TALVIVAARA SOTKAMO OY

20374 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOS YMPÄRISTÖLUVAN MÄÄRÄYSTEN SEKÄ SÄÄNNÖSTELYÄ KOSKEVIEN VESITALOUSLUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN HAKEMUS LAPIN VESITUTKIMUS OY

TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOS YMPÄRISTÖLUVAN MÄÄRÄYSTEN SEKÄ SÄÄNNÖSTELYÄ KOSKEVIEN VESITALOUSLUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN HAKEMUS 28.2.2012 Sami Hamari, FM, biologia Jari Hietala, DI, ympäristötekniikka Tiina Härmä, DI, ympäristötekniikka Satu Ojala, FM, limnologia ja hydrobiologia Tuomas Väyrynen, agrologi (AMK) SISÄLLYS SIVU TIIVISTELMÄ... 1 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT... 3 2 LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT... 4 3 VOIMASSA OLEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET... 4 3.1 LUVAT JA KAIVOSOIKEUDET... 4 3.2 VIREILLÄ OLEVAT HAKEMUKSET... 6 3.3 SOPIMUKSET JA MAANHANKINTA... 6 3.4 KAAVOITUSTILANNE... 6 3.5 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI (YVA)... 7 4 SIJAINTIPAIKAN RAJANAAPURIT JA MUUT MAHDOLLISET ASIANOSAISET... 7 5 SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖOLOSUHTEET... 7 5.1 ILMASTO... 7 5.2 MAANKÄYTTÖ JA ASUTUS... 8 5.3 ALUEEN MAA- JA KALLIOPERÄTIEDOT... 9 5.4 POHJAVESI... 12 5.5 ALUEEN LUONTO... 13 5.6 SUOJELUALUEET... 19 5.7 VESISTÖT... 19 5.8 ILMAN LAATU... 27 6 TOIMINNAN KUVAUS... 27 7 RAAKA-AINEET, KEMIKAALIT, POLTTOAINEET JA MUUT TUOTANTOON KÄYTETTÄVÄT AINEET... 28 8 VEDENHANKINTA JA VIEMÄRÖINTI... 28 9 LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT... 28 10 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 28 10.1 PÄÄSTÖT VESISTÖÖN SEKÄ NIIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET VESISTÖÖN JA SEN KÄYTTÖÖN... 28 10.2 PÄÄSTÖT ILMAAN SEKÄ NIIDEN VAIKUTUKSET ILMAN LAATUUN... 28 10.3 PÄÄSTÖT MAAPERÄÄN JA POHJAVETEEN SEKÄ NIIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 41 10.4 MELU JA MELUN VAIKUTUKSET... 42 10.5 TÄRINÄ JA TÄRINÄN VAIKUTUKSET... 44 10.6 HAJU SEKÄ HAJUN VAIKUTUKSET... 44 10.7 VAIKUTUKSET LUONTOON JA LUONNONSUOJELUARVOIHIN SEKÄ RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN... 52 10.8 URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN VAIKUTUKSET... 52

11 TIEDOT SYNTYVISTÄ JÄTTEISTÄ, NIIDEN OMINAISUUKSISTA JA MÄÄRÄSTÄ... 54 11.1 KAIVANNAISJÄTTEET... 54 11.2 TAVANOMAISET TEOLLISUUSTOIMINTOJEN JÄTTEET... 54 12 VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS JA VAIKUTUKSET... 54 12.1 KOLMISOPEN SÄÄNNÖSTELYN TOTEUTUMINEN... 54 12.2 SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSET... 55 13 YMPÄRISTÖRISKIT, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET... 57 13.1 YMPÄRISTÖRISKINARVIOINTI... 57 13.2 POIKKEUSTILANTEET... 58 14 YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ... 59 15 ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) SOVELTAMISESTA... 59 16 ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA... 59 17 ARVIO PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTOIMIEN RISTIKKÄISVAIKUTUKSISTA... 60 18 HAKIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI... 60 19 MUIDEN YMPÄRISTÖLUVASSA VAADITTUJEN SELVITYSTEN ESITTÄMINEN... 61 19.1 VESIENHALLINTAAN LIITTYVÄT SELVITYKSET (LUPAMÄÄRÄYS 60)... 61 19.2 LÄJITETYN KIVIAINEKSEN SEURANTA (LUPAMÄÄRÄYS 61) JA AVI:N PÄÄTÖS NRO 74/09/1... 61 19.3 JORMASJÄRVEN POHJAPATOSUUNNITELMA (LUPAMÄÄRÄYS 74A)... 63 19.4 SULKEMISSUUNNITELMA (LUPAMÄÄRÄYS 90)... 63 19.5 TUHKAJOEN TAIMENKANTA (LUPAMÄÄRÄYS 98)... 63 20 TOIMINNAN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU JA RAPORTOINTI... 63 21 VAHINKOARVIO JA VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET SEKÄ KORVAUKSET... 64 VIITTEET... 65 LIITTEET Liite 1 Voimassa olevat luvat ja sopimukset Liite 2 Kaivospiirin maanomistus sekä maa- ja vesialueiden omistajat Liite 3 Kaivoksen aluesuunnitelma Liite 4 Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportit v. 2008-2010 Liite 5 Talvivaaran kaivoksen toiminnan kuvaus Liite 6 Talvivaaran kaivoksen vesienhallinta, vesitase ja päästöt vesiin Liite 7 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Liite 8 Talvivaaran kaivoksen ympäristöriskinarviointi Liite 9 Turvallisuusselvitys Liite 10 Sisäinen pelastussuunnitelma Liite 11 Arvio parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT) Liite 12 Hakijan esitys lupamääräyksiksi Liite 13 Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelma Liite 14 Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma ja tarkkailusuunnitelman päivitys Liite 15 Yhteenveto toiminnasta, päästöistä, vaikutuksista, muutoksista ja toimenpiteistä Pohjakartat Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/12

