TOHMAJÄRVI - JOENSUU VÄLISEN LIUSKEVYÖHYKKEEN KAIRAUKSET KARTTALEHDILLÄ 4223, 4241 JA 4232 VUONNA 2009

Itä-Suomen yksikkö 18.3.2010 Kuopio TOHMAJÄRVI - JOENSUU VÄLISEN LIUSKEVYÖHYKKEEN KAIRAUKSET KARTTALEHDILLÄ 4223, 4241 JA 4232 VUONNA 2009 Martti Damstén

Itä-Suomen yksikkö Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimuskohteiden sijainti 1 1.2 Luonnonolot 3 1.3 Aikaisemmat tutkimukset 3 2 TUTKIMUSTEN TAUSTA 3 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET 3 3.1 POKA-kairaukset 3 4 TUTKIMUSTULOKSET 5 4.1 Selkien tien N-puoliset kohteet 5 4.2 Tikkalan N-puoliset reiät Rauanjoella ja Hernevaarassa 8 4.3 Muskon alueen kairaukset Tohmajärvellä 8 4.4 Huikkolan ja Selkäsaaren kohteet 12 5 YHTEENVETO 12 6 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 13 7 LIITTYY 13 8 KIRJALLISUUSVIITTEET 14 KIRJALLISUUSLUETTELO

Itä-Suomen yksikkö 1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuskohteiden sijainti Vuoden 2009 aikana tehtiin kairauksia kaikkiaan neljällä eri osa-alueella Tohmajärvi Joensuu välisellä liuskejaksolla. Pohjoisin kohde sijoittuu Joensuu Ilomantsi tien N-puoliselle alueelle Laivamäen ja Linnunsuon vyöhykkeeseen. Moreenigeokemiassa tavattujen Au-Cu anomalioiden tarkistamiseksi tehtiin kolme reikää Tikkalan N-puoliselle alueelle Hernevaaraan ja Rauanjoelle. Pääosa kairauksista tehtiin Tohmajärven alueella edellisen vuoden profiilien S-puolisella alueella Muskossa. Näiden lisäksi kairattiin kolme tunnustelureikää Muskosta länsilounaaseen Huikkolan ja Selkäsaaren alueille (kuva 1).

Itä-Suomen yksikkö Kuva 1. Tutkimusalueiden sijainti Fig. 1. Location of the study areas 2

Itä-Suomen yksikkö 3 1.2 Luonnonolot Kaikilla muilla paitsi pohjoisimmilla kohteilla maapohja oli joko harjualuetta tai moreenimaata. Linnunsuon kohde sijoittuu nimensä mukaisesti laajalle suoalueelle, jonne kuitenkin päästiin kohtuullisesti alueen turvetuotantoteiden ansiosta. Kaikki kohteet sijoittuvat kohtuullisen tiestön läheisyyteen. 1.3 Aikaisemmat tutkimukset Pohjoisimman kohteen E- ja SE puolisilla alueilla tavattiin GTK:n tutkimuksissa 90-luvun alussa Selkien tutkimusten yhteydessä moreenissa runsaasti uvaroviittipitoisuutta sekä kromipitoisia karsikvartsiittilohkareita. Kyseisissä lohkareissa esiintyy Outokummun jaksosta poikkeavasti vain yhtä pyriitin generaatiota, mikä antoi olettaa niiden lähtöpaikan sijaitsevan lähempänä löytöpaikkaansa (Damstén 1985). Lisäksi Selkien tien varrelta saatiin kansannäytteenä Myöhäsen ja Lappalaisen lähettämä kupari-lyijymalminäyte suuresta kvartsikivilohkareesta, K/86-2776, ktl 4241 03 x=6948.640, y=4504.845. Heterogeenisen lohkareen metallipitoisuudet viiden analyysin perusteella vaihtelivat seuraavasti: Cu 0.1-2.2 %, Pb 0.02-3.7 %, Ni 40-1000 ppm, Zn 40-130 ppm, Ag 39-216 ppm ja Au 0.05-14.9 ppm. Lohkareen länsipuolella on geokemiallisilla kartoilla selkeät kupari-lyijy-sinkkianomaliavyöhykkeet. Tikkalan ympäristön kairaukset tehtiin alueelle vuosien 2007-2008 moreenigeokemian näytteenoton pohjalta ilmenneiden Au-Cu anomalioiden perusteella (Iisalo 2009). Tohmajärven Muskon alueen kairauksien perusteena on ollut aikaisempien kairaustulosten, Damstén 2010, lisäksi Cu-rikas kansannäyte, jonka kivilaji on muuttunut karkeahko hiekkavakka, K/20044110, ktl 4232 05, x=6902.290, y=4514.550. Osin raitaisen lohkareen analyysitulos on Cu 4.6 %, Zn 0.3 %, Ni 27 ppm, Pb 100 ppm, Co 196 ppm, Ag 45 ppm ja Au 2.5 ppm. Kyseiseltä. alueelta SW-suuntaan tehtyjen kolmen reiän avulla pyrittiin selvittämään Rääkkylän suunnasta tulevien anomaliavyöhykkeiden kivilajien luonnetta itäisempien jaksojen kivilajistoon verrattaessa. 2 TUTKIMUSTEN TAUSTA Itä-Suomen sinkki-kuparipotentiaalin arviointi hankkeen tarkoituksena on selvittää, esiintyykö Kitee Tohmajärvi Hammaslahti Polvijärvi Juuka liuskevyöhykkeessä Sedex tyyppisiä malmeja. Tämä raportti kuvaa hankkeen toisen vuoden kairauksia ja niiden tuloksia. 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET Vuoden 2009 aikana tehtiin neljällä eri kohteella kaikkiaan 27 erillistä POKA-reikää yhteispituudeltaan 2678,25 m. Reiät sijoittuvat 1 : 100 000 mittakaavaiselle karttalehdelle 4223, 4241 ja 4232 (taulukko 1). 3.1 POKA-kairaukset

