ALUEKEHITYKSEN KOKONAISKUVA Tilastoanalyysi suuralueiden (NUTS 2) kehityksestä Timo Aro @timoaro Helmikuu 2019 MDI Aluekehittämisen konsulttitoimisto
SISÄLTÖ 1.Alue- ja väestönkehityksen isot muutostrendit ja analyysin tausta 2.Aluekehityksen vaikuttavuus ja kokonaiskuva NUTS 2-alueilla avainmuuttujien osalta 3. Päätelmät
ANALYYSIN YDINVIESTI Enemmän painotusta koheesiosta paikkaperusteisuuteen, aluelähtöisyyteen, kasvuun ja erilaisten alueiden potentiaaliin, vähemmän keinotekoisia rajoja ja esteitä fiksulle aluekehittämiselle!
1. Alue- ja väestönkehityksen isot muutostrendit ja analyysin tausta
Globaalit MEGATRENDIT Sanapilven taustalla on yhteensä noin 70 lähdettä, jotka kerättiin tieteellisesti vertaisarvioiduista julkaisuista Turun yliopiston Primo tietokannasta ja Googlen Scholar tietokannasta. Lisäksi osa kotimaisista lähteistä on Arto hakukoneesta. Tieteellisten lähteiden lisäksi kerättiin YK:n ja EU:n lähteitä megatrendeistä sekä suurimmista kotimaisista ja kansainvälisistä yrityksistä. Lähteiden haussa ei painotettu mitään tiettyä tieteen alaa. Kaikki lähteet ovat julkaistu vuoden 2015 jälkeen Lähteissä oli yhteensä 42 eri megatrendiä, joista eniten mainintoja saivat kaupungistuminen, demografinen muutos, teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos Sanapilveä ei ole painotettu eli jokainen sana on suhteellisesti oikean kokoinen.
Alue- ja väestönkehityksen muutostrendejä Suomessa 1. Kaupungistuminen ja keskittyminen 2. Liikenne ja saavutettavuus 3. Alueliikkuvuus 4. Alueellinen eriytyminen ja erilaistuminen 5. Väestöllinen eli demografinen muutos 6. Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys 7. Monipaikkaisuus ja vastavirrat 8. Digitalisaatio, automatisaatio ja robotisaatio 9. Villit kortit
01 02 03 Alue- ja väestörakennetta muovaa samanaikaisesti keskittymis-, supistumis- ja autioitumiskehitys Alueellinen eriytyminen, polarisoituminen ilmenee kaikilla eri aluetasoilla Alueiden välinen kilpailu on kiihtynyt kaikilla aluetasoilla NOSTOA ALUEKEHITYKSEN TILANNEKUVASTA ALKUVUONNA 2019 04 05 06 Alue- ja väestönkehityksen, osaamisen sekä liikenteen ja yhteyksien välinen keskinäisriippuvuus korostuu Kaupungistumiset korostuvat kaikilla eri aluetasoilla Paikan valintaan ja sijaintipäätökseen liityvissä tekijöissä korostuvat kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Analyysin kohteena oli viisi NUTS 2- suuraluetta
Viiden suuralueen merkitys eräillä tunnusluvuilla MUUTTUJA HELSINKI- UUSIMAA ETELÄ-SUOMI LÄNSI-SUOMI POHJOIS- JA ITÄ-SUOMI AHVENANMAA BKT:STA 39% 19% 22% 20% 1% VÄESTÖSTÄ 30% 21% 25% 23% 1% YRITYSKANNASTA 33% 20% 25% 20% 1% AVOIMEN SEKTORIN TYÖPAIKOISTA 35% 19% 24% 20% 1% TKI-MENOISTA 50% 12% 20% 18% 0% VALMISTUNEISTA ASUNNOISTA 42% 14% 25% 19% 1% AKATEEMISISTA 46% 16% 21% 17% 0% VIERASKIELISISTÄ 56% 18% 15% 10% 1% Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; väestö; yritykset; tutkimus- ja tuotekehitys; rakentaminen; koulutus
Rahoituskehyksessä on merkittäviä eroja suuralueiden välillä
ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS OHJEL- MAKAUDELLA 2007-2013 SUURALUEITTAIN (EU + VALTIO) 620,5 M 510,8 M Pohjois- ja Itä-Suomen suuralueiden osuus EAKR:n rahoituskehyksestä oli 67,2 % ohjelmakaudella 2007-2013. Länsi-Suomen osuus oli 17,6 % ja Etelä- Suomen 15,2 % koko kehyksestä. 295,9 M 256,2 M
ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS (M ) OHJELMAKAUDELLA 2007-2013 MAAKUNNITTAIN (EU+VALTIO) EU:n ja valtion yhteenlaskettu rahoituskehys vaihteli maakunnittain Uudenmaan 8,5 miljoonasta eurosta Pohjois-Pohjanmaan 240 miljoonaan euroon vuosina 2007-2013. Pohjois-Pohjanmaan kehys oli 28 kertainen Uuteenmaahan verrattuna.
ESIMERKKI: EAKR-RAHOITUSKEHYS ( /as.) MAAKUNNITTAIN OHJELMAKAU- DELLA 2007-2013 (EU+VALTIO) EU:n ja valtion yhteenlaskettu rahoituskehys asukasta kohden laskettuna vaihteli Uudenmaan 5,5 eurosta Kainuun 1051 euroon ohjelmakaudella 2007-2013. Kainuun saanto oli asukasta kohden laskettuna 191 kertainen Uuteenmaahan verrattuna.
