Talvivaara Projekti Oy

Transkriptio

1 Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 8 Osa I Tarkkailun taustatiedot

2 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 8, Osa I Tarkkailun taustatiedot 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE 1 3 HANKKEEN KUVAUS 1 4 TARKKAILUALUE 2 5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Säätila Vedenkorkeus ja virtaama 5 6 VIITTEET 6 Liitteet Liite 1 Kaivospiiri ja sen lähiympäristö Pöyry Environment Oy Tuija Hilli, MMM Yhteystiedot PL, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 7. Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 8 ajan ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Kesän 7 aikana laadittiin Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma (Pöyry Environment Oy 7, täydennetty 8), jonka Kainuun ympäristökeskus hyväksyi tietyin muutoksin alkuvuodesta 8. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu on toteutettu vuonna 8 voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailuun sisältyy rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden ja ph:n tarkkailu, päästötarkkailu ja ympäristövaikutusten tarkkailu. Ympäristövaikutuksien tarkkailuun sisältyy pintavesien tarkkailu, pohjavesien tarkkailu, biologinen tarkkailu maa-alueilla, pölylaskeuman ja leijuman tarkkailu sekä melun ja tärinän tarkkailu. Koko tarkkailun raportointi on jaettu viiteen osaan: Yhteenveto Osa I Tarkkailun taustatiedot Osa II Rakentamisvaiheen aikainen tarkkailu Osa III Päästötarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu sisältää edelleen yhdeksän alakohtaa (a-i). Tässä raportin osassa I esitetään koko tarkkailua koskevat taustatiedot. 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE Talvivaaran kaivos sai Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta ympäristö ja vesitalousluvan 33/7/ Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen tietyiltä osin. Vaasan hallintooikeus antoi päätöksensä 8/39/ Päätös sisälsi mm. muutoksia päästörajaarvoihin, mikä vaikutti myös tarkkailusuunnitelmaan. Luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä Talvivaaran kaivoksen tarkkailuvelvoite perustuu em. lupapäätöksiin. Tarkkailusuunnitelma (Pöyry Environment Oy 7, täydennetty 8) laadittiin aluksi Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa täydennettiin tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti ja samalla tarkkailusuunnitelmaan täydennettiin Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymiskirjeessään esittämät asiat. 3 HANKKEEN KUVAUS Talvivaaran monimetalliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 642 Mt. Malmivarat riittävät 24 vuoden tuotantoon. Kaivoksen suunniteltu nikkelin vuotuinen tuotanto on 33 t, jonka ohella tuotetaan 6 t sinkkiä, t kuparia ja 1 t kobolttia. Suunniteltu malmin louhintamäärä on 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Liuotukseen käytettävät bakteerit kasvavat luonnostaan malmissa. Prosessi vaatii toimiakseen vain ilmaa, vettä ja mikrobeja, mutta biokasaliuotuksessa mikrobeille luodaan optimaaliset kasvuolosuhteet. Tuotantoprosessin keskeisimmät vaiheet

4 2 ovat: louhinta, murskaus, agglomerointi, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Louhinta tapahtuu avolouhintana. Metallien talteenottolaitoksen kautta kiertäneet vedet voidaan pääasiassa kierrättää uudestaan biokasaliuotukseen. Talvivaaran kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joista louhinta on aloitettu Kuusilammen esiintymällä. Malmin ja sivukiven suhde on noin 1:1,5 koko kaivostoiminnan aikana. Louhinta aloitettiin ja biokasaliuotus ja tuotanto Tarkemmin rakentamisen ja toiminnan aloittamisen etenemistä vuoden 8 aikana on kuvattu osan II luvussa käyttötarkkailu. 4 TARKKAILUALUE Kaivospiirin sijainti on esitetty liitteessä 1. Talvivaaran kaivos sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 6 km 2. Talvivaaran alue on Kainuun vaaramaisemalle tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelua. Vaaroilla kasvaa sekä kuusi- että mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Pieniä lampia alueella on runsaasti. Alueen suot on ojitettu ja muutoinkin alue on ollut metsätalouskäytössä. Talvivaaran kaivosalue kuuluu Kainuun liuskekivijaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, missä vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Niin kasvillisuus, eläimistö kuin linnustokin ovat Kainuulle tyypillisiä. Huomionarvoiset lajit alueella ovat liito-orava ja lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa), joiden esiintymistä alueella tarkkaillaan kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähimmät Natura verkoston alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä kaivospiirin rajasta. Kaivosalue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vedenjakajalla. Vesiä johdetaan kaivosalueelta molempiin vesistöihin. Oulujoen suuntaan purkureitti kulkee Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Vuoden 8 aikana prosessijätevesiä ei kuitenkaan johdettu vesistöön ja Oulujoen vesistöalueen suuntaan tuli vesiä kaivoksen rakennustyömaalta Kuusijoen kautta Kalliojokeen, eli Salmiseen ja Kalliojärveen ei vuoden 8 aikana tullut lainkaan vesiä kaivosalueelta. Vuoksen vesistöalueen puolella purkureitti on Ylä-Lumijärvi, Lumijoki, Kivijärvi, Kivijoki ja Laakajärvi. Vuonna 8 pääosa rakentamisalueiden valumavesistä ohjattiin maaston korkeussuunnan mukaan Vuoksen vesistön suuntaan em. purkureittiä. Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan kaivosalue sijaitsee Tuhkajoen valuma-alueella (59.885) ja Kivijoen valuma-alueella (4.645). Vesistöalueiden perustiedot on esitetty taulukossa 1. Talvivaaran kaivosalueen lähivedet ovat pieniä puroja ja lampia. Vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista, hapanta ja väriltään tummaa. Mustaliuskealueella sijaitsevien pienten lampien ja purojen ph on alhainen ja puskurikyky pieni. Paikoin alueen vesistöissä tavataan luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Alueen vesistöt ovat tyypillisesti fosforirajoitteisia. Vuonna 8 valmistuneen pintavesien ekologisen laatuluokituksen mukaan Jormasjärven, Jormasjoen alaosan ja Nuasjärven sekä Laakajärven ekologinen tila on hyvä ( Muita alueen vesiä ei ole luokiteltu. Kaikkien Kainuun vesistöjen kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi ( Vuosien 3 aineistoihin

