Uudistuksia ja säästöjä vaiko säästöjä uudistuksien kustannuksella, puheenjohtaja Paavo Koistinen

Suomen lehti No 1 maaliskuu 2015 toukokuu 2015 FINLANDS PATIENTTIDNING 1/2015 Tavoitteeksi voimaantuminen, THT, dos., terveydenhuoltoneuvos Irma Kiikkala Uudistuksia ja säästöjä vaiko säästöjä uudistuksien kustannuksella, puheenjohtaja Paavo Koistinen LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE 45 vuotta potilaan asialla

Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistysten ja ryhmien yhteystiedot ovat sivulla 19 Suomen Potilasliitto ry Finlands Patientförbund rf Toimisto: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki Puh. (09) 562 2080 Fax. (09) 5123 3555 Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi Kotisivut: www.potilasliitto.fi Toimisto on avoinna: ma, ke klo 10.00-17.30 ja ti, to, pe klo 09.00-16.30 Pankkiyhteys: FI0580001200662600 Hallitus: Paavo Koistinen, puheenjohtaja, 0400 682 337, paavo.koistinen@elisanet.fi, Inger Östergård, varapuh.joht, inger.ostergard@ gmail.com, Jaakko Ojanne, hallituksen sihteeri, jaakko.ojanne@welho.com Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki, Inka Svahn, Kyllikki Koistinen, Terttu Toivio, Kaj Kiljander, Matti Haimi, Arto Pyykkönen, Pentti Mäntynen, Esko Teliö, Jari Kervinen. Seuraavat numerot: 2/2015 Aineiston viimeinen toimituspäivä 29.04.2015, lehti ilmestyy 08.06.2015 Tässä numerossa: Uudistuksia ja säästöjä vaiko säästöjä uudistuksien kustannuksella?... 3-4 Reformer och inbesparingar eller inbesparningar på reformens bekostnad?... 4-5 Tavoitteeksi voimaantuminen... 6-9 Potilas potilasturvallisuuden keskiössä... 9-11 Kehittyneempiä ultraäänimenetelmiä osteoporoosin havaitsemiseen... 12 Onko sota sairaalaa terveellisempää? teemoja hallitusohjelmaan... 13-14 Toimeentulotukiasiakkaan oikeudet sairaanhoitoon... 15 Lääkäreille taskuihin toimivat puhelimet... 16 Sopiiko sairaalalle, että kuolinilmoituksessa lukee vainajan kuolleen hoitovirheeseen?... 17 Asiointi Itä-Helsinkiläisellä terveysasemalla, takaisinsoittopalvelu ja se Ringo... 18 Järjestösivut... 20-34 Testamentista luopuminen ja verotus... 35 Suomen Potilasliittoon voi liittyä myös henkilöjäseneksi, jäsenmaksu v. 2015 on 13 e Suomen Potilaslehti Finlands Patienttidning Julkaisija Suomen Potilasliitto ry ISSN 0784-5944, 37. vuosikerta, 4 numeroa/vuosi Vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen kotimaassa). Etukannen kuva: Paavo Koistinen, Talvi taittumassa Toimitus: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki Puh. (09) 562 2080, toimisto@potilasliitto.fi Vastaava päätoimittaja: Paavo Koistinen, GSM 0400 682 337 Toimitus: (09) 562 2080 Kotisivut: www.potilasliitto.fi Painopaikka: Newprint Oy, Raisio Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua materiaalia. Lehti ei myöskään palauta sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia, jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty. 2

PÄÄKIRJOITUS Paavo Koistinen Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Uudistuksia ja säästöjä vaiko säästöjä uudistuksien kustannuksella? Sote-uudistus myllää organisaatiot ja työyhteisöt, mutta yksi asia ei muutu: potilaat täytyy hoitaa ja terveydenhuollon täytyy sujua. Nyt keskustellaan alueellisten ohjausryhmien kokoonpanoista. Kun ne aloittavat, on niiden kyettävä paneutumaan tuleviin haasteisiin, siis niihin, joita sote-uudistus tuo tullessaan. Siis lyhyesti: ensin myllätään organisaatiot ja rakennetaan uusi alueellinen organisaatio, jonka pitää lennosta ryhtyä toteuttamaan tätä suurta uudistusta. Sitä voi liioittelematta sanoa haasteelliseksi. Eduskunta on hyväksynyt lain, jonka tarkoituksena on muuttaa lääkekorvausjärjestelmää suosimaan paljon lääkkeitä käyttäviä potilaita. Lääkekorvausjärjestelmän kehittämistyöryhmässä olin Suomen Potilasliiton edustajana mukana. Meille potilaiden edustajille oli tässä työskentelyssä tärkeää se, että nimenomaan ne ihmiset, jotka joutuvat käyttämään paljon lääkkeitä ja jotka ovat heikommassa taloudellisessa asemassa eivät joudu tästä säästöuudistuksesta kärsimään. Myöskään pienituloisten lapsiperheiden asemaa ei saanut heikentää tässä uudistuksessa. Haaste oli tässäkin tapauksessa kova, sillä koko työryhmä koottiin sen raamin puitteissa, että vuosittain on saatava kokoon 113 miljoonan euron säästöt. Asia oli kirjattu hallitusohjelmaan, joten loppusumma oli tiedossa etukäteen, mutta keinot oli keksittävä matkan varrella. Perusturvan kannalta olennainen muutos on ns. alkuomavastuu, joka on 45 euroa vuodessa. Se tarkoittaa, että satunnaisesti reseptilääkkeitä tarvitseva alkaa saada niistä Kela-korvausta vasta sitten, kun mainittu alkuomavastuu on täyttynyt. Työryhmässä keskusteltiin työn edetessä niin matalammasta kuin korkeammastakin summasta. On laskettu, että tästä sovitusta 45 euron alkuomavastuusta tulee Suomen valtiolle 32 miljoonan euron säästöt. Se mahdollistaa lääkkeiden peruskorvaustason noston 40 prosenttiin eli lähelle sitä tasoa, jolla se oli ennen aikaisemmin toteutettuja leikkauksia. Paljon lääkkeitä käyttäviä auttaa myös lääkekatto. Se on vuotuinen omavastuu lääkeostoista, joka nyt on 610 euroa. Pienituloisten perheiden tilannetta helpottaa se, että alle 18-vuotiaan lääkkeistä saa edelleen Kela-korvauksia entiseen tapaan ilman alkuomavastuuta. Yksi huolenaihe meillä kuitenkin on ja siitä meidän kaikkien on kannettava huolta väestörakenteemme muuttuessa: vanhusten osuus väestöstä kasvaa koko ajan. Yli 100 000 eläkeläisen on tultava toimeen vain 750 eurolla kuukaudessa. Se on kovin vaatimaton summa elämiseen. Vuonna 2014 köyhyysraja oli Suomessa 1 170 euroa. Vanhusten köyhyyttä on tutkinut Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Jari Heinonen. Hän uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen eläkeläinen putoaa tämän köyhyysrajan alapuolelle. Erityisesti köyhtymisen vaarassa ovat naiset. Tämä johtuu siitä, että naisten eläkkeiden lähtötaso on pienempi kuin miehillä. Se taas johtuu lyhyemmistä työurista ja matalimmista palkoista. Nyt yli 75-vuotiaista yksin asuvista kansalaisista liki 80 prosenttia on naisia. Tämä asettaa tulevaisuudessa hyvin suuria haasteita vanhustenhuoltoon niin laitoksissa asuvien kuin kotonaan asuvien ja siellä hoitoa tarvitsevien osalta. Kuinka turvataan iäkkäiden ihmisten inhimilliset ja tasoltaan edes tyydyttävät hoito- ja hoivapalvelut. Nyt tarvitaan innovaatioita ja uusia avauksia. Kuinka maahan saadaan räätälöityä myös vanhuspalvelut asiakkaan tarpeiden mukaan? Meillä on teknologiaa, jota voidaan hyödyntää, mutta puuttuvatko meiltä teknologiaa käyttävät kädet? Meitä terveyspalveluiden asiakkaita ja käytännön hoitotyötä tekeviä ammattilaisia olisi syytä kuunnella herkällä korvalla, sillä juuri siltä suunnalta voi löytyä aivan niitä tarvittavia uusia näkökulmia ja ratkaisuja moniin kysymyksiin. Terveydenhuollossa on tärkeää, että sairaudet diagnosoitaisiin niiden varhaisessa vaiheessa. Jos sairautta aletaan hoitaa vasta siinä vaiheessa, kun esitetään se klassinen kysymys, 3

Suomen lehti että miksi ette tulleet aikaisemmin lääkäriin, niin ollaan jo tilanteessa, jossa hoitaminen on yleensä jo varsin kallista. Nyt sote-uudistuksen myötä voitaisiin samalla miettiä sitä, miksi perusterveydenhuollossa pitää olla terveyskeskuksia kaikissa pienissäkin kunnissa? Miksi kallis koneisto on oltava sellaisessa kunnassa, missä on lääkäripula ja eurot vähissä sekä väestö iäkästä? Siis taas rautalangasta vääntäen: miksi on ylläpidettävä kallista yksikköä siellä, missä sille on vähän maksupohjaa ja minne ei saa lääkäreitä oikein rahallakaan? Voisiko ajatella, että määräpäivinä terveyskeskusauto tulisi kirkonkylään? Tässä terveysbussissa olisi lääkärin vastaanotto, kuvantamislaitteet sekä laboratoriopalvelut käytössä. Akuutti vastaanottohan on aivan eri asia. Nythän näitä kuvantamisrekkoja näkyy kaupunkien parkkipaikoilla. Ne tosin ovat julkiselle terveydenhoidolle ostopalvelua tarjoavien yksityisten yritysten. Eikö säästöjä hakevien uudistusten tulisi tuottaa säästöjä? Niinpä tällaisen pyörien päällä kulkevan terveysbussin tulisi nimenomaan olla julkisen terveydenhoidon hanke. Väestö ei nuorene eikä raha lisäänny. Silloin olisi taloudellisinta ja tehokkainta siirtyä nopeisiin liikkuvan toiminnan joukkoihin. Jos nyt sotilaallinen termi tässä yhteydessä sallittaisiin. Jos ei ole innovaatioita eikä uusia avauksia jäävät säästötkin loppupeleissä vähiin. LEDARE Paavo Koistinen Ordförande för Finlands Patientförbund rf. Reformer och inbesparingar eller inbesparningar på reformens bekostnad? Vårdreformen (den sk Sote-reformen) rör om i organisationer och arbetsgemenskaper, men en sak är oförändrad; patienterna måste få vård och hälsovården bör fungera. Nu förs diskussioner om sammansättningen av de regionala styrgrupperna. När de börjar fungera bör kunna sätta sig in i de kommande utmaningarna, alltså i dem som vårdreformen för med sig. Alltså kort: först rör man om i organisationerna och bygger upp en ny regional organisation, som i ett huj skall börja förverkliga den stora reformen. Det kan man utan överdrift säga är en stor utmaning. Riksdagen har godkänt en lag, som vars avsikt är att ändra medicinersättningssystemet så att det gynnar patienter som använder många mediciner. Jag var representant för Finlands Patientförbund i arbetsgruppen för utveckling av medicinersättningssystemet. För oss som representerade patienterna i arbetsgruppen var det viktigt att just de människor, som måste använda många mediciner och som är i en svagare ekonomisk ställning, inte behöver lida av sparreformen. Inte heller situationen för småbarnsfamiljer med låg inkomst, försämras av denna sparreform. Utmaningen var också i detta fall hård, för att hela gruppen samlades utgående från den ramen att man årligen måste få i ihop 113 miljoner euro i inbesparingar. Ärendet var inskrivet i regeringsprogrammet, så slutsumman var känd på förhand, men medlen måste man komma på under resans gång. 4 Ur bastrygghetens synpunkt är den sk. begynnelse-självriksandelen, som är 45 euro om året, en väsentlig förändring. Det betyder, att en klient som endast sporadiskt behöver receptmedicin börjar få FPA:s ersättning först när den ovan nämnda självriskandelen har fyllts. I arbetsgruppen diskuterades under arbetets gång både lägre och högre summor. Man har räknat med, att beslutet om 45 euros självrisk leder till 32 miljoners inbesparingar för finska staten. Det gör det möjligt att höja basersättningen för mediciner till 40 procent, dvs. nära den nivå, som den hade före tidigare genomförda nedskärningar. För dem som använder mycket medicin hjälper också medicintaket. Det är den årliga självriskandelen för inköp av mediciner, som nu är 610 euro. Det som hjälper familjer med låga inkomster är att för mediciner åt barn under 18 år får man fortsättningsvis FPA:ersättning som tidigare utan självrisk. En anledning till bekymmer har vi dock, som vi alla måste bära, då vår befolkningsstruktur förändras: åldringarnas andel av befolkningen ökar hela tiden. Över 100 000 pensionärer måste klara sig på endast 750 euro i månaden. Det är en blygsam summa att leva på. År 2014 var fattigdomsgränsen i Finland 1170 euro. Professor Jari Heinonen har forskat i åldringarnas fattigdom. Han tror att allt fler finländska pensionärer faller under fattigdomsgränsen i framtiden. Speciellt kvinnor är i riskzonen för att

