YHTEISTYÖ LASTENSUOJELULAITOKSEN JA LAITOKSESSA OLEVIEN LASTEN VAN- HEMPIEN KANSSA TYÖNTEKIJÖIDEN NÄ- KÖKULMASTA Anna Kokkonen ja Petri Syrjätie Opinnäytetyö, Kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Länsi Porin toimipaikka Sosiaali- ja kasvatusala Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Kokkonen, Anna & Syrjätie, Petri. Yhteistyö lastensuojelulaitoksen ja laitoksessa olevien lasten vanhempien kanssa työntekijöiden näkökulmasta. Pori, kevät 2009, s 34., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia lastensuojelulaitoksen ja vanhempien yhteistyötä. Yhteistyöhön vaikuttavat asiat ja yhteistyön haasteet nostettiin työn pääteemoiksi. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa lastensuojelulaitoksen työntekijöille yhteistyöhön vaikuttavista asioista sekä selvittää, mitä työntekijät ajattelivat yhteistyöstä vanhempien kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella sekä haastatteluilla helmi-maaliskuussa 2009. Tutkimusjoukkona olivat etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen seitsemän työntekijää. Kyselyitä palautettiin 4 kappaletta ja haastateltavia työntekijöitä oli kolme. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä ja esitettiin kvalitatiivisin keinoin. Pienen vastausryhmän vuoksi tutkimusta ei voida yleistää, vaan se kuvaa ainoastaan tätä kyseistä lastensuojelulaitosta. Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että työntekijät pitivät yhteistyötä vanhempien kanssa ensiarvoisen tärkeänä asiana, joskin sillä on useita haasteita arjen toteutuksessa. Yhteistyön suurimmaksi haasteeksi nousi vanhempien haluttomuus yhteistyöhön. Yhteistyöhön vaikuttavina asioina nähtiin sijoitukseen johtaneet syyt, osapuolien asenteet ja lapsen edun toteutuminen. Myös kirjalliset lähteet ja aikaisemmat tutkimukset tukivat tutkimustuloksia. Asiasanat: lastensuojelu, lastensuojelulaitos, yhteistyö, kvalitatiivinen tutkimus
ABSTRACT Kokkonen, Anna and Syrjätie, Petri. Cooperation Between Parents of Children in Substitute Care and Children s Institution From Welfare Workers Viewpoint. 33p., 1 appendix. Language: Finnish. Pori. Spring 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of the study was to survey the cooperation between children s welfare institutions and the parents of children in substitute care. The main themes included the challenges in cooperation and issues having an effect on cooperation. The study aimed at producing information about the cooperation to child wellfare institutions. Material for the study was gathered in February and March 2009 by questionnaires with open questions given to the child welfare workers at a child welfare institution in South Ostrobothnia region. Four out of seven workers responded to the questionnaire. Material was also gathered by interviewing three child wellfare workers. The study was a qualitative; the material was analyzed and presented in a qualitative manner. Because of the low number of respondents, the results cannot be generalized to the entire child welfare, but are useful in the context of this specific institution. The results showed that the workers regarded co-operation with parents as an essential part of child welfare and it has many challenges in co-operation work such as leading reasons to substitute care, parent s co-operation skills and child s best intress. The methods discussed in the responses were supported by previous studies. Keywords: child welfare, child welfare institution, child protection, cooperation, custody, qualitative study
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 5 2 LASTENSUOJELU 7 2.1 Lastensuojelun keskeiset periaatteet 7 2.2 Lastensuojelun laatu 9 3 YHTEISTYÖ JA YHTEYDENPITO VANHEMPIEN KANSSA 12 4 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 14 5 TUTKIMUKSEN TAUSTAT JA TOTEUTUS 15 5.1 Tutkimusympäristö 17 5.2 Tutkimusmenetelmä 18 5.3 Aineistonkeruumenetelmät 19 5.4 Sisällönanalyysi 20 5.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys 21 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 22 7 TUTKIMUSTULOKSET 23 7.1 Käytännön toteutus 23 7.2 Yhteistyö vanhempien kanssa 24 7.3 Avohuollon ja huostaanoton erot yhteydenpidossa 25 7.4 Yhteydenpidon tukeminen osana yhteistyötä 25 7.5 Yhteydenpito kriisitilanteessa 26 7.6 Käytännön toteutus 27 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 28 9 POHDINTA 30 LÄHTEET 32 LIITE 1: Kyselylomake 35
1 JOHDANTO Lapsen etu on viranomaisten olennaisin peruste, kun he ryhtyvät lastensuojelulain mukaisiin toimiin. Huostaanotot ovat koko ajan kasvussa. Vuonna 2007, huostaanotettuja lapsia oli 10 207 mukaan lukien kiireellisesti huostaanotetut lapset. Kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon alla on 15 600 lasta ja nuorta. (Stakes 2006a; Stakes 2006b.) Lastensuojelun työntekijöiden tavoite on työskennellä yhteistyössä perheiden kanssa. He kokevat kuitenkin usein toimivansa vanhempien etuja vastaan, joka johtaa siihen, että vanhemmat eivät halua toimia tällaisessa yhteistyössä. Tällöin ennaltaehkäisevä työ ei toimi vaan lastensuojelua toteutetaan pakkotoimien kautta. (Roos, 2004, 4, 9.) Sijoituksen aikana lapsella on oikeus pitää yllä yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin ja muihin lapselle tärkeisiin henkilöihin. Yhteydenpitoa pidetään tärkeänä osaalueena sijoituksessa. Yhteydenpitoa joudutaan kuitenkin joskus rajoittamaan lapsen oman edun takia, jos yhteydenpidosta on vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle tai jos se on välttämätöntä lastensuojeluntyöntekijöiden turvallisuuden ja työrauhan vuoksi. Lapselle voidaan asettaa rajoituksia myös lastensuojelulaitoksessa. (Stakes 1999, 48) Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten yhteistyö vanhempien ja lastensuojelulaitoksen välillä toteutetaan työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen aihe kiinnostaa tutkijoita, koska lastensuojelupuolella painotetaan nykypäivänä perheen ja viranomaisten yhteistyön ensiarvoisuutta. Toinen tutkijoista on suuntautunut lapsiin ja nuoriin ja toinen mielenterveyteen ja päihteisiin. Tutkimus koskettaa molempia, sillä nykyaikana lastensuojelulaitoksessa on nuorilla paljon päihde- ja mielenterveysongelmia. Molemmilla tutkijoilla on työkokemusta lastensuojelulaitoksista ja molemmat ovat suorittaneet harjoittelujaksoja niissä. Aihevalinta tukee ja kehittää tutkijoiden ammatillisuutta sekä antaa uusia näkökulmia tärkeään asiaan lastensuojelussa. Tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa
6 etelä-pohjanmaalaiselle lastensuojelulaitokselle heidän työtapojaan vanhempien kanssa. Tutkimustuloksista saadaan tietoa siitä, ovatko työntekijöiden työskentelytavat systemaattisia eri tilanteissa ja miten yhteistyötä tehdään kyseisessä laitoksessa. Opinnäytetyöprosessia ideoitiin yhdessä eteläpohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtajan kanssa. Lastensuojelulaitokselta saatiin välittömästi lupa tutkia aihetta. Tutkimukseen ei ole liitetty erillistä tutkimuslupaa, sillä lupa tutkimuksen tekemiseen on saatu suullisesti laitoksen johtajalta.