Itä-Suomen yksikkö 4 Taulukko 1. Eri tutkimuskohteisiin kairattujen reikien tiedot pohjoisesta etelään. Table 1. Drill hole data. REIKÄ KL x= y= SYVYYS MAATA SUUNTA KAADE R436 4241 6949525 3654050 101,00 28,60 70 45 R357 4223 6949920 3653935 101,00 16,00 60 45 R358 4224 6950055 3653850 119,00 22,00 60 45 R359 4223 6952524 3653561 101,50 22,50 270 45 R437 4241 6951267 3655649 100,50 19,20 60 45 R438 4241 6951315 3655710 101,50 18,00 60 45 R439 4241 6951720 3655168 100,05 15,90 70 45 R440 4241 6951725 3655240 103,45 10,80 90 45 R441 4241 6925770 3658780 103,30 12,00 90 45 R442 4241 6924340 3658110 99,30 25,40 90 45 R349 4232 6922410 3659735 98,60 8,80 90 45 R326 4232 6906000 3668225 102,00 8,70 60 45 R348 4232 6906420 3669245 101,70 35,40 60 45 R347 4232 6906450 3669340 100,80 35,30 60 45 R346 4232 6905875 3668375 122,50 8,70 90 45 R345 4232 6905880 3668397 17,50 11,80 90 45 R341 4232 6905880 3668475 100,70 9,00 90 45 R342 4232 6905880 3668535 99,50 7,20 90 45 R343 4232 6905880 3668585 100,20 11,80 90 45 R344 4232 6905880 3668665 101,00 4,80 90 45 R350 4232 6905840 3669260 100,00 15,70 60 45 R340 4232 6905583 3668320 101,50 10,50 90 45 R339 4232 6905180 3668390 101,05 2,70 90 45 R327 4232 6904805 3668478 100,50 5,50 90 45 R352 4232 6905100 3664130 100,00 16,80 90 45 R353 4232 6904700 3665440 99,40 2,50 90 45 R351 4232 6901400 3663297 100,70 11,40 90 45

Itä-Suomen yksikkö 5 4 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimuskohteet käsitellään osa-alueittain pohjoisesta etelään. 4.1 Selkien tien N-puoliset kohteet Laivakangas Linnunsuo alueille kairattiin kaikkiaan 8 reikää yhteispituudeltaan 828,00 m. Kokonaisuutena alue edustaa rauhallisen sedimentaation miljöötä, johon liittyy distaalista vulkaanista materiaalia hienorakeisten kiilleliuskeiden yhteyteen. Alueen länsilaidan kairaukset keskittyvät hiertovyöhykkeeseen, joka kulkee Juuasta Hammaslahteen. Linnunsuon kairaukset liittyvät edellä mainitun hierron E-puoliseen kaarirakenteeseen, joka lienee syntynyt edellä mainituun hiertovyöhykkeeseen liittyneisiin poimutusvaiheisiin. Tyypillistä ko. alueelle on liuskeiden voimakas tektonisoituminen ja siihen liittynyt kvartsijuonten synty (kuva 2).