1 Talvivaara Sotkamo Oy TIIVISTELMÄ Talvivaara Sotkamo Oy (jäljempänä: Talvivaara/hakija) hakee tällä hakemuksella Talvivaaran kaivoksen ympäristölupamääräysten ja säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamista. Lisäksi hakija hakee muutosta vesitalousluvassa tarkoitettujen rakennustöiden aloittamiselle, 2. vaiheen liuotusalueen vaihtoehtoiselle rakenteelle, muutosta malmin kasaukseen, liuosaltaiden vaihtoehtoiselle rakenteelle, kattilalaitosten kapasiteetin muutokselle sekä muutosta jätteiden käsittelyyn ja loppusijoittamiseen. Lisäksi hakija esittää hakemuksessa ehdotuksen lupamääräyksiksi. Toiminnan kuvaus ja muutokset nykyisellä lupakaudella Talvivaaran kaivoksen toiminta on aloitettu keväällä 2008 ja sen tarkoituksena on hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen mustaliuskepohjaiset monimetalliesiintymät. Kaivoksen lopputuotteina syntyy nikkeliä, sinkkiä, kuparia sekä kobolttia sisältäviä metallirikasteita, joita käytetään perusmetalliteollisuuden raaka-aineina. Perusmetallien tuotannon lisäksi Talvivaara Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton nykyisten kaivostoimintojen yhteydessä. Uusi uraanin talteenottolaitos rakennetaan kiinteäksi osaksi nykyistä metallien saostusprosessia Talvivaarassa. Uraanin talteenoton ympäristölupamenettely toteutetaan omana prosessinaan, eikä se sisälly nyt käsillä olevan lupahakemuksen toimintaan. Talvivaara Sotkamo Oy selvittää myös mangaanin talteenottoa, mutta se ei sisälly tähän lupamenettelyyn. Toiminnallisesti nyt käsillä olevan lupahakemuksen sisältö vastaa suurelta osin Talvivaaran nykyistä toimintaa. Talvivaaran kaivoksen toimintaan kuuluu kaksi avolouhosta, joista tuotannossa on tällä hetkellä Kuusilammen louhos. Kolmisopen alueen hyödyntäminen aloitetaan aikaisintaan v. 2017. Louhinta tullaan toteuttamaan avolouhintana koko toiminnan ajan. Tuotantoprosessi koostuu louhinnan lisäksi murskauksesta, agglomeroinnista eli murskatun malmin rakeistuksesta, malmin kasauksesta liuotusalueille, biokasaliuotuksesta ja metallien talteenotosta. Kaivoksen tuotanto tapahtuu oleellisilta osiltaan liuosten käsittelyn avulla, joten vesienhallinta on tärkeä osa toimintaa. Lisäksi kaivoksen toimintoihin kuuluvat kemikaalien valmistus, räjähdysaineiden varastointi ja räjähdysaineen valmistus, polttoainevarastot ja jakelupisteet, alueet sivukivien ja pintamaiden läjitystä varten, toimisto-, huolto- ja sosiaalitilat sekä raakavesiputki ja jätevesien purkuputket erikseen teollisuusjätevedelle ja talousjätevedelle. Tällä hetkellä talteenottolaitokselle johdetaan liuosta noin1200 m 3 /h. Ympäristöluvan mukainen kaivoksen kokonaislouhintamäärä on 45 miljoonaa t/v, sivukiven louhintamäärä 30 milj. t/v ja louhittavan malmin määrä 15 milj. t/v. Luvan mukainen vuosittain tuotettavan nikkelin määrä on 30 000 t. Vuoden 2011 tuotantosuunnitelman mukaiset volyymit vastasivat ympäristöluvan mukaisia määriä. Nikkeliä vuonna 2011 tuotettiin 16 000 t. Talvivaaran kaivoksen toiminta on toteutunut pääpiirteissään ympäristöluvan mukaisena ja ympäristöluvassa esitetyillä alueilla. Prosessin osalta toiminnan aikana on suoritettu lähinnä tuotantokapasiteetin tehostamiseen liittyviä muutoksia, kuten murskaukseen liittyviä laitemuutoksia sekä liuotusprosessin optimointiin liittyviä erilaisia teknisiä ratkaisuja (väli-ilmastusputkien lisääminen ja sekundäärikasan toteuttaminen primäärikasaa vastaavaksi). Prosessissa tapahtuneet merkittävimmät muutokset ympäristölupaan verrattuna ovat olleet päästöjen vähentämiseen liittyvät toimet. Metallien talteenottolaitoksella muodostuvien rikkivetypäästöjen vähentämiseksi on alkuperäisen suunnitelman mukaiset vesipesurit muutettu lipeäpesureiksi. Lisäksi pölypäästöjen vähentämiseksi on tehty erilaisia muutoksia pölynpoistojärjestelmiin. Ympäristöluvasta poikkeavin vesipäästöjen estämiseksi on kaivoksen vesienhallintaan liittyen tehty ja on kehitteillä erilaisia teknisiä ratkaisuja.

2 Talvivaara Sotkamo Oy Ympäristölupaan verrattuna kemikaalien käyttömäärät ovat tarkentuneet ja osa luvassa mainituista kemikaaleista on jäänyt pois. Merkittävimmät muutokset kemikaaleissa on lipeän käytön lisääntyminen lipeäpesurien myötä sekä vetyperoksidin käyttö uutena kemikaalina rikkivedyn hapetukseen. Voimassa olevasta ympäristöluvasta poiketen kalkinpolttoa ei ole tähän saakka tehty kaivoksella. Poltettu kalkki on tuotu kaivokselle valmiina, koska se on ollut taloudellisesti edullisempi ratkaisu. Tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista, että kalkinpoltto tullaan toteuttamaan kaivoksella. Alkuperäiseen lupaan verrattuna kaivosalueelle on rakennettu ilmakaasutehdas, jossa valmistetaan happea metallitehtaan tarpeisiin. Lisäksi tehdasalueelle on rakennettu lämpölaitos ja kaivosvarikolle kuumavesikattila sekä kaivosalueelle kaksi kaivoksen sisäisessä käytössä olevaa polttoaineen jakeluasemaa. Ilmakaasutehtaalle, kattilalaitoksille ja polttoaineen jakelupisteille on myönnetty omat ympäristöluvat. Muita ympäristöluvasta poikkeavia muutoksia ovat olleet esim. toiminta-alueilla tehdyt rakenteiden parannustoimenpiteet. Ympäristöpäästöt ja -vaikutukset Talvivaaran kaivos on laajamittaista teollista toimintaa, joka aiheuttaa ympäristöpäästöjä, ja jolla on vaikutuksia ympäristöönsä. Ympäristölupahakemuksessa on huomioitu toiminnan aiheuttamat vaikutukset vesistöön, ilmaan, maaperään ja pohjaveteen. Lisäksi toiminnasta aiheutuva melu ja tärinä kuuluvat hakemukseen. Edelleen toiminnasta aiheutuvat jätteet on käsitelty hakemuksessa. Vesistöön kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat toisaalta vedenotosta ja toisaalta toiminnan aiheuttamista vesipäästöistä. Kaivoksen vedenotto tehdään Kolmisoppi-järvestä, jonka vedenpinnan korkeutta hakija säännöstelee vedenoton mahdollistamiseksi. Säännöstely ja vedenotto on toteutettu luvan mukaisesti, eikä sillä arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Vesistöön johdettavat päästöt ovat ympäristöluvan mukaisesti olleet 1,3 milj. m 3 /a, jotka jakautuvat tasasuhteissa pohjoisen suuntaan, eli Oulujoen vesistöön ja lounaan suuntaan, eli Vuoksen vesistöön. Vesistöpäästöjen vaikutuksia aiheuttavia tekijöitä ovat mm. tuotettavat metallit, käytettävät kemikaalit sekä toiminnassa veteen kulkeutuva kiintoaine. Tuotettavien metallien päästöt ovat olleet alhaiset, alittaen sekä alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessa esitetyt että ympäristölupamääräysten mukaiset arvot. Kiintoaineen osalta vesipäästöissä ei ole toiminnan alkuvuosina saavutettu lupaehtojen mukaisia tasoja. Merkittävin vesipäästöjen lisäys arvioituun nähden liittyy päästöveden sisältämään natriumiin ja sulfaattiin, jotka ovat aiheutuneet prosessissa ja hajukaasujen pesussa käytetystä lipeästä. Päästöjen oltua tältä osin arvioitua suuremmat, vaikutusalue vesistössä on ollut ennakoitua laajempi. Talvivaara Sotkamo Oy on hakemusasiakirjoissa esittänyt useita toteutettuja ja suunniteltuja toimia vesistöpäästöjen haitallisuuden vähentämiseksi. Ilmapäästöjen osalta hajukaasujen aiheuttamat haitat olivat toiminnan alkuvuosina ennakoitua suuremmat, josta syystä Talvivaara Sotkamo Oy on lisännyt huomattavasti hajukaasun lipeäpesureita. Vuoden 2011 aikana haitat olivatkin aiempaa vähäisemmät. Muiden ilmapäästöjen osalta malminkäsittelyn pölypäästöt ovat olleet raja-arvoja suuremmat johtuen riittämättömästä pölynpoistosta. Muut ilmapäästöjä aiheuttavat toiminnot ovat vastanneet ympäristölupapäätöksen mukaisia. Kaivostoiminnan pohjavesivaikutukset ovat poikkeuksetta louhoksen kuivatusvaikutus ympäröivällä alueella. Pohjaveteen kohdistuvia laatumuutoksia on aiheutunut rakentamisessa käytetyssä, louhitussa kiviaineksessa jääminä olevien räjähdysaineiden typpiyhdisteiden vaikutuksesta. Muilta osin maaperä- ja pohjavesivaikutukset ovat olleet aiemmin arvioidun mukaiset.