7 2 LASTENSUOJELU Tammikuussa 1.1.2008 voimaan astuneen uuden lastensuojelulain tarkoituksena on lapsen oikeuden turvaaminen turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. (Räty 2007, 17.) Laki painottaa julkisen vallan velvollisuutta järjestää koko perhettä koskevia tukitoimia lapsen eduksi. Vanha laki oli säädetty vuonna 1983 ja se oli osa lapsipakettia, jossa korostettiin lapsen asemaa ja lapsen edun ensisijaisuutta. Perheen ja lapsen oikeusturvanäkökohtia korostettiin vuoden 1990 lailla. Rajoituksia koskevat säännökset tulivat voimaan vuonna 2006. (Räty 2007, 5.) Lastensuojelutoimenpiteiden tarkoituksena on turvata lapsen tulevaisuus. Tärkeä tavoite on perheen jälleenyhdistäminen. Voimavaroja tulee kohdistaa koko perheeseen, etenkin vanhempien kuntoutukseen ja kasvatustyön tukemiseen. Yksi lastensuojelun merkittävin tekijä on perheen ongelmiin puuttuminen mahdollisimman varhain. (Räty 2007, 20.) 2.1 Lastensuojelun keskeiset periaatteet Lastensuojelulain 4 määrittelee lastensuojelun keskeiset periaatteet seuraavasti: Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin Lastensuojelun tarvetta arvioidessa ja lastensuojelua toteuttaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
8 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. (Lastensuojelulaki 2007/417) Huostaanotossa lapsi otetaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestetään hänelle sijaishuolto. Huostaanoton perusteina voi olla puutteet lapsen huolenpidossa ja/tai lapsen itseä vahingoittava käyttäytyminen. Jos huostaanoton perusteet täyttyvät, on toimielimellä ehdoton velvollisuus ottaa lapsi huostaan ja järjestää lapselle tarpeiden mukainen sijaishuolto. Lapsen edun on kuitenkin toteuduttavan huostaanotossa, joka kytkeytyy lapsen oikeuteen riittävään suojeluun ja edun mukaiseen hoitoon ja huolenpitoon. Huostaanotolla pyritään väliaikaisuuteen, eli perheen yhdistämiseen. (Räty 2007, 227,228.) Avohuolto on ensisijainen sijainen vaihtoehto huostaanotolle. Jos lapsen kasvuympäristö ei ole suotuisa tai lapsen oma käytös on vaaraksi hänelle itselleen, on sosiaalihuollon vastaavan toimielimen ryhdyttävä avohuollon tukitoimiin. Tukitoimissa lapsen etu on aina ensiarvoisen tärkeää. Tukitoimet toteutetaan yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Tukitoimilla pyritään saamaan apua lapsen ja perheen tilannekohtaisiin tarpeisiin. (Sosiaaliportti 2008a) Lastensuojelu perustuu ensisijaisesti ennaltaehkäisyyn ja vapaaehtoisuuteen. Toimenpiteitä toteutettaessa on pyrittävä aiheuttamaan mahdollisimman vähän vahinkoa perheelle ja lapselle. Uudessa lastensuojelulaissa on madallettu kynnystä lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, lisäksi on selvennetty tilanteita joissa ilmoitus velvollisuus syntyy. Lastensuojeluilmoitus on aina tehtävä ja sen voi
9 tehdä, vaikka olisi salassapitovelvollisuus. Lapsen etu ajaa aina kaiken muun edelle. (Räty 2007, 21, 22, 143.) Lapsen ja nuoren kotikunta on vastuussa lastensuojelulain mukaisten palvelujen järjestämisestä. Kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa asuinpaikka, jos henkilöllä ei ole kotikuntaa, pidetään häntä oleskelukunnan asukkaana. Jos olosuhteet vaativat, on kunnan huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalvelujen järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin asukkaalle, myös kiireellisissä tapauksissa toimitaan näin. Avohuollon tukitoimien järjestämis- ja kustannusvastuu on lapsen kotikunnalla. Joissakin tapauksissa järjestämis- ja kustannusvastuu voi siirtyä vanhalta kotikunnalta uuteen kotikuntaan. (Räty 2007, 78 83.) Laitokset, joissa voidaan lain mukaan järjestää sijaishuoltoa ja laitoshuoltoa, ovat lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit. Laitoksia ylläpitävät lähinnä valtio, kunta ja yksityiset tahot. Lääninhallitus antaa luvan laitoksen perustamiseen. Laitoksessa tehtävän työn sisältö määräytyy lastensuojelulaissa. Sijaishuollon parhaana ratkaisuna voidaan pitää laitoshuoltoa, kun lapsen sijoitus on väliaikainen, ja kun laitoshoitoon kuuluu tiivis yhteistyö lapsen vanhempien kanssa. (Sosiaaliportti 2008b) Kun sijaishuolto päättyy, on sosiaalitoimen aina järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto. Jälkihuollosta tehdään suunnitelma, joka sisältää koulutuksen järjestämisen, taloudellista tukea riippuen nuoren omasta varallisuudesta, asunnon hankkimisen mikäli nuori sellaisen tarvitsee ja korvauksen lapsen ylläpidosta ja hoidosta jos lapsen huolto vastuu on perhehuoltosopimuksen tehneillä henkilöillä. (Laaksonen 2004, 12,13.) 2.2 Lastensuojelun laatu Laadulla tarkoitetaan niitä ominaispiirteitä, jotka liittyvät palvelun ja toiminnan kykyyn vastata sille asetettuihin vaatimuksiin ja odotuksiin. Laadunhallinta on toiminnan johtamista, suunnittelua, arviointia ja parantamista, niin että saavute-
10 taan asetetut laatutavoitteet. Hyvin suunniteltu ja toteutettu laatutyö vahvistaa organisaation toiminta-ajatusta ja strategioiden toteutumista. Laadunhallinnan suunnittelulla voidaan varautua tuleviin haasteisiin ja ennaltaehkäistä virheitä, sekä olla vahvempia kohtaamaan yllättäviä tilanteitä. (Holma & Rousu 2004. 8, 9.) Pystyäkseen tuottamaan hyvää laatua on sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden, kuten lastensuojelulaitoksien on otettava huomioon palveluille kohdistuvat vaatimukset, sekä eri tahojen tarpeet. Huomioon tulee ottaa esimerkiksi hoito- ja kasvatuskäytännöt, kuntoutusmenetelmät, asiakkaiden kohtelu ja työskentelytavat ja muokattava ne sellaisiksi, että ne vastaavat niille asetettuja vaatimuksia. Näitä vaatimuksia lastensuojelussa ovat: lapsen ja nuoren tarpeet ja odotukset, omaisen, perheen/ lähiyhteisön tarpeet ja vaatimukset, palvelun tilaajan, ostajan vaatimukset ja taloudelliset ehdot, oman talon toimilinjat ja johdon odotukset, ammattialan etiikka ja tietoperustasta nouseva käsitys hyvästä, tutkimuksen vaatimus, kokemusperäinen tieto hyvästä toiminnasta, lait ja asetukset, valtakunnalliset suositukset sekä laadunhallinnan vaatimukset. Vaatimuksia on useita ja ne tulevat koko ajan voimakkaammiksi, odotukset suuremmiksi ja tarpeet yhä monimuotoisemmiksi, siksi hyvän laadun tuottaminen on entistä tärkeämpää ja haasteellisempaa. (Rousu & Holma 2004. 11.) Asiakaslähtöisyyden tulisi olla hyvän laadun mukaan toiminnan lähtökohtana. Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan lastensuojelulaitoksen vastaamista lapsen tarpeisiin. Toiminnan tulee edetä jatkuvassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Hyvän laadun takeena on myös toiminta-ajatuksen kirjaaminen esimerkiksi laatukäsikirjaan, johon on määritelty toiminnan arvot ja tavoitteet, perustehtävä ja jokaisen työntekijän työnkuva. Laatukäsikirjassa tulee olla työhön, eli yksikön perustehtävään kuuluvat eri vaiheet ja niiden sisältö, sekä yhdessä sovitut toimintatavat, kuten käytettävät työmenetelmät ja prosessien dokumentointi. Laatukäsikirjaan tai vastaavan tulee kirjata yksikön toimintaympäristö, eli fyysiset tilat, jossa työtä tehdään. Laatua on myös toiminnan resurssien kirjaaminen, kuten mm. johtamistapa, henkilöstön määrä, koulutus, työnohjaus, taloudelliset resurssit ja yhteistyökumppanit. Yhteistyökumppanit kirjataan laatukäsikirjaan ja kirjataan niiden kanssa tehtävä yhteistyö, sekä sen säännöllisyys. Laatua pide-
11 tään yllä arvioimalla laitoksen toimintaa järjestelmällisesti ja säännöllisesti. Arvioidaan toimintatapojen ja arvojen ajantasaisuutta, onko toimittu suunnitellun prosessin mukaisesti ja miten tavoitteet on saavutettu. Laatu lastensuojelulaitoksessa ei ole vain projekti, vaan se vaatii jatkuvaa työskentelyä. (Laaksonen 2004, 256, 257.)