Itä-Suomen yksikkö Kuva 2. Laivakankaan-Linnunsuon kairareiät slingram-mittausten reaalikomponenttikartalla. Fig 2. The drill holes on slingram measurements real component map in LaivakangasLinnunsuo area. 6

Itä-Suomen yksikkö 7 R436 Jokseenkin hienorakeinen kiilleliuske, johon liittyy paikoin serisiittiytymistä, heikkoa kloriittiutumista ja juonikvartsin muodostumista. Lisäksi yksikössä esiintyy turbidiittisia piirteitä hiekkaisempien välikerrosten muodossa. Kvartsijuoniin liittyy yleisesti magneettikiisupitoisuutta sekä satunnaista rikkikiisupitoisuutta. Koko reiän alueella esiintyy ohuita karsiutuneita konkreetiosaumoja. R357 Jokseenkin hienorakeinen kiilleliuske, jossa esiintyy ohuita turbidiittisia hiekkaisempia välikerroksia. Koko reiän matkalla esiintyy runsaasti kvartsijuonia, joihin liittyy magneettikiisupitoisuutta ja satunnaista rikkikiisupitoisuutta. R358 Edellisen reiän tyyppinen kiilleliuske, johon liittyy kauttaaltaan runsaasti kvartsijuonia, joissa esiintyy magneettikiisu- ja satunnaista rikkikiisupitoisuutta. R359 Reikä sijoittuu Juuka Hammaslahti ruhjevyöhykkeen E-puolisen poimurakenteen yhteyteen. Vyöhykkeessä esiintyy sekä mustaliuskeita että hyvin hienorakeisia kiilleliuskeita ja turbidiittisia hiekkavakkaosueita. Välillä 35.25-56.00 m esiintyy kiilleliuskeen yhteydessä runsaasti kvartsijuonia, joihin liittyy rikkikiisupitoisuutta. Paikoitellen esiintyy karsiutuneita konkreetiosaumoja. R437 Itäisen poimuosan eteläisin reikä liittyy distaaliseen, osin turbidiittiseen kiilleliuskeyksikköön, jossa on mukana paikoitellen kvartsiutumista ja siihen liittyvää kloriittiutumista. Paikoitellen kerroksellisuus / liuskeisuus ovat liki reiän suuntaiset. Leikkauksen alkuosilla esiintyy muutama karsiutunut konkreetiosauma. R438 Edellisen reiän itäpuolelle profiiliin kairatussa reiässä esiintyy kohtalaisesti kloriittipitoisuutta sekä distaalista turbidiittista piirrettä hienorakeisten hiekkaisempien ja biotiittirikkaampien kerrosten vaihtelun merkeissä. Reiän loppuosalla on massamaisempi ja samalla kloriittirikkaampi väli. Paikoitellen esiintyy jokseenkin runsaasti kvartsijuonia. R439 Itäisen poimurakenteen kylkeen sijoittuva reikä, jossa kiilleliuskeessa esiintyy lähes kauttaaltaan heikkoa rautakiisupirotetta sekä kloriittipitoisuutta. Paikoitellen kerroksellisuus / liuskeisuus ovat liki reiän suuntaiset. Yksikköön liittyvissä kvartsijuonissa esiintyy paikoin kohtalaisesti rautakiisuja. R440 Edellisen reiän itäpuolelle profiiliin sijoittuva reikä sisältää kloriittipitoista kiilleliusketta, joka on paikoin serisiittiytynyt. Paikoitellen liuskeisuus / kerroksellisuus ovat liki reiän suuntaiset. Koko profiilin matkalla esiintyy harvakseltaan magneettikiisupitoisia kvartsijuonia.