bli fattigare. Detta beror på att utgångsläget för kvinnornas pensionsnivå är lägre än männens. Detta i sin tur beror på kortare arbetskarriär och lägre löner. Av de medborgare som är över 75 år och bor ensamma är nu närmare 80 procent kvinnor. Detta ställer stora krav på åldringsvården i framtiden både på anstalt och för dem som bor hemma och som behöver vård där. Hur kan vi garantera äldre människor en mänsklig och vård och omsorg som till sin nivå är åtminstone nöjaktig Nu behövs innovation och nya öppningar. Hur skall vi inom landet också få en skräddarsydd åldringsvård som utgår från klientens behov. Vi har teknologi, som kan användas, men saknar vi händer som använder teknologin? Det är skäl att verkligen lyssna på oss som är vårdsystemets klienter och de yrkesmänniskor som utför det praktiska vårdarbetet, därför att från det hållet kan man finna alldeles nya synpunkter och lösningar på många frågor. Inom hälsovården är det viktigt att sjukdomar diagnostiseras i ett tidigt skede. Om vården av sjukdomen påbörjas först i det skedet när man ställer den klassiska frågan varför kom ni inte tidigare till läkaren, är man i den situationen att vården i allmänhet redan är mycket dyr. Nu när vårdreformen kommer kan man samtidigt fundera på varför det inom basvården måste vara en hälsostation i alla små kommuner? Varför måste det finnas dyr apparatur i sådana kommuner där det är brist på läkare och euron och befolkningen är ålderstigen? Om man igen för saken till sin spets: varför upprätthålla en dyr enhet där det inte finns litet betalningsunderlag och dit man inte får läkare ens för pengar? Kunde man tänka sig att hälsostationsbussen skulle komma en vissa dagar till kyrkbyn? I denna hälsobuss skulle det finnas läkarmottagning, röntgenapparatur och laboratorieutrustning. Akutmottagning är ju en helt annan sak. Nu ser man ju dessa röntgenapparaturlångtradare på städernas parkeringsplatser. De ägs visserligen av privata företag som säljer sina tjänster till den offentliga sektorn. Borde inte reformer som avser att leda till inbesparingar ge inbesparingar? Därför borde en hälsobuss på hjul uttryckligen finnas med i den offentliga sektorns planer. Befolkningen blir inte yngre och pengarna ökar inte. Då skulle det vara mest ekonomiskt och effektivast att övergå till snabba och rörliga trupper. Om den militära termen tillåtes i detta sammanhang. Om det inte finns innovationer eller andra öppningar blir också sparmålen i slutspelet små. 5

Suomen lehti Tavoitteeksi voimaantuminen Irma Kiikkala THT, dos., terveydenhuoltoneuvos Kirjallisuuteen perustuvassa artikkelissa kuvataan, mitä voimaantumisella tarkoitetaan, millaiset seikat ihmisten yhteisöissä lisäävät tai vähentävät voimaantuneisuutta ja millaisista seikoista voi päätellä, että ihminen on voimissaan. Asiakaslähtöistä toimintaa pidetään voimaantumista edistävänä lähestymis- ja toimintatapana, joten artikkelissa otetaan esiin asiakaslähtöisen toiminnan yhteydet voimaantumiseen. Mitä voimaantumisella tarkoitetaan? 6 Voimaantuminen on yksi suomennos englanninkieliselle käsitteelle empowerment ja vaihtoehto esimerkiksi termeille sisäinen hallinta ja valtaistuminen. Se on ihmisestä itsestään lähtevä sisäinen prosessi, mutta se on aina myös yhteydessä sosiaalisiin suhteisiin. Voimaantuminen ei koskaan ole pysyvä olotila, vaan se muuttuu, kasvaa ja kehittyy. Ihminen on voimissaan enemmän tai vähemmän. Koska voimaantuminen on yksilöllinen sisäinen prosessi, kukaan ei voi koskaan voimaannuttaa ketään. Toisen ihmisen voimaantumista voi kuitenkin tukea ja siten edistää hänen hyvinvointiaan. (Siitonen 1999, Takanen 2005, Räsänen 2006) Heleena Mattilan (2008) ajatuksia myötäillen voimaantuminen kulkee sekä yksilöiden että yhteisöjen elämässä ihmisten itsensä toteuttamisen ydinjuonena. Se ilmenee ihmisen koettuna ilona ja terveytenä ja eettisesti oman itsen ja toisen ihmisen ihmisyyden ja itseksi tulemisen aitona kunnioittamisena. Lähimmäisenrakkaus ravitsee voimaantumista niin, ettei kenenkään tarvitse alistaa ketään eikä alistua muiden tahtoon. Ihmisen voimaantuneisuuden ydinsisältö on olla pakottamatta tai estämättä toista ihmistä tai olla itse alistumatta ja lannistumatta toisen ihmisen tahtoon. Voimaantumista tapahtuu yksilötasolla ja yhteisöjen tasolla, se on toisaalta yksilöiden itsensä toteuttamisprosessi, toisaalta se on myös päämäärä, lopputulos, asenne ja siihen sisältyy arvojärjestelmä. (Mattila 2008, Laitila 2010) Voimantumisen väheneminen Edellä esitetty voimaantumisen käsitteellinen hahmottelu antaa jo viitteitä siitä, että on olemassa sosiaalisia suhteita ja ympäristöjä, jotka heikentävät tai vähentävät voimaantuneisuutta ja ovat näinollen epäsuotuisassa yhteydessä ihmisen sisäiseen itsensä toteuttamisen ydinprosessiin. Vastaavasti tunnetaan luottamusta ja voimaantumista edistävät ihmissuhteet. Ihmisten auttamiseksi tarkoitetussa toiminnassa on tunnistettavissa monia erilaisia lähestymistapoja. Kaikki avuksi tarkoitetut toimet eivät suinkaan edistä voimaantumista eivätkä tuota avun vastanottajalle autetuksi tulemisen kokemuksia. Auttamisen ja huolenpidon nimissä tapahtuu tuputtamista, holhoamista, pakottamista ja vallankäyttöä. On myös mahdollista, että kokemus avun saamisesta herää vasta myöhemmin (Juujärvi ym. 2007). Toisen ihmisen auttamiseksi tarkoitettu toiminta saattaa myös lisätä kärsimystä. Auttamistapa voi loukata apua tarvitsevan ihmisarvoa, toiminnassa voi olla viesti tuomitsemisesta ja rankaisemisesta, siihen voi sisältyä jo edellä mainittua vallankäyttöä tai välinpitämätöntä auttamatta jättämistä (Eriksson 1995). Toisen ihmisen auttamisessa on toimittu usein tehtäväkeskeisesti. Silloin tehtävät ja toimenpiteet ovat huomion keskipisteessä apua tarvitsevan ihmisen asemesta. Tehtävien lisäksi huomio voi kohdistua käytettyyn menetelmään, oikeana pidettyihin tutkimustuloksiin tai organisaation rutiineihin ja vaatimuksiin. Lähestymistapa voi olla mekanistinen niin, että apua tarvitseva ihminen kohdataan korjausta vaativan koneen tavalla toiminnan kohteena. Paternalistinen lähestymistapa sisältää autoritaarisen ylhäältä alas suuntautuvan lähestymistavan. Esimerkkejä edellä mainituista lähestymistavoista on esimerkiksi Liukkosen (1991) tutkimustuloksissa, joiden mukaan dementoituneita ihmisiä on hoidettu hyljeksivästi, kylmästi rutiinilla, robottimaisesti ja kasettimaisesti. Useimmiten dementoituva ihminen on kohdattu robottimaisesti, jolloin potilaan tarvitsemat virikkeet, yksilöllisyys ja dementian ominaispiirteet ovat jääneet vaille huomiota. Janhonen (1992) on kuvannut toimintatapoja, joissa keskeisenä on ollut lääkärin määräysten toteuttaminen ja varmistaminen niin, että avun tarvitsijasta on tullut toiminnan kohde tai toimenpiteiden vastaanottaja. Edellä esitetyn kaltaiset lähestymistavat herättävät vastaanottajissa kokemuksia loukkaamisesta, välinpitämättömyydestä, alistamisesta, ilkeydestä, rankaisemisesta, väheksymisestä ja kuulluksi tulemisen puutteesta. Avun tarvitsija joutuu toiminnan kohteeksi niin, että hän tulee yksilöllisenä persoonana sivuute-

