksilöidään tarkasti taukotilan ja kesäkatoksen käsittely. Lyhyesti: Rakennustarkastajat heinäkuussa 2007 tarkastuskäynnillään Kala-aitankallio kiinteistöllä eivät moittineet taukotilaa eikä kesäkeittiötä. Rakennustarkastajat eivät liittäneet 17.10.2007 tarkastuskäynnillään minkäänlaista merkintää raportointiinsa taukotilan ja kesäkatoksen olemassaolosta tai niiden lainvastaisuudesta. Helmi-maaliskuun 2008 vaihteessa rakennustarkastaja Viinikka kävi kahdesti, eikä mitenkään raportoinut taukotilasta eikä kesäkatoksesta. Rakennuslautakunnan kokouksen 5.3.2008 valmistelu ei kerro mitään taukotilan ja kesäkatoksen lain vastaisuudesta. Eikä rakennuslautakunnan virallisessa katselmuksessakaan 8.4.2008 puhuttu sanallakaan taukotilasta ja kesäkatoksesta, saatikka että olisi edes raportoitu niiden olevan laittomia. Sen sijaan rakennustarkastaja Markku Viinikka toimitti 12.3.2008 Ilari Kotimäelle ja Minna Leppäaho-Kotimäelle virallisen selvityspyynnön, minkä kohde oli Ilman rakennuslupaa aloitettu asuinrakennuksen laajennuksen rakentaminen, mistä on seuraavassa kopio:
Eli edellä oleva selvityspyyntö on ainoa, mitä Keuruun rakennusvalvonta on lähettänyt Kotimäille ja tästä on alla rakennustarkastaja Mika Niinilammen vakuutus. Eli yllä olevan mukaista selvityspyyntöä ei missään vaiheessa toimitettu Ilari Kotimäelle, eikä Minna Leppäaho-Kotimäelle. Aikavälillä 26.2. 28.4.2008 ei ole muita selvityspyyntöjä. Ei siis ainuttakaan, mikä koskisi kesäkatosta tai taukotilaa. Rakennustarkastaja Mika Niinilammen 10.9.2015 kirje: Hei Rakennusvalvonta on lähettänyt 26.2.2008 rakennustyön keskeyttämiskirjeen, 28.4.2008 lähetetty kehoituskirje johon liittyy lähetetty selityspyyntö, joka lähtenyt meiltä 12.3.2008 ja sen te olette kuitanneet 17.3.2008. terveisin, Mika Niinilampi rakennustarkastaja p. 040 159 4720 mika.niinilampi@keuruu.fi Keuruun kaupunki Multiantie 5 42700 Keuruu Eli Keuruun rakennusvalvonta on pyytänyt selitystä 12.3.2008 otsikolla: Ilman rakennuslupaa aloitettu asuinrakennuksen laajennuksen rakentaminen. Rakennustarkastaja Mika Niinilampi totesi yllä, että Keuruun rakennusvalvonta on lähettänyt Kotimäille 28.4.2008 Kehotuskirjeen, mihin 12.3.2008 toimitettu selityspyyntö liittyy. Näin Keuruun rakennusvalvonta ei ole millään lailla pyytänyt Ilari Kotimäeltä eikä Minna Leppäaho-Kotimäeltä selvityspyyntöä eikä sen paremmin lausumaan taukotilan ja kesäkatoksen suhteen. Merkille pantavaa on se, että Rakennuslautakunnan puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski ja rakennustarkastaja Outi Riihikankare ovat allekirjoittaneet HHO:lle lausunnon, mistä alla ote: Keuruun kaupunki LAUSUNTO OTE Rakennuslautakunta 25.08.2010 Hämeenlinnan hallinto-oikeus Drno 01904/10/4111 LAUSUNTO TEHDYN VALITUKSEN JOHDOSTA Hämeenlinnan hallinto-oikeus on pyytänyt Keuruun kaupungin rakennuslautakunnan lausuntoa Ilari Kotimäen ja Minna Leppäaho-Kotimäen tekemän valituksen johdosta, joka koskee Keuruun rakennuslautakunnan päätöksiä 30.6.2010/ 54 ja 1.7.2010/ 63. Pyydettynä lausuntona Keuruun rakennuslautakunta toteaa seuraavaa: Vaikkakin Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. on kesäkeittiön omistaja vuokrasopimuksella, rakennus sijaitsee silti RA-alueella ja lasketaan sen kerrosalaan. Keuruun kaupunki/rakennuslautakunta Kyösti Vehmaskoski Outi Riihikankare puheenjohtaja pöytäkirjanpitäjä