Itä-Suomen yksikkö 8 4.2 Tikkalan N-puoliset reiät Rauanjoella ja Hernevaarassa Tikkalan ympäristön moreenigeokemiallisessa näytteenotossa tavattiin joitakin Cu- ja Auanomalioita, joiden tarkistamiseksi tehtiin kolme erillistä reikää yhteispituudeltaan 301,20 m. R441 Lävistetyssä vyöhykkeessä esiintyy jokseenkin hienorakeista vihertävien vulkanogeenisten ja vaaleiden sedimenttisten kerrosten vaihtelua. Vyöhykkeen alku- ja loppuosilla esiintyy hienoa magneettikiisupirotetta. Merkit kuparikiisusta kvartsijuonten yhteydessä syvyyksillä 73.95 m ja 78.75 m. TOPPI on W syvyydellä 29.00 m. R442 Vyöhykkeessä esiintyy koostumukseltaan vaihtelevia grauvakoita, joihin liittyy vulkaanista materiaalia (amfiboli). Paikoitellen esiintyy biotiittiutuneita breksiaosueita sekä magneettikiisupitoisia kvartsijuonia. Syvyydellä 41.50-42.50 esiintyy anomaalista Au-pitoisuutta (Max 3.69 ppm). R349 Sähkömagneettisen anomaliavyöhykkeen selvittämiseksi tehdyssä reiässä esiintyy raurakiisuja sisältävää mustaliusketta, jonka loppuosilla esiintyy myös ohuita karbonaattipitoisia grauvakka- grauvakkakonglomeraattiosueita. Merkit kuparikiisusta väleillä 47.20 m, 49.90 m ja 62.90 m ja sinkkivälkettä syvyyksillä 45.70 (+PBHO), 46.20 m ja 68.90 m. 4.3 Muskon alueen kairaukset Tohmajärvellä Reiät kuvataan pohjoisesta etelään profiileittain. Kaikkiaan kairattiin 13 erillistä reikää yhteispituudeltaa 1248,95 m.

Itä-Suomen yksikkö Kuva 3. Kairareikien sijainti kallioperäkartalla. Fig. 3. The drill holes on bedrock map. 9

Itä-Suomen yksikkö 10 R326 Reiän edustamassa leikkauksessa esiintyy alkuosilla silttisaumoja sisältävä mustaliuske, johon liittyy ohuita rikkikiisusilauksia. Leikkauksen keskiosilla on hienorakeista kiilleliusketta, johon liittyy ohuita silttivälikerroksia sekä granaattipitoisuutta. Reiän loppuosalla esiintyy taasen silttisaumoja sisältävä mustaliuske, jossa rikkikiisusilauksia ja merkit sinkkivälkkeestä. R348 Kohde sijoittuu noin 1 km itäkoilliseen edellisestä reiästä. Vyöhykkeen kivilajit edustavat intermediaarista tuffiittista miljöötä, johon liittyy eri karkeusasteita edustavia turbidiittisia yksiköitä. Reiän alkuosilla esiintyy laminaarista sedimenttisen ja pyroklastisen materiaalin vuorokerroksellisuutta. Yksikkö vaihettuu karbonaattipitoiseksi hiekkavakaksi, jossa esiintyy myös konglomeraattisia piirteitä. Reiän loppuosalla on taasen intermediaariseksi luokiteltavaa reiän alkuosan tuffiittista materiaalia, joka muuttuu aivan reiän loppuosilla hiekkavakaksi, jossa esiintyy myös karkeampia osueita. R347 Leikkaus sijoittuu profiiliin heti edellisen reiän itäpuolelle, missä mukaan tulevat emäksiset vulkaniitit eri tyypeissään (tuffit, laavat/juonikivet). Kokonaisuutena ko. vyöhykkeessä vuorottelevat tuffi- ja laava-/juonikivet muutamien kymmenien metrien amplitudilla. R346 Reikä sijoittuu yhtenäisen profiilin W-laitaan. Vyöhykkeeseen kairattu R345 ei toteutunut toivotulla tavalla sen tukkeuduttua. Edellisen profiilin alle noin 600 m etelään kairattu yhtenäinen profiili alkaa mustaliuskeilla, joissa vuorottelevat massiivisemmat grafiittirikkaammat ja rikkikiisupitoiset yksiköt laminaaristen ja samalla hienorakeisten karbonaatti-grafiilliliuskeiden kanssa. Mustaliuskeiden Zn-pitoisuudet 13 metrin leikkauksessa vaihtelevat välillä 917-2050 ppm ja Ni-pitoisuudet välillä 192-394 ppm. As-pitoisuudet ovat kauttaaltaan koholla vaihdellen välillä 103-342 ppm. R345 Leikkaus on kauttaaltaan mustaliusketta, joka on alkuosiltaan voimakkaasti rikkonaista. Reikää ei saatu tehtyä kuin syvyydelle 17.50 m reiän tukkeutumisesta johtuen. R341 Mustaliuske, jonka alkuosilla on kohtalaisesti rikkikiisua. Yksikköön liittyy yleisesti laminaarisuutta vaaleampien ja tummempien kerrosten vaihtelun merkeissä ja paikoitellen karsimaisuutta. Paikoin yksikköön liittyy breksioitumista ja kvartsijuonia. Reiän loppuosalla esiintyy grauvakkakonglomeraattia, jossa on mukana karsimaisuutta. Konglomeraattisen osan iskos koostuu pääosin emäksisestä materiaalista, jossa on sekä emäksisiä että happamia (siltti) fragmentteja. Mustaliuskeissa esiintyy kohonneita Zn- ja As-pitoisuuksia (max Zn 2500 ppm, max As 275 ppm). R342 Leikkaus alkaa rikkikiisupitoisella mustaliuskeella, johon liittyy rautakiisupitoisia kvartsijuonia sekä breksioitumista. Tästä eteenpäin tavataan edellisen reiän loppuosan konglomeraattinen yksikkö, joka vaihettuu hiekkavakan ja kordieriittipitoisen kiilleliuskeen kautta mustaliuskeeksi ja