5 3 perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kivijärven, Ylä-Lumijärven, Mäkijärven, Iso Savonjärven sekä Jormasjärven ja sen alapuolisen vesistön tila oli hyvä ja Kolmisopen sekä Tuhkajoen tila oli tyydyttävä ( Muita alueen vesiä ei luokiteltu. Kaivospiirin alueella olevista kiinteistöistä valtaosa on kaivosyhtiön hallinnassa ja loputkin kiinteistöt tullaan lunastamaan. Vakituista ja loma-asutusta kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on mm. Pirttimäessä ja Hakosen ympäristössä, Sorsalan kiinteistö Kolmisopen suunnitellun louhoksen itäpuolella, Metsäpirtin kiinteistö Kolmisopen pohjoispuolella ja lomaasunto Kalliojärven rannalla. Hieman kauempana asutusta on Puhakan alueella, Paavolan tila kaivospiirin itäpuolella sekä Tuhkakylässä kaivospiirin koillispuolella. Taulukko 1 Vesistöalueiden pinta-alat (F) ja järvisyydet (L) (Ekholm, 1993). Vesistöalue vesistöalueen F km 2 L % numero Oulujoen vesistöön Tuhkajoen valuma-alue ,18 3,24 Jormasjärven alue ,94 8,68 Jormasjärven valuma-alue ,53 8,49 Nuasjärven alue ,49 11,72 Vuoksen vesistöön Kivijoen valuma-alue ,97 3,93 Laakajärven alue ,89,58 5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 5.1 Säätila Lähin Ilmatieteenlaitoksen kiinteä sääasema sijaitsee Kajaanissa. Vuoden 8 keskilämpötila oli Kajaanissa 3,1 C, mikä on 1,4 C vertailujakson keskiarvoa enemmän. Erityisesti alku- ja loppuvuosi olivat leutoja (kuva 1). Tammikuussa, helmikuussa ja joulukuussa oli noin 5 6 C lämpimämpää kuin vertailujaksolla keskimäärin. Myös lokakuu ja marraskuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Kesällä sen sijaan oli noin 1, 1,5 C tavanomaista viileämpää (kuva 1). Vuoden 8 sadesumma (644 mm) oli Kajaanissa noin % vertailujakson 1971 keskiarvoa (532 mm) suurempi. Suhteellisesti sateisinta oli tammikuussa ja lokakuussa (kuva 1), jolloin sademäärä oli yli kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Myös maaliskuu oli huomattavasti tavanomaista sateisempi. Ainoa selvästi tavanomaista niukkasateisempi kuukausi oli huhtikuu (kuva 1), jolloin sademäärä jäi alle puoleen tavanomaisesta. Myös kesä oli heinäkuuta lukuun ottamatta hieman tavanomaista vähäsateisempi (kuva 1). Vuositasolla vallitsevat tuulen suunnat olivat etelästä (S 18 %, SE 15 % ja SW 11 %). Vuodenaikojen välillä oli kuitenkin selviä eroja tuulen suunnan jakaumissa (kuva 2). Keväällä ja kesällä (huhtikuu-syyskuu) etelänpuoleisten tuulten osuus oli huomattavasti vähäisempi kuin talvella. Keväällä itätuulet olivat vallitsevia, kun taas kesällä tuuli eniten pohjoisesta. Tammikuussa vallitsevat tuulen suunnat painottuivat selvästi etelään ja kaakkoon ja maaliskuussa itään ja koilliseen (kuva 2). Helmikuussa tuulen suuntien jakautuminen oli tasaisempaa, mutta pohjoisen puoleisia tuulia (NW-NE) oli kuitenkin vähän. Huhtikuussa itätuulten osuus oli huomattavan suuri (kuva 2), mutta muutoin huhti-kesäkuussa tuulen suunnat jakautuivat suhteellisen tasaisesti. Myös heinä-elokuussa tuulen suuntien jakautuminen oli