12 3 YHTEISTYÖ JA YHTEYDENPITO VANHEMPIEN KANSSA Lapsen tasapainoisen kehityksen, huollon jatkuvuuden ja sijaishuollon onnistumisen kannalta on tärkeää sijaishuoltopaikan yhteistyö lapsen vanhempien kanssa, sekä sijoittajan yhteistyö perheen ja lapsen kanssa. Sijoituksesta vastaava sosiaalityöntekijä ja sijaishuoltopaikka ovat vanhempien ja lapsen ohella vastuussa yhteistyön sujumisesta. (Sosiaaliportti 2008c) Lapsen huolto pysyy huostaanoton aikanakin hänen huoltajilla. Huostaanoton aikana sosiaalilautakunnalla on kuitenkin oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta, sekä olinpaikasta. Lapsen huoltajien kanssa tulee kuitenkin tehdä yhteistyötä ja neuvotella lapsen elämän tärkeistä asioista ja ratkaisuista. Lastensuojelulaissa lastensuojelutyöntekijä määritellään lapsen edun valvojaksi. Huostaanotto aiheuttaa usein vastakkainasettelun, joka tulehduttaa perheen ja työntekijöiden välit, jolloin yhteistyön toteutuminen on lähes mahdotonta. Lastensuojelun näkökulmasta lapsen vanhemmat ovat ensimmäinen riskitekijä lapsen elämässä. (Roos, 2004. 38.) Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on pyrittävä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Tavoitteena on, että lapsen asioista voidaan sopia yhteistyössä vanhempien kanssa. Sujuva yhteistyö on lapsen kannalta erityisen tärkeää. Yhteistyön tarkoituksena on lapsen huollon jatkuvuuden turvaaminen. Lapsen asioista ensisijaisesti päättää lapsen sosiaalityöntekijä, tai jokin muu vastaava lastensuojelun työntekijä. Lastensuojelulaki velvoittaa sosiaalityöntekijän yhteistyöhön sijaishuoltopaikan edustajan, huoltajan ja lapsen vanhempien kanssa. Sosiaalityöntekijä päättää viime kädessä lapsen asioista. Yhteistyö nousee merkittävään asemaan myös hoitosuunnitelmaa tai sitä vastaavaa suunnitelmaa laadittaessa. Hoitosuunnitelman laatimiseen osallistuu sosiaalityöntekijän lisäksi hoitoa antavan tahon edustaja, (laitosolosuhteissa omahoitaja) sekä lapsen vanhempi tai/ja huoltaja. Lastensuojelulain sisältämä yhteistyövelvoite ei kuitenkaan määrää lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää neuvottelemaan lapsen todellisen hoidon menettelytavoista. Yhteistyö sään-
13 nöksellä pyritään turvaamaan lasta koskevan huollon jatkuvuus, tekemällä systemaattisesti yhteistyötä vanhempien kanssa. (Räty 2007,304.) Lastensuojelussa yhteistyö perheen kanssa on perinteisesti mielletty perheneuvonnaksi, jossa perhettä opastetaan ja ohjataan työntekijöiden mittapuun mukaan. Nykyään perhetyötä tehdään perheen lähtökohdista, eikä niinkään työntekijöiden. Perheen kanssa yhteistyössä kartoitetaan perheen jo olemassa olevat voimavarat ja vahvistetaan niiden käyttöönottoa. Perhetyö on siis yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa, jonka tarkoituksena on auttaa ja hoitaa perhettä kokonaisuutena, sekä tukea vanhemmuutta. (Karppinen 2001, 71, 72) Sijaishuollossa olevalla lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita läheisiä henkilöitä, sekä pitää heihin yhteyttä. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain sellaisissa tapauksissa, joissa yhteydenpidon nähdään olevan lapsen kehitykselle vaaraksi. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai lastensuojelulaitoksen työntekijä tulee olla lapsen hoidon turvaamiseksi yhteistyössä lapsen kasvatuksesta vastaavan, sijoitetun lapsen ja hänen huoltajien kanssa. (Saastamoinen 2008, 10.) Yhteydenpidosta ja ihmissuhteista sijaishuollossa määritellään laissa (lastensuojelulaki 54 ) seuraavasti: Ihmiset ja yhteydenpito (54 ) Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä. Sosiaalihuollossa vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. (Lastensuojelulaki 2007/417.) Yksi tärkeimmistä huostaanotetun lapsen oikeuksista on oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin hänelle läheisiin ihmisiin. Sosiaalihuollolla on velvolli-
14 suus huostaanoton aikana edistää lapsen yhteydenpitoa, sekä tukea vanhempien mahdollisuuksia tavata lastaan sijaishuollon aikana mm. rahallisesti jos siihen katsotaan olevan tarve. Sijaishuoltopaikan on huolehdittava siitä, että yhteydenpito voidaan järjestää. (Saastamoinen 2008, 130)
15 4 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Katriina Böökin ja Leila Vilpon erityispedagogiikan pro gradu tutkimus Kohti Kumppanuuttako? tutkimuksessa selvitettiin erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien kokemuksia päiväkodin arjesta. Tutkimuksessa tutkittiin varsinaisesti vanhempien näkökulmasta perhelähtöisen toimintamallin toteutumisesta yhteistyön muotona. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tiedot oli kerätty standardoidun kyselylomakkeen avulla. Tutkimusjoukoksi oli valittu kaksi länsisuomalaista kaupunkia ja niissä erityispäivähoitolausunnolla olevien lasten vanhemmat. Vilpon ja Böökin tutkimustuloksista ilmeni, että ei ole olemassa vain yhtä kaikille sopivaa tapaa tehdä yhteistyötä, vaan käytännöt vaihtelivat laajalti päiväkodista toiseen. Vastauksista välittyi yleisesti tyytyväisyys yhteistyömuotoihin. Parhaiten toteutuneeksi osa-alueeksi oli tutkimustuloksien valossa todettu tiedon välitys ja vastuun jakaminen. (Böök & Vilppo 2004) Anne Karvonen ja Auli Saloranta ovat opinnäytetyössään selvittäneet, millaista yhteistyötä ammatilliset perhekodit tekevät sijoitettujen lasten vanhempien kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia erilaisia toimintatapoja ammatillisilla perhekodeilla oli yhteistyöhön, ja mitä merkitystä niillä oli perhekodille, vanhemmille sekä onnistuneelle sijoitukselle. Tutkimuksessa tutkittiin myös, mitkä tekijät vaikeuttivat tai helpottivat yhteistyön