FCG Finnish Consulting Group Oy SUOMUSSALMEN KUNTA Sinilevän vaivaamien vesistöjen kunnostussuunnitelma Raportti 17.8.2012
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti I Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Kohteen kuvaus... 1 2.1 Sijainti... 1 2.2 Nykyiset rakenteet... 1 2.3 Kaavoitus ja maankäyttö... 1 2.4 Suojelualueet... 2 2.5 Pohjavesialueet... 3 3 Vesistötiedot... 4 3.1 Vesistön ja valuma-alueen kuvaus... 4 3.2 Hydrologia... 5 3.2.1 Vedenkorkeudet... 5 3.2.2 Virtaamat... 5 3.3 Vesialueen tila... 6 3.3.1 Vedenlaatu... 6 3.3.2 Sedimentti... 20 3.3.3 Minimiravinne... 25 3.4 Kasvillisuus... 26 3.5 Kalastus ja kalasto... 29 4 Kuormitus... 31 4.1 Ulkoinen kuormitus... 31 4.1.1 Arvioinnin lähtötiedot ja menetelmät... 31 4.1.2 Tulokset... 34 4.1.3 Kuormituksen sieto... 42 4.2 Sisäinen kuormitus... 44 4.2.1 Arvioinnin lähtötiedot ja menetelmät... 44 4.2.2 Tulokset... 44 4.3 Kalaston vaikutus sisäiseen kuormitukseen ja järven tilaan... 52 4.4 Kasvillisuuden vaikutus... 53 4.5 Yhteenveto kuormitusolosuhteista... 54 5 Kunnostustoimenpiteet... 54 5.1 Valuma-alueelle kohdistuvat toimenpiteet... 54 5.2 Sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet... 63 5.2.1 Ravintoketjukunnostus... 63 5.2.2 Hapetus... 65 5.2.3 Fosforin kemiallinen saostus... 72 6 Vaikutukset... 75 6.1 Valuma-alueelle kohdistuvat toimenpiteet... 75 6.2 Sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet... 75 6.2.1 Ravintoketjukunnostus... 75
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti II 6.2.2 Hapetus... 75 6.2.3 Fosforin kemiallinen saostus... 76 7 Kustannusten arviointi... 77 8 Aikataulu... 78 9 Yhteenveto... 78 LIITTEET: LIITE 1. Valuma-alue- ja toimenpidekartat LIITE 2. Sedimenttinäytteiden tutkimustulokset LIITE 3. Kasvillisuusselvitys ja -kartat LIITE 4. Koekalastusraportti
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 1 (82) SUOMUSSALMEN KUNTA SINILEVÄN VAIVAAMIEN VESISTÖJEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA 1 Johdanto Suomussalmen kunnassa on vireillä sinilevän vaivaamien vesistöjen kunnostushanke (SILE-hanke). Hankkeen kohdevesistöinä ovat Jumalisjärvi, Korpijärvi ja Ruokojärvi sekä Kuivajärvi ja Pieni Kuivajärvi. Jumalisjärvi, Korpijärvi ja Ruokojärvi sijaitsevat Jumaliskylässä ja Kuivajärvi ja Pieni Kuivajärvi Kuivajärven kylässä maan itärajan tuntumassa. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan SILE-hankkeen kohdejärvillä hyvän tavoitetilan saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä. Jumalis-, Korpi- ja Ruokojärven osalta vesienhoitosuunnitelmassa tavoitetilan saavuttamisen määräajaksi on asetettu vuosi 2015 ja Kuivajärvien osalta vuosi 2021. Hankkeessa on päätetty laatia kohdejärville kunnostussuunnitelma. Suunnittelun kohteena olevilla järvillä on suuri sisäinen kuormitus ja kunnostuksen tavoitteena on sisäisen kuormituksen vähentäminen. Kunnostussuunnittelun tavoitteena on myös ulkoisen kuormituksen lähteiden kartoittaminen ja järviin kohdistuvan ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Kunnostussuunnitelman laatijaksi valittiin FCG Finnish Consulting Group Oy. Tässä kunnostussuunnitelmassa on selvitetty kohdejärvien nykytila ja kuormitusolosuhteet sekä suunniteltu kunnostustoimenpiteitä vesistöjen tilan kohentamiseksi. 2 Kohteen kuvaus 2.1 Sijainti Tarkasteltavat järvet sijaitsevat Suomussalmen kunnassa. Kuivajärvet (Kuivajärvi ja Pieni Kuivajärvi) sijaitsevat itärajalla Kuivajärven kylässä. Jumalisjärvi, Korpijärvi ja Ruokojärvi sijaitsevat Jumaliskylässä noin 20 25 km etäisyydellä Suomussalmen keskustan kaakkoispuolella. 2.2 Nykyiset rakenteet Jumalisjärven ylittää Kokkosalmessa Koukontien silta. Kuivajärven ja Pienen Kuivajärven välillä on Kuivajärventien silta. 2.3 Kaavoitus ja maankäyttö Suunnittelualueella ei ole voimassa olevia asema- tai yleiskaavoja. Alueella on voimassa 29.4.2009 vahvistettu Kainuun maakuntakaava. Maakuntakaavassa Jumalisjärven pohjoispuolella luode-kaakkosuuntaisesti sijaitseva Jumalissärkkä-Hoikansärkkä on merkitty arvokkaaksi harjualueeksi, valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman harjualueeksi ja tärkeäksi pohjavesialueeksi. Jumaliskylä on merkitty kyläksi (at). Jumalisjärven eteläpuolelle tulee idän suunnasta maakuntakaavaan merkitty moottorikelkkailureitti. Maakuntakaavassa Kuivajärven länsipuoli kuuluu Natura- ja luonnonsuojelualueeksi merkittyyn Murhisalon alueeseen. Kuivajärvien alueella maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi on osoitettu vienalaiskylien alue, josta osa muodostaa Hietajärven Kuivajärven vienankarjalainen kulttuurimaisema-alueen, joka on osoitettu myös valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi alueeksi. Maakunnallisesti arvokkaiksi kulttuurihistoriallisiksi kohteiksi on maakuntakaavassa osoitettu Kuivajärvien
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 2 (82) ympäristössä Domnan pirtti, Kuivajärven vienalaiskylä, Kuivajärven lava, Kuivajärven tsasouna ja Loukon mylly. Kuivajärvi on osoitettu maakuntakaavassa virkistys- ja matkailukohteeksi. 2.4 Suojelualueet Jumalissärkän-Hoikansärkän alue on Natura-alue (FI1200764, SCI-aluetyyppi) (Kuva 2-1). Alue kuuluu myös harjujen suojeluohjelmaan. Kuva 2-1. Ruokojärven, Korpijärven ja Jumalisjärven lähimmät suojelualueet. Kuivajärven länsipuoli kuuluu Murhisalon Natura-alueeseen (FI1200742, SCI-aluetyyppi) (Kuva 2-2). Murhisalo käsittää mm. maassamme ainutlaatuisen suuren, suhteellisen luonnontilaisena säilyneen järviketjun valuma-alueen. Alueella on myös runsaasti arvokkaita vanhoja luonnonmetsiä (kuivista kankaista lehtoihin), aapasoita, lettosoita, luhtia ja reheviä tulvaisia jokivarsimetsiä. Alue kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alla olevassa kuvassa (Kuva 2-2) on esitetty myös Kainuun vienalaiskyliin kuuluvan alueen rajaus.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 3 (82) Kuva 2-2. Kuivajärvien lähialueen suojelualueet. 