tuksi tai väheksytyksi. (Tshudin 1992, Munnukka 1993) Mitätöidyksi ja sivuutetuksi tulemisen väheksyvät kokemukset aiheuttavat apua tarvitsevalle ihmiselle huonoa vointia, masentumista ja murentumista. Ihminen saattaa menettää sekä uskon itseensä että uskonsa muihin ihmisiin, luottamus horjuu. Ihmisten välille alkaa syntyä muureja (Halldórsdóttier 1996) ja on mahdollista, että väheksytyksi tulleiden ihmisten mielissä voimistuu katkeruuden, koston ja vihan kierre. Masentuneisuudesta pitkään kärsinyt potilas kertoi: Olin terapiassa, jossa ohjattiin kuin lasta ja annettiin käytösohjeita. Ihmisenä minut yritettiin laittaa raameihin. Toipumista ei tapahtunut. Jos kaikki pannaan samoihin raameihin, ei voi toipua. Voimaantumisen edistäminen Voimaantumista edistävän ja auttavan huolenpidon osoittaminen toiselle ihmiselle on hienovaraista eettistä toimintaa, joka perustuu ehdottomaan ihmisen kunnioitukseen. Liukkonen (1991) tunnisti dementoituvien hoitamisessa tavan, joka sai nimen taitavasti ja Janhonen (1992) kuvasi katalyyttisen tavan hoitaa toista ihmistä. Niissä toimintamalleissa sairaanhoitaja asettautuu alansa asiantuntijana asiakkaiden ja potilaiden kanssa yhteistyösuhteeseen, jota leimaa yhdenvertaisten ihmisten välinen vastavuoroisuus. Apua tarvitseva ihminen ei ole pelkästään toiminnan kohde, vaan arvokas ja muiden kanssa yhdenvertainen ihminen, yhteistyökumppani ja osallistuja. Toista ihmistä aidosti auttava huolenpito toteutuu yhdenvertaisten ihmisten välisessä minä sinä suhteessa (esim. Buber 1993), joskin eräiden toimenpiteiden suorittaminen saattaa vaatia minä se suhteen luonteista lähestymistapaa. Auttamisen ja autetuksi tulemisen kannalta olennainen ydin on toisen ihmisen ehdottomassa kunnioittamisessa ja pyyteettömässä auttamishalussa. Voimaantumista edistävä vuorovaikutus on vastavuoroista dialogia ja auttavaa ihmissuhdetta leimaa hyväksyminen, keskittynyt läsnäolo ja välittäminen. Apua tarvitseva saa tilaa omaan kehittymiseensä ja kokee juuri auttavan toiminnan perusteella oman arvonsa ja alkaa oivaltaa uusia asioita. Syntyy uutta ymmärrystä, joka auttaa ihmistä toteuttamaan oman elämänsä tarkoitusta (Roach 1992, Tshudin 1992, Watson 1999, Mattila 2008). Voimaantumista edistävissä ihmissuhteissa syntyy iloa, voimaa, luovuutta, hyvää vointia, toimintavapauksia ja terveyttä, jotka tarttuvat ihmisistä toisiin. Ihmisten välille syntyy luottamusta ja yhteinen tila, samalla alkaa rakentua siltoja (Halldórsdóttier 1996, Lassenius 2005). Tältä perustalta lähtee kehittymään voimaantumisen pyörre, jota leimaa toiveikas menemisen meininki (Mattila 2008). Pessi (2014) nostaa esiin antamisen ja saamisen kehän, myötätuntoisten tekojen synnyttämän myötätunnon, välittämisen ja rakkauden kehän. Salmela-Aro (2014) kirjoittaa innostuksen voimasta. Se mahdollistaa onnistumisen kokemukset, hyvinvointi kasvaa, syntyy innostuksen kierre, joka tuottaa iloa ja uusia mahdollisuuksia. Vapaus toimia, innostus ja pyrkimys hyvään tuottavat hyvinvointia, syntyy kestävä ja palkitseva toiminnan kehä. (Järvilehto 2014) Masentuneisuudesta pitkään kärsinyt potilas kertoi: Pääsin lopulta uudenlaiseen hoitoon. Siellä suunta otettiin potilaan mukaan, potilaan asiaa vietiin eteenpäin, toimittiin asiakkaan mukaan. Luottamus, anteeksiantaminen ja saaminen auttoi ja se, että otettiin vastaan ihmisenä ja aikuisena. Voimissaan olevan ihmisen tunnusmerkkejä Sisäisen voimantunteen saavuttaneista, voimaantuneista, ihmisistä heijastuu myönteisyys ja heissä on positiivista latausta. He hyväksyvät itsensä ja toiset ihmiset, heillä ei ole tarvetta asettua toisten yläpuolelle ja käyttää valtaa muihin. Heillä ei myöskään ole tarvetta alistua tai asettua toisten alapuolelle, mutta he ovat valmiita käyttämään omaa valtaansa ja voimaansa yhdessä toisten kanssa, yhdenvertaisena. He luovat ympäristössään luottamuksellista ja hyväksyvää ilmapiiriä, joka auttaa muita kokemaan itsensä arvokkaiksi ihmisiksi. Voimaantuneista ihmisistä huokuu mielenrauhaa, itsetuntemusta, tietoisuutta, toimintakykyisyyttä, rakkautta ja uskoa johonkin. Voimaantuneisuudessa ilmene elämänvoimaa, siinä on elämän pyhyys ja kauneus. Voimissaan olevat ihmiset kantavat vastuuta itsestään ja toisista, he arvostavat muita ja heitä arvostetaan, he yrittävät parhaansa, toimivat luovasti ja rohkeasti, kannustavat muita ja käyttävät omia kykyjään ja toimintavapauttaan. Voimissaan olevat henkilöt tekevät itseään koskevia päätöksiä ja perustavat päätöksensä saatavissa olevaan tietoon. He toimivat vakuuttavasti ja vaikuttavat omassa ympäristössään, he kehittävät kriittistä ajatteluaan ja ilmaisevat tunteitaan tarkoituksenmukaisella tavalla. He ottavat selvää omista oikeuksistaan, heillä on myönteinen käsitys itsestään ja muista ja heistä välittyy itseluottamus. Voimaantuneet henkilöt ovat oma-aloitteisia, oppivat omista virheistään ja esiintyvät kaikissa tilanteissa rohkeasti omana itsenään. Heitä voidaan perustellusti pitää mieleltään terveinä henkilöinä. (Siitonen 1999, Heikkilä & Heikkilä 2000, Mattila 2008, Takanen 2005, Räsänen 2006) Asiakaslähtöisen lähestymistavan ja toiminnan yhteydet voimaantumiseen Asiakaslähtöisyys ja potilaslähtöisyys toistuvat sanoina monissa asiakirjoissa, laadun tavoittelussa, kehittämisajatuksissa ja palveluja ohjaavissa periaatteissa. Asiakaslähtöisyydellä on yhtymäkohtia moniin ajankohtaisiin tavoitteisiin, kuten osallisuuteen ja voimaantumiseen. Asiakaslähtöinen työ perustuu asiakkaan esittämään asiaan tai tarpeeseen ja hänen kanssaan yhdessä tekemiseen. Tavoitteena on tukea asiakkaan itsehoitoa 7

Suomen lehti ja osallisuutta. Asiakkaan tai potilaan ja työntekijän suhde on sekä yhdenvertaisten ihmisten suhde että asiakkaan ja ammattilaisen välinen dialoginen vuorovaikutus- ja yhteistyösuhde. Tavoitteena on, että asiakas saa yhteistyön tuloksena sellaista tukea, joka auttaa häntä omatoimisuuteen ja toimintakykyisyyteen. Yhteistyösuhteen luonne saattaa muistuttaa valmennusta ja konsultointia. Asiakaslähtöinen lähestymistapa perustuu ihmisarvoon ja ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen. Se ilmenee sekä ajattelun että toiminnan tasolla ja se toteutuu - asiakkaan tai potilaan sekä hänen läheistensä kanssa tehtävässä välittömässä työssä, - työyhteisötasolla, - organisaatiotasolla, - alueellisella ja - valtakunnallisella tasolla erilaiset rajapinnat ylittäen. Yksilöiden tasolla asiakaslähtöinen toiminta on alati uusiutuvaa, se on kuulemista ja vastaamista, läsnäoloa ja ratkaisujen etsimistä ja se ulottuu toimintaan eri järjestelmien kanssa. Yksilökohtainen asiakaslähtöinen toiminta toteutuu yhteisöissä, organisaatoissa, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla, mikäli niissä on sitouduttu kyseiseen lähestymistapaan ja mikäli niitä johdetaan asiakaslähtöisyyttä tukevalla tavalla. Todellinen asiakaslähtöisyys tarkoittaa siis toimintaperiaatetta, jonka tulee ohjata ratkaisuja työyhteisöissä, organisaatioissa, paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason toiminnassa, johtamisessa ja poliittisessa päätöksenteossa. Tarkoituksena on, että kansalaisen, asiakkaan ja potilaan asema ja oikeudet vahvistuvat ja hän osallistuu itseään ja omia asioitaan koskevaan päätöksentekoon (Kokkola ym. 2002, Laitila 2010). Asiakaslähtöinen toisen ihmisen auttamiseksi tarkoitettu toiminta sisältää yhdessä asiakkaan ja potilaan kanssa tehtävän päätöksenteon. Asiakas tulee aidosti osalliseksi omassa asiassaan. Kokemus osallisuudesta onkin eräs merkittävä tekijä, joka edistää ja tukee asiakkaan voimaantumista. (Laitila 2010) 8 Asiakaslähtöiseen lähestymistapaan perustuva toiminta välittyy asiakkaalle ja potilaalle vastavuoroisena yhteistyönä, joka vahvistaa osallisuuden kokemusta. Osallisuus edistää voimaantumista, jolloin asiakkaassa viriää voimaantumisprosessi. Prosessi on herkkä, yksilö- ja tilannekohtainen, mutta onnistuessaan se tuottaa uutta ymmärrystä, uskoa tulevaan ja kykyä hoitaa omaa elämäänsä, syntyy voimaantumisen pyörteitä, rakkauden kehiä ja innostuksen kierteitä. Asiakasja potilastyön tavoitteeksi olisi tarpeen asettaa nimenomaan voimaantuminen ja lähestymis- ja toimintatavaksi asiakaslähtöisyys. Edessä voisi olla uudenlainen kulttuuri, uudenlaista hyvinvointia ja jopa uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Elämän perimmäinen tarkoitus on olla toisia ihmisiä varten (Sven Krohn 1993) Lopuksi Monet kirjoittajat tuovat esiin myönteisyyden ja hyvää tarkoittavan toiminnan aikaansaaman kehän voimaantumisen pyörteen - joka kasvaa, tuottaa innostusta, hyvää mieltä, terveyttä ja hyvää vointia. On huolestuttavaa, miten varovaisesti ja väheksyvästi tähän hyvän kierteeseen on toistaiseksi suhtauduttu. Jo pienimuotoinen perehtyminen aihetta käsittelevään kirjallisuuteen tuo esiin, että kyseessä on ihmisten keskuudessa ja saavutettavissa oleva täysin ilmainen voimavara. Parhaimmillaan se kirvoittaa ihmiset, ihmisyhteisöt, organisaatiot, alueet ja kansakunnat toteuttamaan itseään, huolehtimaan itsestään ja toisistaan. Voimaantuminen voi virittää luovuuden käyttöön, se voi muuttaa kulttuurit ihmisystävällisiksi ja kekseliäiksi. On itsestään selvää, että jos yksittäiset ihmiset alkavat kukoistaa, kukoistavat myös heidän moninaiset yhteisönsä. Olisi hyödyllistä luopua turhista valtapyrkimyksistä, muuttaa lähestymis- ja toimittavat ihmisiä kunnioittaviksi ja hyvää tahtoviksi toiminnoiksi. Pelon, toivottomuuden ja kyynisyyden ilmapiiristä on mahdollista siirtyä työnilon, kannustamisen, välittämisen ja voimaantumisen ilmapiiriin ja siitä edelleen kansalaisten hyvään vointiin. Tarvitaan suostumista siihen, että tarkoitus on olla toista ihmistä varten. Anne Birgitta Pessi (2014) myötäilee Dalai-lamaa seuraavin sanoin: Jos haluat toisten olevan onnellisia ja hyvinvoivia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen ja hyvinvoiva, harjoita myötätuntoa. Elämän mielekkyys ja merkitys on lopulta pitkälti kiinni vain siitä, miten sinun elämäsi liikuttaa toisten elämää. Kirjallisuus Buber M. (1993) Minä ja sinä. WSOY, Juva. Erikson K. (1995) Hoitokärsimys. Kärsivä ihminen hoidossa. Institutionen för vårdvetenskap, Åbo Akademi, Vasa. Heikkilä J. ja Heikkilä Kristiina (2000) Innovatiivisuutta etsimässä. Irtiottoa keskinkertaisuudesta. Kauppakaari, Helsinki. Janhonen S. (1992) The core of nursing as seen by the nurse teachers in Finland, Norway and Sweden. Väitöskirja. Acta Universitatis Ouluensis, Oulun yliopisto, Oulu. Juujärvi S., Myyry L., Pesso K. (2007) Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Tammi, Helsinki. Järvilehto Lauri (2014) Kohti kutsumustyötä ja joukkokukoistavaa yhteiskuntaa. Kirjassa Positiivisen psykologian voima, s. 366-381. Toim. Lotta Uusitalo-Malmivaara, PS-kustannus. Krohn S. (1993) Haastattelu, Juha Kostiainen. Kirjassa Fenomenologinen vuosikirja 1993, 132-139. Toim. Juha Varto. SUFI, Tampere. Laitila Minna (2010) Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Lassenius E. (2005) Rummet i vårdandets värld. Väitöskirja. Åbo Akademi, Vaasa.