toteutumista. Tutkimuksen perusteella perhekodit voivat vertailla työkäytäntöjään ja tämän kautta mahdollisesti kehittää yhteistyömenetelmiään. Tutkimustuloksista ilmeni, että yhteistyömenetelmiä oli useita erilaisia ja yhteistyö perheiden kanssa nähtiin tärkeänä. Yhteistyöllä voitiin helpottaa perhekotien arkea ja lapsen sopeutumista perhekotiin. Myös vanhempien positiiviset asenteet sijoitukseen nähtiin helpottavan yhteistyötä, kun taas vanhempien negatiiviset suhtautumiset sijoitukseen koettiin yhteistyötä merkittävästi vaikeuttavaksi seikaksi. (Karvonen & Saloranta 2004) Sanna Hiljanen on opinnäytetyössään Rakkautta ja Rajoja selvittänyt Nummen perhekeskuksen tapaa toteuttaa lastensuojelutyötä. Tutkimuksella haluttiin selvittää tutkimuskohteen ja vanhempien välistä yhteistyötä, sekä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Näkökulmaksi oli valittu hyvä laatutyö henkilökunnan
16 näkökulmasta. Tutkimus materiaali kerättiin kyselylomakkeilla, joissa oli avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kuusi valitun osaston työntekijää. Tutkimus oli menetelmältään kvalitatiivinen. Tutkimuksen mukaan osaston ja eri viranomaisten yhteistyö toimi pääsääntöisesti hyvin. Tutkimuksesta selvisi, että osastolle sijoitetut nuoret ja heidän vanhempansa osallistuivat ja vaikuttivat osaston toimintaan. Tutkimuksen mukaan osaston työntekijät ja vanhemmat jakavat vanhemmuuden eri rooleja. Tutkimuksen mukaan laatu pyritään saamaan toimimalla yhteistyössä nuoren kotiin, sosiaalityöntekijöihin ja muihin viranomaisiin. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyö vanhempien kanssa on peruste hyvälle hoidolle. (Hiljanen 2004)
17 5 TUTKIMUKSEN TAUSTAT JA TOTEUTUS Aihe on valittu helmikuussa 2009. Toinen tutkijoista työskentelee Eteläpohjanmaalaisessa lastensuojelulaitoksessa, jonka johtajan kanssa keskusteltuaan nousi aihe heille tärkeästä tutkimuksesta; lastensuojelulaitoksen työntekijöiden ja vanhempien välisestä yhteistyöstä. Aiheen rajaus oli lähtöisin lastensuojelulaitoksen tarpeesta saada tietoa kyseisestä osa-alueesta. 5.1 Tutkimusympäristö Tutkimus toteutettiin Etelä-pohjamaalaisessa lastensuojelukodissa. Lastensuojelulaitoksen työntekijöille lähetettiin kyselylomake, joka sisälsi seitsemän avointa kysymystä. Kysymykset käsittelivät työntekijöiden näkemyksiä sijoitettujen lasten vanhempien ja työntekijöiden välisestä yhteistyöstä. Laitos sijaitsee noin 10 kilometrin päässä lähimmästä keskuksesta. Laitos on seitsemänpaikkainen yksityinen lastensuojelulaitos, joka on perustettu vuonna 2006. Laitoksen perustehtävä on nuorten tavoitteellinen hoito ja kasvatus sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Ikäjakauma laitoksessa on 10 18 vuotta. Nuorille pyritään tarjoamaan kodinomainen ympäristö, jossa heille pyritään takaamaan mahdollisuus turvalliseen ja tasapainoiseen kasvuun. (Etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009.) Nuorien kuntoutus kytkeytyy arkipäivän asioiden ympärille. Nuorille annetaan mahdollisuus harrastaa haluamiaan lajeja esim. ratsastus, salibandy ja nyrkkeily. Lisäksi viikonloppuisin tehtävät matkat auttavat nuoria selviämään arjesta. (Etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009.) Toiminnan lähtökohtana on yksilöllisyyden hyväksyminen ja arvostaminen. Kunnioittava lähestymistapa ja voimavarakeskeisyys ovat asioita joita painotetaan lähestyttäessä nuorta ja hänen elämäntilannettaan. Työskentelyn pohjana käytetään asiakassuunnitelmaa, joka laaditaan yhteistyössä asiakkaan, van-
18 hempien ja sijoittavan sosiaalityöntekijän kanssa. (Etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009.) Laitoksen toimintaperiaate on perhelähtöisyys. Vanhempien kanssa tehdään tiiviisti yhteistyötä ja sitä pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Sijoituksen onnistumista ja nuoren kuntoutumista auttaa vanhempien tukeminen omassa kasvatustyössään. Perhetyön päämääränä on positiivisen vanhemmuuden tukeminen. Perhetyössä arvioidaan vanhemmuutta perheen yksilöllisen tilanteen mukaisesti, kartoitetaan perheen vahvuuksia ja vahvistetaan niitä. Perhetyössä myös selvitetään perheen verkostoa ja tuetaan positiivisia yhteyksiä. (Eteläpohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009.) Lastensuojelulaitoksessa on töissä vakituisena kolme sosionomia, terveydenhoitaja, yhteisöpedagogi sekä oppisopimuksella erityisnuortenohjaaja, lisäksi virkavapaalla on nuoriso ja vapaa-ajan ohjaaja. Sijaisia on kaksi sosionomiopiskelijaa, sairaanhoidon opiskelija, terveydenhoitaja opiskelija ja lähihoitaja. Tällä hetkellä laitos on täynnä eli siellä on seitsemän nuorta. (Eteläpohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009.) 5.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimus on toteutettu kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen pyrkimyksenä on kerätä mahdollisimman kokonaisvaltaista tietoa ja kuvata todellista elämää. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään ihmistä tiedonkeruun lähteenä, jolloin tutkittavan näkökulma pääsee mahdollisimman hyvin esille. Kohdejoukko on tarkoituksenmukaisesti valittu, eikä satunnaisotantaa käyttäen. Laadullinen tutkimus palvelee tutkijaa parhaiten silloin, kun tutkijan pyrkimyksenä on paljastaa yllättäviä seikkoja tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksessa edetään joustavasti ja suunnitelmia mukautetaan olosuhteiden mukaisesti, sekä aineistoa tulkitaan ainutlaatuisesti. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara, 2002, 155)