2.5 Pohjavesialueet Ruokojärveä, Korpijärveä ja Jumalisjärveä lähin pohjavesialue on Jumalisjärven pohjoispuolella luode-kaakkosuuntaisesti kulkeva Jumalissärkkä (1177777) ja sen jatkeena eteläpuolella Hoikansärkkä (1177778) (Kuva 2-3). Jumalissärkkä on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (I luokka) ja Hoikansärkkä vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (II luokka). Jumalissärkän harjusta vettä purkautuu ympäröiviin soihin ja vesistöihin, joihin kuuluvat myös Lapinlampi, joka laskee Jumalisjärven Pienijärveen sekä itse Pienijärvi.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 4 (82) Kuva 2-3. Ruokojärveä, Korpijärveä ja Jumalisjärveä lähimmät pohjavesialueet. Kuivajärviä lähin luokiteltu pohjavesialue Ahvenlamminkangas (1129008, II luokka) sijaitsee noin 8,5 km etäisyydellä järvien eteläpuolella. Muut luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat yli 10 km etäisyydellä järvistä. 3 Vesistötiedot 3.1 Vesistön ja valuma-alueen kuvaus Valtakunnallisen vesistöaluejaotuksen mukaan tarkasteltavat järvet kuuluvat Oulujoen vesistöalueen (59) Vuokkijärven reitin valuma-alueeseen (59.6). Ruokojärvi, Korpijärvi ja Jumalisjärvi sijaitsevat Jumalisjärven valuma-alueella (59.69) ja Pieni Kuivajärvi ja Kuivajärvi Ylä-Vuokin alueen (59.63) Kivijärven alueella (59.633). Järvien valuma-alueiden rajaukset on esitetty liitteenä 1 olevissa kartoissa. Ruokojärvi sijaitsee Ruokojärven valuma-alueella (59.649) ja laskee noin 400 m pitkää Ruokopuroa pitkin Jumalisjärveen. Korpijärvi sijaitsee Jumalisjärven alueella (59.692) ja laskee noin 900 m pitkän Korpijoen kautta Jumalisjärven Korpilahteen. Jumalisjärvi laskee 8,2 km pitkän Jumalisjokea pitkin Jumalislampeen ja edelleen Vuokkijärveen. Kuivajärvi ja Pieni Kuivajärvi sijaitsevat Kivijärven alueen yläosassa. Pieni Kuivajärvi laskee Kuivajärven eteläosan Aronjärvi-nimiseen lahteen. Kuivajärvi laskee Kuivajokea pitkin n. 2 km etäisyydellä Heinäjärveen, josta edelleen n. 3 km alempana Murhijärveen ja edelleen Murhijokeen ja Kivijärveen.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 5 (82) Järvi Taulukko 3-1. Järvien fysiografisia ja hydrologisia muuttujia (Korhonen ym. 2003, Herttaympäristötietojärjestelmä 2011, Suomen ympäristökeskuksen Vesistömallijärjestelmä 2011) Pinta-ala (km 2 ) Suurin syvyys (m) Tilavuus (1000 m 3 ) Viipymä (kk) Valumaalueen pintaala (km 2 ) Ruokojärvi 1,6 7,9 4640 12,8 12,9 Korpijärvi 0,5 6,0 1060 8,2 4,6 Jumalisjärvi 5,2 17,5 27000 15,8 58,1 Pieni Kuivajärvi 0,4 8,0 1264 12,2 3,3 Kuivajärvi 1,5 8,0 4708 6,5 22,8 3.2 Hydrologia 3.2.1 Vedenkorkeudet Tarkasteltavien järvien vedenkorkeuksia ei ole seurattu. Ruokojärven vedenkorkeus peruskartalla (luotaustaso) on N60 +207,40 m, Korpijärven N60 +207,80 m, Jumalisjärven N60 +206,50 m sekä Pienen Kuivajärven ja Kuivajärven N60 +240,10 m. 3.2.2 Virtaamat Tarkasteltavien järvien tulovirtaamia on arvioitu perustuen Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän virtaama-, valunta-, sadanta- ja järvihaihduntatietoihin vuosilta 1981 2010 ja 2011. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-2) on esitetty virtaaman tunnusluvut alivirtaama (NQ), keskialivirtaama (MNQ), keskivirtaama (MQ), keskiylivirtaama (MHQ) ja ylivirtaama (HQ) tarkasteltavien järvien osalta. Taulukko 3-2. Tarkasteltavien järvien arvioidut virtaamat. Virtaama (m 3 /s) NQ MNQ MQ MHQ HQ Ruokojärvi Korpijärvi Jumalisjärvi Pieni Kuivajärvi Kuivajärvi 1981-2010 0,0 0,0 0,1 1,3 2,1 2011 0,00 -- 0,1 -- 0,7 1981-2010 0,0 0,0 0,1 0,5 0,8 2011 0,0 -- 0,1 -- 0,3 1981-2010 0,0 0,0 0,7 5,8 9,7 2011 0,0 -- 0,6 -- 2,9 1981-2010 0,0 0,0 0,04 0,4 0,6 2011 0,0 -- 0,03 -- 0,2 1981-2010 0,00 0,04 0,3 2,3 3,7 2011 0,00 -- 0,0 -- 1,3
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 6 (82) 3.3 Vesialueen tila 3.3.1 Vedenlaatu Ruokojärvi Ruokojärven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1970 alkaen. Vesi kerrostuu lämpötilan mukaan avovesikautena vain ajoittain ja heikosti. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-3) on esitetty Ruokojärven keskimääräinen vedenlaatu avovesikaudella ja talviaikana. n NH4-N PO4-P Happi kpl mmo l/l µg/l µg/l mg/l % mg/l % Sähkönjohtavuus Päällysvesi Alusvesi CODMn ka Chl-a Kok. P Kok. N NO32-N ph Fe Sameus Taulukko 3-3. Ruokojärven (Ruokojärvi 012) keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1970-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Alkaliniteetti Väri mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU ms/ m mg Pt/l Avovesikausi 23 0,57 30 5 9,1 91 7,1 68 11 6,0 28,3 33 1027 5 7,4 145 8,2 8,1 53 Talviaika 10 0,78 57 8 8,2 59 2,8 22 10 0,8 -- 16 618 175 7,0 208 1,8 9,3 51 Ruokojärven vesi on humuspitoista. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on Ruokojärvessä ollut vuosina 1970-2011 keskimäärin 10,5 mg/l ja väriluku 52 mg Pt/l. Järven ph on vaihdellut välillä 6,6-8,6. Havaittujen alkaliniteettiarvojen mukaan Ruokojärven puskurikyky on erinomainen. Vuosina 1977-2011 Ruokojärven keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on ollut 27 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 680 μg/l. Klorofylli-a-pitoisuus on ollut vuosien 1997-2011 havaintojen mukaan keskimäärin 29 μg/l. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Ruokojärvi luokitellaan reheväksi. Järven kokonaisravinnepitoisuudet nousevat kohti loppukesää, jolloin on havaittu korkeimmat kokonaisravinnepitoisuudet. Korkeita klorofylli-a-pitoisuuksia on havaittu heinäkuun lopussa ja elokuussa. Ruokojärven avovesikauden päällysveden kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien kehitys on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-1 ja Kuva 3-2). Ruokojärvessä on havaittu toistuvasti sinileväkukintoja (Korhonen ym. 2003)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 7 (82) Ruokojärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella (syvyys 0-3 m) 1992-2011 1600 90 1400 80 1200 70 1000 60 kok. N μg/l 800 600 50 40 30 kok P μg/l 400 20 200 10 0 0 24.9.92 24.9.93 24.9.94 24.9.95 24.9.96 24.9.97 24.9.98 24.9.99 24.9.00 24.9.01 24.9.02 24.9.03 24.9.04 24.9.05 24.9.06 24.9.07 24.9.08 24.9.09 24.9.10 24.9.11 Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kuva 3-1. Ruokojärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella päällysvedessä vuosina 1992-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Ruokojärven klorofylli-a -pitoisuudet 1997-2011 120 100 5.8.1998 80 μg/l 60 40 20 0 8.9.1997 16.6.1998 27.7.2000 29.7.1999 9.8.2001 20.8.2002 4.9.2003 16.10.2002 27.7.2004 9.8.2006 24.7.2007 25.8.2009 11.8.2010 22.8.2011 7.10.2009 13.7.2010 7.10.2010 29.6.2009 7.7.2011 1.9.97 1.3.98 1.9.98 1.3.99 1.9.99 1.3.00 1.9.00 1.3.01 1.9.01 1.3.02 1.9.02 1.3.03 1.9.03 1.3.04 1.9.04 1.3.05 1.9.05 1.3.06 1.9.06 1.3.07 1.9.07 1.3.08 1.9.08 1.3.09 1.9.09 1.3.10 1.9.10 1.3.11 Klorofylli-a Kuva 3-2. Ruokojärven klorofylli-a-pitoisuus vuosina 1997-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 8 (82) Ruokojärven alusvedessä on havaittu haitallisen alhaisia happipitoisuuksia etenkin lopputalvella. Alusveden happipitoisuus on vaihdellut välillä 0,8-6,2 mg/l. Myös kesäkerrostuneisuuskauden lopulla heinä-elokuussa esiintyy Ruokojärvessä alhaisia happipitoisuuksia, jos sääolot ovat olleet lämpötilakerrosteisuuden syntymistä suosivia, eli vähätuulisia ja lämpimiä. Vuosina 2004, 2006 ja 2011 ovat loppukesästä lähellä pohjaa havaitut happipitoisuudet olleet välillä 0,6-3,3 mg/l. Alla olevassa kuvassa (Kuva 3-3) on esitetty Ruokojärven pohjan lähellä havaittuja happipitoisuuksia. Lähellä pintaa (syvyydessä 1 m) happipitoisuus on ollut ympäri vuoden hyvä. Vesisyvyyden puolivälissä happipitoisuus on ollut useimmiten hyvä tai tyydyttävä, mutta joinakin vuosina talvisin (maaliskuu 2007 ja maaliskuu 2008) välttävä, jolloin 3-4 m syvyydessä oli happea vain 3,0-3,1 mg/l. 100 Ruokojärven happipitoisuudet 6-7 m syvyydellä 2006-2011 90 80 7.10.2009 7.10.2010 22.8.2011 6.10.2011 70 60 50 40 30 25.8.2009 13.7.2010 7.7.2011 20 17.3.2011 10 0 9.8.2006 5.3.2008 11.3.2009 18.3.2010 1.8.06 1.10.06 1.12.06 1.2.07 1.4.07 1.6.07 1.8.07 1.10.07 Hapen kyllästysaste % 1.12.07 1.2.08 1.4.08 1.6.08 1.8.08 1.10.08 1.12.08 1.2.09 1.4.09 1.6.09 1.8.09 1.10.09 1.12.09 1.2.10 1.4.10 1.6.10 1.8.10 1.10.10 1.12.10 1.2.11 1.4.11 1.6.11 1.8.11 1.10.11 Syvyys 6-7 m Kuva 3-3. Ruokojärven pohjanläheinen happipitoisuus vuosina 2006-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä) Ympäristöhallinnon pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Ruokojärvi luokitellaan luokkaan tyydyttävä tai välttävä, mikä johtuu korkeista klorofylli- a- pitoisuuksista ja -kokonaisfosforipitoisuuksista, levähaitoista ja veden alentuneista happipitoisuuksista. Lisäksi Ruokojärven kaloissa on ajoittain havaittu makuhaittoja (Korhonen ym. 2003). Ruokojärvi on tyypiltään runsasravinteinen ja runsaskalkkinen järvi (RrRk) ja se on luokiteltu asiantuntija-arvion perusteella ekologisen tilan luokkaan tyydyttävä. Havaittujen klorofylli-a-pitoisuuksien ja vuoden 2003 koekalastustulosten mukainen luokka on tyydyttävä. Havaittujen kasvukauden päällysveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien mukainen luokka erinomainen. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 9 (82) Korpijärvi Korpijärven vedenlaatua on seurattu vuosina 1970-2008. Avovesiaikana järvi kerrostuu lämpötilan mukaan yleensä suhteellisen heikosti. Melko vahva kerrostuminen on mahdollista, mutta harvinaista. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-4) on esitetty Korpijärven keskimääräinen vedenlaatu avovesikaudella ja talviaikana. n NH4-N PO4-P Happi kpl mmo l/l µg/l µg/l mg/l % mg/l % Sähkönjohtavuus Päällysvesi Alusvesi CODMn ka Chl-a Kok. P Kok. N NO32-N ph Fe Sameus Taulukko 3-4. Korpijärven (Korpijärvi 011) keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1973-2008. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Alkaliniteetti Väri mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU ms/ m mg Pt/l Avovesikausi 16 0,62 336 44 8,3 82 4,8 48 8,6 5,4 20 72 960 3 7,4 389 6,6 7,8 49 Talviaika 10 0,72 229 54 9,1 65 3,1 28 9,1 0,9 -- 150 846 219 7,0 547 2,8 9,1 69 Korpijärven vesi on lievästi humuspitoista. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on Korpijärvessä ollut vuosina 1970-2008 keskimäärin 8,8 mg/l ja väriluku 61 mg Pt/l. Järven ph on vaihdellut välillä 6,7-8,7. Havaittujen alkaliniteettiarvojen mukaan Korpijärven puskurikyky on erinomainen. Vuosina 1973-2008 kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 103 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 920 μg/l. Klorofylli-a pitoisuus on ollut vuosina 1999-2007 keskimäärin 19,6 μg/l. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Korpijärvi luokitellaan reheväksi. Korpijärvessä on havaittu pohjan lähellä hyvin korkeita ravinnepitoisuuksia sekä talvella että loppukesällä. Korpijärven avovesikauden päällysveden kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien kehitys on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-4 ja Kuva 3-5). Korpijärvessä on havaittu sinilevän massaesiintymiä. Järvellä on havaittu myös kalakuolemia ja toisinaan kaloissa on makuvirheitä. (Korhonen ym. 2003) Korpijärvessä on havaittu pohjan läheisen veden hapettomuutta ja alentuneita happipitoisuuksia sekä talvella että loppukesästä (Kuva 3-6). Käytettävissä olevien happiseurantatuloksien mukaan happipitoisuus on ollut lähellä pintaa hyvä kaikkina vuodenaikoina. Koska järvessä on havaittu kalakuolemia, ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että happitilanne on voinut joskus lopputalvisin olla koko vesimassassa huono sellaisina aikoina, jolloin vesinäytteitä ei ole otettu. Vesisyvyyden puolivälissä happipitoisuus on yleensä ollut hyvä tai tyydyttävä, mutta joskus lopputalvella ja loppukesällä välttävä (4-5 mg/l).