Liukkonen A. (1991) Dementoituneen potilaan perushoito laitoksessa. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C osa 81. Turun yliopisto, Turku 1991. Mattila H. (2008) Voimaantumisen ydin. Sosiaali- ja terveysalalla toimivien ihmisten mahdollisuuksia voimaantua työssään. Väitöskirja. Kuopion yliopisto, Kuopio. Munnukka T. (1993) Tehtävien hoidosta yksilövastuiseen hoitotyöhön. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Tampere. Pessi Anne Birgitta (2014) Myötätunto onnen lähteenä. Kirjassa Positiivisen psykologian voima, s.179-199. Toim. Lotta Uusitalo-Malmivaara, PS-kustannus. Roach M. (1992) The Human Act of Caring. Canadian Hospitl Association Press, Ottawa. Salmela-Aro Katariina (2014) Taitoa ja tahtoa opiskeluinnostaa työn imuun? Kirjassa Positiivisen psykologian voima, s. 281-292. Toim. Lotta Uusitalo-Malmivaara, PS-kustannus. Siitonen J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmotelma. Acta Universitas Ouluensis E 37. Oulu: Oulu University Press. Takanen Terhi (2005) Voimaantuva työyhteisö. Miten luomme tulevaisuutta? Sun Innovations, Keuruu. Tshudin V. (1992) Ethics in Nursing. The caring relationship. Second ed. Butterworth Heinemann, Oxford. Räsänen Juhani (2006) Voimaantumisen mahdollistaminen ja ratkaisut. Yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön valtaistminen. Julkiviestintä Oy, Järvenpää Watson J. (1999) Postmodern Nursing and Beyond. Churchill Livingstone, New York. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos - THL, Potilasturvallisuuden juhlaseminaari 4.12.2014 Ostrobotnian juhlakerros, Museokatu 10, Helsinki Potilas potilasturvallisuuden keskiössä, puheenjohtaja Paavo Koistinen, Suomen Potilasliitto ry Hyvät kuulijat. Potilasturvallisuus on perusasia Suomessakin, näin totesi arkkiatri Risto Pelkonen ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuuskonferenssin avajaisissa v. 2009. Nämä sanat jäivät potilaana mieleeni. Nyt kaiketi pitäisi sanoa, että pitkään valmisteltu ohjelma on loppu, työ on tehty ja työkalut pantu järjestykseen. Niin, että siinä se on valmiina koko potilasturvallisuushanke. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Valitettavasti näin ei kuitenkaan voi sanoa. Toki kaikki yli 30 vuotta vanhemmat kansalaiset saattavat muistaa, että itäisessä naapurissa oli aikanaan valtio, missä kaikki eteni suurin harppauksin ja kaikki tavoitteet saavutettiin. Mitenköhän ne mahtoivat siellä aina onnistua, mutta meillä vaan ei. Musta huumori ei ehkä asioita edistä, mutta auttaa jaksamaan. Potilasturvallisuus vaatii edelleen paljon satsauksia ja paljon lisätyötä. Sarkaa riittää edelleen paljon kynnettäväksi. Suomen Potilasliitto on ollut jo vuodesta 2007 lähtien suomalaista potilasturvallisuutta edistämässä. Se on ollut jo vuonna 2009 mukana maamme ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuuskonferenssin ohjelmatoimikunnassa. Konferenssin järjestelyvastuu oli Sosiaali- ja terveysministeriöllä. Potilasliitto osallistui myös hankkeen viestintään. Sanoma piti tietysti saada perille paitsi päättäjille, myös potilaille ja heidän hoidostaan, hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan vastaaville tahoille. Toisessa kansallisessa potilasturvallisuuskonferenssissa vuonna 2011 julkaistiin potilasturvallisuusopas. Potilasliitto oli mukana yhtenä kongressin järjestäjänä. Muina järjestäjinä olivat STM, THL, Kuntaliitto, Suomen Potilasturvallisuusyhdistys, Fimea ja Valvira. Olimme siis hyvin ansiokkaassa ja kyllin kelvollisessa seurassa esittelemässä tätä tärkeää opasta. Oli lämmittävää ajatella, että näin tärkeää asiaa oltiin näin merkittävällä foorumilla esittelemässä; etenkin, kun oma Potilasliittomme on ollut sitä osaltaan laatimassa ja olin jopa itse sitä osaltani kirjoittamassa. Opas oli tarkoitettu hoitavalle henkilökunnalle, mutta sen lähtökohtana ja keskiössä oli potilas itse. Vuosille 2011-2015 Suomen Potilasliitto teki kirjallisen sopimuksen THL:n kanssa koskien Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelmaa. Tässä ohjelmassa Potilasliitolla oli erittäin merkittävä suunnittelijan rooli. Liiton tehtävä oli 9

Suomen lehti tuoda aktiivisena kumppanina ja toteuttajana korostetusti esiin potilasnäkökulmaa potilasturvallisuutta koskeviin asioihin. Samaan aikaan oli myös VTT:llä meneillään oma projekti nimeltään Potilasturvallisuus laatu- ja kilpailuvaltiksi. Tässäkin oli Potilasliitolla projektin johtoryhmässä edustus. Tällöin heräsi voimakkaita ajatuksia siitä, miten itse potilas huomioidaan Potilasturvallisuutta taidolla ohjelmassa? Vain onko oikealla potilaalla, siis sellaisella kansanomaisesti sanottuna sairaalla ja kipeällä ihmisellä, vain pelkkä mukana olijan rooli näissä hänen turvallisuuttaan koskevissa asioissa? Suomen Potilasliitto oli huhtikuussa 2014 mukana THL:n järjestämillä potilasturvallisuuspäivillä Tampereella. 7.4. Teemaseminaarissa pohdittiin kysymystä Potilas potilasturvallisuuden edistäjänä. Itselläni oli kunnia toimia seminaarin puheenjohtajana. Seuraavan päivän loppupaneelissa teemana oli edelleen potilasturvallisuus. Kysyttiin: Mitä opittu? Mitä opittavaa? Jo seminaarin alkuvaiheessa huomattiin, että potilaalla voi olla myös aktiivinen rooli potilasturvallisuuden varmistajana. On kuitenkin syytä korostaa, että potilaalla ei suinkaan ole päävastuuta turvallisuudesta. Se on aina henkilöstöllä - ja viime kädessä hoitoa antavan organisaation johdolla. Potilas ja organisaatio katsovat hoidon laatua eri suunnista. Organisaation intresseissä on seurata, mitä on tehty, kuinka siinä on onnistuttu ja kuinka siitä voidaan oppia? Miten toimintaa voidaan parantaa tulevaisuudessa. Potilaalle on tärkeää se, miten ja missä hän saa parhaan mahdollisen ja mahdollisimman turvallisen hoidon. Organisaatiolle hoidon onnistuminen on tietenkin laadullinen kysymys, mutta potilaalle se saattaa olla kysymys elämästä taikka invaliditeetin asteesta. Taas kansanomaisesti sanottuna potilasturvallisuus on aina asia, joka tulee potilaan kohdalla iholle. 10 Näin ollen uskomme potilaana vahvistui siitä, että potilas, asiakas ja hänen läheisensä tulee ottaa mukaan hoidon turvallisuuden edistämiseen ja potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen itsensä kanssa. Potilasta on kuunneltava ja hänen pitää voida osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja toteutukseen. Hoitosuunnitelman pitää olla tehty yhdessä terveydenhuollon henkilöstön kanssa. On tietenkin tärkeää, että potilas tuo ilmi ja hoitavan yksikön tietoon kaikki tarvittavat taustatiedot itsestään ja sairauksistaan. Potilasta on aina kannustettava - ja tarpeen mukaan rohkaistavakin - kertomaan oireistaan, toiveistaan ja huolistaan sekä tekemään kysymyksiä hoitoonsa liittyvissä asioissa. Samalla tuli seminaarissa myös selkeästi esiin että potilaan voimaantuminen edellyttää riittävää tiedon saantia ja neuvontaa. Potilaalle pitää antaa ymmärrettävällä tavalla tietoa hänen omasta sairaudestaan ja sen hoidosta, erityisesti lääkehoidosta. Ellei näin tapahdu, on olemassa vaara, että potilas sitoutuu liian löyhästi hoitotoimenpiteisiin ja lääkitykseensä. Ellei potilas ymmärrä häneen kohdistuvia hoitotoimia ja lääkitystä, hän ei ehkä osaa toimia tarvittavalla tavalla omaan hyvinvointiinsa nähden. Potilaan kanssa on aina keskusteltava hoitoon liittyvistä riskeistä ja odotettavissa olevista tuloksista. Potilaan niin halutessa tällaista tietoa annetaan myös potilaan luottohenkilölle, omaiselle tai muille läheisille. Potilaalle kerrotaan myös se, kehen hän voi ottaa yhteyttä potilasturvallisuutta koskevissa asioissa. Keskinäinen luottamus ja luottamuksellinen ilmapiiri ovat ne peruselementit, joiden vallitessa potilaat uskaltavat ja heillä on mahdollisuus ottaa esille potilasturvallisuudessa havaitsemansa puutteet. Jos sellaisia sitten havaitaan, on niihin puututtava nopeasti, tehokkaasti ja avoimesti. Salailu ja peittely heikentävät aina ja poikkeuksetta luottamusta. Yhtenäiset menettelytavat haittatapahtumien jälkihoidossa auttavat myös henkilöstöä toimimaan avoimesti. Haittatapahtumista saadun tiedon analysointi ja julkistaminen edistävät osaltaan avoimuutta. Toistan vielä uudelleen: peittely aiheuttaa aina luottamuksen heikkenemistä, pahimmillaan sen menettämisen. Tämä heijastuu vääjäämättä hoidon tehoon ja hoitosuunnitelman tekemiseen. Haittatapahtuman sattuessa siitä pitää kertoa rehellisesti potilaalle - ja hänen niin toivoessaan myös hänen läheiselleen. Tapahtumat ja sellaisten mahdolliset seuraukset käydään läpi heidän kanssaan. Laadun seuranta on tässä asiassa kaikkein paras työkalu. Myös tätä asiaa Potilasliitto on ollut ajamassa. Toki maassamme on runsaasti erilaisia laatutyökaluja ja seurantamenetelmiä. Onnetonta vain on se, että ne eivät keskustele keskenään ja valtakunnallinen laadunseurantatyökalu, laadunseurantarekisteri puuttuu. Ruotsissahan tällainen on, mutta ei meillä Suomessa. Se on eräs perustavaa laatua oleva luottamusta heikentävä seikka. Koko ajan olemme kuulleet perusteita siitä, miksi tätä Ruotsin mallia ei meillä tarvita. Kuitenkin potilas voi nykyään vapaasti valikoida häntä hoitavan yksikön. Hän vain ei ilman salapoliisityötä ja vaivaa voi selvittää eri yksiköiden välisiä laatueroja. Tietysti voimme EU-kansalaisina hakeutua toiseen EU-maahan hoitoon. Jos hakeudumme Ruotsiin, niin sikäläisten hoitoyksiköiden laadullisia eroja voimme rekisteristä tutkia. Potilasturvallisuusasioissa on koko ajan otettava huomioon, että potilas ei ole ainoastaan palvelujen kohde tai käyttäjä, vaan palvelujen omistaja-edustaja. Kyllä hänen äänensä pitää kuulua. Siksi on tärkeää, että potilaiden ja potilasjärjestöjen edustajat ovat aina mukana potilasturvallisuutta varmistavissa ryhmissä. Potilas ja potilasjärjestöt ovat potilasturvallisuuden omistajia. Tervey-