19 Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä valittiin, koska sen avulla uskottiin saavan todellista tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisen menetelmän valinta muotoutui tutkimusongelmaa valittaessa, sillä se oli ainoa luonnollinen menetelmä kun haluttiin tutkia työntekijöiden omia näkemyksiä, vuorovaikutuksen tärkeydestä. Filosofiselta lähtökohdaltaan tutkimus on fenomenologinen. Fenomenologisessa lähestymistavassa tutkija käyttää tutkimuksessa ennen kaikkea omaa käsitystään ihmisistä, merkityksistä ja kokemuksesta. Tutkimustavan merkittävimpiä työvälineitä ovat kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys. Fenomenologisessa lähestymistavassa tutkitaan ihmisen kokemuksellista suhdetta maailmaan, kuten vuorovaikutussuhdetta toisiin ihmisiin, luontoon ja heitä ympäröivään kulttuuriin, jotka ilmenevät kokemuksina. (Vilkka, 2005, 136,137) 5.3 Aineistonkeruumenetelmä Aineisto kerättiin informoidulla kyselyllä (LIITE 1: Kyselylomake), jolla tarkoitetaan henkilökohtaisesti jaettuja kyselylomakkeita suunnitellulle kohderyhmälle. Tästä syystä saatekirjettä ei löydy tutkimuksen lähteistä. Kyselylomake sisälsi seitsemän avointa kysymystä. Avoimet kysymykset valittiin, jotta vastaajalla olisi mahdollisuus sanoa todellinen mielipide kysyttävään asiaan. Avoimet kysymykset jättävät myös tilaa tunteiden ilmaisulle sekä kertoo vastaajan viitekehyksestä (Hirsjärvi ym 2002, 190.) Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin kysely. Kyselyn muoto oli strukturoimaton kysely. Kyselylomakkeessa oli seitsemän avointa kysymystä, joihin vastasivat ainoastaan laitoksen työntekijät. Kyselyä ei lähetetty lasten vanhemmille, koska palautusprosentti olisi todennäköisesti vähäinen. Koska vanhemmille suunnattu kysely olisi saattanut aiheuttaa jonkinlaista kitkaa tai muutosta lastensuojelulaitoksen työntekijöiden ja vanhempien välille, rajasivat tutkijat vanhempien näkökulman tutkimuksen ulkopuolelle. Kysymykset jaettiin kaikille seitsemälle vakituiselle työntekijälle, joista neljä palautti kyselyn. Kyselylomakkeiden analysoinnin jälkeen niistä saatu aineisto todettiin riittämättömäksi tutkimusongelmiin nähden. Aineistoa syvennettiin teemahaastatteluilla
20 joihin osallistui kolme lastensuojelulaitoksen työntekijää. Haastattelu valittiin, koska sen avulla oli mahdollista kysyä täydentäviä kysymyksiä haastattelun edetessä ja kysymykset oli mahdollista toistaa. Haastattelumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, sillä siinä pyritään löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun mukaisesti. Teemahaastattelussa valitut teemat perustuvat tutkimuksen viitekehykseen. Teemahaastattelun kysymykset olivat puoliavoimia kysymyksiä. (Tuomi & Sarajärvi, 2004, 77, 80.) Koska tutkimusongelmaa koskevat teemat olivat tutkijoiden tiedossa aikaisemmin tehdyn kyselyn myötä, oli teemahaastattelu luonnollisin vaihtoehto lisäaineiston keräämiselle. 5.4 Sisällönanalyysi Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisissa tutkimuksissa sen moninaisuuden vuoksi. Sisällönanalyysi mahdollistaa aineiston analyysin väljänä teoreettisena kehyksenä, joka on mahdollista liittää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin. Monet eri analyysimenetelmät perustuvat tavalla tai toisella sisällönanalyysiin. Aineisto litteroidaan, eli kirjoitetaan puhtaaksi. Sisällönanalyysissä valitaan tutkijaa eniten kiinnostava teema, joka nousee tutkimusaineistosta ja vastaa tutkijan tutkimusongelmiin. Litteroinnin jälkeen tutkija voi poimia aineistosta tutkimusongelmaa koskevat teemat ja tehdä muistiinpanoja. Seuraavaksi aineistoa luokitellaan tai teemoitellaan, joka on varsinaista aineistonanalyysia. Analyysin tässä vaiheessa tutkijalle viimeistään muotoutuu, etsiikö hän aineistosta samankaltaisuuksia vai poikkeavuuksia. Aineiston teemoittelun jälkeen kirjoitetaan aineistosta yhteenveto. (Tuomi & Sarajärvi 2004, 93 95.) Suoria lainauksia kannattaa käyttää, jos asia on ilmaistu alkuperäisessä tekstissä niin hyvin että se menettäisi referoidessa tarkkuutensa. (Hirsjärvi, ym. 2002, 329) Käytimme tutkimusaineistosta suoria sitaatteja, koska niissä on mainittu tutkimuksen kannalta keskeisiä asioita tehokkaasti.
21 Työntekijöiden vastaukset olivat palautuksen ja litteroinnin jälkeen valmiita analysoitaviksi. Tutkijat etsivät aineistosta olennaisia asioita tutkimuksen kannalta. Kaikista vastauksista pyrittiin keräämään pääkohdat ja etsimään vastauksista samankaltaisuuksia. Samoin toimittiin teemahaastatteluiden kanssa. 5.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Tutkijan tulee arvioida oman tutkimuksensa luotettavuutta joka askeleelta. Luotettavuuden arviointia suoritetaan koko tutkimuksen ajan peilaten sitä teoriaan, analyysitapaan, luokitteluun, tulkintaan ja johtopäätöksiin. Tutkijan on pystyttävä perustelemaan tekemiään ratkaisuja, miten tukija on kyseisiin valintoihin päätynyt. (Vilkka, 2005, 159.) Tutkijat ovat tutkimusta tehdessä ottaneet huomioon luotettavuuden ja eettisyyden seikat mahdollisimman hyvin. Tutkijat noudattavat lastensuojelulaitoksen pyyntöä pitää kyseinen lastensuojelulaitos anonyyminä sekä sitoutuvat ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen. Tutkimuksessa kerätty haastatteluaineisto, sekä kyselylomakkeet ovat tutkijoiden hallussa tuloksien mahdollista tarkistamista varten. Tutkimustulokset säilytettiin niin, että ainoastaan tutkijoiden oli mahdollista saada dokumentit käyttöönsä. Näin varmistettiin tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden ja lastensuojelulaitoksen anonyymius. Tutkimuksessa on pyritty käyttämään luotettavia lähteitä sekä merkitsemään lähdeviitteet asianmukaisesti tekstiin. Tutkimuksessa on myös kiinnitetty erityistä huomiota tutkimuksen objektiivisuuteen.