Lähde: EURA-järjestelmä kesäkuu 2018 (hankkeet päätoteuttajan sijaintipaikkakunnan mukaan) ESIMERKKI: JULKINEN EAKR-RAHOI- TUS KUNNITTAIN MÄÄ- RÄLLISESTI JA SUHTEEL- LISESTI 2014-2018/6
Lähde: EURA-järjestelmä kesäkuu 2018 (hankkeet päätoteuttajan sijaintipaikkakunnan mukaan) ESIMERKKI: JULKINEN ESR- RAHOITUS KUNNITTAIN MÄÄRÄLLISESTI JA SUHTEELLISESTI 2014-2018/6
2. Aluekehityksen vaikuttavuus ja kokonaiskuva NUTS 2 suuralueilla avainmuuttujilla
ALUEIDEN MUUTOS- JA KEHITYSDYNA- MIIKAN MITTAAMINEN Alueen muutos- ja kehitysdynamiikan mittaaminen on aina usean tekijän summa, johon vaikuttavat useat eri tekijät sekä yhdessä että erikseen. Alueen muutos- ja kehitysdynamiikan yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista eikä tarpeellista: alueiden muutos- ja kehitysdynamiikkaa voidaan mitata lukemattomilla eri tavoilla, mutta varmaa on vain se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää mallia. Analyysien tulokset ovat riippuvaisia valituista teemoista, muuttujista, painotuksista ja ajankohdasta. Varsinkin suuralueiden kaltaisten keinotekoisten alueiden mittaamisen yleinen ongelma on, että ne helposti vääristävät, yksinkertaistavat ja pinnallistavat paljon moniulotteisempaa todellisuutta. Tämän vuoksi analyysin tulkinnoissa on huomioitava seuraavat lähtökohdat: On erotettava toisistaan absoluuttiset (tämän hetkinen tilanne) ja suhteelliset (muutos/kehitys) muuttujat Analyysissä on käytetty runsaasti niin sanotun makrotason muuttujia, jotka mahdollistavat suuralueiden välisen vertailun, mutta maakuntatasolla erot voivat olla suuret suuralueiden sisällä Ahvenanmaata käsitellään omana suuralueenaan, vaikka sen väestöosuus on vain 0,5 % koko maan väestöstä
MITEN ANALYYSI TOTEUTETTIIN? Suuralueisiin (NUTS 2) perustuvan tilastoanalyysin tavoitteena oli tunnistaa valittujen muuttujien ja indeksien avulla viiden suuralueen kehitys- ja muutosdynamiikkaa pääosin vuosien 2008-2018 sekä 1995-2018 välisenä aikana Analyysin kohteena olivat Helsinki-Uusimaan, Länsi-Suomen, Etelä-Suomen, Pohjois- ja Itä-Suomen sekä Ahvenanmaan suuralueet. Analyysin aikajänteenä on pääosin finanssikriisin jälkeinen aika vuosina 2008-2018, mutta sen lisäksi tarkastellaan valittujen avainmuuttujien osalta alueiden kehitystä indeksinä, jossa vuosi 1995 toimii lähtökohtana (vuosi 1995=100) Analyysi perustui kahteen temaattiseen kokonaisuuteen: aluetalouteen ja vetovoimaan. Molempiin teemaan valittiin sellaisia avainmuuttujia, jotka ovat kyseisen teeman kannalta ilmaisuvoimaltaan ja kerrannaisvaikutuksiltaan mahdollisimman suuret. Kaikki käytetyt muuttujat liittyvät alueiden kehitys- tai tilannekuvan muodostamiseen, joiden perusteella voidaan tehdä tulkintoja suuralueiden nykyisestä positiosta ja oletuksia tulevasta potentiaalista. Jokaisesta muuttujasta kerättiin joko maakunta- tai suuraluekohtainen data. Datan perusteella tehtiin muuttujakohtaiset kartat ja graafit, joista ilmenee suuralueen positio suhteessa muihin suuralueisiin. Karttojen ja graafien yhteyteen on tehty tärkeimmät nostot ko. muuttujasta Analyysin aineisto kerättiin ensisijaisesti Tilastokeskuksen maksuttomista ja maksullisista tietokannoista sekä THL:n SotkaNet tilasto- ja indikaattoripankista ja Tullin ulkomaankaupan tavaravientitilastosta.
2a Temaattinen tarkastelu aluetalouden ja vetovoiman tunnusluvuilla
TEMAATTISET KOKONAISUUDET Aluetalous Vetovoima Aluekehityksen kokonaiskuva
ANALYYSISSÄ KÄYTETYT MUUTTUJAT Bruttokansantuote Taloudellinen huoltosuhde Väestönlisäys Arvonlisäys Toimivien yritysten määrä Muuttovetovoima Tutkimus- ja kehittämismenot (Tavara)vienti Yritysperustanta Väestöllinen huoltosuhde Korkea-asteen suorittaneet Verotulot Avoimen sektorin työpaikkakehitys Vieraskieliset Koulutustasoindeksi Pitkäaikaiset velat Työllisyysaste Työkyvyttömyyseläkettä saavat Väestöennuste
ALUETALOUDEN KILPAILUKYKYYN LIITTYVÄT MUUTTUJAT 1. 2. 3. 4. Verotulot 5. Bruttokansantuote Arvonlisäys Tavaravienti Pitkäaikaiset lainat 6. Työllisyysaste 7. 8. 9. Avoimen sektorin työpaikkakehitys Yritysperustanta Yrityskanta
1.BRUTTOKANSAN- TUOTE ( /AS.) BKT:n muutos euroa per asukas vuosina 2008-2016 Ahvenanmaa 6878 Pohjois- ja Itä-Suomi 3138 Bruttokansantuote on koko maan kokonaistuotannon yhteismäärä tai lopputulos yhden kalenterivuoden aikana Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi 2073 2016 2947 Ahvenanmaan ja Helsinki-Uusimaan BKT on asukasta kohden laskettuna selvästi korkeampi kuin muilla analyysin suuralueilla. Länsi- ja Etelä-Suomen BKT on asukasta kohden noin 67 % sekä Itä- ja Pohjois-Suomen noin 63 % Uudenmaan tasosta. BKT kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa vuosina 2008-2016 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 BKT:n muutos % 2008-2016 Ahvenanmaa 17,3 Pohjois- ja Itä-Suomi 10,7 Etelä-Suomi 6,4 Länsi-Suomi 6,1 46634 Helsinki-Uusimaa 6,0 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0
2. ARVONLISÄYS Arvonlisäyksen muutosindeksi vuosina 2000-2017 (vuosi 2000=100) Ahvenanmaa 165,6 Arvonlisäys tarkoittaa alueen koko bruttotuotannon lisäarvoa edelliseen vuoteen verrattuna, kun tuotoksesta vähennetään käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut). Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 153,5 156,2 165 Arvonlisäys asukasta kohden oli korkein Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla vuonna 2017. Etelä- ja Länsi-Suomen arvonlisäys asukasta kohden oli samalla tasolla. Pohjois- ja Itä-Suomen arvonlisäys asukasta kohden jäi hieman alhaisemmaksi Arvonlisäys kasvoi eniten Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla vuosina 2000-2017 ja 2008-2017. Arvonlisäyksen muutosindeksi jäi alhaisimmaksi Etelä-Suomessa vuosina 2000-2017 ja Länsi-Suomessa vuosina 2008-2017 Etelä-Suomi 142,3 130 140 150 160 170 Arvonlisäyksen muutos% vuosina 2008-2017 Ahvenanmaa 25,1 Helsinki-Uusimaa 16,9 Pohjois- ja Itä-Suomi 12,3 Etelä-Suomi 10,7 Länsi-Suomi 10,6 40496 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito 0 5 10 15 20 25 30