denhuollon organisaatio on oman turvallisuuskulttuurinsa omistaja. Potilasturvallisuutta varmistavassa ryhmässä ovat mukana nämä kaksi omistajaa, jotka katsovat samaa asiaa, mutta vähän eri näkökulmista. Työryhmässä he kohtaavat ja tekevät yhteistyötä. Ainakin heidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Tässä edellä esitetyssä valtakunnallisessa laadunseurantajärjestelmäasiassa näkökulmat eivät ole vielä kohdanneet. Se on outoa, koska se olisi eräs luottamusta lisäävä asia, johon mittarit ovat olemassa, kaapeli vain puuttuu. Terveydenhuollon kulttuurissa on siis hyvin paljon tekemistä avoimuuden suuntaan. Ei ole kenenkään tarkoitus tai etu syyllistää ammattihenkilöstöä hoitovirheiden tapahduttua. Virheet vain tulee tunnistaa ja paikallistaa, jotta niistä voidaan keskustella avoimesti. Silloin voidaan kehittää toimintaa hoitovirheiden vähentämiseksi. Ei ladata syytteitä, vaan parannetaan laatua, jotta hoitavalla henkilökunnallakin olisi parempi ja varmempi olo. Hyvä potilasturvallisuus on osaltaan työhyvinvointia. Ei pidä myöskään syyllistää aktiivisia potilaita kirjaamalla heidät ei yhteistyökykyisiksi, mikäli he kertovat havaitsemistaan puutteista ja ongelmista myös potilasturvallisuuteen liittyen. Tällainen ei yhteistyökykyisyys on sitä paitsi sinänsä hyödyllistä, jos potilas havaitsee vaikka saavansa väärät lääkkeet eikä suostu niitä ottamaan. Me potilasjärjestöissä näemme silti erittäin positiivisena asiana sen, että potilasjärjestöt otettiin mukaan Terveyden ja hyvinvointilaitoksen Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman suunnitteluun sekä sen toteuttamiseen aktiivisena ja aloitteellisena kumppanina. Oltiin siis viranomaistaholla valmiita potilasnäkökulman esiin tuomisessa eri osa-alueilla, jotka koskivat mm. tiedotusta, viestintää ja koulutuksen suunnittelua. Nyt on sitä paitsi olemassa myös potilaalle suunnattu Potilasopas jossa ovat olleet mukana sitä tekemässä myös potilaat ja potilasjärjestöt. On olemassa Potilaan taulu, joka on tehty yhteistyössä Tehy:n sekä Potilasturvallisuutta taidolla ohjelmantyöryhmän kanssa. Työkaluja on kehitettävä lisää myös potilaille ja päivitettävä niitä. Nyt meillä potilasjärjestöillä on jälleen lisää haasteita edessämme, kun valmistellaan sote-uudistusta maassamme. Ei saa käydä myöskään niin, että yksipuolisella laatukriteerien pohdiskelulla unohdetaan varsinainen potilasturvallisuus, joka on erittäin laaja ja moniulotteinen tehtäväkenttänsä. Potilasturvallisuus ei ole jotakin sellaista, joka seuraa ikään kuin automaattisesti laatu- ja tehokkuuskysymysten perässä. Potilasturvallisuuden kysymykset alkavat potilaan soitosta numeroon 112, kuljetuksista hoitoyksikköihin sekä hoitoyksiköissä tapahtuvat toimenpiteet. Siellä potilasturvallisuuteen liittyviä tekijöitä ovat mm. turvalliset laitteet, paloturvalliset rakenteet, huolellinen kiinteistön hoito, mm. liukastumisen esteet niin sisällä kuin ulkona. Potilasnäkökulmasta katsottuna potilasturvallisuudessa on toki edistytty, mutta paljon on vielä tekemistä. Kun kustannuksia lasketaan euroissa, ei pitäisi unohtaa, että inhimilliset kärsimykset, mm. potilasvahingoissa potilaille ovat jopa mittaamattomia. Eikä tämä ole pelkkää tunteisiin vetoavaa retoriikkaa. Potilasvahinkojen seurauksena on tullut työkyvyttömyyttä. Seurauksina on tullut kykenemättömyyttä selviytyä enää arkielämässä. Tällä foorumilla on todettava myös se, että sosiaali- ja terveyssektorien ulkopuolellakin on kansalaisten parissa aloitettu keskustelut potilasturvallisuuteen liittyen. Tämä on merkki siitä kansalaisten ja potilaiden aktivoitumisesta meitä kaikkia lähellä olevan asian tiimoilta, nimittäin potilasturvallisuuden. Miten me potilaat sitten olemme kokeneet tällaisessa projektissa työskentelyn? On varmasti saatu paljon aikaan, mutta paljon on tekemistä edessä. Ei siis ole pitkään valmisteltu ohjelma vielä loppu, ei ole työ vielä kokonaan tehty eivätkä ole ne työkalutkaan vielä kokonaan järjestyksessä. Meillä potilailla on oma roolimme tarttua aktiivisesti epäkohtiin. Jos voimamme suinkin antavat myöten silloin, kun näemme potilasturvallisuuteen vaikuttavia epäkohtia, niin silloin pitää toimia. Ei sovi olla tuntematon potilas. Pitää olla aktiivinen potilas. Voisimmeko yhdessä tehdä lupauksen, niin terveydenhuollon ammattilaiset, viranomaistahot kuin me potilaat omalta osaltamme, että puolitetaan potilas- ja hoitovahinkojen määrää ja niistä aiheutuneet kustannukset puoleen viidessä vuodessa? Kun THL:n selvitysten mukaan hoitovirheisiin ja haittoihin uppoaa vuositasolla jopa miljardi euroa, niin rahaa pitäisi sen laskelman mukaan summa puolittamalla jäädä sellaiset puoli miljardia euroa. Näillä summilla palkataan jo lisää hoitavaa henkilökuntaakin. Lopuksi kiitän lämpimästi kaikkia niitä hienoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä potilasturvallisuuden edistämiseksi eri johto- ja työryhmissä. Tämä on ollut sellaista työtä, joka on antanut paljon henkilökohtaisestikin. Tällaista työtä tehdessään on vahva tunne siitä, että palvelee ihmisiä ja ihmisyyttä. 11

Suomen lehti Kuva: Birgitta Kemppainen Kehittyneempiä ultraäänimenetelmiä osteoporoosin havaitsemiseen Vantte Kilappa FM Vantte Kilapan fysiikan väitöskirjan Ultrasound Measurements in Bone Using an Array Transducer tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Kay Raum (Julius Wolff Institut & Berlin- Brandenburg School for Regenerative Therapies, Charité - Universitätsmedizin Berlin) ja kustoksena professori Markku Kataja (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen. Osteoporoosi on ikääntymiseen liittyvä ja erityisesti vanhoilla naisilla yleinen luuston sairaus, jolla on merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntaan inhimillisen kärsimyksen ja terveydenhuoltokustannusten kautta. Sairauden varhainen havaitseminen olisi tämän kannalta tärkeää, mutta nykyiset diagnosointimenetelmät nojaavat röntgenlaitteisiin, joiden kyky ennustaa murtumariskiä yksilötasolla on rajallinen. Laitteet ovat myös verrattain kalliita, eivätkä ne mahdollista väestön tehokasta seulontaa. Kilapan tutkimus liittyy osteoporoosin diagnosointiin käytettävien ultraäänilaitteistojen ja signaalinprosessointimenetelmien kehitykseen. Ultraäänimenetelmät ovat yksi lupaavimmista vaihtoehdoista edullisemmiksi ja luotettavammiksi röntgenmenetelmien korvaajiksi, 12 koska mittausten avulla voidaan saada tietoa sekä luun kuorikerroksen paksuudesta että elastisista ominaisuuksista, joihin molempiin osteoporoosi edetessään vaikuttaa. Väitöstutkimuksessa kehitettiin ihmisen pitkien putkiluiden, kuten värttinä- ja sääriluun, mittaukseen soveltuva sarja-anturi, jolla mitattiin naispuolisia koehenkilöitä laajasta ikäryhmästä. Laitteella määritettiin niin sanotun ensin saapuvan aallon etenemisnopeutta luun kuorikerroksissa, mikä ennusti hyvin sekä luun mineraalitiheyttä että kuoriluun paksuutta, erityisesti värttinäluussa. Lisäksi vaihdevuodet ohittaneiden koehenkilöiden ryhmässä menetelmä erotteli koehenkilöiden murtumahistorian yhtä hyvin tai paremmin kuin käytössä olleet röntgenmenetelmät. Ensin saapuvan aallon lisäksi väitöstutkimuksessa keskityttiin myös niin sanotun ohjatun taipuma-aallon havaitsemiseen luussa. Kyseinen aalto on erityisen herkkä luukerroksen paksuuden muutoksille, mutta sen amplitudi on heikko pehmytkudoksen, kuten lihasten ja rasvan, pinnalla. Lisäksi aalto on hankalaa erottaa voimakkaista häiriöistä, jotka johtuvat muista pehmytkudoksessa kulkeutuvista aalloista. Mittauksen helpottamiseksi työssä tutkittiin uusia signaalinprosessointimenetelmiä taipuma-aallon automaattiseen nopeudenmääritykseen ja mallinnettiin tietokonesimulaatioiden avulla sarjaanturin käyttöä vaiheistettuna, juuri kyseistä aaltoa vahvistavana lähettimenä. Menetelmät paransivat merkittävästi taipuma-aallon havaittavuutta pehmeän kuorikerroksen läpi, minkä voidaan olettaa helpottavan sen mittaamista käytännön tilanteissa. Koska edellä mainitut aallot ovat herkkiä luun eri ominaisuuksille, samanaikaisesti mitattuna niiden odotetaan parantavan luun ominaisuuksien arviointitarkkuutta ja murtumariskiennusteen luotettavuutta yhden aallon mittaukseen perustuviin menetelmiin nähden. Vantte Kilappa kirjoitti ylioppilaaksi Kotkan Lyseon lukiosta vuonna 2001. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2008, pääaineenaan soveltava fysiikka. Tämän jälkeen hän on toiminut tohtorikoulutettavana ensin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella ja sittemmin fysiikan laitoksella. Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYFL Research Report nro. 11/2014, ISSN: 0075-465X, ISBN: 978-951-39-5864-0 Lisätietoja: Vantte Kilappa, warma@iki.fi, 044 023 0881 viestintäharjoittelija Birgitta Kemppainen, tiedotus@jyu.fi, 040 805 4483

