Käsikirja. Taina Meriluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi Lehtinen (toim.)

Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden Käsikirja Taina Meriluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi Lehtinen (toim.)

2 Osallisuus 3 Saatteeksi Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja on kirjoitettu Ensija turvakotien liiton jäsenyhdistysten käyttöön. Käsikirja avaa osallisuuden ja osallistumisen monimuotoisuutta sekä arjessa että käsitteiden tasolla. Keskeisiä ovat kokemusasiantuntijuus ja apua saavan ihmisen osallisuus haavoittavissa oloissa elävissä lapsiperheissä. Käsikirja antaa etenkin työntekijöille välineitä osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden tukemiseen ja kehittämiseen. Käsikirjan tekeminen on ollut monivaiheinen prosessi. Työ alkoi Miina väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hankkeen sekä Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta -hankkeen yhteistyönä vuonna 2012. Merkittävän osan sisällöstä ovat tuottaneet Miina-hankkeen kokemusasiantuntijat ja työntekijät. Useat Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijat ovat antaneet sisältöön oman panoksensa. Käsikirjan toimintamalleja on kokeiltu Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa järjestetyissä osallisuustyöpajoissa. Lapin yliopiston sosiaalityön lehtori Liisa Hokkanen ja yliopisto-opettaja Anna Nikupeteri tuovat tutkimuksen näkökulman osallisuuteen. Lämmin kiitos heille kaikille! Käsikirjassa painottuu aikuisten osallisuus, mikä johtuu siitä, että osallisuutta ja kokemusasiantuntijuutta alettiin työstää ensin aikuisten kanssa. Liiton toiminnassa lapsen näkökulma ja osallisuus ovat luonnollisesti aivan keskeisiä. Lasten ja nuorten osallisuudesta hyviä esimerkkejä on saatu Katkaise ketju - ja Turvaverkko-hankkeista. Tekeillä on materiaalia myös lasten osallisuudesta. Ensi- ja turvakotien liiton identiteetistä kansalaisjärjestönä on käyty viime vuosina käyty laajaa ja syvällistä keskustelua. Liitto tukee ja auttaa haavoittavissa oloissa eläviä perheitä ja suojelee lasta. Tehtävä säilyy ennallaan, mutta käsitys siitä, kuka toimii ja miten, on laajentunut. Kokemusasiantuntijuus, vertaisuus ja vapaaehtoisuus ovat nousseet puheissa ja toiminnassa vahvan ammatillisen osaamisen rinnalle. Käsikirjassa tiivistyy merkittävä vaihe tätä keskustelua. Toivottavasti käsikirja innostaa osallisuuden pohtimiseen niitäkin, jotka eivät suoraan tee työtä perheiden kanssa, erityisesti luottamushenkilöitä ja vapaaehtoisia. Tavoite on herättää lukija ajattelemaan, millä tavoin jokainen voi ottaa työhönsä mukaan ne ihmiset, joille työtään tekee. Käsikirjan ovat toimittaneet Taina Meriluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi Lehtinen. Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen ovat keränneet aineiston ja kirjoittaneet tekstiksi kokemusasiantuntijoiden ja työntekijöiden havaintoja ja kokemuksia. Essi Lehtinen on toimitustyöllään auttanut tekemään aineistosta kokonaisuuden. Suuri ja lämmin kiitos heille monitahoisen ja -särmäisen materiaalin jäsentämisestä käsikirjaksi. Katariina Suomu järjestöpäällikkö Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Ensi- ja turvakotien liiton käsikirja 2 Ulkoasu ja taitto: Rohkea Ruusu, Kristina Sarivaara ja Miina Markkanen Kuvat ja kuvitukset: Miina-hanke ja Minna Kurjenluoma Julkaisija: Ensi- ja turvakotien liitto 2015 Tilaukset: Ensi- ja turvakotien liitto, toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi ISSN L 2323 3753 ISSN 2323 3753 (Painettu) ISSN 2323 3761 (Verkkojulkaisu) ISBN 978 951 9227 77 1

Sisällys Osallisuus on kokemus kuulumisesta johonkin. Saatteeksi 2 Sisällys 4 Mikä osallisuus, mikä kokemusasiantuntijuus? 6 Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen Osallisuus 7 Osallisuus tuottaa osallistumista vai toisin päin? 9 Osallisuudella ei ole ikärajaa, Johanna Matikka 11 Tiedän, mistä puhut! Vertaisuus osallisuuden osana 15 Osallisuus on kansalaisoikeus 16 Kokemusasiantuntijuus 19 Kokemusasiantuntijuuden kasvun prosessi 21 Miten osallisuus tukee selviytymistä haavoittavista kokemuksista? 30 Tutkijoiden näkökulma: Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus, Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri 32 Mikä osallistumisessa ja vaikuttamisessa kolahtaa? 36 Kokemusasiantuntijoiden ajatuksia Mitä osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden 38 toteutumiseen tarvitaan? Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen Osallisuus edellyttää vallan jakamista 39 Tutkijoiden näkökulma: Yksilöä ja yhteisöä valtaistavaa ja voimaannuttavaa osallisuutta, Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri 43 Työntekijän ammattiroolin muutos 44 Tarvitaan paikka ja mahdollisuus 46 Tutkijoiden näkökulma: Sosiaalisella asianajolla kitketään osattomuutta, 48 Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri Tuumasta toimeen: mitä osallisuus ja 52 kokemusasiantuntijuus on arjessa? Taina Meriluoto Miten uusia toimintatapoja voi ryhtyä etsimään? 53 Mitä kokemusasiantuntija tekee? 55 Kokemusasiantuntija auttajana 60 Kokemusasiantuntija vertaisena 61 Kokemusasiantuntija yhdistyksen arjessa 62 Pidä kiinni -yhteisökuntoutus perustuu osallisuudelle, 63 Miia Pikulinsky Kokemusasiantuntija työntekijänä, 64 Ulla Nyberg ja Birgitta Huisman-Laine Kokemusasiantuntija toiminnan kehittäjänä 66 Palaute se perinteinen tapa 67 Yhteisökokous paikka yhteiselle puheelle 68 Kehittäminen avoimeksi myös asiakkaille 68 Turvaverkon kehittämispäivä, Tuulia Kovanen 69 Päätöksenteon avoimuus 70 Kokemusasiantuntija vaikuttajana 71 Miten yhteisen vaikuttamistyön voi aloittaa? 72 Monenlaiset vaikuttamiskeinot 77 Mediavaikuttaminen 78 Esimerkkejä vaikuttamisesta 86 Esimerkkejä osallistavista menetelmistä, Maarita Kettunen 89 Ihmiset ovat ihmisiä, Lauri Järvilehto 93 Lähteet 94 Lisätietoja 99

6 Osallisuus 7 Kaikki osallisuuden tai ulkopuolisuuden kokemukset jättävät oman jälkensä: pienen tai ison, joskus lähes häviävän, joskus vallankumouksellisen, mutta aina todellisen. (Jukka Mäkelä) Mikä osallisuus, mikä kokemusasiantuntijuus? Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen Tässä luvussa perehdytään lyhyesti osallisuuden ja osallistumisen käsitteisiin sekä siihen, miten niistä on tullut tämän vuosituhannen alun ykkösteemoja. Erityisesti luvussa pohditaan, mitä osallisuus ja osallistuminen merkitsevät silloin, kun ne ymmärretään kokemusasiantuntijuuden näkökulmasta. Osallisuus Osallisuuden määrittely ei ole helppoa. Se on abstrakti käsite, jota on vaikea kuvata tai mitata. Kun yhdistyksen strategiassa asetetaan tavoitteeksi asiakkaiden osallisuuden vahvistuminen, mitä silloin konkreettisesti tavoitellaan, mitä tehdään? Osallisuus käsitteenä tarvitsee rinnalleen käytännön asioita kuvaamaan, miten sitä voi toteuttaa. Ensi- ja turvakotien liitossa yhteistä osallisuuden määritelmää on etsitty muun muassa kansalaistoiminnan työkokouksessa, vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa sekä keskusjärjestön väen kehittämispäivillä usealla kokoonpanolla. Kokemusasiantuntijat ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla siihen, miten käsitys osallisuudesta on liitossa kehittynyt. Osallisuus on kokemus kuulumisesta johonkin, tunne oman toiminnan ja ajatusten merkityksestä ja vaikutuksesta sekä mahdollisuus toimia oman kiinnostuksen mukaan.