3 Talvivaara Sotkamo Oy Toiminnan aiheuttama melu ja tärinä ovat olleet pääasiassa raja-arvojen mukaisia. Melun rajaarvojen ajoittaisia ylityksiä on tapahtunut osin räjäytysten yhteydessä ja osin liuotuksen ilmanpuhalluksen aiheuttamana. Muodostuneet kaivannaisjätteet on käsitelty ja sijoitettu pääosin suunnitelman mukaisesti. Sivukiven varastoalueita ei ole toistaiseksi perustettu, sivukiven tultua käytetyksi sekundääriliuotuksen kasan pohjarakenteissa. Suunnitellusta poiketen, metallien talteenoton mineraalijätteelle ei ole toteutettu omaa varastoallasta, vaan se on sijoitettu bioliuotukseen uudelleen käsiteltäväksi. Luonnonsuojelun osalta kaivostoiminnan vaikutukset liittyvät ensisijaisesti rakennettavien alueiden sijaintiin ja laajuuteen. Kaivoksen toiminta on toteutunut suunnitelluilla alueilla, joten vaikutukset luontoon ovat olleet ympäristöluvan mukaisia. 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT Luvan hakija on Talvivaara Sotkamo Oy. Yhtiön kotipaikka on Sotkamo. Hakijan yhteystiedot ovat: Hakijan yhteyshenkilöinä toimivat: Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie 66 88120 Sotkamo ly-tunnus: 1852002-0 kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen sähköposti: eeva.ruokonen@talvivaara.com matkapuh. +358 40 569 9368 ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hilla sähköposti: veli-matti.hilla@talvivaara.com matkapuh. +358 40 569 9906

4 Talvivaara Sotkamo Oy 2 LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT Talvivaaran kaivos hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen monimetalliesiintymiä, jotka sijaitsevat Sotkamon kunnan eteläosassa. Laitoksen ja yhteyshenkilöiden yhteystiedot on esitetty kohdassa 1. Laitoksen Tilastokeskuksen mukainen toimialaluokitus on seuraava: B Kaivostoiminta ja louhinta 07 Metallimalmien louhinta 072 Värimetallimalmien louhinta 07290 Muiden värimetallimalmien louhinta Henkilöstön kokonaismäärä: - Talvivaara Sotkamo Oy 461 henkilöä (12/2011) - pysyvät ulkopuoliset palvelut, noin 150 henkilöä - urakoitsijoiden palveluksessa, noin 300-400 henkilöä - Talvivaara Espoo 26 henkilöä (12/2011) - lisätarve kaivokselle n. 50-70 henkilöä (uraanin talteenotto 30-40 henkilöä) 3 VOIMASSA OLEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Voimassa olevat luvat ja sopimukset on lueteltu seuraavissa kappaleissa. Luvat ja sopimukset löytyvät hakemuksen liitteestä 1. 3.1 Luvat ja kaivosoikeudet Kauppa- ja teollisuusministeriö on 24.9.1986 myöntänyt Outokumpu Mining Oy:lle kaivoskirjan RN:o 2819/1a koskien Kolmisoppi- ja Kuusilampi -nimisiä kaivospiirejä. Kaivospiirit on 31.3.2004 siirretty Outokumpu Mining Oy:ltä Talvivaara Projekti Oy:lle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.4.2005 antanut Talvivaara Projekti Oy:lle koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen, joka koskee malmin kasaliuotusta Kuusilammen kaivospiirin alueella. Kainuun ympäristökeskus on hyväksynyt malmin kasaliuotuksen koetoimintaa koskevan tarkkailuohjelman 24.5.2005 päätöksellä Dnro KAI-2004-Y-111. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 30.4.2010 lupapäätöksen (nro 29/10/1) koetoimintakasaa koskevan päätöksen raukeamisesta. Talvivaara Projekti Oy jätti kaivospiirin laajennushakemuksen kauppa- ja teollisuusministeriölle huhtikuussa 2005. Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi 3.10.2006 päätöksen hakemuksesta ja antoi määräyksen Kainuun-Koillismaan maanmittauspiirille kaivospiirin laajennukseen liittyen Talvivaaran hakemuksen mukaisesti. Päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus piti päätöksen voimassa 15.10.2007 antamallaan päätöksellä. Maanmittaustoimiston päättämistä korvauksista maanomistajille, yhtiön vuonna 2008 maksamien maksujen mukaisesti, tuli lopullisia ja sitovia 16.4.2009. Menettelykysymyksistä työ- ja elinkeinoministeriö antoi päätöksensä 15.8.2008 hyläten kaikki valitukset ja vaatimukset. Ministeriön päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitus peruutettiin keväällä 2009. Kaivospiirin laajentamispäätöksestä tuli lopullinen ja sitova 14.4.2009. Kainuun ympäristökeskus on 27.6.2006 antamallaan päätöksellä (KAI-2006-L 76-254 ) myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle luvan poiketa luonnonsuojelulain 49 1 momentin mukaisesta liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta.

5 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.3.2007 myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle Talvivaaran kaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan (nro 33/07/1). Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksen (numero 08/0039/1) ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeviin valituksiin 15.2.2008. Ympäristö- ja vesitalouslupa tuli lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (numero 2953) 24.11.2008. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut 12.2.2008 päätöksen (Dnro 914/5723-2007) Talvivaaran kalataloustarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Kainuun ympäristökeskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) on antanut 10.3.2008 päätöksen (Dnro KAI- 2006-Y-59) Talvivaaran kaivoksen tarkkailuohjelman hyväksymisestä. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 10.4.2008 ympäristöluvan (nro 17/08/1) Talvivaaran kaivoksen polttonesteiden jakeluasemille. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristö- ja toiminnanaloittamisluvan (nro 51/08/1) 21.10.2008 Talvivaaran ilmakaasutehtaalle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut 28.11.2008 Talvivaaran kaivoksen kattilalaitosten ympäristölupaa ja ympäristölupapäätöksen muuttamista voimalaitoksella käytettävän polttoaineen osalta koskevan lupapäätöksen (nro 63/08/1). Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on vahvistanut Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelman vuosille 2008 2010 päätöksellä (nro 74/09/1). Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 11.5.2010 lupapäätöksen (nro 32/10/1) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan jätealueiden pohjarakenteita koskevan lupamääräyksen 33 muuttamisesta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 31.5.2010 päätöksen (nro 33/10/2) koskien Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvassa määrättyä Jormasjärven pohjapatoselvitystä. Kainuun ELY-keskus on 17.11.2010 antamallaan päätöksellä (KAIELY/347/07.01/2010) myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:lle 10 vuoden jatkoaijan Kainuun ympäristökeskuksen 27.6.2006 myöntämälle poikkeamisluvalle luvassa mainittujen esiintymien 4-6 hävittämiselle tai heikentämiselle. Kainuun ELY-keskus on antanut 1.12.2010 päätöksen Lumelan altaan padon sijoittumisesta patoturvallisuuslain (494/2009) mukaiseen luokkaan sekä padon turvallisuustarkkailuohjelman hyväksymisestä. Korkein hallinto-oikeus on antanut 28.12.2010 päätöksen Nro 3907 kaivostoimintaan liittyvän ympäristölupa- ja vesitalouslupapäätöksen vakuuslupamääräyksen muuttamista koskevasta asiasta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 31.3.2011 päätöksen Nro 19/11/1 Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten 7, 8 ja 9 muuttamisesta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 17.6.2011 päätöksen Nro 54/11/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee uraanin talteenoton laboratoriomittakaavaisia kokeita Talvivaaran kaivosalueella. AVI:n päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi valituksen hylkäävän päätöksen Nro 11/0436/3.

