AMMATTIKORKEAKOULUJEN TUKI YRITTÄJYYDELLE LIIKETALOUDEN KOULUTUSOHJELMASSA

LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUSARJA B 23 Laura Huttunen AMMATTIKORKEAKOULUJEN TUKI YRITTÄJYYDELLE LIIKETALOUDEN KOULUTUSOHJELMASSA

Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 23 Ammattikorkeakoulujen tuki opiskelijoiden yrittäjyydelle liiketalouden koulutusohjelmassa Laura Huttunen 2007 Vantaa

Copyright tekijät ja Laurea-ammattikorkeakoulu ISSN 1458-7211 ISBN 978-951-799-123-0 Edita Prima Oy, Helsinki 2007

Sisällys TIIVISTELMÄ 5 1 JOHDANTO 6 1.1 Ydinkysymys ja aiheen rajaus 7 1.2 Työn rakenne 8 2 AIHEALUEEN ESITTELY 9 3 YRITTÄJYYS 15 3.1 Yrittäjyyden tarve 16 3.2 Yrittäjän osaamis- ja ammattitaitovaatimukset 17 3.3 Yrittäjyyden haasteet ja mahdollisuudet 20 3.4 Yrittäjäkuvan määritys 22 4 YRITTÄJYYS JA AMMATTIKOREAKOULUT 24 4.1 Yrittäjyyden edistäminen 25 4.2 Yrittäjyyskasvattaja ja käytetyt oppimismenetelmät 26 4.3 Yrittäjyyden syntymiseen vaikuttavat tekijät 28 4.4 Yrittäjyyden tukeminen 29 5 TUTKIMUSTYÖ JA SEN TOTEUTUS 32 5.1 Tutkimustapa 33 5.2 Tapaustutkimus 34 5.3 Tutkimusaineiston analysointi 36 5.4 Tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti 37 5.5 Tutkimukseen liittyvä kritiikki 38 5.6 Tutkimuksen vaiheet 39 6 TULOSTEN ESITTELY 41 6.1 Yrittäjyyden tukeminen erilaisilla keinoilla 42 6.1.1 Yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehto 43 6.1.2 Yrittäjyyden laaja opintojaksokokonaisuus 44 3

6.1.3 Mentorointi 46 6.1.4 Esihautomo 47 6.1.5 Hautomo 49 6.1.6 Muut tukikeinot 50 6.2 Ympäristöjen ja opintojaksokokonaisuuksien oppimistavoitteet 52 6.3 Yrittäjyyden tukeminen opetussuunnitelmassa 53 6.4 Opetuksen ulkopuoliset yrittäjyyden tukimuodot 54 6.5 Yrittäjyyden tukemisen tavoite ja sen toteutuminen 56 6.6 Opiskelijoiden perustamat yritykset 57 6.7 Tulevaisuuden suunnitelmat yrittäjyyden tukemisessa 58 7 KESKUSTELU 61 7.1 Yrittäjyyden tukikeinot verrattuna aikaisempaan tutkimukseen 61 7.2 Osaamisvaatimuksien täyttäminen ja tukitoimenpiteet 63 7.3 Opettajien ja muun henkilökunnan rooli tukemisessa 66 7.4 Tukemisen tavoitteet 67 7.5 Yrittäjyyden esitteleminen opiskelijoille 69 7.6 Yrittäjyysstrategian sisällön löytyminen tutkimustuloksista 69 7.7 Työn arviointi 70 8 KEHITTÄMIS- JA JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 72 LÄHTEET 74 KUVIOT JA TAULUKOT 79 LIITTEET 80 4

Tiivistelmä Suomessa on viime vuosina ollut esillä suurien ikäluokkien eläkkeelle jääminen, minkä seurauksena tarvitaan uusia menestyviä yrittäjiä. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä ja vaikuttavat siten maan kansantalouteen. Suomessa yrittäjien koulutustaso ei ole kovin korkea ja sitä pyritään yhä nostamaan, vaikka tilastoissa on näkyvissä pientä parannusta. Yrittäjäaktiivisuus ei ole myöskään tavoitelluissa lukemissa. Tässä opinnäytetyössä syvennytään ammattikorkeakoulujen keinoihin tukea opiskelijoitaan yrittäjyyteen. Tutkimuksen näytteeseen on otettu mukaan Suomessa toimivat ammattikorkeakoulut, jotka tarjoavat liiketalouden koulutusohjelmaa. Työn tavoite on selvittää, miten ammattikorkeakoulut tukivat opiskelijoitaan yrittäjyyteen lukuvuodella 2005 2006. Teoreettinen osio keskittyy yrittäjyyteen, yrittäjäkasvatukseen ja koulutukseen. Siihen on yhdistetty kiinteästi ammattikorkeakoulut. Empiriaosuudessa esitellään työssä käytetty tiedonkeruutapa sekä tapaustutkimusmenetelmä. Työn lopussa tuodaan julki tutkimuksen tulokset, käydään loppukeskustelu teorian ja tulosten ohjalta ja esitetään ehdotuksia jatkotutkimuksille. Tutkimukseen saatiin yhteensä 14 vastausta 24 ammattikorkeakoulun näytteestä. Opinnäytetyön vastausprosentti on 58,3 prosenttia. Saadut vastaukset on analysoitu pääosin laadullisia menetelmiä käyttämällä. Tulokset osoittivat, että ammattikorkeakoulut tukevat opiskelijoitaan yrittäjyyteen erilaisilla keinoilla, joista suuri osa sisältyy koulujen opetussuunnitelmiin. Ammattikorkeakoulut pitävät tärkeänä niin sisäistä kuin ulkoistakin yrittäjyyttä. Ulkoisesta yrittäjyydestä tuotiin esille sekä uusyrittäjyys että yrittäjäpolvenvaihdokset Asiasanat yrittäjyys, yrittäjät, yrittäjyyskasvatus, ammattikorkeakoulut, liiketalous Espoo, 2006 Laura Huttunen 5

