LAUSUNTO 1 (5) Eduskunnan sivistysvaliokunta SiV@eduskunta.fi Viite: Lausuntopyyntö Selonteko liikuntapolitiikasta (sivistysvaliokunta) VNS 6/2018 vp SELONTEKO LIIKUNTAPOLITIIKASTA (SIVISTYSVALIOKUNTA) Sivistysvaliokunta käsittelee muun muassa kasvatusta, koulutusta, tiedettä, taidetta, yleistä kulttuuritoimintaa, urheilua, nuorisotyötä, tekijänoikeutta ja opintotukea koskevia asioita. Työterveyslaitoksen näkökulma liikuntapolitiikkaan lähteen työikäisten liikunnasta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle, yhteiskunnan hyvinvoinnille, yksilön terveydelle, tuottavuudelle ja yleisesti kansantaloudelle. Näemme, että työikäisten liikuntaan ei olla kiinnitetty tarpeeksi huomiota, tehty toimenpiteitä tai toimenpidesuunnitelmia ja osoitettu riittävästi taloudellista tukea. Kuitenkin työikäiset ovat ryhmä, joka on altis liikunnan vähenemiseen, loppumiseen, inaktiivisuuteen ja sairastavuuden lisääntymiseen ja he toimivat yhteiskunnan tukirankana. On selvää, että työikäisten liikunnan juuret ovat lapsuudessa. Lapsuudessa opitut tavat liikkua kantavat usein aikuisuudessakin liikunnallisena elämäntapana. Siksi lapsuus ja nuoruusajan liikunnalla on merkitystä myös aikuisuudessa. Toisaalta aikuisena harrastetulla liikunnalla on merkitystä ikääntyneiden toimintakykyyn ja työuraan ja sen kestoon. Liikunta voidaan nähdä elinikäisenä polkuna vaikutuksineen ihmisen toimintakykyyn ja hyvinvointiin ja sitä kautta työkykyyn, eläkeikään ja eliniän pituuteen. Liikunnan vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn ovat kiistattomat. Liikunnalla voidaan parantaa fyysistä suorituskykyisyyttä, kykyä palautua, parantaa mielialaa ja vireystilaa, hallita stressiä, parantaa keskittymistä, unta ja siten unen palauttavaa vaikutusta ja hoitaa myös oireita ja sairauksia kuten masennusta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, sokeritautia ja sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia. Kaikilla näillä asioilla on huomattava positiivinen vaikutus työikäisiin ja työikäisten kuntoon ja sitä kautta työn tuottavuuteen. Välillisesti liikunnan hyvät vaikutukset kansantaloudellisesti voivat olla suuretkin. Sen avulla voidaan ehkäistä sairauslomia, nopeuttaa kuntoutumista eli lyhentää työstä poissaoloa ja lisätä tuottavuutta. Fyysisesti hyväkuntoiset ihmiset ovat keskimäärin tuottavampia työntekijöitä sekä toimistotyyppisissä töissä että fyysisesti raskaissa töissä. Vaikka työn murros on tapahtunut ja tapahtumassa ja työnkuvat muuttuvat, toiset työtehtävät häviävät uusien tullessa tilalle, voidaan kuitenkin ennustaa, että fyysisesti rasittavat työtehtävät eivät tule häviämään työelämästä. 2000-luvun aikana runsas kolmannes palkansaajista on pitänyt edelleen työtään fyysisesti raskaana. STM:n työsuojeluvalvonnan toimintaympäristön analyysin (2020-2023) mukaan, ei tähän näy suurta
2 (5) muutostrendiä. Esimerkiksi hoivatyön määrä todennäköisesti lisääntyy väestön ikääntyessä. Fyysisesti raskasta työtä tekevillä on enemmän pitkiä sairauslomia (>3vk) kuin kevyttä työtä tekevillä ja heillä on suurempi riski työkyvyttömyyteen, erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi. Fyysisen kunnon ylläpidon merkitys tällaisissa töissä on siten erityisen merkittävä. Edelleenkään ei työelämässä noudateta läheskään kattavasti suosituksia siitä, että työntekijän työn fyysinen rasittavuus ei saisi ylittää 50 % tasoa työntekijän maksimaaliseen suorituskykyyn nähden ja heikosti tauotetussa työssä suositus on 33 %. Myöskään työn yksilöllistä kuormittavuutta ei joko kyetä arvioimaan tai käytännössä kattavasti arvioida (lakisääteinen velvoite). Huonossa hallinnassa nämä asiat johtavat pitkällä aikavälillä sairastavuuden lisääntymiseen. Tällä hetkellä omaa työkykyään suhteessa työn fyysisiin vaatimuksiin pitää huonona tai kohtalaisena reilu 10 % kaikista palkansaajista ja työntekijöistä reilu viidennes (22%). Tietoyössä kyse on nimenomaan henkisestä kuormittavuudesta, jota myös pitäisi arvioida. Lyhyelläkin aikavälillä lisääntyneet mielenterveyshäiriöt ja niiden vuoksi ilmenevät sairauslomat ja eläköityminen (viite: kelan tilasto) ovat huolestuttava ilmiö, johon myös fyysisellä kunnolla ja liikunnalla on positiivinen vaikutus. Toki tiedämme, että toisessa ääripäässä (runsas kuntoliikunta, urheilu) liikunta voi myös tuottaa tai olla lisäämässä mielen sairastavuutta. Siksi liikunnasta puhuttaessa olisi pureuduttava myös syvemmälle liikunnan laatuun, määrään, ja ajoitukseen ja suhteuttaa sitä yksilön muuhun elämään sitä tukevalla tavalla. Tässä tarvitaan ehdottomasti enemmän liikunnan alan ammattilaisten osaamista sekä (työ)terveydenhuollossa, työpaikolla, kunnissa että lasten-, nuorten ja ikääntyneiden parissa. Liikunta eri ikäryhmillä ja eri elämänvaiheissa vaatii erilaista lähestymistä, jotta se on hyödyksi ja toteutuskelpoista. Lisäksi pitäisi pureutua liikkumisen vastakohtaan inaktiivisuuteen eli paikallanoloon ja sen vaikutuksiin ja vähentämiseen. Runsaalla paikallaanololla, jota työelämän uudistuminen sekä vapaa-ajanviettotapojen muutos ovat lisänneet viimeisinä vuosikymmeninä, on itsenäinen negatiivinen vaikutus terveyteen, ja hyvinvointiin ja mahdollisesti myös työn tuottavuuteen. Kun työssään istuu paljon, on usein myös vapaa-aikakin liikunnallisesti passiivista. Tuhannesta suomalaisesta aikuisesta (20-69 v) yli 40 % ilmoitti tekevänsä pääasiassa istumatyötä. He istuivat keskimäärin lähes 9 tuntia valveillaoloajastaan. Laajoissa tutkimuksissa on myös havaittu, että paljon istuvista aikuisista (55-70 % valveillaoloajasta) noin puolet istuu yhtäjaksoisesti yli neljä tuntia. Vapaa-ajalla tapahtuva liikunta ei riitä kumoamaan runsaan istumisen negatiivisia terveysvaikutuksia. Pitkäkestoinen istuminen on itsenäisesti yhteydessä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 sokeritautiin, metaboliseen oireyhtymään, ylipainoon ja lihavuuteen sekä lisääntyneeseen ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Kansainvälisen väestötutkimuksen mukaan terveyden kannalta liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamat suorat kustannukset muodostavat teollisuusmaissa 0,3-4,6 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Lisäksi epäsuorat kustannukset, kuten sairauslomat aiheuttavat tuottavuuden heikkenemistä. Työpaikalla vietetään arkisin lähes puolet hereillä oloajasta, minkä vuoksi erityisesti työympäristöön tarvitaan erilaisia keinoja vähentää istumista ja lisätä fyysistä aktiivisuutta. Aktivoivien toimintatapojen lisäämisen vaikuttavuuden ja työyhteisön arkeen juurtumisen edesauttamiseksi organisaatioissa tulisi suunnitella istumisen vähentäminen ja liikkumisen lisääminen osaksi työpaikkojen olemassa olevia rakenteita ja toimintaa: esimerkiksi inkatiivisuuden vähentäminen työterveyshuollon ja
3 (5) työsuojelun toimintana (erityisesti työpaikkakäynnit ja terveystarkastukset sekä riskinarviointi). Työntekijän vastuu omasta hyvinvoinnistaan on merkittävä. Poliittisilla toimilla, yhteiskunnallisilla arvoilla, viestinnällä ja trendeillä ja oikealla valtakunnallisella, kunnallisella ja työpaikkakohtaisella päätöksenteolla voidaan luoda edellytyksiä työikäisten liikuntaharrastuksen lisääntymiseen ja ns. arkiliikunnan ylläpitoon ja lisäämiseen. Elintavoilla, mukaan lukien liikunnan harrastaminen, on todettu kaikilla aloilla olevan yhteys yli 9 päivän sairauspoissaoloihin. Äskettäin julkaistussa laajassa tutkimuksessa, joka sisälsi myös suomalaista aineistoa, on arvioitu, että jopa 15-31% sairauspoissaoloista yleisimmistä syistä voidaan ajatella johtuvan epäterveellisistä elintavoista ja erityisesti lihavuudesta. Interventioiden vaikuttavuudesta kaivataan kuitenkin