6 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 23.6.2011 päätöksen Nro 39/11/2 Talvivaaran kaivokselle tapahtuvasta veden johtamisesta vesistöstä aiheutuvan vesivoiman tuoton vähentymisen korvaamisesta Oulujoen vesistöalueella (Sotkamo, Kajaani, Vaala, Utajärvi, Muhos ja Oulu). Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ei ole antanut asiasta vielä päätöstä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 18.11.2011 päätöksen Nro 113/11/1 kaivoksen sulkemissuunnitelmaa koskevan päätöksen 74/09/1 lupamääräyksessä 1 annetun määräajan pidentämisestä. 3.2 Vireillä olevat hakemukset Talvivaaran kaivoksen toimintaan liittyen on lisäksi vireillä uraanin talteenoton ympäristölupahakemus. 3.3 Sopimukset ja maanhankinta Hakija on tehnyt sopimuksen Jormaskylän kalaveden osakaskunnan kanssa. Sopimus on hyväksytty osakaskunnan kokouksessa 26.1.2007. Sopimuksen mukaan osakaskunta luovuttaa hakijalle sen kaivospiirin sisällä omistamien vesialueiden käyttö- ja hallintaoikeuden siinä laajuudessa, kuin soveltuva ympäristö- ja vesilainsäädäntö sekä kaivostoiminnan harjoittamista koskeva lainsäädäntö edellyttävät kaivoksella olevan. Sopimuksen perusteella hakijan saama käyttö- ja hallintaoikeus käsittää erityisesti oikeuden Kolmisoppijärven säännöstelyyn, Kolmisopen Hovinlahden kuivattamiseen, Kuusilammen kuivattamiseen sekä muiden laajennetun kaivospiirin alueella olevien ojien, purojen, jokien sekä pienten lampien ja järvien kuivattamiseen tai muuttamiseen. Sopimuksen perusteella osakaskunnalle maksettavat korvaukset kattavat mm. kaivoksen jätevesipäästöistä, Kolmisopen säännöstelystä ja järjestelystä, sulkupadon rakentamisesta sekä Kuusilammen ja muiden pienten lampien kuivatuksesta aiheutuvat vahingot ja haitat sekä osakaskunnan omistamien, laajennetun kaivospiirin alueella sijaitsevien vesialueiden käyttö- eli kohteenkorvauksen. Sopimuksessa osapuolet vahvistivat, että osakaskunnan omistamia, laajennetun kaivospiirin alueella sijaitsevia vesialueita koskevia korvauskysymyksiä ei ole tarpeen käsitellä vireillä olleessa kaivospiiritoimituksessa tai ympäristölupaprosessissa. Hakija on vapaaehtoisin kaupoin pyrkinyt hankkimaan omistukseensa mahdollisimman suuren osan haetun kaivospiirin sisäisistä kiinteistöistä. Kaivospiirin maanomistuksen tilanne on esitetty liitteessä 2. 3.4 Kaavoitustilanne Valtioneuvosto on 29.4.2009 antamallaan päätöksellä vahvistanut Kainuun maakuntavaltuuston 7.5.2007 tekemän päätöksen, jossa hyväksyttiin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen Kainuun maakuntakaava ja kumottiin maakuntakaava-alueella voimassa oleva Kainuun 3. seutukaava. Maakuntakaava käsittää koko Kainuun maakunnan alueen. Maakuntakaavassa koko suunniteltu kaivosalue on varattu merkinnällä EK, kaivostoimintaan tarkoitettu alue. Maakuntakaavassa ei ole muita erityismerkintöjä kaivosalueella tai sen läheisyydessä. Osia Neuvolanniemen ranta-asemakaava-alueesta sijoittuu kaivosalueelle Kuusilammen, Mustalammen ja Munninlammen rannoille. Näille alueille ei kuitenkaan ole osoitettu rakentamista, vaan ne ovat maa- ja metsätalousalueita, joiden mitoituksen mukainen rakennusoikeus on siirretty toisaalle kaava-alueelle.

7 Talvivaara Sotkamo Oy Jormasjärvellä on voimassa Jormasjärven rantayleiskaava, jossa on osoitettu omarantaisia erillisiä lomarakennus- tai pientalopaikkoja yhteensä 190 kappaletta, joista uusia on n. 70 kappaletta. Lisäksi on osoitettu kolme matkailupalvelurakennusten rakennusaluetta. Kaavan voimaantulosta on kuulutettu 5.3.2010. Sotkamon kunta on laatinut hankealueelle sijoittuvalle metallitehtaan alueelle asemakaavan. Kaava on hyväksytty 29.8.2006 Sotkamon kunnanvaltuustossa. Kaavan tultua lainvoimaiseksi hakijalla on ollut mahdollisuus hakea rakennuslupaa kaava-alueelle ja käynnistää luvan saatuaan rakentaminen tehdasalueella. Kaava-alueen pinta-ala on 284 hehtaaria ja tehokkuusluku e=0,04. Muusta kaivospiirin sisällä tapahtuvasta maankäytöstä määrätään kaivoskirjassa. 3.5 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Talvivaara Projekti Oy (nyk. Talvivaara Sotkamo Oy) on tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen Talvivaaran kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin vuonna 2005. Hankkeessa yhteysviranomaisena toiminut Kainuun ympäristökeskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) antoi arviointiselostuksesta lausuntonsa 30.12.2005. Kainuun ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, että arviointiselostus täyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 11 ja 12 pykälissä esitetyt vaatimukset. Lisäksi on toteutettu Talvivaaran uraanin talteenottoa koskeva ympäristövaikutusten arviointimenettely. Arviointiselostus on saapunut Kainuun ELY-keskukselle 29.11.2010 ja ELYkeskus on antanut selostuksesta lausuntonsa 1.3.2011. Uraanin talteenottoa koskeva ympäristöluvitus käsitellään omana prosessinaan. 4 SIJAINTIPAIKAN RAJANAAPURIT JA MUUT MAHDOLLISET ASIANOSAISET Luettelo rajanaapureista ja vaikutusalueen muista asianosaisista osoitetietoineen on esitetty liitteessä 2. 5 SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Talvivaaran kaivoksen sijaintipaikan ja sen ympäristön perustilaa on selvitetty laajasti kaivoshankkeen perustilaselvitysten ja ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) yhteydessä. Seuraavissa kappaleissa ympäristöolosuhteiden kuvaus on esitetty voimassa olevaa ympäristölupaa vastaavasti huomioiden kaivoksen rakentamisen ja toiminnan aloittamisen myötä alueella tapahtuneet muutokset. Kaivostoiminnan toteutuneet ja ympäristöluvan mukaiset aluerajaukset on esitetty hakemuksen liitteessä 3 olevassa kartassa. Lisäksi on otettu huomioon Talvivaaran kaivoksen vuosien 2008-2010 tarkkailutulokset. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportit ympäristöluvan myöntämisen jälkeiseltä ajalta (v. 2008-2010) on esitetty liitteessä 4 (oma liitekansio). 5.1 Ilmasto Sotkamon ilmasto on Suomen oloissa mantereistyyppinen johtuen sen itäisestä sijainnista ja korkeudesta merenpinnasta. Vuoden keskilämpötila on noin 1,5 astetta ja sadanta noin 600 mm vuodessa. Taulukko 1 on kolmen lähimmän sääaseman lämpötilan ylimmän arvon keskiarvo heinäkuussa, lämpötilan alimman arvon keskiarvo tammikuussa ja vuosisadanta.

8 Talvivaara Sotkamo Oy Taulukko 1. Ilman lämpötila vuosikeskiarvona (T y ), vuorokauden ylimmän lämpötilan kuukausikeskiarvo heinäkuussa (T maxm ), vuorokauden alimman lämpötilan kuukausikeskiarvo tammikuussa (T minm ), keskimääräinen vuosisadanta (P y ). Sääasema T y T maxm T minm P y Kajaanin lentoasema 1,7 20,5-15,5 532 Vieremän Kaarakkala 2,0 19,9-12,9 700 Valtimon kirkonkylä 1,9 20,8-15,4 564 Kuva 1. Vuoden keskilämpötila ( C) vasemmalla ja keskimääräinen vuosisade (mm) oikealla vertailukaudella 1971-2000. Talvivaaran alue merkitty ruskealla renkaalla. 5.2 Maankäyttö ja asutus Rakennukset ja asukkaat Kaivosalueen rakennuskanta muodostuu pääosin 1920-1960-luvuilla rakennetuista asuintaloista, jotka nykyään ovat lomakäytössä. Lisäksi Kolmisopen rannalla on kymmenen 1970-80-luvuilla rakennettua lomarakennuspaikkaa ja Tuhkakylän Erän metsästysmaja Sopenvaaralla Kolmisopen itäpuolella. Kolmisopen lounaispuolella on pienen vaaran päälle syntynyt Latomäen pihapiiri, jonka rakennuskanta muodostaa kulttuurihistoriallisesti huomionarvoisen kokonaisuuden.