8 Osallisuus 9 Osallisuuden ja ulkopuolelle jäämisen tunteet Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa on ajateltu, että osallisuus todentuu erityisesti yksilön kokemuksessa. Siihen vaikuttavat sekä ulkoiset tapahtumat, kuten työntekijän toiminta ja olosuhteet, että yksilön sisäiset asiat: mahdollisuudet, tahto ja kiinnostus liittyä ja osallistua kyseessä olevaan asiaan. Osallisuus kokemuksena on aina tilannesidonnainen. Osallisuuden kokemuksen edellytyksiä ovat: kuulluksi tuleminen, omien kokemusten merkitykselliseksi tunteminen mahdollisuus liittyä yhteisöön tai ryhmään halu liittyä yhteisöön tai ryhmään mahdollisuus vaikuttaa yhteinen päätöksenteko ja mahdollisuus toimia. Osallisuuden ja sen merkityksen hahmottamista voi helpottaa osallisuuden vastakohdan, osattomuuden, pohtiminen. Jokaisen meistä on helppo palauttaa mieleen tilanne, jossa ei ole saanut ääntään kuuluviin tai päässyt mukaan porukkaan. Näistä tilanteista syntynyt kokemus on osallisuuden kokemuksen vastakohta. Työkalu 1: Osallisuutta ja sen merkitystä voi esimerkiksi työyhteisössä tai koko yhdistyksen väen kanssa ryhtyä pohtimaan omien kokemusten kautta. Niiden ei tarvitse liittyä yhdistyksen toimintaan, vaan ne voivat tulla miltä elämänalueelta tai -vaiheesta tahansa. Tärkeintä on päästä kiinni tunteeseen osallisuuden tärkeydestä. Tehtävä: Mieti tilanne, jossa olet kokenut kuuluvasi joukkoon, olevasi oikeassa paikassa ja tärkeä osa porukkaa. olet kokenut jääneesi ulkopuolelle, vaikka olisit halunnut päästä osallistumaan ja vaikuttamaan. Keskustelkaa parin kanssa ja lopuksi yhteisesti millaisia tunteita koit näissä tilanteissa? mikä tunteen sai aikaan? Tunteet ja tunteita synnyttäneet asiat voi koota yhteisesti esiin vaikkapa fläppi-paperille. Tunteiden listaamisen kautta syntyy ymmärrys osallisuuden merkityksestä. Tunteita synnyttäneet tilanteet, olosuhteet tai toisten toiminta puolestaan ovat oiva lista osallisuutta edistävistä tai estävistä asioista. Ensi- ja turvakotien liitto on olemassa edistääkseen apua tarvitsevien perheiden ja yksilöiden hyvinvointia ja pärjäämistä. Osallisuuden kokemukset ovat keskeinen osa kumpaakin. Tavoitteemme on, ettei toimintamme perheiden ja yksilöiden kanssa työskennellessämme synnytä ulos jäämisen tai merkityksettömyyden kokemuksia. Osallisuus tuottaa osallistumista vai toisin päin? Kumpi oli ensin: osallisuus vai osallistuminen? Ihmisen oma tunne osallisuudesta, joukkoon kuulumisesta ja omien mielipiteiden arvokkuudesta on helppo nähdä edellytyksenä osallistumiselle. Tuskin kukaan meistä osallistuu, jos ei koe asiaa tai yhteisöä omakseen, eikä usko omilla mielipiteillään olevan merkitystä. Samalla osallistuminen kuitenkin tuottaa myös osallisuuden kokemuksia: osallistuessaan ihminen huomaa omien mielipiteidensä ja tekojensa vaikutukset ja kiinnittyy vahvemmin yhteisöönsä. Osallistuminen ja osallisuus voidaankin nähdä kehänä, jossa molemmat ilmiöt ruokkivat toisiaan. Kokemus osallisuudesta Osallistuminen Kuvio 1. Osallistuminen ja kokemus osallisuudesta. Osallisuutta ja osallistumista ei voi erottaa toisistaan: molemmat tarvitsevat toista toteutuakseen. Sen vuoksi osallisuuden edistäminen tarkoittaa käytännössä osallistumismahdollisuuksien luomista ja tarjoamista. Paras tapa tukea osallisuutta onkin luoda ja tarjota mahdollisuuksia. Osallisuuden tukemisessa keskeistä on mahdollisuuksien luominen: jos ihminen haluaa toimia ja vaikuttaa, sille on oltava tilaa. Osallistuminen voi jollekin olla läsnä olemista tai kuuntelemista, toisen osallistuminen voi puolestaan näkyä toimintana. Osallistuminen ei kuitenkaan ole velvollisuus. Se, mikä on jollekin ratkaisevan tärkeää oman selviytymisen kannalta, voi jollekin toiselle merkitä liian suurta kuormitusta. Osallistuminen on aina mahdollisuus. Osallisuuden edellyttäminen voi johtaa osallisuuden kuihtumisen kierteeseen eli osattomuuteen (Hokkanen 2013; Närhi, Kokkonen & Matthies 2013; Valokivi 2013). Paras tapa tukea osallisuutta onkin luoda ja tarjota mahdollisuuksia, ei velvoittaa toimimaan. Osallistumismahdollisuuksien luomisessa työntekijöiden rooli on keskeinen. Hokkasen (2009) mukaan vastuuta osallisuuden rakentumisesta ei saa jättää yksinomaan vaikeaan tilanteeseensa apua hakevalle. Auttajille se tarkoittaa velvollisuutta mahdollistaa autettavan osallisuutta. Käytännössä työntekijä tarkastelee silloin maailmaa autettavan näkökulmasta: sitä, minkälainen on autettavan tilanne ja asema yhteisössä ja yhteiskunnassa. Miten voisin tukea asiakkaani mahdollisuuksia toimia erilaisissa ympäristöissä? (Hokkanen 2009.)

10 Osallisuus 11 Työntekijän antaman tuen tarve Kuvio 2. Asiakkaan toimijuus kasvaa. Kuvio 2 tuo esille, että jo aivan alkuvaiheesta työntekijän antaman tuen rinnalla on tilaa asiakkaan omalle toimijuudelle. Ihminen nähdään kyvykkäänä kriisistä huolimatta. Esimerkiksi turvakotiin tuleva asiakas on tarvinnut voimavaroja lähteäkseen hakemaan apua. Voimavarojen huomaaminen antaa tilaa asiakkaan oman toimijuuden kasvulle. Vähitellen työntekijän antaman tuen tarve pienenee. Auttaminen on ihannetilanteessa luonteeltaan Osallisuudessa on kyse on tekemisen tavasta, joka mahdollistaa koko ajan asiakkaalle, kokemusasiantuntijoiden omin sanoin, enimmän mahdollisen määrän valtaa. Alkuvaiheessa se voi liittyä ensisijaisesti omaan selviytymisen prosessiin. Ammattilainen voi tukea toimijuutta kysymällä asiakkaalta esimerkiksi, miten hän haluaa tulla autetuksi. Kun asiakkaalle, lapselle tai aikuiselle, annetaan alusta asti aktiivinen rooli omassa prosessissaan, toimijuuden on mahdollista kasvaa toipumisen edetessä. Asiakkaan oma toimijuus ihmistä voimaannuttavaa ja valtaistavaa. Akuutin kriisiavun jälkeen apua hakeva ihminen voi saada yhdistyksestä myös uskallusta ja keinoja toimia niiden asioiden puolesta, joita pitää tärkeänä. Auttamisen tavoitteena on tukea asiakkaita aktiivisiksi kansalaisiksi. Laitisen ja Niskalan (2013) mukaan kysymys osallisuudesta on myös eettinen: näemmekö asiakkaat kykenevinä toimijoina vai antavatko he vain palautetta saamastaan palvelusta? Osallisuudella ei ole ikärajaa Lapsi on ensi hetkistään asti aktiivinen omaan elämäänsä osallistuja. Aivan pienikin lapsi hakee yhteyttä toisiin ihmisiin: hän tarvitsee suojelun ja turvan lisäksi vuorovaikutusta kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi tuntee itsensä osalliseksi, kun häntä arvostetaan, hänet tehdään näkyväksi, hänen tarinaansa ja hänen todellisuuttaan kuullaan ja niille annetaan tilaa. Lapsella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä kuin aikuisilla. Lapsen osallisuus syntyy ja mahdollistuu vain aikuisten avulla. Se on siten myös aikuisten vastuulla. Tämä edellyttää perheiden ja lasten kanssa toimivilta ammattilaisilta lapsilähtöistä työotetta kaikessa toiminnassa. Lapsen voimavarojen ja yksilöllisten kykyjen ottaminen huomioon työskentelyssä vahvistaa lapsen toimijuutta. Lapsen osallisuus rakentuu lapsen näkemisestä ja kohtaamisesta; lapsen esillä pitämisestä puheissa ja huomioimisesta päätöksenteossa; lapsen oikeudesta tietoon ja hänen roolistaan tiedon tuottajana ja käsittelijänä ja palautteen antajana. (Muukkonen 2008). Turvallisuus on niin aikuisten kuin lasten osallisuuden edellytys. Ilman turvaa ei voi syntyä aitoa osallisuuden kokemusta. Etenkin lasten kohdalla tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vanhemmilta saatu suostumus ja se, että he hyväksyvät työskentelyn, antavat lapselle luvan kertoa omista kokemuksistaan. Lapselle pitää myös ikätaso huomioiden kertoa, miksi hänen kanssaan työskennellään ja mitä työskentelyllä tavoitellaan. Avoimuus lisää luottamusta ja turvallisuuden kokemusta. Aikuinen etsii keinot Osallisuuden toteutumisella ei ole ikärajaa. Vauvaikäisen lapsen osallisuus toteutuu aikuisen kanssa, leikki-ikäisen ja nuoren osallisuuden Johanna Matikka muodot ja tavat ovat monelta osin samankaltaisia kuin aikuistenkin. Lapsen kanssa keskustellessa on tärkeää, että aikuinen tunnistaa lapsen rajat; mitä lapsi on valmis kertomaan ja mitä hän valitsee olla kertomatta. Avointen kysymysten esittäminen, kuten kertoisitko tuosta lisää on hyvä tapa tehdä tila lapsen todellisuudelle. Keskustelun lisäksi osallisuus on paljon muutakin. Yhdistyksissä se tarkoittaa lapsen kanssa yhdessä tekemistä: luottamuksellisen suhteen rakentamista, vaikeiden kokemusten käsittelyä esimerkiksi piirtäen, saduttaen tai leikkien. Se on myös lapsen näkökulmasta puhumista ja lapsen mielipiteen ja kokemuksen kuulemista ja tilan raivaamista lapsen näkökulmalle perheen auttamisen kokonaisuudessa. Lapsella on myös oikeus itseään ja omaa tilannettaan koskevaan tietoon. Lapsen omille kysymyksille ja tiedon tarpeelle on oltava tilaa ja aikaa. Myös nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita heidän kokemuksistaan ja todellisuudestaan, siitä, mikä on heille tärkeää ja merkityksellistä ja mitä he kokevat tarvitsevansa avuksi tärkeiden asioiden toteuttamiseksi (Mäkelä 2011, 18). Perheen ulkopuolisillakin aikuisilla on tärkeä rooli: heitä tarvitaan huomaamaan nuori ja antamaan hänelle mahdollisuus osallistua (emt. 22). Osallisuus on mahdollisuus, ei velvollisuus. Myös osallistumisesta kieltäytyminen voi olla osallisuuden muoto. Haavoittuvissa oloissa elävillä lapsilla on usein ohitetuksi tulemisen ja näkymättömyyden kokemuksia. Aikuisten valta ja auktoriteetti ovat voineet jättää heihin syviä häpeän ja arvottomuuden kokemuksia. Lapselle voi olla tärkeää myös voida kieltäytyä osallistumasta ja olla silti hyväksytty.