näyttöä ja siihen voitaisiin Suomessakin kiinnittää erityistä huomiota. Viittaamme Työterveyslaitoksen vastaavaan lausuntoon tulevaisuusvaliokunnalle, jossa erityisesti käsittelyssä olivat seuraavat teemat: liikkuminen osana arkea (kaupungissa, luonnossa, työmatkoilla, vapaa-ajalla), liikkumisen edistäminen eri elämänvaiheissa tai tietyissä elämänvaiheissa, työelämän murros, elintapojen muutos, eriarvoisuuden kasvu, ilmastonmuutos ja/tai digitalisaatio. Tämä lausunto täydentää mainittua lausuntoa (Koivula, Alasoini, Laitinen, Lusa, Työterveyslaitos). Kun liikunnan edistämisessä ja inaktiivisuuden vähentämisessä tulisi huomioida työn vaatimukset ja vaikutukset osana työpaikan olemassa olevia rakenteita, ei kuitenkaan ole syytä unohtaa liikuntaan liittyvää mielihyvää tuottavaa, palautumista edistävää ja sosiaalisuutta tukevaa itseisarvoa. Tähän voidaan vaikuttaa lisäämällä resursseja siihen, että pystytään tarjoamaan työikäisillekin varallisuudesta riippumatta matalan kynnyksen liikuntaja urheilutoimintaa. Kuten viittaamassamme lausunnossa on todettu, ehdotamme toimenpide-ohjelmaa työikäisten liikuntatoiminnan edistämiseen (kustannusvaikutus 2-3 milj ). Ohjelmassa levitetään ja kokeillaan esim. Promo@Work hankkeessa annettuja työpaikkaterveyden edistämisen suosituksia (https://www.ttl.fi/mars-matkalle-terveytta-tyopaikoille/) ja juuri suositeltua toimintatapaa työpaikoille, erityisesti työkyvyttömyyttä sisältäville fyysisesti kuormittaville aloille (http://www.sjweh.fi/show_abstract.php?abstract_id=3754) ja jossa tulevat lisäksi huomioiduksi: 1) erikokoiset työpaikat (ml. mikro- ja pk-yritykset) 2) fyysisesti kuormittavat alat, mutta myös erityisesti inaktiivisuutta eli paikallaanoloa suosivat alat 3) liikunta-alan ammattilaisten roolin merkittävä vahvistaminen (mm. konkreettisia työpaikkoja rakenteissa) ja osaamisen kehittäminen työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä kuntien liikuntatoiminnassa, päätöksenteossa ja asiantuntijatoiminnassa 4) työterveyshuoltohenkilöstön ohjaus- ja neuvontataitojen kehittäminen (opetuksen sisällöt oppilaitoksissa, työpaikoilla, täydennyskoulutuksissa) edistämään työikäisten asiakkaiden terveyskäyttäytymistä ja sen muutosta ottaen huomioon työn ja ammatin vaatimukset ja vaikutukset ja yksilöllisen elämän- ja terveystilanteen
4 (5) 5) Yksilön fyysisen toimintakyvyn ja palautumisen arvioinnin parantaminen ja kehittäminen työpaikoilla ja työterveyshuolloissa 6) KELA:n ja muun korvauskäytännön kehittäminen ennaltaehkäisevää liikuntatoimintaa tukevaksi kaikilla työpaikoilla. Tällä hetkellä työterveyshuollon liikuntaasiantuntijoiden toiminnan KELA korvaus työantajalle kattaa tarvearvion ja toimenpidesuositusten tekemisen. Ehdotamme siis, että olisi hyvä selvittää ja selventää sekä kehittää työterveyshuollon korvausjärjestelmän rajauksia ns. kansanterveydellisten tavoitteiden (yleinen liikunnan lisääminen, valistustyö, kohdennettu liikunta ryhmille ja yksilöille, liikuntaedellytysten luominen) ja työstä lähtevien tavoitteiden välillä. Nykylinjaukset eivät tue puhtaasti ns. kansanterveydellisen toiminnan tekemistä työterveyshuoltona, vaikka terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat yhteiskunnallisesti tuottavinta sijoitustoimintaa kansalaisiin. Muut kommentit: Liikkuva opiskelu -kokonaisuudessa voitaisiin valmistaa ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita lisäämällä heidän tietämystään yhtämittaisen istumisen haitoista ja toisaalta erilaisten töiden fyysisistä vaatimuksista. Jo nuoruudessa voidaan vaikuttaa työkyvyn perustaan; esimerkiksi yhä lisääntyvä ylipaino/lihavuus voi olla haaste työkyvyn säilymiseen myöhemmällä iällä esim. ammateissa joissa on paljon nostamista, kantamista tai työvälineiden käyttöä. Nuoruudessa opittu fyysisesti aktiivinen työtapa istumista vaativissa tehtävissä, kantaa myös aikuisuuden työelämässä. Eläköityessä siirrytään julkisen terveydenhuollon piiriin, jolloin ennaltaehkäisevän työterveyshuollon tuki päättyy. Tässä vaiheessa liikuntaneuvonnan ja ohjauksen jatkuvuus on hyvä varmistaa. Seuratoiminnassa tulee huomioida myös aikuisten matalan kynnyksen harrastustoiminta. Antti Koivula pääjohtaja Arja Uusitalo Ylilääkäri, Liikuntalääketiede, Ohjelmapäällikkö