Keuruun kaupunki on tiennyt, että kesäkatos on Korpikirjasto ry:n omistama, mutta siitäkin huolimatta rakennuslautakunta koettaa kertoa muuta. Tuon 25.8.2010 lausunnon ovat allekirjoittaneet puheenjohtaja Kyösti Vehmaskoski ja rakennustarkastaja Outi Riihikankare. Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että rakennuslautakunta on tiennyt koko ajan, että Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry. omistaa kesäkeittiö-rakennelman. Jos rakennuslautakunnan esittelevä rakennustarkastaja olisi tunnustanut lautakunnan 11.6.2008 kokouksessa käsiteltäessä kesäkatoksen ja taukotuvan hallintopakkomenettelyä, etteivät Ilari Kotimäki eikä sen paremmin Minna Leppäaho-Kotimäkikään omista kesäkatosta, eivätkä taukotupaa, niin päätöksenteko olisi lykkääntynyt ja koko hallintopakkomenettely olisi pitänyt käynnistää uudelleen, kun Kulttuuriyhdistys Korpikirjasto ry:tä ei ollut asian suhteen kuultu. Ja mikä ihmeellisintä, niin kesäkatoksen ja taukotuvan kohdalla rakennuslautakunta on muutenkin toiminut lain vastaisesti, esittelyn mukaisesti, eikä ole noudattanut uhkasakkolakia oikoessaan hallintopakkomenettelyä, jotta päätös uhkasakoista saatiin tehtyä rakennuslautakunnan 11.6.2008 kokouksessa. Tai onko sittenkään mikään ihme, kun rakennustarkastaja Markku Viinikka mitä todennäköisimmin varsin varhaisessa vaiheessa itse ymmärsi, että nyt asia karkasi käsistä. Nyt sille, että rakennustarkastaja Markku Viinikka halusi siirtyä johtavan rakennustarkastajan tehtävästä toisaalle jo vuoden 2008 lopulla, kaikkien ihmetykseksi, löytyy todellinen perustelu. JUOKSEVAN UHKASAKON UHALLA (11.6.2008 :T 45 JA 46) VELVOITETTU KESÄKATOKSEN JA TAUKOTILAN PURKAMINEN; MENETTELYTAPAVIRHEIDEN KORJAAMINEN (27.6.2012 :T 41 JA 42 SEKÄ 10.7.2012 :T 51 JA 52) PÄÄTÖKSISSÄ TUOMITA ILARI KOTIMÄELLE JA MINNA LEPPÄAHO-KOTIMEÄLLE Kun Keuruun rakennuslautakunta teki velvoitteiden asettamispäätökset, 11.6.2008 :t 45 ja 45, niin tällöin velvoitteita ei kohdennettu oikeuskelpoiselle henkilölle, siis oikeusobjektille, vaan velvoitteet oli kohdistettu Kala-aitankallio kiinteistölle ja sen kesäkatos- ja taukotila rakennuksille, niin tapahtui koko hallintopakkomenettelyn ensisijaisen ehdon, oikeuskelpoinen henkilö, oikeusobjekti, loukkaaminen. Koska lain vastainen menettely oli kiistaton, niin koko hallintopakkomenettely olisi pitänyt keskeyttää virheellisen lain tulkinnan johdosta. Näin ei tapahtunut ja hallintopakkomenettelyä jatkettiin. Lain vastaista menettelyä koetettiin tämän jälkeen korjata periaatteella, että tästä eteenpäin eli päätöksistä 27.6.2012 lähtien toimitaan lain edellyttämällä tavalla. Periaate toimia lain edellyttämällä tavalla on koko suomalaisen demokatian perusedellytys ja kunnallisdemokratiankin kulmakivi. Valitettavasti lainkäyttö ei salli ko. toimintatapaa. Vaikka Keuruun rakennuslautakunnan valmistelun ja käytännössä esittelynkin tuosta 27.6.2012 lähtien toteutti ilman rakennuslautakunnan ja kaupunginhallituksenkin päätöstä salaa ulkoistettu asianajotoimisto Naturata Oy Helsingin seudulta, niin tehtyä (11.6.2008 velvoitepäätösten tekeminen ja jo sitä ennen tapahtunutta) virheellistä hallintopakkomenettelyä ei ole mahdollista kuitata seuraavilla lain edellyttämillä tavoilla suoritetuilla uhkasakon tuomitsemispäätöksillä.