12 Osallisuus 13 Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi syksyllä 2014 oppaan Lasten osallistumisen etiikka lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Kymmenen periaatetta (toimittaneet Tiia Hipp ja Kati Palsanen). Oppaassa nostetaan esille lasten ja nuorten osallistumisen eettistä periaatetta sekä niihin liittyviä hyviä käytäntöjä: 1) 2) 3) 4) 5) 6) 7) 8) 9) 10) Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta. Osallistuminen on vapaaehtoista. Osallistuminen on lapselle hyödyllistä. Osallistuminen on tarkoituksenmukaista. Osallistuessaan lapsella on oikeus suojeluun. Osallistuminen on näkyvää ja avointa. Osallistumiseen liittyvä valta ja vastuu pitää olla tiedostettua. Osallistumiseen on tärkeää sisällyttää arviointia. Osallistumiselle tarvitaan toimintaa tukevat rakenteet. Osallistuminen vaatii yhteiskunnan voimavaroja. Ympäristöllä ja läsnäololla on merkitystä Lapsen osallisuuden toteutumisen kannalta ympäristöllä on merkitystä: se voi tukea osallisuutta tai heikentää sen mahdollisuuksia. Kasvokkain keskustelu ei ole lapselle tai nuorelle luontevin tapa toimia. Lapsi ilmaisee ajatuksiaan ja mielipiteitään usein tekemisen kautta. Lapsiystävällisesti kalustettu tila, joka mahdollistaa leikin, piirtämisen ja lattialla puuhailun tukee lapsen osallisuutta. Erilaisia välineitä (esim. leluja, pelejä, kortteja, lomakkeita) lapsen kanssa työskentelyyn kannattaa olla tarjolla useita. Se, mikä toimii yhden kanssa, ei ehkä sovi toiselle. Tärkein työväline on kuitenkin työntekijä itse. Lapsen osallisuuden toteutumista vuorovaikutuksessa lapsen kanssa edistää se, että työntekijä on tietoinen paitsi oman lapsuutensa merkityksestä ja vaikutuksesta itseensä ammattilaisena, myös omasta roolistaan lapsen edun ja osallisuuden mahdollistajana ja toteuttajana. On hyvä miettiä, olenko aidosti läsnä, kuulenko ennalta tietämättä ja miten otan saamani tiedon vastaan? Osallisuuden vahvistaminen tukee merkittävästi lapsen kasvua ja kehitystä. Onnistuneet kohtaamiset saavat lapsen ymmärtämään, että hän on arvokas ja kykenee vaikuttamaan oman elämänsä suuntaan ja mahdollisuuksiinsa. Lapsen osallisuus syntyy ja mahdollistuu aikuisten avulla. Edellä listatut periaatteet sopivat myös aikuisten osallisuuden tukemisen periaatteiksi. Valokuvat on otettu Ensi- ja turvakotien liiton kansalaistoiminnan kampanjan päätapahtumasta rautatieasemalla Helsingissä 2013. Kuvat: Minna Kurjenluoma.

14 Osallisuus 15 Tiedän, mistä puhut! Vertaisuus osallisuuden osana Varmaan just, kun kaiken tapahtuneen jälkeen tunsi ittensä niin tyhmäksi. Sitten kun näät, että on muitakin, kelle on käyny näin ja ne on normaaleja ihmisiä Mut se oli kyllä varmaan se tärkein, että pääsi puhumaan ja kuulemaan muiden tarinoita. Kokemusasiantuntija Suhteissa kasvamme sellaisiksi kuin olemme. Liittyminen muihin ihmisiin on ihmisen universaali tarve. Suhteissa ja yhteisöissä syntyy kokemus johonkin kuulumisesta ja oman yksilöllisyyden ylittämisestä, oman itsen näkeminen osana suurempaa kokonaisuutta. Yhteisö voi olla voimavara joskus myös vankila riippuen näkökulmasta ja katsojan silmistä, yksilön kokemuksesta. (Heikkilä yms. 2009, 9). Elämän haavoittavat kokemukset, esimerkiksi väkivalta, vaikuttavat osallisuuden kokemuksiin usein negatiivisesti. Vertaisuus merkitsee samanlaisten kokemusten jakamista 1. Vertaisuus voi toteutua ilman järjestettyä toimintaakin, esimerkiksi ensi- ja turvakodin arjessa asiakkaat voivat jakaa kokemuksiaan ja kertoa elämäntilanteistaan. Yhdistys voi tukea sitä arkisella työllään; laitoksessa Vertaisuuden kokemus vahvistaa osallisuuden kokemusta, se on olennainen osa osallisuutta. 1 Tässä julkaisussa vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä tarkastellaan osallisuuden ja voimavarojen näkökulmasta. Keskeinen ajatus on, että vertaisuus ja kuuluminen yhteisöön tukevat osallisuuden tunteen kasvamista ja toisaalta ovat osallisuuden muotoja jo sinänsä. Tämän käsikirjan tarkoitus ei ole antaa ohjeita vertaisryhmän perustamiseen tai sen ohjaamiseen. Miina Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hankkeessa (2008 2012) sukellettiin jo syvälle teemassa. Hankkeessa julkaistiin vertaistukiryhmän ohjaajalle käsikirja Vertaisryhmä (2012), joka on tilattavissa Ensi- ja turvakotien liiton toimistosta. Käsikirja kohdentuu erityisestä väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukemiseen, mutta on hyvin sovellettavissa myös muuhun vertaisryhmätoimintaan. Vertaisryhmän käsikirjassa on käytännön vinkkejä vertaistukiryhmän suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. esimerkiksi ruokailutilanteet ja vapaa-ajan oleilutilat ovat omiaan mahdollistamaan tällaista vapaamuotoista vertaisuutta. Vertaisuus toteutuu myös järjestetysti esimerkiksi vertaistukiryhmässä, jossa kokoonnutaan tietyn teeman ympärille tiettynä aikana. Se on aina liittymistä toisiin, tavalla tai toisella. Vertaisuuden kokemus vahvistaa osallisuuden kokemusta, se on olennainen osa osallisuutta. Vertaisuus mahdollistaa oman erityisen kokemuksen jakamisen ja samalla antaa mahdollisuuden liittää oma kokemus muiden kokemuksiin. Tiedän, mistä puhut! on tyypillinen