5 (5) Lähteitä: Finland et al. Occupational and leisure-time physical activity and risk of disability pension: prospective data from the HUNT Study, Norway. Occup Environ Med 2017;0:1-6. doi:10.1136/oemed-2017-104320 Holtermann et al. The physical acitivity paradox: six reasons why occupational physical activity (OPA) does not confer the cardiovascular health benefits that leisure time physical activity does. Br J Sports Med, Feb 2018 Vol 52 No 3 Holtermann A, Hansen JV, Burr H, et al. The health paradox of occupational and leisure-time physical activity. Br J Sports Med 2012;46:291-295. http://dx.doi.org/10.1136/bjsm.2010.079582 Straker et al. The Goldilocks Principle : designing physical acitivy at work to be just right for promoting health. Br J Sports Med 2017; http://bjsm.bmj.com/content/early/2017/06/28/bjsrports-2017-097765 Virtanen ym. 2018. Lifestyle factors and risk of sickness absence from work: a multicohort study. Lancet Public Health 2018;3:e545-54 Työ ja terveys haastattelututkimus, TTL https://www.ttl.fi/tutkimushanke/tyo-ja-terveyshaastattelututkimus/ Työolobarometri. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja 32/2018 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160557/temrap_3_2018_tyoolobarometri.pdf?s equence=1&isallowed=y Biswas A, Oh PI, Faulkner GE, et al. Sedentary time and its association with risk for disease incidence, mortality, and hospitalization in adults: a systematic review and meta-analysis. Annals of internal medicine. 2015;162:123-132. Dempsey PC, Larsen RN, Dunstan DW, Owen N, Kingwell BA. Sitting Less and Moving More: Implications for Hypertension. Hypertension (Dallas, Tex. : 1979). 2018;72:1037-1046. De Rezende LF, Rodrigues Lopes M, Rey-Lopez JP, Matsudo VK, Luiz Odo C. Sedentary be-havior and health outcomes: an overview of systematic reviews. PloS one. 2014;9:e105620. Ding, D., Lawson, K.D., Kolbe-Alexander T.L., Finkelstein, E., A., Katzmarzyk, P.T., van Mechelen, W., Pratt, M. 2016. The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major non-communicable diseases. Lancet. 24;388(10051):1311-24. doi: 10.1016/S0140-6736(16)30383-X. Epub 2016 Jul 28. Dunstan DW, Salmon J, Owen N, et al. Associations of TV viewing and physical activity with the metabolic syndrome in Australian adults. Diabetologia. 2005;48:2254-2261. Dunstan DW, Thorp AA, Healy GN. Prolonged sitting: is it a distinct coronary heart disease risk factor? Current opinion in cardiology. 2011;26:412-419. Duvivier BM, Schaper NC, Bremers MA, et al. Minimal intensity physical activity (standing and walking) of longer duration improves insulin action and plasma lipids more than shorter peri-ods of moderate to vigorous exercise (cycling) in sedentary subjects when energy expendi-ture is comparable. PloS one. 2013;8:e55542. Grontved A, Hu FB. Television viewing and risk of type 2 diabetes, cardiovascular disease, and all-cause mortality: a meta-analysis. Jama. 2011;305:2448-2455. Husu, P, Sievänen H, Tokola K. ym. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 30, 57s. ISBN PDF:987-952-263-585-3. 2018 (viitattu 4.12.2018). Saatavilla internetissä: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161012/okm_30_2018.pdf Van der Ploeg HP, Chey T, Korda RJ, Banks E, Bauman A. Sitting time and all-cause mortality risk in 222 497 Australian adults. Archives of internal medicine. 2012; 172:494-500.