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 10 (82) Korpijärven kokonaisravinnepitoisuudet (syvyys 0-3 m) avovesikaudella 1973-2007 1600 60 1400 50 1200 kok. N μg/l 1000 800 600 40 30 20 kok P μg/l 400 200 10 0 0 10.5.73 10.5.75 10.5.77 10.5.79 10.5.81 10.5.83 10.5.85 10.5.87 10.5.89 10.5.91 10.5.93 10.5.95 10.5.97 10.5.99 10.5.01 10.5.03 10.5.05 10.5.07 Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kuva 3-4. Korpijärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella päällysvedessä vuosina 1973-2007. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Korpijärven klorofylli-a -pitoisuudet 1990-2007 70 60 4.9.2003 50 40 2.9.1991 μg/l 30 20 10 14.8.1990 29.8.2002 9.8.2001 2.7.2002 27.7.2000 23.8.2002 29.7.1999 5.6.2002 24.7.2007 27.7.2004 24.7.2006 21.9.2005 0 14.8.90 14.2.91 14.8.91 14.2.92 14.8.92 14.2.93 14.8.93 14.2.94 14.8.94 14.2.95 14.8.95 14.2.96 14.8.96 14.2.97 14.8.97 14.2.98 14.8.98 14.2.99 14.8.99 14.2.00 14.8.00 14.2.01 14.8.01 14.2.02 14.8.02 14.2.03 14.8.03 14.2.04 14.8.04 14.2.05 14.8.05 14.2.06 14.8.06 14.2.07 Klorofylli-a Kuva 3-5. Korpijärven klorofylli-a-pitoisuus vuosina 1990-2007. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 11 (82) 100 90 Korpijärven happipitoisuudet 6-7 m syvyydellä 1973-2008 4.9.2003 21.9.2005 80 70 60 50 40 30 20 10 0 10.5.1973 1.5.73 11.3.1982 14.8.1990 29.7.1999 9.8.2001 1.5.75 29.8.2002 1.5.77 27.7.2004 10.1.2005 1.5.79 24.7.2006 1.5.81 24.7.2007 1.5.83 5.3.2008 1.5.85 1.5.87 1.5.89 1.5.91 1.5.93 Hapen kyllästysaste % 1.5.95 1.5.97 1.5.99 1.5.01 1.5.03 1.5.05 1.5.07 Syvyys 6-7 m Kuva 3-6. Korpijärven pohjanläheinen happipitoisuus vuosina 1973-2008. (Herttaympäristötietojärjestelmä) Ympäristöhallinnon pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Korpijärvi luokitellaan luokkaan välttävä, mikä johtuu korkeista klorofylli- a- ja - kokonaisfosforipitoisuuksista, levähaitoista ja veden alentuneista happipitoisuuksista sekä kaloissa havaituista makuvirheistä. (Korhonen ym. 2003). Korpijärvi on tyypiltään runsasravinteinen ja runsaskalkkinen järvi (RrRk) ja se on luokiteltu asiantuntija-arvion perusteella ekologisen tilan luokkaan hyvä. Arvio perustuu havaittuihin kasvukauden päällysveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksiin, klorofylli-a-pitoisuuksiin sekä vuoden 2003 koekalastustuloksiin. (Herttaympäristötietojärjestelmä) Jumalisjärvi Jumalisjärven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1970 lähtien. Kesäisin järvi kerrostuu lämpötilan mukaan vahvasti. Loppukesällä suhteellisen tasalämpöinen päällysvesikerros ulottuu yleensä 5-8 m syvyyteen. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-5) on esitetty Jumalisjärven keskimääräinen vedenlaatu avovesikaudella ja talviaikana. Havaintopaikka Jumalisjärvi 1 sijaitsee järven pohjoisosassa. Havaintojen mukaan Vedenlaatu järven eteläosassa ei juurikaan poikkea pohjoisosasta. Sen sijaan Pienijärven alueella vedenlaatu on todennäköisesti parempi kuin muualla Jumalisjärvessä johtuen valuma-alueen ominaisuuksista.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 12 (82) n NH4-N PO4-P Happi kpl mmo l/l µg/l µg/l mg/l % mg/l % Sähkönjohtavuus Päällysvesi Alusvesi CODMn ka Chl-a Kok. P Kok. N NO32-N ph Fe Sameus Taulukko 3-5. Jumalisjärven (Jumalisjärvi 1) keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1970-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Alkaliniteetti Väri mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU ms/ m mg Pt/l Avovesikausi 30 0,29 81 13 9,2 91 4,8 43 9,0 2,1 15 29 540 18 7,0 134 4,2 4,2 51 Talviaika 13 0,37 144 24 10,4 74 4,3 32 8,6 0,5 -- 32 560 130 6,8 206 1,3 5,8 42 Jumalisjärvi on lievästi humuspitoinen. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on Jumalisjärvessä ollut vuosina 1970-2011 keskimäärin 8,8 mg/l ja väriluku 47 mg Pt/l. Järven ph on vaihdellut pääosin välillä 6,9-8,1. Havaittujen alkaliniteettiarvojen mukaan Jumalisjärven puskurikyky on erinomainen. Vuosina 1970-2011 järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 30 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 550 μg/l. Klorofylli-a -pitoisuus on ollut vuosina 1991-2011 keskimäärin 14,6 μg/l. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Jumalisjärvi luokitellaan reheväksi. Jumalisjärvellä on esiintynyt toistuvasti sinileväkukintoja. Jumalisjärven avovesikauden päällysveden kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien kehitys on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-7 ja Kuva 3-8).
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 13 (82) Jumalisjärven kokonaisravinnepitoisuudet (syvyys 0-5 m) avovesikaudella 1971-2011 1200 40 1000 35 30 kok. N μg/l 800 600 400 25 20 15 kok P μg/l 10 200 5 0 0 21.6.71 21.6.73 21.6.75 21.6.77 21.6.79 21.6.81 21.6.83 21.6.85 21.6.87 21.6.89 21.6.91 21.6.93 21.6.95 21.6.97 21.6.99 21.6.01 21.6.03 21.6.05 21.6.07 21.6.09 21.6.11 Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kuva 3-7. Jumalisjärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella päällysvedessä vuosina 1971-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) μg/l 80 70 60 50 40 30 20 10 2.9.1991 Jumalisjärven klorofylli-a -pitoisuudet 1991-2011 26.8.1997 16.6.1998 5.8.1998 29.7.1999 27.7.2000 9.8.2001 23.7.2002 29.8.2002 5.6.2002 2.7.2002 16.10.2002 3.9.2003 27.7.2004 24.8.2005 9.8.2006 24.7.2007 21.10.2008 25.8.2009 29.6.2009 7.10.2009 13.7.2010 11.8.2010 7.10.2010 22.8.2011 3.10.2011 7.7.2011 0 2.9.91 2.9.92 2.9.93 2.9.94 2.9.95 2.9.96 2.9.97 2.9.98 2.9.99 2.9.00 2.9.01 2.9.02 2.9.03 2.9.04 2.9.05 2.9.06 2.9.07 2.9.08 2.9.09 2.9.10 2.9.11 Klorofylli-a Kuva 3-8. Jumalisjärven klorofylli-a-pitoisuus vuosina 1991-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 14 (82) Jumalisjärvessä on havaittu pohjan läheisen veden alentuneita happipitoisuuksia lopputalvella ja kerrostuneisuuskauden lopulla loppukesällä (Kuva 3-9). Sekä kesällä että talvella on toistuvasti havaittu lähellä pohjaa alle 1 mg/l olevia happipitoisuuksia. Lähellä pintaa happipitoisuus on ollut hyvä kaikilla tutkimuskerroilla. Happitilanne on ollut muissa vesikerroksissa lopputalvella ja loppukesällä seuraava (kokonaissyvyys tutkimuspisteillä on 15-17 m): Syvyydessä 5 m: happipitoisuus pääosin hyvä tai tyydyttävä (yli 6 mg/l), harvoin välttävä (5-6 mg/l) Syvyydessä 8-11 m: usein välttävä tai melko huono (2-5 mg/), harvoin huono (0,7-2 mg/l) Jumalisjärven happipitoisuudet 14-17 m syvyydellä 1970-2011 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 3.2.1970 11.8.1971 12.12.1979 20.2.1990 2.9.1991 26.8.1997 2.4.1998 16.6.1998 5.8.1998 13.4.1999 29.7.1999 3.4.2000 27.7.2000 9.8.2001 29.8.2002 3.9.2003 27.7.2004 11.1.2005 24.8.2005 19.4.2006 9.8.2006 6.3.2007 24.7.2007 5.3.2008 21.10.2008 11.3.2009 25.8.2009 29.6.2009 7.10.2009 18.3.2010 11.8.2010 13.7.2010 7.10.2010 17.3.2011 22.8.2011 7.7.2011 3.10.2011 0 1.2.70 1.2.72 1.2.74 1.2.76 1.2.78 1.2.80 1.2.82 1.2.84 1.2.86 1.2.88 1.2.90 1.2.92 Hapen kyllästysaste % 1.2.94 1.2.96 1.2.98 1.2.00 1.2.02 1.2.04 1.2.06 1.2.08 1.2.10 Kuva 3-9. Jumalisjärven pohjanläheinen happipitoisuus vuosina 1970-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä) Ympäristöhallinnon pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Jumalisjärvi luokitellaan luokkaan välttävä, mikä johtuu levähaitoista ja veden alentuneista happipitoisuuksista. Jumalisjärvi on tyypiltään keskikokoinen humusjärvi (Kh) ja se on luokiteltu asiantuntijaarvion perusteella ekologisen tilan luokkaan tyydyttävä. Havaittujen a- klorofyllipitoisuuksien ja vuoden 2003 koekalastuksen tulosten mukainen luokka on tyydyttävä ja kasvukauden päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien mukainen luokka hyvä. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 15 (82) Pieni Kuivajärvi Pienen Kuivajärven vedenlaatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 1985 alkaen. Avovesiaikana järvi kerrostuu yleensä vahvasti lämpötilan mukaan. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-6) on esitetty Pienen Kuivajärven keskimääräinen vedenlaatu avovesikaudella ja talviaikana. n Taulukko 3-6. Pienen Kuivajärven (Pieni Kuivajärvi 3) keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1985-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) NH4-N PO4-P Happi kpl mmo l/l µg/l µg/l mg/l % mg/l % Sähkönjohtavuus Päällysvesi Alusvesi CODMn ka Chl-a Kok. P Kok. N NO32-N ph Fe Sameus Alkaliniteetti Väri mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU ms/ m mg Pt/l Avovesikausi 29 0,13 139 3 8,0 79 3,5 32 13 5,8 39 71 780 12 6,6 Talviaika 22 0,12 146 30 6,9 49 1,7 13 13 1,4 -- 56 450 216 6,0 240 0 156 0 10,3 2,6 115 2,6 2,8 112 Pienen Kuivajärven vesi on humuspitoista. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on järvessä ollut vuosina 1985-2011 keskimäärin 13 mg/l ja väriluku 114 mg Pt/l. Vedessä on korkea rautapitoisuus ja vesi on lievästi hapanta. Pienen Kuivajärven ph on vaihdellut välillä 5,5-7,6. Havaittujen alkaliniteettiarvojen mukaan Pienen Kuivajärven puskurikyky on hyvä. Vuosina 1985-2011 järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 64 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 760 μg/l. Pohjan lähellä on Pienessä Kuivajärvessä havaittu ajoittain hyvin korkeita ravinnepitoisuuksia. Klorofylli-a pitoisuus on ollut vuosina 1985-2011 keskimäärin 39,4 μg/l ja ajoittain järvessä on havaittu hyvin korkeita klorofylli-apitoisuuksia. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Pieni Kuivajärvi luokitellaan reheväksi. Pienessä Kuivajärvessä on havaittu toistuvia sinileväkukintoja. Pienen Kuivajärven avovesikauden päällysveden kokonaisravinne- ja klorofylli-apitoisuuksien kehitys on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-10 ja Kuva 3-11).