22 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lastensuojelulaitoksen työntekijöiden näkemyksiä yhteistyöstä vanhempien kanssa. 1. Mitkä asiat vaikuttavat yhteistyön tekemiseen? 2. Mitä haasteita yhteistyön tekemisessä on? Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa lastensuojelulaitoksessa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten näkökulmia vanhempien kanssa tapahtuvan yhteistyön haasteista ja asioista jotka vaikuttavat yhteistyön tekemiseen, sekä mitä he ajattelevat työntekijöiden ja vanhempien välisestä yhteistyöstä Tutkijat toivovat, että tutkimuksesta on hyötyä kyseisen lastensuojelulaitoksen työntekijöille. Tutkimuksen tavoitteena ei ole suoranaisesti kerätä työmenetelmiä annettavaksi kentälle, vaan nimenomaan kartoittaa tutkittavia seikkoja etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen pyynnöstä.
23 7 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimustulokset on jaoteltu seuraaviin lukuihin aihepiireittäin. Aihepiirit on valittu kyselyn pohjalta nousseiden teemojen mukaan. 7.1 Käytännön toteutus Työntekijöiden mielestä toimiva yhteistyö vanhempien kanssa nähtiin sijaishuollon yhtenä peruselementtinä. Vanhempien ja työntekijöiden välisellä yhteistyöllä nähtiin olevan myös informaation saannin kannalta tärkeä merkitys. Yhteistyön kautta saadaan tärkeää tietoa nuoren tilanteesta ja menneisyydestä. Yhteistyön nähtiin helpottavan lapsen kanssa työskentelyä arjessa. Työntekijöiden kokemuksen mukaan toimivalla yhteistyöllä on myös sijoituksessa olevaa lasta ja vanhempia rauhoittava vaikutus. Vanhemmillakin on se turvallinen olo että, ku tieto kulkee ja ku tietää miten heidän lapsi voi. Se että kun vanhemmat kuulee toiselta aikuiselta, että kuinka asiat oikeesti on menny, niin se rauhoottaa niitä. Nuorelle on hyväksi justiinsa se, että kun yhteistyötä on ja aikuiset seisoo samalla linjalla. Yhteistyön vanhempien kanssa nähtiin tukevan lapsen kehitystä ja hyvinvointia lastensuojelulaitoksessa ja yhteistyön tekeminen nähtiin lapsen edun mukaisena. Yhteistyön toimiessa voi lapsen sijoituksen kesto parhaimmassa tapauksessa jopa lyhentyä. Sillä sit parannetaan huomattavasti sijoituksen laatua jos se yhteistyö toimii. Yhteistyö vanhempien kanssa on tämän työn eräs kivijalka. Toimivan yhteistyön kautta voidaan ratkaisevasti parantaa sijoituksen laatua, jonka eräänä mittarina voidaan pitää sijoituksen kestoa.
24 Yhteistyö vanhempien kanssa on tämän työn tärkeimpiä asioita. Kun vanhemmat ovat sitoutuneet lapsen sijoitukseen, on mahdollista päästä myös lapsen kanssa eteenpäin jolloin sijoituksen aika lyhenee. Tuloksista ilmeni yhteistyön vanhempien kanssa olevan suurimmaksi osaksi asiakassuunnitelma palavereita, huoltosuunnitelmapalavereita ja puhelinkeskusteluja mahdollisuuksien mukaan. Yhteistyöhön vanhempien kanssa vaikuttavat osapuolien asenteet, suhtautuminen ja lapsen edun toteutuminen. Yhteydenpidon jatkuminen on kiinni pitkälti lapsesta ja vanhemmista. Useissa tapauksissa yhteydenpito katkeaa. Tuloksista kävi ilmi, että lastensuojelulaitoksella ei ole tarvittavia resursseja eikä tarvetta pitää yhteyttä yllä. 7.2 Yhteistyö vanhempien kanssa Työntekijät näkivät yhteistyön yhtenä suurena haasteena yhteistyön rakentamisen. Kun yhteistyö ei vanhempien kanssa toimi, on vaikea lähteä rakentamaan yhteistyötä yksipuolisesti. Myös työskentely lapsen kanssa on kyseisissä tapauksissa huomattavasti hankalampaa. Tapaukset, joissa lapselle on jouduttu tekemään yhteydenpidon rajoittamispäätös, ovat olleet hankalimpia. Jos työntekijöiden ja vanhempien välinen yhteistyö ei toimi tai sitä ei ole ollenkaan, sijoituksessa oleva lapsi kärsii tilanteesta. Tuloksista kävi yhtenäisesti ilmi, että työntekijöiden näkökulmasta yhteistyön tekemiseen vaikuttaa vanhempien halukkuus/haluttomuus osallistua lasta koskevien päätöksien tekoon. Huostaanottoon vaikuttaneet syyt saattavat joskus olla rankkoja ja erityisesti silloin on yhteistyön rakentaminen koettu haastavaksi. Jos työntekijät puhuu toista ja vanhemmat toista, niin se nuori on sekaasin, että ei tiä kuinka toimia. Lapset on kumminkin lojaaleja niille vanhemmille, niin se on vähän, että kummallako jalalla hyppäis eteenpäin.
25 7.3 Avohuollon ja huostaanoton erot yhteydenpidossa Osa vastaajista koki, että avohuollon tukitoimena sijoitettujen lasten vanhemmilla on enemmän valtaa lastensa asioissa kuin huostaan otettujen lasten vanhemmilla. Vastauksista nousi esiin myös, että lasten vanhempien kanssa pyritään toimimaan samalla tavalla riippumatta siitä, olivatko lapset sijoitettu avohuollon tukitoimena vai huostaanotettuina. Avohuollon tukitoimena sijoitettujen lasten vanhempia kuullaan enemmän ja heidän kanssaan tehdään tiiviimpää yhteistyötä kuin huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa. Molemmissa tapauksissa sosiaalityöntekijä on kuitenkin päättävä taho lapsen asioissa, ja kaikki asiat menevät hänen kauttaan. Yhdistävä seikka sekä avohuollossa että huostaanotossa oli lapsen etu. Avohuollon tukitoimena sijoitettujen lasten kohdalla vanhempien valta lapsen asioidenhoidossa/päätöksien teossa on suurempi Kaikkien vanhempien kanssa pyritään toimimaan samalla tavalla. Avohuollon tukitoimen sijoitettujen lasten vanhempien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, koska heillä on eritavalla mahdollisuus vaikuttaa lapsen asioihin. Huostaanotossa vanhempien mielipide voidaan jättää huomioimatta, jos lapsen etu sitä vaatii. Huostaanotossa on tavoitteena pitää yhteyttä lapsen vanhempiin/huoltajiin ja kunnioittaa heidän mielipiteitään lapsen asioissa. 7.4 Yhteydenpidon tukeminen osana yhteistyötä Aineistosta nousi esiin, että yhteydenpitoa pyritään tukemaan lähes kaikissa tapauksissa. Lasta kannustetaan pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Monissa tapauksissa lapsi on menettänyt kontaktin vanhempiinsa, jolloin lastensuojelulaitoksen työntekijät pyrkivät tukemaan lasta yhteydenpidon uudelleenaloittamisessa, jos se on lapsen edun mukaista. Lasta ei kuitenkaan voi yksistään vastuuttaa yhteydenpitoon, vaan vanhempia myös kannustetaan