1 JOHDANTO Koko Eurooppa tarvitsee lisää uusia ja menestyviä yrityksiä (Euroopan Yhteisöjen Komissio 2003, 5). Suomessa yrittäjyydellä on merkittävä vaikutus maan kansantaloudelle. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät suuren joukon maan työikäisestä väestöstä, minkä takia niillä on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Tähän saadaan tukea myös luvuista, jotka osoittavat, että yritysten työntekijöistä 61,7 prosenttia on alle 250 henkilön pk-yrityksissä. Nämä yritykset tekevät 52,3 prosenttia suomalaisten yritysten liikevaihdosta. (Suomen Yrittäjät 2006: kalvot, 3.) Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa kerrotaan hallituksen talouspolitiikan tavoite. Siihen kuuluu yritysten perustamista, kasvua ja kansainvälistymistä edesauttavien toimintapuitteiden luominen. Tavoitteisiin lukeutuu myös toimintaympäristön vakaa ja ennustettava kehitys. Suomi halutaan myös nostaa yrittäjyyden toimintaedellytysten kantilta Euroopan kärkimaihin. Ohjelman tavoitteissa mainitaan yritysten ja yrittäjien merkityksen työllisyyden luojina kasvavan. (Hallituksen politiikkaohjelmat: Yrittäjyys 2006.) Näitä voidaan vertailla edellä mainittuihin lukuihin. Tavoitteiden toteutuminen vaatii kuitenkin sekä yritystoiminnan kasvua että yritysten lukumäärän kasvua. Lukumäärä on kasvanut ja se on tällä hetkellä korkeampi kuin koskaan historiassa, mutta se ei ole kasvanut kuitenkaan riittävästi toimintaympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin verrattuna. Yrittäjän politiikkaohjelma muodostuu viidestä eri osa-alueesta, joista ensimmäisenä mainitaan yritystoiminnan aloittamisen edistäminen (Hallituksen politiikkaohjelmat: Yrittäjyys 2006). Tämä kohta saa huomiota tässä opinnäytetyössä. Suomalaisten yrittäjien taustat ovat kirjavia, mutta tilastoista selviää kuitenkin niin sanottu yrittäjän profiili. Yrittäjillä on hieman korkeampi koulutustaso kuin suomalaisilla keskimäärin. Osa suomalaisista yrittäjistä on ammattikorkeakoulusta valmistuneita ja heihin suunnataan katse tässä työssä. (Suomen Yrittäjät 2006, 10.) Yhtä tärkeänä osana tätä työtä ovat ammattikorkeakoulut ja niiden rooli opiskelijoiden tukemisessa. Kun puhutaan yritystoiminnan aloittamisesta, voidaan todeta, että harva ihminen voi ryhtyä yrittäjäksi ilman muiden ihmisten apua. Jotkut tarvitsevat neuvoja ja tukea toisia enemmän ja eri asioissa (Römer- Paakkanen 2006). Oppimisesta voidaan myös todeta se, että eri ihmiset oppivat eri tavoin (Paajanen 2001, 141). Voidaan päätyä siihen, ettei ole yhtä ainoaa keinoa tukea yksilöä yrittäjyyden polulla. Tämän opinnäytetyön aihetta on aikaisemmin tutkittu opetussuunnitelmien tasolla. Opetussuunnitelmat selvittävät sitä, mitä on suunniteltu tehtävän. Koulujen 6

opetussuunnitelmissa luodaan suunnitelmia tulevaisuutta varten. Ne voivat kuitenkin poiketa siitä, mitä todellisuudessa tehdään. Näin ollen tälle tutkimukselle on tarvetta, jotta selviää aidot yrittäjyyttä koskevat tukitoimenpiteet. Saurio (2003) on tutkinut tämän työn teemaa myös käytännön tasolla, ja siitä on tehty julkaisu Yrittäjyyden edistäminen ja yrityshautomotoiminta ammattikorkeakouluympäristössä. Kyseinen työ on julkaistu vuonna 2003, joten muutoksia on todennäköisesti tapahtunut. 1.1 Ydinkysymys ja aiheen rajaus Tämän opinnäytetyön ydinkysymys on rajattu seuraavaan: Miten ammattikorkeakoulujen liiketalouden koulutusohjelmassa tuetaan opiskelijoita yrittäjyyteen? Tätä selvennetään keskittymällä siihen, minkälaisia keinoja ammattikorkeakoulut käyttävät tukiessaan yrittäjyyttä ja kuuluvatko ne opetussuunnitelman sisältöön vaiko eivät. Näitä keinoja voivat olla erilaiset oppimisympäristöt, kuten esihautomot ja yrityshautomot. Edellä mainittujen lisäksi tukimuotoihin lukeutuvat syvemmät ja laajemmat opintojaksokokonaisuudet, suuntautumisvaihtoehdot ja opintopolut, jotka käsittelevät läheisesti yrittäjyyttä. Joillakin kouluilla saattaa olla myös muita keinoja tukea yrittäjyyttä, mitkä eivät ole laajemmin tunnettuja, joten tutkimuksessa halutaan saada myös nämä esille. Tutkimuksessa haetaan vastausta myös siihen, onko kouluilla määriteltyjä tavoitteita yrittäjyyden tukemisessa ja osaavatko ne arvioida, miten asetetut tavoitteet toteutuvat. Työn ulkopuolelle jää muiden koulutusväylien sekä ylempään ammattikorkeakoulutukseen liittyvä yrittäjyyden edistäminen. Aihe on rajattu ammattikorkeakouluihin ja liiketalouden koulutusohjelmiin työn tekijän taustan takia. Työn toteuttaa Laurean liiketalouden koulutusohjelman opiskelija. Työssä ei tarkastella lähemmin opetussuunnitelmissa tapahtuvia muutoksia, joista on aiemmin päätetty ja joiden toteutus alkaa vasta tutkimuskyselyn toteuttamisen jälkeen. Teorian tarkastelussa keskitytään yrittäjyyteen, joka on hyvin laaja käsite. Sen takia on syytä kertoa, mikä näkökulma sillä on tässä yhteydessä. Työn kohteena on ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden yrittäjyyden edistäminen, jonka tavoitteena on tukea opiskelijoita yrittäjyyteen niin, että he perustaisivat yrityksen joko opiskeluaikanaan tai myöhemmin valmistumisen jälkeen ja näin työllistäisivät itsensä. Yrittäjyyttä käsitellään teoriaosiossa aluksi laajemmin, mutta sitten keskitytään pienyrittäjyyteen. Pienyritykset ovat tämän työn aihealuetta, koska yrityksen perustaminen ja kasvu lähtee pienyrityksestä. Se voi mahdollisuuksien mukaan kasvaa keskikokoiseksi tai suureksi, mutta sellainen visio rajataan tästä pois. Teoriaan liittyy tiiviisti ulkoinen yrittäjyys ja sen lisäksi esitellään myös si- 7