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 16 (82) Pienen Kuivajärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella (syvyys 0-3 m) 1985-2011 2000 140 1800 1600 120 1400 100 kok. N μg/l 1200 1000 800 80 60 kok P μg/l 600 40 400 200 20 0 0 5.9.85 5.9.86 5.9.87 5.9.88 5.9.89 5.9.90 5.9.91 5.9.92 5.9.93 5.9.94 5.9.95 5.9.96 5.9.97 5.9.98 5.9.99 5.9.00 5.9.01 5.9.02 5.9.03 5.9.04 5.9.05 5.9.06 5.9.07 5.9.08 5.9.09 5.9.10 Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kuva 3-10. Pienen Kuivajärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella päällysvedessä vuosina 1985-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) μg/l 220 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 5.9.1985 16.7.1986 12.8.1986 27.7.1987 1.8.1989 Pienen Kuivajärven klorofylli-a -pitoisuudet 1985-2011 19.7.2000 2.9.2002 29.7.2004 3.6.2002 14.10.2002 4.8.2003 27.7.2005 3.7.2006 2.7.2007 24.9.2007 24.8.2009 25.6.2009 8.10.2009 29.6.2010 17.8.2010 7.10.2010 4.7.2011 25.8.2011 11.10.2011 0 5.9.85 5.9.86 5.9.87 5.9.88 5.9.89 5.9.90 5.9.91 5.9.92 5.9.93 5.9.94 5.9.95 5.9.96 5.9.97 5.9.98 5.9.99 5.9.00 5.9.01 5.9.02 5.9.03 5.9.04 5.9.05 5.9.06 5.9.07 5.9.08 5.9.09 5.9.10 5.9.11 Kuva 3-11. Pienen Kuivajärven klorofylli-a-pitoisuus vuosina 1985-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 17 (82) Pienessä Kuivajärvessä on havaittu hyvin alhaisia happipitoisuuksia alusvedessä sekä kesällä kerrostuneisuuskauden lopulla että talviaikaan. Alla olevassa kuvassa (Kuva 3-12) on esitetty havaittu pohjanläheinen happipitoisuus Pienessä Kuivajärvessä. Happitilanne on ollut lähellä pintaa kaikilla havaintokerroilla tyydyttävä tai hyvä (yli 6 mg/l). Kokonaissyvyyden puolivälissä 3-4 m syvyydessä happipitoisuus on usein välttävä tai huono (0,6-5,4 mg/l) sekä talvella että kesällä. Pienen Kuivajärven happipitoisuudet 6-8 m syvyydellä 1986-2011 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 12.8.1986 1.8.1989 19.7.2000 19.4.2001 2.9.2002 3.2.2003 1.4.2003 12.1.2004 29.7.2004 27.7.2005 1.2.2006 28.2.2006 3.4.2007 2.7.2007 24.9.2007 31.1.2008 28.2.2008 26.3.2008 16.3.2009 24.8.2009 25.6.2009 8.10.2009 15.3.2010 29.6.2010 17.8.2010 7.10.2010 15.3.2011 4.7.2011 25.8.2011 11.10.2011 0 12.8.86 12.8.87 12.8.88 12.8.89 12.8.90 12.8.91 12.8.92 12.8.93 12.8.94 12.8.95 12.8.96 12.8.97 12.8.98 12.8.99 Hapen kyllästysaste % 12.8.00 12.8.01 12.8.02 12.8.03 12.8.04 12.8.05 12.8.06 12.8.07 12.8.08 12.8.09 12.8.10 12.8.11 Kuva 3-12. Pienen Kuivajärven pohjanläheinen happipitoisuus vuosina 1985-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Ympäristöhallinnon pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pieni Kuivajärvi luokitellaan luokkaan välttävä, mikä johtuu korkeista kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksista, levähaitoista ja veden alentuneista happipitoisuuksista. Pieni Kuivajärvi on tyypiltään pieni humusjärvi (Ph) ja se on luokiteltu asiantuntija-arvion perusteella ekologisen tilan luokkaan tyydyttävä. Havaittujen a-klorofyllipitoisuuksien, vuoden 2003 koekalastustulosten ja kasvukauden päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien mukainen luokka on tyydyttävä. (Herttaympäristötietojärjestelmä). Kuivajärvi Kuivajärven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1964 lähtien. Kesäisin järven kerrostuu lämpötilan mukaan vaihtelevasti lievästi tai vahvasti. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3-7) on esitetty Kuivajärven keskimääräinen vedenlaatu avovesikaudella ja talviaikana.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 18 (82) n Taulukko 3-7. Kuivajärven (Kuivajärvi, Kuivajärvi 1 ja Kuivajärvi 6) keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1964-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) NH4-N PO4-P Happi kpl mmo l/l µg/l µg/l mg/l % mg/l % Sähkönjohtavuus Päällysvesi Alusvesi CODMn ka Chl-a Kok. P Kok. N NO32-N ph Fe Sameus Alkaliniteetti Väri mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU ms/ m mg Pt/l Avovesikausi 40 0,13 51 13 8,5 85 6,4 60 12 4,4 30 41 590 10 6,7 Talviaika 32 0,15 56 24 7,5 54 2,5 20 15 0,9 -- 36 610 175 6,2 110 0 181 0 6,2 2,3 96 2,6 3,1 115 Kuivajärven vesi on humuspitoista. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on järvessä ollut vuosina 1964-2011 keskimäärin 13 mg/l ja väriluku 104 mg Pt/l. Veden rautapitoisuus on korkea ja vesi on lievästi hapanta. Pienen Kuivajärven ph on vaihdellut pääosin välillä 5,8-7,7. Havaittujen alkaliniteettiarvojen mukaan Kuivajärven puskurikyky on hyvä. Vuosina 1965-2011 järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 39 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 600 μg/l. Klorofylli-a pitoisuus on ollut vuosina 1987-2011 keskimäärin 29,9 μg/l. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella Kuivajärvi luokitellaan reheväksi. Kuivajärvessä on havaittu toistuvia sinileväkukintoja. Kuivajärven avovesikauden päällysveden kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien kehitys on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-13 ja Kuva 3-14).