9 Talvivaara Sotkamo Oy Kaivosalueen välittömässä läheisyydessä on asutusta Pirttimäessä, Metsäpirtintien loppupäässä sekä Hakosen lammen pohjoispäässä. Metsäpirtintien varrella olevalla Honkapirtin tilalla sijaitsee vuonna 1761 tehty vilja-aitta, joka edustaa Tuhkakylän vanhinta rakennuskantaa. Muu lähialueen asutus sijoittuu pääosin Tuhkakylälle ja kantatie 870 varteen sekä Hakosen ja Raatelammen rantamille. Tällä alueella on noin 40 asuinrakennusta. Tuhkakylän ympäristössä on useita rakennusperinteen kannalta arvokkaita rakennuksia ja Tuhkakylän kylämaisema on kokonaisuutenakin merkittävä. Alueen asukkaiden keski-ikä on korkeampi kuin Sotkamossa keskimäärin. Alle 19-vuotiaita on n. 15 % alueen asukkaista ja yli 65-vuotiaita n. 28 %. Palvelut ja elinkeinot Kaivosalueen läheisyydessä ei ole kyläkauppoja tai muita vastaavia palveluja ja niiden osalta alue tukeutuukin Sotkamon keskustaajaman ja Vuokatin palvelutarjontaan. Tuhkakylän kyläkoulu lopetti toimintansa keväällä 2010. Kaivosalueen ympäristössä ei ole varsinaisia työpaikka-alueita, mutta pienimuotoista yritystoimintaa harjoitetaan maa- ja metsätalouden lisäksi. Jormasjärven rannalla on joitakin matkailuelinkeinoa harjoittavia yrityksiä. Reitit ja virkistyskohteet Kaivosalueella ei ole moottorikelkkauria eikä virkistysreittejä tai -kohteita. Tuhkakylällä Tuhkalantien itäpuolella on parin kilometrin mittainen yksityisen ylläpitämä valaistu latu. Mustinjokivarressa Hukanautioon menevän metsätien päässä UPM-Kymmene Oyj:n mailla on laavu ja Ketrinsaaressa tulentekopaikka. Kannaksen kupeessa on veneenlaskupaikka. Nämä kohteet sijoittuvat kuitenkin verraten kauas kaivosalueesta. Mustinjokea Jormasjärveen ja siitä edelleen Jormasjoen kautta Nuasjärveen kulkee kanoottireitti. Vesi- ja viemärijohtoverkosto Jormasjärven länsirannalle on rakenteilla järven pohjoispuolelta Kannakseen ulottuva Jormasjärven vesiosuuskunnan vesijohtoverkosto. Verkosto voidaan myöhemmin laajentaa Tuhkakylälle asti, mikäli alueelta löytyy riittävästi liittyjiä. Kaivosalueella tai sen lähiympäristössä ei ole järjestettyä vesihuoltoa. Viemäriverkostoa alueella ei ole. 5.3 Alueen maa- ja kallioperätiedot Talvivaaran alue sijoittuu Kainuun liuskejaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, jossa vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Mustaliuskeen päämineraaleina ovat hienorakeinen kvartsi, vaalea biotiitti, hyvin hienorakeinen grafiitti sekä rikkija magneettikiisu. Kiisujen kokonaismäärä on noin 8-20 %. Paikallisesti tavataan enintään parin metrin paksuisia tremoliittikarsi-välikerroksia. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisemman nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttipitoisuuden perusteella. Kaivosalueen maapeitteet ovat tyypillisesti ohuet. Malminetsintätutkimuksissa louhosalueilla havaitut maapeitteen paksuudet ovat olleet keskimäärin 1,8 m. Alueelta voidaan erottaa kaksi maalajin osalta poikkeavaa aluetyyppiä: korkeissa maastonkohdissa vallitseva maalaji on moreeni ja moreenipeitteiset alueet sekä alavammilla suoalueilla turve. Alueella on yleisesti kalliopaljastumia, esimerkiksi Sopenvaaralla, Mustikkamäellä ja Vuohimäellä. Usealla osa-alueella kallion yläpuolisen maapeitteen, tavallisesti moreenin, paksuus oli alle metrin.

10 Talvivaara Sotkamo Oy Alueen yleisin geomorfologinen muodostuma on pinnaltaan alava ja heikosti aaltoileva peitemoreeni. Peitemoreeni mukailee alueella kallioperän muotoja ja sitä esiintyy useissa korkealla sijaitsevissa maaston kohdissa sekä esim. Kolmisopen ympäristössä. Alueen keskiosa, esim. Kalliojärvestä eteläiselle Kuusilammelle ulottuva vyöhyke, on peitemoreenivaltaista aluetta. Peitemoreenin paksuus vaihtelee alueella alle metristä pariin metriin. Länsiosassa esiintyy myös ns. kuolleen jään kumpumoreeneja. Kumpumoreenit sijoittuvat yleensä alavammille seuduille ja suoalueille. Yksittäisiä moreenikumpuja havaittiin myös korkeammilla maastonkohdilla, esimerkiksi Kuusilammen eteläpuolinen soranottopaikka sijaitsee kumpumoreenilla. Kuusilammen soranottopaikassa havaittiin huuhtoutunutta moreenia sekä lajittuneen aineksen kerroksia, esim. soraa ja hiekkaa. Moreeni tutkimusalueella on yleensä vihreänharmaata, rakenteeltaan matriksikannatteista ja massiivista moreenia. Pintakerroksessa moreeni on paikoin ruskeaa ja ainekseltaan löyhää. Syvemmällä moreeni on lohkareista ja vaikeasti kaivettavaa. Karkeamman aineksen kerroksia esiintyy moreenissa ainoastaan paikallisesti. Kaivosalueen moreeni on useimmiten hiekkamoreenia ja vähäisemmässä määrin silttistä hiekkamoreenia. Alavammissa maastonkohdissa on yleisesti vetistä suota. Turvepeitteen paksuus vaihtelee alle metristä neljään-viiteen metriin asti. Turpeen alla on tavallisesti moreenia ja moreenin alla kallio. Paksuimmat moreenipeitteet tavattiin suoalueilla ja muissa painanteissa. Kaivosalueen keskiosassa jäätikön sulamisvaiheen vedet ovat paikoin lajitelleet mineraaliainesta, esim. hiekkaa turpeen alapuolella. Kaivosalueella ei esiinny harjuja. Kaivosalueella olevat lajittuneet ainekset ovatkin pienialaisia, ohuita rantakerrostumia tai sora- ja hiekkavaltaisia kumpumoreeneja. Kuva 2 on esitetty yleispiirteisesti kaivosalueella tavattavat maalajit.