säinen yrittäjyys. Yrittäjyyskasvatusta käsitellään ainoastaan ammattikorkeakoulutuksen osalta, milloin muu yrittäjyyskasvatus jätetään huomiotta. Työn tehtävä, tavoite ja hyöty Opinnäytetyön tehtävänä on kartoittaa, miten koulut ovat konkreettisesti tukeneet opiskelijoitaan yrittäjyyteen, ja koota saaduista tiedoista tilannetta mallintavia taulukoita, joista muodostetaan kuvioita. Työn tavoitteena on uuden ammatillisen tiedon tuottaminen, eli kyseessä on tutkielmatyyppinen työ. Yhtenä osana opinnäytetyötä on ammattikorkeakoulukenttään liittyvä empiirinen tutkimus, joka toteutetaan kyselyn muodossa. Tutkimukseen otetaan mukaan ammattikorkeakoulut, jotka tarjoavat liiketalouden koulutusohjelmaa. Suomessa näitä on yhteensä 24 kappaletta ja näistä kouluista on tarkoitus saada vastaus esiteltyyn aiheeseen. Tutkimusosuus toteutetaan Laureassa kevään ja kesän 2006 aikana. Kyselyyn saadut vastaukset analysoidaan syksyllä 2006. Henkilökohtaisena yksilötason tavoitteena on omaksua tieteelliseen tutkimukseen tarvittavat taidot, oppia tutkimaan tieteellisesti sekä tekemään analyysi ja mahdolliset jatkotoimenpide-ehdotukset tuloksien pohjalta sekä saavuttaa lopulta tradenomilta vaadittava pätevyys, joka auttaa työllistymisessä. Työstä saatava hyöty on se, että se antaa kuvan siitä, miten ammattikorkeakoulut näkevät itsensä yrittäjyyden tukena ja myös se, miten ne kykenevät saamaan opiskelijoitaan yrittäjäpolulle. Vaikka tutkimus keskittyy liiketalouden koulutusohjelmaan, voitaneen saatuja tuloksia hyödyntää myös muilla koulutusaloilla. 1.2 Työn rakenne Työn alussa esitellään aihealueeseen liittyvät käsitteet sekä annetaan yleistä tietoutta lukijalle. Teoriapohja luodaan julkaistun kirjallisuuden pohjalta. Kirjallisuuden avulla selvitetään se, mitkä käsitteet liittyvät tähän tutkimukseen ja avataan ne lukijalle. Käsitekatsauksen jälkeen työ etenee käsitteitä laajemmin yrittäjyyteen ja ammattikorkeakoulutukseen sekä niiden yhtymäkohtiin. Teoriaosuudessa etsitään vastauksia siihen, millainen tarve Suomessa on uusille yrittäjille, minkälaisia ovat yrittäjän osaamisvaatimukset sekä millainen on yrittäjän profiili. Tämän jälkeen kirjoittaja esittää näkemyksensä yrittäjyyden tukemisesta. Näiden jälkeen tutustutaan syvemmin tutkimuksen suorittamiseen ja valittuun tutkimustapaan. Työn loppupuolella esitetään tutkimuksen eteneminen vaiheittain sekä opinnäytetyön tulokset. Vastauksien esittelyä seuraa loppukeskustelu ja viimeisenä kohtana esitetään kehitys- ja jatkotutkimusehdotuksia. 8

2 AIHEALUEEN ESITTELY Opinnäytetyöhön liittyy useita käsitteitä ja tässä luvussa selvitetään, mitä näillä kuviossa 1 esitellyissä käsitteillä tarkoitetaan ja miten ne määritellään. Käsitteiden linkittyminen yrittäjä yrittäjyys - koulutus yrittäjyys ammattikorkeakoulut ulkoinen yrittäjyys pienet yritykset sisäinen yrittäjyys liiketalouden koulutusohjelma yrittäjyyskasvatus Kuvio 1. Käsitteiden linkittyminen Ammattikorkeakoulu Ammattikorkeakoulut (AMK) ovat osa suomalaista korkea-astekoulutusta ylipistojen rinnalla. Ammattikorkeakoulut ovat monialaisia ja alueellisia korkeakouluja, joilla on läheinen yhteys työelämään ja oman ympäristön aluekehitykseen. Näistä kouluista valmistuu ammatillispainotteisiin korkeakoulututkintoihin. Suomessa toimii yhteensä 29 ammattikorkeakoulua, joista seitsemän on kunnallisia, 11 kuntayhtymän omistamia ja 11 yksityisiä. Näiden lisäksi toimii myös kaksi muuta ammattikorkeakoulua: Ahvenanmaalla Högskolan på Åland ja Poliisiammattikorkeakoulu. (Opetusministeriö.) Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto (Arene) ilmoittaa suoraan ammattikorkeakoulujen määrän 31 kappaleena, joista 23 tarjoaa liiketalouden koulutusohjelmaa (Liite 1). Tähän on lisätty myös Arcada, joka kuuluu Arenen liiketalousryhmään, jolloin lukumääräksi tulee 24. 9

Ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaan koulutuksen tehtävä on antaa amk - opiskelijoille valmiudet työelämään ja sen kehittämiseen sekä tarjota tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa opetusta asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoulujen tehtäviin lukeutuu myös se, että niiden on harjoitettava ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa soveltavaa ja tutkimus- ja kehitystyötä. Toiminnassa on otettava huomioon myös alueen elinkeinorakenne. (Opetusministeriö.) Opiskeluaikana opiskelija omaksuu teoriatietoa sekä saavuttaa käytännön ammattitaidon koulutusalaltaan. Ammattikorkeakoulusta valmistuneella opiskelijalla on hyvät työelämäyhteydet, jotka on saavutettu opiskeluaikana. Nämä yhteydet vahvistavat opiskelijan hyvää työllisyysnäkymää. (Arene.) Alla olevasta kuviosta 2 selviää ammattikorkeakoulujen sijoittuminen opetuksen kentällä. Ammattikorkeakoulutus on jatkoa joko lukio- opinnoille tai ammatilliselle koulutukselle. Kuvio 2. Ammattikorkeakoulutuksen sijoittuminen koulutuksessa (Arene) Liiketalouden koulutusohjelma 24 ammattikorkeakoulua tarjoaa liiketalouden koulutusohjelmaa, josta valmistuneet opiskelijat käyttävät tradenomin tutkintonimekettä. Liiketalouden koulutusohjelma pitää sisällään erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja liiketalouden alalta, 10

kuten kansainvälisen yritysmarkkinoinnin. Liiketalouden koulutusohjelman laajuus on 210 opintopistettä ja suoritusajaksi on laskettu kolme ja puoli vuotta. Opinnot alkavat perusopinnoista, jotka käsittävät markkinoinnin, viestinnän, talouden ja johtamisen perusteet. Perusopintojen jälkeen jatketaan ammattiopinnoilla, harjoittelulla sekä opinnäytetyöllä. (Opetushallitus: Ammattikorkeakouluopinnot 2005 2007, 121 122.) Liiketalouden koulutusohjelma antaa laajat perustiedot sekä valmiudet toimia asiantuntijatehtävissä. Tästä koulutusohjelmasta valmistuneet tradenomit voivat toimia yrityksissä, julkisissa yhteisöissä, yhdistyksissä tai he voivat aloittaa oman liiketoiminnan. Koulutusohjelma antaa valmiudet toimia erilaisissa toimintaympäristöissä, projekteissa sekä tiimeissä. Saavutetut valmiudet edesauttavat opiskelijaa omaksumaan yrittäjämäisen toimintatavan. (Opetushallitus: Ammattikorkeakouluopinnot 2005 2007, 121 122.) Yrittäjä Sana yrittäjä tulee ranskalaisesta sanasta entreprende, joka tarkoittaa ottaa vastuulleen tai perustaa oma yritys tai seurata omaa missiota. Liike-elämässä yrittäjä nähdään henkilönä, joka aloittaa oman liiketoiminnan tai mullistaa olemassa olevaa. Toisin sanoen hän lanseeraa uusia tuotteita, avaa uudenlaisia markkinoita, löytää uusia organisaatiomuotoja tai muuttaa merkittävästi vallitsevaa tilannetta. (Platt 2004, 541.) Huuskonen (2006, 33) mainitsee, että yrittäjyyden terminologia on sekava ja epäselvä. Lambing ja Kuehl (2000, 13, 21) näkevät asian myös samantapaisena kuin Huuskonen. Heidän mukaansa ei ole muodostunut selkeää kuvaa määritelmästä yrittäjä, mutta useimmissa määritelmissä siihen liitetään riskinottohalu mahdollisuuksien tavoitteluun. Uusi yrittäjä tarjoaa useimmiten tuotteita ja palveluita olemassa olevilla markkinoilla ja vain pieni osa luo kokonaisvaltaisesti uutta markkinasektoria tai talouden alaa. (Euroopan Yhteisöjen Komissio 2003, 7). Yrittäjyys Yrittäjää laajempana käsitteenä on yrittäjyys, jota määritellään myös monin eri tavoin. Toisinaan määritelmät yrittäjästä ja yrittäjyydestä kuvailevat samaa asiaa. Euroopan Yhteisöjen Komissio (2003, 6 7) määrittelee yrittäjyyden monitahoiseksi ilmiöksi. Sen mukaan yrittäjyyttä esiintyy sekä taloudellisissa että muunlaisissa organisaatioissa. Ennen kaikkea yrittäjyys nähdään ajattelutapana, johon sisältyy yksilön motivaatio ja kyky tunnistaa mahdollisuus sekä toteuttaa se. Yrittäjyys vaatii luovuutta ja innovatiivisuutta päästä olemassa oleville markkinoille ja kilpailla siellä, mutta se voi esiintyä myös uusien markkinoiden luomisessa. Menestyvän liikeidean takana yhdistyy luovuus sekä innovatiivisuus hy- 11