3. TAVARAVIENNIN ARVO Tavaravienti perustuu ulkomaankauppaa harjoittavien yritysten antamiin viennin ja tuonnin arvoa koskeviin tietoihin sen mukaan, mihin maakuntaan yritys on kohdistanut ilmoituksen Tavaraviennin osuus (%) suuralueittain koko maan tavaraviennistä vuonna 2017 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi 25 30,6 Koko maan tavaraviennin arvo oli Tullin tilastojen mukaan 59,6 miljardia euroa vuonna 2017 Tavaraviennin arvo oli korkein asukasta kohden laskettuna Etelä-Suomessa. Muiden suuralueiden tavaraviennissä ei ollut merkittävää eroa Ahvenanmaata lukuun ottamatta Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa 0,2 19,8 24,4 0 5 10 15 20 25 30 35 3222 Lähde: Tulli, ulkomaankaupan tavaravienti maakunnittain
4. VEROTULOT Verotulojen muutos euroina asukasta kohden vuosina 2008-2017 Helsinki-Uusimaa 853 Verotulot asukasta kohden sisältävät yhteenlasketut kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverot asukasta kohden. Verotulot asukasta kohden laskettuna olivat selvästi korkeimmat Helsinki- Uusimaalla: ero on 1000-1200 euroa muihin suuralueisiin verrattuna Etelä-Suomen verotulot olivat hieman korkeammat kuin Länsi-Suomessa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Verotulot kasvoivat määrällisesti eniten Helsinki-Uusimaalla ja suhteellisesti Itäja Pohjois-Suomessa vuosina 2008-2017 Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Ahvenanmaa 720 740 732 775 650 700 750 800 850 900 Verotulojen muutos% euroina asukasta kohden vuosina 2008-2017 Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Länsi-Suomi 24,9 24,2 25,7 3787 Ahvenanmaa 23,5 Helsinki-Uusimaa 21,2 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja seutuindikaattorit -tietokanta
5. PITKÄAIKAISET VELAT ( /asukas) Pitkäaikaisten velkojen/lainojen muutos euroina asukasta kohden vuosina 2008-2017 Etelä-Suomi Länsi-Suomi 1352 1477 Pitkäaikaiset velat/lainat pitävät sisällään alueen kuntien vieraan pääoman. Pohjois- ja Itä-Suomi Helsinki-Uusimaa 1159 1335 Pitkäaikaisten velkojen määrä oli alhaisin Ahvenanmaalla. Lisäksi lainojen määrä oli muita suuralueita alhaisempi Helsinki- Uusimaalla ja Länsi-Suomessa Pitkäaikaisten velkojen osuus oli korkein Etelä-Suomessa. Pitkäaikaisten velkojen määrä aleni Ahvenanmaalla vuosina 2008-2017 aikana ja nousi muilla suuralueilla. Pitkäaikaisten velkojen määrä kasvoi eniten Länsi-Suomessa vuosina 2008-2017. Ahvenanmaa -465-1000 -500 0 500 1000 1500 2000 Pitkäaikaisten velkojen/lainojen muutos% asukasta kohden vuosina 2008-2017 Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa -23,5 79,4 76,3 75,1 95,7 1513 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja seutuindikaattorit -tietokanta -40-20 0 20 40 60 80 100 120
6. TYÖLLISYYSASTE (%) Työllisyysasteen (%) muutos %-yksikköä vuosina 2012-2018 Työllisyysaste (%) perustuu 15-64 vuotiaiden työllisten osuuteen suhteessa alueen vastaavanikäiseen väestöön. Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi 3,3 4,5 Koko maan työllisyysaste oli 71,7 % vuonna 2018. Työllisyysaste oli korkein Ahvenanmaalla (81,7 %) ja Helsinki-Uusimaalla (74,3 %). Länsi- ja Etelä-Suomen työllisyysasteet olivat samalla tasolla hieman alle koko maan keskiarvon. Itä- ja Pohjois-Suomen työllisyysaste jäi ainoana suuralueena alle 70 %:in tason. Työllisyysaste parantui eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa vuosien 2012-2018 välisenä aikana. Etelä-Suomi Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 2,6 1 0,6 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 81,7 Lähde: Tilastokeskus, työmarkkinat; työvoimatutkimus
7. AVOIMEN SEKTO- RIN TYÖPAIKKAKE- HITYS Avoimen sektorin työpaikkamuutos 2008-2016 Helsinki-Uusimaa 9655-351Ahvenanmaa Avoimella sektorilla tarkoitetaan yksityisen sektorin ja yrittäjien yhteenlaskettuja työpaikkoja suhteessa alueen kaikkiin työpaikkoihin. -39140-19154 -26166 Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi Avoimen sektorin osuus kaikista alueen työpaikoista oli korkein Helsinki- Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa. Avoimen sektorin työpaikkojen määrä kasvoi vain Helsinki-Uusimaalla vuosina 2008-2016. Avoimen sektorin työpaikkamuutos oli määrällisesti ja suhteellisesti negatiivisin Etelä-Suomessa: Etelä-Suomi menetti joka kymmenen avoimen sektorin työpaikan vuosina 2008-2016 -50000-40000 -30000-20000 -10000 0 10000 20000 Avoimen sektorin työpaikkamuutos% 2008-2016 -11,5-6,4-5,7 Helsinki-Uusimaa -3,4Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi 1,7 64,0 Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti -14,0-12,0-10,0-8,0-6,0-4,0-2,0 0,0 2,0 4,0
8. YRITYSPERUSTANTA Aloittaneiden yritysten määrä 1000 asukasta kohden vuosina 2013-2017 Ahvenanmaa 12,2 Yritysperustanta pitää sisällään aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen vuosina 2013-2017/Q1 (vertailukelpoiset tiedot saatavissa vuoden 2013 jälkeiseltä ajalta) Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 6,5 7,8 7,7 11,1 Koko maan yritysperustanta oli yhteensä noin 24 200 yritystä eli keskimäärin 475 yritystä kuukaudessa. Yritysperustanta oli määrällisesti suurinta Helsinki-Uusimaalla ja Länsi-Suomessa. Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten määrä suhteessa väestöpohjaan oli korkein Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla sekä alhaisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. 0 2 4 6 8 10 12 14 Lopettaneiden yritysten määrä 1000 asukasta kohden vuosina 2013-2017 Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi 7 7,3 9,9 9,5 332 Pohjois- ja Itä-Suomi 6,1 Lähde: Tilastokeskus, yritykset; aloittaneet ja lopettaneet yritykset 0 2 4 6 8 10 12