16 Osallisuus 17 vertaisuuden synnyttämä tunne. Vertaisuus näyttäytyy eri tavalla oman kasvun tai selviytymisen prosessin eri vaiheissa. Selviytymisen alkuvaiheessa vertaisuus pitää yllä omia voimia ja kykyä toimia. Myöhemmin vertaisen rooli voi laajentua: vähitellen ryhmän seniorijäsenestä voi tulla apuohjaaja. Myös kokemusasiantuntijuuden kehittymisessä vertaisuus on keskeistä. Vertaisuus synnyttää yhteisöllistä kokemusasiantuntijuutta ja jäsentää osallistujien kokemuksista yhteistä tietoa. Osallisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuuden kehittyminen edellyttävät kaikkien osapuolten keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta. Kokeneen vertaisryhmänohjaajan sanoin: Oli mikä ryhmä tahansa ja oli sen keskusajatus mikä hyvänsä, ei voi vain laittaa käyntiin ja odottaa, että heti syntyy ryhmä ja sieltä heti rupee nousemaan jotain uutta tietoa. Se on tosi merkityksellistä se vuorovaikutus ja läsnäolo. Vertaisuudesta puhutaan tässä käsikirjassa muuallakin. Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri avaavat hyvin, mikä merkitys vertaisuudella on osallisuuden kokemuksen ja kokemusasiantuntijuuden kokonaisuudessa (ks. 32.) Yksilöiden jakama kokemustieto muodostaa yhteisöllisen kokemusasiantuntijuuden. Vertaisryhmässä oman kokemustiedon arvo nousee, samalla oma toimijuus kasvaa. Vertaiselle tulee kokemus oman tilanteensa erityisyydestä ja samalla sen universaaliudesta. Osallisuus on kansalaisoikeus Osallisuus on, paitsi hyvinvoinnin lähde, myös kansalais- ja ihmisoikeus. Ihmisen oikeus osallistua yhteiskunnan ja oman elinympäristönsä kehittämiseen on määritelty perustuslaissa (ks. esim. 2, 6 ja 14). Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ihmisoikeuksiksi luetaan muun muassa oikeus osallistua oman maan julkiseen elämään (21 artikla) ja yhteiskunnan sivistyselämään (27 artikla). Lapsen oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimus, jonka yksi teema 2 on osallisuus. Suomessa sopimus on ratifioitu ja astunut lakina voimaan vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus lepää neljän perusperiaatteen varassa, jotka ovat lapsen 1) edun toteutuminen 2) syrjimättömyys oikeus elämään ja kehitykseen ja 3) 4) 2 Lapsen oikeuksien sopimuksen kolme keskeistä teemaa ovat lapsen oikeus 1) erityiseen suojaan ja hoivaan (protection), 2) riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) sekä 3) osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (participation). oikeus ilmaista oma näkemys itseä koskevissa päätöksissä. Näkemykset on huomioitava päätöksenteossa. Olemme olemassa niiden ihmisten vuoksi ja ansiosta, jotka hakevat meiltä apua. Osallisuuden kokemus on erityisen tärkeä silloin, kun palvelu vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja käsitykseen itsestään. Lisäksi osallisuuteen otetaan kantaa erityislaeissa, muun muassa lastensuojelu-, nuoriso- ja kuntalaissa. Lastensuojelussa lapsen oikeus osallisuuteen on erityisen tärkeä. Lastensuojelulaki korostaakin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon ja mahdollisuutta arvioida ja toteuttaa toimintaa, johon hän on osallinen. Myös voimaan tullut sosiaalihuoltolaki huomioi osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämisen mm. yhtenä laadun vaatimuksena. Lakiehdotuksessa osallisuus on ymmärretty laajassa merkityksessä huomioiden sosiaalihuollon luonteesta aiheutuvat painotukset. Osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa. (HE 164/2014 vp, s. 98.) Osallisuuden kokemus ja mahdollisuudet osallistua ovat jokaiselle kuuluvia oikeuksia, joiden edistäminen myös meidän toiminnassamme on tärkeää jo niiden itsensä takia. Osallisuudella ja osallistumisella on itseisarvo. Hokkanen ja Nikupeteri (2014) kirjoittavat, että reitti osallisuuteen on mahdollistettava jokaiselle. Osallisuuden tavat on työstettävä myös niissä tilanteissa, joissa elämän perusasioiden järjestäminen on ensisijainen toiminnan kohde ja mahdollisuutta osallisuuteen työstetään vähitellen. (Granfelt 2013; Hokkanen 2013; 2014a.) Osallisuuden merkitys Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa kirkastuu pohtiessa sitä, mikä toiminnassamme on erityistä. Työskentelemme perheiden ja yksilöiden kanssa, joilla saattaa olla takanaan sukupolvien kokemus osattomuudesta. Vaikeissa tilanteissa elävät ihmiset kokevat usein joutuvansa juoksemaan luukulta toiselle ilman todellista valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen tapahtumiin. Yksi tehtävämme on mahdollistaa heille rooli aktiivisena oman elämänsä toimijana. Susanna Hyvärin (2007) mukaan osallisuuden kokemuksen sisältyminen palveluihin on erityisen tärkeää silloin, kun palvelu on pitkäkestoista ja luonteeltaan sellaista, että se vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja käsitykseen itsestään. Liiton jäsenyhdistysten työ koskettaa aina ihmisen identiteettiä. Jo lyhyessä asiakkuudessa on mahdollista vahvistaa ihmisen osallisuuden kokemuksia. Osallisuus rakentuu onnistuneissa kohtaamisissa. Kansalaisjärjestölle osallisuus on kulmakivi Kansalaisjärjestölle osallisuuden vaaliminen ja osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on erityisen keskeistä. Olemme olemassa niiden ihmisten vuoksi ja ansiosta, jotka hakevat meiltä apua. Tehtävämme on olla heidän äänitorviaan ja tarjota heille tilaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Yhdistysten näkökulmasta osallisuus ja asiakkaiden osallistuminen on myös hyödyllistä. Yhteisellä kehittämisellä ja asiakkaiden kokemuksen kautta kerätyllä tiedolla voidaan yhdistyksen toimintaa kehittää entistä tehokkaammaksi ja palveluita entistä paremmin vaikuttaviksi. Usein kumppanuuden varaan rakentuva asiakas- ja kehittämistyö koetaan myös kaikkein mielekkäim-

18 Osallisuus 19 Kokemusasiantuntijuus mäksi tavaksi tehdä työtä: koska työtä tehdään ihmisten kanssa ja ihmisille, on enemmän kuin perusteltua ottaa heidät mukaan myös toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin sillä tavalla kuin he itse haluavat. Asiakkaiden osallistumisella ja kokemustiedon tuomisella esille on suuri merkitys myös yhteiskunnallisesti. Kokemuksia ja arjen ääntä esiin nostamalla on mahdollista vähentää ihmisten ennakkoluuloja ja korjata vääriä käsityksiä, jotka liittyvät toimintaamme, perheiden tilanteisiin tai ilmiöihin, joiden parissa työskentelemme. Väärien käsitysten korjaaminen motivoi usein myös kokemusasiantuntijoita. Vaikuttamistyö on tehokkaampaa, kun siihen tulee mukaan asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni. Yksilöllisten kokemusten kautta haavoittavat ilmiöt (esimerkiksi väkivalta) ja niiden vaikutukset konkretisoituvat ja koskettavat. Kuten eräs kokemusasiantuntija asian ilmaisi: Vaikka ihmiset tietävät paljon tästä ilmiöstä, he eivät tiedä, miltä se tuntuu. Asiakkaiden kanssa yhdessä toimimalla palveluita ja lakejakin voidaan parantaa niin, että ne kohtaavat paremmin asiakkaiden arjen. Vaikuttamistyö on tehokkaampaa, kun siihen tulee mukaan asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni. On niin paljon sellaista tietoa, mitä ei muuten tavoiteta tai saada eteenpäin. Sillä tiedolla on valtava painoarvo, koska se on niin henkilökohtaista, tuoretta ja ajantasaista ja kertoo erilaisista ilmiöistä, tapahtumista ja esimerkiksi yhteiskunnan rakenteissa ja palveluverkostoissa piilevistä esteistä. Työntekijä Asiakkaiden toimijuuden vahvistaminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Oman toiminnan ja kokemuksen merkityksellisyys voi siirtyä myös yhdistyksen ulkopuolelle aktiiviseksi kansalaisuudeksi. "Vaikka ihmiset tietävät paljon tästä ilmiöstä, he eivät tiedä, miltä se tuntuu." Kokemuksen muuttuminen tiedoksi edellyttää, että sekä kokija että työntekijä tunnistavat eletyn ja koetun kautta muodostuneen tiedon merkityksellisenä. (Laitinen ja Nikupeteri 2013, 439.) Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan eri asioita eri ympäristöissä. Se voi tarkoittaa asiakasta, joka apua hakiessaan tuottaa tärkeää tietoa kokemastaan ilmiöstä tai kokemusasiantuntijan nimikkeellä palkattua työntekijää. Joskus tarkoitetaan myös kokemusasiantuntijakoulutuksesta valmistuneita (ks. esim. Mielen avain -hankkeen koulutus mielenterveys- ja päihdekuntoutujille). Kokemusasiantuntijuutta tarvitaan niin yhdistyksen auttamistyössä, toiminnan kehittämisessä kuin yhdistyksen vaikuttamistoiminnassakin. Lue luvusta 3 lisää kokemusasiantuntijan erilaisista toimintamahdollisuuksista. Ensi- ja turvakotien liitossa kokemusasiantuntijuutta on ryhdytty hahmottamaan kansalaistoiminnan näkökulmasta. Sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että asiakkaan kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta pidetään yhtä tärkeänä kuin työntekijän opintoihin tai työkokemukseen perustuvaa osaamista. Yksilötasolla kokemusasiantuntijuus ja siemenet siihen ovat olemassa kriisivaiheesta asti: silloin kokemusasiantuntijuus tulee esille kohtaamisessa työntekijän kanssa. Omaan avun saamiseen vaikuttaminen ja mahdolliset vertaisuuden kokemukset ovat ponnahduslauta kokemusasiantuntijuuden synnylle ja kasvulle (ks. kuvio 3 sivu 29). Kokemusasiantuntijoiden yhteisessä toiminnassa yksilölliset kokemukset ilmiöstä (esimerkiksi väkivallasta) yhdistyvät yhdeksi, yhteiseksi näkökulmaksi. Lisää tietoa erilaisista kokemusasiantuntijuuden muodoista saat kappaleesta Mitä kokemusasiantuntija tekee. Kokemusasiantuntijuus on uusi mahdollisuus toimia. Se lisää asiakkaiden osallisuutta ja osallistumista. Kokemusasiantuntijuuden kautta yhdistyksen asiakkaat pääsevät tuomaan omaan kokemukseensa perustuvan tiedon osaksi yhdistyksen toiminnan suunnittelua ja kehittämistä. Silloin työntekijöiden asiantuntijatiedon ja asiakkaiden kokemustiedon on mahdollista yhdistyä moniääniseksi yhteiseksi kehittämiseksi. Kansalaisjärjestölle on erityisen tärkeää varmistaa, että toiminnassa kuullaan säännöllisesti ja järjestelmällisesti virallista tietoa haastavaa toista tietoa. Vain sen kautta voimme haastaa omia käsityksiämme ja lunastaa paikkamme kansalaisjärjestönä, ihmisten arkielämän tuntijana ja arkisen tiedon välittäjinä. Samalla yhteinen tekeminen ja erilaisten osaamisten yhdistäminen vahvistaa yhdistyksen yhteisöllisyyttä. Eri roolissa ja erilaisilla taustoilla toimivat ihmiset voivat tulla yhteisen pöydän ääreen tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen. Moni asiakas on voimaannuttuaan motivoitunut oikaisemaan vääriä käsityksiä ja vaikuttamaan yleisiin asenteisiin ja palveluiden järjestämiseen. Kokemusasiantuntijuuden mahdollistaminen on merkittävää myös asiakkaiden aikuisten, lasten ja nuorten voimaantumisen kannalta. Moni kokemusasiantuntija on kertonut, että mahdollisuus toimia asiantuntijana omassa asiassaan on tuntunut arvostavalta ja tärkeältä. Kokemusasiantuntijuus tarjoaa mahdollisuuden kehystää omat kokemukset uudelleen: vaikeiden kokemusten merkitys muuttuu, kun niitä käsitellään merkittävän tiedon lähteenä. Se, että omat vaikeat kokemukset hyödyttävät muita, on sinänsä vahvistavaa.