vään johtamiseen ja yrityksen mukauttamiskykyyn. Yrittäjyydessä toiminnan taakse vaaditaan kunnianhimoa ja strategiaa. Yrittäjyyttä kuvaillaan myös mielentilana ja prosessina, joiden kautta kehitetään taloudellista toimintaa. Tässä kehitystoiminnassa yhdistetään riskinotto, luovuus ja toisinaan myös innovatiivisuus johtamiseen joko uudessa tai olemassa olevassa yrityksessä. Yrittäjyydestä tarjotaan myös toisella tavalla määritelty kuva. Yrittäjyys voidaan jakaa luonteensa mukaan kolmeen luokkaan. Ensimmäisenä ryhmänä on kokonaan uusi konsepti ja uusi liiketoiminta. Tällä tarkoitetaan yritystä, joka kehitetään uuden idean pohjalta ja jolle luodaan uusi toimintakonsepti. Tällaisen toiminnan käynnistämiseen tarvitaan luovuutta ja kykyä nähdä trendit ennen suurta yleisöä. Yhdistelmä voi olla niin mullistava, että se luo kokonaan uuden teollisuuden. Tästä esimerkkeinä ovat Bill Gates ja Microsoft sekä Steven Jobs ja Apple. Toiseen ryhmään kuuluu yritykset, jotka toimivat jo olemassa olevalla konseptilla, mutta ovat uusia. Tästä esimerkkinä on ruokakauppa, jossa idea on vanha tuttu, mutta siihen sisältyy kuitenkin yrittäjyydelle tyypillinen riski. Usein toisen ryhmän yrittäjät aikovat kehittää liiketoimintaa uuteen suuntaan, eli olla luovia, ja näin olla kilpailijoitaan parempia. Kolmanteen luokkaan lasketaan yritykset, jotka toimivat jo olemassa olevalla konseptilla ja vanhan yrityksen turvin. Kyseessä on siis toimivan yrityksen ostaminen, joka ei vaadi yrittäjyydelle tyypillistä luovuutta, mutta sisältää taloudellisen ja henkilökohtaisen riskinottamisen. (Lambing & Kuehl 2000, 14.) Yrittäjyyttä esiintyy liiketoiminnan kaikilla aloilla, eli se ilmenee niin pienissä kuin suurissa yrityksissä, niin itsenäisten ammatinharjoittajien kautta kuin pörssiyhtiöiden välityksellä (Euroopan Yhteisöjen Komissio 2003, 7). Ulkoinen yrittäjyys Ulkoinen yrittäjä -termi kuvaa prosessia, jonka ulkoisena tunnusmerkkinä pidetään itsenäisen pienyrityksen syntymistä. Ulkoisella yrittäjällä viitataan perinteiseen pienyritysympäristöön, yrittäjän ja yrityksen yhdentymiseen yrittäjähenkilössä. (Koskinen 2006, 22.) Sisäinen yrittäjyys Sisäinen yrittäjyys sijoittuu puolestaan organisaation sisäpuolelle. Se on yrityksen tuote, jolla viitataan työyhteisön tai yrityksen yrittäjämäiseen toimintatapaan. (Koskinen 2006, 22.) Sisäisistä yrittäjistä voidaan vielä lisätä se, että heillä on luovuutta, visioita ja kunnianhimoa, mutta he eivät ole perustaneet yritystä. Sisäinen yrittäjä sijoittuu omistajayrittäjän ja tavallisen työntekijän välille. (Koiranen 2000.) 12

Pienet yritykset Suomen Yrittäjät määrittelee pienet ja keskisuuret yritykset, pk-yritykset, sellaisiksi, joissa työskentelee alle 250 työntekijää. Tarkennettuna keskisuurien yrityksien työntekijöiden määrä on 50 ja 250 henkilön välillä, pienien yrityksien työntekijämäärä on alle 50 ja mikroyrityksien alle 10. (Yrittäjät.fi 2005.) Kirjanpitolain mukaan pienen yrityksen määritelmään tulee lisäyksiä, joihin kuuluvat liikevaihto, taseen loppusumma ja henkilöstön määrä. Liikevaihto saa olla enintään 6 250 000 euroa, taseen loppusumma 3 125 000 euroa ja palveluksessa saa olla keskimäärin 50 henkilöä. Jotta yritys määritellään pieneksi, enimmillään yksi edellä mainituista rajoista saa ylittyä. (Kirjanpitolaki 3 luku 9 2.) Vuoden 2004 lopussa Suomessa oli 232 305 yritystä (pl. maatalousyritykset), joista suurin osa, 93,1 prosenttia, oli mikroyrityksiä. Loppuosaan kuuluu 13 000 pienyritystä, 2 300 keskisuurta yritystä ja 564 suuryritystä. Yritykset työllistävät kaiken kaikkiaan 1,3 miljoonaa henkilöä, joista 810 000 on pk-yrityksien palveluksessa. (Yrittäjät.fi 2005.) Pk-yrityksien työllistävyys mainittiin johdannossa ja se oli 61,7 prosenttia. Jos keskisuuret yritykset lasketaan siitä pois, pienien osuus yksin on 44,1 prosenttia. Pienten osuus yrityksien liikevaihdosta on 33,2 prosenttia niiden osuuden ollessa 98,8 prosenttia yritysten lukumäärästä. (Suomen Yrittäjät: kalvot 2006, 6.) Yrittäjyyskasvatus ja -koulutus Paajanen (2006, 19) nostaa yrittäjyyskasvatuksen alueelta esille sen, että keskeinen kysymys on, mitä yrittäjyys on ja miten sitä voidaan oppia ja opettaa. Hän kuitenkin huomauttaa, että yrittäjyyskasvatuksen käsite on ongelmallinen (Paajanen 2001, 112). Usein aihetta käsittelevät kirjoitukset ottavat huomioon kasvatuksen päiväkodista myöhempään opetukseen aina korkeakoulutukseen asti (Paajanen 2001, 115). Suomen Yrittäjien kalvosarjassa yrittäjyyskasvatus esitetään, että yrittäjyyskasvatus pitäisi huomioida jokaisella koulutusasteella ja jokaisessa oppilaitoksessa (Suomen Yrittäjien lähtökohdat yrittäjyyskasvatuksessa, 1). Ammattikorkeakoulut ovat vain pieni siivu yrittäjyyskasvatusta, mutta tässä työssä ne ovat kuitenkin pääosassa. Yrittäjyyskasvatus on paljon laajempaa ja monialaisempaa toimintaa kuin yrittäjyyskoulutus (Ylikerälä 2006, 77). Yrittäjäkoulutus määritellään yrittäjän tarvitsemien tietojen ja taitojen opettamiseksi ja omaksumiseksi, mikä tapahtuu koulun ja sen koulutusohjelmien ja opetussuunnitelmien puitteissa, ammattikorkeakoulun opettajien välityksellä. Tämänlaisen koulutuksen kohderyhmänä on yrittäjyydestä kiinnostuneet sekä yrittäjäksi aikovat opiskelijat. Yrittäjäkoulutuksen tavoit- 13

teena on valmistaa nämä valikoituneet opiskelijat yrittäjän ammattiin. (Ylikerälä 2005, 20.) 14