9. YRITYSKANTA ELI TOIMIVIEN YRITYSTEN MÄÄRÄ Yrityskanta eli toimivien yritysten määrä pitää sisällään kaikkien toimialojen kaikki yritykset alueella vuoden 2017 ensimmäisellä kvartaalilla. Yrityskanta (toimivat yritykset) määrä ja suhteessa väestöpohjaan vuonna 2017 /Q1 Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 72,5 99,8 Koko maassa oli yhteensä noin 360 000 toimivaa yritystä eli 65,3 yritystä 1000 asukasta kohden. Toimivien yritysten määrä oli määrällisesti suurin Helsinki-Uusimaalla ja Länsi- Suomessa. Etelä sekä Itä-ja Pohjois-Suomen yrityskanta oli samalla tasolla. Yrityskanta oli korkein suhteessa väestöpohjaan Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla. Länsi-Suomen yrityskanta oli koko maan keskiarvon tasolla. Pohjois- ja Itä- Suomen yrityskanta oli muita alhaisempi. Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 65,5 63,3 56,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 2942 Lähde: Tilastokeskus, yritykset; yrityskanta
VETOVOIMAAN LIITTYVÄT MUUTTUJAT 10. 11. 12. 13. 14. 15. Taloudellinen huoltosuhde Väestönlisäys Muuttovetovoima Väestöllinen huoltosuhde Vieraskieliset Työkyvyttömyyseläkkeen saajat 16. 17. 18. 19 Väestöennuste Koulutustasoindeksi Korkeaasteen suorittaneet.tutkimusja kehittämismenot
10. TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2008-2016 (muutos%) Taloudellinen huoltosuhde kuvaa alueen ei-työllisten määrää suhteessa alueen työllisiin (suhdeluku 100) Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi 18,6 17,7 Koko maan taloudellinen huoltosuhde oli 143,1 vuonna 2016 eli 100 työllistä kohden oli 141,8 ei-työllistä henkilöä Taloudellinen huoltosuhde oli kilpailukykyisin Ahvenanmaalla ja Helsinki-Uusimaalla: Helsinki-Uusimaalla oli 117 ei-työllistä 100 työllistä kohden. Länsi- ja Etelä-Suomen taloudellinen huoltosuhde oli samalla tasolla, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen selvästi heikompi. Taloudellinen huoltosuhde heikkeni kaikilla suuralueilla vuosien 2008-2016 välisenä aikana, mutta heikkeneminen pysähtyi vuonna 2016 Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa 15,2 8,4 3,5 0 5 10 15 20 1,000 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne
11. VÄESTÖNLISÄYS Väestönlisäys suhteessa väestöpohjaan vuosina 2008-2018 Väestönlisäys pitää sisällään luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton yhteismäärän. Helsinki-Uusimaa Ahvenanmaa 9,4 12,4 Koko maan väkiluku kasvoi noin 222 000 henkilöä vuosina 2008-2018. Helsinki-Uusimaan väestönlisäys oli yhteensä noin 186 000, Länsi-Suomen noin 37 000 ja Etelä-Suomen noin 6 600 henkilöä. Itä- ja Pohjois-Suomen väestönlisäys oli ainoana suuralueena noin -10 300 henkilöä negatiivinen. Väestö kasvoi suhteellisesti eniten Helsinki-Uusimaalla, Ahvenanmaalla ja Länsi-Suomessa vuosina 2008-2018 Länsi-Suomi 2,7 Etelä-Suomi 0,6 Pohjois- ja Itä-Suomi -0,8-2 0 2 4 6 8 10 12 14 2359 Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
12. MUUTTOVETO- VOIMA Muuttovetovoima 2008-2018 suhteessa väestöpohjaan (muutos%) Muuttovetovoimaan on laskettu kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton yhteismäärä vuosina 2008-2018 Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa 7,8 8,7 Helsinki-Uusimaa sai ylivoimaisesti eniten muuttovoittoa: yhteensä noin 117700 henkilöä vuosina 2008-2018. Länsi-Suomi sai muuttovoittoa yhteensä noin 32 000 henkilöä ja Etelä-Suomi noin 25 700 henkilöä. Itä- ja Pohjois-Suomi oli ainoa suuralueista, joka kärsi muuttotappiota yhteensä noin 10 000 henkilöä vuosina 2008-2018. Väestöpohjaan suhteutettuna muuttovetovoimaisin suuralue oli Ahvenanmaa ja Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi 2,4 Etelä-Suomi 2,2 Pohjois- ja Itä-Suomi -0,8-2,0-1,00,01,02,03,04,05,06,07,08,09,010,0 2477 Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
13. VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE Väestöllisen huoltosuhteen muutos% vuosina 2008-2017 Väestöllinen huoltosuhde kuvaa 15-64 vuotiaiden osuutta suhteessa alle 15- vuotiaisiin lapsiin tai yli 64-vuotiaisiin eläkeläisiin. Etelä-Suomi Länsi-Suomi 20,9 20,7 Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli 60,1 vuonna 2017 eli 100 työvoimaan kuuluvaa kohden oli 60,1 lasta tai eläkeläistä Väestöllinen huoltosuhde oli kilpailukykyisin Helsinki-Uusimaalla, jossa oli 51 lasta tai eläkeläistä 100 työvoimaan kuuluvaa kohden vuonna 2017. Länsi- ja Etelä-Suomen väestöllinen huoltosuhde oli samalla tasolla. Itä-Pohjois-Suomen väestöllinen huoltosuhde jäi vain hieman heikommaksi. Pohjois- ja Itä-Suomi 20,5 Ahvenanmaa 19,2 Helsinki-Uusimaa 16,1 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 0,62 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne
14. VIERASKIELISET Vieraskielisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2017 Helsinki-Uusimaa 126,7 Vieraskielisillä tarkoitetaan muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia. Etelä-Suomi Länsi-Suomi 40,5 58,3 Koko maassa oli yhteensä noin 373 000 vieraskielistä (6,8 % väestöstä) vuonna 2017. Vieraskielisiä oli ylivoimaisesti määrällisesti eniten Helsinki-Uusimaalla eli noin 210 000 henkilöä vuonna 2017 Etelä- ja Länsi-Suomessa oli yhteensä noin 123 000 vieraskielistä. Vieraskielisiä oli suhteessa väestöpohjaan eniten Helsinki-Uusimaalla ja Etelä- Suomessa sekä vähiten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vieraskielisten määrä lähes kaksinkertaistui kaikilla suuralueilla vuosina 2008-2017 lukuun ottamatta Ahvenanmaata Pohjois- ja Itä-Suomi 29,3 Ahvenanmaa 10,8 0 20 40 60 80 100 120 140 Vieraskielisten muutos% vuosina 2008-2017 Pohjois- ja Itä-Suomi 91,5 Länsi-Suomi 90,1 Etelä-Suomi 83,3 Helsinki-Uusimaa 82,8 Ahvenanmaa 40,3 2388 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestörakenne 0 20 40 60 80 100