OJANNE POHTII Onko sota sairaalaa terveellisempää? teemoja hallitusohjelmaan En ole mielestäni erityisen bakteerikammoinen, mutta sottaisuus on minulle kauhistus. Olen aina pitänyt vanhoista ajoista kertovista elokuvista ja näytelmistä. Menneiden aikojen näkeminen valkokankaalla tai TV-ruudussa värikkäänä ja elävänä ruokkii mielikuvitustani ja tiedonnälkääni. ja siinäpä se ongelma sitten onkin. Harrastan nimittäin myös kohtuullisessa määrin kirjallisuutta ja historiaa. Niinpä olen valistuneisuudellani vienyt itseltäni ilon elokuvahuveista. Olen ymmärtänyt, että kaikki 1700-luvusta saati aikaisemmalta ajalta kertovat tapahtumat ovat sellaisen maailmanajan tapahtumia, jolloin hygienia ja vessapaperi olivat hyvin kehnolla tolalla. Toki jo Apollon yhteiskoulun mainio historianopettajani Irmi Haahti kertoi värikkäästi siitä, miten Versailesin palatsissa oli vain yksi kylpyhuone, joka sekin vahingossa ilmeisen vähän käytön vuoksi muurattiin umpeen. Niinpä Ranskan suurvallan eliitti peitteli kehonsa pahan hajun hajuvesiin. Tuli luettua sekin, että kuningas Ludvig XIV kakkasi joka aamu hovinsa valittujen nähden jutustellen päkistämisen lomassa mukavia. Hovimarsalkan jalo ja kadehdittu tehtävä oli pyyhkiä kankaan palasella kuninkaallinen pylly kakkantamisen jälkeen. Sotahistoriassa ei juuri kaunistelun aihetta ole nimeksikään, sillä lika, loiset ja srapnellien sirpaleiden ruhjomat sotilaat sotivat ja kuolivat sanoinkuvaamattomassa liassa. Vasta Venäjän-Japanin sota 1905 oli ihmiskunnan käymistä sodista ensimmäinen, missä kuoltiin ensisijaisesti sotavammoihin, luoteihin, sirpaleisiin ja räjähdysaineisiin. Kaikissa sodissa sitä ennen kuoltiin kaikkein eniten tauteihin ja tulehduksiin. Niin että romantiikka on ollut verraten kaukana menneistä ajoista. Ironisesti voisi sanoa, että atomipommikin on suorastaan desinfioiva välinen erilaisia bakteeriperäisiä vaivoja vastaan. Kerralla toki räjähtää monta ihmistä, mutta muutaman vuoden aikainen perinteinen sota sottaisine oloineen tappaa paljon enemmän erilaisten kerrannaisvaikutustensa kautta. Vaikkapa 30-vuotisen sodan sotilashautojen löydökset kertovat nuorista, sairaista ja vaivaisista miehistä. Sen verran toki mieskuntoa usein riitti, että saatiin sodan vaivojen lisäksi levitettyä kuppaa. Nyt sota on kliinistä ja huolellisemmin organisoitua. Aikanaan havaittiin, että ellei sotatoimiin panosteta kunnolla ja sotilaiden terveydestä huolehdita, niin taistelut pitkittyvät, miehiä kuolee turhaan ja tappioita kertyy taloudenkin rintamalla. Niinpä jostakin Ukrainan kriisistäkin huolimatta sodan menetykset rajoittuvat aivan toisella tavalla kuin entisinä aikoina. Harva silloin edes ehti sairastuvalle saakka. Oikeastaan saattaisi olla parempikin tänä päivänä pysytellä sotatoimissa sen sijaan, että hakeutuisi sairastuvalle. Vuosittain Suomessa saa sairaalainfektion noin 40 000 50 000 ihmistä, siis 110 137 päivässä, saa sairaalainfektion ja 700 800 kuolee infektioon. Tämä on siis kaksi potilasta päivää kohden. Ellette usko minua, niin kurkistakaa vaikkapa seuraava linkki: http:// www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ tk.koti?p_artikkeli=dlk01042 Jos Ukrainan sotatoimialueilla kuolee nyt (helmikuussa 2015) noin kymmenen henkilöä päivää kohden, niin suomalainen sairaanhoito alkaa olla keskimittaisen sotilaallisen kriisin tasoa ihmisuhriensa puolesta. Kun päälle laitetaan THL:n selvitys 700 miljoonan ja miljardin välillä liikkuvista vuosimenetyksistä potilasvahinkojen ja haittatapahtumien yhteydessä sekä noin 1500 kuolleen lukumäärästä, niin ollaan jo alueellisen selkkauksen tasolla. Lohdutuksena voinee sanoa, että tuo 1500 kuollutta sisältää jo aikaisemmin mainitut sairaalainfektioihin kuolleet. Muutama sata menehtyy kokonaan muunlaisiin töppäilyihin kuten erehdyksessä annettuihin vääriin lääkkeisiin. En halua kuitenkaan mustata sinänsä loistavaa sairaanhoitojärjestelmäämme, jossa suurin osa potilaista saa asianmukaista ja hyvää hoitoa. Sodassa joku aina selviää, siviilissä ei kukaan - mutta sairaalassa tilanne on siltä väliltä. Yhteiskunnassamme sinällään on erilaisten saneerausten ja murrosten johdosta vallalla trendi, että osa kansalaisista syö ja ryyppää itsensä hautaan. Toki raittiita ja terveyttä vaalivia on enemmän kuin koskaan, mutta niin on näitä toistakin tietä hoippuvia. Puhutaan yhteiskunnan jakautumisesta ja kovenemisesta, jota kaikki eivät sitten kestä. Alan vilpittömästi jakaa professori Kari Suomalaisen näkemyksen siitä, että ellei oteta huomioon äkillisiä kuolemantapauksia ja haavoittumisia, niin sota on hyvin terveellistä. Ihmisten vastustuskyky kohenee jatkuvassa valmiustilassa, kaikki on organisoitua ja säännöllistä. 13

Suomen lehti Joukkosidontapaikat ja sotilassairaalat varustetaan kaikkein ensimmäiseksi, jotta sotilaat saadaan tehokkaasti, laadukkaasti ja nopeasti taas tolpilleen ja pikkuasioista ei edes jupista. Yhteiskunta siirtyy säännöstelyyn ja ylensyöminen vähenee. Talous on sotatilassa ja toimii suunnitelmatalouden ehdoilla; löysät pudotetaan pois ja vallitsee vakaus. Sotatoimet edellyttävät työikäisten osallistumista niihin pyrintöihin, joten työvoimapulasta johtuen ei työttömyyttä taikka syrjäytymistä olisi. Luonnollisesti suuri tekijä ja kysymysmerkki tässä tilanteessa on maamme ikääntyvä väestö. vanhuksia on paljon ja heidän asemansa epävarma. laitospaikkoja ei ole ja kotonakaan ei aina ole huoltajaa ja hoivaajaa. Tässä tukeudun valtakunnansyyttäjä emerita Ritva Santavuoren aikaisempaan ideaan: Pannaan vanhukset vankilaan. Siellä on ilmainen terveydenhoito, kolme ateriaa päivässä ja tunti ulkoilua päivässä. Tätä ei kaikilla vanhuksilla tänään olekaan, joten ideaa kannattaa vakavasti harkita. Tästä kaikesta esittämästäni johtuen, hyvät lukijat, päättelen Suomen sotekehityksen ja kansanterveyden tilanteen tarvitsevan tervehdyttävää sotaa toipuakseen. Vanhukset voidaan lisäksi laittaa vankilaan, missä he kaikkien etuisuuksien lisäksi ovat suojassa mahdollisilta sirpaleilta. Myöskään syrjäytyneet ja päihteisiin rahaa kinuavat sukulaiset eivät pääsisi heitä vankilaan ahdistelemaan, koska olisivat kotiarestissa jalkapantoineen. Näin vaalien alla jokainen kansanedustajaehdokas saa vapaasti ottaa käyttöönsä ja tarvittaessa kopioida seuraavaan hallitusohjelmaan. Lähde olisi toki kohteliasta mainita. SUOMEN POTILASLIITON jäsenetu 2015 2014 SUOMEN POTILASLIITON jäsenetu 2014 Tallink Silja ja Club One tarjoavat Sinulle mahdollisuuden liittyä Club One -jäseneksi veloituksetta, suoraan kanta-asiakasohjelmamme keskimmäiselle Silver-tasolle. Silver-tason etuihin kuuluu mm. jopa 20 % perusalennus tietyistä normaalihintaisista tuotteistamme. Lisätiedot Tallink Silja ohjelmasta ja Club One ja kaikista tarjoavat kanta-asiakkuuden Sinulle mahdollisuuden eduista liittyä osoitteessa Club One www.clubone.. -jäseneksi veloituksetta, suoraan kanta-asiakasohjelmamme keskimmäiselle Silver-tasolle. Silver-tason etuihin kuuluu mm. jopa 20 % perusalennus tietyistä normaalihintaisista tuotteistamme. Liity nyt Club One -asiakkaaksi osoitteessa www.clubone. /erikoisliittyminen Lisätiedot ohjelmasta ja kaikista kanta-asiakkuuden eduista osoitteessa www.clubone.. Liittyminen tapahtuu oman liittosi sopimusetunumerolla. Mikäli olet jo Club One -jäsen, nykyinen kantaasiakasnumerosi nyt Club One pysyy -asiakkaaksi voimassa. Jos osoitteessa olet Bronze-tason www.clubone. /erikoisliittyminen asiakas, siirrämme sinut Silver-tasolle. Ilmoitathan Liity kuitenkin Club One -kanta-asiakasnumerosi, maininnan jäsenyydestäsi ja sopimusetunumeron Liittyminen sähköpostitse tapahtuu osoitteeseen oman liittosi erikoisliittymiset@tallinksilja.com, sopimusetunumerolla. Mikäli näin olet rekisteröimme jo Club One -jäsen, Sinut nykyinen kantaasiakasnumerosi sopimusetuasiakkaaksi pysyy voimassa. ja postitamme Jos olet tarvittaessa Bronze-tason Silver-tason asiakas, kortin. siirrämme Huomioithan, sinut Silver-tasolle. että etu on Ilmoitathan kuitenkin henkilökohtainen Club One ja -kanta-asiakasnumerosi, kertaluonteinen. Silver-taso maininnan on voimassa jäsenyydestäsi 12 kk, lisätietoa ja sopimusetunumeron tasomääritelmistä www.clubone.. sähköpostitse osoitteeseen erikoisliittymiset@tallinksilja.com, näin rekisteröimme Sinut sopimusetuasiakkaaksi ja postitamme tarvittaessa Silver-tason kortin. Huomioithan, että etu on Käytä henkilökohtainen liittyessäsi liittosi ja kertaluonteinen. sopimusetunumeroa: Silver-taso 4984 on voimassa 12 kk, lisätietoa tasomääritelmistä www.clubone.. Tallink Matkojen Silja hintatiedot Line Club ja One varaukset: Suomen Puh. Potilasliiton 0600 152 jäsenedut 68, v. 2015 koskevat myös Potilasliiton jäsenyhdistysten Käytä jäseniä. ma-pe liittyessäsi 8-21, la 9-18, liittosi su sopimusetunumeroa: 10-18(1,74 /vastattu 4984 puhelu + aina pvm/mpm). www.clubone. Matkojen hintatiedot ja varaukset: Puh. 0600 152 68, ma-pe 8-21, la 9-18, su 10-18(1,74 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm). Oikeudet muutoksiin pidätetään. www.clubone. Oikeudet muutoksiin pidätetään. 14