3 YRITTÄJYYS Global Enterpreneurship Monitor, GEM -raportti, käsittelee muun muassa yrittäjyysaktiivisuutta. Vuonna 2004 tutkimukseen osallistui 34 maata, joita vertailtiin keskenään ja tulokset julkaistiin kansainvälisesti 20.1.2005. Tuloksista selviää se, että Suomen yrittäjäaktiivisuustaso on laskenut verrattaessa edelliseen vuoteen. Suomessa aikuisväestön yrittäjyysaktiivisuus laski 6,9 prosentista 4,4 prosenttiin. Tässä osuudessa on mukana ne, jotka yrittävät aktiivisesti perustaa yrityksen tai toimivat yrittäjänä. Vertailussa olevien maiden kesken Suomi sijoittui sijalle 25. EU-maiden joukossa. Suomen sijoitus on hieman alle keskitason, joka on 5,4 prosenttia. Pohjoismaiden vertailussa Suomi jää neljänneksi Ruotsia paremmaksi. (Suomen lehdistötiedote GEM 2005.) GEM -raportin lehdistötiedotteessa (2005) tuodaan esille se, että Suomessa miesten yrittäjyysaktiivisuus on puolet korkeampi kuin naisten. Tämän eron todettiin olevan tilastollisesti merkittävä kaikissa ikäryhmissä. Miesten kohdalla yrittäjäaktiivisuuden taso on korkeimmillaan 25 34-vuotiaana, kun naisilla tilanne on myöhemmin, 35 44-vuotiaana. Yhdysvalloissa yrittäjyysaktiivisuus on toista luokkaa. Siellä neljä prosenttia väestöstä aloittaa vuosittain yritystoiminnan. Monet näistä yrityksiä perustavista yksilöistä ovat joko osa- tai kokoaikaisia työntekijöitä toisessa yrityksessä tai heillä on jo oma yritys. He eivät sitoudu perustettuun yritykseen kokonaan ennen kuin se on toiminnassa. (Lambing & Kuehl 2000, 14 15.) Yrittäjyyden politiikkaa käsitellään eri yhteyksissä. Euroopan Unionin tasolla sitä on käsitelty Vihreässä kirjassa (2003) ja Suomen mittakaavassa sitä käsitellään Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa (2006). Vihreässä kirjassa (2003) yrittäjyyden politiikasta mainitaan se, että sen avulla pyritään lisäämään yrityksien elinvoimaisuutta yrittäjien motivoimisella ja tarjoamalle heille heidän tarvitsemansa taidot. Yrityksien perustamiseen, lopettamiseen, siirtämiseen jatkajille, menestymiseen ja selviytymiseen on yksi avaintekijä, joka on kannustava ympäristö. Yrittäjyys on tärkeää, koska se synnyttää osaltaan uusia työpaikkoja ja luo kasvua. Uudet ja pienet yritykset luovat yhä enemmän uusia työpaikkoja kuin suuret yritykset. Tätä tukee tieto, että niissä maissa, joissa yrittäjyys on lisääntynyt, työttömyysluvut ovat samanaikaisesti pienentyneet. (Audretsch 2002, 13.) Yrittäjyyden hyviin puoliin lukeutuu myös se, että se edistää sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta kehityksestä jääneillä alueilla. Tällaisilla alueilla yrittäjyys voi lisätä myös taloudellista toimintaa ja synnyttää uusia työpaikkoja sekä samalla työllistää työttömiä. (Euroopan Yhteisöjen Komissio 2003, 7 8.) 15

3.1 Yrittäjyyden tarve Monissa maissa on suurta tarvetta uusille työpaikoille. Suomen ja monien muiden teollistuneiden yhteiskuntien tilanne on se, että ne tarvitsevat toipuakseen tulevasta eläkepommista uusia yrittäjiä. (Puustinen 2004, 9, 20.) Yhdysvalloissa työvoimaan vaikuttaa kolme trendiä, joita voidaan soveltaa myös Suomen oloihin. Näitä ovat 1) brain drain, 2) elä ensin, työskentele sitten ja 3) yritykset haluavat nousevat kyvyt siipiensä alle. (Ryan 2004, 37.) Osa suomalaisista opiskelijoista toimii samalla tavalla kuin Atlantin toisella puolella. He hankkivat usein ensin asuinpaikan ja vasta sitten etsivät sopivan työpaikan. Ryanin (2004, 37) mainitsemat ensimmäiset kohdat vaikuttavat kuitenkin eniten maaseutuun kuin kaupunkialueisiin. Hänen mukaan yritykset ovat ottaneet nämä seikat huomioon ja luoneet miellyttäviä yhteisöjä tietotyöntekijöille kaikilla mukavuuksilla houkutellakseen heitä omaan organisaatioon. Samassa kuitenkin jatketaan asiaa yrittäjiin, joiden houkutteleminen ei olekaan hänen mukaansa aivan niin yksinkertaista. Yrittäjäksi ryhtyminen on nykyään mahdollista paikasta riippumatta niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Tämä on yksi globaalin talouden tuomista asioista (Euroopan Yhteisöjen Komissio 2003, 1). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulot, myynnit ja myyntiverot voivat syntyä missä tahansa (Ryan 2004, 37). Kun puhutaan yrittäjyydestä, voidaan tuoda esille myös innovaatiot, jotka Ryanin (2004, 37 38) mukaan vaikuttavat maan kilpailukykyyn. Innovaatiot vaativat nokkeluutta ja nopeutta markkinoida. Innovaatioihin liittyy myös myyttejä, joita ovat se, että ne syntyisivät tyhjästä kommelluksien kautta. Asia on kuitenkin toisin, sillä innovaatioprosessi vaatii raakaa työtä. Korkean teknologian innovaatiot ovat joskus kummunneet vuorovaikutuksen suotuisasta vaikutuksesta. Uuden talouden yrittäjät luovat puhtaita ja korkeasti palkattuja työpaikkoja, jotka harvoin kuormittavat ympäristöä sen suuremmin ja joiden yhteydessä ei voida puhua tuhansien ihmisten irtisanomisista. Kilpailukyky ja innovaatiot nousevat esille myös Euroopan Yhteisöjen Komission Vihreässä kirjassa (2003, 8). Siinä kerrotaan, että uuteen yritystoimintaan liittyvät aloitteet lisäävät tuottavuutta oli kyseessä sitten kokonaan uuden yrityksen perustaminen tai vanhan suuntaaminen uudelleen. Näiden aloitteiden tekeminen kasvattaa kilpailupaineita ja siksi pakottavat muut yritykset reagoimaan uusilla innovaatioilla tai toiminnan tehostamisella. Tehokkuus ja innovointi lisäävät koko talouden kilpailukykyä. Taloudellista kehitystä voidaan havainnollistaa kolmijalkaisen tuolin avulla. Jokainen jalka kuvastaa yhtä asiaa: 1) uusien yrityksien houkutteleminen, 2) jo 16