15. TYÖKYVYTTÖMYYS- ELÄKETTÄ SAAVAT Työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä ja osuus perustuu alueen 25-64 vuotiaaseen aikuisväestöön suhteessa alueen vastaavan ikäiseen väestöön. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus aikuisväestöstä oli korkein Pohjois- ja Itä- Suomessa, jossa noin joka kymmenes aikuisväestöön kuuluva oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Luku oli alhaisin Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla, jossa työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus oli noin kaksi kertaa alhaisempi kuin Pohjois- ja Itä- Suomessa. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus aleni kaikissa maakunnissa vuosien 2008-2017 aikana: eniten Helsinki-Uusimaalla ja Ahvenanmaalla sekä vähiten Pohjois- ja Itä-Suomessa Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuuden muutos% vuosina 2008-2017 -25,9-27,0-20,9-19,6-18,1 Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Länsi-Suomi Ahvenanmaa Helsinki-Uusimaa -30,0-25,0-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 4,0 Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, SotkaNet tilasto- ja indikaattoripankki
16. VÄESTÖENNUSTE VUOSINA 2015-2035 Väestöennuste perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2015 väestöennusteeseen. Koko maan väestö kasvaa ennusteen mukaan noin 335 000 henkilöllä (+6,1 %) vuoteen 2035 mennessä. Helsinki-Uusimaan kasvu on ennusteen mukaan noin 256 000 henkilöä eli noin neljä viidesosaa koko maan väestönlisäyskestä vuoteen 2035 mennessä Länsi-Suomen väestö kasvaa ennusteen mukaan noin 56 500 ja Etelä-Suomen noin 16 000 henkilöllä. Itä- ja Pohjois-Suomen väestönlisäys jää ennusteen mukaan noin 2 000 henkilöön. Väestö kasvaa suhteellisesti eniten Helsinki-Uusimaalla (15,8 %) ja vähiten Itä- ja Pohjois-Suomessa (0,2 %) Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestöennuste Suuralueiden väkiluku väestöennusteen (TK 2015) mukaan vuonna 2035 Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Etelä-Suomi Ahvenanmaa Väestönlisäys (%) väestöennusteen (TK 2015) mukaan vuosina 2015-2035 Helsinki-Uusimaa Ahvenanmaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 33623 0,2 1,4 4,1 1302161 1178087 1436990 1874364 0 500000 1000000 1500000 2000000 15,8 15,6 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 5344
17. VÄESTÖN KOULU- TUSTASOINDEKSI (VKTM) Koulutustasoindeksi perustuu alueen yli 15-vuotiaan väestön suorittamien tutkintojen keston pituuteen, jonka perusteella lasketaan alueen indeksi Koulutustasoindeksin muutos% vuosina 2008-2017 Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi 15,4 22,1 Koko maan VKTM-indeksi oli 367 vuonna 2017 Väestön koulutustaso oli korkein Uudellamaalla (412). Länsi-Suomen koulutustaso on hieman korkeampi kuin Etelä- sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Koulutustasoindeksi kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa vuosina 2008-2017 Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa 15,3 14,0 10,8 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 322 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne
18. KORKEA-ASTE Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden muutos% vuosina 2008-2017 Korkea-asteen tutkintoon lasketaan kuuluvaksi alin korkea-aste, alempi ja ylempi korkeakoulututkinto ja tutkijakoulutusaste Ahvenanmaa Pohjois- ja Itä-Suomi 17,4 26,8 Koko maassa oli vähän alle kolmannes (31 %) suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2017 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli selvästi korkein Helsinki-Uusimaan (37,9 %) alueella vuonna 2017. Länsi-Suomen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli hieman korkeampi kuin Etelä- sekä Pohjois- ja Itä- Suomessa Korkea-asteen suorittaneiden osuus kasvoi suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Länsi-Suomi Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa 16,4 14,3 11,8 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 28,4 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne
19. TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT TK-menojen muutos euroa 2008-2017 Ahvenanmaa -79 Helsinki-Uusimaa 47 Tutkimus- ja kehitysmenot pitävät sisällään korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin menot. -323-194 -177 Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Länsi-Suomi Tutkimus- ja kehitysmenot olivat asukasta kohden laskettuna suurimmat Helsinki-Uudellamaalla. Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen T&K menot olivat melko samalla tasolla. Kaikkien suuralueiden tutkimus- ja kehitysmenojen määrä aleni Ahvenanmaata lukuun ottamatta vuosina 2008-2017. Ajanjakson aikana oli merkittävää hajontaa tutkimus- ja kehitysmenojen määrän kehityksessä. -400-300 -200-100 0 100 TK-menojen muutos % 2008-2017 Ahvenanmaa 46,1 Helsinki-Uusimaa -4,1 Pohjois- ja Itä-Suomi -18,1 Etelä-Suomi -21,9 Länsi-Suomi -26,5 149-40,0-20,0 0,0 20,0 40,0 60,0 Lähde: Tilastokeskus, tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta; tutkimus- ja kehittämistoiminta