Itä-Suomen yksikkö 11 reiän loppuosan hiekkavakaksi, jossa TOPPI on E. Loppuosan yksikkö vastaa tyypiltään mineralisoituneen kansannäytteen isäntäkiveä, joskaan siinä ei esiinny arvokiisuja. Mustaliuskeiden Zn-pitoisuudet ovat keskimäärin 2000 ppm (max 2500 ppm) ja Ni-pitoisuudet keskimäärin 350 ppm (max 495 ppm). As-pitoisuudet ovat kauttaaltaan koholla (87-275 ppm). R343 Leikkauksessa vuorottelevat mustaliuskeet turbidiittisten hiekkavakkojen kanssa. Mustaliuskeisiin liittyy rikkikiisupitoisuutta. TOPPI on E syvyydellä 82.80-84.65 m. Mustaliuskeiden Znpitoisuudet ovat keskimäärin noin 500 ppm (max 1940 ppm) ja Ni-pitoisuudet ovat keskimäärin 350 ppm (max 420 ppm). As-pitoisuudet ovat kauttaaltaan koholla keskiarvon ollessa noin 200 ppm (max 305 ppm). R344 Reikä sijoittuu yhtenäisen profiilin E-laitaan. Kokonaisuutena on se karbonaattipitoinen hiekkavakkayksikkö, johon liittyy ohuita mustaliuskevälikerroksia. Liuskeisuus / kerroksellisuus ovat yleisesti liki reiän suuntaiset. Sekä vakka- että mustaliuskekerroksissa esiintyy breksioitumista ja rikkikiisupitoisuutta. R350 Edellisestä yhtenäisestä profiilista noin 650 m itään sijoittuva reikä, jossa vuorottelevat paikoin rautakiisupitoiset kiilleliuskeet ja erilaiset emäksiset vulkaniitit (tuffit, laavat/juonikivet). TOPPI on E syvyydellä 79.50-82.00 m. R340 300 m edellisen profiilin eteläpuolelle sijoittuva yksittäinen reikä, jonka leikkauksessa vuorottelevat 10-30 metrin amplitudilla mustaliuskeet ja hiekkavakat. Mustaliuskeisiin liittyy rikkikiisupitoisuutta sekä paikoitellen reiän loppuosalla ohuita karbonaattijuonia/-suonia. Mustaliuskeiden Zn-pitoisuudet ovat keskimäärin 1300 ppm (max 1850 ppm) ja Ni-pitoisuudet >200 ppm (max 358 ppm). As-pitoisuudet vaihtelevat, joskin yhtenäisessä 6 metrin analyysivälissä se on keskimäärin >200 ppm (max 369 ppm). R339 400 m edellisen reiän SE-puolelle sijoittuva yksittäinen reikä, jossa vuorottelevat alun kiilleliuskeyksikön jälkeen mustaliuskeet silttivakkojen kanssa <10 - >30 metrin amplitudilla. Viimeksimainituissa yksiköissä esiintyy sekä rikki- että magneettikiisupitoisuutta. Mustaliuskeisiin liittyy kohonneita Zn- ja As-pitoisuuksia (max Zn 1650 ppm, mzx As 369 ppm). R327 Noin 400 m edellisen reiän SE-puolelle sijoittuva reikä, jossa vuorottelevat hiekkavakka ja kiilleliuskevälikerrokset mustaliuskeiden kanssa. Reiän loppuosa 51.70 metristä alkaen on rautakiisupitoista yhtenäisempää mustaliusketta. Mustaliuskeiden Zn-pitoisuudet vaihtelevat 9 metrin leikkauksessa välillä 734-2360 ppm ja Ni-pitoisuudet välillä 281-377 ppm. As-pitoisuudet vaihtelevat liikkuen välillä 83-369 ppm.