6 4 melko tasaista, mutta syyskuussa tuuli varsin vähän pohjoisen kantilta. Lokakuussa tuulen suunta painottui varsin voimakkaasti etelään ja myös kaakkoistuulia oli runsaasti (kuva 2). Myös marraskuussa ja joulukuussa tuulen suunnat painottuivat etelän suunnalle (SW-SE, kuva 2). C, 15,, 5,, -5, -, -15, Lämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm Sadanta I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1 Kuukauden keskilämpötila ja sademäärä Kajaanissa vuonna 8 sekä vertailujaksolla (lähde: Ilmatieteenlaitos) tammi-maaliskuu NW N 4 NE I II III huhti-kesäkuu NW N 4 NE IV V VI W E W E SW SE SW SE S S heinä-syyskuu NW N 4 NE VII VIII IX loka-joulukuu NW N 4 NE X XI XII W E W E SW SE SW SE S S Kuva 2 Tuulen suuntien jakautuminen (%) Kajaanin lentoasemalla vuonna 8. (lähde Ilmatieteenlaitos)

7 5 5.2 Vedenkorkeus ja virtaama Talvivaaran kaivoksen lähialueella mitataan Jormasjärven vedenkorkeutta ja virtaamaa Jormasjärven luusuassa. Jormasjärven vedenkorkeus oli lähes koko vuoden 8 ajan tavanomaista suurempi (kuva 3). Ainoastaan kesäkuussa vedenkorkeus oli tavanomaista alempi ja heinäkuussa tavanomainen. Keskimäärin vedenkorkeus oli 13 cm vertailujakson keskiarvoa suurempi. Vedenkorkeus vaihteli välillä N ,9 145,9 m. Alimmillaan Jormasjärven vedenkorkeus oli 22 cm vertailujakson keskialivettä (MNW) korkeammalla ja korkeimmillaan 16 cm keskiylivettä (MHW) matalammalla. Vedenkorkeuden vaihtelu oli siten tavanomaista pienempi. Jormasjoen keskivirtaama Jormasjärven luusuassa oli vuonna 8 5,2 m 3 /s, mikä oli noin % vertailujakson keskiarvoa enemmän. Ainoastaan kesäkuussa ja heinäkuussa Jormasjoen virtaama oli vertailujakson keskimääräistä tasoa pienempi (kuva 4). Kesällä ero tavanomaiseen tasoon verrattuna oli kuitenkin pieni. Kevättulvahuippu ajoittui toukokuun alkupuolelle (8.5.8) ja kevättulva oli jonkin verran tavanomaista suurempi. N6+ m Vedenkorkeus, Jormasjärvi 8 146, 8 kk-keskiarvo 145, kk-keskiarvo 145,6 145,4 145,2 145, 144,8 144, Kuva 3 Jormasjärven vedenkorkeus vuonna 8 ja vertailujaksolla keskimäärin.

8 6 m 3 /s Virtaama, Jormasjärven luusua 8 8 kk-keskiarvo kk-keskiarvo Kuva 4 Jormasjoen virtaama vuonna 8 ja vertailujaksolla keskimäärin. 6 VIITTEET Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Pöyry Environment Oy 7, täydennetty 8. Talvivaara Projekti Oy, Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. Moniste.

9 osp Kaiv iirin raja a linj to Pa Kolmisopen avolouhos 2. vaiheen liuotusalue ( Kolmisoppi ) Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö 2. vaiheen liuotusalue ( Kuusilampi ) Kipsisakka-altaat Tehdasalue Sivukiven läjityslue Puhtaiden valumavesien käsittely-yksikkö Kuusilammen avolouhos 1. vaiheen liuotusalue Sivukiven läjitysalue Sivukiven läjitysalue aja nr iiri sp ivo Ka Eteläinen jälkikäsittely-yksikkö Osa I, Liite 1 1:4