MAAKUNTA JA SUURALUE BKT /AS 2016 ARVONLISÄYS /AS. 2017 TAVARAVIENTI /AS. 2017 VEROTULOT /AS. 2017 LAINAT /AS. 2017 TYÖLLISYYSASTE % 2018 TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE 2016 AVOIMEN SEKTORIN %-OSUUS TYÖPAIKOISTA 2016 YRITYSPERUSTANTA (ABS.) 2013-2017 YRITYSKANTA 1000 AS. KOHDEN 2017/Q1 VÄESTÖNLISÄYS (ABS.) 2008-2018 MUUTTOVETOVOIMA (ABS.) 2008-2018 VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2017 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKETTÄ SAAVAT 25-64 -VUOTIAAT (%) 2017 VIERASKIELISET (%) VÄESTÖSTÄ 2017 VÄESTÖENNUSTE (ABS.) 2015-2035 VÄESTÖN KOULUTUTASOINDEKSI 2017 KORKEA-ASTEEN SUORITTANEIDEN %- OSUUS 2017 TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT ( /AS.) 2017 MAAKUNTIEN ABSOLUUTTINEN KILPAILUKY (viimeisin tilastovuosi) UUSIMAA 51714 45221 10892 4885 2677 74,3 1,17 71,3 13262 72,5 172008 121470 0,51 4,6 12,7 295349 412 37,9 1853 VARSINAIS-SUOMI 36150 32593 12088 3887 2078 72,5 1,418 70,0 2195 71,6 17806 20278 0,60 6,9 6,8 25855 362 30,4 941 KANTA-HÄME 32198 28904 8459 3960 3141 74,0 1,455 67,7 467 62,2-1605 2241 0,66 7,1 4,0 5290 337 27,7 351 PÄIJÄT-HÄME 32008 28400 8846 3727 4766 70,6 1,588 72,8 10 59,6-166 4850 0,67 7,4 5,0 701 326 26,3 396 KYMENLAAKSO 34431 32488 24637 3981 3608 66,6 1,731 65,9-90 52,7-9243 -2108 0,68 8,9 5,9-11961 318 25,1 162 ETELÄ-KARJALA 36541 34383 10865 3915 2556 67,6 1,65 66,8-183 54,6-4887 602 0,66 7,7 5,9-6212 330 26,4 867 SATAKUNTA 35148 32133 14129 3866 2918 71,3 1,613 70,9 448 66,5-7711 -1586 0,69 8,1 3,3-9487 319 25,3 343 PIRKANMAA 36044 32193 9303 3870 2453 70,6 1,457 72,8 1714 63,7 33345 29589 0,59 6,6 4,7 54342 379 31,9 1290 KESKI-SUOMI 32888 29085 8564 3615 2953 68,1 1,601 67,7 1379 58,2 3887 4185 0,63 7,7 3,2 3129 362 29,4 822 POHJANMAA 38285 33457 19371 3823 3270 75,0 1,345 68,4 1409 69,3 4846 2692 0,66 5,9 6,5 13226 354 30 1239 ETELÄ-POHJANMAA 30669 28033 3132 3471 3642 75,2 1,519 69,6 395 75,7-3756 -2901 0,70 8,7 2,9-731 322 24,9 245 ETELÄ-SAVO 30496 27206 2704 3680 3253 66,9 1,71 65,3 26 64,9-12793 -3699 0,73 9,9 3,2-15961 319 25 265 POHJOIS-SAVO 32495 29312 5542 3632 2826 68,7 1,571 65,0 272 54,0-2727 2242 0,64 10,2 2,9-708 347 27,5 630 POHJOIS-KARJALA 30469 26685 5485 3354 2258 66,6 1,759 64,7 487 54,3-3864 481 0,64 9,4 3,7-5262 337 25,6 597 KESKI-POHJANMAA 34658 32031 38107 3728 4922 72,3 1,519 66,4 188 63,6 453-1512 0,70 7,6 2,9 1249 326 24,9 321 POHJOIS-POHJANMAA 33014 29133 4526 3536 3459 70,4 1,599 67,9 1625 51,2 19545-490 0,63 8,8 2,7 33198 370 29,2 1773 KAINUU 28596 26512 4475 3612 3118 64,5 1,717 60,9-38 53,1-6605 -3979 0,69 10,8 2,8-10105 322 24,3 285 LAPPI 36157 33281 23368 3900 2674 67,7 1,611 61,6 261 64,4-5433 -3054 0,64 9,8 2,7-6010 336 26,1 398 AHVENANMAA 46634 40496 3222 3787 1513 81,7 1,00 64,0 332 99,8 2359 2477 0,62 4 8,1 5344 322 28,4 149 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; kuntatalous; työmarkkinat; väestö; yritykset; koulutus; tutkimus- ja tuotekehitys: THL, SotkaNet indikaattoripankki: Tulli, tavaravienti maakunnittain
MAAKUNTA JA SUURALUE BKT /AS 2016 ARVONLISÄYS /AS. 2017 TAVARAVIENTI /AS. 2017 VEROTULOT /AS. 2017 LAINAT /AS. 2017 TYÖLLISYYSASTE % 2018 TALOUDELLINEN HUOLTOSUHDE 2016 AVOIMEN SEKTORIN %-OSUUS TYÖPAIKOISTA 2016 YRITYSPERUSTANTA (ABS.) 2013-2017 YRITYSKANTA 1000 AS. KOHDEN 2017/Q1 VÄESTÖNLISÄYS (ABS.) 2008-2018 MUUTTOVETOVOIMA (ABS.) 2008-2018 VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2017 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKETTÄ SAAVAT 25-64 -VUOTIAAT (%) 2017 VIERASKIELISET (%) VÄESTÖSTÄ 2017 VÄESTÖENNUSTE (ABS.) 2015-2035 VÄESTÖN KOULUTUTASOINDEKSI 2017 KORKEA-ASTEEN SUORITTANEIDEN %-OSUUS 2017 TUTKIMUS- JA KEHITYSMENOT ( /AS.) 2017 SUURALUEIDEN ABSOLUUTTINEN KILPAILUKY (viimeisin tilastovuosi) HELSINKI-UUSIMAA ETELÄ-SUOMI LÄNSI-SUOMI POHJOIS- JA ITÄ- SUOMI AHVENANMAA 51714 45221 10892 4885 2677 74,3 1,17 71,3 13262 72,5 172008 121470 0,51 4,6 12,7 295349 412 37,9 1853 34616 31498 12748 3888 3336 71,4 1,52 69,0 2399 63,3 1905 25863 0,64 7,4 5,8 13673 342 28 632 34815 31152 10392 3757 2765 73 1,50 70,1 5345 65,5 30611 31979 0,64 7,2 4,1 60479 355 29,1 894 32571 29219 9037 3613 3112 69,2 1,63 65,3 2821 56,3-11424 -10011 0,65 9,5 2,9-3599 345 27 881 46634 40496 3222 3787 1513 81,7 1,00 64,0 332 99,8 2359 2477 0,62 4 8,1 5344 322 28,4 149 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; kuntatalous; työmarkkinat; väestö; yritykset; koulutus; tutkimus- ja tuotekehitys: THL, SotkaNet indikaattoripankki: Tulli, tavaravienti maakunnittain
2b Avainmuuttujien indeksitarkastelu pitkällä aikavälillä
130 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland 125 120 115 110 105 100 VÄESTÖNKEHITYS VUOSINA 1995-2017 Helsinki-Uusimaa 126 Ahvenanmaa 117 Länsi-Suomi 105 Etelä-Suomi 102 Pohjois- ja Itä-Suomi 97 95 90 19951996199719981999200020012002200320042005200620072008200920102011201220132014201520162017 Lähde: Tilastokeskus, väestö; muuttoliike
120 Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Etelä-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa 117 114 111 108 105 102 99 96 VÄESTÖENNUSTE 2015-2035 Helsinki-Uusimaa 118,4 Ahvenanmaa 118,3 Etelä-Suomi 104,4 Länsi-Suomi 101,2 Pohjois- ja Itä-Suomi 99,7 93 90 Lähde: Tilastokeskus, väestö; väestöennuste 2015-2040
Ahvenanmaa Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 230,0 220,0 210,0 200,0 190,0 180,0 170,0 160,0 150,0 140,0 130,0 BKT EUROA PER ASUKAS VUOSINA 1995-2017 Helsinki-Uusimaa 214,6 Pohjois- ja Itä-Suomi 208,5 Länsi-Suomi 207,6 Ahvenanmaa 197,8 Etelä-Suomi 188,5 120,0 110,0 100,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Lähde: Tilastokeskus, kansantalous; aluetilinpito
140 Ahvenanmaa - Åland Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 135 130 125 120 115 110 105 100 95 TYÖPAIKKAKEHITYS 1995-2016 Helsinki-Uusimaa 135 Länsi-Suomi 115 Ahvenanmaa 115 Pohjois- ja Itä-Suomi 110 Etelä-Suomi 105 90 85 80 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti
170,0 Ahvenanmaa - Åland Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 160,0 150,0 140,0 130,0 120,0 110,0 100,0 AVOIMEN SEKTORIN TYÖPAIKKAKEHITYS 1995-2016 Helsinki-Uusimaa 152,7 Pohjois- ja Itä-Suomi 130,5 Länsi-Suomi 127,8 Etelä-Suomi 112,6 Ahvenanmaa 106,0 90,0 80,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Lähde: Tilastokeskus, väestö; työssäkäynti
460,0 Etelä-Suomi Helsinki-Uusimaa Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi 430,0 400,0 370,0 340,0 310,0 280,0 250,0 220,0 190,0 160,0 TUTKIMUS- JA KEHI- TYSMENOJEN KEHITYS VUOSINA 1995-2017 Pohjois- ja Itä-Suomi 354,5 Länsi-Suomi 301,6 Helsinki-Uusimaa 278,3 Etelä-Suomi 207,8 Ahvenanmaa (ei luotettavaa tietoa) 130,0 100,0 1995 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitys
200 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland 190 180 170 160 150 140 130 120 KORKEA-ASTEEN TUTKINNON SUORIT- TANEET 1995-2017 Helsinki-Uusimaa 177 Ahvenanmaa 177 Länsi-Suomi 163 Etelä-Suomi 156 Pohjois- ja Itä-Suomi 155 110 100 19951996199719981999200020012002200320042005200620072008200920102011201220132014201520162017 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne
150 Helsinki-Uusimaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä-Suomi Ahvenanmaa - Åland 145 140 135 130 125 120 115 110 KOULUTUSTASOIN- DEKSI (VKTM) VUO- SINA 1998-2017 Länsi-Suomi 141 Pohjois- ja Itä-Suomi 139 Etelä-Suomi 134 Ahvenanmaa 138 Helsinki-Uusimaa 127 105 100 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Lähde: Tilastokeskus, koulutus; koulutusrakenne
3. Päätelmät
EU:N RAKENNERAHASTOT JA ALUEKEHITYS- RESURSSIT OVAT MERKITTÄVÄ ALUEELLINEN TULONSIIRTOMEKANISMI (1) EU:n rakennerahastojen resurssit ovat olleet massiivinen laajaa aluekehitystä tukeva ja mahdollistava voimavara vuodesta 1995 alkaen. Rakennerahastoresurssit ovat jakautuneet kansallisella tasolla suuralueiden ja maakuntien välillä ohjelmakausien painotuskriteerien vuoksi epätasapainoisella tavalla. Rakennerahastojen kansallinen kohdentaminen on ollut merkittävä alueellinen tulonsiirtomekanismi, josta ovat hyötyneet muita enemmän harvat ja erikseen määritellyt alueet. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa asuu noin neljännes väestöstä, mutta alue on saanut enemmän kuin kaksi kolmasosaa julkisesta RR-kehyksestä.
HELSINKI-UUSIMAAN ASEMA ON YLIVERTAINEN SUURALUEENA (2) Suuralueita koskeva tilastoanalyysi osoittaa, että Helsinki-Uusimaalla (ja Ahvenanmaalla) on absoluuttisen kilpailukyvyn tunnusluvuilla ja muutosdynamiikkaan liittyvän keskipitkän aikavälin kehityksen perusteella merkittävästi paremmat lähtökohdat kasvun ja kilpailukyvyn kannalta kuin muilla alueilla. Helsinki- Uusimaan ja Ahvenanmaan alueellinen position vahvuutta kuvaa se, että suuralueet kuuluvat EU:n NUTS 2- tasolla vahvempien suuralueiden viidennekseen. Helsinki-Uusimaa suuralueen kasvun ja kilpailukyvyn toimintaedellytysten vahvistaminen on jatkossakin koko maan edun mukaista.
LÄNSI-, ETELÄ- SEKÄ POHJOIS- JA ITÄ-SUOMI OVAT AIEMPAA TASAVERTAISEMPI KOKONAISUUS (3) Suuralueita koskeva tilastoanalyysi osoittaa, että Pohjois- ja Itä-Suomi on suuralueen tasolla kuronut merkittävästi kiinni absoluuttisen kilpailukyvyn tunnusluvuilla ja varsinkin keskipitkän aikavälin muutosdynamiikan kehityksen perusteella Länsi- ja Etelä-Suomen suuralueita. Koheesiopanostus on siis tuottanut toivottuja tuloksia. Länsi- ja Etelä-Suomella on historiallisen kehityksen ja alueellisen työnjaon muotoutumisen ansiosta vieläkin absoluuttista kasvuetua Pohjois- ja Itä- Suomeen verrattuna, mutta ero on kaventunut merkittävästi edellisen ja kuluvan rakennerahastokauden aikana. Pohjois- ja Itä-Suomen nouseva ja hyvä kehitys ilmenee erityisesti aluetalouteen, työllisyyteen, työpaikkakehitykseen ja koulutukseen liittyvien tunnuslukujen osalta, mutta suuralueen heikkoutena on edelleen Länsi- ja Etelä-Suomea heikompi demografinen kilpailukyky ja suuralueen suuret sisäiset erot. Länsi-, Etelä- sekä Pohjois- ja Itä-Suomen tulevia panostuksia ja kehittämisedellytyksiä pitäisi käsitellä jatkossa yhtenäisenä tasavertaisena aluekokonaisuutena siten, että kaikki em. kolme suuraluetta ovat samalla viivalla, mutta huomioimalla samalla suuralueiden erityiset alue- ja väestörakenteeseen liittyvät erityispiirteet.
KAUPUNKIALUEIDEN ROOLI JA MERKITYS KOROSTUU ALUERAKENTEEN SELKÄRANKANA (4) Komission koheesiopolitiikan kestävää kaupunkikehittämistä ja yleisesti kaupunkiulottuvuutta koskevat linjaukset korostavat kaupunkialueiden roolia tulevalla ohjelmakaudella. Aikaisempi kehitys tukee painopisteen muutosta, sillä kaikilla analyysin kohteena olleilla suuralueilla on korostunut kaupunkien, kaupunkiseutujen ja kaupunkialueiden rakenteellinen rooli kasvun, osaamisen ja hyvinvoinnin solmupisteinä sekä laaja-alaisen kehittämisen alustoina. Uuden aluerakenteen perustan muodostavat suuret kaupunkiseudut ja niiden väliset sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet. Osaamisen, innovoinnin, tutkimuksen ja tuotekehityksen keskittymät sekä muut kehittämisresurssit ovat keskittyneet kaupunkialueille tai kaupunkialueiden läheiselle maaseudulle. Kaupunkialueiden välilläkin on kuitenkin mosaiikkimaista kehitystä. Kaupunkialueiden ja kaupunkien läheisen maaseudun toiminnallinen yhteys ja vuorovaikutus on lisääntynyt. Kaikilla suuralueilla suurten ja keskisuurten kaupunkien merkitys suhteessa omaan vaikutusalueeseen on vahvistunut 2010-luvun aikana. Tiivistettynä: mitä lähempänä suurta kaupunkia alue sijaitsee aikaetäisyydellä mitattuna, sitä vahvemmin alue kasvaa. Pohjois- ja Itä-Suomessa poikkeuksen muodostaa kaupunkialueiden ulkopuolella olevat (kaivannais)tuotanto- ja matkailukeskittymät.