Itä-Suomen yksikkö 12 4.4 Huikkolan ja Selkäsaaren kohteet Kairauksilla pyrittiin selvittämään Muskosta länteen sijoittuvien anomaliavyöhykkeiden kivilajiston luonnetta suhteessa itäisimpiin alueisiin. Kaikkiaan kairattiin 3 erillistä reikää yhteispituudeltaan 300,10 m. R352 Reiän leikkauksessa vuorottelevat hiekkavakat mustaliuskeiden kanssa. Hiekkavakoissa esiintyy sekä biotiittirikkaita hiesuvakkoja että vaaleita hiekkavakkoja. Alkuosan hiekkavakkayksikkön kvartsiutuneisiin ja breksioituneisiin osueisiin liittyy magneettikiisupitoisuutta. Mustaliuskeyksikössä esiintyy kauttaaltaan magneettikiisua. Reiän loppuosan grauvakkayksikössä TOPPI on E syvyyksillä 92.75m ja 97.55 m. Mustaliuskeiden Zn-pitoisuudet ovat selvästi anomaalisia (kaksi 4 metrin lävistystä n. 2000 ppm). Ni-pitoisuudet ovat keskimäärin >300 ppm. Osasta itäisemmistä mustaliuskeista poiketen ei esiinny As-anomalisuutta. R353 Edellisestä reiästä suuntaan SE sijoittuva reikä koostuu grauvakoista, joissa esiintyy myös konglomeraattisia osueita. Hienorakeisemmissa tyypeissä esiintyy grafiitti- ja stauroliittipitoisuutta. R351 Reikä sijoittuu suuntaan SW edellisistä rei istä esiintyvään johdevyöhykkeeseen, jossa kiilleliuskeet ja silttikivet vuorottelevat mustaliuskeiden kanssa. Vyöhykkeen kiilleliuskeissa esiintyy stauroliitti- ja kordieriittipitoisuutta yleisesti. Niin silttikiviyksiköihin kuin mustaliuskeyksikköön liittyy magneettikiisupitoisuutta. Zn-pitoisuudet ovat 17 metrin matkalla >1000 ppm (max 3340 ppm) ja Ni-pitoisuudet ovat vastaavassa leikkauksessa keskimäärin 350 ppm (max 607 ppm). Mustaliuskeisiin ei liity As-pitoisuutta (vain yksi satunnainen As-pitoinen metrin väli). 5 YHTEENVETO Pohjoisimman tutkimuskohteen kivilajisto koostuu pääosin hienorakeisista kiilleliuskeista, joihin liittyy distaalista kloriittipitoisuutta (tuffiitteja) sekä ohuita ja hienorakeisia turbidiittisia välikerroksia. Kohteella tavatuissa rautakiisupitoisissa juonikvartsiverkostoissa ei esiinny kohonneita Au-pitoisuuksia. Selkien alueella tavatuille kromipitoisille OKU-tyypin kvartsikiville sekä moreenin korkeahkolle uvaroviittipitoisuudelle kairauksista ei saatu vahvistusta niiden mahdollisesta paikallisuudesta. Tikkalan ympäristön moreenianomalioiden kontrolloimiseksi tehdyissä rei issä tavattiin Au- ja Cu-anomaliat selittäviä kulta- ja kuparipitoisuuksia. Ne liittyvät tuffiittisten sekä turbidiittisten kivilajien yhteyteen ja ovat hyvin kapea-alaisia. Muskon alueen kairauksissa tavattiin rautakiisupitoisia mustaliuskeita, emäksisiä vulkaniitteja sekä eri karkeusastetta edustavia turbidiittisia kiviä. Alueelta tavatun mineralisoituneen karkeahkon hiekkavakkalohkareen tyyppisiä tavattiin, joskaan niistä ei tavattu mineralisoituneita horisontteja. Huikkolan ja Selkäsaaren kohteilla ovat kivilajit pääasiassa kiilleliuskeita sekä niiden kanssa esiintyviä eri karkeusastetta edustavia turbidiittisia kivilajeja. Kohteen mustaliuskeissa esiintyy kohonneita Zn-pitoisuuksia kuten Muskon alueen vastaavissa kivissä. As-pitoisuuksissa ei esiinny anomalisuutta.