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 19 (82) Kuivajärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella (syvyys 0-3 m) 1965-2011 1600 90 1400 80 1200 70 1000 60 kok. N μg/l 800 50 40 kok P μg/l 600 30 400 20 200 10 0 0 21.7.65 21.7.67 21.7.69 21.7.71 21.7.73 21.7.75 21.7.77 21.7.79 21.7.81 21.7.83 21.7.85 21.7.87 21.7.89 21.7.91 21.7.93 21.7.95 21.7.97 21.7.99 21.7.01 21.7.03 21.7.05 21.7.07 21.7.09 21.7.11 Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kuva 3-13. Kuivajärven kokonaisravinnepitoisuudet avovesikaudella päällysvedessä vuosina 1965-2011. (Hertta-ympäristötietojärjestelmä) Kuivajärven klorofylli-a -pitoisuudet 1987-2011 140 120 100 80 μg/l 60 40 20 0 27.7.87 27.7.88 27.7.89 27.7.90 27.7.91 27.7.92 27.7.93 27.7.94 27.7.95 27.7.96 27.7.97 27.7.98 27.7.99 27.7.00 27.7.01 27.7.02 27.7.03 27.7.04 27.7.05 27.7.06 27.7.07 27.7.08 27.7.09 27.7.10 27.7.11 Kuva 3-14. Kuivajärven klorofylli-a-pitoisuus vuosina 1987-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä)
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 20 (82) Kuivajärvessä on havaittu alusvedessä alhaisia happipitoisuuksia sekä loppukesällä että talvella. Alle olevassa kuvassa on esitetty havaittu Kuivajärven pohjanläheinen happipitoisuus (Kuva 3-15). Lähellä pintaa happitilanne on ollut hyvä, lukuun ottamatta helmi- ja huhtikuuta 2003, jolloin happipitoisuus oli syvyydessä 1 m välttävä (5,4-5,9 mg/l). Kokonaissyvyyden puolivälissä syvyydessä 3-4 m happitilanne on kerrosteisuuskausien lopussa lopputalvella ja loppukesällä joinakin vuosina ollut välttävä tai huono (1,5-5,9 mg/l). Kuivajärven happipitoisuudet 5-8 m syvyydellä 1964-2011 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 28.9.64 28.9.66 28.9.68 28.9.70 28.9.72 28.9.74 28.9.76 Hapen kyllästysaste % 28.9.78 28.9.80 28.9.82 28.9.84 28.9.86 28.9.88 28.9.90 28.9.92 28.9.94 28.9.96 28.9.98 28.9.00 28.9.02 28.9.04 28.9.06 28.9.08 28.9.10 Kuva 3-15. Kuivajärven pohjanläheinen happipitoisuus vuosina 1964-2011. (Herttaympäristötietojärjestelmä) Ympäristöhallinnon pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kuivajärvi luokitellaan luokkaan välttävä, mikä johtuu korkeista klorofylli-a-pitoisuuksista, levähaitoista ja veden alentuneista happipitoisuuksista. Kuivajärvi on tyypiltään pieni humusjärvi (Ph) ja se on luokiteltu asiantuntija-arvion perusteella ekologisen tilan luokkaan tyydyttävä. Havaittujen a-klorofyllipitoisuuksien, vuoden 2003 koekalastustulosten ja kasvukauden päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien mukainen luokka tyydyttävä. (Herttaympäristötietojärjestelmä). 3.3.2 Sedimentti Järvien sedimentin koostumusta on tutkittu FCG:n toimesta syyskuussa 2011. Sedimenttinäytteet otettiin limnos-tyyppisellä sedimenttinäytteenottimella. Näytteistä määritettiin kuiva-aine, ph, hehkutusjäännös, rauta, kokonaisravinteet ja tiheys. Analyysitulokset on esitetty liitteessä 2. Oheisessa taulukossa (Taulukko 3-8) on esitetty
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 21 (82) sedimenttinäytetulosten perusteella sedimentin vesipitoisuus, hehkutushäviö, hiilen ja typen suhde (C:N) sekä raudan ja fosforin suhde (P:Fe). Ruokojärvellä, Korpijärvellä ja Kuivajärvillä otettiin yksi sedimenttinäyte järven syvänteistä ja Jumalisjärvellä neljä näytettä. Näytteenottopaikat on esitetty alla olevissa kuvissa (Kuva 3-16 ja Kuva 3-17). Näytteenotto ulotettiin 0,4 m syvyyteen sedimenttikerroksessa. Kuva 3-16. Jumalis-, Ruoko- ja Korpijärven sedimenttinäytepisteiden sijainti.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 22 (82) Kuva 3-17. Kuivajärvien sedimenttinäytepisteiden sijainti. Kaikilla näytteenottopaikoilla vesipitoisuus tutkitussa sedimenttikerroksessa on korkea, yli 90 %. Ruokojärvellä ja Jumalisjärvellä sedimentti on koko näytekerroksessa (0-0,4 m) ruskeaa eikä sedimentissä ole havaittavissa kerrosrakennetta. Ruokojärven ja Jumalisjärven sedimenteissä vesipitoisuus on korkea koko näytekerroksessa. Ruokojärven sedimentissä on seassa mustia hippuja, jotka voivat kertoa hapettomuudesta. Sedimentin korkea vesipitoisuus kertoo suuresta sedimentoitumisnopeudesta hajotustoimintaan verrattuna.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 23 (82) Kuva 3-18. Jumalisjärven (vasemmalla) ja Ruokojärven (oikealla) sedimenttinäytteet. Korpijärvellä ja Kuivajärvillä sedimenttinäytteissä on havaittavissa värieroja kerrosten välillä sekä mustaa hapettomista olosuhteista kertovaa väriä. Sekä Kuivajärvillä että Korpijärvellä ylin kerros on paksuhko ja väriltään tummin. Kuivajärvillä sedimentin väri vaalenee syvemmälle mentäessä. Korpijärven sedimenttinäytteessä tumman pintakerroksen lisäksi syvemmälläkin sedimentissä on tummempi kerros. Kuivajärvillä sedimentin vesipitoisuus pienenee syvemmälle mentäessä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 24 (82) Kuva 3-19. Korpijärven (vasemmalla) ja Kuivajärven (oikealla) sedimenttinäytteet. Järvissä sedimentin orgaanisen aineksen osuutta kuvaava hehkutushäviö vaihtelee välillä 30-40 % kuiva-aineesta. Kuivajärvillä orgaanisen aineksen osuus sedimentissä on hieman suurempi kuin muilla järvillä. Kun sedimenttinäytteiden hiilipitoisuus arvioidaan siten, että se on puolet hehkutushäviöstä, on hiilen ja typen suhde C:N tarkasteltavien järvien sedimentissä välillä 9,2-14,2 tutkitulla näytesyvyydellä (0-0,1 m). C:N-suhteen arvioidaan olevan alle 10 silloin, kun orgaaninen aines on järvessä tuotettua eli levien tuotantoa. C:Nsuhteen ollessa yli 20, on aines pidemmälle hajonnutta ja sen arvioidaan olevan peräisin valuma-alueelta järven ulkopuolelta. Tarkasteltavien järvien sedimenttinäytteiden perusteella orgaaninen aines on melko tuoretta ja pääosin järvissä tuotettua. Suurimmat C:N-suhteet ovat Pienijärven ja Jumalisjärven keskiosan alueella ja pienimmät Ruokojärven alueella. Tarkasteltavissa järvissä sedimentin raudan ja fosforin suhde Fe:P on 17-84. Suhdeluvun ollessa yli 15 rautaa on riittävästi sitomaan fosforia ja pohjoisissa järvissä sedimentissä tulee olla metalleja (rautaa ja alumiinia) vähintään 