LUKIJOILTA JA POTILAILTA Inka Svahn Suomen Potilasliitto ry:n hallituksen jäsen Toimeentulotukiasiakkaan oikeudet sairaanhoitoon Rikkaalla on vara sairastaa, mutta miten käy henkilön, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea elääkseen? Monet kertovat hakemisen jo olevan sen verran hankalaa että hakematta jää. Yritetään kaikin tavoin vaan selvitä erilaisten järjestöjen avulla. Toimeentulotuessa huomioidaan menoina perusasiat: Vuokra, vesi, sähkö, kotivaakutus, perustoimeentulo sen mukaan asuuko yksin vai perheenä. Monia on kummastuttanut se, että erillään asuvana työttömät puolisot, joilla on lapsia, saavat enemmän tukea, kuin yhdessä asuessaan. Lisäksi huomioidaan terveydenhoitomenot julkisella puolella. Myös hammashoito ja silmälasit kuuluvat näihin menoihin. Sosiaaliasiakkaan oikeuksista ei juurikaan tiedoteta vaan asiakkaan kuuluu itse ottaa selvää, mitä voi hakea ja miten omalla kohdalla tuki muodostuu. Asiakkaat voivat kääntyä myös sosiaaliasiamiehen puoleen ongelmatilanteissa. Sairaalassa ollessaan voi potilas pyytää paikalle sosiaalityöntekijän, joka jo siellä voi selvittää asiakkaan oikeutta maksusitoumukseen kulujen kattamiseksi. Lainaa ei kannata sosiaaliasiakkaan ottaa, edes ystävältä, sillä se katsotaan aina käytettävissä olevaksi tuloksi ja pienentää toimeentulotukea. Ensisijaisesti kannattaa aina tehdä toimeentulotukihakemus. Niiden käsittelyyn on säädetty laki ajasta, jonka käsittely saa kestää. Jos päätös ei miellytä, siitä pitää valittaa. Tosin valituskierre taas vie aikaa ja monet asiakkaat kertovatkin näin käyvän usein. Ensin tulee kielteinen päätös ja sitten myöhemmin myönteinen! Arvellaan tämän olevan maan tapa, jotta asiakkaat väsyisivät hakemaan oikeuksiaan. Lisäksi ihmetystä on herättänyt seikka, etteivät sosiaalivirkailijat kuulema hyväksy pankin tiliotteissa näkyviä maksutapahtumia, vaan vaativat kuitit. Tämä tuntuu vallan väärinkäytöltä ja työllistää muitakin tahoja tarpeettomasti. Eräs yksinhuoltaja kertoi joutuneensa tilaamaan alkuperäisen laskun sähköyhtiöltä joka myös maksatti lähetyksestä 5.90 e. Tätä ei tietenkään huomioitu menona ja hän kertoi että siinä meni viikon maitorahat! Mieshenkilö taas kertoo joka kuukausi soittavansa taloyhtiöön, josta hänelle laitetaan tosite vuokran omavastuuosuuden maksusta. Tulee turhaa puhelinlaskua. Taloyhtiö ei vielä ole laskuttanut henkilöä tästä palvelusta, mutta ihmetellyt samoin sosiaaliviranomaisten toimintaa asiassa. Henkilön on pitänyt ilmoittaa siis taloyhtiöön mihin hän tositteen haluaa ja näin ollen myös taloyhtiö tietää hänen saavan vuokranmaksuun toimeentulotukea! Tämä on hänestä ollut noloa. Mutta pakko mikä pakko, vaikka se summa näkyy joka kuukausi tiliotteessa myös. Eräs rouva kertoi saaneensa sairaspäivärahaa puolelta vuodelta ja joutuneensa hakemaan sitten toimeentulotukea myös. Sosiaalivirasto oli myöhemmin perinyt toimeentulotuet takaisin seuraavista sairaspäivärahoista ja henkilö jäi ilman rahaa. Taas valittamaan! Ja vaikka hän sai päätöksen, jossa lukee että enää ei peritä niin yllätys yllätys, niin kävi vielä seuraavallakin kerralla. Kelalla oli kerrottu, ettei heille ollut tullut tuota uutta päätöstä vaan he noudattavat aiempaa päätöstä. Henkilö on valituskierteessä ja väsynyt, kertoo sairastuvan koko ajan lisää. Kun näitä kuuntelee, on helppo ymmärtää kansalaisia, jotka eivät halua olla missään tekemisissä sosiaaliviranomaisten kanssa. Samaan aikaan huomautellaan tämän tästä miten kansalaiset käyttävät sosiaaliturvaa väärin! Ihmetellä täytyy miten se voi edes onnistua? Toimeentulotukiasiakaskin sairastaa, mutta harvalla on vara lääkkeisiin. Kostautuuko byrokratia myöhemmin lisääntyvänä sairastuvuutena, jota hoidetaan sitten erikoissairaanhoidoissa akuutteina tapauksina? Mitä se maksaa? Meillä keskustellaan kovasti nyt ns. paperittomien oikeudesta saada hoitoa. Olisiko nyt korkea aika saada ensinsijaisesti oman maan kansalaisten hoito kuntoon? Niin toimeentulotukiasiakkaiden kuin työtä tekevienkin. Jotain on pahasti pielessä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa saadakseen jotain, joka on kirjattu lakiin, pitää olla kuin taistelutantereella. Pärjätäkseen sairaalla pitää olla terveen voimat! 15

Suomen lehti Terttu Toivio sairaanhoitaja, Suomen Potilasliitto ry:n hallituksen jäsen Lääkäreille taskuihin toimivat puhelimet Kun viimeaikoina olen lukuisilta henkilöiltä saannut kuulla, ettei lääkäreihin, ei edes lääkäriin, jonka potilaana on useamminkin ollut, saa työajan ulkopuolella puhelinyhteyttä - puhumattakaan katastrofeista kellonajasta riippumatta. Kerron tässä parista tapauksesta, joissa potilas pelastui lääkärin aina avoimen puhelinyhteyden ansiosta. Kirurgi oli kesälomalla omakotitalonsa rakennuspuuhissa sairaalan lähistöllä. Muurauslaasti pyöri betonimyllyssä, kun asuntovaunuun asennettu puhelin pärähti, kirurgi juoksi vastaamaan ja heti perään työhaalareissaan polkupyörällä lähti ajamaan läheiseen keskussairaalaan. Palattuaan tunnin kuluttua takaisin, hän tontille jääneelle muurarille kertoi hätääntyneen leikkaussalihoitajan huutaneen puhelimeen: Tule äkkiä! Potilas jäänyt kaatuneen traktorin alle. Paksu rautaputki tunkeutunut oikeasta kyljestä vartalon läpi! Vilkaistuaan leikkaussaliin ja nähtyään viiden kirurgin kädet avatussa vatsaontelossa ja kaikkialta käsien välistä valuvan verivirran ja sairaanhoitajan juoksujalkaa kantavan sangollista veripusseja, hän, käsiä pestessään, pohti miten massiivi verenvuoto on pysäytettävissä, ja välitti hoitajalle pesu- ym. ohjeet. Ki- 16 rurgi pysäytti vuodon rintaontelon kautta pihdittämällä aortan ja alaonttolaskimon. Vuodon loputtua havaitsi alaonttolaskimossa pitkän repeämän ja munuaisvaltimon repeämän aortasta. Kummatkin repeämät suljettiin. Onneksi muita elinvammoja ei todettu, paitsi oikean munuaisen perusteellinen hajoaminen. 20 vuotta myöhemmin eräs 70-vuotias kirurgin potilas kertoi pojastaan, joka oli jäänyt kaatuvan avotraktorin alle. Kysymykseen, miten poika nyt voi, äiti kertoi tilan siirtyneen sukupolvenvaihdoksessa pojalle, perheessään kaksi reipasta, nyt yli 15 vuotiasta lasta. Oli maanantai-ilta normaalin työpäivän jälkeen, vilkas viikonlopun takapäivystys oli hoidettu, kun puhelin soi. Sairaalaan oli tuotu pikkutyttö, jolta pikkusormi oli irronnut. Koska kirurgi oli ainoa replantaatioon kykenevä, kiirehti hän sairaalaan. Pikkuruisen sormen liittäminen kesti liki kymmenen tuntia. Ja hän ehti sopivasti aamulla muiden mukana suorittamaan päivän listaoperaatiot! Hiljakkoin tapasin henkilön, joka moninaisten, harvinaiseen sairauteensa liittyvien vaivojensa vuoksi tarvitsee kiireellistä sairaalahoitoa. Jälleen epäily vakavasta tilanteesta kiidätti hänet illalla sairaalaan ja välittömään kuvaukseen. Puhelimella yritettiin saada osaavaa lääkäriä paikalle, mutta puhelimensa ei vastannut. Potilas odotti tuskissaan. Vasta seuraavana päivänä useamman öisen yrityksen jälkeen saatiin paikalle erityislaitteen käyttöön kykenevä lääkäri. Potilas kuvattiin, ja samantien ambulanssilla kaasu pohjassa yliopistolliseen sairaalaan kiireelliseen operaatioon! Viimetingassa! Potilaalla oli todella onni myötä, sillä muutama minuutti viivästystä ja potilas olisi menehtynyt! Tämäkin kriittinen tapaus olisi helposti vältetty yksinkertaisesti sillä, että lääkäri, erityislaitteen ainoana osaavana käyttäjänä, pitäisi puhelimensa toiminnassa myös sairaala-alueelta poistuessaan. Samoin kuin näille - vain parina poimintona varsin laajasta tapausmäärästä - edellä kerrotuille kriittisille tilanteille olisi voinut käydä onnettomasti. Ja käykin, ellei löydy pitkälle koulutettuja, osaavia, vastuullisia lääkäreitä, toimiva kännykkä taskussa vuoden kaikkina päivinä ja öinä, ja riippumatta siitä, ovatko vai ei merkittyinä ns. takapäivystäjiksi. Lääkärien klinikkakoulutuksessa tulisi jo kandidaateille iskostaa, että vastuullisen lääkärin tulee kaikkina vuorokaudenaikoina olla saatavana yksittäisiin tai suuriin katastroofeihin.