VIRKAVASTUUTTOMUUS NÄKYY, TAPAHTUNEET VIRHEET SALATAAN Jos eivät muut, niin varmuudella asianajotoimisto Naturata Oy tiesi hallintopakkomenettelyn käynnistyneen lain vastaisesti. Kun ensinnäkin asianajotoimisto Naturata Oy oli palkattu ilman asianomaisia luottamuselimien päätöksiä tai edes rakennuslautakunnan tietämistä ja kun palkkaaminen oli hoidettu ns. ketjuttamalla, niin tällä tavalla syntyneet useamman sadantuhannen euron kustannukset saatiin pilkottua laskuihin, jotka olivat alle hankintalain edellyttämän kynnysrahan eli alle 30 000 euroa. Jos asianajotoimisto Naturata Oy olisi toiminut, niin kuin tekee kaupunginlakimies, virkavastuulla, niin tällöin Naturata Oy:n olisi pitänyt todeta, että hallintopakkomenettely on keskeytettävä, koska hallintopakkomenettely oli käynnistetty useamman hallintopakkomenettelyssä tapahtuneen lain vastaisen virheen vuoksi. Näin ei tapahtunut ja asianajotoimisto Naturata Oy ei vain valmistellut jok ikistä Kotimäkien hallintopakkomenettelyyn tavalla tai toisella liittyvää rakennuslautakunnan asiaa, vaan asianajotoimisto valmisteli päätösesitykset kuin myös lausunnot oikeus- ja muille valitusviranomaisille. Tietysti voisi miettiä, miksei Naturata Oy kertonut rakennuslautakunnalle tapahtuneista hallintopakkomenettelyn virheistä? No, vastaus on kovin raadollinen. Keuruun kaupungin tuottavaa oksaa ei ollut syytä katkaista, kun pienen asianajotoimiston liikevaihdosta juuri Ilari Kotimäen asiat synnyttivät hyvin merkittävän osan. Kun asianajotoimisto Naturata Oy ja sen asianajaja Riitta Rämä oli palkattu salaa edellä kuvatulla ketjuttamismenettelyllä ilman kilpailutusta ja edes asianomaisten luottamuselimien rakennuslautakunnan ja kaupunginhallituksen tietämistä, niin päätöksentekoa oli ulkoistettu VM:n tapauksen tapaan, missä Oikeuskansleri nuhteli Valtiovarainministeriötä. Tämäkin asian on oikeuskanslerin käsittelyssä juuri parhaillaan ja siitä annetaan päätös kuukaudenkahden sisällä. Vaikka hallintopakkomenettely oli käynnistetty ja velvoite oli asetettu lain vastaisesti, niin hallintopakkomenettelyä jatkettiin. Siksi tässä purkuhakemuksessa perustelaan, että kaikki ko. hallintopakkomenettelyyn liittyvät ainakin 7.6.2011 jälkeen tehdyt rakennuslautakunnan päätökset ovat syntyneet esteellisesti. Perustelu jatkossa. HALLINTOPAKKOMENETTELYN SÄÄDÖSPOHJAA Hallintopakkomenettelyn vaiheet ovat: vireilletulo (kirjallinen vireillepano) tarkastus/selvityspyyntö tarkastus kehotus tarkastus asettamisvaiheen kuuleminen velvoitteen asettamispäätös muutoksenhaku tarkastus tuomitsemisvaiheen kuuleminen uhkasakon tuomitseminen/ teettämisuhan täytäntöönpano muutoksenhaku