ALUEELLISTA KONVERGOITUMISTA ON TAPAHTUNUT 2010-LUVUN KULUESSA (5) Tilastoanalyysi osoitti, että suuralueiden väliset alueelliset erot ovat tasoittuneet Pohjois- ja Itä-Suomen hyvän aluetaloudellisen kehityksen ansiosta 2010-luvun kuluessa. Helsinki-Uusimaan suuralueen positio on edelleen merkittävästi muita suuralueita vahvempi, mutta erot ovat pikemmin tasoittuneet kuin kasvaneet. Suuralueiden välillä on tapahtunut alueellista konvergoitumista varsinkin ohjelmakauden 2007-2013 ja kuluvan ohjelmakauden 2014-2020 aikana. Positiivisen rakennemuutoksen alueita on koko maassa ryppäinä ja pistemäisinä keskittyminä. Päätelmää tukee mm. ETLA:n vuonna 2018 julkaisema muistio (Fornaro, 2018), jonka mukaan maakuntien välillä on tapahtunut alueellisten erojen tasoittumista varsinkin BKT:n ja työllisyyteen liittyvien tunnuslukujen osalta. Tosin alueellisen konvergoitumisen taustalla on osittain muuttoliikkeeseen sekä väestö- ja ikärakenteen kehitykseen liittyviä syitä, kun nuorten ja työllisten muuttovirtoja on kohdistunut etenkin Etelä- ja Lounais-Suomen suuriin kasvukeskuksiin muualta maasta.
ALUEIDEN UUSIUTUMISEN JA KEHITTÄMISEDELLYTYSTEN TASAVERTAINEN MAHDOLLISTAMINEN (6) Rakennerahastoresursseja on määrätietoisesti ohjattu EU:n neljän rakennerahastokauden aikana koheesio-orientoituneesti etenkin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Aluetaloudellisen aseman, harvan asutuksen, pitkien etäisyyksien ym. alueiden erityisasemaa painottavien tekijöiden näkökulmasta valikoivalle alueelliselle kohdentamiselle on aiemmin löydetty kansallisesti hyväksyttävissä olevat periaatteet. Pohjois- ja Itä-Suomen positio on kohentunut käytettävissä olevien relevanttien tunnuslukujen näkökulmasta lukuun ottamatta väestönkehitystä ja vetovoimaa. Tulevan aluekehittämisen kannalta on merkityksellistä, että alueiden kasvua, kilpailukykyä ja uusiutumista voidaan tukea korostamalla toimenpiteiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja leviämisvaikutuksia mahdollistavasta eikä poissulkevasta näkökulmasta. Rajaavien aluemäärittelyjen sijaan on vaikuttavampaa vahvistaa kaikkien alueiden omia vahvuuksia, voimavaroja ja erityispiirteitä niiden omista lähtökohdista käsin ja ennen muuta korostamalla paikkariippumatonta näkökulmaa. Alueiden kasvu, tuottavuus ja tuottavuuden kasvu riippuvat vahvasti alueen infrastruktuurista, väestön inhimillisestä pääomasta sekä innovaatioista, joihin panostamisen ei pitäisi jatkossa perustua miltään osin keinotekoisiin hallinnollisiin tai ohjelmallisiin rajoihin. Tuottavuutta voidaan kohentaa välillisesti lisäämällä työvoiman alueellista, ammatillista ja muuta liikkuvuutta
KOHTI PAIKKAPERUSTAISTA JA ALUELÄHTÖISTÄ ALUEKEHITTÄMISTÄ KOHEESIONÄKÖKULMAN SIJAAN (7) Koheesionäkökulman sijaan tulevalla ohjelmakaudella kannattaisi panoksia kohdistaa paikkaperusteisesti ja aluenäköisesti siten, että rahoitus parhaiten tukisi ja vauhdittaisi luontaista kasvua, imua ja uutta luovaa kehitystä. Aluekehittämisen resurssit ja painopisteet pitäisi määritellä paikkaperustaisen ja aluelähtöisen kehittämisen periaatteita kunnioittaen, jolloin kaikki siirtymäalueet ovat lähtökohtaisesti saman kansallisen kehittämisen viitekehyksen alla. Suuralueiden ja muiden alueiden väliset nykyiset raja-aidat pitäisi pitää mahdollisuuksien mukaan matalina. Kaikkien alueiden menestymisen kannalta on merkityksellistä tukea ja mahdollistaa sijainnista riippumatta investointeja kasvuun, koulutukseen, osaamiseen, työllisyyteen, sosiaaliseen ja alueelliseen kestävyyteen, osallisuuteen, saavutettavuuteen, vähähiilisyyteen, kansainvälisyyteen jne. liittyviä painopisteitä. Tulevan rahoituksen pitäisi näin ollen olla tarkoituksenmukaista kansallisiin muutostavoitteisiin nähden.
RAKENNERAHASTORESURSSIEN KYTKEMINEN MUUHUN ALUEKEHITTÄMISEEN JA ALUEKEHITYKSEEN (8) Alueiden, alueiden elinkeinoelämän sekä osaamis- ja innovaatiorakenteiden kehittämisessä korostuu sellaisten vaikuttavien ja isojen rakenteiden kehittäminen, jotka liittyvät osaamiseen, osaamisverkostoihin ja arvoketjuihin, innovaatio- ja teknologiarahoitukseen, saavutettavuutta tukeviin investointeihin, kasvun pullonkauloihin ja alueiden kasvua tukevaan infrastruktuuriin. Rahoituksen suuri määrä ei ole itsetarkoitus, vaan rakennerahastoresurssien kytkeminen muuhun aluekehitykseen ja toimivaksi osoittautuneisiin hankkeisiin painottamalla jatkuvuutta ja tulosperustaisuutta. Lisäksi tarvitaan edelleen siemenrahoitusta alhaalta ylös kumpuaviin uusiin avauksiin, jotka liittyvät erityisesti arvoketjuihin, osaamiseen ja innovaatioihin. Digitaalisten ratkaisujen painoarvo kasvaa alueellisen kasvun ja hyvinvoinnin edistämisessä. Aluekehittämiseen tarvitaan yhteiseen ymmärrykseen perustuva laaja-alainen aluekehityksen 2030-luvun kokonaiskuva, jossa määritellään keskeiset ylialueelliset tavoitteet kansallisen ja/tai EU-perustaisen rahoituksen osalta.
MDI.FI /MDIFRIENDS @MDIFRIENDS ALUEKEHITTÄMISEN KONSULTTITOIMISTO MDI