20 Osallisuus 21 Kokemusasiantuntijuuden kasvun prosessi Joskus tuntuu siltä, että olen ihan normaali. Tai jotain aivan uutta, sellaista, mitä en ole koskaan ollut! Kokemusasiantuntija Kokemusasiantuntijuutta on liitossa jäsennetty erityisesti Miina Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hankkeessa. Hankkeen kokemusasiantuntijat olivat väkivallasta selviytymässä olevia naisia, joista osa oli toiminut erilaisissa kokemusasiantuntijan tehtävissä. He hahmottivat väkivaltaa kokeneen naisen kokemusasiantuntijuuden kehittymisen olevan kolmiosainen prosessi, jossa on vaiheet Pälli räjähtää, Nännit ja napa ja Minä tiedän. Vaiheet kulkevat rinnakkain voimaantumisprosessin kanssa: kokemusasiantuntijuus kasvaa voimaantumisen myötä. Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus tukevat myös väkivallasta selviämisen prosessia. Kokemusasiantuntijuuden kasvun prosessi. Omista väkivaltakokemuksistaan selviävät kokemusasiantuntijat jäsensivät oman kokemusasiantuntijuutensa kasvaneen akuutista "Pälli räjähtää" -kriisivaiheesta voimaantuneeseen Minä tiedän -vaiheeseen. Alussa kokemusasiantuntijuus on oman tilanteen asiantuntijana olemista ja merkitsee käytännössä oman kokemuksen kertomista työntekijälle. Toimijuus vahvistuu vertaisuuden kokemusten ja omien kokemusten jakamisen myötä vahvaksi kokemusasiantuntijuudeksi, jossa omaa kokemustietoa on mahdollista tuoda esiin monipuolisesti: kouluttajana, kehittäjänä, vaikuttajana tai päättäjänä.

22 Osallisuus 23 Pälli räjähtää akuutti kriisivaihe Pälli räjähtää -vaihe liittyy akuutissa kriisissä olemiseen. Silloin on olennaista avun hakeminen omaan tilanteeseen. Vaihe on tärkeä osallisuuden ja sen kasvamisen mahdollistamisen kannalta: kahden välinen suhde auttajan kanssa rakentaa pohjaa osallisuuden kokemuksille ja toimijuudelle. Asiakkaan kysymykset voivat tällöin liittyä perustavanlaatuisiin kohtaamisen ja luottamuksen kysymyksiin: Uskotaanko minua? Ymmärretäänkö minua? Ymmärretäänkö minut väärin? Hyväksytäänkö minut? Uskallanko? Suhteella auttajan kanssa on merkitystä, sillä tunne omasta merkityksestä ja arvostettavuudesta syntyy dialogisessa kohtaamisessa, suhteessa. Jos tunne omasta arvosta jää syntymättä tai asiakkaalle jopa tulee tunne, että hän on merkityksetön ja arvoton, hänen on seuraavan kerran entistä vaikeampi hakea apua. Myös luottamuksellisen suhteen rakentaminen voi olla seuraavilla kerroilla haastavampaa. Osallisuuden kannalta keskeistä tässä kohdassa on asiakkaan kokemus kuulluksi ja kunnioitetuksi tulemisesta sekä siitä, että hän saa ja voi vaikuttaa oman selviytymisprosessinsa etenemiseen. Hänen näkemyksiään ja mielipiteitään kysytään ja pidetään arvokkaina, ja hän saa vaikuttaa saamaansa apuun voimavarojensa mukaan. Pieneltäkin vaikuttavat sanat, ilmeet, eleet voivat olla merkittäviä asiakkaan oman merkityksellisyyden kokemuksessa. Työn yhtenä tavoitteena on vahvistaa asiakkaan arjen toimijuuden kykyä. Joskus se voi näyttäytyä myös tilanteen sietämisenä, jolloin asiakkaalla ei välttämättä ole isoa pyrkimystä muutokseen. Pitkällä tähtäimellä tällainenkin tilanteen sietämiseen liittyvä osallisuuden ja toimijuuden kokemus voi johtaa pyrkimykseen irtautua haavoittavasta, traumatisoivasta, elämäntilanteesta. Uskotaanko minua? Ymmärretäänkö minua? Ymmärretäänkö minut väärin? Hyväksytäänkö minut? Uskallanko? Kaikkea tätä ei edistä paremmin tietäminen, se, että työntekijän tieto kävelee asiakkaan tämän hetkisen tiedon yli. Kokemusasiantuntijuuden kannalta tämä kohta on ensimmäinen, jossa oma kokemus alkaa jäsentyä omaksi tiedoksi ja kehittyä hiljalleen asiantuntijuudeksi. Sitä edellyttää kuitenkin tunne omien vaikeiden kokemusten arvosta ja merkityksestä. Tunne alkaa syntyä ensimmäisissä, dialogisissa kohtaamisissa auttajan kanssa. Parhaimmillaan vertaisilta saatu kunnioitus ja ymmärrys lisää omanarvontuntoa. Vertaisuus antaa tunteen siitä, ettei ole omien kokemustensa kanssa yksin ja että vaikeassakin tilanteessa on nähtävissä toivoa. Vertaisuus myös tiivistää tunnetta yhteisöön kuulumisesta. Pälli räjähtää

24 Osallisuus 25 Halu vaikuttaa voi Miina-hankkeen kokemusasiantuntijoiden mukaan syntyä jo varhain, mutta alkuvaiheessa se on turvallista vain vahvasti tuettuna esimerkiksi siten, että työntekijä toimii viestinviejänä ja välittäjänä asiakkaan tärkeinä kokemille asioille. Olennaista on kokemusasiantuntijan oma tahto. Jos hän itse haluaa vaikuttaa, vaikuttaminen voi edistää myös toipumista kokemuksista. Kriisivaiheessa aika ei kuitenkaan ole kypsä laajalle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle yksilönä. tärkeitä. Kun omat siivet alkavat kantaa, täytyy tarjota mahdollisuus kokeilla niitä. Käytännössä osallisuutta toteutetaan vertaisena, vertaisryhmän seniorina tai kokemustiedon tuottamisena yhdistyksen kehittämiseen. Kun ihminen voi olla tukena toiselle tai tuoda omat kokemuksensa yhdistyksen toiminnan kehittämiseen käyttöön, käsitys itsestä tärkeänä ja pystyvänä ihmisenä vahvistuu. Nännit ja napa Nännit ja napa toimijuus vahvistuu Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaiset kuvasivat kokemusasiantuntijuuden kasvun toista kohtaa Nännit ja napa -vaiheeksi. Nännit ja napa -kohdassa näyttäytyy ristiriitaiset tunteet: huulen toinen puoli hymyilee ja toinen on alaspäin, minkä voi ajatella olevan merkki aktiivisesta asioiden käsittelemisestä: pysynkö vanhassa, suuntaudunko uuteen? Minunko tarinani voi kiinnostaa muita? Uskallanko kertoa ja tulenko ymmärretyksi? Kysymykset ovat keskeisiä tässäkin vaiheessa. Kokemus omasta autetuksi tulemisesta voi kanavoitua toiveeksi ja tarpeeksi auttaa muita samassa tilanteessa olevia. On hyvin voimaannuttava tunne kääntää oman maailmansa rumuus voimavaraksi, jonka voi siirtää edelleen avuksi sitä tarvitsevalle (Laitinen & Nikupeteri, 2013, 448). Osallisuus aktiivinen ja vastuullinen toimijuus tukee omaa selviytymisen prosessia vahvistamalla ihmisen omia resursseja tässä ja nyt sekä tulevaisuutta ajatellen. Ihmiselle on tärkeää saada kokemus omasta aktiivisesta toimijuudesta, huomata omat vahvuutensa ja oppia näkemään ne omina voimavaroinaan. Tässä vaiheessa osallistumisen mahdollisuudet ja paikat ovat Kun ihmisen käsitys itsestään vahvistuu, se synnyttää tunteen siitä, että³: minusta ollaan kiinnostuneita minua arvostetaan minulla on annettavaa minusta on iloa minä pystyn vaikuttamaan. 3 Jukka Mäkelä dialogisesta kohtaamisesta Dialogistipäivillä 17.9.2010. Perustuu Leena Marila-Penttisen muistiinpanoihin.