Hallintopakon käyttämisessä viranomaisella on harkintavaltaa; ehdotonta puuttumisvelvollisuutta ei ole, vaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella ryhdytään toimenpiteisiin. Rikkomuksen laatu ja merkitys on kuitenkin syytä ottaa huomioon harkintavaltaa käytettäessä. Harkintavaltaa ohjaavat hallinnon yleiset oikeusperiaatteet (HL 6 ). Tärkeää on muistaa yhdenvertaisuus, niin että samankaltaisissa tilanteissa toimitaan johdonmukaisesti samalla tavalla. Kuntaliitto ohjeistaa kuntia: Hallintopakko-ohjeistus (uhkasakko/teettämisuhka) Säännökset hallintopakosta löytyvät maankäyttö- ja rakennuslaista (132/1999) (MRL), uhkasakkolaista (1113/1990) (UhkasakkoL) sekä yleisestä hallintoa säätelevästä hallintolaista (434/2003) (HL). Uhkasakko- ja hallintolaki ovat yleislakeja. Maankäyttö- ja rakennuslaki on erityislaki. Niin valvonnassa kuin myös hallintopakon käyttämisessä viranomaisen on pysyttävä sille säädetyn toimivallan rajoissa. Puuttua voidaan vain ko. viranomaisen toimivaltaan kuuluviin asioihin ei muiden viranomaisten toimivallan alaan eikä yksityisoikeudellisiin asioihin. Toimivalta voi perustua esimerkiksi MRL 166 (rakennuksen kunnossapito), 167 (kiinteistön siistiminen) tai 169 (ulkovarastointi) :ään sekä hallintopakkoa koskevaan 182 :ään. Usein kyse on myös luvattomasta rakentamisesta (MRL 125 ). (KHO 1986 II 71: Rakennuslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut velvoittaa henkilöä vastoin tahtoaan hakemaan rakennustöiden lupaa.) Puolestaan Hallintopakkoasioissa keskeistä on menettely- ja muotosäännösten noudattaminen; näissä tapahtuneen virheen vuoksi asia kumoutuu helposti valitettaessa ja koko prosessi viivästyy, kun menettely on aloitettava alusta. Hallintopakkoprosessi on kaksivaiheinen: ensin velvoitteen ja siihen liitettävän tehosteen asettaminen ja myöhemmin mahdollisesti tehosteen tuomitseminen/täytäntöönpano. Rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluu päättää velvoitteen ja tehosteen asettamisesta sekä tehosteena olevan uhan tuomitsemisesta tai täytäntöönpanosta. Molemmista päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja mahdollisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Rakennustarkastajan toimivaltaan kuuluvat valvonta ja toimenpiteisiin kehottaminen rakentamiseen liittyvänä neuvontana ja ohjauksena sekä velvoitteen asettamisvaiheen että tuomitsemisvaiheen kuulemisen hoitaminen. Mahdollista luvan myöntämistä ja hallintopakkopäätöksen tekemistä ei voi käsitellä yhdessä, koska asioihin liittyvät kuulemista, päätöksen tiedoksiantoa ja muutoksenhakua koskevat lainsäädökset ovat erilaiset. (KHO 1978 II 94) Kuka on hallintopakkoasiassa asianosaisena ketä kehotetaan ja velvoitetaan? Uhalla tehostettu velvoite voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus oikaista puute (UhkasakkoL 7 ). Oikeudellisella mahdollisuudella tarkoitetaan oikeudellista perustetta hallita kiinteistöä ja määrätä sen käytöstä (kiinteistön tai rakennuksen omistus-, vuokra-, tai muun käyttöoikeuden haltija). Tosiasiallisella mahdollisuudella puolestaan tarkoitetaan, että velvoitettavalla tulee olla mahdollisuus täyttää velvoite. Huom. yhdessä omistavat aviopuolisot on molemmat kuultava ja velvoitettava erikseen.