Kuva 2. Kaivosalueen yleispiirteinen maalajikartta. 11 Talvivaara Sotkamo Oy

12 Talvivaara Sotkamo Oy Kaivosalueen moreenin metallipitoisuuksia on analysoitu ja verrattu Geologian tutkimuskeskuksen geokemiallisessa atlaskartoituksessa tutkimaan moreeniaineistoon. Alkuainepitoisuudet olivat moreenin keskiarvopitoisuuksien alapuolella tai niiden tuntumassa. Yhden näytteen osalla rikkipitoisuus (802 mg/kg) ylitti selvästi Suomessa esiintyvien moreenien keskiarvopitoisuuden. Tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet olivat selvästi SAMASE-projektin saastuneille maa-aineksille määrittämien raja-arvopitoisuuksien alapuolella. GTK on tutkinut moreenin nikkelipitoisuutta Kuusilammen esiintymän alueella ja ympärillä. Selvityksen mukaan moreenin nikkelipitoisuudet ovat kohonneet metalliesiintymän kohdalla ja jäätikön kulkusuunnassa sen ympärillä. Itä-länsi-suunnassa kohonneet nikkelipitoisuudet ovat voimakkaasti riippuvaisia kivilajien rajoista ja alenevat huomattavasti siirryttäessä esiintymästä poispäin. Esiintymän päällä moreenissa on havaittu monin paikoin yli 200 mg/kg nikkelipitoisuuksia, suurimman havaitun arvon ollessa 1 600 mg/kg. 5.4 Pohjavesi 5.4.1 Pohjaveden määrä Kaivoksen arvioidulta vaikutusalueelta ei ole tiedossa luokiteltuja pohjavesialueita (Britschgi et al. 1996). Kaivosalueen maaperä on verrattain ohut ja suuria pohjavesivaroja siinä ei ole. Maaperä on ohut ja koostuu pääsääntöisesti hiekkamoreeneista, eikä alueella ole myöskään sora- tai hiekkaharjuja, jotka voisivat tuottaa suuria määriä pohjavettä. Kaivosalueella pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Vuonna 2005 mitattiin louhosten alueella olevista malmikairausten rei istä pohjaveden pinnan korkeuksia kahdessa vaiheessa. Tarkoituksena oli havainnoida vuoden alinta ja ylintä pohjaveden pinnan tasoa. Eroa talven ja kevään mittausten välillä oli 0-49 cm eli suhteellisen vähän. Pohjaveden pinta oli joissakin putkissa maanpinnan tasolla ja syvimmillään noin 8 m syvyydessä. Rinnealueilla pohjavesi virtaa kallion ja maan rajapinnassa. Kuusilammen louhosalueen maaston korkeimmissa kohdissa maakerrosten paksuus on pienempi kuin maaston alemmilla alueilla ja sen seurauksena pohjavesi oli keskimäärin lähempänä maanpintaa mäkien ylärinteillä kuin alavammilla paikoilla. Kolmisopen louhosalueella pohjavesipinnan korkeuden suhde maaston korkeuteen oli päinvastainen ja alavien paikkojen pohjavesi oli lähellä maanpintaa. Kuusilammen alueen kalliomekaanisissa kartoituksissa on havaittu kolme rakoilusuuntaa ja rakojen määrä vaihtelee välillä 2,6-4,7 rakoa/metri. Havaintojen mukaan rakojen määrä vähenee syvyyden kasvaessa. Tavallisesti rakopinnat ovat karkeita, lievästi aaltoilevia eikä niissä ole rakotäytteitä. Siten niiden vedenjohtavuus on heikko. Kuusilammen alueelle on Talvivaara Projekti Oy:n toimesta tehty kaksi kaivoa, joista toinen sijoittuu malmin itäpuolen mustaliuskeeseen. Kaivolla on syvyyttä 152 metriä ja siitä saatu vesimäärä on jäänyt vaatimattomaksi ollen keskimäärin 1 m 3 /h. Toinen kaivo sijoitettiin malmin keskelle, jossa kallio on RQD -lukujen mukaan keskimääräistä rikkonaisempaa ja tästä 40 metriä syvästä kaivosta saadaan vettä 7,5 m 3 /h. Vesipintoja on mitattu pohjaveden tarkkailun yhteydessä viidestä kaivosta. Osassa kaivoista vesipintojen vaihtelu on ollut suurta. Syy suureen vesipintojen vaihteluun on kuitenkin normaaleissa vuodenaikaisvaihteluissa ja vedenotoissa.

13 Talvivaara Sotkamo Oy 5.4.2 Pohjaveden laatu Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen kaivosalueen moreenin ja sen vuoksi myös pohjaveden laatuun. Sen sijaan malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä malmion metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaation kohdalla metallipitoista ja käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautuessaan mustaliuskeesta liukenee ympäristöön metalleja ja hapanta vettä ja ne voivat happamoittaa ympäristön pinta- ja pohjavesiä ja maaperää. Talvivaaran mustaliuskealueella kohonneita metallipitoisuuksia löytyy pohjavesistä, purovesistä, sekä puro- ja järvisedimenteistä. Nämä pitoisuudet ovat paikoin korkeampia kuin koko maan mediaanipitoisuudet. Pitoisuudet ovat alhaisempia ympäristön graniittisen ja kvartsiittisen kallioperän alueilla verrattuna mustaliuskealueisiin. Vuosien 2008-2010 tarkkailutuloksista (Pöyry 2008 osa IVd, Pöyry 2009 osa IVb ja Pöyry 2010 osa IVc) on todettu, että vesinäytteissä ei ole havaittu merkittävästi kohonneita pitoisuuksia ja paikoin havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat geologista tekijöistä tai muista paikallisista tekijöistä. Pohjaveden tarkkailussa on havaittu kohonneita pitoisuuksia lähinnä typen osalta. Suurimmat pitoisuudet on havaittu tehdasalueella, jotka ovat todennäköisesti peräisin rakentamisessa käytetyn kiviaineksen nitraattijäämistä (räjähdysaine). Myös lähellä kaivospiirin länsirajaa mitatut kohonneet nitraattipitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin rakennusaineena käytetystä louheesta. Muiden seurantapisteiden kohonneiden nitraattipitoisuuksien on arvioitu johtuvan muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Myös metallien osalta oli havaittavissa kohonneita pitoisuuksia etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta, mutta pitoisuuksien kohoamisen on arvioitu johtuvan kuitenkin geologista tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Pohjaveden uraanipitoisuudet ovat olleet pääosin hyvin alhaisia ja korkeammat pitoisuustasot ovat johtuneet alueen kallioperän laadusta (pegmatiittigraniitti). Tehdasalueella sijaitsevan kallioporakaivon (havaintopiste P1) veden laadussa on havaittu muutoksia vuodesta 2010 alkaen. Havaintoputki on ollut maan tasalta poikki keväästä 2010 saakka, jolla on todennäköisesti ollut vaikutuksia havaintopisteen veden laatuun. 5.5 Alueen luonto 5.5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Talvivaaran alueelle ovat ominaista maiseman ja luonnonolojen pienipiirteisyys. Kainuun vaaramaille tyypilliseen tapaan alueella vuorottelevat vaarametsät, suot, lammet ja järvet sekä niiden runsaat erilaiset vaiheutumisvyöhykkeet. Alueella vaarat ovat varsin matalia ja niiden väleissä sijaitsevat suot ja vesistöt hyvinkin pienialaisia. Talvivaaran alueen elinympäristöjen luonnontilaisuus on pääosin heikko sillä metsät ovat olleet jo pitkään voimakkaassa metsätalouskäytössä ja suot ovat lähes kaikkialla ojitettuja. Kangasmaiden metsäkasvillisuus on lähinnä kuusivaltaista tuoretta kangasta. Kuivemmilla ja kallioisemmilla kankailla kasvaa männikköä. Vaaranrinteiden tasanteilla on soistumia; korpea, rämettä ja paikoin pienialaisia avosoitakin. Alueen alavimmilla mailla on soita ja lampia. Lammet ovat lähinnä nevareunaisia suolampia. Alueella on vähän järviä, mutta pieniä suolampia on kohtalaisen runsaasti. Suurimmat järvet alueella ovat Kolmisoppi ja Hakonen.