26 Osallisuus 27 Minä tiedän Toimijuuden vahvistuessa laajenevat myös vaikuttamismahdollisuudet. Myös suhtautuminen omiin kokemuksiin muuttuu. Vaikeiden muistojen ohella ne ovatkin nyt apuna jollekulle toiselle tai oppimisen kohta koko yhdistykselle. Toimijuuden vahvistuessa laajenevat myös vaikuttamismahdollisuudet. Yhteiskunnallista vaikuttamista voi tehdä yhteistyössä muiden kanssa, esimerkiksi oman vertaistukiryhmän kanssa. Usein vaikuttamisen kohteena ovat esimerkiksi kaupungin palvelut tai yleiset ennakkoluulot. Hyviä keinoja ovat erilaiset ryhmän kokemuksia yhteen kokoavat vaikuttamiskeinot, kuten Miinan Salonki tai erilaiset taiteen keinot. Ryhmässä vaikuttaminen on turvallista ja voimaannuttavaa, kun yksittäisistä kokemuksista muodostuu suurempi puhutteleva kokonaisuus. Vaikuttamiskeinoista voit lukea lisää luvusta 3. Minä tiedän itsevarmuus Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaisten jäsennyksessä kokemusasiantuntijuuden kasvun viimeinen vaihe Minä tiedän -vaihe. Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus asettuvat nyt uuteen paikkaan ihmisen elämässä. Tässä vaiheessa käsitystä omista vahvuuksista sekä itsestä aktiivisena toimijana voi edelleen vahvistaa esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa (muun muassa kouluttamalla työntekijöitä tai vapaaehtoisia kertomalla omista kokemuksista tai antamalla mediahaastatteluja). Muiden samaa kokeneiden auttaminen on joillekin tärkeä osa henkilökohtaisten vahvuuksien ja osaamisen tunnistamista. Osaa omat kokemukset motivoivat kouluttautumaan uuteen ammattiin, toiset haluavat suuntautua täysin uusille alueille kauemmas omista haavoittavista kokemuksistaan. Joillekin pysyminen tutussa tyylissä on paras vaihtoehto. Kokemusasiantuntijaidentiteetti voi nyt tulla sopivan kokoiseksi osaksi omaa itseä, unohtamatta sitä, että kokemukset eivät ole koko minä. Työntekijöidenkin on hyvä muistaa, että ihmisellä voi olla halu mennä eteenpäin ja päästää irti kokemustensa käsittelemisestä. On pohdittava, kenen toive on, että asiakas toimii kokemusasiantuntijana. Asiakas voi joskus kokea kokemusasiantuntijana toimimisen velvollisuudekseen on siis kuunneltava herkästi ja kunnioittavasti kokemusasiantuntijan ääntä. Prosessit, osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden kokemukset ja tarpeet ovat erilaisia jokaisella ihmisellä.

28 Osallisuus Asiakkaan oma toimijuus kasvaa ja työntekijän tarjoaman tuen tarve pienenee Varmuutta siitä, että kokemusasiantuntija on "valmis", ei voi saada. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen Ensisijaisesti työntekijän kautta. Täsmävaikuttaminen paikallisesti ja tuetusti, yhdessä ryhmän kanssa kokemuksia kooten. Tapahtumat Laaja yhteiskunnallinen vaikuttaminen (koulut, oppilaitokset, toimittajat, neuvolat jne.) Täsmävaikuttaminen, esim. lakialoitteet ja hankehakemukset Kokemusasiantuntijan toimintamahdollisuudet On selvää, että erilaiset roolit ja osallistumistavat ovat mahdollisia eri ihmisille hyvin eri vaiheissa. Joku ei ole koskaan halukas kouluttajaksi, toinen ei koe yhdistyksen toimintaan vaikuttamista itselleen motivoivaksi ja kolmas haluaisi osallistua heti kaikkeen. Yksi kokemusasiantuntijuuden haastavimpia kysymyksiä onkin, koska on sopiva aika ottaa uusi rooli ja vaikuttaa laajemmin. Tärkeää on huomata, ettei toimijuuden laajenemisen prosessi etene kuin juna, vaan kokemusasiantuntija liikkuu jatkuvasti eri vaiheesta toiseen. Joku kokemus saattaa tuoda pinnalle vanhoja tunteita ja hätäännyttää, mutta riittävän pitkällä omassa selviytymisessään olevalla kokemusasiantuntijalla on myös keinoja päästä pois kriisin tunteesta ja luottamusta siihen, että se kestää vain aikansa. Miina-hankkeen kokemusasiantuntijat korostivat, että varmuutta siitä, että kokemusasiantuntija on "valmis" tiettyyn toimintaan, ei voi saada. Tilanne kuitenkin on heidän mielestään riittävän turvallinen, jos kokemusasiantuntija tietää pääsevänsä pois vanhojen kokemusten aiheuttamasta tunnemyrskystä. Kokemusasiantuntijat myös korostavat, että lopulta kyseessä on aina kokemusasiantuntijan oma valinta ja sitä täytyy kunnioittaa. Työntekijä voi tukea kokemusasiantuntijaa auttamalla näkemään esimerkiksi vaikuttamistoiminnan mahdollisia seurauksia ja käymällä läpi todennäköisesti esiin tulevia tilanteita. Yhteisö, lähiympäristö Minä, yksilötaso Vertaisuus ja kokemusten jakaminen Tiedän, mistä sinä puhut. Osallisuus omassa prosessissa alusta saakka: Mikä sinua auttaa? Vertaisuuden kokemukset Ryhmän seniori Apuohjaaja Kahvilat jne. toimintamallit Asiantuntijuus käytössä yhdistyksessä Osallisuus omassa prosessissa jatkuu Toimijuuden takaisinsaaminen ja mentoroinnin kokemukset. Tukena toiselle kohti verkostoja. Tukihenkilö Vaikuttaminen yhdistyksen toiminnassa, tekemässä yhdistystä, mukana kehittämistyössä Vahva toimijuuden kokemus Tunne siitä, että auttaa muita ja voi vaikuttaa. Asiantuntijuuden kokemus Kokemusasiantuntijana toimiminen on aina oma valinta. Pälli räjähtää akuutti kriisivaihe Nännit ja napa toimijuus vahvistuu Kokemusasiantuntijuus osa identiteettiä? Minä tiedän itsevarmuus Kuvio 3: Kokemusasiantuntijan toimintamahdollisuudet