26 yhteydenpitoon. Vanhempia tuetaan kasvatustyössä ja heille painotetaan heidän asemaansa lapsen kasvattajana. meitä helpottaa se ettei tartte niitä ristiriitoja niin kovin selvitellä kun ollahan väleis. Yhteydenpitoa tuetaan ehdottomasti. Lapsi voi pitää puhelimella vanhempiinsa päivittäin yhteyttä ja jos tilanne sallii, kotilomia järjestetään mahdollisimman usein. Yhteydenpitoa tuetaan ehdottomasti. Jotkut lapset ja nuoret ovat kadottaneet yhteyden vanhempiinsa; tällaisissa tapauksissa lasta muistutellaan vanhempien olemassaolosta ja rohkaistaan soittamaan. Aineistosta ilmeni, että jos lapsi ei itse halua pitää yhteyttä vanhempiinsa, voivat lastensuojelulaitoksen työntekijät pitää vanhemmat ajan tasalla, jos se on lapsen edun mukaista. Jos lapsi on yli 15-vuotias, voi hän kieltää lastensuojelulaitosta luovuttamasta häntä koskevia tietoja vanhemmille. Myös sosiaalityöntekijä voi kieltää tietojen luovuttamisen vanhemmille. Ellei mitään estettä ole, lastensuojelulaitos yleensä tiedottaa vanhempia lapsen asioista. Yhteydenpitoa voidaan myös rajoittaa erittäin painavista syistä, jotka on kirjattu lastensuojelulakiin. 7.5 Yhteydenpito kriisitilanteessa Aineistosta nousi, että kriisitilanteissa yhteistyö on usein huomattavasti tiiviimpää vanhempien kanssa, kuin normaalisti arjessa. Vanhempia ja sosiaalityöntekijää informoidaan aina välittömästi kun lapsi karkaa. Vanhemmilta kysellään jos heillä olisi tietoa lapsen olinpaikasta. Vanhempia tiedotetaan etsintöjen etenemisestä. Karanneen lapsen löytyessä, asiasta ilmoitetaan vanhemmille. Vastauksiin oli myös kirjattu, että useissa tapauksissa vanhemmilla saattaa olla tieto lapsen olinpaikasta, mutta he eivät paljasta sitä. Joissakin tapauksissa vanhemmat ovat olleet auttamassa lasta karkumatkalle ja he saattavatkin piilotella lasta. Tällaisissa tapauksissa yhteistyö on turhaa ja yleensä mahdotonta.
27 7.6 Käytännön toteutus Etelä-pohjanmaalaisessa laitoksessa nuorten yhteydenpito on päivittäinen asia. Jokaisella talossa asuvalla nuorella on oma puhelin, jonka he saavat käyttöönsä arkisin koulupäivän jälkeen ja viikonloppuna kun he heräävät. Nuorten oman puhelimen käyttöön ei ole rajoituksia. Lisäksi nuoret saavat käyttää talon yleistä puhelinta yhteen kaveripuheluun päivässä. Lähisukulaisille talon puhelimesta soitettavien puheluiden määrää ei ole rajoitettu. Jokaisella talossa sijoitettuna olevalla nuorella on omaohjaaja, joka soittaa viikoittain nuoren vanhemmille. Puhelun aikana raportoidaan vanhemmalle yleensä miten viikko on sujunut ja kerrotaan nuoren kuulumiset. Lisäksi omaohjaaja ja vanhemmat pitävät yhteyttä nuorten loma-asioista. Vanhemmille soitetaan aina, jos nuorelle tapahtuu jotain, tai jos nuori tehnyt jotain mistä vanhempien olisi hyvä tietää. Sosiaalityöntekijän ja vanhempien kanssa sovitaan nuoren asiakaspalavereista. Niissä keskustellaan nuoren tilanteesta, tavoitteista ja edellisten tavoitteiden onnistumisista tai epäonnistumisista. Palaveriin osallistuu yleensä sosiaalityöntekijä, vanhemmat, nuori ja kaksi ohjaajaa.
28 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Johtopäätökset noudattavat samaa linjaa kuin tutkimustulokset. Henkilökunnan haastatteluissa painotettiin etenkin yhteistyöhön vaikuttavuutta. Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia kuin aikaisempienkin tutkimuksien tulokset. Karvosen ja Salorannan tutkimuksessa esiteltiin eri yhteistyömuotoja ja niiden merkityksellisyyttä työvälineenä. (Karvonen & Saloranta, 2004) Yhteistyön nähtiin olevan merkittävä osa lastensuojelulaitoksissa tehtävää työtä. Yhteistyöllä vanhempien kanssa nähtiin olevan parhaimmassa tapauksessa sijoitusta lyhentävä vaikutus, joka on molemman osapuolen toiminnan tarkoitus. Yhteistyötä vanhempien kanssa tehdään, vaikka lapsi ei sitä aina haluaisikaan. Tämän tarkoituksena on saada rakennettua vanhemman ja lapsen välinen kontakti uudelleen. Lasta rohkaistaan pitämään yhteyttä vanhempiinsa. Yhteistyön kautta voivat työntekijät saada arvokasta tietoa lapsen tilanteesta ja menneisyydestä. Yhteistyötä tehdään käytännössä useimmiten puhelimitse. Sekä ohjaajat että lapset pitävät yhteyttä säännöllisesti puhelimitse. Ohjaajat pyrkivät pitämään vanhemmat ajan tasalla lapsen asioissa. Yhteistyötä tehdään myös asiakaspalavereissa, joissa kokoontuu lapsen tukiverkosto, eli sosiaalityöntekijä, laitoksen työntekijä, lapsi itse ja mahdollisesti vanhemmat. Laki velvoittaa lastensuojelulaitoksen tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa, jos se on lapsen edun mukaista. Yhteistyön velvollisuudesta vastaa viimekädessä lapsen asioista vastuussa oleva sosiaalityöntekijä, mutta käytännön asioiden tiedottaminen ja yhteydenpito lastensuojelun arjessa on lastensuojelulaitoksen työntekijällä, eli lapsen omaohjaajalla. Yhteistyön suurimpana haasteena nähtiin vanhempien haluttomuus osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon. Yhteistyötä on mahdotonta rakentaa yksipuolisesti, vaan siihen tarvitaan aina toinenkin osapuoli. Tällaiset tilanteet usein liittyvät vaikeisiin huostaanottotilanteisiin, joissa vanhemmat ovat vastustaneet huostaanottoa. Yhteistyön tekemiseen vaikuttavat monet asiat, kuten nuoren oma asenne ja vanhempien yhteistyökyky, tilanne josta/jonka johdosta yhteistyötä tehdään ja lapsen edun toteutuminen
29 Ideaalitilanne työntekijöiden näkökulmasta olisi toimiva yhteistyö laitoksen ja vanhempien välillä, sekä lapsen hyvät suhteet vanhempiin. Kun yhteistyö toimii, on sijoituksessa olevan lapsen/nuoren helpompi sopeutua sijoitukseensa. Jos yhteistyö ei toimi lastensuojelulaitoksen ja vanhempien välillä, on siitä usein haittaa lapsen tilanteeseen laitoksessa. Varsinkin tilanteet, joissa joudutaan tekemään yhteydenpidon rajoituspäätös, lapsen vastustuksesta huolimatta, ovat hankalia sekä työntekijöille että lapselle itselleen.