14 Talvivaara Sotkamo Oy Metsät Talvivaaran alueen metsät on pääosin hakattu viimeisen 50 vuoden sisällä. Osa hakkuista on varsin tuoreita ja niillä kasvaa tyypillinen pioneerivaiheen metsälauha- ja maitohorsmavaltainen kasvillisuus. Taimikkojen puusto on mäntyvaltaista, joskin paikoin on myös sekataimikoita. Hieman varttuneemmat mäntyvaltaiset kasvatusmetsät ovat alueen hallitsevaa metsämaisemaa. Männiköissä ja mäntytaimikoissa männyn sekapuuna on yleisesti koivua, kuusta, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaa sekä pensaana katajaa. Vanhemmat alueen metsät ovat lähinnä kuusivaltaista tuoretta tai lehtomaista kangasta. Koivua ja haapaa kasvaa kuusikoissa yleisesti sekapuina. Keskimäärin metsien luonnontilaisuus on huono, puusto on harvennettua ja lahopuusto puuttuu. Joissakin kuusivaltaisissa metsissä tai korvissa on luonnontilaisen kaltaisia osia, joista löytyy hieman lahopuuta. Varttuneempia metsiä tavataan etenkin vaaroista, mm. Sopenvarasta, Kuusimäenkuljusta ja Martikanvaarasta. Tyypillinen metsän aluskasvillisuus on tuoreen kankaan (VMT- tai DeMT ) kasvillisuutta. Paikoin vanhimmissa kuusimetsissä on lehtomaista kangasta (GOMT), joissa edellisten lisäksi kasvavat tyypin nimilajit metsäkurjenpolvi, käenkaali ja oravanmarja. Kultapiiskua ja talvikkeja kasvaa yleisesti lähes kaikissa metsissä. Mainittavimpia metsäkasveja alueella on mm. soikkokaksikko, valkolehdokki ja harajuuri pienin esiintymin. Suot Talvivaaran kaivosalueen soita löytyy lähinnä pitkittäisten vaarajaksojen välistä tai lampien rannoilta. Tyypillisimmillään rannoilla on avonevavyöhyke, joka vaihtuu ulompana yleensä isovarpu- tai lakkarämeeksi ja vähitellen kangasmaaksi. Ojitetut rämeet ja korvet ovat yleisiä. Jonkin verran alueelta löytyy harvinaisempia luontotyyppejä edustavia vaarojen rinnesoita. Eräs erikoinen piirre alueella on maariankämmekän runsaus. Sitä kasvaa lähes kaikkialla soistuneilla mailla ja se on alueella hyvin monimuotoinen. Avosuot ovat tyypillisesti oligo-mesotrofisia tupasvilla- tai saranevoja. Nevojen kasvillisuus on suurelta osin tyypillistä tupasvillanevan kasvillisuutta, kuten tupasvillaa, valkopiirtoheinää ja rahkasaroja. Kuljuissa ja rimmissä kasvoi paikoin järviruokoa ja reunoilla siniheinää. Rämeitä on paikoin hyvinkin laajalti ja suuri osa niistä on ojitettuja. Rämeet olivat pääasiassa karuja isovarpurämeitä tai tupasvillarämeitä. Ravinteikkaampaa mesotrofisia siniheinävaltaisia rämeitä on alueella kohtalaisen runsaasti. Arvokkaimpana luontotyyppinä alueelta löytyy kahdella vaaran rinteeltä lettorämettä, joissa kasvillisuuden näkyvin laji on lettovilla. Sopenvaaran lettorämeellä kasvoi mm. vilukko, keltasara ja niittyhumala. Kuusimäenkuljun alarinteen lettorämeen vaativimpia kasveja olivat mähkä sekä hirssi- ja nuijasara. Lettorämeillä kasvoi yleisesti myös lettosammalia. Korpia alueelta löytyy lähinnä purojen varsilta, mutta paikoin myös tasamailta. Yleisimmin korvet ovat metsäkorte- tai ruohokorpia tai kangaskorpia. Lähes kaikkialla ne ovat ojitettuja. Korpien kasvillisuus on paikoin hyvinkin monimuotoista ja rehevää. Saniaiskorpia on alueella vain pienialaisesti, mutta reheviä ruoho- ja heinäkorpia ja ruohokangaskorpia on kohtalaisen runsaasti. Lajisto korvissa on kuitenkin tavanomaista. Koivuvaltaisia luhtia on lähinnä järvien ja purojen rannoilla. Suurin osa niistä on pohjakerrokseltaan sammalvaltaisia. Suurikokoiset heinät ja ruohot ovat yleisiä. Majavan patoamistoimien seurauksena on syntynyt luhtia laajoillekin alueille. Näillä alueilla puusto on kuollut purojen ja lampien rannoilta.

15 Talvivaara Sotkamo Oy Vesistöjen kasvillisuus Suolampien kasvillisuus on lähinnä ulpukka- tai järvikortetyypin kaltaista. Vesikasveista tyypillisimpiä ovat ulpukka ja lumme sekä paikoin siimapalpakko. Kuusilammen pohjoisrannalla kasvaa vesikuusta. Rantavedessä matalahkoilla rannoilla kasvaa pullosaraa ja jouhisaraa sekä järviruokoa ja järvikortetta. Purojen varsilla on lähinnä korpikasvillisuutta. Purot ovat yleensä hiekkapohjaisia ja vesikasvillisuus puuttuu niistä kokonaan tai se on hyvin niukkaa. Kaivosalueen lähteiden luonnontila on kokonaisuudessaan heikko. Alueella on kolme luonnontilaisen kaltaista lähdettä ja yksi luonnontilainen lähde. Muista lähteistä kolme on poistettu kokonaan, yhden paikalle on tehty tekolampi ja kolme on otettu talousvesikäyttöön. Neljän lähteen tilaa heikentävät metsäojitukset. Kasvillisuuden ja luontotyyppien muutokset Kaivostoimintaan liittyvällä rakentamisella on ollut merkittäviä vaikutuksia Talvivaaran alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin. Alueelta ovat hävinneet kaikki luontotyypit ja niihin liittyvä kasvillisuus niiltä kohdin, joihin on rakennettu kaivostoimintaan liittyviä rakenteita. Erityisen laajalti luontotyyppejä on kadonnut louhosalueen, bioliuotusalueiden sekä kipsisakka-altaiden tieltä. Myös erilaisten rakennus- ja varastointialueiden alta ovat luontotyypit hävinneet. Lisäksi mm. vesiensuojelurakenteet ja kulkuyhteydet ovat heikentäneet luontotyyppien luonnontilaa. Rakennettujen alueiden lisäksi alueen luontotyyppejä ovat heikentäneet laaja-alaiset hakkuut, jotka ovat ulottuneet myös jo nyt rakennettujen alueiden ulkopuolelle. Alueen luontotyppien runsaasta vaihtelusta ja pienialaisuudesta johtuen heikennykset ja häviämiset ovat osuneet melko tasaisesti kaikkiin luontotyyppeihin. Rakennettujen alueiden alle on jäänyt eniten kangasmaata, mutta myös erilaisia soita ja pienvesiä. Hakkuut ovat luonnollisesti kohdistuneet metsäluontoon. Kaivoksen tieltä ovat hävinneet mm. Syvänotko (pieni metsäinen rotkolaakso), muutamat pienet lammet (mm. Honka-, Mourun- ja Mustalampi) ja muutamat purot sekä eräitä erilaisia soistumia. Arvokkaiden kasvilajien esiintymien häviämisistä ei ole tietoja. 5.5.2 Linnusto Linnuston tila ennen kaivoksen rakentamista YVA-vaiheen selvitysten mukaan alueella pesii melko runsas ja monipuolinen, mutta kuitenkin seudulle tavanomainen linnusto. Maalinnuston linjalaskennoissa tavattiin yhteensä 66 lintulajia. Lajilukumäärä ja laskentahavaintojen määrä oli suhteellisen normaali verrattuna muihin vastaaviin alueisiin Kainuussa. Sen sijaan linnuston tiheys oli keskimääräistä suurempi. Alueella metsien rikkonaisuus ja elinympäristöjen kirjo oli melko monipuolinen ja lisäksi alue oli ehkä keskimääräistä metsäisempi. Nämä tekijät yhdessä pystyvät elättämään suurempia linnustotiheyksiä kuin esim. avoimet suomaastot. Alueen nuorissa ja tiheissä sekametsissä runsaimpia ovat ns. metsien yleislinnut kuten peippo, pajulintu ja vihervarpunen sekä laulu- ja punakylkirastaat. Alueen havumetsissä yleisiä ovat myös mm. punarinta ja hippiäinen. Alueella ei ole varsinaisia vanhoja metsiä, mutta paikoin vaarojen lakialueilta löytyy pinta-alaltaan muutamien kymmenien hehtaarien kuusikoita, jotka ovat osittain luonnontilaisen kaltaisia. Näiden ansiosta alueella esiintyi myös tyypillisiä vanhan metsän lajeja kuten palokärki, metso, kuukkeli ja puukiipijä. Samoja vanhan metsän ympäristöjä suosivat myös varpuspöllö, peukaloinen, töyhtötiainen ja tilhi. Metsien normaaliin lajistoon alueella kuuluvat myös mm. käpytikka ja kanalinnuista teeri sekä pyy. Jonkin verran alueen rehevimmissä biotoopeissa esim. vesistöjen varsilla tavataan hieman eteläisempää lajistoa kuten sirittäjiä, tiltaltteja sekä lehto- ja hernekerttuja. Alueen metsien erikoisimmat linnut YVA-vaiheen selvityksissä olivat lapin- ja idänuunilintu, joita tavattiin yksittäin alueella. Soita alueella oli melko vähän ja nekin yleensä pienialaisia ja voimakkaasti ojitettuja. Soista riippuvainen kahlaaja- ja varpuslintulajisto oli siten