20-25 kertaisesti fosforimäärään nähden (Väisänen 2009). Pääosin tarkasteltavissa järvissä on riittävästi rautaa sitomaan fosforia. Jumalisjärven pohjoisosan ja Kuivajärven sedimentissä voi olla liian vähän rautaa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 25 (82) Vesipitoisuus % Taulukko 3-8. Sedimenttinäytetulosten perusteella määritetyt sedimentin vesipitoisuus, hehkutushäviö, hiilen ja typen suhde sekä raudan ja fosforin suhde. Ruokojär vi Korpijärvi Jumalisjärvi JJ2 JJ3 JJ4 Pienijärvi Pieni Kuivajärvi Kuivajärvi 0-0,05 m 95 95 94 96 97 93 97 96 0,05-0,1 m 94 94 93 94 95 92 95 94 Hehkutushäviö % 0-0,05 m 36 37 32 36 32 34 39 40 0,05-0,1 m 35 38 32 33 30 34 37 36 Hiilen ja typen suhde C:N 0-0,05 m 9,5 9,7 11,4 13,8 11,8 13,1 9,3 10,0 0,05-0,1 m 9,2 10,0 12,3 13,8 10,7 14,2 12,3 10,0 Raudan ja fosforin suhde P:Fe 0-0,05 m 79 47 27 31 12 26 24 24 0,05-0,1 m 84 44 28 32 21 27 25 17 3.3.3 Minimiravinne Rehevöitymistä järvissä säätelevät typpi ja fosfori. Kasvua rajoittavaa minimiravinnetta tarkasteltavissa järvissä on selvitetty 2000-luvun kasvukauden päällysveden ravinnesuhteisiin perustuen (Forsberg ym. 1978). Yleisesti ravinnepitoisuudet ja suhteet voivat vaihdella paljon etenkin rehevissä järvissä vuoden aikana, mikä vaikeuttaa minimiravinteen tunnistamista. Nykyisin luotettavimpana ravinnerajoitteisuuden arviointiperusteena pidetään mineraaliravinnesuhdetta. (Pietiläinen & Räike 1999) Ruokojärven, Korpijärven, Jumalisjärven ja Kuivajärvien mineraaliravinnesuhteiden perusteella typpi vaikuttaa olevan kasvua rajoittava minimiravinne kaikissa järvissä. Joissain tapauksissa typen puute voi suoda sinileville, jotka kykenevät yhteyttämään molekyylityppeä, kilpailuedun. Typpirajoitteisessa järvessä, jossa on fosforia vapaana ja vesi lämmintä, voivat sinilevät runsastua. (Granberg & Granberg 2006) Ruokojärvi 2000-luvun vedenlaatutuloksista määritettyjen kokonaisravinnesuhteen (Nkok/Pkok) perusteella minimiravinne Ruokojärvessä on fosfori. Mineraaliravinnesuhteen (NH4- N+NO23-N)/PO4-P) sekä ravinteiden tasapainosuhteen ((Nkok/Pkok)/ ((NH4-N+NO23- N)/PO4-P)) mukaan Ruokojärvessä kasvua rajoittava minimiravinne on typpi. Korpijärvi Kokonaisravinnesuhteen perusteella minimiravinne Korpijärvessä on fosfori. Mineraaliravinnesuhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen perusteella kasvua rajoittava ravinne on typpi.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 26 (82) Jumalisjärvi Kokonaisravinnesuhteen perusteella minimiravinne Jumalisjärvessä on fosfori. Mineraaliravinnesuhteen perusteella Jumalisjärvessä minimiravinne on pääosin ollut typpi ja kahden näytteenottokerran tulosten perusteella fosfori. Ravinteiden tasapainosuhteen perusteella Jumalisjärvessä minimiravinne on ollut pääosin typpi ja yhden näytteenottokerran tulosten perusteella fosfori. Pieni Kuivajärvi Pienessä Kuivajärvessä minimiravinne on pääosin ollut fosfori kokonaisravinnesuhteen perusteella. Yhden näytteenottokerran tulosten perusteella minimiravinne on ollut typpi. Mineraaliravinnesuhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen perusteella Pienessä Kuivajärvessä minimiravinne on ollut pääosin typpi. Fosfori on ollut kasvua rajoittava ravinne yhden näytteenottokerran tulosten perusteella. Kuivajärvi Kokonaisravinnesuhteen perusteella minimiravinne Kuivajärvessä on pääosin ollut fosfori. Kahden näytteenottokerran tulosten perusteella minimiravinne on ollut typpi. Mineraaliravinnesuhteen mukaan Kuivajärvessä on minimiravinne ollut pääosin typpi. Fosfori on ollut kasvua rajoittava ravinne yhden näytteenottokerran tulosten perusteella. Kuivajärvessä minimiravinne on ravinteiden tasapainosuhteen perusteella typpi. 3.4 Kasvillisuus Ruokojärvi Ruokojärven pohjoisrannalla on peltoja ja niittyä. Järveä ympäröivät suot ovat voimakkaasti ojitettuja. Suo-ojat laskevat järveen. Ilmaversoisia lajeja kasvaa järven kaikilla rannoilla. Järviruokoa kasvaa laajoina kasvustoina eniten järven etelärannalla. Muuta vesikasvillisuutta ovat ilmaversoiset lajit järvikorte, järvikaisla ja pullosara sekä kelluslehtiset ulpukka ja uistinvita. Lajit esiintyvät joko puhtaina yhden lajin muodostamina kasvustoina tai yhdessä (Laita 2009). Ruokojärven kasvillisuuskartta on esitetty liitteessä 3. Ruokojärvi on rehevä runsasravinteinen ja runsaskalkkinen järvi, jossa on havaittu toistuvasti sinileväkukintoja (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Leväseurannan (Järviwiki) mukaan levää esiintyi Ruokojärvessä vuonna 2011 syyskuun havaintopäivinä hieman, runsaasti tai erittäin runsaasti.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 27 (82) Kuva 3-20. Harvaa järviruoko- ja järvikortekasvustoa Ruokojärven rannalla. Korpijärvi Korpijärveen laskee suo-ojia joka puolella järveä. Niittyä järven rannalla on järven itärannalla Nurkkalassa sekä järven pohjoispäässä Patalikossa Korpijärvestä Jumalisjärveen laskevan suulla. Korpijärven kasvillisuuteen kuuluvat järviruoko, järvikorte, pullosara, ulpukka, palpakko ja purovita. Korpijärvellä esiintyy selkeästi vähemmän kasvillisuutta kuin muilla järvillä. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat korkeintaan muutaman metrin levyisiä (Laita 2009). Korpijärven kasvillisuuskartta on esitetty liitteessä 3. Korpijärvessä on havaittu sinilevän massaesiintymiä. Leväseurannan (Järviwiki) mukaan levää esiintyi Korpijärvessä vuonna 2011 syyskuun havaintopäivinä hieman tai ei lainkaan. Jumalisjärvi Jumalisjärvi on jakautunut kolmeen osaan kapean Kokkosalmen ja matalan Hietasalmen jakamana. Järven läntisellä osalla peltoa tai viljelyskäytöstä poistunutta niittyä esiintyy asutuksen yhteydessä Jumalisenrannassa järven pohjoisrannalla, Kokonniemessä järven kaakkoisrannalla ja lounaassa Korpiniemessä. Järven itä- ja lounaispuolella on suoojituksia ja ojat laskevat järveen. Rannat ovat täällä soisia. Jumalisjärven läntisen osan lajistoon kuuluvat järviruoko, järvikorte, pullosara, ulpukka, lumme ja palpakko. Järviruoko muodostaa laajoja vyöhykkeitä erityisesti järven pohjoisrannalla (Laita 2009).