30 8 POHDINTA Vaikka tutkimus toteutettiin kiireellisellä aikataululla, olivat tutkijat silti motivoituneet selvittämään tutkimustehtävää. Aihe osoittautui mielenkiintoiseksi ja yhteistyön merkityksellisyys lastensuojelutyössä yllätti tutkijat. Työn tekeminen antoi tutkijoille uusia näkökulmia aiheesta ja todennäköisesti siitä on hyötyä tutkijoiden ammatillisuuteen tulevaisuudessa. Uusi lastensuojelulaki tuli työtä tehdessä tutuksi tutkijoille, sekä monet lainpykälät avautuivat käytännön tasolle konkreettisiksi työtavoiksi ja velvoitteiksi. Tutkimusta tehdessä yhteistyön todellinen merkitys todentui tutkijoille tutkimuksen edetessä. Yhteistyö ei ole vain palavereja ja allekirjoituksia paperilla, vaan arjessa jatkuvasti tehtävää työtä. Tutkimusongelmien ratkaiseminen onnistui melko hyvin. Henkilökunnan yhteistyön haasteet lasten vanhempien kanssa ja sen tärkeys tulivat esille vastauksissa laajasti. Kaikkien työntekijöiden vastaukset sekä kyselylomakkeissa, että haastatteluissa olivat hyvin samansuuntaisia. Vastauksien yhdenmukaisuuden takia johtopäätökset pystyttiin tekemään tarkasti ja tutkimusongelmiin saatiin vastaukset. Tutkimuksessa saatiin vahvistusta vanhempien ja lastensuojelulaitoksen yhteistyön tärkeydelle ja siihen vaikuttaviin seikkoihin. Aineistonkeruu- ja analyysimenetelmä ovat osuneet tutkijoiden mielestä oikeaan, joskin suurempi tutkimusaineisto olisi saattanut antaa uusia näkökulmia. Avoin kysely oli hyvä tapa saada tietoa työntekijöiltä ja kyselyn jälkeen tehty haastattelu syvensi tutkimusaineistoa. Työntekijät, joilta saatiin vastaukset, olivat miettineet vastauksiaan tarkoin ja täyttäneet kyselyn motivoituneesti. Vastauksiin oli käytetty aikaa ja niistä löytyi paljon sisältöä. Aina kun työtä tehtiin, olivat molemmat tutkijat paikalla. Kiireellisestä aikataulusta huolimatta työ pyrittiin tekemään huolellisesti ja siihen perehdyttiin tarkasti. Aineiston keruu aloitettiin helmikuussa 2009 ja työn teoria kirjoitettiin maaliskuun 2009 aikana. Kyselyt työntekijöille suoritettiin helmi-maaliskuussa 2009 ja vastaukset analysoitiin maaliskuun 2009 lopussa. Aineistoa teoriaosuuteen löytyi paljon. Tutkimuksen kriittisessä tarkastelussa ajankäyttö on suurin asia. Opinnäytetyön tekeminen on ollut tutkijoille raskas prosessi, koska työ on tehty
31 hyvin lyhyellä aikavälillä ja työn tekemiseen käytetty aika on kuormittunut yksittäisille päiville, eikä tasaisesti koko prosessin ajalle. Koska työ tehtiin noin kahden kuukauden aikataululla, on tutkimuksen teoriaosuus jäänyt suppeammaksi kuin se olisi voinut olla. Myös tutkimuksen analysointiin olisi voinut käyttää enemmän aikaa. Lähdekirjallisuutta olisi voinut käyttää tutkimuksessa enemmän, nyt lähdeluettelo on aika suppea. Tuloksista kuitenkin saatiin riittävästi materiaalia, jotta tutkimusongelma saatiin ratkaistuksi. Yhteistyö lastensuojelulaitoksen ja vanhempien välillä tukee selkeästi lapsen kuntoutumista ja helpottaa lapsen kanssa työskentelyä. Vaikka lapsi on sijaishoidossa kodin ulkopuolella, vanhemmat ja muu perhe ovat kuitenkin hänen tärkeimmät ihmisensä. Yhteistyön tekemisellä on paljon haasteita, mutta sen arvokkuuden takia, ovat työntekijät motivoituneet panostamaan erityisesti työn tähän osa-alueeseen.
32 LÄHTEET Böök, Katriina; Vilppo, Leila 2004. Kohti kumppanuuttako Erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien kokemuksia perhelähtöisyydestä päiväkodin arjessa. Jyväskylän yliopisto, Erityispedagogiikan laitos. Pro gradu. Viitattu 1.4.2009. Saatavissa http://urn.fi/urn:nbn:fi:jyu-2004943807 Etelä-pohjanmaalaisen lastensuojelulaitoksen johtaja. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2009. Hiljanen, Sanna 2002. Rakkautta ja rajoja Nummen perhekeskuksen henkilökunnan näkemyksiä hoidon laadusta. Diakoniaammattikorkeakoulu. Diak Länsi, Pori. Sosiaalialan Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2005. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Karppinen, Seija 2001. Perhetyö lastensuojelulaitoksessa. Teoksessa Tervonen-Arnkil, Kaisa (Toim.) 2001. Vaikeahoitoisten lasten ja nuorten hoitomenetelmiä lastensuojelulaitoksessa. Helsinki: Gummerus Karvonen, Anne & Saloranta, Auri 2004. Ammatillisten perhekotien ja sijoitettujen lasten biologisten perheiden välinen yhteistyö. Diakoniaammattikorkeakoulu. Pieksämäen yksikkö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. http://kirjastot.diak.fi/opinnaytepankki. Viitattu 3.4.2009 Laaksonen, Sari 2004. Huostaanoton, sijaishuollon ja jälkihuollon laatu. Teoksessa Puonti, Annamaija; Saarnio, Tuula; Hujala Anna (toim.) 2004. Lastensuojelu tänään. Helsinki: Tammi
33 Laaksonen, Sari (toim.) 2004 Lastensuojelun keskusliitto. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 17 - Jälkihuolto-opas. Saarijärvi: Gummerus. Lastensuojelulaki 2007/417, 13.4.2007. Viitattu 15.4.2009 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417?search[type]= pika&search[pika]=lastensuojelu Metsämuuronen, Jari 2000. Laadullisen tutkimuksen perusteet, metodologia - sarja 4. Viro: Jaabes. Roos, J-P, 2004. Huostaanottokirja. Toinen painos. Turku: Design Nurmisaari. Holma, Tupu & Rousu, Sirkka 2004. Lastensuojelupalveluiden laadunhallinta. Helsinki: Suomen Kuntaliitto Räty, Tapio 2007. Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Saastamoinen, Kati 2008. Lapsen asema sijaishuollossa Käsikirja arjen toimintaan. Helsinki: Edita. Sosiaaliportti 2008a. Lastensuojelun käsikirja avohuolto. http://www.sosiaaliportti.fi/fifi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosess i/avohuolto/ Sosiaaliportti 2008b Lastensuojelun käsikirja, sijaishuollon muodot lastesuojelulaitos. http://www.sosiaaliportti.fi/fifi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/muodot/lastensuojelulaitokset Sosiaaliportti 2008c. Lastensuojelun käsikirja yhteistyö lapsen biologisten vanhempien kanssa. Viitattu 2.5.2009. http://www.sosiaaliportti.fi/fifi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/ sijaishuolto/hoitojakasvatus/yhteistyobiologisetvanhemmat/