olemassa olevien yrityksien säilyttäminen, ylläpitäminen ja kasvattaminen ja 3) uusien yrityksien hautominen. Näistä kaksi ensimmäistä saavat usein enemmän huomioita. (Ryan 2004, 39.) Platt (2004, 541) kuvailee yrittäjyyttä ja globalisaatiota kolikon eri puolina. Nykyään yrittäjänä oleminen tarkoittaa ajattelua maailmanlaajuisesti. Hän kuvailee yrittäjää yksilöksi, joka etsii ympäriltään mahdollisuuksia niin ulkomailla kuin kotimaassakin sekä olemassa olevien liikesuhteiden ulkopuolelta. Toisin sanoen yrittäjä on koko ajan valmiina vastaanottamaan uusia liikeideoita. Yrittäjyyden keskittymisestä esimerkkinä on Arabiemiraateissa sijaitseva Dubai. Se on yrittäjyyden globaali keskittymä ja siellä asuu sekä työskentelee ihmisiä 185 maasta (Platt 2004, 541). Suomessa asiat eivät ole aivan samalla mallilla, kun tarkastellaan GEM -raporttia, jota on käsitelty useissa yrittäjyyttä käsittelevissä niteissä (Puustinen 2004, 23; Paajanen 2001, 14). 3.2 Yrittäjän osaamis- ja ammattitaitovaatimukset Monet ovat listanneet sellaisia piirteitä, joita yrittäjä tarvitsee menestyäkseen. Näistä puhutaan usein osaamisvaatimuksina, mutta näistä voitaisiin yhtä hyvin käyttää nimitystä tarvittavat tai toivottavat yrittäjän ominaisuudet. Plattin (2004, 542) mukaan yrittäjyyden hyvänä puolena on se, että sitä opetetaan ja sitä myös voidaan oppia. Tässä yhteydessä Platt korostaa sitä, että seuraavia Dubain kaltaisia yrittäjyyden keskittymiä voi muodostua muistakin maista. Yrittäjyyttä voi oppia kouluissa, seminaareissa ja konferensseissa. Tästä todisteina ovat yrittäjien antama inspiraatio toisille yrittäjille eri paikassa. Lambing ja Kuehl (2000, 16) muistuttavat, että useat ovat sitä mieltä, ettei yrittäjyyttä voida opettaa ja että se on kiinni persoonallisuudesta. Asia ei ole kiistaton, vaan siitä on useampia näkemyksiä. Platt (2004, 542) huomauttaa kuitenkin, että yrittäjä tarvitsee myös muiden tietoutta ja taitoja. Ensimmäiseksi on oltava kontakteja toisiin korkeasti koulutettuihin ihmisiin, joita valmistuu korkeakouluista. Yrityksessä tarvitsee yhdistää teknologiamaisesti ajattelevat yrittäjät sekä akatemiamaailman ihmiset, jotka ovat halukkaita tekemään uusia asioita. Toiseksi on oltava rahoituslähde, joka on yhtäaikaisesti kärsivällinen ja rohkea. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei rahoittaja odota lyhyellä aikavälillä mahdottomia, vaan osaa nähdä suuren aikavälin potentiaalin. Kolmanneksi on sijoituttava sellaiseen ympäristöön, joka vaalii onnistumista, mutta samalla hyväksyy myös epäonnistumisen. Platt korostaa yrittäjyyden ja keksintöjen saralla sitä, ettei kaikkea tietoa voi odottaa hukkaamatta mahdollisuutta. Tällä hän tarkoittaa sitä, jos odottaa liian kauan, tilaisuus on jo ehtinyt 17