30 Osallisuus 31 Miten osallisuus tukee selviytymistä haavoittavista kokemuksista? Sehän tukee toipumista, että sä pystyt osallistumaan, jos sulla on vähänkään voimavaroja siihen. Ettet vaan jää sun traumaan ja siitä toipumiseen. Se on mun mielestä just paapomista, jos ei osallisteta. Tai jos ei ole mahdollisuuksia, tämmösiä paikkoja, minkä kautta voi halutessaan ja kyetessään osallistua. Kokemusasiantuntija Osallisuutta on tärkeä tarkastella myös suhteessa haavoittaviin, traumaattisiin elämänkokemuksiin ja niistä selviytymiseen. Osallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta puhuttaessa pohditaan usein joskus huolen sävyttämänä sitä, mitä osallisuus on silloin, kun yhdistyksen asiakkaana on monia traumatisoivia kokemuksia elämässään kohdannut tai kriisistä selviytymisen ensivaiheissa oleva ihminen. Onko osallisuus, osalliseksi tuleminen silloin edes mahdollista? Jos on, niin miten? Tai onko oikein osallistaa ihmisiä, jotka ovat kokeneet traumatisoivia asioita, eikö yhdistysten tehtävä ole pikemminkin suojella heitä? Mitä osallisuus tai kokemusasiantuntijuus voi olla traumasta selviytymisen eri vaiheissa? 4 Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaisten hahmottamaa kokemusasiantuntijuuden kasvamisen prosessia ei käsitelty traumasta selviämisen polkuna, mutta jälkikäteen tarkasteltuna siinä voi havaita yhtymäkohtia traumasta selviytymiseen. Siksi on hyvä pohtia hieman myös sitä, miten osallisuus voi itse asiassa tukea selviytymistä. Traumasta tai traumoista selviytyminen on aina henkilökohtainen, usein kokonaisuudessaan pitkä prosessi, jossa esimerkiksi psykoterapia voi olla tarpeen. Osallisuuden kokemus voi silti vahvistaa selviytymistä alusta, kriisivaiheesta asti. Liittyminen muihin on merkityksellistä kaikissa vaiheissa. Kriisin alkuvaiheessakin (Pälli räjähtää -vaihe) liittyminen toisiin, vertaisuus, on tärkeää. Yksin jääminen voi voimistaa vaikeista kokemuksista johtuvia tunteita. Hyvin ohjattu vertaistukiryhmä voi auttaa vakauttamaan tunnetiloja ja vähentämään ahdistusta. Vertaisryhmässä on mahdollista saada "peili" itselle ja olla sellaisena toiselle. Vertaistuella voi olla iso korjaava merkitys selviämisen prosessissa: vuorovaikutus toisten kanssa voi parhaimmillaan toimia korjaavasti ja tuottaa iloa, muistuttaa realiteeteista ja tuoda turvallisuutta. Vertaisten kanssa on myös mahdollista kokeilla esimerkiksi omia fyysisiä rajoja: kuinka lähellä tai kaukana muista haluan tai voin olla? Tähän kaikkeen tarvitaan vuorovaikutusta. Kaikki tämä vahvistaa yksilöllisiä resursseja elämässä. Toisten tuki auttaa selviytymään arjesta ja arjen sujuminen helpottaa traumasta selviämistä. Trauman työstämis- tai käsittelyvaiheessa keskeistä on omien kokemusten ja kriisin aiheuttamien tapahtumien käsitteleminen. Kokemusasiantuntijanaisten Nännit ja napa -vaiheessa on yhteistä tämän vaiheen kanssa. Tapahtumia ei enää tarvitse kieltää ja ymmärrys niistä alkaa rakentua. Ihminen vahvistuu kohtaamaan häntä koskettaneet asiat kokonaisvaltaisesti. Tässä 4 Psyykkinen trauma = yksilön psyykkisen sieto- tai sopeutumiskyvyn rajan ylittävä tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Tapahtuma sinänsä ei ole traumaattinen, mutta sen seuraukset ovat. Yksilölliset reaktiot traumaan tulevat ymmärretyiksi, kun ymmärrämme trauman vaikutuksen yksilöön: trauman seuraukset ovat normaaleja psyyken suojautumiskeinoja traumasta. vaiheessa on tavallista pohtia syvällisesti omaa identiteettiä ja uskomuksia. Työstämisvaiheeseen voi liittyä omien sosiaalisten suhteiden uudelleen järjestäytymistä tai vetäytymistä niistä. Vaiheen merkitys on valmistaa ihmistä uudelleen suuntautumista kohti elämässä. (emielenterveys.fi.) Traumaattisesta kriisistä toipumisen viimeistä vaihetta kutsutaan uudelleen suuntautumisen vaiheeksi. Siinä on yhtäläisyyksiä kokemusasiantuntijuuden kasvun Minä tiedän -vaiheeseen. Tapahtuneet asiat alkavat olla osa omaa elettyä elämää ja omaa kokemusta eikä kokemuksen kanssa ole työskenneltävä koko ajan. Luottamus elämään ja omaan itseen alkaa palautua. Koetusta tulee osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei enää hallitse tai kuluta voimavaroja kokemukset voivat itse asiassa olla voimavarojen lähde. Kaikissa näissä vaiheissa on muistettava, että prosessi ei aina etene suoraan, vaan palaa joskus aiempiin vaiheisiin ja tuntemuksiin. Kun vaikeat kokemukset eivät enää vie kaikkia voimavaroja, voi alkaa suuntautua johonkin uuteen. Omien kokemusten merkitys muuttuu eikä ko- kemusten tuottama häpeä tai syyllisyys ole enää päällimmäinen tunne. Oman kokemuksen ja tiedon näkeminen yhteiskunnan ja ammattikäytäntöjen kehittämisen kannalta merkityksellisenä edesauttaa toipumista kokemuksista. Olen arvokas, minulla on merkitystä -kokemus vahvistuu. (Laitinen & Nikupeteri 2013, 448.) Osallisuus ja osallistuminen voi olla merkittävä osa traumasta selviytymistä. Eräs kokemusasiantuntijanainen pohti osallisuutta ja traumasta selviytymistä näin: Kun sä voit paremmin ja koet itsesi vahvemmaks, niin vaikka sulla ois trauma, niin ne trauman vaikutukset suhteessa kutistuu ja sä pystyt kestämään ja käsittelemään niitä paremmin. Ei niin, että osallistuminen kävis suoraan siihen traumaan kiinni, vaan että osallistuminen ja osallistaminen vaikuttaa muihin osiin ihmisessä, jotka taas vaikuttaa traumaattisen kokemuksen pienenemiseen. Trauma on helpommin käsiteltävissä samassa tahdissa, kun muu osa ihmisestä vahvistuu. Vuorovaikutus toisten kanssa voi parhaimmillaan toimia korjaavasti ja tuottaa iloa.

32 Tutkijoiden Osallisuus näkökulma: 33 Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus Liisa Hokkanen & Anna Nikupeteri Kokemusasiantuntijuuden ydin on yksilön kokemuksessa ja sen jakamisessa. Näkemykset siitä, miten kokemuksesta syntyy asiantuntemusta, vaihtelevat. Yksi tapa hahmottaa kokemuksen kehittymistä asiantuntemukseksi on tarkastella sitä kolmiosaisena. Osat voivat muodostaa toisiaan seuraavan prosessin tai ne voivat esiintyä itsenäisinä ilman tavoitetta edetä seuraavalle tasolle. Jaottelu on rakennettu tarkastellen kokemusasiantuntijuutta laaja-alaisesti ja sen kestävyyden edellytykset huomioiden. Ensimmäinen osuus on mahdollinen kaikessa auttamistyössä. Toinen edellyttää vertaisuutta osana auttamista ja avun saamista. Kolmas osuus edellyttää vertaisuuden organisoitumista auttamistyötä tukevaksi toiminnaksi. Ensimmäinen osa on yksilöllisen avun ja muutoksen aikaansaamisen prosessi, mikä ilmenee henkilökohtaisena kokemusasiantuntijuutena. Tämä kokemusasiantuntijuus liittyy ajatukseen siitä, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Yksilöllä on kokemusperäinen tietous, miten hän kokee jonkin tilanteen, siihen tulemisen ja siihen tarvittavan muutoksen. Tällöin kokemusasiantuntijuus ei edellytä vertaisuutta. Tämä kokemusasiantuntijuus on pätevä yhden ihmisen kokemuksessa ja hänen henkilökohtaisessa prosessissaan. Hänellä on hiljaista ja syvää tietoa, tuntemusta ja kokemusta elämänsä asioiden yksityiskohtien yhteyksistä ja erityisyydestä. Tämä tietous ja kokemus on tärkeää asiantuntemusta, joka mahdollistaa hänen tilanteensa muuttamisen. Auttajalle se tarkoittaa yksilökohtaista, kokonaisvaltaista ihmislähtöisyyttä toiminnassa ammatillisella kielellä asiakaslähtöisyyttä. Jotta henkilökohtainen kokemusasiantuntijuus jalostuisi, se kaipaa muutoksen mahdollistajaksi toisten (vertaisten, vapaaehtoisten tai ammattilaisten) dialogiin asettuvaa, sopivasti tai radikaalisti eri tavoin katsomista. Henkilökohtaisen kokemusasiantuntijuuden lisäksi on samanlaisen ongelmallisen tilanteen kokeneiden jakama, jalostama ja koettelema vertaisuuteen perustuva yhteisöllinen kokemustietous, joka muodostaa yhteisöllisen kokemusasiantuntijuuden. Vertaisyhteisöön kuuluminen mahdollistaa oman kokemusasiantuntijuuden arvon oivaltamisen, sen jalostamisen ja toimijuuden vahvistumisen. Vertaisryhmissä kuulluksi tuleminen, toisten kokemusten kuuleminen, niiden jakaminen ja omien kokemusten uudelleensanoittaminen ovat yleisesti tunnistettuja yhteisöllisiä kokemustiedon jalostamisen keinoja. (Ks. Laitinen & Nikupeteri 2013.) Kuitenkin myös hiljainen läsnäolo, toiminnallisuus, virkistys ja arjen voimaannuttavat rutiinit voivat tuottaa vastaavanlaista, joskin hiljaisempaa kasvualustaa kokemustiedon karttumiselle. Vertaistilanteita luodaan suljetuissa ryhmissä ja avoimissa kohtaamispaikoissa, kuten vapaamuotoisissa tapaamisissa, talkoissa, ohjelmallisilla iltamilla, retkillä ja kahviloissa. (Hokkanen 2014b.) Yhteisöllinen tilanne luo kokemusten jakamiseen osallistuvalle kuvaa siitä, kuinka moninaiset elämän sotkeutumisen reitit ja selviytymisen polut voivat olla. Omaa henkilökohtaista kokemusta tarkastellaan etäämmältä ja se kiinnitetään osaksi muiden ryhmän jäsenten kokemuksia. Keskeistä vertaisuudessa ja yhteisöllisessä kokemusasiantuntijuudessa on vertaisten ja ammattilaisten keskinäinen luottamus ja kunnioitus, joka mahdollistaa apua hakeneen itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistumisen sekä suuntautumisen muutokseen. Vertaisuus avaa samaa kokeneiden erilaisten kokemusten moninaisuutta. Vertaistilanteissa esimerkiksi väkivalta, omaishoitajuus tai huostaanotto yhdistää erilaisia elämäntilanteita ja -tarinoita. Oman tilanteen paikantaminen toisaalta jaetuksi ja toisaalta erityiseksi helpottuu. (Hokkanen & Astikainen 2001; Hokkanen 2003; Laitinen & Nikupeteri 2013.) Kyse on jalostuneesta kokemusasiantuntijuudesta, joka on erityisesti järjestöille tuttua. Yksilöllisen kokemusasiantuntijuuden ohella tämä kokemusasiantuntijuuden muoto on viime aikoina tunnistettu laajemminkin palvelujen kehittämisessä. Nykyään yhteisöllistä kokemusasiantuntijuutta käytetään asiakasosallisuutta lisäävässä palvelujen muotoilussa ja kehittämisessä. Kolmanneksi yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus voi havahduttaa organisoitumaan. Tällöin kokemusasiantuntijuus saa rakenteellisen muodon. Se tarkoittaa, että perustetaan seuroja, yhdistyksiä ja verkostoja, joilla on jäsenensä, sääntönsä ja tarkoituksensa ja joiden vaikutuskanavat ja toimintamuodot ovat laajemmat kuin yksittäisillä ryhmillä. Rakenteistunut yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus voi laajeta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja palvelujen kehittämiseen, muotoiluun ja tarjoamiseen (Hokkanen 2011). Se tuo asialle yhteiskunnallista näkyvyyttä, vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja poistaa ennakkoluuloja helpottaen siten asian lähestymistä ja avun löytämistä. Organisoituminen mahdollistaa kokemusasiantuntijoiden osallistumisen edustukselliseen päätöksentekoon. (Ks. Laitinen & Nikupeteri 2013.) Yhteisöllisten rakenteistuneiden toimintatapojen voima ja merkitys on niiden monimuotoisuudessa ja kestävyydessä: yhteisöt kannattelevat yksittäisiä toimijoita ja jatkavat, vaikka yksittäiset toimijat vaihtuisivat. Kokemusasiantuntijuus tarvitsee jatkuvuutta tukevat rakenteet, mahdollistajat ja resurssit, jotta se voi toteutua yhtenä auttamisen tapana. Kokemusasiantuntijuuden ymmärtäminen henkilökohtaisena, yhteisöllisenä ja rakenteistuneena yhteisöllisenä asiantuntijuutena laajentaa käsitystä asiantuntijuudesta ja sen sisällöstä. Yhteisölliset kokemusasiantuntijuuden muodot mahdollistavat kokemusten integroitumisen asiantuntijuuteen myös toiminnallisten väylien ja verkostojen kautta sekä satunnaisilta pistäytyjiltä, jotka eivät toimintaan integroidu. Toki on muistettava, että yksin kokemusasiantuntijuus ei riitä tuottamaan osallisuutta ja autetuksi tulemista kaikissa tilanteissa. Auttamisen mahdollistajina kaikki edelliset kokemusasiantuntijuuden muodot ovat tarpeellisia, jotta saataisiin kokemuksellinen asiantuntemus kattavasti käyttöön ja samalla luotua toimijuuden areenoita ihmisille, jotka pyrkivät jättämään taakseen loukuksi muodostuneet5 elämäntilanteensa (Oksanen & Salonen 2011). Yhdistysten ja verkostojen perustamisella on todettu olevan myös kansalaisuuteen kasvattava merkitys. Kokemusperäinen tieto tarjoaa tutkimustietoa ja professionaalista tietämystä täydentävää sekä sille vaihtoehtoista asiantuntemusta ilmiöiden syistä, ilmenemisestä sekä niiden ehkäisemisen ja kitkemisen keinoista. Kokemusperäistä asiantuntemusta on syytä hyödyntää auttamiseen tähtäävien palvelujen suunnittelussa ja laajemminkin ennaltaehkäisevässä yhteiskuntapolitiikassa. Yksilöllinen, yhteisöllinen ja rakenteistunut yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus ovat parhaimmillaan, kun ne saavat tuen ammatilliselta asiantuntemukselta ja tilan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 5 Atte Oksanen ja Marko Salonen (2011) kuvaavat toiminnallista loukkua itseään vahvistavaksi poissulkeutumisen kierteeksi. Toiminnallinen loukku syntyy, kun tarjolla olevista vaihtoehdoista se, joka tuottaa sillä hetkellä parhaan tuloksen, saakin toistuessaan aikaan vaikeutuvan tilanteen, loukun. Loukut ovat yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia ansoja, umpikujia tai pulmia, joissa toimintatavan muuttaminen vaikuttaa mahdottomalta, koska välittömät seuraukset uhkaavat elämän mielekkyyttä tai jatkuvuutta. Toiminnallinen loukku kuvaa, kuinka haastavaa vaikeutuneessa elämäntilanteessa eläville voi olla löytää ja toteuttaa visioita toisenlaisesta elämästä. Toisaalta se tekee mahdolliseksi ymmärtää, kuinka tärkeää on saada ulkopuolista näkemystä elämäntilanteeseen ja ohjaa auttajaa tunnistamaan, miten haasteellista loukuttavasta elämäntilanteesta pois pyrkiminen on.