Maarit Uusiheimala-Komulainen Kotka Sopiiko sairaalalle, että kuolinilmoituksessa lukee vainajan kuolleen hoitovirheeseen? Kotkan seudulla ilmestyvässä kaupunkilehti Ankkurissa ollut kuolinilmoituksen muistovärssy ylitti uutiskynnyksen Ylen nettiuutisissa ainakin. Muistovärssyn perusteella ei jää epäselväksi, että potilas on kuollut hoitovirheeseen tai hoitamatta jättämiseen. Sen lisäksi, että värssyssä kerrotaan, että potilas on hoidettu hengiltä, siinä kiitetään kuitenkin kauniisti henkilökunnan osaavaa vähemmistöä. Sairaalasta otettiin välittömästi yhteyttä lehteen ja kaupunkilehti julkaisi julkisen anteeksipyynnön liittyen lehdessä julkaistuun kuolinilmoitukseen. Totuuspohjaa muistovärssyn väitteellä ei varmasti ole toteaa sairaalan toimitusjohtaja. Mistä toimitusjohtaja tämän tietää? Onko vakavien vaaratapahtumien tutkinta jo suoritettu? Vai onko menetelmä käytössä lainkaan? Hoitovirheisiin kuolee pöyristyttävä määrä ihmisiä, myös Kotkassa. Kymenlaakson hoitovirhevertaistukiryhmästä katseltuna ainoa suhtautumistapa näyttää olevan näiden asioiden ja yleensäkin potilaan kohdalle osuvien törkeyksien kieltäminen. Oli sitten kysymys hoitovirheistä, ala-arvoisesta kohtelusta tai potilastietojen urkinnasta. Julkisuusku- vasta yritetään pitää kiinni epätoivoisesti, valheidenkin voimalla. Kunpa se tarmon määrä mikä menee peittelyyn, käytettäisi ennaltaehkäisyyn. Olisin mieluusti lukenut toimitusjohtajan vastanneen: Kun sairaalassa oleva potilas menehtyy, esitetään kysymys: Oliko tämä odotettavissa? Jos vastaus on kielteinen, käydään tapahtumaketju läpi. Miksi? Miksi? Eli syy selvitetään, jotta vastaavat tilanteet vähentyisivät. Vastaavanlainen muistokirjoitus olisi voinut olla jonkin aikaa sitten toisessakin kuolinilmoituksessa. Potilas oli onnistuneessa sydänleikkauksessa Meilahdessa, josta hänet siirrettiin keskussairaalaan jatkohoitoon toipumaan ennen kotiutusta. Saatesanat Helsingistä olivat: Leikkaus on onnistunut hyvin ja potilas on hyväkuntoinen. Jos ongelmia kuitenkin ilmenee, on otettava yhteys Meilahteen. Tilastot kertovat, että Suomessa leikkauspöydälle ei kuolla ja kaikki olikin kunnossa tähän asti - tässäkin tapauksessa. Päivien kuluessa omaiset kuitenkin näkivät potilaan kunnon huononevan keskussairaalassa. Eräs lääkäri ei vaivaantunut paikalle, omaisen pyynnöstä huolimatta ja toisella kertaa vastasi: Mitä tässä on keskusteltavaa? Ongelmien lisääntyessä, joku hoitaja vastasi toimistossa istuen: Se (vaikeat hengitysongelmat) kuuluu asiaan. Helsinkiin ei otettu yhteyttä. Tutkimuksia kuitenkin tehtiin ja vihdoin selvisi, että potilas oli kuivunut. Hänet siirrettiin sairaalan toiselle osastolle, jossa omaisia kehotettiin tekemään valitus hoitamatta jättämisestä. Siellä kuunneltiin omaisten havaintoja, mutta siirto tapahtui liian myöhään - rouva kuoli. Tämä ei ole enää vahinko, tämä on törkeää huolimattomuutta ja laiminlyöntiä. Tässäkin muistovärssyssä olisi voinut lukea: Kaunis kiitos osaavalle vähemmistölle. Rahaa on todella kornia ottaa esiin asian yhteydessä - omaisten tuskaa ei mikään korvaa, mutta mitähän mahtaakaan maksaa avosydänleikkaus jatkohoitoineen veronmaksajille? Kymmeniä tuhansia. Silti jatkohoitoja on varaa sössiä. Mitä maksaa potilaan tai omaisten kuunteleminen? Tuomatta esiin taloudellisia tappioita, muutosta näihin asioihin tuskin tulee, jos sittenkään. Koulutettu ja osaava henkilökunta tietää, milloin potilasta on nesteytettävä. Missä sitten vika? 17

Suomen lehti Asiointi Itä-Helsinkiläisellä terveysasemalla, takaisinsoittopalvelu ja se Ringo Tommi Tampio Helsingin käräjäoikeuden lautamies Itä-Helsingin terveysasemilla on soittoaika klo 8 16. Siellä ollaan siirrytty modernisti sellaiseen pimputtavaan musiikkiin jota joutuu poikkeuksetta kuuntelemaan ennenkuin kuulee miesäänen sanovan seuraavaa: Olette soittanut tällejatolle terveysasemalle. Mikäli haluatte kuulla tiedotteet suomeksi, painakaa yksi. Om ni vill lyssna till informationen på svenska, välj två. Meillä on käytössämme takaisinsoittopalvelu. Mikäli asianne koskee ajan peruutusta valitkaa 5. Kiireellisissä asioissa valitkaa 6. Muissa asioissa odottakaa hetki, puhelunne yhdistetään hoitajalle. Nyt kun sillä puhelimellaan on näppäränä ihmisenä valinnut numeron 5 tai 6, niin kuulee seuraavaa: Kaikki hoitajamme ovat varattuja. Mikäli haluatte että soitamme teille takaisin, näppäilkää puhelinnumeronne suuntanumeroineen. Esimerkiksi 0 9 1 2 3 4 5 6 7 tai 0 4 0 1 2 3 4 5 6. Ja painakaa lopuksi ruutunäppäintä. Sen jälkeen odottakaa lisäohjeita ja vahvistusta. Tämän jälkeen geriatrinen mummeli, joka on jotenkin luovinut tärisevillä nakkisormillaan sillä lastenlasten juuri joulun alla hankkimalla Lumia 520:lla itsensä tähän pisteeseen kuulee: Numeronne on 0 4 0 1 2 3 4 5 6 7. Mikäli numeronne oli oikein, jääkää odottamaan vahvistusta. Mikäli haluatte syöttää numeronne uudelleen. Valitkaa numero 2. - Soittopyyntönne on tallentunut järjestelmämme, soitamme teille mahdollisimman pian. Mummeli ajattelee mielessään: Haard rock ja Hallelujah!!! We have a connection! Toimitus kesti tosin sen Apollo-projektin ajan verran, mutta se kannatti ja nyt heti alkaa tapahtua! Se mahdollisimman pian on Itä-Helsingissä tietenkin hieman samanlainen käsite kuin savolaisella talonmiehellä tai venäläisellä traktorikuskilla. Joskus harvoin se on niin pikaista kuin 50 minuuttia ja joskus kuten ystävälläni kerran - se oli 4 tuntia, eli hän oli saanut puhelun peräti kello 12 päivällä. Koska ystäväni vaiva oli mennyt lopulta ohi ja hän oli jo sittenkin päässyt töihin niin hän ei edes kuullut soittoa työssä kättämältään ruohonleikkurin moottorinpärinältä. Lääkäri oli merkannut ikuisiin kirjoihin ja kansiin että: Soittaja ei vatsa. Entä se kontulalainen mummo joka on juuri puhaltanut ne 84-kynttilää syntymäpäiväkakustaan tai se vuosaarelainen 70-vuotias pappa jonka on suihkussa juuri kun puhelin soi ja korvakuuloke on tipahtanut suihkun lattiakaivon kannen säleikköihin ei vatsa, niin kohtalo on tyly. Marevanit, nitrot ja muut lääkkeet, sekä niksit vaivoihin saa odottaa seuraavaan arkipäivään klo 8.00. Kahdeksan reikä reikä. 18

Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistykset ja toimintaryhmät De Sjukas Väl rf Ordf. Inger Östergård 050 555 7780 inger.ostergard@gmail.com Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki toimisto 09 711050 tukipuhelin 040 828 0000 toimisto.ersy@kolumbus.fi www.psa.fi Pj. Paavo Koistinen 0400 682 337 paavo.koistinen@elisanet.fi Exitus ry Pj. Jaakko Ojanne 041 461 6886 jaakko.ojanne@welho.com www.exitus.fi Suomen Amyloidoosiyhdistys ry samy@suomenamyloidoosiyhdistys.fi www.suomenamyloidoosiyhdistys.fi puh. 045 877 4411 (tiistaisin klo 18-20) Pj. Matti Haimi 0400 329664 Suomen Sähköyliherkät ry PL 1040, 04431 Järvenpää 09 2796 3680 Pj. Erja Tamminen erja.tamminen@jippii.fi www.suomensyh.fi Trasek ry PL 202, 00531 Helsinki, puh. 041-546 1565 www.trasek.net Pj. Antti Karanki, puheenjohtaja@trasek.net, Immuunipuutospotilaiden yhdistys ry www.imppu.fi Pj. Jari Kervinen 045 855 2534 (ke, to klo 16-20) puheenjohtaja@imppu.fi REDY ry Pj. Jenni Arteli 045 341 8691 jenni.arteli@gmail.com www.redy.inf Suomen Inkon ry Pj. Kyllikki Koistinen 050 592 3610 kyllikki.koistinen@elisanet.fi www.suomeninkon.fi Suomen Potilasliitto ry:n valiokunnat Johtoryhmä: Paavo Koistinen (puh.joht.), Jaakko Ojanne, Inger Östergård Potilasasiainvaliokunta: Paavo Koistinen (puh.joht.), Inka Svahn, Inger Östergård Viestintävaliokunta: Paavo Koistinen (puh.joht.), Jaakko Ojanne 19

Suomen lehti Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY on potilasjärjestö, joka toimii vapaaehtoisvoimin. Jäsenistöön kuuluu eturauhassyöpää sairastavia, heidän lähimmäisiään sekä sairastumisriskissä olevia. www.psa.fi Tukipuhelin 040 828 0000 TUKEA JA TIETOA Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen ja siihen voi soittaa 24 h vuorokaudessa. Vertaistuki- ja pienryhmätoiminta Vertaistukiryhmiin ovat kaikki tervetulleita riippumatta asuinpaikasta ja niihin on vapaa pääsy. Helsinki Töölön palvelukeskuksen kerhohuone, osoitteessa Töölönkatu 33, tiistaisin parittomilla viikoilla klo 16.30. Ovet sulkeutuu klo 17.00 Kustaankartanon Kustaankammari, osoitteessa Oltermannintie 32, A-talo, joka toinen viikko torstai, parillisina viikkoina klo 17.00 Espoo ERSY:n tiloissa, EJY:n Yhteisötalossa Tapiolassa, Kauppamiehentie 6, 2. krs (Apteekkitalon yläkerta) joka toinen torstai parillisina viikkoina, klo 17.30 Naisten ryhmä kokoontuu tiistaisin parittomilla viikoilla, klo 16.30 Töölön palvelukeskuksen kerhohuoneessa, osoitteessa Töölönkatu 33. PSA-näytteenotto Maanantaisin parillisilla viikoilla ilman ajanvarausta tai lähetettä, klo 15.30 17.30 välisenä aikana, osoitteessa Helsinginkatu 14 A 1 Helsinki, voit otattaa verikokeen, jolla selvitetään PSA-arvosi. Paikalla on myös vertaistukea. Maksuttomat kuntoutuskurssit Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Meri-Karinan palvelukeskuksessa Turun Hirvensalossa toteutetaan läpi vuoden syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kuntoutuskursseja. Täytä Kelan kuntoutushakemus, liitä mukaan lääkärin B1-lausunnon kopio ja sairaskertomus ja lähetä hakemus Kelaan. Virkistystoiminta Virkistystoimikunta järjestää yhteistä toimintaa kulttuurin, liikunnan, näyttely- ja kylpylämatkojen sekä muun mukavan yhteistoiminnan muodossa. Kaikista ryhmistä ja tilaisuuksista saat lisätietoa toimistolta. Lisätietoja: Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki Puh. 09 711 050 Toimisto on avoinna Ma 10.00 17.30 Ti 09.00 16.30 Ke 10.00 17.30 To 09.00 16.30 Pe 09.00 16.30 Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen ja siihen voi soittaa 24 h sähköposti: toimisto.ersy@kolumbus.fi www.psa.fi Huomioithan sen, että mikäli jäsenmaksuasi ei ole maksettu v. 2015, Suomen Potilaslehden tulo lakkaa. 20