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 28 (82) Kuva 3-211. Järviruokokasvustoa Jumalisjärven rannalla. Matala järviruokoa kasvava Hietasalmi erottaa Pienijärven Jumalisjärvestä. Pienijärven kaakkoisrannan soiden ojitukset laskevat järveen. Kasvillisuuskartoituksen (2009) mukaan ojat ovat ruohottuneita. Pienijärven vesi on kirkasta. Järvessä kasvaa nuottaruohoa, jonka kasvupaikkoja ovat karut kirkasvetiset hiekka- ja sorapohjaiset järvet. Nuottaruoho indikoi puhdasta vettä. Jumalisjärven idän puoleisen osan rannoilla ei ole peltoa eikä niittyä, vaan pellot ovat ylempänä rinteessä. Järven rannoilla on laajoja suo-ojituksia ja ojat laskevat järveen. Rakkavaarassa järven koillisrannalla on hakkuuaukeita. Kasvillisuuteen kuuluvat järvikaisla, järviruoko, järvikorte, pullosara, lumme, ulpukka, palpakko ja uistinvita. Kasvillisuutta on kaikilla rannoilla lukuun ottamatta jyrkkiä rantoja Rakkavaaran kohdalla järven pohjoisrannalla ja Korkea-ahon kohdalla järven etelärannalla. Jumalisjärven kasvillisuusselvitys ja -kartta on esitetty liitteessä 3. Jumalisjärvessä on ilmennyt toistuvasti leväkukintoja ja järvi on rehevöitynyt (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Jumalisjärvi on valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikka (Kainuun ELY). Levää on esiintynyt järvessä loppukesällä ja syksyllä vuosien 1998 2010 seurannoissa (Järviwiki). Kuivajärvet Kuivajärven ja Pienen Kuivajärven kasvillisuutta ei ole kartoitettu. Peruskarttatarkastelun mukaan Kuivajärven pohjoisranta on suota. Järven eteläpuolella soita on ojitettu ja ojat laskevat Loukkojokea pitkin Kuivajärveen. Järven itäpuolella Peltoniemessä on viljelykäytöstä jääneitä peltoja ja niittyä. Etelärannalla on kapealti soistunutta rantaa, muuten rannat ovat havupuuvaltaisia kangasmetsiä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 29 (82) Pieni Kuivajärven länsi- ja luoteisrannalla on niittyä. Koillis- ja kaakkoisrannoilla on muutamia järveen laskevia suo-ojituksista alkunsa saavia ojia. Itärannan Iso Hyrynvaara on hakattu. Kuivajärvet ovat reheviä pieniä humusjärviä. Molemmissa järvissä on havaittu sinileväkukintoja (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Leväseurannan (Järviwiki) mukaan levää esiintyi Kuivajärvessä vuonna 2011 elo-syyskuussa hieman tai runsaasti. Kuva 3-221. Harvaa sarakasvillisuutta Kuivajärven rannalla. 3.5 Kalastus ja kalasto Järvillä on suoritettu koekalastus FCG:n toimesta 20.10.2011-1.11.2011 välisenä aikana järvien kalaston rakenteen ja lajien välisen runsaussuhteen selvittämiseksi. Koekalastusraportti on liitteenä (liite 4). Ruokojärvi Ruokojärvellä koekalastuksen saalislajit olivat särki, ahven, made, salakka, siika, kiiski ja hauki. Järvessä esiintyy lisäksi ainakin seipiä. Yhden verkkovuorokauden yksikkösaalis oli 1393,55 g/verkko/vrk. Koekalastuksen kokonaissaaliin massasta suurin osa oli särkeä (52,8 %). Toiseksi tärkein saalislaji oli ahven 31,6 % osuudella kokonaissaaliista. Hauki oli kolmanneksi tärkein saalislaji 10,2 % osuudella kokonaissaaliista. Koekalastusten tulokset viittaavat Ruokojärvellä lievään särkikalavaltaisuuteen. Särkiä oli koekalastuksen saaliin kokonaismassasta yli puolet ja etenkin Ruokojärven vähäinen petokalojen osuus saaliista saattaa viitata lievään vääristymään kalaston rakenteessa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 30 (82) Korpijärvi Koekalastuksen saalislajit olivat särki, ahven ja hauki, salakka ja kiiski. Järvessä esiintyy tiettävästi lisäksi ainakin seipiä ja mahdollisesti istutettua siikaa. Korpijärven koekalastuksessa yhden verkkovuorokauden yksikkösaalis oli 989,81 g/verkko/vrk. Lukumäärällisesti tärkein saalislaji oli särki. Koekalastuksen kokonaissaaliin massasta suurin osa oli särkeä (63,3 %). Toiseksi tärkein saalislaji oli hauki 22 % osuudella kokonaissaaliista. Ahvenen osuus oli 12,9 % kokonaissaaliista. Korpijärvellä oli suhteellisesti suurin särkikanta. Kalansaaliista melkein neljännes oli kuitenkin haukea, joten petokalojen ja saaliskalojen suhteessa ei ole haitallista vääristymää. Jumalisjärvi Jumalisjärven koekalastuksessa saaliiksi saatiin särkeä, ahventa, salakkaa, kuoretta, haukea ja madetta. Järven lajistoon kuuluu tiettävästi myös seipi, muikku, siika, säyne ja lahna. Näitä lajeja ei koekalastuksessa kuitenkaan saatu saaliiksi. Järveen on lisäksi istutettu taimenta, järvilohta ja kuhaa, joista ainakin kuhaa saadaan saaliiksi. Jumalisjärvellä yksikkösaalis 300 g/verkko/vrk ei ole kovin suuri. Runsain saalislaji oli särki, jonka osuus oli vajaa 40 % kokonaissaaliista. Haukea saaliista oli vajaa 27 %, eli reilu neljäsosa kokonaissaaliista. Ahventa oli reilu 18 % prosenttia kokonaissaaliista, josta osa oli isokokoista (yli 150 mm) petokalaa. Saaliista vajaa 7 % oli kuoretta, joka ulappaalueen kalalajina kertoo järven kohtuullisesta tilasta. Jumalisjärvellä ei koekalastustulosten mukaan ole Kalalajien lajisuhteissa särkikalavaltaista vääristymää ja petokalojen osuus kalastosta on hyvällä tasolla. Kuivajärvet Koekalastuksen saalislajit olivat särki, ahven, made, salakka, kiiski ja hauki. Lisäksi järvessä esiintyy tiettävästi ainakin seipiä ja siikaa. yhden verkkovuorokauden yksikkösaalis oli 1457,2 g/verkko/vrk. Lukumäärällisesti tärkein saalislaji oli ahven. Koekalastuksen kokonaissaaliin massasta suurin osa oli haukea (46,7 %). Toiseksi tärkein saalislaji oli ahven 21,7 % osuudella kokonaissaaliista. Särjen osuus oli 12,8 % kokonaissaaliista. Muiden saalislajien % osuudet olivat kiiski 10,4 % kokonaissaaliista, made 7,8 % kokonaissaaliista ja salakka 0,8 % kokonaissaaliista. Kuivajärvien kalalajien koostumus viittaa vahvaan petokalakantaan. Hauen ja mateen yhteen laskettu osuus kokonaissaaliista oli yli puolet kokonaissaaliista. Lisäksi osa ahvenista oli isokokoista (yli 150 mm) petokalaa. Suurehko petokalakanta pitää tehokkaasti särkikannan kasvun kurissa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Raportti 31 (82) 4 Kuormitus 4.1 Ulkoinen kuormitus 4.1.1 Arvioinnin lähtötiedot ja menetelmät Kuormituksen arviointi maankäyttöön perustuen Järvien ulkoista kuormitusta on arvioitu valuma-alueen maankäyttöön perustuen. Eri maankäyttömuotojen pinta-alat määritettiin CORINE Land Cover 2006 (25 m) -aineiston ja maastotietokannan perusteella. Maankäyttömuotojen pinta-aloissa huomioitiin Suomussalmen kunnan toimittamat tiedot viljelykäytössä olevista pelloista. Eri maankäyttömuotojen pinta-alat järvien valuma-alueilla on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 4-1). Maankäytöstä aiheutuvaa kuormitusta on arvioitu perustuen suomalaisista tutkimuksista peräisin oleviin maankäyttömuotojen ominaiskuormituslukuihin (Taulukko 4-2). Taulukko 4-1. Järvien valuma-alueiden maankäyttö. Pinta-ala järven valuma-alueella (ha) Maankäyttö Ruokojär vi Korpijärvi Polvijoki Jumalisjä rven lähialue Pieni Kuivajärv i Kuivajärv i Viljelykäytössä olevat pellot 8 -- 21 19 -- -- Käytöstä maatalousmaat laidunmaat poistuneet ja 57 17 19 59 11 27 Metsät kivennäismaalla 707 316 919 1084 178 1038 Metsät turvemaalla 396 90 661 527 92 585 Avosuot 47 8 195 225 36 426 Väljästi rakennetut asuinalueet ja vapaa-ajan asuinalueet Teollisuuden ja palveluiden alueet, liikennealueet 16 6 3 33 16 21 1 12 2 11 8 27 Vesistöt 197 53 49 549 42 309 Yhteensä 1444 511 1868 2508 368 2423