34 Osallisuus 35

Mikä osallistumisessa ja vaikuttamisessa kolahtaa? "Tämän myötä oon osannu antaa arvon omille kokemuksille." Kokemusasiantuntijoiden ajatuksia Terve toimijuus itsessä vahvistuu. Osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden tuoda oma ääni esiin ja ottaa omat vahvuudet käyttöön. Se vahvistaa kokemusta omasta selviytymisestä ja auttaa huomaamaan itsestä löytyneet voimavarat. Semmonen terve toimijuus itsessä vahvistuu ja sitä kautta tunne siitä, että minähän pystyn tekemään asioille jotain. Minä en ole vain joku, joka voidaan laittaa tekemään mitä tahansa tai olemaan missä tahansa roolissa, vaan olen oman asiani kautta toimija tässä. Minä koin itseni arvokkaaksi, se oli tosi terapeuttista. Ikävä olla asiantuntija tällasella alalla, mutta minä tiedän tästä. Tää oli niitten minun kokemusten merkitys. Että minä oon pystyny joihinkin asioihin ottamaan kantaa ja ehkä joihinkin vaikuttamaankin. Kun kokemuksia käyttää vaikuttamiseen tai muiden auttamiseen, niiden merkitys muuttuu. Niistä tulee oppimisen ja tiedon lähde. Huonoista kokemuksista voikin olla hyötyä jollekin toiselle. "Mä osallistun siksi, että pahasta voisi seurata jotain hyvää. Kun mulla kuitenkin on tietoa, mulla on ymmärrystä, mulla on kokemusta niin vietävästi. Kun minä sen kaiken kanssa kuitenkin hengailen päivästä toiseen, niin voin sitten yhtä hyvin pyrkiä käyttämään sitä johonkin hyödylliseen." "Tää kuulostaa aika hurjalta, mutta tämän myötä oon osannu antaa arvon omille kokemuksille. Että okei, minä oon käyny tän läpi, ei voi mitään, mutta tästähän voi jotain hyvääkin saada aikaseks." Tää voi oikeesti käydä kelle vaan. Kokemusten kautta vaikuttaminen on tärkeä keino vaikuttaa asenteisiin ja ennakkoluuloihin ja korjata vääriä käsityksiä yhteiskunnassa. Tuomalla esiin omia kokemuksia saa mahdollisuuden vähentää leimautumista ja vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvää häpeää. "Minulla oli kauhean kova palo tabun rikkomiseen. Törmäsin itse aina siihen, että perheväkivallasta puhuttiin alemman sosiaaliluokan ongelmana. Se oli hyvin loukkaavaa, kun minä ainakin itse aattelin, että olen ihan tavallinen ihminen. Tää voi oikeesti käydä kelle vaan." Sain apua. Haluan, että se on mahdollista myös muille. Yksi tärkeimpiä motivaattoreita on halu auttaa: Jotta muut eivät joutuisi käymään läpi sitä, minkä minä olen käynyt. Osallistumalla voi kertoa, millaista apua on itse saanut ja mikä sen merkitys on ollut. Samoin voi kertoa siitä, millaista apua olisi tarvinnut ja kuinka palveluita voisi kehittää. Mä oon yrittäny kääntää sen niin, että kun mulle on tapahtunu ikäviä asioita, miä haluan hyödyntää niitä johonki. Muuta mahdollisuutta mulla ei oo niiten kanssa tehhä. Mie en haluu jäähä vellomaan enkä märehtimään, mutta sitten ihan oikeesti, että siitä hyötyy joku. Miä vilpittömästi tarkotan sitä, et asiat muuttuu.

38 Osallisuus 39 Olennaista on löytää yhdessä asiakkaiden kanssa ne asiat, joihin vaikuttaminen on heille tärkeää. Mitä osallisuuden, ja kokemusasiantuntijuuden toteutumiseen tarvitaan? Tässä luvussa pohditaan, miten työntekijä voi käyttää valtaa osallisuuden edistämiseksi. Mitä on vallan jakaminen ja miten se edistää osallisuutta? Entä miten se muuttaa ammattilaisen työroolia? Luvussa tutustutaan myös siihen, mitkä käytännön asiat kokemusasiantuntijoiden mielestä vahvistavat heidän osallisuuttaan. Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen Osallisuus edellyttää vallan jakamista Osallisuutta arvioidessa ja etenkin omia asenteita tarkastellessa huomaa nopeasti, kuinka paljon osallisuudella on tekemistä vallan kanssa. Joidenkin määritelmien mukaan osallisuuden ja osallistumisen mahdollistamisessa on lopulta kyse vallan näkyväksi tekemisestä ja jakamisesta mahdollisuuksien mukaan. Osallisuusteorioiden klassikko Sherry R. Arnstein (1969) jopa toteaa, että osallisuudessa on lopulta aina kyse val- lan uudelleenjakamisesta heidän kanssaan, joilla ei ole aiemmin ollut pääsyä tekemään päätöksiä. Hän toteaa, että ilman vallan uudelleenjakoa osallistuminen on turhauttavaa osallistetuille ja toimii ainoastaan valtaa pitävien keinona perustella tekemistään osallisuuspuheella. Jos voidaan todeta, että kaikkia osapuolia kuultiin, on päätös vakuuttavampi, vaikka se ei olisi oikeasti merkinnyt päätöksen kohteille vaikutusmahdollisuuksien lisääntymistä. Valta koetaan joskus kiusallisena asiana.