16 Talvivaara Sotkamo Oy vähäistä. Soiden linnustoon kuuluivat mm. taivaanvuohi, pikkukuovi, valkoviklo, liro, niittykirvinen, keltavästäräkki ja pajusirkku. Niitä ei kuitenkaan tavattu missään kohteella erityisen runsaasti. Metsien linnuston kannalta arvokkaimmat alueet olivat vaarojen kuusimetsissä. Näistä suurimmat sijaitsevat Sopenvaaran länsi- ja pohjoisreunalla, Mäkituvan alueella, Munninmäellä, Rasvamäellä ja Martikanvaarassa. Muutoin alueella oli vain pienialaisia linnustoltaan monipuolisempia kohteita. Näistä voi mainita mm. Kuusimäenkuljun kaakkois- ja itärinteet, Sopenvaaran etelärinteen sekä Syvänotkon alueen. Kaivostoimintojen alueella on myös jonkin verran erilaisia kosteikkokohteita eli vesistöjä tai soita. Niiden linnusto on pääasiassa varsin vaatimatonta. Kolmisopen alue lienee kosteikkolinnuston suhteen monipuolisin ja merkittävin. Järven lajistoon kuuluvat mm. tavi, haapana, sinisorsa, uivelo, taivaanvuohi, rantasipi, valko- ja metsäviklo, kalalokki sekä kalatiira. Toinen merkittävä kohde on Hakonen. Järven lajistoon kuuluu mm. kuikka. Kuikka pesii myös Iso Savonjärvellä. Muut alueen kosteikko ovat lajistoltaan niukempia johtuen vesien karuudesta, pienestä koosta tai kosteikkoalueiden metsäisyydestä. Kuitenkin Ylä-Lumijärven ja Lumisuon aluetta voidaan pitää kuitenkin näistä paikallisesti arvokkaimpana kohteen. Siellä pesii mm. metsähanhi, joutsen ja kurki. Muuttolinnustollisesti alueen kosteikkokohteilla ei ole merkitystä. Kaivostoimintojen alueella esiintyy myös petolintuja. Alueella elää muutamia pöllölajeja ja myös muutamia päiväpetolintuja. YVA-vaiheen luontoselvityksissä havaittiin pöllöistä huuhkajia, viirupöllöjä ja varpuspöllöjä. Selvityksissä tavattiin tuolloin alueella tai sen läheisyydessä tavattiin kaksi huuhkajan ja varpuspöllön reviiriä sekä yksi viirupöllön reviiri. Isojen pöllöjen reviirit sijoittuivat Laakajärventien ympäristöön. Varpuspöllöjä sen sijaan tavattiin alueen ydinosissa, mm. Sopenvaarassa. On myös syytä olettaa että hyvänä myyrävuotena alueella voi esiintyä myös mm. helmi- ja hiiripöllöjä muiden lajien ohella. Päiväpetolinnuista alueella esiintyvät ainakin mehiläishaukka, kanahaukka ja varpushaukka. Alueella ei ole ennestään tunnettuja suurten petolintujen pesäpuita eikä ns. tiukasti suojeltujen petolintujen reviireitä. Linnuston muutokset Kaivosalueella linnuston elinympäristöt ovat kokeneet voimakkaita muutoksia. Pääasiassa kaivoksen rakentaminen on aiheuttanut suoraa elinympäristöjen muuttumista, mutta myös toiminnan välilliset vaikutukset ovat suuria. Näitä välillisiä vaikutuksia ovat mm. melu, pöly, liikennehäiriöt ja yleinen ihmisen liikkumisen aiheuttama rauhattomuus alueella. Linnuissa on monia häiriöherkkiä lajeja, joten niiden esiintyminen lienee alueella vähentynyt.. Elinympäristöjen häviämisen ja heikkenemisen seurauksena kaikkien alueen lintulajien kannat ja esiintymätiheydet ovat laskeneet. Vaikutukset ovat kohdistuneet pääpiirteissään koko linnustoon, joskin elinympäristövaatimustensa suhteen vaateliaimmille lajeille muutokset ovat voimakkaampia. Näitä lajeja ovat mm. vanhoja metsiä elinympäristöinään vaativat lajit. Erilaisissa reunavyöhykkeillä ja nuoren puuston alueilla viihtyvät linnut sen sijaan voivat edelleen esiintyä alueella suhteellisen normaalisti. Kosteikkokohteiden osalta elinympäristöt ovat heikentyneet ja hävinneet käytännössä kokonaan rakennetuilta alueilta ja sen seurauksena kosteikkolintujen kannat ovat vähentyneet. Alueen kosteikkolinnuston kannalta merkittävimmistä kohteista Kolmisoppi, Hakonen ja Ylä-Lumijärvi Lumisuo ovat kuitenkin melko hyvin säästyneet rakentamistoimilta, eikä niiden linnusto liene siten suuresti heikentynyt.

17 Talvivaara Sotkamo Oy 5.5.3 Liito-orava Kaivoksen YVA-selostukseen liittyen liito-oravan esiintymistä hankealueella kartoitettiin laajasti. Menetelmänä käytettiin ns. papanamenetelmää joka on luotettavin lajin esiintymisen mittari. Etukäteistarkastelun perusteella maastoinventointiin otettiin mukaan yhteensä 429 hehtaaria etukäteen lajille suotuisaa elinympäristöä. Papanalöytöjen ja metsäkuvioiden ominaisuuksien perusteella kartalle voitiin rajata liito-oravien elinpiirillään suosimat osat eli ns. ydinelinalueet sekä liito-oravan elinpiirivaatimukset täyttävät metsänkohdat eli potentiaaliset ydinalueet. Kaikkiaan kartoitettiin 178 metsäkuviota ja niistä 27 % oli papanalöydösten perusteella liito-oravien käyttämiä. Alueelta löydettiin yhteensä 19 lajin vakituisena elinpiirinä käyttämää ydinaluetta ja lisäksi 14 kartoituksessa rajattiin 14 lajin elinpiirivaatimukset täyttävää ns. potentiaalista ydinaluetta. Alkuperäiset elinalueet Kolmisoppi-järven ympäristö Kolmisopen alueella liito-oravien jätöshavainnot sijoittuvat pääosin Kolmisopen pohjoisrannalle sijaitsevaan Nurminiemeen sekä Sopenvaaran länsi- ja pohjoispuolen metsäalueille. Nurminiemen alueella on hieman yli 11 ha laajuinen tuore kangasmetsäalue, jolla havaittiin merkkejä lajista ja alue soveltuu lajin elinympäristöksi. Sopenvaaran alueella lajin elinympäristöjä on runsaasti. Vaaran pohjoisrinteillä noin 27 hehtaarin kuusimetsien alue ja siellä on kolme erillistä lajin ydinaluetta. Lisäksi järven Hovilahden itärannalla on erillinen kuusimetsäkuvioiden alue, jolta löydettiin yksittäisiä havaintoja lajista. Latomäki ja Raajamäki Latomäen alueella on muutamia pieniä erillisiä metsäkuvioita, jotka soveltuvat lajin elinpiiriksi. Lisäksi mäellä sijaitseva pihapiiri lisää alueen monimuotoisuutta. Alueella elää todennäköisesti yksi liito-oravapesue. Raajamäen alueella on vaara-asutuksen yhteyteen jätetty laajempi metsikkö, jossa elää myös liito-oravia. Lajia tavattiin erityisesti vaaran länsilaidalla olevasta rehevämmästä notkosta, mutta myös vaaran itälaidalla on potentiaalinen lajin elinalue. Hakosen ympäristö Hakosen ympäristössä on kolme erillistä lajin elinpiiriä. Länsipuolella Hakomäen laella on selvä lajin asuttama rehevämpi metsäalue, itärannan asutuksen ympärillä on yksi alue ja kolmas alue sijaitsee järven kaakkoisrannalla olevan mökkitien varren sekametsässä. Kehikkolehdon tien varren alue Vuohimäen kaakkoisreunalla on kaksi iäkästä kuusikkosekametsäkuviota ja alueelta löydettiin merkkejä liito-oravasta. Lisäksi Lahnasjärventien ja Kehikkolehtoon johtavan tien risteysalueella on 5 ha tuoreen kangasmetsän alue, joka on lajin asuttama. Nämä elinalueet ovat todennäköisesti hävitettyjä rakentamistoimien yhteydessä. Mäkijärven tien varsi Alueella liito-oravan elinympäristöjä on kaksi. Ensimmäinen on Mäkijärven tien alkupäässä sijaitsevalla suurella kuusimetsäalueella (Mourunlammen itäpuolella). Toinen elinpiiri on Mäkijärven itärannalla. Mourunlammen itäpuolen alue on hävitetty rakentamistoimien yhteydessä.