KHO 1988 A 79: Maanomistajaa ei voitu, kun erityistä syytä ei ollut esitetty, velvoittaa purkamaan vuokralaisen omistamaa luvatonta rakennusta eikä poistamaan vuokralaisen omistamia ympäristöä rumentavia tavaroita vuokralaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsemalta määräalalta. KHO 22.10.1996 taltio 3253: Ravintola A, jota ei ollut rekisteröity kaupparekisteriin yhteisönä eikä toiminimenäkään, ei ollut sellainen yhteisö tai muutenkaan asianosainen, jolle uhkasakko voitiin asettaa. Kehotus Kehotuksen tarkoituksena on saada asianosainen vapaaehtoisesti noudattamaan lakia ja määräyksiä. Kehotus on epävirallista, ohjaukseen ja neuvontaan kuuluvaa toimintaa, joka käytännössä edeltää hallintopakkoa. Suurimmassa osassa hallintopakkotapauksista kehotusta noudatetaan, joten kehottamiseen kannattaa panostaa. Kynnys kehottamiseen on kuitenkin sama kuin itse hallintopakkoon kehotuksen sisältö pitäisi voida myöhemmin saattaa velvoitteena noudatettavaksi. Kehotuksessa on syytä mainita seuraavat asiat, jotta sillä olisi tehokas vaikutus: kiinteistön yksilöinti, omistaja/haltija, milloin valvontakäynti on suoritettu, mitä havaittu, minkä vuoksi kehotetaan eli mitä säännöstä/määräystä ei ole noudatettu, lainkohta, mihin toimenpiteisiin asianosaisen kehotetaan ryhtyvän, yksilöidysti määräpäivä, minkä jälkeen kiinteistöllä suoritetaan uusi tarkastus, mitä jatkotoimenpiteitä tarkastuksesta voi seurata, kuka antaa lisätietoja asiassa Kehotuskirjeen voi lähettää tavallisena kirjeenä tai sähköisesti taikka antaa henkilökohtaisesti. Määräpäivä, minkä ajan jälkeen ryhdytään jatkotoimenpiteisiin, on harkittava tapauskohtaisesti ja asetettava kohtuullisen ajan päähän huomioon on otettava asianosaisen todelliset toimintamahdollisuudet (esim. 2 kk:n päähän kehotuksesta kiinteistön siivoamiseksi, 3 kk:n päähän rakennuksen korjaamiseksi, 6 kk:n päähän luvattoman rakentamisen oikaisemiseksi ranta-alueella, mihin tulisi hakea poikkeamislupa). Aikaa voidaan tarvittaessa pidentää vapaamuotoisesti rakennustarkastajan suostumuksella. Tärkeää on muistaa, että kehotuksella ei voida velvoittaa, vaan tarkoitus on saada asianomainen noudattamaan lakia ja määräyksiä vapaaehtoisesti neuvoin ja ohjein. Kehotukseen voidaan liittää ohjeita ja lomakkeita mahdollisesti tarvittavan luvan hakemista varten. Määräpäivän jälkeen on kiinteistöllä suoritettava uusi tarkastus. Jos kehotuksen edellyttämät toimenpiteet on suoritettu, hyvän hallintotavan mukaista on ilmoittaa tästä asianosaiselle, jotta tämä tietää täyttäneensä kehotuksen sisällön (että rakennustarkastaja on katsonut hänen noudattaneen kehotusta eikä jatkotoimenpiteitä ole odotettavissa). Ellei laiminlyöntiä oikaistu kehotuksen johdosta tai asian kiireellisyyden vuoksi on jätetty kehottaminen väliin, on siirryttävä velvoitetoimiin. Asettamisvaiheen kuuleminen Ennen velvoitteen määräämistä ja tehosteen asettamista koskevan päätöksen tekemistä on aina kuultava asianosaista (UhkasakkoL 22 ). Kuulemisella tarkoitetaan, että asianosaiselle on varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun (HL 34 ). Samalla on ilmoitettava päävelvoitteen tehosteeksi mahdollisesti asetettavasta uhasta (kiinteä/juokseva uhkasakko vai teettämisuhka), jotta asianosaisella on mahdollisuus lausua mielipiteensä myös uhasta. Uhkasakon määrän ilmoittaminen ei sen sijaan ole vielä välttämätöntä vain se, että uhkasakko ollaan asettamassa. Kuulemisella on merkitystä asianosaisen oikeusturvan kannalta - kuulemisen laiminlyönti johtaa päätöksen kumoamiseen valitusviranomaisessa, jos päätöksestä valitetaan (KHO 1983 II 103).