Itä-Suomen yksikkö 13 6 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Kairasydämet on tallennettu GTK:n valtakunnalliseen kairasydänarkistoon Lopelle. Raportti on tallennettu GTK:n tutkimusarkistoon Espoon Otaniemessä. Kairareikäraportit ja niihin liittyvät analyysitulokset on tallennettu GTK:n kallioperätietokantaan (KALPEA). Kiilloitetut ohuthieet säilytetään GTK:n Itä-Suomen yksikössä. 7 LIITTYY SYVÄKAIRAUSRAPORTIT M52.5/4223/2009/R357-359 M52.5/4241/2009/R436-442, R439 M52.5/4232/2009/R326-327, R339-351 SYVÄKAIRAUSANALYYSIT Reikä / Tilausnumero R327 220439_R327_4232 R339 220471_R339_4232 R340 220438_R340_4232 R341 220443_R341_4232 R342 220458_R342_4232 R343 220459_R343_4232 R346 220476_R346_4232 R350 220489_R350_4232 R351 220507_R351_4232 R352 220508_R352_4232 R353 220509_R353_4232 R357 220425_R357_4223 R358 220426_R358_4223 R436 220419_R346_4241 R438 220434_R438_4241 R439 220433_R439_4241, 220475_R349_4241 R440 220437_R440_4241 R441 220465_R441_4241 R442 220466_R442_4241, 220510_R442_4241

Itä-Suomen yksikkö 14 R359 220533_R539_4241 Palanäytteet (XRF) / Tilausnumero R342 37.45-37.60 m, 61.95-62.15 m, 65.40-65.55 m ja 70.30-70.45 m / 213249 R343 99.95-100.20 m /213249 R347 46.60-46.85 m, 75.05-75.30 m, 90.00-90.30 m /213249 R348 43.05-43.30 m / 213249 R357 19.55-19.75 m, 57.00-57.20 m / 213249 R358 42.05-42.35 m, 81.75-82.05 m / 213249 KANSANNÄYTTEET K/20044110, K/86-2776 KIILLOITETUT OHUTHIEET 911359-911362, 1011707-1011722 8 KIRJALLISUUSVIITTEET Damstén, Martti 1985. Tutkimusselostus Kontiolahden kunnassa valtausalueella Kiurulampi 1, kaiv. Rek. N:o 3361/1 suoritetuista malmitutkimuksista. 7 s., 6 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/4242/-85/1/10. Damstén, Martti 2010. Tohmajärven Muskon kairaukset vuonna 2008 karttalehdellä 4232 05. 10 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M19/4232/2010/30. Iisalo, Esko 2009. geokemialliset tutkimukset Pyhäselässä ja Tohmajärvellä vuosina 2007-2008. 12 s. + 21 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, S41/4241, 4232/2009/22.