mennä. Esimerkkinä hän käyttää J. R. Simplotin pakasteranskalaisia, joista tuli sittemmin suuri menestys. Yrittäjien osaamisvaatimuksia käsitellään laajasti julkaistussa kirjallisuudessa. Lyhyesti ne voidaan määritellä viiteen asiaan. Ensimmäisenä ihmiseltä vaaditaan tyytymättömyyttä sen hetkiseen tilanteeseen, johon hän haluaa vaikuttaa, toiseksi tervettä itseluottamusta ja kykyä tuntea yksinäisyyttä ja tehdä vaikeita päätöksiä, kolmanneksi yksilön on oltava halukas tekemään kyseistä työtä ja venymään, neljänneksi on oltava tarkka ja täsmällinen sekä viidenneksi on omattava epävarmuuden sietokykyä. (Grousbeck 1997.) Lambing ja Kuehl (2000, 16) ovat myös listanneet yrittäjien menestystekijät. Listalle kuuluvat seuraavat asiat: intohimoa yrittämiseen, vastoinkäymisten sietäminen, periksiantamattomuus, luottamus, päättäväisyys, riskien hallinta, muutosmyönteisyys, epävarmuuden sietäminen, aloitekyky ja tarve saavutuksiin, täsmällisyys, ajankulun ymmärtäminen, luovuus, suuren kuvan ymmärtäminen sekä motivaatio. Heidän mukaansa tarvitaan muutakin kuin pelkkää arkista kiinnostusta, koska sillä ei voiteta esteistä. Lambing ja Kuehl painottavat, että vastoinkäymisiä on siedettävä ja monet yrittäjät onnistuvatkin useiden epäonnistumisien kautta. Suomessa tilanne on kuitenkin jokseenkin toisenlainen. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mahdollisuutta kokeilla yrittäjyyttä konkurssin jälkeen, vaan epäonnistuneen yrittäjän elämäntilannetta hallitsee lopun elämää velkavankeus ja luottamuspula. Lainojen saaminen voi olla jo mahdotonta ilman luotettavia ja varteenotettavia kontakteja. Suomessa epäonnistuminen on totaalista. On siis kyettävä sietämään epäonnistumista hyvin, koska paine ja leima tulee vahvasti ulkopuolelta. Epäonnistumistilanteiden jälkeen ihminen voisi hyödyntää siinä opittuja asioita, mutta Suomessa se vaatii niin paljon voimia yksilöltä taistella saatua leimaa vastaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kolmen konkurssin jälkeen ponnistanut henkilö on vasta jotain. (Römer-Paakkanen 2006.) Yrittäjän on pystyttävä luottamaan omiin kykyihin sekä asetettujen tavoitteiden saavutusmahdollisuuksiin. Useat tutustuvat alaan ja kehittävät osaamistaan ensin toisen alaisena, ja perustavat vasta sen jälkeen oman yrityksen. Tällä tutustumisella voidaan ennaltaehkäistä virheitä omassa liiketoiminnassa. Yrittäjältä vaaditaan myös päättäväisyyttä ja siihen liitetään myös motivoituneisuus. (Lambing & Kuehl 2000,16 17.) Monet mainitsevat riskinottokyvyn yhdeksi tärkeäksi ominaisuudeksi (Römer-Paakkanen 2006; Lambling & Kuehl 2000, 16). Römer- Paakkanen (2006) muistuttaa kuitenkin, että Suomessa on lukuisia yrityksiä, jotka eivät halua ottaa toimiessaan suurempia riskejä kasvattaakseen toimintaa, 18

vaan niiden yrittäjät ovat tyytyväisiä, kun tulevat toimeen yrityksestä saaduilla rahoilla. Tämänlaiseen yritystoimintaan voidaan viitata sanalla pienyrittäjä (Ylikerälä 2005, 119). Lambing ja Kuehl (2000, 17) kertovat, että menestyvät yrittäjät kokevat muutoksen mahdollisuutena. Tällaisille yrittäjille se on luonnollinen sekä välttämätön tilanne, johon on kyettävä vastaamaan. Monet korostavat sitä, että yrittäjän elämä ei ole kaavamaista, eikä se etene niin sanotun virka-ajan mukaan. Römer- Paakkanen (2006) huomauttaa toki, että välillä on osattava levätäkin. Lambing ja Kuehl (2000, 17) toteavat, että ulkoiset tekijät saattavat saada aikaan dramaattisiakin muutoksia yrittäjän elämään. Tällaisista ulkoisista tekijöistä esimerkkejä ovat talous, sää sekä kuluttajat. Yrittäjien on oltava myös aloitekykyisiä. Heiltä on löydyttävä sellaista työnpaloa hyödyntää aloitekykyä, minkä ei-yrittäjät jättäisivät väliin. Juuri näiden ideoiden hyödyntäminen ja saavutuksien tavoittelu erottaa yrittäjät muista ihmisistä. Menestystekijöiden listalle mahtuu myös yksityiskohtaisuus ja täydellisyyteen pyrkiminen. Nämä tekevät tulosta ja näkyvät tuotteen ja palvelun laadussa. Tämä asia voi kuitenkin olla hankalaa ja tarpeetonta työntekijän näkökulmasta, kun tavoitteet yrittäjän ja työntekijän välillä eroavat suuresti toisistaan. Kaikkien esiteltyjen seikkojen ohella yrittäjän on ymmärrettävä ajankulku. Tämä voi olla työntekijöistä myös häiritsevää, jos yrittäjä hoputtaa jonkun asian suhteen, mikä ei taas työntekijöistä ole yhtä kiireellinen. (Lambing & Kuehl 2000, 17.) Yrittäjältä vaaditaan ainakin edellä mainittuja ominaisuuksia, joiden lisäksi hänen on kuitenkin hyväksyttävä vielä muutamia asioita. Yritys ei toimi täydellä teholla heti perustamisesta alkaen, vaan sen eteen on tehtävä töitä puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen. Tämä aika kuluu idean parantamiseen ja testaukseen, onko tuote ylipäätään sopiva markkinoille. Yrittäminen vaatii ennen kaikkea energiaa, innostusta, älykkyyttä ja valveutuneisuutta, eikä tämä kaikki onnistu välttämättä päivätyön sivussa. (Grousbeck 1997.) Yrittäjän osaamisvaatimukset esiintyvät yrittäjän ammattitutkinnon ja yrittäjän erikoisammattitutkinnon perusteita käsittelevissä materiaaleissa. Nämä tutkinnot ovat molemmat näyttötutkintoja, joille on määritelty tehtävät ja tavoitteet. (Opetushallitus 2001 DNO 49/011/2001; DNO 48/011/2001). Tässä yhteydessä näyttötutkinnot ovat tarkastelukohteena, koska niistä löytyy tavoitteita, jotka valmistuvan yrittäjän on täytettävä tutkinnon suoritettuaan. Niistä voidaan puhua myös osaamisvaatimuksien nimellä. Yrittäjän erikoisammattitutkinnossa osaamisvaatimukset ovat laajemmat kuin tässä esiteltävässä yrittäjän ammattitutkinnossa. 19